Alina Peura
MUUMILAAKSON TARINAT KOTITALOUDEN TOIMINNAN MALLIA ANTAMASSA
ITÄ- SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta
Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Savonlinna Kotitalousopettajan koulutus
Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma Toukokuu 2018
Filosofinen tiedekunta Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Savonlinna Tekijä
Alina Peura
Työn nimi
Muumilaakson tarinat kotitalouden toiminnan mallia antamassa
Pääaine Työn laji – Level Päivämäärä Sivumäärä
Kotitaloustiede Pro gradu -tutkielma x 8.5.2018 66
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää millaisen kotitalouden toiminnan mallin Muumilaakson tarinoita -piirrossarja antaa. Tutkimuksen kannalta oli mielekästä perehtyä perheen sisäiseen roolijakoon ja kommunikaatioon, sekä selvittää vanhempien kasvatustyyli ja toteutuuko välittämisen ilmapiiri.
Tutkielmassa keskityttiin tarkastelemaan sarjan pohjalta vain Muumien perhettä, johon luettiin kuuluvaksi Muumipeikko, Muumimamma ja Muumipappa.
Tutkielma oli laadullinen tapaustutkimus, joka toteutettiin sisällönanalyysin avulla Muumilaakson tarinoita- piirrossarjan esittämän muumiperheen kotitalouden toimintaa analysoiden. Sarjan jaksoista litteroitiin perheen ja kotitalouden toimintaan liittyviä kohtauksia, jotka värikoodattiin ja taulukoitiin teemoittelun mukaisesti.
Tutkielman tulokset jaettiin neljään aihealueeseen. Perheestä löytyi useita rooleja, jotka liittyivät joko perheen yhteiseen toimintaan ja esiintyivät vuorovaikutustilanteissa. Perheen kasvatustoiminta jakautui huolenpitoon, opettamiseen, rajoihin ja itsenäistymiseen. Perheen kommunikoinnista tärkeimmiksi asioiksi nousivat esiin huolehtiminen, kunnioitus, suhtautuminen muihin ja keskustelun edistäminen. Kotityöt jakautuivat hyvin epätasaisesti perheessä, sillä Muumimamma hoiti käytännössä kaikki kotityöt, vaikka muut perheenjäsenet osallistuivat niihin satunnaisesti.
Saatujen tulosten perusteella perheen tunneilmasto oli lämmin ja välittämisen ilmapiiri pääsi toteutumaan. Vanhempien kasvatustyyli oli salliva, mutta rajoja omaava. Kotitöiden jakautuminen selittyy Muumimamman kotiäitimäisessä toiminnassa ja perheen keskinäisessä roolijaossa, jossa Muumipappa työskentelee päivisin kirjailijana ja Muumipeikolta ei perheen lapsena vaadita osallistumista kaikkiin kotitöihin.
Jatkossa voidaan keskittyä tutkimaan muumien moraalia ja toimintaa eri medioissa, kuten sarjakuvissa ja muissa piirrossarjoissa tai laajentaa tutkimusta käsittämään kaikki Muumilaakson perheet ja kotitaloudet.
Avainsanat – Keywords
Muumit, kotitalouden toiminta, roolit, kodin kasvatustoiminta, kotityöt, perheenjäsenten kommunikointi, perhe
Author Alina Peura
Title
The Moomins tv programme as a model for the management of household affairs
Main subject Level Date Number of pages
Home economics Master’s Thesis x 8.5.2018 66
Minor Thesis Bachelor’s Thesis Subject Studies Thesis Tiivistelmä – Abstract
The purpose of this thesis was to find out what type of household model The Moomins - series provides. From the point of view of research it was sensible to familiarize with the internal roles and communication within the family, as well as to find out the parenting style and whether the atmosphere of communication is fulfilled.
The focus of the thesis was to examine only the family of Moomin, which included Moomintroll, Moominmamma, and Moominpapa.
The thesis was a qualitative case study that was carried out by content analysis to analyze the household activity of The Moomin family presented by Moominvalley stories. Sections of the series included scenes related to family and household activity, which were color coded and taubulated in accordance with the theme.
The results of the thesis were divided into four themes. There were several roles in the family that relate to either family activities and interactivity. Family breeding activities were divided into care, teaching, boundaries and independence. The most important issues came to light from the family's communication were caring, respect, attitude towards others and the promotion of discussion. Household work was very unevenly distributed in the family, because Moominmamma handled virtually all household work, although other family members occasionally participated.
Based on the results, the family's emotional atmosphere was warm and the atmosphere of communication was realized. The breeding style of the parents was permissible, but with borders. The distribution of homework is explained by Moominmamma's housewife-based actions and the family roles where Muumipappa works as a writer and Moomintroll is not required to participate in all housework as a family child.
In the future, one can concentrate on examining the morality and activity of The Moomins in different medias, such as comics and other cartoon programmes, or expanding research into all families and households in Moominvalley.
Keywords
Moomins, Household Management, Roles, Parenting Activity, Housework, Communication Among Family Members, Family
2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS
2.1 Kodin kasvatustoiminta………...4
2.1.1. Kodin kasvatustoiminta praksistyyppisenä toimintona………..4
2.1.2.Kodin kasvatustoiminta arjenhallinnan eri alueilla……….…5
2.1.3. Kasvatustyylit ja lapsilähtöinen kasvatus………..………11
2.1.4. Perheenjäsenten roolit ja perheen määritelmiä………..13
2.2 Lasten sosiaalistuminen ja mallioppiminen………...………17
2.3. Aikaisemmista tutkimuksista...18
3 TUTKIMUSTAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET………..………….……...20
4 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTO……….………...22
4.1 Laadullinen tutkimus……… 22
4.2 Aineisto………...………...………23
4.3 Sisällönanalyysi………..………….……..25
5 TUTKIMUSTULOKSET………..…………...…28
5.1. Kommunikaatio perheessä………....28
5.2. Kotitöiden jakautuminen………...………38
5.3. Kasvatustoiminta………...………40
5.4. Roolijako toiminnassa……….…….……….……49
6 YHTEENVETO JA POHDINTA………..……...…….…...56
6.1 Johtopäätökset……….………..….………56
6.2 Luotettavuus……….…………..…...…...…...60
6.3 Jatkotutkimusehdotuksia………....62
LÄHTEET………...……….……….…...64
1. JOHDANTO
Kotitalouden toiminnan tutkimus, sekä kodin vuorovaikutus ovat keskeisiä tutkimuskohteita.
Tässä tutkimuksessa perehdytään Muumilaakson tarinoita- tv- sarjan esille tuomaan malliin kotitalouden toiminnasta.
Muumien tutkiminen on merkityksellistä kotitalouden näkökulmasta muumien ollessa tärkeä osa suomalaista kulttuuriperintöä. Vuonna 2010 tehdyssä mediabarometrissä Suoninen kertoo, että Muumit olivat saaneet toiseksi eniten suosikkimainintoja 0--8-vuotiaiden lasten vanhemmille tehdyssä kyselytutkimuksessa, jossa heidän oli mainittava kolme lapsensa suosikki elokuvaa tai sarjaa (Suoninen 2010, 20). Viimeisin kuohunta muumien ympärillä tapahtui MTV3:n teettämien uudelleen dubbausten yhteydessä. Tällöin käytiin kiivasta keskustelua siitä, onko Muumien uudelleen dubbaus tarpeellista ja minkälaisia vaikutuksia sillä on sarjan laatuun. Tämä kertoo sarjan tärkeyteen suomalaisten mielissä. Lisäksi muumeista on kehitteillä uusi suomalaista tuotantoa oleva sarja, jonka tarkoituksena on ilmestyä vuonna 2019.
Valkonen (2012) on havainnut tutkimuksessaan viehättäviä hahmoja tai jännittäviä ja humoristisia sisältöjä omaavien sarjojen viehättävän lapsia. Lapset osasivat etenkin huumoria sisältäneet kohtaukset ulkoa. Lapset voivat myös omaksua televisiosarjojen hahmoja osaksi omaa sosiaalista verkostoaan, tai ottaa kuvitteelliset hahmot osaksi vuorovaikutusta, vaikka hahmo ja siten yhteinen suhde ei olekaan todellinen. Tutkimuksessa mainitaan myös lasten kokemuksista Muumilaakson tarinoista osana lasten kertomuksia. (Valkonen 2012, 185, 187, 193-195, 209.)
Arolan (2008) tekemässä Pro gradu- tutkimuksessa kävi ilmi, että lapset ottivat vaikutteita katsomistaan sarjoista varsinkin leikkeihinsä ja sarjojen katsomisesta aiheutuvat pelon kokemukset saattavat jäädä lasten mieliin ja aiheuttaa ongelmia esimerkiksi nukkumisessa.
Tutkimuksessa oli haastateltu teemahaastattelun avulla 8-vuotiaita lapsia, sekä heidän vanhempiaan ja opettajiaan. (Arola 2008, 6-7, 55-58.)
Yleisesti tarkasteltuna Muumien perhe peilaa jonkin verran Muumi-kirjojen kirjoittajan, Tove Janssonin elämään ja hänen perheeseensä ja ystäväpiiriinsä. Välittävä Muumimamma on saanut piirteitä Janssonin äidistä, seikkailuja ja merta rakastava Muumipappa taas on Janssonin isän kaltainen. Tosin muumihahmot poikkeavat sovituksesta riippuen toisistaan jonkin verran, ja tässä tutkimuksessa keskitytään tutkimaan Japanissa tuotetun piirretyn animaatiosarjan antamaan malliin kotitaloustieteen näkökulmasta. Näkökulma on kodin kasvatustoimintaan liittyvä, jolloin puhutaan kodin praksis-tyyppisestä toiminnasta (Haverinen, 1996)
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisen kotitalouden toiminnan mallin Tanoshii Moomin Ikka- piirretty antaa. Piirrossarjan on suomalaisille lapsille Muumi-kirjojen lisäksi tutuimpia muumien maailmaan liittyviä asioita, eikä sitä ole käytetty yhtä paljon tutkimuksissa lähteenä kuin kirjoja ja sarjakuvia. Tämä tosin on ymmärrettävää, sillä muumeista tehdyt sarjakuvat ja kirjat ovat suoraan Tove Janssonin käsialaa, mutta japanilaisessa piirretyssä taustalla on muitakin tekijöitä mukana. Mutta juuri siksi onkin mielenkiintoista tutkia, kuinka perheiden käytös on siinä kuvattu.
Muumeja ei ole tutkittu kotitaloustutkimuksen näkökulmasta, joten sen kannalta ilmiöön tutustuminen on mielekästä, vaikka tutkimuksen kohteena onkin fiktiivinen perhe. Mutta vaikka sarja on fiktiivinen, perheen kuvaamisen tutkiminen on tärkeää, sillä lasten tiedetään oppivan mallien kautta ja tämä sarja on kaikkein seuratuimpia lastenohjelmia. Varsinkin kun sarjan pääkohteena ovat pienet lapset.
Pääkysymyksenäni on ”Millaisen mallin Muumilaakson tarinat antaa kotitalouden toiminnasta?”
Tutkimukseni alakysymykset puolestaan ovat:
1. Millaiset roolit perheessä on?
2. Millainen perheen keskeinen kommunikaatio on?
3. Millainen vanhempien kasvatustyyli on?
4. Toteutuuko välittämisen ilmapiiri?
Muumi-tuotteet ja erilaiset tekeleet ovat siis edelleenkin esillä ja kiinnostavat ihmisiä, joten sen syntyi kysymys, miten muumeja oikeastaan sarjassa käsiteltiinkään. Tutkimuksessa aionkin lähteä tutkimaan Tanoshii moomin ikka -sarjaa avoimin mielin tutkijan näkökulmasta, vaikka olenkin muumeihin hyvin nuorena perehtynyt.
Oma lähtökohtani ja kiinnostukseni aiheeseen on henkilökohtainen, sillä kuten moni muukin, olen kasvanut seuraten Muumilaakson tarinoita pienestä pitäen. Myöhemmin löysin muumi-sarjakuvat ja aloin lukemaan muumi-kirjoja. Päästyäni käyttämään enemmän verkkoa, löysin parodisessa mielessä tehtyjä muumiaiheisia videotuotoksia, joiden kautta ja pääsin osaksi sitäkin puolta muumeista.
2. TEOREETTINEN VIITEKEHYS
2.1 Kodin kasvatustoiminta
Haverisen & Martikaisen (2004) mukaan kasvatustoiminnassa on tärkeää, että vanhemmat toimivat johtajina kasvatustilanteissa etenkin pienten lasten kanssa, mutta tunneilmapiirin olisi silti tärkeää säilyä lämpimänä, eikä se saisi muuttua kylmäksi, vaikka kasvatus ei voi aina tapahtua kaikkien ehdoilla.
2.1.1 Kodin kasvatustoiminta praksis-tyyppisenä toimintona
Haverinen (1996) määrittelee tutkimuksessaan käytännön toiminnan kotitöissä jakautuvan praksis- ja poiesis-toimintoihin sen mukaan, onko kyseessä toiminta (praksis) vai tekeminen (poiesis). Eron hän selittää seuraavasti: “tekeminen on aktiviteetti, jossa tulos tai päämäärä on erillinen osa itse aktiviteetista. Praksis- toiminnassa päämäärä ei ole erillinen, vaan sisältyy varsinaiseen toimintaan.” (Haverinen, 1996, 79).
“Käytännöllinen tieto praksis-tyyppisenä on osa hyvetietoa, joka ilmentää maailmankatsomuksen ja ihmiskäsityksen arvoja. Vaikka hyvetietoa ei ole aina mahdollista ilmaista kielellisesti, praksis- tiedon arvoulottuvuus saattaa ilmetä kotitalouden toiminnassa esimerkiksi vastuuna ja huolenpitona, joka parantaa elämänlaatua kotitaloudessa.” (Haverinen 1996, 81). Kotitalouden toiminnan kannalta on siis merkityksellistä, että perheen toiminta parantaa kotitaloudessa elävien oloja, oli se sitten sanallista tai sanatonta tekemistä. Myös Puohiniemi & Nyman (2007) kirjoittavat miesten tekemistä lähipiirille ja muille tehdyistä urotöistä, eli “rakkaudenteoista”, joissa mies ilmaisee välittämistä ja rakkautta. Tämänkaltaisia töitä voivat olla esimerkiksi kodin ja pihapiirin
kunnostustehtävät, vaikka kaikkia miehen tekemiä töitä ei voida laskea rakkaudenteoiksi (Puohiniemi & Nyman, 2007, 11).
Haverinen (1996) kertoo kotitalouden voimavarojen tutkimuksessa käytetystä management- teoreettisesta mallista, jonka perustana on inhimillisten voimavarojen, eli tietojen ja taitojen, hyödyntäminen aineellisten voimavarojen hankinnassa. Mallin keskiössä kotitalous, jossa perhe toimii. Keskiö toimii yhteydessä kahteen alajärjestelmään: persoonalliseen järjestelmään, eli perheenjäsenten yksilöllisten tarpeiden ja kykyjen huomioon ottamiseen, sekä ohjausjärjestelmään, eli perheenjäsenten tavoitteiden saavuttamiseen tuottamalla voimavaroja ja voimavarojen hankintaan. Tämän vuoksi mallin avulla voidaan parhaiten keskittyä tutkimaan perheessä ja kotitaloudessa tapahtuvaa vuorovaikutusta. (Haverinen 1996, 18-19.)
Kotitalouden toimintaa on puolestaan kaikki kotona tapahtuva toiminta ja kotona suoritettavat tehtävät. Tähän kuuluvat erityisesti kotityöt, kuten siivous, ruoanlaitto, perheenjäsenistä huolehtiminen, asunnonhoito, vaatehuolto, mutta myös kotitöihin kuulumattomat työt, kuten vapaa-ajan toiminnot, itsestä huolehtiminen, lepo, sekä palkkatyö. (Korvela 2003, 7.)
Tässä tutkimuksessa käsittelen kotitöitä kolmessa osassa: kodin kunnossapitotoimet, siivoaminen ja ruokahuolto. Kodin kunnossapitotoimet sisältää rakentamisen, korjaamisen, puutyöt ja muun vastaavan ns. miehisen työn, mutta siihen näen kuuluvaksi myös puutarhan hoidon. Siivoaminen käsittää puhtaanapitoon liittyvät tehtävät, kuten lian poistamisen, pyykkäämisen ja tiskaamisen.
Ruokahuoltoon sisällän ruoan valmistamisen, kattamisen ja tarjoilun.
2.1.2. Kodin kasvatustoiminta arjenhallinan eri alueilla
Korvela 2003 esittää kodin toimintajärjestelmän mallin, jossa kotitalouden erilaiset toimijat toimivat yhdessä kodin hyväksi (kuvio 1.). Vaikka Korvela toteaa mallin rikkovan arjen eri osiin, mallista tulee selvästi ilmi kodin toiminta ja sen ymmärtäminen yleisellä tasolla.
KUVIO 1. Koti toimintajärjestelmänä (Korvela 2003, 21).
Arki rakentuu mallin mukaan erilaisista vuorovaikutus- ja toimintatapahtumista, joihin yksilö ja koko perhe osallistuvat ja tavoitteena on saada tuotettua tulos, joka voi esimerkiksi olla yhteinen ateria tai jopa yhteien hyvänolon tunne, joka voi ilmetä esimerkiksi lasten hymynä. (Korvela 2003, 21.) Kodin kasvatustoimintaa ajatellen kasvatusta voi tapahtua mallin mukaisten vuorovaikutusten lomassa, tai mallia voidaan soveltaa vanhemman näkökulmasta tarkasteltuna, jolloin voidaan puhua kasvatustoiminnasta. Tällöin tekijäksi sijoitetaan vanhempi, kohteeksi lapsi, välineiden kohdalle voitaisiin sijoittaa tiedot ja ymmärrys, sekä ihmissuhteet.
Haverinen & Martikainen ovat tutkineet perheen kasvatustoimintaa ja jakoivat kotitaloudessa perheen toiminnan kolmeen peruskategoriaan: rutiinien hoitaminen, kasvatustoiminta ja kokemusten jakaminen. Rutiinien hoitaminen liittyy konkreettiseen tekemiseen ja toimintaan perheessä. Kasvatustoiminta puolestaan tarkoittaa lasten rajoittamista sääntöjen perusteella ja normatiivisen käytöksen mukaan ohjeistamista. Kokemusten jakamisessa perheenjäsenet keskustelevat keskenään kokemistaan tapahtumista, jotka on koettu yhdessä tai itsekseen.
“Kasvatukseen liitettynä praksis-toiminnan käsite ilmentää ensisijaisesti perhe-elämän normatiivista arvoulottuvuutta.” (Haverinen & Martikainen, 2004; 4, 80)
Korvela & Rönkä (2014) kuvaavat perheen tutkimusta arjen tutkimuksen näkökulmasta. Yhden näkökulman mukaan arki määriteltiin ”kotitalouden toimintana, joka muodostuu erilaisista vuorovaikutussuhteista materiaalisten ja sosiaalisen elämän sekä luonnon ja rakennetun ympäristön kanssa. Lisäksi tarkastellaan toiminnan päämäärää ja sitä ohjaavaa tietotaitoa”.
Kirjoituksessa kuvaillaan myös useiden eri sosiologien ja tutkijoiden näkemystä arjen rakentumisesta ja perheestä. Kodin hyvinvointi puolestaan liittyy arjen hyvinvointiin. Arjen määrittely on kuitenkin hankalaa, sillä arjen käsitykset ovat liian epämääräisiä, vaikka joitain yhteisiä piirteitä arjesta on mahdollista löytää tutkijoiden kesken. Esimerkiksi arjella ei ole selkeitä rajoja ja se kokoaa alleen ja muodostuu useista erilaisista toiminnoista. Lisäksi arki on hyvin tavanomaista ja jokapäiväistä toimintaa. (Korvela & Rönkä, 2014.)
Korvela & Rönkä (2014) kuvailevat arjen analysoimista. Perheen arkea voidaan tulkita joko niin, että perhe on osana yhtä suurempaa yhteisöä ja kokonaisuutta, jossa esimerkiksi perhettä ja perheen arkea peilataan kodin ulkopuoliseen tärkeään toimeen, joka vaikuttaa perheen välisiin vuorovaikutuksiin. Kuitenkin perheiden arkielämää voidaan tutkia kolmen teemakokonaisuuden valossa, jotka ovat: toiminnot, ajallisuus ja tunteet. Näiden kolmen käsitteen pohjalta arjen määrite on mahdollista löytää ja arkea on mahdollista havainnoida niiden avulla. (Korvela & Rönkä, 2014;
197)
On olemassa neljä analyysin tasoa, joiden pohjalta perheen rutiineja ja toiminnallisuutta voidaan analysoida. Yksilöllisten tekojen näkökulmassa keskitytään yksilölähtöisesti tekoihin, tehtäviin velvollisuuksiin ja osaamiseen. Kahden toimijan näkökulmasta tutkitaan taas vuorovaikutuksia, neuvotteluja, kotitöiden jakamista ja työnjakoa. Perheen näkökulmassa huomioidaan perheelle ominaiset käytännöt, rutiinit, jännitteet ja ”hässäkät”. Laajimmillaan perhettä voidaan tarkastella sillä perusteella, miten se toimii ja näyttäytyy kodin ulkopuolella, eli yhteensovittamisen näkökulmasta. Esimerkiksi perheen toimintaa voidaan analysoida erilaisissa kulttuurisissa ympäristöissä tai työn ja muiden toimintojen muokkautuessa perheen rutiineihin tai vastaavasti
perheen rutiinit saattavat olla ristiriidassa yhteisön toimintakulttuuriin. (Korvela & Rönkä, 2014;
198.)
Ajankäyttö muodostuu siitä, miten perhe ylipäätään aikaansa käyttää. Se taas sisältyy ja linkittyy rutiineihiin, sillä rutiinit muodostuvat kun ne toistuvat tietyin ajoin. Ajankäyttöön liittyvät myös yhteiskunnan asettamat rytmitykset, joihin rutiinit puolestaan asettuvat. Myös ajankäyttöä on mahdollista seurata perheen jäsenten vuorovaikutusten määrän mukaan, kuten rutiinejakin. Tässä yhteydessä puhutaan kuitenkin toimijasta, kahdesta toimijasta, perheen tasoisesta tarkastelusta ja aikapaineista ja yhteensopivuudesta tai –sovittamattomuudesta. (Korvela & Rönkä, 2014; 198- 199.)
Tunteet vaikuttavat myös perheiden ajatteluun ja olemiseen. Perheissä tunteiden merkitys on kasvavassa osassa ja perhesuhteilta toivotaan tunnepitoisia asioita yhä enemmän. Myös tunteita on mahdollista tutkia analyysin neljällä tasolla, jolloin tarkastelussa ovat perheenjäsenten päivittäiset henkilökohtaiset tuntemustilat, miten tunnetilat perheenjäsenten välillä voivat tarttua tai siirtyä, millainen perheen tunneilmapiiri on ja lopulta miten eri perheiden väliset tunteet siirtyvät toisiinsa tai miten eri yhteisöt kuljettavat tunteita. (Korvela & Rönkä, 2014; 200-201.)
Välittämisen ilmapiiri
Haverinen & Martikainen (2004) kuvailevat tutkimuksessaan seitsemän toisiinsa linkittyvää johtopäätöstä perheessä toteutuvan välittämisen ilmapiirin toteutumisen ehdoista. Näitä ovat 1.
Rutiinitehtävien suorittaminen läsnä olevat ihmiset mukaan huomioiden tekemisen ohessa, 2.
Tasapuolinen työnjako perheenjäsenten kesken, 3. Tasapuolisesta työnjaosta mahdollistuva kiireetön ja lämmin tunneilmasto, jolloin välittämisen ilmapiiri vahvistuu, 4. Leikkimielisesti ja joustavasti normien opettaminen lapsen ikään sopivalla tavalla. 5. Kokemusten jakaminen yhdessä perheen kanssa, 6, yhteinen päätöksenteko rakentavasti ja neuvottelevaan sävyyn perheenjäsenten ehdoilla, 7. Sisarusten välinen huomioonottava suhde. Pääasiassa välittämisen ilmapiirissä on siis kyse perheen sisäisten vuorovaikutusten tasapuolisuudesta ja positiivisuudesta.
Itse ilmapiiri toteutuu, kun keskustelun sävy on luonteeltaan rakentava ja neuvotteleva, sekä läsnäolon luonne on kaikkien ehdoilla tapahtuvaa. Kylmä ilmapiiri puolestaan ilmenee kun
läsnäoloa tapahtuu vain jonkun jäsenen ehdoilla ja keskustelun sävy on väheksyvä ja määräilevä.
Haverinen & Martikainen kuvaavat välittämisen ilmapiirin olevan praksis-toiminnan ydin, jolloin prkasis-toiminnan toteutuessa välittämisen ilmapiiri vahvistuu. Tämä tarkoittaa siis sitä, että perheessä otetaan huomioon toisten perheenjäsenten tarpeet ja mielipiteet. (Haverinen &
Martikainen 2004, 27)
Myös Korvela (2003) on esittänyt tutkimuksessaan perheen keskinäiseen työnjakoon ja vuorovaikutukseen soveltuvan nelikenttäkaavion, jonka mukaan kodissa fyysistä ja henkistä läsnäoloa voidaan jakaa tekemisen ja olemisen mukaan. Tutkimuksessaan hän soveltaa kaaviota vanhempien saatavuuden kannalta. Tällöin päästään havainnoimaan, miten perheen äidit ovat ja toimivat erilaisissa tilanteissa ja miten se näyttäytyy perheen vuorovaikutuksen näkökannalta.
Esimerkiksi perheen kanssa leikkivä, mutta samaan aikaan muita asioita tekevä perheenjäsen voi olla fyysisesti tilanteessa läsnä, mutta henkisesti poissa. Joskus kuitenkin perheenjäsen voi olla ajatuksissa mukana toiminnassa, vaikka tuo ei olisikaan fyysisesti läsnä.
KUVIO 2. Fyysisen ja henkisen läsnäolon ja poissaolon erilaiset vaihtoehdot. Korvela (2003, 147)
Korvela kertoo miten eri tutkimuksissa äidin läsnäololla on suurtakin merkitystä, mutta isän läsnäolo on nähty välillä puutteelliseksi nimen omaan tavoitettavuuden näkökulmasta: vaikka isä olisikin läsnä ja näennäisesti lähestyttävissä, saattaa isän häiritsemiseen olla kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan häntä ei olisi hyvä häiritä. Äiti puolestaan on yleisesti ollut perheessä, hahmo, joka on ollut tavoitettavissa ja käytettävissä omien askareidensa lomassakin (Korvela 2003, 148).
Korvela jatkaa perheen välisen vuorovaikutuksen olevan oleellinen väline neuvotteluun.
Neuvottelu ei hänen mukaansa kuitenkaan ole vain kahden tai useamman ihmisen välistä sanallista kommunikointia, vaan neuvottelua voidaan käydä myös materialististen asioiden avulla ja erilaisten tekojen kautta, joista hän käyttää nimitystä kodintuottamistoiminta. Näistä hän antaa esimerkiksi mm. äänensävyt, hellimisen ja tunteiden osoittamisen. Tämänkaltainen neuvottelu on
kuitenkin käytännössä mahdollista vain silloin, kun perheen jäsenet ovat kotona fyysisesti läsnä.
(Korvela 2003, 150).
2.1.3. Kasvatustyylit ja lapsilähtöinen kasvatus
KUVIO 3. Mukailtu kuvio Maccoby & Martinin (1983) kasvatustyyleistä Suhosen (2014) suomennoksen mukaan.
Maccoby & Martin (1983) kuvaavat erilaisia kasvatustyylejä nelikenttäkaavion avulla, jossa kontrolloivuus ja vapaus, sekä lämpimyys ja kylmyys kasvatuksessa ovat ääripäinä. Reaves (1995) tarkentaa samaa jaottelua neljän erilaisen kasvattajan näkökulmasta. Ensimmäinen on autoritaaris- vastavuoroinen, rakastava ja lapsikeskeinen kasvattaja. Toinen on tiukka, vaativa, hylkivä ja aikuiskeskeinen kasvattaja. Kolmas on lempeän-salliva, joka on läsnä lapsen elämässä ja antaa
valtavasti vapautta, mutta ei kuitenkaan puutu lapsen negatiiviseen toimintaan. Neljäs tyyppi ei puutu lapsen tekemiseen millään tavalla, ja on läsnä lapsen elämässä niin vähän kuin mahdollista.
(Reaves 1995).
Pulkkinen määrittelee artikkelissaan lapsilähtöisen kasvatuksen seuraavasti: “rakastavaa huolenpitoa mutta samalla ikäkauteen sopivien käyttäytymisodotusten asettamista sekä toimintojen valvontaa ja kannustusta”. Perheessä lasten kanssa vietetty yhteinen aika, jolloin perheenjäsenten on mahdollista keskustella ja vaihtaa ajatuksia keskenään toiminnan lomassa, ovat tärkeitä terveyden edistämisen kannalta. Erityisesti Pulkkinen nostaa esiin yhteisen ruokailun merkityksen tällaisesta toiminnasta. (Pulkkinen 2008.)
Lapsilähtöisen kasvatuksen on nähty edistävän lapsen kasvua yhteiskuntaan sopeutuvaksi, ja sen lähtökohtina ovat vanhempien hyvä suhde toisiinsa, sekä lapseen huolehtiva suhtautuminen . Myös erityisen tärkeäksi nähdään kolme seikkaa: emotionaalinen tuki, toimintojen valvonta ja rajojen asettaminen. (Haverinen & Martikainen, 2004)
Lämpimän tunneilmaston vastakohtana nähdään kylmä tunneilmasto, jossa nämä elementit eivät ole tasapainossa. Esimerkiksi liian paljon rajoja tai vastuuta tuovat lapsille pahoinvointia. Tällaisia koteja ovat esimerkiksi ne, joissa suositaan rajoja ilman rakkautta tai vastuuta ilman vapautta periaatteita. Kylmä ilmapiiriä luovat myös ruumiillinen kurittaminen tai muuten julmuus tai ankaruus. (Haverinen & Martikainen, 2004)
Mannerheimin lastensuojeluliitto (2018) kuvaa kasvatuksen tavoitteena olevan lapsen itsenäistymisen siinä määrin, että hän selviää elämästä itse. Siihen siis kuuluu arvojen, vastuun ja tapojen oppiminen ja kasvatus on aina vuorovaikutteista. Hyvään kasvatukseen kuuluu lapsen kanssa tunteiden jakamista ja juuri tunteitaan jakamalla vanhempi voi vaikuttaa lapsen omiin tunteisiin, esimerkiksi vanhemman rauhallisuus voi tarttua levottomaan lapseen, mutta myös kiire ja levottomuus voivat siirtyä aikuisesta lapseen. Ohjeeksi lapsen erilaisiin tunteisiin reagointiin sivusto ilmoittaa rakastavan ja välittävän lähestymistavan, jolla lasta rauhoitellaan ja kannustetaan.
Myös erilaisten tunteiden sanoittaminen on tärkeää, jotta lapsi huomaa aikuisen hyväksyvän ja ymmärtävän lapsen tunteet ja lapsi oppii itsekin hyväksymään omia tunteitaan. Aikuinen ei saa
toiminnallaan nolata tai mitätöidä lapsen tunteita. Lapsilähtöistä ilmapiiriä kuvaavat seuraavat asiat: “kiinnostus, kannustus, tuki, keskustelut, neuvot, vanhempien hyvä keskinäinen suhde, lapsen hyvä suhde isäänsä, äidin huolehtivuus ja kannustavuus, vanhempien kielteinen suhtautuminen ruumiilliseen kuritukseen”. Kielteistä ilmapiiriä puolestaan loivat muun muassa:
“kiinnostuksen puute, epäjohdonmukaisuus, rankaiseminen, epäoikeudenmukaisuus ja välinpitä- mättömyys“. Jos lapsen käytös tuo mielipahaa, aikuisten on tärkeää opettaa, että tilanne voidaan korjata jollain tavalla, asiat voidaan sopia, antaa anteeksi sekä unohtaa. Erityisesti se, että lapsi hyväksytään erehdyksistä huolimatta ja erehtyminen kuuluu elämään. (Mannerheimin lastensuojeluliitto 2018.)
Perheen välisessä vuorovaikutuksessa välittämisen ilmapiiri on kaikista keskeisin tekijä. Tällä tarkoitetaan lähinnä sitä, että lapsi pääsee kokemaan vanhempien osoittamaa rakkautta ja huolenpitoa lämpimässä tunneilmastossa, johon keskeisesti liittyvät rakkaus, rajat, vastuu ja vapaus. Välittämisen ilmapiiri on tässä yhteydessä rakkautta laveampi käsite, joka kattaa arjen huolenpidon kokonaisvaltaisemmin, jolloin rakkaudesta ei välttämättä tarvitse puhua, vaan rakkaus perheenjäsenten välillä korostuu juuri neuvottelun ja vuorovaikutuksen yhteydessä. Niitä arjen pieniä asioita, joissa rakkaus ja vastuullinen toiminta välittyvät tekojen ja vuorovaikutuksen kautta, kutsutaan myös arkirakkaudeksi. (Haverinen & Martikainen, 2004.)
(Haverinen & Martikainen, 2004) huomauttavat tutkimuksessaan, että lapset oppivat ja kasvavat yhdessäolemisen kautta, tiedostamattakin asiaa. Kasvaminen tapahtuu nimittäin arjen kohtaamisissa ja vuorovaikutustilanteissa.
2.1.4. Perheenjäsenten roolit ja perheen määritelmiä
Hännikäinen (2015) määrittelee sukupuolen kokemusta seuraavasti: “sukupuoli on kokonaisvaltainen kokemus, joka kestää kohdusta hautaan ja ulottuu elämän kaikille osa-alueille.
Yksikään nainen ei voi täysin ymmärtää millaista on olla mies, ja toisinpäin.” (Hännikäinen 2015, 21)
Korvela kertoo perheenjäsenillä olleen aiemmin yhteiskunnalta tulleita selkeitä tehtäviä ja odotuksia, joita perheen perustamisessa oli otettava huomioon, kuten puolison sosioekonominen asema ja varallisuus. Perhe nähtiin taloudellisena yksikkönä, jossa ei nähty yksilöitä ja avioon päädyttiin sukulaisten tai ystävien avulla. Myöhemmin perheen asioista päättäminen siirtyi miehelle, jolloin naisten asema heikentyi, mutta tiiviin perheen konsepti kuitenkin säilyi. 1960- luvulta lähtien kuitenkin aviopuolisot ovat voineet rakentaa itsenäisemmin perheen arkea, mutta perheen ulkopuolinen tuki on heikentynyt, sillä perheen asiat ovat puolisoiden välillä sovittavia seikkoja. (Korvela 2003, 13.)
Nevala-Nurmi (2014) kirjoittaa miesten roolia koskevassa artikkelissaan Suomen itsenäistymisen aikaan syntyneiden suojeluskuntien keskuudessa kasvaneen vahvoja näkemyksiä miesten ja naisten rooleista perheissä. Erääksi mieheyden tärkeäksi merkiksi nousi kasvattajan rooli perheessä, jonka tehtäviin kuului pitää huolta omasta perheestään. Nevala-Nurmi kertoo myös agraarin ajan suomalaisten isien olleen perheensä elättäjiä ja auktoriteetteja, jotka olivat usein lapsilleen etäisiä ja roolimalleina lähinnä pojilleen. (Nevala-Nurmi 2014, 234-235.)
Toisaalta perheiden kannalta suojeluskunnissa äidin rooli oli keskeinen ja korostunut. Vahva näkemys naiseudesta perheen hoivaajana, lasten kasvattajana ja synnyttäjänä oli tuolloin vahvoilla.
Näin ollen ydinperheen muodostivat käytännössä naiset ja lapset, mutta isän rooli oli silti olla perheen kantava auktoriteetti ja johtohahmo. (Nevala- Nurmi, 235-236.)
Puohiniemi & Nymanin (2007) mukaan mies toimii perheissä asiajohtajana, kun taas naisen rooli on toimia perheen tunnejohtajana. Kuitenkaan tämän jaottelun vuoksi ei pidä ajatella, että vain naiset olisivat kykeneviä ilmaisemaan tunteita miesten ollessa täysin tunteettomia ja toimivan vain rationaalisesti.
Roolien vaihtaminen perheissä ei ole mahdollista vain sopimalla, vaikka perheiden roolijako on siirtynyt sukupolvelta toiselle nimenomaan sosiaalisten suhteiden kautta, sillä naisesta ei voi tulla miestä, eikä miehestä naista, vain siksi että he ottavat toistensa roolit perheessä. Näin ollen roolijaossa on jotain kummallekin sukupuolelle erityisiä piirteitä, joiden muuttaminen on haasteellista ja jopa melkein mahdotonta. Kuitenkin elämän roolikirjo on muuttunut ja
sukupuolten välinen roolijako tulee varmasti vielä muuttumaankin tulevaisuudessa sallien ihmiskunnan hyödyntää kaikin puolin sen potentiaalinen luovuus. Koska naisen ja miehen elämä on roolien kanssa elämisen taitoa ja hallintaa, pelkkä sukupuoliroolien vaihtaminen ei edistä tasa- arvoa, jos seurauksena on luonnottomalta tai oman sukupuolen rooli-ihanteen toteutumisen estäminen. (Puohiniemi & Nyman 2007, 67- 69.) Nupponen (1969) puolestaan kertoo sukupuoliroolien oppimisen tapahtuvan kotona ja muualla siten, että ympäristö palkitsee oikeanlaisesta normien mukaisesta käytöksestä (Nupponen 1969, 37).
Ihmisen elämässä syntyy erilaisia rooleja, joista osa syntyy ihmissuhteiden kautta. Niiden voimakkuus vaikuttaa siihen, millainen roolista muodostuu ja esimerkiksi vahvimpia näistä suhteista ovat sukulaissuhteet, kuten isän, veljen, puolison ja lapsen roolit (Puohiniemi & Nyman 2007, 69).
Puohiniemi & Nyman (1996) määrittelevät miehekkäiksi töiksi erilaiset kunnossapitotoimet, kuten puunkaadon ja nurmikonleikkuun, sekä korjaus- ja huoltotoimet naiselliksi toimiksi määriteltiin ruoanlaittoa, pyykkäämistä ja virkkaamista, sekä puutarhan hoitoa. Vaikka roolituksista on nykyään pyritty pois, nämä roolitukset ovat kuitenkin säilyneet ja niiden varassa naiset ja miehet ovat oppineet elämään yhdessä. (Puohiniemi & Nyman 2007, 7-8)
Hännikäisen (2015) kanta asioihin on hieman erilainen: hänen mukaansa nyky-yhteiskunta on saavuttanut kehityksessään huipun, jossa mies on tehnyt itsestään tarpeettoman, sillä samoja töitä ja tehtäviä voivat hoitaa myös naiset. Nykyisin arvostettavat ihmisen piirteet, eli empaattisuus, keskustelutaidot, huoliteltu ulkonäkö ja seksuaalinen puoleensavetävyys, joiden avulla ihmisen on mahdollista saavuttaa sosiaalista menestystä, ovatkin niitä, joita on pidetty perinteisesti feminiinisinä. Hännikäinen myös korostaa miesten tekemien keksintöjen vapauttaneen naisille lisää aikaa ja valmiuksia päästä etenemään yhteiskunnassa. Miehen rooliksi onkin siten jäänyt huoltaa ja ylläpitää naisten pehmeiden arvojen vastaavia asumisjärjestelyjä. (Hännikäinen, 2015, 11-13, 20)
Perheen määritelmä vaihtelee suuresti eri tahojen kohdilla. Perheen määritelmäksi voi riittää pienen ryhmän tai jopa kahden ihmisen oma mielipide, jossa ryhmä lukeutuu perheeksi (Juuti,
1996; 190). Toisaalta taas viralliset tahot määrittelevät perheen tarkemmin ja hyvin rajaten.
Tilastokeskus (n.d.) määrittelee perheen asumisen ja sukulaissuhteen kautta, jolloin esimerkiksi avopuolisot ovat perhe asumisensa puolesta, mutta ainoastaan puolisoiden ensimmäisen sukupolven lapset kuuluvat perheeseen, jos he asuvat samassa asuntokunnassa.
Jokinen (2014) jakaa perheiden lähestymistavat kahteen ryhmään, joista toisessa perheet kantavat vastuuta ja huolehtivat erilaisista yhteiskunnallisista tehtävistä, kuten lasten kasvattamisesta yhteiskunnan jäseniksi. Toinen näkökulma puolestaan ovat joukko suhteita, tekemisiä ja määritelmiä, joista ei ole tarkkaa määritelmää, sillä määritystä on lähes mahdoton muodostaa.
Kummassakin tapauksessa perheitä kuitenkin määritellään myös erilaisten arvojen ja tavoitteiden pohjalta, kuten hoiva, huolenpito, vuorovaikutus ja yhteisöllisyys tai vastuut, parisuhde, hoiva ja velvollisuudet. (Jokinen, 2014.)
Hurme (1995) Määrittelee perheen “dynaamiseksi systeemiksi, johon myös lapsi kuuluu”. Perhe on siis jäsenmäärältään joustava ja jokainen perheeseen kuuluva vaikuttaa perheenjäseniinsä, samalla kun perhe tuo muutosta jokaiseen perheenjäseneen. Vaikka perhe nähdään lähinnä ydinperheen näkökulmasta (äiti, isä, lapset), ihmisen elämän aikana perhe muuttuu jatkuvasti, eikä se ole aina sidoksissa biologisiin vanhempiin. Näinpä olennaista perheen käsitteen rakentumiselle on, että samassa kodissa asuvat henkilöt asuvat kodissa kestäväksi tarkoitetun myönteisen tunnesiteen varassa, eivätkä vain käytännön syistä. Tämä tunneside voi muodostua eri perheenjäsenten välille esimerkiksi avioliitossa, adoptiossa tai vaikka seurustelusuhteissa.
(Hurme, 141-142, 1995.)
Omassa tutkielmassani nojaan enemmän mainitsemaani Juutin määritelmään, sillä esiymmärrykseni pohjalta osaan sanoa muumilaakson perheiden olevan hyvin eroavaisia toisistaan. Tässä tutkielmassa perhe määritellään kahden tai useamman verisukulaisen yhteisöksi, joka asuu samassa rakennuksessa tai mieltää itsensä perheeksi. Kotitöiden jakautumisen kannalta huomio keskittyy kuitenkin samassa kodissa asuvien yhteisöjen tutkimiseen, sillä vuorovaikutusta töiden jakautumisesta tapahtuu niissä kaikista eniten.
2.2 Lasten sosiaalistuminen ja mallioppiminen
Lehtinen ym. 2007 mainitsevat, että antropolisissa tutkimuksissa on huomattu lasten ottavan mallia aikuisten toiminnasta kulttuurista ja alkuperästä huolimatta. Tämänkaltainen toiminta on ominaista nimenomaan ihmisille, sillä vain ihmisillä on arvioitu olevan kyky ymmärtää muiden mielien olemassaoloa ja niiden kehittymisen mahdollisuutta. (Lehtinen ym. 2007, 42)
Haverinen (1996, 125) kertoo tutkimuksessaan kotitalouden rakentuvan vuorovaikutussuhteiden kautta, joita syntyy sosiaalisten suhteiden kautta. Hän myös esittää Habermansin jakaneen vuonna 1981 tekemässään tutkimuksessa vuorovaikutuksen kolmeen toimintatyyppiin, jotka ovat:
instrumentaalinen, strateginen ja kommunikatiivinen toiminta. Näistä erityisesti kommunikatiivinen vuorovaikutuksen toimintatyyppi pyrkii saamaan osapuolten välille yhteisymmärryksen ja neuvottelu on tasavertaista.
Strateginen vuorovaikutus puolestaan liittyy perheessä tapahtuvaan muihin jäseniin vaikuttamiseen ja on siten yhteydessä kasvattamiseen, työnjakoon ja muuhun toimintaan, missä vallankäyttö on suuressa roolissa. Valtaa omaava perheenjäsen voi strategisen vuorovaikutuksen mukaisesti käyttää valtaa joko tietoisesti päätöksenteossa tai vastaavasti luullen päätöksenteon olevan yhteisymmärryksessä tapahtuvaa. Tällöin kuitenkin kyseessä ei ole yhteisymmärryksessä tapahtuva päätöksenteko vaan, epätietoinen pettäminen vallankäytössä. Vastaavasti valtaa on mahdollista käyttää tiedostaen päätöksenteon olevan itsekäs, vaikka muille se ilmaistaan yhteisymmärrykseen pyrkimyksen välineenä. Tällöin tilannetta kutsutaan tietoiseksi pettämiseksi vallan käytössä. (Haverinen 1996, 131)
Helkama & Myllyniemi & Liebkind (1998) tarkentavat jäljittelyssä ja matkimisessa olevan neljä osaprosessia: tarkkaavaisuus, säilyttäminen, suorittaminen tai tuottaminen ja motivaatio. Yksi suurimmista motivaatiota tuottavista tunteista on pystyvyyden tunne, eli se, miten yksilö käsittää voivansa vaikuttaa häntä ympäröiviin tapahtumiin. Tämän vuoksi se on tärkeä asia myös mallioppimisen kannalta, sillä jos havainnoija kokee pystyvänsä samaan kuin malli, hän matkii mallin tekemistä herkemmin. Pystyvyyden tunnettaan yksilö voi rakentaa neljällä erilaisella tiedolla: tiedolla aikaisemmista suorituksista, sijaiskokemuksilla, sanallisella vaikuttamisella ja
fyysisillä tunnereaktioilla. Onnistumisen kokemukset aiemmin toimituissa tilanteissa vahvistavat pystyvyyden tunnetta ja mitä vahvempia kokemuksia onnistumisesta yksilöllä on, eivät epäonnistumiset vaikuta välttämättä heikentävästi yksilön pystyvyyden tunteeseen. (Helkama &
Myllyniemi & Liebkind 1998.)
Havainnoimalla opitaan jäljittelemään mallin emotionaalista reaktiota tiettyihin ärsykkeisiin.
Havainnoinnista tulleet ärsykkeet saavat siis havainnoijan tuntemaan samoja tunteita kuin malli ja myöhemmin samat ärsykkeet herättävät samoja tunnetiloja havainnoijassa. Esimerkiksi jos havainnoija kokee malliin samaistumalla pelon tunteita jossain tilanteessa, pelkoa voidaan tuntea myöhemmin elämässä sellaisissa hetkissä tai tilanteissa, joissa on samoja ärsykkeitä tai elementtejä kuin mallioppimisen hetkessä. Tämä kaltainen sijaisehdollistuminen on nopeaa ja kestävämpää, mitä aktiivisempi havainnoija oppimishetkellä on. (Nupponen 1969, 32.)
Sijaiskokemukset tuovat tietoa muiden samankaltaisten yksilöiden pystyvyydestä toimimaan samankaltaisissa tilanteissa kuin yksilö itsekin joutuu toimimaan. Esimerkkinä tästä toimivat juuri elokuvat ja kirjat, joissa yksilö voi samaistua niiden hahmoihin ja heidän kokemuksiinsa erilaisissa tilanteissa. Kuitenkin myös kouluarvosanat, joita oppilaat voivat keskenään vertailla, voivat toimia sijaiskokemuksina ja vahvistaa pystyvyyden tunnetta. (Helkama & Myllyniemi & Liebkind 1998.)
2.3. Aikaisemmista tutkimuksista
Yleisesti muumeja on tutkittu eri tahoilta ja useasta näkökulmasta. Kuitenkaan kotitalouden näkökulmasta tutkimuksia ei ole vielä tehty. Painotus tutkimuksissa on ollut kirjallisiin tuotoksiin ja erityisesti kirjoihin, mutta animaatiosarjaa on tutkittu vähemmän.
Nupponen (2010) on tutkinut omassa hermeneuttisesta tulkinnan näkökulmasta pro gradu- tutkimuksessaan muumilaakson välisiä suhteita aineistonaan kaksi muumi-kirjaa. Hän kertoo kuinka muumikirjoista on tehty kattavasti tutkimusta niin Suomessa kuin Ruotsissakin, mutta muumikirjojen kattavuuden vuoksi on edelleen mielekästä jatkaa muumien tutkimista kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta. Tutkimuksessa hän esittelee muumiperheen välisten
suhteiden lisäksi myös muumien lähipiiriin kuuluvien hahmojen välisiä suhteita. Lisäksi suhteita tutkitaan myös hahmoihin, jotka ovat jollain tavalla merkittäviä muumihahmojen kannalta.
Kuitenkin Muumilaakson tarinoita on sarjana jäänyt tutkimuksissa vähemmälle huomiolle. Lepistö (2015) tutkinut pro gradu- tutkimuksessaan muumeja verkossa tapahtuvien vastakulttuuristen esitysten kautta, joissa Muumilaakson tarinoita on yksi pääasiallisimmista lähteistä verkkoon tuotettuihin esityksiin. Näissä esityksissä tosin Muumi- sarjan hahmot kuvataan muunneltuina alkuperäiseen materiaaliin verrattunaja niistä haetaan erityylisiä huumorin muotoja. Laajan ja kokonaisvaltaisen aineiston vuoksi tutkimumenetelmänä käytettiin kuvatulkintaa, jossa videoita ja kuvia pyrittiin havainnoimaan ja niiden merkityksiä pyrittiin ymmärtämään. (Lepistö 2015, 18, 66.)
Mäkelä (2014) on tutkinut leikki-ikäisten lasten tunneteemojen juonirakenneanalyysin avulla Muumilaakson tarinoiden jaksoissa esiintyvistä tunteiden juonikaavioista esittämällä ennalta valikoituja jaksoja. Pro gradu- tutkimuksessa on keskitytty tutkimaan muumijaksojen herättämiä tunnetiloja, mutta aineistosta tehtiin juonitiivistelmiä, jotka auttoivat sarjan jaksojen valikoimista.
Lapsille esitettiin Muumimittarina käytettyjä kasvokortteja ja heiltä kysyttiin apukysymyksiä tunteiden tulkitsemiseen liittyen. (Mäkelä 2014, 27-29.)
3.TUTKIMUSTAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisen mallin perheestä Muumilaakson tarinoita- tv sarja antaa.
Kotitaloustieteen näkökulmasta on mielekästä tutkia Muumiperheen toimintaa. Muumiperheen tutkiminen on liittynyt aiemmissa tutkimuksissa lähinnä muumi -kirjoihin. On kuitenkin oletettavaa, että tv-sarjalla on enemmän varsinkin nuoria katsojia, ja tällöin piirrossarja tavoittaa suuremman yleisön. Piirrossarjan tutkiminen on mielekästä ja uutta myös muumitutkimuksen kannalta. Myös lasten mallioppimisen kannalta on mielekästä selvittää, minkälaisen toimintamallin Muumit lapsille antavat, sillä lapset matkivat tuttuja hahmoja ja heidän sanomisiaan ja toimintaansa mielellään.
Muumit ovat suomalaisille tärkeitä vielä nykyäänkin, mutta muumeja ei olla vielä tutkittu paljon muumi- kirjojen ulkopuolelta. Perhetutkimuksen näkökulmasta on mielenkiintoista tutkia yhtä suomalaisille kulttuuriperinnöllisesti tärkeää sarjaa ja saada selville, millä tavalla millä tavalla perheiden käytöstä siinä kuvataan.
Tutkimukseni pääkysymys on:”Millaisen mallin Muumilaakson tarinat antaa kotitalouden toiminnasta?”
Tutkimukseni alakysymykset puolestaan ovat:
1. Millaiset roolit perheessä on?
2. Millainen perheen keskeinen kommunikaatio on?
3. Millainen vanhempien kasvatustyyli on?
4. Toteutuuko välittämisen ilmapiiri?
4. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO
4.1 Laadullinen tutkimus
Tutkielmani on laadultaan laadullinen tapaustutkimus, jossa kohdejoukkona on fiktiivisen sarjan hahmot. Tutkimus voidaan määritellä tapaustutkimukseksi, sillä tutkimuksen kohteena on vain yksi perhe Muumilaaksosta.
Alasuutari (1994) kertoo laadullisen tutkimuksen analyysin olevan kaksivaiheista, joista ensimmäinen osa pohjautuu havaintojen tekemiseen aineistosta ja niiden pelkistämiseen.
Erityisesti tutkimuksen alussa havaintoja tehdään riippuen siitä, miten relevantteja ne ovat teoriataustaa ja tutkimuksen kannalta olennaisten kysymysten näkökulmasta. Näitä havaintoja kutsutaan “raakahavainnoiksi” ja niiden hallitseminen on helpompaa kuin kokonaisen tutkimusaineiston hallitseminen.
Arvoituksen ratkaisemiessa puolestaan odotetaan näiden havaintojen yhdistyvän toisiinsa jollain yhteisellä tavalla ja kuvaavan siten samaa ilmiötä. Kuten Alasuutari (1994) asian mainitsee:
“Laadullisessa analyysissä pyritään muotoilemaan sääntöjä ja sääntörakenteita, jotka pätevät koko aineistoon.”. Tätä vaihetta kutsutaan tulosten tulkinnaksi. Tässä vaiheessa tulkintoja tehdään sen mukaan, mikä on tutkimuksen kannalta mielekästä. (Alasuutari, 31, 34-35.)
Metsämuurosen (2005) mukaan, tutkimusfilosofiani on konstruktivistinen, sillä saamani tieto on suhteellista ja joku muu tekijä saattaa saada hieman poikkeavia tulkintoja tästä tutkimuksesta,
kuten kvalitatiivisessa tutkimuksessa on mahdollista tapahtua. Varsinkin kun tutkimukseni rakentuu kokonaan tulkinnalle, enkä kykene esimerkiksi tekemään aineistostani tarkentavia kysymyksiä, joita on mahdollista tehdä haastattelututkimuksessa. (Metsämuuronen 2005, 201)
Tutkimuksessani käytän teoriaohjaavaa analyysimenetelmää, sillä vaikka osa tekemistäni päätelmistä perustuukin aiempiin malleihin, osa tuloksista löytyi aineistoa. Tuomi & Sarajärvi (2009) huomauttavat, että teoriaohjaavaa analyysiä voidaan kutsua myös teoriasidonnaiseksi analyysiksi. Analyysi perustuu siihen, että tutkija vaihtelee aineistolähtöisen mallin ja valmiiden mallien välillä tulkitessaan aineistoa. Tällöin aikaisempi tieto ja sen vaikutus on selvästi tutkimuksessa esillä, mutta tutkimuksessa ei pyritä suoraan toistamaan teoriaa käytönnössä.
Tämän luonteen vuoksi tutkittavan ilmiön määrittely suhteessa jo tiedettyyn teoriaan on vapaata.
(Tuomi & Sarajärvi 2009, 96-97.)
4.2. Aineisto
Muumiperhe on koostumukseltaan hyvin selvästi ydinperhe, johon kuuluu isä, äiti sekä yksi lapsi.
Äiti on hyvin lempeä ja huolehtivainen, kun taas perheen isä kaipaa seikkailuja ja kirjoittaa muistelmiaan. Kenelläkään perheestä ei ole ilmoitettu selkeää palkallista ammattia, vaikka Muumipappaan viitataankin yleensä kirjailijana ja Muumimamma toimii kotiäidin tavoin.
Muumien luona asuu ja oleskelee hyvin usein vieraita, jotka yleensä ovat Muumipeikon ystäviä.
Muumilaaksossa muita esiintyviä perheitä ovat Vilijonkan perhe ja Niiskut, sekä Mymmelin perhe.
Vilijonkan perheessä Vilijonkka on kolmen lapsen yksinhuoltaja, eikä Vilijonkalle ole ilmoitettu selkeää palkallista ammattia. Niiskujen perheessä asuvat vain sisarukset Niisku ja Niiskuneiti, joista Niisku toimii keksijänä, mutta Niiskuneidillä nuorempana sisaruksena ei ole töitä.
Mymmeleiden perheeseen kuuluvat sisaruksen Mymmeli ja Pikku Myy, jonka Muumiperhe lukee kuuluvan omaan perheeseensä.
Japanissa muumeista on tehty kaksi tuotantokautta Tanoshii Moomin Ikka ja Tanoshii Moomin Ikka: Bouken Nikki. Rajaan aineistoni koskemaan vain Tanoshii Mūmin Ikka -tuotantokauteen, vaikka Suomessa nähty sarja Muumilaakson tarinoita onkin yhdistänyt japanilaiset piirretyt yhdeksi kokonaisuudeksi. Rajaus johtuu lähinnä ajankäytöstä, sillä Tanoshii moomin ikka -sarjaan
kuuluu 76 suomalaisella dubbauksella esitettyä noin 20 minuuttia kestävää jaksoa.
Tutkimuksessani käytän kuitenkin sarjasta nimitystä Muumilaakson tarinoita tai lyhennän nimen vain “Muumeiksi” selkeyden vuoksi. Animaatiosarjaa on esitetty YLEn kanavilla aikoinaan, mutta nykyään vanhaa dubbausta on haasteellista löytää uudemman dubbauksen jälkeen.
Tutkimuksessani tahdon selvittää, mitä tv-sarja antaa perheiden käytöksestä ymmärtää ilman taustalla olevia tietoja tuottajien ja tekijöiden pyrkimyksistä. Näin saan mahdollisimman aidon ymmärryksen sarjan ulosannista, kuten se suurimmalle osalle katsojista näyttäytyy.
Tutkimustani varten katsoin kaikki 76 ensimmäistä Muumi- jaksoa, mutta rajasin litteroitavaksi vain ne kohtaukset ja hetket, joissa useampi kuin yksi muumiperheen jäsen keskustelee keskenään, tai sarjassa esitetään perheessä tapahtuvaa roolien jakoa kotitöiden tai muiden asioiden suhteen.
Koin ne tutkimustani ajatellen tärkeimmiksi, vaikka aineistoon olisi voinut sisällyttää myös muiden Muumilaakson perheiden vuorovaikutusta.
Näistä litteroiduista kohdista pyrin etsimään vielä tärkeimmät asiat tutkimustani ajatellen, joita lopulta käytin tutkimuksessani: rutiinien hoitamisen, kasvatustoiminnan, kokemusten jakamisen ja roolituksen. Yhteensä litteroitua tekstiä tuli 128 A4-sivua Aerial -kirjaisintyypillä fonttikoolla 11 ja riviväli oli 1,15. Kuitenkin litteroidusta tekstistä valikoin koodattavaksi vain tietyt osat, jotka koin kaikista merkittävimmäksi tutkimuksen tavoitteiden kannalta.
Tutkimuksessa käytin jonkin verran kvantifiointia, vaikka se ei varsinainen tutkimusmenetelmä ollutkaan. Menetelmää käytin ainoastaan kotitöiden jakautumisen selvittämiseksi, jolloin laskin kuinka monesti kukin perheenjäsen näytettiin tai esitettiin tekemässä mitäkin kotityötä, sillä koin sen kaikista selkeimmäksi tavaksi esittää kotitöiden jakautuminen. Eskola & Suoranta (1998) kertovat, että kvantifioinnissa taulukot ja tarkka tulosten laskeminen eivät ole välttämättömiä.
Yleensä aineiston tuloksien esittämiseen riittää selkeä ilmaisu asiasta. Kvantifioinnissa tulisi kuitenkin ottaa huomioon se, ettei tutkimus lainaa heikoimpia osia kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen tutkimusmenetelmistä. Tätä helpottaa mahdollisimman selkeiden tulkintasääntöjen laatiminen luokittelussa. (Eskola & Suoranta 1998.)
4.3. Sisällönanalyysi
Tuomi & Sarajärvi (2009) määrittelevät sisällönanalyysin koskevan tekstimuotoisia tai sellaiseksi muodostettuja aineistoja, jotka voivat olla esimerkiksi kirjoja, artikkeleita tai päiväkirjoja. Tämän takia sisällönanalyysi on haasteellinen videomateriaalin tutkimiseen, sillä kaikki videolla oleva tulisi muokata kirjalliseen muotoon. Näin tosin päädyin tekemään. Metsämuuronen (2005) täsmentää siällön analyysin tapahtuvan vaiheittain ja aineiston tulkitsemiseen käytetään paljon aikaa, sillä teemoja ja tutkimustehtävää täsmennetään tulkinnan aikana vielä lisää. Lopuksi sisällön analyysissa pyritään vielä horjuttamaan ja vahvistamaan saatuja tuloksia teorian avulla.
(Metsämuuronen 2005)
Aineiston analyysi tapahtuu keksimällä aineistosta logiikka, jonka perusteella tutkimukseen löydetään teemoja aineistoon. Sisällön analyysia käytetään merkitysten löytämiseen tekstistä, joten tutkimukseni kannalta sisällönanalyysi on mielekäs ja sopiva tutkimustapa. (Tuomi &
Sarajärvi 2009, 100).
Teemoittelu sopii Eskola & Suorannan mukaan hyvin tutkimukseen, jossa pyritään ratkaisemaan jokin käytännöllinen ongelma, kuten hahmon tai henkilön näyttäytyminen kertomuksissa tai tilanteissa. Teemoittelussa aineisto ja teoria kulkevat hyvin tiiviisti yhdessä, jolloin tutkimustuloksia ja teoriaa vertaillaan toisiinsa (Eskola & Suoranta 1998).
TAULUKKO 1. Esimerkki sisällön analyysistä ja teemoittelusta
Alkuperäisilmaus Pelkistys Alateema Pääteema
MPP ja MM jäävä katsomaan kun lapset lähtevät pois pöydästä.
Lapset saavat mennä vapaasti
Vapaus Vapaus, luottamus
Myy: Mutta löytäjistä tulee aina omistajia!
MPP: Ei se ihan niinkään ole. Täytyy ensin hieman odottaa.
MPP korjaa Myyn väärän oletuksen
Tapoihin kasvattaminen, kärsivällisyyden opettaminen
Tapakasvatus, tunnekasvatus
MM käy PM ja MP luona peittelemässä ja
huolehtimassa heidät nukkumaan hyvin.
MM pitää huolen lapsista
Huolenpito rakkauden osoittaminen
välittäminen, huolehtija
MM on keittämässä aamupalaa keittiössä
MM ruoanlaitto
MM on juuri kuivaamassa astioita.
MM siivoaminen
MPP: Kunnon poika.
*Antaa puntarin MPlle.*
MM:Ole varovainen.
MP: Älä ole huolissasi.
MPP luottaa tehtävän MP ja MM huolehtii toisesta
Luottaminen, vapaus, huoli tapahtumista
välittäminen, huolehtija, vapaus, luottamus
MP: Äiti, tahdon tutkimusretkelle!
MM: Hyvä ajatus!
MPP: Päivä sopii sellaiseen mainiosti!
Myrsky on voinut paiskata rannalle paljon tavaraa.
Idean tukeminen, vapaus lähteä ilmoittamalla,
Tuki, vapaus mennä, Tuki, opettaja, vapaus
MM: Hoo Hmm.. *kuivaa kätensä essuunsa ja ottaa kirjeen itselleen. * Missäs Myy on?
Huoli siitä missä Myy on
Huolenpito, tieto tapahtumista
Huolehtija, kiinnostus
Taulukossa 1 esiintyvät lyhenteet MPP, MM ja MP tarkoittavat hahmojen nimiä. Näitä lyhenteitä käytän myös myöhemmin esitellessäni aineiston lainauksia tuloksissa: MP = Muumipeikko, MPP
= Muumipappa ja MM = Muumimamma. Lisäksi käytin lyhenteitä NN = Niiskuneiti, NM = Nuuskamuikkunen) ja N (= Nipsu tai Niisku tilanteesta riippuen) Muumilaakson muista hahmoista.
Aloin seuraavaksi koodaamaan litteroitua aineistoa ja huomatessani joitakin puutoksia aineistossa, tarkistin jaksot vielä uudestaan ja litteroin lisää kohtauksia, jotka huomasin tutkimukseeni sopiviksi. Myös päinvastoin jätin jotain asioita pois luettuani aineistoani yhä uudestaan, huomattuani niiden olevan epäolennaisia tutkimukseni kannalta. Koodatessani jaoin toiminnot
seuraavasti erilaisiin aihepiireihin Haverisen & Martikaisen perheen toiminnan kolmen peruskategorian mukaisesti (rutiinien hoitaminen, kasvatustoiminta ja kokemusten jakaminen), sekä Habermasin kommunikatiivisen vuorovaikutuksen mukaisesti. Lisäksi otin suoraan tutkimuskysymysteni pohjalta perheen roolituksen aihepiiriksi.
Kommunikatiivinen interaktio (yhteisymmärryksen etsiminen ja neuvottelu, keskustelu): Tähän valitsin myös tavanomaiseen keskusteluun liittyviä kohtia ja vuoropuheluja, jotta saisin paremman käsityksen siitä, minkälaista keskustelua perheessä käydään normaalisti ja miten perheenjäsenet toisiinsa suhtautuvat.
Kotitöiden jakautuminen ja rutiinien hoitaminen: Tähän kohtaan valitsin ne litteroidut kohdat, joissa joku perheestä tekee jo jotain tai on aloittamassa jonkin kotityöksi laskettavan toiminnan.
Laskin tähän myös jotkin puheessa tulleet ajatukset tekemisestä.
Kasvatustoiminta: hyödynsin tähän piirteitä strategisesta vuorovaikutuksesta, mutta otin myös joitain elementtejä kommunikatiivisesta toiminnasta. Pohjana oli kerätä tähän niitä asioita ja tapahtumia, joissa Muumipeikkoa jollain tavalla kasvatetaan tai toiminta voidaan ymmärtää kasvatuksen piiriin kuuluvaksi.
Roolijako toiminnassa: Tähän otin paljon asioita työnjaosta ja siitä, kuinka eri hahmot sarjassa toimivat tai päättävät toimintaan ryhtymisestä.
5. TUTKIMUSTULOKSET
Tulokset on jaettu tarkastelun kannalta neljän edellä mainitun aihepiirin mukaan joiden sisältä löytyvät jokaisen aiheen sisällä olevat teemat. Näitä aihepiirejä voidaan ajatella myös ylimmiksi päätemoiksi.
5.1 Kommunikaatio perheessä
Perheen kommunikaatiota tarkastellessa pyrin tarkastelemaan perheen keskinäistä vuorovaikutusta ja perheen vuorovaikutukseen vaikuttavia tekijöitä. Tuomi-Gröhn (2009) kertoo artikkelissaan perheen arkipäiväisten ongemien ratkomisen tapahtuvan usein yhteis- toiminnallisesti muiden perheenjäsenten kanssa. Tialnteissa käydään neuvotteluja asiaa liittyen, jolloin kukin hyödyntää omia tiedonlähteitään. (Tuomi-Gröhn, 2009,150.)
KUVIO 4. Vuorovaikutusta edistävät tekijät perheessä.
Huumorin käyttö ei ole kovin yleistä muumiperheen keskuudessa, mutta yleensä sitä käytetään tilanteiden keventämiseen ta lohduttamismielessä. Huumori on hyvin tilannesidonnaista ja luonteeltaan positiivista, sillä tilanteisiin vakavoidutaan hyvin nopeasti, jos kaikilla ei ole hauskaa tai tilanne muuttuu ikäväksi tai huolestuttavaksi. Usein huumori on peräisin Muumipapalta, joka yrittää huumorin avulla löytää tilanteisiin valoa ja lohtua, mutta myös pyrkii huumorilla keventämään tilanteita. Muumimamman huumori on hieman erilaista, sillä hän yleensä vain kommentoi tilanteita, sillä hänen tapansa lohduttaa tilanteissa on erilainen Muumipappaan verrattuna. Välillä huumori on myös leikillisen sanailu väline, jolloin Muumipappa esittää jonkin
asian olleen väärin tai esittää loukkaantumisensa kiertäen. Tämän kaltaista huumoria ei näytetä tapahtuvan kaikkien perheenjäsenten kesken, vaan yleisimmin Pikku Myyn kanssa, mikä perustunee Pikku myyn suoraan ja vahvaan luonteeseen.
“MP: sanoin häntä prinsessaksi, mutta vain leikilläni.
MPP: Hyvä ettet koloratuurisopraanoksi!”
“MP: isä leivo luumupiirakka! NN pitää eniten siitä.
MPP: Myy jääköön ilman! *osoittaa loukkaantuneena PM*
Myy: No se sopii. *MP ja MM nauravat*”
Huolehtimista tapahtui perheessä kaikkien jäsenten kesken, sillä jokainen perheenjäsen huomioi ja huolehti toinen toisistaan. Usein yhden perheenjäsenen ollessa pulassa, perheen muut jäsenet tulivat välittömästi apuun tai vähintään tarjosivat apua sitä tarvitsevalle. Huolehtiminen näkyy myös muiden huomioinnissa ja mukaan ottamisessa.
Välittäminen näkyi myös suuresti perheen toiminnassa, mikä välittyi perheenjäsenten rakkautena toisiaan kohtaan ja pienillä ja välillä suurillakin hyvillä teoilla toisilleen. Pienemmät teot näkyivät perheen ajatuksissa ja toistensa ajattelemisessa ja suuremmat teot olivat yleensä yllätyksiä, joilla pyrittiin vaikuttamaan perheenjäsenten ajatuksiin ja toimintaan. Alla olevassa keskustelussa Muumipapan ja Muumimamman välillä Muumipappa kertoo ehdotuksensa puolesta välittävänsä Muumimammasta kovasti, joka puolestaan vastaa, ettei kaipaa kauas: hänellä on hyvä olla juuri siinä hetkessä. Toinen hyvä esimerkki välittämisestä on Muumimamman lasten avustuksella koristelema Muumitalo, jotta Muumipappa unohtaisi epäterveelliseksi käyvän nuorentumis- villityksensä.
“MM: Odotan malttamtatomana, että purjehdimme jonnekin!
MPP: Oo, minä vien sinut ihan minne ikinä maailmassa tahdot, ihan minne vain.
MM: En kaipaa kauas. “
“MPP: Mamma, haluaisin kysyä…
MM: Niin kulta?
MPP: Miksi teit minulle näin hienon yllätyksen?
MM: Minä vain yksinkertaisesti halusin ilahduttaa sinua.
MPP: Niinkö?! Ihanko totta?!
MM: Juu juu! Minusta tuntui, että sinä tarvitsit jotain piristystä.
MPP: Kiitos.”
Kunnioitus Perheessä kunnioitetaan muita kovin, mutta perheenjäsenet osoittavat sen omalla tavallaan. Muumimamma antaa yleensä muille tilaa ja kunnioittaa siten perheenjäsenten yksityisyyttä ja ajatuksia, luottaen siihen, että jokainen huolehtii asioistaan parhaalla katsomallaan tavalla. Perheenjäsenistä eniten erityisen kunnioittavaa käytöstä saa yleensä Muumipappa, jonka huoneeseen kukaan ei syöksy suin päin, vaan jokainen perheenjäsen antaa hänelle omaa tilaa ja rauhaa, jonka rikkomista pyritään välttämään. Yleensä huoneeseensa lukittautuvaa perheen isää tullaan häiritsemään kohteliaasti koputtaen, oli kyseessä kuinka suuri hätä hyvänsä: talon kellarista hurjalla vauhdilla kasvavat oksatkaan eivät ole tarpeeksi suuri syy rynnätä hakemaan apua hätäisesti.
“Muumipappa kirjoittaa muistelmiaan. Ovelta kuuluu koputus.
Muumipappa: Sisään. *kirjoittaa samalla kääntymättä*
MM:*puuskuttaen* “Anteeksi että häiritsen.”
MP: Mikä hätänä?
MM: Ikäviä uutisia.””
Turvallisuus ja Suojelu: Muumipeikko hakeutui usein äidin luokse turvaan muiden hylätessä hänet. Hyvin selvä esimerkki tästä oli kohtaus, jossa Muumipeikko muuttui kummituseläimeksi, eikä kukaan muu uskonut Muumipeikkoa. Ainoastaan Muumimamma pystyi ratkaisemaan tilanteen. Vanhemmat myös ajattelevat Muumiperheen parasta retkien suunnittelussa ja muussa toiminnassaan. Suojeluhakuisuus tulee ilmi hyvin tavanomaisissakin keskusteluissa, mutta erityisesti silloin kun perhe on vaarassa tai on tekemässä suuria päätöksiä. Suojelu kohteena on mitä useimmin perhe tai sen jäsenet, mutta hyvin usein perheessä suojellaan talossa olevia vieraita, jotka omalla tavallaan aiheuttavat perheen luona vieraillessaan vaaratilanteita koko perhettä ajatellen. Esimerkiksi Tiuhti ja Viuhti, jotka toivat Mörön perässään Muumitalolle, tai eläintarhasta vapautetut eläimet, joka piilottelivat eläintarhan henkilökuntaa Muumitalossa.
“MM: *Saapuu salonkiin* Mitä täällä huudetaan? *muut huomaavat MM vasta nyt*
Mitä on tapahtunut?
MP: *Huomaa MM ja juoksee tuon kaulaan itku kurkussa* Äiti! Äiti! Äiti!
MM: Mitä ihmettä?
MPP: Hän väittää olevansa Muumipeikko.
MM: *hämmentyneenä* Onko tämä minun muumi-lapseni?
MP: Olen minä! Minä olen oikeasti MP, etkö usko!”
“MM huomaa kaikessa rauhassa vampyyrin.
MM: Pappa! Pappa, tulisitko tänne?
MPP: Mitä asiaa? *Nipsu kääntää pään* Mikä hätänä?
MM: Vampyyri on täällä!
MPP: Mi-mi-mitä sinä sanoit? *Nipsu hätääntyy, MPP kauhuissaan ja juoksee rappuja ylös*
MM: Pappa, mitä nyt?
MPP: Mamma! Juokse pakoon!!”
Yleensä Muumipappa ottaa suojelijan roolin, mutta suojelua näkyy myös Muumimamman käytöksessä ja sanallisessa ilmaisussa. Yleensä suojelu on henkistä, jolloin perheenjäseniä ei haluta huolestuttaa tai aiheuttaa heille pahaa mieltä. Tällöin suojelu tapahtui peittelemällä tai salailemalla asioita.
“Jenni-täti: Missä Muumipappa on? Miksei hän tule tervehtimään?
MM: Äöäööäm tuota noin..
Jenni-täti: eikös hän ole kotona?
MM: No ei.
Jenni-täti: Milloin hän palaa?
MM: Äöäm, en tiedä.”
“MP: *järkyttyneenä* Voi kamala! Kellaristahan pääsee suoraan keittiöön!
MPP: *säikähtää* Mhhm! Pelastakaa Mamma!!”
Käyttäytyminen muita kohtaan johtui toisten tuntemisesta, jolloin perheenjäsenet kykenevät toimimaan itsenäisesti muiden etua ajatellen tai uskaltavat toimia tilanteissa ilman perheenjäsenen mielipidettä, sillä perheenjäsen tunnetaan niin hyvin. Myös tuntemisen perusteella perheessä osataan huomioida perheenjäsenen kummallinen käytös tai normaali käytös. On hyvin perusteltua uskoa, että perheenjäsenet tuntevat toisensa hyvin. Muumimamma varsinkin kykenee ratkaisemaan useita tilanteita juuri siksi, että tuntee perheenjäsenensä hyvin ja
Kannustus ja tukeminen sisältävät itsessään positiivisia tunteita, jotka ovat rauhoittelu, rohkaisu (joko sanallisesti muille, tai omalla esimerkillä), sekä lohtu. Usein Muumien perheessä toisten
tekemisiä kannustettiin ja ideoihin lähdetään mukaan innostuneesti. Yleensä kannustaminen ja kehuminen tapahtuvat tekemisen lomassa tai jonkin valmiin tuotoksen, kuten talon tai majan, tarkastelun yhteydessä. Muumit lohduttavat toisiaan usein heti huomattuaan jonkin olevan huonosti muiden mielissä. Erityisesti vanhemmat lohduttavat Muumipeikkoa, mutta joissain tilanteissa myös Muumipeikko lohduttaa ja tukee muita perheensä jäseniä.
“MP: Paikkasit purjeen tosi hienosti! Tule. *juoksee edeltä*”
“MP: Tämä on makeaa vettä, isä, lisäänkö siihen suolaa?
MPP: Mainio ehdotus. Hirviö tulee tuntemaan olonsa kotoisaksi.”
“MM: Runosi olivat varmasti hyviä.
MPP: kamalia. Mutta velvollisuuteni jälkipolville vaatii kaiken kirjaamista. --”
“MP: Hän on niin kalpea ja liikkumaton.
MM: Älä sure..”
Tilanteen ymmärtäminen Hyvin usein käytyjen keskustelujen pohjana tai aloittajana toimii tahto ymmärtää tilannetta paremmin, joko tapahtumien tai muiden tunteiden kautta. Usein näitä keskusteluja käydään silloin kun joku perheenjäsenistä tulee tilanteeseen myöhässä tai joku perheenjäsenistä tulee kertomaan yllättäen jostain tapahtumasta tai tilanteesta. Tilanteen ymmärtäminen vaikuttaa paljon myös toiminnan kulkuun, sillä harvoin kukaan perheenjäsen ryhtyy toimintaan ilman suunnittelua tai edes pyytämättä parempaa selvitystä tilanteiden kulusta.
Ainoastaan kun jäsenillä ei ole aikaa jäädä pohtimaan tilannetta, toimintaan ryhdytään sen mukaan miten kukin katsoo parhaakseen. Tällöin suuressa roolissa on luottamus muihin ja heidän ymmärrykseensä tilanteesta. Korvelan mukaan arki on jatkuvaa kodissa tapahtuvien ilanteiden hallintaa,
“MPP: Mitä ihmettä sinä teet? Tiedätkö mitä kello on?”
“MP: Isä, mitä kummaa sinä teet?
MPP: Tahdon päästä kellariin.”
“Muumipappa juoksee Haisulin perässä. Muumipeikko ja muut katsovat kauempaa.
MPP: Muumipeikko! Nappaa Haisuli kiinni!
