4-vuotiaan lapsen perheen sosioekonomisen aseman yhteys vanhempien tuen tarpeen ilmaisemiseen

(1)

Linda Niemi

4- VUOTIAAN LAPSEN PERHEEN SOSIO- EKONOMISEN ASEMAN YHTEYS VANHEM- PIEN TUEN TARPEEN ILMAISEMISEEN

Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Tampereen yliopisto Terveystieteet, Hoitotiede

Pro Gradu- tutkielma Huhtikuu 2021

(2)

TIIVISTELMÄ

NIEMI, LINDA: 4- vuotiaan lapsen perheen sosioekonomisen aseman yhteys vanhempien tuen tarpeen ilmaisemiseen

Pro gradu -tutkielma, 44 sivua TAMPEREEN YLIOPISTO, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Terveystieteet, Hoitotiede Ohjaaja: Marja Kaunonen Huhtikuu 2021

Suomessa yleinen hyvinvointi ja terveys taso on parantunut, mutta eriarvoisuus hyvin- voinnissa ja terveydessä on lisääntynyt eri sosioekonomisten ryhmien välillä. Terveys- ja hyvinvointierot alkavat yleensä jo varhaislapsuudesta. Tämän pro- gradu tutkielman tarkoituksena oli kuvata 4- vuotiaan lapsen perheen sosioekonomisen aseman yhteyttä vanhempien tuen tarpeen ilmaisemiseen ammattilaiselle. Tutkielman tavoitteena on lisä- tä tietoa lapsiperheiden tuen tarpeen ilmaisemisesta ja siihen liittyvistä tekijöistä.

Tutkielman aineisto on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FinLapset- kyselytutkimusta. Tutkielman aineisto koostuu vuonna 2018 4-vuotiaisiin lapsiin ja heidän per- heisiinsä kohdistuneesta tiedonkeruusta. Tässä opinnäytetyössä aineistona käytetään 4- vuotiaiden lasten vanhemmilta kerättyä aineistoa. Vanhempien vastauksia on 10 800.

Perheet antoivat suostumuksensa osallistumisesta tutkimukseen lastenneuvolassa lapsen terveystarkastuksen yhteydessä. Tiedonkeruussa oli mukana 290 Manner-Suomen kuntaa. Aineiston analysointiin käytettiin IBM SPSS Statistics 27- tilasto-ohjelmaa.

Tulosten mukaan vanhemmat, joilla oli parempi sosioekonominen asema, jättivät useammin ilmaisematta tuen tarpeensa ammattilaiselle. Poikkeuksena olivat vanhemmat, jotka kokivat, taloudellisen tilanteensa paremmaksi myös ilmaisivat tuen tarpeensa useammin ammattilaiselle.

Parhaiten vanhemmat ilmaisivat tuen tarpeet, jotka liittyivät lapsen kasvuun ja kehityk- seen, lapsen käyttäytymiseen ja tunne-elämän ongelmiin, lapsen painonhallintaan ja lapsen tai perheen jäsenen pitkäaikaissairauteen tai terveysongelmiin.

Huonoiten vanhemmat ilmaisivat tuen tarpeensa liittyen omaan jaksamiseen, puolison jaksamiseen, parisuhteeseen sekä tupakoinnista vieroittumiseen ja päihteiden käytön vähentämiseen.

Jatkossa tulisi selvittää syitä tuen tarpeen ilmaisematta jättämiselle sekä miten ammatti- laiset, kohtaavat vanhemman, jonka tietävät olevan sosioekonomisesti hyvässä asemas- sa.

_____________________________________________________________________

Avainsanat: sosioekonominen asema, tuen tarve, lapsi perhe

(3)

ABSTRACT

NIEMI, LINDA: The connection between the socioeconomic status of the family of the 4-year-old child and the need of parental support

Master`s thesis, 44 pages

UNIVERSITY OF TAMPERE, Faculty of Social Sciences Nursing Science

Supervisor: Marja Kaunonen April 2021

In Finland general level of well-being and health has improved in recent years, but ine- quality in well-being and health has increased between different socio-economic groups.

Inequalities in health and well-being usually begin in early childhood. The purpose of this master`s thesis is to describe the socioeconomic status of the family of a 4-year-old child connection to express the need for parental support to a professional. The aim of this master`s thesis is to increase information how families express their needs and which things are related to the express of the needs.

Thesis material is part of FinLapset- survey of Finnish Institute for Health and Welfare.

The material of thesis consists of data collection on 4-year-old-children and their families in 2018. The numbers of responses was 10 800. The families gave their consent to the study at a child health clinic. Data collection includes 290 continental Finland mu- nicipalities. The material was analyzed by IBM SPSS Statistics 27- programme.

According to the results, it shows that parents had a better socioeconomic status, failed more often to express their need for the support. As an exception were parents who felt that their financial situation was relatively better also express their need often for the professional.

Parents expressed need of support best in that case where support of the need related to child`s growth and development, children`s behavior and emotional problems, child weight management and children`s or family member`s long-term disease or health problems.

The parents expressed their need for support worst when support of the need where related to their own coping, coping with the spouse, relationship and smoking cessation and reducing drug use.

It should be clarified in the future more reasons, why the matter of the support of the need has left unexpressed and how professionals face to the parent with good socioeconomic status.

________________________________________________________

Key words: socioeconomic status, need of support, child, family

(4)

Sisällysluettelo

1 JOHDANTO ... 1

2 TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT ... 3

2.1 Lapsiperheiden sosioekonominen asema ... 3

2.2 Suomalaisten lapsiperheiden sosioekonominen asema ... 5

2.3 Lapsiperheiden tuen tarpeet ... 6

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITE ... 8

4 AINEISTO JA ANALYSOINTI ... 9

4.1 Aineiston hankinta ja kuvaus ... 9

4.2 Aineiston analysointi ... 10

4.2.1 Muuttujien kuvailu ... 10

4.2.2 Aineiston analysointi ... 12

5 TULOKSET ... 14

5.1 Vanhempien taustatiedot ja tuen tarpeiden kuvailu... 14

5.2 Vanhempien sosioekonomisten tekijöiden kuvailu ... 15

5.3 Taustatietojen ja sosioekonomisten tekijöiden yhteys tuen tarpeen ilmaisemiseen ... 17

5.3.1 Lapsen käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmat ... 17

5.3.2 Vanhemmuuteen tarvittava tuki ... 20

5.3.3 Oma jaksaminen ... 22

5.3.4 Puolison jaksaminen ... 25

5.3.5 Parisuhde ... 28

5.3.6 Perheen terveellinen ravitsemus ... 31

5.4 Tulosten yhteenveto taulukko ... 33

6 POHDINTA ... 34

6.1 Tulosten tarkastelu... 34

6.2 Tutkimuksen eettisyys ... 36

6.3 Luotettavuus ... 37

6.4 Johtopäätökset ... 39

6.5 Jatkotutkimus aiheet ... 39

7 LÄHTEET ... 41

(5)

1 JOHDANTO

Suomessa yleinen hyvinvointi ja terveys taso on parantunut, mutta eriarvoisuus hyvinvoinnis- sa ja terveydessä on lisääntynyt eri sosioekonomisten ryhmien välillä. Suomessa on pyritty terveyspolitiikalla kaventamaan sosioekonomisia terveyseroja jo kahden vuosikymmenen ajan, mutta tavoitetta ei ole vielä saavutettu. Nämä terveyserot ovat vaikea terveys- ja yhteis- kuntapoliittinen ongelma Suomessa. Terveys- ja hyvinvointierot alkavat yleensä jo varhaislapsuudesta. Suomessa tulisi kaikilla olla tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen, palveluihin, työnsaantiin ja tarvittavaan tulotasoon. Lapsiperheiden osalta edellä mainitut asiat ovat huonontuneet, etenkin tulojen osalta. (THL 2012, THL 2019.)

Tämän pro- gradu- tutkielman aineisto on osa alle kouluikäisiin lapsiin ja perheisiin kohdistu- vaa FinLapset- kyselututkimusta (alkuperäinen nimi Lasten terveys, hyvinvointi ja palvelut (LTH)- tutkimus). Kyselytutkimus kehitettiin ja käynnistettiin osana Lapsi- ja perhepalvelui- den muutosohjelmaa (LAPE). Lasten ja nuorten hyvinvointi sekä lapsiperheiden palvelujen parantamisesta on kirjattu nykyiseen hallitusohjelmaan (STM 2019). LAPE- ohjelman (2016- 2019) tavoitteena on lapsiperheiden palveluiden ja toimintakulttuurien uudistaminen. Etusijal- la LAPE- ohjelmassa ovat lapsen etu ja vanhemmuuden tuki. Peruspalveluiden vahvistamisen lisäksi painopistettä pyritään siirtämään ehkäiseviin palveluihin ja varhaiseen tukeen.

Tämän pro- gradu tutkielman tarkoituksena on kuvata 4-vuotiaiden lapsiperheiden sosioekonomisen aseman yhteyttä perheen vanhempien tuen tarpeen ilmaisemiseen ammattilaiselle.

Ammattilaisella tarkoitetaan sosiaali- ja terveysalan ammattilaista mukaan lukien varhaiskasvatuksessa ja lastenneuvolassa työskenteleviä. Keskeisiä tuen tarpeita lapsiperheillä liittyvät vanhemmuuteen, lapsen kasvatukseen ja hoitoon, terveysongelmiin, työttömyyteen, talouteen, sekä perheen elinoloihin ja erilaisiin kriiseihin (Häggman-Laitila 2003, STM 2004, 98).

Tavoitteena on lisätä tietoa tekijöistä, mitkä ovat yhteydessä tuen tarpeen ilmaisematta jättä- miseen. Matalan sosioekonomisen aseman lapsiperheillä on yleensä enemmän terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä haasteita. Oikea-aikaisella tuella pystytään vähentämään riskejä. (THL 2012, Acacio-Claro ym. 2017.) Kouluikäisten lasten tuen tarpeilla on todettu olevan yhteys vanhempien sosioekonomiseen asemaan eli koulutustaustaan, työllisyyteen ja taloudelliseen tilanteeseen. (Palokangas, Haaranen, Pietilä & Häggman-Laitila 2018.) Edellä mainittujen

(6)

asioiden takia on tärkeää, että perheet ilmaisisivat tuen tarpeensa ammattilaiselle. Opinnäyte- työssä tarkastellaan onko sosioekonomisella asemalla yhteyttä tuen tarpeen ilmaisemiseen.

(7)

2 TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT

Lapsiperheiden sosioekonomisen aseman yhteyttä tuen tarpeen ilmaisematta jättämiseen ei ole kirjallisuuskatsauksen pohjalta aikaisemmin tutkittu. Teoreettisia lähtökohtia on lähdetty avaamaan termien lapsiperheiden sosioekonomisen aseman ja lapsiperheiden tuen tarpeiden kautta.

Kirjallisuutta katsaukseen on haettu eri tietokantojen kautta sekä käsihakuna lähdeluetteloista.

Käytetyt tietokannat ovat: Cinahl, ProQuest (social science database &sociology database), PsycINFO, Medic ja Arto.

2.1 Lapsiperheiden sosioekonominen asema

Sosioekonomisen aseman määritellään koostuvan koulutuksesta, ammatista ja asemasta työ- elämässä sekä varallisuudesta ja tuloista. (THL 2012, Massimiliano 2019.) Sosioekonomista asemaa ajatellaan koostuvan niin sanotuista aineellisista voimavaroista sekä edellytyksistä, joilla aineellisia voimavaroja pystytään hankkimaan. Aineellisiksi voimavaroiksi luetaan tulot, omaisuus ja asumistaso. Ja niiden hankkimisen edellytykseksi luetaan koulutus, ammatti ja asema työelämässä. (THL 2012, THL 2019.)

Matalalla sosioekonomisella asemalla on haitallisia vaikutuksia perheen lasten ja nuorten terveyteen ja sairastavuuteen. Tutkimukset osoittavat, että matalan sosioekonomisen aseman perheen lapsilla on huonompi kognitiivinen suorituskyky myöhemmällä iällä. Sosioekonomi- sen aseman tekijöillä on myös yhteys lapsien ja nuorten mielenterveyteen. Matala sosioekonominen asema vaikuttaa negatiivisesti lapsen ja nuoren subjektiiviseen kokemukseen sosiaa- lisesta asemastaan. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä haasteita pystytään estämään vaikut- tavimmin oikea-aikaisella tuella huomioiden yksilö ja perhe yhdessä. (Acacio-Claro ym.

2017, Rivenbarck 2019, THL 2012, Turrel ym. 2002.)

Matalan sosioekonomisen perheen lapsilla on edellä mainittujen asioiden lisäksi enemmän muun muassa ongelmia puheen sujuvuudessa ja kielenkehityksessä, enemmän ylipainoa ja päihteiden käyttöä. Tutkimuksella on osoitettu, että ylipainon ja liikalihavuuden taustalla matalan sosioekonomisen aseman perheen lapsilla on suuret ruutuajat, matalampi fyysinen aktii- visuus ja huonommat ruokailutottumukset. Perheissä syödään esimerkiksi muita enemmän pikaruokia ja sokeria. (THL 2012, Yang ym. 2019.)

(8)

Liikalihavuus lapsuuden ja nuoruuden aikana lisäävät sydän- ja verisuoni tautien riskiä sekä tyypin 2 diabeteksen riskiä. Näiden hoitaminen aiheuttaa taloudellista taakkaa yhteiskunnalle ja aiheuttaa lapselle huonoa itsetuntoa ja huonoa akateemista suoriutumista. Ylipainoisilla lapsilla on kohonnut riski olla ylipainoinen myös aikuisena. (Yang ym. 2019.) Vanhempien sosioekonomisesta asemasta johtuen lasten terveyserot voivat olla seitsenkertaiset. (THL 2012.) Lapsilla, jotka asuvat kotiympäristöissä, joissa on paljon riskitekijöitä, kuten vanhempien matalat tulot ja koulutus on kohonnut riski käyttäytymisongelmille (Massimiliano 2019).

Matalamman sosioekonomisen aseman perheen lapsien kuolleisuus riski tulevaisuudessa on korkeampi, kuin korkeamman sosioekonomisen aseman perheen lapsilla. Matalan sosioekonomisen aseman perheen lapsilla on lisäksi suurempi riski sairastua myöhemmällä iällä ja saada erilaisia kroonisia sairauksia. Korkeamman sosioekonomisen aseman perheellä on enemmän resursseja ja joustavuutta suojella lapsiensa turvallisuutta ja terveyttä. (Braudt ym.

2019, Turrel 2002.)

Sosioekonomisella asemalla on vahva yhteys terveyseroihin, koska korkeamman sosioekonomisen aseman edustajalla on enemmän resursseja, kuten rahaa, tietoa, arvovaltaa, voimaa ja sosiaalisia suhteita, joiden avulla voidaan edistää omaa sekä perheen terveyttä. Terveys mää- rittyy suuresti sosioekonomisen luokan ja aseman mukaan. On tärkeää huomioida yksilön sosioekonomisen aseman lisäksi koko perheen sosioekonominen asema, koska vanhempien koulutuksella ja ammatilla on yhteys lapsen hyvinvointiin ja terveyteen. Terveys tottumukset siirtyvät sukupolvelta toiselle sosioekonomisen aseman kautta. On merkittävää ymmärtää poliittisella tasolla perheen alhaisen sosioekonomisen aseman merkitys lapsen tulevaisuuden kannalta. (Acacio-Claro ym. 2017, Chauvel & Leist 2015, Braudt ym. 2019.)

Vanhempien matalan sosioekonomisen aseman on osoitettu olevan yhteydessä lapsen terve- yskäyttäytymiseen myös aikuisena, riippumatta aikuisuuden sen hetkisestä sosioekonomisesta asemasta (Granström ym. 2017.) Kuten edellä on mainittu, lapsiperheiden matalampi sosioekonominen asema vaikuttaa, perheen lasten sekä vanhempien terveyteen ja hyvinvointiin alentavasti. Tämän vuoksi on tärkeä selvittää, tuovatko nämä perheet esille, erilaiset tuen tarpeensa esille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, jotta oikeanlaista tukea ja palveluita voidaan järjestää ajoissa.

(9)

2.2 Suomalaisten lapsiperheiden sosioekonominen asema

Suomessa työllisyysaste oli marraskuussa 2019 5,9 % eli työttömiä oli silloin noin 160 000.

Luku on alhaisempi kuin edellisenä vuotena. Vuonna 2018 työttömyysaste oli 6,2 %. (Tilas- tokeskus 2019.) Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli vuonna 2016 15,7 % koko väestöstä. Tämä tarkoittaa 849 000 henkilöä (Tilastokeskus 2018).

Suomessa tuloeroja arvioidaan Gini-kertoimella. Gini-kertoimen mukaan viime vuodet Suo- men tuloerot ovat pysyneet suhteellisen samana. Tuloerot eivät kokonaistasolla ole kasvaneet, mutta niitä ei ole pystytty pienentämään. (Tilastokeskus 2017.) Vuonna 2017 pienituloisia henkilöitä oli Suomessa 654 000 ja lapsia pienituloisissa kotitaloukissa oli 117 000 (Tilasto- keskus 2020.) Suomessa lapsiperheet ovat velkaantuneempia kuin yhden hengen taloudet tai lapsettomat pariskunnat (Tilastokeskus 2018). Lapsiperheiden pienituloisuuden raja vaihtelee perheen koon mukaan. Perheen, jossa on kaksi aikuista ja kaksi alle 14 -vuotiasta lasta pienituloisuuden rajana pidetään 30 300 euroa vuodessa/kotitalous. Perheen, jossa on kaksi aikuista ja kaksi 14-17 -vuotiasta lasta, pienituloisuuden rajana pidetään 36 080 euroa vuodessa/kotitalous. (Tilastokeskus 2016.)

Vuonna 2017 tilastojen mukaan 72 % 15 vuotta täyttäneestä väestöstä oli suorittanut tutkin- non perusasteen jälkeen. Korkea-asteen koulutuksen oli suorittanut 31 % väestöstä. Kor- keimmin koulutettuja ovat 40-44-vuotiaat henkilöt. Alle 70 vuotiaat nbaiset ovat suorittaneet enemmän korkea-koulututkintoja Suomessa kuin miehet. Korkeakoulututkinnolla tarkoitetaan kaikkia alemman korkeakouluasteen, ylemmän korkeakouluasteen ja tutkijakoulutusasteen tutkintoja. Vuonna 2017 pelkän peruskoulutuksen suorittaneita 20-29-vuotiasta oli 111 784, mikä on 16 % heidän ikäluokastaan. (Tilastokeskus 2018.) Vanhempien koulutuksen tasolla on yhteys lapsen koulutuksen tasoon. Vanhemman korkea koulutus lisää merkittävästi lapsen todennäköisyyttä suorittaa samantasoinen tai korkeampi koulutus tulevaisuudessa. Äidin kor- kealla koulutuksella on suurempi vaikutus lapsen korkeaan koulutukseen. (Tilastokeskus 2009.)

(10)

2.3 Lapsiperheiden tuen tarpeet

Suurin osa suomalaisista perheistä pärjää hyvin, mutta kasvavaa tarvetta on erilaisille tukevil- le ja ennaltaehkäiseville perhepalveluille. Perheiden psykososiaalinen tuen tarve on lisäänty- nyt ja perhekeskeiset ongelmat yleistyvät Suomessa. Joka kymmenes lapsi elää perheessä, jossa on monimuotoisia ongelmia. Vanhemmuus on haastava tehtävä ja toiset vanhemmat tarvitsevat tukea ja tietoa vanhemmuuden tueksi muita enemmän. (Tanninen 2009, Rautio 2013) Lapsiperheiden terveyttä on tutkittu yleensä keskiluokkaisten ja hyvän perhedynamii- kan omaavien perheiden näkökulmasta (Häggman-Laitila & Pietilä 2007).

Perheet myöntävät yleensä liian myöhään tarvitsevansa tukea. Kaikki perheet eivät koe saa- vansa välttämättä kaikkea tarvitsemaansa tukea ja kokevat usein jäävänsä yksin ongelmiensa kanssa. Korkeamman työttömyyden alueilla asuvat perheet, kokevat tulevaisuuden voimava- ransa huonommaksi kuin muilla alueilla asuvat. Nämä syrjäytymiselle alttiit alueet tarvitsevat enemmän ennakoivia ja oikea-aikaisia toimenpiteitä, jotta syrjäytymistä ja muita haasteita saadaan ehkäistyä kyseisten alueiden perheiden kohdalla. Perheiden ennaltaehkäiseviä ja var- haisia palveluita tulisi kehittää lisää ja niiden tulisi huomioida koko perheen tilanne. (Hägg- man-Laitila & Euramaa 2003,Tanninen 2009.)

Esimerkiksi lastensuojelun palveluilla pystytään parantamaan matalan sosioekonomisen perheen lapsen akateemista suoriutumiskykyä. Palveluita saaneiden perheiden lasten kirjoittami- sen, lukemisen ja matematiikan taidot olivat paremmat, kuin niillä, jotka eivät saaneet palve- lua. (Laurin ym. 2015.)

Perheen aito kohtaaminen luo pohjan ammattilaisen ja perheen väliselle yhteistyölle. Perheen tuloksellisen ja monipuolisen tukemisen edellytys on luottamuksellinen yhteistyösuhde. Toi- mivalla yhteistyöllä mahdollistetaan perheen tuen tarpeiden tunnistaminen. Perheiden tulee tulla kuulluksi ja kokea pystyvänsä keskustelemaan perheen tilanteesta avoimesti. Oikeanlai- sella toiminnalla voidaan tukea perheen hyvinvointia ja terveyttä eri elämäntilanteissa (STM 2004, 92-95, Tanninen 2009.)

Alle kouluikäisten lapsiperheiden keskeisiä tuen tarpeita ovat vanhemmuuteen, lasten kasvatukseen ja hoitoon sekä parisuhteisiin liittyvät haasteet. Lisäksi lapsiperheet tarvitsevat tukea vanhempien terveys ongelmiin, työttömyyteen, talouteen sekä perheen elinoloihin ja erilaisiin kriiseihin. Jotkut vanhemmat tarvitsevat tukea myös ristiriitojen ja huoltajuuskiistojen selvit-

(11)

tämiseen sekä vanhempien mielenterveys ongelmiin, päihteiden käyttöön ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Ongelmat yleensä kasaantuvat ja kuormittavat koko perhettä. (Häggman- Laitila 2003, STM 2004, 98.)

Kouluikäisten lasten tuen tarpeilla on yhteys vanhempien koulutustaustaan, työssäkäyntiin ja taloudelliseen tilanteeseen eli sosioekonomiseen asemaan. Kouluikäisen lapsen vanhemmat kokevat, etteivät tule kuulluksi lapsen tuen tarpeissa, eivätkä saa tarpeeksi tietoa mahdollisista hoitovaihtoehdoista. Tukea voidaan antaa yksilölle tai koko perheelle. Koko perheen huo- mioivassa tuessa koko perhe nähdään asiakkaana ja he sitoutuivat yhdessä muutoksiin ja ta- voitteisiin. (Palokangas, Haaranen, Pietilä & Häggman-Laitila 2018, Tanninen 2009.) Ehkäi- seviä tukitoimia tulisi toteuttaa varhaisessa vaiheessa, mutta ne ovat kalliita ja haasteellisia toteuttaa (Massimiliano 2019).

Aktiiviset ja rohkeat hoitajat pystyvät luomaan paremman ja luottamuksellisemman suhteen perheisiin kuin passiiviset hoitajat (Häggman-Laitila & Euramaa 2003). Neuvolatyön keskei- siä periaatteita on tunnistaa riskit, ongelmat ja perheen tuen tarve. Tärkeää on puuttua asioihin mahdollisimman varhain ja pyrkiä estämään ongelmien vaikeutumista. Lapsen terveyttä uh- kaavien ympäristötekijöiden tunnistaminen ja niihin puuttuminen ehkäisee vaikeuksien ka- saantumista ja ehkäisee lapsen syrjäytymistä. (Häggman-Laitila & Pietilä 2007, STM 2004, 98.) Aikaisilla toimenpiteillä voidaan ehkäistä ja saada positiivisia vaikutuksia esimerkiksi lapsen käytösongelmiin ja niiden syntymiseen. Matalan sosioekonomisen perheen lapsella on korkeampi riski saada käytösongelmia. (Massimiliano 2019.)

Tässä opinnäytetyössä puhuttaessa ammattilaisista, tarkoitetaan sosiaali- ja terveysalan am- mattilaisia, mukaan lukien lastenneuvolassa ja varhaiskasvatuksessa työskentelevät. Tuen tarpeen ilmaisemista ja sosioekonomisen aseman yhteyttä ei ole tarkasteltu aikaisemmissa tutkimuksissa kirjallisuuden mukaan.

Lapsiperheeksi määritellään perheet, joilla kotona asuu vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi.

Lapsiperheitä oli 562 000 kesällä 2019 tilastokeskuksen mukaan. Lapsiperheitä koko väestös- tä on 38 %. (Tilastokeskus 2018.) Tässä opinnäytetyön aineistossa lapsiperheet ovat perheitä, joissa asuu vähintään yksi 4-vuotias lapsi.

(12)

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITE

Tutkimuksen tarkoitus on kuvata 4-vuotiaan lapsen perheen sosioekonomisen aseman yhteyt- tä vanhempien tuen tarpeen ilmaisemiseen ammattilaiselle

Tutkimuskysymykset:

1. Miten 4-vuotiaiden lasten vanhemmat ilmaisevat tuen tarpeensa?

2. Millainen yhteys 4-vuotiaan lapsen perheen sosioekonomisella asemalla on vanhempien tuen tarpeen ilmaisematta jättämiseen.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa lapsiperheiden tuen tarpeen ilmaisemisesta ja siihen liittyvistä tekijöistä.

(13)

4 AINEISTO JA ANALYSOINTI

Tämän opinnäytetyö on määrällinen tutkimus eli aineisto käsitellään tilastollisin menetelmin.

Määrällistä eli kvantitatiivista tutkimusmenetelmää käytetään paljon sosiaali- ja yhteiskunta- tieteissä. Määrällinen tutkimus antaa yleispäteviä vastuksia syy ja seuraus suhteille, mutta ei selitä ilmiöitä syiden takana. Määrällisen tutkimukselle ominaista on numeerinen mittaami- nen, tilastollisen merkitsevyyden tarkastelu ja objektiivisuus. (Hirsijärvi, Remes & Sajavaara 2007, 135, Kankkunen & Vehviläinen- Julkunen 2015,44 & 62.)

4.1 Aineiston hankinta ja kuvaus

Aineisto on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FinLapset- kyselytutkimusta (alkuperäi- nen nimi Lasten terveys, hyvinvointi ja palvelut (LTH) – tutkimusta). FinLapset- kyselytutkimus on käynnistetty ja kehitetty osana lapsiperheiden muutosohjelmaa (LAPE). Tutkimuk- sessa kerätään tietoa joka neljäs vuosi vauvojen ja 4-vuotiaan lapsen perheiltä. Tämän opin- näytetyön aineisto koostuu vuonna 2018 4-vuotiaisiin lapsiin ja heidän perheisiinsä kohdistuneesta tiedonkeruusta. Tietoa kerättiin kyselylomakkeilla, molemmilta vanhemmilta, lasten- neuvolan terveydenhoitajilta, sekä 4-vuotiaalta lapselta. Perheet antoivat suostumuksensa osallistumisesta tutkimukseen lastenneuvolassa lapsen terveystarkastuksen yhteydessä. Tie- donkeruussa oli mukana 290 Manner-Suomen kuntaa.

Tässä opinnäytetyössä aineistona käytetään 4-vuotiaiden lasten vanhemmilta kerättyä aineistoa. Vanhempien vastauksia on 10 800. Havaintoyksikkönä on yksi vanhempi, riippumatta onko perheestä vastannut molemmat vanhemmat.

Aineiston saamiseksi on täytetty käyttölupahakemus ja toimitettu sen mukana liitteenä pro gradun -tutkielman tutkimussuunnitelma Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselle. Kun aineiston käyttölupahakemus hyväksyttiin, täytyi aineiston käsittelijän käydä tunnistautumassa Ter- veyden- ja hyvinvoinnin laitoksella. Aineistoa sai käyttää vain Terveyden- ja hyvinvoinninlai- toksen verkkolevyllä. Opinnäytetyön käyttöön saatiin aineistosta vain ne muuttujat joita ai- heen tarkasteluun tarvittiin. Aineistoa ei saanut siirtää tai tallentaa muualle, esimerkiksi omal- le muistitikulle. Aineiston käsittelijä ei saanut muuttaa alkuperäisiä arvoja eikä yhdistellä aineistoa muihin tutkimuksiin. Aineiston käsittelyssä oli tärkeää, että vastaajien anonymiteetti suoja säilyi eikä yksittäisiä vastaajia pystynyt tunnistamaan. Tutkimuksen valmistuttua siitä

(14)

raportoitiin välittömästä luvan myöntäjälle ja tutkimuksen julkaisusta sovittiin luvan myöntä- jän kanssa.

4.2 Aineiston analysointi

Aineiston analysointiin käytettiin IBM SPSS Statistics 27- tilasto-ohjelmaa. Tilastollisin menetelmin pystytään kuvaamaan aineiston yhteyksiä ja riippuvuuksia käyttäen numeerista tietoa. Tuloksia pystytään havainnoimaan hyödyntäen taulukoita ja kuvioita. Tilastollisissa tutkimuksissa voidaan kerätä itse tietoa tai käyttää valmiita tietoja. Tässä pro- gradu - tutkielmassa käytettiin valmiiksi kerättyä aineistoa. Valmisaineistoa muokattiin ja yhdisteltiin ennen aineiston analysointia. Tässä pro- gradu -tutkielmassa aineistoa ja muuttujia muokattiin analysoitavaan muotoon. Tutkielmassa käytettiin toisen keräämää valmista aineistoa, jota kut- sutaan sekundaariaineistoksi. Tilastollisella tutkimuksella pystytään kartoittamaan olemassa oleva tilanne, mutta ei taustalla olevia syitä. Esimerkiksi tässä tutkielmassa tarkastellaan sosioekonomisten tekijöiden yhteyttä perheen tuen tarpeen ilmaisematta jättämiseen, mutta analysointi ei pysty kuvaamaan syitä, miksi tuen tarve jätettiin ilmaisematta. (Heikkilä 2014, 15- 16, Watson 2014, Hirsijärvi, Remes & Sarjavaara 2007, 181.)

Tilastollisessa tutkimuksessa muuttujalla tarkoitetaan mitä tahansa mitattavaa ominaisuutta, jonka arvossa esiintyy vaihtelevuutta. Tutkijan täytyy tietää mihin kysymykseen hakee vasta- usta ja päättää mikä on selitettävä muuttuja ja mitkä selittäviä muuttuja. Selitettävä muuttuja on tutkimuksen pääkohde eli tässä tutkimuksessa vanhempien tuen tarpeen ilmaiseminen.

Selittävät muuttujat ovat muuttujia, joiden vaikutuksia tutkittavaan kohteeseen pyritään selvit- tämään. Tässä tutkimuksessa selittäviä muuttujia ovat sosioekonomista asemaa kuvaavat teki- jät kyselylomakkeessa. (Heikkilä 2014, 13,46 & 279.)

4.2.1 Muuttujien kuvailu

Selitettävä muuttuja eli tuen tarpeen ilmaiseminen luokiteltiin kaksiluokkaiseksi eli dikotomiseksi muuttujaksi tuen tarve ilmaistu ja tuen tarve ilmaisematta. Tuen tarpeen riittävyyttä on selvitetty kysymällä 11 eri tuen tarpeen riittävyyttä. Tarkastelussa mukana olleet tuen tarpeet ovat lapsen kasvu ja kehitys, lapsen käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmat, lapsen tai per- heen jäsenen pitkäaikaissairas tai terveysongelma, lapsen painonhallinta, vanhemmuus, vas- taajan jaksaminen, vastaajan puolison jaksaminen, parisuhde, perheen terveellinen ravitse- mus, tupakoinnista vieroittuminen ja päihteiden käytön vähentäminen.

(15)

Kyselylomakkeella tuen tarpeen riittävyyttä on kuvattu valitsemalla yksi seuraavista vaihto- ehdoista jokaisen tuen tarpeen kohdalla, en ole tarvinnut, olen saanut ja tuki oli riittävää, olen saanut, mutta tuki ollut riittävää, olisin tarvinnut, mutta en saanut tukea ja olisin tarvinnut, mutta en ole tuonut tuen tarvetta esille. Selitettävä muuttuja on luokiteltu kaksiluokkaiseksi eli dikotomiseksi muuttujaksi yhdistämällä lomakkeen eri vastausvaihtoehtoja. Olen saanut ja tuki oli riittävää, olen saanut, mutta tuki ollut riittävää, olisin tarvinnut, mutta en saanut tu- kea muodostavat luokan tuen tarve ilmastu. Vaihtoehto olisin tarvinnut, mutta en ole tuonut tuen tarvetta esille muodostaa luokan tuen tarve ilmaisematta. Analyysista yhteyksien tarkas- telussa rajattiin pois tuen tarpeen puuttuminen, joka oli vastausvaihtoehtona ”en ole tarvin- nut”.

Valitut sosioekonomiset tekijät kuvailevat vanhempien ammattia ja ammatillista asemaa, kou- lutustasoa ja perheen taloudellista tilannetta.

Sosioekonomisiksi tekijöiksi eli selittäviksi muuttujiksi kyselylomakkeelta valikoitui kysymykset; ”Mikä on peruskoulutuksen jälkeinen korkein suorittamasi tutkinto tai koulutus?”

(vaihtoehdot; ei ammatillista koulutusta, enintään ammatillinen kurssi tai työpaikkakoulutus, ammatillinen perustutkinto, ammatti- tai erikoisammattitutkinto, alempi tai ylempi ammatti- korkeakoulu- tai korkeakoulututkinto tai tohtorin tai lisensiaatin tutkinto), Onko työaikasi?”

(vastausvaihtoehdot; säännöllinen työaika, säännöllinen vuorotyö, säännöllinen iltatyö, sään- nöllinen yötyö, säännöllinen aamutyö, säännöllinen viikonlopputyö, epäsäännöllinen vuoro- työ, epäsäännölliset työajat ja muu), ”Onko työsi?” (vastausvaihtoehdot; kokoaikatyö tai osa- aikatyö), ”Kuinka monta tuntia keskimäärin työskentelet viikon aika (7pv)?” (vastaus kokonaistunteina), ”Oletko12 viimekuukauden aikana tehnyt ylitöitä?” (vastausvaihtoehdot; lähes päivittäin, viikoittain, vähintään kerran kuukaudessa ja harvemmin tai ei koskaan), ”Millai- seksi arvioit perheesi taloudellisen tilanteen? (vastausvaihtoehdot; erittäin hyväksi, melko hyväksi, kohtalaiseksi, melko huonoksi tai erittäin huonoksi), ”Onko perheenne saanut toi- meentulotukea 12 viime kuukauden aikana?” (vastausvaihtoehdot; ei, kyllä alle 4 kuukautta, tai kyllä 4 kuukautta tai enemmän).

Vanhemman työelämässä oleminen muuttuja on rakennettu kahdesta lomakkeen kysymykses- tä tarkastelemalla yhdessä niitä. Kysymykset ovat; ”Oletko tällä hetkellä pääasiassa?” (vaihtoehdot; palkansaaja toisen palveluksessa, vuokratyöntekijänä, itsensä työllistäjä, työnanta- jayrittäjä, opiskelija, varusmies- tai siviilipalveluksessa, perhevapaalla, työtön tai lomautettu, työelämän ulkopuolella muista syistä tai muu) ja ”Kuinka monta tuntia keskimäärin työsken-

(16)

telet viikon aika (7pv)?” (vastaus kokonaistunteina). Työelämässä olemisen rajaksi on määri- telty 16 tuntia töitä vähintään viikossa.

Sosioekonomisten tekijöiden lisäksi tarkasteltiin vanhempien taustatietoja, sukupuoli, ikä ja huoltajuussuhde lapseen ja niiden yhteyttä tuen tarpeen ilmaisemiseen.

4.2.2 Aineiston analysointi

Aineisto analysoitiin tilastollisilla analyysi-menetelmillä, käyttäen ristiintaulukointia, khiin neliö- testiä ja Mann-Whitneyn U-testiä. Tilastolliset analyysit toteutettiin ohjelmalla SPSS Statistics- tilasto-ohjelma.

Ristiintaulukoinnilla selvitetään kahden luokitellun muuttujan välisiä yhteyksiä. Ristiintaulu- koinnin jälkeen selvitetään, onko muuttujien välillä tilastollisesti merkittävää riippuvuutta.

Riippuvuutta selvitetään khiin neliö- testin avulla. Khiin neliötestin p-arvon ollessa 0,05 tai alle, on ryhmien välillä tilastollisesti merkittäviä eroja. (Heikkilä 2014, 198, 200- 202.) Ris- tiintaulukointia ja khiin neliö- testiä käytettiin tutkielmassa analyysi menetelmänä kaikkien muiden selittävien muuttujien kohdalla paitsi vanhemman viikkotyöajan yhteyden tarkastelussa.

Khiin neliö- testiä käytettäessä täytyy testin ehtojen täyttyä. Nämä ehdot ovat; korkeintaan 20% odotetuista frekvensseistä saa olla pienempiä kuin 5 ja jokaisen frekvenssin tulee olla suurempi kuin 1. Jos, nämä testin ehdot eivät täyty ei saada luotettavaa p-arvoa analyysille.

Testien ehdot voidaan saada tarvittaessa täyttymään yhdistelemällä alkuperäisiä luokkia.

(Heikkilä 2014, 201.) Tässä työssä on luokkia yhdistelty useammassa testissä, jotta ehdot on saatu täyttymään. Tuen tarpeiden tulostaulukoissa näkyy, miten sosioekonomiset muuttujat on luokiteltu kyseisen tuen tarpeen kohdalla uudelleen, jotta testit on voitu tehdä luotettavasti.

Esimerkiksi Vanhemman kokema taloudellinen tilanne on uudelleen luokiteltu, jokaisen tuen tarpeen kohdalla. Koettu taloudellinen tilanne on alun perin ollut kyselylomakkeella viisi- luokkainen, mutta muutettu kolmiluokkaiseksi yhdistelemällä alkuperäisiä luokkia. Tarvitta- essa liian pieni frekvenssiset luokat voidaan jättää testeissä pois (Heikkilä 2014, 201). Tässä työssä taustatiedoista sukupuolen yhteyttä tarkasteltaessa muun sukupuoliset luokka on jätetty analyysin ulkopuolelle, koska vastaajia koko kyselyssä on pieni määrä (n=4).

Mann-Whitneyn testillä tarkastellaan jakaumien sijainnissa olevia eroja, kun tarkasteltavista jakaumista toinen on vino. Tässä työssä Mann-Whitneyn testiä on käytetty, tarkasteltaessa

(17)

vanhempien viikkotyöajan yhteyttä tuen tarpeen ilmaisemiseen. Mann-Whitneyn testin p- arvon ollessa 0,05 tai alle on jakaumien sijainnissa tilastollisesti merkitseviä eroja. (Heikkilä 2014, 218-19)

Analyysistä jätettiin osa selitettävistä tekijöistä pois, koska muuttujan luokka tuen tarve ilmaisematta luokka jäi määrällisesti (n) tai prosentuaalisesti (%) liian pieneksi, jotta olisi voitu tehdä tilastollisesti luotettavia yhteyksien tarkasteluja. Analyysin ulkopuolelle jäivät selittä- vistä muuttujista lapsen kasvu ja kehitys (n=77, 0,9%), lapsen tai perheenjäsenen pitkäaikais- sairaus tai terveysongelma (n=106, 6,2%), lapsen painonhallinta (n=16, 2%), tupakoinnista vieroittuminen (n=168, 58,1%) ja päihteiden käytön vähentäminen (n=27, 47,4%)

(18)

5 TULOKSET

5.1 Vanhempien taustatiedot ja tuen tarpeiden kuvailu

Kaikista vastanneista vanhemmista, miehiä on 28,2% (n=3033), naisia 71,1% (n=7636) ja muun sukupuolisia 0,0% (4). Vanhemmista 1,7% (n=180) on syntynyt 1951-1979, 30,7%

(n=3300) syntynyt 1971-1980, 60,4% (n=6484) syntynyt 1981-1990 ja 6,8% (n=733) 1991- 1999. Biologisia vanhempia vastanneista oli 98,8% (n=10612), adoptiovanhempia 0,3%

(n=35) ja muita huoltajia 0,3% (n=37).

Taulukossa 1. kuvataan tukea tarvitsevien vanhempien määrää (n, %) eri tuen osa-alueilla.

Taulukossa on eritelty lisäksi tuen tarpeen ilmaisseiden vanhempien määrä (%).

Taulukko 1. Vanhempien tuen tarpeiden kuvailu

___________________________________________________________________________________________________

Tukea Tuen tarve Tuen tarve

Koko tarvitsevat ilmaistu ilmaisematta

Tuen tarve aineisto (n) %(n) %(n) %(n)

Lapsen kasvu ja

kehitys (10664) 77,2(8300) 99,1(8223) 0,9(77)

Lapsen käyttäytymisen ja tunne-elämän

ongelmat (10657) 35,5(3804) 93,1(3540) 6,9%(264)

Lapsen tai perheenjäse- nen pitkäaikaissairaus

tai terveysongelma (10665) 16(1711) 93,8(1605) 6,2(106)

Lapsen painonhallinta (10674) 7,6(812) 98,0(796) 2,0(16)

Vanhemmuus (10657) 28,5((3040) 81,4(2476) 18,6(564)

Oma jaksaminen (10664) 34,4(3676) 63,1(2318) 36,9(1358)

Puolison jaksaminen (10635) 22(2345) 57,7(1354) 42,3(991)

Parisuhde (10647) 21,6(2298) 48,1(1105) 51,9(1193)

Perheen terveellinen

ravitsemus (10657) 12,1(1305) 82,4(1075) 17,6(230)

Tupakoinnista

vieroittuminen (10674) 2,7(289) 41,9(121) 58,1(168)

Päihteiden käytön

vähentäminen (10657) 0,5(57) 52,6(30) 47,4(27)

(19)

Lapsen kasvussa ja kehityksessä vanhemmilla (77,2%) on suurin tarve ammattilaisen tuelle.

Lapsen kasvussa ja kehityksessä tukea tarvitsevat vanhemmat ilmaisevat lähes aina tuen tarpeensa ammattilaiselle (99,1%). Vähiten vanhemmat tarvitsivat tukea päihteiden käytön vä- hentämisessä (0,5%). Tuen tarvitsevista vanhemmista päihteiden käytön vähentämisessä jätti ilmaisematta tuen tarpeen lähes puolet vanhemmista (47,4%)

Vanhemmista harva jätti tuen tarpeensa ilmaisematta liittyen lapsen käyttäytymisen ja tunne- elämän ongelmiin (6,9%), lapsen tai perheenjäsenen pitkäaikaissairauksiin tai terveysongelmiin (6,2%) ja lapsen painonhallintaan(2,0%).

Tupakoinnista vieroittumisessa tukea tarvitsi harva vanhemmista (2,7%). Ylipuolet tukea tarvitsevista jätti kuitenkin ilmaisematta tuen tarpeensa ammattilaiselle (58,1%). Parisuhteeseen tukea tarvitsi 21,6% vanhemmista, joista myös yli puolet (51,9%) jätti ilmaisematta tuen tarpeensa.

Puolison jaksamisessa tukea tarvitsee 22,0% vanhemmista, heistä lähes puolet (42,3%) ei tuo tuen tarvettaan esille ammattilaiselle. Omassa jaksamisessa tukea ammattilaiselta tarvitsee 34,4% vanhemmista, joista 36,9% ei tuo tuen tarvetta esille.

5.2 Vanhempien sosioekonomisten tekijöiden kuvailu

Taulukko 2. kuvailee kaikkien vastanneiden vanhempien sosioekonomista asemaa. Vanhem- mista korkea-asteen koulun on käynyt 57,9%, keskiasteen 39,1% ja perusasteen tai vähem- män 3,0%. Vanhemmista yli puolet 73,6% oli työelämässä eli vähintään 16 tuntia viikossa.

Yli puolet vanhemmista 63,4% teki päivätyötä. Vanhemmista yli puolet 61,1% tunsi taloudellisen tilanteensa erittäin tai melko hyväksi. Kohtalaiseksi kokivat tilanteensa 32,1% ja melko tai erittäin huonoksi 6,8% vanhemmista.

Vanhemmista ylitöitä lähes päivittäin teki 29,2%, vähintään kerran kuukaudessa 30,2% ja harvemmin tai ei koskaan 40,6%. Toimeentulotukea vastanneista sai pieni osa 4,6%. Koko aikaista työtä teki vanhemmista 85,3% ja keskimäärin vanhemmat työskentelivät 39 tuntia viikossa.

(20)

Taulukko 2. Vanhempien sosioekonomiset tekijät

____________________________________________________________________________________________

Sosioekonominen tekijä n %

Vanhempien koulutus

Perusaste tai vähemmän 326 3,0

Keskiaste 4181 39,1

Korkea-aste 6199 57,9

Koko aineisto 10706 100

Vanhempi työelämässä Vanhempi ei ole työelämässä

(alle 16h/viikko) 2805 26,4

Vanhempi on työelämässä

(vähintään 16h/viikko) 7815 73,6

Vanhemman työaika

Päivätyö 5317 63,4

Säännöllinen vuorotyö 832 9,9

Säännöllinen aamu, ilta. viikonloppu ja yötyö 97 1,2

Epäsäännöllinen tai muu työaika 2136 25,5

Vanhemman kokema taloudellinen tilanne

Erittäin tai melko hyvä 6498 61,1

Kohtalainen 3413 32,1

Melko tai erittäin huono 722 6,8

Vanhemman ylityöt

Lähes päivittäin 2442 29,2

Vähintään kerran kuukaudessa 2524 30,2

Harvemmin tai ei koskaan 3397 40,6

Toimeentulotuki

Ei ole saanut tukea 10185 95,4

On saanut tukea 488 4,6

Osa-aikaisuus työelämässä

Kokoaikatyö 7176 85,3

Osa-aikatyö 1239 14,7

Vanhemman viikkotyöaika

Mediaani (h), min-max 39 0-120

(21)

5.3 Taustatietojen ja sosioekonomisten tekijöiden yhteys tuen tarpeen il- maisemiseen

5.3.1 Lapsen käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmat

Kaikista vastanneista vanhemmista (n=10651) tukea tarvitsi 35,7% (n=3804). Tukea tarvitsevista vanhemmista suurin osa, 93,1% (n=3540) ilmaisi ammattilaiselle tarvitsevansa tukea lapsen käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmissa. Tuen tarpeen jätti ilmaisematta 6,9%

(n=264).

Vanhempien taustatiedoilla eli sukupuolella, iällä tai huoltajuussuhteella ei ollut yhteyttä tuen tarpeen ilmaisemisessa ammattilaiselle lapsen käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmissa.

Huoltaja suhteesta ei saatu tilastollisesti luotettavaa p-arvoa (p*), koska khiin-neliötestin ehdot eivät täyttyneet liian pienien luokkakokojen vuoksi.

Taulukko 3. Taustatietojen yhteys vanhempien tuen tarpeen ilmaisemiseen ammattilaiselle lapsen käyttäytymisen ja tunne- elämän ongelmissa

____________________________________________________________________________________________________

Taustatiedot (n) Tuen tarve Tuen tarve

ilmaistu %(n) ilmaisematta %(n) p

Sukupuoli 0,936

Mies (826) 93,1(769) 6,9(57)

Nainen (2965) 93%(2758) 7,0%(207)

Koko aineisto (3789) 93(3527) 7,0(264)

Syntymävuosi p=0,777¹

1951-1980 (1075) 92,8(998) 7,2(77)

1981-1999 (2723) 93,1(2536) 6,9(187)

Koko aineisto (3798) 93(3534) 7,0(264)

Huoltajasuhde p*

Biologinen vanhempi (3770) 93,1(3509) 6,9(261)

Adoptio/muu huoltaja (27) 88,9(24) 11,1(3)

Koko aineisto (3797) 93(3533) 7,0(264)

p=khiin neliötesti, p*= tilastollisen testin ehdot eivät täyttyneet

(22)

Sosioekonomisista tekijöistä yhteys tuen tarpeen ilmaisuun löytyi vanhempien koulutukses- ta (p=0,038) ja vanhempien kokemasta taloudellisesta tilanteesta (0,011).

Korkea-asteen koulun käyneistä vanhemmista 7,6% (n=171) jätti ilmaisematta tuen tarpeen liittyen lapsen käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmissa. Keskiasteen käyneistä vanhemmista tuen tarpeen jätti ilmaisematta 6,3% (n=91) ja perusasteen tai vähemmän käyneistä vanhemmista 1,9% (n=2). Korkeammin koulutetut vanhemmat jättivät useammin tuen tarpeen ilmaisematta.

Vanhemmista, jotka kokivat taloudellisen tilanteensa erittäin tai melko hyväksi 5,9% (n=129) jätti ilmaisematta tuen tarpeen liittyen lapsen käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmissa.

Taloudellisen tilanteen kohtalaiseksi kokevista 8,6% (n=111) jätti tuen tarpeen ilmaisematta ja melko tai erittäin huonoksi taloudellisen tilanteen kokevista 7,4% (23) jätti tuen tarpeen ilmaisematta. Vanhemmista jotka kokivat taloudellisen tilanteen kohtalaiseksi ja melko tai erittäin huonommaksi jättivät ilmaisematta tuen tarpeen hieman useammin, kuin erittäin tai melko hyväksi kokevat.

(23)

Taulukko 4. Sosioekonomisten tekijöiden yhteys vanhempien tuen tarpeen ilmaisemiseen ammattilaiselle lapsen käyttäytymi- sen ja tunne-elämän ongelmissa

___________________________________________________________________________

Sosioekonomiset Tuen tarve Tuen tarve

tekijät (n) ilmaistu %(n) ilmaisematta %(n) p

Vanhempien koulutus p=0,038¹

Perusaste tai vähemmän (107) 98,1(105) 1,9%(2)

Keskiaste (1439) 93,7(1348) 6,3(91)

Korkea-aste (2255) 92,4(2084) 7,6(171)

Kokoa aineisto (3801) 93,1(3537) 6,9(264)

Vanhempi työelämässä

(palkansaajana) p=0,931¹

Vanhempi ei työelämässä (1322) 93,0(1230) 7,0(92)

Vanhempi työelämässä (2455) 93,1(2286) 6,9(169)

Koko aineisto (3777) 93,1(3516) 6,9(261)

Vanhemman työaika p=0,315¹

Päivätyö (1812) 93,7(1697) 6,3(115)

Säännöllinen vuoro-, aamu-,

ilta-, yö ja viikonlopputyö (339) 91,7(311) 8,3(28) Epäsäännöllinen tai muu työaika (771) 92,5(713) 7,5(58)

Koko aineisto (2922) 93,1(2721) 6,9(201)

Vanhempien ylityöt p=0,180¹

Päivittäin/viikoittain (840) 94,4(793) 5,6(47)

Vähintään kerran kuukaudessa (891) 92,8(827) 7,2(64) Harvemmin tai ei koskaan (1186) 92,3(1095) 7,7(91)

Koko aineisto (2917) 93,1(2715) 6,9(202)

Vanhemman kokema

taloudellinen tilanne p=0,011¹

Erittäin tai melko hyvä (2181) 94,1(2052) 5,9(129)

Kohtalainen (1294) 91,4(1183) 8,6(111)

Melko tai erittäin huono (309) 92,6(286) 7,4((23)

Koko aineisto (3784) 93,0(3521) 7,0(263)

Toimeentulotuki p=0,151¹

Ei ole saanut (3592) 92,9(3337) 7,1(255)

On saanut (202) 95,5(193) 4,5(9)

Koko aineisto (3794) 93,0(3530) 7,0(264)

Osa-aikaisuus työelämässä p=0,476¹

Kokoaikatyö (2446) 93,3(2281) 6,7(165)

Osa-aikatyö (484) 92,4(447) 7,6(37)

Koko aineisto

Vanhemman viikkotyöaika p=0,775²

Mediaani(h) 39 39 39

Q1-Q3 (h) 35-40 35-40 36-40

p¹= Khiin neliötesti, p²=Mann-Whitneyn testi

(24)

5.3.2 Vanhemmuuteen tarvittava tuki

Kaikista vastanneista vanhemmista (n=10657) tukea tarvitsi 28,5% (n=3040) vanhemmuuteen. Tukea tarvitsevista vanhemmista 81,4% (n=2476) ilmaisi ammattilaiselle tuen tarpeensa ja 18,6% (n=564) jätti ilmaisematta tuen tarpeensa. Tuen tarpeen ilmaisemisen yhteyttä, vertailtiin vanhempien sosioekonomisiin tekijöihin ja taustatietoihin

Vanhempien taustatiedoista sukupuolella ja huoltajuussuhteella ei ollut yhteyttä tuen tarpeen ilmaisemiseen liittyen vanhemman omaan jaksamiseen. Vanhempien syntymävuodella oli yhteys (p=0,004) vanhempien tuen tarpeen ilmaisemiseen. Vuonna 1951-1980 syntyneistä tuen tarpeen jätti ilmaisematta 22,0% ja vuonna 1981-1999 syntyneistä 17,4%.

Taulukko 5. Taustatietojen yhteys vanhempien tuen tarpeen ilmaisemiseen ammattilaiselle vanhemmuudesta

_______________________________________________________________________________________________

Tuen tarve Tuen tarve

Taustatiedot (n) ilmaistu %(n) ilmaisematta %(n) p

Sukupuoli p=0,802

Mies (462) 81,0(374) 19,0(88)

Nainen (2560) 81,4(2085) 18,6(475)

Koko aineisto (3022) 81,4(2459) 18,6(563)

Syntymävuosi p=0,004¹

1951-1980 (796) 78,0(621) 22,0(175)

1981-1999 (2232) 82,6(1844) 17.4(388)

Koko aineisto (3028) 81.4(2465) 18,6(563)

Huoltajasuhde p=0,918¹

Koko aineisto (3029) 81,4(2465) 18,6(564)

p¹=khiin neliötesti

Sosioekonomisista tekijöistä yhteys tuen tarpeen ilmaisuun löytyi vanhempien koulutukses- ta (p=0,008), vanhempien työelämässä olemisesta (p=0,007), vanhempien kokemasta ta- loudellisesta tilanteesta (p=0,000) ja toimeentulo tuen saamisesta (p=0,041).

Korkeasti koulutetut vanhemmat jättivät tuen tarpeen ilmaisematta (20,0%) useammin kuin keskiasteen tai vähemmän koulua käyneet vanhemmat (16,2%). Työelämässä olevat vanhemmat jättivät useammin tuen tarpeen ilmaisematta (20,1%) kuin vanhemmat, jotka ovat työelämän ulkopuolella (16,2%).

Melkotai erittäin huonoksi taloudellisen tilanteensa kokevat vanhemmat jättivät tuen tarpeen ilmaisematta (24,4%) useammin kuin kohtalaiseksi (21,1%) kokevat ja erittäin/melko hyväksi (16,0%) taloudellisen tilanteensa kokevat vanhemmat. Vanhemmista, jotka eivät saaneet toi-

(25)

meentulo tukea jättivät ilmaisematta tuen tarpeensa (18,9) useammin kuin toimeentulo tukea saavat vanhemmat (12,6%)

Taulukko 6. Sosioekonomisten tekijöiden yhteys vanhempien tuen tarpeen ilmaisemiseen ammattilaiselle vanhemmuudesta

Sosioekonomiset Tuen tarve Tuen tarve

Keskiaste, perusaste tai vähemmän (1155) 83,8(968) 16,2(187)

Korkea-aste (1878) 80,0(1502) 20,0(376)

Kokoa aineisto (3033) 81,4(2470) 18,6(563)

(palkansaajana) p=0,007¹

Vanhempi ei työelämässä (1143) 83,8(958) 16,2(432) Vanhempi työelämässä (1872) 79,9(1495) 20,1(918)

Koko aineisto (3015) 81,4(2453) 18,6(562)

Vanhemman työaika p=0,252¹

Päivätyö (1382) 79,8(1103) 20,2(279)

Koko aineisto (2210) 80,2(1773) 19,8(437)

Vanhempien ylityöt p=0,438¹

Päivittäin/viikoittain (618) 78,6(486) 21,4(132) Vähintään kerran kuukaudessa (655) 80,0(524) 20,0(131) Harvemmin tai ei koskaan (935) 81,3(760) 18,7(175)

Koko aineisto (2208) 80,2(1770) 19,8(438)

taloudellinen tilanne p<0,000¹

Kohtalainen (1048) 78,8(826) 21,2(222)

Melko tai erittäin huono (246) 75,6(186) 24,4(60)

Koko aineisto (3020) 81,5(2461) 18,5(559)

Toimeentulotuki p=0,041¹

Ei ole saanut (2863) 81,1(2322) 18,9(541)

On saanut (167) 87,4(146) 12,6(21)

Koko aineisto (3030) 81,5(2468) 18,5(562)

Kokoaikatyö (1799) 80,9(1456) 19,1(343)

Osa-aikatyö (427) 77,3(330) 22,7(97)

Koko aineisto (2226) 80,2(1786) 19,8(440)

Vanhemman viikkotyöaika p=0,864²

Mediaani(h) 38,0 38,0 38,0

Q1-Q3 32,75-40 35-40 32,75-40

(26)

5.3.3 Oma jaksaminen

Kaikista vastanneista vanhemmista (n=10664) tukea tarvitsi 34,4% (n=3676) puolisonsa jaksamiseen. Tukea tarvitsevista vanhemmista yli puolet 63,1% (n=2318) ilmaisi ammattilaiselle tuen tarpeensa ja 36,9% (n=1358) jätti ilmaisematta tuen tarpeensa. Tuen tarpeen ilmaisemisen yhteyttä, vertailtiin vanhempien sosioekonomisiin tekijöihin ja taustatietoihin.

Vanhempien taustatiedoista huoltajuussuhteella ei ollut yhteyttä tuen tarpeen ilmaisemiseen liittyen vanhemman omaan jaksamiseen. Sukupuolella oli yhteys tuen tarpeen ilmaisematta jättämiseen (p=0,00). Miehistä 44,6% jätti tuen tarpeen ilmaisematta ja naisista 35,6%. Van- hempien syntymävuodella oli yhteys (p=0,01) vanhempien tuen tarpeen ilmaisemiseen.

Vuonna 1951-1980 syntyneistä tuen tarpeen jätti ilmaisematta 41,5% ja vuonna 1981-1999 syntyneistä 35,3%.

Taulukko 7. Taustatietojen yhteys vanhempien tuen tarpeen ilmaisemiseen ammattilaiselle omasta jaksamisesta

Sukupuoli p<0,000

Mies (549) 55,4(304) 44,6(245)

Nainen (3104) 64,4(1998) 35,6(1106)

Koko aineisto (3654) 63,0(2302) 37,0(1351)

Syntymävuosi p=0,001¹

1951-1980 (1030) 58,5(603) 41,5(427)

1981-1999 (2632) 64,7(1702) 35,3(930)

Koko aineisto (3662) 62,9(2305) 37,1(1357)

Koko aineisto (3663) 63,0(2307) 37,0(1356)

p¹=khiin neliötesti,

Sosioekonomisista tekijöistä yhteys tuen tarpeen ilmaisuun löytyi vanhempien koulutukses- ta (p=0,001), vanhempien työelämässä olemisesta (p=0,000), vanhempien tekemästä työ- ajasta (p=0,001), vanhempien ylitöistä (p=0,029), vanhempien kokemasta taloudellisesta tilanteesta (p=0,000) ja toimeentulo tuen saamisesta (p=0,000).

Korkeasti koulutetut vanhemmat jättivät tuen tarpeen ilmaisematta (39,1%) useammin kuin keskiasteen tai vähemmän koulua käyneet vanhemmat (33,8%).

(27)

Vanhemmat, jotka olivat työelämässä, jättivät useammin tuen tarpeen ilmaisematta (41,3%) kuin vanhemmat, jotka ovat työelämän ulkopuolella (30,4%). Päivätyötä tekevät vanhemmat jättivät useammin ilmaisematta tuen tarpeensa (42,8%) kuin epäsäännöllistä työaikaa tai muuta työaikaa tekevät vanhemmat (38,0%) tai säännöllistä vuoro-, aamu-, ilta-, yö- ja viikonlop- putyötä tekevät vanhemmat (32,2%). Ylitöitä lähes päivittäin tai viikoittain tekevistä vanhemmista tuen tarpeen jätti ilmaisematta 43,2%,, vähintään kerran kuukaudessa ylitöitä teke- vistä 40,5% ja harvemmin tai ei koskaan tekevistä 37,8%.

Melko tai erittäin huonoksi taloudellisen tilanteensa kokevat vanhemmat jättivät tuen tarpeen ilmaisematta (43,1%) useammin kuin kohtalaiseksi (39,3%) kokevat ja erittäin/melko hyväksi (34,1%) taloudellisen tilanteensa kokevat vanhemmat. Vanhemmista, jotka eivät saaneet toimeentulo tukea jättivät ilmaisematta tuen tarpeensa (37,9) useammin kuin toimeentulo tukea saavat vanhemmat (23,7%)

Tuen tarpeen ilmaisseet vanhemmat tekivät viikoittain vähemmän töitä (32Q1 -40Q3, Md=38) kuin tuen tarpeen ilmaisematta jättäneet (35Q1 -40Q3, Md=38, p=0,017).

(28)

Taulukko 8. Sosioekonomisten tekijöiden yhteys vanhempien tuen tarpeen ilmaisemiseen ammattilaiselle omasta jaksami- sesta

Sosioekonomiset tekijät Tuen tarve Tuen tarve

Keskiaste, perusaste tai vähemmän (1466) 66,2(970) 33,8(496)

Korkea-aste (2204) 60,9(1342) 39,1(862)

Kokoa aineisto (3670) 63,0(2312) 37,0(1359)

(palkansaajana) p<0,000¹

Vanhempi ei työelämässä (1423) 69,6(991) 30,4(432) Vanhempi työelämässä (2224) 58,7(1306) 41,3(918)

Koko aineisto (3647) 63,0(2297) 37,0(1350)

Vanhemman työaika p=0,001¹

Päivätyö (1630 57,2(932) 42,8(698)

Koko aineisto (2659) 59,7(1587) 40,3(1072)

Vanhempien ylityöt p=0,029¹

Päivittäin/viikoittain (801) 56,2(450) 43,8(351) Vähintään kerran kuukaudessa (740) 59,5(440) 40,5(300) Harvemmin tai ei koskaan (1104) 62,2(687) 37,8(417)

Koko aineisto (2645) 59,6(1577) 40,4(1068)

taloudellinen tilanne p<0,000¹

Kohtalainen (1350) 60,7(820) 39,3(530)

Melko tai erittäin huono (371) 56,9(211) 43,1(160)

Koko aineisto (3652) 63,1(2303) 36,9(1349)

Toimeentulotuki p<0,000¹

Ei ole saanut (3432) 62,1(2132) 37,9(1300)

On saanut (232) 76,3(177) 23,7(55)

Koko aineisto (3664) 63,0(2309) 37,0(1355)

Kokoaikatyö (2156) 59,2(1277) 40,8(879)

Osa-aikatyö (521) 62,0(323) 38,0(125198)

Koko aineisto (2677) 59,8(1600) 40,2(1077)

Vanhemman viikkotyöaika p=0,017²

Mediaani(h) 38,0 38,0 38,0

Q1-Q3 32-40 32-40 35-40

(29)

5.3.4 Puolison jaksaminen

Kaikista vastanneista vanhemmista (n=10635) tukea tarvitsi 22% (n=2345) puolisonsa jaksamiseen. Tukea tarvitsevista vanhemmista 57,7% (n=1354) ilmaisi ammattilaiselle tuen tarpeensa ja 42,3% (n=991) jätti ilmaisematta tuen tarpeensa. Tuen tarpeen ilmaisemisen yhteyt- tä, vertailtiin vanhempien sosioekonomisiin tekijöihin ja taustatietoihin.

Vanhempien taustatiedoista sukupuolella ja huoltajuussuhteella ei ollut yhteyttä tuen tarpeen ilmaisemiseen liittyen puolison jaksamiseen. Vanhempien syntymävuodella oli yhteys (p=0,011) vanhempien tuen tarpeen ilmaisemiseen. Vuonna 1951-1980 syntyneistä tuen tarpeen jätti ilmaisematta 46,3% ja vuonna 1981-1999 syntyneistä 40,6%. Nuoremmat vanhemmat ilmaisivat tuen tarpeen useammin.

Taulukko 9. Taustatietojen yhteys vanhempien tuen tarpeen ilmaisemiseen ammattilaiselle puolison jaksamisesta

Sukupuoli p=0,586

Mies (681) 56,8(387) 43,2(294)

Nainen (1645) 58,1(955) 41,9(690)

Koko aineisto (2329) 57,7(1342) 42,3(984)

Syntymävuovi p=0,011¹

1951-1980 (713) 53,7(383) 46,3(330)

1981-1999 (1622) 59,4(963) 40,6(659)

Koko aineisto (2335) 57,6(1346) 42,4(989)

Koko aineisto (2337) 57,6(1347) 42,2(990)

p¹=khiin neliötesti,

Sosioekonomisista tekijöistä yhteys tuen tarpeen ilmaisuun löytyi vanhempien koulutukses- ta (p=0,000), vanhempien työelämässä olemisesta (p=0,004), vanhempien tekemästä työ- ajasta (p=0,050), vanhempien ylitöistä (p=0,027), vanhempien kokemasta taloudellisesta tilanteesta (p=0,004) ja toimeentulo tuen saamisesta (p=0,001).

Korkeasti koulutetut vanhemmat jättivät tuen tarpeen ilmaisematta (46,7%) useammin kuin keskiasteen tai vähemmän koulua käyneet vanhemmat (35,6%).

(30)

Vanhemmat, jotka olivat työelämässä jättivät useammin tuen tarpeen ilmaisematta (44,5%) kuin vanhemmat, jotka ovat työelämän ulkopuolella (38,2%). Päivätyötä (44,9%) tai epäsään- nöllistä työaikaa tai muuta työaikaa tekevät vanhemmat (44,4%) jättivät useammin ilmaisematta tuen tarpeensa kuin säännöllistä vuoro-, aamu-, ilta-, yö ja viikonlopputyötä tekevät vanhemmat (35,8%). Ylitöitä lähes päivittäin tai viikoittain tekevistä vanhemmista tuen tarpeen jätti ilmaisematta lähes puolet (48,2%), vähintään kerran kuukaudessa tekevistä tuen tarpeen jätti ilmaisematta 40,9% ja harvemmin tai ei koskaan tekevistä 42,3%.

Melko tai erittäin huonoksi taloudellisen tilanteensa kokevat vanhemmat jättivät tuen tarpeen ilmaisematta (48,8%) useammin kuin kohtalaiseksi (44,9%) kokevat ja erittäin/melko hyväksi (39,2%) taloudellisen tilanteensa kokevat vanhemmat. Vanhemmista, jotka saivat toimeentulo tukea jätti tuen tarpeen ilmaisematta 26,2% ja vanhemmista, jotka eivät saaneet tukea 43,1%.

Toimeentulo tukea saavat ilmaisivat tuen tarpeensa useammin.