Tuomas Mähönen
Visuaalisen viestinnän muotoilu Median laitos
2021
Tutkin opinnäytetyössäni kuvan ja äänen yhdistämistä toisiinsa animaatio-musiikkivideon suunnit- telun kautta. Perehdyn useaan erilaiseen äänen ja kuvan yhdistämismenetelmään produktiopohjaisen opinnäytetyöni aikana. Opinnäytetyöni tavoitteena on oppia käyttämään ääntä työvälineenä parem- min. Tämän lisäksi halusin oppia havannoimaan millä eri keinoilla ääntä voidaan käyttää kuvan kanssa luontevasti samanaikaisesti.
Käsittelen opinnäytetyössäni äänisuunnittelun, animaation sekä visuaalisen viestinnän muo- toilun kannalta oleellista kirjallisuutta. Puran lähteistä löytämäni kuvan ja äänen yhdistämismenetel- mät ja kerron mistä ne koostuvat. Kerron myös omista havainnoistani opinnäytetyöni aikana.
Taustoitusosiossa esittelen animaation visuaalisen viestinnän menetelmänä sekä produktioni kannalta oleellisimmat animaatiotyylit. Esittelen myös äänisunnittelun työvälineenä ja miten sillä voi- daan tukea kerronnan visuaalista puolta animaatiossa. Lopulta käsittelen lyhyesti audiovisuaalisuutta sekä esittelen itseäni inspiroineet animaatio-musiikkivideot.
Produktio-osuudessa käyn läpi löytämiäni yhdistämismenetelmiä. Kerron mitä opin löytä- mistäni menetelmien käytöstä. Analysoin myös löytämieni menetelmien oleellisuutta opinnäytetyöni kannalta.
29 Suomi
Animaatio-musiikkivideo – Äänen ja visuaalisuuden yhdistämisen menetelmät
animaatio, visuaalinen viestintä, audiovisuaalisuus, kuva ja ääni, musiikkivideo
Animaatio-
musiikkivideo
Äänen ja visuaalisuuden yhdistämisen menetelmät
Tuomas Mähönen Visuaalisen viestinnän muotoilu
Sisällys
1. Johdanto 2. Animaatio
2.1 Animaation luonne
2.2 Stop-motion ja piirrosanimaation tekotavat
3. Äänisuunnittelu
3.1 Ääni työvälineenä 3.2 Rytmi
3.3 Kuvan ja äänen yhdistäminen 4. Audiovisuaalisuus
4.1. Audiovisuaalisuuden koostuminen 4.2 Synkreesi
5. Inspiraatio 6. Tulokset
7. Reflektio ja johtopäätökset Lähteet
Liitteet
1. Johdanto
Opinnäytetyöni liittyy ulkopuolisen tahon toimeksiantoon: animaatio-mu- siikkivideon suunnitteluun sekä toteuttamiseen. Toimeksianto on laajuudeltaan kuitenkin niin pitkä prosessi, että opinnäytetyöni käsittelee vain pieniä osia tästä kokonaisuudesta. Esittelen produktio-osuuteni lyhyillä animaatiovideoilla.
Videoiden internetsivun löytää lähteet -osiosta.
Tutkimuskysymykseni on: Miten äänen ja visuaalisten elementtien suhde luodaan animaatio-musiikkivideossa?
Omaan vahvan visuaalisen sekä auditiivisen pohjan, mutta kuvan ja äänen yhdistämisessä en koe olevani kokenut tekijä. Opintojeni pääaine on visuaalisen viestinnän muotoilu ja sivuaineopintoihini kuuluu animaa- tio-opinnot. Olen opintojeni aikana käsitellyt tutkimuskysymystäni jo aiemmin, mutta vain pintapuolisesti.
Pyrin aikarajoitteideni puitteissa kartoittamaan mahdollisimman monta erilaista tapaa liittää ääni ja kuva yhteen niin, että ne muodostavat audiovisuaalisen kokonaisuuden. Yritän valita näistä menetelemistä opin- näytetyöni kannalta oleellisimmat.
Esittelen opinnäytetyössäni animaation visuaalisen viestinnän menetelmänä. Kerron myös animaation perusperiaatteista sekä esittelen opinnäytetyössäni käytettyjä animaatiotyylejä.
Animaatiotyylien välillä käytettävät työvälineet vaihtelevat. Osan visuaalisista elementeista toteutan käsin ja osa syntyy tietokoneohjelmia käyttäen kuten TVpaint animation sekä Dragonframe -ohjelmissa. Opin- näytetyössäni en tule käsittelemään käytettäviä ohjelmia syvällisemmin, mutta esittelen lyhyesti miten olen osan visuaalisista elementeistä toteuttanut.
Tietolähteinä olen käyttänyt visuaaliseen viestintään, animointiin ja
äänisuunnitteluun liittyvää kirjallisuutta. Lisäksi hyödynnän muistiin- panoja joita teen opinnäytetyöni aikana tästä aiheesta. Tulen esittelemään omia inspiraation lähteitäni niitä analysoiden ja pyrkien löytämään niistä vastauksia tutkimuskysymykseeni. Tutkin produktiopohjaisessa opin- näytetyössäni äänen ja visuaalisten elementtien välistä suhdetta lyhyiden animaatioharjoitteiden avulla. Lopulta tulen esittelemään nämä animaatio- harjoitteet.
Äänen läsnäolo on mielestäni animaation kulmakiviä ja sen käyttäminen työkaluna on oleellinen osa kehittymistä animaation tekijänä. Tästä syystä haluan opinnäytetyöni kautta kehittyä animaation tekijänä ja oppia tuntemaan paremmin animaation ilmaisukeinona.
Mielestäni äänisuunnittelun maailma poikkeaa olemukseltaan visuaalisesta viestinnästä radikaalisti. On myös kiehtovaa tutkia, miten nämä kaksi täysin eri aisteihin nojautuvaa elementtiä voidaan yhdistää toisiinsa luontevasti. Koen animaation mielenkiintoisena, mutta haas- tavana ilmaisumuotona jossa äänimaailma on vahvasti läsnä.
2. Animaatio
2.1 Animaation luonne
Mielestäni animaatio on yhteiskunnassamme yleinen visuaalisen viestinnän työkalu. Uskon, että digitalisoitumisen myötä animaatio on yleistynyt ympä- rillämme ja sulautunut osaksi arkipäiväämme.
Animaatio pohjautuu yksittäisiin kuviin, joiden nopealla vaihtamisella voidaan huijata katsojia luomalla illuusio liikkeestä (Roberts, 1941).
Animaation avulla voidaan esittää mahdottomiksi miellettyjä asioita helpommin kuin perinteisen elokuvan muodossa. Tämän lisäksi animaa- tion potentiaalisuuteen kuuluu kyky kommunikoida erilaisten ihmisten kanssa heidän taustoistaan riippumatta. (Selby, 2013.)
Työkaluna animaatio on mielestäni monilta osin anteeksiantava, sillä katsoja usein tuntuu ‘haluavan’ tulla illuusion huijaamaksi. Tällä tarkoitan sitä, että animaatiota seuratessa katsojat eivät lähtökohtaisesti odotakaan, että animaatio seuraisi välttämättä perinteisen elokuvan lainalaisuuksia.
Viestintäkeinona animaatio mielestäni liittyy vahvasti visuaalisuuteen.
Millä tahansa liikuteltavalla tai muokattavalla objektilla voidaan toteuttaa animaatiota. Perehdyn pääsääntöisesti opinnäytetyössäni stop motioniin sekä 2D-piirrosanimaatioihin.
2. Animaatio
2.2. Stop-motion ja piirrosanimaation tekotavat
Stop motion -tekniikka on minulle suhteellisen uusi. Opintojeni aikana olen tutustunut stop motionin perusperiaatteisiin jo ennen opinnäytetyötä- ni. Uskon, että tästä on ollut kuitenkin opinnäytetyöni osalta hyötyä, sillä ihan kaikkea ei ole tarvinnut opetella alusta asti visuaalisia elementtejä suunnitelles- sa.
Stop motionissa animaatiota luodaan liikuttelemalla jotain konkreet- tista objektia. Tällainen esine voi olla esimerkiksi lehti, kivi, pullonkorkki tai vaikka auto. Valitun objektin liikuttamista tallennetaan ottamalla kameralla kuva aina, kun objektia on liikutettu. Jälkeenpäin kuvat kerätään yhteen ja kuvat näytetään vaihtelevin nopeuksin peräkkäin katsojalle. Näin syntyy illuusio liikeestä.
Käytännössä tämä tapahtuu useimmiten digikameralla, tietokone- ohjelmilla ja nopeilla kuvien vaihdoilla. Mitä nopeampaa kuvien vaihto on, sitä nopeampaa on liike. Mitä useampi kuva liikkeen eri vaiheesta esitetään, sitä sulavampaa on liike animaatiossa. Nämä edellä mainitut periaatteet koskettavat myös muita, kuin stop motion -tekniikkaa.
Tarinankerronnan vuoksi päädyin luomaan musiikkivideolleni intron.
Intro toteutuu kokonaan stop-motion -menetelmällä. Valmistin introa varten konkreettisesti liikutettavan hahmon, levykaupan pienoismallin sekä levykaupan sisällön kalusteineen.
Nuken tekemiseen olen käyttänyt stop motion artisti Edu Puertasin (2018) videoita sekä Aalto-yliopiston lavastuksen lehtorin Titta Viltusen oppeja.
Kuvia produktiosta 1-4
Introssa esiintyvä levykauppa on tehty kapalevyistä sekä läpinäkyvästä kalvosta. Näiden lisäksi olen käyttänyt puuta sekä sementtiä luomaan kaupalle näen- näiset pylväät. Kaupan sisällä olevat lavasteet on rakennettu vanerilevyistä, pahvista, puusta sekä sculpt -massasta. Tällainen fyysinen työprosessi on ominaista ainoastaan stop motion -tekniikalle ja eroaa näin oleellisesti piirrosanimaatiosta.
Piirrosanimaatiossa puolestaan tehdään kaikki visuaalinen nimensä mukaisesti piirtäen. Uskoisin, että yleisin tapa tehdä piirrosanimaatiota nykyään on piirtää digitaalisesti tietokoneohjelmalle ja toistaa kuvia liikkeen omaisesti vali- tun ohjelman kautta. Piirrosanimaatiolle ei kuitenkaan aina tarvita digitaalisia työvälineitä. Esimerkiksi piirrosvihko jonka sivujen kulmiin on piirretty kuvia voidaan saada animoitumaan luontevasti ilman minkäänlaista muuta apukeinoa käyttäen.
Piirrosanimaation työvälineenä käytin TVpaint -ohjelmaa, mitä en ollut ennen opinnäytetyötäni käyttänyt juurikaan. Animaatio tapahtui TVpaintissä piirtämällä yksittäisiä kuvia niin sanottuihin animaatioruutuihin. Yksi kuva vastaa yhtä animaatioruutua. TVpaint näyttää yhden animaatioruudun kerrallaan ja näiden animaatioruutujen esitysaikaa voidaan säätää haluamaan aikaan. Liike tapahtuu, kun kehyksien esittäminen vaihtuu.
Kuvia produktiosta 5-9
3. Äänisuunnittelu
3.1 Ääni työvälineenä
Äänisuunnitteluun lukeutuvat erilaiset efektiäänet, musiikki sekä dialogit (Halas, John & Manvell, Roger, 1976, 69). Näillä jokaisella on oma tehtävänsä, kun suunnitellaan animaatiota.
Ääniteoreetikko Chion kuvailee äänen ja visuaalisuuden luonteita erilaisiksi. Ääni on luonteeltaan lähtökohtaisesti melkein aina liikkuva toisin kuin visuaalisuus. (Chion, 1976, 9.) Tämä on mielestäni hyvä huomio ja asia mikä tulee huomioida silloin, kun ääntä ja kuvaa lähdetään liittämään toisiinsa tekotavasta riippumatta.
Äänisuunnittelussa tulisi mielestäni pyrkiä valikoimaan animaatioon käytettävät äänet tarkkaan harkitusti, vaikka sopivia ääniä olisikin useita.
Käytettävien äänien lähtökohta tulisi olla tarinan kerronan edesauttaminen.
Huolimaton äänisuunnittelu voi kokemuksieni pohjalta helposti sotkea visuaalisen kerronnan.
Käsitykseni mukaan esimerkiksi efektiäänillä pyritään vahvistamaan animaatiossa esiintyviä tilanteita sekä objektien luonnetta. Vastaavasti esi- merkiksi dialogien ja musiikin avulla voidaan vahvistaa mielikuvaa siitä, miltä ympärillä oleva maisema näyttää vaikka sitä ei ole animaatiossa näkyvillä.
Tällaisilla keinoilla äänisuunnittelija voi luoda vahvemman kokonaiskuvan katsojalle.
Animaatioartisti Purvesin (2014, 179) mukaan stop motion -hahmoa animoitaessa tulisi kuitekin pyrkiä lisäämään ääniin fyysisyyden, spontaanisuuden sekä ympäristön tuntua. Pienten eleiden ja äänteiden avulla voidaan vahvistaa hahmon elävöittämistä sekä uskottavuutta. Tästä olen Purvesin kanssa samaa
mieltä. Kokemukseni mukaan, mikäli ääni ei nyansseiltaan sovi hahmon liikkeisiin, syntyy katsojalle ristiriitainen kokemus hahmosta.
Havointojeni mukaan visuaalisuus kuitenkin luo usein äänen luomalle ympäristölle viitteellisen lähtökohdan. Äänisuunnittelussa äänimaailman rakentaminen on hyvin avointa ja tulkinnanvaraista johtuen lukemattomista mahdollisuuksista. Animaation äänisuunnittelija lopulta päättää miltä
’keinotekoisten’ hahmojen tai objektien tulisi kuulostaa.
Olen havainnut, että visuaalisuus sekä äänimaailmat poikkeavat usein animaatioiden ja perinteisten elokuvien välillä. Animaatioäänien tekoon voi- daan mielestäni käyttää käytännössä mitä vain instrumenteista kolahduksiin ja suhinoihin, kun taas klassisissa elokuvissa katsojalla on vahvempi käsitys siitä, miltä asiat näyttävät ja kuulostavat.
Professori Zettlin mukaan visuaalista viestintää voi tukea äänen avulla neljällä eri tavalla. Nämä neljä tapaa koostuvat rytmistä, äänen perspektiivisistä, visuaalisen elementin erottamisella äänellä sekä äänen jatkuvuudella. (Zettl, 2005, 312.) Näistä Zettlin mainitsemista menetelmistä kiinnostavimmaksi osottautui Rytmi. Käsittelen nämä edellä mainitut ja muutaman muun yhdistämismenetelmän seuraavaksi.
3.2. Rytmi
Rytmi on mielestäni hyvin tehokas ja yleinen tapa sitoa animaatioissa ääni ja visuaalisuus yhteen. Jos kappaleen ääniraidalla ja visuaalisen kerronan kohtauksilla ei löydy yhteistä rytmiä, kohtauksista tulee irtonaisen oloisia ja animaatio ei vaikuta enää yhtenäiseltä.
Animaatio kuitenkin muuttuu nopeasti tylsäksi ja ennalta-arvattavaksi jos rytmin jatkuu liian pitkään samanlaisena. Tämän lisäksi voidaan rytmiä lähestyä kuitenkin vielä vastakkainasettelun keinoin. (Zettl, 2005, 312–
313.)
Vastakkainasettelussa animaation visuaaliset elementit pyritään asettamaan niin, että ne kulkevat käänteistä rytmiä ääniraidan rytmin iskujen kanssa. Liike tapahtuu tällä menetelmällä aina rytmin iskujen välillä.
Osumien aikana pyritään vähäisempään liikeeseen tai pysähtymiseen. (Zettl, 2005, 312–313.)
Myös Purves kirjoittaa rytmin helpottavan itse animointiprosessia.
Animoitaessa on helpompaa noudattaa selkeää rytmiä, koska sen pystyy ennakoimaan. Ennakoinnin avulla animaation tekijä pystyy laskemaan kuinka monta animaatioruutua (framea) tarvitaan liikkeeseen, että animaatio pysyy musiikin kanssa tahdissa. (Purves, 2014, 174.)
Rytmin liian mekaniselle seurannalle on myös oma terminsä.
Tällainen lähestysmistapa tunnetaan mikki-hiireilynä (mickey-mousing).
Mikki-hiireilyllä tarkoitetaan audiovisuaalista termiä, missä musiikki imitoi kuvan liikkeitä poikkeuksellisen tarkasti. Hyvin usein mikki-hiireily koetaan huonona sekä epäarvostettuna käytäntönä. Mikki-hiireily tekee
3.3. Kuvan ja äänen yhdistäminen
Rytmin lisäksi on olemassa kuitenkin paljon muitakin keinoja liittää kuva ääneen. Yksi tällaisista keinoista on visuaalisten elementtien erottaminen taustasta.
Visuaalisten elementtien erottaminen taustasta äänellä (figure/
ground) on yksi merkittävä yhdistämismenetelmä äänen ja visuaalisuuden välillä. Äänien asettelulla voidaan määritellä mihin katsojan huomio kiinnittyy.
Tällaista menetelmää voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun halutaan kuvata kahden henkilön välinen keskustelu väkijoukossa. Silloin keskustelua käyvät henkilöt erotetaan omiksi elementeiksi ja lopuista luodaan taustaa ääniraitojen avulla. Katsojan huomio keskittyy helposti johonkin muuhun kuin haluttuun kohteeseen ilman tällaista ratkaisua. (Zettl, 2005, 313–314.)
Toinen varteenotettava keino on luoda animaation eri kohtauksien välillä äänestä jatkuvan oloista. Animaatioissa vaihtuu usein kulmakulma tai etäisyys, ja näin käydessä äänen tulisi pysyä tasaisena. (Zettl, 2005, 315.) Tästä olen Zettlin kanssa täysin samaa mieltä. Kokemusteni mu- kaan animaation seurattavuus kärsii, mikäli ääniraita kovenee ja hiljenee aina kohtauksien välillä. Tällaista menetelmää voidaan mielestäni kuitenkin käyttää myös tehokeinona esimerkiksi Intensiivisemmän tunnelman luo- miseksessa.
Zettl esittää myös äänen perspektiiviin asettamisen kuvan ja äänen yhdistämismenetelmänä. Äänen perspektiivi tarkoittaa äänien sijoittamista visuaalisten objektien etäisyyden mukaan. Lyhyellä etäisyydellä olevien ob- jektien tulisi kuulostaa siltä, että niiden äänet tulevat läheltä. Vastaavasti
kaukana sijaitsevien objektien tulisi kuulostaa siltä, että niiden äänet tulevat kaukaa. (Zettl, 2005, 314.) Tämä on mielestäni hyvin looginen kuvan ja äänen yhdistämismenetelmä. Kokemukseni perusteella, kuitenkin äänien kovuuden määrittely ei ole aina niin selkeää, kuin voisi kuvitella.
Chion esittää Zettlin menetelmien lisäksi vielä ennakkoinin yhtenä tapana luoda kuvan ja äänen välille yhteyttä. Äänien olemukset vaihtele- vat. Niillä voidaan luoda katsojissa odotuksia sekä toivoa. Äänen lisäksi odotuksia luo myös kameran liikkeet sekä muutos näyttelijöiden käyttäyty- misessä. Muutokset asettavat katsojan ennakointitilaan ja lopulta odotukset joko täytetään tai ei täytetä. (Chion, 1976, 54.)
Klassinen esimerkki tällaisesta tilanteesta elokuvassa on, kun pelokkaasti lähestytään kaappia kohti ja lähestyvä hahmo olettaa löytävän- sä kaapista murhaajan. Musiikki voi antaa tällaisessa tilanteessa oletuksen murhaajan läsnäolosta.
Animaation avulla voidaan tällaisissa tilanteissa mielestäni vahvistaa odotuksia laajemmin kuin esimerkiksi realistisissa elokuvissa. Animaation vahvuuksiin kuuluu liioittelu ja eleiden kautta voidaan vahvistaa katsojan odotuksia fyysisistä rajotteista välittämättä.
4. Audiovisuaalisuus
4.1. Audiovisuaalisuuden koostuminen
Audiovisuaalisuudella (audiovisual contract) tarkoitetaan kuvan ja äänen etenemistä yhdenaikaisesti. Näiden eri aistien suhde ei ole luonnollinen, vaan suunnittelijoiden luoma kokonaisuus. Tällaiselle suunnitellulle kokonaisuudelle katsojat altistuvat tiedostaen tai tiedostamaattaan elokuvia katsoessa. (Chion, 1976, 222.) Tämä asia koskee myös animaatioita ja usein myös musiikkivideoita. Ääni ja kuva liitetään keinotekoisesti, mutta harkitusti yhteen.
Käsitykseni mukaan audiovisuaalisen kokonaisuuden voi rakentaa monella eri tavalla. Perinteisissä elokuvissa kameroiden, sekä mikrofoonien välillä on eroavaisuuksia. Samoin myös stop motion -tekotavalla animaatiota tehdessä. Erilaisten audiovisuaalisten kalusteiden yhdistäminen luo erilaisia yhtälöitä ja lopputulokset vaihtelevat valtavasti.
Opinnäytetyöni kohdalla audiovisuaaliset valinnat rajoittuvat valitsemiini animointiotyyleihin. Äänipuoli määrittyy suurimmaksi osaksi asiakkaani kap- paleesta, mutta myös omista valinnoistani stop motion osuuden osalta. Käytän stop motion introssa internetistä löytämiäni ääniä.
4.2. Synkreesi
Synkreesi on audiovisuaalinen ilmiö, mikä tapahtuu äänen ja kuvan välillä, kun ne esiintyvät spontaanisti yhtä aikaa. Synkreesin tapahtuessa nämä elementit mielletään yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Äänen tai kuvan välillä ei tarvitse olla loogista yhtenäisyyttä toimiakseen synkreesin luojana. Yhdelle kuvatulle kohtaukselle voi sovittaa lukemattomia eri ääniä, jotka sopivat kohtaukseen yhtä hyvin. (Chion, 1976, 63-65.)
Synkreesi ei kuitenkaan ole täysin automaattinen ilmiö. Kohtauksen konteksti sekä psykologiset piirteet määrittelevät synkreesin mahdollis- ta syntymistä sekä toimimista. Synkreesiä ei voida jaotella toimii–ei toimi -periaatteella vaan se toimii enemmänkin asteittain. (Chion, 1976, 63- 65.)
On olemassa löysää ja tiukkaa synkreesiä. Tämä on parhaiten havait- tavissa, kun seuraa dubattuja elokuvia. Dubatuissa elokuvissa näyttelijöiden äänien päälle on nauhoitettu uudet vieraskieliset äänet. Puhuttujen kielien intensiivisyys vaihtelee keskenään ja siksi sovittaminen ei ole niin yksiselit- teistä, kuin voitaisiin ajatella. Löysän synkreesin esimerkkinä voidaan pitää elokuvaa, missä jälkikäteen liitetty dialogi ei mene elokuvan alkuperäisen dialogin kanssa päällekkäin. Tällaisissa dubbauksissa ollaan usein keskityt- ty enemmänkin kehon eleiden seurantaan ja ajoittamaan ääni niiden kanssa yhteen. Tiukka synkreesi toimii taas päinvastoin. Synkreesi mahdollistaa dubbauksen lisäksi äänien jälkisynkronoinnin, äänitehosteiden lisäämisen ja muokkaamisen mahdolliseksi. (Chion, 1976, 63-65.)
5. Inspiraatio
Toimeksiantoni lähtökohta on luoda musiikkivideo The Phonochromes -yhtyeelle. Asiakkaani toive oli, että toteutan videon käyttämällä stop mo- tion- sekä piirtoanimointityylejä. Kyseessä on ensimmäinen musiikkivideo, jonka olen saanut toteutettavaksi. Lähestyin tätä työtehtävää tutkimalla muiden artistien tekemiä animaatio-musiikkivideoita. Tutkiessani pyrin ymmärtämään, miksi jotkut musiikkivideot toimivat toisia paremmin, ja mistä tämä ‘toimivuus’
syntyy. Esitän seuraavat esimerkit, koska ne ovat tehty käyttämällä samoja animaatiotyylejä kuin omassa opinnäytetyössäni. Childish Gambinon video on toteutettu piirrosanimaationa ja Primuksen video stop motion -tekniikalla.
Ensimmäiseksi esimerkiksi valitsin Childish Gambinon Feels like summer -musiikkivideon. Videolla hahmo kävelee omakotitaloalueen kesäistä katua pitkin. Talojen pihoilla ja edustalla julkisuudesta tutut hahmot tekevät kummallisia asioita. Hahmo kävelee lopulta taloon sisälle ja video loppuu.
Feels like summer on piirrosanimaatio, joka on tehty todennäköisesti suurimmalta osalta digitaalisesti piirtämällä ja editoimalla. Visuaalinen puo- li etenee videossa samaan tahtiin rytmin kanssa vaikkakin vain paikoittain.
Jokainen rytmin isku ei ole liitännäinen kappaleen visuaalisuuden kanssa, mutta se ei mielestäni häiritse audiovisuaalista uskottavuutta.
Esimerkiksi videon alussa kadulla kävelevän hahmon hartiat liikkuvat rytmin iskujen mukaisesti. Kuitenkaan liikettä ei ole kappaleen jokaiseen elementtiin liitetty kiinni, kuten esimerkiksi taustalauluun. Videossa ei ole siis mikki-hiireilyä (mickey-mousing) havaittavissa. Kuva kuitenkin tuntuu menevän äänen kanssa mukavasti eteenpäin ja on yhtenäisen oloinen.
Kappale itsessään käsittelee ilmastonmuutosta ja muutoksen toivetta
Kuvasarja 1
verhoiltuna kesän tunteeseen. Visuaalinen puoli kuitenkin esittelee useita musiikkialan artisteja ongelmineen. Tämä musiikkivideo on mielestäni mie- lenkiintoinen siksi, että todellinen viesti voi jäädä huomaamatta.
Ongelmaksi koituu videossa mielestäni kutenkin se, että videossa esi- tellään liikaa artisteja ja heidän kohujaan. Huomasin, että varsinaisen sanoman sijaan aloin kiinnittämään enemmän huomiota siihen kuinka monta minulle tuttua artistia löydän videosta cameo roolista. Uskon, että videon tarkoitus on ravistella artistien huomiota, muidenkin kuin vain cameo-roolissa olevien, sii- hen mitä julkisuuskuvallaan tekee globaalin ongelman vallitessa. Kappaleessa ei puhutella ketään henkilökohtaisesti, mutta animaatiomusiikkivideossa vies- titetään valituille artisteille suoraan. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten ääni ja kuva voivat toimia yhdessä, erillisinä elementteinä.
Toiseksi esimerkiksi valitsin Primuksen The Devil Went Down to Georgia -musiikkivideon. Se on toteutettu käyttämällä stop motion -tekniikkaa. Kappale kertoo paholaisen saapumisesta Georgiaan. Georgiassa paholainen tapaa maalaispojan, jonka hän haastaa viulunsoittokilpailuun.
Tässä kyseisessä Primuksen musiikkivideossa ääni ja kuva toimivat erinomaisesti yhdessä. Paikoittain videossa esiintyy liikettä, joka kulkee samaan tahtiin kuin ääniraidan rytmi. Videolla on huomattavissa myös visuaalisia objekteja, joilla on kappaleen ulkoisia efektiääniä.
Esittämissäni esimerkeissä on selvästi yhtäläisyyksiä, vaikkakin animaatiotyylillisesti ne eroavat huomattavasti toisistaan. Kummatkin videot myötäilevät visuaalisesti rytmin iskuja liikkeillä, mutta eivät liian täsmällisesti.
Havaintojeni pohjalta voin päätellä, että rytmi on keskeisimpiä kuvan ja äänen yhdistämismenetelmiä. Rytmi ei kuitenkaan poissulje muiden kuvan ja äänen yhdistämiskeinojen harjoittamista samanaikaisesti videolla.
Kuvasarja 2
Primuksen videolla oli rytmin lisäksi käytetty myös visuaalisten elementtien erottelua. Esimerkki tällaisesta erottelusta videolla on, kun kananmuna tippuu maahan ja menee rikki. Kananmunalle oltiin annettu erillinen efektiääni. Tällä luodaan objektille fyysisyyden tunnetta sekä syvennetään katsojan kokemusta.
Opinnäytetyöni kohdalla voin siis kokeilla useita kuvan ja äänen yhdistämiskeinoja samanaikaisesti, enkä välttämättä joudu tyytymään valinnoissani vain yhteen. Tästä havainnosta on varmasti hyötyä jatkossa.
6. Tulokset
Ennen opinnäytetyötäni en ollut käsitellyt kuvan ja äänen yhdistämiskeinoja koskaan näin konkreettisella tasolla. Koen oppineeni opinnäytetyöni aikana käsittelemään ääntä työkaluna paremmin ja ymmärtämään kokonaisval- taisemmin ääntä elementtinä. Äänen käsittelyn lisäksi olen oppinut myös käyttämään TVpaint Animate ja Dragonframea -tietokoneohjelmia sekä valmistamaan stop motion -lavasteita.
Opinnäytetyöni aikana vertailin usein äänellisiä animaatioita äänet- tömien versioiden kanssa. Vertailun kautta tunnen sisäistäneeni äänen läsnäolon merkityksen ja sen tärkeyden paremmin. Mielestäni ilman ääntä animaatio tuntuu vajavaiselta ja kaikki tapahtuva liike jotenkin kolkolta.
Valituilla äänillä on siis todellista painoarvoa animaatiossa.
Animaatio-musiikkivideota tehdessäni kävin läpi monta erilaista kuvan ja äänen yhdistämiskeinoa. Näistä useat olivat entuudestaan mi- nulle jokseenkin tuttuja. Tiesin esimerkiksi, että rytmillä on suuri merkitys animaatio-musiikkivideon luomisessa.
Rytmi osottautui hyväksi yhdistelmämenetelmäksi. Se tuntui helposti havaittavalta ja sitä pystyi työskentelyn aikana ennakoimaan. Rytmin iskujen ennalta-arvattavuus auttoi animaatioruutujen laskelmoinnissa. Pystyin hel- posti laskemaan milloin seuraavan kerran kuvan liikkeen tulisi tapahtua niin, että synkreesi syntyisi toimeksiantajani kappaleen kanssa.
Kuitenkaan rytmiä ei voinut seurata liian orjallisesti, sillä musiikkivideoni kappale oli rytmiltään nopea. Mikäli olisin pyrkinyt seuraamaan jokaista ryt- min iskua, olisi animaation liikkeistä tällöin tullut mielestäni liian nopeasti muuttuvia. Riittävä audiovisuaalinen yhdistyminen syntyi, kun seurasi vain osaa rytmin iskuista.
Äänen perspektiivi oli asia mistä tiesin jo ennen opinnäytetyötäni ja siitä koen oppineeni kaikkein vähiten mitään uutta. Koen saaneeni kuitenkin kokemusta äänien käsittelyssä tämänkin osalta ja sitä kautta saanut kokemusta äänisuunnittelusta.
Visuaalisten elementtien erottaminen taustasta oli uusi yhdistämis- mentelmä minulle. Olen ajatellut sen itsestäänselvyytenä, että animaatioissa ja elokuvissa kuvattavilla kohteilla on omat äänet ja sivussa olevien objektien äänet ovat taka-alalla. Tällainen ei tietenkään ole niin itsestäänselvää, vaan suunnittelijan pitää määritellä se, mihin visuaaliseen elementtiin huomio kohtauksissa kiinnitetään.
Ennakointi, minkä elokuvateoreetikko Chion (Chion, 1976, 54) esitti kuvan ja äänen yhdistelmämenetelmänä osoittautui hauskaksi ja toimivaksi menetelmäksi. Musiikkivideoni kannalta ennakointi ei kuitenkaan osoittau- tunut kovin oleelliseksi menetelmäksi. Kyseisen menetelmän kokeilu oli kuitenkin opettavaista ja hahmotan tämän menetelmän olemassaolon nyt paremmin.
Viimeinen kokeilemani kuvan ja äänen yhdistelmämenetelmänä oli äänen jatkuvuus. Äänen jatkuvuus on yhdistelmämenetelmä jonka käyttöä kannattaa mielestäni tarkasti miettiä, kun tekee monikohtauksista animaatiota.
Kuvakulman muutosten aikana piti miettiä äänien voimakkuuksien vaihtelua tarkkaan, ettei niiden välille syntynyt suurta vaihtelua. Tämän menetelmän kanssa tulen varmasti jatkossa työskentelemään vielä useasti. Opinnäytetyöni kautta opin havainnollistamaan tämän menetelmän olemassaolon tarkemmin.
Kuvia produktiostani 12-13
Chionin (Chion, 1976, 63–65) esittelemä synkreesi oli minulle käytännössä täysin uusi käsite ennen opinnäytetyötäni. Aikaisemmin olen kuullut synkreesistä vain mainittuna ja tiesin sen liittyvän ääneen jotenkin.
Opinnäytetyöni myötä olen sisäistänyt synkreesin käsitteenä paremmin.
Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia synkreesiä ja sen rajoja enemmän. Synkreesin luominen ei ole itsestäänselvää. Oikeiden äänien löy- täminen kuville on suunnitteluvaiheessa aina kokemuksieni mukaan vaikeaa ja tässä harjaantuu vain harjoittelemalla. Animaatiossa äänet voivat olla mitä tahansa, joten sitä suuremmalla syyllä äänien tarkalla suunnittelulla on vaikutusvaltaa visuaalisuuteen ja niiden yhteiseen viestiin.
Opinnäytetyötäni suunnitellessa mietin paljon kuinka ääni ja kuva toimivat yhdessä animaatio-musiikkivideon kontekstissa. Mielestäni animaatiossa ääni toimii parhaillaan kuvan näkymättömänä kumppanina.
Äänen läsnäolon tulisi tiedostaa, mutta sen ei tulisi välttämättä kiinnitää itseensä liikaa huomiota.
Toisaalta, koska opinnäytetyöni lähtökohtana oli musiikkivideo, niin musiikin pitää mielestäni olla tällöin keskiössä ja kuvan sen tukena.
Ääniä tulkitaan aina subjektiivisesti ja ne luovat kuulijassa omanlaisensa mielikuvan. Näitä äänien luomia visuaalisia mielikuvia voidaan kuitenkin yrittää ns. valjastaa tietynlaisiin konkreettisiin maailmoihin, jos niin ha- luutaan.
7. Reflektio ja johtopäätökset
Olen ennen opinnäytetyötäni valinnut usein animaatioihini äänet hätiköiden.
Nyt opinnäytetyöni jälkeen näen hätäisten äänivalintojen sekä piittaamat- tomuuden synkreesin syntymiseen huonona ajatuksena. Opinnäytetyöni kautta hahmotan nyt paremmin äänimaailman potentiaalisuuden viestinnän apuvälineenä animaatiossa.
Opinnäytetyöni jälkeen olen havainnoinut animaatioissa ja niissä käytetyn äänisuunnittelun tarkemmin ja tiedostavammin. Olen aina tie- dostanut äänien ja äänisuunnittelun läsnäolon animaatiossa, mutta en ole täysin sisäistänyt, miten tärkeä rooli äänellä niissä oikeasti on. Sopivien äänien löytämiseksi joutuu näkemään vaivaa, sillä niiden löytäminen ei ole välttämättä niin yksinkertaista, kuin mitä helposti voisi kuvitella.
Mielestäni kummallakin, kuvalla sekä äänellä, voidaan välittää katsojalle viesti. Viestejä voi olla yksi tai jopa useampi, kun nämä kaksi elementtiä yhdistetään yhdeksi audiovisuaaliseksi kokonaisuudeksi. Hyvä esimerkki mielestäni tästä on Childish Gambinon Feels like summer animaatio-mu- siikkivideo. Kuva sekä ääni voi toimia toistensa tukielementteinä tai itsenäisinä viestinvälittäjänä. Kumpikaan ei ole toisistaan riippuvainen.
Animaation osalta pienikin määrä ääniä lisää mielestäni useimmiten sen toimivuutta, mikäli synkreesiä ollaan mietitty etukäteen. Visuaalisuus voi olla todella näyttävää, mutta jos se ei tee äänen kanssa yhteistyötä niin näyttävä ulkokuori ei välttämättä pääse toteuttamaan koko poten- tiaalisuuttaan. Mielestäni parhaan ja selkeimmän lopputuloksen saa, kun kuvalla ja äänellä on yksi viesti mitä molemmat tukevat omilla vahvuuksillaan animaation kontekstissa.
Chion, Michel. Audio-Vision, Columbia University Press, New York. 1994.
Zettl, Herbert. Sight, Sound & Motion. Wadsworth Cen- gage Learning, Boston. 2011.
Halas, John & Manvell, Roger. The Technique of film animation. Focal Press, London. 1976.
Purves, Barry. Stop-Motion Animation. Jone Ltd, Lon- don. 2014.
Puertas, E. 14.4.2018. How to costume your puppet, cheap & easy. Haettu 20.11.2020 osoitteesta
https://www.youtube.com/watch?v=Wuh8MLM6uJU
Roberts, Steve. Character animation 2D skills for better 3D. Focal Press, Amsterdam, Boston. 1941.
Selby, Andrew. Animation. Credo Reference, Boston, Massachusetts. 2013
Birtwistle, Andy. Cinesonica: Sounding film and video, Manchester, Manchester University Press. 2010.
8. Lähteet
Inspiraatio-animaatiot:
Kuvasarja 1 Feels Like Summer
https://www.youtube.com/watch?v=F1B9Fk_SgI0
Kuvasarja 2
The Devil Went Down To Georgia
https://www.youtube.com/watch?v=X9uk9IcoQ0w Tuomas Mähönen:
Kuvia produktiosta 1–13 Animaatiovideot:
https://tmahonenkandi.myportfolio.com
