252 Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 11 (3) – 2013
KIRJASTO KIRJASTO
Luoto, R., Kauppinen, K. & Luotonen, A.
(toim.): Perhevapaalta takaisin työelä- mään. Työterveyslaitos, Tutkimusraportti 42. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy.
2012. 184 s.
Marraskuun lopulla 2013 hallitus julkai- si niin sanotun rakennepaketin, jossa esite- tään muutoksia muun muassa kotihoidontu- keen ja subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen.
Päivähoito-oikeutta ehdotetaan rajattavaksi osa-aikaiseksi tilanteissa, joissa toinen van- hemmista on kotona äitiys-, isyys-, vanhem- pain- tai hoitovapaalla. Kotihoidontukea sen sijaan esitetään jaettavaksi puoliksi vanhem- pien kesken. Esitetyt muutokset päivähoi- to-oikeuteen ja kotihoidontuen jakamiseen koskettavat erityisesti naisten päätöksiä per- hevapaiden käytön ja työelämään paluun osalta, sillä valtaosa erilaisilla vanhempain- ja hoitovapailla olevista on Suomessakin edel- leen naisia.
Riitta Luodon, Kaisa Kauppisen ja Aino Luoto sen toimittamassa teoksessa Perhe- vapaalta takaisin työelämään tarkastellaan juuri tätä tematiikkaa. Teos koostuu neljästä artikkelista ja yhdestä katsauksesta. Kaikki kirjan artikkelit perustuvat ”Neuvonta, elin- tavat ja liikunta neuvolassa” -tutkimukseen.
Kyseessä on monitieteinen tutkimusprojekti, jossa äitien paluuta työmarkkinoille lähesty- tään erilaisista näkökulmista. Kirjan artikke- leissa hyödynnetään pääasiallisesti aineistoa, joka kerättiin haastateltavilta noin vuosi lap- sen syntymän jälkeen. Aineisto koostuu kvan-
titatiivisesta kyselyaineistosta ja kvalitatiivi- sesta ryhmäkeskusteluaineistosta.
Kirjan ensimmäisessä artikkelissa Kaisa Kauppinen ja Jani Raitanen tutkivat äitien perhevapaalta paluun ratkaisuja sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen odotuksia ja onnistumisia. Töihin palanneiden ja edel- leen kotona olevien äitien näkemyksissä ha- vaitut erot ovat odotetun mukaisia. Töihin pa- lanneet äidit esimerkiksi suhtautuivat työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen mahdolli- suuksiin positiivisemmin kuin edelleen koto- na olevat äidit. Samoin työpaikan roolin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa koki- vat positiivisemmaksi nimenomaan töihin pa- lanneet äidit. Töihin paluun motivaatioiden osalta tulokset vahvistavat aiempia näkemyk- siä siitä, että paluun takaa löytyy niin talou- dellisia, itsensä toteuttamiseen kuin puoli- soonkin liittyviä tekijöitä. Artikkelissa hyö- dynnettiin sekä kvantitatiivista että kvalita- tiivista aineistoa, mikä onkin artikkelin vah- vuus. Mielenkiintoinen havainto on, että näi- den kahden analyysitavan tulokset ovat pää- piirteissään toisiaan tukevia.
Toisessa artikkelissa Arja Peltomäki-Vas- ta maa, Riitta Luoto, Marjo Rinne ja Clas- Håkan Nygård tarttuvat, erityisesti sosiaali- tie teellisestä näkökulmasta, aiemmin vähän tutkittuun näkökulmaan: raskaudenaikaisiin sairauspoissaoloihin ja koettuun työkykyyn vuoden kuluttua synnytyksestä. Artikkelin mielenkiintoisin havainto liittyy koulutuk- sen rooliin niin raskaudenaikaisten pois- saolojen kuin koetun työkyvynkin osalta.
Äitien töihin paluun mahdollisuudet ja haasteet
lapsen saannin jälkeen
253
Kirjasto
Äi en töihin paluun mahdollisuudet ja haasteet lapsen saannin jälkeen
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 11 (3) – 2013 Tulosten mukaan matalamman koulutuksen
omaavilla – ja usein myös ruumiillista työtä tekevillä – äideillä raskaudenaikaiset poissa- olot ovat yleisempiä ja lapsen saannin jälkei- nen koettu työkyky on heillä heikompi kuin korkeammin koulutetuilla äideillä. Tulos on huomionarvoinen pohdittaessa esimerkik- si neuvolapalveluiden kehittämistä. Tutkijat myös huomattavat, että raskaudenaikaisis- ta sairauspoissaoloista ei ole Suomessa saa- tavissa systemaattisesti rekisteröityä tietoa, mikä johtaa siihen, että tulokset sairauspois- saolojen määrästä vaihtelevat huomattavasti eri tutkimusten kesken. He toivovatkin, että tulevaisuudessa erilaiset aineistot mahdollis- taisivat raskaudenaikaisten poissaolojen sekä niiden syiden tarkemman tutkimisen.
Teoksen kolmannessa artikkelissa Aino Luotonen keskittyy kahteen teemaan.
Toisaalta äitien työhön paluun motivaatioihin ja toisaalta niihin strategioihin, joiden avulla äidit suunnittelevat tasapainottavansa paluu- ta työelämään. Tämän artikkelin ajatuksia he- rättävin anti löytyy käsiteparista työn imu ja kodin imu. Työntekoon liittyvästä työn imusta on aiemmissa tutkimuksissa puhuttu paljon- kin, ja nyt Luotonen soveltaa samaa imun kä- sitettä äitien kotona kokemaan aikaan. Hänen mukaansa äitien puheessa perhevapaalla ole- misen inspiroivuudessa on löydettävissä työn imua vastaavia merkityksiä, kuten omistautu- mista ja uppoutumista. Ajatus on mielenkiin- toinen ja ehdottomasti jatkokehittelyn arvoi- nen myöhemmissä tutkimuksissa.
Riitta Luoto, Jani Raitanen ja Katinka Tuis- ku tarkastelevat kirjan viimeisessä artikke- lissa liikunnan ja perhevapaa-kokemuksien yhteyttä äitien masennusoireisiin. Riittävän liikunnan on aiemmissa tutkimuksissa todet- tu olevan yhteydessä hyvinvointiin monin eri tavoin. Myös Luodon ja kumppaneiden tulok- set tukevat liikunnan merkitystä, sillä riittä- västi liikkuvilla äideillä havaittiin olevan vä- hemmän masennusoireita kuin vähemmän liikkuvilla äideillä. Vaikka saatu tulos ei ole- kaan yllättävä, sen merkitys esimerkiksi neu-
volajärjestelmän kehittäminen kannalta on tärkeä. Neuvolalla kun on ehkä merkittävin rooli tuoreiden äitien masennuksen ennalta- ehkäisyssä ja tunnistamisessa.
Kirjan päättää Annimari Juvosen katsaus imetyksen roolista työhön paluuseen vaikut- tavana tekijänä. Kirjan artikkeleista poiketen kyse on nimenomaan katsauksesta eikä tie- teellisestä tutkimuksesta. Aiheesta olisi kyllä perustellusti voinut tehdä myös tieteellisen tutkimuksen, sillä kuten kirjoittaja itsekin to- teaa, imetyksen ja töihin paluun suhteesta ei juurikaan ole löydettävissä tutkimustietoa, ainakaan Suomen osalta. Katsauksessa hyö- dynnetään muun muassa keskustelupalstojen nettikeskusteluja. Keskustelujen perusteella äidit eivät koe osittaisimetyksen ja työn yh- distämisessä erityisen suuria ongelmia. Tosin – kuten kirjoittajakin myöntää – nettikeskus- telujen pohjalta koottu aineisto on valikoitu- nut ja se heijastunee tuloksiin.
Kaiken kaikkiaan Luodon, Kauppisen ja Luotosen toimittama teos on mielenkiintoi- nen keskustelun jatke aiemmille samaa te- matiikka käsitteleville tutkimuksille. Kirjan artikkeleita ja katsausta yhdistää empirian hallitseva rooli: empiiriset analyysit ovat sel- keästi teoksen vahvempi anti, kun taas teo- reettiset keskustelut jäävät vähemmälle huo- miolle. Yhteisen tutkimusprojektin taustasta huolimatta teoksen artikkelit ja niiden tar- joamat mielenkiintoiset tulokset jäävät hie- man irrallisiksi toisistaan. Tämä lienee mel- ko tavallinen ”ongelma” monissa toimitetuis- sa teoksissa. Kuitenkin lukija jää kaipaamaan kirjaan jonkinlaista pohdinta-osiota loppuun, jossa saatuja tuloksia olisi peilattu laajem- massa kontekstissa tai mahdollisesti visioitu tulosten pohjalta näkökulmia tulevaisuuteen, esimerkiksi työelämän tai neuvolajärjestel- män kehittämisen osalta. Tästä huolimatta teos kuitenkin tarjoaa ajatuksia herättävän läpileikkauksen äitien työhön paluun tema- tiikasta nykypäivän Suomessa.
Milla Salin
