324 uNÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN u AIKUISKASVATUSu4/2007
J
ohn L. Elias ja Sharan Merria- min kirjoittama aikuiskasvatuk- sen filosofisia perusteita tarkas- televa teos julkaistiin ensimmäi- sen kerran 1980. Toinen laitos tuli viisitoista vuotta myöhem- min ja 2005 ilmestyi kolmas, uu- distettu laitos. Kirjan eri laitok- sia on käytetty meilläkin oppikir- joina, jollaisena ne ovat toimineet hyvin.Kirjoittajista John L. Elias on uskonto- ja kasvatustieteen pro- fessori Fordhamin yliopistossa New Yorkissa ja kirjoittanut ai- emmin muun muassa Paulo Frei- ren vapautuksen pedagogiikas- ta. Sharan B. Merriam, toimii ai- kuiskasvatuksen professorina Georgian yliopistossa Athensis- sa Yhdysvalloissa. Hän on ollut tuottelias kirjoittaja julkaisten muun muassa tapaustutkimuk- sen metodikirjoja. Hänen haas- tattelunsa on julkaistu Aikuis- kasvatus-lehdessä 2/95.
Teoksessa esitellään omina lukuinaan liberaali, progressiivi- nen, behavioristinen, humanis- tinen, radikaali ja kriittinen, analyyttinen ja postmoderni ai- kuiskasvatuksen filosofia. Niitä ennen lukija johdatetaan kirjan tarkastelutapaan ja määritellään filosofian käsitettä sekä eri- tyisesti sitä, mitä filosofia tarkoit- taa aikuiskasvatuksen ja sen monimuotoisten käytäntöjen kannalta. Lukuun on liitetty myös jäljessä tulevien lyhyet luonnehdinnat.
Tekijät näyttävät painottavan käsitystä, jonka mukaan aikuis- kasvattaja aikuiskasvatuksen filosofiaa tarvitaan ennen kaik-
kea tulkinnallisena työvälineenä, joka antaa laajakuvan alan eri- laisista perinteistä ja niiden oletuksista. Tarkoitus ei ole ol- lut tyrkyttää jotakin tiettyä ai- kuiskasvatuksen filosofiaa, vaan kirjoittaa alamme filosofioiden yleiskuva. Silti kysymys on aina valinnoista, näkökulmista ja tulkinnoista. Kaiken kattava kirjoitustapa on luonnollisesti mahdoton.
Kirja on kirjoitettu selkeällä kielellä, se ole mitenkään vaikea- tajuinen eikä sisällä mitään sellaista, mikä estäisi sen käytön kurssikirjana jo aikuiskasvatuk- seen johdattavissa opinnoissa.
Tähän asti aikuiskasvatuksen perusopinnoissa, etenkin avoi- men yliopiston puolella, on karsastettu vieraskielistä kurssi- kirjallisuutta, mutta kielitaidon karttuessa tämäkin ongelma väistynee. Vinkki KVS:n kus- tannustoiminnasta vastaaville:
toki kirjan uutta laitosta lukisi myös suomeksi vaikkapa alan suomalaisin tai pohjoismaisin näkökulmin täydennettynä.
Kirjoittajat ovat laitoksesta toiseen säilyttäneet kirjansa pe- rusrakenteen, mutta tarkistaneet sisältöä jokaisella kerralla. Uu- teen laitokseen he ovat tehneet aiempia perusteellisemman uu- distuksen. Ratkaisu on toimiva.
Kirjan rakenne on kestänyt hy- vin uuden muokkauksen.
Vuoden 1995 laitokseen teki- jät kirjoittivat jälkipuheen, jossa päivitettiin kirjan ensimmäistä painosta. Ratkaisu ei tyydyttä- nyt sen paremmin tekijöitä kuin lukijoita, sillä perustekstiin jäi
osin vanhentunutta asiaa, joka oli ristiriidassa uusien tulkintojen kanssa. Uudessa laitoksessa jälkipuheesta on luovuttu ja nyt sen asiat on laajentaen siirretty kahteen lukuun: radikaalia aikuiskasvatusta koskevassa luvussa on mukana kriittistä pe- dagogiikkaa tarkasteleva osuus.
Omaksi kokonaisuudekseen on lisätty postmodernismi ja aikuis- kasvatusta kuvaileva luku. Tämä ratkaisu on hiukan jälkijättöinen, sillä aihe olisi tietenkin pitänyt olla esillä jo kirjan edellisessä laitoksessa.
Kirjan pääluvuissa johdate- taan aiempien laitosten tapaan perusteellisesti eri suuntausten lähtökohtiin ja keskeisiin edus- tajiin sekä tarjotaan täydennet- tyjä kirjallisuusviitteitä, joista lukija pääsee eteenpäin. Mutta mitä kirjan eri laitoksia vertaile- malla voi päätellä aikuiskasva- tuksen filosofiassa tapahtuneis- ta painotuksista? Onko kuluneis- sa 25 vuodessa tapahtunut mitään? Kyllä on, aikuiskasva- tuksen filosofinen ymmärrys on laajentunut ja aiemmat tieteenfi- losofiset lähtökohdat on kyseenalaistettu.
Postmodernien näkemysten myötä tutkijat ovat siirtyneet objektivistisesta ja yksiulottei- sesta tiedenäkemyksestä relatio- nalistisiin ja moni-ilmeisempiin tulkintoihin. Relationaalisuus eli suhteissa oleminen ja suhteiden kautta ymmärtäminen, tarkoittaa aikuiskasvatuksen filosofian juurruttamista erilaisiin ajattelu- perinteisiin ja käytäntöihin, ja toisaalta näiden perinteiden näkemistä aikuiskasvatuksen filosofioiden läpi. Relationalismi on merkinnyt aikuiskasvatuksen
Aikuiskasvatuksen filosofiset perusteet
John L. Elias & Sharan B. Merriam (2005). Philosophical Founda- tions of Adult Education. 3. laitos. Malabar: Krieger. 286 s.
325
4/2007 u AIKUISKASVATUS u NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN u
filosofian sukupuolittumista.
Entinen heteronormatiivisuus on saanut rinnalleen monimuotoisia mies- ja naisnäkökulmia ja lisäksi seksuaalisilla vähemmistöillä on omat aikuiskasvatuksen filoso- fiansa. Toisaalta aikuiskasvatuk- sen tutkijat ovat siirtyneet psykologisesta suuntautumi- sesta yhteiskuntatieteelliseen ja kriittiseen orientaatioon. Tämä on tarkoittanut ilmiöiden tarkas- telemista aiempaa enemmän yhteiskunnallisissa yhteyksissä yhteiskuntaluokan käsitettä
unohtamatta. Myös monikult- tuurisuus ja etnisyys ovat tul- leet maailmankuvan eroista ker- toviksi teemoiksi aikuiskasvatuk- sen filosofiaan.
Kirjan näkökulma on luonnol- lisesti edelleen pohjoisamerikka- lainen, ja se näkyy myös run- saissa englanninkielisissä läh- teissä. Mutta näiden rinnalla käsitellään myös mannermaista ja latinalaisamerikkalaista aikuis- kasvatusajattelua. Esillä on niin saksalainen kriittinen teoria kuin Paulo Freiren sorrettujen peda-
gogiikka. Pohjoismaisesta perin- teestä ei juurikaan kirjoiteta, kuten ei monista muistakaan yh- dysvaltalaisille kenties vähämer- kityksisiltä vaikuttavista kulttuu- ritraditioista. Silti kysymyksessä on kattavanoloinen peruskirja, jota lukiessa voi miettiä, mitä muuta aikuiskasvatuksen filoso- fiaan voisi vielä liittää?
