64
P
sykologi, psykoanalyytikko Rauno Juntumaa väitteli touko- kuussa 2008 Helsingin yliopis- ton kasvatustieteen laitoksella.Juntumaa toteaa, ettei psyko- analyysia ole aiemmin tutkittu oppimisprosessina. Hän asettaa vastattavaksi peruskysymykset:
Tapahtuuko psykoanalyysissa oppimista? Jos tapahtuu, millais- ta oppiminen on?
Tutkimuksen kohteena eivät kuitenkaan ole potilaan ja psy- koanalyytikon väliset keskuste- lut. Aineiston muodostavat psy- koterapiaprojektin viiden ana- lyysipotilaan analyysiprosessia edeltäneet haastattelut sekä tut- kijan analyysiprosessien aikana ja niiden jälkeen tekemistä haas- tatteluista valikoimat, oppimista sisältävät otokset. Rinnakkaisar- vioija on analysoinut osan otok- sista. Tarkoituksena oli tutkijan havaintojen ja tulkintojen päte- vyyden koettelu.
Tutkija oli valikoinut otokset haastatteluista, eikä väitöskirjas- sa ole esillä kokonaisia haastat- teluja. Otosmenettelyn läpinäky- vyyttä olisi lisännyt, jos haas- tatteluja olisi sisällytetty koko- naan esimerkiksi väitöskirjan liit- teeksi. Hämmennystä aiheutta- vat sellaiset empiirisen osan il- maisut kuin ”psykoanalyysi-pro- sessin kuvaus”, kun viitataan tutkijan tekemien haastattelujen katkelmiin ja hänen niistä teke- miinsä tulkintoihin. Myös tutki- ja itse arvioi kriittisesti mahdolli- suuksiaan saada esille, onko oppimista psykoanalyysin ”si- sällä” todella tapahtunut: ”Itse
Pitkäaikaisseuranta oppimisesta psykoanalyysissa
Raimo Juntumaa (2008). Psykoanalyysi oppimisprosessina. Helsin- gin yliopiston kasvatustieteen laitoksen julkaisuja 217.
psykoanalyysiprosessista saa- daan vain viitteellistä ja hypo- teettista tietoa” (67) .
Tutkimukselle, sen tuloksille ja johtopäätöksille tekee parem- min oikeutta näkökulman vaih- dos. Väitös on pikemminkin pit- käaikaisseuranta, jonka menetel- mänä ovat tutkimusongelmien kannalta keskeisiin teemoihin suunnatut syvähaastattelut.
Seurantatarkasteluissa selvite- tään intervention vaikutuksia ja tuloksia, ei niinkään sitä, miten tutkimuksen kohteena ollut pro- sessi eteni. Näin tässä tutkimuk- sessa tapahtui. Seurantana arvi- oidun väitöksen tulosten luotet- tavuutta lisää, että tekijä analy- soi jokaisen tutkimushenkilönsä haastatteluja useista näkökul- mista ja yhdistää tulkinnat ja joh- topäätökset tiiviiksi taulukoiksi.
Tutkimuksen teoria Pystyn siis tarkastelemaan pa- remmin väitöksen ansioita omak- sumalla siihen hieman erilaisen lähestymistavan kuin tekijä. Hän määrittelee tutkimuksensa uutta luovaksi. ”Uutta luovaa” on psykoanalyysin tarkastelu oppi- misprosessina. Teoriaa tästä ai- hepiiristä on vähän. Oppimista ja psykoanalyysia koskevista näkemyksistä on pikemminkin runsauden pula. Juntumaa on kuitenkin onnistunut rajaamaan teoriataustan osuvasti ja se poh- justaa mielestäni hyvin tulosten tulkintaa ja johtopäätöksiä.
Yksi lähtökohdista on Mezi- rowin näkemys, ettei oppimiseen
riitä pelkästään kognitiivinen prosessointi, vaan myös emoti- onaalisia skeemoja rakennetaan uudelleen. Mezirowin ajattelus- ta tutkija valitsee neljä keskeistä käsitettä: Reflektio ja kriittinen reflektio – kyky pohtia tietoises- ti ja arvioivasti omia kokemuksi- aan. Merkitysperspektiivit ja niiden muuttuminen – tavat, joil- la ihmiset tulkitsevat elämäänsä.
Kommunikatiivinen oppiminen – etsitään yhteisymmärrystä tul- kinnalle ja uskomuksille ja liiku- taan samanaikaisesti usealla abstraktiotasolla. Transformaa- tio – omaa elämää ymmärretään ja tulkitaan uusista perspektii- veistä. Tranformaatio on syväl- lisintä oppimista, joka vaikuttaa laaja-alaisesti kokemiseen, ajat- teluun ja toimintaan.
Mezirowia on kritisoitu siitä, että hän jättää oppimisen tunne- tekijät kognitiivisia vähemmälle huomiolle. Siksi Juntumaa laajen- taa tulkintakehystään implisiit- tisellä oppimisella, joka on pää- asiallisesti tiedostamatonta lei- mautumista ja samastumista.
Vuorovaikutussuhteilla on kes- keinen merkitys näissä identifi- oitumisprosesseissa. Yhdistä- väksi tekijäksi Mezirowin oppi- miskäsitysten ja psykoanalyyt- tisten teorioiden välillä tutkija toteaa motivaatiotekijät. Oppimi- sen ja muutoksen sysää liikkeel- le dilemma, kehityksen paine, epävarmuus tai epätyydyttävä olotila, ahdistus, masennus ja traumat. Ennakoiva odotus sii- tä, että epämukavuutta synnyt- tänyt tilanne korjaantuu, virittää halun oppia.
Psykoanalyysissa ei varsinai- sesti tavoitella oppimista, ei edes
NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN AIKUISKASVATUS 1/2009
65
1/2009 AIKUISKASVATUS NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN
parantumista. Emasipatorinen pyrkimys analyysissa tähtää lä- hinnä itsenäistymiseen. Mezi- row esitti kuitenkin näkemyksen, että psykoanalyysi voi olla paik- ka tutkia oppimista. Juntumaa erittelee oppimisen ja psykoana- lyyttisen teorian ja käytännön eroja, mutta löytää myös yhtä- läisyyksiä. Transformatiivisek- si oppimiseksi voidaan tulkita esimerkiksi ihmisen muuttumi- nen psykologisen kehityksensä ja elämänhistoriansa kriisivai- heissa, joissa edellytetään iden- titeetin uudelleenrakentamista.
Lyhytkestoisen psykologin- työn tekijänä olin vaikuttunut tutkijan teoreetisesta erittelystä kappaleessa ”Leikki oppimisen mielentilana” (52–54). Transitio- naalitilassa, siirtymävaiheissa, mieli voi liikkua toden ja epäto- den välimaastossa, illuusioiden alueella. Epävarmuus hallitsee mielentilaa ja etsitään uutta.
Luottavassa vuorovaikutussuh- teessa ihminen rohkaistuu ker- tomaan unelmiaan, joista on mah- dollisuus leikinomaisesti ja luo- vasti rakentaa uusia merkitys- perspektiivejä ja oppimiskoke- muksia, elämään suuntautumi- sen tapoja. Tällaista ajattelua on mahdollista soveltaa sekä tavan- omaisiin oppimistilanteisiin että erityisesti yksilöitä ja ryhmiä kos- kevaan ohjaustyöhön.
Tutkimushenkilöiden oppimi- nen analyysiprosesseissa osoit- tautui samantyyppiseksi. Alun diagnostisissa haastatteluissa he kertoivat, etteivät hallinneet tunteitaan ja kokivat vaikeuksia erilaisissa elämäntilanteissaan ja ihmissuhteissaan. Jo ensimmäi- sissä seurantahaastatteluissa 7 ja 12 kuukauden jälkeen ilmeni myönteisiä muutoksia. Tutkija tulkitsi niiden liittyvän implisiit- tiseen oppimiseen. Analyytikko oli kyennyt container-objektina
kannattelemaan, vastaanotta- maan ja käsittelemään potilaiden oman hallinnan ylittäviä tuntei- ta paremmin kuin nämä tunteen- siirtonsa (transferenssi) perus- teella odottivat.
Leimautuminen ja samastumi- nen analyytikon kykyyn kuun- nella, ottaa vastaan ja prosessoi- da ahdistavia kokemuksia johti vähitellen tutkimushenkilöiden oman reflektion lisääntymiseen.
Hankalista tunteista, tilanteista ja niiden merkityksistä oli mah- dollista keskustella tietoisella tasolla. Tutkija totesi refleksii- vistä oppimista tapahtuneen eri- tyisesti 24 ja 36 kuukauden seu- rantahaastattelujen perusteella.
Transformatiivinen oppimi- nen on laaja-alaista ja syvää it- sekäsitysten ja -ymmärryksen muuttumista. Sitä ilmeni lisään- tyvästi analyysiprosessien lop- pupuolella ja vielä niiden päätyt- tyä (60 ja 84 kuukauden seuran- tahaastatteluissa). Tutkimus- henkilöt tunsivat hallitsevansa selvästi paremmin tunteitaan. He kokivat olevansa enemmän koh- taloitaan ohjaavia subjekteja kuin uhrin asemassa olevia ob- jekteja. Heidän itsetuntemuksen- sa oli syventynyt ja oman arvon tunteensa vahvistunut. Samalla suhteet sekä läheisiin että mui- hin ihmisiin olivat muuttuneet myönteisemmiksi ja työkyky oli kohentunut. Elämä kaikkiaan oli paremmin kontrollissa, vaikka ahdistavistakin hetkistä kerrot- tiin.
Lopuksi
Tämänkaltaista ymmärtävää, kvalitatiivista tutkimusta ei ole käytännön psykologin mielestä riittävästi tuettu viime vuosikym- meninä yliopistojen käyttäyty- mistieteiden laitoksilla, vaikka tutkittavia ongelmia ja myös tut-
kimusten tekijöitä riittäisi. Juntu- maan tutkimuksesta on syytä olla iloinen. Se avaa uusia näkökul- mia tuomalla syviä merkityksiä sisältävän kokemuksellisen ta- son oppimistutkimuksen koh- teeksi .
Tutkijan tavoitteena oli laa- jentaa psykoanalyyttisen teori- an aluetta, rikkoa paradigmaan liittyviä rajoja ja vahvistaa psy- koanalyysin legitimiteettiä. En kuitenkaan ole varma, että tutkimus merkittävästi lisäisi aka- teemisten kriitikoiden luottamus- ta psykoanalyysiin ja sen käsitteiden relevanssiin, kuten tekijä toivoo. Olisi päästävä use- ammin ja monipuolisemmin ha- vainnoimaan, analysoimaan ja tulkitsemaan autenttisia analyy- sitilanteita, jotta psykoanalyysia ja sen teoriaa koskeva tieteelli- nen näyttö vahvistuisi ja niiden uskottavuus lisääntyisi.
Myös Mezirowin ajatuksen mukaista oppimisen tutkimista psykoanalyyseissa edistäisi, jos kohteena olisivat aidot analyy- siprosessit. Silloin pystyttäisiin tarkemmin ja konkreettisemmin näyttämään: Mikä esimerkiksi on potilaan (vrt. oppilaan, koulutet- tavan) persoonallisuuden ja hä- nen problematiikkansa merkitys oppimiselle? Kuinka paljon vai- kuttavat analyytikon (vrt. opet- tajan, kouluttajan) persoonalli- suus ja hänen käyttämänsä toi- menpiteet? Mikä on vuorovaiku- tussuhteen luonne ja sen vaiku- tus oppimiseen prosessin eri vaiheissa? Miten oppimiseen vaikuttaa analyysiprosessien kesto? Tämänkaltaisiin kysy- myksiin keskittyviä tutkimuksia tarvitaan lisää, jotta tuloksia voitaisiin laaja-alaisemmin sovel- taa ja yleistää oppimiseen ja sen edellytyksiin.
