109
Working with Affect in Feminist Readings on Marianne Liljeströmin ja Susanna Paasosen toimittama, kolmentoista kirjoittajan teks- teistä koostuva artikkelikokoelma. Teoksen lähtökohta on feministisessä tutkimusperin- teessä, sukupuolen ja seksuaalisuuden tarkas- telussa ja erityisesti feministisen tiedon tuot- tamisen problematiikassa. Kirjoittajat tarkas- televat affektia sekä ontologisena käsitteenä että metodologisena ulottuvuutena – pohtien affekteja ja affektiivisuutta niin sosiaalisen elämän ja ihmisen käyttäytymisen olennaisena osana kuin tutkimuskohteina. Samalla hah- motellaan myös tapoja tehdä tutkijan oman affektiivisuuden huomioivaa tutkimusta.
mikä on ”affect”?
Teos osallistuu viimeisen kymmenen vuoden aikana kehkeytyneeseen affekteja koskevaan keskusteluun kieltäytyen kuitenkaan määrit- telemästä yhtä jaettua käsitystä siitä, mitä affektit oikeastaan ovat. Tutkijasta tai tutki- mussuuntauksesta riippuen käsitteitä emotion, feeling ja affect käytetään päällekkäin. Vielä hankalampaa on suomenkielisten käännösten etsiminen, sillä meillä kaikki edellä mainitut pelkistyvät usein sanaan tunne.
Artikkelissaan An affective turn? Reimagi- ning the subject of feminist theory Anu Koivu- nen sijoittaa ja paikantaa affekteja koskevaa teoreettista tutkimusta ja keskustelua niin his- toriallisesti kuin nykykeskustelunkin näkökul- mista. Virkistävää on, ettei Koivunen pyri luo- maan teemasta ristiriidatonta kuvaa, vaan
esittelee affektin sekä poststrukturalistisille, sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuville teorioille vastakkaisena että niihin lomittu- vana. Koivunen avaa problematiikkaa eri käsit- teiden käytön takana ja luo kattavan kuvan eri tieteenalojen ja näkökulmien kiinnostuksesta affekteiksi kutsuttuun ilmiöön.
Artikkelikokoelmassa affekti ja affektiivi- suus määrittyvät kirjoittajasta riippuen hie- man erilaisiksi. Artikkelissa Creating distur- bance: Feminism, happiness and affective diffe- rences affekti on Sara Ahmedille jotakin, joka
”tarttuu” tiettyihin ihmisryhmiin tai objek- teihin, esiintyy ihmisten välisissä suhteissa ja jakaa ihmisiä kategorioihin. Elizabeth Grosz tarkastelee tekstissään Differences disturbing identity: Deleuze and Feminism affektia ener- giana, joka erontekojen kautta järjestäytyy jatkuvasti uudelleen. Tulkitsen Groszin näkö- kulman tavallaan tarkentavan Ahmedin varsin sosiologista näkemystä affekteista ja niiden dynamiikasta.
Johanna Ahosen artikkelissa Nomadic bodies, transformative spaces: Affective encoun- ters with Indian spirituality affekti ymmärre- tään energiaksi ja ihmisruumis nähdään jat- kuvasti muuttuvaksi, energiaa varastoivaksi ja suhteessa muihin ihmisiin ja tilaan eri tavoin virittyväksi. Ahonen ottaa tarkasteltavakseen intialaisen käsityksen feminiinisestä, kosmi- sesta voimasta, shaktista, kaikkialla läsnäole- vasta luovasta energiasta. Pidän Ahosen näkö- kulmaa erittäin tervetulleena keskustelun- avauksena feministisen tutkimuksen kentällä, jolle olen usein kaivannut feminiinisyyden Media & viestintä 33(2010): 4
Kirja-arvio
Mari Kristiina Simola
Tunnetta tulkitsemassa – tunteella
Marianne Liljeström & Susanna Paasonen (toim.) (2010). Working with Affect in
Feminist Readings. Disturbing differences. London & New York: Routledge, 197 s.
110
itsessään arvokkaaksi nostavaa keskustelua.
Ahosen puheenvuoro avaa myös mahdollisuu- den ymmärtää henkisiä tai spirituaalisia koke- muksia uudella tavalla, ammentaen resursseja itämaisesta ajattelusta ja ylittäen länsimai- sen ajattelun vastakkainasetteluja. Anu Lauk- kanen puolestaan vie affektiivisen tarkastelun ruumiilliseen ja kokemukselliseen artikkelis- saan Hips dont’t lie? Affective and kinaesthe- tic dance ethnography. Laukkaselle affekti on
”kinesteettista empatiaa”, ruumiillistunutta tietoa ja kokemusta, fyysinen tunne yhteen- kuulumisesta ja -kuulumattomuudesta.
Jenny Sundénin tekstissä A sense of play:
Affect, emotion and embodiment in World of Warcraft huomio on kokemuksellisuudessa, ei-kielellisissä reaktioissa ja toiminnassa sekä näiden suhteessa ajatteluun ja henkilökohtai- sesti koettuihin tuntemuksiin. Susanna Paaso- sen, Katariina Kyrölän ja Leena-Maija Rossin artikkeleissa affekti näyttäytyy samalla tavoin ruumiillisena, ei-kielellisenä tai kontrolloimat- tomana voimana, joka syntyy vuorovaikutuk- sessa (tarkastelluissa esimerkeissä erityisesti suhteessa mediaan tai tekstiin) ja ilmenee muun muassa tunnereaktioina tulkitsijassa.
Elina Valovirta, Lynne Pearce ja Marianne Lil- jeström sen sijaan tarkastelevat artikkeleis- saan affektia perinteisemmän tutkimustiedon näkökulmasta.
merkityksellistäminen affektiivisena prosessina
Kuten Liljeström ja Paasonen johdannossa toteavat, teoksen fokus on lukemisen käy- tännöissä ja niissä monimutkaisissa, pitkälti vielä tuntemattomissa tavoissa, joilla affektii- visuus on mukana niin tutkijan työn konteks- teissa, prosesseissa kuin aineistoissakin. Kes- keinen kysymys on tekstin, tulkinnan ja affek- tiivisuuden suhde: kuinka tutkia ”tunnetta”
tai affektia, kuinka tulla tietoiseksi omien ei- kielellisten ja ruumiillisten reaktioiden väistä- mättömistä vaikutuksista tulkintaan, ja miten käyttää näitä reaktioita hyödyksi tutkimuksen
tekemisessä. Kyse ei siis ole pelkästään affek- tin tutkimisesta, vaan myös affektiivisuuden kautta tapahtuvasta tutkimuksesta. Teos pyr- kii onnistuneesti saamaan lukijansa kyseen- alaistamaan ja pohtimaan affektiivisuuden haastetta niin tutkijan toimijuudelle, etiikalle kuin tutkimuksen luotettavuudelle. Samalla hahmottuvat ne tiedon muodot, joita affektii- vinen metodologia ja ontologia tuottavat.
”Lukemista” ei nähdä yksisuuntaisena, vaan keskustelevana vuorovaikutuksena teks- tin tai muun aineiston kanssa. Lukeminen hahmotetaan suhteellisena: merkityksellis- tämisen prosessissa huomioidaan keskeisinä näissä suhteissa ja lukijassa tapahtuvat affek- tiiviset, ”tunneperäiset” ja keholliset proses- sit. Esimerkiksi Elina Valovirta havainnollis- taa tekstissään Ethics of empathy and reading in Shani Mootoo’s Cereus Blooms at Night niin kertomuksen mahdollisuutta määritellä luki- jaansa kuin sitä, miten yksilö pyrkii rakenta- maan identiteettiään suhteessa kertomukseen ja kuinka tunne (tässä tapauksessa empatia) kietoutuu tähän vuorovaikutteiseen proses- siin. Valovirta peräänkuuluttaakin kirjoitta- jilta tietoisuutta ”oletetusta” lukijasta sekä siitä, miten tämä oletus mahdollisesti vaikut- taa lukijaan.
Artikkelissa Beyond redemption? Mobili- zing affect in feminist reading Lynne Pearce jat- kaa niin kirjoittajan kuin tulkitsijan valinto- jen ja vastuun pohdintaa. Pearce pohtii niin poliittisen kannanoton kuin tulkitsevan tut- kielman kirjoittamiseen liittyviä, politisoivia ja politisoituneita valintoja erityisesti tilan- teessa, jossa kirjoitettava tarina kertoo alis- tetussa asemassa olevista. Pearce tarkaste- lee myös usein idealisoidun julkisen tarinan – esimerkiksi poliittisen maahanmuuttaja- puheen – suhdetta arkitodellisuuteen. Käsi- tysten ja käyttäytymisen ristiriitaisuuteen ja jännitteisyyteen tartutaan myös Katariina Kyrölän tekstissä Affective viewing, body image incongruity and Fat Actress. Artikkelissa noste- taan esille ristiriita kulttuuristen hoikkuuso- dotusten, ”tosiasiallisen” lihavuuden ja yksi- Media & viestintä 33(2010): 4
111
lön omien käsitysten välillä. Kyrölän teksti ankkuroi body image -käsitteen kautta käsityk- set niin materiaaliseen ruumiiseen kuin sitä ympäröivään sosiaaliseen tilaan.
Elizabeth Grosz määrittelee artikkelissaan Differences disturbing identity. Deleuze and femi- nism eron (difference) jatkuvaksi, teoissa ilme- neväksi sekä ajassa ja paikassa tapahtuvaksi tulemiseksi. Samalla Grosz irtisanoutuu raken- teista pysyvinä tai edes olevina, korostaen, miten ”rakenne” on sellaisenaan vain keino- tekoinen käsitteellistys ja kokoelma toimin- toja. Itselleni Groszin artikkeli on paitsi lupaus muutoksen mahdollisuudesta ja väistämät- tömyydestä, myös velvoite omien eronteko- jen ja valintojen tiedostavaan reflektointiin.
Myös Marianne Liljeströmin teksti Crossing the east-west divide, Feminist affective dialogues, on havainnollistava esimerkki siitä, miten lukijan positio ja tunteet vaikuttavat tulkintaan sekä siitä, miten nämä vaikutukset, valinnat ja ole- massa olevat ristiriitaisuudet voidaan kirjoit- taa mukaan tieteelliseen tekstiin.
Kokemus aineistona ja aineistossa
Useammassa kirjan artikkelissa kirjoittajat käyttävät aineistoja, jotka ovat jollakin tavalla liikuttaneet heitä lukijana ja kokijana. Tunne- reaktio nousee itsensä oikeuttavana aineiston valinnan menetelmänä keskeiseksi ja pohdinta keskittyy kirjoittajan ja kokijan omiin merki- tyksellistämisen prosesseihin, linkittäen ana- lyysiä tätä kautta ”laajempiin” yhteiskunnalli- siin ja yhteisöllisiin tilanteisiin, aikaan ja paik- kaan.Leena-Maija Rossi kertoo valikoineensa kiinnostavia, ärsyttäviä ja yllättäviä kohtauk- sia aineistoksi sosiaaliluokan ja sukupuolen representaatioita televisiosarjassa käsittele- vään artikkeliinsa Daughters of privilege: Class, sexuality, affect and the Gilmore Girls. Kutkutta- vuudessaan herkullinen on myös Susanna Paa- sosen artikkeli Disturbing, fleshy texts, jossa Paasonen erittelee omia kokemuksiaan jää- dessään toistuvasti pohtimaan pornografista
kuvaa peniksestä ja tennistossusta. Artikkeli on monitulkintainen ja tekee erilaiset tulkin- tamahdollisuudet myös näkyviksi. Nähdäkseni Paasosen artikkeli tiivistää koko artikkeliko- koelman ytimen: kokoelma on omakohtainen, mielen ja ruumiin, materiaalisuuden ja merki- tyksellistämisen vuorovaikutusta havainnollis- tava, sekä ei-tekstuaalisen esimerkin käsitte- lyn läpinäkyvyydessä vahvan metodologinen ja analyyttinen.
Working with Affect in Feminist Readings yhdistää metodologian (muun muassa etno- grafia, haastattelut, lähiluku ja diskurssiana- lyysi) affektiiviseen tarkasteluun. Affektiivinen metodologia kuvataan kirjassa tutkijan oman kokemuksen, merkityksenannon ja tunnereak- tioiden tulkinnan ja reflektiivisen analysoinnin kautta, ottaen huomioon myös tiedon tuotta- misen prosessin. Ruumiillisuus, oma kokemus ja tunne toimivat myös kokonaisvaltaisesti tut- kimusprosessissa. Tämä näkyy esimerkiksi Anu Laukkasen kuvauksessa tanssietnografiasta sekä Jenny Sundénin interaktiivisen verkko- pelaamisen analyysissä. Kyse ei olekaan enää (pelkästään) tutkijan position näkyväksi teke- misestä esimerkiksi suhteessa tutkimuksen tulosten luotettavuuden arviointiin: tutkimus- prosessi kokonaisvaltaisuudessaan on tässä suhteessa kiinnostava.
affektiivisen puheenvuoron hankaluudet
Melissa Gregg peräänkuuluttaa artikkelis- saan Working with affect in the corporate uni- versity akateemisen työn tarkastelua affektii- visena, symboleita ja suhteita rakentavana työnä sekä tulkitsijan omien intressien, ei-kie- lellisten reaktioiden ja kontekstin tunnustavaa ja tunnistavaa tutkimusta. Tämän kirja-arvion kirjoittamisen hankaluutena olikin yrittää toi- mia luettavan teoksen pelisääntöjä noudat- taen. Miten lukea ja tulkita tekstiä affekteista?
Miten kirjoittaa teosta kuvailevaa tekstiä, joka ei pelkistä artikkelikokoelman rikkautta ja sivuuta itse affekteja?
112
Luin teosta kahdella tavalla. Ensinnäkin keskityin omiin reaktioihini, ärsytyksen tunte- muksiin ja kutkuttaviin kohtiin. Suhteeni teks- tiin oli vahvasti vuorovaikutuksellinen. Toiseksi luin kokoelmaa ”metodologiaoppaana”, etsien esimerkkejä tavasta käsitteellistää affekteja sekä tulkita ja tutkia niitä. Johtuen varmaan- kin pitkälti omassa tutkimuksessani ajankoh- taisista kysymyksistä, toiset tekstit puhutteli- vat ja liikuttivat selvästi enemmän kuin toiset.
Nämä painotukset näkyvät myös arviossani.
Lukukokemus ja sen rinnalla kulkenut kir- joittamisprosessi olivatkin mitä suurimmassa määrin relationaalisia, ”affektiivisia” ja reflek- tiivisiä. Haasteena oli kirjoittaa omat reaktiot, tuntemukset ja liikahdukset mukaan tekstiin, ja näin kyseenalaistaa akateemisen kirjoitta- misen valtavirtakäytäntöjä.
Kirjan artikkelit muodostavat toimivan kokonaisuuden. Vaikka luin kirjaa selaillen ja artikkelista toiseen kiinnostukseni mukaan hyppien, edellisen kohdalla heränneet kysy- mykset tuntuivat saavan vastauksia seuraa- vassa artikkelissa. Working with Affect in Femi- nist Readings on selkeästi kirjoitettu, ana- lyyttinen ja esimerkkien avulla vaikeahkoa tematiikkaa lukijalle hyvin konkreettisesti avaava. Teos määrittelee affektiivisen tutki- muksen tapoja ja affektiivisuutta ilman nor- mittavaa otetta tai pakottamista yksiselittei- syyteen, tarjoten perusteltuja ja kontekstuali- soituja puheenvuoroja, mutta jättäen lukijalle tilaa ajatella myös itse.
Suosittelen teosta lämpimästi kaikille, jotka ovat joskus pohtineet oman tulkinnan ja tietä- misen välistä suhdetta, tunteen ja tiedon vas- takkainasettelun tarpeellisuutta tai ovat teks- tiä analysoidessaan ja tuottaessaan kaivanneet
”jotain enemmän”. Kokoelma on kiinnostavaa luettavaa myös journalismin lähdekritiikistä ja arvosidonnaisuuksista kiinnostuneelle ei-aka- teemisellekin lukijalle.
Media & viestintä 33(2010): 4
