294476
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi merellä toimivi- en kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalus- ten rekisteröinnistä.
Lailla säädettäisiin niistä menettelytavoista ja edellytyksistä, joilla suomalaiset merialu- eilla purjehtivat kalastusalukset ja vesivilje- lyalukset rekisteröidään kalastusalusrekiste- riin. Laissa olisi myös säännökset alusten poistamisesta rekisteristä, rekisteriin merkit- tävistä tiedoista ja niiden luovuttamisesta se- kä tietojen poistamisesta rekisteristä.
Euroopan yhteisön lainsäädännön mukaan jokaisen jäsenvaltion on pidettävä kalas- tusalusrekisteriä sen lipun alla merialueilla purjehtivista kalastus- ja vesiviljelyaluksista.
Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisi Ah- venmaan maakunta, jolla on Ahvenanmaan itsehallintolain nojalla lainsäädäntövalta asi- oissa, jotka koskevat kalastusalusten rekiste- röintiä.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
—————
SISÄLLYS
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ...1
SISÄLLYS...2
YLEISPERUSTELUT ...3
1 JOHDANTO ...3
2 NYKYTILA...3
2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö...3
Historiaa ...3
Euroopan yhteisön säädökset ja kansallinen lainsäädäntö ...4
Rekisteröintikäytäntö...5
Kalastusalukset...6
Ahvenanmaa...7
Muut kansalliset rekisterit, joissa on kalastusaluksia ...7
2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden lainsäädäntö ...7
Ruotsi ...8
Tanska ...9
2.3 Nykytilan arviointi ...9
3 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET ...10
3.1 Tavoitteet ...10
3.2 Keskeiset ehdotukset...11
Alusten ryhmittely...11
Alusryhmän rekisteritilan enimmäiskoko...12
Rekisteröintimenettely...13
Kalastusaluksen rekisteröintilupa...14
Aluksen poistaminen rekisteristä...15
Tiedonsaanti ja tietojen luovuttaminen ...16
4 ESITYKSEN VAIKUTUKSET...16
4.1 Taloudelliset vaikutukset ...16
4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan...16
4.3 Ympäristövaikutukset ...17
4.4 Yhteiskunnalliset vaikutukset ...17
5 ASIAN VALMISTELU...17
5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto...17
5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen...17
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT...18
1 LAKIEHDOTUKSEN PERUSTELUT ...18
1 luku. Yleiset säännökset...18
2 luku. Rekisteröintimenettely ...21
3 luku. Aluksen poistaminen rekisteristä ...24
4 luku. Rekisteritiedot ...26
5 luku. Erinäiset säännökset...29
2 TARKEMMAT SÄÄNNÖKSET ...31
3 VOIMAANTULO...31
4 SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS ...31
LAKIEHDOTUS ...33
Laki merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä...33
YLEISPERUSTELUT
1 Johdanto
Euroopan yhteisön yhteinen kalastuspoli- tiikka velvoittaa Euroopan yhteisön jäsenval- tioita pitämään kalastusalusrekisteriä merellä kalastavista kalastusaluksista ja vesiviljely- aluksista. Alukset rekisteröidään kuuden työ- ja elinkeinokeskuksen kalatalousasioita hoi- tavissa yksiköissä sekä Ahvenanmaan maa- kunnan hallituksessa. Maa- ja metsätalous- ministeriö vastaa rekisterin pitämisestä. Ka- lastusalusrekisteriin oli marraskuun 1 päivä- nä 2007 rekisteröity yhteensä 3 162 (2 921) kalastusalusta, joiden kalastuskapasiteetti vastasi vetoisuudeltaan 15 974 (14 923) brut- totonnia ja koneteholtaan 167 568 (155 934) kilowattia. Suluissa olevat luvut kuvaavat Manner-Suomen tilannetta.
Euroopan yhteisön yhteinen kalastuspoli- tiikka ei sääntele sisävesillä tapahtuvaa ka- lastusta. Sisävesillä kalastavista kalastusaluk- sista pidetään paikallisesti työ- ja elinkeino- keskuksissa kalastusalusrekistereitä, mutta niihin rekisteröityminen on vapaaehtoista.
Koska merialueiden ja sisävesialueiden ka- lastusalusrekisterit eroavat pitoperusteeltaan ja säädöspohjaltaan ratkaisevasti toisistaan, on tarkoituksenmukaista eriyttää myös niitä koskevat kansalliset säädökset toisistaan. La- kiehdotus ja jäljempänä olevat perustelut koskevat vain kalastusaluksia ja vesiviljely- aluksia, jotka toimivat merialueilla.
Ahvenanmaan maakunnalla on Ahvenan- maan itsehallintolain (1144/1991) nojalla lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat ka- lastusalusten rekisteröintiä. Ahvenanmaalai- set alukset kuuluvat kuitenkin Euroopan yh- teisön säädösten mukaan Suomen kalastus- laivastoon. Maa- ja metsätalousministeriö ilmoittaa myös niitä koskevat tiedot komissi- olle ja on velvollinen huolehtimaan, että Suomen kalastuslaivaston kalastuskapasiteet- ti yhteensä ei ylitä Euroopan yhteisön aset- tamia enimmäisrajoja.
Kalastusalusrekisteriä on perinteisesti käy- tetty alusten kulunvalvontaan merialueilla, mutta nykyään se toimii myös kalastuskapa- siteetin sääntelyvälineenä ja pyyntiponnistus- ten laskemisen apuvälineenä. Jäsenvaltioiden
kansalliset kalastusalusrekisterit ovat osa Eu- roopan yhteisön kalastuslaivastorekisteriä ja niiden avulla yhteisö pyrkii sääntelemään ka- lastuskapasiteettia yhteisön tasolla. Yhteisön kalastuslaivastossa oli 1 päivänä tammikuuta 2007 yhteensä 88 700 (89 375) alusta ja nii- den yhteenlaskettu vetoisuus oli 1 963 644 (2 022 737) bruttotonnia ja koneteho 7 114 083 (7 252 728) kilowattia. Suluissa olevista lu- vuista selviää tilanne 1 päivänä tammikuuta 2006.
2 Nyky tila
2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö Historiaa
Suomessa on pidetty kalastusaluksista re- kisteriä vuodesta 1923 alkaen. Tarton rau- hansopimuksen nojalla laaditussa sopimuk- sessa kalastuksen ja hylkeenpyynnin harjoit- tamisesta Suomen ja Venäjän aluevesillä Pohjoisella Jäämerellä edellytettiin, että ka- lastusalusten tuli olla varustettuja selvästi näkyvillä numeroilla ja kotipaikkaa osoitta- villa kirjaimilla liikkuessaan vesialueilla, joi- ta sopimus koski. Aluksilla tuli myös olla laivakirjat, joista kävi selville niiden kansal- lisuus, omistaja, kotipaikka ja aluksen tun- tomerkit. Asiasta annettiin asetus Pohjoisella Jäämerellä kalastusta harjoittavien suoma- laisten alusten rekisteröimisestä ja tuntomer- keistä (68/1923). Asetus kumottiin vuonna 1930 kansainvälisillä vesillä sekä Pohjoisella jäämerellä Petsamon kihlakunnassa kalojen, hylkeiden ym. merieläinten pyyntiin käytet- tävien suomalaisten alusten ja veneiden re- kisteröimisestä ja tuntomerkeistä annetulla asetuksella (250/1930). Tätä asetusta muutet- tiin vuonna 1961 annetulla asetuksella (545/1961), jolloin myös asetuksen nimi muutettiin asetukseksi kalastus- ja pyyn- tialusten rekisteröimisestä ja tunnuksista.
Vuoden 1961 asetuksella säädettiin pakolli- seksi avomerikalastukseen tarkoitettujen, vä- hintään 10 metrin pituisten alusten rekiste- röiminen kalastusalusrekisteriin. Vuonna
1972 annettiin asetus kalastus- ja pyyntialus- ten rekisteröimisestä ja tunnuksista (708/1972), jonka soveltamisala oli sama kuin vuonna 1961 annetun asetuksen.
Suomen liityttyä 1995 Euroopan yhteisöön Euroopan yhteisön kalastusaluksia koskevat säädökset tulivat suoraan sovellettaviksi myös Suomessa. Yhteisön säädösten mukaan rekisteröitymisvelvollisuus koski avomerika- lastukseen käytettyjen kalastusalusten lisäksi myös rannikkokalastukseen käytettäviä aluk- sia. Huomattavin muutos entiseen verrattuna oli, että rekisteröityjen alusten yhteenlaskettu kalastuskapasiteetti rajoitettiin tiettyyn kapa- siteettimäärään. Rekisteröitävien kalas- tusalusten lukumäärä kasvoi myös huomatta- vasti, sillä yhteisön säännökset eivät aseta rekisteröitävien aluksien vetoisuudelle, kone- teholle tai pituudelle vähimmäisvaatimuksia.
Euroopan yhteisön säädökset ja kansallinen lainsäädäntö
Euroopan yhteisön jäsenvaltioille on sää- detty elollisten vesiluonnonvarojen säilyttä- misestä ja kestävästä hyödyntämisestä anne- tussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002, jäljempänä yhteisön kalastuspoli- tiikka-asetus, velvollisuus pitää jäsenvaltion lipun alla merialueilla purjehtivista yhteisön kalastusaluksista rekisteriä, johon on sisälly- tettävä sellaiset vähimmäistiedot alusten ominaisuuksista ja toiminnasta, jotka ovat tarpeen yhteisön tasolla vahvistettujen toi- menpiteiden hallinnoimiseksi. Jäsenvaltioi- den on toimitettava tiedot Euroopan yhteisö- jen komissiolle, joka kokoaa tiedot yhteen yhteisön kalastusalusrekisteriksi ja antaa ne jäsenvaltioiden käyttöön. Jäsenvaltioiden ka- lastusalusrekistereitä sääntelevät myös yhtei- sön kalastuslaivastorekisteristä annettu ko- mission asetus (EY) N:o 26/2004, jäljempänä yhteisön kalastuslaivastoasetus, ja kalastusli- senssien hallinnoinnista ja niihin sisällytettä- vistä vähimmäistiedoista annettu komission asetus (EY) N:o 1281/2005, jäljempänä yh- teisön kalastuslisenssiasetus. Kalastusalusten ominaisuuksia koskevat neuvoston asetus (ETY) N:o 2930/86 kalastusalusten ominai- suuksista, komission päätös (95/84/EY) ka- lastusalusten ominaisuuksista annetun neu- voston asetuksen (ETY) N:o 2930/86 sään-
nösten täytäntöönpanosta sekä neuvoston asetus (EY) N:o 3259/94 kalastusalusten ominaisuuksista annetun asetuksen (ETY) N:o 2930/86 muuttamisesta. Kalastusalusten merkitsemisestä on annettu kalastusalusten merkitsemisestä ja asiakirjoilla todistamista koskevista yksityiskohtaisista erityis- säännöistä annettu komission asetus (ETY) N:o 1381/87.
Kansalliset säännökset kalastusalusrekiste- ristä ovat Euroopan yhteisön yhteisen kalas- tuspolitiikan täytäntöönpanosta annetussa laissa (1139/1994), jäljempänä täytäntöön- panolaki, ja maa- ja metsätalousministeriön sen nojalla antamassa päätöksessä kalatalout- ta koskevista rekistereistä (1575/1994), jäl- jempänä rekisteripäätös. Rekisteripäätökses- sä on säännöksiä myös sisävesialueella kalas- tavista kalastusaluksista.
Täytäntöönpanolaissa säädetään, että Eu- roopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpano kuuluu maa- ja metsätalous- ministeriölle, joka on myös Euroopan yhtei- sön säädöksissä ja päätöksissä tarkoitettu jä- senvaltion toimivaltainen viranomainen. Mi- nisteriö voi jonkin asian tai asiaryhmän osal- ta siirtää toimivallan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle tai maaseutuelinkeinopii- reille, joiden tehtäviä nykyään hoitavat työ- ja elinkeinokeskusten kalatalousasioita hoi- tavat yksiköt.
Täytäntöönpanolain 4 §:n mukaan maa- ja metsätalousministeriö huolehtii Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan noudat- tamisen valvontaa ja tilastointia varten tar- peellisten rekistereiden pitämisestä. Rekiste- reihin voidaan ottaa kalastusta, kalastusaluk- sia, vesiviljelyä, kalakauppaa, kalastus- ja vesiviljelytuotteiden myyjiä, ostajia ja kuljet- tajia sekä kalatalouden rahoitusta koskevia tietoja. Riista- ja kalatalouden tutkimuslai- toksella on oikeus saada tietoja rekistereistä, ja maa- ja metsätalousministeriö voi mää- räämiinsä ehdoin antaa muillekin luvan käyt- tää rekisterissä olevia tietoja tutkimustarkoi- tuksiin. Rekisterissä olevia tietoja saadaan käyttää myös kansallisissa tai Euroopan yh- teisön säännöksissä säädettyihin tarkoituk- siin. Lain 4 a §:ssä säädetään kiintiöityjä ka- lalajeja kalastavalta kalastusalukselta edelly- tettävästä riittävästä taloudellisesta yhteydes- tä suomalaiseen kalastuselinkeinoon.
Rekisteröintikäytäntö
Merialueiden kalastusalusrekisteri on kes- kusrekisteri. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa rekisterin ylläpidosta. Merialueilla ka- lastavat kalastusalukset rekisteröidään Man- ner-Suomessa kuuden työ- ja elinkeinokes- kuksen kalatalousasioita hoitavissa yksiköis- sä (Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Kaak- kois-Suomen, Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin työ- ja elinkeinokeskukset) ja Ahvenanmaal- la Ahvenanmaan maakunnan hallituksessa.
Kukin yllä mainituista kuudesta työ- ja elin- keinokeskuksesta rekisteröi toimialueensa kalastusalukset ja tekee niitä koskevat rekis- terimerkinnät, mutta sillä on käytössään myös ajantasaiset tiedot muiden kalas- tusaluksia rekisteröivien työ- ja elinkeino- keskusten rekisteröimistä kalastusaluksista.
Toimivaltainen työ- ja elinkeinokeskus määräytyy rekisteröitävän aluksen omistajan kotipaikan perusteella. Merellä kalastavien alusten omistajat ovat suurimmaksi osaksi si- joittuneet rannikkoalueille, joten heidän koti- kuntansa on pääsääntöisesti ollut edellä lue- teltujen kuuden työ- ja elinkeinokeskuksen kalatalousasioita hoitavien yksiköiden toimi- alueilla, mutta jos se on muualla, toimivaltai- nen työ- ja elinkeinokeskus on näistä kalata- lousyksiköistä maantieteellisesti lähinnä si- jaitseva.
Rekisteröitäessä alukset saavat tunnuksen, josta ilmenee rekisteröinnin suorittanut työ- ja elinkeinokeskus. Aluksen omistajan muut- taessa toisen työ- ja elinkeinokeskuksen alu- eelle toimivalta ja vastuu aluksen rekisteri- merkintöihin liittyvissä asioissa siirtyy sille edellä luetelluista työ- ja elinkeinokeskuksis- ta, jonka toimialueelle omistaja muuttaa.
Varsinais-Suomen työ- ja elinkeinokeskuk- sen toimialueelle oli marraskuun 1 päivänä 2007 rekisteröity 1 168 (1 167), Pohjanmaan 862 (897), Uudenmaan 360 (370), Kainuun 293 (322), Kaakkois-Suomen 148 (152) ja Lapin 90 (93) kalastusalusta. Ahvenanmaalle oli rekisteröity samaan aikaan 241 (268) ka- lastusalusta. Suluissa oleva luku kuvaa tilan- netta 1.1.2006.
Viimeisten kolmen vuoden aikana Suomes- sa Ahvenanmaa mukaan luettuna on ollut re- kisteritapahtumia noin 350 kappaletta vuo- dessa. Näistä noin 90 on ollut rekisteröintejä.
Muut rekisteritapahtumat ovat olleet omista- ja- ja osoitetietojen muutosten tai kalastuska- pasiteettia kasvattamattomien teknisten tieto- jen kirjaamisia.
Työ- ja elinkeinokeskuksen tulee saada vahvistus aluksen rekisteröimiselle maa- ja metsätalousministeriöstä. Työ- ja elinkeino- keskuksille ei ole määritelty osuuksia Suo- men kalastuskapasiteetista, joten vahvistus- menettely on ainoa tapa varmistaa, että Suo- men kokonaiskalastuskapasiteetti ei ylity.
Vahvistusmenettelyllä on myös pystytty yh- tenäistämään rekisteröintikäytäntö työ- ja elinkeinokeskuksissa.
Euroopan yhteisössä noudatettiin joulu- kuun 31 päivään 2002 saakka monivuotisia laivasto-ohjelmia, joiden nojalla kalas- tusalukset jaettiin eri segmentteihin. Seg- menttijako perustui aluksen kokoon, käytet- täviin pyydyksiin ja pyydettäviin kalalajei- hin. Segmenteille oli vahvistettu jäsenval- tiokohtaiset kapasiteettirajat, joita ei saanut ylittää. Tammikuun 1 päivänä 2003 voimaan tulleella yhteisön kalastuspolitiikka- asetuksella siirryttiin järjestelmään, jossa jo- kaiselle jäsenvaltiolle vahvistettiin ainoas- taan kalastuslaivaston kokonaiskalastuskapa- siteetin viitetasot bruttotonneina ja kilowat- teina, ja jäsenvaltiot velvoitettiin varmista- maan, että kalastuskapasiteetin viitetasoja ei ylitetä. Viitetasot vahvistettiin komission asetuksella (EY) N:o 1438/2003. Suomen viitetaso on asetuksen mukaan 23 203 brutto- tonnia ja 216 195 kilowattia. Jos jäsenvaltion kalastuslaivaston koko kuitenkin oli viiteta- soa pienempi 1 päivänä tammikuutta 2003, samaan aikaan käyttöön otetusta lisäys- ja poistojärjestelmästä seurasi, että jäsenvaltion suurin sallittu kalastuskapasiteetti jäi tälle alemmalle tasolle. Suomi kuului niiden jä- senmaiden joukkoon, joiden kalastuslaivas- ton koko oli asetuksella vahvistettua viiteta- soa pienempi tammikuun alussa 2003.
Yhteisön kalastuspolitiikka-asetuksessa on tarkat säännöt julkisella tuella toteutettavien kalastusalusten romutusten ja julkisella tuella tapahtuvan laivaston uudistamisen vaikutuk- sista jäsenvaltion kokonaiskalastuskapasiteet- tiin. Tiettyjen, lähinnä alusten turvallisuutta lisäävien muutostöiden sallitaan poikkeuksel- lisesti nostaa kokonaiskalastuskapasiteettia ja kokonaiskapasiteetin viitetasoa. Muutoin yh-
teisön kalastuspolitiikka-asetus velvoittaa jä- senvaltiot huolehtimaan siitä, että laivastoon ei lisätä aluksia ilman, että siitä on ensin poistettu vastaavan kapasiteetin verran aluk- sia.
Julkisella tuella toteutetun romutuksen seu- rauksena jäsenvaltion kalastuslaivaston ka- lastuskapasiteetti ja kokonaiskapasiteetin vii- tetaso alenevat romutetun aluksen kapasitee- tin verran. Poistettua kapasiteettia ei pääsään- töisesti enää saa korvata uudella kapasiteetil- la. Jäsenvaltio voi kuitenkin vuosittain korva- ta neljä prosenttia tuen avulla romutetusta ja poistetusta kapasiteetista, jos uusi kapasiteet- ti liittyy aluksen turvallisuuden, työolojen, hygienian, tuotteiden laadun, energiatehok- kuuden tai valikoivuuden parantamiseen, ei- kä aluksen pyyntikyky kapasiteetin lisäyksen takia parane. Korvaamiseen ei saa liittyä jul- kista tukea.
Julkista tukea ei saa myöntää uuden aluk- sen rakentamiseen. Aluksen nykyaikaistami- seen voidaan myöntää julkista tukea ainoas- taan, jos nykyaikaistamisella parannetaan aluksen turvallisuutta, työoloja, hygieniaa, tuotteiden laatua, energiatehokkuutta tai va- likoivuutta eikä aluksen pyyntikyky nykyai- kaistamisen johdosta parane. Moottorin uu- simiseen voidaan myöntää tukea vain kerran alusta kohti. Uuden moottorin konetehon on oltava 20 prosenttia vanhaa alhaisempi.
Moottorin uusimista koskevat rajoitukset ei- vät koske niitä alle 12-metrisiä kalastusaluk- sia, joissa ei käytetä trooleja.
Kalastusalukset
Suomessa segmenttijakoa on noudatettu soveltuvin osin lisäys- ja poistojärjestelmän rinnalla senkin jälkeen kun Euroopan yhtei- sön säädökset eivät ole sitä enää edellyttä- neet. Alukset rekisteröidään joko pienimuo- toisessa rannikkokalustuksessa käytettäviin aluksiin, pelagisiin troolareihin, pohjatroola- reihin tai passiivipyydysaluksiin. Jako perus- tuu aluksen kokoon, käytettäviin pyydyksiin ja pyydettäviin kalalajeihin.
Pienimuotoisen rannikkokalastuksen seg- menttiin oli marraskuun 1 päivänä 2007 re- kisteröity 3 010 (2 774) alusta. Luvut suluis- sa kuvaavat tilannetta ilman Ahvenanmaalle rekisteröityjä aluksia. Alusmäärä vastaa
7 285 (6 637) bruttotonnia ja 126 270 (115 757) kilowattia. Segmenttiin kuuluvien alusten on oltava kokonaispituudeltaan alle 12-metrisiä. Kohdelajirajoituksia ei ole, mut- ta aluksissa ei saa käyttää vedettäviä pyydyk- siä. Pelagisten troolareiden segmenttiin oli rekisteröity samaan aikaan 112 (112) alusta eli 7 366 bruttotonnia ja 33 281 kilowattia.
Aluksille ei ole asetettu pituusrajoja eikä pyydysrajoituksia, mutta kohdelajeina ei saa olla lohi eikä turska. Pohjatroolareiden seg- menttiin oli Ahvenanmaalle rekisteröity yksi alus, joka vastasi 352 bruttotonnia ja 735 ki- lowattia. Pohjatroolareille ei ole määrätty koko- eikä pyydysrajoituksia, mutta niillä ei saa kalastaa lohta. Passiivipyydysalusten segmenttiin oli rekisteröity 39 (35) alusta, jotka vastasivat 971 (921) bruttotonnia ja 7 283 (6 896) kilowattia. Alusten on oltava kokonaispituudeltaan vähintään 12 metriä pitkiä. Kohdelajirajoituksia ei ole, mutta aluksissa ei saa käyttää vedettäviä pyydyksiä.
Suurin osa eli 3 045 kalastusalusrekisteriin 1 päivänä marraskuuta 2007 rekisteröidyistä kalastusaluksista on kokonaispituudeltaan al- le 12 metriä pitkiä. Vuonna 2006 (2005) ka- lastusalusrekisteriin rekisteröidyistä aluksista 20 bruttovetoisuudeltaan suurinta kalasti 72 (66) prosenttia Suomen silakka- ja kilohai- lisaaliista. Suurten, kokonaispituudeltaan 24—40 metriä pitkien avomerialusten vetoi- suudet saattavat vaihdella 300—500 brutto- tonnin välillä ja pienempienkin 15—24 met- risten vetoisuudet olla 100 bruttotonnin paik- keilla. Marraskuun 1 päivänä 2007 kalas- tusalusrekisterissä oli 2 (17) vetoisuudeltaan 100—200 bruttotonnin, 4 (13) vetoisuudel- taan 200—300 bruttotonnin ja 9 (8) vetoi- suudeltaan yli 300 bruttotonnin alusta (ver- tailuluvut suluissa elokuulta 2006). Luvuista selviää, että alusten bruttovetoisuudet ovat kasvamassa.
Nykyaikaiset rannikkoalukset tarvitsevat keskimäärin 25 kertaa enemmän konetehoa osoittavia kilowatteja kuin vetoisuutta osoit- tavia bruttotonneja. Avomerialuksilla kerroin on kahden ja kahdeksan välillä. Marraskuus- sa 2007 suurin rannikkoalusten segmentin ulkopuolelle rekisteröity koneteho oli 1 950 kilowattia. Aluksen vetoisuus oli 568 brutto- tonnia. Keskimäärin avomerialusten konete- hot ovat 500—1 000 kilowattia.
Kalastajien määrään suhteutettuna rannik- kokalastuksen osuus ammattikalastuksen ko- konaissaaliista on pieni ja ryhmään kuuluvi- en yksittäisten kalastusalusten kalastuskapa- siteetti vähäinen. Rannikkokalastusta harjoi- tetaan usein sivutoimisesti. Kalastus kohdis- tuu suurelta osin kalakantoihin, joiden kalas- tusta ei ole rajoitettu Euroopan yhteisön sää- döksillä. Siian, kuhan, hauen ja ahvenen osuus saaliista on merkittävä. Jonkin verran pyydetään myös kiintiöityjä kalakantoja. Eu- roopan yhteisön asettamia määrällisiä kalas- tusrajoituksia eli kiintiöitä on Suomessa ka- lastettavista kaloista silakalla, kilohaililla, turskalla ja lohella. Silakkaa, kilohailia ja turskaa pyydetään verkoilla ja rysillä ja lohta pääasiassa isorysillä.
Troolikalastus on useimmiten päätoimista, sillä aluksiin ja pyyntivälineisiin sidotut pää- omat ovat merkittäviä ja kalastusmatkat ovat pitkäkestoisia ja ulottuvat kauaksi. Troolika- lastuksen merkittävimmät pyyntikohteet ovat silakka ja kilohaili. Lohta pyydystetään sii- moilla ja turskaa trooleilla sekä verkoilla.
Ahvenanmaa
Ahvenanmaan itsehallintolain 18 §:n 16 kohdan mukaan Ahvenanmaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat metsästystä ja kalastusta, kalastusalusten re- kisteröintiä ja kalastuselinkeinon ohjaamista.
Euroopan yhteisö käsittelee kuitenkin Suo- mea yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyvissä asioissa kokonaisuutena. Käytännössä maa- ja metsätalousministeriö on sopinut Ahve- nanmaan maakunnan hallituksen kanssa ka- lastuskapasiteetin jakamisesta. Maakunta re- kisteröi alukset, joiden kotipaikka on Ah- venmaalla, ja huolehtii siitä, että rekiste- röidyt kalastusalukset eivät ylitä sovittua ka- lastuskapasiteettia. Säännöksiä kalastusalus- ten rekisteröinnistä Ahvenanmaalla on maa- kuntalaissa (Landskapslag 1995:40 om verk- ställighet av den gemensamma fiskeripoliti- ken inom Europeiska gemenskapen) ja maa- kunta-asetuksessa (Lansskapsförordning 1995:51 om register för fiskenäringen).
Säännöksissä ei ole merkittäviä asiallisia eroavaisuuksia Manner-Suomen säännöksiin ja käytäntöön. Ahvenmaan maakunnan rekis- teriviranomaisen rekisteröimät kalastusaluk-
set merkitään myös valtakunnan kalas- tusalusrekisteriin, koska Suomella on velvol- lisuus pitää rekisteriä kaikista lippunsa alla purjehtivista kaupalliseen kalastukseen va- rustetuista kalastusaluksista.
Muut kansalliset rekisterit, joissa on kalas- tusaluksia
Merenkulkuhallitus ja Ahvenanmaan lää- ninhallitus pitävät alusrekisterilain (512/1993) nojalla alusrekisteriä kauppame- renkulkuun käytettävistä aluksista. Alusrekis- teriin on merkittävä kalastusalukset, joiden pituus on vähintään 15 metriä ja siihen voi- daan merkitä vähintään 10 metrin pituiset ka- lastusalukset. Lokakuun 31 päivänä 2007 alusrekisteriin oli rekisteröity 161 (163) ka- lastusalusta. Niistä alle 12-metrisiä oli 31 (32), 12,00—14,99 -metrisiä 31 (30) ja vä- hintään 15- metrisiä 99 (101) alusta. Suluissa tilanne 1 päivänä tammikuuta 2006. Pääasial- linen syy alle 15-metristen kalastusalusten rekisteröimiseen alusrekisteriin on mahdolli- suus saada alus aluskiinnityslain (211/1927) nojalla kiinnitetyksi.
Vesikulkuneuvorekisteristä annetun lain (976/2006) mukainen rekisteröintivelvolli- suus ei koske maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (1575/1994) nojalla kalastusalus- rekisteriin merkittävää alusta tai tällaiseen alukseen kuuluvaa vesikulkuneuvoa. Omista- ja voi kuitenkin vapaaehtoisesti rekisteröidä tällaisenkin aluksen vesikulkuneuvorekiste- riin.
2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulko- maiden lainsäädäntö
Kalavarojen liiallinen hyödyntäminen ja laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalas- tus (LIS-kalastus) on merkittävä maailman- laajuinen ongelma. Suomessa kalavaroja ei kuitenkaan hyödynnetä liiallisesti ja todetut LIS-kalastukseksi luokiteltavat rikkomukset- kin ovat olleet erittäin pienimuotoisia. Eu- roopan yhteisön kalastuslaivaston hallinnoin- tijärjestelmän tärkein tavoite on mukauttaa yhteisön kalastuslaivasto kulloinkin käytettä- vissä oleviin kalastusmahdollisuuksiin. Eu- roopan yhteisön kalastuslaivastorekisteri pe-
rustettiin 1989 välineeksi, jonka avulla tähän päämäärään pyritään. Päämäärä on edelleen sama. Yhteisössä ei ole suunnitteilla merkit- täviä muutoksia yhteisön kalastusalusrekiste- risäädöksiin.
Euroopan yhteisöjen komissio julkaisi 17 päivänä lokakuuta 2007 ehdotuksen, KOM (2007) 602, neuvoston asetukseksi yhteisön järjestelmästä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemisek- si, estämiseksi ja poistamiseksi. Ehdotukseen liittyy laaja vaikutusarviointiasiakirja SEC (2007) 1336, jossa muun muassa pidetään tarpeellisena kehittää alusten rekisteröinti- ja tunnistamisjärjestelmiä maailmanlaajuisesti.
Ehdotuksesta saavutettiin poliittinen yhteis- ymmärrys neuvostossa kesäkuussa 2008 ja neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008 lait- toman, ilmoittamattoman ja sääntelemättö- män kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta järjestelmästä, asetus- ten (ETY) N:o 2874/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta, jäljempänä LIS- asetus, hyväksyttiin neuvostossa 29. syys- kuuta 2008.
LIS-asetuksessa säädetään muun muassa yhteisön LIS-alusluettelosta, johon merkitään sellaiset kalastusalukset, jotka ovat syyllisty- neet LIS-kalastukseen ja joiden lippuvaltio ei ole ryhtynyt tarvittaviin toimiin aluksen LIS- kalastuksen lopettamiseksi. LIS- alusluetteloon merkitään yhteisön ja kolman- sien maiden kalastusalukset. Yhteistyöhön osallistumattomista kolmansista maista pide- tään myös luetteloa. Asetuksessa on sään- nöksiä, joilla pyritään lähentämään jäsen- maiden LIS-kalastuksen seuraamusjärjestel- miä toisiinsa.
Suuri osa LIS-kalastusta harjoittavista aluksista on rekisteröity niin sanottuihin mu- kavuuslippuvaltioihin, vaikka todellisuudessa toimintaa harjoitetaan muualta käsin. Ase- tukseen sisältyy aluksen lippuvaltioon koh- distuvia velvollisuuksia, joiden täyttämättä jättämisestä olisi haitallisia seuraamuksia eri- tyisesti lippuvaltiolle, jotka eivät ole yhteisön jäseniä. Seuraamukset pyritään kuitenkin myös ulottamaan niihin tahoihin, jotka todel- lisuudessa hyötyvät aluksen harjoittamasta LIS-kalastuksesta.
Yleisesti voidaan todeta, että kalastusolo- suhteet ja -tavat ovat erilaisia yhteisön eri jä- senvaltioissa ja jäsenvaltioiden kalastuslai- vastot ovat hyvin erilaisia niin kooltaan kuin rakenteeltaankin. Suomen kalastusaluslaivas- ton erikoisuuksia ovat rannikkokalastusalus- ten suhteellisen suuri määrä ja alusten pieni koko.
Ruotsi
Ruotsissa alusten rekisteröintiä säätelee vuonna 1994 annettu merilaki (Sjölag 1994:1009). Laissa on yleissääntönä todettu, että alusta pidetään ruotsalaisena ja se on oi- keutettu käyttämään Ruotsin lippua, jos enemmän kuin puolet siitä on ruotsalaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöi- den omistuksessa. Alusrekisterissä alukset on jaoteltu laivoihin ja veneisiin. Laivat ovat vähintään 12 metrin pituisia ja neljän metrin levyisiä ja sitä pienemmät alukset veneitä.
Alusrekisteriin tulee omistajan hakemuksesta merkitä ruotsalaiseksi katsottavia laivoja ja erityisin ehdoin myös muita laivoja. Laiva poistetaan rekisteristä, jos se on kadonnut, romutettu tai muutoin tuhoutunut taikka ei enää ole rekisteröimisvelvoitteen piirissä.
Veneitä rekisteröidään alusrekisteriin am- mattimaiseen merenkulkuun käytettävien ve- neiden rekisteröimisestä annetun lain perus- teella (Lag om registrering av båtar för yr- kesmässig sjöfart 1979:37). Laki edellyttää, että kaikki vähintään viiden metrin pituiset ammattimaisesti käytettävät ja ruotsalaisiksi katsottavat veneet rekisteröidään. Veneet re- kisteröidään omistajan hakemuksesta ja pois- tetaan samoin perustein kuin laivat.
Alusrekisteriasetuksessa on tarkempia säännöksiä rekisteriin merkittävistä tiedoista ja rekisteröintimenettelyistä (Fartygsregister- förordning 1975:927). Rekisteriin tulee ka- lastusalusten osalta merkitä muun muassa aluksen kotipaikan perusteella määräytyvää rekisteröintipiiriä, aluksen vetoisuutta ja ko- netehoa koskevat tiedot sekä aluksen omista- jaa koskevat tiedot. Rekisteriviranomainen on merenkulkulaitos (Sjöfartsverket), jonka rekisteröintiä koskeviin päätöksiin voi valit- taa Tukholman käräjäoikeuteen taikka vali- tusluvalla hovioikeuteen. Kalastusvirasto (Fiskeriverket) pitää merenkulkulaitoksen
rekisteritietojen perusteella erillistä kalas- tusalusrekisteriä.
Kalastusvirasto on antanut määräyksiä ka- lastuksen valvonnasta ja pääsystä hyödyntä- mään kalavaroja (Fiskeriverkets föreskrifter om resurstillträde och kontroll på fiskets om- råde FIFS 2004:25). Määräysten mukaan vä- hintään viiden metrin pituisia aluksia voidaan käyttää ammattimaiseen kalastukseen ainoas- taan kalastushallituksen luvalla. Lupaharkin- nassa otetaan huomioon kalavarojen tila, Eu- roopan yhteisön säännökset kalastuslaivas- toon tulosta ja poistumisesta sekä aluepoliit- tisia tekijöitä. Lupaan voi sisältyä kalastus- aluetta, kalastustapaa, pyydyksiä ja kalalajeja koskevia ehtoja sekä kalastuskapasiteetin poistoa koskevia edellytyksiä. Aluslupa an- netaan viiden vuoden määräajaksi ja se voi- daan uudistaa, jos kalastustoiminta on jatku- nut aktiivisesti. Lisäksi aluksella tulee olla taloudellinen yhteys Ruotsiin ja luvanhaltijal- la tulee olla ammattikalastuslisenssi. Ammat- tikalastuslisenssin yleisenä edellytyksenä on, että kalastuksen bruttotulojen tulee olla vä- hintään kaksi erikseen vahvistettavaa perus- määrää (prisbasbelopp). Vuonna 2007 määrä on vahvistettu 40 300 kruunuksi (noin 4 370 euroa), jolloin kalastuksen vähimmäistuloksi tulee noin 8 740 euroa.
Kalastusvirasto seuraa Euroopan yhteisön asettaman kokonaiskalastuskapasiteetin nou- dattamista antamansa päätöksen nojalla. Pää- töksessä todetaan, että aluksen omistajan tu- lee rekisteröidessään aluksensa poistaa vä- hintään vastaavan määrän kapasiteettia (ve- toisuus ja koneteho) rekisteristä. Mikäli alus on yli 12 metriä pitkä, omistajan tulee poistaa kapasiteettia, joka vastaa vähintään 110 pro- senttia rekisteröitävän aluksen kapasiteetista.
Tanska
Tanskassa kalastusalusten rekisteröintiä säätelee vuonna 2006 annettu kalastuslaki (Bekendtgörelse af fiskerilov LBK nr 372 26.4.2006). Laki edellyttää, että ammattimai- seen kalastukseen käytettävät alukset rekiste- röidään. Alus rekisteröidään, mikäli vähin- tään kaksi kolmannesta aluksesta on rekiste- röityjen ammattikalastajien omistuksessa.
Pääsäännön mukaan ammattikalastajiksi voi- daan rekisteröidä henkilö, joka on syntype-
rältään tanskalainen ja joka on asunut Tans- kassa yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta sekä on toiminut ammattimaisessa kalastuk- sessa viimeiset 12 kuukautta ja vähintään 60 prosenttia tämän ajan bruttotuloista on tullut kalastuksesta.
Asetus merellä ammattimaiseen kalastuk- seen käytettävistä aluksista (Bekendtgörelse om fartöjer, der anvendes til erhvervsmaes- sigt fiskeri i saltvand BEK nr 124 af 27.2.2004) sisältää tarkempia määräyksiä ka- lastusalusten rekisteröinnistä. Kalastusaluk- sella tulee olla elintarvike-, maatalous- ja ka- lastusministeriön yhteydessä toimivan Fiske- ridirektoratetin lupa ennen kuin sitä voidaan käyttää ammattimaiseen kalastukseen. Lisäk- si aluksen tulee olla merkitty laivarekisteriin ja Fiskeridirektoratetin alusrekisteriin, ja sillä tulee olla todellinen yhteys tanskalaiseen ka- lasatamaan.
Rekisteristä poistetun kalastusaluksen tilal- le voidaan rekisteröidä uusi vetoisuudeltaan ja koneteholtaan enintään vastaava kalas- tusalus. Kalastusalus voidaan Fiskeridirekto- ratetin luvalla nykyaikaistaa, jos omistajalla on siihen tarvittava kapasiteetti (vetoisuus ja koneteho) käytössään. Ammattikalastaja voi osittain tai kokonaan myydä kalastusalukseen liittyvän kapasiteetin. Kapasiteetti säilyy omistajalla enintään viisi vuotta siitä, kun kyseinen kalastusalus on poistettu rekisteris- tä. Kapasiteetin ostajan tulee edellä mainitun viiden vuoden sisällä rekisteröidä kyseiseen kapasiteettiin yhdistetty kalastusalus. Kalas- tushallituksen päätöksistä voi valittaa elintar- vike-, maatalous- ja kalastusministeriölle.
Asetuksen määräyksiä rikkovia rangaistaan sakolla.
Asetuksessa kalastusalusten rekisteröinnis- tä (Bekendtgörelse om registrering af fiske- fartöjer, fartöjsmateriel og fangstudstyr BEK nr 487 af 2.9.1981) on annettu tarkempia määräyksiä kalastusalusten ominaisuuksista annettavista tiedoista.
2.3 Nykytilan arviointi
Kalastusalusrekisterin nykyinen säädöstaso ei täytä perustuslain vaatimuksia. Perustus- lain 80 §:n mukaan lailla on säädettävä yksi- lön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan
muuten kuuluvat lain alaan. Perustuslain 10
§:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suo- jasta säädetään lailla ja 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työl- lä, ammatilla tai elinkeinolla. Vuosien 1995 ja 2000 perustuslakiuudistusten jälkeen maa- ja metsätalousministeriön päätöstä kalatalo- utta koskevista rekistereistä ei enää ole ollut mahdollista täydentää tai korjata oleellisilta osiltaan asetustasoisilla säädöksillä, mistä on seurannut, että päätös on myös osittain asia- sisällöltään vanhentunut. Esimerkiksi alusten rekisteröimisessä ja rekisteristä poistamisessa noudatettava menettely on suurelta osalta jäänyt muodostuneen käytännön varaan.
Kalastusalusrekisterin julkisuuden ja rekis- terin sisältämien henkilötietojen suojan sään- tely edellyttää lain tasoista sääntelyä. Euroo- pan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täy- täntöönpanosta annetussa laissa (4 §) tietojen anto kalastusalusrekisteristä rinnastetaan tie- tojen antoon rekistereistä, joissa on tietoja kalakaupasta, myyjistä, ostajista ja kalatalou- den rahoituksesta. Tietojen luovutusta näistä rekistereistä saattaa olla perusteltua rajoittaa, mutta kalastusalusrekisterin osalta tällaista tarvetta ei ole, varsinkaan kun Euroopan yh- teisön komissio on julkistanut henkilötietoja lukuun ottamatta kalastusalusrekisterin tiedot internetsivuillaan. Vertailun vuoksi mainitta- koon, että esimerkiksi Tanskan kalastusta koskevilla internetsivuilla on julkisesti näh- tävänä Tanskan kalastusalusrekisteri ja siihen liittyvät aluksen omistajaa tai haltijaa koske- vat henkilötiedot.
Kalastuselinkeinon joustavaa harjoittamista hankaloittaa alusten ryhmittely neljään seg- menttiin, kullekin segmentille vahvistettu suurin sallittu kalastuskapasiteetti ja rajoitet- tu oikeus käyttää pyydyksiä. Segmenttijaotte- lussa on myös hyviä puolia. Segmenttien ka- pasiteettirajat turvaavat pienimuotoisen ran- nikkokalastuksen aluksille sujuvan rekiste- röinnin, koska segmentin sisällä tapahtunei- den alusten poistojen vapauttama kalastuska- pasiteetti jää aina muiden kyseiseen segment- tiin rekisteröitävien kalastusalusten käyttöön, ja juuri pienimuotoisen rannikkokalastuksen segmentistä poistuu jatkuvasti aluksia. Seg- menttikohtaiseen kalastuskapasiteettiin pe- rustuva järjestelmä varmistaa myös, että jul-
kisella tuella romutettujen kalastusalusten poistosta seuraava Suomen kokonaiskalas- tuskapasiteetin lopullinen pienentyminen kohdistuu segmenttiin, josta aluksia on romu- tettu.
Kun aluksia ei ole enää rekisteröity troola- reiden segmenttiin, rekisteröityjen troolarei- den hinnat ovat nousseet ja on siirrytty niin sanottuun "tonnistokauppaan", jossa alus myydään, jotta ostaja poistamalla aluksen ka- lastusalusrekisteristä pystyy hyödyntämään aluksen kalastuskapasiteetin muiden troola- reiden rekisteröinneissä. Rekisteristä poistet- tu alus myydään usein takaisin alkuperäiselle omistajalle. Kalastaja saattaa joutua kauankin keräämään aluksia saadakseen kokoon tarvit- tavan kalastuskapasiteetin uuden aluksen re- kisteröimiseksi. Tällöin on olemassa vaara, että satamissa ja rannoilla säilytetään kalas- tuskelvottomia ja huonokuntoisia aluksia, joita ei uskalleta hävittää, jotta ei menetetä aluksen kalastuskapasiteettia. Vuonna 2006 ainoastaan 51 aluksella 108 troolarista oli pyyntiponnistusta osoittavia kalastuspäiviä.
Troolareiden segmentin bruttotonneista luku vastaa noin 82 prosenttia. Vuonna 2005 ka- lastavien troolareiden lukumäärä vastasi run- sasta puolta rekisteröidyistä troolareista ja noin 70 prosenttia niiden bruttotonneista.
Kaikki passiiviset alukset eivät kuitenkaan ole huonokuntoisia, vaan kalastamattomuu- teen saattaa olla myös henkilökohtaisia syitä.
3 Esity ksen tavoitteet ja keskeiset ehdo tukset
3.1 Tavoitteet
Esityksen tavoitteena on luoda perustuslain vaatimukset täyttävä, Euroopan yhteisön säädöksiä täydentävä ja yhteisen kalastuspo- litiikan periaatteita noudattava kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröintimenettely, joka turvaa yksittäisen kalastusaluksen omistajan ja kalastuselinkeinon harjoittajan aseman ei- kä tarpeettomasti rajoita kalastuselinkeinon harjoittamista. Tavoitteena on myös vahvis- taa säännöt, joilla Suomen kokonaiskalastus- kapasiteetti jaetaan, ja varmistaa, että Suomi pystyy toteuttamaan Euroopan yhteisön aset- taman velvoitteen kalastuskapasiteetin ja ka-
lastusmahdollisuuksien pitämisestä tasapai- nossa.
Rekisteröintimenettely on käytännössä elinkeinonharjoittamiseen välillisesti kohdis- tuvaa lupamenettelyä, koska kalastusaluksia ei saa käyttää kaupalliseen kalastukseen en- nen kuin ne on rekisteröity. Kalastuselinkei- non harjoittaminen ilman kalastusalusta on käytännössä mahdotonta. Rekisteröinti on säädetty pakolliseksi Euroopan yhteisön ase- tuksissa. Yhteistä kalastuspolitiikkaa koske- vissa asetuksissa on säädetty jäsenvaltioille kokonaiskalastuskapasiteettirajat, joista taas johtuu, että kenelläkään ei voi olla ehdotonta oikeutta saada kalastusalustaan rekiste- röidyksi.
Perustuslakivaliokunta on katsonut, että elinkeinovapauden kanssa ristiriidassa olevan lain käsittely tavallisen lain säätämisjärjes- tyksessä edellyttää, että luvan myöntämisen, epäämisen ja peruuttamisen edellytyksistä on laissa täsmälliset ja tarkkarajaiset säännökset (PeVL 8/2006). Lakiehdotuksen tavoitteena on säätää niin selvät ja selkeät säännöt kalas- tusaluksen rekisteröinnissä noudatettavalle menettelylle, että jokainen kalastusaluksen omistaja pystyy arvioimaan mahdollisuuten- sa saada aluksensa rekisteröityä ja myös tie- tää velvollisuutensa aluksen rekisteröimisen jälkeen.
Kalastusalusrekisteri on henkilörekisteri.
Perustuslain 10 § 1 momentin mukaan jokai- sen yksityiselämä on turvattu ja henkilötieto- jen suojasta säädetään lailla. Perustuslakiva- liokunta on katsonut (PeVL 25/2005), että henkilötietojen suojaa koskevan perusoikeus- säännöksen kannalta tärkeitä sääntelykohteita ovat ainakin rekisteröinnin tavoite, rekiste- röitävien henkilötietojen sisältö, niiden salli- tut käyttötarkoitukset, tietojen luovutettavuus ja säilytysaika sekä rekisteröidyn oikeustur- va. Lain tasoisen sääntelyn tulee lausunnon mukaan olla kattavaa ja yksityiskohtaista ja sen tulee ulottua myös mahdollisuuteen luo- vuttaa henkilötietoja teknisen käyttöyhteyden avulla. Lakiehdotuksen tavoitteena on luoda sellaiset tietosuojasäännöt, että yksittäisten henkilöiden tietosuoja ja viranomaisten ja ul- kopuolisten sidosryhmien tiedonsaantitarpei- den tyydyttäminen ovat tasapainossa.
3.2 Keskeiset ehdotukset Alusten ryhmittely
Euroopan yhteisön kalastusalusrekisteriä koskevat säädökset jättävät kansallisten rat- kaisujen varaan, miten jäsenvaltiot ryhmitte- levät aluksensa ja minkälainen niiden rekiste- röintimenettely on. Säädökset eivät enää vel- voita jäsenvaltioita asettamaan kalastusaluk- sia rekisteröintimenettelyssä eri asemaan sen mukaan, minkä tyyppistä kalastusta niillä harjoitetaan. Yhteisön muissa yhteistä kalas- tuspolitiikka koskevissa säädöksissä kuiten- kin rajoitetaan kalastusta muun muassa mää- rällisillä, alueellisilla ja ajallisilla kalastusra- joituksilla, säätelemällä tai kieltämällä tietyn- tyyppisten pyydysten käyttöä tai asettamalla pyydystettäville kaloille kokorajoituksia.
Näillä säädöksillä on välillinen vaikutus ka- lastuselinkeinoon ja kalastuslaivaston raken- teeseen. Lakiehdotuksessa alukset jaotellaan kolmeen ryhmään: rannikkoaluksiin eli ko- konaispituudeltaan alle 12-metrisiin aluksiin, avomerialuksiin eli kokonaispituudeltaan vä- hintään 12-metrisiin aluksiin ja vesiviljely- aluksiin eli yksinomaan vesiviljelyssä käytet- täviin aluksiin.
Rannikkoalusten pituusraja on haluttu säi- lyttää samana kuin Euroopan yhteisössä ja muissa jäsenmaissa on ollut käytäntönä vuo- desta 1997. Kalataloudelle myönnettäviä tu- kia koskevissa Euroopan yhteisön säädöksis- sä on perinteisesti käsitelty omana ryhmä- nään pienimuotoista rannikkokalastusta har- joittavia kalastusaluksia. Näin tehdään myös Euroopan kalatalousrahastosta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1198/2006.
Pienimuotoista rannikkokalastusta harjoitta- villa aluksilla tarkoitetaan näissä säädöksissä alle 12-metrisiä aluksia, joilla ei käytetä ve- dettäviä pyydyksiä.
Jaottelulla rannikkoaluksiin ja avome- rialuksiin ei olisi vaikutusta alusten oikeu- teen käyttää pyydyksiä. Nykyisessä pieni- muotoisen rannikkokalastuksen alusryhmässä ei saa käyttää vedettäviä pyydyksiä. Kohde- lajirajoituksia ei myöskään esitetä lakiin otet- tavaksi.
Kalastusalusten ryhmittely rannikko- ja avomerialuksiin perustuu alusten teknisiin ominaisuuksiin ja eroavaisuuksiin niiden har-
joittamassa kalastuksessa. Rannikkoalusten harjoittama pyynti on pienimuotoista ja usein paikallista, kun taas avomerialukset liikkuvat laajoilla alueilla kalastamassa kiintiöityjä ka- lakantoja ja pyrkivät keräämään mahdolli- simman suuria saaliita yhtä kalastusmatkaa kohden. Käytännössä alle 12-metristen alus- ten koneteho ei yleensä riitä edes keskisuuren troolin vetämiseen, eikä aluksilla voida käsi- tellä tehokkaita trooleja tai suuria saaliita.
Vesiviljelyalusten rekisteröiminen kalas- tusalusrekisteriin on säädetty pakolliseksi yh- teisön kalastuspolitiikka-asetuksessa. Vesi- viljelyaluksia ei lasketa mukaan jäsenvaltion kokonaiskalastuskapasiteettiin. Vesiviljely- aluksia ei ole tähän mennessä rekisteröity ka- lastusalusrekisteriin, eikä rekisteröintivelvol- lisuudesta odoteta jatkossakaan seuraavan monia rekisteröintihakemuksia. Lausunto- kierroksella Suomen Kalankasvattajaliitto ry kuitenkin ilmoitti, että Suomessa olisi noin 100—150 yksinomaan vesiviljelyssä käytet- tävää alusta.
Alusryhmän rekisteritilan enimmäiskoko Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että valtioneuvoston asetuksella säädetään avo- merialuksien ja rannikkoaluksien ryhmille suurimmat mahdolliset rekisteritilat vetoisuu- tena ja konetehona ilmaistuna. Asetusta sää- dettäessä tulisi ottaa huomioon kestävälle ka- lastukselle asetetut vaatimukset sekä kalava- rojen ja kalastuskapasiteetin välinen tasapai- no. Yhteisen kalastuspolitiikan periaatteiden mukaisesti tavoitteena tulisi pitää Suomen kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuk- sien keskinäisen vakaan ja kestävän tasapai- non saavuttamista ja ylläpitämistä.
Yhteisen kalastuspolitiikan tavoite on ka- lastuspolitiikka-asetuksen 2 artiklan mukai- sesti varmistaa " elollisten vesiluonnonvaro- jen hyödyntäminen, joka luo talouden, ympä- ristön ja sosiaalisten tekijöiden osalta kestä- vät olosuhteet". "Sen (yhteisen kalastuspoli- tiikan) tavoitteena on edistää taloudellisesti kannattavalla ja kilpailukykyisellä kalastus- ja vesiviljelyalalla harjoitettavaa tehokasta kalastustoimintaa tarjoamalla kohtuullinen elintaso niille, jotka ovat riippuvaisia kalas- tustoiminnasta, ja ottamalla huomioon kulut- tajien edut." Kalastuspolitiikka-asetuksen 11
artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutet- tava laivastojensa kalastuskapasiteetin mu- kauttamistoimenpiteitä vakaan ja kestävän tasapainon saavuttamiseksi kalastuskapasi- teettiinsa ja kalastusmahdollisuuksiensa vä- lillä.
Kalastusalusrekisteriin 3 päivänä tammi- kuuta 2008 rekisteröitynä olleiden kalas- tusalusten yhteinen kapasiteetti vastasi 14 942 bruttotonnia ja 156 131 kilowattia.
Varattua rekisteritilaa oli 587,25 bruttotonnia ja 3 093,18 kilowattia ja vapaata rekisteritilaa 1 309 bruttotonnia ja 10 318 kilowattia.
Vaikka Suomelle sallittu kokonaiskalastus- kapasiteetti ja kalastusrekisterissä oleva va- paa rekisteritila mahdollistaisi suurtenkin ka- lastusalusten rekisteröimisen, on sujuvan re- kisteröinnin ja kalastusmahdollisuuksien riit- tävyyden takaamiseksi tarpeellista erottaa rannikkoalusten ja avomerialusten rekisteriti- lat toisistaan ja sitoa kalastusalusten rekiste- röintiedellytykset alusryhmän käytettävissä oleviin kalastusmahdollisuuksiin. Lisäksi on huomattava, että jos vetoisuudeltaan suuret avomerialukset rekisteröitäisiin samaan re- kisteritilaan kuin 1-5 bruttotonnin vetoiset rannikkoalukset, niin vapaata rekisteritilaa jonottava avomerialus estäisi pienempien alusten rekisteröinnin, vaikka pienten alusten vaatima vapaa tila rekisterissä olisikin.
Valtioneuvoston asetusta säädettäessä voi- daan ottaa huomioon sekä yhteisön vahvis- tamat että kansalliset kalastusrajoitukset ja silakka- ja kilohailikantojen Suomelle vah- vistettujen suurimpien sallittujen saaliskiinti- öiden riittävyys koko vuoden kalastukseen.
Tulevaa tilannetta arvioitaessa apuna voitai- siin käyttää Kansainvälisen merentutkimus- neuvoston (ICES) tieteellisiä suosituksia ka- lakantojen tilasta ja rekisterissä olevien sekä kalastamattomien että aktiivisessa käytössä olevien alusten lukumäärää. Vuosina 2001—
2005 Euroopan yhteisössä vahvistettiin Suo- melle silakalle ja kilohailille niin alhaiset saaliskiintiöt, että ne eivät olisi riittäneet ym- pärivuotiseen rajoittamattomaan kalastuk- seen, joten silakan ja kilohailin troolikalas- tusta jouduttiin rajoittamaan maa- ja metsäta- lousministeriön asetuksilla. Rajoituksilla py- rittiin varmistamaan elintarvikkeeksi käytet- tävän silakan riittävyys jalostusteollisuuden ympärivuotiseen käyttöön. Kiintiöiden täyt-
tymisen estämiseksi silakan ja kilohailin re- hukalastusta rajoitettiin enemmän kuin elin- tarvikkeeksi pyyntiä. Vuosina 2004—2005 romutettiin kalastuskapasiteetin alentamisek- si julkisella tuella yhteensä 15 alusta, joista 13 oli pelagisia troolareita.
Rekisteröintimenettely
Lakiehdotuksessa pyritään luomaan edelly- tykset mahdollisimman tasapuoliselle ja su- juvalle rekisteröintimenettelylle. Perustusla- kivaliokunnan kannanottojen mukaan laissa säädettyjen elinkeinon rajoitusten tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Sen lisäksi rajoi- tusten olennaisen sisällön, kuten rajoitusten laajuuden ja edellytysten, tulee ilmetä laista.
Luvan edellytyksiä ja pysyvyyttä koskevien säännösten tulee antaa riittävä ennustettavuus viranomaistoiminnasta (PeVL 8/2006 ).
Aluksen rekisteröimisen edellytykset liit- tyisivät alukseen, sillä harjoitettavaan kalas- tukseen ja käytettävissä olevaan rekisteriti- laan. Aluksen tulisi olla suomalainen ja kiin- tiöityjen kalalajien kalastuksella tulisi olla riittävä taloudellinen yhteys suomalaiseen kalastuselinkeinoon.
Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitii- kan täytäntöönpanosta annetun lain (1139/1994) 4 a § sisältää säännöksen riittä- västä taloudellisesta yhteydestä Suomen kiin- tiötä kalastavien kalastusalusten ja Suomen kalastuselinkeinon välillä. Lainkohdan mu- kaan kalastuksella on riittävä taloudellinen yhteys suomalaiseen kalastuselinkeinoon, jos vähintään puolet sen vuotuisesta saaliista, laskettuna saaliin kokonaisarvosta, puretaan suomalaiseen satamaan, tai vähintään puolet sen vuosittaisista kalastusmatkoista tehdään suomalaisesta satamasta, taikka vähintään puolet aluksen miehistöstä on Suomen kansa- laisia tai muiden Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden kansalaisia, joiden va- kinainen asuinpaikka on Suomessa. Rekiste- riviranomainen voi ottaa huomioon muitakin rekisteröitävän tai rekisterissä olevan aluksen omistajan esittämiä seikkoja, jotka osoittavat, että aluksen harjoittamalla kalastuksella on riittävä taloudellinen yhteys suomalaiseen kalastuselinkeinoon. Ahvenanmaa on ottanut omaan lainsäädäntöönsä vastaavan sisältöi- sen säännöksen.
Säännös liittyy kiinteästi kalastusalusten rekisteröimistä ja rekisteristä poistamista koskeviin edellytyksiin, joten sen siirtäminen Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitii- kan täytäntöönpanosta annetusta laista meri- alueiden kalastusalusrekisteriä koskevaan la- kiin on perusteltua. Samalla säännös kumot- taisiin Euroopan yhteisön yhteisen kalastus- politiikan täytäntöönpanosta annetusta laista.
Alukset rekisteröitäisiin siinä järjestyksessä kun hakemukset olisivat saapuneet työ- ja elinkeinokeskuksiin. Lakiehdotuksessa säily- tetään nykyinen käytäntö, jonka mukaan maa- ja metsätalousministeriön täytyy vah- vistaa rekisteritilan riittävyys ennen kuin työ- ja elinkeinokeskus voi tehdä rekisteröintipää- töksen. Suomen kalastuslaivaston ja kalas- tuskapasiteetin pienen koon takia ei ole tar- koituksenmukaista jakaa rekisteritilan hallin- nointia eri työ- ja elinkeinokeskuksille. Koko maan pitäminen yhtenä rekisteritila-alueena takaa kaikille samaan alusryhmään kuuluville aluksille niiden rekisteröintipaikkaan katso- matta yhtäläiset mahdollisuudet Suomen ko- konaiskalastuskapasiteetin hyödyntämiseen.
Maa- ja metsätalousministeriö yhteisen ka- lastuspolitiikan täytäntöönpanosta huolehti- vana viranomaisena vastaa Euroopan yhtei- sölle siitä, että suurinta sallittua kokonaiska- lastuskapasiteettia ei missään olosuhteissa ylitetä.
Nykyisestä troolareiden segmentistä ei poistu juuri lainkaan kalastuskapasiteettia.
Aluksia poistetaan ainoastaan uusien troola- reiden rekisteröimiseksi. Oletettavasti tilanne jatkuisi samanlaisena lakiehdotuksen hyväk- symisen jälkeenkin. Hakemuksia troolareiden rekisteröimiseksi saapuu kuitenkin työ- ja elinkeinokeskuksiin vuosittain 10—20 kap- paletta. Käytännössä hakemukset on hylätty puuttuvan rekisteritilan takia tai koska seg- mentissä on katsottu olevan ylikapasiteettia suhteessa käytettävissä oleviin kalastusmah- dollisuuksiin. Hylättyjä hakemuksia ei ole ol- lut mahdollista jättää odottamaan vapautuvaa rekisteritilaa.
Lakiehdotuksessa ehdotetaan, että sen jäl- keen kun hakija on saanut rekisteritilan puut- teella perustellun kielteisen päätöksen hake- mukseensa, hakemus jäisi hakijan niin halu- tessa odottamaan rekisteritilan vapautumista
vuoden ajaksi. Hakija voisi kirjallisesti pyy- tää ajan pidentämistä enintään vuodella.
Rekisteröintijärjestyksessä ensimmäisenä oleva rekisteröitäisiin heti, kun vapaata rekis- teritilaa on syntynyt aluksen tarvitsema mää- rä. Vapaata rekisteritilaa muodostuisi joko edellä selostetulla valtioneuvoston asetuksel- la toteutettavalla kokonaiskapasiteetin uusja- olla tai poistettaessa aluksia kyseisestä alus- ryhmästä. Käytännössä aikaa hakemuksen jättämisestä rekisteriluvan saamiseen voisi kulua hyvinkin paljon, jolloin hakemuksen jättäjän toimintasuunnitelmat saattavat muut- tua useaan kertaan. Puutteistaan huolimatta ehdotettu menettely olisi hallintotoiminnan ennustettavuuden ja hakijoiden tasapuolisen kohtelun kannalta parannus nykytilaan ver- rattuna, sillä nykyisessä käytännössä vapau- tuva rekisteritila menisi sille, joka osaisi ha- kea rekisteröintiä juuri oikealla hetkellä re- kisteritilan vapautuessa.
Yhtenä vaihtoehtona avomerialusten rekis- teröinnissä pohdittiin vapaan rekisteritilan ju- listamista haettavaksi ja tilan jakamista joko hakijoiden tai alusten ominaisuuksien perus- teella. Hakijaan tai alukseen liittyvän ominai- suuden, kuten esimerkiksi hakijan iän tai aluksen polttoainetaloudellisuuden, käyttä- minen jakoperusteena lisäisi viranomaisten työtä ja antaisi heille paljon harkintavaltaa.
Menettely saattaisi olla myös ongelmallinen hakijoiden yhdenvertaisuuden ja tasapuolisen kohtelun kannalta. Tavoiteltu vaikutuskin voisi jäädä saamatta, koska esimerkiksi nuo- relle kalastajalle rekisteröity alus saattaisi vaihtaa omistajaa heti rekisteröinnin jälkeen.
Avomerialuksien omistajat ovat nykyään Suomessakin usein osakeyhtiöitä tai kom- mandiittiyhtiöitä, joiden kohdalla omistajien henkilökohtaisten ominaisuuksien vertailu olisi johtanut elinkeinotoiminnan kannatta- vuuden vertailuun. Tällöin oltaisiin jo kauka- na elinkeinonvapaudesta.
Toisena vaihtoehtona harkittiin rekisteriti- lan jakamista kaikille hakijoille hakijoiden lukumäärän suhteessa. Tämän vaihtoehdon huonoja puolia olisi rekisteritilan mahdolli- nen pirstoutuminen niin pieniin yksiköihin, että niillä ei olisi hakijoille juurikaan merki- tystä alusta rekisteröitäessä. Hallinnollisesti rekisteritilan seuranta monimutkaistuisi ja vaatisi nykyistä enemmän resursseja.
Euroopan yhteisön kalastusalusrekiste- risäädökset säätelevät kalastusaluksia, ja ai- noastaan aluksiin sidottu kalastuskapasiteetti ilmoitetaan komissioon ja otetaan huomioon jäsenvaltion kalastuskapasiteettia arvioitaes- sa. Jäsenvaltion oman kalastusalusrekisterin hallinnoinnin kannalta hakijoille myönnetyt rekisteritilat ovat kuitenkin varattua kalastus- kapasiteettia, ja rekisterinpitäjä on sidottu an- tamaansa rekisteröintilupaan. Koska yhteisön säädökset säätelevät vain kalastusalusta ja siihen sidottua kalastuskapasiteettia ja koska jäsenvaltioiden kokonaiskalastuskapasiteetit määritellään yhteisön säädöksillä, rekisteriti- laa ei esitetä jaettavaksi kalastusalusta pie- nempiin yksiköihin muutoin kuin poikkeuk- sellisesti rekisteröintiluvan yhteydessä.
Kalastusaluksen rekisteröintilupa
Pienimuotoisessa rannikkokalastuksessa käytettävien vanhojen ja käytettyjen kalas- tusalusten hinnat vaihtelevat 4 000 ja 5 000 euron ja avomerikalastukseen soveltuvien suurempien aluksien 1 300 ja 1 500 euron vä- lillä bruttotonnilta. Huonokuntoiset, ilmeises- ti "tonnistokaupassa " myydyt alukset ovat maksaneet 300 ja 1000 euron välillä brutto- tonnilta. Aluksen hankkiminen on niin suuri investointi, että kalastusaluksen ostaja haluaa yleensä olla varma, että hän saa aluksen myös rekisteröidyksi kalastusalusrekisteriin.
Lakiin ehdotetaan otettavaksi mahdollisuus hakea rekisteröintilupaa hankittavalle aluk- selle tai jo rekisteröidyn kalastusaluksen ka- lastuskapasiteetin lisäämiselle. Rekisterinpi- täjä myöntäisi luvan yhdeksi vuodeksi ja eri- tyisistä syistä voisi pidentää luvan voimassa oloa enintään yhdellä vuodella.
Rekisteröintilupa antaa luvan saajalle oi- keuden saada tiettyyn alusryhmään kuuluva ja kalastuskapasiteetiltaan enintään tietyn kokoinen kalalastusalus rekisteröidyksi. Lu- van myöntämismenettely maa- ja metsätalo- usministeriöltä saatavine vahvistuksineen vastaisi soveltuvin osin varsinaista rekiste- röintimenettelyä. Lupa myönnettäisiin nime- tylle luonnolliselle tai oikeushenkilölle, eikä se olisi siirtokelpoinen.
Rekisteröintilupa myönnettäisiin myös sil- loin kun kalastusaluksen omistaja alusta re- kisteristä poistaessaan haluaa säilyttää aluk-
sen rekisteritilan itsellään toisen kalas- tusaluksen rekisteröintiä tai rekisteröidyn aluksen kalastuskapasiteetin lisäämistä var- ten. Tähänkin rekisteröintilupaan sovellettai- siin edellä mainittua yhden plus yhden vuo- den säännöstä, eikä tämäkään lupa olisi siir- tokelpoinen. Jos siirto mahdollistettaisiin, aluksia todennäköisesti poistettaisiin enene- vässä määrin kalastusalusrekisteristä ja muu- tettaisiin rekisteröintiluviksi, joilla käytäisiin kauppaa. Rekisterin hallinnointi kävisi entis- tä työläämmäksi, koska rekisterin luotetta- vuuden takaamiseksi jokainen siirto olisi re- kisteröitävä. Kalastusalusrekisteri on kuiten- kin rekisteri, jota pidetään olemassa olevista, fyysisistä aluksista. Yhteisön säädöksetkin edellyttävät kalastuskapasiteetin sitomista kalastusalukseen. Esityksen lähtökohta on, että pelkkien oikeuksien kirjaamisen rekiste- riin tulee olla poikkeuksellista ja lyhytaikais- ta. Kalastusalusrekisterin pitämisellä halutaan varmistaa, että kalastusasioita hoitavien vi- ranomaisten tiedossa ovat kaupalliseen kalas- tukseen kulloinkin käytettävissä olevat kalas- tusalukset, niiden kalastuskapasiteetit ja ka- lastustavat. Kalastuselinkeinon ohjaukseen ja tukipolitiikkaan liittyviä ratkaisuja tehtäessä päätöksentekijöiden on tiedettävä riittävän tarkasti, minkälaiset alukset hyödyntävät ka- lavaroja lähitulevaisuudessa.
Aluksen poistaminen rekisteristä
Kalastusalusrekisteristä poistettua alusta ei enää saa käyttää kaupalliseen kalastukseen tai vesiviljelyyn. Koska vapaata rekisteritilaa koskevat vaatimukset eivät rajoita vesivilje- lyaluksen rekisteröintiä, vesiviljelyalus voi- daan helposti rekisteröidä uudelleen, jos se halutaan ottaa uudelleen käyttöön. Kalas- tusalusten kohdalla tilanne on toinen, jos va- paata rekisteritilaa ei enää ole.
Perustuslakivaliokunta on elinkeinotoimin- nan sääntelyn yhteydessä vakiintuneesti pitä- nyt luvan peruuttamista yksilön oikeusase- maan puuttuvana viranomaistoimena vaiku- tuksiltaan jyrkempänä kuin luvan epäämistä (PeVL 8/2006). Sen vuoksi valiokunta on katsonut sääntelyn oikeasuhtaisuuden kan- nalta välttämättömäksi sitoa luvan peruutta- mismahdollisuus vakaviin tai olennaisiin rik-
komuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle mahdollisesti annetut huomautukset tai varoitukset eivät ole johta- neet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen (PeVL 48/2005).
Esityksessä ehdotetaan, että rekisterinpitä- jälle säädetään sekä velvollisuus että oikeus poistaa kalastusalus rekisteristä. Velvollisuus koskisi tilanteita, joissa alus ei enää täytä re- kisteröimisedellytyksiä. Tällaisia tilanteita olisivat aluksen siirtyminen toisen valtion alaisuuteen tai rekisteröityminen toisen valti- on kalastusalusrekisteriin. Jos aluksen har- joittamalla kalastuksella ei enää olisi riittävää taloudellista yhteyttä suomalaiseen kalas- tuselinkeinoon, rekisterinpitäjän tulisi poistaa alus rekisteristä. Tuhoutunut kalastusalus tu- lisi myös poistaa rekisteristä. Yhteisön sään- nöksissä on myös määräyksiä aluksen pois- tamisesta rekisteristä, jos aluksen kalastus- toiminnan pysyväksi lopettamiseksi on myönnetty julkista tukea. Rekisterinpitäjällä olisi myös velvollisuus poistaa alus rekiste- ristä, jos omistaja kirjallisesti ilmoittaa ha- luavansa poistaa aluksen kalastusalusrekiste- ristä. Muualla lainsäädännössä saattaa myös olla säännöksiä, jotka rajoittavat omistajan määräysvaltaa alukseensa. Tällaisia säännök- siä on esimerkiksi ulosottolainsäädännössä.
Rekisterinpitäjälle ehdotetaan oikeutta poistaa rekisteristä kalastusalus, jos alus ei ole antanut saalisilmoituksia kuluvan vuoden eikä kolmen edellisen kalenterivuoden aika- na. Säännöksellä pyritään vähentämään re- kisterissä olevien kaupallista kalastustoimin- taa harjoittamattomien kalastusalusten luku- määrää. Vuonna 2006 vähemmän kuin puolet rekisteröidyistä troolareista oli kalastuskäy- tössä. Poistamisoikeuden käyttö tulisi ajan- kohtaiseksi erityisesti tilanteissa, joissa aluk- sia ei rekisteritilan puuttumisen takia voitaisi rekisteröidä, vaikka Suomelle osoitetut kalas- tusmahdollisuudet sallisivat harjoitettua te- hokkaamman kalastuksen.
Säännös mahdollistaisi rekisterin ajan- tasaistamisen poistamalla aluksia, jotka omistaja on unohtanut poistaa rekisteristä, vaikka on lopettanut ammattimaisen kalas- tuksen. Varsinkin pienimuotoisen rannikko- kalastuksen alussegmentissä on tällä hetkellä tällaisia aluksia. Rekisterissä olevat passiivi- set kalastusalukset vähentävät kalastusalus-
rekisterin käyttökelpoisuutta kalastusrajoitus- ten ja -tukien suunnittelussa.
Kolmen kalenterivuoden aikamäärän otta- minen lakiin parantaisi alusten omistajien oi- keusturvaa, koska silloin olisi yleisesti tie- dossa, kuinka kauan alusta voidaan pitää re- kisterissä passiivisena. Yleisiä oikeusperiaat- teita soveltaen ensimmäisenä tulisi poistaa ne alukset, joilla ei ole pisimpään aikaan harjoi- tettu kaupallista kalastusta. Tarkastelu tulisi ulottaa aina kaikkiin samassa alusryhmässä oleviin aluksiin riippumatta siitä, minkä työ- ja elinkeinokeskuksen alueelle ne on rekiste- röity.
Poistamista ei ehdoteta säädettäväksi vel- vollisuudeksi, koska kalastusasioita hoitaville viranomaisille halutaan jättää harkintavaltaa.
Jos kalastusalusrekisteriin merkittyjen alus- ten yhteinen kalastuskapasiteetti laskee kovin alas, on mahdollista, että seuraavan kerran suurimpia sallittuja kokonaiskalastuskapasi- teetteja yhteisön tasolla määriteltäessä Suomi saattaisi menettää kaiken vapaata rekisteriti- laa vastaavan kapasiteetin, kuten tapahtui joulukuun 31 päivänä 2002.
Tiedonsaanti ja tietojen luovuttaminen Lakiehdotuksen mukaan tietoihin ja niiden luovuttamiseen sovelletaan ensisijassa kalas- tusalusrekisterilakia ja Euroopan yhteisön säädöksiä ja toissijaisesti viranomaisen toi- minnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) ja henkilötietolakia (523/1999).
Esitykseen ehdotetaan otettavaksi mahdol- lisuus saada rekisterin ylläpidon ja käyttötar- koituksen kannalta välttämättömiä tietoja muilta viranomaisilta. Tietoja tarvitaan väes- tö-, yritys-, yhteisötieto- ja alusrekisteriä pi- täviltä viranomaisilta sekä rajatarkastus-, ulosotto- ja katsastusviranomaisilta. Julki- suus- ja henkilötietolainsäädännön mukaan henkilötiedot eivät sinänsä ole salaisia, mutta henkilö voi tietyin edellytyksin kieltää osoi- tetietojensa luovuttamisen. Lakiesityksessä on lähdetty siitä, että ei ole syytä rajoittaa tie- tojen luovuttamista julkisuuslakia ankaram- milla säännöksillä. Esityksessä on päinvas- toin julkisuuslakia laajemmin mahdollistettu henkilötietojen luovuttaminen jäljennöksinä, tulosteina tai sähköisesti laissa erikseen lue- telluille tahoille ja tarkoitukseen. Kokemuk-
sen mukaan näillä tahoilla on tarve saada omistaja- ja haltijatietoja rekisteristä. Jokai- sella olisi aluksen rekisteritunnuksen perus- teella oikeus yksittäisluovutuksena saada jäl- jennöksenä, tulosteena tai sähköisesti tieto aluksen omistajasta ja haltijasta.
4 Esity ksen vaikutukset 4.1 Taloudelliset vaikutukset
Esityksellä ei ole sanottavia taloudellisia vaikutuksia valtion talouteen. Kalastusalus- ten rekisteröiminen on ollut maksutonta, eikä maksullisuuteen siirtymistä ehdoteta. Tarvit- tava rekisterijärjestelmä on olemassa, ja eh- dotuksen edellyttämät lisäykset ja muutokset voidaan toteuttaa rekisterijärjestelmän muun kehittämisen ohessa. Vesiviljelyalusten pa- kollisen rekisteröinnin ei odoteta juurikaan lisäävän rekisterinpitäjien työtä.
Taloudellisten vaikutusten arvioidaan jää- vän vähäisiksi kalastusalusten omistajille.
Lailla sinänsä ei ole suoraa vaikutusta kalas- tusalusten rekisteröintimahdollisuuksiin, koska enimmäiskoot alusryhmien rekisteriti- loille ehdotetaan säädettäviksi valtioneuvos- ton asetuksella. Kun otetaan huomioon kes- tävän kalastuksen vaatimukset ja kalavarojen ja kalastuskapasiteetin välinen tasapaino, ny- kyisessä tilanteessa valtioneuvoston asetuk- sella vapaa rekisteritila todennäköisesti ohjat- taisiin rannikkoaluksien rekisteröimiseen.
Uusien troolareiden rekisteröinti on käy- tännössä jo pitkän aikaa perustunut siihen, et- tä hakija ensin poistaa rekisteristä siinä jo olevan aluksensa. Jos poistetun aluksen re- kisteritila ei riitä uudelle alukselle, hakija joutuu hankkimaan puuttuvan rekisteritilan ostamalla rekisterissä olevan aluksen ja pois- tamalla sen rekisteristä.
4.2 Vaikutukset viranomaisten toimin- taan
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan ainoastaan maa- ja metsätalousministeriö voi luovuttaa tietoja kalastusalusrekisteristä. La- kiehdotuksessa tietojenluovutusoikeus on osittain laajennettu koskemaan myös työ- ja elinkeinokeskuksia. Muutos edellyttää työ- ja
elinkeinokeskusten asianomaisten virkamies- ten koulutusta julkisuus- ja henkilörekisteri- asioiden hoidossa.
4.3 Ympäristövaikutukset
Esityksellä ei ole suoria ympäristövaiku- tuksia. Alusten rekisteröintivelvollisuus hel- pottaa ympäristörikoksiin merellä syyllisty- neiden jäljittämistä ja vaikuttaa sitä kautta ennalta ehkäisevästi. Hallituksen esitykseen sisältyvän mahdollisuuden säilyttää rekisteri- tila määräajan aluksen rekisteristä poistami- sen jälkeenkin toivotaan kannustavan huono- kuntoisten ja ympäristölle vaarallisten alus- ten romuttamiseen.
4.4 Yhteiskunnalliset vaikutukset Lakiehdotuksen tavoite on saattaa kalas- tusalusten rekisteröintisäädöstö ja -käytäntö perustuslain edellyttämälle tasolle. Nykyiset säädökset eivät ole riittäviä erityisesti tarkas- teltaessa henkilötietojen suojaa ja elinkei- nonvapautta. Ehdotetun lain uskotaan edistä- vän näiden perusoikeuksien sekä perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuuden perusoikeuden to- teutumista.
Pienimuotoista rannikkokalastusta harjoite- taan usein sivutoimisena maanviljelyksen ja muiden rannikko- ja saaristoalueilla harjoitet- tavien elinkeinojen ohessa. Ehdotukseen si- sältyvällä alusryhmäjaolla pyritään turvaa- maan pienimuotoista rannikkokalastusta har- joittavien kalastusalusten rekisteröimismah- dollisuudet. Tätä kautta ehdotuksella saattaa olla myönteisiä vaikutuksia rannikkoalueiden yhteisöille.
5 Asia n valmistelu
5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto Lakiehdotus on valmisteltu maa- ja metsä- talousministeriössä. Esitys on ollut valmiste- lun aikana epävirallisella lausuntokierroksel- la kalatalousasioita hoitavissa työ- ja elinkei- nokeskuksissa ja kaikissa valtakunnallisissa elinkeinokalatalouteen liittyvissä järjestöissä.
5.2 Lausunnot ja niiden huomioon otta- minen
Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunnot oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, ympäristöministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, sosiaali- ja terveys- ministeriön työsuojeluosastolta, maa- ja met- sätalousministeriön elintarvike- ja terveys- osastolta, Ahvenenmaan maakunnan halli- tukselta, Tullihallituksen verotusosastolta, Merenkulkulaitokselta, Tietosuojavaltuutetun toimistolta, Rajavartiolaitokselta, Työ- ja elinkeinokeskusten kalatalousyksiköiltä, Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelu- keskukselta (Tike), Elintarviketurvallisuusvi- rasto Eviralta, Etelä-Suomen kalastusvakuu- tusyhdistykseltä, Nylands fiskeriförsäkrinsfö- reningiltä, Pohjanmaan kalastusvakuutusyh- distykseltä, Satakunnan kalastusvakuutusyh- distykseltä, Åbolands fiskeriförsäkringsfö- reningiltä, Österbottens fiskeriförsäkringsfö- reningiltä, Kalatalouden Keskusliitto ry:ltä, Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry:ltä, Suomen Kalankasvattajaliitto ry:ltä, Suomen Kalakauppiasliitto ry:ltä, Elintarviketeolli- suusliitto ry:n Kalateollisuusyhdistykseltä, Pro Kala ry:ltä ja Suomen sisävesiammatti- kalastajat ry:ltä. Yhteenveto lausunnoista on maa- ja metsätalousministeriössä.
Esitysluonnos sai yleisesti ottaen hyvän vastaanoton. Säädettäväksi esitettävää lakia pidettiin tarpeellisena ja sen nähtiin takaavan alan toimijoiden yhdenvertaisen kohtelun ja parantavan kalastusalusten omistajien ja hal- tijoiden oikeusturvaa. Toisaalta vapaan rekis- teritilan jako jonotussysteemillä ja tarvittaes- sa arvalla herätti myös odotettua kritiikkiä.
Rekisteritilan jakamisen tarpeellisuutta ran- nikkoalusten ja avomerialusten kesken ei ky- seenalaistettu yhdessäkään lausunnossa.
Oikeusministeriön huomiot, jotka koskivat tietojen saamista ja luovutusta käsitteleviä pykäliä ja rangaistuspykälää on otettu huo- mioon hallituksen esityksessä. Myös muut lausunnot on mahdollisuuksien mukaan huomioitu hallituksen esityksessä. Luonnos on muutosten jälkeen lähetetty uudelleen
kommentoitavaksi niille lausunnonantajille, joita muutokset erityisesti koskivat.
Kalatalouden Keskusliitto toivoi tarkempaa ohjeistusta siitä, mikä luetaan kaupalliseksi kalastukseksi merellä. Myös Suomen Am- mattikalastajaliitto SAKL ry katsoi, että eh- dotuksen suhde ammattikalastajamääritel- mään ja ammattikalastajarekisteriin tulisi selventää. Selventäminen tulisi tehdä vii- meistään kalastuslainsäädännön kokonaisuu- distuksen yhteydessä.
Kalatalouden Keskusliitto piti rekisteröinti- lupien myöntämistä hakemusten saapumis- järjestyksessä tasapuolisena hakijoita koh- taan, mutta esitti varmuuden vuoksi jonotta- misen tai keinottelumielessä jonottamisen es- tämiseksi rekisteritilan jonotuksen edellytyk- seksi esimerkiksi yrityskohtaiseen kehittä- missuunnitelmaan perustuvaa todellista tar- vetta uusia aluskalustoa. Suomen Ammatti- kalastajaliitto SAKL ry katsoi, että rekiste- röintilupien myöntämiselle ja kalastusalusten rekisteröinnille ehdotettu menettely voi lop- putulokseltaan olla liian sattumanvarainen, eikä vastaa liiton käsitystä elinkeinon joh- donmukaisesta kehittämisestä. Liitto huo- mautti, että koska monet aktiiviset yritykset ovat ostaneet kapasiteetin vapailta markki- noilta rahalta, kapasiteetin jakaminen arpo- malla vääristäisi kilpailutilanteen. Avomeri- kalastuksen osalta tulisi harkita tarjousmenet- telyä, jossa mahdollinen vapaa kapasiteetti tarjotaan kerran vuodessa halukkaille tarjo- ajille. Kapasiteetti myönnettäisiin eniten tar- joaville, mutta myönnössä asetettaisiin haki- ja-/aluskohtainen katto. Hakijan tarjoukseen tulisi sisältyä suunnitelma kyseisen yrityksen
kehittämiselle ja haetun kapasiteetin käytölle.
Myös Pohjanmaan TE-keskus kannatti kapa- siteetin jakoa tarjousmenettelyllä.
Lakia valmisteltaessa on lähdetty siitä, että ei ole tarkoituksenmukaista jakaa vapaata re- kisteritilaa tarjousmenettelyllä eniten tarjoa- ville. Tarjousmenettely asettaisi elinkeinon- harjoittajat eriarvoiseen asemaan. Alusten rekisteröinti on tähän asti tapahtunut täysin maksutta, koska on katsottu, että kaikki pa- kolliset maksut heikentävät kalastuksen har- joittamisedellytyksiä. Troolareiden omistajat ovat itse siirtyneet "tonnistokauppaan".
Kaikki käytössä oleva rekisteritila on alun perin jaettu aluksien omistajille ilmaiseksi.
Rekisteritilan jakaminen maksua vastaan loi- si myös oletuksen kapasiteetin omistuksen- kaltaisesta hallinnasta, ja tekisi siten entistä vaikeammaksi alusten rekisteristä poistami- sen pakkotoimenpitein tai kapasiteetin siirto- jen kieltämisen. Kehittämissuunnitelmien vaatiminen ja niiden arviointi taas puolestaan lisäisi hallinnon työtaakkaa ja harkintavaltaa ja monimutkaistaisi lupamenettelyä. Kehit- tämissuunnitelmien toteutumista tulisi myös seurata ja reagoida niiden noudattamatta jät- tämisiin.
Hallituksen esityksessä on pyritty mahdol- lisimman sidottuun harkintaan ja hakijoiden objektiiviseen kohteluun. Yksittäisiä elinkei- nonharjoittajia ei haluta asettaa vertailutilan- teeseen, vaan (hallinnollispoliittinen) harkin- ta ja elinkeinon ohjailu toteutetaan säädettä- essä rekisteritilan jakamisesta alusryhmien kesken. Elinkeinon rakenteeseen voidaan myös vaikuttaa rakennepoliittisin tukiväli- nein.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1 Lakiehdotuksen perustelut 1 luku. Yleiset säännökset
1 §. Soveltamisala. Ehdotettua lakia sovel- lettaisiin suomalaisiin kalastusaluksiin ja ve- siviljelyaluksiin, joita käytetään merialueilla.
Pykälästä selviää ehdotetun lain normi-
hierarkkinen asema Euroopan yhteisön yh- teistä kalastuspolitiikkaa koskeviin asetuksiin nähden. Elollisten vesiluonnonvarojen säilyt- tämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yh- teisessä kalastuspolitiikassa annetun neuvos- ton asetuksen (EY) N:o 2371/2002, jäljem- pänä yhteisön kalastuspolitiikka-asetus, artik- lassa 15 kukin jäsenvaltio velvoitetaan pitä-
