Seurantatutkimus säännöstelyn vaikutuksista Oulujärven ranta- ja vesikasvillisuuteen

NRO 425

SEURANTATUTKIMUS SÄÄNNÖSTELYN VAIKUTUKSISTA OULUJÄRVEN

RANTA- JA VESIKASVILLISUUTEEN

Pasi Tolonen

1

—

______________

VESI- JA YMPÄRISTÖHALLITUKSEN MONISTESARJÄ

NRO 425

SEURANTATUTKIMUS SÄÄNNÖSTELYN VAIKUTUKSISTA OULUJÄRVEN

RANTA- JA VESIKASVILLISUUTEEN

Pasi Tolonen

Vesi- ja ympäristöhallitus Kainuun vesi- ja ympäristöpiiri

Helsinki 1992

2

Tekijä on vastuussa julkaisun sisällöstä eikä siihen voida vedota vesi- ja ympäristöhallituksen virallisena kannan ottona.

Julkaisua saa Kainuun vesi- ja ympäristöpiiristä.

ISBN 951-47-6409—9 ISNN 0783-3288

Painopaikka: Vesi- ja ympäristöhallituksen monistamo, HELSINKI 1992.

3

KUVÄILULEHTI

Julkaisija Julkaisun pöivämäärä

Vesi- ja ympäristöhallitus/ Kainuun vesi- ja ympäristöpiiri 30.9.1992

Tekijäft) ftoimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri)

Pasi Tolonen

Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen)

Seurantatutkimus säännöstelyn vaikutuksista Oulujärven ranta- ja vesikasvillisuuteen.

Julkaisun laji Toimeksiantaja Toimielimen asettamispvm

Selvitys

Julkaisun osat

*

Tiivistelmä

Seurantatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Oulujärven ranta- ja vesikasvilisuudessa tapahtuneita muutoksia. Vertailupohjana olivat 1980 perustetuilla ja 1985 seuratuilla koealoilla tehdyt tulokset.

Tutkimuksen aineisto kerättiin 18.7,-18.8,1990 kaikkiaan 24 linjalta, joilla oli 49 näytealaa. Kunkin linjan horisontaalivyöhykkeltä

arvioitiin vyöhykettä luonnehtivien lajien frekvenssi käyttäen asteikkona arvoja 1-7. Lajiston peittävyys arvioitiin näytealoista.

Uutena toimenpiteenä arvioitiin kortekasvustojen tiheys sekä mitat tiin näytealojen veden svysyys. Tutkimusalueiden rantavesien laatu tutkittiin 27.7. ja 30,7. otetuista vesinäytteistä.

Edellisiin tutkimuksiin verrattuna kasvillisuudessa oli havaittavissa yleisimpien pohjalehtisten ja rehevöitymistä indikoivien lajien vähene minen. Järvikortekasvustot olivat jatkaneet leviämistään vähäkasvus toisilla alueilla rannan alaosissa. Rannan yläosissa varsinaiselta vesi kasvillisuudelta alaa olivat vallanneet rantakasvillisuuteen kuuluvat lajit (useat seuralajit). Edellisissä tutkimuksissa havaittu vyöhyke järjestys oli edelleen pääpiirteissään nähtävissä. Rantojen soistumis kehitys oli hidastunut ja luhtalajien määrät pysyneet entisellään.

Äsiasanat (avainsanat)

Säännöstely, rantakasvillisuus, vesikasvillisuus.

Muut tiedot

*

Sarjan nimi ja numero ISEN ISSN

Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 425 951-47-6409-9 0783-3288

Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Luottamuksellimuus

* Suomi Julkinen

Jakaja Kustantaja

Kainuun vesi- ja ympäristöpiiri Vesi- ja ympäristöhallitus

Puh, (986) 1631, PL 750

PL 115, 87101 Kajaani 00101 HELSINKI

4

SISÄLLYS

sivu

1 JOHDÄNTO 5

2 OULUJÄRVI 5

2.1 Tutkimusalueen luonnehdinta 5

2.2 Vedenkorkeuden vaihtelut 5

2.3 Jätevesikuormitus 7

3 KATSAUS EDELLISIIN TUTKIMUKSIIN 8

4 AINEISTO JA MENETELMÄT 9

5 TULOKSET 10

5,1 Rantavesien laatu 10

5.2 Kasvilajien esiintyminen tutkimusalueilla 11

5.2.1 Satunnaislajit 11

5.2.2 Supralitoraalin eli maarannan lajisto 19 5.2.3 Eulitoraalin eli kosteikkorannan lajisto 20 5.2.4 Sublitoraalin eli vesirannan lajisto 21 5.3 Näytealaruutujen lajisto ja

niiden peittävyydet 22

6 TULOSTEN TARKASTELUA 23

6.1 Yleistä 23

6.2 Vedenkorkeusvaihteluiden ja kilpailun

merkitys 24

6.3 Rehevöityminen 26

6.4 Jään vaikutus 28

6.5 Soistuminen 28

6.6 Rantojen kunnostamisesta 29

7 YHTEENVETO 29

KIRJALLISUUS 31

LIITTEET 34

1 Vesianalyysien tulokset tutkimusalueilla vuonna 1990 2 Itäisen Paltaselän, Ärjänselän ja Niskanselän veden

typpi- ja fosforipitoisuus elokuussa vuosina 1979-1989

5 JOHDÄNTO

Vesistön luonne määräytyy alueelle ominaisten luonnon- olosuhteiden ja ihmisen toiminnan mukaan. Ihmisen toimista säännöstelyllä on ehkä kaikkein suurin vaikutus vesieko systeemeihin: veden laatuun, rantoihin, kasvillisuuteen ja eläimistöön.

Tämä tutkimus on osa Kainuun vesi- ja ympäristöpiirissä vuonna 1980 aloitettua seurantatutkimusta, jonka tarkoituk sena on selvittää Oulujärven säännöstelyn vaikutuksia järven makrofyyttikasvillisuuteen: sen laj istoon, etenemi seen ja kehityssuuntaan etenkin loivilla, alhaisen veden- korkeuden paljastamilla rannoilla ja eräissä matalissa lahdissa. Tutkimushanke käynnistyi pitkälti ranta-asukkai den ja kalastajien toivomuksesta; ranta- ja vesikasvilli suuden lisääntyminen on heikentänyt huomattavasti rantojen käyttömahdollisuuksia ja muuttanut ranta- ja järvimaisemaa

(Änttonen-Heikkilä 1983).

Tämän työn tarkoituksena oli selvittää mahdolliset muutok set Oulujärven ranta- ja vesikasvillisuudessa 1980-luvulla.

Vertailupohjana toimivat Änttonen-Heikkilän (1983) vuonna 1980 ja Tolosen (1986) vuonna 1985 saamat tulokset samoilta koealueilta sekä vuonna 1988 Kajaanin läheisiltä koe- alueilta saadut tulokset.

2 OULUJÄRVI

2.1 TUTKIMUSÄLUEEN LUONNEHDINTÄ

Oulujärvi on vesistöalueen keskusallas. Järven pinta-ala on 928 km2 mitattuna keskiveden korkeudelta (122.70 m m.p.y.) ja keskisyvyys 7,6 m. Rantaviivan pituus on ilman saaria 590 km, saaret mukaan lukien yli 900 km. Yli aarin kokoisia saaria Oulujärvessä on kaikkiaan 499 kpl (Vesihallitus 1977).

Oulujärvellä on kolme suurta avonaista selkää: itäosan Paltaselkä sekä Manamansalon erottamat Ärjänselkä ja Niskanselkä (kuva 1). Paltaselkä ottaa vastaan suurimman osan Oulujärveen purkautuvasta vedestä. Ärjänselän kautta vedet virtaavat edelleen Niskanselälle, josta ne laskevat Oulujokeen ja sitä kautta Perämereen.

2.2 VEDENKORKEUDEN VAIHTELUT

Oulujärven säännöstely aloitettiin v. 1951. Säännöstely on negatiivista eli vedenpinnan korkeutta laskettiin luonnon tilaisesta 50-100 cm. Keskiveden korkeuden vaihtelu kasvoi noin 100 cm:stä 135 cm:iin ja tulvahuiput alenivat noin 60 cm viivästyen samalla kuukaudella. Oulujärven alin sallittu vedenkorkeus on 120,50 NN+ ja ylin sallittu 123,30 NN+ (NN+= tarkkavaaitustason mukainen korkeus meren pinnasta, Reuna 1977). Vedenkorkeutta säädellään muutta malla virtaamaa 0-700 m3/s (Keränen 1980).

6

1?

C:

₁₀

Mk 300(0tJ

18

22

20 ^Sokojor XAJAAN

Otanrkj

Nro Tutkiifiusalue Tutkiniuslinjan alkupiste

1 Hannusranta, Lehtopuron ranta 3

^-

713527

^-

53577

2 Paltaniemi, Sutelan ranta 3

^-

713333 53271

3 Sokajärvi, Mantereen lahti 3

^-

712912

^-

52844

4 Koutaniemi, Nurkkala 3

^-

713243 52706

5 Koutaniemi, Pyykkölä 3

^-

713201 52446

6 Myllylahti, Pikkuluhta 3

^-

712423

^-

51690

7 Ounaslahti 3

^-

712208

^-

51522

8 Manainansalo, Ahvenkaarre 3

^-

713881

^-

49946

9 Manamansalo, Rytölahti 3

^-

713726

^-

50411

10 Säräisnieffli, Olkkolankaarre 3

^-

714755

^-

49282

11 Säräisniei, Hautakangas 3

^-

715206

^-

48952

12 Iso Häeenlahti 3

^-

715880

^-

49128

13 Itäranta, Hoikanniemi 1 3

^-

715835

^-

51104

14 Itäranta, Hoikanniemi 2 3

^-

715832

^-

51084

15 Koutaniei, Kattilanoja 3

^-

712948 52807

16 Itäranta, Kokonojanlahti 3

^-

715709

^-

51085

17 Viparinsalmi 3

^-

712935

^-

52961

18 Koikeronlahti 3

^-

714550

^-

53517

19 Vuoreslahti, Pikkulahti 3

^-

712638

^-

52343

20 Vuoreslahti, Vuoresjokisuu 3

^-

712467

^-

52315

21 Melalahti, Melajokisuu 3

^-

714502

^-

53092

22 Mieslahti, Pitkänperänlahti 3

^-

713924

^-

54986

23 Paltaniei, Mäntylä 3

^-

712880

^-

53156

Kuva 1. Tutkimusalueet ja niiden sijainti Oulujärvellä.

7

Kuva 2. Oulujärven havaitut vedenkorkeudet vuosina 1988- 1990 ja keskimääräinen vedenkorkeus v. 1962-1983 (Tolonen 1986 mukaan).

Kesällä 198$ vedenpinta vastasi säännöstelyn aikaista keskiarvoa, mutta syksyllä se kohosi yli normaalin (ku—

va 2). Vuonna 1989 vedenpinta kohosi nopeasti huhtikuulla lähelle säännöstelyn ylärajaa ja pysyi suhteellisen korkealla vuoden loppuun saakka.

Seurantatutkimuksen aikana kesällä 1990 vedenkorkeus oli alkukesällä alle pitkäaikaisen keskiarvon ja vasta heinä kuun lopulla se saavutti normaalin tason.

2.3 JÄTEVESIKUORMITUS

Säännöstelyn lisäksi Oulujärvi on valuma-alueensa taajamien ja teollisuuden jätevesien kuormittama, Tästä johtuen on mahdotonta väittää ranta- ja vesikasvillisuudessa tapahtu neiden muutosten aiheutuneen pelkästään säännöstelyn tuloksena. Vesien likaantuminen peittää säännöstelyn vaikutuksia ja siten monet järven tilassa tapahtuneet muutokset ovat osaksi jätevesien aiheuttamia (Granberg &

Hakkari 1980).

Jätevesikuormitus on ollut suurimmillaan 1960-luvulla, jonka jälkeen päästöjen määrät ovat vähentyneet selvästi.

Ravinnekuormituksen väheneminen on johtunut Oulujärven suurimman yksittäisen kuormittajan, Yhtyneet Paperitehtaat OY:n Kajaanin tehtaan päästöjen vähenemisestä (lulujärven

NN+

123,0

122,5

122,0

121,5

121,0

__

rN.

1

^{/ — ....}

SänöeIynyIäiaja

_7, /

_• ^•%%

/ ,>< \

— — —

\ \

7 /

^{-X -}

1989

,

\

^n99o

.

.k-a1962-1983

•••)J•E•.. ^—

d. ^ji

Saimöc1yn al3raja

,,-..

%J

120,5 In IV

v

^{VI VII VIII}

Kuukaudet

x

^XII

1

$

yhteistarkkailu 1989). Esimerkiksi typen ja fosforin osalta sen aiheuttama ravinnekuormitus on vähentynyt noin neljän nekseen viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana (kuva 3).

Kok. N 3000 300 Kok. P

(kgJd) (kg/d)

2500 ^{‘—.‘——-—- —«}

________ ____

0 _{1 1 1}

-65 -67 -69 -71 -73 -75 -77 -79 -81 -83 -85 -$7

Kuva 3. Kajaani OY:n typpi- ja fosforikuormituksen kehitys v. 1965-1987 (Oulujoen yhteistarkkailu 1989).

3 KATSAUS EDELLISIIN TUTKIMUKSIIN

Edellisten tutkimusten mukaan rantavyöhykkeillä tavataan suuren biomassan tuotannon takia primääristä soistumista ja lahdissa pohjanmyötäistä umpeenkasvua. Matalan kesäveden aikana on muodostunut laajoja korteikko— ja saraikkokasvus—

toja, jotka leviävät vähitellen maarannalle ja tihenevät, Useimmilla tutkimusalueilla on nähtävissä luhtaisuutta ilmentävää lajistoa (Anttonen—Heikkilä 1983, Tolonen 1986).

Tolosen (1986) mukaan vesikasvillisuuden määrä kokonaisuu dessaan oli pysynyt ennallaan 1980-luvun alkupuoliskolla, mutta paikkakohtaiset muutokset olivat huomattavia, Joidenkin kelluslehtisten määrä oli vähentynyt, ja eräiden hiekkapohjaisten näytealojen kasvillisuus oli kokonaan kadonnut. Luhtalajien määrä oli lisääntynyt ja ne olivat valloittaneet uusia kasvupaikkoja. Yhtyneet Paperitehtaat OY:n Kajaanin tehtaiden jätevesipäästöjen väheneminen ei ollut vaikuttanut vielä kasvillisuuteen.

Vuonna 1988 Kajaanin läheisillä tutkimusalueilla suorite tussa tutkimuksessa havaittiin, että rehevyyttä ilmaisevat lajit olivat lisääntyneet jonkin verran ja ne olivat levinneet uusille kasvupaikoille. Muutoin muutokset olivat hyvin vähäisiä vuoden 1985 tutkimukseen verrattuna (Oulu- joen yhteistarkkailu 1989).

9

4 AINEISTO JA MENETELMÄT

Maastotyöt tehtiin 18.7,-18.8.1990 samoilla ranta-alueilla kuin edellisessäkin tutkimuksessa (kuva 1). Tutkimuslinjat oli sijoitettu kussakin kohteessa luonteenomaiseen ja yhtenäiseen kasvillisuuteen säännöstelyä edeltäneestä rantatörmästä (tasolla 123,00 NN+) kohtisuoraan vuoden 1980 tutkimusajankohdan aikaiseen vesirajaan (122,00 NN÷) ja siitä edelleen vesikasvillisuuden läpi tarvittaessa.

Tutkimusalueiden tarkempaa kuvausta varten katso Änttonen Heikkilä (1983).

Kaikkiaan tutkittiin 24 linjaa ja niiltä 49 näytealaa.

Linjojen alkupäät oli merkitty maastoon metallipaaluin, joista käsin näytealat löytyivät kompassia ja mittanauhaa apuna käyttäen. Mäntylän (tutkimusalue 23) paalu oli kadonnut, mutta linjan sijainti pystyttiin määrittämään edellisen tutkimuksen tarkan kuvauksen perusteella. Lisäksi Sutelan (2) tutkimusalueella oli ensimmäisen näyteruudun kohta kynnetty nurin, joten ruutu jätettiin huomiotta tuloksia tarkasteltaessa.

Rantakasvillisuuden kuvauksen päähuomio kiinnitettiin mahdolliseen vyöhykkeisyyteen ja valtalajeihin. Kultakin linjan horisontaalivyöhykkeeltä arvioitiin vyöhykettä luonnehtivien lajien yleisyys eli frekvenssi. Ästeikkona käytettiin arvoja 1-7, jossa 1 ⁼ hyvin harvinainen (1 % vyöhykkeen kokonaisesiintymisestä tutkimusalueella),

2 ⁼ harvinainen (1-3 %), 3 ⁼ suhteellisen harvinainen (3- 6 %), 4 ⁼ satunnainen (6-12 %), 5 ⁼ suhteellisen yleinen (12-25 %), 6 ⁼ yleinen (25-50 %) ^{ja 7 =} hyvin yleinen (50- 100 %) (ks. Meriläinen & Toivonen 1979).

Lajiston peittävyys arvioitiin linjoille sijoitetuista näytealoista, joiden koko oli 5 x 5 m. Edellisten tutki musten tapaan asteikkona käytettiin arvoja 1-7, jossa 1 ⁼ hyvin niukka (<1 %), 2 ⁼ niukka (1-3 %), 3 ⁼ suhteel lisen niukka (3-6 %), 4 ⁼ paikoitellen (6-12 %), 5 suhteellisen peittävä (12-25 %), 6 ⁼ peittävä (25-50 %) ^ja 7 = hyvin peittävä (50-100 %) (ks. Meriläinen & Toivonen 1979). Näyteruutujen perusteella laskettiin myös toinen yleisyysarvo, joka ilmaisee niiden näytealojen osuuden (%) kaikista näytealoista, joissa lajia tai ryhmää esiintyi.

Uutena toimenpiteenä oli kortekasvustojen tiheyden (versoja kpl/m2) määrittäminen sekä vesinäytealoilta veden syvyyden mittaaminen. Myöhempiä tutkimuksia varten paalut maalattiin uudestaan ja tutkimusalueet valokuvattiin 23.8.1990.

Kasvien määrityksessä käytin apuna teoksia: Hämet-Ähti ym.

(1986): Retkeilykasvio, Uotila (1979): Vesiemme putkilo kasvit, Koponen (1986): Lehtisammalten määritysopas ja Eurola ym. (1990): Suokasviopas. Sammaleista ottamani näytteet tarkistutin Kainuun vesi- ja ympäristöpiirissä.

10

Tutkimusalueiden rantavesien laatu tutkittiin 27.7. ja 30,7. otetuista vesinäytteistä. Näytteet otettiin Ruttner noutimella 0,3 m:n syvyydeltä ja ne määritettiin Kainuun vesi ja ympäristöpiirin vesilaboratoriossa Erkonmaa &

Mäkinen (1979) mukaisesti.

5 TULOKSET

5,1 RANTÄVESIEN LÄATU

Tutkimusalueiden rantavesien analyysitulokset on esitetty liitteessä 1.

pH: Happamuus vaikuttaa kasvien ravinteiden saatavuuteen ja määrää usein sekä kasvillisuuden lajimäärän että peittävyy den (Linkola 1932), Rantavesien pH vaihteli välillä 5,8 7,5. Korkein pH mitattiin edellisten tutkimusten tapaan Melalahdessa (21) ja Pitkänperänlahdessa (22), ja pienin arvo Vuoreslahdella (20). Yleensä ottaen happamuusarvot olivat hieman alhaisempia kuin edellisissä tutkimuksissa, Väri: Veden väri oli ensijaisesti uposkasvien esiintymis

syvyyttä määräävä tekijä. Väriarvot vaihtelivat välillä 4O- 350 mg Pt/l, Tumminta vesi oli edellisten tutkimusten tapaan Vuoreslahdella (20) ja kirkkainta järven länsiosan Olkkolankaarteessa (10) ja Hautakaarteessa (11). Kaiken kaikkiaan väriarvot ovat kohonneet 80luvulla. Voimakkainta väriarvon kasvu on ollut Pikkulahdella (20) ja Pitkänperän lahdella (22), jotka kaikki ovat pieniä suojaisia lahtia.

Kokonaistyppi: Vesistöissä typpi käyttäytyy lannoitteiden tavoin aiheuttaen rehevöitymistä, varsinkin jos fosforia on läsnä. Typpipitoisuus vaihteli välillä 310-770 pg/l, Suurimmat arvot mitattiin Koikeronlahdella (18) ja pienim mät Olkkolankaarteessa (10). Yleensä ottaen typpiarvot vastasivat edellisen tutkimuskesän 1985 arvoja, mutta paikkakohtaiset muutokset olivat huomattavia. Voimakkainta typpipitoisuuksien kasvu on ollut Vuoreslahdella (20) ja Pitkänperänlahdella (22),

NO2N: Nitraattitypen pitoisuudet vaihtelivat välillä 013 pg/l. Kohonneita arvoja tavattiin Mantereenlahdella ja Pitkänperänlahdella (22).

NH4-N: Ämmoniumtypen pitoisuudet vaihtelivat välillä 242 pg/l. Suurimmat pitoisuudet olivat Mantereenlahden (3), Pitkänperänlahden (22) ja Kajaaninjoen Hövelön (24) ranta vesissä, pienimmät Myllylahdella (6).

Kokonaisfosfori: Vesistöissä fosfori on yleensä minimi tekijä, joten pienetkin fosforimäärät saavat aikaan perus tuotannon kasvua. Fosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 14-150 pg/1. Kokonojanlahden (16) ja Kajaaninjoen Hövelön

11

(24) tutkimusalueilta mitattiin huomattavan korkeat pitoi suudet (140 ja 150 pg/l). Älhaisin arvo mitattiin Hauta kaarteen rantavedestä (11). Fosforipitoisuudet olivat korkeammat kuin vuosina 1980 ja 1985, mutta ne eivät silti saavuttaneet sadekesän 1981 tasoa. Voimakkainta fosfori pitoisuuden kasvu on ollut Kokonojanlahdella (16) ja Kajaaninjoen varren Hövelössä (24).

P04-P: Fosfaattifosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 3- 21 pg/1. Suurin arvo mitattiin Vuoreslahdella (20) ja pienimmät arvot Hautakaarteessa (11) ja Iso Hämeenlahdella (12). Pitoisuudet olivat yleensä ottaen korkeammat kuin edellisellä tutkimuskerralla.

Klorofylli: Klorofylliarvot vaihtelivat välillä 1,7-18,7 mg/l. Suurimmat arvot mitattiin Mantereenlahden (3) ja Vuoreslahden (20) tutkimusalueilta. Klorofyllipitoisuudet olivat jonkin verran edelliskertoja korkeammat.

5.2 KÄSVILÄJIEN ESIINTYMINEN TUTKIMUSÄLUEILLÄ

Tavatut kasvilajit ja -ryhmät on esitetty taulukossa 1.

Lajien ryhmittely on samanlainen kuin edellisessä tutkimuk sessa (Tolonen 1986) ja perustuu Toivosen (1981) käyttämään ryhmittelyyn:

1. puuvartiset 2. ruohot

3. heinät

4. kortteet, vihvilät, sarat 5. ilmaversoiset eli helofyytit 6. kelluslehtiset eli nymfeidit 7. uposlehtiset eli elodeidit 8. pohjalehtiset eli isoetidit 9. irtokellujat eli lemnidit

10. irtokeijujat eli keratofyllidit 11. näkinpartaiset eli charidit 12. sammalet

Ryhmittelyssä kasvit on esitetty lajeittain vuoden

io

yleisyysj ärj estyksessä. Kaikkiaan tutkimuksessa määritet tim lajilleen 210 kasvia. Ryhmätasolle tunnistettiin lisäksi 20 kasviryhmää, joista suurin osa (10) oli samma lia.

5.2.1 Satunnaislajit

Satunnaisia kasvilajeja tavattiin rannan yläosassa suunnil leen samanverran kuin Tolosen (1986) vuonna 1985 tekemässä tutkimuksessa. Suurin osa uusista lajeista oli niinsanottu ja yhdenpaikan lajeja. Ensimmäistä kertaa tutkimusalueilla tavatuista, maakasveihin luettavista lajeista yleisimpänä esiintyi rönsyrölli (Ägrostis capillaris), jota tavattiin kuudella tutkimusalueella. Muita satunnaislajeja olivat mm.

niittyleinikki (Ranunculus acris), siniheinä (Molinisia caerulea), kylänurmikka (Poa annua) ja pohjantähtimö

Taulukko1.Kasvilajitjaniidenyleisyystutkimusalueiflavuosina1980(vasemmalla),1985 fkeskellä)ja 1990(oikealla).Asteikko:-=eitavattu,1hyvin harvinainen,

2=harvinainen,3=suht.harvinainen,4=paikoiteflen,5suht.yleinen,6=yleinenja7=hyvinyleinen(Meriläinen&Toivonen1979).Vuoden1980peittävyysarvot Anttonen-Heikkilänt1983)mukaanjavuoden1985arvotTolosen(1986)mukaan.Tutkimusalueilla23ja24vainvuosien1985(vasen)ja1990(oikea)peittävyysarvot.

Tutkimusalue 123456789101112131415161718192021222324 1,Puut,pensaatjavarvut

Salixspp.

6--5--2--4--7--6--4--1--3--4-23--1---3--5--3--3--4--6--2--1--6---•-- Salixphylicifolia-67-76-26-33-66-77-44-33-52-34-33-11-22-56-33-24-24-56-22-46--71655

Alnusincana 63364542333462271311122243251152131321-441336332533

Betulapubescens 5324214245222223331212332133---1624432246124436-33322426-1-- Salixlapponumjuv.---1111-211-- Sorbus

aucuparia

-112-1211111 Pinus

sylvestris juv.---1111--3--1--2----321--1--3--1-11--1-- FrangulaAlnus11-1--

Empetrumsp, 1---35--22-31--

Rubusidaeus 2--

Ribesnigrum

1-- 2.Ruohot Galiumpalustre433354-1-434-2--22-22-21-11-21333-43455-3221211111221-23332312321 Potentilla

palustris 334444--2422-32-33-421--1-11244-3234233142112133-34312-133324 Bidens

tripartita 11--11543-11--1--1--1133-1254115365314665241171313751 Caltha

palustris 111113-23-111---11-2111-22-22111231122-22133-33-46121-111 Cicutavirosa5554635-3-11-2--1111--1422122733322643-1-13223115131

Violapalustris -11--1----12----33

24-1

14--2-12--2 3-3-- Epilobiumpalustre61133313--2161-222-131215312225211325-3541314411325232-2--

Pedicularis palustris -122231221-31--111113-1121-342-1-1-22-21212-3312-- Myosotislaxasubs.

cespitosa

322111-113--11-331-113-11132-1111-1--142121331-21-113212321 Rhinanthusminor11413-11---14-14-1- Ranunculusrepens-1-11-3-11---11-11-11--1---11-2-3312-1331--21-- Melampyrumpratense-11-111111-114-1-16---122

Epilobiumangustifolium 1-15-1122-31-2-21-24--

Hieraciumsp.

12-11•11-4411-i12-121- Polygonumlapathifolium-11-11 61- Stellaria

palustris

-11-3121-11--- Cardamine

pratensis

11-3121-1-1-- Rumexacetosa11-3211-122-122-- Achilleamillefolium112-1-112211- Trientalis

europaea

-11111--212-221-11 Lythrumsalicaria2121--1

-2121-422--1--11-1------

TutkmusaIue123456789101112131415161718192021222324 Luzulamultifiorasubs.frigida---1---ii3-1 Rorippapalustris---1-11112-2i324-- Filipendulaulmaria---1-------3312---212123-2 Circiumpalustre--144---131---123-21211 Gnaphaliumuliginosum31---1-5141-2--41-313 Leontodonautumnalis---1--11-21---111- Viciacracca---1-----12112 Rumexacetosella-----1-1122----11--1231-321---3-211---1 Peucedanumpalustre---13-211---2--11-13 Taraxacumsp.-1 Rubusarcticus1-1224-1-- Cerastiumfontanum11 Achifleaptarmica12-13-- Polygonumsp.4113--1--11-- Scutellariagalericulata-1-- Angelicasyhiestris111- Galeopsissp.13--113-- Oxalisacetosella-121122-- Solidagovirgaurea--111-- Pyrolasp.--111----1112-- Lysimachiavulgaris-1-- Trifoliumrepens111-- Menthaarvensis11-- Lathyruspaiustris1213-- Violacanina1111-- Saginaprocumbens1111--- Melampyrumsylvaticum6--5-2 Droserarotundifoha131-- Luzulapilosa1--13-- Euphrasiastricta1----11-- Spergulaarvensis4-- Geraniumsylvaticum12-- Ranunculusacris12-- Potentillanorvegica-- Menyanthestrifoliata-- LuzuapaHescens-- Veronicasp.-- Epilobiummontanum-1--

Tutkimusalue126831011131415161718192021222324 Stellanameda--- ChamaedaphnecaIycuata-2 Andromedapolifolia-•-2- Gymnocarpiumdryopteris------- Chenopodiumaibum--2--------- Ribesspicatum----;--------------- Tussilagofarfara---------1----------- Potentillaerecta------1---------------- Epilobiumhornemannii-----1-------------- Trifoliumpratense-----1-------------------- Hypericummaculatum------•----.--1------- Vacciniumoxycoccos-----------------1------ Barbareavu!garis-----•----------i--- Caamagrostispurpurea455535-22-411335224--22-11-22-12-12---12-2-45314-2-25534-4441-4456 Caamagros1isstricta5214474-35644344-45-44-11-24---32215145-314521----22225-- Calamagrostiscanescens-34-11-44-22-2-32---2---34-64-35-31-4-54-1---22--121-- Calamagrostisepigejos--3---143-311512- Deschampsiacespitosa312111--1113--3-2-342--13131-1---32143-323--41121-4235343--344325-121 Deschampsiaflexuosa1---2-1-- Agrostiscanina1232125-551213212-21--25-33-1432---111--2--1- Agrostisgigantea-11212-2-1-32-44-21-21434-14-1--32-111-j• Agrostisstolonifera1-1---2-2-- Agrostiscapillaris1233 Poapalustris1-31--2-2--2-141--111-- Poapratensis137--- Poaannua2---- Phleumpratense11-- PhleumaIpnum1- Festucarubra112-2--1--12--2--1-3 Festucapratensis-1-- Festucaovina14--1--23-- Phalarisarundinacea----4-3-5453-- Dactyiisglomerata2231131 Elymusrepens

-- HierochIohirta23-- Anthoxanthurnodoratum1-1——I

Tutkimus&ue

123456789101112131415161718192021222324 Molinia

caeru)ea

1 4.

Kortteet, vihvilät,sarat Carexacuta635147437-34656134-12422-22-43-34334134334--34323434241-6435-364574636

Carexcanescens 326134-1131223425-11--1-131311444-2-23421323222-1--32-11111-- Carex

vesicaria

32231122-132-21-2111333-4423343354444555454463515 Carexelatasubsp.oms445314-13165523534742545263365-1-- Carexrostrata2325541-4776156-23-2322-46-556672-33-313536 Carexnigra112-313-23----22-111-21-32--4--4-1-1-1-221 Carex

aquatilis

31316--33--223121--2- Carex

asiocarpa

23-- Carexleporina2-1----- Carex

cespitosa

-- Carex

paflescens

--

Carexecbinata

--

Equisetumarvense

-1-1-1-11-2-34--2-11--2-31-22-1131-15-213

Equsetumsyvaticum 141-11-32-12----

Equisetum paustre2111--

Equisetum hyemale

--ui Juncus

fWformis 321121125145443547466644122241334-22443344-133344211244371342222362-56 Juncus

alpinoarticulatus

4152432454-4764121716546654424122111--2-1-1--21

Juncusbufonius

2131211-14--14-2--15-44134-45-1--1--241-36

Erfophorum angustifolium

312222-22125535-11224-122321 Scirpus

sylvaticus

1-- 5.

Hmaverso3set Equisetum fiuviatile 777677444323777434-56421---1344233453322471225675676572574447574453447

Eleocharis palustris 5224223341112434234334544111-2316557616522214215234352-2242-3213135 Alisma

plantago-aquatica 722222232-23433-12424155-21-13-22644133-127637322325425333114514551

Polygonumarnphibium(maamuDto)

4621223311211123111441413322332334-11331111111--1112-

Lysimachia thyrsiflora -33-32-23-22-32-33-33--2--1-223-33-32-22-42-25-12333-24-36-2345

Phragmites australis11253433666-11412-2277546676562434421--

Sparganiumemersum

6131554311411543546554441-54226536--

Schoenoplectus Iacustris 544516641-63---

Rumexaquaticus

1311111--

Eleocharismamiflata

123-- Ins

pseudacorus

-------1--

Tutkimusalue ehtset Alopecurusaequalis Sagittariaspp. Polygonumamphibium(vesimuoto) Sparganiumspp. Potamogetonnatans Nymphaeacandida Nupharlutea Nupharpurnfla Glyceriafluitans 7.Uposlehtiset Callitrichepalustris Catlitrichecophocarpa Potamogetonperfohatus Potamogetongramineus Potamogetonberchtodii Potamogetonalpinus Myriophyllumverticiflatum MyriophyHumexabenscens Myriophyflumspicatum Ranuncuusp&tatus Hippurisvugaris 8.Pohjalehtiset Ranunculusreptans Eleocharisacicularis Crassulaaquatica Subulariaaquatica Isoetesechinospora Isoetesacustris Elatinetriandra Elatinespp. Elatineorthosperma Elatinehydropiper Lobeliadortmanna

522 433 233 544 -44 5-- -5- -2-

24- 51- 42- 625 -44 3--

-4- 32- 11- -23 657 112 234 --2 45-

45891011127 46 22 -33 21 42-

1314151617 223 -22 214

18192021222324

533 251 4-2 --2 556 -2- -31 -11

—1

33 656 47- 436 54- 232 366 -11

511 531 2-1 211 2- 1—— 2-- 532 1—— 232 1—— 1—— 72- 532 32- 542 -43 3--

111 -11 -11 3-- 442 1—— 122 —1— —1— -13 664 734 422 241

343 571 146 33 -24 —1— -2- —1— -24 13- 531 566 42- -63 -24 —1— 13- —1— —1—

211 11 -34 134 334 455 254 -41

513 56’ 1— 454 4” 1—— 344 421 551 553 5;- 12- -12 2--

231 -11 -14 245 221 21 31 -21

2 1 ——1 1-1 311 -23 —1—

4-1 ——1 ——1 -—1 111 133 --3 141 ——1

222 1-1 3-- 1——

1224444212-352162-421523 ---45623-3532661732377 --2-54-57-21-34122112 ----22---24-34-33-332-6 424---146524632 ---222-1215--125

321 416444142 65

--- 2 -22-33-31-13241-3-433414 --44--1-1 ---2 1-5--1112----3

234 5--

1—— 1——

2 1-2--- 434536521--34432452-21 465467131--33343-51--- 27456536?-11-11--1 -45-56177 -663571

4-- --11 -2--3- -1-1 43

-33 -3- 2- 1— 545 443 156 -3- --6 -2- —1—

-44 124 455 144 166 -66 -33

541 21- 31- -56 656 21- 32- ^•—1 1—— 212 11- 43- 43- 21- 22- —1— 5-- 32- 211

25 22 -3 23 42 2- 44 1— 21 —1 —1

12 12 -2 41 1— 12 55 -4 3- 57 45 36 56 22

334 122 462 4-1 —1— 42- 5-- 4-- 144 55- 2-- —1— 4--

TutkmusaIue

112345

69101112131415161718192021222324

rtokeItujat Lemnaminor

-12-112-------1----2--1 10,

rtokeijujat Utrcuaria vuigaris111-2---2-1-31-41--22-22-2-2141332-4-241421321-236464322-

Utrcuaria minor11--322-1112-22-1---3--21---

UtJcuaria nterrneda

•••.j3

1-2-1-44

-1--•-- 11,

Näknpartaiset Mteflasp,

1--21

---1--1----1

11-21----21--1-1 12,

Sammalet Warnstorfia trchophyIIa

-5-3-36--33114-54-442-7454-4--5-664-7257277565567436755

Warnstorfia exannuata 6-4466----2551-15421-31243-34--1-45-671-3--3-431-21--3-2

Warnstorflaprocera

----1-6534-331--3-7--

Warnstorfiaf!uitans 3--3--14--141--1-21--1--1--2--1----

Warnstorfia heinrch-schuIze

--6224

Drepanoctadusaduncus 63-52353437-74765-313----

Dreanocadustenuinervis

-4 55.3

Drepanocadus

sp. 5-5-4-4

Sphagnumsp 433614434613166443313442

Sphagnumsquarrosum 22-133324-2

SphaqriumangusUfolium 72--

Sphagnumriparium

33--

CaIIiegon cordifoHurn 7-236-44-123-233--3-2466454322---

Cafliergon stramineum 15243--154425-----

C&Iergon megabphyflum -2132323343634231-731-23--

PhHcnots sp.53-31335234526664352-3-64444234-2145--1112-131334432-237

Poy1rchum

sp.---2112211452356-1-5-32-41-2-244231-4-12

Povtrichumjensenit PoytrchumswartzU

---33622---11-- Bryumsp.2--42112113123311-1---

Cmacium dendroides 41---3-123-24-23-33-64-33---

Scorodiumvernicosus

•-4-35--1 12211--

ccrcdurnscorpoides 1111-- 2obhaso1-14-441-31-2-321--11-33--2---2-1

Tutkimusaue123456789101112131415161718192021 Aulacomniumpaustre-4-2-4--22 Hypnumlindbergii21---13-2- Ceratodonpurpureus4--4--2 Calliergoneflacuspidata3121 Scapaniasp. Pogonatumurnigerum4--3-2 Strichumtenellum2- Biasiapusflla11 Pelliasp.1- Rhytidiadelphussubtomentosum Schistidiumapocarpum Sanioniauncinata3 Pleuroziumschreberi11--2--- Umprictiaintermedia32--- Brachytheciumsaebrosum12 Brachytheciumrivulare2 Brachytheciumpiumosum2 Brachytheciumreflexum3 Campyliumpolyganum1 Campyliumstellatum2 Cratoneuronsp.2 Hylocomiumsplendens Ptilidiumcihare---2 Cinclidiumsubrotundum--2--- Racomitriumcanescens--1--- Racomitriumherostichum----1 Dicranumfragilifolium--1--- Plagiomniumelflpticum---1 Brachytheciumsp.--

-1 Plagiomnkirnsp.-1

- Fontinalisantipyretica--- Fontinalissp.--- Rhizoniumpunctatum----1---

222324 -13-- -2--- —1——— —1 ——1—— --2-- —1——— 1————

19

(Phleurn alpinum). Pensaista tavattiin uusina vattu (Rubus idaeus) ja mustaherukka (Riber nigrum), Löytymättä jäivät ruohoista mm. aikaisemmin tavatut peltotähtimö (Spergula arvensis) ja luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata).

Sarojen lajimäärä oli huomattavasti pienempi kuin edelli sissä tutkimuksissa. Nyt jäivät löytymättä mm. mätässara (Carex cespitosa), kalvassara (C, pallescens) ja jouhisara (C. lasiocarpa), Mudansekaiselle pohjalle tyypillistä mutaluikkaa (Eleocharis mamillata) löytyi enää Kattilan ojalta (15), kun aikaisemmin sitä tavattiin myös kahdella muulla tutkimusalueella, Puhtaan veden tyyppilajia järvi sätkintä (Ranunculus peltatus) ja tulvarannoille tyypil listä vesikuusta (Hippuris vulgaris) löydettiin enää yhdeltä näytealalta Niskanselältä.

Nuottaruohoa (Lobelia dortmanna) tavattiin vain Iso Hämeenlahdella (12), jossa sitä esiintyi paikoittain. Sen sijaan Ounaslahdelta (7) tätä oligotorofiaa suosivaa lajia ei enää löydetty. Vesirikkoja (Elatine spp.) ei tavattu tällä kertaa lainkaan. Likaantuneen veden indikaattoria pikkulimaskaa (Lemna minor) löydettiin viideltä tutkimus- alueelta. Ensimmäistä kertaa lajia tavattiin nyt Kajaanin- joen varren Hövelössä (24) ja Niskanselän Kokonojanlahdella (16). Näkinpartaisten (Nitella sp.) määrissä ei ollut tapahtunut huomattavia muutoksia.

5.2.2 Supralitoraalin eli maarannan

lajisto

Sublitoraalilla tarkoitetaan keskivedenkorkeuden (Ouluj är vellä 122,60 NN+) yläpuolella olevaa, harvemmin tai vain lyhyitä ajanjaksoja veden alla olevaa rannan osaa. Sille on tyypillistä maakasvillisuuden yleisyys, pensaikon runsaus ja pohjakerroksen yhtenäisyys.

Maarannat ovat pitkälle maatuneita ja niiden kasvilajisto on vahvasti terrestinen, Yleisimmät pensaat ovat kiiltopaju (Salis phylicifolia), harmaaleppä (Älnus incana) ja hieskoivu (BeLula pubescens). Näistä tulvaa hyvin sietävä kiiltopaju oli jatkanut leviämistään yhä pitemmälle paljastuneella ranta-alueella.

Ruohojen määrä oli pysynyt suurin piirtein entisellään 80- luvun loppupuolella. Yleisimmät lajit olivat rantamatara (Galium palustre), kurjenjalka (Potentilla palustris), rentukka (Caltha palustris) ja suo-orvokki (Viola palust ris). Näistä kurjenjalka oli yleistynyt, kun taas muiden määrät olivat säilyneet lähes ennallaan. Muista ruohovarti sista rantalemmikki (Myosotis laxa subsp. caespitosa), suohorsma (Epilobium palustre) ja luhtakuusio (Pedicularis palustris) olivat vähentyneet jonkin verran.

Heinien määrä oli pysynyt entisellään rantojen yläosissa.

Yleisimpiä olivat edelleen korpikastikka (Calamagrostis purpurea), nurmilauha (Deschampsia cespitosa), viitakastik ka (C, canescens) ja luhtakastikka (C, stricta), Näistä

20

korpikastikka oli yleistynyt edellisistä tutkimuskerroista Muiden määrät olivat kokonaisuudessaan säilyneet entise1 lään, vaikka paikkakohtaiset muutokset olivat suuria Eniten taantuneisiin heiniin kuului ruokohelpi (?halaris arundinacea), jota tavattiin enää kahdella tutkimusalueel la, Koiranheinää (Dactylis giomerata) ei tavattu lainkaan tänä vuonna

Rannan yläosissa tavattiin saralajeista vain harmaasaraa (Carex canescens) ja jokapaikansaraa (C. nigra), jotka molemmat olivat yleistyneet ja levinneet uusille kasvupai koille Luhtavillan (Eriophorum angustifolium) määrä oli pysynyt entisellään, Sammalista palmusammal (Climacium dendroides) oli yleistynyt edelleen ja karhunsammaleet (Polytrichum sp.) sekä huopasammal (Aulaconmium palustre) vähentyneet. Rahkasammaleiden (Sphagnum spp) määrissä ei ollut tapahtunut suuria muutoksia.

5,23 Eulitoraalin eli kosteikko

rannan laj isto

Eulitoraalilla tarkoitetaan varsinaista vedenkorkeusvaihte luiden luonnehtimaa rannan osaa (Oulujärvellä 122,10 122,60 NN+). Tälle alueelle on tyypillistä amfidit kasvi lajit sekä pohjakerroksen epäyhtenäisyys

Useimmilla tutkimusalueilla eulitoraalin yläosan muodostaa yhtenäinen saraikkovyöhyke, jossa tosin esiintyy myös muita vedenkorkeuden vaihteluita kestäviä amfibia lajeja. Osalla tutkimusalueista tämän vyöhykkeen kasvillisuus on vakiintu maton ja laikkuinen, mikä johtuu kevättalvisesta jään ja roudan aiheuttamasta eroosiosta. Eulitoraalin alaosaa dominoi järvikorte (Equisetum fiuviale), joka on jatkanut yleistymistään 80-luvun loppupuolella etenkin rannan alaosissa.

Saroista yleisimpiä olivat edelleen viiltosara (Carex acuta), luhtasara (C. vesicaria), pullosara (C. rostrata) ja idänpiukkasara (C. elata subsp. omskiana). Näistä viiltosara ja pullosara olivat yleistyneet edelleen, kun taas idänpiukkasara oli taantunut, Muista lajeista tavat tim eniten tummarusokkia (Bidens tripartita), myrkkykeisoa (Cicuta v±rosa), terttualpia (Lys±machia thyrsiflora) ja vesitatarin maamuotoa (Polygonum amphibium). Tummarusokki ja vesitatar olivat kadonneet osalta tutkimusalueista, kun taas muiden yleisyydessä ei ollut tapahtunut suuria muutoksia,

Vesirajan lajeista rantaluikka (Eleocharis palustris) ja rantapalpakko (Sparganium emersum) olivat taantuneet edellisestä tutkimuskerrasta. Rantaluikka oli kadonnut kokonaan neljältä, rantapalpakko kahdeksalta tutkimus alueelta. Rantapuntarpään (Alopecurus aequalis) ja rata mosarpion (Älisma plantago-aquatica) esiintymisessä ei ollut tapahtunut muutoksia

21

Pohjakerroksen valtalajeja olivat rantaleinikki (Ranunculus reptans), hapsiluikka (Eleocharis acicularis) ja paunikko (Crassula aquatica). Niiden yleisyydessä oli tapahtunut vain pieniä paikkakohtaisia muutoksia. Sammalista dominoi vat vyöhykettä sirppisammalet (Drepanocladus sp.) ja lähdesammalet (Philonotis sp.).

5.2.4 Subiitoraalin eli vesirannan

lajisto

Sublitoraalilla tarkoitetaan aina veden alla olevaa amfibien kasvilajien asuttamaa rannan osaa (Oulujärvellä alle 122,10 NN+),

Vesirannan näkyvintä kasvillisuutta edustavat järviruoko (Phragmites australis) ja kelluslehtiset, Järviruokokasvil lisuuden kehityksestä ei käytetyt menetelmät anna riittävän selkeää kuvaa. Kelluslehtisistä dominoivat edellisen tutkimuksen tapaan keiholehdet (Sagittaria spp.). Näistä palpakot olivat yleistyneet, keiholehdet taantuneet, Kun taas muiden määrät olivat pysyneet suurinpiirtein ennal laan. 80-luvun alussa melko yleisenä tavattua ojasorsimoa (Glyceria fluitans) löydettiin enää kahdella tutkimus- alueella, Mantereenlahdelta (3) ja Hoikanniemestä (13).

Uposlehtisistä Oulujärvellä vallitsevat taantunut pikku vesitähti (CalliLriche palustris) ja ehkä hivenen yleisty nyt ahvenvita (Potamogeton perfoliatus). Ärviöiden (Myrio phyllum sp.) määrät olivat vähentyneet edelleen ja niitä tavattiin enää Koikeronlahden (18) ja Vuoreslahden (20) tutkimusalueilla,

Yleisimpien pohjalehtisten määrät olivat laskeneet edelli sestä tutkimuksesta. Näin oli tapahtunut erityisesti dominoivien rantaleinikin (Ranunculus reptans), hapsiluikan (Eleocharis acicularis), paunikon (Crassula aquatica) ja äimäruohon (Subularia aquatica) kohdalla. Vesiherneiden (Utricularia sp.) määrissä oli tapahtunut huomattavia paikkakohtaisia muutoksia, mutta kokonaisuudessaan niitä esiintyi yhtä runsaana kuin aiemminkin.

Lahnaruohot (Isoetes sp.) olivat säilyneet entisellään 80- luvun loppupuolella. Vaalealahnaruohosta (Isoetes echinos pora) tavattiin uusi laaja esiintymä Ounaslahdella (7), mutta muutoin ei ollut tapahtunut selviä muutoksia. Tällä kertaa löydettiin myös tummalahnaruohoa (Isoetes lacustris) kahdelta alueelta, Pyykkölästä (5) ja Kokonojanlahdelta

(16).

Vesisammaleita tavattiin yhtä runsaasti kuin edellisilläkin tutkimuskerroilla, mutta lajien yleisyydessä oli tapahtunut jyrkkiä muutoksia paikallisesti. Dominoivat lajit olivat lampisirppisammal (Warnstorfia trichophylla), hetesirppi sammal (W. exannulata), aapasirppisammal (W, procera), luhtasirppisammal (Drepanocladus aduncus) ja järvikuiri sammal (Calliergon megalophyllum). Yhtenäisiä lampisirppi sammallauttoja tavattiin mm, Kokonojanlahdella (16).

22

5.3 NÄYTEÄLARUUTUJEN LÄJISTO JA NIIDEN PEITTÄVYYDET

Tutkimuslinj oilla sij aitsevilta näytealoilta tavatut kasvilajit ja niiden peittävyys (%) on esitetty taulukos sa 1. Lajit on kuvattu kerroksittain seuraavasti: pensas kerros, kenttäkerros ja pohjakerros sekä vesikasvit.

Ryhmittelyssä on haluttu korostaa kasvillisuuden jakautu mista vedenkorkeuden mukaan ja siksi joitakin varsinaisiin vesikasveihin kuuluvia lajeja on sijoitettu kenttä- ja pohjakerrokseen kuuluviksi. Näytealat on järjestetty alkaen lähimpänä maarantaa olevasta näytealasta. Taulukon oikeassa reunassa on ilmoitettu kunkin lajin tai ryhmän yleisyys arvo, joka ilmoittaa niiden näytealojen osuuden (%)

kaikista näytealoista, joissa lajia tai ryhmää esiintyi.

Pensaskerroksen lajisto kasvoi kahdella uudella lajilla, jotka olivat Mantereenlahdella (3) tavatut vattu (Rubus idaeus) ja mustaherukka (Ribes nigrum). Kaikkia lajeja tavattiin useammalta koealalta kuin edellisellä kerralla, ja peittävyydet olivat kasvaneet etenkin kiiltolehväpajun ja harmaalepän kohdalla. Poikkeuksena oli Pikkulahti ja sen rannan yläosan koeala, josta oli kadonnut kokonaan aikai semmin suhteellisen peittävänä esiintynyt harmaaleppä.

Kenttäkerroksen lajien runsaussuhteissa oli tapahtunut suuria muutoksia. Yleisimpänä esiintyi edellisten tutkimus ten tapaan järvikorte (Equisetum fiuviale), joka oli levinnyt edelleen uusille alueille. Yleistymisestään huolimatta lähimpänä maarantaa olevilla näytealoilla järvikortteen peittävyydet olivat pienentyneet huomattavas ti. Samoin oli käynät rantaluikan (Eleocharis palustris) ja suursarojen (Carex sp.) peittävyyksien. Edellisiltä kasvutilaa olivat valloittaneet mm. kastikat (Calamagrostis sp.), harmaasara (C. canescens) sekä monet muut kuivemman paikan lajit.

Taantumista oli tapahtunut myös rantavihvilän (Polygonwn alpinoarticulatus), konnanvihvilän (Juncus bufonius) ja luhtakuusion (Pedicularis palustris) esiintymisessä.

Vesitattaren (Polygonum amfibiurn) maamuotoa tavattiin enää vain yhdellä näytealalla Koikerolahdella. Vuonna 1980 niitä kasvoi kuudellatoista ja vuonna 1985 vielä neljällä ruudulla. Vesimuodon esiintymisfrekvenssin kehitys on ollut päinvastainen, joten muutokset johtunevat suurimmaksi osaksi vedenpinnan korkeuseroista eri tutkimusvuosina.

Näytealaruutujen pohjakerroksen yleisimpiä lajeja olivat edelleen hapsiluikka (Eleocharis acicularis), äimäruoho (Subularia aquatica), rantaleinikki (Ranunculus reptans) ja paunikko (Crassula aquatica). Näiden kaikkien peittävyydet olivat pienentyneet edellisestä tutkimuskerrasta. Esimer kiksi Pyykkölän rannassa (5) oli kadonnut näytealalta nro 3 edellisellä kerralla erittäin peittävänä tavatut pohja- kerroksen lajit kokonaan. Yleisesti ottaen eniten olivat taantuneet hapsiluikka ja äimäruoho. Lajien esiintymis frekvenssissä ei ollut tapahtunut suuria muutoksia;

ainoastaan rantaleinikki oli vähentynyt hieman. Edellisiä

23

paremmin eroosiota kestävää vaalealahnaruohoa (Isoetes echinospora) tavattiin useammalta näytealalta kuin aikai semmin, vaikka peittävyyksissä ei ollut tapahtunut muutok sia,

Lampisirppisammal (Warnstorfia trichofylla) ja ratamosarpio (Älisma plantago-quatica) olivat edelleen näytealojen yleisimmät vesikasveihin luettavat lajit. Näistä lampi sirppisammal oli kokonaisuudessaan runsastunut huomattavas ti, vaikka näytealoittain tarkasteltuna oli tapahtunut myös vastakkaista kehitystä. Vesisammalia tavattiin nyt ensim mäisen kerran viidellä näytealaruudulla, ja kahdella niistä (Kokonojanlahti: näyteruutu 2 ja Pikkulahti: 2) lampi sirppisammal kasvoi erittäin peittävänä (yli 50

%).

^Kokon

ojanlahdella kyseinen laji esiintyi mattomaisena lauttana, Uusille näytealoille levinneitä lajeja olivat erityisesti rantapalpakko (Sparganium emersum) ja vaalealahnaruoho (Isoetes echinospora), ja taantuneita mm. pohjanlumme (Nyrnphaea candida) ja ärviät (Myriophyllwn spj. Yleensä ottaen yleisimpien vesikasvien peittävyydet olivat pienen tyneet edellisestä tutkimuksesta lukuunottamatta lampisirp pisammalta. Esimerkiksi Mäntylän rannassa (23) aikaisemmin erittäin peittävänä esiintynyt rantapalpakko oli kadonnut tyystin ruudulta.

Muutokset näytealojen lajistossa, niiden esiintymisfrek venssissä ja peittävyyksissä ovat pitkälti samansuuntaiset tutkimusalueiden kasvillisuuden yleisyydessä tapahtuneiden muutosten kanssa. Runsastuneita lajeja ovat mm. kiilto lehväpaju (Salix phyllcifolia), kastikat (Calamagrostis spj, harmaasara (C. canescens) ja lampisirppisammal (W.

trichophylla). Taantuneita puolestaan olivat mm. ranta leinikki (Eleochris acicularis), tummarusokki (Bidens tripartita) ja idänpiukkasaraka (C. elata subsp. ornskiana).

Järvikorte oli yleistynyt edelleen, mutta peittävyyksissä oli tapahtunut muutoksia; yläosissa peittävyys oli pienen tynyt, alaosissa sen sijaan pysynyt entisellään. Tiheimmil lään järvikortekasvustot olivat Lehtopuron (1) tutkimus- alueella ($80 kpl/m2).

6 TULOSTEN TARKASTELUA

6.1 YLEISTÄ

Kasvillisuustutkimuksia käytetään yleensä vesistöj en rehevöitymisen,

j

ätevesivaikutusten ja pitkäaikaisten muutosten osoittamiseen.

Eri elomuotoja ja kasvumuotoja edustavat lajit reagoivat vesistössä tapahtuviin muutoksiin eri tavoin ja vaihtele valla nopeudella. Lyhyen aikavälin muutoksia ilmentävät parhaiten irtokeijujat, irtokellujat sekä monet vesisamma let ja uposlehtiset, jotka reagoivat nopeasti kasvupaikan ravinteisuuden ja suojaisuuden muutoksiin. Sen sijaan kookkaat, monivuotiset pohjasta ravinteensa ottavat helofyytit reagoivat huomattavasti hitaammin, yleensä

24

useiden vuosien viiveellä. Vielä tätäkin hitaammin tapahtu vat kasvillisuuden suuret muutokset, kuten vyöhykkeiden syntyminen (Toivonen 1984).

Säännöstelyvaikutusten voimakkuus riippuu monista tekijöis tä. Näitä ovat mm. altaan koko, muoto, hydrologia ja syvyyssuhteet, pohjan luonne, rannan ekspositio sekä ilmastolliset tekijät. Kaikki nämä vaikuttavat vedenkor keusvaihteluiden suuruuteen ja rantaprosessien voimakkuu teen (tuuli-, aalto-, routa- ja jääeroosio), jotka pitkälti määräävät kasvillisuuden luonteen. Myös veden laatu (väri ja ravinteisuus) ja siinä tapahtuvat muutokset antavat oman leimansa vesikasvillisuuteen (Tolonen 1986; Toivonen 1984).

Oulujärvellä keskivedenpinnan alentaminen on vaikuttanut rantaprosesseihin heikentävästi, Vanhat vyörymät ovat suurimmalta osin stabiloituneet, eikä niistä enää purkaudu uutta hiekkaa ranta-alueelle (Hentilä 1989), Kasvillisuu teen vedenpinnan lasku vaikuttaa yleensä positiivisesti, lasku puolestaan negatiivisesti (Helisten 1983).

Rantavoimien taantuminen on mahdollistanut orgaanisen aineksen kertymisen rannoille ja sitä kautta myös kasvilli suuden voimakkaan leviämisen (Keränen 1980). Oilingin (1982) mukaan esimerkiksi Kajaanin puoleisilla hiekkaran noilla on kasvillisuus lisääntynyt 80 % säännöstelyn aloittamisen jälkeen.

6.2 VEDENKORKEUSVÄIHTELUIDEN JA KILPAILUN MERKITYS

Kesävedenpinnan korkeus on tärkeä järven luonteeseen vaikuttava tekijä. Siinä tapahtuvat muutokset heijastuvat rantakasvillisuuteen, joka muotoutuu pitkälti eri lajien vedenkorkeusvaihteluiden siedon mukaan, Kasvukausien vedenkorkeusvaihtelut johtavat tavallisesti vaihteluita kestävien lajien lisääntymiseen ja siitä kärsivien vähene miseen (Tolonen 1986).

Rannan kasvillisuuden vertikaalinen vyöhykkeisyys määräytyy vedenkorkeuden ja sen vaihteluiden mukaan (Kalliola 1973).

Änttonen-Heikkilän (1983) ja Tolosen (1986) mukaan Oulu- järven kasvillisuusvyöhykkeet ovat epämääräiset, koska eri kasvukausien suuret vedenkorkeusvaihtelut murtavat jo muodostuneita vyöhykkeitä. Tällaista tapahtui mm. kesällä 1981, jolloin vyöhykkeisyys rikkoontui pitkäaikaisten tulvien vuoksi (Änttonen-Heikkilä 1983). Selvimmin vyöhyke järjestys pitää paikkansa suojaisilla sara- ja korte kasvillisuuden valtaamilla rannoilla.

Kainuussa on järvisäännöstelyn vaikutuksia kasvillisuuteen tutkittu mm. Ontojärvellä (Juola 1974, 1975), Kiantajärvel lä (Juola 1975) ja Vuokkijärvellä (Granberg & Hakkari 1980). Ontojärven kasvillisuus on suuren säännöstelyvälin (4,4 m) takia merkittävästi harvempaa kuin luonnontilaisil la vertailujärvillä. Syyksi tähän Juola (1975) arvelee pitkälle kasvukauteen jatkuvan vedenpinnan nousun. Vähemmin säännöstellyllä Kiantajärvellä (2,5 m) ei kasvillisuudessa

25

sen sijaan ole tapahtunut muutosta. Vuokkijärvellä (6,0 m) ei ole havaittu säännöstelyn aiheuttamaa kasvillisuuden vähenemistä, mutta kylläkin lajistollisia muutoksia.

Esimerkiksi lahnaruohot (Isoetes sp.) ja äimäruoho (Subula

ria aquatica)

ovat vähentyneet merkittävästi.

Tolosen (1986) mukaan järvikortekasvustot tihenivät ja levisivät saraikon joukkoon maarannalle ja kokonaan uusille kasvupaikoille 80-luvun alkupuoliskolla. Syynä tähän olivat hänen mukaansa korkeat keväiset vedenkorkeudet vuosina 1982-1983, jotka paransivat kortteen kasvuedellytyksiä sarojen kustannuksella (ks. Äario 1933). Uusien kasvupaik kojen muodostumisen on mahdollistanut kasvukausien alhainen vedenkorkeus ja kuituaineksen pehmentämä pohja (ks.

Mäkirinta 1976).

1980-luvun loppupuolella

j

ärvikortekasvustot olivat jatkaneet leviämistään uusille aisemmin vähäkasvistoisille kasvupaikoille. Hulkkosen (1946) mukaan pohja-aineksen liikehtiminen hidastaa tehokkaasti järvikortteen leviämis tä. Kun liikehtiminen vähenee tai lakkaa esimerkiksi pohjakasvillisuuden tihetessä, korte leviää nopeasti.

Vaikka useat sarat (esim. C, acuta) ovat kortetta biootti sesti voimakkaampia matalassa vedessä, kasvullisesti lisääntyvä kortteikko valtaa nopeasti alaa (Äario 1933).

Tämä lienee osasyynä kortteikon leviämiseen rannan ala- osissa suojaisilla Mylly- ja Itälahdilla (6 ja 7) ja Itärannalla (16),

Rannan yläosissa järvikorteen leviäminen oli pysähtynyt ja sen peittävyydet olivat pienentyneet. Kuivemman paikan lajien kuten kastikoiden (Calamagrostis sp.) ja harmaasaran (C. canescens) peittävyydet olivat sen sijaan kasvaneet.

Tolosen (1986) mukaan useat korkeavetiset kesät 80-luvun alussa aiheuttivat tulvanarkojen maakasvien taantumisen rannoilla. 80-luvun loppupuolella vedenkorkeudet eivät poikenneet kasvukautena paljoa normaalista, joten maaran nalla korteikko on joutunut väistymään kuivemman paikan lajien tieltä. Kosteikkorannalla kortteikolta on alaa vallanneet puolestaan edellisestä tutkimuksesta yleistyneet pullosara (C. rostrata) ja viiltosara (C. acuta).

Saroista oli yleisin edelleen viiltosara. Hulkkosen (1946) mukaan viiltosara on bioottisesti hyvin vahva kilpailija, joka vallitsevaksi päästyään ei enää luovuta paikkaansa kortteelle. Se kestää rantavoimien vaikutuksia muita saroja paremmin ja kykenee sen takia valtaamaan ensimmäisenä luhdittuvat rannat (mm. Vaarama 1938). Syvässä vedessä viiltosaran vegetatiivinen kasvu on hidasta, joten järvi- korte kykenee pitämään valtaamansa alat. Mataloituneessakin vedessä kortteikko pystyy usein säilyttämään asemansa pitkään, jos korteikko on tiheä ja laaja. Siten laajempien kortteikkojen keskiosat säilyvät pitkään puhtaina korte kasvustoina (Hulkkonen 1946).

Parhaiten kortteen väistyminen viiltosaran tieltä näkyy Paltaniemen luhtarannoilla (1 ja 2). Rannan yläosien

26

näytealoilla ovat kortteikon tiheydet pienentyneet huomat tavasti, kun viiltosara on alkanut viedä siltä kasvutilaa.

Ämfibien eli vedenkorkeusvaihteluita sietävien lajien osuus oli edellisten tutkimusten tapaan suuri. Pajun taimien (Salix sp.) määrä oli lisääntynyt hivenen 80-luvun loppu puolella. Monet muut amfibit lajit kuten rantaleinikki (Ranunculus reptans), tummarusokki (Bidens tripartita), vesitatar (Polygonum amfibium), rantaluikka (Eleocharis palustris) ja ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica) olivat kuitenkin taantuneet. Tähän lienee syynä suhteelli sen vähäinen vaihtelu kasvukausien vedenkorkeuksissa 80- luvun loppupuolella, mikä on antanut etulyöntiaseman bioottisesti vahvemmille mutta heikommin vedenkorkeuden vaihteluja sietäville lajeille.

Tulvanarkojen maakasvien osuus oli kasvanut rannan yläosis sa peräkkäisten kasvukausien vedenkorkeusvaih teluiden pienentyessä. Lisääntyneitä lajeja olivat mm, hietakastikka (C. stricta) sekä aiemmin mainitut harmaasara (Carex canescens) ja korpikastikka (Calamagrostis purpurea).

Järviruokokasvillisuudessa (Phragmites australis) tapahtu neesta kehityksestä eivät käytetyt tutkimusmenetelmät anna mielestäni riittävän selkeää kuvaa. Tolosen (1986) mukaan ruovikoiden määrä oli pysynyt entisellään 80-luvun alku puoliskolla ja kaiken kaikkiaan järviruo’on esiintyminen on järvikortetta vähäisempää. Maristo (1941) on luokitellut Oulujärven kuuluvaksi järviruoko- eli Phragmites-tyyppiin.

6.3 REHEVÖITYMINEN

Rehevöityminen on perustuotannon kasvua vesistössä. Sen aiheuttaa kasviravinteiden, ennen kaikkea fosforin pääsy vesistöön. Rehevöitymisen seurauksena voi olla vesistön tai sen osien umpeenkasvu, lajistolliset muutokset, veden käyttökelpoisuuden aleneminen, limoittuminen tai happikato.

Säännöstelyn aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu lisää eroosioherkkyyttä entisen vesipohjan alueella. Tästä syystä veden humus- ja ravinnepitoisuudet kohoavat säännöstelyn alkuvaiheessa saaden aikaan rehevöitymistä (mm. Hinneri 1965; Quennerstedt 1958). Vesistöjen rehevöitymistä lisäävät myös jätevedet, joiden vaikutus näkyy selvimmin purkupaikan lähistöllä. Oulujärven suurimmat kuormittajat sijaitsevat järven Kajaanin puoleisessa päässä ja siellä rantojen rehevöitymiskehitys on myös voimakkainta.

Lievä rehevöityminen lisää vesikasvien määrää. Voimakkaasti jätevesikuormituksen vaivaamissa järvissä alkaa lajiluku määrä kuitenkin pienetä ajan myötä. Bioottisesti heikot lajit karsiutuvat vahvojen kilpailijoiden tieltä ja olosuhteiden, lähinnä pH:n ja ravinteisuuden muutokset karsivat lajeja. Veden samentuessa taantuvat ensimmäisinä pohjaruusukekasvit valon saannin heikentyessä (Suominen

27

1968, Toivonen 1979). Oulujärven vesi on tummunut koko 80- luvun ajan, mikä lienee osasyynä pohjalehtisten taantumi seen

Taisin (1984) mukaan Kajaani Oy:n kuormituksen väheneminen vuosien 1981 ja 1983 välisenä aikana (kuva 3) on parantanut selvästi Kajaaninjoen alajuoksun ja Paltaselän tilaa bakteeriaktiivisuuden ja levätoiminnan suhteen. Rantavesien laatuun ja kasvillisuuteen se ei sen sijaan ollut vaikutta nut vuoteen 1985 mennessä (Tolonen 1986).

Tutkimusalueilta tavatuista kasvilajeista on jätevesistä jollain tapaa hyötyviä kymmenen lajia. Ravinnekuormitukses ta eniten hyötyviä ja niihin nopeimmin reagoivia irtokellu jia ja -keijujia olivat pikkulimasta (Lerana minor) ja vesiherneet (Urticularia sp.) (ks. Kurimo 1970). Koko naisuudessaan niiden määrissä ei ollut tapahtunut muutok sia. Kiehkuraärviä (Myriophyllum verticillatum) ja lumme (Nymphaea candida) hyötyvät jätevesien lisäksi pohjan pehmenemisestä ja ne sietävät happamiakin olosuhteita (Kurimo 1975). Ne molemmat olivat taantuneet hiukan. Samoin jätevesistä hyötyvien paunikon (Crassula aquatica) ja pystykeiholehden (Sagittaria sp.) määrät olivat laskeneet.

Eutrofisissa vesissä viihtyviä lajeja tavattiin saman verran kuin edellisissä tutkimuksissa. Niistä mm. pehmeää pohjaa suosiva mutaluikan (Eleocharis mamillata) ja vesirikkojen (Elatine sp.) määrät olivat vähentyneet, ja uistinvidan (Potamogeton natans) määrät säilyneet entisel lään.

Varsinaisesti jätevesistä kärsivistä lajeista tutkimuksessa tavattiin mm. nuottaruoho (Lobelia dortznanna), järvisätkin (Ranunculus peltatus) ja tummalahnaruoho (Isoetes lacust ris) (Toivonen 1979). Näitä kaikkia tavattiin vain suppeal la alueella Niskanselän länsiosassa, jossa vesi on puhtain ta.

Edellä kuvatut kasvillisuustulokset osoittavat, ettei rehevöitymisessä ole tapahtunut suuria muutoksia 80-lvun loppupuolella.

Vesianalyysitulokset sen sijaan osoittavat ravinnelisäystä useilla tutkimusalueilla (liite 1). Kokonojanlahden (16) ja Kajaaninjoen Hövelön (24) rantavesissä fosforipitoisuudet olivat huomattavan korkeat. Typpi- ja fosforimäärien suhde oli hyvin pieni, mikä on merkki jätevesivaikutuksesta.

Muita vahvasti rehevöityneitä alueita olivat Vuoreslahti (20), Pikkulahti (19), Ähvenkaarre (8), Hoikanniemi (13 ja 14) ja Sokajärvi (3, 15 ja 17). Vesikasvillisuuden laji koostumus näyttää siis riippuvan enemmän alustan koostumuk sesta, sedimentaatiosta ja lajien välisestä kilpailusta kuin veden kemiallisesta koostumuksesta (ks, Seddon 1972).

28 6.4 JÄÄN VAIKUTUS

Talvella matalanveden aikainen pohjan jäätyminen ja jäiden liikkeet vahingoittavat pohjaan kiinnittyneitä vesikasveja (Andersson 1971), Tällöin suurikokoiset ilmaversoiset (mm, Phragmites australis ja Scirpus lacustris) ja eroosiota heikosti kestävät pohjaversoiset (mm. Lobelia dortmanna ja Isoetes lacustris) vähenevät ja tilalle tulee nopeasti leviäviä heikompia lajeja (Hellsten 1983),

Yleisimpien pohjalehtisten (mm. Ranunculus reptans ja Eleocharis acicularis) määrät olivat vähentyneet 80-luvun loppupuolella. Eroosiota paremmin kestävä vaalealahnaruoho (Isoetes echinospora) oli sen sijaan yleistynyt jonkin verran. Tämä voi olla seurausta alhaisista kevättalvisista vedenkorkeuksista vuosina 1988 ja 1989, jolloin heikot isoetidit ovat voineet vähetä jään vaikutuspiiriin joutues saan.

6.5 SOISTUMINEN

Kasvukauden aikainen vedenpinnan aleneminen ja kevättulvien poistuminen on todettu aiheuttavan soistumista altaiden ranta-alueilla (Tolonen 1980). Oulujärvellä tämä on johtanut luhtarantojen syntymiseen sekä lahtien pohjan myötäiseen umpeenkasvuun (Oilinki 1982, Anttonen-Heikkilä 1983 ja Tolonen 1986). Parhaiten soistumiskehitys on näkyvissä Paltaniemen runsaskasvustoisilla rannoilla, jotka aikaisemmin ovat olleet hiekkapeitteisiä.

Tolosen (1986) mukaan luhtalajien määrä oli lisääntynyt ja ne olivat levinneet uusille kasvupaikoilla 80-luvun alku puoliskolla. Tässä tutkimuksessa luhtalajien määrä oli edelleen suhteellisen suuri. Tärkeimpiä niistä olivat mm.

pajut (Sal±x spp.), kastikat (Calamagrostis spp.), myrkky keiso (Cicuta virosa), suohorsma (Epilobium palustre), rantamatara (Galium palustre), jouhivihvilä (Juncus filiformis), kurjenjalka (Potentilla palustris) ja suoputki (Peucedanum palustre). Luhtaisuutta ilmentävistä sammalista olivat yleisimmät palmusammal (C1±maciurn dendroides) ja järvikuirisammal (Calliergon megalophyllum). Kaiken kaikkiaan luhtalajien määrä oli pysynyt entisellään.

Runsastumista oli tapahtunut kastikoiden, suoputken ja hiukan myös sammalten kohdalla, kun taas myrkkykeison, jouhivihvilän ja rantamataran määrissä oli tapahtunut hienoista vähenemistä. Tämä osoittaa, ettei soistumista ollut tapahtunut ainakaan suuressa mittakaavassa 80-luvun loppupuolella.

Laaja-alaisimmat luhdat olivat edelleen Oulujärven Kajaanin puoleisessa päässä. Näistä laajimmat ovat Lehtopuron (1), Sutelan (2) ja Pyykkölän (5) rannoilla; pienempiä mm.

Myllylahden (6), Vimparinsalmen (17) ja Pikkulahden (19) rannoilla. Myös Kajaaninjoen alajuoksun rannoilla on havaittavissa selvää pienialaista luhtaisuutta.

29

Pohjamyötäinen umpeenkasvu on voimakkainta Pikkulahdessa (19), jossa vesisammal leviää pohjaa pitkin mattomaisena patjana. Myrkkykeison, jouhivihvilän, palmusammaleen ja rahkasammaleiden lisääntyminen sen maarannalla osoittaa alueen rantojen soistumiskehityksen olevan myös voimakasta.

66 RANTOJEN KUNNOSTÄMISESTÄ

Edellisissä tutkimuksissa todettiin mahdollisia rantojen kunnostustoimenpiteitä olevan kasvukauden aikainen veden- pinnan nosto ja paikallisesti kasvillisuuden niitto, Vedenpinnan nostolla voitaisiin estää kortteikkojen leviämistä, mutta samalla vaarana olisi ravinteiden huuhtoutuminen ja sen aiheuttama rantavesien rehevöityminen

(Änttonen-Heikkilä 1983; Tolonen 1986).

Ilmaversoiset kasvit kuten järvikorte ja järviruoko voidaan hävittää paikallisesti niittämällä. Niittämisen tehokkuus tosi vaihtelee järven ja kasvillisuuden mukaan (Nybom 1983), joten toimenpiteen kannattavuus tulisi tutkia etukäteen niittokokeilla. Saraikon kasvua voidaan hillitä paikallisesti maan muokkauksella. Myös sen tehokkuus riippuu paikallisista olosuhteista ja siksi edeltävä koetoiminta on tarpeen. Oulujoen vesistöalueen alueella on menossa laaja säännöstelyn vaikutuksiin keskittyvä tutki mus, jossa pyritään selvittämään mm. maanmuokkauksen käyttömahdollisuus Ouluj ärven kunnostamisessa. Kainuun vesi- ja ympäristöpiirissä selvitetään lisäksi vesikasvien niiton soveltuvuutta rantojen kunnostusmenetelmäksi.

7 YHTEENVETO

Seurantatutkimus säännöstelyn vaikutuksista Ouluj ärven ranta- ja vesikasvillisuuteen tehtiin kesällä 1990.

Vertailupohjana toimivat Änttonen-Heikkilän (1983) vuonna 1980, Tolosen (1986) vuonna 1985 ja osittain myös Markku Nykäsen vuonna 1988 (Oulujoen yhteistarkkailu 1989) tekemät tutkimukset.

Tutkimusvuonna vedenpinta oli alkukeväällä ja kesällä alle pitkäaikaisen keskiarvon ja vasta heinäkuun lopulla se saavutti normaalin tason.

Tutkimuslinjat ja -näytealat olivat samat kuin edellisessä tutkimuksessa. Kultakin tutkimus linj an horisontaalivyöhyk keeltä arvioitiin vyöhykettä luonnehtivien lajien yleisyys, ja niiden näytealoilta arvioitiin lajiston peittävyys, laskettiin kortteikon tiheys ja mitattiin veden syvyys.

Rantavesien laatu selvitettiin vesianalyysein.

Rantavesien pH-arvot vaihtelivat välillä 5,8 ^- 7,5 ja olivat hieman aihaisempia kuin edellisillä tutkimus kerroilla. Rantavedet olivat edelleen tummentuneet 80- luvun loppupuolella. Kirkkainta vesi on läntisellä Niskan selällä. Rantaveden ravinteiden määrä oli kasvanut useilla