TIEDE J JOUR LI 1 E
i pietill
Tälle luennolle annetun otsikon puitteissa keskeinen tarkastelun kohteeksi asettuva kysymys on ky- symys tieteen ja käytännön suh- teesta. Niissä esityksissäni, joissa tähän mennessä olen tät~.
kysymystä tarkastellut, olen lllk- kunut varsin yleisluontoisella ta- solla (ks. V. Pietilä & Kopteff 1978 sekä V. Pietilä l979a ja 1980). Tällä kertaa aion tehdä tästä poikkeuksen. Pyrin - annet- tuun otsikkoon sisältyvää vihjet- tä noudattaen - tarkastelemaan tä- tä kysymystä nimenomaan journalis- tiseen käytäntöön liittyvänä, sen näkökulmasta. Luonnollisesti jou- dun tällöin liikkumaan maastossa, jota en kaikilta osiltaan tarkoin omakohtaisesti tunne. Minullahan ei ole päivääkään varsinaista toimittajakokemusta. En kuiten- kaan pidä tätä niin suurena_puu~
teena, että se invalidisoisl kalk- ki mahdollisuuteni käsitellä tar- kastelun kohteeksi asettuvaa ky- symystä valitsemastani näkök~l~as
ta - vaikka joistakin saattalsl- kin tuntua siltä, että sen, mitä tuonnempana journalistisesta am- mattikäytännöstä esitän, esitän juuri sillä varmuudella, minkä vain täydellinen asiantuntematto- muus voi antaa. Voin kuitenkin va-
kuuttaa, etten puhu siitä täysin 1Luento Tiedottajien järjestämäs-
sä luentosarjassa Tampereen yli- opistossa 5.12.1979.
1
T
tyhjän päältä. En puhu siitä edes pelkästään Ilta-Sanomien telev~
siomainoksen perusteella. - Kul- tenkin ennen kuin teorian ja käy- tännön tarkastelu lupaamastani erityisestä näkökulmasta on mah- dollinen, sille on luotava taus- taa tarkastelemalla kysymystä tie- teen ja käytännön suhteesta ylei- semmin.
I
Tieteen ja käytännön - tai sanoi- simmeko aiheeseen sopivammalla ta- valla: yhteiskuntatieteen ja yh- teiskunnallisen käytännön - suhde voidaan ymmärtää kahdella eri ta- valla, jotka ovat toisilleen lä- hes vastakkaiset. Olen nimittänyt näitä kahta tapaa sosiaalitekno- logiseksi ja kriittiseksi käsitys- tavaksi. Sitä, miten nämä kaksi käsitystapaa ovat toisilleen vas- takkaisia, voidaan valaista tar- kastelemalla esim. Popperin ajat- telua. Popperhan erottaa toisis- taan historisistisen ja sosiaali- teknologisen yhteiskuntatieteen ja pitää jälkimmäistä oikeana yh- teiskuntatieteenä (Popper 1952, I, esim. 22-25). Hänen mukaansa sitä edustava sosiaaliteknologi ei ole kiinnostunut siitä, mitä käytäntömme muodot - esim. yhteis- kunnalliset instituutiot- ovat ja mikä ne on synnyttänyt. Miksi ei? Vastaus on luullakseni se, et-
tä Popperin mukaan sosiaalitekno- logi näkee niiden olemassaolon triviaaliksi itsestäänselvyydeksi, sellaiseksi, missä ei ole mitään kysyttävää. Ts. hän näkee, että ne ovat olemassa yksinkertaisesti ratkaistakseen niitä ongelmia tai tyydyttääkseen niitä tarpeita, joita ne käytännöllisessä toimin- nassaan ratkaisevat ja tyydyttä- vät, olivatpa ne sitten syntyneet miten tahansa, suunnitellusti tai
- kuten useimmiten - sattumalta (ks. Popper 1957, 64-70). Ainoa, mikä tällöin voi osoittautua on- gelmaksi, on se, että ne saatta- vat toimia tehtävissään tehotto- masti, haittoja tuottaen tms.
Juuri tästä syystä sosiaalitekno- logiaa tarvitaan. Sen tehtävänä on pyrkiä ratkaisemaan tällaisia teknisiä pulmia.
Kriittinen yhteiskuntatieteili- jä taas suhtautuu käytäntömme muo- toihin päinvastaisella tavalla.
Häntä - kuten Popperin arvostele- maa historisistiakin - kiinnostaa se, mitä nämä muodot ovat ja mik- si ne ovat olemassa. Se, että hän- tä kiinnostaa tämä kysymys, osoit- taa, ettei hän pidä niiden olemas- saoloa välttämättä triviaalina it- sestäänselvyytenä. Ts. hän epäi- lee, ettei se, mitä ihmisen itsen- sä näkemää tarkoitusta palvelemaan - siis mitä ongelmaa ratkaisemaan tai mitä tarvetta tyydyttämään - tietty käytännön muoto kehittyy, välttämättä kerro kaikkea siitä, mistä siinä on kyse. Esim. sosiaa-
liturvajärjestelmän nähdään taval- lisesti syntyneen takaamaan ihmis- ten sosiaalista turvallisuutta, toimeentuloa tms. (ks. esim. Wa- ris 1961, 156-277). Tätähän tuo järjestelmä välittömän käytännöl- lisesti ymmärrettynä tekee. Kriit- tinen yhteiskuntatieteilijä kuiten- kin epäilee, mahtaako tämä kertoa kaikkea siitä, mistä tuossa järjes- telmässä on kyse. Hän epäilee, mah-
taako se ongelma, mitä sosiaalitur- vajärjestelmä ratkaisee, olla täl- laisesta välittömän käytännöllises- tä näkökulmasta lainkaan hahmotet- tavissa. Orientoituessaan tällä ta- voin hän pitää sitä, mikä sosiaali- teknologin mielestä on päivänselvä trivialiteetti, mitä keskeisimpänä yhteiskuntatieteellisenä ongelmana,
sinä ongelmana, jonka tutkimista vasta voidaan pitää yhteiskuntatie- teellisenä tutkimuksena sanan ai- dossa merkityksessä.
'Siitä epäilyksestä, että käytän- tömme muodot kukaties eivät ole jäännöksettä eivätkä ehkä edes en- sisijaisesti sitä, mitä niiden on tarkoitettu olevan ja siis mitä niiden yleisesti - so. arkis-käy- tännöllisesti -ajatellaan olevan, seuraa loogisesti se epäilys, että se arkis-käytännöllinen ajattelu, joka ottaa ne tällaisina, on tältä osin 'väärää tietoisuutta'. Sikäli kuin näin on, inhimillisessä käy- tännössä on jotain, mikä jää toi- mivalta ihmiseltä itseltään tiedos- tamatta, jos hän tarkastelee käy- tännöllistä toimintaansa vain to- tunnaiseen tapaan, vain arkis-käy- tännöllisesti. Eli tällöin se, mik- si ihminen oman käytännöllisen toi- mintansa ymmärtää, ei välittömästi ilmaisisi sitä, mistä siinä itse asiassa on kyse, mikä taas merkit- sisi sitä, että ihminen ei olisi omaa toimintaansa tietoisen suve- reenisti hallitseva subjekti. Kriit- tinen yhteiskuntatiede haluaakin tutkia käytäntöämme juuri tämän epäilyn asettamassa horisontissa. Niinpä kriittinen ajattelu hahmot- taa yhteiskuntatieteen ja yhteis- kunnallisen käytännön suhteen siten, että yhteiskuntatiede asettaa koh- teekseen juuri tuon käytännön ky- syen, mitä se oikeastaan on ja mik- si se on sitä, mitä on.·- Koska so- siaaliteknologinen ajattelu ei epäile käytäntöämme ongelmaksi edellä esitetyssä mielessä vaan
TIEDE J JOUR LI 1 E
i pietill
Tälle luennolle annetun otsikon puitteissa keskeinen tarkastelun kohteeksi asettuva kysymys on ky- symys tieteen ja käytännön suh- teesta. Niissä esityksissäni, joissa tähän mennessä olen tät~.
kysymystä tarkastellut, olen lllk- kunut varsin yleisluontoisella ta- solla (ks. V. Pietilä & Kopteff 1978 sekä V. Pietilä l979a ja 1980). Tällä kertaa aion tehdä tästä poikkeuksen. Pyrin - annet- tuun otsikkoon sisältyvää vihjet- tä noudattaen - tarkastelemaan tä- tä kysymystä nimenomaan journalis- tiseen käytäntöön liittyvänä, sen näkökulmasta. Luonnollisesti jou- dun tällöin liikkumaan maastossa, jota en kaikilta osiltaan tarkoin omakohtaisesti tunne. Minullahan ei ole päivääkään varsinaista toimittajakokemusta. En kuiten- kaan pidä tätä niin suurena_puu~
teena, että se invalidisoisl kalk- ki mahdollisuuteni käsitellä tar- kastelun kohteeksi asettuvaa ky- symystä valitsemastani näkök~l~as
ta - vaikka joistakin saattalsl- kin tuntua siltä, että sen, mitä tuonnempana journalistisesta am- mattikäytännöstä esitän, esitän juuri sillä varmuudella, minkä vain täydellinen asiantuntematto- muus voi antaa. Voin kuitenkin va-
kuuttaa, etten puhu siitä täysin 1Luento Tiedottajien järjestämäs-
sä luentosarjassa Tampereen yli- opistossa 5.12.1979.
1
T
tyhjän päältä. En puhu siitä edes pelkästään Ilta-Sanomien telev~
siomainoksen perusteella. - Kul- tenkin ennen kuin teorian ja käy- tännön tarkastelu lupaamastani erityisestä näkökulmasta on mah- dollinen, sille on luotava taus- taa tarkastelemalla kysymystä tie- teen ja käytännön suhteesta ylei- semmin.
I
Tieteen ja käytännön - tai sanoi- simmeko aiheeseen sopivammalla ta- valla: yhteiskuntatieteen ja yh- teiskunnallisen käytännön - suhde voidaan ymmärtää kahdella eri ta- valla, jotka ovat toisilleen lä- hes vastakkaiset. Olen nimittänyt näitä kahta tapaa sosiaalitekno- logiseksi ja kriittiseksi käsitys- tavaksi. Sitä, miten nämä kaksi käsitystapaa ovat toisilleen vas- takkaisia, voidaan valaista tar- kastelemalla esim. Popperin ajat- telua. Popperhan erottaa toisis- taan historisistisen ja sosiaali- teknologisen yhteiskuntatieteen ja pitää jälkimmäistä oikeana yh- teiskuntatieteenä (Popper 1952, I, esim. 22-25). Hänen mukaansa sitä edustava sosiaaliteknologi ei ole kiinnostunut siitä, mitä käytäntömme muodot - esim. yhteis- kunnalliset instituutiot- ovat ja mikä ne on synnyttänyt. Miksi ei? Vastaus on luullakseni se, et-
tä Popperin mukaan sosiaalitekno- logi näkee niiden olemassaolon triviaaliksi itsestäänselvyydeksi, sellaiseksi, missä ei ole mitään kysyttävää. Ts. hän näkee, että ne ovat olemassa yksinkertaisesti ratkaistakseen niitä ongelmia tai tyydyttääkseen niitä tarpeita, joita ne käytännöllisessä toimin- nassaan ratkaisevat ja tyydyttä- vät, olivatpa ne sitten syntyneet miten tahansa, suunnitellusti tai - kuten useimmiten - sattumalta (ks. Popper 1957, 64-70). Ainoa, mikä tällöin voi osoittautua on- gelmaksi, on se, että ne saatta- vat toimia tehtävissään tehotto- masti, haittoja tuottaen tms.
Juuri tästä syystä sosiaalitekno- logiaa tarvitaan. Sen tehtävänä on pyrkiä ratkaisemaan tällaisia teknisiä pulmia.
Kriittinen yhteiskuntatieteili- jä taas suhtautuu käytäntömme muo- toihin päinvastaisella tavalla.
Häntä - kuten Popperin arvostele- maa historisistiakin - kiinnostaa se, mitä nämä muodot ovat ja mik- si ne ovat olemassa. Se, että hän- tä kiinnostaa tämä kysymys, osoit- taa, ettei hän pidä niiden olemas- saoloa välttämättä triviaalina it- sestäänselvyytenä. Ts. hän epäi- lee, ettei se, mitä ihmisen itsen- sä näkemää tarkoitusta palvelemaan - siis mitä ongelmaa ratkaisemaan tai mitä tarvetta tyydyttämään - tietty käytännön muoto kehittyy, välttämättä kerro kaikkea siitä, mistä siinä on kyse. Esim. sosiaa-
liturvajärjestelmän nähdään taval- lisesti syntyneen takaamaan ihmis- ten sosiaalista turvallisuutta, toimeentuloa tms. (ks. esim. Wa- ris 1961, 156-277). Tätähän tuo järjestelmä välittömän käytännöl- lisesti ymmärrettynä tekee. Kriit- tinen yhteiskuntatieteilijä kuiten- kin epäilee, mahtaako tämä kertoa kaikkea siitä, mistä tuossa järjes- telmässä on kyse. Hän epäilee, mah-
taako se ongelma, mitä sosiaalitur- vajärjestelmä ratkaisee, olla täl- laisesta välittömän käytännöllises- tä näkökulmasta lainkaan hahmotet- tavissa. Orientoituessaan tällä ta- voin hän pitää sitä, mikä sosiaali- teknologin mielestä on päivänselvä trivialiteetti, mitä keskeisimpänä yhteiskuntatieteellisenä ongelmana, sinä ongelmana, jonka tutkimista vasta voidaan pitää yhteiskuntatie- teellisenä tutkimuksena sanan ai- dossa merkityksessä.
'Siitä epäilyksestä, että käytän- tömme muodot kukaties eivät ole jäännöksettä eivätkä ehkä edes en- sisijaisesti sitä, mitä niiden on tarkoitettu olevan ja siis mitä niiden yleisesti - so. arkis-käy- tännöllisesti -ajatellaan olevan, seuraa loogisesti se epäilys, että se arkis-käytännöllinen ajattelu, joka ottaa ne tällaisina, on tältä osin 'väärää tietoisuutta'. Sikäli kuin näin on, inhimillisessä käy- tännössä on jotain, mikä jää toi- mivalta ihmiseltä itseltään tiedos- tamatta, jos hän tarkastelee käy- tännöllistä toimintaansa vain to- tunnaiseen tapaan, vain arkis-käy- tännöllisesti. Eli tällöin se, mik- si ihminen oman käytännöllisen toi- mintansa ymmärtää, ei välittömästi
ilmaisisi sitä, mistä siinä itse asiassa on kyse, mikä taas merkit- sisi sitä, että ihminen ei olisi omaa toimintaansa tietoisen suve- reenisti hallitseva subjekti. Kriit- tinen yhteiskuntatiede haluaakin tutkia käytäntöämme juuri tämän epäilyn asettamassa horisontissa.
Niinpä kriittinen ajattelu hahmot- taa yhteiskuntatieteen ja yhteis- kunnallisen käytännön suhteen siten, että yhteiskuntatiede asettaa koh- teekseen juuri tuon käytännön ky- syen, mitä se oikeastaan on ja mik- si se on sitä, mitä on.·- Koska so- siaaliteknologinen ajattelu ei epäile käytäntöämme ongelmaksi edellä esitetyssä mielessä vaan
pitää sitä vain s1na, minä se käy- tännöllisesti tulee annetuksi, se ei kysy, mitä se on, vaan vain si- tä, miten sitä voitaisiin tehok- kaimmin, vähimmin haitoin tms. to- teuttaa.
II
tule tarkastelemaan na1n ymmärret- tyä journalistista käytäntöä koko- naisuudessaan vaan vain sen para- digmaattisinta muotoa, modernia sa- nomalehteä (vrt. K. Pietilä 1978.
232). . .
Miten sosiaaliteknologi suhtau- tuisi näin ymmärrettyyn journalis- tiseen käytäntöön? Lainatkaamme Siirtykäämme nyt tarkastelemaan hieman muunnellen Popperia (1952, journalistista käytäntöä. Ensiksi- I, 23): "Sosiaali-insinööri tai kin, mitä termi käytäntö tässä yh- -teknologi vähät välittää siitä, teydessä tarkoittaa? Kuten toises- saiko" moderni sanomalehti "alkun- sa yhteydessä olen todennut (V. sa voitontavoittelun merkeissä vai Pietilä l979a, 3) "(a)rkikielessä onko sen historiallinen tehtävä yh- tätä termiä käytettäneen useimmiten teisen hyvän palveleminen. Sitävas- merkitsemään määrätyn toiminnan tek- toin hän voi kritikoida" sanomaleh- nisiä muotoja eli niitä keinoja ja tiä "osoittaen ehkä, miten ne voi- menettelytapoja, joita käyttäen tuo vat lisätä voittojaan tai, mikä on toiminta tapahtuu. ( ... )Toisaalta hyvin eri asia, miten ne voivat li- tällä termillä saatetaan arkikie- sätä sitä hyötyä, mitä ne tarjoavat lessä viitata myös itse toimintoi- yleisölle. Hän ehdottaa keinoja, hin sinänsä teknisine menettelyta- joiden avulla ne saataisiin palve- poi neen kaikkineen." Tässä merki- l emaan tehokkaammin jompaa kumpaa tyksessä journalistinen käytäntö päämäärää." Popper (sama, 24) to- viittaisi journalistin ammattiin teaakin, että "teknologi tarkaste- kuuluvien tehtävien toteuttamisen leeinstituutioita rationaalisti muotoihin tai keinoihin tai tuohon keinoina tiettyjen tavoitteiden ammatilliseen toimintaan kokonai- saavuttamiseksi ja arvioi teknolo- suudessaan. Itse en kuitenkaan tar- gina niitä yksinomaan niiden tehok- kaita sillä tätä (tähän viittaan kuuden, soveltuvuuden, yksinkertai- termillä ammattikäytäntö) vaan tar- suuden jne. mukaan". Ts. sosiaali- koitan sillä laajemmin sitä insti- teknologi näkisi modernin sanoma- tuutiota, joksi journalistisen toi- lehden- tai ylipäänsä journalisti- minnan harjoittaminen on kiteytynyt. sen käytännön - olemassaolon asiak- Tämän ehkä hiusten halkomiselta si, jota ei ole tarvis pohtia. Kun kuullostavan eronteon tärkeyttä hän saa toimekseen tutkia, miten se havainnollistaa se, että jos ym- voisi toteuttaa määrättyä tehtävää märrämme käytännön siten kuin se yhä tehokkaammin, yksinkertaisem- arkisesti ymmärretään, journalis- min jne., hän ei rupea kyselemään, tisen käytännön kritiikki tarkoit- onko sen olemassaolo ymmärrettävis- taisi vain journalistisen ammatti- sä tästä tehtävästä käsin; hän ot- toiminnan kritiikkiä, mutta jos ym- taa tämän annettuna. - Tähänastinen märrämme käytännön siten kuin sen tiedotusopillinen tutkimus ei liene itse tässä ymmärrän, journalisti- tällaista tietoa paljoakaan tarjon- sen käytännön kritiikki tarkoittai- nut. Sen merkitys sosiaaliteknolo- si koko journalistisen instituution gisesta näkökulmasta lieneekin su- kritiikkiä ammattitoimintoineen pistunut siihen, että se on tarjon- kaikkineen. Ts. se tarkoittaisi sen nut joitakin aineksia vallitsevaa selvittämistä, mistä tuossa insti- journalistista käytäntöä koskevan tuutiossa on kyse. - En seuraavassa yleiskuvan muodostamiseksi alaa
opiskelevien tiedolliseksi tausta- aineistoksi.
Päinvastoin kuin sosiaalitekno- logia kriittistä yhteiskuntatietei- lijää kiinnostaa suuresti se kysy- mys, mistä modernissa sanomalehdes- sä- tai journalistisessa käytän- nössä ylipäätään - on kyse. Mistä siinä sitten voisi olla kyse? Edel- lisessä Popperia hieman muunnellees- sa lainauksessa tuli esiin kaksi mahdollisuutta: sanomalehtitoimin- nassa voi olla kyse voiton tavoit- telusta tai yhteisen hyvän palvele- misesta, so. yleisön tiedon tarpei- den tyydyttämisestä. Ensikuulemalta ajatus näistä kahdesta tehtävästä saattaa tuntua osuvalta ja jopa ra- dikaalilta - asetetaanhan siinä toi- seksi tehtäväksi suoraan voiton ta- voittelu. Kuitenkaan tämä ajatus ei kaikesta radikaalisuudestaan huoli- matta ylitä arkis-käytännöllistä ymmärrystä missään mielessä. Itse
asiassahan voiton tavoittelu eli rahan sijoittaminen enemmän rahaa tuottavalla tavalla on juuri kapi- talistin arkista 'ammattikäytän- töä'. - Jatkakaamme kuitenkin tar- kastelemalla edellisen kahden teh- tävän suhdetta. Puhdas arkiajattelu pitänee yleisön tiedon tarpeiden tyydyttämistä näistä kahdesta teh- tävästä ensisijaisena. Kuitenkin jotta sanomalehti voisi täyttää tä- män tehtävänsä, sen on tuotettava ainakin kulut takaisin, mieluummin jopa voittoa, jotta sitä voitaisiin kehittää ensisijaisessa tehtäväs- sään. Ts. taloudellinen puoli oli- si vain toissijainen, ensisijaisen yleisönpalvelutehtävän vaatima mo- mentti. Tämä puhtaasti arkis-käy- tännöllinen käsitys perustuu- ku- ten vastaavat käsitykset yleensä- kin - välittömimpään ja ilmeisim- pään käytäntöön: juuri tietojen vä- littäminenhän on lehdistön työssä ilmeisintä ja näkyvintä.
Nyt saattaa näyttää siltä, että näiden kahden tehtävän suhtP.en
kääntäminen päinvastaiseksi - so. se ajatus, että lehden välittömän käytännöllisesti ensisijaiseksi esittäytyvä tiedonvälitystehtävä olisikin toissijainen, välttämätön ainoastaan siksi, että lehden kus- tantamiseen sijoitettu rahapääoma lisäisi arvoaan tai vähintäänkin selviytyisi kustannusalan sisäises- sä kilpailussa- ylittäisi arkis- käytännöllisen ymmärryksen. Tämän ajatuksen esitti aikoinaan esim. Saksan ensimmäisen, v. 1916 Leip- zigiin perustetun sanomalehtitie- teellisen laitoksen johtaja Karl BUcher, joka määritteli sanomaleh- den "yritykseksi, joka tuottaa il- moitustilaa tavarana myydäkseen sen toimituksen i sen osansa avulla" (lainattu Bethin ja Prossin 1976, ll mukaan). BUcher tarkensi tätä ajatustaan esim. seuraavasti:
"Toimituksellinen osa on vain keino päämäärään. Jälkimmäinen muodostuu yksinomaan ilmoitustilan myynnistä;
saadakseen tälle kauppatavaralle mahdollisimman paljon ostajia kiin-
nittää kustantaja huomiotaan myös toimitukselliseen osaan ja yrittää lisätä suosiotaan ohjaamalla varo- ja jälkimmäiselle. Sillä mitä enem- män lehdellä on tilaajia, sitä enem- män se saa ilmoituksia." (lainattu K. Pietilän 1978, 245 mukaan). Sa- man asian BUcher on lausunut myös seuraavasti: "Yrittäjä ei pyri - kuten naiivit ihmiset luulevat - edustamaan yleistä etua ja levittä- mään kulttuurin saavutuksia vaan
hankkimaan voittoa ilmoitustilaa myymällä. Sanomalehden sisältö on vain tätä tarkoitusta palveleva, kuluja lisäävä välikappale. Kuuluu kulttuurimaailman ihmeisiin, että se tällaista tilannetta sietää." (lainattu Bethin ja Prossin 1976, ll mukaan).
Miten on, ylittävätkö BUcherin ajatukset arkis-käytännöllisen ym- märryksen? Tähän kysymykseen on mahdotonta antaa edellisten lai-
pitää sitä vain s1na, minä se käy- tännöllisesti tulee annetuksi, se ei kysy, mitä se on, vaan vain si- tä, miten sitä voitaisiin tehok- kaimmin, vähimmin haitoin tms. to- teuttaa.
II
tule tarkastelemaan na1n ymmärret- tyä journalistista käytäntöä koko- naisuudessaan vaan vain sen para- digmaattisinta muotoa, modernia sa- nomalehteä (vrt. K. Pietilä 1978.
232). . .
Miten sosiaaliteknologi suhtau- tuisi näin ymmärrettyyn journalis- tiseen käytäntöön? Lainatkaamme Siirtykäämme nyt tarkastelemaan hieman muunnellen Popperia (1952, journalistista käytäntöä. Ensiksi- I, 23): "Sosiaali-insinööri tai kin, mitä termi käytäntö tässä yh- -teknologi vähät välittää siitä, teydessä tarkoittaa? Kuten toises- saiko" moderni sanomalehti "alkun- sa yhteydessä olen todennut (V. sa voitontavoittelun merkeissä vai Pietilä l979a, 3) "(a)rkikielessä onko sen historiallinen tehtävä yh- tätä termiä käytettäneen useimmiten teisen hyvän palveleminen. Sitävas- merkitsemään määrätyn toiminnan tek- toin hän voi kritikoida" sanomaleh- nisiä muotoja eli niitä keinoja ja tiä "osoittaen ehkä, miten ne voi- menettelytapoja, joita käyttäen tuo vat lisätä voittojaan tai, mikä on toiminta tapahtuu. ( ... )Toisaalta hyvin eri asia, miten ne voivat li- tällä termillä saatetaan arkikie- sätä sitä hyötyä, mitä ne tarjoavat lessä viitata myös itse toimintoi- yleisölle. Hän ehdottaa keinoja, hin sinänsä teknisine menettelyta- joiden avulla ne saataisiin palve- poi neen kaikkineen." Tässä merki- l emaan tehokkaammin jompaa kumpaa tyksessä journalistinen käytäntö päämäärää." Popper (sama, 24) to- viittaisi journalistin ammattiin teaakin, että "teknologi tarkaste- kuuluvien tehtävien toteuttamisen leeinstituutioita rationaalisti muotoihin tai keinoihin tai tuohon keinoina tiettyjen tavoitteiden ammatilliseen toimintaan kokonai- saavuttamiseksi ja arvioi teknolo- suudessaan. Itse en kuitenkaan tar- gina niitä yksinomaan niiden tehok- kaita sillä tätä (tähän viittaan kuuden, soveltuvuuden, yksinkertai- termillä ammattikäytäntö) vaan tar- suuden jne. mukaan". Ts. sosiaali- koitan sillä laajemmin sitä insti- teknologi näkisi modernin sanoma- tuutiota, joksi journalistisen toi- lehden- tai ylipäänsä journalisti- minnan harjoittaminen on kiteytynyt. sen käytännön - olemassaolon asiak- Tämän ehkä hiusten halkomiselta si, jota ei ole tarvis pohtia. Kun kuullostavan eronteon tärkeyttä hän saa toimekseen tutkia, miten se havainnollistaa se, että jos ym- voisi toteuttaa määrättyä tehtävää märrämme käytännön siten kuin se yhä tehokkaammin, yksinkertaisem- arkisesti ymmärretään, journalis- min jne., hän ei rupea kyselemään, tisen käytännön kritiikki tarkoit- onko sen olemassaolo ymmärrettävis- taisi vain journalistisen ammatti- sä tästä tehtävästä käsin; hän ot- toiminnan kritiikkiä, mutta jos ym- taa tämän annettuna. - Tähänastinen märrämme käytännön siten kuin sen tiedotusopillinen tutkimus ei liene itse tässä ymmärrän, journalisti- tällaista tietoa paljoakaan tarjon- sen käytännön kritiikki tarkoittai- nut. Sen merkitys sosiaaliteknolo- si koko journalistisen instituution gisesta näkökulmasta lieneekin su- kritiikkiä ammattitoimintoineen pistunut siihen, että se on tarjon- kaikkineen. Ts. se tarkoittaisi sen nut joitakin aineksia vallitsevaa selvittämistä, mistä tuossa insti- journalistista käytäntöä koskevan tuutiossa on kyse. - En seuraavassa yleiskuvan muodostamiseksi alaa
opiskelevien tiedolliseksi tausta- aineistoksi.
Päinvastoin kuin sosiaalitekno- logia kriittistä yhteiskuntatietei- lijää kiinnostaa suuresti se kysy- mys, mistä modernissa sanomalehdes- sä- tai journalistisessa käytän- nössä ylipäätään - on kyse. Mistä siinä sitten voisi olla kyse? Edel- lisessä Popperia hieman muunnellees- sa lainauksessa tuli esiin kaksi mahdollisuutta: sanomalehtitoimin- nassa voi olla kyse voiton tavoit- telusta tai yhteisen hyvän palvele- misesta, so. yleisön tiedon tarpei- den tyydyttämisestä. Ensikuulemalta ajatus näistä kahdesta tehtävästä saattaa tuntua osuvalta ja jopa ra- dikaalilta - asetetaanhan siinä toi- seksi tehtäväksi suoraan voiton ta- voittelu. Kuitenkaan tämä ajatus ei kaikesta radikaalisuudestaan huoli- matta ylitä arkis-käytännöllistä ymmärrystä missään mielessä. Itse asiassahan voiton tavoittelu eli rahan sijoittaminen enemmän rahaa tuottavalla tavalla on juuri kapi- talistin arkista 'ammattikäytän- töä'. - Jatkakaamme kuitenkin tar- kastelemalla edellisen kahden teh- tävän suhdetta. Puhdas arkiajattelu pitänee yleisön tiedon tarpeiden tyydyttämistä näistä kahdesta teh- tävästä ensisijaisena. Kuitenkin jotta sanomalehti voisi täyttää tä- män tehtävänsä, sen on tuotettava ainakin kulut takaisin, mieluummin jopa voittoa, jotta sitä voitaisiin kehittää ensisijaisessa tehtäväs- sään. Ts. taloudellinen puoli oli- si vain toissijainen, ensisijaisen yleisönpalvelutehtävän vaatima mo- mentti. Tämä puhtaasti arkis-käy- tännöllinen käsitys perustuu- ku- ten vastaavat käsitykset yleensä- kin - välittömimpään ja ilmeisim- pään käytäntöön: juuri tietojen vä- littäminenhän on lehdistön työssä ilmeisintä ja näkyvintä.
Nyt saattaa näyttää siltä, että näiden kahden tehtävän suhtP.en
kääntäminen päinvastaiseksi - so.
se ajatus, että lehden välittömän käytännöllisesti ensisijaiseksi esittäytyvä tiedonvälitystehtävä olisikin toissijainen, välttämätön ainoastaan siksi, että lehden kus- tantamiseen sijoitettu rahapääoma lisäisi arvoaan tai vähintäänkin selviytyisi kustannusalan sisäises- sä kilpailussa- ylittäisi arkis- käytännöllisen ymmärryksen. Tämän ajatuksen esitti aikoinaan esim.
Saksan ensimmäisen, v. 1916 Leip- zigiin perustetun sanomalehtitie- teellisen laitoksen johtaja Karl BUcher, joka määritteli sanomaleh- den "yritykseksi, joka tuottaa il- moitustilaa tavarana myydäkseen sen toimituksen i sen osansa avulla"
(lainattu Bethin ja Prossin 1976, ll mukaan). BUcher tarkensi tätä ajatustaan esim. seuraavasti:
"Toimituksellinen osa on vain keino päämäärään. Jälkimmäinen muodostuu yksinomaan ilmoitustilan myynnistä;
saadakseen tälle kauppatavaralle mahdollisimman paljon ostajia kiin- nittää kustantaja huomiotaan myös toimitukselliseen osaan ja yrittää lisätä suosiotaan ohjaamalla varo- ja jälkimmäiselle. Sillä mitä enem- män lehdellä on tilaajia, sitä enem- män se saa ilmoituksia." (lainattu K. Pietilän 1978, 245 mukaan). Sa- man asian BUcher on lausunut myös seuraavasti: "Yrittäjä ei pyri - kuten naiivit ihmiset luulevat - edustamaan yleistä etua ja levittä- mään kulttuurin saavutuksia vaan
hankkimaan voittoa ilmoitustilaa myymällä. Sanomalehden sisältö on vain tätä tarkoitusta palveleva, kuluja lisäävä välikappale. Kuuluu kulttuurimaailman ihmeisiin, että se tällaista tilannetta sietää."
(lainattu Bethin ja Prossin 1976, ll mukaan).
Miten on, ylittävätkö BUcherin ajatukset arkis-käytännöllisen ym- märryksen? Tähän kysymykseen on mahdotonta antaa edellisten lai-
nausten perusteella mitään yksise- litteistä vastausta, sillä yleis- luontoisuudessaan ne mahdollista- vat hyvinkin erisuuntaisten tulkin- tojen esittämisen. Kuitenkin ne jo- ka tapauksessa viittaavat oikeaan suuntaan. - Ennen kuin jatkan, on tässä yhteydessä eräs metodologinen huomautus paikallaan. - Vielä ny- kyäänkin ajatellaan varsin yleises- ti niin, että tiede etenee induk- tiivisesti, ts. että tieteellinen työ alkaa 11havainto- ja kokemusto- sioiden kokoamisella, jota seuraa sitten niiden yleistäminen, abstra- hointi tai idealisointi. Tämän abs- trahoinnin kautta saavutetut yleis- tykset ja yleiset lauseet muodosta- vat tutkimuksen tuloksen." (V. Pie- tilä 1979b, 65). Tämä käsitys on kuitenkin osoittautunut hyvin ky- seenalaiseksi. Esim. Kuhn (1970) päätyi luonnontieteen kehitystä koskeneiden tutkimustensa pohjalta päinvastaiseen käsitykseen. Tämän käsityksen mukaan tieteenharjoituk- sessa on olennaisesti kyse pyrki- myksestä käsittää todellisuus mää- rätyn teoreettisen idean pohjalta - idean, joka usein pitkälti tie- dostamatta jäävine implikaatioineen muodostaa ns. paradigman. Tutkimus on tällöin paradigman tai sitä il- mentävän teorian artikulointia eli pyrkimystä sovittaa todellisuutta tuohon teoriaan (ks. Kuhn 1970, 23- 34; vrt. myös Verronen 1978, 18-23 ja 1979, 124-134). Sikäli kuin to- dellisuudesta löytyy ilmiöitä, joi- ta ei saada siihen 'taivutettua', sitä artikuloiva tiede joutuu krii- siin, joka ratkeaa lopulta siten, että syntyy jokin uusi teoreetti- nen idea. - Myös yhteiskuntatiede voidaan parhaimmillaan ymmärtää pyrkimykseksi käsittää yhteiskunta jonkin teoreettisen idean pohjalta.
Tässä esityksessä lähdetään siitä teoreettisesta ideasta, että kapi- talistisessa yhteiskunnassa ihmis- ten käytäntöä hallitsee tavaran lo-
giikka, joka toteutuu siinä 11Spon- taanisti, luonnonvoimaisesti" (K.
Pietilä 1978, 232) - so. ilman että sitä olisi tietoisesti tahdottu tai sen olemassaoloa edes tunnistettu.
Miten moderni sanomalehti on tältä pohjalta ymmärrettävissä?
Karkeasti hahmotellen seuraavalla tavalla. Sitä mukaa kun kävi ilmi, että sanomalehden kustannustoimi on yksi tuotannonala, millä pääoma saa
arvonsa kasvamaan, tuolle alalle astui yhä lisää yksittäisiä pää- omia. Yksittäisinä pääomina ne jou- tuivat vääjäämättä kilpailuun kes- kenään. Sanomalehdistössä tämä kil- pailutilanne asettaa lehdille pakon pyrkiä lisäämään levikkiään, sillä tämä merkitsee yhtäältä tilaustulo- jen kasvua ja toisaalta - kuten BUcher asian esitti - "mitä enemmän lehdellä on tilaajia, sitä enemmän se saa ilmoituksia". Tätä modernil- le sanomalehtitoiminnalle ominaista kilpailutilannetta ja sitä, miten se kehittyy, on usein tarkasteltu ns. levikkikierteen nimellä tunnet- tuna ilmiönä - ilmiönä, jota esim.
Okkonen (1974, 86) kuvaa seuraavas- ti: 11Sanomalehdet kilpailevat kak- silla markkinoilla, myynti- ja il- moitusmarkkinoilla, jotka ovat kes-
kenään vaikutussuhteessa. Tälle melko selvästi lainalaiselle vaiku- tussuhteelle on annettu nimi levik- kikierre ( ... ). Sen keskeinen aja- tus on tämä: Levikkikilpailun omas- sa 1 uokassaan, 'sarjassaan' ( ... ) voittanut lehti saa palkintona enemmän ilmoituksia ja ilmoitustu- loja kuin levikkikilpailussa hävin- nyt saman sarjan lehti. Näin se voi käyttää enemmän rahaa tuotteen ke- hittämiseen kuin hävinnyt kilpaili- ja ja voi siten palvella paremmin lukijoita; se saa lisää levikkiä ja sen johdosta enemmän ilmoituksia, enemmän rahaa, paremman tuotteen, enemmän lukijoita ... ".
Nyt tässä yhteydessä herää joi- denkin mielessä epäilemättä seuraa-
va kysymys: jos se kilpailutilanne, jossa moderni sanomalehdistö on toi- minut, tiedostetaan jopa niin, että se osataan kuvata levikkikierteenä, miten voidaan väittää - niin kuin edellä tein - että se tavaran lo- giikka, mikä tässä toteutuu, toteu- tuisi ilman että sen olemassaoloa olisi edes tunnistettu? Tähän kysy- mykseen voidaan vastata yksinkertai- sesti seuraavalla vastakysymyksellä:
tunnistavatko ne todella, jotka pu- huvat levikkikierteestä Okkosen ta- voin, että kyseessä on yksi tavaran logiikan ilmenemismuoto. Tätä he eivät tee. Ts. he yhtäältä eivät näe sitä, mitä kapitalistinen kil- pailu oikeastaan on - so. että se
"asettaa kapitalistisen tuotantota- van sisäiset lait jokaisen yksityi- sen kapitalistin noudatettaviksi ul- koisiksi pakkolaeiksi11 (f~arx 1974, 532) - ja toisaalta he katsoessaan kilpailun joksikin toimintaan luon- nostaan kuuluvaksi näkevät sen ikään kuin vain reunaehdoksi, jon- ka puitteissa ihmisen sinänsä vapaa toiminta toteutuu. Tästä syystä si- tä mahdollisuutta, että toiminta itse asiassa saa sen muodon, minkä sen puitteet sille antavat- minkä kautta nuo puitteet astuvat toimin- nan sisään asettaen sille sen lo- giikan, mitä se toteuttaa (ks. V.
Pietilä 1980, 18-19) - ei lainkaan huomata ottaa varteen. Niinpä Okko- nenkin puhuu vain siitä, miten kil- pailussa voittaminen lisää ja siinä häviäminen vähentää mahdollisuuksia kehitellä tuotetta, mutta ei näe lainkaan sitä, miten koko journa- listinen toiminta on kilpailun mää- räämää.
Miten se on kilpailun määräämää?
Tarkastelkaamme asiaa uutismuodon osalta. - Koska yleisö pitkälti työnjaollistuneessa yhteiskunnassa on elämänkokemuksiltaan ja siten makunsa ja kiinnostuksiensa puoles- ta hyvin heterogeeninen joukko, lehden on otettava tämä huomioon,
7
jos se haluaa selvitä levikkikil- pailussa. Ts. sen on pyrittävä ~ar joamaan 'jokaiselle jotakin'. Toi- saalta tämä sisällöllinen moninai- suus on saavutettava mahdollisimman pienin kustannuksin, mikä asettaa rajoja käytettävissä olevalle ti- lalle ja ajalle. Näin ollen lankeaa kuin luonnostaan, että normaaliksi uutiseksi tulee lyhyt tapahtumauu- tinen, joka kertoo useinkin vain sen, mitä tapahtui, mutta ei erit- tele tapahtuneen syitä, ei sijoita sitä laajempiin yhteyksiinsä tms. Kuten esim. Okkonen (1974, 212) re- hellisesti toteaa, "(l)ehdelle on edullista - tilaa ja siten paperia eli rahaa säästäen- tarjota luki- jalle tämän haluama tieto tiiviissä paketissa". Niinpä sanomalehden uu- tisjutun on oltava "vain asiaa si- sältävä, mahdollisimman lyhyt ja tiivis" (sama, 213). - Se moninai- suuden kirjava kaaos - kaaos, jonka me silti jäsennämme kosmokseksi - joka lyhyiden, toisiinsa yleensä mitenkään liittymättömien 'uutispa-
lojen' muodossa levittäytyy eteemme lehden avatessamme, on siis seura- usta pyrkimyksestä saavuttaa mah- dollisimman suuri osa heterogeenis- ta yleisöä mahdollisimman vähän ti- laa, aikaa ja kustannuksia asiaan uhraten.
Okkonen antaa ymmärtää, että tä- mä uutismuoto on seurausta lukijoi- den kysynnästä - tai ainakin että se vastaa sitä, mitä lukijat halua- vat - kirjoittaessaan seuraavasti (sama, 212): 11Lukija haluaa sanoma- lehdestä tuoreita tietoja, haluaa ne nopeasti ja helposti. 11 Siinä mie- lessä Okkonen on luonnollisestikin oikeassa, että ellei lukijakunta
'haluaisi' lehteään sellaisena kuin se sen saa - so. jos se rupeaisi sanomaan tilauksiaan irti - lehdel- le tulisi tietysti kiire ruveta ko- keilemaan aiemmin käyttämistään poikkeavia muoto- ja sisältöratkai- suja siinä toivossa, että jokin
nausten perusteella mitään yksise- litteistä vastausta, sillä yleis- luontoisuudessaan ne mahdollista- vat hyvinkin erisuuntaisten tulkin- tojen esittämisen. Kuitenkin ne jo- ka tapauksessa viittaavat oikeaan suuntaan. - Ennen kuin jatkan, on tässä yhteydessä eräs metodologinen huomautus paikallaan. - Vielä ny- kyäänkin ajatellaan varsin yleises- ti niin, että tiede etenee induk- tiivisesti, ts. että tieteellinen työ alkaa 11havainto- ja kokemusto- sioiden kokoamisella, jota seuraa sitten niiden yleistäminen, abstra- hointi tai idealisointi. Tämän abs- trahoinnin kautta saavutetut yleis- tykset ja yleiset lauseet muodosta- vat tutkimuksen tuloksen." (V. Pie- tilä 1979b, 65). Tämä käsitys on kuitenkin osoittautunut hyvin ky- seenalaiseksi. Esim. Kuhn (1970) päätyi luonnontieteen kehitystä koskeneiden tutkimustensa pohjalta päinvastaiseen käsitykseen. Tämän käsityksen mukaan tieteenharjoituk- sessa on olennaisesti kyse pyrki- myksestä käsittää todellisuus mää- rätyn teoreettisen idean pohjalta - idean, joka usein pitkälti tie- dostamatta jäävine implikaatioineen muodostaa ns. paradigman. Tutkimus on tällöin paradigman tai sitä il- mentävän teorian artikulointia eli pyrkimystä sovittaa todellisuutta tuohon teoriaan (ks. Kuhn 1970, 23- 34; vrt. myös Verronen 1978, 18-23 ja 1979, 124-134). Sikäli kuin to- dellisuudesta löytyy ilmiöitä, joi- ta ei saada siihen 'taivutettua', sitä artikuloiva tiede joutuu krii- siin, joka ratkeaa lopulta siten, että syntyy jokin uusi teoreetti- nen idea. - Myös yhteiskuntatiede voidaan parhaimmillaan ymmärtää pyrkimykseksi käsittää yhteiskunta jonkin teoreettisen idean pohjalta.
Tässä esityksessä lähdetään siitä teoreettisesta ideasta, että kapi- talistisessa yhteiskunnassa ihmis- ten käytäntöä hallitsee tavaran lo-
giikka, joka toteutuu siinä 11Spon- taanisti, luonnonvoimaisesti" (K.
Pietilä 1978, 232) - so. ilman että sitä olisi tietoisesti tahdottu tai sen olemassaoloa edes tunnistettu.
Miten moderni sanomalehti on tältä pohjalta ymmärrettävissä?
Karkeasti hahmotellen seuraavalla tavalla. Sitä mukaa kun kävi ilmi, että sanomalehden kustannustoimi on yksi tuotannonala, millä pääoma saa arvonsa kasvamaan, tuolle alalle astui yhä lisää yksittäisiä pää- omia. Yksittäisinä pääomina ne jou- tuivat vääjäämättä kilpailuun kes- kenään. Sanomalehdistössä tämä kil- pailutilanne asettaa lehdille pakon pyrkiä lisäämään levikkiään, sillä tämä merkitsee yhtäältä tilaustulo- jen kasvua ja toisaalta - kuten BUcher asian esitti - "mitä enemmän lehdellä on tilaajia, sitä enemmän se saa ilmoituksia". Tätä modernil- le sanomalehtitoiminnalle ominaista kilpailutilannetta ja sitä, miten se kehittyy, on usein tarkasteltu ns. levikkikierteen nimellä tunnet- tuna ilmiönä - ilmiönä, jota esim.
Okkonen (1974, 86) kuvaa seuraavas- ti: 11Sanomalehdet kilpailevat kak- silla markkinoilla, myynti- ja il- moitusmarkkinoilla, jotka ovat kes-
kenään vaikutussuhteessa. Tälle melko selvästi lainalaiselle vaiku- tussuhteelle on annettu nimi levik- kikierre ( ... ). Sen keskeinen aja- tus on tämä: Levikkikilpailun omas- sa 1 uokassaan, 'sarjassaan' ( ... ) voittanut lehti saa palkintona enemmän ilmoituksia ja ilmoitustu- loja kuin levikkikilpailussa hävin- nyt saman sarjan lehti. Näin se voi käyttää enemmän rahaa tuotteen ke- hittämiseen kuin hävinnyt kilpaili- ja ja voi siten palvella paremmin lukijoita; se saa lisää levikkiä ja sen johdosta enemmän ilmoituksia, enemmän rahaa, paremman tuotteen, enemmän lukijoita ... ".
Nyt tässä yhteydessä herää joi- denkin mielessä epäilemättä seuraa-
va kysymys: jos se kilpailutilanne, jossa moderni sanomalehdistö on toi- minut, tiedostetaan jopa niin, että se osataan kuvata levikkikierteenä, miten voidaan väittää - niin kuin edellä tein - että se tavaran lo- giikka, mikä tässä toteutuu, toteu- tuisi ilman että sen olemassaoloa olisi edes tunnistettu? Tähän kysy- mykseen voidaan vastata yksinkertai- sesti seuraavalla vastakysymyksellä:
tunnistavatko ne todella, jotka pu- huvat levikkikierteestä Okkosen ta- voin, että kyseessä on yksi tavaran logiikan ilmenemismuoto. Tätä he eivät tee. Ts. he yhtäältä eivät näe sitä, mitä kapitalistinen kil- pailu oikeastaan on - so. että se
"asettaa kapitalistisen tuotantota- van sisäiset lait jokaisen yksityi- sen kapitalistin noudatettaviksi ul- koisiksi pakkolaeiksi11 (f~arx 1974, 532) - ja toisaalta he katsoessaan kilpailun joksikin toimintaan luon- nostaan kuuluvaksi näkevät sen ikään kuin vain reunaehdoksi, jon- ka puitteissa ihmisen sinänsä vapaa toiminta toteutuu. Tästä syystä si- tä mahdollisuutta, että toiminta itse asiassa saa sen muodon, minkä sen puitteet sille antavat- minkä kautta nuo puitteet astuvat toimin- nan sisään asettaen sille sen lo- giikan, mitä se toteuttaa (ks. V.
Pietilä 1980, 18-19) - ei lainkaan huomata ottaa varteen. Niinpä Okko- nenkin puhuu vain siitä, miten kil- pailussa voittaminen lisää ja siinä häviäminen vähentää mahdollisuuksia kehitellä tuotetta, mutta ei näe lainkaan sitä, miten koko journa- listinen toiminta on kilpailun mää- räämää.
Miten se on kilpailun määräämää?
Tarkastelkaamme asiaa uutismuodon osalta. - Koska yleisö pitkälti työnjaollistuneessa yhteiskunnassa on elämänkokemuksiltaan ja siten makunsa ja kiinnostuksiensa puoles- ta hyvin heterogeeninen joukko, lehden on otettava tämä huomioon,
7
jos se haluaa selvitä levikkikil- pailussa. Ts. sen on pyrittävä ~ar
joamaan 'jokaiselle jotakin'. Toi- saalta tämä sisällöllinen moninai- suus on saavutettava mahdollisimman pienin kustannuksin, mikä asettaa rajoja käytettävissä olevalle ti- lalle ja ajalle. Näin ollen lankeaa kuin luonnostaan, että normaaliksi uutiseksi tulee lyhyt tapahtumauu- tinen, joka kertoo useinkin vain sen, mitä tapahtui, mutta ei erit- tele tapahtuneen syitä, ei sijoita sitä laajempiin yhteyksiinsä tms.
Kuten esim. Okkonen (1974, 212) re- hellisesti toteaa, "(l)ehdelle on edullista - tilaa ja siten paperia eli rahaa säästäen- tarjota luki- jalle tämän haluama tieto tiiviissä paketissa". Niinpä sanomalehden uu- tisjutun on oltava "vain asiaa si- sältävä, mahdollisimman lyhyt ja tiivis" (sama, 213). - Se moninai- suuden kirjava kaaos - kaaos, jonka me silti jäsennämme kosmokseksi - joka lyhyiden, toisiinsa yleensä mitenkään liittymättömien 'uutispa-
lojen' muodossa levittäytyy eteemme lehden avatessamme, on siis seura- usta pyrkimyksestä saavuttaa mah- dollisimman suuri osa heterogeenis- ta yleisöä mahdollisimman vähän ti- laa, aikaa ja kustannuksia asiaan uhraten.
Okkonen antaa ymmärtää, että tä- mä uutismuoto on seurausta lukijoi- den kysynnästä - tai ainakin että se vastaa sitä, mitä lukijat halua- vat - kirjoittaessaan seuraavasti (sama, 212): 11Lukija haluaa sanoma- lehdestä tuoreita tietoja, haluaa ne nopeasti ja helposti. 11 Siinä mie- lessä Okkonen on luonnollisestikin oikeassa, että ellei lukijakunta
'haluaisi' lehteään sellaisena kuin se sen saa - so. jos se rupeaisi sanomaan tilauksiaan irti - lehdel- le tulisi tietysti kiire ruveta ko- keilemaan aiemmin käyttämistään poikkeavia muoto- ja sisältöratkai- suja siinä toivossa, että jokin
niistä saisi vastakaikua yleisön taholta ja pysäyttäisi levikin ale- nemisen. Tämä ei merkitse muuta kuin sitä, että tavaralla on oltava käyttöarvo, jotta sillä voisi olla arvoa eli jotta se vaihtuisi mark- kinoilla rahaan tai toisiin tava- roihin. Uutismuodon kehitys voi- daankin - vähintäänkin hyvin perus- teltavissa olevana hypoteesina - ajatella tietynlaiseksi 'luonnonva- linnalliseksi' prosessiksi, jossa lehdet 'mutatoiden' pyrkivät etsi- mään kulloinkin sitä muotoa, joka mahdollisimman pienin kustannuksin tuottaisi mahdollisimman suuren ky- synnän (tietysti kulloinenkin kil- pailutilanne huomioonottaen). -Ny- kytsin journalististen tuotteiden muoto lienee tulossa yhä riippuvai- semmaksi siitä teknologiasta, mitä lehdet kustannusten vähentämiseksi yhä enenevässä määrin ottavat käyt-
töönsä.
Se, että uutinen saa normaalisti lyhyen, tietystä tapahtumasta ker- tovan tapahtumauutisen muodon, on tietysti vain osa uutismuodon prob- lematiikkaa. Kiinnittäkäämme tässä huomiota sen erääseen toiseen osaan, nimittäin uutisen rakenteeseen. Ku- ten esim. Okkosen kirjasta saamme lukea (sama, 214-233), uutinen on syytä rakentaa ns. käännetyn pyra- midin ideaa noudattaen, jossa tie- toja ei esitetä kronologisessa jär- jestyksessä vaan niiden arvioidus- sa tärkeys- tai uutisarvoisuusjär- jestyksessä. Toiseksi sen kirjoit- tamisessa pitäisi noudattaa ns.
elementtitekniikkaa eli kirjoittaa sellaisia aina yhden tiedon tai asian sisältäviä kappaleita, joi- den välillä ei ole "sanayhteyttä tai senlaatuista ajatusyhteyttä, että lukija ei kappaleen tekstiä ymmärrä ilman edellisen kappaleen
lukemista. Viittaukset edellä ol- leeseen tai myöhemmin tulevaan ovat kiellettyjä." (sama, 230).
Uutisen tällainen rakenne on jäl-
leen seurausta kilpailun journalis- tiselle toiminnalle asettamista puitteista. Sen aineksen, millä toimitus täyttää ilmoituksilta yli- jäävän tilan saattaakseen sen avul- la nuo ilmoitukset mahdollisimman laajan lukijakunnan nähtäville, täytyy olla toisaalta lukijoihin vetoavaa ja toisaalta mahdollisim- man nopeasti ja joustavasti muun- neltavissa - etenkin lyhennettä- vissä - olevaa. Aloittaminen uutis- arvoisimmasta tiedosta tyydyttää ensiksimainitun ja elementtitek- niikkakirjoittaminen toiseksi mai- nitun vaatimuksen. - Mielenkiin- toista on, että käännetty pyramidi on tietyn historiallisen itsestään- selvyyden eli kronologisen kerron- tamuodon särkemistä - särkemistä, mikä ei kuitenkaan tapahdu ihmisten ajattelemaan herättämisen tarkoi- tuksessa vaan mikä seuraa kilpai- lun toiminnalle asettamista puit- teista.
II I
Edellä s~&toin tarkastella vain j6i- takin journalististen 'tuotteiden' ja siten journalistisen toiminnan muotoja. On korostettava, että näma muodot eivät ole syntyneet minkään tieteen tutkimustuloksille rakentu- neen pitkän tähtäyksen suunnittelun tuloksena, vaan niiden muotoutumi- sessa on ollut kyse pikemminkin ko- konaisuutena hallitsemattomasta
'luonnonvalinnasta', missä kulloin- kin ne muodot ovat säilyneet, jotka ovat tuottaneet riittävän kysynnän pienimmillä kustannuksilla, kun taas muut ovat hävinneet. Tässä mie- lessä ei tietysti journalistin am- mattikäytäntökään ole muotoutunut tieteellisesti. Mitä tällöin tarkoi- tetaan kun journalismiin liittye~
puhutaan tieteellisyys-ammatillisuu- desta? Sillä voidaan tarkoittaa en- sinnäkin sitä, että tiedettä hyväk-
sikäyttäen pyritään työvoimaa kva- lifioimaan niin, että se on mahdol- lisimman sopivaa toimittajan työteh- täviin sellaisina, millaisiksi pää- oman logiikka ne kulloinkin 'luon- nonvoimaisesti' muovaa. Toisaalta sillä voidaan tarkoittaa journalis- tisen toiminnan muotojen hahmotte- lua tieteellisesti perustellulta pohjalta ja lähtien siitä, että journalistin ensisijainen tehtävä on toimia tiedottajana, ei arvonli- säyksen välikappaleena. Käsittääk- seni käsite tieteellisyys-ammatil- lisuus on pyritty ymmärtämään juuri tässä jälkimmäisessä merkityksessä
kun sitä on käytetty esim. Tampe- reen yliopiston tiedotusopin lai- toksella käydyn koulutusohjelmakes- kustelun yhteydessä.
Yrittäkäämme nyt luonnostella, millaisena tieteellinen ammattikäy- täntö eli tieteellisyys-ammatilli- suus jälkimmäisessä mielessä ymmär- rettynä Tampereen yliopiston tiedo- tusopin laitoksella nähdään. Asias- ta ei ole olemassa mitään nimenoma- ista esitystä, mutta erinäisten lähteiden - ennen muuta Hemanuksen ja Tervosen (19SO) objektiivisuus- teoksen, Miettisen, Kalliomäen ja Suomisen (1978) journalistista työ- prosessia koskevan kirjan ja miksei myös Ahmavaaran (1975) Informaatio-
kirjan- perusteella voidaan jon- kinlainen yleiskuva asiasta hahmot- taa. Jäsennettäköön journalistinen työprosessi tätä varten yksinker- taisesti kolmeen vaiheeseen: jutun aiheenvalintaan, sitä varten tar- vittavien tietojen kokoamiseen ja jutun kirjoittamiseen. - Ensiksikin, millaista on tieteellis-ammatilli-
nen aiheenvalinta? Se on sellaista, missä toimittaja ei turvaudu vain
kuuluisaan 'uutisnenäänsä' eikä va- litse aiheitaan rutiininomaiseen ja totuttuun tapaan, vaan hän pyrkii
kertomaan ennen muuta merkittävistä asioista ja valitsee aiheensa tämän pyrkimyksen kannalta sopivien -
vaikkapa Ahmavaaran (1975, 116-125) tai Miettisen (1977, 262-264) esit- tämien - uutiskriteerien perusteel- la. Hän pyrkii kirjoittamaan esim. asioista, jotka ovat tärkeitä kou- raisten voimakkaasti laajoja ihmis- joukkoja, ja karttamaan vähäpätöi- siä asioita, jotka vain sipaisevat enintään muutamaa ihmistä.
Valittua aihetta koskevia tieto- ja koottaessa on pidettävä silmällä erityisesti sitä, että asia voitai- siin raportoida niiden pohjalta ob- jektiivisesti. Tietojen on siis ol- tava todenmukaisia ja olennaisia
(ks. Hemanus & Tervonen 1980, 110- 114). Ts. asiaa koskevia tietoja koottaessa on huolehdittava siitä, että ne eivät ole itse asian kan- nalta virheellisiä eivätkä harhaan- johtavia vaan vastaavat asian to- dellista tilaa. Toisaalta niiden on oltava asian kannalta olennaisia~
ts. ne eivät saa jäädä sinänsä to- sien mutta mielivaltaisesti tai tarkoitushakuisesti valittujen yk- sityiskohtien kokoelmaksi. Viime kädessä joukkotiedotukselta "on ( ... ) vaadittava, että siinä ei tyydytä vain kuvaamaan tapahtumien, asiantilojen yms. ilmiötasoa eli pintaa vaan siinä myös paljaste- taan ilmiön alla piilevä olemus" (sama, 112; kurs.poist.). Itse ju- tun kirjoittamisesta on esitetty vähemmän vastaavia ohjeita. Tosin esim. Miettinen, Kalliomäki ja Suo- minen (1978, 124-125) korostavat- toisin kuin Okkonen käännettyine pyramideineen - jutun jäsentämistä niin, että "kuvattava asia tulee selkeästi ja oikeasuhtaisesti. e- siin". Heidän mukaansa (sama, 125)
"on vain harvoin paikallaan lähteä kuvaamaan" asiaa "jostakin yksi- tyiskohdasta". Parempi on "lähteä liikkeelle niin, että vastaanottaja saa heti kokonaisvaltaisen käsityk- sen esille tulevasta asiasta" (sa- ma). He tähdentävät myös, että toi- mittajan pitäisi aina miettiä ja ot-
niistä saisi vastakaikua yleisön taholta ja pysäyttäisi levikin ale- nemisen. Tämä ei merkitse muuta kuin sitä, että tavaralla on oltava käyttöarvo, jotta sillä voisi olla arvoa eli jotta se vaihtuisi mark- kinoilla rahaan tai toisiin tava- roihin. Uutismuodon kehitys voi- daankin - vähintäänkin hyvin perus- teltavissa olevana hypoteesina - ajatella tietynlaiseksi 'luonnonva- linnalliseksi' prosessiksi, jossa lehdet 'mutatoiden' pyrkivät etsi- mään kulloinkin sitä muotoa, joka mahdollisimman pienin kustannuksin tuottaisi mahdollisimman suuren ky- synnän (tietysti kulloinenkin kil- pailutilanne huomioonottaen). -Ny- kytsin journalististen tuotteiden muoto lienee tulossa yhä riippuvai- semmaksi siitä teknologiasta, mitä lehdet kustannusten vähentämiseksi yhä enenevässä määrin ottavat käyt-
töönsä.
Se, että uutinen saa normaalisti lyhyen, tietystä tapahtumasta ker- tovan tapahtumauutisen muodon, on tietysti vain osa uutismuodon prob- lematiikkaa. Kiinnittäkäämme tässä huomiota sen erääseen toiseen osaan, nimittäin uutisen rakenteeseen. Ku- ten esim. Okkosen kirjasta saamme lukea (sama, 214-233), uutinen on syytä rakentaa ns. käännetyn pyra- midin ideaa noudattaen, jossa tie- toja ei esitetä kronologisessa jär- jestyksessä vaan niiden arvioidus- sa tärkeys- tai uutisarvoisuusjär- jestyksessä. Toiseksi sen kirjoit- tamisessa pitäisi noudattaa ns.
elementtitekniikkaa eli kirjoittaa sellaisia aina yhden tiedon tai asian sisältäviä kappaleita, joi- den välillä ei ole "sanayhteyttä tai senlaatuista ajatusyhteyttä, että lukija ei kappaleen tekstiä ymmärrä ilman edellisen kappaleen
lukemista. Viittaukset edellä ol- leeseen tai myöhemmin tulevaan ovat kiellettyjä." (sama, 230).
Uutisen tällainen rakenne on jäl-
leen seurausta kilpailun journalis- tiselle toiminnalle asettamista puitteista. Sen aineksen, millä toimitus täyttää ilmoituksilta yli- jäävän tilan saattaakseen sen avul- la nuo ilmoitukset mahdollisimman laajan lukijakunnan nähtäville, täytyy olla toisaalta lukijoihin vetoavaa ja toisaalta mahdollisim- man nopeasti ja joustavasti muun- neltavissa - etenkin lyhennettä- vissä - olevaa. Aloittaminen uutis- arvoisimmasta tiedosta tyydyttää ensiksimainitun ja elementtitek- niikkakirjoittaminen toiseksi mai- nitun vaatimuksen. - Mielenkiin- toista on, että käännetty pyramidi on tietyn historiallisen itsestään- selvyyden eli kronologisen kerron- tamuodon särkemistä - särkemistä, mikä ei kuitenkaan tapahdu ihmisten ajattelemaan herättämisen tarkoi- tuksessa vaan mikä seuraa kilpai- lun toiminnalle asettamista puit- teista.
II I
Edellä s~&toin tarkastella vain j6i- takin journalististen 'tuotteiden' ja siten journalistisen toiminnan muotoja. On korostettava, että näma muodot eivät ole syntyneet minkään tieteen tutkimustuloksille rakentu- neen pitkän tähtäyksen suunnittelun tuloksena, vaan niiden muotoutumi- sessa on ollut kyse pikemminkin ko- konaisuutena hallitsemattomasta
'luonnonvalinnasta', missä kulloin- kin ne muodot ovat säilyneet, jotka ovat tuottaneet riittävän kysynnän pienimmillä kustannuksilla, kun taas muut ovat hävinneet. Tässä mie- lessä ei tietysti journalistin am- mattikäytäntökään ole muotoutunut tieteellisesti. Mitä tällöin tarkoi- tetaan kun journalismiin liittye~
puhutaan tieteellisyys-ammatillisuu- desta? Sillä voidaan tarkoittaa en- sinnäkin sitä, että tiedettä hyväk-
sikäyttäen pyritään työvoimaa kva- lifioimaan niin, että se on mahdol- lisimman sopivaa toimittajan työteh- täviin sellaisina, millaisiksi pää- oman logiikka ne kulloinkin 'luon- nonvoimaisesti' muovaa. Toisaalta sillä voidaan tarkoittaa journalis- tisen toiminnan muotojen hahmotte- lua tieteellisesti perustellulta pohjalta ja lähtien siitä, että journalistin ensisijainen tehtävä on toimia tiedottajana, ei arvonli- säyksen välikappaleena. Käsittääk- seni käsite tieteellisyys-ammatil- lisuus on pyritty ymmärtämään juuri tässä jälkimmäisessä merkityksessä kun sitä on käytetty esim. Tampe- reen yliopiston tiedotusopin lai- toksella käydyn koulutusohjelmakes- kustelun yhteydessä.
Yrittäkäämme nyt luonnostella, millaisena tieteellinen ammattikäy- täntö eli tieteellisyys-ammatilli- suus jälkimmäisessä mielessä ymmär- rettynä Tampereen yliopiston tiedo- tusopin laitoksella nähdään. Asias- ta ei ole olemassa mitään nimenoma- ista esitystä, mutta erinäisten lähteiden - ennen muuta Hemanuksen ja Tervosen (19SO) objektiivisuus- teoksen, Miettisen, Kalliomäen ja Suomisen (1978) journalistista työ- prosessia koskevan kirjan ja miksei myös Ahmavaaran (1975) Informaatio- kirjan- perusteella voidaan jon- kinlainen yleiskuva asiasta hahmot- taa. Jäsennettäköön journalistinen työprosessi tätä varten yksinker- taisesti kolmeen vaiheeseen: jutun aiheenvalintaan, sitä varten tar- vittavien tietojen kokoamiseen ja jutun kirjoittamiseen. - Ensiksikin, millaista on tieteellis-ammatilli- nen aiheenvalinta? Se on sellaista, missä toimittaja ei turvaudu vain
kuuluisaan 'uutisnenäänsä' eikä va- litse aiheitaan rutiininomaiseen ja totuttuun tapaan, vaan hän pyrkii kertomaan ennen muuta merkittävistä asioista ja valitsee aiheensa tämän pyrkimyksen kannalta sopivien -
vaikkapa Ahmavaaran (1975, 116-125) tai Miettisen (1977, 262-264) esit- tämien - uutiskriteerien perusteel- la. Hän pyrkii kirjoittamaan esim.
asioista, jotka ovat tärkeitä kou- raisten voimakkaasti laajoja ihmis- joukkoja, ja karttamaan vähäpätöi- siä asioita, jotka vain sipaisevat enintään muutamaa ihmistä.
Valittua aihetta koskevia tieto- ja koottaessa on pidettävä silmällä erityisesti sitä, että asia voitai- siin raportoida niiden pohjalta ob- jektiivisesti. Tietojen on siis ol- tava todenmukaisia ja olennaisia (ks. Hemanus & Tervonen 1980, 110- 114). Ts. asiaa koskevia tietoja koottaessa on huolehdittava siitä, että ne eivät ole itse asian kan- nalta virheellisiä eivätkä harhaan- johtavia vaan vastaavat asian to- dellista tilaa. Toisaalta niiden on oltava asian kannalta olennaisia~
ts. ne eivät saa jäädä sinänsä to- sien mutta mielivaltaisesti tai tarkoitushakuisesti valittujen yk- sityiskohtien kokoelmaksi. Viime kädessä joukkotiedotukselta "on ( ... ) vaadittava, että siinä ei tyydytä vain kuvaamaan tapahtumien, asiantilojen yms. ilmiötasoa eli pintaa vaan siinä myös paljaste- taan ilmiön alla piilevä olemus"
(sama, 112; kurs.poist.). Itse ju- tun kirjoittamisesta on esitetty vähemmän vastaavia ohjeita. Tosin esim. Miettinen, Kalliomäki ja Suo- minen (1978, 124-125) korostavat- toisin kuin Okkonen käännettyine pyramideineen - jutun jäsentämistä niin, että "kuvattava asia tulee selkeästi ja oikeasuhtaisesti. e- siin". Heidän mukaansa (sama, 125)
"on vain harvoin paikallaan lähteä kuvaamaan" asiaa "jostakin yksi- tyiskohdasta". Parempi on "lähteä liikkeelle niin, että vastaanottaja saa heti kokonaisvaltaisen käsityk- sen esille tulevasta asiasta" (sa- ma). He tähdentävät myös, että toi- mittajan pitäisi aina miettiä ja ot-
taa jutussaan huomioon se, "mitä uutta tai yleistä koottujen aineis- tojen perusteella saadaan esille"
(sama; kurs.poist.).
IV
Mikä tässä edellä hahmotellussa kä- sityksessä tieteellisestä ammatti- käytännöstä on kaikkein silmiinpis- tävintä? Yksi silmiinpistävä seikka siinä on se, että vaikka sitä kehi- teltäessä on epäilemättä pyritty jo- honkin muuhun se silti pohjimmiltaan rakentuu hyvin samantapaisille toi- mintamuodoille kuin se ammattikäy- täntö, mihin Okkosen kirja opastaa.
Esim. niin Ahmavaaran kuin Mietti- senkin kehittelemät uutiskriteerit punnitsevat yksittäisiä asioita tai tapahtumia - ts. ne ottavat annettu- na sen, että yksittäisestä tapauk- sesta kertova tapahtumauutinen on luonnollisin uutismuoto. Edelleen vaikka Hemanus ja Tervonen edellyt- tävät, ettei uutistoiminnassa tule pysähtyä asioiden pintaan vaan että siinä on pyrittävä paljastamaan tuon pinnan alla piilevä olemus, jää var- sin epäselväksi, mikä tämä olemus oikein on. Tekijät viitannevat täl- lä käsitteellä yleisiin yhteiskun- nallisiin lainmukaisuuksiin (Hema-
nus & Tervonen 1980, esim. 118-123),
mutta ilmaus "yleiset yhteiskunnal- liset lainmukaisuudet" on kovin epämääräinen ilmaus. Missään koh- dassa tekijät eivät tuo esiin arvoa kapitalistisen yhteiskuntamuodon olemusmääreenä (vrt. K. Pietilä 1979). Lopuksi Miettisen, Kallio- mäen ja Suomisen kirjassa - vaikka tekijät korostavatkin syventämisen ja taustoinnin merkitystä - toistuu jatkuvasti se käsitys, että joukko- tiedotuksen on pyrittävä esittämään havainnoista yhdistettyä ja yleis- tettyä tietoa; so. tietoa, joka - positivistisen tietoteorian mukai- sena (ks. V. Pietilä l979b, 11-18
ja passim.) - ei johda Hemanuksen ja Tervosen edellyttämään olemuksen paljastamiseen.
Toisaalta vaikka tämä ammatti- käytäntökonseptia ei olekaan vielä päässyt irti siitä perustasta, millä vallitseva -Okkosen kirjan mukainen - ammattikäytäntö lepää, se merkit- see silti askelta oikeaan suuntaan.
Tältä kannalta katsoen silmiinpistä- vintä siinä ei olisikaan tuo edellä tarkasteltu seikka vaan se, että se asettuu käytännöllisesti hyvin jyrk- kään ristiriitaan niiden puitteiden kanssa, jotka kilpailu journalisti- selle työlle ja toiminnalle aset- taa. Okkonen (1974, 166) kuvaa toi- mittajan työtä seuraavasti: "Joukko- tiedottajan, kun hän palvelee ajan- kohtaisväiinettä, työnä on välittää lukijalle tietoja äsken esille nous- seesta tai tapahtuneesta, välittää ymmärrettävästi ja mahdollisimman
perusteellisesti - kuitenkin huo- mioonottaen ehdottoman nopeuden ja
rajoitetun tilan vaatimuksen." (al- lev. V.P.). Toisessa yhteydessä hän kirjoittaa seuraavasti (sama, 212- 213): "Sanomalehden juttujen tekijä, toimittaja, tekee työtään paineen alaisena, usein ajan kanssa kilpail- len. Työ ei ole sinisten ajatusten hahmottelua hanhensulalla paperille.
Toimittajalta vaaditaan nopeutta."
Herääkin kysymys, miten normaalissa toimitustyössä voi tällöin olla mahdollista ruveta puntaroimaan pe-
rusteellisesti, miten monia ihmisiä ja miten syvältä mikäkin tapahtuma kouraisee, tai keräämään laajaa tie- toaineistoa ja käyttämään aikaa sen punnintaan, mitkä tiedot siinä ovat todella olennaisia, tai laatimaan siitä perusteltua ja pitkää esitys- tä, missä perustellusti osoitettai- siin tapahtumaan johtanut kehitys ja suhteutettaisiin se yleisiin yh- teiskunnallisiin kehityslakeihin- so. paljastettaisiin sen olemus.
Tähän ristiriitaan voi suhtautua kahdella - tai sanokaamme: ainakin
kahdella - eri tavalla. Toinen tapa on ottaa nuo toiminnalle asettuvat ja sitä muotoilevat puitteet ikään kuin 'toisen luonnon' muodostavina, sellaisina, joihin on vain sopeudut- tava- joko siksi, että muuta ei voida, tai siksi, että tuosta sopeu- tumisesta katsotaan saatavan vasti- neeksi joitakin etuja. Kun asiaan suhtaudutaan näin, on vain luonnol- lista ajatella, että sellaisen jour- nalistisen ammattikäytännön hahmot- telu, joka ylittää nämä puitteet - jopa vain siinä mielessä kuin edel- lä tarkasteltu tieteellinen ammatti- käytäntökonseptia sen tekee - on pelkkää haihattelua, 11sinisten aja- tusten hahmottelua hanhensulalla paperille". Toinen mahdollisuus suhtautua asiaan on asettaa se ky- symys, miksi journalistinen ammatti- käytäntö ei ole sitä mitä se par- haimmillaan voisi olla- tai edes sellaista, millaisena tuo edellä tarkasteltu tieteellinen ammattikäy- täntökonseptia sitä esittää. Ts.
mistä johtuu, että Okkosen kuvaama ammattikäytäntö eroaa niinkin pal- jon kuin eroaa siitä, mitä se voisi olla? Vastauksena ei voi olla muu kuin se, että se johtuu ammattikäy- tännölle asettuvista puitteista.
Tästä seuraa loogisesti se kysymys, mistä nämä puitteet johtuvat. Kun -
kuten toivon - toimittaja asettaa itselleen tämän kysymyksen ja ru- peaa etsimään vakavasti siihen vas- tausta, hän rupeaa lähestymään kysy- mystä vallitsevan journalistisen
käytännön ylittämisestä.
Tämän käytännön ylittämisessä ei ole kyse ~ain nykyisen toimittajan ammattikäytännön uudistamisesta val- litsevissa puitteissa tai ylipäänsä puitteissa, jotka pääoman logiikka sille 'luonnonvoimaisesti' asettaa.
vaan siinä voi olla kyse viime kä- dessä vain sellaisen journalistisen käytännön ja journalistisen insti- tuution luomisesta, joka on vapaa pääoman - tai pitemmälle mennen: ta-
varan - logiikasta. Pyrkimys tähän taas ei voi onnistua yksin tiedotus- alalla ilman vastaavaa pyrkimys'tä muilla aloilla. Eikä se voi millään alalla toteutua itsestään, ilman va- listuneiden ja sivistyneiden ihmis- ten organisoitua ja kollektiivista toimintaa. Valistus ja sivistys täs- sä yhteydessä merkitsevät ihmisten saattamista ja tulemista tietoisik- si siitä "näkymättömästä kädestä"
(Adam Smith) tai "järjen viekkaudes- ta" (Hegel) -mikä ei ole muuta kuin
"sinnlich Ubersinnliches Ding": arvo (Marx) - joka hänen käytäntöään nyt hänen selkänsä takaa, hänen asiaa tiedostamattaan hallitsee. Selvää tietysti on, ettei tämä tietoiseksi saattamisen ja tulemisen ongelma voi ratketa pelkästään ulkoisin tiedo- tuksellisin keinoin vaan käyntiin olisi saatava sellainen aktiivi it- sensäsivistämisprosessi, jossa ihmi- sen arkipäiväiset elämänkokemukset ja niiden arkis-käytännöllisen ym- märtämisen ylittävä käsittäminen vuorottelevat johtaen heidät yhä sy- venevään niin yhteiskuntatodelli- suuden kuin oman itsensäkin tiedos- tamiseen (ks. esim. Holzkamp 1973, 360-410).
Vaikka tämä ongelma ei siis voi- kaan ratketa pelkästään ulkoisin tiedotuksellisin keinoin, edellyt- tää sen ratkaiseminen myös näiden keinojen käyttöä. Tämä asettaa jour- nalistisen ammattikäytännön muutta- miselle tavoitteen ja suuntaviivat: sitä on pyrittävä kehittämään sel- laiseksi, että se voi toteuttaa tuo- ta valistus- ja sivistystehtävää. Olennaista tässä valistustyössä on ihmisten omaa käytäntöään ja siten yhteiskuntaansa koskevien arkis-käy- tännöllisten ja siksi illusoristen käsitysten särkeminen eli sen osoit- taminen, miten käytännölliset itses- täänselvyydet esittävät yhteiskun~
taa valekonkreettisena Kosikin
(1976) termiä käyttääkseni. -Pyrki- mys ammattikäytännön tämänsuuntai-
