82
mäinen kunnollinen teos, missä on yksien kansien väliin koottu yhteisöradion perusajatus ja maailmanlaajuinen historia. Ennen tätä kirjaa alan tutkimus on liikkunut ar- tikkelitasolla, lähinnä Afedia, Cultztre & Society -lehdes-
~ä. Tämän kirjan luulisi kiinnostavan alan tutkijoita ja toimittajia, kun yhtei;öradiotoiminta näyttää Suomessa- kin pikku hiljaa käynnistyvän.
Janna Mäntylä
Vuosikertatietoa elävien kuvien maailmasta
ELÄVÄN kuvan vuosikirja 1988. Toimittanut Olli Tuo- mola. Valtion painatu~keskus, Helsinki 1988.
ELÄVÄ~ kuvan vuosikirja 1989. Toimittanut Matti Apunen. Valtion painatuskeskus, Helsinki 1989.
ELÄVÄN kuvan vuosikirja 1990. Toimittanut Matti Apuncn. Valtion painatuskeskus, Helsinki 1990.
Julkaisijoina Suomen elokuva-arkisto ja Suomen eloku- vasaätiö.
Suomalai~en elokuvakirjallisuuden keskeistä perinnettä ovat jo legendaarisen elokuvan vuosikirja Studion mai- neikkaat niteet. Vuosikirja Studio ilmestyi alkuperäises- sä a~ussaan Suomen elokuva-arkiston julkaisemana vuosina 1955-1962. Ajallisen katkoksen jälkeen vuosi- kirja herätettiin eloon 70-luvullaja Suomen elokuvasää- tiö j ulkai~i Raimo Siliuksen toimittamaa Studiota vuosi- na 1978-1984.
Elokuvan vuosikirja Studio jakaantui ns. artikke- liosaan ja ns. tilasto-osaan. Artikkeleissa käsiteltiin
u~ein varsin polecmisestikin suomalaista elokuvapoli- tiikkaa ja elokuvallista ilmastoa, ja perinteeksi muodos- tui sisallyttää kuhunkin niteeseen yksi merkittävä ohjaa- jatutkielma. Nämä esseistiset ohjaajamonografiat kuu- luvat edelleen kestäviropään suomalaiseen elokuvaes-
~ei~tiikkaan. 50- ja 60-lukujen Studioissa esillä olivat lä- hinna amerikkalaiset ohjaajat kun taas 70- ja 80-lukujen Studioissa monografioiden kautta avattiin ikkunoita eu- rooppalaiseen elokuvaan. Tilasto-osan keskeisenä ma- teriaalina olivat krediittitiedot kunkin vuoden ensi-ilta- elokuvi~ta. Tämä vuositilastojen perustiedosto on edel- leen kmvaamaton tietopankki elokuvantutkijoille ja his-
torioitsijoille.
Nyt ilmestymisensä aloittanut Elävän kuvan vuosikir- ja jatkaa rakenteellisesti ja myös toimituspoliittisesti vanhan Studion viitoittamaa tietä. Artikkeliosa koostuu esseistä, elokuva- ja viestintäpoliittisista kirjauksista ja kannanotoista. Mukana ovat niinikään tiedot vuoden ensi-iltaelokuvista sekä runsaasti erilaisia alaa konk- reettisesti hahmottavaa tilastomateriaalia.
Ajanmukaisena laajennuksena vanhaan Studioon Elävän kuvan vuosikirja nimensä mukaisesti nostaa pe- rinteisen elokuvateatterielokuvan rinnalle myös televisi- on ja videon. Kuvallisessa viestinnässä tapahtunut dy- naaminen murros on näin saanut valvovan silmän tark- kailemaan kehitystä ja peilaamaan muutoksen tuulia.
Perinteinen filmihulluus ei enää riitä riittävän tiedon pohjaksi satelliittien ja monikerroksisten sähköisten ku- vallisen viestinnän aikakaudella.
Elävän kuvan vuosikirja on monessa mielessä tarpeel- linen teos, eräänlainen kuvallisen viestinnän mitä-missä- milloin -kronikka. Artikkeleissa liikutaan television elo- kuva- ja sarjafilmitarjonnan tarkasteluista Yleisradion ohjelmapolitiikkaan ja kulttuuripoliittisista polemiikeis- ta vaikkapa ajankohtaisiin näyttelijäprofiileiden piirtoi- hin. Kuhunkin teokseen on toistaiseksi sisältynyt myös virkistävällä tavalla pakinallinen "vuosikatsaus'', kuu- kausittain etenevä alan "tapahtumakalenteri" eli kirjaus kuvan maailman tärkeistä ja myös vähemmän tärkeistä uutis- ym. tapahtumista. Eräänlaisena historiallisena kronikointina tämäntyyppinen tapahtuneen inventaario toimii muistelona menneestä, mutta tarjoaa myös myö- hemmillc ajoille tuntumaa niihin tuuliin, mitkä aikanaan suomalaisessa elokuva- ja viestintäilmastossa puhalsi- vat. Omalla kevyehkön uutisoivalla tavallaan nämä vuo- tuiset päiväkirjamerkinnät siis kartoittavat elävän kuvan kulttuurihistoriaa aikalaisten näkemänä ja kokemana.
Puhtaasti tilastollisten ja muiden faktuaalisten tieto- jen lisäksi Elävän kuvan vuosikirja peilaa aikaansa myös artikkeleissaan. Niissä kiteytyvät omalla tavallaan ne viestintäpoliittiset trendit ja tieteelliset tavoitteet, jotka hajahuomioina aaltoileva! niin päivänkohtaisessa lehti·
kirjoittelussa kuin elävästä kuvasta työkseen tai harras·
tuksekseen kiinnostuneiden kabinetti- ja kapakkakes·
kusteluissa.
Puhtaasti historiallisena ajan tapahtumien ja ajatel- mien kirjauksena Elävän kuvan vuosikirja kirkkaasti oi- keuttaa oman olemassaolonsa. Lähihistorian trendien tuntemus ja ehkä ymmärtäminenkin auttavat hahmotta- maan tulevaa, myös elokuvan ja muun kuvallisen viestin·
nän kohdalla.
Elävän kuvan vuosikirjan toimituksellinen metodi ja artikkeleiden synnyttämisen ajallinen pitkäjänteisyys
tietenkin estävät kärkevimmän ajankohtaiskommen- toinnin,ja udä näkökulmasta teokset ovat luonteeltaan pik-:mmin kirjaaviakuin pamflctoivia. Mutta hyvä näin- kin. Kenties toimitu~poliittisesti olisi selkeyttävää koota teoksen artikkeliosuus vastaisuudessa kiinteämmin te- mact:ti;;cbi kokonaisuudeksi nykyisen tilkkutäkkikäy-
;!lnnön sijaan. Kannustavasti tähän suuntaan viiHaa C>im. 1989 vuosikirjan yritys kartoittaa Yleisradion oh- . je<mapolitiikkaa usean artikkelin voimalla. Temaattis- ten kokonaisuuksien myötä teos jatkossa eittämäuä sai- si toimittajan niin halutessa jämer::impää kulttuuripoliit- tista ja elävän kuvan eri alueisiin kantaa ottavaa paino- Jrvoa. Silti, summa summarum, ei liene haettua nostal- giaa vaan oikeutettua kannustusta todeta: edetköön Elä- vän kt:van vuosikirja elokuvan vuosikirja Studion viitoit- tamaa tieta!
Sakmi Saiko
Vanhoja kaavoja vastaan
KAUNEUS ;a hulluus. Valokuvauksen vuosikirja 1989.
Toimitt;mut Ulla Karttunen. Suomen valokuvataiteen mu,co. Hcbinki 1990. 160 s.
Kuivakkuudcstaän kuuluisaan Suu::ncn valokuvataiteen mu,con tuottamaan vun~ikirjojen sarjaan ilmestyi alku- I'Jodc;!J. uhkc.Jja päåmäarätietOincn pioneeri. Sen rön-
;y1kvJ.n retken M!Untaa on tosin vaikeaa hahmottaa en-
;itutustumalta.
Valokuvauhcn vum,ikirja 1989 on enemmänkin tuo- te kuin silcerattava painokirj<>itw .. Muodossaan se hei- ja;tck;; asioiden ravaraluonteioehi muuttumbta, mikä on ollut valokuvalle ominai,ta jo i<auan. Eivät ainoas- IJan valokuvc.t lompakossa ja kirjahyllys;,ä kuulu tuon fctissiluonteen piiriin. Valokuvataidekaan ei luota enää pclkkaän visuaal:seen viestiin: pienet, mukavat kirjaset ja kuntsalkut tukeutuvat kosketuksen ja omistamisen
;;JOm;,an 1yydy1ykse..:n.
Vmhikirja on huomattav.:~ repäisy sovinnaiscna pide- tylli:aialia. Mutta kenelle se on suunnattuja mikä on ,,.n H:cm;,:n "k;mm;udcn j:1 hulluuden" valinn:1n motiivi'' Se- ioilui\i,;~;;a Jn,i,lk_,, tcn~ risteilyuaä monia ajatuhia lu-
~-,~~d~:-.._~. r~-~uilin1n1~t!~cn~i h~in1n1L'iH1y~,
1\.1:-J.. I>.:L':Jlana ~,·,!!~en kdun~udcn aikaan~a-
83
myötäilevässä taitossa. Hulluuden saa kaupanpäällisik- si liian pientä tekstiä lukiessa. Esteettinen ulkoasu on asemoitu luettavuuden edelle. Pieni kuva on tehokas, lii- an pieni teksti sen sijaan vetää lukijansa tehottomaksi.
Keskeisenä ideana kirjassa on tekstien ja kuvien kaut- ta rohkaista valokuvan kokemisen yksilölliseen ja villiin vapauteen. Esipuheessaan Houre ja myrkA)' kirjan toi mittaja Ulla Karttunen perustelee teosta "selittämättö- män valottamiseksi". Peitellyn kanssasivistävästi hän ha- luaa paimentaa kuvayleisöä uuteen näkemiseen, pois va- lokuvan tositodellisuuden uskomuksista. Tämän hän us- koo tapahtuvan kuvien ilmaisun voimakkaan kokemisen kautta. lbe hän on sisäistänyt kokemuksellisuuden teks- tiinså,jonkajälkiä hän sotkee edetessään. Kirja on teki- jänsä henkilökohtainen tilitys suhteessa valokuvaan. Ul- la Karttunen on va»tannut kirjan toimittamisesta, hän on myös kääntäny1 Bretonin ja Rainerin kirjoitukset sekä vastannut kuvavalinnasta ja ulkoasun suunnittelusta.
Paikoin tekijän voimakasta intentiota, merkityksiä ja viötejä on vaikea tavoittaa.
Ulla Karttunen pyrkii osoittamaan naurun paikan, sa- malla kun hän on valmis luopumaan kaikista katsomisen ohjcista. Kuva tunnustetaan katsojan luomukseksi. Paa- toksella esitetty kuvien teoretisointi huurruttaa kuiten- kin naurun paikkaan, joka on sille osoitettu. Voin uskoa erittäin pienten piirien nauttivan hiljaisesti hymyillen tästä teoksesta. Kirjan sisältämä nauruun houkuttelu jää intellektuellien ironiaksi ja heidän onnekseen näkemi- sen avaruudesta.
Tarkka ja luettava kansallisfilmografia
Kristiina Kuisma
SUOMEN kansallisfilmografia 5. Vuosien 1953·1956
;,uomalaiset kokoillan elokuvat. Helsinki, Valtion p<~ina
tuskc~kw,, Suomen elokuva-arkisto, 1989. 575 s.
Kirja,arjan aloittaminen kebkeltä on jossain määrin poikkeuhellista. Kymmenosaiseksi kaavailtu Suomen kan~allisfilmografia on kuitenkin aloitettu viidenn,,: ·' o;,astJ. S~·\1ä mcnettclyyn ei kirjassa ilm<litct.l, \,,,~~ ..
khdiqus<t <lll kerrottu, että tällöin filmim.ti •.
