JULKAISU 5/2011
TUTKAS
Tutkijoiden ja kansanedustajien seura
Tutkijakoulutus murroksessa, uudet linjaukset ja tulevaisuuden
tavoitteet
Toimittanut
Ulrica Gabrielsson
Tutkijoiden ja kansanedustajien seura – TUTKAS – järjesti keskiviikkona 19.10.2011 keskustelutilaisuuden aiheesta "Tutkijakoulutus murroksessa, uudet linjaukset ja tulevaisuuden tavoitteet ".
Keskustelutilaisuuden avasi Tutkaksen puheenjohtaja, kansanedustaja Sanna Lauslahti.
Alustajina toimivat professori Heikki Ruskoaho Oulun yliopistosta, professori,
Biotekniikan instituutin johtaja Tomi Mäkelä Helsingin yliopistosta ja pääjohtaja Marja Makarow Euroopan tiedesäätiöstä.
Kommenttipuheenvuoronsa esittivät yliopisto-opettaja Elias Pekkola Tampereen
yliopistosta ja Helsingin tutkijanaiset ry:n puheenjohtaja, FT, dosentti Sirkku Manninen.
Alustusten jälkeiseen paneelikeskusteluun osallistuivat:
kansanedustaja Sanna Lauslahti, puheenjohtaja professori Heikki Ruskoaho, Oulun yliopisto
professori Tomi Mäkelä, Biotekniikan instituutti, Helsingin yliopisto pääjohtaja Marja Makarow, Euroopan tiedesäätiö
innovaatiojohtaja Hannele Pohjola, Elinkeinoelämän keskusliitto kansanedustaja Tytti Tuppurainen, sdp
kansanedustaja Eeva Maria Maijala, kesk kansanedustaja Johanna Karimäki, vihr
Tähän julkaisuun on liitetty kaikki sähköisinä saadut alustukset ja puheenvuorot.
SISÄLLYSLUETTELO
Keskustelutilaisuuden ohjelma
Tutkijakoulutuksen kehittäminen
Professori Heikki Ruskoaho, Oulun yliopisto, Tutkijakoulutukiryhmän pj
Yliopisto ja tohtorikoulutus, säilyykö taso?
Professori Tomi Mäkelä, Biotekniikan instituutin johtaja, Helsingin yliopisto
Kommenttipuheenvuorot
Yliopisto-opettaja Elias Pekkola, Tampereen yliopisto FT, dosentti Sirkku Manninen, Helsingin tutkijanaiset ry, puheenjohtaja
Tutkijakoulutus murroksessa - Uudet linjaukset ja tulevaisuuden tavoitteet
Innovaatiojohtaja Hannele Pohjola, Elinkeinoelämän keskusliitto
Tutkijakoulutus murroksessa, uudet linjaukset ja tulevaisuuden tavoitteet
keskiviikkona 19.10.2011 klo 16
Eduskunnan Pikkuparlamentin auditorio Ohjelma
16.00 Tilaisuuden avaus
Kansanedustaja Sanna Lauslahti, Tutkaksen puheenjohtaja
16.10 Tutkijakoulutuksen kehittäminen, työryhmän ehdotuksia Professori Heikki Ruskoaho, Oulun yliopisto,
Tutkijakoulutukiryhmän pj
16.30 Yliopisto ja tohtorikoulutus, säilyykö taso?
Professori Tomi Mäkelä, Biotekniikan instituutin johtaja, Helsingin yliopisto
16.45 Kaksi kommenttipuheenvuoroa
Yliopisto-opettaja Elias Pekkola, Tampereen yliopisto FT, dosentti Sirkku Manninen, Helsingin tutkijanaiset ry, puheenjohtaja
17.05 Kahvitauko
17.25 Tutkijakoulutuksemme kansainvälisessä vertailussa Pääjohtaja Marja Makarow, Euroopan tiedesäätiö
17.45 Paneelikeskustelu
Kansanedustaja Sanna Lauslahti, puheenjohtaja Professori Heikki Ruskoaho, Oulun yliopisto
Professori Tomi Mäkelä, Biotekniikan instituutti, Helsingin yliopisto
Pääjohtaja Marja Makarow, Euroopan tiedesäätiö Innovaatiojohtaja Hannele Pohjola, Elinkeinoelämän keskusliitto
Kansanedustaja Tytti Tuppurainen, sdp Kansanedustaja Eeva Maria Maijala, kesk Kansanedustaja Johanna Karimäki, vihr
19.00 Tilaisuuden päätös
I
Suomen Tutkijakoulutusjärjestelmä muutoksen alla Tulevaisuuden linjaukset ja tavoitteet
TUTKAS seminaari 19.10.2011
Tutkijakoulutuksen kehittäminen, tukiryhmän ehdotuksia
Heikki Ruskoaho
Oulun yliopisto
Biolääketieteen laitos
Farmakologia ja toksikologia
Tutkijakoulujärjestelmän kehittäminen
•
Opetus- ja kulttuuriministeriö siirsi 1.1.2008 Suomen Akatemialle (dnro 108/525/2007):
tutkijakoulupaikkoja koskevan päätöksenteon
tutkijakoulujärjestelmän kehittämis- ja seurantatehtävät
•
kehitystyön tueksi nimitettiin 7.4.2009 Akatemian asettama, ulkopuolisista
asiantuntijoista koostuva tutkijakoulutukiryhmä, jossa on Akatemian lisäksi OKM:n, yliopistojen, tutkijakoulujen ja elinkeinoelämän edustus (dnro 13/021/2009):
• jäsenet
– professori Heikki Ruskoaho, Oulun yliopisto, puheenjohtaja
– ylijohtaja Riitta Mustonen, Suomen Akatemia, varapuheenjohtaja – vararehtori Johanna Björkroth, Helsingin yliopisto
– opetusneuvos Erja Heikkinen, opetus- ja kulttuuriministeriö – professori Samuel Kaski, Aalto yliopisto
– professori Christina Salmivalli, Turun yliopisto
• asiantuntijat
– pääjohtaja Marja Makarow, European Science Foundation – johtaja Erkki Ormala, Nokia
– johtaja Eero Vuorio, Biokeskus Suomi
• sihteeri
– tiedeasiantuntija Eeva Sievi/tiedeasiantuntija Risto Vilkko 8/2010
alkaen/tiedeasiantuntija Vera Raivola 9/2011 alkaen, Suomen Akatemia
Tohtoriohjelmat Suomessa 2011
Suunnitelmallinen kehittäminen alkoi vuonna 1995 OKM/SA-rahoitteisia tohtoriohjelmia 112 kpl
Biotieteet ja ympäristö n. 15 % Kulttuuri ja yhteiskunta n. 26 % Luonnontieteet ja tekniikka n. 41 % Terveys n. 18 %
Kansallisia verkosto-ohjelmia noin 85 %, muut paikallisia yhden yliopiston tohtoriohjelmia
Päätoimisista tohtorikoulutettavista noin 14.8 % ulkomaalaisia OKM kohdentaa tutkijakoulupaikkoihin noin 46 milj.euroa/vuosi, SA noin 5 milj.euroa/vuosi toimintamäärärahana
Yliopistot ja muut partnerit vastaavat ohjaaja- ja
opetusresursseista sekä tarvittavasta infrastruktuurista
OKM/SA-rahoitteisia tutkijakoulupaikkoja 1600, muulla
rahoituksella noin 4800
Tohtoriohjelmat Suomessa 2011
Tutkijalähtöisyys, joustavuus, dynaamisuus Toimivat verkostot, tutkimuksen korkea laatu Mutta...
Vain noin puolet tohtoreista valmistuu tohtoriohjelmista Suuret tieteenalakohtaiset erot
Tohtoriohjelmien integraatio yliopistoon, tiedekuntiin tai laitoksiin kirjavaa
Tohtoriohjelmien toimintamuodot vaihtelevia
Tutkijakoulujärjestelmää koskevia linjauksia ja kehittämistavoitteita
tohtorikoulutuksen suunnitelmallisuuden lisääminen ja laadun parantaminen
tutkijanuran houkuttelevuuden lisääminen
tohtorintutkintoon käytetyn ajan lyhentäminen - tavoitteena päätoimista 4-vuotista opiskelua vastaava kokonaisuus
tohtorikoulutettavien urasuunnittelun ja –ohjauksen tehostaminen suunnitelmallisen kansainvälisen, kansallisen ja sektoreiden välisen yhteistyön ja verkottumisen sekä liikkuvuuden lisääminen
riittävän ja korkeatasoisen tutkijakunnan kouluttaminen
yliopistojen, elinkeinoelämän ja muun yhteiskunnan tarpeisiin tohtoreiden suhteellisen osuuden nostaminen 20 %:iin
tutkijakunnasta vuoteen 2020 mennessä
Tutkijakoulutukiryhmän keskeiset ehdotukset (1)
Yliopistot vastaavat nykyistä selkeämmin tutkijakoulutuksen kokonaisuudesta ja sen kehittämisestä
Yliopistojen autonomian vahvistuminen
Tohtorikoulutus keskeinen osa tutkimukseen perustuvaa
koulutusjärjestelmää
Tutkijakoulutukiryhmän keskeiset ehdotukset (2)
Tutkijakoulujärjestelmän tulee kattaa kaikki tieteenalat ja kaikkien tohtorikoulutettavien tulee kuulua
tutkijakouluun
Tutkijakoulutukiryhmän keskeiset ehdotukset (3)
Tohtorikoulutuksen järjestämisessä huomioidaan
tieteen- ja koulutusalakohtaiset
Tutkijakoulutukiryhmän keskeiset ehdotukset (4)
Yliopistoissa on yksi tai muutama tutkijakoulu, jotka muodostuvat tieteen- ja koulutusalakohtaisista ja/tai monitieteisistä/monitaiteisista tohtoriohjelmista
Arvioinnit määräajoin toistettavien yliopistokohtaisten tutkimuksen arviointien yhteydessä
Korkeakoulujen arviointineuvoston arvioinnit
Suomen Akatemian arvioinnit
University’s doctoral
program
University’s doctoral program with other partners
National doctoral program
National doctoral program with other partners
International doctoral program with other partners International
doctoral program
Structured
Structured and and systematic systematic doctoral doctoral training training
University’s doctoral
program Director
University’s doctoral program with other partners
Director
National doctoral program Director
National doctoral program with other partners
Director
Director /Head of Graduate School
Graduate School Board
(Directors of Doctoral Programs, other members, student representation)
Selection, admission, supervision, progress and evaluation, feedback mechanisms, complaints, appeals
International doctoral program with other partners
Director International
doctoral program Director
Structured
Structured and and systematic systematic doctoral doctoral training training
Tutkijakoulutukiryhmän keskeiset ehdotukset (5)
Tutkijakoulun tohtoriohjelmat voivat olla rakenteeltaan yliopiston sisäisiä, yliopistojen keskinäisiä, yliopiston ja muiden toimijoiden (esimerkiksi tutkimuslaitokset,
elinkeinoelämä) yhteisiä ja/tai kansainvälisiä verkostotohtoriohjelmia
Kansainvälinen yhteistyö tohtorikoulutuksessa voi johtaa yhteis- ja kaksoistutkintoihin
Kansainvälistyminen tohtorikoulutuksessa on systemaattista ja
aktiivista toimintaa, jonka tavoitteena on aito yhteistyö ja sen
tuoma lisäarvo tohtorikoulutettavan oppimiseen ja ohjaukseen
Kaikkien tohtorikoulutettavien ei edellytetä suorittavan osaa
tohtoritutkinnosta ulkomailla
Tutkijakoulutukiryhmän keskeiset ehdotukset (6)
Tohtoriohjelmat integroituvat tiiviisti yliopistoon ja ovat kiinteä osa sen tutkimusstrategiaa ja profiilia
Yliopistot ottavat tutkijankoulutuksen suunnittelussa huomioon tohtorikoulutettavien työllistymisen
edistämisen ja urasuunnittelun
Tutkijakoulutukiryhmän keskeiset ehdotukset (7)
Tohtorikoulutus koostuu itsenäisestä
tieteellisestä/taiteellisesta tutkimuksesta sekä
tieteen-, taiteen- ja tutkimusalan ja valmiustaitojen opinnoista
Luennot, seminaarit, erityiskurssit, harjoitustyöt Tutkimus-, opetus- ja työelämävalmiudet
Väitöskirja/väitöstyö on yliopiston
tohtorintutkintoon kuuluvaksi opinnäytteeksi hyväksymä tieteellinen/taiteellinen kokonaisuus
Väitöskirjan muotoa koskevat säännökset poistetaan valtioneuvoston asetuksesta yliopistojen tutkinnoista Taiteellisen tohtoritutkinnon opinnäytteiden
muotovaatimukset ovat taideyliopistojen hyväksymiä
Yhteensopivuus muiden maiden tohtoriohjelmien kanssa
Tutkijakoulutukiryhmän keskeiset ehdotukset (8)
Tutkijakouluissa on määritelty opiskelijoiden valintamenettely ja –kriteerit sekä ohjaus-, seuranta-, arviointi-, palaute- ja
oikaisupyyntökäytänteet
Läpinäkyvyys, ennakoitavuus, laatu
Tutkijakoulutukiryhmän keskeiset ehdotukset (9)
Tieteellisen ja taiteellisen jatkotutkinnon
tavoitteelliseksi suorittamisajaksi määritellään
säännöksillä neljä vuotta täysipäiväistä koulutusta
kuitenkin niin, että mikäli tohtoriopintoja tehdään osa- aikaisesti, opintojen kesto mitoitetaan vastaamaan
nelivuotista täysipäiväistä työskentelyä
Nykyisin ei säännöksiä jatko-opintojen tavoiteajasta tai kestosta Tavoiteajan harkinnanvarainen pidennys
Jatko-opinto-oikeuden voisi myös menettää
Väitöskirjan/väitöstyön arviointiin sisältyy riippumattoman asiantuntijan lausunto
Tieteen/taiteenalakohtaisuus
Tutkijakoulutukiryhmän keskeiset ehdotukset (10)
Opetus- ja kulttuuriministeriön ja yliopistojen välistä sopimusmenettelyä kehitetään korostaen yliopistojen autonomiaa ja tohtoriohjelmien laadukkaan toiminnan turvaamista
Tohtorikoulutuksen kehittäminen strategiseksi painopisteeksi vuosille 2013-2016 osana tutkijanuraa
Tutkijankoulutuksen osuutta yliopistojen
rahoitusmallista yksinkertaistetaan mm. korvamerkintä poistamalla
Tohtorintutkintojen määrällisistä koulutusaloittaisista
tutkintotavoitteista luovutaan
Tutkijakoulutukiryhmän keskeiset ehdotukset (11)
Yliopistot päättävät opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa sovitun tohtorinkoulutusmäärän
kohdentamisesta tutkimusstrategiansa sekä
tieteellisen/taiteellisen tutkimuksen laadun perusteella tohtoriohjelmille eri koulutusaloille ja turvaavat
kaikkien tieteen- ja koulutusalojen tohtoriohjelmien koulutuksen ja ohjauksen perusresurssit
OKM päättää kansallisesta tutkintotavoitteesta sopimuskausittainen
Yliopistot arvioivat omalta osaltaan koulutusalakohtaista
tohtoritarvetta
Tutkijakoulutukiryhmän keskeiset ehdotukset (12)
Suomen Akatemia suuntaa rahoitusta korkeatasoisten tohtoriohjelmien kansainvälistymiseen ja muiden
tutkijankoulutuksen strategisten tavoitteiden toteuttamiseen
Yhteiskunnan tarpeet, tiede- ja korkeakoulupolitiikan tavoitteet Uudet, lupaavat tutkimusalat
Muut rahoittajat (säätiöt, tutkimuslaitokset, Tekes, elinkeinoelämä)
Työelämälähtöisyys, työllistyminen, yhteiset tohtoriohjelmat Ennustettavampi ja houkuttelevampi tohtorintutkinnon
jälkeinen tutkijanura
Tutkijakoulutus – ohjaaja(t) ja tohtorikoulutettava
Tohtorinkoulutus
perustuu tutkimukseen;
itsenäinen
tutkimusprojekti
Tutkijakoulujärjestelmä luo ohjaamisen
edellytykset ja oppimista tukevan ympäristön
Tieteenalakohtaiset erot, joustavuus ja autonomia
tohtorinkoulutuksen järjestämisessä
Valmiudet itsenäisesti ja kriittisesti soveltaa tieteellisen/taiteellisen tutkimuksen
menetelmiä ja luoda uutta tieteellistä tietoa
Deepak Srivastava Professor
Li Qian, Ph.D
Post-doctoral fellow Amy Heidersbach Graduate student
http://www.gladstone.ucsf.edu/gladstone/site/srivastava/
Tutkijakoulujärjestelmien kansainvälinen vertailu
Eri maiden tutkijakoulujärjestelmät poikkeavat toisistaan Eri yliopistojen tutkijakoulujärjestelmät samassa maassa poikkeavat toisistaan
USA, Kanada, useat Euroopan maat
yliopistossa tutkijakouluja (tutkijakoulu), joissa useita tohtoriohjelmia
tutkijakoulu
Graduate School, Doctoral School, Doctoral Academy
tohtoriohjelma
Doctoral program, Doctoral research program, Research-Doctorate Program
Research School, DFG Research Training Group, Industrial PhD Program, Doctoral Training Centre, Industrial Doctoral Centre
monipuolinen, laaja-alainen ja monivuotinen tohtorinkoulutus
tieteellinen tutkimus
tieteen- ja tutkimusalan opinnot (luennot, kurssit ym.)
valmiustaidot (tutkimusmenetelmät, hyvät tieteelliset käytänteet, tutkimusetiikka jne.)
opinnäyte (väitöskirja, väitöstyö)
opiskelijoiden valintamenettely ja –kriteerit; ohjaus-, seuranta-, arviointi-, palaute- ja oikaisupyyntökäytänteet
sovitaan/hoidetaan keskitetysti tai hajautetusti
yliopisto, tiedekunta tai laitos
Tutkijakoulujärjestelmän kehittäminen
Monitieteiset/monitaiteiset ja tieteiden/taiteidenväliset tohtoriohjelmat voivat vahvistaa tiedekuntien ja laitosten yhteistyötä
Vahvat tutkimusympäristöt, kriittinen massa Tutkijalähtöisyys, dynaamisuus, joustavuus Tutkijanuran suunnittelu
Yliopistojen voimakas sitoutuminen tohtoriohjelmiin Tohtoriohjelmien seuranta ja arviointi
Tieteellisen ja taiteellisen tutkimuksen laatu ja merkitys Tutkimusaktiivisuus
Tohtorikoulutettavien edistymisen seuranta, tieteelliset tuotokset Tohtorikoulutettavien ja ohjaajien tuki (yliopiston resurssien
kohdentaminen tohtoriohjelmaan), ulkopuolisen rahoituksen määrä Hakupaine, läpäisyprosentti, tutkintoon käytetty aika
Työllistyminen
Monitieteisyys/monitaiteisuus, kansainvälisyys, yhteistyö
Tohtorinkoulutuksen ja väitöskirjojen laatu
Tohtori
Oppimistulokset Valmiudet*
Ongelmanratkaisukyky Analyyttinen päättely Kriittinen ajattelu Aineistojen hallinta
Vuorovaikutus- ja esiintymistaidot Yrittäjyystaidot
Johtaminen
*Tutkimus- ja innovaationeuvosto
Tutkimus- ja innovaatiopoliittinen linjaus 2011-2015 17.12.2010
Dublin (2004) Descriptors
Qualifications for Doctal Degree
have demonstrated a systematic understanding of a field of study and mastery of the skills and methods of research associated with that field;
have demonstrated the ability to conceive, design, implement and adapt a substantial process of research with scholarly integrity;
have made a contribution through original research that extends the frontier of
knowledge by developing a substantial body of work, some of which merits national or international refereed
publication;
are capable of critical analysis, evaluation and synthesis of new and complex ideas;
can communicate with their peers, the larger scholarly
community and with society in general about their areas of expertise;
can be expected to be able to promote, within academic and professional contexts,
technological, social or cultural
advancement in a knowledge
based society;
Esimerkkejä valmiustaidoista
Tieteelliset tutkimusmenetelmät Tutkimusympäristö
Tutkimuseettiset kysymykset mm.
vertaisarviointi, julkaisupaine, luottamuksellisuus, sidonnaisuudet Tutkimuksen hallinta ja johtaminen
Ajankäyttö, tutkimuksen priorisointi, realistisuus, osahankkeet,
virstanpylväät
Tiedonhallinta, tietojenkäsittelyn erityistaidot
Esimiestaidot
Kommunikointi – ja esiintymistaidot Tieteellinen kirjoittaminen Suullinen esitys, posteri Tieteellinen viestintä Opetustaidot
Henkilökohtaiset ominaisuudet
Omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen
Tutkimusverkostot ja ryhmätyöskentely Toimiminen monikulttuurisessa tutkimusryhmässä, yksikössä, globaalissa tiedeyhteisössä
Muiden ryhmän jäsen vahvuuksien tunnistaminen
Tutkimusapurahahakemuksen laatiminen Tutkimustulosten hyödyntäminen
IPR, yrittäjyys Tutkijaurasuunnittelu
Realistiset tavoitteet, kehittämistarpeet
Yliopiston ulkopuoliset mahdollisuudet CV:n ja hakemuksen laatiminen,
haastatteluun valmistautuminen
Väitöskirjan kirjoittaminen
A Data-Based Assessment of Research-Doctorate Programs in the United States 2010
Publications per allocated faculty member
Citations per publication Percent faculty with grants Awards per allocated faculty member
Percent interdisciplinary faculty Percent non-Asian minority faculty Percent female faculty
Averages GRE scores
Percent 1st-yr. Students with full support
Percent 1st-yr. Students with external funding
Percent non-asian minority students
Percent female students
Percent international students Average PhDs 2002-2006
Average completion percentage Median time to degree
Percent students with academic plans
Student work space
Student health insurance Number of student activities offered
sites.nationalacademics.org/pga/resdoc/index.htm
HELSINGIN YLIOPISTO BIOTEKNIIKAN INSTITUUTTI
TUTKAS 19.10.2011:
TUTKIJAKOULUTUS MURROKSESSA
UUDET LINJAUKSET JA TULEVAISUUDEN TAVOITTEET
Kansallisesti kilpailtujen Suomen Akatemian tutkijankoulutusohjelmien lakkautus olisi virhe Suomen menestykselle
Professori Tomi Mäkelä
Johtaja, Biotekniikan Instituutti
Tutkijankoulutuksen uusia linjauksia
• Suomen tieteen tila ja taso 2009 (SA)
– 2008 hieman yli 40% tutkinnoista tutkijakoulujärjestelmästä; valmistumisajat lyhentyneet – 2009 asetettu tutkijakoulutukiryhmän kehittämään tutkijakoulujärjestelmää
• Tutkimus- ja innovaatiopoliittinen linjaus 2011–2015 (TIN)
– Tutkijankoulutuksen laatu nostetaan kansainvaliselle huipulle.
– Tutkijakoulujen arviointi toteutetaan vuoteen 2013 mennessa
• Suomen Akatemian tutkijakoulutukiryhmän raporttiluonnos 20.6.2011
– Raportti koskee lähinnä ehdotuksia yliopistojen tutkijankoulutuksen kehittämiseksi – Raportissa on - epäselvästi esitetty - ehdotus lakkauttaa 1995 aloitettu
tutkijakoulujärjestelmä
• Opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma, luonnos 13.9.2011
– Yliopistot kokoavat eri alojen tohtoriohjelmat pa asiallisesti yhteen tutkijakouluun tutkijankoulutuksen suunnitelmallistamiseksi ja tehostamiseksi
– Tutkimusorganisaatioiden tutkijankoulutusyhteistyo toteutetaan yhteisrahoitteisesti – Tutkijankoulutuksen tulee olla entista vahvemmassa yhteistyossa tutkimuslaitosten ja
elinkeinoelaman kanssa
•
Tutkijankoulutus Suomessa
• Toimintaa ohjaa 2004 asetus
• Yliopistojen vastuulla
• OKM kohdentaa yliopistoille suoraa rahoitusta 200 M€ / vuosi
– 80% tutkijankoulutuksen kokonaisrahoituksesta)
• Toinen rahoituskanava on 1995 aloitettu tutkijakoulujärjestelmä, jonka kautta Suomen Akatemian arvionnin perusteella jaetaan 50 M€ / vuosi
– 20% kokonaisrahoituksesta
Tutkijakoulujärjestelmä
• 1995 aloitettu rahoitusohjelma (ja 2012 alkaen kouluja nimitetään ohjelmiksi)
• Rahoitus nelivuotisia “tutkijakoulupaikkoja” ja myös kurssirahoitusta
• Paikkoja myönnetään avoimessa haussa hankkeille, joissa joukko tutkijoita järjestävät tutkijankoulutusohjelman omalla tutkimusalallaan. Kriteereinä hakijoiden tutkimuksen laatu ja ohjelman laatu, kansainvälistyminen jne.
– 1995-2008 Suomen Akatemia arvioi, OKM teki päätökset ja myönsi rahat yliopistoille – 2009 alkaen Suomen Akatemia arvioi ja tekee päätökset, mutta rahat edelleen OKM
“korvamerkittynä” rahoituksena
• Saatuaan rahoitusta tutkijankoulutusohjelma järjestää avoimen haun nelivuotisille
paikoille
OECD näkemyksiä Suomen tutkijankoulutuksesta
“the old centralised system has been
transformed into a decentralised and flexible one in which schools have remarkable
freedom to design the curricula and training programmes by themselves. Consequently, co- operation between educational institutes and industry has increased in many ways.”
“In 1995, the Ministry of Education put in place a postgraduate scheme of fixed-term graduate schools. The selection of both the graduate schools and the students is based on competition”
“Finnish postgraduate education poorly organized and sporadic” (OECD, 1987)
OECD Publishing, 2005
Tutkijakoulujärjestelmän etuja
• Insentiivi tutkijoille järjestää ja kehittää tutkijakoulutusta dynaamisesti
– Seurantaryhmät
– Kansainväliset ohjelmat ja yhteistutkinnot
– Koulutettavien osallistuminen päätöksentekoon – Palautejärjestelmät
• Insentiivi nuorille tutkijoille: nelivuotinen tutkijakoulupaikka on selkeä tavoite, jonka voi uraa pohtivalle kertoa
• Verkottuminen korkeakoulujen välillä ja yrityksiä ja tutkimuslaitoksia välillä realistista
“Kuten ennenkin, parhaat tutkijankoulutuslaitokset syntyvät spontaanisti muutamien luovien, usein ulkomailla oppia saaneiden tai perinteisestä tieteestä riippumattomissa laitoksissa
perusasennoitumisensa hankkineiden yksilöiden
ympärille.” SA:n pääjohtaja Erik Allardt, 1988
Miten tukiryhmän lakkautusesitys toteuttaisi Suomen tiedepoliittisia tavoitteita?
Tutkimukseen lisää kansainvälisyyttä ja kilpailua
• Kansallisen kilpailu ja merkittävä resurssi poistuisi
• Kilpailu yliopiston sisällä näennäistä ja vaatisi yliopiston sisäistä resursointia
• Kansainvälinen näkyvyys ja Suomen maine heikkenisi Tutkijanura selkeäksi ja houkuttelevaksi työuraksi
• Nuorelle väitöskirjan tekoa harkitsevalle ei olisi tarjota mitään kilpailtua rahoitusinstrumenttia johon pyrkiä
• Tutkijanuran selkeys ottaisi ison askelen taaksepäin: "…jossain vaiheessa ehkä pätkä assistentuuria jos miellytät professoria.."
• Työurien pidennyksen ja tohtorien keski-iän kannalta kehitys olisi kielteinen
Yliopistoille lisää autonomiaa
• Rahoituksen siirto pohjiin antaisi yliopistoille vapaat kädet käyttää
• Yliopistojen kyvyttömyys ohjata niiden jo nykyisin saama
tutkijankoulutusrahoitus tähän toimintaan huono lähtötilanne
FINLAND
The Finnish graduate school system was established in 1995.
… In these graduate schools older and younger researchers are working in research groups together with graduate students. The objective of the
graduate schools is to provide systematic teaching and guidance for graduate students, in order for them to complete the doctoral dissertation in four
years.
..
With the range of programs offered to international graduate increasing on a yearly basis, this is one of the most vibrant and exciting aspects of higher education in Finland. Students interested in pursuing either a taught or research degree are advised to contact the university in which they are interested direct.
http://graduateschool.topuniversities.com/articles/scandinavia/study-european-north-destination-nordic-countries
Suomen tutkijakoulujärjestelmän tuotoksia
Miten tukiryhmän lakkautusesitys toteuttaisi Suomen tiedepoliittisia tavoitteita?
Tutkimukseen lisää kansainvälisyyttä ja kilpailua
• Kansallisen kilpailu ja merkittävä resurssi poistuisi
• Kilpailu yliopiston sisällä näennäistä ja vaatisi yliopiston sisäistä resursointia
• Kansainvälinen näkyvyys ja Suomen maine heikkenisi Tutkijanura selkeäksi ja houkuttelevaksi työuraksi
• Nuorelle väitöskirjan tekoa harkitsevalle ei olisi tarjota mitään kilpailtua rahoitusinstrumenttia johon pyrkiä
• Tutkijanuran selkeys ottaisi ison askelen taaksepäin: "…jossain vaiheessa ehkä pätkä assistentuuria jos miellytät professoria.."
• Työurien pidennyksen ja tohtorien keski-iän kannalta kehitys olisi kielteinen
Yliopistoille lisää autonomiaa
• Rahoituksen siirto pohjiin antaisi yliopistoille vapaat kädet käyttää
• Yliopistojen kyvyttömyys ohjata niiden jo nykyisin saama
tutkijankoulutusrahoitus tähän toimintaan huono lähtötilanne
Opetusministeriö 1988 Markku Linna, OPM
Seminaari Korkeakoulujen yhteistyö tutkijankoulutuksessa, 1988
• Tutkijankoulutuksen kehittaminen on korkeakoulupolitiikan lahivuosien kehittamiskohde ja syy lisa ntyva n taloudelliseen panostukseen.
• Tutkijankoulutus ei ole korkeakouluissa uusi asia vaan korkeakoulujen keskeinen tehtavaalue. Myos entisia voimavaroja on siis olemassa ja kaytettavissa
tutkijankoulutuksen tehostamiseen.
• Korkeakoulujen oma asia on pa tta varojen kaytosta eri tarkoituksiin ottaen huomioon yhteiskunnan tarpeet.
• Opetusministerio ei tule osoittamaan tutkijankoulutukseen korkeakouluille erityisvaroja eraita suunnittelutehtavia lukuun ottamatta.
• Valtakunnallisten ja kansainvalisten tutkijankoulutustilaisuuksien rahoitusvastuu
kuuluu luontevasti Suomen Akatemialle. Erillishallintoa tutkijankoulutusta varten ei
ole syyta luoda.
Tiedepoliittisia tavoitteita paremmin toteuttava vaihtoehto:
kilpailtujen tutkijankoulutusohjelmien jatkuminen SA:ssa
Jos OKM:n “korvamerkitty” rahoitus siirrettäisiin Suomen Akatemiaan:
Tutkimukseen lisää kansainvälisyyttä ja kilpailua
• Suomen Akatemia voisi kehittää tukijärjestelmää monella tavalla
• Tärkeintä että kilpailuelementti säilyy
• Tärkeää myös että insentiivit järjestäjille säilyvät
• Kansallinen kilpailu säilyisi
• Pienillä aloilla verkostokoulut takaisivat kansallisen kilpailukyvyn
• Suomen Akatemian onnistunut kansainvälistymisessä Tutkijanura selkeäksi ja houkuttelevaksi työuraksi
• Tutkijanuralle olisi tarjolla kaikilla uraportailla laadukas ja houkutteleva kilpailun kautta saavutettavissa oleva tavoite
Yliopistoille lisää autonomiaa
• Kannustaisi yliopistoja laadun parannukseen ja todellisten profiilialueiden
tunnistukseen antaen paremmat mahdollisuudet kansainväliseen rahoitukseen
• SA tutkijankoulutusohjelmat integroituina yliopiston ohjelmiin
• 80% tutkijankoulutukseen ohjatusta rahasta edelleen yliopistoissa!
“Suomen Akatemia tukee tutkijanuraa sen kaikissa eri
vaiheissa”
2011:
2013: ??
Kommenttipuheenvuoro tohtorikoulutustukiryhmän ehdotukseen.
19.10.2011. TUTKAS, Suomen tutkijakoulutusjärjestelmä muutosten alla, tulevaisuuden linjaukset ja tavoitteet.
Puheenjohtaja, arvoisat kansanedustajat, kollegat, hyvät naiset ja herrat
Toimin korkeakouluhallinnon yliopisto-opettajana Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa. Minulla on ollut etuoikeus seurata tohtorinkoulutuskeskustelua monesta eri roolista.
1. Tutkijana olen seurannut sitä erityisesti akateemisen uran näkökulmasta, 2. opettajana olen ohjannut useita töitä, joissa aihetta on sivuttu
3. jatko-opiskelijana olen luonnollisesti ollut myös itse prosessin kohde,
4. Tampereen yliopiston työntekijänä olen osallistunut omassa yksikössäni ehdotuksen kommentointiin ja tohtorin koulutuksen organisoinnin suunnitteluun 5. nyt kommentoin luonnosta asiantuntijan roolista käsin
Oma roolini kuvaa hyvin jatko-opiskelun moniulotteisuutta. Itse miellän itseni akateemista työtä täyspäiväisesti yliopistosta tekeväksi sivutoimiseksi jatko-opiskelijaksi.
Oma asemani ei ole mikään poikkeus vaan yksi monista eri jatko-opiskelun variaatioista kuten monissa tutkimuksissa on osoitettu.
Jatko-opintojen tarkastelu on aina moniulotteista eikä ole yhtä oikeaa kansainvälistä, tieteidenvälistä tai edes kansallista mallia niiden järjestämiseen. Joka tapauksessa kansallisella tasolla jatko-opintojen hyvien käytänteiden pohtiminen on mielestäni hyödyllistä.
Ehdotuksen tarkastelu on hyvä aloittaa tarkastelemalla eri intressiryhmien lausuntoja, sillä jatko-opiskelijan rooli näyttäytyy hyvin erilaisena eri näkökulmista. Lausuntojen avulla ja innoittamana haluan kommentoida ehdotusta kolmesta eri näkökulmasta: jatko- opiskelijan asemasta käsin, opintojen suunnitelmallisuuden ja pysyvyyden näkökulmasta ja jatkotutkinnon työelämävastaavuuden näkökulmasta.
Tieteen tekijöidenliiton ja Suomen ylioppilaiden liiton lausunnoissa korostuu tutkijan asema. Täysipäiväisestä jatko-opiskelijasta käytetty nimike ja opiskelijan sosio- ekonominen asema liittää keskustelun suoraan keskusteluun akateemisesta tai yliopistouramallista, jota kutsutaan tutkijan uramalliksi. Siitä onkin aktiivisesti keskusteltava.
Tieteentekijöiden liiton lausunnoissa korostetaan nimikkeen NUOREMPI TUTKIJA merkitystä tämä onkin tärkeää, neljästä eri näkökulmasta:
1. Jatko-opiskelijat tekevät itsenäistä tutkimustyötä ja heillä on maisterin tutkinto, joka pätevöittää heidät siihen. Työn itsenäisyydestä on myös näyttöä, joka valitettavasti on varsin usein kielteistä; liian moni jää paitsi ohjauksesta.
Karrikoiden, tutkija- tai tohtorikoulutettava paitsi passivoi toimijaa myös lupaa nykyisellä ohjauksen määrällä liikaa.
2. Nimike antaa paremman vertailukohdan myös muilla aloilla ja tutkimuslaitoksissa työskentelevien kollegoiden nimikkeisiin nähden sekä eurooppalaiseen kehykseen.
Käännökset ovat aina hankalia. Kotimaassa nuoritutkija antaisi kuitenkin paremman kuvan työn kuvasta.
3. Jatko-opiskelija on yliopistoyhteisön jäsen ja nuorempi kollega. Vanhasta saksalaisesta professorin auktoriteettiin perustuvasta säätyajattelusta on päästävä eroon. Tässä suhteessa mallia tuleekin ottaa tukiryhmän tavoin USA-laisesta mallista.
4. Koulu- ja koulutettava eivät sovellu suomalaiseen yliopistokulttuuriin. Monissa tutkimuksissa nuoret yliopistolaiset ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä nimikkeeseen, siis miksi ei vaihtaa sitä.
Nimikekeskustelu liittää jatko-opintokeskustelun osaksi keskustelua jatko-opiskelijan muodollisesta asemasta.
Opetusministeriön kanta näyttää olevan viimeaikaisien esiintymisien perusteella se, että jatko-opinnoissa kyse on uran nivelvaiheesta, johon kuuluu rooliristiriita. Ministeriö ei aio ottaa kantaa jatko-opiskelija-työntekijä-ristiriitaan ellei konkreettisia vaihtoehtoja esitetä. Myös tukiryhmän ehdotuksessa tämä teema kierretään.
Keskustelu jatko-opiskelijan asemasta ja ohjauksesta tulisi liittää jatko-opiskelujen pysyvyyteen, statuskontrolliin, opiskelijan kannalta. SYL:n lausunnossa nämä teemat korostuvatkin.
Mikäli jatkokoulutukseen suunnatut rahat ohjataan yliopistoille korvamerkitsemättä, jää yliopistojen päätettäväksi kuinka raha allokoidaan, tämä on tietenkin ymmärrettävä linja nykyisessä autonomia-diskurssissa. Jatko-opintojen yhteydessä yliopistojen itse myöntämien apurahojen turvin tehdystä työskentelystä tulisi kuitenkin puhua avoimesti samoin sen autonomiasta, kestosta ja apurahansaajan oikeuksista. Toisaalta, mikäli jatko- opiskelijat olisivat pääsääntöisesti työsuhteessa, tulisi heihin soveltaa työntekijöihin sovellettavia säännöksiä kuten muihinkin. Välimallin ratkaisut ovat pääsääntöisesti ongelmallisia jatkuvuuden ja pysyvyyden kannalta.
Kummassakaan lausunnossa sen paremmin kuin tukiryhmän ehdotuksessakaan ei oteta kantaa vanhojen assistenttien, usein nykyisten yliopisto-opettajien, ammattikunnan kohtaloon. Mikäli akateemisesta uramallista puhutaan, tulisi myös puhua opetuksesta.
Opetus on merkittävä osa monen juniorin työtä. Tulisiko jatko-opintojen mahdollistaa myös opettajana kasvaminen? Tähän tulisi ottaa suoraan kantaa. Mallia voisi hakea esimerkiksi Ruotsista.
Toinen TTL ja SYL:n painottama asia on neljän vuoden määräaika jatko-opintoihin.
Määräajasta puhuminen voidaan liittää myös jatko-opintojen suunnitelmallisuuden ja pysyvyyden kuvailuun. En ota tässä kantaa sen juridiseen oikeutukseen, sillä siitä on olemassa jo akateemisia mielipiteitä ja tutkimusta.
Professoriliitto korostaa, ettei ohjaaja voi olla vastuussa rahoituksesta ja opiskelijan valmistumisesta, eikä ohjaaja voi sitoutua ohjaussuhteeseen määrättömäksi ajaksi tai vastata hänen valmistumisestaan.
Ohjaaja voi kuitenkin luoda turvallisen ympäristön toimia ja sitoutua ohjaamiseen esimerkiksi neljäksi vuodeksi. Toisen, nuoremman, ohjaajan roolia pitäisi myös entisestään vahvistaa.
Ohjaus sopimuksessa voitaisiinkin mielestäni rajata ohjaussuhteen kesto.
Professoriliiton lausunnosta on myös nostettava esille keskeisenä havaintona ohjattavien kohtuullinen määrä. On yleisesti tiedossa, että opetushenkilökunnan ja ohjattavien suhde on heikentynyt huomattavasti 1980-luvulta lähtien. Ilman määrän kontrollia ei voida taata laatua. Liian suuri ohjattavien määrä ei ole kenellekään eduksi.
Neljän vuoden määräaikaan liittyen on vielä todettava, että tilastollisesti tarkasteltuna määräaika ei ole realistinen kaikilla aloilla, ainakaan nykyisillä määräyksillä. Tukiryhmä painottaakin useassa kohtaa väitöskirjan olevan YLIOPISON OPINNÄYTTEEKSI HYVÄKSYMÄ KOKONAISUUS. Lause toistuu raportissa niin monta, kertaa että sen sisältö olisi hyvä avata. Tarkoittaako tämä sitä, ettei väitöskirjaa tarvitsisi enää julkaista?
Tämä käytäntö on vallitseva monessa maassa, tässäkin olisi syytä käyttää eksplisiittisiä ilmauksia.
Haluaisin vielä korostaa, ettei määräaikaa tulisi liittää ainoastaan tehokkuuteen vaan myös oikeusturvaan ja opintojen suunnitelmallisuuteen.
Tiivistetysti työn palkitsevuus ja näin myös osittain jatko-opintojen mielekkyys muodostuu sosiaalisesta arvostuksesta (nimike ja asema), rahallisesta toimeentulosta (palkkaus tai apuraha) sekä pysyvyydestä (varmuus tulevaisuudesta ja suunnitelmallisuus).
Pysyvyyden osalta erityisen haavoittuvaisia ovat naiset, sillä perheen perustaminen sattuu lähes poikkeuksetta jatko-opintojen ajalle.
Elinkeinoelämän keskusliitto korostaa roolinsa mukaisesti tohtorikoulutuksen työelämä vastaavuutta. Myös tukiryhmä korostaa tohtoritutkinnon suorittaneiden merkitystä koko innovaatiojärjestelmän kannalta.
Mielestäni tämä keskustelu tulisi liittää monella tieteenalalla avoimesti keskusteluun ammatillisesta tohtorin tutkinnosta. Esimerkiksi Isossa-Briatnniassa ammatillisia tohtorin tutkintoja on monella alalla. Mielestäni meillä on olemassa valmisratkaisu ongelman voittamiseksi. Se on vain vaiettu joidenkin kansainvälisten vertailuvaikeuksien sekä opetusministeriön rahoitusmallin vuoksi. Kysynkin tulisiko keskustelu taas avata.
Lisensiaatin tutkinto on lähes menettänyt merkityksensä akateemisena tutkintona. Sen sijaan, sen merkitys ammatillisena tutkintona (sosiaalityö, psykologia) on vakiintunut.
Mielestäni sille olisi laajemminkin kysyntää. Nykyisten maisteriohjelmien ”toisen kierroksen” opiskelijoissa olisi paljon potentiaalisia lisensiaatteja.
Omalla alallani hallintotieteissä (ja kauppatieteissä) moni jo maisterin tutkinnon suorittanut jatkaa opintojaan ja suorittaa toisen maisterin tutkinnot, esimerkiksi turvallisuus-, korkeakoulu, -sosiaali tai ”muussa” hallinnossa. Samanlainen tilanne on varmasti monella muullakin ”governance” alalla kuten EU-opinnoissa, kasvatusalalla ja terveydenhuollon opinnoissa. Myös tekniikan alalla vastaava ammatillinen lisensiaatin tutkinto voisi luoda uusia mahdollisuuksia.
Lisensiaatti on jo nyt määritelty tutkijakoulutukseksi ja se mielletään sekä eurooppalaisessa että OECD:n luokittelussa ylimmän tason tutkinnoksi. Mikä meitä estäisi kääntämästä sitä tohtoriksi PhD:n rinnalla. Esimerkiksi omalla alallani rinnakkaisten tutkintojen nimikkeet voisivat olla hallintotieteiden lisensiaatti (korkeakouluhallinnon erikoistumisopinnot) ja käännös Doctor of Higher Education Administration sekä Hallintotieteiden tohtori käännöksellä PhD (admin). Vertailukohdat löytyvät anglosaksisesta maailmasta ei saksasta.
Lisensiaatin tutkinnoissa olisi mielekästä tehdä yhteistyötä elinkeinoelämän, julkisen sektorin ja muiden yhteiskunnan toimijoiden kanssa samoin kuin ammattikorkeakoulujen kanssa.
1) Tämä vähentäisi osa-aikaisten opiskelijoiden määrää tohtori-ohjelmissa, 2) lisäisi yliopistojen responssivisuutta,
3) helpottaisi ohjaajien taakkaa,
4) vähentäisi toisen maisterin tutkinnon suorittajia
5) mahdollistaisi uudenlaiset valintakriteerit sekä arviointi kriteerit ammatillisella puolella.
6) tukisi akateemisen tohtorin tutkinnon, PhD:n, asemaa sekä
7) helpottaisi akateemisen tutkinnon suuntaamista erityisesti akateemiseen uraan tähtääväksi.
Halusin kiinnittää lausuntojen avulla huomionne kolmeen eri teemaan:
1) Jatko-opiskelijan rooliin yliopistoyhteisössä
2) Jatko-opiskelun suunnitelmallisuuteen, opintojen pysyvyyteen ja rahoitukseen 3) Jatko-opintojen ammatillisuuteen
Näillä kaikilla teemoilla on yhteys akateemiseen uraan. Jatko-opintoihin hakeutumisen tulisi mielestäni olla pääsääntöisesti harkittu (ura-)valinta. Tutkimusten mukaan näin ei kuitenkaan ole.
Näiden teemojen lisäksi haluaisin vielä esittää kysymyksen tukiryhmälle: minkälaiseksi he kaavailevat Suomen Akatemian roolin tulevaisuudessa ja miten he näkevät verkostokoulujen tulevaisuuden. Toisaalta ryhmä korostaa akatemian roolia toisaalta se on ehdottamassa kilpailullisen järjestelmän lopettamista. Mitä mieltä ryhmä siis on?
Lienee niin että kaikki lausujat ja myös kuulijat ovat samaa mieltä tukiryhmän kanssa siitä että jatko-opintojen tulisi olla
1) aikaisempaa suunnitelmallisempia 2) aikaisempaa tehokkaampia
3) aikaisempaa systemaattisimpia 4) aikaisempaa avoimempia 5) aikaisempaa kansainvälisempää 6) aikaisempaa laadukkaampaa ja, että 7) opiskelijan oikeusturvaa pitäisi parantaa 8) rekrytoinnin tulisi olla suunnitelmallista sekä
9) yliopistolla tulisi olla keskeinen rooli jatko-koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.
Näihin sinänsä tärkeisiin teemoihin en siksi puuttunut kommentissani.
Lopuksi: jatko-opiskelijan (oli hän sitten tohtori- tai lisensiaattiohjelmassa) kannalta neljä seikkaa nousevat keskeisiksi:
1) Opintojen suunnitelmallisuus ja ohjauksen pysyvyys 2) Rahoitus
3) Vaikuttamismahdollisuudet ja arvostus
4) Työn tekemisen edellytykset kuten riittävä vapaus ja sopiva vaativuustaso Nämä tulisi huomioida suunniteltaessa uutta jatkokoulutusmallia.
Elias Pekkola, yliopisto-opettaja
TUTKIJAKOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN Hyvä, jos
• opiskelijoiden valinta läpinäkyvämpää
• ohjausvastuuta painotetaan entistä enemmän
• taataan riittävä rahoitus ja muut toiminta- edellytykset
• akateeminen vapaus ja mahdollisuus oppia virheistä säilyy mahdollisimman pitkälle
Sirkku Manninen TUTKAS-seminaari "Tutkijakoulutus murroksessa" 19.10.2011
MUTTA MITEN PARANNETAAN SUKUPUOLTEN VÄLISTÄ
TASA-ARVOA?
Sirkku Manninen TUTKAS-seminaari "Tutkijakoulutus murroksessa" 19.10.2011
Miesopiskelijat ja naisprofessorit
biotieteellisen tiedekunnan vähemmistöt
- mistä tilanne johtuu ja mitä sen korjaamiseksi voisi tehdä?
Riikka Hakonen, Anna Uitto, Sirkku Manninen
Tasa-arvohanke
Biotieteellinen tiedekunta Helsingin yliopisto
Marraskuu 2009
Sirkku Manninen TUTKAS-seminaari "Tutkijakoulutus murroksessa" 19.10.2011
Sirkku Manninen TUTKAS-seminaari "Tutkijakoulutus murroksessa" 19.10.2011
Sirkku Manninen TUTKAS-seminaari "Tutkijakoulutus murroksessa" 19.10.2011
**
Sirkku Manninen TUTKAS-seminaari "Tutkijakoulutus murroksessa" 19.10.2011
HS 21.6.2011
Europe 2020 Flagship Initiative
By the end of 2011, Member States should have strategies in place to train enough researches to meet national R&D targets and to promote attractive employment conditions in public research institutions
• gender and dual career considerations should be taken fully into account in the strategies
In 2012, the Commission will propose a European Research Area
framework and supporting measures to remove obstacles to mobility and cross-border cooperation, aiming them to be in force by the end 2014. They will notably seek to ensure through a common approach:
• quality of doctoral training, attractive employment conditions and gender balance in research careers
Sirkku Manninen TUTKAS-seminaari "Tutkijakoulutus murroksessa" 19.10.2011
Kiitos!
Sirkku Manninen TUTKAS-seminaari "Tutkijakoulutus murroksessa" 19.10.2011
Tutkijakoulutus murroksessa
Uudet linjaukset ja tulevaisuuden tavoitteet
Tutkijoiden ja kansanedustajien seuran TUTKAKSEN seminaari 19.10.2011
Innovaatiojohtaja Hannele Pohjola
19.10.2011 Hannele Pohjola 2
Suomen vienti
Lähteet: Tulli ja Suomen Pankki
Copyright Tekes
Suomen tavaravienti vuonna 2010 oli runsaat 52 miljardia euroa ja kokonaisvienti palvelut mukaan lukien noin 71 miljardia euroa.
Miljardia euroa
19.10.2011 Hannele Pohjola 3
Korkean teknologian tuotteiden vienti ja tuonti
Korkean teknologian tuotteiden vienti Suomesta oli 5,3 miljardia euroa ja tuonti 5,9 miljardia vuonna 2010.
Miljardia euroa
Lähde: Tulli
Copyright © Tekes
19.10.2011 Hannele Pohjola 4
Teollisuuden tutkimus- ja kehitysmenot kotimaassa ja ulkomailla yhteensä vuosina 2000-2010, mrd. euroa
2,5 2,6 2,6 2,9 2,9 3,1 3,3 3,7 4,1 4 4,1
1,1
2,3 1,8 1,8 1,6 1,6
3,3
3,4 3,5 3,5
2,2
0 1 2 3 4 5 6 7 8
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
Kotimaassa Ulkomailla
19.10.2011 Hannele Pohjola 5
Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, julkisten
tutkimuslaitosten ja teknologiakeskusten verkosto
Copyright © Tekes
Yliopisto
Yliopiston sivutoimipiste
Ammattikorkeakoulu
Ammattikorkeakoulun sivutoimipisteVTT tai muu julkinen tutkimuslaitos
Julkisen tutkimuslaitoksen sivutoimipiste
Teknologiakeskus
19.10.2011 Hannele Pohjola 6
Mihin tohtorikoulutuksella pyritään?
• Nivelvaihe, jossa yhdistyvät opiskelu ja tutkimustyö
– Tieteellinen tutkimus
– Tieteen- ja koulutusalan opinnot – Yleiset valmiustaidot
• Tavoitteena laadukkaan ja riittävän tutkijakunnan turvaaminen koko tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän ja yhteiskunnan
tarpeisiin
• Tavoitteena, että yhä suurempi osa tohtoreista työskentelee tutkimus- ja muissa johtavissa asiantuntijatehtävissä
yliopistolaitoksen ulkopuolella
19.10.2011 Hannele Pohjola 7
”Mikseivät yritykset palkkaa enemmän tohtoreita?”
• Yritykset painottavat osaamista eivätkä tutkintoa
• Tietämättömyys puolin ja toisin
• Asenteet puolin ja toisin
• Yritykset tarvitsevat yhä enemmän huipputason laaja-alaisia osaajia, mihin tohtoriopinnot antavat puutteellisia valmiuksia
• Tohtorikoulutukseen tarvitaan nykyistä laajempaa
työelämäyhteistyötä
19.10.2011 Hannele Pohjola 8
Mitä tohtorikoulutuksessa pitäisi muuttaa?
• Yliopistoilla vahvempi rooli ja vastuu tohtorikoulutuksessa
– Tohtorikoulutettavien palkkarahojen korvamerkinnän poistaminen?
• Tohtorikoulutettavien monimuotoisuus huomioitava paremmin
– Opiskelijavalinnassa kiinnitettävä huomiota motivaatioon ja kykyyn suorittaa tutkinto
• Tohtorikoulutuksen systemaattisuutta lisättävä säilyttäen riittävä joustavuus
– Rahoituksen pirstaleisuus merkittävä ongelma
– Neljän vuoden päätoimisen koulutuksen tavoite otettava vakavasti
• Enemmän painotusta työelämärelevanssiin ja urasuunnitteluun
19.10.2011 Hannele Pohjola 9
Tohtorikoulutukseen panostettu paljon…
• Vuodesta 1995 OKM:n rahoittamat tohtoriohjelmat
– V. 2011 alussa 112 kpl, joista n. 85 % kansallisia verkostoja
– OKM korvamerkitsee yliopistoille palkkarahoja 1 600 täysipäiväseen tutkijankoulutettavan tehtävään (lähes 50 milj. vuodessa)
• Suomen Akatemia rahoittanut tohtoriohjelmien toimintaa kuten kansainvälistymistä (n. 5 milj. vuodessa)
• Suomen Akatemian hankerahoituksessa pääpaino ollut aiemmin
tohtorikoulutettavien palkkaamisessa
19.10.2011 Hannele Pohjola 10
Rekrytoinnin koulutusrakenne EK:n jäsenyrityksissä vuonna 2010, %
Lähde: EK:n henkilöstö- ja koulutustiedustelu 2010
