YHTEISTOIMINTASUUNNITELMA ALUSKEMIKAALIVAHINKOJEN TORJUNNAN SUOMENLAHDEN ALUEEN ALUSÖLJY ‐ JA

SUOMENLAHDEN ALUEEN ALUSÖLJY‐ JA  ALUSKEMIKAALIVAHINKOJEN TORJUNNAN 

YHTEISTOIMINTASUUNNITELMA 

Uudenmaan ympäristökeskus Kaakkois-Suomen ympäristökeskus

11.6.2007

Sisällys 

Yleistä…... 3

Suunnitelman esitysmuodot ja käyttötapoja...4 

Suunnitelman tarkoitus ja perusteet... 4

1. Alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaiset ja muut henkilöresurssit... 5

1.1  Torjuntaviranomaiset...5 

1.2  Virka‐apuviranomaiset...8 

1.3  Satamien, laitosten ja telakoiden henkilöstö ...8 

1.4  Vapaaehtoiset...8 

2. Vahinkojen torjunta-alukset ja -kalusto ... 9

2.1  Valtio ...9 

2.2  Alueen pelastustoimet ...9 

2.3   Laitokset ja yhtiöt ...9 

3. Alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntajärjestelyt ... 10

3.1  Hälyttäminen, hälytys‐ ja viestijärjestelmät ...10 

3.2   Kiireelliset alkutoimet − johtaminen, puomitukset, onnettomuustilanteen vakauttaminen ja  tilannekuvan muodostaminen ...10 

3.3  Torjunnan järjestäminen ja johtaminen...11 

3.4  Torjuntayksiköiden muodostaminen ja miehitys ...13 

3.5  Hälytysvalmius ja lähtöjärjestys...13 

3.6  Torjuntayksiköiden varustaminen, huoltaminen ja kuljetukset...14 

3.7  Kansainvälinen torjuntayhteistyö ...14 

3.8  Tiedotustoiminta ...14 

4. Muu toiminta... 15

4.1  Jälkitorjunta, rantojen puhdistaminen ja vahinkojätehuolto ...15 

4.2  Eläinten pelastaminen ...16 

4.3  Tutkimukset ja vahinkojen arviointi...16 

4.4  Ympäristövahinkojen vaaraa aiheuttavia seikkoja ja toimintoja...17 

4.5  Erityisesti suojeltavat alueet ja kohteet ...17 

4.6  Suojasatamat ja ankkuripaikat ...17 

5. Vahinkojen ennaltaehkäisy ... 18

5.1  Meriliikenteen ohjaus ...18 

5.2  Harjoitukset ja koulutus ...19 

5.3  Suunnitelman päivitys ja uusiminen ...19 

6. Muita seikkoja... 20

Ympäristöministeriön ohjeita...20 

Yhteyksiä ja linkkejä ...20 

Luettelo suunnitelmaa koskevista säädöksistä ja ohjeista ...20 

7. Työryhmän esityksiä ja suosituksia... 20

Liitteet…. ... 22

Yleistä 

Alusöljy‐ ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaisten ja virka‐apuviranomais‐

ten tulee alusjätelain (Laki aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäise‐

misestä 300/1979) 31 §:n (muutos 489/2000) mukaisesti laatia alueellisen ympäristö‐

keskuksen johdolla suunnitelma yhteistoiminnasta alusöljy‐ ja aluskemikaalivahinko‐

jen torjuntatyössä. Jäljempänä näitä vahinkoja kutsutaan lyhyemmin myös ympäris‐

tövahingoiksi. Uudenmaan ympäristökeskus vastaa Suomenlahden alueen yhteistoi‐

mintasuunnitelman laatimisesta (Ympäristöministeriön asetus alusöljy‐ ja aluskemi‐

kaalivahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelmien aluejaosta 27.7.2000/706). 

Suunnitelman vahvistaa ympäristöministeriö.  

Suunnitelman valmistelua varten perustettiin ohjausryhmä jossa olivat edustettuina  Uudenmaan ympäristökeskus, Kaakkois‐Suomen ympäristökeskus, Suomen ympä‐

ristökeskus, Itä‐Uudenmaan pelastuslaitos, Länsi‐Uudenmaan pelastuslaitos, Helsin‐

gin pelastuslaitos, Kymenlaakson pelastuslaitos, Merenkulkulaitos, Merentutkimus‐

laitos, Helsingin Sotilasläänin Esikunta, Itäisen Maanpuolustusalueen Esikunta, Suo‐

menlahden Meripuolustusalue, Suomenlahden merivartiosto, Etelä‐Suomen läänin‐

hallitus ja Tiehallinto. Ohjausryhmä on hyväksynyt suunnitelman kokouksessaan  14.5.2007. 

Suomenlahden alueen yhteistoimintasuunnitelma käsittää Uudenmaan ja Kaakkois‐

Suomen ympäristökeskusten alueella olevan merialueen Hangosta Virolahdelle. 

Suunnitelma alue käsittää 18 rannikkokuntaa. Merialueen pinta‐ala talousvyöhyk‐

keen ulkorajalle on yhteensä n. 11 000 km². Suomenlahden mantereenpuoleisen ran‐

taviivan pituus Hangon kärjestä Venäjän rajalle on noin 3 800 kilometriä. Suomenlah‐

den saarten yhteenlaskettu rantaviivan pituus on noin 6 500 kilometriä. Suunnitelma  korvaa aiemmat Uudenmaan läänin sekä Kymen läänin alueelliset alusöljyvahinkojen  torjunnan yhteistoimintasuunnitelmat. Suunnittelualue on esitetty kuvassa 1. 

Kuva 1 Suunnittelualue ja sen kunnat

Suunnitelman esitysmuodot ja käyttötapoja

Suunnitelmaa koskevia yksityiskohtaisia tietoja on varastoitu ympäristöhallinnon  paikkatietojärjestelmässä, josta ne on ladattavissa Suomen ympäristökeskuksen yllä‐

pitämällä, ympäristövahinkojen torjuntaa varten tehdyllä BORIS‐karttaliittymällä  (Baltic Oil Response Information System) . Boriksessa olevista tiedoista keskeisimmät  ovat karttoina suunnitelman liitteissä. BORIS‐karttaliittymä on käytettävissä ympäris‐

töhallinnon yksiköillä ja muilla Suomen ympäristökeskukselta luvan saaneilla. Boris‐

karttakäyttöliittymä  on  off‐line  versiona  käytössä  myös  valtion  öljyntorjunta‐

aluksilla. Boriksen sisältämiä aineistoja ja sinne vahinkotilanteesta syötettyjä tietoja  voidaan yhdistää erilaisiksi tulostettaviksi ja tallennettaviksi teemakartoiksi 

Suunnitelman tarkoitus ja perusteet 

Öljykuljetukset ovat moninkertaistuneet Suomenlahdella 1990‐luvun puolivälistä  ja kasvavat edelleen. Oheisessa 27.1.2007 päivätyssä kaaviossa esitettyjen öljynkul‐

jetusmäärien lisäksi on Venäjä helmikuun alussa 2007 ilmoittanut uusista n. 50  miljoonan tonnin vuosikuljetusten lisäyksistä lähivuosina. 

Kuva 2 Öljykuljetusten kehittyminen Suomenlahdella

Suunnitelman tarkoituksena on varmistaa torjuntatöiden nopea ja tehokas käynnis‐

täminen, loppuun saattaminen ja eri viranomaisten yhteistoiminta suunnitelma‐

alueella silloin, kun alusjätelain 19 ja 27 b §:ssä tarkoitettu alusöljy‐ tai aluskemikaali‐

vahinko on sattunut tai sen vaara uhkaa aavalla selällä tai talousvyöhykkeellä tai va‐

hinko on sattunut tai sen vaara uhkaa muualla useiden alueen pelastustointen alueel‐

la taikka jos vahinko tai vaara on niin suuri, ettei alueen pelastustointa kohtuudella  voida vaatia yksin huolehtimaan torjuntatöistä.  

Torjuntajärjestelyt  perustuvat  ensisijaisesti  pelastustoimen  alueiden  ja  virka‐

apuviranomaisten yhteistoimintaan. Torjuntatöissä voidaan tarvittaessa turvautua  myös alueen ulkopuolelta saatavaan apuun. Sen järjestämisestä samoin kuin mahdol‐

lisesta torjunta‐avun pyytämisestä ulkomaiden viranomaisilta tai avun antamisesta  ulkomaille huolehtii Suomen ympäristökeskus (SYKE). 

1.  Alusöljy‐  ja  aluskemikaalivahinkojen  tor‐

juntaviranomaiset ja muut henkilöresurssit 

1.1 Torjuntaviranomaiset

Alusjätelain tarkoittamia öljyvahinkojen torjuntaviranomaisia ovat: 

• alusöljyvahinkojen torjuntatyön johtajana toimiva pelastustoiminnan joh‐

taja 

• pelastustoimen alueen pelastusviranomainen 

• alueellinen ympäristökeskus 

• Suomen ympäristökeskuksen asettama torjuntatöiden johtaja sekä 

• Suomen ympäristökeskus

Aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaisia ovat SYKE ja sen asettama torjunta‐

töiden johtaja sekä alueellinen ympäristökeskus. 

Alueen pelastustoimen on alusjätelain 12 §:n mukaan alueellaan huolehdittava alusöl‐

jyvahinkojen torjunnasta. Alueen pelastustoimella on sitä varten oltava hyväksytty  alusöljyvahinkojen torjuntasuunnitelma. Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulee  osallistua öljyvahinkojen torjuntaan ja huolehtia tarvittaessa jälkitorjunnasta. Alueen  pelastustoimi on velvollinen antamaan pyydettäessä virka‐apua aluskemikaalivahin‐

kojen torjuntaviranomaiselle. Jos vahingon torjuminen sitä vaatii, alueen pelastustoi‐

men on ryhdyttävä pikaisesti torjuntavalmiutensa edellyttämiin toimiin jo ennen kuin  pyyntö virka‐avusta on tehty. 

Onnettomuuden alkuvaiheessa öljyvahingon torjunnasta huolehditaan paikallisin  voimin alueen pelastustoimen öljyntorjuntaviranomaisten johdolla. Suurissa ja aaval‐

la selällä taikka talousvyöhykkeellä sattuvissa öljyvahingoissa johtovastuu siirtyy  Suomen ympäristökeskuksen määräämälle torjuntatöiden johtajalle (liite 1.1.3). Pelas‐

tustoimen alueet ja valtio antavat henkilö‐ ja kalustoresurssejaan torjuntatöiden johta‐

jan käyttöön. 

Alueiden pelastustoimen henkilöstö koostuu alueiden päätoimisesta, sivutoimisesta 

ja sopimuspalokuntien henkilöstöstä. Öljyntorjunnan ohella palo‐ ja pelastustoimen  valmiuden tulee säilyä riittävänä. Lisäksi on käytettävissä muuta lähinnä kuntien  teknisen toimialan henkilökuntaa, jota käytetään ensisijaisesti jälkitorjuntaan. 

Suunnitelma‐alueen kunnat, pelastustoimen alueet ja alueelliset ympäristökeskukset  on esitetty liitteessä 1.1.4. 

Alueelliset ympäristökeskukset voivat tarvittaessa osallistua alusöljy‐ ja aluskemikaa‐

livahingon torjuntatyön järjestämiseen ja antaa kalustoapua. Rantojen puhdistustyös‐

sä tulevat lähinnä kysymykseen työnjohto‐ ja kartoitustehtävät. Ympäristökeskukset  ovat nimenneet aluehallinnon ympäristövahinkojen torjunnan vastuuhenkilöt ja hei‐

dän sijaisensa (liite 1.1.2).  

SYKE:ssä  on  varallaolojärjestelmä,  joka  käsittää  jatkuvan  ympäristövahinko‐

päivystyksen (liite 1.1.1). Päivystäjällä on valtuudet päättää tarvittaessa valtion hen‐

kilöstön ja alusten hälyttämisestä sekä kaluston käytöstä ja muista kiireellisistä valti‐

on viranomaisia koskevista toimenpiteistä. 

SYKE asettaa tarvittaessa torjuntatöiden johtajan ja antaa asiantuntija‐apua torjunnan  järjestämiseksi. 

Kuva 3 Alueelliset pelastuslaitokset

Öljy‐ ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaisilla on lain antamat valtuudet  määrätä mm. henkilöiden osallistumisesta ja kaluston käytöstä ympäristövahinkojen  torjuntatehtäviin. 

1.2 Virka-apuviranomaiset

Alusöljy‐ ja aluskemikaalivahinkojen torjunnassa virka‐apua antavia viranomaisia  ovat alusjätelain mukaan: 

• Rajavartiolaitos  

• Puolustusvoimat (virka‐apupyynnöt Pääesikunnan kautta) 

• Merenkulkulaitos 

• Merentutkimuslaitos 

• Poliisi 

• Lääninhallitus  

• Tiehallinto 

Virka‐apuviranomaisten yhteystiedot on esitetty liitteessä 1.2. 

Suomen ympäristökeskuksella on yhteistoimintasopimukset rajavartiolaitoksen esi‐

kunnan, merivoimien esikunnan, merenkulkulaitoksen ja varustamoliikelaitoksen  kanssa. 

1.3 Satamien, laitosten ja telakoiden henkilöstö

Alusjätelain 14 §:ssä tarkoitettuja satamia, laitoksia ja telakoita Suomenlahden alueel‐

la ovat liitteessä 4.4.1 mainitut yksiköt. Näitä tietoja on myös Boriksessa. 

Valtion Varustamoliikelaitos on velvollinen tarjoamaan väylänhoito‐ ja öljyntorjunta‐

aluksillaan öljyvahinkojen torjuntapalveluja.  

Tiedot liitteessä mainittujen yksiköiden hälytysyhteyksistä ja torjuntahenkilöstöstä  ovat pelastustoimen alueiden öljyvahinkojentorjuntasuunnitelmassa ja hätäkeskusten  sekä meripelastuskeskusten tai –lohkokeskusten tiedostoissa. 

1.4 Vapaaehtoiset

Vapaaehtoisten käyttö tulee kysymykseen lähinnä rantojen puhdistustyössä ja vahin‐

goittuneiden eläinten, lähinnä öljyyntyneiden lintujen pelastamisessa. Vapaaehtoinen  rantojen puhdistustyö järjestetään öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmissa esitetyllä  tavalla ja torjuntatöiden johtajan toimesta. Vapaaehtoisista pelastuspalvelujärjestöistä  on saatavissa henkilöstöapua.  

Öljyyntyneiden lintujen puhdistus ja hoito tapahtuu erillisessä hoitoyksikössä, yksi‐

kön toiminnanjohtajan toimesta, omalla koulutetulla henkilöstöllä, torjuntatöiden joh‐

tajan alaisuudessa. 

2.  Vahinkojen torjunta‐alukset ja ‐kalusto 

2.1 Valtio

Valtiolla on käytettävissään yhteensä 15 (ml. Svärtan) laivaluokan öljyntorjunta‐

alusta merialueella, joista 4 on suunnitelma‐alueella (liite 2.1). Karttakuva aluksien si‐

joituspaikoista on myös Boriksessa. Kaikki alukset on varustettu öljynkeräyslaittein,  joiden avulla alukset pystyvät itsenäisesti keräämään öljyä veden pinnalta liikkuen  noin 1‐2 solmun nopeudella. Lisäksi niissä on erilaisia siirrettäviä öljynkeräyslaitteita. 

Ajantasaista tietoa valtion öljyntorjuntakalustosta löytyy myös internetistä SYKE:n  kotisivuilta. 

Aluskemikaalivahinkojen torjuntaan erityisesti soveltuvia aluksia ovat Merikarhu  (Helsinki) ja Telkkä (Turku). 

2.2 Alueen pelastustoimet

Pelastustoimen alueiden materiaalinen valmius alusöljyvahinkojen torjuntaan perus‐

tuu öljyntorjuntaveneisiin, työlauttoihin, rannikko‐ ja meripuomeihin. Puomikalusto  ja yli 10 metriä pitkät öljyntorjuntaveneet on esitetty liitteessä 2.2.1. Lisätietoja pelas‐

tustoimen alueiden veneistä sekä valtion öljyntorjuntakaluston varastopaikoista on  Boriksessa. 

Pelastuslaitosten kemikaalivahinkojen torjuntakalustotaso määräytyy TOKEVA‐

ohjeiden (Torjuntaohjeet kemikaalien vaaratilanteille) riskiluokituksen mukaan (liite  2.2.4).  

2.3 Laitokset ja yhtiöt

Nestemäisten öljy‐ ja kemikaalilastien keventämiseen soveltuvia aluksia ja kalustoa  on varustamoilla. Vahinkoalusten ja niiden lastien pelastamiseen soveltuvaa hinaaja‐ 

ja pelastuskalustoa on hinaus‐ ja meripelastustoimintaa harjoittavilla yhtiöillä. Mai‐

nittujen varustamoiden ja yritysten yhteystietoja on liitteessä 2.3.  

3.  Alusöljy‐  ja  aluskemikaalivahinkojen  tor‐

juntajärjestelyt 

3.1 Hälyttäminen, hälytys- ja viestijärjestelmät

Alusöljy‐ ja aluskemikaalivahingoista tehdään hätä‐ ja onnettomuusilmoitus yleensä  joko meripelastuskeskukseen tai ‐lohkokeskukseen tai hätäkeskukseen (meriympäris‐

tövahinkojen ilmoituskaavio, liite 3.1.2). Meripelastuskeskusten ja hätäkeskusten tu‐

lee olla yhteistoiminnassa siten, että tieto tapahtuneesta alusonnettomuudesta välit‐

tyy kummallekin osapuolelle. Hätäkeskuksen ja meripelastuskeskuksen tulee vii‐

pymättä ilmoittaa kaikista alusonnettomuuksista asianomaisille pelastuslaitoksille  ja Suomen ympäristökeskuksen päivystäjälle (liite 1.1.1), joka on jatkuvassa varal‐

laolossa. Päivystäjä välittää tiedon edelleen alueelliselle ympäristökeskukselle. 

SYKE:n päivystäjä hälyttää tarpeen mukaan valtion torjunta‐aluksia ja muuta kalusto‐ 

ja toimenpideapua, joita vahinkotilanteen hallinta saattaa tarvita. Liitteessä 3.1.1 on  kaavio päivystäjän yhteystahoista. 

Tavanomaisten puhelinyhteyksien ohella viestiyhteyksissä käytetään meripelastus‐

palvelun ja yleisen pelastuspalvelun hälytys‐ ja viestiyhteyksiä. Mikäli vahinkotapah‐

tumaan liittyvästä viestitoiminnasta on tarpeen antaa erityisiä ohjeita tai määräyksiä  tai toteuttaa tavanomaisesta poikkeavia järjestelyjä, torjuntatöiden johtaja pyytää asi‐

assa virka‐apua (virka‐apuviranomaiset liite 1.2). 

3.2 Kiireelliset alkutoimet − johtaminen, puomitukset, onnettomuustilan- teen vakauttaminen ja tilannekuvan muodostaminen

Torjuntatöitä johtaa onnettomuusaluksen sijaintipaikan alueen pelastustoimen öljy‐

vahinkojen torjuntaviranomainen kunnes, niin tarvittaessa, alusjätelain 19 §:n mukai‐

nen torjuntatöiden johtaja ottaa johtovastuun. Valtion torjunta‐alusten ja kaluston va‐

hinkoalueelle lähettämisestä, torjuntatöihin määräämisestä ja käyttöön asettamisesta  huolehtii tarvittaessa SYKE. 

Kiireellisten alkutoimien tekemisestä huolehtivat rajavartiolaitoksen ja pelastustoi‐

men alueen öljyntorjuntayksiköt. Kiireellisiä ovat aluksesta päässeen öljyn tai muun  veden pinnalla ajelehtivan aineen leviämisen pysäyttäminen ja rajoittaminen sekä  aluksen puomittaminen. 

Ympäristövahinkotilanteen nopea ja tehokas hallintaan saaminen edellyttää onnetto‐

muusaluksen vaaratilanteen vakauttamista ja vaurioiden kartoittamista. Näiden  toimien varmistamisesta huolehtivat alusöljyvahinkojen torjuntaviranomaiset yhteis‐

työssä virka‐apuviranomaisten ja onnettomuusaluksen omistajan, vakuutusyhtiön ja  meripelastukseen valmistautuneiden yrittäjien kanssa. Käytännössä se voi vaatia 

muun muassa hinaajien, tarkastussukeltajien, pumppausyksiköiden ja lastin keven‐

nysalusten paikalle hankkimista ja aluksen suojasatamaan viemistä. 

Onnettomuusaluksen omistaja ja vakuutusyhtiö huolehtivat pelastustöiden suorit‐

tamisesta yhdessä ammattimaisten meripelastajien kanssa. SYKE seuraa pelastustöi‐

den edistymistä ja neuvottelee tarvittaessa meriturvallisuusviranomaisen, omistajan,  vakuutusyhtiön, luokituslaitoksen ja pelastussopimuksen tehneen yrittäjän edustajien  kanssa aluksen ja sen lastin pelastamisesta ympäristövahinkojen estämiseksi ja rajoit‐

tamiseksi. 

Tilannetietojen kokoamisesta huolehtivat yhteistyössä valtakunnalliset, alueelliset ja  pelastustoimen alueen alusöljy‐ ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaiset. 

Virtuaalinen tilannekuva onnettomuusalueelta voidaan luoda Suomenlahden meri‐

vartioston johtokeskukseen. Tilannetietoja ovat mm. tiedot vahinkoaineista, ympäris‐

töön vuotaneiden aineiden ja onnettomuusaluksessa vielä olevien aineiden määristä,  havainnot sekä ennusteet ympäristöön joutuneiden aineiden leviämisestä. 

Tietoja aluksella olleista ja olevista aineista, niiden laadusta ja määristä sekä omi‐

naisuuksista hankitaan aluksen ja lastin omistajilta, meklarilta, agenteilta ja kohde‐

satamista. Aineiden vaarallisista ominaisuuksista ja mahdollisesta käyttäytymisestä  ympäristössä hankitaan eri kemikaalitiedostoista ja asiantuntijoilta, kuten SYKE:n  kemikaalitietopalvelusta, vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskuksesta (C‐

osaamiskeskus, päivystys) tai Turvatekniikan keskuksesta. Aineiden mahdollisia  ulosvuotomääriä ja ulosvuotamisen uhkaa arvioidaan vauriotietojen ja aluksen pelas‐

tussuunnitelmien sekä ympäristöhavaintojen perusteella. 

Torjuntatöiden johtaja hankkii havaintoja ympäristöön joutuneista aineista järjestä‐

mällä lento‐ ja maastotiedustelua. Tarvittaessa SYKE avustaa valvontalentojen jär‐

jestämisessä ja satelliittikuvien hankkimisessa. Torjuntatöiden johto pitää tapahtu‐

mapäiväkirjaa, laatii ja ylläpitää tilannekuvaa, joka myös tallennetaan jokaisen ha‐

vaintopäivityksen jälkeen. 

Torjuntatöiden johtaja hankkii tarvittaessa SYKE:n avulla ennusteita ympäristöön  joutuneiden aineiden kulkeutumisesta. Ennusteita laaditaan virtaus‐, tuuli‐ ja muiden  tietojen perusteella ja mahdollisuuksien mukaan käyttäen ennalta kehitettyjä tietoko‐

nemalleja.  

3.3 Torjunnan järjestäminen ja johtaminen

Jos alusöljyvahinko on sattunut tai sen vaara on uhkaamassa aavalla selällä tai talo‐

usvyöhykkeellä, Suomen ympäristökeskus määrää torjunnan suorittamisesta ja aset‐

taa torjuntatöiden johtajan. Suomen ympäristökeskus voi lisäksi ottaa vastuulleen tor‐

junnan suorittamisen ja asettaa torjuntatyön johtajan, jos vahinko on sattunut tai sen  vaara on uhkaamassa muualla, useiden alueen pelastustoimien alueella, taikka jos  vahinko tai vaara on niin suuri, ettei alueen pelastustointa kohtuudella voida vaatia  yksin huolehtimaan torjuntatöistä tai jos torjuntatoimet tällöin kestävät pitkään taikka 

siihen on muuten erityistä syytä. Edellä tarkoitetuissa tapauksissa Suomen ympäris‐

tökeskus asettaa torjuntatyönjohtajan käyttöön tarpeellisen henkilöstön, kaluston ja  tarvikkeet. Näissä tapauksissa alueen pelastustoimi ja alusjätelain 14 §:ssä tarkoitetun  sataman, laitoksen tai telakan omistajat ovat velvollisia alueensa ulkopuolellakin aset‐

tamaan torjuntatyön johtajan pyynnöstä torjuntakalustonsa ja tarvikkeensa sekä nii‐

den käyttöön tarvittavaa henkilöstöä torjuntatyön johtajan käytettäväksi. Tarvittaessa  voidaan torjuntatöiden johtajan avuksi nimetä eri torjuntaviranomaisten edustajista  kokoonpantu johtoryhmä. 

Aluskemikaalivahingon torjunnan suorittamisesta määrää Suomen ympäristökeskus  ja asettaa torjuntatöiden johtajan. Alueen pelastustoimi on velvollinen antamaan  pyydettäessä virka‐apua aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaiselle. Jos vahin‐

gon torjuminen sitä vaatii, alueen pelastustoimen on ryhdyttävä pikaisesti torjunta‐

valmiutensa edellyttämiin toimiin jo ennen kuin pyyntö virka‐avusta on tehty. Alu‐

een pelastustoimi on velvollinen alueensa ulkopuolellakin asettamaan Suomen ym‐

päristökeskuksen asettaman torjuntatöiden johtajan pyynnöstä torjuntakalustonsa ja ‐ tarvikkeensa sekä niiden käyttöön tarvittavaa henkilöstöä torjuntatöiden johtajan  käytettäväksi aluskemikaalivahinkojen torjumiseen. 

Monialaonnettomuuksissa, joissa vahinko uhkaa tai koskee samanaikaisesti ihmis‐

henkiä, omaisuutta ja ympäristöä, viranomaistoimia johdetaan (viranomaistoimien  yleisjohto) aluksi meripelastuslain mukaisessa järjestyksessä asianomaisesta meripe‐

lastuslohkokeskuksesta, kunnes ihmishengen vaara on ohi. Suunnitelma‐alueen ym‐

päristökeskusten ympäristövahinkojen torjunnan vastuuhenkilöt voivat onnetto‐

muustilanteessa tarvittaessa toimia ympäristöhallinnon edustajina ja yhteyshenkilöi‐

nä alueen meripelastuksen johtoryhmässä (edustus meripelastusalueen johtokeskusta  tai lohkokeskusta lähimmästä ympäristökeskuksesta) sekä mahdollisesti muulle joh‐

topaikalle kuin meripelastuksen johtokeskukseen perustettavassa onnettomuuspai‐

kan johtajan johtamassa johtoryhmässä (edustus onnettomuuspaikan alueellisesta  ympäristökeskuksesta). Heidän tehtävänään on muun muassa välittää onnettomuu‐

den torjuntaa koskevia tietoja ja määräyksiä sekä virka‐apua meripelastuksen johdon  ja ympäristöhallinnon yksiköiden kuten alueellisten ympäristökeskusten, Suomen  ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön välillä. Alusöljyvahinkojen ja aluskemi‐

kaalivahinkojen torjuntaan hälytetään ja valmistaudutaan sekä aloitetaan torjunta va‐

hinkojen torjuntaviranomaisten ja virka‐apuviranomaisten toimesta siltä osin kuin  ihmishenkien pelastaminen ei muuta vaadi. 

Kun ihmishengen vaara on ohi, viranomaistoimien yleinen johtovastuu siirtyy alusöl‐

jyvahinkojen tai aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaiselle. Tällöin meripelas‐

tusviranomainen jää usein virka‐apua antavaksi viranomaiseksi. 

Milloin ympäristövahinkojen torjuntatöihin osallistuu useita viranomaisia, muodoste‐

taan tarvittaessa edellä mainittu alusöljyvahingon tai aluskemikaalivahingon torjun‐

tatöiden johtajan johtama johtoryhmä. Johtoryhmän perustamistarve ja mahdollinen  kokoonpano riippuu onnettomuustilanteesta. Se voi aloittaa toimintansa esimerkiksi  vastaavalta pohjalta kuin toimintansa päättänyt meripelastuksen onnettomuuspaikan 

johtajan johtoryhmä, jos sellainen oli perustettu. Torjuntatoimien johtopaikkana voi‐

daan tarvittaessa käyttää myös meripelastuskeskusta (Turku), meripelastuslohkokes‐

kusta (Helsinki) tai muuta tarkoitukseen soveltuvaa johtamispaikkaa.  

Johtoryhmään voivat kuulua muun muassa valtion alusöljy‐ ja aluskemikaalivahinko‐

jen torjuntaviranomaisten sekä virka‐apuviranomaisten edustajat ja vahinkoalueen  pelastus toimen alueen pelastusviranomainen. Suuren vahingon johto‐organisaatio  voi olla esimerkiksi liitteen 1.1.3 kaavion mukainen. 

3.4 Torjuntayksiköiden muodostaminen ja miehitys

Torjuntayksiköt muodostetaan pelastustoimen alueiden suunnitelmissa määritellyistä  pelastustoimen yksiköistä ja muista kuntien yksiköistä ja niitä täydennetään tarpeen  mukaan virka‐apuyksiköillä ja ulkopuolisella torjunta‐avulla. 

Avomerellä tapahtuvaa öljy‐ tai kemikaalivahinkojen torjuntaa varten kootaan toi‐

minta‐alueelle tilanteen mukaan tarpeellinen määrä torjuntaan kykeneviä aluksia. 

Aluksien normaalimiehitystä täydennetään tarpeen mukaan.  

Torjuntaosastoon voi kuulua: 

• operatiivisen toiminnan johtoalus, joka voi toimia paitsi varsinaisena tor‐

junta‐aluksena tarvittaessa myös osaston huolto‐ ja varastoaluksena sekä 

• tiedustelualuksia (pelastuslaitokset, merivartiosto, merenkulkulaitos, me‐

ripelastusseurat, ilma‐alukset) 

• pienempiä öljypuomeilla varustettuja aluksia, joita käytetään pareittain öl‐

jyn tai muun kelluvan aineen nuottaamiseen puomeja hinaamalla 

• itsenäiseen öljynkeräystyöhön mekaanisella keräysjärjestelmällä varustet‐

tuja aluksia 

• yksittäisiä aluksia puomien laskemiseen öljyn liikkumisen estämiseksi tai  ohjaamiseksi 

• säiliöaluksia (ml. säiliöproomut) talteenotetun tai merestä kerätyn öljyn  välivarastointi 

SYKE huolehtii onnettomuusaluksella tai vahinkoalueella mahdollisesti tarvittavan  erikoiskaluston ja sen käyttäjien paikalle järjestämisestä. 

3.5 Hälytysvalmius ja lähtöjärjestys

Pelastustoimen alueen öljyntorjuntayksiköiden valmius venekaluston käyttöön pe‐

rustuu sekä työ‐ että vapaavuoron henkilöstöön ja on yleensä enintään noin puoli  tuntia hälytyksestä. Alueen pelastustoimen valmius ilmenee pelastustoimen alueen  öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmasta. 

Varustamoliikelaitoksen hallinnassa olevien öljyntorjuntaan tarkoitettujen alusten  lähtövalmius on työtilanteesta riippuen noin kuusi tuntia. Päivystystä aluksilla ei ole. 

Merivartioston vartiovuorolla olevat alukset lähtevät viimeistään tunnin kuluessa hä‐

lytyksestä tilannepaikalle. Alusten varustaminen tapahtuu edellä mainituilla lähim‐

millä öljyntorjuntavarastoilla. 

Puolustusvoimain hoidossa olevista kahdesta suuresta öljyntorjunta‐aluksesta (HAL‐

LI ja HYLJE) ainakin toinen on aina neljän tunnin teknillisessä lähtövalmiudessa ja  vastaavasti myös toinen telakointeja tai muita erityistapauksia lukuun ottamatta. 

3.6 Torjuntayksiköiden varustaminen, huoltaminen ja kuljetukset

Torjuntayksiköiden huollosta vastaa torjunnan alkuvaiheessa kukin viranomainen it‐

se. Torjuntatyöhön osallistuvilla aluksilla tulee lähtiessään olla mukanaan ainakin  yhden vuorokauden muona. 

Mikäli torjuntayksiköt joutuvat pitkäaikaiseen työhön, huoltotoimet hoidetaan keski‐

tetysti. Johtoryhmä selvittää ja organisoi muonituksen jatkojärjestämisen, alusten  polttoainehuollon ja miehistöjen vaihdon sekä johtokeskuksen ja operatiivisen johdon  varamiesjärjestelyt. 

Ilmakuljetuksiin ja lentotiedusteluun käytetään tarvittaessa Rajavartiolaitoksen val‐

vontalentokoneita, meripelastushelikoptereita tai yksityisten lentokoneita ja helikop‐

tereita. Ilmailuviranomaisilla on tiedossa lähimmät käyttöön soveltuvat ilma‐alukset. 

3.7 Kansainvälinen torjuntayhteistyö  

Kansainvälinen yhteistoiminta meriympäristövahinkojen torjunnassa tapahtuu SY‐

KE:n kautta. Tietoja Itämerimaiden kalustosta ja yhteistoimintamenettelyistä on  HELCOM:in torjuntamanuaalissa (Combatting Manual), joka on myös internetissä. 

Yhteydenpidossa noudatetaan Helsinki‐komission ohjetta ja käytetään hyväksi muun  muassa niin kutsuttuja kansallisia viestiyhteyspisteitä. 

Torjunnan johtamisjärjestelyt vastaavat pääpiirteissään normaaleja avomeritorjunta‐

järjestelyjä (liite 3.7). Pääasiallisen vahinkouhan kohdistuessa Suomeen toimivat ul‐

komaalaiset ja suomalaiset yksiköt omien meritoiminnan johtajiensa, National On‐

Scene Commander (NOSC), alaisuudessa kuitenkin niin, että koko meritoimintaa joh‐

taa torjuntatöiden johtajan alaisuudessa ylin meritorjunnan johtaja, Supreme On‐

Scene Commander (SOSC). 

3.8 Tiedotustoiminta

  Vahingon torjuntatyön sisäisestä ja ulkoisesta tiedottamisesta vastaa torjuntatöiden  johtaja tai hänen delegoimansa henkilö. Suomen ympäristökeskus ja alueelliset ympä‐

ristökeskukset tiedottavat omista toimistaan ja avustavat torjuntatöiden johtajaa tie‐

dottamisen järjestämisessä. Myös jälkitorjunta‐ ja pitkäaikaisseurantavaiheessa tiedo‐

tusvalta‐ ja vastuu on ko. toiminnan johtajalla. 

  Ympäristöministeriön asettaman Ympäristöhallinnon erityistilanteiden viestintää sel‐

vittävän työryhmän raportti valmistuu vuoden 2007 aikana. Selvityksessä tehdään  viestintäohjeen lisäksi viestintäprosessikuvauksia ja tiedotemalleja ympäristöonnet‐

tomuustilanteita varten. 

4.  Muu toiminta 

4.1 Jälkitorjunta, rantojen puhdistaminen ja vahinkojätehuolto

  Rantojen puhdistuksessa otetaan huomioon rannan käyttö ja ympäristöolosuhteet. 

Puhdistustoimet tehdään pelastustoimen alueen öljyntorjuntasuunnitelman ja SYKE:n  ʺRantavyöhykkeen öljyntorjuntaʺ oppaan ohjeiden mukaan. Opasta saa SYKE:stä. 

  Kymenlaakson ammattikorkeakoulu on kehittänyt yhteistyössä Kymenlaakson pelas‐

tuslaitoksen ja Kaakkois‐Suomen ympäristökeskuksen kanssa Kymenlaakson rannik‐

kokuntia koskevan toimintamallin merkittävän alusöljyvahingon varalle (SÖKÖ‐

hanke). Hankkeen tuloksena Itäisen Suomenlahden pelastusviranomaisten valmius  suuren öljyonnettomuuden torjuntaan on merkittävästi parantunut. 

  Pelastusviranomainen voi hoitaa torjunnan loppuun asti jälkitorjunta mukaan lukien,  mutta vaikka pelastusviranomainen poistuisi onnettomuuspaikalta ja jälkitorjunta  siirtyisi öljyntorjuntasuunnitelmassa määrätylle jälkitorjunnasta huolehtivalle viran‐

omaiselle, säilyy vastuu torjuntaviranomaisella. Mikäli torjunta torjuntaviranomai‐

sen toimesta katsotaan päättyneeksi ja vahinko vaatii vielä muiden viranomaisten  toimenpiteitä, siirretään asian hoito toimivaltaiselle viranomaiselle. Vastuun siir‐

tymisen hetki tulee olla selvästi sovittu molempien viranomaisten kesken. Tarvit‐

taessa torjuntatyön lopettamisen päättää ylempi torjuntaviranomainen. 

  Onnettomuustilanteessa, joka edellyttää jätehuoltotoimia, on viipymättä ilmoitettava  kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, joka voi toimittamansa tarkastuksen nojal‐

la antaa pilaantumisen ehkäisemiseksi tarpeellisia määräyksiä (ympäristönsuojelulaki  86/2000, 85 §). Alueellinen ympäristökeskus voi toimia asiantuntijana selvitettäessä  jätteenkäsittelytapoja ja –paikkoja. Öljyvahinkojen torjunnasta kertyvien jätteiden kä‐

sittely‐ ja sijoituspaikkojen tietoja on esitetty liitteessä 4.1 ja Boriksessa. 

Vastaanottopaikkojen kapasiteetin loppuessa perustetaan välivarastointipaikkoja ja  hyödynnetään myös suunnitelma‐alueen ulkopuolisia mahdollisuuksia yhteistoimin  jätehuoltoviranomaisten kanssa. 

Vastuu öljyvahinkojätteestä kuuluu jätelain mukaan jätteen haltijalle.  

4.2 Eläinten pelastaminen

Ohjeita eläinten pelastamisesta löytyy SYKE:n julkaisusta ʺYhteystietoja ja ohjeita  ympäristövahinkojen ja poikkeuksellisten luonnontilanteiden varalle ʺ (SYKE:n mo‐

nistesarja 317/2004). 

Onnettomuuden sattuessa linnut pyritään pelastamaan. Mikäli onnettomuus on kui‐

tenkin niin iso ja öljyyntyneiden lintujen määrä niin suuri, ettei kaikkien lintujen pe‐

lastaminen ole mahdollista, joudutaan pelastettavien kesken tekemään valintoja. Täl‐

löin etusijalle asetetaan ne linnut, jotka ovat uhanalaisimpia ja ne, jotka arvioidaan  voitavan pelastaa. Pelastettavissa olevat pyritään pelastamaan ja muut lopetetaan. 

Tavoitteena tulee olla, että vapauteen päästettävien elinkelpoisten yksilöiden määrä  on mahdollisimman suuri. 

Niissä onnettomuuksissa, missä SYKE on vastuullinen torjuntaorganisaatio, organisoi  SYKE myös öljyyntyneiden lintujen pelastamisen, pesun ja hoidon. Tämä edellyttää,  että myös näissä tehtävissä on käytettävissä ammattitaitoisia henkilöitä kaikilla tasoil‐

la. 

Uusi lintujen pesu‐ ja hoitoyksikkö tullaan sijoittamaan Porvooseen, Itä‐Uudenmaan  pelastuslaitokseen. Laitos huolehtii siitä, että yksikkö on käyttö‐ ja lähtövalmis.  

Öljyyntyneiden lintujen pelastamisen järjestäminen tapahtuu torjuntaorganisaation  johdon alaisuudessa tehtävään asetettavan toiminnanjohtajan toimesta.  

4.3 Tutkimukset ja vahinkojen arviointi

Alueelliset ympäristökeskukset järjestävät toimialueellaan tarvittavat vahingon ym‐

päristövaikutusten tutkimukset yhteistyössä kuntien kanssa. Suuren öljyvahingon  ympäristövaikutusten tutkimisesta on HELCOM suositus (HELCOM Recommenda‐

tion 12/9, 1991). SYKE antaa apua tutkimusten järjestämisessä sekä järjestää öljyynty‐

neiden lintujen eloonjäämistutkimukset annettujen hoitojen jälkeen. 

Laajojen vahinkojen seurausten selvittämisessä voidaan käyttää tutkimusalus Aran‐

daa ja SYKE:n tutkimusalus Muikkua näytteiden otossa ja ympäristövaikutusten sel‐

vittämisen yhteydessä (yhteystiedot liitteessä 1.2)   

Öljy‐ ja muiden näytteiden otossa ja analysoitavaksi toimittamisessa noudatetaan  yleisiä toimintaohjeita SYKE:n julkaisusta  ʺOhjeet ympäristöonnettomuuksien ja  poikkeuksellisten luonnontilanteiden varalleʺ, joka löytyy myös SYKE:n kotisivuilta. 

Varsinaisesta öljynäytteiden otosta on annettu erikseen yleiset ohjeet torjuntahenki‐

löstölle, ʺEnsitoimet öljynäytteenotossaʺ sekä yksityiskohtaisemmat ʺKansainvälisen  Merenkulkujärjestön (IMO) ohjeet öljypäästöjen näytteenotosta ja vertailututkimuk‐

sistaʺ. Mainittuja julkaisuja saa SYKE:stä. 

Korvattavien öljyvahinkojen selvittämistä varten voi alueellinen ympäristökeskus  asettaa erityisen katselmuslautakunnan omasta tai öljysuojarahaston johtokunnan tai  vahingonkärsijöiden aloitteesta.  

4.4 Ympäristövahinkojen vaaraa aiheuttavia seikkoja ja toimintoja

Alusöljy‐ ja aluskemikaalivahinkojen vaaran alueella aiheuttaa säiliö‐ kuten myös  muiden alusten liikennöinti väylillä, satamatoiminnot sekä öljy‐ ja kemikaalivarastot. 

Väylät ja niiden syvyydet sekä satamat on esitetty liitteen 4.4.1 kartalla. Satamista se‐

kä öljy‐ ja kemikaalivarastoista löytyy tietoa Boriksesta. 

On varauduttava myös alueen ulkopuolta peräisin olevien vahinkojen torjuntaan. 

4.5 Erityisesti suojeltavat alueet ja kohteet

Luonnonsuojelun kannalta tärkeimpiä suojelualueita ja suojelukohteita on esitetty  liitteen 4.5 kartalla. Tarkempia tietoja herkistä alueista kuten luonnonsuojelualueista,  Natura‐alueista lintu‐ ja hyljealueista, kutualueista, kalankasvattamoista ja vedenot‐

tamoista on Boriksessa. Näiden alueiden suojelu pyritään huomioimaan torjuntatöis‐

sä. 

4.6 Suojasatamat ja ankkuripaikat

Liitteen 4.6 ankkuripaikkakartassa on esitetty alusliikennepalvelun (VTS) ensisijaises‐

ti käyttämät ankkuripaikat ja ne ovat tarkoitetut aluksille, joilla ei ole välitöntä vaa‐

raa.  

Suojasatamiksi  soveltuvia  paikkoja  on  Suomenlahdella  runsaasti.  Alusjätelain  (300/1979) 6 §:n mukaan Suomen ympäristökeskus on alusöljy‐ ja aluskemikaaliva‐

hinkojen valtakunnallinen torjuntaviranomainen ja sillä on muun muassa oikeus an‐

taa aluksen tai sen lastin pelastamista koskevia määräyksiä ympäristövahinkojen es‐

tämiseksi. Alusjätelain nojalla Suomen ympäristökeskus on myös suojasatamia kos‐

kevissa asioissa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen. Kiireellisiä tapauksia varten  Suomen ympäristökeskuksella on jatkuva päivystys. Päivystäjälle on annettu tehtävät  ja valtuudet Suomen ympäristökeskuksen ohjeella. Suomen ympäristökeskuksen päi‐

vystäjä voi määrätä aluksen vietäväksi suojapaikkaan tai mikäli alus pystyy liikku‐

maan omilla koneillaan, antaa alukselle oikeuden mennä suojapaikkaan. 

Onnettomuustilanteeseen joutuneen aluksen pelastamisessa tarvittavat päätökset te‐

kee aluksen päällikkö tai tehtävään palkattu yritys yhteistoiminnassa viranomaisten  kanssa. Uhkaavien tai jo tapahtuneiden öljy‐ tai kemikaalivahinkojen torjunnasta  huolehtivat viranomaiset – alueellinen pelastustoimi ja Suomen ympäristökeskus. 

Aluksen pelastaminen tapahtuu useimmiten rinnakkain vahinkojen torjunnan kanssa  ja yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Ratkaisuja tehtäessä ympäristönäkökohdat ase‐

tetaan taloudellisten seikkojen edelle. 

Suojapaikan teknilliseen valintaan antaa ohjeita alusliikennepalvelu, jolla on tarvitta‐

vat syvyys‐ ynnä muut merenkulkuun liittyvät tiedot. Kohdan 4.5 erityisesti suojelta‐

vat alueet ja kohteet ovat paikkoja, jotka tulee suojasataman valinnassa ottaa erityises‐

ti huomioon.  

Toiminnalliset ja ympäristöön liittyvät rajoitukset

Se, mikä suojapaikka merihädässä olevalle alukselle myönnetään, määräytyy tapaus‐

kohtaisesti. Kyseiseen tapaukseen parhaiten soveltuvan suojapaikan valitsemiseksi  on Suomen ympäristökeskuksen päivystäjälle laadittu tarkistuslista huomioon otetta‐

vista asioista. Tarkistuslista noudattaa IMO:n suojapaikan valitsemiseksi laatimia  suuntaviivoja (IMO NAV 8/19, Annex 12, Appendix 1) siten, että kansalliset erityis‐

piirteet on sisällytetty tarkistuslistaan. Suojapaikan valintaan liittyviä seikkoja ovat  mm. aluksen koko, aluksen lastin laatu ja määrä, mahdollisesti vuotavien säiliöiden  tilavuus, aluksen kyky liikkua omalla konevoimalla, sääolosuhteet, ympäristöllisesti  herkkien alueiden sijainti, öljyntorjunta‐ ja muun kaluston sekä huollon saatavuus  paikalle, jne. 

Suomen ympäristökeskuksen päivystäjä voi suojapaikkapäätöstä tehdessään käyttää  valmiiksi tietyille paikoille muutamalla erisuuruisella vuotomäärällä laskettujen ris‐

kikartoitusten tuloksia tai pyytää toista päivystysryhmän jäsentä laskemaan juuri ky‐

seisen tapauksen mukaisilla muuttujilla uudet riskivyöhykkeet. Ajelehtimisennusteet  lasketaan tapauskohtaisesti todellisilla öljynlaatu‐, paikka‐ ja säätiedoilla. 

Ympäristöllisesti herkkien alueiden sekä muiden öljylle herkkien kohteiden sijainnit  käytettävissä oleviin suojapaikkoihin nähden tarkastellaan päivystäjän karttapohjai‐

sesta paikkatietoaineistosta. 

Suojapaikan tarkoitus

Suojapaikan tarkoitus on, että siellä alus voidaan huoltaa siten, että sen on turvallista  jatkaa edelleen telakalle korjattavaksi. yleisesti tämä tarkoittaa sitä, että vuodot tuki‐

taan  sekä suoritetaan mahdollinen lastin ja  aluksen oman polttoaineen siirto‐

operaatio. 

5.  Vahinkojen ennaltaehkäisy 

5.1 Meriliikenteen ohjaus

Merenkulkulaitoksessa Meriliikenteen ohjaus ‐toiminnon tehtävänä on vastata alus‐

liikennepalvelujen ylläpidosta ja kehittämisestä sekä ilmoittautumis‐ ja reittijakojär‐

jestelmistä. Toiminto vastaa myös laitoksen telemaattisista järjestelmistä sekä huoleh‐

tii rannikon turvallisuusradiotoiminnasta. 

VTS eli Vessel Traffic Service tarkoittaa alusliikennepalvelua, jonka tarkoituksena on  parantaa merenkulun turvallisuutta, edistää alusliikenteen sujuvuutta ja tehokkuutta  sekä ennaltaehkäistä onnettomuuksia ja niistä mahdollisesti syntyviä ympäristöhait‐

toja.  

Suomenlahden vaikutusalueella toimii tällä hetkellä kolme VTS‐keskusta: Helsingis‐

sä, Nauvossa ja Lappeenrannassa. Niiden valvonta‐alueet kattavat kaikki eteläranni‐

kon kauppamerenkulun väylät.  

Suomenlahden alusliikenteen pakollinen ilmoittautumisjärjestelmä (GOFREP) aloitti  toimintansa 1.7.2004. Järjestelmä kattaa kansainvälisen merialueen Suomenlahdella ja  sitä valvovat Suomi, Viro ja Venäjä yhteistyössä. 

Tämän lisäksi Meriliikenteen ohjaus huolehtii Merenkulkulaitoksessa niistä luotsaus‐

toimintaan kuuluvista tehtävistä, jotka eivät luotsauslain (940/2003) tai Luotsausliike‐

laitoksesta annetun lain (938/2003) mukaan kuulu Luotsausliikelaitokselle. 

5.2 Harjoitukset ja koulutus

Itämeren valtiot järjestävät vuorotellen merialueella kansainvälisiä kahden tai use‐

amman valtion välisiä yhteistoimintaharjoituksia. Yleisenä tavoitteena on järjestää 2‐3  vuoden välein yksi kansainvälinen harjoitus kullakin kolmella merialueella, Pohjan‐

lahdella, Saaristomerellä ja Suomenlahdella. 

Koulutuksen osalta Suomen ympäristökeskus järjestää tarpeen mukaan valtakunnal‐

lisia koulutustilaisuuksia öljyntorjuntaviranomaisille. Lisäksi Suomen ympäristökes‐

kuksella on mahdollisuus vaikuttaa eri koulutusjärjestöjen öljyntorjuntaa käsitteleviin  koulutustilaisuuksiin ja –ohjelmiin, kuten esim. öljyyntyneiden lintujen pelastamiseen  ja hoitoon. 

Alueelliset ympäristökeskukset ovat mukana yhteistoimintaharjoitusten järjestelyteh‐

tävissä, järjestävät öljyntorjunnan neuvottelupäiviä ja valtion kaluston käyttöharjoi‐

tuksia yhdessä pelastustoimen alueiden kanssa. Lisäksi ympäristökeskuksille kuuluu  valvonta‐ ja neuvontavastuu pelastustoimen alueiden toteuttaessa öljyntorjuntasuun‐

nitelmien mukaisia koulutustilaisuuksia. 

5.3 Suunnitelman päivitys ja uusiminen

Uudenmaan ja Kaakkois‐Suomen ympäristökeskukset huolehtivat suunnitelman päi‐

vittämisestä. SYKE huolehtii Boris‐järjestelmän edelleenkehittämisestä. 

Suunnitelma on voimassa toistaiseksi ja se tarkistetaan pääsääntöisesti viiden vuoden  välein tai muutoin niin tarvittaessa. 

6.  Muita seikkoja   

Ympäristöministeriön ohjeita

Ympäristöministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat ohjeet yhteistoimintasuunnitelman  laatimisesta. 

Yhteyksiä ja linkkejä

Aiheeseen liittyviä verkkolinkkejä on liitteessä 6.1.  

Luettelo suunnitelmaa koskevista säädöksistä ja ohjeista

Säädökset ja ohjeet ovat liitteessä 6.2 

7.  Työryhmän esityksiä ja suosituksia 

SÖKÖ‐hanketta vastaava suuren öljyvahingon torjunnan toimintamalli (SÖKÖ II) laajenne‐

taan koskemaan Uudenmaan ja Itä‐Uudenmaan maakuntien alueita niin, että öljyntorjun‐

tamanuaali tulee käsittämään koko Suomenlahden alueen. 

Suojasatamia ja ankkuripaikkoja koskeva suunnitelma tulisi laatia erillisenä selvityksenä  Suomen ympäristökeskuksen johdolla ja merenkulkulaitoksen tuella. 

BORIS‐karttapalvelun käyttöönotto tulee varmistaa alueen torjuntaviranomaisten ja virka‐

apuviranomaisten piirissä. 

Öljyntorjuntakoulutuksista ja ‐harjoituksista ilmoitetaan öljyntorjuntaan osallistuville vi‐

ranomaisille, joita tulisi myös mahdollisuuksien mukaan kutsua seuraamaan harjoituksia.  

Lisätään PARKKIin  (=Tyvi) mahdollisuus tarkastella myös muiden pelastuslaitosten ka‐

lustotietoja. 

Sisäministeriön tulee vastata siitä, että Pelastusopisto järjestää sille säädettyä pelastustoi‐

men alueiden henkilöstön öljyntorjunta‐ ja kemikaalitorjuntakoulutusta. 

Hyödynnetään Central Baltic Programme INTERREG IV –ohjelmaa (erityisesti ohjelman  toimintalinjaa A: Turvallinen ja terveellinen elinympäristö) kaudella 2007 – 2013 Suomen‐

lahden ympäristöriskien hallintaan ja vähentämiseen sekä öljyvahinkojen torjuntaan liitty‐

vien kehittämishankkeiden resursointiin (mahdollisia Suomen yhteistyökumppaneita Viro,  Ruotsi, Latvia tai Liettua). 

Hyödynnetään Etelä‐Suomen kilpailukyky‐ ja työllisyystavoitteen EAKR‐ohjelmaa kaudel‐

la 2007 – 2013 Suomenlahden ympäristöriskien hallintaan ja vähentämiseen sekä öljyvahin‐

kojen torjuntaan liittyvien kehittämishankkeiden resurssointiin. 

Tuetaan Uudenmaan, Itä‐Uudenmaan ja Kymenlaakson maakuntaohjelmien sekä näiden  toteuttamissuunnitelmien tavoitteita, jotka liittyvät Suomenlahden ympäristöriskien vä‐

hentämiseen ja öljyntorjuntavalmiuden parantamiseen. 

Tuetaan pelastuslaitosten öljyntorjuntaveneiden veneenkäyttäjien lupien (kotimaanliiken‐

teen laivuri, koneenhoitaja, kuljettaja) ylläpitoa ja näitä varten edellytettävän veneenkäyttö‐

tuntimäärän ylläpitoa. 

Työryhmän käsitys tärkeimmistä seuraavien kymmenen vuoden aikana tarvittavista toi‐

menpiteistä kaluston suhteen on 

‐ öljyntorjuntakaluston yhdenmukaistaminen, 

‐ öljyn keräys‐ ja rajoituskaluston lisääminen ja vanhentuneen kaluston uusiminen ja 

‐ torjuntamenetelmien kehittäminen jääolosuhteissa. 

Öljyntorjuntavalmiuden parantamista Itämeren suojeluohjelmaa koskevan valtioneuvoston  26.4.2002 tekemän periaatepäätöksen sekä Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelman  mukaisesti on jatkettava.  

Riittävä rahoitus nykyisen kaluston ylläpitoon/uusimiseen ja tarvittaviin lisähankintoihin  on turvattava sekä valtion että pelastustoimen kaluston osalta riippumatta öljyntorjunnan  osaamiskeskuksen tulevasta toiminta‐ ja rahoitusmallista (liitteet 2.2.2 ja 2.2.3). 

Valtion öljyntorjuntakalusto ja –varastot on säilytettävä ja niitä on edelleen kehitettävä.

Liitteet 

1. ALUSÖLJY- JA ALUSKEMIKAALIVAHINKOJEN TORJUNTAVIRANOMAISET JA MUU HENKILÖSTÖ

1.1.1 Suomen ympäristökeskuksen päivystäjän yhteystiedot

1.1.2 Valtion alusöljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaiset 1.1.3 Esimerkki suuren alusöljyvahingon torjuntatyön johtokaaviosta

1.1.4 Suunnitelma-alueen pelastustoimen alueet, kunnat ja ympäristökeskukset 1.1.4.1 Suunnitelma-alueen hätäkeskusalueet ja hätäkeskusten sijaintipaikat 1.2 Virka-apuviranomaiset yhteystietoineen

1.2.1 Kartta Suomenlahden merivartioston alueesta 2. VAHINKOJEN TORJUNTA-ALUKSET JA -KALUSTO

2.1 Pelastustoimen öljyntorjuntaveneet sekä valtion öljyntorjunta-alukset 2.1.1 Valtion torjunta-alusten kapasiteetit

2.1.2 Suomenlahdella oleva valtion puomikalusto

2.2.1 Suunnitelma-alueen pelastustoimien olemassa oleva puomikalusto ja öljyntor- juntaveneet

2.2.2 Suunnitelma-alueen pelastustoimien öljyntorjuntasuunnitelmissa hankittavaksi esitetty puomikalusto ja öljyntorjuntaveneet 2007-2011

2.2.3 Arviot suunnitelma-alueen pelastustoimien kalusto- ja koulutuskustannuksista 2007-2011

2.2.4 Kemikaalisukellusyksiköitä ja muuta kemikaalivahinkojen torjuntakalustoa 2.3 Hinaaja- ja meripelastuskalustoa koskevia yhteystietoja

3. ALUSÖLJY- JA ALUSKEMIKAALIVAHINKOJEN TORJUNTAJÄRJESTELYT

3.1.1 Kaavio SYKE:n päivystäjän yhteystahoista merialueella tapahtuvissa ympäristö- onnettomuuksissa

3.1.2 SYKE:n meriympäristövahinkoja koskeva ilmoituskaavio 3.3.3 Vastuuviranomaiset ja torjuntaan osallistuvat eri

alusonnettomuustyypeissä

3.7 Esimerkki kansainvälisiä yksiköitä käsittävän meritoiminnan johtokaaviosta 4. MUU TOIMINTA

4.1.1 Öljyvahinkojätteiden ja muiden ongelmajätteiden käsittely- ja sijoituspaikkoja 4.1.2 Laiturit Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen tiepiirien alueella

4.4.1 Kartta väylistä ja satamista

4.5 Kartta tärkeimmistä suojelualueista ja suojelukohteista

4.6 Alusliikennepalvelun (VTS) ensisijaisesti käyttämät ankkuripaikat 6. MUITA SEIKKOJA

6.1 Yhteyksiä ja linkkejä

6.2 Luettelo suunnitelmaa koskevista säädöksistä ja ohjeista 6.3 Lyhenteet

LIITE 1.1.1 

Suomen ympäristökeskuksen ympäristövahinkopäivystys 

Suomen ympäristökeskuksen ympäristövahinkopäivystys avustaa ympäristön poikkeustilo‐

jen vaatimien voimavarojen, tiedonvälityksen ja tutkimusten järjestämisessä. Päivystäjä voi  lähettää vahinkopaikalle valtion henkilöstöä, öljyntorjunta‐aluksia sekä muuta erikoiskalus‐

toa.  

Ympäristövahinkopäivystyksen piiriin kuuluvat seuraavat vahingot ja tilanteet:

• kaikki alusöljy‐ ja aluskemikaalivahingot tai niiden vaara 

• aluksista aiheutuva muu vesien pilaantuminen tai sen vaara 

• ilmeisen laittomat päästöt aluksista 

• maa‐alueilla tapahtuvat suuret öljy‐ ja kemikaalivahingot.  

Ympäristövahinkopäivystys toimii hälytyksiä välittävänä viranomaisena seuraavissa ym- päristön erityistilanteissa:

• luonnonvaraisten eläinten poikkeukselliset kuolemat, kasvillisuuden äkillinen  vaurioituminen, poikkeukselliset leväkukinnat ja muut vastaavat ympäristön pi‐

laantumistilanteet 

• tulvaonnettomuudet ja patovahingot 

• muu äkillisesti ilmenevä ympäristön poikkeustila tai pilaantuminen   

Ilmoita näistä tapauksista tai niiden uhasta aina myös Suomen ympäristökeskuksen päivys‐

täjälle 

Virka‐aikana Suomen ympäristökeskuksen yhteydet ovat: 

TELEFAX……….  020 490 2478 

SÄHKÖPOSTI………..  oilduty@ymparisto.fi 

LIITE 1.1.2

Valtion alusöljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjuntavi‐

ranomaiset 

Suomen ympäristökeskus    Puh. 020 490 123 

  Mechelininkatu 34a, PL 140, 00251 Helsinki    Päivystäjä 0400 319 390 

  Kalervo Jolma, 020 490 2468, 0400 444 686, kalervo.jolma@ymparisto.fi   

  Uudenmaan ympäristökeskus    Puh. 020 490 101 

  Asemapäällikönkatu 14, PL 36    00521 Helsinki 

  Öljyntorjunta‐ ja kemikaalivastuuhenkilöt: 

  Timo Heino, 020 490 3035, 040 517 3426, timo.heino@ymparisto.fi 

  varalla Olli Jaakonaho, 020 490 3084, 040 747 8588 olli.jaakonaho@ymparisto.fi   

  Kaakkois‐Suomen ympäristökeskus    Puh. 020 490 105 

  Kauppamiehenkatu 4, PL 1023    45101 Kouvola 

  Öljyntorjunta‐ ja kemikaalivastuuhenkilöt: 

Mauri Tani, 020 490 4375, 0400 753 511, mauri.tani@ymparisto.fi 

varalla Juha Rantala, 020 490 4366, 0400 650 612, juha.rantala@mparisto.fi   

LIITE 1.1.3

Esimerkki suuren alusöljyvahingon torjuntatyön johtokaaviosta 

Johtoryhmä

YM, RVL, MV, MKL, PTA, AYK, SYKE tilanteen mukaisesti myös muita viranomaisia

Öljyntorjunta-alukset merivoimat rajavartiolaitos varustamoliikelaitos Meritorjunnan johtaja (öljyntorjuntatöiden johtaja määrää)

Tiedustelutoiminta RVL:n ilma-alukset

Alueellinen ympäristökeskus

Kunnat jälkitorjunta

Vapaaehtoisjärjestöt Alueen pelastustoimi alueen öljyntorjuntaveneet rantojen suojapuomitukset ranta-alueen puhdistus

Öljyntorjuntatöiden johtaja

(SYKE määrää)

Suomen ympäristökeskus

Ympäristöministeriö

Yleinen hätänumero 112 

LIITE 1.1.4

Suunnitelma‐alueen pelastustoimen alueet, kunnat ja alueelliset ym‐

päristökeskukset 

UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN ALUE:

1. Helsingin pelastuslaitos

Agricolankatu 15 A, PL 112, 00099 Helsinki p. 09 310 1651

Suunnitelma-alueen kunnat: Helsinki

KAAKKOIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN ALUE:

8. Kymenlaakson pelastuslaitos Takojantie 4, 48220 Kotka p. 05 23161

Suunnitelma-alueen kunnat:

Hamina, Kotka, Pyhtää, Vehkalahti, Virolahti.

2. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos Palomiehentie 1, PL 47, 02070 Espoo p. 09 8162 8699

Suunnitelma-alueen kunnat:

Espoo, Hanko, Inkoo, Kirkkonummi, Pohja, Siuntio, Tammisaari

4. Itä-Uudenmaan pelastuslaitos

Ruiskumestarinkatu 2, 06100 PORVOO p. 020 1111 400

Suunnitelma-alueen kunnat:

Loviisa, Pernaja, Porvoo, Ruotsinpyhtää, Sipoo.

 LIITE 1.1.4.1 

Suunnitelma‐alueen hätäkeskusalueet ja hätäkeskusten 

sijaintipaikat  

LIITE 1.2

Virka‐apuviranomaiset yhteystietoineen 

Etelä‐SUOMEN LÄÄNINHALLITUS  Birger Jaarlin katu 15, PL 150,   13101 HÄMEENLINNA 

puh. 0205 16 121, virka‐ajan j. (09) 39 461 

Faksi 0205 16 2068, virka‐ajan j. (09) 394 6480 ja hätäkeskuksen kautta   

Helsingin alueellinen palveluyksikkö  Ratapihantie 9, PL 110, 00521 Helsinki 

puh. 0205 16 121, virka‐ajan ulkop. hätäkeskuksen kautta  Kouvolan alueellinen palveluyksikkö 

Salpausselänkatu 22, PL 301, 45101 Kouvola 

puh. 0205 16 121, virka‐ajan ulkop. hätäkeskuksen kautta   

MERENKULKULAITOS   

Suomenlahden merenkuluntarkastustoimisto  Porkkalankatu 5, 00180 Helsinki 

puh. 0204 48100   

Suomenlahden liikenneyksikkö 

Itäinen kanavatie 2, 53420 Lappeenranta   puh. 0204 481 

Suomenlahden meriliikennekeskus (VTS) 

− Helsingin VTS‐keskus 

  Katajanokanranta 4 B, 00130 Helsinki 

  puh. 0204 48 5391 (vuoroesimies), päivystys 24 h/vrk 

− Kotkan VTS‐keskus 

  c/o Kotkan merivartioasema, 48130 Kotka    puh. 0204 48 5604 

MERENTUTKIMUSLAITOS 

Erik Palménin aukio 1, PL 2, 00561 Helsinki  Puh. (09) 613 941 (vaihde), Faksi (09) 323 2970  Tutkimusalus Aranda 

Vedenkorkeus: (09) 61394436 (virka‐aikana)  Merentutkimuslaitos, Jääpalvelu 

Porkkalankatu 5  PL 304, 00181 Helsinki  Puh. (09) 6857659 (päivystys)   

PUOLUSTUSVOIMAT   

Pääesikunta 

PL 919, 00131 Helsinki  (09) 181 0111 

Läntisen maanpuolustusalueen esikunta  Suomenkasarmi, PL 315, 13131 Hämeenlinna  Puh. 03 181 0111 

Helsingin sotilasläänin esikunta 

Laivanvarustajankatu 6, PL 169, 00141 Helsinki  Puh. 09 181 0111 

Uudenmaan sotilasläänin esikunta  Kauppakatu 5‐9, PL 35, 08101 Lohja  Puh. 09 181 0111 

Itäisen maanpuolustusalueen esikunta  Karkialampi, PL 145, 50101 Mikkeli  Puh. 015 181 0111  

Kymen sotilasläänin esikunta 

Paraatikenttä 1, PL 1077, 45101 Kouvola  Puh. 05 181 0111 

Merivoimien esikunta 

Pohjoiskaari 36, 00200 Helsinki  Puh. 09 181 24211 

Merivoimien operatiivinen päivystäjä 09 181 24 460.   

RAJAVARTIOLAITOS 

PL 3 (Korkeavuorenkatu 21)  00131 HELSINKI 

Puh. 020 410 6511   

Suomenlahden merivartiosto  PL 150, 00161 HELSINKI  Puh. 020 410 6811 

Meripelastuslohkokeskus MRSC Helsinki 

puh. 0204 1000 tai 0204 1002 (meripelastushälytysnumerot)    

Kaakkois‐Suomen rajavartiosto  PL 5, 55911 IMATRA 

puh. 020 410 2000   

TIEHALLINTO    

Uudenmaan tiepiiri 

Opastinsilta 12 A, PL 70, 00521 Helsinki  Puh. 0204 22 11 

Kaakkois-Suomen tiepiiri

Kauppamiehenkatu 4, 45100 Kouvola Puh. 0204 22 153

LIITE 1.2.1

LIITE 2.1 

LIITE 2.1.1 

Valtion torjunta‐alusten kapasiteetit 

ALUKSEN NIMI OMISTAJA PITUUS [m]

LEVEYS [m]

PYYHKÄISY- LEVEYS

[m]

TANKKI TILAVUUS

[m³]

PYYHKÄISY ALA [km²/ 12h]

KERUU KAPASITEETTI

[m³/h]

Halli MV 60 12,5 40 1400 0,9 74 Hylje MV 54 12,5 35 800 0,8 65 Merikarhu RVL 58 11 32 40 0,7 59 Tursas RVL 61,3 10,2 30 100 0,7 56 Uisko RVL 61,3 10,2 30 100 0,7 56 Oili I VLL 24 6,6 21 80 0,5 39 Oili II VLL 24 6,6 21 80 0,5 39 Oili III VLL 24 6,6 21 80 0,5 39 Oili IV VLL 19 6,5 19 30 0,4 35 Kummeli VLL, Saimaa 28 7,9 24,9 70 0,6 46

Sektori VLL 33 7,9 24,9 108 0,6 46 Linja VLL 35 9 23 77 0,5 43 Letto VLL 43 12,2 30 43 0,7 56 Seili VLL 50,5 12,2 30 196 0,7 56 Svärtan ÅLS 24 6,6 21 52 0,5 39

YHTEENSÄ 3256 9,0 746

MV = Merivoimat

VLL = Varustamoliikelaitos (Finstaship) RVL = Rajavartiolaitos

LIITE 2.1.2   

Suomenlahdella oleva valtion puomikalusto 

Rannikkopuomi, m Meripuomi, m

700 900 1300 1500 2000

Kotka 700 2 800 600

Porvoo 500 1 200 Helsinki 600 600 (Tavi) 600 Upinniemi 400 (Merikarhu) 1 400

Hanko 200 1 600

Hangon varastossa on 8 x 200 m 2,0 m korkeaa ilmatäytteistä RO‐BOOM meripuomia, 200 m 90  cm korkeaa rannikkopuomia ja Expandi‐puomin pesulaite. 

Upinniemessä Hylkeellä 7 x 200 m 2,0 m ja 2 x 200 m 1,5 m korkeaa ilmatäytteistä RO‐BOOM  meripuomia. Merikarhun 3 x 200 m RO‐BOOM 1,5 m korkeaa ilmatäytteistä meripuomia. 

VL Tavilla Lamor LOB 1,3 m korkeaa ilmatäytteistä meripuomia 3 x 200 m. 

Hakuninmaalla UUS:n korjaamolla neljässä kontissa yhteensä 1 500 m 1 m korkeaa kevyttä FLE‐

XI rannikkopuomia. 

Santahaminassa Helsingin kaupungin varastossa on säilytettävänä 600 m TATE 100 rannikko‐

puomia häkkeihin sijoitettuna. 

Emäsalon varastolla on 1,2 km TATE 100 rannikkopuomia sekä 500 m 50‐75 cm korkeaa rannik‐

kopuomia    

Kotkan Kuusisen varastossa on 14 x 200 m LAMOR 1,5 m korkeaa ja 3 x 200 m LAMOR 2,0 m  korkeaa ilmatäytteistä meripuomia keloilla suojakankaalla peitetyillä.  

LIITE 2.2.1

Suunnitelma‐alueen pelastustoimien olemassa oleva puomikalusto ja öl‐

jyntorjuntaveneet, tilanne 2006 

Rannikkopuomi, m Meripuomi, m Öljyntorjuntaveneet luokittain

750 900 1100 1200 F, ker. F E D G Muut Hanko 1400 1 000 1 000 1 1 1

Tammisaari 600 1 1

Inkoo 575 1

Kirkkonummi 1 100 1 000 850 1 1

Espoo 2 050 300 1 1 1 Helsinki 1 900** 3 810 2 315 2 500 2 1 2 2 +7***

Sipoo 575 1100 1

Porvoo 100* 1850 500

1 1 1 2 ⁴Vesikko, saatto- hinaajien laitake- rääjät Pernaja 125* 225 1

Loviisa 400* 700 1¹⁾ 1

Pyhtää 40 400 1 1

Kotka 900 3 240 1 2 1 1 Kotka, Mussalo 420

Hamina 200 500 350 1 ⁵1 Hamina, satama 700

Virolahti 350 220 350 1 1

* 700 mm

** 500m 685 mm, 750 m 800 mm

*** muita lauttoja 1) keräävä

4 Vesikkoproomu, tilavuus 1 100 m3, laitakerääjät Neste Oil:n saattohinaajiin, tankkikapasiteetti 2x 20 m³ (kontti) ja 2x50 m³ (kelluva säiliö)

5 Valtion kalustoluettelossa

LIITE 2.2.2 

Suunnitelma‐alueen pelastustoimien öljyntorjuntasuunnitelmissa han‐

kittavaksi esitetty puomikalusto ja öljyntorjuntaveneet 2007‐2011 

Tilanne toukokuussa 2007

Hankintavuosi Kalusto, tarvike

2007 2008 2009 2010 2011 Sijoituspaikka Vahvistettu

hankinta Huom.

Puomikalusto, m

rannikkopuomi, 900 600 Hanko

1000 1000 Helsinki X meripuomi, 1100 600 Hanko

1000 Kirkkonummi

meripuomi, 1200 500 500 300 300 Porvoo X

200 200 Pyhtää X

750 750 Kotka X

300 300 Hamina X

350 350 Virolahti X

Torjuntaveneet

F-luokka 1 Helsinki X keräävä 1 Helsinki korvaa E-lk veneen

E-luokka 1 Sipoo korvaava hankinta 1 Pyhtää korvaava hankinta 1 Hamina korvaava hankinta 1 Virolahti korvaava hankinta D-luokka 1 Kirkkonummi korvaava hankinta

1 Helsinki X Kerääjä hank. myöh.

G-luokka 1 Helsinki

1 Kotka keräävä

1 Virolahti keräävä