-o-ryhmä metodologisena keskustelufoorumina
JUSSI LINNAMO YTL
Sekä poliittisissa että talouspoliittisissa muistel- missa on aika ajoin vilahtanut nimi -o-ryhmä.
Siitä kerrotut tarinat vaihtelevat sisällöltään po- leemisista nostalgisiin.
Oman käsitykseni mukaan -o-ryhmä oli nuor- ten maistereiden ja lisensiaattien muodostama kansantaloustieteen teoriaa ja metodia sekä op- pihistoriaa ja tiedepolitiikkaa pohdiskeleva ryh- mä, joka pohdiskelujensa perusteella yritti vai- kuttaa toisaalta korkeakoulujen kansantaloustie- teen tutkintovaatimusten tasoon ja toisaalta nii- hin talouspolitiikan valmistelun muotoihin, joita kutsutaan suunnitteluksi. Ryhmä uudisti suoma- laista talouspoliittisen keskustelun retoriikkaa tuoden esille sen, että ristiriitaisten päämäärien ja keinojen takana on aina avoimesti tai piilotetusti esitetyt arvot, joiden toteuttamiseksi harjoitetaan aina »politiikkaa». Ryhmän jäsenillä oli ja on eri- laiset poliittiset vakaumukset, vain neljä ryhmän jäsentä tunnusti puoluejäsenenyyttä.Erilaiset va- kaumukset eivät estäneet ystävyyttä.
Ystävyys- ja keskustelupiiri
Tavallisesti -o-ryhmän jäseniksi nimetään Timo Helelä, ReinoHjerppe, MaunoKoivisto, Lauri
Korpelainen,ErkkiLaatto, JaakkoLassila,Jus- si Linnamo, Olavi E.Niitamo, Jouko Paunio, JaakkoRailoja PenttiViita.Joskus ryhmän ko- kouksiin osallistuivat myös Lauri O.af Heur- lin, Aarno Laihanen, Väinö Lignell, Jouko Paakkanen,PenttiPöyhönen, Markku Suur-Ku- jala,FediVaivioja HeikkiValvanne. Nämä ei- vät olleet mukana siinä sisäpiirissä, jonka ylei- sistä asioista (päivän politiikka, uutuuskirjalli- suus, teatteri ja elokuvat) kodeissa keskustelta- essa muodostivat myös jäsenten aviopuolisot.
Kuten nimilistasta käy ilmi, sääntö, jonka mu- kaan jäsenen etu- tai sukunimen viimeisen kir- jaimen tuli olla -o, ei ollut poikkeukseton.
Nykyajan lukija saattaa luulla, että ryhmä muodostui vain shovinisteista. Luulo on harhai- nen, sillä ryhmä olisi ollut onnellinen, jos kaik- ki jäsenyysehdot täyttävä VienoRajaojaoli liit- tynyt seuraan. RagniBärlundiaja MirjamEk- holmialukuun ottamatta ei Suomessa 1950-lu- kuun mennessä ollut naisekonomisteja, jotka olisivat julkaiseet tutkimuksia.
On helppo tunnistaa -o-ryhmän syntymäaika.
Se tapahtui syystalvella 1955. Silloisessa Tilas- tollisessa päätoimistossa työskentelevät Linna- mo, Niitamo ja Paunio sekä Paunion ystävä
Laatto päättivät julkaista ryhmätyönä pari artik- kelia. Paunio ja Laatto julkaisivat säästämisen ja investoinnin käsitteitä sekä Linnamo ja Nii- tamo trendin, suhdanteiden ja kausivaihtelun mittaamista koskevat artikkelit. Artikkelit kir- joitettiin ja niitä arvioitiin etukäteen ryhmätyö- nä. Tämä lienee ollut ensikertaista Suomen kan- santaloustieteessä. He toivat esille käsitteiden mittausmenetelmät ja niiden numeerisen esittä- mismahdollisuuden. Kumpikin artikkeli oli re- view-luonteinen ja kirjoittajat ottivat kantaa esi- tettyihin mielipiteisiin.
Jo ennen artikkelien julkaisua Laatto, Linna- mo, Paunio ja Viita olivat siirtyneet Suomen Pankin taloustieteelliseen tutkimuslaitokseen, joka oli näinä aikoina Suomen ainoa systemaat- tista taloudellista tutkimusta harjoittava insti- tuutti. Tutkimuslaitoksen kirjasto lienee ollut silloin Suomen modernein kansantaloustieteen kirjasto. Laitoksen johdossa oli Valvanne, jolle ei ollut vierasta ajattelu, että»science is mea- surement» ja joka tunsi yhteenkuuluvuutta Ruotsissa niin voitokkaan Tukholman koulu- kunnan kanssa. Suomen Pankissa tutkimus oli liukunut nopeastiAlfTudeerin traditionaalises- ta tutkimusasenteesta ReinoRossin uutta etsi- vän linjan kautta Valvanteen silloisessa oloissa moderniin tutkimusten johtamistapaan. Valvan- teen ja hänen talliinsa siirtyneiden nuorten tut- kijoiden tiedepoliittiset aivoitukset olivat lähes yhtenäisiä.
Tutkimuslaitoksessa oli mahdollisuus järjes- tää jatkuvia seminaareja työajalla ja ystävykset jatkoivat lähes joka päivä keskusteluja työajan jälkeenkin. Ryhmä aloitti säännölliset kokouk- set vuorotellen ja vähintään kerran kuukaudes- sa jäsentensä kodeissa. Kotikokouksissa jokin jäsenistä piti sovitusta taloutieteellisestä aihees- tä lyhyen esitelmän. Esitelmien aiheina olivat esimerkiksiDonPatinkinja FrancoModiglia- ni,Arrow’n valintateoriat tai lineaarinen ohjel-
mointi. Tällä tavoin saatiin nopea keino tutus- tua uusiin tutkijanimiin ja heidän ajatuksiinsa.
Yhteydet Niitamoon säilyivät tiiviinä, lähes päi- vittäisinä, siitäkin huolimatta, että edellä mai- nittu nelikko työskenteli Suomen Pankissa.
Jokainen jäsen tunsi tiedon meren avaruuden ja oman viisikon tiedonhankintakyvyn rajalli- suuden. Tästä syystä oli luonnollista. että ryh- mää laajennettiin. Railo oli ekonomistina poly- historiikki, hänellä oli arvosanat sosiologiassa ja teoreettisessa filosofiassa.Alkaviin metodo- logiakiistoihin -o-ryhmä tarvitsi miestä, joka oli julkaissut artikkeleita Ajatus-aikakauskirjassa ja joka tunsi ammatillisesti loogista empirismiä.
Se oli paitsi yleinen muoti – myös ryhmän oma lemmikkifilosofia. Korpelainen oli puolestaan taloushistorian tuntija. Häntä tarvittiin kerto- maan, miten mittaava yhteiskuntahistoria erosi vallitsevasta historiankirjoituksesta.
Laajentunut ryhmä piti kokouksia keskuu- dessaan, mutta koetti myös pitää silmänsä auki kaikkialla, missä vilpittömiä ekonomisteja ko- koontui. Tällaisia tilaisuuksia olivat mm poh- joismaiset kansantalouskokoukset ja nuorten ekonomistien Marstrand-kokoukset. Eräässä tällaisessa tilaisuudessa ryhmä tutustui Helelään ja Lassilaan. Koska silloinen KlausWariksen johdolla toimiva Suomen Pankki halusi rekry- toida uusia tutkijoita, ei ryhmällä ollut vaikeuk- sia saada työnhakijat ja työnantaja yksimieli- syyteen. Helelä toi vankan työmarkkinateorian ja valtio-opin tiedon sekä Lassila laskentatoi- men ja mikroteorian tuntemusta mukanaan sekä Suomen Pankkiin että -o-ryhmään. Ryhmään, mutta ei Suomen Pankiin, liittyi v.1958 Helsin- gin Työväen Säästöpankin johtajaksi tullut Koi- visto. Helelä tunsi hänet Turun ja Linnamo Koi- viston väitöskirjatyön ajoilta. Koivisto puoles- taan toi mukanaan yleispolitiikan, valtiosääntö- oikeuden, sosiologian ja myöhemmin runsaasti asuntopolitiikan asiantuntemusta.
Tiedepolitiikka
Ryhmän toimintamuodot olivat vakiintuneet 1950-luvun loppupuolella. Näihin aikoihin val- mistuivat ryhmän jäsenten ensimmäiset kansan- taloustieteen väitöskirjat. Väittelyihin valmistu- vat saivat ansaitsemaansa ateljeekritiikkiä ryh- män kokouksissa. Ryhmän ulkopuolinen, mutta ryhmää väitöskirjansa esipuheessa kiittänyt Val- vanne väitteli v.1956, Paunio 1957, Niitamo 1958 ja Viita 1959. Karonkoita siis riitti. Ryhmä katsoi, että näissä väitöskirjoissa oli saavutettu se tietoteoreettinen ja metodologinen taso, joka oli- si ollut paikallaan Suomessa muidenkin väitteli- jöiden kohdalla. Kun ryhmän kokouksissa oli kä- sitelty silloisten ja sodan takia Suomessa suhteel- lisen tuntemattomaksi jääneiden kansantaloustie- teen huippujen ajatuksia ja kansantaloustieteen uusia aloja, ei ryhmälle jäänyt aivan vieraaksi ajatus, että oli syytä ryhtyä tiedepoliittiseksi toi- mijaksi.Eräille professoreille esitettiin luetteloi- ta teoksista, joita heidän olisi syytä ottaa tutkin- tovaatimuksiin ja samalla myös esitettiin, miten opetusta olisi syytä laajentaa. Osa professoreista lämpeni ajatuksille, ennen kaikkea MikkoTam- minen Helsingin kauppakorkeakoulussa. Osa ei ikänsä, aikaisemman koulutuksensa tai muiden ja joskus ylenpalttisten sivutehtäviensä takia asias- ta liioin innostunut. Nuori ja kiihkeä veri veti dramaattisiin esiintymisiin. Ryhmä arvosteli kär- kevästi huonoiksi katsomiaan väitöskirjoja ja muita julkaisuja kotimaisissa aikakauskirjoissa ja esiintyi ylimääräisinä opponentteina väitöstilai- suuksissa. Se oli ainutlaatuista sen ajan Suomes- sa.Aggressiivisen retoriikan alalla professorita- son tukea tuli lähinnä Tammiselta.
Jouko Paunio oli ja on ryhmän tieteellisesti lahjakkain. Hänestä tuli v. 1966 kansantalous- tieteen professori Helsingin yliopistoon. Tällöin aukeni tie kansantaloustieteen opintojen ylei- seen kohentumiseen Suomessa. Paunion johdol-
la toiminut tohtorintuotantolaitos eli monetary workshop on epäilemättä tärkein Suomessa toi- minut yksikkö kansantaloustieteen tiedon tason kohottajana. Pauniota säestivät Niitamo, usean- kertaisena vt. professorina eri korkeakouluissa, sekä dosentit Viita, Helelä, Korpelainen ja vii- meisenä Hjerppe.
Kansantaloustieteen opetuksen lisäksi ryh- mällä on ollut osuus kansantulolaskennan kehit- tämisessä Suomessa. En pyri vähimmässäkään määrin vähättelemään WalterLindbergin pio- neeriroolia tai vielä vähemmänEino H.Lauri- lan organisaatiokykyä, uskoa ja sitkeyttä Suo- men kansantulolaskennan suurena faktotumina.
Väitän kuitenkin, ettei ilman Laurilan työtä jat- kanutta Niitamoa ja häntä useilla artikkeleilla auttanutta -o-ryhmää Suomen kansantulolas- kennasta olisi Tilastokeskuksen virkamiesvoi- min tullut sitä, mikä siitä tuli. Niitamon kansan- tuloväen kasvatusralli on tapahtunut -o-ryhmän hengessä ja kansakunnan onneksi.
Käsitteiden merkitysten haltuunotto ja retoriikka
Ryhmä oli kokonaisuudesaan kiinnostunut ta- louspolitiikan teoriasta. Linnamo oli käynyt v.1956 Suomen Pankin opintomatkalaisena tu- tustumassa Jan Tinbergenin johdolla mainee- seen nousseeseenAlankomaidenCentraal Plan- bureauhun. Tinbergen itse oli tosin jo silloin siirtynyt Rotterdamin yliopiston professoriksi.
Tuttavuus kuitenkin syntyi. Matka innosti alus- tuksiin asiasta ensin ryhmässä, myöhemmin useisiin artikkeleihin sekä kansantaloudellisis- sa aikakauskirjoissa että jopa kaupallisissa jul- kaisuissa. Kansanmme Talouden ja myöhem- min Talouselämän päätoimittajana Railo ohjaili artikkeleita taitavasti lehtiinsä.
Ryhmän käymä keskustelu taloussuunnitte- lusta Suomessa oli laadultaan samanlaisiin pää-
määriin pyrkivää ja sellaisten keinojen käyttöä suosittelevaa, jota nimenomaanAlankomaiden, Norjan Tilastollisen keskuksen ja Ruotsin val- tion selvittelylaitoksen (SOU) »suunnitelutoi- mistot» sovelsivat 1950- ja 1960-luvulla. YK:n Center forEconomic Projections, Programming and Planning esitteli samankaltaisia menetelmiä ja suosituksia. Ryhmän ajatukset eivät eronneet suurestiFranklinD.Rooseveltinnew deal-poli- tiikastakaan. Vaikka ryhmässä keskusteltiin Neuvostoliiton ja muiden keskussuunnitelumai- den talousteoriasta ja politiikasta, ei kukaan ryhmän jäsen missään vaiheessa suositellut nii- tä Suomessa käytettäviksi. Ryhmä pyrki ym- märtämään sikäläistä ajattelutapaa, mutta ei propagoimaan sitä. Itse keskussuunnittelumeto- di ei mahtunut ryhmän ymmärrykseen. Vasta myöhemmin kävi selville, ettei vika ollut ryh- män kyvyssä ymmärtää lukemaansa.
Talouspolitiikan teoria neuvoi käymään ar- vokeskustelua päämääristä, jotta politiikassa voitaisiin valita keinot koherenttien tavoitteiden saavuttamiseen. Nyt jälkikäteen on voitu tode- ta, että arvokeskustelun avulla on lähes mahdo- tonta löytää talouspolitiikan koherenttia päämä- rää.Arvojen keskinäiselle substituutiolle ei näet ole mittayksikköjä. Käytettävien keinojen vai- kutusten vaihteleville viipeille ei löydy luotet- tavia todennäköisyysjakautumia. Se tekee epä- varmaksi määrällisten keinojen käytön todelli- suuden aikayksiköissä. Taloussuunnittelu on kuitenkin välttämätöntä demokraattisessa yh- teiskunnassa arvopohjaltaan selkeisiin päämää- riin pyrittäessä tarpeellisten vaihtoehtoisten kei- nojen valitsemiseksi. Tinbergen puhui kvantita- tiivisesta ja kvalitatiivisesta politiikasta. Kvan- titatiivinen poltiikka toimii suhteellisen muuttu- mattomiksi estimoitavissa olevien parametrien avulla tulo-, vero-, korko-, valuuttakurssi- jne.
-politiikkoina. Kvalitatiivisessa politiikassa ote- taan käyttöön uusia instituutioita tai keinoja.
Niiden käytön vaikutuksia ei näet voida enna- kolta arvioida, sillä mitään historiallista tietoa parametrien arvon estimoimiseksi ei usein ole.
Työreformi tai EU:n uusi maatalouspolitiikka ovat esimerkkejä kvalitatiivisesta politiikasta.
Keinojen vaikutuksia ei osata täsmällisesti esti- moida, mutta se ei merkitse, etteikö päämääris- tä voitaisi käydä arvokeskustelua.
Ensimmäinen -o-ryhmään liittynyt talouspo- litiikan teorian sovellus oli v. 1960 julkaistu Talousohjelmakomitean II mietintö. Siinä so- vellettiin melko alkeellisia ekonometrisesti es- timoituja moniyhtälöisiä simultaanimalleja kan- santalouden tilinpitojärjestelmän kehyksiin.En- nuste koko 1960-luvusta ei mennyt aivan pie- leen, mutta arvokkainta työssä lienee ollut so- vellettu metodi. Kun tarkastelukehyksenä oli kansantalouden tilinpitojärjestelmä, oli pakko ottaa huomioon, että kaikki tulokset olivat ko- herentteja keskenään. Talousohjelmakomitean mietintöön liittyi myös Suomen ensimmäinen panos-tuotos-taulu. Vaikka itse menetelmän ke- hittäminen on PaavoGrönlundinja ennen kaik- kea Osmo Forssellin ansiota, ei kukaan voi kieltää -o-ryhmän osuutta tapahtuman kätilönä.
Poliittisia tapahtumia ei voi taloustieteen me- netelmin ennustaa. Uskottavuus on kärsinyt vaurioita, kun politiikassa on tapahtunut yllä- tyksiä. Ennustettavuutta on vähentänyt myös uusien instrumenttien ja instituutioiden käyt- töön otto.Ei voitu ennustaa Neuvostoliiton ro- mahtamista, eikä ole kvantitatiivisia menetel- miä, jotka kuvaavat säännöstelytalouden muut- tumista deregulaatioksi. Taloudessa ei kuiten- kaan voida toimia ilman tulevaisuuden suunnit- telua. Kaikki budjetit ovat tulevaisuuden ennus- teita ja niitä voidaan tehdä vaihtelevina skenaa- rioina parametreja muutellen. Nykyisin sovel- lettavat tavoite- ja vaihtoehtobudjetit eivät poik- kea ratkaisevasti niistä, joita -o-ryhmä suositte- li.Eräät ryhmän jäsenet olivat tosin ylioptimis-
tisia kvantitatiivisten menetelmien käytön mah- dollisuuksien suhteen.
On mahdollista, että -o-ryhmä onnistui liian hyvin 1960-luvulla ottaessaan uudella retorii- kalla haltuunsa joukon talouspoliittisessa kes- kustelussa käytettäviä merkityksiä. Retoriikkaa käytettiin ryhmän jäseniltä tilatuissa pääkirjoi- tuksissa, populaariartikkeleissa ja kollektiivini- mimerkki Kärjekkään kolumneissa. Sanat sääs- täminen, investointi kiinteään omaisuuteen, ku- lutusalttius, funktionaalinen ja vertikaalinen tu- lonjako, tulonsiirto, tuotantosektori jne. saivat täsmälliset sisältönsä ja niiden tilastollisessa esittämisessä päästiin yksikäsitteisyyteen. Kes- kustelun foorumina ei ollut vain tiedyhteisö, vaan myös yleensä talouselämästä kiinnostunut yleisö. Suomen ammattimaisen talousjournalis- min synty tapahtui samanaikaisesti. Liian hyvin onnistumista seurasi vastareaktio, jossa löysäs- sä puheenparressa viihtyneet henkilöt ryhtyivät kutsumaan kansainvälisin suosituksin standar- doitua käsitteistöä munkkilatinaksi. Oikeisto- tuulet puolestaan johtivat maailmaan, jossa ar- vokritiikin ulkopuolella olevat sijoittajan oikeu- det ja turvallisuustarpeet voittavat kaikki muut intressit. Silloin julkisuus kertoo talouspolitii- kalle vain yhdet mahdolliset tavoitteet. Väite- tään, että niiden saavuttamiseksi on vain yksi ainoa ratkaisu. Markkinoiden odotuksien sisäl-
tö ei ole operationalisoitavissa mittauskelpoi- seksi. Kun odotukset milloin diskonttaavat edeltäkäsin, milloin hyödyntävät pörssin ilmoi- tuksena tullutta infomaatiota, on selitykseksi hyväksytty metafyysinen ymmärrys. -o-ryhmä olisi ehkä tähän pörssianalyytikkojen viisauteen reagoinut.
Onko -o-ryhmällä vielä merkitystä? Se ei varmasti enää muuta maailmaa. Sen viimeises- tä kokouksesta, jossa käsiteltiin vielä jotain tiet- tyä asiaa eli sillä kertaa institutionaalista talo- ustiedettä, on kulunut yli 4 vuotta.Eräät -o-ryh- män jäsenet tapasivat toisiaan leppoisan seurus- telun merkeissä viimeksi vielä marras-joulu- kuun vaihteessa vuonna 1998.
Jotkut ovat halunneet -o-ryhmän nimeen si- sältyvän o:n lukea nollaksi. Tehdään ajatuskoe.
Löytyykö Suomesta mitään muuta nuorten yh- teiskuntatieteilijöiden joukosta otettua noin 10 hengen otosta, josta olisi tullut 1 tasavallan pre- sidentti, 1 ministeri, 1 suuren valtion laitoksen pääjohtaja, 1 Suomen suurimman pankin pää- johtaja, 1 Suomen Pankin johtokunnan kesto- vt-jäsen, 1 professori, 3 ministeriön osastopääl- likköä, 1 tutkimuslaitoksen johtaja ja 1 kaksin- kertainen päätoimittaja. Yhteiskunnallinen ase- ma ei takaa kenenkään moraalia, mutta todelli- sesta vaikuttavuudesta se kertoo jotakin eikä yhteiskunnallisesta 0-vaikuttavuudesta.
