Ihmisoikeusrikkomukset Bosnian sodassa 1992-1995
Itä-Suomen yliopisto Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Historian ja Maantieteen laitos Yleisen historian Pro-Gradu tutkielma Ohjaajana Maria Lähteenmäki Ville Räikkönen 242498 Elokuu.2017
Itä-Suomen Yliopisto, Tutkimustiedote Ville Räikkönen
242498
Ihmisoikeusrikkomukset Bosnian sodassa 1992-1995
Yhteiskuntatieteiden ja Kauppatieteiden tiedekunta, yleinen historia Sivumäärä 77
Elokuu 2017, Joensuu
Pro gradu- tutkielma käsittelee ihmisoikeusrikkomuksia Bosnian sodassa 1992-1995.
Tutkielmassa tarkastellaan ihmisoikeusrikkomusten muotoja Bosnian sodan ajalta ja korostetummin keskitysleirejä, raiskauksia ja joukkomurhia. Tutkimustehtävänä on selvittää, mitä ihmisoikesrikkomusten muotoja sodassa esiintyi, mitä tyypillisiä piirteitä näissä rikkomuksissa esiintyi ja mitä eroavaisuuksia rikkomuksissa oli sodan osapuolten osalta.
Tutkimustehtävään vastataan kolmen eri lähdeaineiston avulla. Amnesty Internationalin raportit avaavat, mitä ihmisoikeusrikkomusten muotoja sodassa esiintyi. Human Right Watchin aineisto käsittelee pakolaisten kertomusten pohjalta syvällisemmin ihmisoikeusrikkomusten piirteitä. YK:n dokumenttiaineistot avaavat mitä yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia ihmisoikeusrikkomuksissa esiintyi sodan osapuolten kesken.
Tutkimuksessa käytetään kvalitatiivisia menetelmiä.
Bosnian sodassa tehtiin erittäin monia ihmisoikeusrikkomuksia. Esimerkkejä ihmisoikeusrikkomuksista ovat pakkokarkoitukset,terrori, syrjintä, keskitysleirit, raiskaukset ja joukkomurhat. Tyypillisiä piirteitä etniselle terrorille oli tuhopoltot, pahoinpitelyt ja satunnaiset murhat. Syrjintä kohdistui hallitsevan etnisen ryhmän toimesta vähemmistöryhmiin ja tyypillistä oli rajoittaa liikkumavapautta ja erottaa työpaikalta.
Karkoituksissa käytettiin byrokratiaa ja asevoimia apuna, jotta etninen puhdistus saatiin toteutettua.Keskitysleireillä väkivalta oli raakaa ja uhrien elämästä pyrittiin tekemään sietämätöntä. Raiskauksia suoritettiin etnisen puhdistuksen nimissä ja siihen liittyi yleensä muutakin väkivaltaa ja tekijöitä oli yksi tai usein useampia.Joukkomurhia suoritettiin aseellisten toimien ohessa ja niitä kohdistettiin taisteluikäisiin vihollisryhmän miehiin.
Ihmisoikeusrikkomukset olivat sekä systemaattisia, että summittaisia. Siellä missä yksittäinen etninen ryhmä oli enemmistössä, ihmisoikeusrikkomukset olivat systemaattisempia kuin muilla alueilla.
Sisällys
1. Johdanto ... 4
1.1 Bosnian sota ... 4
1.2 Tutkimuskysymys ja merkityksenanto ... 10
1.3 Tutkimusmenetelmät ja Tutkimusperinne ... 11
1.4 Lähteet ja tutkimuskirjallisuus ... 14
1.5 Keskeiset käsitteet ... 18
2. Ihmisoikeusrikkomusten muodot ... 20
2.1 Etninen terrori ... 20
2.2 Vähemmistöjen syrjintä ... 23
2.3 Pakkokarkoitukset ... 25
2.4 Pakkotyö yleisissä tehtävissä ... 29
3. Keskitysleirit ja väkivalta ... 30
4.Raiskauksilla alistaminen ... 44
5. Joukkomurhat ... 56
6. Johtopäätelmät ... 66
Lähteet ... 71
Painetut digitaaliset lähteet ... 71
Tutkimuskirjallisuus ... 74
1. Johdanto
1.1 Bosnian sota
Jugoslavian hajoamiseen tarvittiin tekijä, joka aiheutti epätasapainoa politiikassa. Tuo tekijä oli Slobodan Milosevic. Milosevic omaksui politiikan, josta vastasivat Serbian äärinationalistit. Milosevic organisoi valtavia julkisia kokoontumisia ja vaihtoi hallinnon väkeä itsehallintoalueilta Kosovosta ja Vojvodinasta sekä Montenegron tasavallasta.
Menneisyyden haamut aina 1300-luvulta luvulta toiseen maailmansotaan säilyivät kansallisessa tietoisuudessa ja lisäsivät katkeruutta kansojen välillä. Tämä piirre tarjosi erinomaisen alustan äärinationalismin nousulle varsinkin Serbiassa mutta myös Kroatiassa.1
Ultimaattinen akilleen kantapää Jugoslavian olemassaololle olivat serbien ja kroaattien suhteet. Kroatiassa oli serbivähemmistö, joka äänesti itsenäistymisen puolesta heinäkuussa 1990. Samaan aikaan Jugoslavian kansanarmeija alkoi erottamaan sloveeneja ja kroaatteja korkeista viroista ja palkkaamaan serbejä. Slovenia ja Kroatia uhkasivat irtautua tuolloin Jugoslaviasta. Bosnia teki selväksi, että se ei haluaisi jatkaa Tynkä-Jugoslaviassa. Milosevic puolestaan selitti selvin sanoin, että jos hajoaminen tapahtuu, hän tulee liittämään kaikki serbialueet Jugoslaviaan. Myös Kosovossa ja Makedoniassa oli voimakkaita itsenäisyyspyrkimyksiä. Ongelmalliseksi tilanteen teki vielä se, että Bosnian serbien johtaja Radovan Karadzic vannoi, että he tulisivat irtautumaan Bosniasta, mikäli Bosnia irtautuu Jugoslaviasta. Vuoden 1991 alussa Ainoastaan Serbia ja Montenegro olivat valmiita jatkamaan Jugoslavian valtiossa, muut osapuolet olivat valmiita korkeintaan yhteiseen liittovaltioon. Myöhään kesäkuussa 1991 Jugoslavian kansallisen armeijan joukot ylittivät Slovenian rajan. Sota Sloveniassa oli ohi 10 päivässä Milosevicin haluttomuuden vuoksi jatkaa taisteluita. Heinäkuussa Kroatian rajalla oli serbien sotilaskalustoa ja pitkä ja uuvuttava sota oli alkanut.2
1 Ramet 1996, 39-53.
2 Ramet 1996, 39-53.
Lähde.http://www.lib.utexas.edu/maps/bosnia/ethnic_majorities_97.jpg Luettu 17.3.2017.
Sodan taustalla oli Bosnian muslimien ja serbien välien tulehtuminen. Serbit syyllistivät muslimeja fundamentalismista sekä väkivallasta. Väitteet olivat kuitenkin provokatiivisia ja ne palvelivat lähinnä Belgradin tavoitteita saada jännitteitä alueella aikaiseksi. Jugoslavian kansallinen armeija alkoi jo syksyllä 1990 organisoida Bosniassa alueen serbien keskuudessa kutsuntoja ja aseiden lisäämistä. Keväällä 1991 Bosnian hallitus perusti isänmaallisen liigan kansallisiksi puolustusvoimiksi. Serbit aloittivat myös Bosniassa aseistariisuntoja, joiden tavoitteena oli heikentää Bosnian hallituksen voimia. Bosniassa keskusteltiin voimakkaasti itsenäistymisen puolesta, jota alueen serbit vastustivat jyrkästi.
He eivät osallistuneet äänestykseen vaan pitivät sitä laittomana. Bosnian muslimit ja kroaatit sen sijaan olivat innokkaasti äänestämässä ja äänestysprosentti oli heidän keskuudessaan lähes 100 %. Tämä tarkoitti sitä, että heidän johtama enemmistönsä voitti äänestyksen 1.
maaliskuuta 1992. Bosnia alkoi tämän jälkeen pikimmiten hakea kansainvälistä tunnustusta.
Kansainvälinen yhteisö ei uskonut, että Bosnian itsenäistymisestä selvittäisiin ilman veren
Kartta 1 Etniset enemmistöt Bosniassa 1991
vuodatusta. Kansainväliset toimijat yrittivät ajaa maan jakamista kantoneihin, joissa eri etniset ryhmät voisivat elää. Kaikki kolme osapuolta hylkäsivät suunnitelman erilaisin motiivein.3
2. maaliskuuta 1992, välittömästi äänestyksen jälkeen, alkoi aseellinen toiminta Bosniassa.
Huhtikuussa serbialaiset vapaaehtoisjoukot “Tiikerit” hyökkäsivät johtajansa Zeljko Raznatovicin, tuttavallisemmin “Arkan”, johdolla Koillis-Bosniassa sijaitsevaan kaupunkiin Bijeljinaan, joka joutuikin hyökkääjien haltuun. Pian tämän jälkeen 4. päivä huhtikuuta Bosnian johtaja Alija Izetbegovic määräsi liikekannallepanon, kun Jugoslavian kansallisen armeijan ja Chetnikkien, serbialainen kansallismielinen puolisotilaallinen järjestö, joukot alkoivat tulittaa Bosnian pääkaupunkia Sarajevoa. 6. huhtikuuta nämä järjestöt hyökkäsivät Bijeljinan ja Focan kaupunkeihin ja vähän tämän jälkeen Raznatovicin johtamat “Tiikerit”
ottivat haltuunsa Zvornikin kaupungin. Tuhansia vapaaehtoisia muutti pois kaupungista, ennen kun “Tiikerit” aloittivat muslimeihin kohdistuvan etnisen puhdistuksen ja kulttuurin hävittämisen.4
Suuremmat taistelut, joihin otti osaa enemmän kuin 50 000 sotilasta molemmilta puolilta, alkoivat keväällä 1992. Bosnian serbien armeija oli voitokas ja pakotti kroaatit vetäytymään.
Bosnian serbit valtasivat Jajcen kaupungin 29. lokakuuta 1992 pakottaen yli 40 000 kaupungin puolustajaa ja asukasta muuttamaan pois. Vuoden loppuun mennessä Bosnian serbien hallussa oli 70 prosenttia Bosniasta ja kroaattien hallussa 20 prosenttia. Tynkä Bosnian hallitus piti hallussaan vain joitakin kaupunkeja, kuten Sarajevoa ja Gorazdea sekä Srebrenicaa. Yli 100 000 henkeä oli kuollut tähän asti ja näistä yli 90 prosenttia oli siviilejä.5
3 Ramet 2006, 414-418.
4 Ramet 2006, 427-428.
5 Ramet 2006, 433.
Muslimien ja kroaattien väliset taistelut puhkesivat lokakuussa 1992. Bosnian kroaatteja oli tuohon aikaan 45 000 sotilasta ja aseistettuja muslimeja noin 44 000. Taisteluiden taustalla vaikutti Kroatian presidentti Franjo Tudjmanin halu liittää Bosnian kroaattialueet Kroatiaan.
Lisäksi Bosnian armeijan joukot olivat liian heikosti aseistettuja taistellakseen menestyksellisesti Bosnian serbejä vastaan, mutta kroaatteja vastaan he olivat tasavertaisia. Lisäksi Bosnian armeija sai sotilaita ja aseita islamilaisista valtioista. Näitä sotilaita kutsuttiin mujahideiksi.6
Gorni Vakujin kaupunki oli väestöllisesti jakaantunut tasan muslimien ja kroaattien kesken.
Kaupungin hallinto oli halvaantunut ja siellä oli sotilastukikohtia. Taistelut alkoivat tammikuussa 1993 muslimi joukkojen hyökkäyksellä ja heidän tavoitteenaan oli ottaa Keski- Bosnia pois kroaattien hallitsemalta Herzegovinan alueelta ja provosoida kroaattijoukot hyökkäykseen, jolloin muslimit voisivat todistaa, että he kärsivät kroaattien aggressiosta.
Muslimi joukot hyökkäsivät myös Kacunin ja Bucovacan kaupunkeihin.Näiden aggressioiden tavoitteena oli paitsi häätää kroaatit Keski-Bosniasta, niin myös varmistaa yhteydenpito muihin muslimien hallitsemiin alueisiin. Vaikka muslimit saivat vahvistuksia rintamalta, joka taisteli Bosnian serbejä vastaan, niin varsin nopeasti kroaattijoukot onnistuivat asettumaan puolustukseen ja pysäyttämään muslimien eteneminen.7
Huhtikuussa 1993 puhkesi Lasvan laaksossa merkittävä konflikti muslimien ja kroaattien välillä. Muslimit yrittivät tuhota infrastruktuuria ja kommunikaatiomahdollisuuksia välttäen avointa yhtenäistä taistelua kroaattijoukkoja vastaan. Heidän tavoitteenaan oli eristää Bosnian kroaatti joukot ja hallita siviilejä kontrolliatarkastusasemien kautta. Muslimit onnistuivat tuhoamaan Bosnian kroaatti joukot Zenicassa ja katkaisemaan kontaktit
6 Ramet 2006, 433-435.
7 Shrader 2003, 73-77.
Travnikin-Vitezin-Busovacan välillä, mutta lopulta suurin osa hyökkäyksen kohde alueista säilyi Bosnian kroaatti joukkojen hallinnassa. Taisteluiden seurauksena satoja muslimi- siviilejä oli muuttanut pois tai pakotettiin poistumaan alueelta.8
Huhtikuun 16. päivänä 1993 Bosnian kroaatit hyökkäsivät Ahmicin kylään sen strategisen asemansa takia. Lopputulemana päivän aikana oli 116 tapettua muslimisiviiliä, 24 haavoittunutta ja 169 taloa ja kaksi moskeijaa tuhottu. Bosnian presidentti Izetbegovic on myöntänyt, että Bosnian armeijan joukot teurastivat 27 kroaattisiviiliä Grabovican kylässä myöhemmin syksyllä, joten väkivaltaisuudet olivat tuttuja sodan kaikille osapuolille.9
23. lokakuuta 1993 Bosnian kroaatit hyökkäsivät Stupni Do:n kylään ja teurastivat kymmenittäin muslimisiviilejä ja kylä ryöstettiin ja tuhottiin maan tasalle. Vastaavasti muslimijoukot valtasivat Varesin kaupungin ja pakottivat sen asukkaat muuttamaan pois.
Erityisen voimakkaat taistelut käytiin Mostarin kaupungissa, jossa Bosnian kroaatit saavuttivat hallitsevan aseman. Sotaonni kääntyi kroaatteja vastaan, kun Herzegovinan johtaja Boban poisti kenraali Praljakin Bosnian kroaattien armeijan komentajan paikalta.
Helmikuuhun 1994 mennessä Bosnian kroaatit olivat menettäneet 40% hallitsemistaan alueistaan. Maaliskuussa 1994 Washingtonin sopimuksella Kroatia ja Bosnia aloittivat uudelleen sotilaallisen yhteistyön Bosnian serbejä vastaan. Kuitenkin Kroatia jatkoi kaasu- toimituksiaan Bosnian serbeille vielä pitkään. Sopimus tarkoitti sitä, että Bosnian hallituksen joukoille voitiin suoraan Kroatian läpi toimittaa aseita ja aseellinen yhteistyö saattoi alkaa toimimaan.10
8 Shrader 2003, 84-86.
9 Shrader 2003, 92-95.
10 Ramet 2006, 438-439.
5. huhtikuuta 1994 Bosnian serbit läpäisivät Gorazden kaupungin ulkokehän ja marssivat läheisiin kyliin pakottaen kyläläiset muuttamaan itse kaupunkiin. Seuraavien päivien aikana Bosnian serbit pommittivat kaupunkia, jolloin kaupunkia puolustavat YK joukot joutuivat pyytämään ilmatukea. NATO koneiden hyökkäykset hillitsivät Bosnian serbien tulitusta kaupunkiin. Kenraali Mladicin johtamat Bosnian serbit ottivat arviolta 200 YK:n rauhanturvaajaa panttivangeiksi NATO:n pommitusta vastaan. 22. huhtikuuta Nato julkaisi uhkavaatimuksen, jossa se käski Bosnian serbejä vetäytymään kaupungin ympäriltä ja määräsi raskaat tykit siirrettäväksi 20 kilometrin päähän kaupungista 48 tunnin sisällä.
Mladic ei suostunut tähän vaan antoi joukkojen jatkaa kaupungin pommittamista. NATO toteutti uhkauksensa ja vaikka Bosnian serbit valittivat uhkavaatimuksen sisällöstä, niin valitukset kaikuivat kuuroille korville. Nämä joutuivat perääntymään hyökkäyksen kestettyä 26 päivää vaatien 716 kuolonuhria ja noin 2000 haavoittunutta.11
Srebrenica oli haavoittuvainen paitsi maantieteellisen sijaintinsa niin myös heikon puolustuksensa takia. Tämän tiesi myös kenraali Mladic. Hän antoi joukkojensa pommittaa Srebrenicaa ja odotti mahdollista NATO:n vastausta. Kun sitä ei tullut, Bosnian serbit aloittivat hyökkäyksensä. YK:n viralliset tahot uskoivat, että Mladicin joukot olivat vähäisiä, eikä merkittäviä ilmapommituksia tehty. 12 heinäkuuta 1995 Mladicin joukot erottivat taistelu kykyiset miehet muista siviileistä teloitusta varten. Seuraavan päivän päättyessä tapettuja miehiä oli enemmän kuin 7 000.12
NATO ryhtyi todellisiin ilmahyökkäyksiin sen jälkeen, kun Bosnian serbit olivat 28.8. 1995 ampuneet Sarajevon kaupunkiin ammuksen, joka tappoi 37 henkilöä ja haavoitti 80:tä. Myös Venäjä myönsi, että serbit olivat menneet liian pitkälle. NATO jatkoi pommituksiaan, kunnes Bosnian serbit olivat vetäneet raskaan aseistuksensa pois YK:n vyöhykkeiltä, joissa ei sallittu aseistautuneita joukkoja. Lisäksi serbeiltä vaadittiin konkreettista näyttöä halusta
11 Ramet 2006, 447-448.
12 Ramet 2006, 460.
neuvotteluihin. Rauhanneuvottelut pääsivät toden teolla käyntiin, kun muslimit olivat 13.9- 12.10. välisenä aikana suorittaneet useita menestyksekkäitä operaatioita Itä-Bosniassa.
Yhdysvallat järjesti tilanteen siten, että Milosevic neuvotteli Bosnian serbien asemasta, Tudjman Bosnian kroaattien asemasta sekä tietysti Bosnian presidentti Izetbegovic. Kaksi periaatetta olivat ylitse muiden: Kaksi erillistä aluetta nauttivat laajoja itsemääräämisoikeuksia yhtenäisen Bosnian valtion sisällä sekä alueet jakaantuisivat 51 prosenttisesti kroaatti-muslimeille ja 49 prosenttisesti serbeille. 21. 11. 1995 rauhansopimus oli solmittu ja sota oli päättynyt.13
Sodan uhrien lukumäärästä on olemassa ristiriitaisia tietoja. Kroaatti demograafikko Vladimir Zerjavic sai lukumääräksi noin 215 000 kuolonuhria. CIA puolestaan arvioi lukumääräksi 237 000 uhria. Tutkimus- ja dokumentaatio keskus Sarajevossa puolestaan kolmen vuoden tutkimuksen jälkeen tuli siihen johtopäätökseen, että kokonaislukumäärä kuolleiden osalta Bosnian sodassa ei ylittäisi 110 000. Kiistattomia faktoja sen sijaan on, että kuolleiden muslimien lukumäärä oli monin verroin suurempi kuin serbien tai kroaattien.
Samoin tosiasia on, että suurimmat kuolonuhrit aiheuttivat Bosnian serbijoukot. Yli 2,7 miljoonaa pakolaista oli lähtenyt pakoon sotaa. Noin 60% kaikista Bosnian kodeista olivat joko tuhoutuneet tai vahingoittuneet: Maailman Pankki arvoi, että jälleenrakentaminen maksoi 25 miljardia. Sota tuhosi myös henkisen terveyden lukemattomilta ihmisiltä.
Masennus, alkoholismi, unettomuus, skitsofrenia sekä monet muut oireet olivat tuttuja joka naapurustossa. On arvoitu, että Bosniassa sodan jälkeen 1,7 miljoonaa ihmistä kärsi psyykkisistä ongelmista.14
1.2 Tutkimuskysymys ja merkityksenanto
13 Ramet 2006, 465-466.
14 Ramet 2006, 466-467.
Tutkimuksessani aion analysoida ja tutkia ihmisoikeusrikkomuksia Bosnian sodassa kaikkien sodan osapuolten osalta. Tutkimukseni käsittelee kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen raportteja ihmisoikeusrikkomuksista Bosnian sodassa vuosina 1992- 1995. Kronologinen rajaus käsittää koko sota-ajan. Ensisijainen tutkimuskysymykseni on selvittää ihmisoikeusrikkomusten muodot, eli tosin sanoen mitä rikoksia tapahtui.Toinen tutkimuskysymykseni on selvittää ja analysoida syvällisemmin,mitä tyypillisiä piirteitä esiintyi ihmisoikeusrikkomuksissa. Kolmas tutkimuskysymykseni on selvittää ihmisoikeusrikkomusten mahdollinen järjestelmällisyys. En käy kaikkia ihmisoikeusrikkomusmenetelmiä läpi täydellisesti, vaan tuon esille ne tavat ja periaatteet, jotka olivat yleisimmin käytössä tuolloin.
Tutkimus on ajankohtainen tämän päivän kannalta. Esimerkiksi Syyrian Aleppoa on jo alettu vertaamaan Srebrenican tapahtumiin. Koen tärkeäksi tuoda esille ihmisoikeusrikkomukset, joita Bosnian sodassa tehtiin. On tärkeää, että ihmiset eivät unohtaisi menneisyyden haamuja vaan pitäisivät mielessään, että kaikkeen pitää varautua. Lisäksi tutkimuksen aihe on tärkeä siltä osin, että nykyisen kasvavan nationalismin aikana on erittäin tärkeää tietää ja ymmärtää millainen ase äärinationalismi voi olla väärin käytettynä.
1.3 Tutkimusmenetelmät ja Tutkimusperinne
Tutkimusmenetelmäni on laadullinen aineistoanalyysi. Menetelmän avulla on tarkoituksena luoda tutkimusaineistosta teoreettinen viitekehys. Mahdolliset analyysiyksiköt valitaan tutkimuksen tavoitteiden mukaisesti. Aineistolähtöisen analyysin ongelmana on, että olemassa olevat käsitteet, menetelmät ja tutkimusasetelma eivät ole objektiivisia vaan jonkun tutkijan asettamia ja siten vaikuttavat tutkimustuloksiin.15
15 Tuomi&Sarajärvi 2004, 97-98.
Tekstin analyysin kannalta on oleellista muistaa enonsiaation käsite. Siinä kiinnitetään huomiota sellaisiin asioihin kuten kertojaan, kertojan sanomaan, kertojan näkökulmaan, kertojan suhde kuvattuihin henkilöihin, mitkä ovat kertojan menetelmät oman argumentaationsa tueksi ja mikä on hänen arvionsa asioiden todenmukaisuudesta.
Tekstianalyysi asettaa kysymyksiä kohteelleen, joiden tarkoituksena on selventää käsitystä tapahtumista ja kertojan motiiveista.16
Toinen käyttämäni menetelmä on sisällönanalyysi. Tämän menetelmän avulla tutkimuskohteesta yritetään saada kuvaus tiiviisti ja yleisessä muodossa. Menetelmän avulla saadaan aineisto ryhmitellyksi johtopäätöksiä varten. Olennaista on, että sisällönanalyysissä etsitään tekstin merkityksiä.17
Sisällönanalyysi voidaan jakaa seuraaviin osiin: tutkijan ”herkistyminen”, aineiston sisäistäminen ja teoretisointi, aineiston karkea luokittelu, tutkimustehtävän täsmennys, ilmiöiden esiintymistiheyden toteaminen, saatujen luokkien puoltaminen ja horjuttaminen sekä lopuksi johtopäätökset ja tulkinta. Sisältöanalyysia voi helpottaa miellekartan avulla, jolloin tutkija hahmottaa ison kokonaisuuden nopeasti.18
Tämä tutkimus kuuluu ihmisoikeushistorian kenttään. Keskeiset teokset tämän tutkimuksen kannalta käsittelevät erilaisia tapahtumia, joissa ihmisoikeusrikkomuksia on tapahtunut.
Esimerkiksi Rhona K.M.Smithin teos International Human Rights käsittelee pitkälti erilaisia ihmisoikeuksien muotoja ja käsittelee niitä juridiselta ja historialliselta näkökannalta.Kirja käsittelee myös oikeuksista elää ilman ihmisoikeusrikkomusmuotoja, kuten kidutusta ja vankeutta.Kirjassa esitellään erilaisia ihmisoikeuksien kannalta keskeisiä järjestöjä kuten
16 Metsämuuronen 2006, 127.
17 Tuomi & Sarajärvi 2004, 105-106.
18 Metsämuuronen 2006, 124-125.
Yhdistyneet Kansakunnat ja Afrikan Unioni sekä Eurooppalaiset järjestöt.Ylipäätään kirja keskittyy ihmisoikeuksiin ja niiden asemaan ja kehitykseen. Tämä tutkimusperinne nojaa enemmän ihmisoikeuksien sisältöön ja asemaan ja historialliseen kehitykseen kuin ihmisoikeusrikkomuksiin.
Fred Grunfeldin ja Alette Smeulersin teos: International crimes and other Gross Human Rights Violations (2011) esittelee kansainvälisten Ihmisoikeuksien toimijat ja selittää eri termien merkitykset. Esimerkiksi YK.n turvallisuuskomitea ja kansainvälinen ihmisoikeusjulistus ovat nostettu esille. Kirja käy varsin kattavasti läpi esimerkiksi sotarikosten määritelmän ja sodan olemuksen, joka johtaa määriteltyihin rikoksiin.
Sotarikoksista puhuttaessa kirja nostaa esille kansainvälisen sotarikostuomiostuimen sekä Geneven sopimuksen. Kirjassa ilmenee syyt, miksi on hyvä puhua erikseen ihmisoikeusrikoksista ja sotarikoksista. Esimerkkinä kirja ottaa Etelä-Afrikan apartheidin.
Kirja nostaa muutamia esimerkkejä, mutta käsittelee enemmän terminologian tasolla ihmisoikeusrikkomuksia. Kirjassa käsitellään myös sosiaalista kontekstia sodassa ja siihen liittyviä mielikuvia esimerkiksi mieheydestä. Rikoksista kirja käsittelee erityisesti kansanmurhaa sekä kidutusta. Loppupuolella nostetaan esille psykologisia ja ryhmädynaamisia syitä ihmisen väkivaltaiselle käyttäytymiselle sekä motiivit pahantekijöiden taustalla. Koska oma tutkimukseni painottuu ihmisoikeusrikkomuksiin ja niiden piirteisiin, on tämä tutkimusperinne omalta kannaltani oleellinen.
Charles Bahmuller käsittelee Human rights Violations (2003) teoksessaan merkittäviä ihmisoikeusrikkomuksia vuodesta 1903 aina vuoteen 2001 asti. Tutkimuksesta selviää, miten paljon ihmisoikeusrikkomuksia maailmalla tehtiin viimeisen vuosisadan aikana.
Teoksessa taustoitetaan konfliktien syitä ja analysoidaan tapahtuneita rikoksia. Ylipäätään ihmisoikeusrikkomuksia käsittelevät teokset painottuvat hyvin pitkälle 1900-luvun historiaan ja aikakauden rikoksiin. Esimerkiksi kansanmurhista käsitteleviä teoksia on paljon, kuten esimerkiksi Robert Gellatelyn ja Ben Kiernanin The Specter of Genocide: mass murder in
historical perspective (2003). Kirja käsittelee kansanmurhaa esimerkkien pohjalta ja taustoittaa kansanmurhan historiaa sekä avaa rikoksen luonnetta eri aikana ja eri valtioissa.
1.4 Lähteet ja tutkimuskirjallisuus
Lähteitä tutkimuksessani ovat Kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen julkaisemat raportit Bosnian sodan tapahtumista. Tärkeimmät näistä lähteistä ovat Amnesty Internationalin, YK:n sekä Human Rights Watchin aineistot. Näistä löytyy eniten materiaalia sotatapahtumista. Kaikki järjestöt olivat toiminnassa sodan aikana ja seurasi tapahtumia päivittäin. Osa ihmisoikeusjärjestöistä on niin nuoria, että niistä ei löydy Bosnian sotaa koskevaa informaatiota. Amnesty Internationalin sivulta löytyi vajaa parikymmentä raporttia sodan ajalta,1992-1995, jotka olivat olennaisia oman tutkimukseni kannalta. Nämä raportit kuvailivat ihmisoikeusrikkomuksia muutamien kuukausien ajalta tai vaihtoehtoisesti kertoivat jostakin yksittäisestä tapahtumasta, jossa tapahtui merkittäviä ihmisoikeusrikkomuksia. Human Right Watchin aineistoa sodan ajalta löytyi alle kymmenen, mutta ne olivat enemmän kokoavampia kuin Amnesty Internationalin vastaavat. Lisäksi ne olivat enemmän informatiivisempia ihmisoikeusrikkomusten sisällöistä kuin Amnesty Internationalin raportit keskimäärin. YK:n erityisen reportterin informatiiviset yhteenvedot kuukausien ajalta sisälsivät paljon tietoa, vaikka raportteja oli vain muutamia.
Amnesty internationalin aineistossa löytyy paljon esimerkiksi teloitettuja henkilöitä koskevia ilmoituksia. Lisäksi sotarikosten uhreista löytyy erinäköisiä raportteja, joissa kuvataan sotarikosten tapahtumista, ajasta ja paikasta. Aineistossa liikutaan sotarikosten ja ihmisoikeusrikkomusten välisellä harmaalla vyöhykkeellä ja oma tehtäväni on pyrkiä analysoimaan oleellisimmat ihmisoikeusrikkomukset.
Human Right Watchin aineistot ovat raportteja tapahtumista, joissa haastattelulähteinä ovat olleet muun muassa pakolaisten kertomukset. Kaksi syvällisempää raporttia kertovat Bosnian kaupunkien Banja Lukan ja Srebrenican tapahtumista. Raporteissa esitellään
tapahtuneita rikoksia ja tekijöitä sekä kehotetaan kansainvälisiä toimijoita puuttumaan asioihin. Näissä pakolaiset kertovat kokemuksistaan ja heihin kohdistuneesta väkivallasta.
YK:n erityiset tarkkailijat lähettivät sodan aikana raportteja soluttautumalla kansan pariin.
Näin pystyttiin saamaan autenttista näkemystä ihmisoikeusloukkauksista. Erityiset tarkkailijat kertoivat sodan kaikkien osapuolten ihmisoikeusrikkomuksista kattavasti yhteenvedoissaan, vaikka esimerkiksi tiettyihin keskitysleireihin ei ollutkaan mahdollista päästä sisälle tutkimaan. Lisäksi YK:n aineistosta löytyi muutamia kokoavia raportteja lähinnä raiskauksiin liittyen YK:n toimihenkilöiden toimesta. Näissä raporteissa kerrottiin raiskausten luonteesta ja sisällöstä ja lukumääristä.
Aineistoa kootessa laadullisessa tutkimuksessa joudun puntaroimaan aineiston määrän sekä sen laadun parissa. Aineistoa tutkiessani minun tulee pohtia koko ajan, miten se käsittelee tutkimuskysymystäni eli onko aineisto hyödyllinen vai ei. Aineiston koolla ei Eskolan ja Suorannan mukaan ole suoraa vaikutusta ja merkitystä tutkimuksen menestykselle. Kukin tutkimus on oma tapauksensa ja aineiston tehtävänä on auttaa tutkijaa luomaan ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä.19
Aineistoa rajatessani olen käyttänyt saturaatiota eli kyllääntymistä. Jos jokin aineisto ei tuota tutkimukseni kannalta uutta tietoa, ei ole viisasta ottaa sitä enää tutkimukseen. Tehtävänäni onkin rajata aineiston määrä sopivan koherentiksi ja tarkoin määritellyksi. Tutkijan on jokaisessa tutkimuksessa erikseen päätettävä, milloin aineiston koko on tutkimusongelman ratkaisemisen kannalta riittävän iso. Tapauskohtainen analyysi ei sisällä tilastollisia mittareita vaan mittareina toimii valitun aineiston teoreettinen kiinnostavuus oman tutkimusongelman ja kysymyksen ratkaisemisessa.20
19 Eskola & Suoranta 1998, 60-62.
20 Eskola &Suoranta 1998, 62-64.
Bosnian sotaa kuvailevaa kirjallisuutta löytyy hyvin erilaisia. Esimerkiksi Beverly Allenin Rape warfare: The hidden genocide in Bosnia Hertzegovina and Croatia (1996) kertoo sodan aikana tapahtuneista raiskauksista ja seksuaalisesta väkivallasta ennen kaikkea naisia kohtaan. Kirja kertoo myös Bosnian serbeihin kohdistuneesta väkivallasta siinä missä bosniakkeihin ja kroaatteihin. Kirjan painopiste on seksuaalisen väkivallan kuvailu esimerkkien pohjalta.
Kroatian ja Bosnian välistä sotaa tarkastellessa hyödynnän Charles Schraderin kirjoittamaan The Muslim-Croat civil war in central Bosnia: a military history 1992-1994 (2003). Kirja kuvailee sodan kulkua ja tapahtumia sotahistorian näkökulmasta, mutta teos on hyödyllinen taustoittaakseni ja ymmärtääkseni bosniakkien ja kroaattien välistä sotaa ja sen motiiveja. Kirjaa pystyn hyödyntämään omassa tutkimuksessani selvittäessäni kroaattien ja bosniakkien välisiä ihmisoikeusrikkomuksia.
Jeanne Haskinin Bosnia and beyond: the quiet revolution that wouldn`t go quietly (2007), kertoo Bosnian sodassa tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista ennen kaikkea serbien toimesta. Tutkimus käsittelee myös Kroatian sotaa, mutta pääasiassa tämä teos käsittelee Bosnian sotaa ja ennen kaikkea Bosnian serbien tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia. Kirjassa myös tuodaan esille kansainvälisten järjestöjen rooli ja vastuu Bosnian sodan tapahtumista.
Teos antaa erityishuomiota bosniakkeihin kohdistuneesta kansanmurhasta ja ennen kaikkea Srebrenican tapahtumista.
Helsinki Watchin War Crimes in Bosnia- Hecegovina (1992) on oman tutkimukseni kannalta merkittävä, jotta tiedän mitä aiheesta on jo kirjoitettu ja mitä ei. Kirjan vuosiluku paljastaa, että se käsittelee aivan sodan alkuvaihetta. Ja koska teos on julkaistu jo samana vuonna sodan alkamisesta, myös vuoden loppupuolella tapahtuneet ihmisoikeusrikkomukset eivät ole sisältyneet teokseen. Kirja käsittelee paitsi Bosnian sodan alkupuolen
ihmisoikeusrikkomuksia ja sotarikoksia niin myös muun muassa kansainvälisten järjestöjen toimintaa sodan aikana ja ihmisoikeusrikkomuksia Kroatian sodassa. Kirjan loppupuolella käsitellään kansainvälistä lakia koskien sotarikoksia.
Ed Vulliamyn teos Season`s in Hell: understanding Bosnia`s war (1994) käsittelee Bosniassa tapahtuneita sotarikoksia ja ihmisoikeusrikkomuksia serbien ja kroaattien toimesta. Kirjassa käsitellään muun muassa terroria ja karkoituksia sekä keskitysleirejä ja raiskauksia. Teos on tärkeä lisä taustoittaakseni, mitä sodasta on tutkittu ja mitä ei. Teos käsittelee rikoksia pääasiassa sodan tapahtumien rinnalla kronologisessa aikajärjestyksessä. Kirjan vuosiluku kertoo, että se julkaistiin ennen sodan päättymistä ja osa tapahtumista on siten jäänyt julkaisematta.
Roy Gutmanin Kansanmurhan todistaja (1993) kuvailee sodassa tapahtuneita siviileihin kohdistuneita raakuuksia. Kirja kuvailee uhrien kertomusten pohjalta mitä kauheuksia sodassa tehtiin. Kirja kuvaa erittäin yksipuolisesti pelkästään serbien tekemiä rikoksia.
Kirjan alussa kerrotaan sodan syistä, joita tekijän mukaan oli vain yksi: Slobodan Milosevic.
Teos on tärkeä tutkimukseni kannalta, koska siinä kerrotaan serbien tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista, jotka ovat enemmistönä myös omassa tutkimuksessani. Teoksen kanssa täytyy muistaa olla kriittinen, koska tekijän oma mielipide ja näkökulma paistavat selvästi läpi.
Jotta taustoitukseni Bosnian sodan ihmisoikeusrikkomuksista olisi kattavampi, käytän Susan L. Woodwardin tutkimusta Balkan Tragedy: Chaos and dissolution after the cold war (1995) ja Sabrina P. Rametin teosta Balkan Babel: The disintegration of Yugoslavia From the death of Tito to ethnic war (1996) kuvaamaan sodan taustoja ja tapahtumia. Woodwardin teos on varsin yleismaallinen tapahtumista kertova opus, joka kertoo tapahtumista hyvin, mutta taustoitus jää, jos ei vaillinaiseksi niin yksipuoliseksi. Rametin teos taasen keskittyy enemmän sodan taustoittamiseen. Taustoituksessa on hyvin otettu sodan osapuolet
huomioon ja mitkä tekijät johtivat sotaan. Lisäksi kirja avaa sitä, miten kuumennut ilmapiiri näkyi yhteiskuntaelämässä esimerkiksi musiikissa ja uskonnossa.
1.5 Keskeiset käsitteet
Rikokset ihmisyyttä vastaan ovat lähellä sotarikoksia, mutta eroavat siinä, että tarkoituksena on tehdä systemaattisia hyökkäyksiä siviilejä kohtaan. Lisäksi ihmisoikeusrikoksia varten ei tarvitse erillistä sotatilaa, toisin kuin sotarikosten kohdalla. Erittäin usein alueella, jossa tehdään sotarikoksia, tehdään myös ihmisoikeusrikkomuksia.21
Joukkomurhia esiintyy jokaisessa aseellisessa konfliktissa. Tapahtuma voi syntyä esimerkiksi, jos taistelu käydään väestörikkaalla asuma-alueella. Joukkomurha voi syntyä esimerkiksi ilmapommitusten myötä tai maajoukkojen suoran hyökkäyksen johdosta.
Mielivaltaiset hyökkäykset siviilien joukkoon kuuluvat myös kategoriaan. Sodan luonne on sellainen, että tällaisia tapahtumia syntyy. Monella ihmisellä on luonnollinen tarve vastustaa tappamista, mutta kun tämä tarve on saatu syrjäytettyä, ihmisistä tulee kylmempiä ja tappamisesta tulee rutiininomaisempaa.22
Joukkomurhan kuvailuun kuuluu suurten siviilijoukkojen tuhoaminen, johon sisältyy usein myös paljon väkivaltaisuuksia. Tätä voi tapahtua sattumanvaraisesti tai ainakin ilman tarkoituksenmukaisuutta. Joukkomurhaa saattaa edeltää uhrien epäinhimillistäminen.
Lisäksi joukkomurhat sisältävät paitsi määrällistä niin myös laadullista tuhoamista.
Laadulliseen tuhoamiseen kuuluu tiettyjen henkilöiden etsiminen ja vangitseminen poliittisten, kansallisten, uskonnollisten tai etnisten kriteerien perusteella.23
21 Smeulers & Grunfeld 2011, 46.
22 Smeulers & Grunfeld 2011, 70-83.
23 Gellately & Kiernan 2007, 352-355.
Pakkotyön määritelmä käsittää sen, että yksilö joutuu tekemään töitä kolmannelle osapuolelle. Toisekseen ihmiset tekevät töitä rangaistuksen uhalla ja kolmanneksi ihmiset eivät ole vapaaehtoisesti päätyneet tekemään vaadittuja töitä. Pakkotyö sisältää esimerkiksi orjuuteen viittaavia tekijöitä kuten vangitsemista. Pakkotyötä ei saa koskaan käyttää poliittisten tarkoitusten toteuttamiseen, kuten väärien mielipiteiden esittämisestä tai eri etniseen ryhmään kuulumisesta johtuvaan rangaistukseen.24
Raiskauksella tarkoitetaan seksuaalista kanssakäymistä ilman suostumusta. Raiskaus tarkoittaa eri asiaa eri ihmisryhmille, joilla jokaisella on omat päämääränsä, ennakkoluulot ja olettamukset. Raiskaus on oikeudellinen termi, joka on määritelty rikokseksi oikeuden avustuksella. Poliittiset määritelmät raiskaukselle riippuvat puolueellisista objekteista. He ajavat oikeudellisen tarkastelun sijaan jonkin ryhmän agendaa. Tämä sisältää monet agendat hyökkääjän tai uhrin puolestapuhujilta, puolueilta ja liikkeiltä sekä uskonnollisilta instituutioilta. Moraaliset määritelmät ovat tuomitsevia ja korostavat uhrin näkökulmaa. He korostavat hyökkääjän epäinhimillistä toimintaa monin sanankääntein, kuten ”hirviö”
tai ”eläin”.25
Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt tekevät työtä ihmisoikeuksien valvomisessa ja yrittämällä lopettaa ihmisoikeusloukkaukset. Kansainväliset organisaatiot toimivat sekä hallinnollisella, että ruohonjuuritasolla. Julkisuus on tärkeää toiminnan kannalta, jotta järjestöt pystyvät toimimaan ihmisoikeuksien puolustajina. Maailmanlaajuisesti tärkeät ihmisoikeusjärjestöt ovat syntyneet pääosin kansalaistoiminnan ansiosta eikä hallitusten toiminnan avulla. Nämä ei-hallinnolliset organisaatiot eli kansalaisjärjestöt kiinnittävät
24 International Labour Office 2012, 19. >https://ebookcentral-proquest-
com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-ebooks/reader.action?docID=1069400&ppg=19> 18.3.2017.
25 Savino,John O,Turvey, Brent E, Baeza,John J 2005, 1-9.
>http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmxlYmtfXzExNzE1M19fQU41?sid=4cb 99623-3af9-4a7f-8aba-26dc512114fd@sessionmgr4007&vid=0&format=EB&rid=1> 21.7.2017.
huomiota hallitusten toimintaan ja painostavat heitä noudattamaan ihmisoikeussäädöksiä.
Esimerkkejä tällaisista organisaatioista ovat Amnesty International sekä Human Rights Watch.26
2. Ihmisoikeusrikkomusten muodot
2.1 Etninen terrori
Nikolic-Ristanovicin mukaan naiset kärsivät sodassa hyvin usein, koska heillä ei ole aseita puolustaa itseään. Naisten paikka oli kotona, koska heillä ei ollut liikkuvaa elämäntapaa. He eivät pystyneet muuttamaan ja pelastamaan itseään, koska he olivat liian heikkoja muuttamaan, tai heillä oli pieniä lapsia huollettavana. Terrori kohdistui usein naisiin, koska he edustivat miehiä, jotka olivat taistelemassa. Ja taisteluissa vihollinen oli tuhottava.
Hyökkäykset naisia vastaan tehtiin myös, koska haluttiin kohdistaa aggressio suoraan heihin tai vaihtoehtoisesti kokonaiseen etniseen ryhmään. Erityisessä vaarassa olivat naiset, jotka omistivat kaksoiskansalaisuuden. Ei ollut tavatonta, että naisiin kohdistui loukkauksia eri etnisiin ryhmiin kuuluvilta sukulaisilta. Naiset, jotka lähettivät lapsensa turvaan, saivat kokea tunkeutujien kostotoimet, jotka sisälsivät hyvin usein raiskauksia tai murhia.27
Terrorin motiivina oli pelottaa ihmisiä muuttamaan pois jonkin etnisen ryhmän hallitsemalla alueella. Terroria suoritettiin sattumanvaraisesti tai systemaattisesti. Alueilla missä oli taisteluita, sotilaat olivat päättäväisempiä tuhoamaan kuin karkottamaan ihmisiä.
26 Human Rights nettisivu >http://www.humanrights.com/voices-for-human-rights/human- rights-organizations/non-governmental.html > 12.11.2016.
27 Nikolic-Ristanovic 2000, 85-91. >
http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmxlYmtfXzU1ODY3X19BTg2?sid
=81b624aa-0b91-4ede-bc8f-679baa0115fd@sessionmgr103&vid=0&format=EB&rid=1 > 15.2.2017
Vastaavasti alueilla missä oli alunperin jokin etninen ryhmä hallinnassa, paikalliset poliisit tai puolisotilaalliset ryhmät saattoivat keskittyä enemmän väestön pelotteluun ja karkottamiseen. Naiset olivat helppoa ”riistaa”, koska he eivät pystyneet puolustamaan itseään ja lisäksi heidän puolisonsa saattoi olla taistelutantereella vihollisen puolella. Terrori ylipäätään kohdistettiin muihin kuin hallitsevassa asemassa olevaan etniseen ryhmään ja haluttiin varmistaa täydellinen kontrolli alueella. Lisäksi terrorin taustalla oli myös aitoa vihaa, jota oli levitetty jo ennen sotaa propagandakoneistojen voimin varsinkin Serbiasta ja Kroatiasta. Sota rikkoi perhesuhteita ja sukulaissuhteita ja monikulttuurisuus oli historiaa.
Terroria kohdistettiin läheisiinkin sukulaisiin vain koska he sattuivat edustamaan toista etnistä ryhmää.
23- vuotias muurari Kuljanin kylästä erotettiin työstään toukokuussa 1991. Hän huomasi, että Bosnian serbit systemaattisesti laittoivat dynamiittia ei-serbien asuntoihin, tekivät ratsioita ja tyhjensivät taloja. Kylän 180: stä talosta yli 120 koki saman kohtalon. Jotkut entiset Banja Lukan alueen asukkaat tunnistivat miehiä punaisessa kuorma-autossa, joka säännöllisin väliajoin terrorisoivat asukkaita. Serbialaisen naisen mukaan, joka muutti pois alueelta muslimimiehensä kanssa, kertoo että 15-20 univormupukuista miestä punaisen kuorma-auton kyydissä aiheuttivat hävitystä. He poimivat jonkun kadulta kyytiin ja hakkasivat hänet tai vaihtoehtoisesti hakkasivat jo kadulla.28
Janjan kaupunki oli Bosnian serbien hallinnassa toukokuusta 1992 alkaen ja siitä lähtien oli ilmaantunut tietoja raiskauksista ja siviilien tappamisista. Muslimien omaisuutta on pommitettu maan tasalle. Myös aseistetut serbit olivat osallistuneet tapauksiin. Tammikuun lopulla muslimipariskunta oli ammuttu poliisin toimesta, koska nämä olivat piileskelleet heitä.
Serbeihin kuulumattomat väestöryhmät järjestivät mielenosoituksen väkivaltaa vastaan ja tilaisuudessa yksi muslimi mielenosoittaja sai surmansa. Tämän jälkeen monet ei-serbit
28 War Crimes in Bosnia-Hercegovina: UN Cease-Fire Won`t Help Banja Luka, Human Rights Watch/Helsinki June 1994 Volume 6, Issue 8.> https://www.hrw.org/legacy/reports/1994/bosnia2/> 5.2.2017.
päättivät jättää kaupungin ja muuttaa muualle. Serbit järjestivät kuljetuksia, jos matkustajat päättivät muuttaa muualle ja vaativat vastikkeeksi rahaa. Helmikuussa Bosnian hallituksen radio tiedotti, että 60 muslimia ja kroaattia on pakolla siirretty Bosnian serbien armeijaan ja heitä on käytetty miinojen raivaamiseen.29
5. heinäkuuta 1994 serbien hallitsemilla alueilla Bosniassa uniformupukuiset serbit hakkasivat ainakin 40 muslimia ja kroaattia, jotka jonottivat YK:n pakolaisten suurlähettilään oven ulkopuolella rekisteröidäkseen itsensä ulos alueelta. Poliisit väijyivät pusikossa aamuun asti ja hakkasivat jokaisen, joka yritti palata jonottamaan. Samalla Bosnian serbien on raportoitu siirtäneen satoja muslimeja ja kroaatteja etulinjaan töihin alueille, missä Bosnian hallituksen joukot ja Bosnian serbit taistelivat. He joutuivat lapioimaan kaivantoja ja kantamaan ammuksia. Tosin tähän syyllistyi myös Bosnian hallituksen joukot.30
Siviileihin Banja Lukan alueella kohdistui satunnaista väkivaltaa ilman poliisin suojelua.
Maaliskuussa 1994 72- vuotias musliminainen menetti silmänsä ja kuulonsa hyökkäyksessä. Samoihin aikoihin mies ammuttiin kuoliaaksi yrittäessään ajaa kotinsa ryöstäjiä pakosalle. 29. maaliskuuta katuväkivalta oli merkittävää Prijedorin pikkukaupungissa. Kun Bihacin alueella kaatuneita Bosnian serbisotilaita kannettiin Prijedoriin, serbisiviilit hyökkäsivät toisia etnisiä ryhmiä vastaan. Noin 20 henkilön arvellaan kuolleen. Kesäkuussa kaksi romanilasta hakattiin satunnaisesti ja heidän vanhempiaan
29 Amnesty Internationalin raportti Bosnian serbien edustajalle Radovan Karadzicille, Bosniassa toimivien serbijoukkojen komentajalle Ratko Mladicille sekä poliisipäällikkö Sef Milicijelle 11.2.1993.AI Index: EUR 63/04/93,1, UA/SC.> https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/004/1993/en/> 7.2.2017.
30 Amnesty Internationalin raportti AI Index: EUR
63/15/94,1. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/015/1994/en> 24.1.2017.
uhkailtiin. Useita todisteita on myös siitä, kuinka romanien koteihin hyökättiin automaattiaseilla.31
Bosnian Krajinassa Banja Lukassa ja Prijedorissa sekä lähialueilla 150-200 kotia, kauppaa ja moskeijaa poltettiin tai räjäytettiin dynamiitilla joka päivä. Monet pikkukaupungit tyhjennettiin ja kodeistaan ajettujen määrä kohosi 500 000:n henkilöön. Alueen paikalliset serbijohtajat organisoivat terrorin. Banja Lukan kaupungissa yölliset murhat ja tuhopoltot olivat tavallisia.32
Bosnian serbien järjestelmällinen ja laskelmoitu terrori oli mittakaavassaan omaa luokkaansa. Paikalliset poliisit olivat osana terrorijärjestelmää ja toimivat yhteistyössä Chetnikkien ja muiden vapaaehtoisjoukkojen kanssa. Kukaan vähemmistöjen edustaja ei ollut turvassa terrorilta. Poliisit ryöstivät koteja ja pelottelivat ihmisiä kaduilla. Samalla alueiden paikalliset serbijohtajat rajoittivat vähemmistöjen liikkumista ja kielsivät serbejä olemasta yhteydessä muihin väestöryhmiin. Tämä politiikka muutti etnisiä rajoja ympäri Bosniaa, koska pakolaiset siirtyessään muualle Bosniaa, aiheuttivat he melkoisen alueellisen etnisen epätasapainon. Ennen etnisesti sopusuhtainen Bosnia jakaantui kolmeen osaan, jossa kussakin monikulttuurisuus oli historiaa.
2.2 Vähemmistöjen syrjintä
Kun sota alkoi Bosniassa 1992, Mostarin alueen serbejä lähti pois paikkakunnalta. Monien heistä sanottiin kuuluvan Jugoslavian kansan armeijaan, joita oli ahdisteltu ja häädetty pois
31 Pääsihteerin huomautus turvallisuuskomitean yleiskokouksessa 4.11.1994.
A/49/641S/1994/1252,6. >https://documents-dds-
ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/N94/434/11/PDF/N9443411.pdf?OpenElement> 28.1.2017
32 Vulliamy 1994, 91-94.
paikallisten johtajien johdosta. Heidän tilalleen saapui noin 16 000 Bosnian muslimia, jotka olivat lähteneet pakoon sotaa muilta alueilta. Alkuvuodesta 1993 muslimeja oli systemaattisesti häädetty pois työpaikoiltaan kroaattien johdosta. Noin 10 000 muslimia, jotka olivat muuttaneet Mostariin pakolaisina, saivat kielteisen päätöksen jäädä asumaan hylättyihin asuntoihin ja heidän tulisi siirtyä koteihinsa tai keskuksiin. Kaupungin kroaatit antoivat heille kuukauden aikaa siirtyä pois.33
Kroatialaiset lähteet kertovat, että 14. ja 15. huhtikuuta muslimijoukot hyökkäsivät kyliin Konjicin kaupungin ympärillä, josta he karkottivat kroaatti asukkaat. Lähteet kertovat myös, että Travnikissa ja Zenicassa oli järjestetty joukkopidätyksiä kroaateille muslimien johdosta.
Satoja kroaatteja lähti pakoon muslimijoukkojen tieltä.34
Marko ja Velibor Lalovi, serbejä Sarajevosta, olivat joutuneet pidätetyiksi heidän kieltäydyttyään aseellisesta palveluksesta. Ei ole tietoa, oliko heidät todettu syyllisiksi oikeudenkäynnissä. Tietojen mukaan heidät oli siirretty eturintamalle kaivamaan kuoppia.
Heille ei aseistakieltäytymisen jälkeen harkittu vaihtoehtoa toimia siviilipalveluksessa taisteluiden aikana.35
Prijedorin alueella suurin osa merkittävistä henkilöistä, jotka eivät kuuluneet serbipuolueeseen ja etniseen ryhmään, tapettiin. Etniset puhdistukset jatkuivat koko sodan
33 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle 6.9.1993.E/CN.4/1994/8,2.> https://documents-dds- ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/852/74/PDF/G9385274.pdf?OpenElement> 1.2.2017.
34 Amnesty Internationalin raportti Bosnian kroaattien edustajalle toveri Bobanille, Kroatian
puolustuskomitean johtajalle Milivoj Petkovicille sekä Bosnia-Herzegovinan presidentti Alija Izetbegovicille 26.4.1993.AI Index: EUR
63/11/93,1,UA/SC. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/011/1993/en/ >2.2.2017
35 Amnesty Internationalin raportti 22.3.1994. AI Index: EUR
63/06/94,1. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/006/1994/en > 3.2.2017.
ajan ja lopulta vain kourallinen muslimeita ja kroaatteja jäi serbien hallitsemalle alueelle.
Paikalliset serbit eivät olleet halukkaita osallistumaan puhdistuksiin. Merkittävä rooli puhdistuksissa oli propagandalla, jota järjestettiin Belgradista käsin. Puolisotilaalliset järjestöt ja ultranationalistit Serbiasta osasivat manipuloida paikallisten serbien ajatusmaailman.36
Syrjintä oli osa etnistä puhdistusta ja se alkoi heti kun sota Bosniassa käynnistyi. Syrjinnälle tyypillistä oli erottaa toiseen etniseen ryhmään kuuluvia työpaikoilta ja rajoittaa heidän liikkumistaan kaupungilla. Paikallisia omaan etniseen ryhmään kuuluvia kiellettiin olemasta tekemisissä muiden kanssa, koska he olivat vihollisia. Liikkumisen rajoittamisella haluttiin kontrolloida heidän tekemistään ja varmistaa, että he eivät tekisi mitään vaarallista.
Paikalliset hallinnon johtajat uskoivat vilpittömästi, että heidän etniseen ryhmäänsä kohdistui kansanmurhan uhka, ja he halusivat varmistaa, että näin ei kävisi. Kroatiasta ja Serbiasta käsin ohjailtiin tätä ajatusmaailmaa, jonka tarkoituksena oli liittää omat etniset alueet emämaahan. Mielivaltaiset pidätykset olivat jokapäiväisiä ja ne saattoivat johtaa esimerkiksi pahoinpitelyihin tai kyydityksiin keskitysleireille.Syrjintä oli varsinkin serbien ja kroaattien toimesta paikoin hyvin järjestelmällistä, jossa etninen tausta ratkaisi oikeuden asua ja elää tietyllä alueella.
2.3 Pakkokarkoitukset
Ei-serbien karkottaminen Banja Lukan alueelta suunniteltiin ja toteutettiin Bosnian serbien johtajien johdosta. Byrokraattisia instituutioita perustettiin helpottamaan karkotuksia ja julkiset julistukset ei-serbien tekemisestä toisen luokan kansalaisia osoittaa suunnitelmallisen ja systemaattisen lähestymistavan kohti etnisesti “puhdasta” tasavaltaa.
Kaikki serbeihin kuulumattomien Banja Lukan alueelta täytyi hankkia todistusaineistoja ennen kuin he saivat poistua alueelta. Dokumentit eivät sisältäneet oikeutta palata alueelle
36 Burg & Shoup 1999, 173-174.
ja olivat voimassa kuukauden päivät saapumisesta. Dokumenttien tuli sisältää selvitykset Bosnian serbien sisä- ja puolustusministeriltä ja myönnytykset että kaikki yksityisomaisuus oli vapaaehtoisesti jätetty tasavallan omistukseen.37
Muslimien karkottamisessa serbien hallinnoimassa osassa Bosniaa, käytettiin Haskinin analyysin mukaan monenlaisia metodeja. Joskus heidän ei sallittu käyttää autoa matkustamisessa, kun taas toisaalla saatettiin estää heidän puhelunsa muualle kuin postitoimistoon. Muslimeilta kiellettiin joukkokokoontumiset ja kaikenlainen propaganda, mikä saatettiin tulkita serbivihamieliseksi. Monet muslimit kääntyivät serbien puolelle pelätessään elämänsä puolesta. Karkottamisen tehostamisessa serbit käyttivät asuntojen polttamista sekä ryöstelyä. Haskinin mukaan serbit yrittivät väittää, että karkotetut eivät olleet pakolaisia vaan vihollisen osapuolia, ja että tämän tyylistä karkottamista tapahtuu jokaisessa sodassa.38
Etnisten puhdistusten toteuttaminen oli helpompaa alueilla missä yksi etninen ryhmä oli jo valmiiksi hallitseva. Alueilla missä serbeillä oli paikallishallinto hallussaan, oli helppoa organisoida muiden etnisten ryhmien pakkosiirrot. Byrokratian tueksi karkottamisessa käytettiin usein terroria. Terrorin tarkoituksena oli pelästyttää ihmiset ja saada heidät lähtemään pois alueilta. Terrori kohdistui joko siviileihin tai vaikutusvaltaisiin vähemmistöjen edustajiin, mutta motiivi oli sama. Bosnian serbialueilla paikallishallinto osallistui häikäilemättömästi muiden etnisten ryhmien karkottamiseen. He halusivat mahdollisimman
37 War Crimes in Bosnia-Hercegovina: UN Cease-Fire Won`t Help Banja Luka, Human Rights Watch/Helsinki June 1994 Volume 6, Issue 8. >https://www.hrw.org/legacy/reports/1994/bosnia2/ >1.2.2017.
38 Haskin 2006, 75-76. >https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef- ebooks/reader.action?docID=318740 >10.2.2017.
nopeasti hankkiutua eroon serbeihin kuulumattomasta väestöstä, koska sotatilanteessa muslimit ja kroaatit olisivat saattaneet kääntyä heitä vastaan.
Kun puhdistukset olivat täydessä käynnissä heinäkuussa 1992, Bosnian serbit karkottivat Gutmanin mukaan siviilejä valloitetuilta alueilta karjankuljetusvaunuilla. Junissa ei ollut hygieniahuoltoa eikä likemmin vettä ja ruokaa, vaikka matka saattoi kestää useita päiviä.
Todistajien arvioiden mukaan tällä tavalla karkotettuja olisi ollut noin 20 000 yhden kuukauden aikana. Tällaisten kuljetusten ongelmana oli tulitaukojen järjestäminen sodan osapuolten kesken, jotta matkustajat saataisiin turvallisesti perille.39
Kaikki muslimit eivät lähteneet Vulliamyn mukaan välittömästi. Taloista liehui valkoisia viirejä ja ikkunat oli naulattu kiinni. Se oli heidän ainoa vaihtoehtonsa, mikäli he halusivat jäädä, sillä muuten Bosnian serbit olisivat polttaneet kylät maan tasalle. Banja Lukassa jäljelle jääneet saattoivat joutua luovuttamaan omaisuutensa serbeille täysin sattumanvaraisesti.
Paikalliset serbit halusivat korvata muslimiväestön serbeillä ja toivoivat viikon aikana 20 000 ihmisen vaihtavan paikkaa. Tarkoituksena oli tehdä muslimien elämä niin sietämättömäksi, että he olisivat valmiita maksamaan muuttamisesta.40
Osa muslimeista ei halunnut lähteä Vulliamyn mukaan pakoon, koska he toivoivat yhtenäistä Bosnia-Herzegovinaa. Bosnian hallitus ei myöskään kannustanut muslimeita lähtemään pois, vaikka tiesi hyvin, että väkivalta oli mahdollista. Bosnian serbit eivät kokeneet yhtenäistä Bosniaa enää vaihtoehdoksi vaan halusivat liittää serbialueet Suur-Serbiaan.
Tämän takia he halusivat korvata alueen muslimiväestön serbeillä, jotka olivat lähteneet sotaa pakoon muualla Bosniassa. Olen itse sitä mieltä, että serbien järjestelmällisen vähemmistöjen karkoittamisen aiheuttamat vahingot olisivat olleet jossakin määrin
39 Gutman 1993, 84-88.
40 Vulliamy 1994, 91-94.
vältettävissä, mikäli Bosnian hallitus olisi suhtautunut asiaan asianmukaisella vakavuudella ja pyrkinyt evakuoimaan ihmisiä. Serbien karkoittamispolitiikka oli todella läpinäkyvää ja järjestelmällistä.
Prijedor oli kaupunki, jonka 120 000 asukkaasta 65 000 oli muslimeita ja 10 000 kroaattia.
Tammikuussa 1993 todettiin, että vain noin 10 000 muslimia ja kroaattia asui kaupungissa.
Reznikin pakolaisleirissä asukkaat kertovat, että heitä oli uhkailtu naapurien johdosta.
Lisäksi muslimien oli mahdotonta löytää töitä. Kaduilla heitä peloteltiin ja terrorisoitiin ja he eivät enää uskaltaneet käyttää julkisia ravintoloita. Lisäksi heidän kotejaan tuhottiin ja heidän täytyi muuttaa sukulaisten luokse. Raporttien mukaan jopa maltillisten serbien täytyi lähteä.41
Sodan lopussa karkotettujen muslimien kokonaismäärä Bosnian serbien hallitsemilla alueilla nousi yli 700 000 henkeen. Ulkomaille pakolaisiksi päätyneitä ihmisiä kaikista etnisistä ryhmistä arvioitiin olevan noin 1,2 miljoonaa. Bosnian serbit rohkaisivat Bosnian hallituksen alueella eläviä serbejä muuttamaan heidän hallitsemilleen alueille ja samaa tekivät myös kroaatit. Bosnian hallitus ei yrittänyt samaa ja muslimit halusivat edelleen yhtenäistä Bosnia-Herzegovinaa.42
Karkoitusten tarkoituksena oli toteuttaa etnistä puhdistusta. Bosnian serbien karkoittama väkimäärä on selvästi suurin, mutta myös Bosnian hallituksen joukot aiheuttivat massiivisen väkimäärän karkoittamisen. Kaikki sodan osapuolet käyttivät karkoitusta sodan aikana sama päämäärä mielessään eli tavoite etnisestä yhtenäisestä alueesta. Bosnian serbit ja kroaatit eivät enää sodan lähestyessä ja alettua haaveilleet yhtenäisestä Bosniasta vaan halusivat
41 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle ihmisoikeustilanteesta entisen Yugoslavian alueella,10.2.1993,E/CN.4/1993/50,8. > https://documents-dds-
ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/106/07/PDF/G9310607.pdf?OpenElement > 12.1.2017.
42 Burg & Shoup 1999, 169-172.
liittää alueet missä heidän etnistä ryhmää asusti omaan yhteen isoon valtioon. Tähän ajatusmaailmaan ei sopinut, että alueilla asui runsaasti eri etnisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä.
Bosniakit taas katkeroituivat sodan aikana sekä kroaatteihin että serbeihin ja alkoivat käyttää samoja menetelmiä kuin hekin. Bosnian hallituksen puolella taistelleiden mujahidisotilaiden motiiveina oli tehdä Bosniasta islamilainen valtio ja karkoittaa vääräuskoiset. Karkoituksien luonne oli hyvin järjestelmällinen alueilla missä jokin etninen ryhmä oli jo enemmistönä. Alueet, joissa esiintyi taisteluita, karkoitukset olivat verisiä ja mielivaltaisempia.
2.4 Pakkotyö yleisissä tehtävissä
Serbeihin kuulumattomia miehiä ja naisia vietiin pakkotyöhön Bosanska Krajinaan ja Bijeljinaan. Heidän tehtäviinsä kuului kaivaa taisteluhautoja etulinjassa, kaataa puita, siivota katuja ja muuta vastaavaa. Palkkaa ja muuta hyödykkeitä he eivät saaneet. Eräs 53- vuotias varaston hoitaja Banja Lukan alueelta kertoi, miten hänen ja 11 muun pakkotyöhön siirretyn tuli joka päivä saavuttaa 10 metrin verran polttopuuta, jota varten he työskentelivät 8-10 tuntia vuorokaudessa. Työskenneltyään 25 päivää yhtäjaksoisesti, hänen terveytensä ei kestänyt enempää vaan hänen oli pakko piiloutua. Hän paljastui eräälle 37- vuotiaalle kahvilanpitäjälle, joka kysyi tämän papereita. Hän päätyi lopulta erään naisen kahvilaan töihin, jossa hänen tuli työskennellä 7-8 tuntia päivässä siivoten katuja. Seitsemän kuukauden kuluttua neljä poliisimiestä ja sotilasosaston johtaja lupasivat helpotuksia jokaiselle miehelle, jolla oli näyttää lääkärintodistus. Jokainen joka näytti lääkärintodistuksen, vietiin etulinjaan kaivamaan kuoppia.43
43 “Ethnic cleansing” continues in Northern Bosnia” November 1994, Human Rights Watch/Helsinki Vol. 6, No. 16, 21-23. > https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/BOSNIA94N.PDF > 20.1.2017.
Karkotettujen henkilöiden mukaan Bijeljinan alueella paikalliset serbiauktoriteetit pakottivat muslimeita kasvattamaan viljelykasveja. Eräs maatilallinen työskenteli normaalisti sodasta huolimatta pelloilla. Bosnian serbiarmeija saapui usein paikalle ja otti ruokaa niin paljon kuin halusi ilman maksua. Keväällä 1993 serbit ilmoittivat, että välttääkseen armeijaan joutumisen maataloustyöntekijöiden tulisi lahjoittaa tietty määrä viljelyskasveja heille.
Tilalliset saivat jakaa vastuun keskenään. Vuonna 1994 serbit ilmoittivat, että jokaisen tilan tulisi työskennellä kolmella pellolla armeijan hyväksi. Serbisiviilit saapuivat viimeisen kahden vuoden aikana pelloille ja ottivat mitä halusivat. Usein heillä oli aseistettu vartija mukanaan.
Monia tilallisia solvattiin, hakattiin, heidän taloja ryöstettiin ja karkotettuja serbejä muutti heidän tilalleen.44
Pakkotyön kriteerit täyttyvät selkeästi Bosnian sodassa. Siviilien vieminen työleireille, vastoin tahtoa, rikkoi ihmisoikeuksia selvästi. Havainnoista voi päätellä, että työleireillä olevia saatettiin kohdella kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin. Verrattuna esimerkiksi keskitysleirillä oleviin, heitä ei pahoinpidelty yhtä paljon, johtuen ehkä osittain siksi, että leirien ylläpitäjät tarvitsivat työntekijöitä tekemään töitä. Lisäksi työleiriläiset tuottivat ruuan, jota leirien vartijat ja ylläpitäjät söivät. Työntekijöitä kannatti pitää hengissä. Kohtelu saattoi riippua myös alueella olevien vartijoiden taustoista. Esimerkiksi Bosnian serbiarmeijan sekä HVO:n, Kroatian puolustusjoukkojen, sotilaat kohtelivat vankeja keskimäärin paremmin kuin yksikään puolisotilaallisen järjestön edustaja. Pakkotyöleireille ei viety ihmisiä järjestelmällisesti, vaan lähinnä armeijan tarpeiden mukaan.
3. Keskitysleirit ja väkivalta
44 “Ethnic cleansing” continues in Northern Bosnia” November 1994, Human Rights Watch/Helsinki Vol. 6, No. 16, 28. > https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/BOSNIA94N.PDF > 20.1.2017.
Heinäkuun lopusta joulukuun loppuun 1992 Punainen Risti rekisteröi, että keskitysleirejä olisi yhteensä noin 50 ja vankeja niissä noin 10 800, joista noin 5500 oli vapautettu Punaisen Ristin valvonnan alaisena ja siirretty pakolaisleireille ja turvallisille alueille. Huhujen mukaan leirejä olisi ollut paljon enemmän mutta näitä ei pystytty vahvistamaan. Sodan osapuolet eivät päästäneet punaisen ristin työntekijöitä kaikille keskitysleireille vastoin julkista sanomaa. Leireillä olleista erittäin pieni osa oli sotavankeja. Vankeja, jotka paljastivat Punaiselle Ristille tietoja leirien olosuhteista, teloitettiin. Lisäksi vankeja siirrettiin leireiltä toiselle, kun tieto Punaisen Ristin tarkastuksista tuli varmaksi.45
Helsinki Watchin mukaan vangit jaettiin Bosnian serbien toimesta kolmeen luokkaan.
Ensimmäisessä olivat paikalliset Bosnian muslimipuolueeseen kuuluvat jäsenet, joita syytettiin serbien vastaisen toiminnan organisoinnista. Toiseen kategoriaan kuuluivat sotilaat. Näihin kahteen ryhmään kuuluvia kuulusteltiin ja siirrettiin Manjacan keskitysleirille.
Kolmas kategoria käsitti syyttömät eli valtaosin naiset ja lapset, jotka siirrettiin Trnopoljen leirille.46Sotilaskategoriaan kuului melko laaja miesmäärä 18-60 ikäisistä. Lisäksi siellä saattoi olla myös nuorempiakin tai vanhempia, mikä ei ilmene Helsinki Watchin analyysistä.
Keskitysleireillä suoritettiin kastraatioita paitsi uhrin kuoleman jälkeen, niin myös silloin kun uhri oli elossa ja tämä suoritettiin erilaisten terävien esineiden avulla. Omarskan leirillä serbivartijat pakottivat uhreja puremaan toisiltaan sukupuolielimet irti ja joissakin tapauksissa myös syömään ne. Kuolleita kastroitiin pitkälti niiden psykologisten vaikutusten johdosta. Semikastraatiossa uhreja kidutettiin esimerkiksi leikkaamalla kivespussit irti tai sitomalla kivekset johdolla kiinni jolloin ne voitiin repiä hohtimilla. Lisäksi sukuelimet saatettiin ympärileikata sotilaspuukoilla. Eräs muslimimies, joka eli Kozaracissa lähellä Prijedoria, vangittiin Chetnikkien toimesta Keratermin ja Omarskan leireille missä häntä pahoinpideltiin. Hän näki, miten vartijat laittoivat joitakin vankeja leikkaamaan sukuelimiä toisiltaan. He kaikki kuolivat myöhemmin. Eräs toinen muslimimies Omarskan leiriltä kertoi, että häntä lyötiin jokaiseen ruumiinosaan mutta erityisesti kiveksille. Apuna vartijat käyttivät puukeppejä, saappaita, putkia ja metallipatukoita. Samalla vartijat huusivat: "Et enää
45 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle ihmisoikeustilanteesta entisen Yugoslavian alueella,10.2.1993,E/CN.4/1993/50,8.> https://documents-dds-
ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/106/07/PDF/G9310607.pdf?OpenElement> 15.6. 2017.
46 Human Rights Watch 1992, 66.
koskaan tee yhtään enempää muslimilapsia!" Muslimeita pakotettiin puremaan toistensa kiveksiä irti, harrastamaan seksiä ja suuseksiä toistensa kanssa. Erityisesti perheenjäsenet olivat miehen mukaan alituisessa vaarassa. Naisvankeja raiskattiin paitsi serbisotilaiden niin myös muslimivankien toimesta.47
Gutmanin mukaan Omarskan leiriä voitiin kutsua kuolemanleiriksi. Omarska oli yksi paikallisen serbimiliisin järjestämistä leireistä, jossa oli Gutmanin mukaan vankeina myös niitä, jotka olivat taistelleet Bosnian serbejä vastaan. Gutmanin mukaan kukaan vanki ei tiennyt, kuka leiriä johti. Leirillä oli paitsi muslimeja ja kroaatteja niin myös serbejä, jotka olivat kieltäytyneet asevelvollisuudesta. Gutmanin mukaan leirille ei myönnetty vierailuja, koska se sijaitsi ”vaara-alueella”, vaikka junat kulkivat tavalliseen tapaan Omarskan halki.48
Olen Gutmanin kanssa amoilla linjoilla Omarskan suhteen. Leiriä eivät johtaneet ammattisotilaat, vaan muut sotilashenkilöt, jotka yleisesti ottaen olivat toimissaan raaempia ja silmittömämpiä kuin vakinaiset sotilaat kurittomuuden vuoksi. Gutman ei itse avaa, miksi leiriä ei pidetty avoimena, mutta jos ihmisoikeusjärjestöjä ei päästetty tarkastamaan tilannetta, niin on aihetta pelätä leirin olosuhteita ja toimintaa.
29-vuotias mies yhdessä muiden sotaikäisten miesten kanssa vangittiin Grapskan alueella 1992 Jugoslavian kansanarmeijan ja serbien puolisotilaallisten joukkojen toimesta. Noin 500 henkilöä siirrettiin keskitysleireille Doboijiin ja Kroatian puolella Stara Gradiskaan. Leireillä miehiä kuulusteltiin rajusti, hakattiin puupölkyillä, kaapeleilla ja kivääreillä ja annettiin koirien hyökätä vankien kimppuun. Viikkoja myöhemmin hänet siirrettiin Manjacan leirille pakkotyöhön, jossa töitä tuli tehtyä 12-15 tuntia vuorokaudessa. Joulukuun 15 päivä hänet ja 130 muuta vankia siirrettiin Kulaan, Serbian hallitsemalle osalle Sarajevoa. Miehen mukaan saapumisensa jälkeen heitä hakattiin ensimmäiset neljä päivää. Sen jälkeen heidät
47 Kansainvälisen Koulutuskehittämiskeskuksen selvitys Ihmisoikeuskomitealle ihmisoikeustilanteesta vangitsemisen ja vankeuden yhteydessä 21.2.1995. E/CN.4/1995/NGO/42,1-4.> https://documents-dds-
ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G95/112/79/PDF/G9511279.pdf?OpenElement> 19.6.2017.
48 Gutman Roy 1993, 81-83.
vietiin etulinjaan kuoppia kaivamaan yötä päivää. Heitä pahoinpideltiin sekä fyysisesti, että verbaalisesti ja vettä he eivät juurikaan saaneet.49
Kesäkuussa 1992 lukemattomat muslimit ja kroaatit, miehet, naiset ja lapset, pidätettiin Bosanski Novin alueella. Miehet erotettiin muista ja heidät laitettiin stadionille.
Silminnäkijät uskoivat, että paremmin koulutetut ja yhteiskunnallisesti tärkeät henkilöt olivat haluttuja keskitysleireille. 9.kesäkuuta serbisotilaat, paikalliset miehet mukaan luettuna, vangitsivat joitakin satoja ihmisiä Blagajin kylästä, joka oli suurelta osin muslimien asuttama.
Useimmat heistä pakotettiin junavaunuihin, joissa heitä vietiin 200 kilometrin matkan verran Doboijiin. Naiset, lapset ja yli 60 vuotiaat miehet laitettiin eri junavaunuihin, joissa he saattoivat matkustaa Bosnian muslimien hallitsemille alueille. Miehiä kuljettanut juna siirtyi Bosanski Noviin, jossa heidät sijoitettiin jalkapallostadionille. Jotkin heistä joutuivat olemaan siellä 48 päivää. Paikalla olijoiden mukaan heille annettiin ruokaa niukalti ja pahoinpitelyt olivat jokapäiväisiä. Eräs 50 vuotias erotettiin joukosta olemalla
"epänormaali" tai "vammainen" ja hakattiin nurmikolle sotilaspoliisien toimesta pampuilla.50
Sarajevon alueella oli myös Bosnian hallituksen toimesta järjestetty keskitysleirejä lähelle eturintamaa. Leireillä oli vaikeaa huolehtia sotilaiden asiallisesta käyttäytymisestä vankeja kohtaan. Eräs serbi yritti lähteä pakolaiseksi Bosnian hallituksen alueelta maaliskuussa 1993, mutta hänet vangittiin YK:n egyptiläisten rauhanturvaajien toimesta. Tämän jälkeen hänet siirrettiin Hrasnicaan eturintamalle pakkotöihin. Toukokuussa 1993 hänet siirrettiin takaisin Dobrinjaan mistä hänet oli vangittukin. Siellä hän vietti eristyssellissä yhdeksän vuorokautta, jonka aikana häntä pahoinpideltiin vartijoiden toimesta. Tämän jälkeen hänet siirrettiin Bosnian hallituksen yleiseen sotavankien keskityspaikkaan, missä hän vietti kolme päivää vartijoiden pieksämänä eristyssellissä. Eristyssellistä hänet vietiin parakeille, missä hän pääsi muiden vankien joukkoon. Siellä hän vietti aikaa neljä ja puoli kuukautta
49 Bosnia-Hercegovina: Sarajevo,October 1994,Vol 6,No 15.
https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/BOSNIA94O.PDF >13.6.2017
50 Amnesty Internationalin suositukset kaikille konfliktin osapuolille 22.10.1992. AI Index EUR 63/001/1992, 15-38.
>https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/001/1992/en/ > 8.6.2017.
