Viestinnän etnografia ja suomalainen puhekulttuuri näkymä

VIESTINNAN ETNOGRAFIA JA SUOMALAINEN PUHEKU LTTUU RI

Saila Poutiainen

TIIVISTELMA

Suomalaista puhekulttuuria on viimeisen lqtmmenen vuoden aikana tutkittu

p alj on viestinnän etno grdn esta (ethno gr aphy of c ommunic at ion) nrikökul- masta. Westinnän etnografia on sosiaalis-konstruktionistinen ldhestymis- tapa tai teoria viestinnän tutkimukseen, jossa ensisiiaisena tavoitteena on kuvata

ja

tulkita puheyhteisöci

ja

viestinnän kulttuurisia piirteitä ^puheyh-

teisön jrisenten ncikökulmasta. Artikkelissa esitellciän viestinnän etnografian historiaa 1960-luvulta ldhtien, avataan viestinnän etnografsen tutkimuksen sisriltrimiä krisityksiä viestinnästd

ja

kulttuurista, esitelldän erityisesti suo- mal ais es ta puhekulttuurß ta tehty d v ies tinnän etno grafis ta tutkimus ta s ekci kuv ataan viestinnän etno gr afiaan kohdis tettua kritiikkiä.

As iasanat: v ie sti n n ä n etn og rafi a, viesti ntäku lttu u ri, suom al ai n e n p u he- ku lttu u ri, vie sti n n än tutki m u s

JOHDANTO

Viestinnän etnografia on yksi tulkitsevista tai sosiaalisista näkökul- mista viestinnän tutkimuks een. Viestinnän ^{etno grafi sis sa}

tutkimuk-

s is sa, kuten vaikkapa keskustelunanalyysiss ä,

kulttuurintutkimuk*

sessa, feministisessä viestinnän tutkimuksessa, etnometodologiassa tai erilaisis s a diskurssianalyyseis sä on tavoitteena ymmärt ää

ja fiú- kita

sitä, miten ihmisten arkipäiväisissä viestintätilanteissa uudel-

leen

tuotetaan

merkityksiä ja

sosiaalista

todellisuutta.

Tulkitse- van

tai

sosiaalisen näkökulman vastakohtana ni*tdäan viestinnän objektivistinen

siirtomalli

(ks. esim. Carey 1989; Craig

1999,124-

8 - Puheviestinnän vuosikirja 2007, 8-32.

128;

Leeds-Hurwitz 1995,3),

^jossa

merkityksiä

voidaan tarkas- tella

yksilöltä

toiselle siirrettävinä

ja viestintaätai

esimerkiksi sen mäaraa yhtenä muuttujana. Viestinnän etnografiassa, kuten muissa tulkitsevissa näkökulmissa, tutkij ^at ovat kiinnostuneita kuv aamaan viestintää

holistisesti,

reflektoiden,

viestijöiden

näkökulmasta

ja

us ein

kvalitatiivisin

menetelmin. (Leeds-H urw

itz

I g 9 5,

6-I

I .)

Puheen etnografi sena tutkimuksena alkanut viestinnän etnografi - nen tutkimus liitetään usein kielitieteeseen

ja

erityisesti sosioling- vistiseen tutkimukseen.

Antropologian tutkimuksella on

yhteistä myös viestinnän etnografisten tutkimusten kanssa,

ja niin

kutsut-

tujen tulkitsevien

antropologien,

kuten Clifford

Geertzin (L973)

ja David

Schneiderin

(I976),

näkemykset kulttuurista

ja

_{sen tut-}

kimuksesta

ovat

yhteneviä viestinnän eûrografien tekemien

tul-

kintoj en kanssa. Huolimatta näistä "sukulaisuuksista" viestinnän etnografia on nimenomaan viestinnän tutkimusta. Viestinnän etno- grafinen tutkimus sijoitetaan viestinnän tutkimuksessa usein kielen

ja

sosiaalisen vuorovaikutuksen tutkimuksen kentälle. Esimerkiksi suurimmis sa kansainvälisissä konferensseissa viestinnän etnogra- fisia tutkimuksia esitellään erityisesti Language and Social

Inter-

action (LSD -ryhmissä, mutta myös muissa.

Viestinnän etnografi sissa tutkimuksissa kuvataan puheyhteisöj ä,

niiden

ainutlaatuisia viestinnän

kulttuurisia piineita tai ilmiöitä

sekä yleisemmin viestinnän kulttuurisuutta. Viestinnän etnografi - sissa tutkimuksissa pyritään ymmärt ämään viestintää ^j a maailmaa viestijöiden itsensä,

niin

sanottujen natiivien eli paikallisten, näkö- kulmasta. Lisäksi viestinnän etnografiassa pyritään esittämään ver- tauksia j a rinnastuksia puhekulttuureiden ^j a niiden piirteiden

välillä

j a tarkastelemaan viestinnän mahdollista universaaliutta.

Aloitan

esitykseni tarkastelemalla viestinnän etnografian historiaa,

jonka jälkeen

avaan viestinnän eûrografisen tutkimuksen sisältä-

miä

käsityksiä viestinnästä

ja

kulttuurista

ja

esittelen viestinnän etnografista tutkimusta sekä viestinnän etnografraan kohdistettua

kritiikkiä. Lopuksi kuvaan

viestinnän etnografisen tutkimuksen tuloksia suomalaisesta puhekulttuurista.

VIESTINNAN ETNOGRAFIAN ^SYNTY

Kielitieteilijänj

a antropologin koulutuksen saanut Dell Hymes esitti vtlonna 1962, ettäpuheen tutkimus sellaisenaan, "omien malliensa

ehdoilla" (Hymes 1962, l0), ei ollut

saanut rättaväa huomiota.

Hymesin mukaan antropologisissa tutkimuksissa kieli

ja

erityisesti kielenkäyttö

oli liian

usein sivuutettu

ja

puolestaan

kielitieteelli-

sissä tutkimuksissa ei

ollut

oltu riittävän kiinnostuneita kielenkay- tön sosiaalisesta tai kulttuurisesta ympäristöstä. Hymesin mukaan

ihmisen

sosiaalisen

toiminnan

tutkimuksessa

oli unohdettu

tai ainakin

laiminlyöty

sosiaalisten merkitysten, niiden erojen

ja

kie- len sosiaalisen käytön tarkastelu, eikä kielitieteessä

tai

antropolo- giassa

ollut

omaa sijaansa puheelle

ja

viestinnälle. Hymes, joka

oli

muun muassa

Erving Goffmanin,

Emanuel

Schefloffin

sekä Ray

Birdwhistellin

aikalainen ^j a

kollega (Leeds-Hurwitz

2005, 3 42), esitti vuonna 1962 ajatuksen puheen etnografiasta (ethnography

of

s p e akin g) . Hymes kehitti näkemyksiään kymmenen vuoden aikana

ja teki

vuonna 1972 ohjelmallisen julistuksen viestinnän etnogra- fran (ethnography of communication) tutkimukselle.

Viestinnän

tutkijat

käyttävät edelleenkin, Hymesin tapaan, puheen etnografian

ja

viestinnän etnografian termejä ^sekä puheyhteisOn

ja

viestintäyhteisön

käsitteitä

toistensa synonyymeina (englanniksi viestinnän etnografia

ja

viestintäyhteisö lienevät yleisemmin käy- tössä). Hymes (1972) toteaa, että esittämässään puheen, kielenkäy- tön

ja

viestinnän kuvaukseen pyrkivässä lähestymistavassa

ja

tut- kimuksessa

ei

ole kyse

vain

puheen tutkimuksesta vaan että hän

tarkoitti

puhe-sanalla

laajemmin kaikkea

viestintää. Viestinnän etnografia on alusta asti

ollut niin

puhutun

ja kirjoitetun kuin

ei- verbaalisenkin viestinnän tutkimusta.

Hymesin vuonna 1972 julkaistussa, ehkä historiallisesti viestinnän etnografisen tutkimuksen keskeisimmässä artikkelissa, on kolme

10

L-

-

periaatetta,

jotka

mielestäni

ovat

ohjanneet viestinnän etnografi- sia tutkimuksia tähän päivään saakka. Ensinnäkin Hymes osoiffaa useiden kirj allisuus- ^j a aineistoesimerkkien avulla, että viestinnän etnografi selle tutkimukselle on paikkansa. Kielitieteellisen

ja

_ant-

ropologisen tutkimuksen kohteisiin verrattuna viestinnän etnografi - assa tutkimuksen kohteena on nimenomaan viestintä

-

^{eivät kielen}

rakenteet eivätkä

kulttuurin

tavat toimia. Viestinnän etnografi sille

tutkimuksille

on tänäkin päivänä yhteiståi se, että tutkimuksen koh- teena on seka kulttuurinen

viestintä

etta viestinnän näkökulmasta tarkasteltuna kulttr¡urin kuvaus. Toiseksi Hymes korostaa puheen tai

kielenkä¡ön

kulttuurista variaatiota. Hymes esittää toistuvasti, että v anaation tutkimu sta taw itaan lis ää j a että v anaati on ymmär- täminen

ja

kuvaaminen on arvokasta. Kolmanneksi Hymes koros- taa kuvailevan teorian

ja

tutkimuksen arvoa

ja

_esittää konkreettisia välineitä, kuten kasitej arj estelmää, puheyhtei s öj en kuvaamis een j a vertaamiseen. (Hymes 1972, 38-1

I.)

Viestinnän etnografisissa tutkimuksissa pyritään puhe- tai viestin- täyhteisöj en systemaattiseen kuvaukseen Hymesin luomien käsit-

teiden avulla. Hymesin

käsitejärjestelmä sisältää analysoitavien sosiaalisten yksiköiden määritelmiä sekä erilaisten viestintätilan- teiden kuvaamiseen

luodun

SPEAKING-muistisäännön. _Hymes

(1972)

esittää, että keskeiset sosiaaliset

yksiköt

puhekultnrurien kuvaamisessa

ovat

puheyhteisö, puhetilanne, puhetapahtuma

ja

puheteko. Puheyhteisö (speech community) on käsitteistä keskei- sin,

ja _sillä

tarkoitetaan sellaista yksikköä, ihmisryhmää,

jolla

_on yhteiset säännöt viestinnän tuottamiseen

ja

tulkitsemiseen sekä

ainakin yhden kielellisen variaation tulkitsemiseen.

Hymesin (I97

2)

esityksen mukaan puheyhteisöissä tapahtuvat seremoniat,

juhlat,

_ateriat

ja ntuaalit

(kuten teekkarityttöjen säännölliset sau-

naillat) ovat

puhetiLanteita (speech

situation).

Puhetapahtumia

(sp e ech ev ent

s) ovat

puolestaan puhetilanteiden viestintätoimin- not (esimerkiksi saunaillois sa käydyt keskustelut teekkaripoj ista).

Puheteko

on

Hymesin käsitejäfestelmässä esimerkiksi keskuste-

lun

aikana kerrottu

vitsi

(kuten teekkarit5rttöjen kertoma teekkari-

poikavitsi).

(Hymes 1972, 52-59.)

Hymes

(1972,36-37)

esittää, että vaikka kielen(käytön) tai puheen

huolellista

analysointia

ei tulisi

tutkimuksessa unohtaa, viestin- nän etno grafi s es s a tutkimukses s a perusanalyysiyksikkö on yhteis ö

tai

_ryhmä

ja

_sen viestintä.

Milburn

(2004) analysoi 70:tä viestin- nän etnografista tutkimusta

ja

toteaa, että tutkimusraporteissa ei määritellä puheyhteisöä

yksimielisesti

eika

Hymesin

alkuperäis- ten kuvausten mukaan. Puheyhteisön käsitettä

ja

sen käyttöä

tulisi

siis tarkista a, jottaperusanalyysiyksikkö säilyisi merkityksellisenä viestinnän etnografi sissa tutkimuksissa.

Hymes (1912) esitti

osana käsitejärjestelemäänsä SPEAKING- muistisäännön muotoon laaditun puhetilanteiden kuvaussanaston, j os sa mui stis äännön kirj aimet muodo stuvat puhetilanteen osateki- jöistä: _S (situation, scene) setting) tarkoittaa puhetilanteen fyysistä

ja

_ajallista asetelmaa, P (trtarticipants) puhetilanteeseen osallistu- via

ja

siinä

toimivia

ihmisiä

ja

_heidän sosiaalisia

ja

vuorovaiku- tusroolejaan,

E

(ends) sekä puhetilanteen tavoitteita että lopputu- lemaa,

A(acts)

puhetekoja, niiden jaksoja, puheenvuoroja

ja

_myös itse puheen aiheita,

K(k"y)

puhetilanteen sävyä,

tyyllîi

tai

ilmapii-

ria,

I

^{(in s} trum ent) puhetilantees ^sa käyteffyj ä viestinnän kanavia tai välineitä,

N

(norms) puhetilanteen normeja, sääntöjä

tai

säännön- mukaisuuksia

ja _G

(genre) puhetilanteen genreä.

(Hymes

1972,

s9-66.)

Suomalaisessa tieteellisessä

kigallisuudessa on kuvattu

tähän mennessä

erittäin

vähän viestinnän etnografista tutkimusta.

Yksi

harvoista aiheesta

kirjoittaneista on Hakulinen

(1989),

joka

_tar-

kastelee kriittisesti

juuri

edellä esitettyä muistisääntöä. Hakulisen mukaan puhetilanteen kuvaaminen muistisäännön avulla

voi

olla vaikeaa, sillä

vain

osa

piirteistä

on

paljain silmin

havaittavissa

ja

osan eksplikoiminen, kuten puhetilanteessa ilmenevien sääntöjen tunnistaminen,

on jo

tutkimustehtävä sinänsä.

Hakulinen

myös kysyy, onko

piirteillä

tärkeyshierarkia, ovatko

kaikki

piirteet aina näkyvissä, miten

piirteet

ovat kietoutuneet toisiinsa

ja miksi yli-

päatäan määritollä,

mikä

on puhetilanne.

Miksi

puhetoimintaa ei

12

L-

voitaisi

luonnehtia sellaisenaan mainituista piirteistä riippumatta?

(Hakulinen 1989)

Mielestäni Hakulisen yksityiskohtaiset kysymykset ovat aiheelli- sia. Ymmärrän

silti

myös piirteiden kuvauksen tarkoituksen. Vies-

tinnän

efirografiassa ensisijainen

tavoite on

^kuvata viestintää,

ja Hymesin

käsitteistö

pyrkii

tähän tavoitteeseen

kahdella

tavalla.

Toisaalta

tutkijalla on

käsitteistön

avulla

mahdollisuus tavoitella viestintätekojen

holistista

kuvausta (Carbaugh,

Gibson & Mil- bwn

1997, 5). Huolimatta siitä, että j oidenkin piirteiden määrittely

voi olla liian

epämäaraistâ, Hymesin _esittämä käsitteistö on var- sin kattava muun muassa puhetilanteiden kuvaamiseen. Toisaalta Hymesin kasitteistö¿ käyttämällä vertaileva analyysi mahdollistuu

-

käsitteistöä voidaan käyttää osatekijöiden systemaattisten suh- teiden paikantamisessa,

ja

kasiueistö tarjoaa yhteisen kielen vies-

tinnän

etnografeille. Vertailevat kuvaukset mahdollistavat myös

täman kuvailevan viestinnän teorian kehittämisen

(Carbaugh 1995b,279). Phllipsenin (1990

,261)

^{mukaan Hymesin} kasitteistö ei vain ohjaa

tutkijoita ja

_heidän

tutkimuksiaaî,

vaan myös

tutki-

mukset muokkaavat

ja

kehittävät

Hymesin

aloittamaa työtä. Näin kuvaamiseen ensisij aisesti tahtaävä lähestymistapa pysyy empiri- asta nousevana

ja

teoreettisesti kehittyvänä näkökulmana

(Philip-

sen 1990,261).

Esimerkkinä

SPEAKING-muistisäännön soveltamisesta

on

Kat-

rielin

^j

a Philipsenin

⁽ 1

990) tutkimus

communic ation-ritvaalista.

Communicationilla ei tässä viitata tiete enalaantai tutkijoiden käyt- tamään

abstraktiin

käsitteeseen vaan sellaiseen amerikkalaiseen arkipuheeseen,

joka

_on osallistujille tärkeää

ja

osallistujien välistä suhdetta

yllapitavaa. Katriel ja

Philipsen kuvaavat communica-

tion-ntuaalia

SPEAKING-muistisäännön

avulla

sellaiseksi, ^j oka tapahtuu yksityisessä paikassa (S), jossa puhuminen on keskeinen toiminta

ja

jossa osallistujat

voivat täysin

syventyä puhumiseen.

Osallistujat

(P)

ovat

toisilleen

läheisiä (esimerkiksi perheenjäse- niä),

ja

he kokevat

jonkin "ongelman"

yhteiseksi

ja

ongelmasta puhumisen aiheelliseksi.

Rituaalin

tavoitteena

(E) on

ongelman

ratkaiseminen

siitä

keskustelemalla sekä keskusteluun osallistu- vien identiteetin vahvistaminen

ja

läheisyyden aikaan saaminen

ja

kokeminen. Rituaalissa sisältönä

(A)

on yksilön kokemus itsestä

ja

maailmasta ja niiden välisestä suhteesta. Tämä kokemus on pikem-

minkin

interpersonaalisesti kuin intrapersonaalisesti koettu,

alitui-

seen ongelmia aiheuttava

ja

siksi puhumista vaativa. Rituaali alkaa toisen osapuolen ehdotuksella, ettá, osapuolet

"sit

down and

talk

about

ll

[ongelmasta]"

(Katriel &

Philipsen 1990, 86). Toinen ^osa-

puoli

tunnustaa, että ongelma on olemassa

ja

ehdotus aiheellinen.

Osapuolet puhuvat

ja

keskustelussa muotoillaan ongelma

ja

sen

os atekij ät. ^{O s} atekij öitä ^j a niiden s eurauksia tarkastellaan mahdol- lisimman monista näkökulmista. Keskustelun ehdottaja kertoo pal-

jon

itsestään,

toinen

osapuoli kuuntelee arvostelematta. Commu-

nication-ntlaali paaffi ristiriitaisten

näkemysten ratkaisemiseen tavoitteena suhteen kariutumisen uhan lieventäminen.

(Katriel &

Philipsen 1990, 86-88.)

VIESTINNAN

ETNOGR/AFItuA

-

VIESTINNÄru TUTXIMUSTA

Gerry Philipsenin klassikkoartikkeli Speaking like ^q man in Teams- terville (1975) on ensimmäinen Hymesin kehittämän puheen eûro- grafian sovellus nimenomaan viestinnän tieteenalalla. Tutkimuk- sessa

kuvataan

sukupuolittuneita

viestinnän paikkoja,

muotoja

ja

tapoja 1960-70-lukujen taitteessa Chicagon lähellä Teamster- ville-nimisessä työväenluokkaisessa yhteisössä.

Philipsen vietti

yhteisössä kaikkiaan

yli

kaksi vuotta työskennellen muun muassa sosiaalityöntekij än teht¿ivi s sä. Philip ^s en esittää artikkelis ^sa an, että Teamstervillessä miesten viestintätilanteet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: tilanteisiin,

joissa

1) miehet puhuvat verrattain paljon, 2) miehet puhuvat verrattain vähän ja joissa ₃₎ puhumisella ei ole sijaa miesten toiminnassa

ja

_miesten on ilmaistava itseään

muilla keinoilla. Paljon puhuminen nähtiin

yhteisössä

miehille

sopi-

vaksi, kun

vuorovaikutukseen

osallistujien

suhde

oli

symmetri- nen,

ja

puolestaan epäsopivaksi,

kun

suhde

oli

epäsymmetrinen.

Epäsymmetrisiksi suhteiksi

kuvattiin

esimerkiksi miehen suhdetta

14

-L-

vaimoonsa, lapsiinsa

tai

naapuruston

ulkopuolisiin

^jäseniin.

Mie-

het

tietysti

^puhuivat vaimojensa kanssa, mutta yhteisössä oletet-

tiin,

etteivät mies

ja

vaimo puhu

paljon

keskenään. Puhumisella

ei nähty

lainkaan

sijaa

miesten toiminnassa

silloin, kun

heidän odotettiin reagoivan sukulaisnaisiin

tai tyttöystäviin

kohdistunei- siin loukkauksiin, kun he pyrkivät vaikuttamaan statushierarkiassa

alemmalla tasolla olevan (esimerkiksi lapsen) käyttäytymiseen tai

kun

heidän

oli

osallistuttava yhteiskunnalliseen elämään. Näissä tilanteissa miehen

oletettiin toimivan

esimerkiksi väkivaltaisesti, nonverbaalisesti uhaten

tai

suhteitaan käyttämällä. Teamstervil- lessä asuva mies näyttäytyi

ulkopuolisille

sisäänpäin kääntyneenä, hiljaisena, kielellisesti jälkeenjääneenä ja jurona, _{kun taas yhteisön} omasta näkökulmasta katsoen puhuminen

nähtiin

miehen

rooliin

sopivaksi viestintäkeinoksi vain vertaisten kanssa viestiessä. (Phi- lipsen 1975.)

Viestinnän alalla

on

tehty

45

vuotta

Hymesin

ensimmäisten

kir-

joitusten jälkeen

ja

30 vuotta ensimmäisen viestinnän etnografisen tutkimuks en ^j ulkai sun ^j älkeen lukuisia kuvauks ia puheyhtei s öi stä

ja

niiden viestinnästä

eri

tasoilla, en

puolilla

maallmaa. Vuoteen 1986 mennessä viestinnän etnografisia tutkimuksia oli julkaistu

jo yli

250 (Philipsen

&, Carbalgh

1986). Muutamista viestintäkult- tuureista

on

kertynyt

jo

varsin

mittavasti

viestinnän etnografista tutkimusta: israelilaisten

(Bloch

2003;

Katriel

1986), keskiluok-

kaisten

amerikkalaisten (middle-American)

(ks. erityisesti

Car-

baugh

1988b;

Philipsen

1992),

läntisten

apassien (Basso 1979;

1990b), mustajalkaintiaanien (Carbaugh

200I;

Carbaugh

&

Rud-

nick

2006) sekä suomalaisten (esim. Carbaugh 1995a; Carbaugh,

Berry & Nurmikari-Berry

2006; Poutiainen 2007;

Wilkins

1999) puhekulttuurista tiedetäan

tälla hetkellä

enemmän

kuin

muista puheyhteisöistä.

Viestinnän etnografi sissa tutkimuksissa on tarkasteltu viestinnän eri merkkijärjestelmiä, ilmiöitä

ja

tasoja, kuten hiljaisuutta (Basso 1990a;

Braithwaite

1990; Carbaugh,

Berry & Nurmikari-Berry

2006), nonverbaalista viestintää

(Ray

1987),

puhutteluja

(Fitch

1 998 ; Winchatz 200

I),

interpersonaalista ideologiaa

(Fitch

I 998), esiintymistä yleisöpuhe-

tai julkisissa

tilanteissa

(Wilkins

2005), esiintymistaidon opetusta (Carbaugh 1998), terveysviestintää (Ho 2006; Suopis

&

Carbaugh 2005), retoriikkaa kuntatason päätök- senteossa (Townsend 2004), yksityishenkilöiden

poliittista

viestin- tää (Huspek

& Kendall

1991),

poliitikkojen

viestintää

ja

_viestin-

tää

politiikasta

(Coutu 2000), viestintää organisaatioissa

(Hall &

Valde

1995; Sequiera 1993), viestintää eri medioissa, kuten tele- visiossa (Carbaugh 1988b), radiossa

(Katriel 2004)ja

elokuvissa (Philipsen 1992),viestintää teknologiasta (Hiemstra 1983 _; Poutiai- nen 2007) sekä viestintää luorurossa

ja

luonnosta (Carbaugh 1999;

Sawyer 2005). Edçll¿i

mainituilla

viestinnän etnografisilla

tutki- muksilla

on

paljon

yhteista. Tutkimuksissa

on

sitouduttu paikal-

listen (natiivien)

elämän

ja

usein arkipäivän

viestir¡rän

tarkaste- luun. Tutkimuksissa kuvataan nimenomaan yhteison jäsenten omia tulkintoj a j a maailmankuvaa. Tutkimuksis sa lähestytään viestintää kulttuurisena,

ja

niissä kuvataan puheyhteisöjen

ja

niiden viestin- nän uniikkeja kulttuurisia piirteitä. Tutkimuksissa on vertaileva ote

-

niissä esitetään vertauksia ja rinnastuksia muihin puhekulttuurei- hin

ja

pohditaan viestinnän universaaleja

piirteita.

Lisäksi useissa tutkimuksissa

tutkittavien

viestintätekoj en ^j

a

-tilanteiden kuvaus on sisältänyt kenttätyömenetelmiä.

Kenttätutkimuksella

tai

osallistuvalla

havainnoinnilla

viestinnän

tutkija

tavoittelee

tietoa

ihmisten tavoista järjestää viestintäänsä

ja

niistä ilmaisuista, muodoista

ja

merkityksistä,

jotka

_ovat

tutkit- tavalle yhteisrille erityisen merkityksellisiä. Esimerkiksi Fitchin

( 1 998) kuvaus kolumbialaisista keskiluokkaisista profes sionales - yhteisön jäsenistä perustuu _useanìman

vuoden aikana

tehdylle kenttätutkimukselle ^j a sen aikana tallennetuille kenttämuistiinpa-

noille

erilaisista

julkisista ja

yksityisistä vuorovaikutustilanteista (vierailut,

juhlat,

opetustilanteet, perheen kokoontumiset, työpai- kat

jne.), lukuisten informanttien

haastatteluille

ja

luonnollisten vuorovaikutustilanteiden äänitallennuks

ille.

16

Vaikkakin

osallistuva havainnointi

ja siihen liiff)rvät

informant- tien haastattelut ovat viestinnän etnografisissa tutkimuksissa

tyy- pillinen

aineistonkeruumenetelmä, kenttätyömenetelmien käyttö

ei

kuitenkaan

yksin

mäaritä tutkimusta viestinnän etnografiaksi.

Lisäksi kenttätyön merkitys on toisille viestinnän

etnografeille tärkeämpi

kuin toisille. Esimerkiksi

Suter

(2000) ei

määritellyt tutkimustaan viestinnän etnografiaksi, koska hän

ei "offristunut"

keräämään aineistokseen

niin

sanothrj a luonnollis ia keskusteluj a.

Toisaalta viestinnän etnografi sten tutkimusten aineistot voivat olla

hyvin

monipuolisia eikä osallistuva havainnointi ole kaikissa tut- kimuksissa tarpeen, mahdollista tai keskeisin aineistonkeruumene- telmä. Esimerkiksi Coutu (2000) ontarkastellut suositun amerikka- laisen Vietnamin sotaa käsittelevän tietokirjan

ja

_kirjaan

liittyvän

medioidun keskustelun, sekä puhutun _että

kirjoitetun,

sisältämiä vastakkaisia puhekoodeja. Philipsen (1992)

ja _Berry

(1995) ovat analysoineet puhekoodeja

ja kulttuurisia

käsityksiä

Kramer

vs.

Kramer

-elokuvassa. Poutiaisen (2007) tutkimuksessa pääasialli- sena aineistona ovat mediatekstit

ja

haastattelupuhe. Carbaughin

( 1 9 8 8b) tutkimuks en aineistona ovat amerikk alaisen D o n a hu e -

talk

show'n keskustelut. Huolimatta erilaisista strategioista ja keinoista kerätä aineistoa paikallisten (tai natiivien) näkökulmien kuuntele- minen on viestinnän etnografisten tutkimusten ytimessä.

Jokaista viestintäsysteemiä

tai

puheyhteisöä voidaan pitaa löytä- misen

ja

kuvaamisen arvoisena, koska ne ovat aina ainutlaatuisia.

Philip sen ⁽ I 9 90, 2 5

8160)

v iittaa puhekulffuuri en ainutlaatuisuu- teen puhuessaan

"erityisyyden

aksioomasta" (axiom of

particula- rity).

Yiestinnän etnografit

ovat

sitoutuneet tarkastelemaan vies- tintää systeeminä, ^j oka on kulttuurisesti rakentunut, kulttuurisesti

toimiva ja

uudelleen tuotettu.

Viestir¡rän

(systeemin) kulttuuris- ten

piirteiden tutkimus

on

viime

kädessä kuvausta niistä arvoista

ja

oletuksista,

joita

puheyhteisössä

liitetään

ihmisenä olemiseen, sosiaalisiin suhteisiin

ja

itse viestintään. Carbaugh

(1995b,274)

tiivistää viestinnän kulttuurisuuden seuraavaan aj atuspolkuun : j _{o s} viestintää tarkastellaan toimintana,

jolla

on

jotain

_{tekemistä merki-} tysten kanssa, jos merkitykset

liittyvät jotenkin

osallistujien näkö-

kulmiin ja jos

osallistujien

näkökulmilla

on

jotain

tekemistä hei- dän kulttuurisen orientaationsa kanssa, viestintä ^" creativ ely evokes cultural meaning systems"

-

viestintä tuo luovasti esiin

kulttuuri-

sia merkitysj ärj e stelmiä (korostus alkuperäisess ä lähte ^e ss ä).

Kun viestintä

nähdään lähtökohtaisesti

kulttuurisena, on tutki- jalla

kaksi reittiä,

joita pitkin

hän

voi

^päatya kulttuurisen viestin- nän kuvaukseen. Tutkija

voi

toisaalta loytaa aineistostaan yhteisön

jäsenille merhttäviä ja _toistuvia

viestinnän

ilmiöitä, joiden

huo- lellisesta ^j a systemaattisesta kuvauksesta tulee viestinnän etnogra- fran tavoite. Tutkija voi myös lähestyä tutkimaansa yhteisöä

jonkin

olemassa olevan

konstruktion avulla (esimerkiksi

puhuttelujen, normien, kasvojen säilyttämisen

tai

hiljaisuuden)

ja

kuvata (jopa)

universaaliksi määritellyn viestinnän konstruktion

kulttuurista ilmenemistä valitsemassaan yhteisössä. Jälkimmäisen

reitin

opas- tukseksi Philipsen

(2002,61)

ehdottaa, että erityisen

hyvin kult-

fuurisia

piirteitä,

awoja

ja

asenteita paljastavia viestinnän muotoja

ovat

viestinnän

rituaalit,

tarinat,

myytit ja narratiivit,

sosiaaliset draamat ^j a paikalliset meta-viestinnän sanastot.

Näitä

kasitellaan seuraavassa hieman yksityiskohtaisemmin.

1 ) Rituaalin ^katsotaan muodostuvan säännönmukai ^{s es sa j ärj} estyk-

ses s ä etenevistä toimintaj aksoista (a c t s e qu ences). Rituaalin avulla yksilöt tuott av at taikorostavat koettua yhteisöllisyyttä kunnioittaen yhteisesti tärkeiksi koettuja arvoja

(Hall

1997).

Rituaalit liitt).vät tyypillisesti

arkipäivän kokemuksiin. Esimerkiksi

Fitch

(1997) on kuvannut kolumbialaisessa yhteisössä

vierailujen

lopussa tapah- tuvaa lähtemisen yrittämisen

rituaalia,jossa

on neljä vaihetta: 1)

Vieraat ilmoittavat aikeensa lahteä,ja

joku

_vieraista

kiittää

isäntä- väkeä kutsusta. 2) Isäntäväki kysyy, miksi vieraat ehdottavat pois- lähtemistä,

ja

_vastustaa lähtemisen ajoitusta.

3)

Vieraat toistavat lähtöaikeensa

tai

esittävät lähtemiselle syyn.

4)

Isäntäväki vastus- taa syyta

tai

ehdottaa vaihtoehtoisia syitä vierailun jatkamiseksi.

Fitch tallensi

ääninauh alle

ja

kenttämuistiinpanoihinsa yhteensä yksitoista lähtemisen yritystä

ja

päätyy analyysissään siihen, että rituaalissa puheyhteisön ^j äsenet yhdessä

toimien

merkityksellis-

tävät

yhteisesti tärkeäksi

koetun "víncLtlon". Vínculo

tarkoiftaa

18

l-

interpersonaalista suhdetta,

joka _on

muodostunut konkreettisesti

tai

symbolisesti ^j ossakin sosiaalisessa tilanteessa,

kuten

aterialla, leikkisässä ^j alkapallopelissä, lauluillassa

tai vierailun

aikana.

Fit-

chin

(1997,

185) mukaan

ihminen

nahdaän Kolumbiassa _ensisi-

jaisesti

suhteidensa risteyksenä

ja

interpersonaaliset suhteet ovat ihmisenä olemisen perusta. Lähtemisen yrittämisen rituaalissa tuo- tetaan uudelleen

ja

korostetaan interpersonaalisten suhteiden eri- tyistä arvoa.

2)

Tarinoissa, myyteissa

ja

narratiiveissa

yksilöt ja

yhteisot tuot- tavat uudelleen, hyväksyvät

ja

ottavat käyttöönsä identiteettejä.

Esimerkiksi Poutiaisen (2001) tutkimuksessa

kuvattiin

sitä, miten suomalaiset

tuottivat

uudelleen suomalaisuuspuhetta

eli myyttiä

suomalaisuudesta keskusteluissa

ja kirjoituksissa

matkapuheli- mesta. Nationalismin aikakaudella syntynyt

myytti

ilmenee matka- puhelinviestintäkuvauksissa toisaalta suomalaisuuden arvosteluna (suomalaisia tulee kouluttaa, suomalaiset eivät osaa käyttäa mat- kapuhelinta yhtä

hyvin kuin

muut eurooppalaiset jne.)

ja

toisaalta suomalaisten ominaispiirteiden kuvauksina (suomalaiset haluavat pitää välimatkaa toisiinsa

ja

siksi matkapuhelin sopii suomalaisille viestintävälineeksi jne.).

3)

Sosiaalisen draaman prosessissa paljastuu viestinnän säännön- mukaisuus, ^j ota testat aan fai ^j osta neuvotellaan s os iaalisess a dr aa- massa.

Turnerin (1980) mallia

sosiaalisesta draamasta

on

alun perin käytetty antropologiassa, mutta sitä on sovellettu myös vies- tinnän kulttuuristen piirteiden, erityisesti

ristiriitojen

kuvaamiseen.

Sosiaalinen draama alkaa

välirikosta tai

sosiaalisen järjestyksen rikkomuksesta. Tämän

jälkeen

osapuolet toteavat

ja

vahvistavat

kriisin

olemassaolon, reagoivat eri tavoin

kriisiin ja

lopuksi

kriisiä pyritään

sovittelemaan

tai

korjaamaan. Sosiaalinen draama pää- tyy

joko kriisin

ratkeamiseen

ja

sovitteluun tai kriisin jatkumiseen.

Morgan (2001) on kuvannut eräässä amerikkalaisessa yhteisössä

käytyä kiistaa

maankäytöstä sosiaalisen draaman

mallin

avulla.

Alueen

asukkaat

kiistelivät

rakennuttajan kanssa tärkeälle luon- nonpaikalle rakennettavista arvoasunnoista. Morgan kuvaa kiistan etenemi stä s osi aali s en a dr aamana: paikalli s en s anomalehden

uuti-

sointi j a mais emansuoj elun puolesta ^{j ärj} estäytyneiden ^kans alaisten retoriikka osoittivat

välirikon. Kriisiä

soviteltiin suosituissa yleisö- tilaisuuksis sa, j oi s sa kaupungin suunnittelulautakunta vastasi huo- lestuneiden kansalaisten

kysymyksiin ja

huomautuksiin.

Kiistan

yksi ratkaisu oli se, että yksityishenkilö osti rakennettavaksi aiotun maan

ja llitti

sen suojelualueeseen. Sosiaalisessa draamassa

oli-

vat vastakkain käsitykset yksilöstä oikeuksineen

ja

yksilön moraa-

lisesta ja

vastuullisesta

yhteisön

jäsenyydestä. Tutkimuksessa kuvattu erimielisyys luonnosta ^j ohdatti tarkastelemaan kulttuurisia käsityksiä asumisesta

ja

ihmisenä olemisesta.

4) Kullakin

puheyhteisöllä on omaa sanastoa yhteisön viestinnän kuvaamiseen. Carbaughin

(1989)

esittama

ja jo

laajasti testattu teoria viestinnän kulttuurisista termeistä

(cultural

terms

for

^talk)

ohj aa tarkastelemaan ^{vi e} stint akAyttayty mi s elle annettuj a yhte i s ön omia termejä tai termiryppäitä. Termien käyttö

ja niille

annetut

tul- kinnat

sisältävät yhteisössä yhteisesti ^{j aettuj} a käsityksiä ihmisyy- destä, sosiaalisista suhteista

ja

itse viestinnästä. Esimerkiksi Bax-

terin (I993)

tutkimuksessa

kuvattiin

kahta erilaista alakulttuuria eräässä

yliopistossa. "Asioiden läpipuhuminen" (talking

things

through)

-ilmaisu

johdatti Baxterin

kuvaamaan laitosten opetus-

henkilökunnan kollegiaalisuutta

korostavaa toimintatapaa, kun

taas yliopiston

hallintohenkil<ikunnan

käyttämä ilmaisu

"asioi- den paperille paneminen" (putting

it in writing)

ilmensi Baxterin mukaan ammattihallintoa arvostavaa toimintatap aa. (Baxter 1993,

3r3,316-325.)

VIESTINNÄ¡¡ CTruOGRAFIAN KRITIIKKIÄ

Lähtökohtana voidaan pitaa, ettei mikään viestinnän tutkimuksen näkökulma

yksin riitä

kuvaamaan viestinnän monimuotoisuutta

eikä

mikään viestinnän tutkimuksen näkökulma myöskään täten säästy

kriittiseltä

tarkastelulta.

Philipsen,

Coutu

ja

_Covamrbias

(2 0 0 5) tiivistävät viestinnän ^etno grafi seen tutkimukseen kohdistu- van

kritiikin

kuvatessaan nimenomaan puhekooditeoriaan kohdis-

20

-l--

-

^funuffa

^{kdtiikkiä ja}

esittavät, että

kritiikissä

on

kaksi

teemaa:

l)

viestinnän etnografia (tai erityisesti puhekooditeoria) ei ota huomi- oon valtaa

ja

sen esiintymistä viestinnässä ja2) viestinnän etnogra- fiassa

(tai

puhekooditeoriassa

erityisesti)

tarkastellaan

kultuuria liian

deterministisesti

tai liian

staattisena. Molemmat teemat ovat esiintyneet erityisesti

kriittisen

kulttuurintutkimuksen tutkrj oiden mutta myös muiden vuorovaikutuksen tutkij oiden esittäminä. Kah- dessa viestinnän alan funnetussa lehdessa,

Quarterly Journal of

Speech

ja

Research on Language and Social

Interaction,

keskus-

teltiin

1990-luvun alussa viestinnän etnografisen tutkimuksen

ja kriittisen

tutkimuksen eroista. Esimerkiksi Carbaugh ^{( 1} 989/1 990) pohti, miten ja mitä kohtaan

tutkija

esittää tutkimuksessaan

kdtiik- kiä. Fitchin

(1994) jaLannarnarmin (T994) vuoropuhelu Commu-

nication

Yearbook:issa

tiivistää

aiemmat keskustelut. Keskustelu

jatkuu

_edelleen:

_National

Communication Associationin vuoden 2007 konferenssissa palataan taas kerran viestinnän etnografisen tutkimuksen näennäiseen

kritiikittömyyteenl.

Keskustelu vallan olemuksesta ja tutkimuksesta on (myös) keskus- telua tutkijan

roolistaja

siitä, mitä tutkija voi tietää. Kun viestinnän etnografi sta tutkimusta kuvataan vallan olemassaolon unohtavaksi

tai

väheksyväksi

tai kun

viestinnän etnografinen

tutkimus

mää-

ritellään

epäpoliittiseksi

tai kriittisyytta

vältteleväksi, viestinnän etnografisen

tutkimuksen

näkökulmasta

voidaan kysyä, tulisiko

valtaa

tai

epätasa-arvoa

tutkia tutkijan vai tutkittavien

näkemyk- senä

(Fitch

1994, 108).

Fitch

esittää, että koska viestinnän etno- grafisen tutkimuksen keskeisin sitoumus on tarkastella viestintää

natiivien tai

paikallisten tulkinnoissa

ja

toiminnassa, eivät ensisi-

jaisia

_ole

silloin tutkijan

havainnot esimerkiksi alistamisesta vaan

tutkittavien

kuvauksista ^j a

tulkinnoista

alistavista viestintäteoista yhteisössään. Lisäksi Fitch ^{( 1} 994

,

¹⁰⁷⁾

^pohtii,

^{että j os huomio on} tutkimuksessa lähtökohtaisesti

aina

epätasa-arvoisissa suhteissa, vähemmälle huomioll e ^jaav ät ihmi sten kokemuks et tas a- arvoisi sta

ja

harmonisista suhteista,

jotka

_{ovat yhtä} mielenkiintoisia tai mer-

1 L"ngrugu and Sociat tnteraction -ryhmän yksi paneeleista on otsikoitu "Critique ìn ethnography of communication: renewing the dialogue".

kittäviä

tutkimuksen kohteita. Valta on

vain yksi

vuorovaikutuk- sessa ilmenevistä sosiaalisen toiminnan

piirteistä,

eikä

tutkimuk-

sessa ole aiheellista nostaa keskiöön yhtä

piinettä

perusteitta.

Carbaugh ^{( 1 9 8 9/ 1 99} 0) on pohtinu t, mità

kriittisyys

tarkoittaa vies- tinnän etnografisessa tutkimuksessa. Hän esittää, että

-

^{kuten kai-}

kessa tutkimuksessa

-

myös viestinnän etnografiassa tutkimusta

ja

teoreettisia konstruktioita voidaan tarkastella

kriittisesti.

Esimer-

kiksi

Scollo ja Poutiainen (2006) ovat tarkastelleet viestinnän etno- grafi si ssa tutkimuksiss a kuvattuj ^a suomalaisten, läntisten apas sien

ja

kolumbialaisten

kulttuurisia

käsityksiä romanttisesta parisuh- teesta

ja

viestinnästä suhteen aloittamisessa. Scollon

ja

_Poutiaisen mukaan viestirurän etnografinen

tutkimus

osoittaa huomattavan variaation käsityksissä

ja he

esittävätkin, että interpersonaalisen viestinnän kirjallisuudesta tuttu romanttisen parisuhteen etenemis-

malli

(Knapp

&

Vangelisti 2005) on kulttuurisidonnainen

ja

_siksi

s elitysvoim altaan varsin ^raj allinen.

Carbaugh (198911990) esittaa myös, että tieteen tekemiseen koh- distuvan

kriittisyyden lisäksi tutkija voi valita

yksityiskohtaisen

ja järjestelmällisen

kuvauksensa kohteeksi

tutkittaviensa ilmai-

semia,

heille

itselleen merkittäviä

kriittisiä

käsityksiä esimerkiksi viestintäyhteisön arvoista, toimintatavoista

tai

toteutumattomasta tasa-arvosta.

Viestinnän

etnografisessa tutkimuksessa

on

useita esimerkkejä Carbaughn kuvaamista

eri kriittisyyden

muodoista.

Esimerkkinä tästä

on

Basson (1979) tutkimus, jossa analysoitiin sellaisia kenttämuistiinpanoihin ^j a ääninauhalle tallennettuj a vuo- rovaikutustilanteita,

joissa läntiset

apassit

imitoivat

keskenään humoristisesti "valkoisen miehen" puhetta

ja

nonverbaalista vies-

tintää. Imitoiminen merkitsi

Basson mukaan

läntisille

apasseille mahdollisuutta "valkoisen miehen"

valtakulttuurin

vasfu stukseen

ja

oman

kulttuurin

erityisyyden yhteiseen tunnistamiseen. Basso osoittaa tutkimuksellaan "valkoisen miehen" alistavan

ja

ymmär- tämättömåin suhtautumisen intiaanien elämää

ja

erityisesti viestin- tää kohtaan.

22

-

Viestinnän etnografi ^seen tutkimukseen kohdistuvan

kritiikin

toinen teema

liittyy

kultfuurin käsitteellistämiseenj a (viestintä)kulttuurien kuvaukseen tutkimuksen tuloksena. Viestinnän etnografi sen

tutki-

muksen

yksi

lähtökohta on tarkastella viestintää järjestäytyneenä systeeminä. Vaikka viestintä nähdään sellaisena,

josta

_{on havait-} tavissa

malleja, toistuvia muotoja ja

säännönmukaisuuksia, ei esimerkiksi

rituaalien tai

muiden

toistuvien

viestinnän muotojen kuvaus

tarkoita sitä,

että

viestintä olisi täysin

ennustettavaa

tai

ennakoitavaa toimintaa. Myös viestinnän etnografi sessa

tutkimuk-

sessa ihmisen toimintaa tarkastellaan sellaisena, jossa on vastus- tuksen

tai

muutoksen elementtejä, eikä

siis

suinkaan staattisena.

Väite,

että viestinnän etnografiset tutkimukset esittävät viestintä- kulttuureista yksipuolisen, pysähtyneen ^j a deterministisen kuvan, on ristiriidassa viestinnän etnografian lähtökohtien

ja

tavoitteiden kanssa.

Viestinnän etnografisessa tutkimuksessa

kulttuuri

ei tarkoita

maaî- tieteellisesti rajatfia

aluetta

tai

kansallisuutta.

Tällainen

määri- telmä

liittyy

kulttuurienvälisen viestinnän traditionaaliseen näkö-

kulmaan. Viestinnän

etnografiassa sen

sijaan kulffuuri

voidaan määritellä esimerkiksi viestintätekoina, kulttuurisena diskurssina

tai

yhteisön

jakamina

_asenteina

ja

arvoina. Carbaugh (1988a) on esittänyt, että viestintä on kulttuurista, kun siihen 1iit6.y syviä tun- teita (d e ep ly fe ^I t), kun yhtei s On j _as enet ^{yhte i} sesri j a j ollakin tavalla yhtäläi sesti tunni stavat ^j a ymmartävät s itä ^{(c o} mm o n

ly

int ^e I I i g e b I e) ja kun yhteiscin jasenet (tai ainakin osa heistä) voivat osallistua

täl-

laiseen viestintään tai tilantees een (widely accessible).

SUOMALAIN EN

PUHEKU

LTTUURI

VIESTINNÄ¡¡ CTNOGRAFIAN NÄKöKU LMASTA

Suomalaista kulttuurista viestintää on viimeisen kymmenen vuo- den aikana

tutkittu

paljon viestinnän etnografisesta näkökulmasta.

Tutkimuksissa

on

tarkasteltu viestintää erilaisissa konteksteissa, kuten

julkisissa tai

yleisötilanteissa

(Wilkins

2005), opetustilan-

teissa (Carbaugh 1995u;

Wilkins

1999),

työpaikalla

(Carbaugh

&

Poutiainen 2000)

tai vierailujen

aikana (Poutiainen 2004).

Tutki-

muksissa

on

analysoitu medioidun viestinnän

kulttuurisia tulkin-

toja

(Berry

1995;'Carbaugh

&

^Berry

200I),

suomalaisen formaalin keskustelun sääntöjä (Carbaugh T995a), naisten puhetta seurus- telusta (Poutiainen 2005), suomalaista käsitystä luonnosta (Car- baugh 1996), hiljaisuudesta (Carbaugh, Berry

& Nurmikari-Berry

2006) ^j a matkapuhelinviestinnästä (Poutiainen 2007

).

Vertailevia tutkimuksia on tehty suomalaisten

ja

amerikkalaisten tulkinnoista eri vuorovaikutustilanteissa, kuten virallisissa esittely- tai tutustu- mistilanteissa työpaikalla (Carbaugh

&

Poutiainen 2000), suoma- laisten

ja

amerikkalaisten naisten erilaisista käsityksistä romantti- sen parisuhteen aloittamisesta (Poutiainen 2005)

ja

suomalaisten

ja

amerikkalaisten tulkinnoista ihmisenä olemisesta

ja

kulttuurisista myyteistä

Kramer

vs. Kramer -elokuvassa

(Berry

1995).

Suomalaista kulttuurista viestintää tai puhekulttuurille merkittäviä viestintätilanteita

tai

-paikkoja on

toki tutkittu

ansiokkaasti myös

muista näkökulmista. Esimerkiksi antropologi Roberts

⁽¹⁹⁸²⁾ kuvaa hämäläisen

kylän

elämaa, suhteita

ja

_samalla sen vuorovai- kutusta.

Erityisesti

Robertsin kuvaukset

juhlista ja

kahvittelusta

ovat kulttuurisen

viestinnän

tutkijalle mielenkiintoisia.

Yhteistä Robertsin

ja

viestinnän etnografisille

tutkimuksille

on, että niissä

on

tarkasteltu viestintää syvällisesti kulttuurisena,

ei

viestinnän kontekstina

tai

muuttuj ana,

ja

_että niissä tutkimuksen keskeisim- pänä tavoitteena on

ollut

paikallisten maailmankuvan ja toiminnan ymmärtäminen itse

toimijoiden

näkökulmasta.

Nostan seuraavassa tarkasteluun kaksi tutkimusta, jotka _valaisevat suomalaista puhekulttuuria hieman eri näkökulmista. Toisessa tut- kimuksessa tutkija

kiinnitti

kenttätyötä tehdessään huomionsa pai*

kallisten eli

suomalaisten tuottamaan

ja aktiivisesti

arkipuheessa kommento imaan viestinnän muotoon. Toises s a tutkimukses sa tut-

kija

on kuvannut universaalin viestinnän ilmiötä, hiljaisuutta

ja

_sen kulttuurisia tulkintoj a.

24

Havainnoidessaan opetusviestintää Tampereen seudulla

yliopis-

tossa

ja

kansanopistoissa

Wilkins

(1999)

kiinnitti

huomionsa vies-

tintäan,jota

hän väitöski{assaan kuvaa asia puheeksi.

Asiallista

viestintätyyliä odotettiin

V/ilkinsin

mukaan

kaikilta

opetustilantee-

s een o salli stuj ilta : op ettaj alta, opi skelij oi lta, puhuj ilta ^j a kuunteli- joilta. Wilkins (2005) laajensi myöhemmin analyysinsä koskemaan yleensä yleisö- ja

julkisia

tilanteita

ja

kuvasi asiallista

tyyliä

non- verbaalisen viestinnän optimaalina muotona. Asialliseen nonver- baaliseen viestintään

liittyy

muun muassa kasvojen ilmeettömyys

ja

nonverbaalisten eleiden vähäisyys.

Wilkins

(2005) määrittelee asiasta puhumisen tai asiallisen

tyylin

suoraksi,

faktoihin

keskit- tyväks i, p aämaar atavoittei s eksi, kontrolloiduksi j a tunnei lmauksia välttäväksi

puhetyyliksi tai

-tavaksi,

jonka

vastakohtana on hen- kilökohtaisista

tai

yksityisistä asioista, tunteista

ja

_tabuista puhu- minen

tai

huomion

kiinnittäminen

vaikkapa tilanteen

ilmapiiriin.

Asiallinen tyyli tulkitaan

rehelliseksi

ja

aidoksi.

Wilkins (1999)

päätyy ehdottamaan, effä puhekulttuurit voidaan jakaa suhdekes-

keisiin,

viestintäkeskeisiin

ja

informaatiokeskeisiin kulttuureihin, suomalaisen puhekultluurin kuuluessa viimeiseen ryhmään.

Hiljaisuus

on tähän mennessä

kiinnittänyt

eniten huomiota suo- malaisen puhekulttuurin piirteenä

ja

erityispiirteenä

(ks.

ainakin Carbaugh, Berry

& Nurmikari-Berry

2006; Lehtonen &. Sajavaara 1985; Sajavaara &, Lehtonen 1997). Carbaugh ym. (2006)

tutkivat

sitä,

millaista on

suomalaisille

"luonnollinen

tapa olla"

ja

_esitta-

vät kuvauksensa keräämiensä kenttähavaintoj en, haastatteluiden j a videomater iaalin perusteella. He esittävät ensinnäk

in,

etta suoma- laiset itse kuvaavat, effä on "luonnollista tai normaalia" olla hiljaa.

Suomalaista hiljaisuutta kuvaa parhaiten sana quietude, eikä esi- merkiksi silence. Lisäksi he esittävät, että hiljaisuuteen Suomessa

liitefy

ujous

ja

_sen englanninkielinen käännös shyness merkitse- vät suomalaiselle

ja

amerikkalaiselle puhujalle eri asioita: shyness on neutraali, useimmiten

kielteinen

ominaisuus amerikkalaiselle,

kun

taas

viime aikoihin

asti ujous

ei

suomalaiselle puhujalle _ole

merkinnyt erityistä kielteistä yksilön

ominaisuutta

tai

^pärrettä.

Suomalai ^{si ss} a tulkinnoi s s a hilj aisuuteen

voi liitfyä "mietiskely"

^j a

"omissa oloissaan oleminen", jotka

kaikki

ovat "luonnollisia tapoja

olla".

Carbaugh

ym.

(2006, 215-216) tiivistävät pohdintansa seu- raavasti

:

Suomalaisessa sosiaalisessa elämässä on ajoittain hilj ai- suutta.

Ihmisillä

on perustarve olla hetkittäin hiljaa tai niin, etteivät muut häiritse. Tällaiset hetket ovat luonnollisia

ja

normaaleja.

Hil-

jaa _voidaan olla

yksin

tai toisten kanssa

niin

yksityisissä kuin

jul-

kisissa tiloissa.

Hiljaa

olemisen hetket

liittyvät

yksilön

yksityisyy-

teen,

jota

muiden

tulisi

kunnioittaa.

Hiljaa

oleminen

liittyy

myös rauhalliseen olemiseen

ja

se mahdollistaa

yksilön

kehittymisen

ja

kasvamisen. Puhuminen on potentiaali uhka

hiljaa

olemisen het-

kille.

Aiemmissa viestinnän

etnografisissa

tutkimuksissa (ks.

esim.

Basso 1990a;

Braithwaite

1990)

on

tarkasteltu erityisesti intiaa-

nien

käsityksiä hiljaisuudesta

ja

heidän tapojaan

olla hiljaa. Inti-

aanien tapoja

ja

käsifyksiä on kuvattu

"valkoisista"

poikkeavana,

ja

johtopäätöksissä

onkin

todettu, että puhuminen

ja

_puhumatto-

muus

sekä

hiljaisuus,

hiljaisuuden

ja hiljaisuudella

viestiminen ovat kulttuuri ^sia käsityksiä. Vaikka hilj aisuus lieneekin univers aali

ilmiö,

käsitykset sen olemuksesta, merkityksestä, sopivasta mää- rästä tai sen puuttumisesta ovat kulttuurisia määritelmiä

ja

kulttuu- risesti tuotettuja.

pÄÄrÄrurö

Viestinnän eûrografisella näkökulmalla on paikkansa (puhe)vies-

tinnän

tutkimuksessa. Perustelen näkemystäni kahdella toisiinsa

liittlrväIlä

havainnolla. Ensinnäkin viestinnän etnografinen

tutki-

mus on osoittanut useita kulttuurisia konstruktioita viestinnän teo- reettisten mallien taustalla,

ja

toiseksi viestinnän etnografinen tut- kimus on ^laaj entanut käs itystämme viestinnän moni-ilmeisyyde stä j a monenlaisista merkityksistä.

Pääosa

viestinnän tutkimuksesta

tehdään

Yhdysvalloissa.

On ymmärrettävaä, etta viestinnän teoreettiset

mallit, silloin

kun

niita ei voida

tarkastella universaaleina, heijastavat syntysijojansa

ja

26

I.

I

¡

f

I I'

I

luoj ^{iens a} kulttuurisia käsityksiä maailmasta. Viestinnän etnografi - set tutkimukset ovat

jo

osoittaneet, että useat keskeiset, erityisesti interpersonaalisen viestinnän tutkimuksessa sovelletut konstruk-

tiot

eivät ole universaaleja

ilmiöitä.

Viestinnän tutkimuksen perus- käsitteet kuten communication

(Katriel &

Philipsen 1990), the

self ja

re lat ions hip (Carbaugh 1 989) resonoivat amerikkalaisen ihmis-

ja

suhdekäsityksen kanssa

ja liittyvät

keskeisesti amerikkalaiseen interpersonaaliseen ideologiaan

(Fitch

199S). Viestinnän etnogra- fisella tutkimuksella on keskeinen

rooli

näiden kulttuuristen kon- struktioiden tunnistamis es sa, kuvaamises sa j a täten viestinnän teo- rian kehittämisessä.

Edelliseen läheisesti liittyen viestinnän etnografinen

tutkimus

on

esittänyt

kuvauksia hyvin

erilaisista puheyhteisöiståi,

erilai-

sista tavoista arvostaa tai käsittää viestintä, erilaisista tavoista

olla

vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa

ja

tavoista ymmärtaä ihmisenä olemista. Jokaista puheyhteisöä

on pyritty

kuvaamaan siten

kuin

yhteisön jäsenet itsensä

ja

toimintansa näkevät. Viestin- nän etnografia viestinnän ja

kulttuurin

välistä suhdetta tulkitsevana teoriana

pyrkii

kuvaamaan viestinnän kulttuurisuuden

ja

_puheyh-

teisöj en moninaisuutta.

KIRJALLISUUS

Basso, K. I979,Portraits of "the Whiteman". Linguistic play and cultural symbols among the WesternApache. Cambridge, MA: Cambridge University Press.

Basso, K. 1990a. "To give up on words": silence in Western Apache culture.

Teoksessa D. Carbaugh (toim.) Cultural communication and intercultural contact. Hillsdale, NJ: Lawrence Erlbaum, 303-320.

Basso, K. 1990b. WestemApache language and culture. Essays in linguistic anthropology. Tucson, AZ: University ofArizona Press.

Baxter, L. A. 1993. "Talking things through" and'þutting it in writing": two codes of communication in an academic institution. Joumal ofApplied Communication Research 2l (4), 3 13-326.

Berry, M. I 995. If you run away from a bear you will run into a wolf: Finnish responses to Joanna Kramer's identity crisis. Teoksessa J. Knuf (toim.) Texts and identities. Proceedings ofthe third Kentucþ conference on narratives

1994. Lexington: University of Kentucky, 32-48.

Bloch, L.-R. 2003. Who's afraid of being a freier? The analysis of

communication through a key cultural frame. Communication Theory 13

Q), ^t2s-159.

Braithwaite, C. 1990. Communicative silence: a cross-cultural study of Basso's hypothesis. Teoksessa D. Carbaugh (toim.) Cultural communication and intercultural contact. Hillsdale, NJ: Lawrence Erlbaum, 321-327.

Carbaugh, D. 1988a. Comments on "culture" in communication inquiry.

Communication Reports 1 (1), 38+1.

Carbaugh, D. 1988b. Talking American: cultural discourses on Donahue.

Norwood, NJ: Ablex.

Carbaugh, D. 1989. Fifty terms for talk: a cross-cultural study. International and Intercultural Communication Annual 13, 93-120.

Carbaugh, D. 1989/1990. The critical voice in ethnography of communication research. Research on Language and Social Interaction 23,261¿82.

Carbaugh, D. 1995a. "Are Americans really superficial?" Notes on Finnish and American cultures in linguistic action. Teoksessa L. Salo-Lee (toim.) Kieli

& kulttuuri oppimisessa ja opettamisessa lLanguage & culture in teaching and leaming. Jyväsþlän yliopisto. Viestintätieteiden laitoksen julkaisuja 12, 53-60.

Carbaugh, D. 1995b. The ethnographic communication theory of Philipsen and associates. Teoksessa D. P. Cushman & B. Kovacic (toim.) Watershed research traditions in human communication theory. Albany, NY SUNY Press,269-297.

Carbaugh, D.1996. Naturalizing communication and culture. ^Teoksessa J.

Cantrill & C. Oravec (toim.) The symbolic earth: discourse and our creation of the environment. Lexington: University of Kentucky Press, 38-57.

Carbaugh, D. 1998.

"I

çaÍlt do that" but "I can actually see around corners":

American Indian students and the study of public communication. Teoksessa J. N. Martin, T. K. Nakayama &,L. A. Flores (toim.) Readings in cultural context. Mountain View, CA: Mayfreld, 160-17 2.

Carbaugh, D. 1999. "Just listen": listening and landscape among ^the Blackfeet.

Western Joumal of Communication 63 (3),250-270.

Carbaugh, D. 2001. "The people will come to youn': Blackfeet narrative as a resource for contemporary living. Teoksessa J. Brockmeier & D. Carbaugh (toim.) Narrative and identity. Amsterdam: J. J. Benjamins,103-127.

Carbaugh, D. & Berry, M. 2001. Communicating history Finnish andAmerican discourses: an ethnographic contribution to intercultural communication inquiry. Communication Theory

ll

^{(3), 352-366.}

Carbaugh, D., Berry, M. & Nurmikari-Berry, M. 2006. Coding personhood tkough cultural terms and practices: silence and quietude as a Finnish

"natural way ofbeing". Joumal ofLanguage and Social Psychology 25 (3), 203-220.

28

Carbaugþ, D., Gibson, T. & Milburn, T. 1997. Aview of communication and culture: ^scenes in an ethnic cultural center and a private college. Teoksessa B. Kovry1c (toim.) Emerging theories of human communicatiõn. Albany, NY: SllNYPress, 1*24.

Carbaugh, D. & Poutiainen, S. 2000. By way of introduction: anAmerican and Finnish dialogue. Teoksessa M. Lustig & J. Koester (toim.) AmongUS:

essays in identity, belonging, and intercultural competence. New York:

Addison & Wesley Longman, 203-212.

Carbaugh, D. & Rudnick,L.2006. Which place, what story? Cultural discourses at the border ofthe Blackfeet reservation and Glacier national park. Great Plains Quarterly 26 (3),167-184.

Carey, I . 1989. Communication as culture: essays on media and society.

Winchester, MA: Unwin Hyman.

Coutu, L. 2000. Communication codes of rationality and spirituality in the discourse of and about Robert S. McNamara's In Retrospect. Research on Langaage and Social Interaction 33 (2),179¿11.

Craig, R. T.1999. Comrnunication theory as a field. Communication Theory 9

(2), n9-161.

Fitch, K. L.1991. The interplay of linguistic universals and cultural knowledge in personal address: Colombian madre terms. Communication Monographs 58 (3),25+272.

Fitch, K. L. 1994. Culture, ideology, and interpersonal communication research.

Teoksessa S. A. Deetz (toim,) Communication Yearbook 17. Beverly Hills:

Sage, 104-135.

Fitch, K. L.1997. A ritual for attempting leave-taking in Colombia. Teoksessa J. N. Martin, T. K, Nakayama &,L. A. Flores (toim.) Readings in cultural context. Boston, MA: McGraw-Hill College, 179-186.

Fitch, K. L. 1998. Speaking relationally. Culture, communication and interpersonal connection. New York: Guilford Press.

Geertz,C. 1973. The interpretation of cultures. Selected essays. NewYork:

Basic Books.

Hakulinen, A. 1989. Keskustelun luonnehtimisesta konteksti- ja funktionaalisten tekijöiden nojalla. Suomalaisen keskustelun keinoja I. Kieli 4. Helsinki:

Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 41-72.

Hall, B. J.1997. futual as part of everyday life. Teoksessa J. N. Martin, T. K.

Nakayama & L. A. Flores (toim.) Readings in cultural context. Boston, MA:

McGraw-Hill College, 172-17 9.

Hall, B. J. & Valde, K. 1995. "Brown-nosing" as a cultural resource inAmerican organizational speech. Research on Language and Social Interaction 28 (4),

I 3 1-1 50.

Hiemstra, G. 1983. You say you want a revolution? "Information technology" in organizations, Teoksessa R. N. Bostrom (toim.) Communication Yearbook 7.

Beverly Hills: Sage, 802*827.