artikkelit
Tuki, ohjaus ja koulutus – ikääntyneet digitalisoituvassa mediayhteiskunnassa
Päivi Rasi1 & Sakari Taipale2,3
1Kasvatustieteiden tiedekunta, Media Education Hub, Lapin yliopisto
2Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto
3Faculty of Social Sciences, University of Ljubljana
Palveluiden, viestinnän ja tiedonvälityksen digi - talisaatio haastaa niin palveluiden kehittäjät ja tarjoajat kuin niitä käyttävät ikäihmiset. Me- dia- ja teknologiatutkimuksen kontekstissa ikäihmiset määritellään tyypillisimmin yli 65- vuotiaiksi. Digitalisaation myötä he tarvitsevat entistä enemmän digiosaamista ja medialukutai
toa. Ikäihmisiltä edellytetään myös halukkuut- ta käyttää tarjottuja digitaalisia palveluita ja si- sältöjä. Mitään näistä ei voida pitää itsestään- selvyytenä. Digitalisaatiota edistäviltä toimi- joilta puolestaan edellytetään osaamista ke- hittää ja tarjota ikäihmisille hyvin soveltuvia palveluja. Lisäksi vaaditaan tukea, ohjausta ja koulutusta palveluiden käyttöön. Toisin kuin nuoremmat ikäryhmät, ikäihmiset ovat for- maalin koulutusjärjestelmän ja työpaikoilla ta- pahtuvan koulutuksen ulkopuolella. Näin ollen julkisella ja kolmannella sektorilla, yrityksillä sekä ikäihmisten lähipiirillä on keskeinen vas- tuu tuen tarjoamisessa. Ilman riittävää tukea osa ikäihmisistä on vaarassa jäädä digitaalis- ten palveluiden, viestinnän ja tiedonvälityksen ulkopuolelle.
Digiosaaminen ja medialukutaito nähdään sekä julkisessa keskustelussa että tutkimukses- sa uusina kansalais- ja perustaitoina (Digi ar- keen -neuvottelukunta 2019). Ne osaltaan mahdollistavat jatkuvaa oppimista, hyvinvoin-
tia, arjen sujumista ja yhteiskunnallista osal- listumista. Medialukutaito on nostettu ensim- mäistä kertaa EU:n direktiivitasolle vuonna 2018 (2018/1808 EU), ja jäsenvaltioilla on nyt velvoite kansalaistensa medialukutaidon edis- tämiseen (OKM 2019). Medialukutaidolla tar- koitetaan kykyä hakea ja löytää tietoa eri me- dioista, arvioida tietoa sekä myös itse tuottaa erilaisia mediasisältöjä. Digiosaamista koske- vassa keskustelussa ja tutkimuksessa on hyö- dynnetty EU:n Joint Research Centre -yksikös- sä laadittua digitaalisen osaamisen mallia (DigComp, ks. Carretero, Vuorikari & Punie 2017), jonka mukaan kansalaisilta edellytettä- vä digiosaaminen sisältää seuraavat osa-alueet:
1) informaatiolukutaito 2) viestintä ja yhteistyö 3) digitaalinen sisällöntuotanto 4) turvallisuus ja 5) ongelmanratkaisu.
EU:n digitaalisen osaamisen malli havain- nollistaa sen, että digiosaaminen ymmärretään laaja-alaisesti ja siihen voidaan sisällyttää myös informaatio- ja medialukutaito. Vaikka käsit- teet digiosaaminen ja medialukutaito ovat suu- relta osin päällekkäisiä, medialukutaidon käsi- tettä käytetään tyypillisesti silloin, kun halu- taan korostaa taitoja arvioida kriittisesti digi- taalisten medioiden välittämän informaation luotettavuutta ja oikeellisuutta sekä tunnistaa informaation taustalla olevia arvoja, näkökul-
mia ja tarkoitusperiä. Sekä digiosaamisen että medialukutaidon näkökulmasta on tärkeää tiedostaa, että digilaitteiden käyttötaidot ovat vain yksi, joskin keskeinen, osaamisen ulottu- vuus.
Ikäihmiset digitaalisten palveluiden ja medioiden käyttäjinä
Digitaalisten palveluiden ja medioiden käyttö on lisääntynyt viime vuosina erityisesti yli 75- vuotiaiden keskuudessa. Tilastokeskuksen mukaan 65–74-vuotiaista kaksi kolmesta (66 %) ja 75–89-vuotiaista vajaa kolmannes (28 %) käytti päivittäin tai ainakin lähes päi- vittäin internetiä vuonna 2019. Käytön lisään- tymisestä huolimatta yhä suuri enemmistö yli 75-vuo tiaista on internetin ja samalla sähköisen palvelujärjestelmän, kuten digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden, ulkopuolella (Hyppönen
& Aalto 2019). Lisäksi yli 65-vuotiaat käyttä- vät internetiä ja sosiaalista mediaa kapea-alai- semmin ja harvemmin kuin nuoremmat ikä- ryhmät. He eivät myöskään käytä internetiä ensisijaisesti älypuhelimella. Suosituimpia in- ternetin käyttötarkoituksia 65–89-vuotiailla ovat pankkiasioiden hoitaminen, sähköposti- viestintä sekä muun muassa palveluita, uutisia, sai rauksia ja terveyttä koskevan tiedon etsin- tä. Yli 90-vuotiaiden digiaktiivisuudesta ei ole juurikaan tutkittua tietoa.
Ikäihmiset lokeroidaan helposti käyttäjiin ja ei-käyttäjiin. Viimeisin tutkimus on kuiten- kin purkanut tätä tiukkaa ja usein perusteeton- ta kahtiajakoa. Aktiivisen itsenäisen käytön ohel- la käyttäjiä ovat ikäihmiset, jotka osallistuvat digitalisoituvaan palvelujärjestelmäämme eri- laisen yhteiskäytön, avustetun käytön ja puolesta käytön kautta (Hänninen, Taipale & Luostari 2020). Eikäyttäjissä voidaan puolestaan erot- taa toisistaan exkäyttäjät, jotka ovat luopuneet käytöstä esimerkiksi terveydellisistä syistä tai palvelun muututtua iän myötä tarpeettomaksi ja he, jotka eivät ole koskaan aloittaneet digi- palveluiden ja -laitteiden käyttöä. Tämän lisäk- si eikäyttäjät eroavat sen suhteen, selittävätkö
he ei-käyttöä omana valintanaan tai vaikkapa terveydellisillä syillä. Voidaan siis puhua myös kieltäytyjistä eli ikäihmisistä, jotka eivät syystä tai toisesta halua käyttää internetiä ja digipal- veluita (Rasi 2018).
Ikäihmisten digipalveluiden ja medioiden käyttämättömyyttä selittävät sekä yksilölli set tekijät (esimerkiksi digiosaaminen) että demo - grafiset tekijät, kuten ikä, koulutus, tulo ta so, ter veydentila ja asuinpaikka. Suo ma lais tutki- muksen mukaan selkeästi merkittävin digitaa- listen sosiaali- ja terveyspalveluiden käytön en- nustaja oli käyttäjän digiosaaminen (Hyppönen
& Aalto 2019).
Millainen on ikäihmisten digiosaamisen nykytila?
Käytännössä edellä kuvatut käytön ja eikäytön monet muodot yhdistyvät yksilötasolla: yhden laitteen tai palvelun käyttäminen voi sujua vaivatta, mutta toisen kanssa tarvitaan jatku- vaa tai ajoittaista tukea. (Fernández-Ardèvol, Sawchuk & Grenier 2018; Hänninen, Taipale
& Luostari 2020). Ikäihmisten digitaalisten palveluiden ja medioiden käyttöä koskevista ti- lastoista voidaan tehdä joitakin päätelmiä myös heidän digiosaamisestaan, vaikka saatavilla on varsin niukasti tutkimustietoa.
Tutkimus antaa viitteitä siitä, että osalla ikäihmisistä ei ole riittäviä medialukutaitoja, jotta he osaisivat esimerkiksi tunnistaa verkko- mainontaa, sosiaalisen median valeuutisia tai arvioida medioissa esitetyn terveysriskejä kos- kevan tiedon luotettavuutta (ks. Rasi, Vuojärvi
& Rivinen 2020). Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä koskevassa valta- kunnallisessa tutkimuksessa noin 79 prosent- tia vastaajista arvioi omaavansa riittävät taidot käyttää digipalveluja itsenäisesti. Erot eri aluei- den välillä olivat kuitenkin suuret ja korkeampi ikä liittyi heikompiin itse arvioituihin digitai- toihin (Hyppönen & Aalto 2019).
Ikäihmisten digiosaamista ja medialukutai- toja koskevat tutkimukset osoittavat, että yli
65-vuotiaiden digiosaaminen voi vaihdella voi- makkaasti kaikilla digiosaamisen ja medialuku- taidon ulottuvuuksilla. Digitaalisen osallisuu- den kannalta kriittinen kysymys ei kuitenkaan ole se, saavuttavatko kaikki ikäihmiset tietyn yleisen osaamistason, vaan se, onko ikäihmisil- lä riittävästi digiosaamista ja medialukutaitoa oman elämänsä lähtökohdista ja tarpeista käsin.
Millaisia palveluja, tukea ja ohjausta tarvitaan?
Tarvitaan aidosti tarvelähtöisiä palveluja sekä tukea ja ohjausta jatkuvasti kehittyvien laittei- den ja sovellusten käyttöön. Digitaalisen osal- lisuuden edistämiseksi on tärkeä tunnistaa ikääntyneiden henkilökohtaiset toiveet ja ta- voitteet digitaalista mediaa ja palvelujen käyt- töä kohtaan. Mahdollisuus huolehtia tärkeiksi koetuista sosiaalista suhteista on yksi keskei- simmistä motivaattoreista uusien medialaittei- den ja -sovelluksien käyttöönotolle myöhem- mällä iällä. Kun ihmiset ikääntyvät ja heidän sosiaaliset verkostonsa pienenevät, sosiaalisten suhteiden merkitys tai niiden puute arjessa ko- rostuu. Samalla halu opetella uusia vähemmän välttämättömiksi tai tarpeettomaksi koettuja teknisiä taitoja tyypillisesti laskee.
Tarvitaan laajaalaista tukea ja ohjausta – ei vain digitaalisten laitteiden, medioiden ja tar- jottujen palveluiden käyttökoulutusta, johon suurin osa ikäihmisten ohjauksesta tällä hetkel- lä kohdistuu. Huomattavasti harvemmin oh- jauksessa keskitytään digiosaamisen ja media - lukutaidon muihin ulottuvuuksiin, kuten tai- toihin arvioida kriittisesti digitaalisten medioi- den välittämää informaatiota tai taitoihin osal- listua digitaaliseen viestintään sisällöntuottaja- na (Rasi, Vuojärvi & Rivinen 2020).
Tutkimusten mukaan yhteisöllinen pienryh
mäohjaus, vertaisohjaus ja yksilöllinen ohjaus ovat ikäihmisille hyvin soveltuvia digiohjauk- sen muotoja (Rasi, Vuojärvi & Rivinen 2020).
Ohjauksen onnistumisen näkökulmasta myö- tätuntoiset ja kokeneet ohjaajat ovat avainteki-
jä, olivatpa he sitten ammattilaisia tai vertais- ohjaajia. Lisäksi ystävällinen ja kunnioittava il- mapiiri on tärkeää, samoin kuin osallistujien digitaalisten laitteiden ja medioiden käyttöön liittyvän minäpystyvyyden tukeminen. Ikä ih- misten minäpystyvyys eli heidän omat arvion- sa kyvyistään käyttää digitaalisia laitteita ja me- dioita saattaa toisinaan olla koetuksella: yhtääl- tä heiltä odotetaan digitaalista loikkaa, mutta samanaikaisesti heitä kuvataan medioissa digi - taalisesti taitamattomina digiyhteiskunnan hylkiöinä (Rasi 2020).
Palveluissa, tuessa ja ohjauksessa on varmis- tettava koko ohjausprosessin aikainen sosiaali
nen tuki. Tutkimusten mukaan sosiaalisten ver- kostojen koko ei kuitenkaan ole suoraan yhtey- dessä saadun digiavun määrään. Keskeisempää ovat toimivat ja luottamukselliset suhteet niin sanottuihin läheisasiantuntijoihin (warm expert, Bakardjieva 2005), joita ikäihmisillä on tyypil- lisestä vain yksi tai kaksi. Läheisasiantuntijat ovat yleensä omia lapsia tai muita nuorempia lä- heisiä, joskus myös oma puoliso, jotka tuntevat ikäihmisen tavat oppia ja puhua teknologiasta.
Tämä auttaa läheisasiantuntijaa opastamaan ja perehdyttämään apua tarvitsevan uuden lait teen tai palvelun saloihin. Varsinaista käyt- tötukea tarjoaviin ammattilaisiin (cold experts) verrattuna läheisasiantuntijat ovat myös ver - rattain helposti saatavilla ja lähestyttävissä. Lä - heisasiantuntijoiden keskeisen roolin vuoksi perheettömät tai muuten yksinäiset ikä ihmiset ovatkin muita suuremmassa riskissä jäädä il- man tukea.
Digituen systemaattisemmaksi kehittämi- seksi on Suomessa luotu myös kansallisen digi- tuen toimintamalli, jonka toimeenpano käyn- nistettiin keväällä 2018. Kansalaisten digituen kehittämistä koordinoi Digi- ja väestötietovi- rasto. Digituen toimintamalli antaa raamit alueille ja kunnille organisoida digitukea sitä tarvitseville. Digitukea tuotetaan etänä (esi- merkiksi chat ja puhelinpalvelut), lähitukena (asiointipisteet, vertaistuki, kotiin vietävä tuki) ja koulutuspalveluiden (esimerkiksi kansalais- opistot) avulla. Tarve organisoidulle ja syste-
maattiselle digituelle kasvoi merkittävästi, kun laki digitaalisen palvelun tarjoamisesta astui voimaan 2019. Laki ohjeistaa julkisen sekto- rin tuottamaan palvelunsa ensisijaisesti, mut- ta ei pelkästään, digitaalisesti ja esteettömästi.
Tarvitaan siis myös digitaalisille palveluille vaihtoehtoisia palvelumuotoja.
Julkisen sektorin palvelujen käyttäjinä ikään- tyneet ovat merkittävä asiakasryhmä. Alueel- liset erot näiden senioripalvelujen tarjonnassa ja saatavuudessa ovat kuitenkin suuria, ja tuen piiriin hakeutuvien ikääntyvien joukko on vahvasti valikoitunut. Tarve digituelle on suu- ri, koska ikäihmiset käyttävät internetiä ja digi- palveluita muita vähemmän, ja he myös ar vioi - vat esimerkiksi sote-digipalveluiden hyödyt muita pienemmiksi (Heponiemi ym. 2020).
Läheisasiantuntijoiden ohella ikäihmisille tu- kea, ohjausta ja koulutusta digitaaliseen osaa- miseen ja medialukutaitoon ovat jo pitkään tarjonneet kunnat, järjestöt ja vapaaehtoiset.
Uudessa mediakasvatuksen kansallisessa lin- jausasiakirjassa (OKM 2019) korostetaankin monialaisen ja poikkisektorisen yhteistyön mer- kitystä eri-ikäisten ihmisten medialukutaito- jen kehittämisessä. Parhaan mahdollisen tuen ja ohjauksen tarjoamiseksi tarvitaan ikäihmis- ten kanssa toimivien eri tahojen yhteistyötä.
Yhteydenotto:
Päivi Rasi, KT, dosentti, apulaisprofessori
Kasvatustieteiden tiedekunta, Media Education Hub Lapin yliopisto
paivi.rasi@ulapland.fi
Rasi: Tutkimusta rahoittivat Opetus ja kulttuu
riministeriö (OKM/85/592/2018) sekä Suomen Akatemia (318835; Horizon2020/JAge II/JPI MYBL)
Taipale: Tutkimusta rahoittivat strategisen tut
kimuksen neuvosto (327145; 327149) ja Suo
men Akatemian huippuyksikköohjelma (312367;
336671)
Kirjallisuus
Bakardjieva, M (2005) Internet Society: The Internet in Everyday Life. London: SAGE.
Carretero, S., Vuorikari, R. & Punie, Y. (2017). Dig
Comp 2.1. The digital competence framework for cit
izens with eight proficiency levels and examples of use. Luxembourg: Publications Office of the Eu- ropean Union. Saatavilla osoitteessa: https://pub- lications.jrc.ec.europa.eu/repository/bitstream/
JRC106281/web-digcomp2.1pdf_(online).pdf.
Digi arkeen -neuvottelukunta. (2019). Digitaali
nen Suomi – Yhdenvertainen kaikille. Digi arkeen neuvottelukunnan toimintakertomus. Valtio- varainministeriön julkaisuja 2019:23. Helsinki:
Valtiovarainministeriö.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1808.
Fernández-Ardèvol, M., Sawchuk, K. & Grenier, L.
(2017). Maintaining connections. Nordicom Re
view, 38 (s1), 39–51.
doi: https://doi.org/10.1515/nor-2017-0396.
Heponiemi, T., Jormanainen, V., Leemann, L., Man- derbacka, K., Aalto, A. M. & Hyppönen, H.
(2020). Digital divide in perceived benefits of online health care and social welfare services:
National cross-sectional survey study. Journal of Medical Internet Research, 22 (7), e17616.
Hyppönen, H. & Aalto, A.-M. (2019). Citizens expe- riences of e-health and e-welfare services. Teok- sessa Vehko, T., Ruotsalainen, S. & Hyppönen, H.
(toim.), Ehealth and ewelfare of Finland. Check Point 2018 (s. 148–167). Report 7/2019. Helsin-
ki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Hänninen, R., Taipale, S. & Luostari, R. (2020). Ex- ploring heterogeneous ICT use among older adults – The warm experts’ perspective. New Me
dia & Society (hyväksytty julkaistavaksi).
https://doi.org/10.1177%2F1461444820917353.
Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM). (2019). Me
dia lukutaito Suomessa. Kansalliset medialuku
tai tolinjaukset. Opetus- ja kulttuuriministe riön julkaisuja 2019:37. Saatavilla osoitteessa:
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/
handle/10024/161951/OKM_2019_37.pdf?se- quence=1&isAllowed=y.
Rasi, P. (2018). Internet nonusers. Teoksessa Warf, B.
(toim.), The SAGE Encyclopedia of the Internet (vol 2, s. 532–539). Thousand Oaks, CA: Sage Pub- lications Ltd.
Rasi, P., Vuojärvi, H. & Rivinen, S. (2020). Promoting media literacy among older people: A systemat- ic review. Adult Education Quarterly, OnlineFirst.
https://doi.org/10.1177/0741713620923755.
Rasi, P. (2020). “Behind the Digi-God’s back”: Social representations of older people’s digital compe- tences and Internet use in regional Finnish news- papers. Ageing & Society (hyväksytty julkaista- vaksi).
