• Ei tuloksia

Onko päätöksentekijä taloustieteessä ihminen?

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Onko päätöksentekijä taloustieteessä ihminen?"

Copied!
3
0
0

Kokoteksti

(1)

K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 0 5 . v s k . – 1 / 2 0 0 9

Onko päätöksentekijä taloustieteessä ihminen?

Marja-Liisa Halko Tutkija

Helsingin kauppakorkeakoulu ja teknillinen korkeakoulu

o

sallistuin viime marraskuussa eiPen1järjes­

tämään konferenssiin, jossa pohdittiin tuoko neurotaloustiede2 odotettua toivoa taloustie­

teen kehitykseen vai onko se pelkkä mainos­

temppu – voimakkaasti ylimainostettu uusi tieteenhaara, jolla ei ole juuri mitään tekemistä taloustieteen kanssa. konferenssin kahden ja puolen päivän mittaiseen ohjelmaan mahtui monia mielenkiintoisia esityksiä. osa puhujista suhtautui tieteen uuteen tulokkaaseen optimis­

tisesti, osa hyvin epäilevästi. konferenssi pani minut pohtimaan, ei niinkään mitä neurotalous­

tiede on, vaanmitä taloustiede on.

Aikakauskirjan viime numerossa Hannu Vartiainen (2008) pohti virkaanastujaisesitel­

mässään kysymystä, onko taloustiede ihmistie­

dettä. Hänen viestinsä oli, että taloustiede on ihmistiedettä, koska sen keskeinen tavoite on ymmärtää inhimillistä valintakäyttäytymistä.

toisaalta Vartiainen puolustaa taloustieteen perusoletusta rationaalisesta päätöksentekijäs­

tä ja peräänkuuluttaa taloustutkijoiden vastuu­

ta tutkimuskohteen valinnassa. taloustieteessä tutkitaan ihmisten tekemiä valintoja lähtien oletuksesta, että ihmiset tekevät rationaalisia päätöksiä eivätkä ole �niiden biologisten pro­

sessien orjia, jotka pohjimmiltaan ohjaavat ai­

votoimintaa�. taloustiede myös tutkii nimen­

omaan talouteen liittyviä ilmiöitä, eikä sen menetelmiä pitäisi eikä voi soveltaa mihin ta­

hansa.

inhimillisen valintakäyttäytymisen mallitta­

minen on taloustieteen ytimessä ja sen kehitys tulee määräämään myös taloustieteen kehityk­

sen suunnan. taloustieteen perinteinen valin­

tateoria selittää inhimillistä valintakäyttäyty­

mistä joissain tilanteissa huonosti, mutta lukui­

sista yrityksistä huolimatta vaihtoehtoista, tar­

peeksi yksinkertaista ja selitysvoimaista teoriaa ei ole pystytty kehittämään. yksi mahdollinen kehityssuunta tällöin on, että pitäydytään pe­

rinteisessä teoriassa, mutta sovelletaan sitä ai­

noastaan sopiviin tilanteisiin. tämän suunnan ongelma on, että on vaikea määritellä, mikä on sopiva tilanne. esimerkiksi asunnon osto on iso

1 The Erasmus �nstitute for Philosophy and Economics, Erasmus University Rotterdam, konferenssi löytyy sivulta http://www.eur.nl/fw/english/eipe/eipe_conferences/.

2 Neurotaloustieteessä yhdistyvät neurotiede, taloustiede ja psykologia ja sen tutkimuskohteena on ihmisten valintakäyt­

täytyminen (ks. esimerkiksi Halko 2006).

(2)

KAK 1 / 2009

taloudellinen päätös, mutta asunnon valintaan liittyy monia lähinnä tunnetason tekijöitä. Li­

säksi jos taloustiede nähdään joukoksi päätök­

sentekoa koskevia oletuksia, joiden avulla seli­

tetään yhteiskunnallisia ilmiöitä ja käyttäyty­

mistä tietyissä valintatilanteissa, niin iso joukko inhimillistä valintakäyttäytymistä jää väistämät­

tä tarkastelun ulkopuolelle. tarvitseeko tarkas­

telun kohteena olevan yksikön tällöin välttä­

mättä edes olla ihminen? Voisiko yksikkönä olla vaikka mehiläinen tai simpanssi? tai tieto­

kone?

Vaikka taloustiede tutkii inhimillistä käyt­

täytymistä, tai ainakin osaa siitä, ja yhteiskun­

nallisia ilmiöitä, vuoropuhelua esimerkiksi psykologian ja muiden yhteiskuntatieteiden kanssa ei juuri ole ollut. Uskali Mäki puhui konferenssiesitelmässään muun muassa tieteen­

alan konventioista ja niiden joustavuudesta.

Vanhoilla ja suljetuilla tieteenaloilla, joilla tie­

teidenvälinen yhteistyö on vähäistä, konventi­

oista pidetään tiukasti kiinni. Nuorilla tieteen­

aloilla, joilla tieteidenvälistä yhteistyötä on paljon, uusiin ideoihin suhtaudutaan suopeam­

min. tunnettu peliteoreetikko Ariel Rubinstein sanoi konferenssissa, että nähdessään neurota­

loustieteilijöiden esittämiä aivokuvia ja muita tuloksia hän aina tuntee tulevansa manipu­

loiduksi. tutkimusmenetelmää tuntematta hän oli kuitenkin tullut tulokseen, että kyseessä täy­

tyy ollabad econometrics. Rubinsteinin reaktio on hupaisa, koska se luultavasti melko tarkkaan vastaa esimerkiksi monen sosiologin, tai jon­

kun muun yhteiskuntatieteilijän, reaktiota ta­

loustieteilijöiden esityksiin�� Nuo tyypit käyttä­

vät jotain minulle outoa menetelmää, joten parempi olla luottamatta niiden tuloksiin.

Rajoittuminen ainoastaan tietyn tyyppisen valintakäyttäytymisen tutkimiseen sulkee mo­

net muut inhimillistä päätöksentekoa tutkivat

tieteenalat pois. Voimme pysyä omassa pote­

rossamme sanomalla, että menetelmämme ja tuloksemme koskevat ainoastaan taloudellista käyttäytymistä, joten emme ota vastuuta niiden käytöstä tai soveltamisesta muihin tilanteisiin.

kukaan muu ei tällöin ole kiinnostunut talous­

tieteen tutkimuskohteesta, ja saamme olla rau­

hassa.

Jos taloustieteessä lähdettäisiin siitä, että se esittää yleisiä väitteitä ihmisten valintakäyttäy­

tymisestä, niin muidenkin tieteiden edustajilla, kuten psykologeilla ja kognitiotieteilijöillä, oli­

si asiaan sanansa sanottavana ja heitä olisi myös kuunneltava. Vartiainen on oikeassa siinä, että taloustieteen menetelmiä ei pidä soveltaa mihin tahansa. tutkijoilla on vastuu siitä, että käyte­

tyt menetelmät ovat tutkimusongelmaan sovel­

tuvia. taloustieteessä on kuitenkin olemassa jonkinlainen pyrkimys löytää valintakäyttäyty­

miseen liittyväkaiken teoria�� teoria joka selit­

täisi inhimillisen valintakäyttäytymisen koko laajaa kirjoa3. tuollaisen teorian löytyminen edellyttää poterosta ulos tulemista, taloustie­

teen avautumista ja tieteidenväliseen keskuste­

luun ja kuunteluun osallistumista.

Mitä tulee neurotaloustieteeseen, niin sen ei tarvitse hakea olemassaololleen oikeutusta mahdollisesta vaikutuksestaan taloustieteeseen.

ihminen ei ehkä ole �biologisten prosessiensa orja�, mutta kaikki hänen valintansa ovat seu­

rausta noiden prosessien toiminnasta. ihminen ei käytä eri koneistoa talouteen ja muihin asioi­

hin liittyviä päätöksiä tehdessään; sama koneis­

to on käytössä, kun valitaan esimerkiksi sijoi­

tussalkun sisältö tai puoliso. koneisto voi eri valintatilanteissa toimia eri tavalla. sijoitussal­

kun sisällön valinnassa esimerkiksi tunteiden merkitys saattaa olla vähäisempi kuin puolison

3 Ks. esimerkiksi Halko ja Miettinen 2007.

(3)

Marja­Liisa Halko

valinnassa, vaikka nykyinen rahamarkkinatilan­

ne kyllä panee epäilemään päinvastaista. Neu­

rotaloustieteessä tutkitaan näitä päätöksenteon neurobiologisia perusteita, ja kaikki tutkimus­

tuloksista kiinnostuneet tahot voivat niitä sitten vapaasti soveltaa. 

Kirjallisuus

Halko, M­L. (2006), �Mullistaako neurotaloustiede valintateorian?�, kansantaloudellinen aikakaus­

kirja 102�� 5–20.

Halko, M­L. ja Miettinen, t. (2007), �kohti kuvai­

levaa taloustiedettä�, kansantaloudellinen aika­

kauskirja 103�� 409–423.

Vartiainen, H. (2008), �onko taloustiede ihmistie­

de?�, kansantaloudellinen aikakauskirja 104��

382–387.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Teoriat ovat useimmin ohjenuoria siitä miten tulee käyttäytyä, jotta olisi humaani, mutta filosofisesti ajatellen inhimillistä on vain se, että ihminen on mitä on ja hänet

sillä, että (1) taloustieteen perusoletukset ovat vääriä, (2) taloustieteen johtopäätökset, tai ai­.. nakin osa niistä, ovat mielettömiä,

kintaa~ Esseessään Friedman puolustaa»epärealis- tistell'» oletusten oikeutusta taloustieteessä ja tie- teessä yleensä ja väittää, että on virhe arvioida teo- rioita

Ennusteita kuitenkin tarvitaan edes jonkinlaiseen epävarmuuden pienentämi- seen, ja inhimillisinäkin tUQtteina ne ovat parempia kuin ei mitään. Ilman inhimillistä

Taloustieteen julkista omakuvaa hallitsee luon- nontieteiden ihailu. Tähän ihailuun liittyy aja- tus, että empiirisillä havainnoilla tulisi olla rat- kaiseva rooli etsittäessä

Osa ei-kokeellisen taloustieteen harjoitta- jista jopa jakanee Varianin (1996, 246) opti- mistisen luonnehdinnan 'suuresta menestystari - nasta': kokeellinen taloustiede

Viimeistään 1990-luvun laman jälkeen uusklassinen taloustiede ja uusliberaali politiikka ovat kuitenkin omineet itselleen valtavirtaisen taloustieteen aseman niin

Nimet ovat hyvin keskeinen osa inhimillistä kulttuuria. Ihminen antaa nimiä sellaisille tarkoitteille – esimerkiksi henkilöille, paikoille, eläimille tai esineille – jotka