LUT School of Energy Systems LUT Kone
BK10A0402 Kandidaatintyö
STANDARDIHITSAUSOHJEIDEN KÄYTTÖÖNOTTO HITSAUSTUOTANNOSSA STANDARDIN SFS-EN 1090 VAATIMUSTEN MUKAISESTI
INTRODUCTION OF STANDARD WELDING PROCEDURE SPECIFICATIONS IN WELDING PRODUCTION ACCORDING TO THE DEMANDS SET BY STANDARD
SFS-EN 1090
Lappeenrannassa 13.6.2021 Nikolas Strohecker
Tarkastaja DI Antti Martikainen Ohjaaja DI Antti Martikainen
LUT-yliopisto
LUT Energiajärjestelmät LUT Kone
Nikolas Strohecker
Standardihitsausohjeiden käyttöönotto hitsaustuotannossa standardin SFS-EN 1090 vaatimusten mukaisesti
kandidaatintyö 2021
34 sivua, 7 kuvaa, 3 taulukkoa ja 1 liite Tarkastaja: DI Antti Martikainen Ohjaaja: DI Antti Martikainen
Hakusanat: SFS-EN 1090, standardihitsausohjeet, SWPS, WPS, hitsausohjeet
Tässä kandidaatintyössä tarkastellaan hitsausohjeita (WPS) keskittyen erityisesti niiden hyväksymismenetelmiin sekä standardia SFS-EN 1090-2:2018 ja sen asettamia vaatimuksia hitsausohjeille ja niiden hyväksymismenetelmille. Erityisesti keskitytään standardihitsausohjeisiin ja niiden käyttöönottoprosessiin standardin SFS-EN 1090-2 sovellusalaan kuuluville rakenteille, miten se on onnistunut, mitä ongelmia on ollut sekä miten ongelmia on ratkaistu. Tämän lisäksi käydään läpi standardin uudistuksessa 2018 tapahtuneita muutoksia ja keskitytään eritoten, mitä muutoksia tapahtui hitsausohjeiden hyväksymisprosesseille asetetuissa vaatimuksissa. Tämän jälkeen tutkielmassa pohditaan, mitä johtopäätöksiä tuloksien perusteella voidaan tehdä sekä arvioidaan työtä itsekriittisesti ja käydään läpi lyhyesti mahdollisia jatkotutkimusaiheita.
LUT University
LUT School of Energy Systems LUT Mechanical Engineering
Nikolas Strohecker
Introduction of standard welding procedure specifications in welding production according to the demand set by standard SFS-EN 1090
Bachelor’s thesis 2021
34 pages, 7 figures, 3 tables and 1 appendix Examiner: DI Antti Martikainen
Supervisor: DI Antti Martikainen
Keywords: SFS-EN 1090, standard welding procedure specifications, SWPS, WPS, welding procedure specifications
In this bachelor's thesis welding procedure specifications (WPS) are studied focusing especially on their approval methods. The standard SFS-EN 1090-2:2018 is reviewed. The requirements the standard has regarding WPS and their approval methods are studied.
Standard welding procedure specifications (SWPS) and their implementation process for structures which belong in the scope of SFS-EN 1090-2 are focused on. The implementation process, the problems and solutions regarding it were analyzed. The changes regarding the requirements for WPS approval methods the updating of the standard in 2018 brought along are reviewed. It is discussed what conclusions can be drawn from the results. The thesis is evaluated self-critically and possible further research topics are presented.
SISÄLLYSLUETTELO
TIIVISTELMÄ ABSTRACT
SISÄLLYSLUETTELO LYHENNELUETTELO
1. JOHDANTO ... 7
2. MENETELMÄT ... 8
2.1 Hitsausohjeiden läpikäymisessä käytettävät menetelmät ... 8
2.2 Standardin SFS-EN 1090 läpikäymisessä käytettävät menetelmät ... 8
2.3 Standardihitsausohjeiden käyttöönotto -osiossa käytettävät menetelmät ... 9
3. HITSAUSOHJE (WPS) ... 10
3.1 Hitsausohjeen laatimisprosessi ja hyväksymismenetelmät ... 10
3.1.1 Menetelmäkoe ja esituotannollinen koe ... 12
3.1.2Standardimenetelmä ... 14
3.1.3Aikaisempi kokemus & testatut lisäaineet ... 14
4. STANDARDI SFS-EN 1090 ... 16
4.1 Toteutusluokat ja toteutuseritelmä ... 18
4.2 Hitsausohjeiden hyväksymismenetelmät ... 19
5. STANDARDIHITSAUSOHJEIDEN KÄYTTÖÖNOTTOPROSESSI STAN- . 21 DARDIN SFS-EN 1090 MUKAISISSA TERÄSRAKENTEISSA ... 21
5.1 Standardin SFS-EN 1090 uudistuminen ... 22
5.2 Standardin SFS-EN 1090 käyttöönoton yhteydessä ilmenneitä ongelmia standardihitsausohjeiden käyttöönotossa ... 23
6. POHDINTA ... 25
6.1 Johtopäätökset standardihitsausohjeiden käyttämisestä SFS-EN 1090 vaatimusten täyttämiseksi ... 25
6.2 Tulosten uutuusarvo ... 26
6.3 Virhetarkastelu ja parannusehdotuksia sekä tulosten hyödynnettävyys ja yleistettävyys ... 26
6.4 Jatkotutkimusaiheet ... 27
7. YHTEENVETO ... 28 LÄHDELUETTELO ... 29 LIITTEET
Liite I: Kappaleessa 5 hitsauksen laadunhallintaohjelmistoja käsittelevässä osiossa käytetty aineisto
LYHENNELUETTELO
ASME American Society of Mechanical Engineers CC consequence class seuraamusluokka
CPR Construction Products Regulation rakennustuoteasetus DT destructive testing rikkova aineenkoetus
EXC execution class toteutusluokka
ISO International Organization for Standardization kansainvälinen standardisoimisjärjestö
NDT non-destructive testing rikkomaton aineenkoetus
pWPS preliminary welding procedure specification alustava hitsausohje RC reliability class luotettavuusluokka
SWPS standard welding procedure specification standardihitsausohje SFS Suomen Standardisoimisliitto
WPS welding procedure specification hitsausohje
WPQR welding procedure qualification record menetelmäkoepöytäkirja
1. JOHDANTO
SFS-EN 1090 on standardi, jossa kerrotaan laatuvaatimukset kantaville teräs- ja alumiinirakenteille sekä niiden tuotannolle EU-maissa. Se otettiin käyttöön 1.7.2014 tekemällä CE-merkinnästä pakollinen rakennustuoteasetuksen CPR 305/2011 alaisuuteen kuuluville rakenteille ja kokoonpanoille. Jotta tämän standardin mukaisiin vaatimuksiin päästään hitsatuissa rakenteissa, täytyy niille määrittää ja hyväksyä hitsausohjeet (WPS), joiden mukaan hitsata standardin mukaisia kokoonpanoja.
(Teräsrakenneyhdistys 2015, s. 1.)
Tässä kandidaatintyössä tarkastellaan standardihitsausohjeiden (SWPS) käyttöönottoa hitsaustuotannossa standardin SFS-EN 1090 vaatimusten mukaan. Tämä suoritetaan tarkastelemalla ensin, mitä hitsausohjeet ovat, mitä hyväksymismenetelmiä niille on, mikä on standardi SFS-EN 1090, mistä se koostuu sekä mitä vaatimuksia se asettaa hitsausohjeille. Tämän jälkeen tarkastellaan, miten standardihitsausohjeiden käyttöönotto on onnistunut SFS-EN 1090:n mukaisissa rakenteissa. Rajauksena työssä tutkitaan standardia SFS-EN 1090 teräsrakenteiden näkökulmasta, joten vaatimusten osalta keskitytään osioon SFS-EN 1090-2: Teräsrakenteiden tekniset vaatimukset ja jätetään huomioimatta osiot SFS-EN 1090-3, SFS-EN 1090-4 ja SFS-EN 1090-5.
Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on perehdyttää lukija hitsausohjeisiin ja eritoten niiden hyväksymismenetelmiin sekä standardiin SFS-EN 1090 ja sen asettamiin vaatimuksiin hitsausohjeille ja niiden hyväksymismenetelmille. Tämän lisäksi työn tavoitteena on, että lukija ymmärtää tutkimuksen luettuaan, mitä standardihitsausohjeet (SWPS) ovat sekä miten ne eroavat muista hitsausohjeiden hyväksymismenetelmistä, miksi niitä käytetään ja miten niiden käyttöönotto tapahtuu standardin SFS-EN 1090 soveltamisalaan kuuluville teräsrakenteille ja -kokoonpanoille.
2. MENETELMÄT
Tässä kandidaatintyössä suoritettiin kirjallisuuskatsaus hitsausohjeisiin, niiden hyväksymismenetelmiin, standardiin SFS-EN 1090 ja eritoten sen toiseen osioon SFS- EN 1090-2 sekä standardihitsausohjeiden (SWPS) käyttöönottoon hitsausohjeiden hyväksymismenetelmänä standardin SFS-EN 1090:n mukaisissa teräsrakenteissa ja kokoonpanoissa. Tämä kirjallisuuskatsaus suoritettiin kolmessa vaiheessa, joista ensimmäinen oli hitsausohjeisiin sekä niiden hyväksymismenetelmiin perehtyminen.
Toinen vaihe oli standardiin SFS-EN 1090-2 perehtyminen ja standardin sisällön merkityksen ja standardin hitsausohjeille (WPS) asettamien vaatimusten avaaminen lukijalle. Kolmannessa vaiheessa tarkasteltiin standardihitsausohjeiden käyttöönottoa SFS-EN 1090-2:n soveltamisalan mukaisissa tuotteissa.
2.1 Hitsausohjeiden läpikäymisessä käytettävät menetelmät
Hitsausohjeisiin ja niiden hyväksymismenetelmiin liittyen etsittiin kirjallisuutta sekä verkkoartikkeleita ja -dokumentteja Lappeenrannan LUT-Tiedekirjastosta sekä Googlesta ja Google Scholarista priorisoiden kirjastoa ja Scholaria. Näiden lisäksi hyväksymismenetelmiä tarkastellessa käytettiin lähteinä hitsausohjeita sekä niiden hyväksymismenetelmiä koskevia standardeja, jotta työssä käytettävä tieto on varmasti tarkkaa ja totuudenmukaista.
2.2 Standardin SFS-EN 1090 läpikäymisessä käytettävät menetelmät
Standardin SFS-EN 1090:n esittelemiseen ja sen aiheeseen johdattamiseen liittyen etsittiin tietoa useista artikkeleista ja dokumenteista, joissa on puhuttu standardista yleisellä tasolla. Tämän jälkeen standardin syvällisempään esittelemiseen ja kandidaatintyöhön tarvittavien tietojen läpikäymiseen käytettiin lähteenä suurelta osin standardin toista osiota SFS-EN 1090-2.
2.3 Standardihitsausohjeiden käyttöönotto -osiossa käytettävät menetelmät
Standardihitsausohjeiden käyttöönotto -osiossa kerättiin aineistoa lukuisista artikkeleista, joista löytyi tietoa standardihitsausohjeiden (SWPS) käyttöönottoprosessista, miten se oli onnistunut sekä mihin ongelmiin siinä on törmätty. Aiheesta on kirjoitettu vain muutamia asiaankuuluvia artikkeleita, minkä takia tutkielman tulokset -osiossa hyödynnettiin myös kaupallisia lähteitä. Lähdeviittausten yksinkertaistamiseksi koottiin tässä osiossa käytetyt lähteet erilliseksi aineistoksi liitteeseen I. Työssä huomioitiin tarvittava lähdekriittisyys ja pyrittiin tarkastelemaan käytettyä aineistoa tieteellisestä näkökulmasta.
3. HITSAUSOHJE (WPS)
Hitsausohje (WPS) on kirjallinen dokumentti, jossa kerrotaan tarvittavat parametrit jollekin hitsausmenetelmälle. (Technoweld 2019) Näihin kuuluvat mm. perusaine, hitsausprosessi, hitsauslisäaineet, railomuoto, aineenpaksuus, palkojärjestys, työlämpötila, lämmöntuonti ja kaarijännite. Syynä hitsausohjeiden käytölle on työn tuottavuuden ja laadun parantaminen, hitsausvirheiden vähentäminen sekä toistettavuuden varmistaminen. (Muhonen 2011, s. 26.) Kuvassa 1 on esimerkki hitsausohjeesta.
Kuva 1. Esimerkki hitsausohjeesta (scribd.com)
3.1 Hitsausohjeen laatimisprosessi ja hyväksymismenetelmät
Hitsausohjeiden laatimiselle kaarihitsausprosesseja käytettäessä on kaksi tärkeää standardia, joista ensimmäinen on SFS-EN ISO 15607:2019 Hitsausohjeet ja niiden hyväksyntä metalleille. Yleisohjeet, jossa käsitellään hitsausohjeita sekä niiden hyväksymismenetelmiä ja määritetään yleiset säännöt metallisten materiaalien hitsausohjeen sisällölle ja hyväksymiselle. (SFS-EN ISO 15607 2019, s. 6.) Toinen on
SFS-EN ISO 15609-1:2019 Hitsausohjeet ja niiden hyväksyntä metalleille.
Hitsausohjeet. Osa 1: Kaarihitsaus, jossa käsitellään kaarihitsausprosessien hitsausohjeiden sisältöä koskevia vaatimuksia. (SFS-EN ISO 15609-1 2019, s. 6.)
Hitsausohjeen laatimisprosessin alussa laaditaan alustava hitsausohje (pWPS), jonka hyväksymiseen voidaan käyttää yhtä viidestä eri hyväksymismenetelmästä. Tämän jälkeen siitä hyväksytään varsinainen hitsausohje, jota voidaan käyttää tuotannossa.
Nämä viisi hyväksymismenetelmää ovat menetelmäkoe, esituotannollinen koe, standardimenetelmä, aikaisempi kokemus sekä testatut lisäaineet. Käytettävä menetelmä määritetään sovellutus- tai tuotestandardeissa tai tilaajan ja valmistajan välisessä hankintasopimuksessa. Jokaiselle menetelmälle on olemassa oma standardinsa.
(Muhonen 2011, s. 27.) Alla olevassa kuvassa 2 on havainnollistettu hitsausohjeiden laatimisprosessia kulkukaaviolla.
Kuva 2. Standardin SFS-EN ISO 15607 mukainen kulkukaavio hitsausohjeen laatimiselle ja hyväksymiselle. (SFS-EN ISO 15607 2019, s. 14.)
3.1.1 Menetelmäkoe ja esituotannollinen koe
Standardissa SFS 3052 Hitsaussanasto. Yleistermit (2020, s. 80.) menetelmäkoe on määritelty seuraavasti ” standardisoidun koekappaleen hitsaaminen ja testaaminen alustavan hitsausohjeen (pWPS) mukaisesti hitsausohjeen hyväksymistä varten.”
Menetelmäkokeelle on olemassa kaksi tasoa, jotka ovat taso 1 ja taso 2. Näistä taso 2 on laajempi ja kattaa automaattisesti tason 1 vaatimukset, mutta taso 1 ei kata tason 2 vaatimuksia. (SFS-EN ISO 15614-1 2017, s. 6.) Taso 2 vastaa myös standardin vanhan version vaatimuksia ja taso 1 kehitettiin standardin uudistuessa vuonna 2017 ASME Boiler and Pressure Vessel Code (ASME IX) -standardin perusteella. Testauksessa käytetään tasoa 2 ellei sopimuksessa tai tuotestandardissa ole määritetty tasoa 1 testauksessa käytettäväksi tasoksi. (Andy Brightmore et. al. 2017)
Menetelmäkokeessa käytettävä koekappale on standardikoekappale, jolle on erikseen määritetty muoto ja mitat riippuen kyseessä olevasta liitostyypistä. Standardin mukaisiin liitostyyppeihin kuuluvat yleisimmät liitostyypit eli mm. levyjen ja putkien erilaiset liitokset. Esimerkki menetelmäkokeessa käytettävästä koekappaleesta on esitetty kuvassa 3, mistä huomaa, miten standardissa on esitetty mitat ja muoto testattavalle koekappaleelle. Menetelmäkokeessa käytettävät koekappaleet hitsataan niiden valmistuksen jälkeen alustavan hitsausohjeen mukaan ja testataan valitun tason vaatimusten mukaisesti. (SFS-EN ISO 15614-1 2017, s. 9-10.) Testaus sisältää erilaisia rikkomattomia (NDT) ja rikkovia (DT) aineenkoetustestejä riippuen testauksen tasosta ja liitostyypistä. Testaus voi tietyissä tapauksissa sisältää standardissa vaadittujen kokeiden lisäksi mahdollisesti myös lisäkokeita, esim. iskukokeita, jos tuotestandardissa tai - spesifikaatiossa näin vaaditaan. (SFS-EN ISO 15614-1 2017, s. 13-14.)
Kuva 3. Standardin SFS-EN ISO 15614 mukainen koekappale läpihitsatulle päittäisliitokselle. (SFS-EN ISO 15614-1 2017, s. 11.)
Esituotannollinen koe on määritelty standardissa SFS 3052 Hitsaussanasto. Yleistermit (2020, s. 80) seuraavasti ”hitsauskoe, jolla on sama tarkoitus kuin menetelmäkokeella mutta joka tehdään standardisoimattomalla tuotanto-olosuhteita vastaavalla koekappaleella.” Esituotannollista koetta käytetään silloin, kun menetelmäkokeen koekappaleet eivät vastaa tuotanto-olosuhteissa käytettävää koekappaletta riittävissä määrin mm. geometrian tai metallurgisten ominaisuuksien mukaan. (Muhonen 2011, s.
27.)
Molemmille hyväksymismenetelmille on laadittava menetelmäkoepöytäkirja (WPQR), joka sisältää tehdyn menetelmäkokeen tai esituotannollisen kokeen tulokset, joita käytetään joko hitsausohjeen vahvistamiseen tai hylkäämiseen. Standardissa on annettu myös esimerkki menetelmäkoepöytäkirjasta standardin liitteessä B. (SFS-EN ISO 15614- 1 2017, s. 33.)
3.1.2 Standardimenetelmä
Standardimenetelmällä tai standardihitsausohjemenettelyllä tarkoitetaan hitsausohjeiden käyttöönottomenetelmää, jossa valmistaja ottaa käyttöön hitsausohjeen, jonka jokin toinen organisaatio on hyväksynyt ja julkaissut standardihitsausohjeena (SWPS).
Huomioitavaa tässä on, että standardihitsausohjeen valmistavan organisaation on annettava standardihitsausohjeen lisäksi myös kyseisen ohjeen hyväksymiseen käytetty yksi tai useampi menetelmäkoepöytäkirja (WPQR) standardihitsausohjeen käyttöönottavalle organisaatiolle. (SFS-EN ISO 15612 2018, s. 5-7.)
Standardissa SFS 3052 Hitsaussanasto. Yleistermit (2020, s. 79.) Standardihitsausohje (SWPS) on määritelty seuraavasti ” valmistajasta riippumaton menetelmäkokeella hyväksytty hitsausohje, jonka kokeen valvoja tai tarkastusorganisaatio on hyväksynyt”.
Vaikka määritelmässä on mainittu, että standardihitsausohjeen tulisi olla nimenomaan menetelmäkokeella hyväksytty, voidaan se hyväksyä myös jollain muulla menetelmällä niin kauan kuin se täyttää standardin SFS-EN ISO 15614-1 tason 2 tai standardin SFS- EN ISO 15614-2 tekniset vaatimukset. Lisäksi standardihitsausohjeessa esiintyvien parametrien tulee olla standardin SFS-EN ISO 15609 asettamien rajojen sisällä ja perusaineenpaksuus saa olla maksimissaan 50 mm. (SFS-EN ISO 15612 2018, s. 7-8.)
3.1.3 Aikaisempi kokemus & testatut lisäaineet
Aikaisempaa kokemusta voidaan käyttää, jos valmistajalla on huomattava määrä kokemusta jonkin rakenteen hitsaamisesta olettaen, että hitsaus on dokumentoitu ja jäljitettävissä sekä hitsit ovat toimineet tyydyttävästi käytössä tietyn ajan. Viisi vuotta on yleensä sopiva aikamäärä, ellei toisin määritetä tai vaadita. (SFS-EN ISO 15611 2004, s.
6-8.)
Testattuja lisäaineita voidaan käyttää hyväksymismenetelmänä, jos perusaineen muutosvyöhykkeeseen syntyy sellaisia mikrorakenteita ja ominaisuuksia, jotka ovat
hyväksyttyjä eivätkä heikkene merkittävästi käytön aikana. Rajoituksina niiden käytölle on, että niitä ei voi käyttää, jos liitokselle on annettu mm. kovuus- tai iskusitkeysvaatimuksia, esikuumennusta tai hitsauksen jälkeistä lämpökäsittelyä. Niiden käyttöä saatetaan myös rajoittaa sovellutusstandardeissa ja spesifikaatioissa. Olennaisia kohtia tässä hyväksymismenetelmässä ovat käytettävien perusaineiden spesifikaatiot, hitsausaineen valmistajan testatuille hitsausaineille määrittämät olosuhteet ja käyttötarkoitukseen soveltuva alustava hitsausohje (pWPS). (SFS-EN ISO 15610 2004, s. 6.)
4. STANDARDI SFS-EN 1090
SFS-EN 1090 on standardi, jonka avulla varmistetaan, että valmistettavista teräs- ja alumiinirakenteista sekä kokoonpanoista tulee laadukkaita ja vaatimukset täyttäviä.
(Multi Masters 2021) SFS-EN 1090 on Suomen standardisoimisliiton SFS:n vahvistama versio tästä standardista ja se koostuu viidestä eri osasta. (Suomen standardisoimisliitto SFS) Tässä työssä keskitytään erityisesti standardin toiseen osioon eli SFS-EN 1090-2:
Teräsrakenteiden tekniset vaatimukset, jossa esitetään vaatimukset ja rajoitukset hitsausohjeiden käyttöönotolle teräsrakenteiden osalta.
SFS-EN 1090-2 nimensä mukaisesti sisältää toteutusta koskevat vaatimukset kantaville teräsrakenteille, jotka toimivat joko rakenteina tai valmistettuina kokoonpanoina. (SFS- EN 1090-2 2018, s. 9.) Se sisältää vaatimukset edellä mainituille rakenteille mm.
esivalmistukseen ja kokoamiseen, hitsaamiseen, pintakäsittelyyn ja asentamiseen liittyen. Lisäksi se sisältää määritelmät siitä, mitkä rakenteet ja kokoonpanot kuuluvat standardin soveltamisalaan. (SFS-EN 1090-2 2018, s. 3-4.) Kuvissa 4 ja 5 on kaksi esimerkkiä erilaisista kantavista teräskokoonpanoista, jotka kuuluvat standardin SFS-EN 1090 soveltamisalaan. Huomionarvoinen asia on, että kuvassa 5 myös kaide on osa kantavaa rakennetta, joten sekin on valmistettava standardin SFS-EN 1090 vaatimusten mukaan. (Fronius 2020)
Kuva 4. Standardin SFS-EN 1090 soveltamisalan mukainen kantava teräskokoonpano.
(Fronius)
Kuva 5. Standardin SFS-EN 1090 soveltamisalaan kuuluva teräskaide. (Fronius)
4.1 Toteutusluokat ja toteutuseritelmä
Teräsrakenteille on olemassa neljä toteutusluokkaa, jotka ovat EXC1-4, joiden vaatimukset kasvavat siten, että EXC4 on vaativin. (SFS-EN 1090-2 2018, s. 24.) EXC3 ja EXC4 ovat lähes yhtenäisiä, mutta EXC4:ssä on lisäksi projektikohtaisia lisävaatimuksia. Suunnittelija määrittää käytettävän toteutusluokan kohteen vaativuuden ja kuormitustyypin mukaan. Jos mitään toteutusluokkaa ei ole valittu, käytetään luokkaa EXC2. (Teräsrakenneyhdistys 2011, s. 13.) Standardissa SFS-EN 1090 käytetään toteutusluokan määrittelemiseen perusvaatimusten osalta standardia SFS-EN 1993–1–
1:2005/A1:2014 (Eurokoodi 3:a) ja tarkemmat vaatimukset löytyvät standardin liitteestä A3. (SFS-EN 1090-2 2018, s. 24.) Yleisesti toteutusluokan valintaan käytetään kolmea tekijää, jotka ovat vaadittu luotettavuus, rakenteen tyyppi ja kuormituksen tyyppi. Näiden perusteella määritellään kohteelle seuraamusluokka (CC) ja luotettavuusluokka (RC), joiden perusteella valitaan sopiva toteutusluokka taulukon 1 mukaan. (SFS-EN 1993-1- 1/A1 2014, s. 8.)
Taulukko 1. Toteutusluokan valinta SFS-EN 1993-1-1:n mukaan (SFS-EN 1993-1-1/A1 2014, s. 10.)
Luotettavuusluokka (RC) tai
Seuraamusluokka (CC)
Kuormituksen tyyppi Staattinen, kvasistaattinen tai
seisminen DCLa)
Väsyttäväb) tai DCM tai DCHa)
seisminen
RC3 tai CC3 EXC3c) EXC3c)
RC2 tai CC2 EXC2 EXC3
RC1 tai CC1 EXC1 EXC2
a) Seismiset sitkeysluokat määritellään standardissa EN 1998-1: Matala = DCL;
Keskimääräinen = DCM; Korkea = DCH.
b) Ks. standardi EN 1993-1-9.
c) Toteutusluokka EXC4 voidaan esittää rakenteille, joiden rakenteellinen vaurio voi aiheuttaa äärimmäiset seuraamukset.
Toteutuseritelmällä tarkoitetaan niitä asiakirjoja ja dokumentteja, jotka sisältävät kaikki tarvittavat tekniset tiedot ja vaatimukset, jotta jokin teräsrakenne voidaan toteuttaa. Se voi sisältää mm. piirustuksia tai/ja muita asiakirjoja ja dokumentteja.
(Teräsrakenneyhdistys 2015, s. 11.) Standardissa SFS-EN 1090 on annettu erilliset ohjeet toteutuseritelmän laatimiselle. (SFS-EN 1090-2 2018, s. 24.)
4.2 Hitsausohjeiden hyväksymismenetelmät
Standardin SFS-EN 1090-2 luvussa 7.4 Hitsausmenetelmien ja hitsaushenkilöstön hyväksyminen esitetään hyväksymismenetelmät hitsausohjeille eri prosesseilla. Nämä on koottu kahdeksi taulukoksi, joista ensimmäinen on yleisimmille kaarihitsausprosesseille ja toinen erikoisprosesseille. Kaarihitsausprosessien taulukossa standardimenetelmä on listattu kelvolliseksi hyväksymismenetelmäksi, mutta erikoisprosessien taulukossa ei, mistä syystä jätetään työn luonteen kannalta erikoishitsausprosessien taulukko tarkastelematta. Kuten taulukosta 2 huomaa, voidaan standardimenetelmää käyttää toteutusluokan EXC2 mukaisille rakenteille aina ja toteutusluokan EXC3 ja EXC4 mukaisille rakenteille, jos standardimenetelmän käyttö on erikseen hyväksytty toteutuseritelmässä. Toteutusluokkaa EXC1 ei ole esitetty taulukossa, koska standardin puolesta sille ei vaadita hyväksyttyjä hitsausohjeita. (SFS-EN 1090-2 2018, s. 99.) Hitsausprosessit, joita taulukko koskee ovat yleisimmät kaarihitsausprosessit eli: 111 – Puikkohitsaus, 114 - Täytelankahitsaus ilman suojakaasua, 12 – Jauhekaarihitsaus, 13 - MIG/MAG-hitsaus; Metallikaasukaarihitsaus ja 14 – Kaasukaarihitsaus sulamattomalla elektrodilla. (SFS-EN ISO 4063 2011, s. 11-13.)
Taulukko 2. Hitsausohjeiden hyväksymismenetelmät SFS-EN 1090-2:2018:n mukaan (SFS-EN 1090-2 2018, s. 47.)
Hyväksymismenetelmä EXC2 EXC3 EXC4
Menetelmäkoe EN ISO 15614-1 a
EN ISO 17660-1 / EN ISO 17660-2 b
X X
Esituotannollinen koe
EN ISO 15613
EN ISO 17660-1 / EN ISO 17660-2 b
X X
Standardimenetelmä EN ISO 15612 X X c
Aikaisempi kokemus EN ISO 15611
X —
Testatut lisäaineet EN ISO 15610
X sallittu
— ei sallittu
a Hitsausmenetelmien hyväksynnän tulee olla standardin EN ISO 15614-1:2017 tason 2 mukainen. b Käytetään vain betoniterästen ja teräskokoonpanojen välisissä
liitoksissa. c Jos hyväksytty toteutuseritelmässä.
5. STANDARDIHITSAUSOHJEIDEN KÄYTTÖÖNOTTOPROSESSI STAN- DARDIN SFS-EN 1090 MUKAISISSA TERÄSRAKENTEISSA
Menetelmäkokeiden ja esituotannollisten kokeiden tekeminen on kallis ja työläs prosessi, minkä vuoksi standardihitsausohjeet ovat usein helppo ja halpa tapa hyväksyä hitsausohjeet. Testatut lisäaineet ja aikaisempi kokemus ovat myös kevyempiä ja halvempia hyväksymismenetelmiä kuin menetelmäkoe ja esituotannollinen koe, mutta niiden käyttö rajoittuu vain toteutusluokkaan EXC2 ja niiden käyttämiseen sisältyvät vaatimukset ovat standardien mukaan tiukempia kuin standardihitsausohjeiden.
(Tolvanen & Tolvanen 2015, s. 20; Tikka & Markkanen 2014, s. 47; SFS-EN ISO 15607 2019, s. 9.)
Monet hitsauslaitevalmistajat tekevät standardihitsausohjeita itse ja myyvät niitä valmiina paketteina yhdessä hitsauskoneidensa kanssa asiakkaille. Esimerkki kaupallisesta hitsausohjepaketista on esitetty kuvassa 6. Suomessa toimivia hitsauslaitevalmistajia, jotka tarjoavat tällaisia paketteja ovat esimerkiksi Kemppi, Fronius, Migatronic ja ESAB. Eräs huomioitava asia on, että näistä hitsausohjepaketeista osa sopii vain saman valmistajan omille hitsauskoneille. (Tolvanen & Tolvanen 2015, s.
19-20.)
Kuva 6. Standardihitsausohjepaketti MIG/MAG hitsaukselle (Kemppi 2021)
5.1 Standardin SFS-EN 1090 uudistuminen
Standardia SFS-EN 1090 päivitettiin ja uudistettiin vuonna 2018. Isoimmat muutokset olivat, että SFS-EN 1090-2:n vaikutusalasta otettiin pois katoissa, sisäkatoissa, välipohjissa ja seinissä käytettävät kylmämuovatut teräskokoonpanot ja -rakenteet ja niille tehtiin oma standardi SFS-EN 1090-4. Lisäksi standardille SFS-EN 1090-3 tehtiin vastaavasti alumiinista valmistetuille samanlaisille rakenteille ja kokoonpanoille standardi SFS-EN 1090-5. (Järvenpää 2018) Muita tärkeitä uudistuksia vanhaan standardiin on, että taulukko B.1, jossa oli ohjeita toteutusluokan määrittämiseen kumottiin ja toteutusluokan määrittäminen siirrettiin standardin SFS-EN 1993-1-1:n liitteeseen C. Näiden lisäksi tuli myös muita korjauksia, tarkennuksia ja muunnoksia.
(Teräsrakenneyhdistys 2015, s. 5-6.)
Taulukossa 3 on määritelty kelvolliset hyväksymismenetelmät hitsausohjeille samoille prosesseille kuin taulukossa 2, mutta standardin SFS-EN 1090 vanhemmalle versiolle.
Näiden kahden eroina on, että vanhan standardin mukaan standardimenetelmää voitiin käyttää vain toteutusluokan EXC 2 mukaisille rakenteille. Tämän lisäksi se oli käytettävissä vain osalle hitsausmenetelmistä ja myös materiaalien lujuuksille oli rajoituksia. Tämän lisäksi myös aikaisemmalle kokemukselle ja testatuille lisäaineille oli myös materiaalien lujuuksiin ja käytettäviin menetelmiin liittyviä rajoituksia.
Taulukko 3. Hitsausohjeiden hyväksymismenetelmät SFS-EN 1090-2:2008 +A1:2011:n mukaisille rakenteille (SFS-EN 1090-2 2011, s. 43.)
Hyväksymismenetelmä EXC 2 EXC 3 EXC 4
Menetelmäkoe EN ISO 15614-1 X X X
Esituotannollinen koe EN ISO 15613 X X X
Standardimenetelmä EN ISO 15612 Xa — —
Aikaisempi kokemus EN ISO 15611 Xb
— —
Testatut lisäaineet EN ISO 15610
Taulukko 3 jatkuu. Hitsausohjeiden hyväksymismenetelmät SFS-EN 1090-2:2008 +A1:2011:n mukaisille rakenteille (SFS-EN 1090-2 2011, s. 43.)
X Sallittu
— Ei sallittu
a Vain materiaaleille ≤ S 355 ja vain käsin hitsauksessa tai osittain mekanisoidussa hitsauksessa. b Vain materiaaleille ≤ S 275 ja vain käsin hitsauksessa tai osittain mekanisoidussa hitsauksessa.
5.2 Standardin SFS-EN 1090 käyttöönoton yhteydessä ilmenneitä ongelmia standardihitsausohjeiden käyttöönotossa
SFS-EN 1090:n vanhemman version sisältämät rajoitukset standardihitsausohjeissa käytettäville materiaaleille ja menetelmille aiheuttivat joissakin tapauksissa kysymyksiä, kuten perusaineryhmän 8 kuuluvuus SFS-EN 1090-2:n mukaisten standardihitsausohjeiden käytettävyyteen. Standardin uudistuksen mukana nämä rajoitukset poistettiin, minkä seurauksena standardihitsausohjeiden käytettävyysalue laajeni ja niiden käyttäminen hitsausohjeiden hyväksymisessä selkeytyi huomattavasti.
(Koivula 2015)
Prometalli -lehdessä 4/2014 haastatellaan JAKKin projektipäällikköä Mauno Sippolaa SFSEN 1090:n käyttöönoton alkuvaiheista hitsaustuotannon kannalta. Haastattelusta nousi esille muutamia ongelmia, joita hitsaustuotannossa oli standardin asettamien vaatimusten seurauksena. Yksi näistä ongelmista oli yleisesti hitsausohjeiden noudattaminen. Sippola kertoi, että syitä tälle ovat itse hitsaajien lisäksi käytössä olevat vanhat hitsauskoneet, joissa ei voi helposti säätää parametreja kohdalleen, koska niissä ei ole näyttöä, jonka avulla säätää parametrit hitsausohjeessa määritetyiksi arvoiksi.
(Kilpeläinen 2014, s. 23.)
Eräänä ratkaisuna hitsausohjeiden noudattamiseen sekä niiden käytön seuraamiseen ovat erilaiset hitsauksen laadunhallintaohjelmistot sekä hitsauskoneet, joissa voidaan käyttää
näitä ohjelmistoja. Tällaisia ohjelmistoja ovat mm. Kemppi WeldEye, EWM Xnet, Fronius Xplorer sekä Migatronic MigaLog. Näiden ohjelmistojen sisältämien ominaisuuksien välillä on pieniä eroja, mutta useimmilla niistä voidaan hitsausohjeiden lisäksi valvoa esimerkiksi hitsaajien pätevyyksiä ja päivittää niitä. Lisäksi voidaan analysoida hitsausprosessin parametreja, jonka avulla voidaan edistää hitsaustapahtuman tehokkuutta ja optimoida hitsausprosessia. (Liite I) Kuvassa 7 on Migatronic MigaLogin näkymä hitsauskoneessa esimerkkinä laadunhallintaohjelmistosta käytännössä.
Kuva 7. Esimerkki hitsauksen laadunhallintaohjelmiston näkymästä hitsauslaitteessa (Migatronic YouTube)
6. POHDINTA
Kandidaatintyön pohdinta -osiossa käydään läpi työn tuloksien perusteella muodostettuja keskeisimpiä johtopäätöksiä ja analysoidaan tuloksia itsekriittisestä näkökulmasta.
Tämän lisäksi käydään läpi minkä tyyppisiä jatkotutkimusaiheita työn aikana nousi esille.
6.1 Johtopäätökset standardihitsausohjeiden käyttämisestä SFS-EN 1090 vaatimusten täyttämiseksi
Standardin SFS-EN 1090:n mukaisten rakenteiden ja kokoonpanojen valmistuksessa käytettävät standardihitsausohjeet ovat käytettyjen lähteiden mukaan melko suurelta osin hitsauslaitteiden valmistajien tuottamia paketteja, vaikka standardin SFS-EN ISO 15612:n soveltamisala -osiossa määritellään, että standardihitsausohjeiden tekijä voi olla toinen organisaatio, eikä sitä ole rajoitettu nimenomaan hitsauslaitteiden valmistajiin.
(SFS-EN ISO 15612 2018, s. 6.) Joten periaatteessa muutkin yritykset voisivat tuottaa standardihitsausohjeita niin kauan, kuin täyttävät standardissa SFS-EN ISO 15614 esitetyt vaatimukset. Ja on mahdollista, että muut yritykset ovat tuottaneetkin standardihitsausohjeita, mutta eivät ole myyneet niitä siten, että niistä löytyisi helposti lähteitä.
Monet erityisesti standardihitsausohjeiden käyttöönottoa käsittelevistä käytetyistä lähteistä ovat vanhan standardin ajalta, koska vuoden 2018 jälkeen julkaistuja lähteitä löytyi todella vähän. Tästä syystä on hyvinkin mahdollista, että uudistamalla SFS-EN 1090-2 ratkaistiin ainakin osa ongelmista, joita vanhan version asettamat vaatimukset aiheuttivat hitsaustuotantoon ja hitsausohjeisiin liittyen. Lisäksi on myös mahdollista, että syvällisempää standardin sisältämien vaatimusten optimointia vaativia ongelmia ei ole vielä kerennyt nousta esiin, koska uudistettu standardi on ollut voimassa vasta 3 vuotta ja kaikkia standardin soveltamisalaan sisältyviä erikoisempia rakenteita ei ole vielä ehditty valmistamaan Suomessa.
Huomionarvoinen seikka tarkastellessa toteutuseritelmän laatimista SFS-EN 1090:n mukaisille rakenteille on, että siinä ohjataan käyttämään standardin liitteitä muutamien toteutuseritelmän kohtien täyttämiseen. Näistä tämän työn kannalta tärkein kohta on
”vaihtoehdot”-osion laatimiseen käytettävän standardin liitteen A2 kohta 7.4.1.2, missä määritetään, voiko standardihitsausohjeita käyttää hyväksymismenetelmänä toteutusluokkiin EXC 3 ja EXC 4 kuuluville rakenteille. Tämän voisi tulkita niin, että työn suunnittelija määrittää, ovatko standardihitsausohjeet kelvollinen hyväksymistapa hitsausohjeille luokkiin EXC 3 ja EXC 4 kuuluville rakenteille standardin SFS-EN 1090-2 vuoden 2018 version sovellusalaan kuuluville rakenteille.
(SFS-EN 1090-2 2018, s. 24; SFS-EN 1090-2 2018, s. 96.)
6.2 Tulosten uutuusarvo
Käytetyistä lähteistä suurin osa on SFS-EN 1090-2:n vanhemman version voimassaoloajalta, minkä pohjalta jotkin asiat, kuten esitetty asia perusaineryhmän 8 materiaaleista valmistettujen rakenteiden kuuluvuudesta SFS-EN 1090-2:n soveltamisalaan, eivät ole nykypäivänä relevantteja ongelmia. Toisaalta tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella standardihitsausohjeiden käyttöönottoa ja niiden käyttöönotto tapahtui käytettyjen lähteiden perusteella suurimmaksi osaksi standardin vanhan version aikana. Tämän lisäksi työssä tarkasteltiin myös näihin ongelmiin käytettyjä ratkaisuja, jotka taas ovat päteviä vielä työn kirjoittamisaikaan, koska standardi on edelleen voimassa eikä kyseessä olevien ratkaisujen käyttämistä ongelmiin ole kielletty.
6.3 Virhetarkastelu ja parannusehdotuksia sekä tulosten hyödynnettävyys ja yleistettävyys
Aineistosta löytyy suurimmaksi osaksi esimerkkejä standardihitsausohjeiden käyttöönottoprosesseista eri yrityksissä sekä näiden prosessien aikana ilmenneistä ongelmista. Työssä olisi voitu tämän sijaan koittaa saada laajempaa näkökantaa muilla tutkimuksen toteutustavoilla, kuten haastattelemalla useiden yritysten hitsauksesta vastaavia henkilöitä. Näin olisi saatu kerättyä kattavammin, laajemmin ja tarkemmin
tietoa aiheesta. Ongelmana tässä kuitenkin on, että tällaisten ongelmien ratkaisut saattavat olla joillekin yrityksille yrityssalaisuuksia ja moniin suuryrityksiin voisi olla hankalaa saada yhteyttä.
Tämän kandidaatintyön tuloksia voidaan hyödyntää hitsausohjeisiin sekä niiden hyväksymismenetelmiin perehtymiseen tai standardihitsausohjeiden käytön rajoitteisiin ja käyttöönottamiseen liittyviin mahdollisiin haasteisiin sekä potentiaalisiin ratkaisuihin näihin haasteisiin standardin SFS-EN 1090 vaatimusten täyttämiseksi. Tämän lisäksi tuloksien avulla lukija voi perehtyä lyhyesti standardiin SFS-EN 1090 yleisellä tasolla ja vielä syvällisemmin hitsausohjeisiin sekä niiden laatimiseen liittyviin asioihin ja prosesseihin.
6.4 Jatkotutkimusaiheet
Työn aikana kävi ilmi lukuisista lähteistä, että standardin SFS-EN 1090 sovellusalaan kuuluvien rakenteiden ja kokoonpanojen määritteleminen ei ole itsestäänselvyys. Tähän liittyen olisi hyvinkin mahdollista kehitellä tutkimusta esimerkiksi perehtymällä rakennustuoteasetukseen CPR 305/2011 tarkemmin ja tarkastella, löytyykö sieltä tai jostakin muualta, tarkat määritelmät tai luettelot kaikista tuotteista, jotka kuuluvat standardin SFSEN 1090 soveltamisalaan. Tämän lisäksi tutkimukseen voisi myös sisällyttää esimerkiksi taustoja SFS-EN 1090:lle tai motiivia standardin laatimiselle aiheesta.
Toinen potentiaalinen tutkimusaihe voisi olla standardihitsausohjeisiin ja niiden käyttöön perehtyminen standardin SFS-EN 1090 vaikutusalueen ulkopuolella. Tutkimuksen aikana kävi ilmi, että menetelmäkokeiden ja esituotannollisten kokeiden tekeminen on kalliimpaa ja työläämpää kuin standardihitsausohjeiden käyttö, joten perehtyminen standardihitsausohjeisiin ja niiden käyttöalueeseen yleisellä tasolla ja tutkimuksen julkaiseminen niistä voisi selkiyttää tilannetta standardihitsausohjeiden käytöstä ja niiden tämänhetkisestä markkinatilanteesta. Tämän seurauksena samanlaisten menetelmäkokeiden tekeminen eri yritysten välillä saattaisi laskea.
7. YHTEENVETO
Tässä kandidaatintyössä oli tarkoituksena perehtyä hitsausohjeisiin, niiden hyväksymismenetelmiin sekä standardiin SFS-EN 1090-2 hitsausohjeiden laatimisen näkökulmasta ja tämän jälkeen tarkastella standardihitsausohjeiden käyttöönottoa hitsaustuotannossa SFS-EN 1090:n mukaisissa teräsrakenteissa ja -kokoonpanoissa.
Tulosten alussa esiteltiin hitsausohjeet ja perehdyttiin niiden laatimisprosessiin, mistä siirryttiin niiden hyväksymismenetelmiin. Työssä käytiin läpi kaikki hitsausohjeiden hyväksymismenetelmät ja keskityttiin niiden pääpiirteisiin ja keskeisimpiin eroavaisuuksiin toisistaan. Tämän jälkeen esiteltiin standardi SFS-EN 1090 lyhyesti ja perehdyttiin tarkemmin standardin toiseen osioon eritoten hitsausohjeiden näkökulmasta.
Tässä keskeisimmäksi asiaksi muodostui standardista löytyvä taulukko, jossa esitetään, mitä hyväksymismenetelmiä voidaan soveltaa millekin toteutusluokalle. Tämän lisäksi avattiin lyhyesti toteutusluokat ja toteutuseritelmä. Tulosten viimeisessä kappaleessa käytiin tarkemmin läpi motiivia standardihitsausohjeiden käytölle sekä niiden käyttöönottoa Suomessa. Tämän jälkeen tarkasteltiin SFS-EN 1090:n uudistumista ja vertailtiin standardissa tapahtuneita muutoksia hitsausohjeiden vaatimuksille sekä käytiin läpi standardihitsausohjeiden ja hitsausohjeiden käyttöönottoprosessissa SFS-EN 1090:n mukaisille rakenteille esille tulleita ongelmia ja ratkaisuja näihin ongelmiin.
Pohdinnassa käytiin läpi tutkimuksessa esiin tulleita keskinäisimpiä johtopäätöksiä sekä tulosten uutuusarvoa ja mahdollisia parannusehdotuksia suoritetulle tutkimukselle.
Lopuksi tarkasteltiin tulosten käytettävyyttä ja pohdittiin mahdollisia jatkotutkimusaiheita.
LÄHDELUETTELO
METSTA. 2021. Standardin SFS-EN 1090-1 + A1:2012 soveltamisalan tulkinta [verkkoartikkeli] Päivitetty 12.4.2021. [Viitattu 8.6.2021]
Saatavilla:
https://metsta.fi/standardin-sfs-en-1090-1-a12012-soveltamisalan-tulkinta/
Teräsrakenneyhdistys. 2015. FAQ/SFS-EN 1090-1 ja SFS-EN 1090-2 – Usein esitettyjä kysymyksiä – kysymyksiin esitetyt vastaukset [verkkodokumentti] Päivitetty 6/2015.
[Viitattu 13.5.2021]
Saatavilla:
https://www.terasrakenneyhdistys.fi/document/1/207/1aef673/FAQ_EN_1090_julkaisu _6_ rev.pdf
Muhonen, J. 2011. Hitsausohjeet (WPS) ja niiden hyväksyntä. Hitsaustekniikka 6/2011.
s. 26–28.
SFS-EN ISO 4063. 2011. Hitsaus ja sen lähiprosessit. Prosessien nimikkeet ja numerotunnukset. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto SFS. 26 s.
SFS 3052. 2020. Hitsaussanasto. Yleistermit. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto SFS. 128 s.
SFS-EN ISO 15614-1. 2019. Hitsausohjeet ja niiden hyväksyntä metalleille. Hyväksyntä menetelmäkokeella. Osa 1: Terästen kaari- ja kaasuhitsaus sekä nikkelin ja nikkeliseosten kaarihitsaus. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto SFS. 84 s.
SFS-EN ISO 15613. 2004. Hitsausohjeet ja niiden hyväksyntä metalleille. Hyväksyntä esituotannollisella hitsauskokeella. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto SFS. 18 s.
SFS-EN ISO 15612. 2018. Hitsausohjeet ja niiden hyväksyntä metalleille.
Hyväksyminen standardihitsausohjemenettelyllä. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto SFS. 10 s.
SFS-EN ISO 15611. 2004. Hitsausohjeet ja niiden hyväksyminen metalleille.
Hyväksyntä aikaisemmalla kokemuksella. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto SFS.
12 s.
SFS-EN ISO 15610. 2004. Hitsausohjeet ja niiden hyväksyntä metalleille. Hyväksyntä testatuilla hitsausaineilla. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto SFS. 10 s.
SFS-EN ISO 15607. 2019. Hitsausohjeet ja niiden hyväksyntä metalleille. Yleisohjeet.
Helsinki: Suomen standardisoimisliitto SFS. 20 s.
SFS-EN ISO 15609. 2019. Hitsausohjeet ja niiden hyväksyntä metalleille. Hitsausohjeet.
Osa 1: Kaarihitsaus. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto SFS. 15 s.
SFS-EN 1090-2. 2011. Teräs- ja alumiinirakenteiden toteutus. Osa 2: Teräsrakenteiden tekniset vaatimukset. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto SFS. 174 s.
SFS-EN 1090-2. 2018. Teräs- ja alumiinirakenteiden toteutus. Osa 2: Teräsrakenteiden tekniset vaatimukset. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto SFS. 179 s.
SFS-EN 1993-1-1/A1. 2014. Eurokoodi 3: Teräsrakenteiden suunnittelu. Osa 1-1: Yleiset säännöt ja rakennuksia koskevat säännöt. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto SFS. 9 s.
Technoweld. 2019. What is a welding procedure specification (wps) & why do you need one? [verkkoartikkeli] Päivitetty 26.4.2019. [Viitattu 12.5.2021]
Saatavilla:
https://technoweld.com.au/2019/04/26/what-is-a-welding-procedure-specification- wpswhy-do-you-need-one/
Teräsrakenneyhdistys. 2011. Standardi SFS-EN 1090-2 [verkkodokumentti] Päivitetty 26.4.2011. [Viitattu 13.5.2021]
Saatavilla:
https://docplayer.fi/20680517-Standardi-sfs-en-1090-2.html
Multi Masters Group. 2021. What you always wanted to know about the EN 1090 standard [verkkoartikkeli] Päivitetty 9.3.2021. [Viitattu 26.5.2021]
Saatavilla:
https://www.multimasters.be/en/news/what-you-always-wanted-to-know-about-the- en1090-standard/
Suomen standardisoimisliitto SFS. Mitä standardi tarkoittaa? [verkkoartikkeli].
[Viitattu 26.5.2021]
Saatavilla:
https://sfs.fi/standardeista/mika-on-standardi/
Teräsrakenneyhdistys. 2020. Teräsnormikortti 22/2020 [verkkodokumentti]. Päivitetty 6.8.2020.
[Viitattu 12.5.2021]
Saatavilla:
https://www.terasrakenneyhdistys.fi/document/1/944/992240c/Terasnormikortti_22_20 20. pdf
Reetta Verho. 2018. Hitsausalan standardit luovat perustan koko liiketoiminnalle [verkkoartikkeli]. Päivitetty 20.6.2018. [Viitattu 10.6.2021]
Saatavilla:
https://weldingvalue.com/fi/2018/06/hitsausalan-standardit-luovat-perustan- kokoliiketoiminnalle/
Andy Brightmore, Marcello Consonni & Bill Lucas. 2017. What's new in ISO 156141:2017? [verkkoartikkeli] Päivitetty 12/2017. [Viitattu 12.6.2021]
Saatavilla:
https://www.twi-global.com/technical-knowledge/faqs/faq-whats-new-in-iso-15614- 12017
Fronius. 2020. Safe supporting structures: European Standard EN 1090 [verkkoartikkeli]
Päivitetty 2.3.2020. [Viitattu 12.6.2021]
Saatavilla:
https://blog.perfectwelding.fronius.com/en/safe-supporting-structures-european- standarden-1090/
Jarkko Tolvanen & Juhani Tolvanen. 2015. Innover. EN 1090-1 – Kantavat teräsrakenteet Opas FPC järjestelmän kustomointiin ja käyttöönottoon [verkkoartikkeli]
Päivitetty 8.1.2015. [Viitattu 22.5.2021]
Saatavilla:
https://innover.fi/docs/FPC_Kustomointi.pdf
Lilli Koivula. 2015. Stako. Standardihitsausohjeet RST/HST (perusaineryhmä 8) ja EN 1090-2 [verkkoartikkeli] Päivitetty 19.6.2015. [Viitattu 22.5.2021]
Saatavilla:
http://stako.fi/tiedotteet/standardihitsausohjeet-rsthst-perusaineryhma-8-ja-en-1090-2/
Sami J. Anteroinen. 2011. Ellei asianmukaista teräskokoonpanojen CE-merkintää löydy, toimeksiannot uhkaavat loppua kuin seinään. Prometalli 4/2014. s. 19-22. [Viitattu 23.5.2021]
Saatavilla:
https://www.publico.com/magazine/pdf/772.pdf
Esa Tikka & Paavo Markkanen. 2014. Vaatimuksia hitsaustoiminnoille – CE- merkintävelvoite astui voimaan. Promaint 5/2014. s. 45-47. [Viitattu 23.5.2021]
Saatavilla:
https://dokumen.tips/reader/f/promaint-52014
Teräsrakenneyhdistys. 2013. Standardin EN 1090 revisiosuunnitelmat, aikataulu ja uudet osat – keskeisimmät kehityksen alla olevat asiat. Päivitetty 28.5.2021. s. 5-6. [Viitattu 23.5.2021]
Saatavilla:
https://www.terasrakenneyhdistys.fi/document/1/103/06da897/p_yrjola_esitys.pdf
Hanna Järvenpää. 2018. Muutoksia rakenteellisten teräsrakenteiden (EN 1090) teknisiin vaatimuksiin – käyttöön viimeistään 1.1.2019. Päivitetty 10.8.2018. [Viitattu 23.5.2021]
Saatavilla:
https://metsta.fi/muutoksia-rakenteellisten-terasrakenteiden-en-1090- teknisiinvaatimuksiin-kayttoon-viimeistaan-1-1-2019/
LIITTEET
Liite I: Kappaleessa 5 hitsauksen laadunhallintaohjelmistoja käsittelevässä osiossa käytetty aineisto
ID nimi linkki
1 Kemppi WeldEye https://www.kemppi.com/fi-
FI/uutisettapahtumat/uutinen/weldeyehitsaushallintaohjelmistolla- jopa-95-nopeampiatyovaiheita/
2 EWM Xnet https://products.ewmgroup.com/images/docs/053- 10002400018_Prospekt_ewm_Xnet_FI.pdf
3 Fronius Xplorer https://www.pronius.fi/?p=114
4 Migatronic MigaLog https://www.migatronic.com/en/products-
andsolutions/migatronic-welding-functions/migalog/
