• Ei tuloksia

Perusteos ohjaus- ja neuvontatyöstä näkymä

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Perusteos ohjaus- ja neuvontatyöstä näkymä"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

159

Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 2/2007 (5. vsk.)

PERUSTEOS OHJAUS- JA NEUVONTATYÖSTÄ

Jussi Onnismaa:

Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta.

Helsinki, Gaudeamus 2007. 207 s..

kirjasto

KT Jussi Onnismaasta on viime vuosien aikana sukeutunut monipuolinen ohjausalan asiantuntija – hänen nimensä nimittäin löytyy joko kirjoittajan tai toimittajan ominaisuu- dessa lähes kymmenen ohjausta eri tavoin valotta- van teoksen kansilehdeltä.

Arvioimaani kirjaa, Ohja- us- ja neuvontatyö: aikaa, huomiota ja kunnioitusta voidaan pitää tiiviinä oh- jaus- ja neuvontatyön am- mattilaisille suunnattuna yleisesityksenä.

Muuan teoksen kir- joittamisen motiiveista

on löydettävissä ajatuksesta, jota Onnismaa käsittelee kirjansa alkupuolella. Jonkinlaisena pää- pontimena on se, että ohjauksen ja neuvontatyön tarve on kasva- nut ja ilmeisesti myös jatkossa kasvaa. Yhtenä tämänkaltaiseen kehitykseen vaikuttavana tekijänä voidaan nähdä 1990-luvun lopun yksilöitä ja organisaatioita ravistel- leet työelämämuutokset. Ne ovat pakottaneet meitä tarkistamaan suhdettamme hyvin moniin asian- tuntijaorganisaation toimintoihin, myös ura- ja elämänsuunnittelun tukemisen tarpeeseen. Juuri työ- elämämuutokset ovat aiheutta- neet sen, että nykyihmisellä on elämänsä varrella aiempaa paljon enemmän erilaisia siirtymävaiheita, jotka kaipaavat tukea. Nämä siirty- mävaiheet eivät liity enää niinkään tiettyyn elämänvaiheeseen tai ikä- kauteen, vaan ovat myös enemmän yllätyksellisiä ja ”piiloisia”. Yhtä kaikki, ura- ja elämänsuunnittelusta on tullut jatkuvaa.

Tavallaan teoksen kirjoittamisen taustoihin voi törmätä myös hie- man etäämpänä, esimerkiksi kirjan puolivälissä. Onnismaan mukaan vielä 1970-luvulla nojattiin tieteen vankkumattomuuteen. Niinpä myös ohjauksen ja neuvonnan mainetta pönkitettiin ja paran- nettiin korostamalla ohjauksen

teoreettisia perustoja. Tuolloin oli tapana painottaa, kuinka ohja- uksella ja neuvonnalla on laaja ja kaikin puolin vankka psykologinen, sosiologinen, kasvatustieteellinen, filosofinen, taloustieteellinen ja jopa antropologinen perusta, jota voitiin tarpeen mukaan eri tavoin soveltaa yksittäisissä oh- jaustilanteissa. Nyttemmin on toisin. Asiantuntijuuden piirissä vallitsee pikemminkin jonkinlainen epävarmuuden ja hämmennyksen tila. Sen sijaan, että voisivat nojata tieteen vallituksiin, ohjauksen ja neuvonnan ammattilaiset ovat joutuneet määrittelemään omaa ammatillisuuttaan pikemminkin jonkinlaisella ”epäprofessionaa- lisuudella”. Samalla he joutuvat – ajan konstruktivistisen hengen mukaisesti – korostamaan tiedon tulkinnallisuutta ja sen rakentamis- ta yhdessä ohjattavan kanssa. Tätä kautta ohjausammattilaiset ovat tavallaan päätyneet saman epävar- muuden ja ennakoimattomuuden keskelle kuin ohjattavansa.

Onnismaan kirjan ehdoton vah- vuus on sen tarjoamien näkökul- mien runsaus. Myös luettavuudel- taan kirja on hyvä. Teos onnistuu tarjoamaan kattavan kuvan erilai- sista ohjauksen muodoista aina perusopetuksesta yliopistoihin ja työelämään asti. Kirjoittaja käy

lävitse myös ohjausalaan liittyviä määritelmiä. Hän käsittelee esimerkiksi sitä, miten opetus eroaa ohjauksesta, neuvon- nasta ja vaikkapa tiedon jakamisesta. Määritelmi- en yhteydestä voidaan löytää myös kirjoittajan kannanottoja. Onnis- maan mukaan ohjausalan kirjallisuudessa on ajoit- tain tarpeettomastikin korostettu esimerkiksi ohjauksen ja opetuksen vastakkaisuutta. Perin- teisesti opetus on nähty asiatiedon jakamisena, mi- tä se ei puhtaasti ole. On muistettava, että myös opetus on ohjausta ja ohjaus on aina pedago- gista toimintaa. Toisaalta ohjausta on varottava sullomasta ahtaan terapian käsitteen sisään. Anglo- amerikkalaisen ohjausalan kirjal- lisuudessa muutamat kirjoittajat ovat korostaneet ohjauksen ja psy- koterapian yhtäläisyyksiä ja toiset näiden eroja, kun taas esimerkiksi suomalaisessa ohjauskeskustelussa ohjaus ja psykoterapia on yleensä erotettu toisistaan selvemmin.

Toisaalta, muistuttaa Onnismaa, ohjauksessa kyllä pätevät jotkut terapian peruslähtökohdista. Hy- vässä suhteessa terapeutti pystyy luomaan liittolaisuuden, allianssin, asiakasta auttavien voimien kanssa – näin lienee myös ohjauksessa.

Onnismaan kirjasta löytyy myös eräänlaista nykyorganisaation toi- minnallisen ohjauksen kritiikkiä, sa- moin kuin jo edellä mainitsemaani yleisempää työelämäanalyysia. Hän kantaa huolta esimerkiksi siitä, ettei organisaatioiden kulttuuri ole kyennyt kehittymään samassa tah- dissa tekniikan tai esimerkiksi joh- tamiskäytäntöjen kanssa. Myöskään johdon ja henkilöstön vuorovaiku- tus ei ole kehittynyt, vaikka uudet toimintatavat sitä ehdottomasti edellyttäisivät. Työelämäanalyysia kirjassa edustavat myös ne huo- miot, jotka liittyvät työikäisten en-

(2)

160

Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 2/2007 (5. vsk.)

kirjasto

nenaikaisiin eläkesuunnitelmiin. On

melko huolestuttavaa, että noin 60 prosenttia yli 35-vuotiaista suoma- laisista työssäkäyvistä on ehtinyt haudutella mielessään ennenaikais- ta eläkkeelle siirtymistä. Kaikkein vakavimmin eläkkeelle siirtymistä harkitsevat 55–59-vuotiaat sekä ne, jotka eivät koe työsuhdettaan vakaaksi ja turvatuksi.

Teoksen ”kompaktia koko- naisvaltaisuutta” kuvaa sekin, että käsittelyyn on otettu myös ohjauksen ja neuvonnan eetti- set näkökulmat aina kantilaisen

etiikan lähtökohdista saakka.

Teemalle on varattu kokonainen pääluku. Jopa erilaiset ohjauk- sen ja neuvonnan metaforat ja analogiat ovat saaneet osansa ja niitäkin kirjoittaja tarkastelee nimenomaan ohjausammatin jä- sentämisen näkökulmasta.

Missään tapauksessa Onnis- maan teosta ei tule mieltää vain ohjauksen teknisen toteutuksen oppaaksi. Kirjaa voi hyvin suosi- tella kaikille niille, jotka työssään joutuvat tekemisiin ohjauksen ja neuvonnan kanssa. Erityisesti

silloin, kun ohjaustyö tulee viran- haltijalle ikään kuin ”yllätyksenä viran puolesta”, teos tarjoaa yk- siin kansiin puetun johdatuksen siitä, miten oma ammattilaisuus voidaan nimenomaan ohjaustyötä vasten jäsentää. Uskon, että kirja toimii mainiosti myös oppikirjana ohjausalaa sivuavissa korkeakou- luopinnoissa. Asiaan vihkiytyvälle teoksen loppuun liitetty kirjal- lisuusluettelo tarjoaa muhkean ja ajantasaisen kuvan siitä, mitä muuta ohjauksesta on maailmalla kirjoitettu.

Juha T. Hakala

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Tutkijoiden johto- päätös on, että mikäli ammatillista koulutus- ta halutaan uudistaa työntekijälähtöisesti niin, että kokemus työn mielekkyydestä säilyy tai parantuu,

Tutkimustulosten mukaan kokousvuorovaikutus koostuu tiedon jakamisesta, tiedon käsittelystä, tiedon arvottamisesta, toiminnasta sopi- misesta, kokouksen organisoinnista sekä

Keskustelijat päätyivät argumentoimaan, että kyse on paitsi yliopistopolitiikasta myös siitä, miten eri historian oppiaineet aivan tekstin tasolla

Eklöf käsittelee kiinnostavasti sitä, miten hyönteiset tunnistavat myös polarisoituneen valon, ja yrittävät suunnistaa myös sen avulla.. Esimerkiksi öisen veden pintaan

Asian voi nähdä myös niin, että tutkimus on tietotuotantoa ja opetus (tiedon)jakelua tai et­.. tä tutkimus on tuotekehittelyä ja

Erityispedagogiikka ja kouluikä on kirjoitet- tu varsin kielitietoisesti: siinä missä erityispe- dagogiikan perusteos Lasten erityishuolto ja –opetus Suomessa (toim. Jahnukainen 2001)

Tietoon liittyviä puheenvuoroja analysoitiin, kos- ka haluttiin tutkia ravitsemustiedon konstruoin- tiin liittyviä asioita, esimerkiksi tiedon rakentu- mista aiempien

Myös ammatillisen koulutuksen reforminkin näkökulmasta olisi tarvetta miettiä näkemystä koulutuksen pedagogisen toiminnan lähtökohdista, oppimisprosesseista sekä opetus-,