Unescon aikuiskasvatusvisio näkymä

160

AIKUISKASVATUS 2/98

K

un Unescon railakas vies- tintäriita laantui ja USA ja Englanti jättäytyivät sivuun YK:n sivistysyhteistyöstä, Suo- men uutisvirrassa havaitsee Unesco-mainintojaenää harvoin.

Poikkeuksina ovat olleet järjes- tön 50-vuotisjuhlinta ja muuta- mien suomalaiskohteiden pääsy Unescon kulttuurinsuojeluohjel- man piiriin.

Toista oli 1960- ja 70-luvuilla.

Unesco koettiin tärkeäksi vuo- rovaikutusväyläksi. “Mutta lii- oittelematta voidaan todeta, että Unesco herättää edelleen kes- kustelua, se tuo esiin ongelmia, kokoaa yhteen maailman par- haat asiantuntijat kasvatuksen, tieteen, kulttuurin ja viestinnän aloilta. Unesco ideoi ja toimii ka- talysaattorina”, kirjoittaa Anne Lammila juuri ilmestyneessä ra- porttikirjassa Aikuiskasvatus:

avain 21. vuosisadan haasteisiin.

Kirjassa on tervetullutta ajan- kohtaista Unesco-tietoa, jatkoa Katri Himman järjestön 50-vuo- tiskoosteelle 1995. Se kertoi

“Unescosta Suomen siltana ava- rampaan maailmaan”.

V

apaan sivistystyön yhteis- järjestön kustantaman ra- portin impulssina on ollut 1997 Hampurissa pidetty Unescon V

aikuiskasvatuksen maailman- konferenssi ja sitä edeltänyt kan- sallinen seminaari.

T

eoksen toimittaja, tri Timo Toiviainen kuvaa ansiok- kaassa johdantoartikkelissaan Unescon pitkää kansansivistys- linjaa. Ensimmäinen aikuiskas- vatuksen maailmankonferenssi Helsingörissä 1949 oli kovin Eurooppa-keskeinen. Suuri osa maapallon varttuneesta väestös- tä unohdettiin: kehitysmaiden luku- ja kirjoitustaidottomat.

Vasta Tokiossa 1972 ote “glo- balisoitui”, kun Adult educati- on hyväksyttiin taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurikehityk- sen edistäjäksi. Työjärjestykseen otettiin keskustelu tasa-arvosta, kansalaisyhteiskunnasta, ympä- ristöongelmista sekä kasvatuk- sesta kansainvälisyyteen ja rau- haan.

Montrealin konferenssissa 1960 omaksuttiin tulkinta kasvatuk- sesta koko elämänpituisena pro- sessina. Siihen sisällytettiin myös ammatillinen koulutus.

Pariisiin 1985 kokoonnuttaessa kehitysmaat nostivat kansojen- sa opastamisen luku- ja kirjoi- tustaitoon ensisijaiseksi yhteis- vastuuasiaksi. Teollistuneet maat korostivat teknologisen ke- hityksen aiheuttamia ongelmia, mutta myös uusia mahdollisuuk- sia tukea audiovisuaalisin väli- nein koulutus- ja kasvatustyötä.

Hampurissa 1997 aikuiskasva- tuksen piiri oli yhä laajentunut, samoin osanotto aikaisempaa kattavampi. Toimittiin jo Inter-

net-maailmassa, korostuneesti länsimaisen (ja japanilaisen) tie- toteknologian tunnuksin.

Toiviainen arvioi suomalaisten panoksen konferensseissa vuot- ta 1985 lukuunottamatta - hy- vinkin aktiiviseksi. Myös Ham- purin kokousta valmisteltiin huolellisesti kansallisessa semi- naarissa. Sen anti on nyt luetta- vissa. Valmistelu oli ehkä liian- kin kansallista. Kansainvälinen näkökulma jäi osaseminaarin varaan. Silloin mm. kysyttiin, onko kansainvälistyminen “pak- ko vai mahdollisuus”.

Unesco määriteltiin “kaukaisek- si minkä tahansa suomalaisen koulutusinstituution todellisuu- desta. Mutta merkityksetön se ei ole. Se on ainoa globaali järjes- tö, joka on määräajoin sekä re- kisteröinyt aikuiskasvatuksen kehityksen että viitoittanut sille maailmanlaajuisesti linjaa.”

J

ulkaisun (ja kansallisen semi- naarin) asiasisältö on jossain määrin hajanainen. Siinä on si- nänsä kiintoisia, mutta kovin monia erillisteemoja: artikkeliai- neisto, kokousraportit sekä vie- lä liitteenä seminaarin esite, oh- jelma ja osanottajalista. Pohdi- taan ongelmia, jotka ovat tärkei- tä aikuispedagogeille, mutteivät liity kuin osaan Hampurin ko- kouksen agendassa asetettuja kysymyksiä.

V

irikkeellisin on Erik Allard- tin alustus “Yhteiskunnal- lisista muutospaineista siirryttä- essä 2000-luvun yhteiskun- taan”. Oivallinen viitekehys ny-

UNESCON AIKUISKASVATUSVISIO

KIRJA-ARVIOITA KIRJA-ARVIOITA KIRJA-ARVIOITA KIRJA-ARVIOITA KIRJA-ARVIOITA

Timo Toiviainen (toim.

1997) Aikuiskasvatus:

Avain XXI:n vuosisadan haasteisiin. Unescon viides aikuiskasvatuksen maailmankonferenssi ja sitä edeltänyt Suomen kansallinen seminaari.

161

AIKUISKASVATUS 2/98 kypäivän aikuiskasvattajille. Al-

lardt kartoittaa murrosten hyö- ty- ja varjopuolet todeten vas- tuunalaisten piirien vähättelevän joukkotyöttömyyden karmeutta.

1930-luvun alun kokemuksista tiedämme, miten työttömät oli- vat laman aikana apaattisia, mutta jälkikäteen radikalisoitui- vat. Muistettaneen mihin suun- tiin?

Allardt suomii Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon yksipuolis- ta markkinahenkisyyttä. Sivis- tyksestä ja taiteesta ei puhuta lainkaan. Oireellista on innovaa- tio-sanan tarmokas käyttö. Ei nähdä eroa luovuuden ja inno- vatiivisuuden välillä. Luovuus liittyy hitaasti syntyviin ideoihin.

Innovaatioissa matka keksinnön toteuttamiseen on lyhyt, olosuh- teet hyvin järjestetyt. Selonteos- sa suositaan innovaatiota luo- vuuden kustannuksella, veteraa- nisosiologi arvelee. Siinä on ajat- telemisen aihetta kasvatustekno- kraateille.

M

aijaliisa Rauste-von Wright jatkaa eräin osin Allardtin linjalla:

- Käsitteet sivistys ja moraali ka- tosivat 1990-luvun alkupuo- lella yleisestä keskustelusta! Ne esiintyivät korkeintaan erillisis- sä arvo- ja moraalipohdinnois- sa. Sen sijaan raha, tehokkuus, nopeat toimenpiteet olivat jatku- vasti esillä.

Reijo Raivola näkee “politiikko- jen kasaavan suoran syy-yhtey- den koulutusponnistelujen ja välille”.

- Ylisuuret ja perusteettomat odotukset koulutuksen kaikki- voipaisuudesta kääntyvät koulu- tusinstituutioita vastaan.

Sakari Kiuru

R

aportissa todetaan aikuis- kasvatuksen tukeutuneen valtioon etenkin 1970-luvulla.

Uusliberaalisen talousajattelun voitettua ei olla varmoja edes siitä, kuluuko valtion ollenkaan ohjata kasvatusta. Asenne hei- jastuu rahapulaan vedoten mm.

sivistys- ja koulutusmääräraho- jen supistamisena.

T

oivottavasti viides aikuis- kasvatuksen maailmankon- ferenssi palautti suomalaisillekin uskoa siihen, että heillä on yhä lupa nojautua kansansivistys- työmme kunniakkaisiin perintei- siin, nähdä tehtävänsä markki- navoimien ehtoja laajempana.

Todetaanhan konferenssin tule- vaisuusohjelmassa 21.vuosisa- dan haasteiksi mm. kansalaisten luovuuden vahvistaminen, de- mokraattisen prosessin lujitta- mien, tasa-arvon ja rauhan kult- tuurin nosto kukoistamaan, kulttuurisen monimuotoisuuden tunnustaminen ja uudenlaisen yhteistyön synnyttäminen val- tion ja kansalaisyhteiskunnan välille.

Unescon Hampurin konfe- renssin, CONFINTEA V esitelmät on julkaistu teok- sessa, joka ilmestyi saksalai- sen Institut für Internatio- nale Zusammenarbeit des Deutsches Volkshochschul- verbandesin Adult Educa- tion and Development -sar- jassa (n:ro 49: 1997).

Teos on jaksoteltu seuraa- viin teemakokonaisuuksiin:

1) Adult Learning and the Challenges of the Twenty- First Century

2) Improving the Conditions and Quality of Adult Learn- ing3) Ensuring the Universal Right of Adults and Out-of- School Younth to Literacy and Basic Education 4) Promoting the Enpower- ment of Women through Adult Learning

5) Adult Learning in a Changing World of Work 6) Adult Learning on the Context of Environment, Health and Population 7) Adult Learning, Media, Culture an New Informa- tion Techonology

8) Adult Learning and Groups with Special Needs 9) The Economics of Adult Learning

10) Enhancing International Co-operation and Solidari- ty.Kirjaa saa järjestön osoit- teella:

IIZ/ DVV, Obere Wilhelm- strasse 32, D-53225 Bonn tel. +49-228 975690 fax +49-228 976955

UNESCON konferens- sista englanniksi

Sakari Kiuru oli Suomen Unesco - toimikunnan jäsen vuodesta 1963 ja puheenjohtaja vuosina 1972- 86. Hän on kirjoittanut kirjan "Suo- mi Unescossa, Unesco Suomessa"

(1991) ja osallistunut kaikkiin Unescon yleiskokouksiin aktiivikau- tensa aikana.