Työwäenkysymyksiä I

T u ru n Kirjap. Osake}-lit. A i --- f< \

D o P L .

I .

K o k o i l l u t

ît. H. a f lír s tit.

g u t hu,

gurun Kirjapainon Osakeyhtiö, 1897.

ty ö v ä e n l iik k e e n

KIRJASTO

suurimmalla kiitollisuudella ja kunnioituksella omistettu.

M 33 >ÖUUM 3 ÄVÖYT

OT 8 ALAW

lik^euraamat tirioitufset einoät itsessään mielestäni ansaitsisi uuhestaan pai*

kattamista, ettei suomalaisetta iivjattisuubetta melkein täydelleen puuttuisi sem?

moisia kirjoja, jotta ainatin pääasiassa käsittelemät työroäenkysymyksiä työroäyj oman katsantokannan mukaan. Näitten nyt sutaistujen kirjoitusten päätät*

ioituksena on nimittäin suuremman porrastuksen ja innon herättäminen Suo*

men työmäeSsä oman asian ajamisessa. 3fo§ kbia saamuttaa ruu*

miittiSta työtä tekemän kansanluokan suosiota, on aikomus edelleenkin jät*

laa samanlaisten kirjoitusten julkaisemista kirjojen eli mipkojeit muodossa.

useampia muutoksia — laajennuksia, lypennyksiä ja kaikenlaisia pa=

rannuksia — on runsain määrin tapahtunut alkuperäisissä „TyömiepeSsä"

ja „sPäiroätepdeSsä" julaiStuiSsa kirjoitukftSsani. esitelmä „ypteiSkunnallU ifeSta siroeySopiSta" ei suurimmaksi osaksi ennen ole painettu.

Turussa 1 p. maaliSk. 1897.

A im o

kirj. ®cro fiurififio, SpömieS.

(julaistu ,,ilom ielessä" n:o 28 m. 1896).

©a nouse aallon lemähisen lailla, 2 )li kahleensa pirstoo kallioon, 3 o aamusi sun rulottelee mailla, 3o keroäthetfesi sun tullut on!

3o rouosisatain periin unestasi, Min uurautti sun oriuusfahleha, 3a tuntemahan opi armoasi,

©t muita halroempi sä ole, ey

@ä roalohon lun muutkin olet luotu,

©t aineen orjana maan maatumaan, 3a korkeampi määräkseS on luotu

£un suola, leipä, tpö ja taisto maan.

©ikS’ oikeutta noufe maalimahan, Min riisti suita rikkaat, mahtaman 3a itse itseäS käp holhomahan.

A f fani, että roieraat maalimat!

3a armotonna hplkää roirsi heidän:

®tt’ lapsi olet roielä toimimaan,

©ä näptä ett’ on kunto, tarmo meidän,

©tt’ pisin plläpidät maailman.

3a äUöS olko tuosta hämmilläsi, 3oS oppis köphppttä he pilkkoisi,

©un kultia eip’ ollut isänäsi, Söaan tpöllä, hiellä hankit tietosi.

©ä isäS’ maita aStu uljuudelta, A f muukalaiSna kulje alla päin!

MaaS’ eteen toimi tpöllä, suoruudella, ftäp tietäS roalonmiittaan tähpStäin!

3o nouse aallon kemähisen lailla, Mi kahiehensa pirstoo kallioon.

3o aamusi sun rusottelee mailia, 3o kemäthetkeS tultuna sun on!

: * .

Pietfän sisässä melfein näkpmättömänä piilee pienen lähteen päilpa mä pinta, sen silmä on melfein ummeSsa. SNutta tarfemmin fatsoen ljuoa maa, että se itfee jofo ilon tayi surun kppneleitä: kppnetroirta mierii jostakin sopukasta, se mierii pljä eteenpäin, funneS kohtaa toisen saman«

laisen puron; molemmat psjtproät pisteen ja saamuttaraat taaS uuben fumppatin. SGBiyboin on näiben luku melfein masjboton laSfea. $ a tuo .pieni alfuläljbe on kaSraanut maistamaksi joeksi, joka uomassaan fulettaa suuria laitooja ja jonka raarrelle komeita kaupunkia rakennetaan. Kuka

<näa tuntisi tuon pienen roaatimattoman metsätä^teen, kun näkee rouolaan -rairran kuohumia laineita!

Tpöroäenliike oli noin rauosisata takaperin tuollainen pieni metsä«

läslbe. 3fa ny f se i® on maistama roirta, joka rauolaana juoksee psjteiS«

kunnan läpi ja jonka ijpökpaaltoja pelätään, pelätään, että ne nieleraät kuiluunsa kaiken sen, minkä ihmiskunta rouosisatojen kuluessa on rakentanut

suurta, mahtaroaa ja ppsproäiStä!

3ia kuinka tpöraäenliike on paisunut noin manaamaksi? — © mis iaän muu ole sitä aikaan saanut kuin pljbiStpinisen aate, sama keino, jo=

ia pienestä lähteestä metsän sisässä teki suuren ja muotaan, meren spliin laskeman roirran.

Eräs saksalaisen sosialismin eteroimmiStä johtajista, f^rebricb En=

cjelS on Englannin tpöroäen tilasta tämän rouogfaban keSfiroaibeilla an«

tanut hynnn surullisen, mutta pääasiassa tobeHisen kuraan. 3in n9i ins5 iin miibenkpmmenen rouoben kuluttua, mimmoinen on se npt? Airaan muuttunut. EräS toinen eteraä Englannin tpöraäenolojen tuntija, ©djuläe«

©aevernits sanoo, että npkpinen sukupolroi, joka rooi ansaita usein aina

ja isoisiinsä kurjuutta. „ S e korkea kanta", lausuu eräs asianymmärtä;

mainen, „johon muutamat Englannin työroäenluokat oraat päässeet, on in maan korkealle kohoaman temppclihuipun kaltainen, jonka mahtaroat piirteet loistamat kauas kuohumalle merelle, näyttäen tähystänette merimiehctle myrskyn ja tyrskyn läpi tien marmaan ja luotettaroaan satamaan."

3 a tähän tosiaan suuremmoiseeu olojen muutokseen on ennen kaikkia raaikuttanut työroäen yhteenliittyminen nhteisiin yhbiStyksiin: sen tunnuS;

tamat sekä yStäroät että raaStuStajat yksimielisesti. Suuleeko S u o m e n työroäeStö, että fttlä on toinen yleinen ura kuljettaraana kuin Englannin ja muun maailman työroäellä?

2)hä enemmän tunnustetaan siroiStyneiSfä ja tieteetlisiSsäkin piireiS;

sä, että tämä yhteenliittymisen aate on paraS keino työroäenkysymyksen ratkaisemiseen: työroäen tilan tobetliseen parantamiseen. 3 a epäilemättä yhteenliittymisen aate raihboin pääsee tykkänään raoitoHe, fiHä ilman tätä keinoa ei saaba asiassa mitään tobellisia tuloksia. * )

Riutta maikka yhteinen keino onkin sama kaikkien maitten työroäeS;

töille, ei siHä ole sanottu, ettei yhteenliittyminen moisi tapahtua eri taroat;

la eri maissa ja eri oloissa. (Englannissa ja enemmiten muissakin suu*

rissa simiStySmaiSsa omat marsinkin ammattiyhbiStykset ajaneet työroäen:

asiaa. @i soroi kieltää, että ammattiyhbiStyksillä meilläkin on hyroin tär=

keät tehtämät, mutta se olisi marmaan yhteiselle asialle suureksi haitaksi*

joS meibän pienissä oloissamme annettaisiin ammattiyhbiStyksitle työroäeS;

tön pääpyrinnot ajettamitsi. Semmoiset puuhat hajottaisiroat työmäen rooimat. Rieillä on ehbottomaSti kaikki pääpyrinnot onnettomat suurem;

mille työroäenyhbiStyksiHe, joihin on liittynyt useampia ammattiyhbiSlyksiä;, koSka ebeKiset tietysti pontemammin moimot matraoa työroäen asiaa.

O n sanottu, että työmäen asia on etenkin yhteiskunnallinen kysy;

myS. Riutta meillä se on roielä jotain muutakin.

Kun Ruotsi aikojen kuluessa kobotti alueestansa toisen kappaleen toi;

sensa perästä, kehoitti sen suurin runoilija kansaansa hakemaan korroauSta- omasta itsestänsä, omasta fisälliseStä uubiStukseStansa. 3 a samoin tulee- Suomenkin kansan tehbä ukkoSilmojen moraksi. Se n tulee omasta itseS;

tänsä hakea uusia elinrooimia. 3 a tapahtuu ennen kaikkea siten, et;

tä sen johtamat kansankerrokset d s e t t a m a l t a s y r j ä l l e k a i k k i i t s e k k ä i s e t h a r a S t u k s e t tobedisetla itsensä kieltämisellä rupeamat työskentelemään alempien, tähän aSti syrjäytettyjen kansanluokkien hymäksi enemmän kuin tähän aSti on tapahtunut. Ruumiillista työtä tekemien;

kansalaisten tila on parannettaroa, heille on fuotama enemmän roatiStuSta*

enemmän maraöisuutta, enemmän oikeuksia — ei maan tyhjissä sanoissa*

maan tobeltiseUa työllä asian hymäksi. Siihen karmitaan paljon uhraat maisuutta, paljon maimaa onnellisempien kansankerrosten puolelta.

*) Aero Sorrin roaltioSfa makuutti esim. ro. 1894 695 työroäenyhdiStykseS*

tä 544, että niiden olemassa olo oli eStänyt palkkojen alentamista!

Piutta fun nämä aiemmat fansanferrofset nousemat yhä korkeamman Ie tietoisuubeSsa, tvarallisuubeSsa ja yarra§tuffs§fa ^yteifen isänmaan hyo- byksi — [illoin nousee myös Suomen kansa yhä korkeammalle, sillein moi se paljon suuremmatta menestyksettä kestää' kaikki ne maStoinkäymiset, käin ki uhkaamat hyökkäykset, jotka sitä ehkä kohtaamat.

S illä , mitä merkitsee joku kourallinen n, s. fimiStyneitä, joS suuri kansa elää köyhyybeSsä, tietämättömyybeSsä ja roälinpitämättömyybeSsä siI- toin kuin koroat ajat lähestyivät? O n aiman oikein sanottu, ettei pään likkö yksin saa rooittoa mihottisetta. Z a niin on kansojenkin taistelussa, johtaja siettäkin tarmitnan, mutta yksinänsä nämä eiroät mitään moi.

Piitä korkeammatta kannatta sotamiehet taistelukentälläkin seisomat, sitä pa«

remmin saamat hbbän johtajansa moiton maStuStajiStansa.

SSalitettamaSti ylemmät kansanluokat eiroät liioin ole tulleet aja«

tetteeksi tätä asiaa, Piutta tosiasiana se sittenkin pysyy. @i Suomen kansa milloinkaan pääse onnellisesti myrskyjen läpi, ettei se ponteroammin ja innokkaammin kuin ennen rupea työskentelemään alempien kansankerros«

tensa kohottamiseksi. Tämän isänmaallisen tchtäroän pitäisi olla elämäSti jokaisen isänmaanyStäroän silmien eteSsä, — se on suurin „ylsteiShyöbyn nen" työ, minkä kukaan nykyään moi tchbä. ehkä ro*e^ tub e a1 ^a' jolloin asianomaiset saamat katkerasti katua laiminlyöntiänsä täSsä suhiees- ja. SDiutta jokainen, joka tobettiseSti harcvsi0“ foco kansansa, eikä maan erityisten pienten etuoikeutettujen kansanluokkien parasta, toirooo hartaasti, että parempiosaiset kansalaiset ymmärtäisivät tämän ja sen takia koko sie=

luStansa toimisivat — a l e m p i e n k a n s a n l u o k k i e n , t y ö«

m ä e n k o h o t t a m i s e k s i k a i k i l l a a l o i l l a .

SNutta työroäeti itsensä pitää ennen muita tehokkaasti ajaa tätä asiaa, sitä enemmän kuin se samalla on työroäcStön oma asia. 3 a tämä

tapahtuu paraimmiten siten, että j o k a i n e n työntekijä liittyy johonkin työroäenyhbiStykseen. S illo in kaSroaa näitten rooima — t y ö ro ä e n o=

m a m o i m a . S u o m e n k a n s a n r o o i ma , roistoin rouStuStaman tomaksi ja Suomen kansa moi luottamuksetta katsoa tulemaisuuteen.

Jöaktioitiscn ään estyso ik eu d en la ajen tam isesta ja ä ä n ia s te ik o n p o ista m isesta .

englannin suuri ajattelija Zohn Stuart Ptitt mäittää, että „se on

mieskohtaista roääryyttä, jos kieltää keneltäkään tuota alkuperäistä oikeutta

äänestää asioista, jotka koskemat hänen etujansa yhtä hytvin kujv kenenkään

muun", „eikä mikään äänestysjärjestys moi olla pysymäiseSti tyybyttämä.

joS sen fauna joku sääty ett ssenfiiö on ehbottomaSti poissuljettu, tasji jos äänestysoikeus ei ole amoinna faifiHe täysikäisille henkilöille, jotka siihen tahtomat osaa ottaa."

Tämä periaate on yhä enemmän toteutumaisillaan kaikissa simiStySs maissa. @i puutu paljo, että ainakin ©uroopaSsa ja Amerikan ?)h^y§5 madoissa täysikäinen, kansalaisoikeutta ja hytvää mainetta nauttima mieS, joka ei ole raararikou alainen, saapi käyttää tätä kansalaiSoikeunaait myöSs kin roaltiottistSsa maaleissa. Tämmöinen yleinen ääneStySoikeuS on ole- inoSsq Saksassa, Ranskassa, ©SpanjaSsa, Tanskassa, Kreikassa, ©meitä siSsä, Belgiassa, BortukaliSsa ja ^bb^SroaHotSfa. (SnglanniSsa maabi- taan siedä maditsemaan rayanarmoon katsoen aiman pieni maradisuuS *), samoin UntariSsa; italiassa saapi jokainen taumdistda alkeiStieboida **) maruStettu mieS äänestää. 3tämadaSsa pyritään pontemaSti yleiseen ääs neStySoikeuteen- Ainoastaan §odanniSsa, Norjassa ja Ruotsissa on suy- teediseSti korkea maradisuuben peruste; roiime mainitussa maassa 1 ,1 2 0 m. rouosnulot tai 1,400 m. kiinteimiStö. Riutta ei missään mikään kansanluokka semmoisenaan ole poissuljettu ääneStySoikeubeSta, kuten @uo=

meSsa työmäenluokka ***). ©e ei ole mikään malokoyta lainsääbännöSsämme.

Ruotsissa esim. omat palkodisetfiit poissuljetut maltiodifiSta ja kunnadi*

stSta maaleista ainoastaan Tukholman kaupungissa (ei muuada).

3 a myöskin IpottanniSsa, RorjaSsa ja Ruotsissa on maradisuuben peruSteeda jokaisetta kansalaisetta maan y k s i ä ä n i . ©uomeSsa on toi:

fin. TilaStottiSten tietojen mukaan moimat ne, joitta kaupungeissa on 16 ja enemmän roeroäyriä, yybeSsä äänestää kumoon kaikki muut. Tämä on tietysti setroä ja kieltämätön rayamatta — rahamalta oikeen loiStoSsaanf).

Olemme kuten muissa maissa päässeet keskiaikaisesta ylimySmadaSta kan=

sanebuStukseit suhteen, mutta olemme sen sijaan joutuneet rayamadan alai*

siksi. Kumpiko on pahempaa, on roaikea sanoa. Rahamalta synnyttää chka mielä suuremmassa määrässä itsekkäitä pyrinnöltä ja roaikuttimia.

Kaikissa tapauksissa syntyy tästä epäkoybaSta hymin armeluttamia seurauksia. Kun koko muun maailman hämmästykseksi selroä roähemmiStö äänestäjien lukumäärään katsoen asettaa kansan luottamusmiehiä ebuSkun- taan, niin moi ehkä sanoa ja onkin ibempänä sanottu, että ©uomen sää=

byt eiroät oikeastaan edustakaan ©uomen kanfaaff). ©e on hytvin maai

*) 2ämä on 250 sinm rouokramäärä. skaioatliuen tgömieS matsaa Englau*

niSsa 325 m. rouokraa rouobeSsa keskimääräisen laSkun mufaan.

**) itämä omat: sisäluku, kirjoitus, laskento, metrijärjestelmä, perustiedot äidinkielen kieliopissa ja alkeiSkäsitpS Uimisen ja kansalaisen roelroottisuuksiSta.

***) 12 §:n mukaan roaltiopäiroäjärjeStgtseSsä. Senaatin väätötsen mukaan on esim. tuhansia tgömieyiä SamoereeHa poissuljettu. §irra Stönnbäck ehdotti fentähden 1688 ro. roaltiopäiroillä, että roaltiollinen ääneStgSoikeuS ulotettaisiin kaikille, jotka eiroät ole palkkauS-säännön alaisina (kaupungeissa).

f ) ffierd pros. (Eanielsonin lausuntoa pnppiSsäädgn istunnossa 2% 94: ,,joS ei tämä meidän oloissamme ole rafjaroaltaa, plulokratiaa, niin minä en tiedä, mitä tuo sana merkitsee".

f f ) 9kiin pitäisi kuitenkin ronltiopäiroäjärjeStpksen J §:n mukaan olla.

radinen osia. $a fun rapapopatat määräämät maalin tuloisen, niin iän*

niStaa tämä feifia roäpempiroaraiSten porrastuksen ja osanoton yleisiin asioipin sekä tekee kansan suuren enemmistön raäliäpitäinattömäkst yleisten asioitten supteen *). Usein tapaptuu roielä lisäksi, että maaliaika on niin sopimattomasti asetettu, että fiten useammat maaliroaltaiset suorastaan eS=

tetään käyttämästä maalioikeuttaan.

Naparoadan puoltajat omat esittäneet etenkin kakfi tekosilta tämän mailan säilyttämiseksi. Ainoastaan roarallinen penkilö äänestää itsenäisesti ja köypä päinroaStom. Uupumattakaan siitä, että siipen riittää pienempi:

fin omaisuus, ei se suinkaan ole totta, että näin tapaptuu. Niin kutsu:

tut raaratliset omat useimmiten siipen määrin ypteiSten etujen kautta toi:

fiinsa kietoutuneet, etteiroät äänestä itsenäisemmin kuin muut. S a käypä moi p 9 rotu äänestän itsenäisesti, kun äänestys on suljettu eikä kukaan tieba, fetä pän äänestää. Toiseksi on sanottu, että se, joka ei maksa roeroa, ei myöskään moi snaba määrätä (neroista maltioSsa ja kunnassa: pän rooist muuten määrätä näinä aiinnu epäsuptaiscsti. SNutta korkeintaan seuraili tästä, että juuri supteinen roeroituS, s. o. pvogreSsiiroinen, saataisiin aikaan roätidiSten roerojen sijaan ja kokemus yleisen äänestyksen maista osoittaa, ettei raanpoiUiSten tätäkään tarmitse liioin pelätä.

2)dä mainituista syistä tulee ebistyspuolueen Suomessa kaikin moi:

min pyrkiä ääneStySoikeuben laajentamiseen siten, ettei työroäkeä suljeta pois maltioHifeSta ääneStySoikeubeSta ja että ääniaSteikko poistetaan tykkä­

nään, Sopima maaliaika on myös aikaan saataroa, joko lauroantai ilta:

puoli eli sunnuntai. $a maikka roaStuS näptaroäSti ypä ebedeen tulee olemaan kydin sitkeä, löytyy kuitenkin kuksi tietä tarkoitusperän lopudisekft saamuttamiseksi. Tulee apkeraSti koettaa taimuttaa yleistä mielipibettä tar:

koitettuun suuntaan. STiiten paljon tädä lamoin moi saarauttaa, näyttä­

mät muun muaSsa Belgian ja Ztnronllan esimerkit atroan selmäSti. Toi- tien keino laajemman äänioikenben saa nmt te mi seksi on se, että padituS esit­

tää asian, kuten mm. 1877— 78 maltiopäimidä, ebedeenkin sääbyide, kun­

neS roaStapakoiset omat kuluttaneet aseensa ja taipumat Semmoisia ryn­

täyksiä kuin m. 1885, ei ijankaikkiseSti kestetä.

©ri mieltä odaan siitä, onko ääniaSteikko peti poiStcttama raai alen- uettama 10 ääneen. QoS tarkastamme kaupunkikuntien tilaStodisia nume­

roita tässä supteeSsa, puomaantme peti, ettei suinkaan miime mainitussa tapauksessa juuri mitään muutosta tapahtuisi aimar. roäpämaraiSten pyroäkji.

38. 1884 maali- ja takfoituSluetteloitteu mukaan oli 16— 25 ääntä omis- tajaiit luku Suomen 29 kaupungissa 1,798 eli 21,, °/„ 6,434 eli 78,2

% roäpäraaraisempia maStaan ja nämä 21,, °/„ omiStimat 41,218 ääntä eli 56,t “ /n koko äänimäärästä mäpämaraiSten eli oikeammin mäpemmätt f uin 16 ääntä omistamien 3 1,883 ääntä eli 43.« "/0 maStaan. 3B. 1896 oli- mat maStaamat lurout 14 kaupungissa 1,646 eli 16,fi °/0 8,265 eli

« 3 ,t°/o maStaan 38,507 eli 51,2 °/0:da ääniä 36,524 eli 48,S %

*) Jämän seikan on Mill sangen launoputjelianSd esittänyt.

roaStaan. ZoS 10 tulee forfeimmaffi määräksi, oli n). 1884 samojen laSfuperuSteitten nojalta 9 — 10 äänistä 3,009 eli 36,3 % ronhempiää:

nisiä 5,223 eli 63,5 °/0 ja edellisten äänimäärä 29,906 eli 63,5 0/°

17,641 eli 3 6 , , roaStaan; fiiS äänimäärä ja aäniroaltaiSlen tutu päin:

roaStaiseSsa prosenttisuhteeSsa toisiinsa. 2B. 1896 20 kaupungissa taa? 3,348 eli 29,,, "/f, 7815 eli 70,, roaStaan 33,194 eli 57,0 °/0:lla ääniä 24,393 eli 42,, °/0 roaStaan. SBaratlisuubelle jääpi sittenkin ä ä r e t t ä : m ä n s u u r i roaifutuSronlta, foSfa 9— 10 ääniset ehbottomaSti, jo§

oraat jotenlin pfsunielisiä, määräämät maalin tuloisen, ¿¡a roaifta suhbe 63,3 36,5:een eli 70,, 29,(,:een on selroäSti ebullisempi luin 78,2 on 21,c,:aan eli 83,, 16,„men ja mailla 9— 10 äänisiSsä on paljon suuremmassa määrässä siroiStpS ja tobeOinen intefligenssi taraattaraina luin 16 — 25 äänisi?sä, joista useammat oraat marssimisia pääoman ebuStajia, e i 1 u i=

te n t a a n t p ö ro ä t i j a n o t t a ro a § t i n p t f ä ä n p ä ä s e roai s i u 11 a m a a n ro a a 1 i n t u l o k s e e n , etentiu jo? roielä lisäisi pibe:

tään 400 m. ääniperu?teena, s. o. raaabitaan 800 m. rauositulot 1 äänen saarauttamiselsi. SBarma tuitentin on, että tpöroäeltä ja alemmilla san:

santerrotsiHa on ainatin ijytä paljon etuja roaltioSsa raalraottaranna tuin pliluokalla ja foSfa tämä raalroouta suurimmassa määrässä tapahtuu ebu§:

funtalaitofscn lautta, on luonnollista, että aialuotan tässä tulee saaba enemmän sananroaltaa tuin ennen. Za alemmat fcrrotset oraattin tähän täplän oileutetut, sillä ne tartuttamat enemmän tuin muut tpöliääit tan, salliSroarallisuutta ja matsaroat suurempia roeroja. spiStoria näpttää, että kun ronlta on roaait plituofan läjissä, tietää tämä tpUä hanttia itsellensä kaikenlaisia etuoikeuksia alemman kansan kustannuksella ja ettei ebeS tor:

feampi firaistps poista itsettäisppttä tässä suhteessa. SöaSta tun ¡otan setiä kansalaisella on phtä suuri sauanroatta pteisiSsä asioissa, se on, ptsi ääni (ilman roarnöisuuben perustetta), moi spptlä sanoa, että t o t o k a n s a (eiroättä maan ptsitpiset kansan kerrokset) päättää näistä ptei|l?tä asioista k o k o k a n s a n h p ro ä t s i. Alemman tähän aSti sprjäptetpn tansauluotan tulee sen talia tarmokkaasti ponnistaa rooimiaan siihen suuntaan, että pleinen ääneStpSoitcuS saabaan aitaan sekä taupungeiSsa, että maalla ja etenkin on roäspmättömäSti tpöStentcleminen, että niissä kaupungeissa, joissa jo lo ääntä on korkeimpana määränä, pleinen ääneStpSoifeuS mitä pitemmin pää:

see maltaan, Suomen kansa, jonka teStuubeSsa jo 30 rouotta fansafou.- lulaitoS on ollut roaifuttamaSsn, ei tarroitse (Suroopan ja Amerikan siroiS:

tpSmaiSta jääbä niin takapajulle, tuin se npt roalitettaroaSti on äänesti;?:

oifeuben, kansan taQiimmau ronltioKisen omaisituben suhteen.

^ ijö a jn n fyfnm tim iincn.

(SräS smeitsiläinen pappi lausuu seuraaroaSti tästä fyfpmpffe^tä:

„futcn tunnettu, on "roapunjuhla etupäässä määrätty osoittamaan työrcäen halua työajan lyhentämiseen: kahdeksan tunnin työ, kahdeksan tunnin uni, kahdeksan tunnin mirkiStyS on roapunjuhlau tunnussana. Ntoni on tästä ottanut syyttääksensä työmiehiä työnkammoSta. ZntomieliseSti ja juhlalli:

seSti puhumat he „melmollisuubeSta työhön", mutta imalliseSti polkemat he jaloillaan kansan maatimaa „oikeutta työhön".

(Sihän kukaan kiellä, ettei työkansassa, kuten muissakin kansanluokissa, löydy kyisin yksityisiä laiskoja ja työtä kammoksumia henkilöitä, mutta yleensä syyttää työroäkeä laiSkuubeSta ja melmollisuutensa laiminlyömisestä

— mikä usein tapahtuu — fitä ei kenenkään pitäisi uskaltaman tehbä!

Kuka rakentaa palatsit, joissa nuikamaSti asutte, kuka tekee leibän loaatteenne, pcilinne, huonekalunne, kaikki nuo lukemattomat esineet, joilla hienostettane ja koristatte elämäänne, kuta rakentaa rautatiet ja höyrylai:

mat, joibcn atouOa te mukaroaSti matkustatte maitten ja merien y li?

Puhutaan tyhjäntoimiStajista ja päimäumarkaista: eikö niitä ole niin tuonta säätyhcnkilöä, jotka muosittain tuhlaamat tuhansia, eireätkä kykeneft omien käsiensä työllä ansaitsemaan kuppia kahmiakaan? Eikö suur- kaupunkiemme kabuiUa juokse kyHäksi nuoria keikareita, jotka julkeasti näyt;

täroät työnkammoansa ja irStaisnuttansa itse purnussaan ja liikkeissään, nuo häpeämättömät, prameilemat norfkailijatl @en sijaan että niille nyt nauretaan, pitäisi saattaa nuo nokkamat, keppiä heiluttamat kadun mittai-- lijat työhuoneissa jnrkeensä!

Tähän työnkantmou syytteeseen liittyy aina myös toinen tuhlaaman suudeSta ja irStaisuudesta. Soppulause kuuluu usein: „työinicS ei pysy kotona, ei säästä mitään, maan syöpi ja juopi koko ansionsa". Näin pu*

hu

at monasti kyllä juuri ne, jotka ainoasta ateriasta antamat summan, jolla työroäenperhe rooisi tulla toimeen monta päimää ja monta miikkoa:

fin, — jotka kellarissaan pitämät kokonaisia pattereita hienolla miinitlä täytettyjä pulloja ja joiden luona samponjaa runsaasti roirtailee

(Jit tahdo kieltää irStaitten, häminncitten työmiesten olemassa oloa, maan minä huomautan, että juuri työroäenyhdiStykset poistamat semmoisia ja asettamat jäsenilleen maatimuksia, jotka eimät sorni ruokottomuuden ja keroytmielisyyden kanssa yhteen.

aRuuten, miten ristiriitaista: kaikenmoisilla tyhjillä ylistyksillä koe, taan saada kansaa taroaroita ostamaan ja kun kerran työmies jotain haun kii, joka ei kuolemiseen ole tarpeellista, silloin syytetään häntä tuhlaan»:

seSta! Kauppapuoteja ja pasnaria koristetaan kauniimmaSti, puoti-ikkunoit- ten somistamista harjoitetaan taiteellisesti ja toiselta puolen maaditaan.

että kansan suurin osa joka päimä haluttomasti |a ilman taipumusta oS,

tamiseen kämisi niiden ohitse. _

Totta tosiaan, minä torjun tuota yleensä työmäkeä maStann nuS»

kattua syytöstä työnkammoSta ja tuhlaamaifuudeSta. Niitenkä rnoisi muiu

m i ja tatin usein foto perhe ott elätettäroä?

VJutta miniä tnhben fitte työmäfi inaatii työajaunyhennyStä ? © i- ro e e 11 i s i S t ä, t e r r o e t j b e l t i f i e t ä ja t a l o u b e l l i f i S t a

syistä."

Näin tuo sroeitsiläinen pappi eräässä puolueettomassa aifakauSkir=

jaSsa. Tarkastakaamme noita fotmen spgtä hiukan lähemmin, ©elroä on, että, fun työntekijä soapi enemmän roapautta työstä, moipi hän fäpt=

tää tätä aikaa perhe-elämäänsä roarten, eteniin lastensa faSroattaniiseksi;

iuit hän sitä mastoin nyt monasti roaait unessa moi seurustella perheensä fanSsa. Za hän saapifin täten enemmän halua fotielämään ja jättää juo=

inisen ja muun irStaisuuben, johon hän on taipumaisempi, iun koroin roäs syneenä palaa työstään. ,Piän moipi myös saaba aikaa tietojen hankki:

miseen ja iansalliSten roelroodisuufsieu täyttämiseen fofoufsiSsa ja seuruS:

teinissä. On fydä roäitetty, että suurempi joutonifa tuottaisi työroäede enemmän aifaa tämän ajan roääriiikäyttämiseen ja epäilemätöntä on, että moni sitä määrin täyttäisi; mutta nähtäroäSti on tuo mainittu maStaroäite yhtä miisaS fuin että roirfamiehctle pitäisi määrätä suunnattoman paljon mirfatuutia, ettcimät roäärinfäyttäisi joutoaifaansa. ©en tähben, että muu*

tamat joutoaifana maipuiftmat maiffapa irStaisuuteenfin, ei saa eStää eteen:

päin pyrkiroiä ebiStyinäStä ja tämä tapahtuu juuri silloin, luit työaifa on liian pitfä. Z a mannaa 011, että mitä innoffaammiu työtä s a m a l l a teh, bään työfansan kohottamiseksi faifilla muidafin aloilla — ja tämä fäypi juuri lyhennetyn työajan lautta hclpommalsi — sitä mähemmin työfan:

saa löytyy, jofa täyttää joutoaifaansa määrin.*) T y ö a j a n t y h e n t ä=

m i n e n o 11 f o t o f a n s a 11 f o h o 11 a m i n e n s i m e e t t i s y y:

b e S s ä j a ä l y f f ä i s y y b e S s ä.

Niutta se oit miclä enemmänfin. On 11 . s. matemaattisesti tark:

taan määritelty, että fun ihminen liiallisella työllä rasittuu, tarmitartn n e l j ä fertaa niin paljon lupa-nifaa entisten rooimten saarouitamisefsi.

Za yli 10 ja 11 tunnin menemä rasittama työ on ehbottomaSti terroey:

bede roahingodiSta, marfinfin fun se tapahtuu epätermeedisiSsä ja aittafin suurimmaksi osaksi suljetuissa huoneissa. Työmiesten pitäisi paljon cuetn:

män liiffua ulkoilmassa perheinensä. mutta siihen nyt on ani mähäit aifaa.

T y ö a j a n l y h e n t ä m i n e n on t e r m e y b e 11 i s e S s ä s u h- t e e S s a m ä 1 1 1 ä m ä 11 ö m ä n t a r p e e l l i n e n .

TaloubediseSsa suhteessa rooittaa työntekijä useimmiten työajan ly:

hcntämiseStä mähemmin kuin moni otaksuu — enimmäkseen hän ei rooita mitään, ei ainakaan lähimmässä tulemaisuiibeSsa. ZoS työntekijä ponniS:

taa moimiansa roähemmäSsä ajassa niin, että tuotanto tulee yhtä suureksi kuin ennen pitemmän työajan maditeSsa (esitän alempana muutamia kit:

' ) ffi o f e m 11 S esim iiu S t r jt in S t a , jo S ja 8 tu u tin en ty ö p ä iirä n yt on o.iman

y le in e n , r n setinään ia m arm aS ti tob iS tam it, eitä, ta a ty ö a ifa on !yf)em ;etty, on m y ö s ju o p p o u s ty ö n iie jjissä roähen tyiiyt ia sitm ö ty s is a rra S tu E H faSioaneet.

moainattomia tohistuissa eri maista), et tgyeinpi työaika tuota yänetie- mitään laloubelliSta moittoa, inieläpä tooilto moi muuttua joksikin matsin- goksi, joS palffa jääpi airoan samaksi. Työntekijän rooittoa termeybelliseSsä;

suhteessa on riiinifään usein maifea mitenkään annostella, fun työn suu­

rempi moimaperäisyyS on psstä rasittama tuin entinen pitempi työaika Ptutta märempi työaika antaa aina työntekijälle suuremman tilaisuuben henkisesti ebiStyä ja tämä maikuttaa roi^boin siihen suuntaan, että hänen etämänmaatimutfeusa kaSmamat ja siis myöskin maatimufset palfan ja ter- meyben suhteen. ® iflä se on kieltämätön tosiasia, että tietorikas työmies, on paljoa rcaatimampi tuin tietämätön, eitä tyybykkään taitteen, tuteu se, jota ei mitään tietoa ote saanut, eitä ymmärrystänsä ja älyänsä ote ke- hittänpt. SimiStyS on tpömiehetlätin tornin matjtama ase — ase, jota terran raiepi tpömäentuofantin maStuStamattomiin n>oittois)iit.

Suurin ruagtugtug, tun nogtetaan fpspmpg työajan lyhentämisestä, tutee työnantajien puoletta, fogfa tuulemat, että yeibän ansionsa sen fautta mälittömägti mähenee. 3 a fuitentin on tämmöisessä luulossa niin roähän perää, että tosiaan kannattaisi heidänkin terran karummin tuttia asiaa.

Asian taita on tobettisuubegsa aiman päinroagtainen ja todistukseksi esitän täSsä muutamia esimerttiä

EräS roerhotintehkailija Berliinissä ^einricb greese on itse selittänyt, mitentä hanen tehtaassaan mä^itetten työaifa työnnettiin setä työntefijäin että työnantajain motemmanpuolisefsi tyybytytsetsi. Ennen muotia 1884 pibettiin setä yö- ja sunnuntaityötä että myös 9 — 14 tuntisia työpäi- mää mälttämättömänä. itttutta työmieStensä feboituffe^ta poisti työnan­

taja ensin mainittuna muonna yötyön ja ro. 1888 lisäisi sunnuntaityöni iin. SaSkieSsaan tuotannon setä ennen että jätteen muutosten, huoman isän, että se oli sama; marsinfin tetimät työmiehet sunnuntaina ja etenkin maanantaina niin meltoSti työnsä, että molemmista päimiStä ei syntynyt enempää tuin yksin maanantaina SB. 1890 sääbettiin tehtaassa 9-tunti- nen työpäimä ensin toetteetsx ja, kun tuotanto ei siitä mähentynyt, makt- naiseSti. 3 a samatta poistettiin myös ylityö, greese oli esim, ennen pakkaajillensa maksanut ylityöstä, mutta tun hau poisti ylityön ja sen sijaan antoi m ä ä r ä a i k a i s e s t a työstä palfanforoitufsen, huomattiin, ettei tarmittufaan noita ylitunteja. SZBiyboin määrättiin 8-tuutinen työ- päimä ja merkillistä kyllä ei tästäkään muutoksesta kumpikaan, ei työn*

antaja eikä työntekijä, taloubeHiseSti kohottanut mitään, maikka t a r k a t taskut koko ajasta pibettiin. 3a kaikeja kummallisinta oli, ettei konetyöS­

säkään, joSsa yleensä mäitetään lyhyemmän työajan maikuttaman työnan*

tajalle tappiota, tämmöistä syntynyt: — työntekijät olimat sitä huoletti- sempia, tarfkaamaisempia ja ahkerampia, mitä enemmän työaika lyhennet­

tiin ja he ijten pääsitoäi orjamaise-ia tilastaan.

Rokhauin rautatehtaassa Bölsmiösä työskenteli sen johtajan oman ilmoituksen mukaan ennen kaksi rouorokuntaa, kumpikin i'2 tuntia klo 6

— 6. huomattiin aiman selroäSti, että työmies ensimmäisinä 6 tuntina

teki reippaasti työtä, mutta että työajan toinen puolisko kului jotenkin

sspÖbyttömäSti etfä koneitten moimaa täye§fääti täysin käytetty. ©idoin muutettiin olot niin, että kolme nmorokuntaa työskenteli fto 4 — L2— 8

— 4 . Täten fain>at ttjöinieyet enemmän mapautta, yötyö, tuli eri muoro- kunnille maan sota kolmas miikfo ¡a tgöntefisä sai srjöbä päitvällisen per- Reensä kanssa totona rauhassa, maikka asuifin kaukana työpaikalta. Tuo­

tanto oli 8 tunnissa yhtä suuri kuin 12 t — soS foyta ei aiman e n ­ s i m m ä i s e 3 s ä kuussa ; (siiliä, maloa ja moibetta säästettiin, tuotan­

non sisällinen armo foyosi, koSka työmiehet Iphpemmädä tpöasada tpöS- kentelimät suuremmalla innolla sa tarnuubeda; kun pksi rouorotunta tuli lisäisi sa entiset tekiroät phtä palson tuin ennen, kaSrooi tietysti tuotan­

non toto määrä. Täten moi tehbaS rnafsaa faifiOfe tpöntekisöideen s u n­

r e m m a n p a 1 1 a n f i n. 3ia kolmannen muorotunnan ottaminen tpö- hön antoi tässä tapauksessa luonnollisesti u s e a m m i l l e t y ö n h a k u s o i l l e k i n työansiota sa toisin sanoen mäkeäsi työttömien lukumäärän.

jotenkin sama on järjestelmä ja tulokset Brunner, SOionb & Eo:n kemiadiseSa fteytaaSsa Englannissa (3 muorofuntua) Tpöasan lyhen­

nys on tuottanut suurempaa säännödisppttä sa siimoutta: tehbaS an­

taa kerran muobeSsa säännöllisille trjömieyille „soutomiiton" täpbedä palkada, sa yhä mähenimäit on upt niitä, jotka kabottaroat soutoroiii- tonsa säännöttömppbedä sa suoppoubeda SBalppauS tpöSsä on fil- minnähtämäSti suurempi — ei enää taroata tpönsä roiereen nukfu- neita työmiehiä ia termepbenkiu tilaa mäitetään paremmaksi kuin ennen, maikka tpö npt on paljon moimaperäisempää laatua. — NuhtinaS 'pask- seroitsch'itt paperitehtaassa uJiobileroin kuraernementiSsa SBenäjädä on mel- tein samanlaiset muutokset toimeenpantu. TpömieSteu lukumäärää ei ole sauottaroaSti lisätty, mutta se on saettu kolmeen 8-tuntiseen rouorokuntaan.

yötyökin keStää npt tietpSti maan 8 — 4 (ennen 12 t.); joka kolmas sun­

nuntai on täpbedeen mapaa (ennen ei odut yhtään sunnuntailepoa), palkka on sama sa teistään rooitto yytä suuri kuin ennenkin. — NluutamiSsa SJiährenin kiroihiilikaimoksiSsa on tpöaika lyhennetty 1 1'/2 tunnista 9:ään sidä seuraukfeda, että tuotanto on noussut 8°/0:da sa tpömieSten palkat 2 2 '1 /„:da. ©amada on kuitenkin liikkeessä tehty muutamia muitakin pn- ramtuksia. Piuuadakin on samoin tobiStettu tpönantajien puolelta, että tpöasan pituuben roähentäminen on selmä, numeroissa laSfettaroa etu yhbedä eli kahbeda tunnida. NlerkidiStä on, että leipuriammatiSsakin tämä pitää paikkansa, kuten tilaStodiset tutkimukset ©aksaSsa miime aikoina omat osot- taneet.

Nämä esimerkit riittänemät täpbedeen tobiStamaan, että tpönanta- sat turhanpäiroäiseSti maStuStaroat tpöasan Ilmentämistä. Ainoastaan rauta- sa ratateidä on lyhennys epäebudinen tpönantasade, mutta kun näitten liikkeitten uubemman yhteiskuntaopin mukaan aina pitäisi oda soko maltion tahi kuntien haduSsa, soitten tulee etenkin katsoa heikompieu fan- salaisten hyötyä, ei sitä seikkaa ole palson lukuun olettama. nytkin on Englannin roaltio sa useammat sekä englantilaiset että muut ulkomaa­

laiset kunnat näpttäneet pksitpiside prittelisöide hpmän esimerkin säätämädä

muun muassa syntynyt se hyöty, että yleensä omat saaneet pnlroetukseensa paikkakunnan paraimmat ja fiiiuoimmat työntekijät, jotka täybedeen kelroodn [eda työdään oraat törmänneet raähennykfen työajaSsa. ©aina seuraus olisi tietysti myös ykfityiftde liikkeille, jotka panemat muutoksia toimeen.

3 a että työmiehet tämmöisestä muutoksesta joskus rooiflroat saaba suu*

remman palkankin (muitten etujen lisäksi) ilman työnantajan raahinkoa, näyttää Diothau’in tehtaan menettely ja mainittu esimerkki ©nglanniStu antaisi aihetta toiroooti, ettei työn suurempi rooimaperäisyySkään roahin- goittaisi työntekijäin terroeyttä. ZoS nämä mokeinmat seikat saamat roah- miStuksen tulemista kokeista, ei enää löyby pienintäkään syytä roaStuStaa työajan lyhentämistä, sama sitte, joS asettuu työnantajan tahi työntekijän kannade. Vilittä nytkin täytyy empimättä mäntää, että sekä työnantaja että työntekijä moi huoleti ajaa työajan lyhentäniiSkysymyStä. Ainakin tulee jokaisen työnantajan tehbä kokeita fidä ehboda, että joS tuotanto mähenee, entinen työaika palautetaan. Olen makuutettu, että nämä kokeet useimmissa tapauksissa onnistumat, j o S t a r k k o j a l a s k u j a pt be=

t ä ä n j a t y ö r o ä k t i t s e h a r r a s t a a a s i a a , ©idä se raaikutin, joka juuri koko tämän suuren muutoksen tekee mahbodiiekst, on työroäen into, jotta rooisiroat suureinmida ponniStuksida tuda melkoisen ebun osat- lisiksi. SDiutta useimmiten eiroat työnantajat ymmärtämättömyybeSfään tiebä kyttäffl antaa armoa t ä l l e m a h t a m a l l e r o a i k u t t i m e l l e . 3 a kuitenkin on kieltämätön tosiasia että e n g l a n t i l a i n e n t y ö ­ m i e S n y k y ä ä n 10 t u n n i s s a s a a p i y h t ä p a l j o n a i k a a n k u i n k a k s i r o e n ä l ä i S t ä 16 t u n n i s s a Vtutta ei tässä kyl­

Iin. Kun työnantajat lyhentäroät työajan, hakemat he toisetta tamada kor- mausta tämän muka tuntuman roahingon johboSta. £e koettamat ebistää liikettänjä teknidiseSti, rupeamat käyttämään parempia koneita, tekemät joS- iuS uusia kekjinnöitäkin, järjestämät asiat käytännödisemmin (muun mu:

aSsa roaihteleroida työntekijäkerrokjida), sanada sanoen ebiStyroät itse am:

maninsa hoiboSsa ja saamat täten tuotantokustannukset liikkeestänsä mä-

^ennetyiksi. 3 “ tämmöiseen kehittyneempään liikkeeseen, etenkin hienompien, Slykkäifyyttä ja täSmädisyyttä roaatimien ja juuri liikettä ebiStyttäroien ko­

neitten hoitoon tarranaan taas toiselta-puolen malppaitta ja raäsymykseStä roapaita työntekijöitä, ©emmoinen liike tulee raihboin helpommaksi, sen tuotanto on kaikkein halroin. Kumoamattomitta numeroida moi esim. tobiSs taa, että täten (Englannin teodisuubeSsa, jossa työaika on lyhyin (Suroo- paSsa, tuotantokustannukset omat mähemmät kuin missään muuada ja että se on yhä maan marttunut m u i t t e n m a i t t e n k u S t a n n u k - s e 11 a. 3ntiaSsa tekee kehrääjä 80 t u n t i a työtä ro i i k o S s a ja hänedä on melkein s a m a m i i k k o p a t k k a k u i n t u m a l l i n e n p ä i r o ä p a l k a on E n g l a n n i s s a , mutta yhtä hyroin saapi engl.

iyömieS noin 5 6 m i i k k o t u n n i s s a paljoa h u i m e m m a l l a

pumpulilankaa toimeen. 3 “ setmä on, että tädä tamada k o k o k a n-

s a l t i S o m a i s u u S kaSroaa, kun muut kansat eimät liioin kykene ktl-

panemaan, ja tgöroäcnfiii roarallisuitS fo^aaa täten roäliÖiseSti, foSfa fiöe moi maksaa kansan karttuneesta omaisuubeSta ys)ä parempia työpalkkoja,

©ikä soroi mätääkään epäikkä, että juuri työajan lyhentäminen on etupäässä

©nglannin teoHisuubelle muitten ©uroopait maihin merraten tuottanut estottoman etemämmyyben. *)

yksityisesti moi tietysti tässä kysymyksessä saaba monta rooittoa.

Niutta myöntää täytyy kuitenkin, että suurin osa työnantajista on siksi järjetön ja maliStumaton, etteimät ilman pakkoa ja lukemattomia ftreikkejä pane muutosta toimeen, eikä työmäki moi nääntyä nykyisten olojen alla, kunnes työnantajien suuri enemmistö snapi kyllin maliStuSta. Tässä on sama asia kuin kansakoulupakko. ®altion tulee raaliStuneimpien ebuStajienfa kautta säätää pisin työpanoa sekä myöntää ylityötä maan komia ehtoja maStaan, jotta tuota lakimääräistä pisintä työpäimää ei ylityöllä pilattaisi.

On pelkkää lorua, kun mäinkään, ett’ei saa kieltää toiselta työntekoa kuinka kauman smn iasboo, se on: ei saisi kieltää omansa ja toisten terroeyben pilaamista, sillä joS muutamat tekemät ylityötä, täytyy muittenkin kilpai;

kun takia seurata mukaan. Sapsilta ja naisitta on useimmissa maissa jo tämä rnapauS kielletty (eikä e n ä ä juuri kukaan miitsi sitä moittia) ja samasta syystä moi fitä jo kieltää täysikaSmuisilta miehntäkin. Kun smeitsiläinen 11 tunnin normaalityöpäiroä ro. 1878 sääbettiin, ennusten tiin turmiota ©roeitsin teotlisuubeHe: — tähän saakka ei siitä mielä ole kuulunut mitään. Saksan suurin historioitsija Ranke on kutsunut sapatin määräämistä „orjien mapauttamisekfi" — tämä orjien roapauttaminen tulee roaSta normaalityöpäiroän säätämisellä täybelliseksi.

ZoS joku pisin työaika esim. 10 t. päiroäSsä lain kautta määrättäsi siin, niin läksisi tästä sekä työnantajille että työntekijöille m o l e m m i n : p u o l i n e n h y ö t y . Niutta koko Suomen (ansa kostuisi tästä mielä enemmän. Sen kansaQiSroarallisuuS kohoaisi suuressa määrässä ja sen sisällinen rooima kaSroaisi aaroiStamattomaSti, kun sen lukuisin osa olisi hyminrooipia, terroeitä, tyytyroäisiä ja ymmärtämäifiä kansalaisia eikä, kuten nyt, roäsyneitä, sairaloifia ja yhä enemmän tyytymättömiä — työjuhtia.

*) Teissä muistutettakoon siitä, mitä Englannin eteroin historioitsija Macaulay (tue: Maköole) eräässä 22/5 1846 pibetySsä puheessaan on lausunut: „joS me käsi:

läinnte ihmistä ainoastaan kaupan kannalta, joS hän meibän filmissämme on aino­

astaan kone roiHalangau tahi kalikoon roalmistamifekfi, älkäämme unohtako», miten hienoa ja ihmeellistä rakennetta hän on . . . . Sahtoisitteko kohbella Englannin roapaata työmieStä kuin pyörää tahi telaa? Olkaa roormat siitä, että koroon työn, joka liian kauan joka päiroä jatkuu, eStää ruumiin maatumista, eStää sielun maatumista, ei jätä mitään aikaa jäleUe terroeelliselle liikunnalle, ei mitään aikaa henkiselle kehkeytymiselle, täytyy roahingoiitaa niitä ominaisuuksia, jotka omat tehneet isänmaamme suureksi . . . . En milloinkaan tuule, että se, mikä tekee kan»

san tDoimatkJommaksi, termeemmäksi, ymmärtäroäisemmäksi ja paremmaksi, mihboin rooist tehbä sen köyhemtnäksi 3oS meibän kerran täytyy luopua ensimäi»

seStä paikasta kauppakanfojen keSken, silloin emme tule sitä luomuttamaan surouSta huonontuneille kääpiöille, maan jollekin kansalle, joka sielunsa ja ruumiinsa puo»

leSta on erittäin rooimakaS."

Puitta eCtei roaitio rybbtj asiaan säätämällä nonminlityöpäiroää ja etteiront työnantajat tahdo ruveta ymmärtämään ajan vaatimuksia, lienee tepsiroä feino, että t y ö n t e k i j ä t y h ä e n e m m ä n ra e n y 11 ä m ä t a i k a a t y ö t ä t e h d e s s ä ä n *) tahi, kuten yleensä ulkomaitta, streikfaaraat, k u n t i l a i s u u s on s o p i m a — sidoin aSturoat ehkä ajan raaatimukset selraänä asianomaisten silmien eteen.

t E i j ö i u y o i s f a .

sPros. Seriitg, jota katsotaan tarkaksi tutkijaksi työlakkojen alatta, lausuu Englannin työlakoista seuraaronsti: „ei kukaan, joka tutkit Englan»

uin yhteiskunnallista historiaa, raot kieltää, että sen lyöroäen nykyinen ase­

ma ainoastaan työlakkojen arautta on ollut saaroutettaraissa." Z a hän arroelee, että ne toieläkin, kun työnantajilta puuttuu ymmärrystä ja hyraää tahtoa, oraat tarpeen. Tunnettu on, että Englannin työraäeu asema ny»

kyään on korkeampi kuin m i s s ä ä n m u u s s a m a a s s a sPros. ®om- hart, joka niin ikään on huolellisesti tutkinut Ztalian työlakkoja, on sitä mieltä, että työlakot oraat raälttämättömäSti kaSraamaSja, mikäli pääoman maikutuS ja raolta kaSraaroat. E n tahdo iuoba esiin muita todistajia, (prof. Schmotter y. m.) SDielfein uaurettaraa on sen takia kuulla meillä muutamien „työnyStäroien" raäittäraän yhtä ja toista airoan raaStaiseen suuntaan, ikään kuin olisi m a h d o l l i s t a k u l k e a e t e e n p ä i n a i ra a n t o i s e l l a t a ra a 11 a k lt i n k oko m u u s s a s i ro i S- t y n e e S s ä m a i t m a S s a ja päästä kaikista taisteluista saarouttamal»

la kuitenkin sanottamia tuloksia. SÖähäymmärtäroäinenkin käsittää, että ainakin nykyään on melkein mahdotonta pyytääkään, että toinen luopuu varsinaisista eduistaan kauniitta puheitta. SlinoaStaan kun hänelle on ihan

*) SäStä huomautuksesta on nostettu suurta melua, 3a kuitenkin on asia mitä yksinkertaisinta taatun, Kun työsopimus tehdään päiväpalkan perustuksella, ei s o v i t a mi n k ä ä n ai r oon v i s s i n t a v a r a m ä ä r ä n ai kaan»

s a a m i s e s t a t y ö p ä i v ä n k u l u e s s a ja j u u r i sen t a k i a onkin ru»

toettu paljon käyttämään kappatepatkkaa. työnantaja voi siiS kiiruhtaa työtä niin paljon kuin mahdollista omaks i eduksee n s. o. korottaa työn voimaperäisyy»

ben ja tuoitavoisuuden (ja sen usein tekeekin eikä siinä ole mitään epärehellistä), mutta toiselta puolen on työntekijäkin yhtä oikeutettu päinvastoin vähentämään sitä, joS hän esim. täten luulee v o i t t a v a n s a lyhennettyä työaikaa. Summalla»

kin puolen on menettely aivan moitteeton sekä juridiseSfä että siveellisessä suhteessa, joS tahtoo harjoittaa oikeutta k u mp a a k i n puolta (ei vaan työnantajia) kohtaan.

2 ässä ei yhtään ole kysymys r e h e l l i s y y d e s t ä t a h i e p ä r e h e l l i s y y , b e S t ä, vaan asia on puhdas kysymys e dui s t a , 2)!utta joS jompikumpi puoli ei ole tytyväinen, voi hän purkaa välipuheen noudattamalla sovittua tahi laillista ylössanomiSta.

2

fclujä, että tyän rytytymällä taisteluun kadottaa enemmän fun peräytyini- setiä, on tyän yleensä taipuroainen myönnytyksiin ¡n tietysti oioatfin ro«a- timufset enfin siirooSti, roaitfa ponteroaStifin cfitettäioät. ©äroyisää me­

nettelyä on enfin aina koetettaroa. Riutta sutyteeHiseSti tyarrooin fe aut­

taa, futen useammat tapaukset meilläkin osoittamat, koSka on täytynyt ryty- tyä lakkoihin.

Työlakko on itsessään aiman laillinen keino, joS ei sopimuksia riko­

ta, ja kuinmalliStatyan olisikin, etfeimät 19 ö m i e § e t kuten muut kansalaiset, faifi roapaaetytoiseSti olla työtä tekemättä, joS tye niin tyyroäffi katsomat. Riuutentyan olisi o r s u u § olemassa, s. 0. työpakko. 3 a kuiten- fin sopii mainita, että tämä orjuus s i r o i S t y n e e S s ä ntailmaSsa roaS- ta meibäu rouoftsaballamme on poistettu, italiassa kokonaisuubeSsa niin- fin myöhään kuin m. 1890.

Kun nyt meilläkin ©uomeSsa työntekijät omat rumenneet käyttämään ftreikkejä paremman aseman sanrouttainiscisl, lienee monelle tyauSka saaba muutamia tietoja ulkomaan työlakoista.

2)tydyiSroatloi3sa oli ra. 1881— 3% 9 4 14,390 työlakkoa, joihin otti osa 3,714,406 työntekijää Työlakkojen jälkeen oli a i n o a s t a a n lätyeS 6 u/0 u u s i a työntekijöitä otettu entisten sijaan. Työlakot keSti- ra.it mainitun ajan kuluessa keskimäärin maljan yli 25 päiraää ja niistä onniStuimat (työroäeffe) 44,5 % täydellisesti, U ,2 5 osaksi ja 44,25 eimät onnistuneet, pääsyinä lakkoityin oli etupäässä joko korkeamman palkan tabi syvemmän työajan roaatimuS. TöäliaikaiseSti kabotti niissä keSkimää­

rin joka työntekijä 230 ©tnk.

(Englannissa oli ro.ro. 1889— 93 4,526 työlakkoa, joista 3,428:n (yli 75 % ) tulokset tiedetaan. Niityin otti osaa 1,852,193 tyenk. ja näiden lurouSta sai 44,5 ° / 0 roaatimuksensa täydelleen tyydytetyksi, 32,9

° / 0 osaksi ja ainoastaan 20,7 ° / 0 epäonnistui (1,9 °'o tietämättömällä tuloksella) siis onnistui 77,4 ° / 0 m yf< 3U kaikista Englannin työlakoista joko kokonaan tatyi osaksi. Epäilemättä oli tätyän kerrassaan loistamaan tulokseen pääsyynä Englannin työmäen c t e m ä y t y t y m i S e l ä m ä j a t yy r oät a p u k a S s a t , jotka aina työlakon sattuessa oraat tukena suu­

rimman tyäbän ja riippuraaisuuben poistamiseksi. Työlakko keSti keSkimää­

rin 23,2 pairoaä ja tuotti jokaiselle osanottajalle 88,8 työpäiroän roatyin- gon Riainittakoon roiela, että roro. 1891 — 93 2,353 työlakosta 1,161 täydellisen soroittelun eli sorointooikeuben kautta saatiin loppuun.

NanSkaSsa oli ro.ro. 1890— 94 ytyteensä 1,866 työlakkoa, joityin otti osaa 500,475 työntekijää ja nämä kabottiroat 5,156,480 työpäiroää (siiS jokainen noin 10 p). Keskimäärin keStiroät työlakot roaan parin raiikon paikoille ja onniStuimat täydelleen 25,24 °/ 0, osatft 29,26 ja 44,64 ei onnistunut (0,86 ° / 0 ei tiedetä); osanottajien lukumäärään katsoen oliraat roaStaaroat numerot 18,92, 35,10 ja 45,65 (0,35) % •

italiassa, joSsa pääoman malta ei roielä ole täyfm roakaantunut,

oli ro.ro. 1878— 91 1,075 työlakkoa, ro. 1892 oli 119 lakkoa ja 30,800

lakkolaista, ro. 1893 niinikään 131 lakkoa ja 32,190 lakkolaista eli 253

feSkimäärm. 2ö.ro. 1878— 91 onnistui tpösakko 24 ° / 0:kse lakkolaisten

•koko sumusta täpbetleen, 57 ° / 0 osakst ja 29 ° / 0 ssäroifi. SBaStaaroat su = raut oliroal ra. 1892 29, 19, 52, ro. 1893 29, 44, 27. ffiarftn jsuo;

inioon otettaroa on, että t p ö l a k k o s e n s u k u aina ro:Sta 1878 on vienein t a s a i s e s t i n o u s s u t 4,011:äta aina 32,109:ään ro, 1893.

ZaäroassaSsa osi rouonna 189 L 104 tgöcaffaa, ro. 1892 101, ra.

1893 172, soissin otti osaa 14,025; 14,123; 28,120 tpöntckisää. slää' sppna osi täälläkin joko korkeamman paskan tassi sgssetnmän tpöasan roaa;

tiinuS. Tpöpäiroiä meni ssukkaan lakkolaisitta mainittuina rouosina 247,086;

150,992; 518,511 sa tpöinieSten raaatiniukset täytettiin ra. 1891 tpkkä>

nään 19 tapauksessa, osaksi 29:Ssä, säiroät täyttämättä 54:Ssä; roaStaaroat numerot ro. 1892 osiroat 26, 29, 46; ra. 1893 taaS 33, 55, 84.

©roeitfiSsä on ollut ro.ro. 1860 — 1894 pisteensä 306 sakkoa, soista 160 onnistui täpbettiseSti, 35 osaksi sa roaan 77 ei onnistunut (34 tie=

täm.) kaitse onniStuneitten suurta lukumäärää on mpoS sismitnptSiäroä se seikka, että niistä 126 tarkoitti t p ö a s a u I p l j e n n p S t ä s a 121 kor;

keamittan paskan saamista; onniStumattoinia tämmöisiä tas)i epätietoisia 59 ia 52. 20.ro. 1865— 94 spntpi 18 oniStunutta sa 7 epäonnistunut;

■ta sakkoa Ilouutisen tpöpäiroän saarouttamiseksi, 96 onnistunutta sa 40 onniStuinatonta lOOuntisen ssproäkst sa 5 rooitettua sa 5 fyäroittpä sakkoa 90untiSta tpöpäiroää roarten. — ärtuiSta maista, ei ebeS Saksasta, töpbp iesrooktiSta tilastoa tpösakoista.

?)ttä mainitut numerot puhumat sesroää tiestä. äöarsinkin on ssuo;

miooit otettaroa että yleensä (maikkapa roaan osaksi) onniStuneitten tpö;

lakkojen suku melkoisesti rooittaa epäonnistuneitten. Niutta roiesä suurem;

maksi on tpömieSten rooitto laSkettaroa, soS ottaa sukuun tpönantasien sa;

koista soistuman peson siioin asentaa työntekijäin paskkosa tabi roaStuStaa kojj;

tuussisia paskankorotuSroaatimuksia, samoin tpönantasien peräptpmisen rooi,

ketunkin sakon sossboSta kun, roaan jjeibän armonsa on pelastettu. Kuitenkin

tulee tpöroäen tietpSti aina, ennen kuin rybtyy työlakkoon, tppStin punnita

onko minkäänlaisia toiroeita sen onnistumisesta. 3 ° ennen kaikkea tulee

tpöroäeStön pankkia itsekseen t u k e a p b t e e n s i i t t y m i s e s s ä sa

t a S s o s e n p e r u s t a m i s e s s a . 2Jtas)b oikomia ei mpöSkään soroi

roaatia, mutta sonkun tinkimisen roara ei paitanne masibolsista soroinnon

tberomisia roarten.

0 Mjöttömijydc§tu jci fcn ficm entäm iscstö.

,,3o!o tefee rjyteiScuuta lopun ttjötlömgy- bestä tn^i tefee tr)öitiznirjtiö lopun yhleis, kunnasta — to t e or not to be“ (olin olemasta tahi otta olematta.)

P r o ? . © . 2 tb ter.

SSJaifciit kaikista rjyteigfunnaöifiSia kysymyksistä on epäilemättä se„

joka foSfec työttömyyttä.

Työttömyys oit ipästtqmätön seuraus nykyisestä taloubetliseSta yh- teiSkuutajärjeStelmäStä. spääoman omistajat foettaipat, fun joku tntuara on ytjtuin haluttua, tätä roalmiStaa niin paljon kuin mahbollistn on jq moibaksensa toistensa fanSsa kilpailla, täytyy heibän painaa työmiesten palkat niin pieniksi kuin suinkin ipoiroat. Kun nyt taiparaa on kaikkialla roakmiStettu suunnattomia määriä, on ainakin muutamien pakko saabakjcn;

sa tuotteensa nopeasti rahaksi muutetuiksi mhybä ne liian alhaisesta hinnasta, muitten täytyy tehbä samoin, siten moni työnantaja menee mnrarikkoou, työmiehet joutumat leiroattömikst, eimätkä liioin saa muutakaan työansiota, kun ei kannata enää lisäksi raalmiStaa kysymyksessa olemaa tumaraa. ©a?

ma on seuraus, joS yhtäkkiä jostakin syystä tarpovaa ei halutakaan enää yleisön puolelta. Tämmöiset taloubeHiset ahbinkotilat syntymät tuon tuoS«

takin, roieläpä jonkunlaisella säännööisyybelläkut. ©yy on itse jävjeStep mäSsä. SNnita keinoja on siis kekfittämä, ellei tahbo järjestelmää poistaa ja sen tuottamaa kurjuutta ja miheliäisyyttä tällä tamoin estää ja maS=

tuStaa.

(¿ikä tämä kurjuus ja roiheliäisyyS suinkaan ole rcähäinen — sen ymmärtää jo selittämättä. Kun perheenisä ei paraimmalla tahboflakaan moi saaba mitään työtä itsensä ja perheensä elättämiseksi, maikka olisi kuin­

ka ahkera ja kunnollinen,**) kun monet taaS elämät yleHisyybcSsä ja laiS=

kuubeSsakin, kun lapset huutamat leipää ja mahbotouta on aittaa, ellei mene roaraStamaan, kun huonekaluja usein ei ole nimeksikään, maan ki=

muöoiSten perheenjäsenten rnuobe on olkisäkfi kylmällä lattialla — ei to­

siaan ole kumma, joS silloin mieli karroaStuu, joS tuosta ahkerasta ja kunnollisesta työntekijästä mihboin olojen pakosta, kuten tobiStettamaSii ujein on seuraus, tulee renttu, joka mihboin muuttuu rikoksen tekijäksi.

Työttömien, matsinkin perheenelättäjien tila on tosiaan niin kurja, että komimmanfin sybän heltyy. (Englannin suuri luonnontutkija öpuxley (kue.

Jpöyli) mäittää: „matkalla maan ympäri oli minulla tilaisuus nähbä millien elämää kaikissa mahbollistSsa raakuuben muoboiSsa, enkä minä löytänyt

' “) ©tta työttömät eirofit suinkaan ole pääasiallisesti laiskureita ja maanful.

¡etsijöitä, näfee esim. siitä tosiasiaStj, että niitä taimelta on enemmän tilin ke'äHä, jolloin heibän kuitenkin on inufaromnpi ia että esim. SontocMa m. 1893 snarous tetun kokemuffen nojalta melkein kaitti työttömät teiiroät heille uskotun työn ahke;

caSti

ja

mitään niin asentamaa, niin toimotonta, niin kärsimättömän muStaa ja sur- feata, kuin se elämä, jonka osin jättänyt taakseni Sontoon itäosassa (työttä- mien pääpesäSsä). .goS minulle tarjottaisiin roasittamaksi joko jonkun 2on- toon itäosassa asuman elämä tayi millin, roalitsisin ehdottomasti jälkimäisen."

— Työttömien lukumäärä nousee hgminkin usein sjirroittämiin summiin 98.

1891 yafi 2,831,057 työntekijää paikkaa RanSkaSsa julkiftSsa ja yksityisissä paikanroälitgStoimiStoiSsa, mutta ainoastaan 988,931 siis V3 sai pysymän paikan. AmeriifaSsa annostettiin ro. 1893 työttömäin luku tobenmukai»

feSti 3 miljoonaksi (Chicagossa ykftn yli 100,000) lukuunottamatta am- inattiyhdistyksen jäseniä. GsnglanniSsa oli m. 1893 armiolta 1 milj.

työttömiä, SontooSsa ykftn noin 200,000 ja ammattiyhdistystenkin jäse-

■niStä-s. o. taitamimmiSta työntekijöistä 7 — 8 % . Berliinissä ilntoittau- tui m. 1892 115,000 työntekijää, joista ainoastaan n. 50,000 sai työ­

paikan. @dei maimo rooifi peftjättärenä, silittäjänä y. m. saaba roä^äsen

•ansiota, ellei lapsien kerjäämällä onnistuisi armeliailta ihmisiltä koota pieniä rahasummia, kuolift roarmaan moni työntekijä tabi hänen perheen­

jäsenensä nälkään. @ttä useammat nyt meueroät manalaan kurjuuben tuot­

tamiSta sisälkiftStä mammoista, ei ole epäilemiStäkään. Riutta mahboton- ta <m, että roaltio moi jättää asian entiselleen; täytyy ryhtyä ponteroiin toimiin, joS tahbotnan pelastaa sen olemassa olo, joS tahbotaan mäntää,

•että moni siiroo kansalainen, joka turhaan on hakenut eyötä, roajoo talou- Pelliseen ja fimeelliseen rappiotilaan, joS tahbotaan, että kansa kohoamiS­

taan kohoaa yhä korkeammalle. Turhat omat suhteellisesti kaikki muut taloubelliset ebiStySpyrinnöt, edei ruumiillista työtä tekemäin s. o. kansan juuren enemmistön taloubediSta tilaa paranneta, toisin sanoen kansan oS­

tokykyä kohoiteta.

(Snnen katsottiin köyhyyttä ja työttömyyttä suorastaan rikokseksi. 16 tmiosisabuda poltetiin sen rintaan, joka 3 päimää kulki työttömänä, merkki tuliselln raudalla ja hän faj palmella ilmiantajaa kaksi muotta orjana l Toisen tain mukaan oli se, joka saatiin uuhestaan kiinni työttömyydestä, tuomittama oikean korniansa menettäneeksi, pieksettäroäksi roerisekft tahi ta- pettaroaksi. ©anoihan muka raamattukin: „joka ci tahdo työskennellä, sen ei myöskään ole syöminen". Seuraamalla muosisabatla mietiin työttömät, kuten pahantekijätkin muihin maanosiin. Katsantokanta on nykyään airoan muuttunut. SRoneda tahoda roäitetään nyt, että jokaisella stimoda kansa- kaiseda, joka t a h t o o tehdä työtä, on siihen ehdoton oikeuskin, kun han ei työdään toiselle mitään pahaa tee. ©nsimäinen, joka julkilausui tämän tuaatimuksen oli Ranskan kuuluisa sitosoofi Rousseau (lue: RuSsoo) ja mielä selroemmin esiintyy se RanSkau roaltioinuoboSsa rouobelta 1793 ja Ranskan sosialististen ajattelijain gourierin (lue: guriö) ja Broudhonin (lue: Bruböug) teokfiSsa. Söarsinkin ebedineu mäittää, että „oikeuS työ- Ijön" on mitä luonnodisin oikeuS, koska midikansoidakin on semmoinen, ja muuten ei työntekijä huolisi koko maltioSta, edei nälkäinen saisi syödä

«otsansa täyteen Saksan eteroä silosoosi ja suuri isänmaanyStäroä gichie,

joka kydä kallistui sosialismiin, oli samaa mieltä, mutia semmoisetkin

ntieijet hiin BiSmardk ja pros. jperkner, sotia eimät ote sosialisteja, hy*

mäksymät tämän periaatteen. <Si siis suinfaan moi sanoa yksinomaatt sosialistiseksi käsitteeksi tuota roaatimuSta, että maltion tulee raaStata siitä, että jokaiselle rehelliselle tpömieyeHe, joka t a h t o o työtä tehdä, semmoista, myöskin löytyy.

Kun periaate: „oikeus työhön" eri tahoilla saapi yhä enemmän, kannatusta, 011 luonnollista, että miranomaiset koettamat keksiä keinoja, mi­

tenkä työttömyys olisi poiStettama tahi ainakin liemennettämä. P io n i armelee, että asia 011 kylläkin yksinkertainen ja että siitä päästään sillä, että liika kaupunkien työmäki pakoitetaan muuttamaan maalle, joSta se 011 tullut ja joSsa usein on suurikin puute työntekijöistä. Piutta tämä keino, on usein siitäkin syystä aiman mahdoton, ettei moi panna taitamampaa työmieStä työhön, johon hovcv moimansa tottumuksesta eimät riitä (esim.

latojaa eli kaimertojaa puitten kantamiseen) ja jonka toimittamisessa honem kykynsä entisessä tuottamammaSsa ammatissaan jonkun ajan perästä pi­

laantuisi. Usein on sitä pnitse työttömällä työntekijällä perhe, mainiolla pieni simuansio ja lapset ehkä koulussa; silloin on kaikille muuttoapua an- nettama, tahi perhe jaettama kahtia, joka taloudellisesti ja jiroeelliseSti ei ole suotama. 3|a monasti on tuo mäite jisäänmuuttamiseSta yyminkin liioiteltu, mitä työttömiin tulee

Tutkimukset, mitkä kolmas (Englannin työttömyyden tutkijakunta täs­

sä suyteeSsa ro. 1894 pani toimeen, näyttimät nimittäin, että % Sortoon, työttömistä oli syntynyt siellä ja maan '/4 ulkoa tullut. S itä paitsi taiS­

telemat armottomasti työntnijät kiiraaaSti tätä siirtoa maStaan, ellei maat- la, kuten usein on asian laita, makseta edeS jotakuinkin kuunoOifia palkko­

ja; ennen hc tietysti koettamat kaupungeissa tulla toimeen tamalla tai toisella.

(5n tässä ota kysymykseenkään marfinaiSta maimoishoitoa ja yksityis- teit hytvänkekemäisyyttä, jotka nekin liementäroät työttömyyden tuottamaa kurjuutta. Ptolemmat omat sitä laatua, että työntekijä niitä käyttää ai­

noaStaan roiimeisenä keinona, kun ei muuta ole jälellä, roarsinkin kun ne tuottamat käyttäjälle ainakin häpeätä, useimmiten

mähcnnyStä kansa­

laiSoikeuksiSsa.

Työnpuutteen liementamiseksi moi ryhtyä seuraamiin toimenpiteisiin.

Työnantajat moimat, säilyttääksensä itsellensä entisen kantajoukon kokeneita, työntekijöitä, ryhtyä samaan keinoon, jota esim. erä§ rnhkateljtailija $eyl 3BormS’iSsa käyttää. £>än ei huonoina aikoina pane pois ketään työnte­

kijöiStänsä, maan poistaa toistaiseksi muutamat työstä „odottamaan" ja maksaa näille „odotuSrayana" tamalliSta mäyemmän palkan, kunnes ojat parantumat. Tätä järjestelmää, joka tietysti melkoisesti roäljentäifi työt- tornien lukumäärää, eimät kuitenkaan työnantajat eikä työntekijätkään ko- minkään suosi — jälkimäiset, koSka siten armeleroat tulemansa liioin työn­

antajista riippumiksi.

Toinen keino on hotäaputoitten toimittaminen työttömille. Tätä

keinoa tuskin millään tamalla moi mälttää.^ Pääasia on maan, että hjl-

täaputyöt järjestetään ymmärtäroäiseSti SNoni työ, esim. kaupungin kau:

riistäminen, ei riipu siitä, milloin sitä toimitetaan, ja sen laatuisia töitä rooifi tietysti kunta säästää siksi, kunneS suurempi työnpuute syntyy paik:

kakunnatta Samoin rooiroat maltio ja kunta usein lykätä monen työn, esim. maalariammatin alalla tatroisaikaan. Näin on tesjtäroä maikka mo:

naSti täten syntyisikin piukan suurempiakin kustannuksia kunnalle, ja sillä tamatta menettelee esim. Stuttgartin kaupunki, ©itä paitse pitäisi ainakin kuntain j o k a m u o s i panna säästöön joku summa tämmöisiä hätäaputöitä marten, jotta työttömyyden aikana rooitaisiiu ryhtyä suurempiin töihin, rasittamatta kunnan kassaa liian suuressa määrässä pytaifaa. Kaikki hä­

täaputyöt raoisi antoa tehtäroäkji yiuratt mähcrnmäStä palkasta kuin ta«

mailista, jotta ei niihin aimait paljon hakijoita tulittaisi, maan ei kuiten:

kaan pokkupalkaSta, koska kunnan tarkoitus ei moi olla näännyttää omia asukkaitaan; paikkakunnatta pysyroäiseSti asumille ja perheen elättäjille olisi työ etupäässä annettaroa — sidoin ei muualta liioin työnhakijoita saapuiftkaan.

Kolmas keino on työjiirtokuntien perustaminen, joita löytyy kaikissa maanosissa, yksin AuStraaliaSsakin, mutta pnraimmat nähkäroäSli Alanko:

maissa. Näissä laitoksissa saamat työttömät maatyötä, mutta sangen ars raeluttama asia on, että niihin, etenkin ©aksaSsa, tahtoo kokoontua sem=

moisia aineksia suuressa määrässä, jotka siroeediseSsä suhteessa eiroat roai=

kuta hymää kunnodiftin työttömiin ihmisiin, koSka kaikki asumat yhdessä siirtolassa.

pääasia on tietysti, että työttömät saamat taroadisiSsa työpaikoissa työtä ja siitä syystä omat työnmälityStoimiStot erittäin hyödylliset, •vac- sinkin joS eri paikkakuntien toimistot omat yhteydessä toistensa kanssa keskustoimiston kautta. SBiljdoin miimein on yksi keino jäledä, mitenkä arroedaan säätämän työttömyyttä melkoisesti lieroennetykfi — m a k u u : t u S t y ö t t ö m y y t t ä r o a S t a a n . Työttömyyttä makuutuS on ta:

mattansa jo kauraan ottut olemassa eri maitten ammattiyhdistysten keS:

kuudessa. (¡suglanniSsa maksamat ammattiyhdistykset säännöttiseSti koo:

tuista möröistään suuria summia työttömitte, m y ö s k i n n i i l l e , j o t k a s t r e i k k i e n k a u t t a o m a t j o u t u n e e t t ä h ä n t i l a a n . KonetehtaalaiSten suuri yhdistys maksoi esim. s 8 muoden kuluessa (ro.m, 1851— 68) työttömitte y l i 1 0 m i l j. ©mk. Ammattiyhdistyiset koet:

taroat niin pian kuin mahdottiSta havuja työttömitte jäsenilleen työtä:

haaraosastojen sihteerit tekemät selkoa alueensa työsuhteista, nämä ilmoituk:

set painetaan ja lähetetään kaikille hnara °ia§i°jb e ia työttömät saamat yhdistyksen kustannuksetta matkustaa paikkakunnille, jossa työtä on tarjona.

Täällä on usein ynaraofnSto toimittanut heiße muoteetkin ensi päiroiksi.

Työtön on roelroottinen roaStaanottamaan tarjotun työn, joS se on hänen

omaa työalaansa. SNutta joS ei mitään sopimaa paikkaa moi työttömälle

osoittaa, saapi hau ensimmäisinä raukkoina (12— 14 ro.) jotenkin hytvän

apurahan ( 1 0 — 1 2 mk), seuraamina hiukan pienemmän, fitte mieläkin mä-

häisemmän. 3>oS työntekijä huolimattomuuden tahi irstaan elämän kautta