Käyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta ja menetelmät

HELSINGIN KAUPPAKORKEAKOULU Markkinoinnin ja johtamisen laitos

KÄYTTÄJÄLÄHTÖINEN INNOVAATIOTOIMINTA JA MENETELMÄT

HELSINGIN

KAUPPAKORKEAKOULUN KIRjASTO

№5 f

Pro Gradu -tutkielma Visa Koskinen, k77151 Kevät 2007

Hyväksytty laitoksen johtajan päätöksellää ^ / â 200 7^

-arvosaftaikr-

/^¡>Г

^5 "7^" /

KTT Омяпакям* > АГ da/aô

/

/

TIIVISTELMÄ HELSINGIN KAUPPAKORKEAKOULU

Markkinoinnin ja johtamisen laitos

Pro Gradu -tutkielma 1.2.2007

Visa Koskinen

KÄYTTÄJÄLÄHTÖINEN INNOVAATIOTOIMINTA JA MENETELMÄT

Tämän työn tavoitteena oli selvittää käyttäjälähtöistä innovaatiotoimintaa ja siihen liittyviä menetelmiä. Käyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta tarkoittaa tulevan käyttäjän merkittävää huomioimista tai lähtökohdaksi asettamista uutta kehitettäessä ja menetelmät määriteltyjä tai vakiintuneita tapoja toimia. Aihepiirin ollessa vielä osin jäsentymätön, oli työn tavoite ennen kaikkea selventää sitä.

Työn sisältö jakaantuu kolmeen aihealueeseen, jotka ovat innovaatiot ja innovaatiotoiminta, käyttäjälähtöisyys sekä käyttäjälähtöiset innovaatiomenetelmät. Työn laajaa kirjallisuusosaa on täydennetty ryhmäkeskusteluina toteutetuilla suomalaisten asiantuntijoiden haastatteluilla.

Työn innovaatioista ja innovaatiotoiminnasta kertova osuus toimii ennen kaikkea taustana käyttäjälähtöisyydelle ja menetelmille. Innovaatioiden merkityksen ja yleisen esittelyn lisäksi siinä käsitellään käyttäjälähtöisyyden roolia innovaatiotoiminnassa luovuuden edellytysten, innovaatioprosessin, -mallien ja -lähteiden näkökulmista. Käyttäjälähtöisyys voidaan sisällyttää osaksi innovaatiotoimintaa kaikkien näiden eri näkökulmien kautta. Erityisesti innovaatioiden syntyä kuvaavat innovaatiomallit indikoivat käyttäjien tarpeiden olevan aina läsnä innovoitaessa. Käyttäjien merkitys innovaatioiden synnyssä kuitenkin vaihtelee tapaus- ja tilannekohtaisesti, makrotasolla erityisesti yrityksen toimialan ja sen seuraaman

teknologisen elinkaaren mukaan.

Työn kirjallisuuteen perustuvassa osassa käsitellään käyttäjälähtöisyydestä sen merkitystä, taustaa, sisältöä ja toimintaa. Käyttäjälähtöisyys on etupäässä toiminnassa näkyvää suuntautumista. Se on kehittynyt osaksi yritystoimintaa markkinoinnin, tuotekehityksen ja innovaatiokirjallisuuden kautta. Käyttäjälähtöisyyden sisältämiä elementtejä ovat tavoite, käyttäjät, käyttäjien rooli, toteutus ja tulokset. Ideana käyttäjälähtöisyydessä on yhdistää käyttäjien itseään ja toimintaympäristöään koskeva tietämys yrityksen tietämykseen oman alansa yleisistä ratkaisuista. Käyttäjälähtöisyyden moninaisuuden takia asiantuntijahaastattelut täydensivät hyvin alan kirjallisuutta etenkin erilaisten käyttäjien ja tiedonhankinnan osalta. Asiantuntijoiden näkemyksen mukaan käyttäjälähtöisyydessä olennaista on oikeiden toimijoiden kohtaaminen. Tämän lisäksi on huomioitava, että käyttäjälähtöisyyden todellisen asteen määrää käyttäjiä koskevan tiedon hyödyntäminen, ei sen keruu.

Työssä käsiteltävät innovaatioprosessin alkupään menetelmät ovat joko itsessään tapoja hankkia käyttäjiä koskevaa tietoa, tai niissä olennaisena osana on käyttäjien kanssa tapahtuva vuorovaikutus. Yhteensä esiteltäviä menetelmiä on 17 kappaletta. Menetelmistä esitellään lähtökohta, toteutus ja tulokset, sekä arvioidaan niiden soveltuvuutta eri tarkoituksiin.

Menetelmän soveltuvuuteen vaikuttavat suunniteltu käyttötarkoitus, idea johon menetelmä perustuu sekä menetelmän tuottama tieto.

Avainsanat: käyttäjälähtöisyys, käyttäjä, innovaatio, menetelmä

ABSTRACT HELSINKI SCHOOL OF ECONOMICS

Department of Marketing and Management

Master’s thesis 1.2.2007

Visa Koskinen

USER ORIENTED INNOVATION ACTIVITY AND METHODS

The objective of this thesis was to clarify what is user oriented innovation activity and what are its related methods. User oriented innovation activity can be defined as: “the future user will be a significant factor taken into consideration or will be set as a starting point of development work. On the other hand method is a defined or customary way of working. The aim of the thesis was first of all to clarify the subject matter, as it has thus far been somewhat unclear.

The content of this thesis is divided into three fields, which are innovations and innovation activity, user orientation, and user oriented innovation methods. The broad literature review is complemented with the views of Finnish experts by using focus groups as a research method.

The innovation and innovation activity part of this thesis functions as a background for the rest of the thesis. After an introduction to innovations it deals with the role of user orientation in the innovation activity. The viewpoints used are the prerequisite of creativity, innovation process, innovation models and innovation sources. Particularly innovation models which describe the birth of innovation indicate that user needs are always present in the innovation work. However the significance of users in the birth of innovation varies depending on the situation. At the macro level some important factors to that are a line of business and the followed technological life-cycle.

User orientation is first of all an orientation seen in the activities. It has become a part of a business through marketing, research and development and innovation literature. Elements included in user orientation are goals, users, role of users, implementation and results. The idea of user orientation is to combine the information users have about them and about their operational environment with the information a company has about general solutions in its line of business. According to the expert opinion the meeting of the right people is essential in user orientation. In addition to this it is good to take into consideration that actual level of user orientation is defined by the use of collected user related information, not its collection itself.

The methods discussed in this thesis are used at the beginning of innovation processes. They are either themselves ways to acquire user information or the interaction with users is their integral part. Together, herein are presented 17 methods. Of the methods that are presented their starting point, implementation and results. Also the suitability of methods for different purposes is evaluated. The suitability of method is determined by its intended purpose, the idea it is based on, and the information it produces.

Keywords: user orientation, user, innovation, method

Sisällysluettelo

1 JOHDANTO...

1.1 Tausta...

1.2 T^avoitteet...

1.3 Rakennejarajaukset

6 7 7 8

2 INNOVAATIOT JA INNOVAATIOTOIMINTA...10

2.1 Innovaatioidenmerkityksestä...10

2.2 Innovaatioidenmäärittelyjaluokittelu... 12

2.3 Innovaatioprosessi...16

2.4 Luovuudenedellytykset...17

2.5 INNOVAATIOMALLIT... 18

2.6 INNOVAATIOLÄHTEET...19

2.6.1 Funktionaaliset innovaatiolähteet ja yrityksen toimiala...20

2.6.2 Tilannekohtaiset innovaatiolähteet ja teknologinen elinkaari...22

3 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISYYS... 24

3.1 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISYYDEN MERKITYKSESTÄ... 24

3.2 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISYYDEN TAUSTA... 25

3.3 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISYYDEN SISÄLTÖ... 27

3.3.1 Tavoite ja käyttäjien rooli...27

3.3.2 Käyttäjät...28

3.3.3 Toteutus...29

3.3.4 Tulokset...29

3.4 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISYYDEN TOIMINTA...30

4 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET INNOVAATIOMENETELMÄT... 33

4.1 Menetelmienominaisuudet . 4.1.1 Lähtökohta... 4.1.2 Toteutus... .33 .34 .36 4.1.3 Tulosten hyödynnettävyys... 4.2 Menetelmät... ...38

... 39

4.2.1 Kävttäiät kehittäjinä: osallistavat menetelmät... ...41

4.2.1.1 Lead user technique... ...41

4.2.1.2 Innovaatioyhteisö... ... 45

4.2.1.3 User toolkit... 46

4.2.1.4 Consumer idealized desien... ... .. 49

4.2.2 Käyttäjät ymmärrettävinä: tarvelähtöiset menetelmät...50

4.2.2.1 Empaattinen suunnittelu... ...50

4.2.2.2 Zaltman metaphor elicitation technique... ...54

4.2.2.3 Contextual inquiry... ...55

4.2.2.4 Arvoinnovaatio... . 56

4.2.2.5 Job-to-be-done... 59

4.2.2.6 Tilannekohtainen innovointi... ...61

4.2.3 Käyttäjät tietolähteinä: tuotelähtöiset menetelmät... ...62

4.2.3.1 Ryhmäkeskustelu... ...63

4.2.3.2 Laddering... .. .67

4.2.3.3 Kelly repertory grid... ...68

4.2.3.4 Kategoria-arviointi... ...69

4.2.3.5 Conjoint-analyysi... ...70

4.3 4.2.3.6 Free elicitation... 4.2.3.7 Information acceleration... M^enetelmiensoveltuvuudenarviointi. .71 .71 .72 5 HAASTATTELUTUTKIMUS... 78

5.1 Tutkimuksentoteutus...78

5.2 Aineistonkäsittely...80

6 HAASTATTELUTUTKIMUKSEN TULOKSET... 81

6.1 Innovaatioidensynty...81

6.2 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISYYS TIETEESSÄ...81

6.2.1 Lähestymistavat...81

6.2.2 Tarpeen rooli käyttäjälähtö isyydessä...82

6.3 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISYYS YRITYKSESSÄ...83

6.3.1 Rooli...83

6.3.2 Kriittiset tekijät...84

' 6.4 KÄYTTÄJÄTIEDON HANKINTA, OLEMUS JA HYÖDYNTÄMINEN... 85

6.4.1 Käyttäjätiedon hankinta ja omaksuminen...85

6.4.2 Käyttäjätieto ja sen hyödyntäm inen...87

6.5 KÄYTTÄJÄT...88

6.6 Menetelmät... 89

6.6.1 Yleistä menetelmistä...89

6.6.2 Käyttäjät kehittäjinä...90

6.6.3 Tarvelähtöiset menetelmät...91

6.6.4 Tuotelähtöiset menetelmät...92

7 HAASTATTELUTUTKIMUKSEN JA SEN TULOSTEN ARVIOINTI...93

8 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 95

8.1 INNOVAATIOISTA...95

8.2 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISYYDESTÄ... 96

8.3 Menetelmistä... 96

LÄHDELUETTELO... 99

LIITE 1: RYHMÄKESKUSTELUN SISÄLTÖ...105

1 Johdanto

Maatalousyhteiskunnassa tavallisten ihmisten tarpeet koostuivat ruoasta, asumisesta ja vaatteista, jotka tyydytettiin maan antimilla (Galbraith 1977). Nykyään tilanne länsimaissa on hyvin toisenlainen. Galbraithin (1958) mukaan elintason muutos on ollut niin suuri, etteivät ihmiset enää edes huomaa kaikkia tarpeitaan. Nykyään tarpeiden tyydyttäminen edellyttääkin, että jonkun tulee huomata ja herättää uinuvat tarpeet ihmisten puolesta. Tarpeiden tunnistamiseen pyritään käyttäjälähtöisen toimintatavan piirissä, kun taas mainonnan tehtävä on herätellä näitä ihmisten uinuvia tarpeita.

Elintason nousun mukanaan tuoma yltäkylläisyys on johtanut yritysten väliseen kilpailuun asiakkaista. Tässä kilpailussa kilpailuopit ja -tekijät ovat alati muutoksessa koko ajan tapahtuvan kollektiivisen oppimisen takia. Eräs viimeaikoina runsaasti otsikoihin noussut kilpailuun ja kilpailukykyyn liittyvä teema on innovaatio, joka asiana ei kuitenkaan ole aivan uusi. Yrityksillä on toki käytössään innovaatioprosesseja, mutta Poskelan (2006) mukaan niiden toimivuuteen liittyy ongelmia. Poskelan mukaan yritysten tulisi nyt suunnata huomio innovaatioprosessin alkupäähän, jossa asiakastarpeiden huomioon ottaminen ei useinkaan ole systemaattista. Käyttäjien mukaantulo innovaatiotoimintaan voikin synnyttää kansallista tai EU-tason kilpailuetua, arvioi tanskalaisen Århusin kauppakorkeakoulun professori Christopher Letti (Alkio 2006).

Tämä työ käsittelee erityisesti innovaatioprosessin alkupään käyttäjälähtöisyyttä ja siinä käytettäviä menetelmiä, eli erästä innovaatiotoiminnan uusinta haastetta. Tämä on toiminnan se piste, joka voidaan saavuttaa yrityksessä ideoijien verkostoitumisella, tuotekehittäjien tutustumisella käyttäjiin jo tuotekehitysprosessin alkuvaiheessa tai markkinoinnin siirtymisellä asiakkaiden tilastoinnista käyttäjien tutkimiseen. Toisin sanoen tämä työ voi koskea hyvin monia yrityksen eri tehtävissä toimivia henkilöitä.

Työn aihepiireistä innovointi viittaa uuden luomiseen, käyttäjälähtöisyys käyttäjän tarpeiden huomioimiseen ja menetelmät systemaattiseen, ennalta suunniteltuun toteutukseen. Työ siis vastaa siihen, miten yritys voi käytännön toiminnan tasolla systemaattisesti huomioida

käyttäjän tarpeet uutta luodessaan. Tämän lisäksi työ valottaa laajemminkin käyttäjien tarpeiden huomioinnin moninaisuutta ja käyttäjälähtöistä innovointia.

1.1 Tausta

Tutustuin innovaatiotoimintaan ensi kertaa työelämässä 2005. Aihepiiri jätti minuun kiinnostuksen kipinän, ja niin aloinkin samana syksynä tutkia mahdollisuutta tehdä innovaatioihin liittyvä kandidaatintutkielma. Tutkiessani aihepiiriä tutustuin liiketoimintamalleihin, innostuin ja päätin tehdä tutkielmani liiketoimintamalleihin liittyvistä innovaatioista. Työni otsikoksi muotoutui ”Menetelmiä liiketoimintamallien innovatiiviseen kehittämiseen”.

Alkaessani kandityön jälkeen etsiä sopivaa graduaihetta, tuntui luontevalta jatkaa työskentelyä innovaatioiden parissa. Tämä työ onkin omasta näkökulmastani jatkoa kandityölleni käsitellen tällä kertaa innovaatiotoimintaa ja sen menetelmiä käyttäjälähtöisyyden näkökulmasta.

1.2 Tavoitteet

Tämän päivän suomalaisissa yrityksissä käyttäjä- ja asiakaslähtöisyys ovat tärkeäksi miellettyjä asioita. Innovaatiotoiminnan alkuvaiheessa käyttäjää ei kuitenkaan tavallisesti ajatella ja tutkita systemaattisesti, ja siten tämän alueen käytännön toteutustavoissa on kehittämisen tarvetta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on vastata tarpeeseen keräämällä tietoa innovaatiotoiminnan käyttäjälähtöisyydestä ja innovaatioprosessin alkupään eri menetelmistä.

Tutkimuksen lähtökohdaksi otettiin alueen kirjallisuus, jonka katsottiin tarjoavan runsain määrin valmista tietoa jalostettavaksi. Toisin sanoen aihealueen ongelmaksi ei koettu tiedon puutetta vaan sen hajanaisuutta eri tieteenhaarojen kesken. Ihmisten tutkimista on vanhastaan harjoitettu jo pitkään yhteiskuntatieteissä ja psykologiassa, joskaan tämä tutkimus ei ole perinteisesti tähdännyt uusien innovaatioiden kehittämiseen. Yritystoiminnan yhteydessä tuotekehitys, markkinointi sekä myös innovaatiokirjallisuus käsittelevät käyttäjää, asiakasta ja markkinoita kukin vähän omasta näkökulmastaan. Tämän työn idea on koota yhteen eri

tieteenhaarojen tarkoitukseen soveltuvia antimia keskittyen yritystoimintaa koskevaan kirjallisuuteen.

Kirjallisuuden lisäksi tutkimusta päätettiin täydentää keräämällä asiantuntijoiden näkemyksiä aihepiiristä. Tämän nähtiin tuovan tutkimukseen sellaista käytännön tietämystä, jota ei välttämättä esiinny kirjallisuuden yhteydessä.

Edellä esitetyn pohjalta tutkimuksen keskeisiksi aiheiksi nousivat seuraavat kaksi aluetta:

1. Käyttäjälähtöisyys innovaatiotoiminnassa: millä eri tavoin käyttäjälähtöisyys ilmenee innovaatiotoiminnassa, ja mitä eri osa-alueita se sisältää?

2. Menetelmät käyttäjälähtöisessä innovaatiotoiminnassa: mitkä ovat keskeiset käyttäjälähtöisen innovaatiotoiminnan menetelmät, millaisia ne ovat, ja milloin ne soveltuvat käytettäviksi?

1.3 Rakenne ja rajaukset

Työ jakaantuu kolmeen aihepiiriin eli innovaatioihin ja innovaatiotoimintaan, käyttäjälähtöisyyteen ja käyttäjälähtöisiin innovaatiomenetelmiin. Työn alkuosassa tarkastelen näitä aihepiirejä kirjallisuuden valossa ja tutkimusosassa suomalaisten asiantuntijoiden kertomana. Työn painopiste on tarkoituksella kirjallisuuteen pohjaavassa osassa, minkä takia tutkimusosa on sitä suppeampi.

Aloitan työn käsittelemällä ensin innovaatioita ja sen jälkeen käyttäjälähtöisyyttä.

Aihepiireinä innovaatiot ja käyttäjälähtöisyys rakentavat kontekstia kolmannelle eli käyttäjälähtöisille innovaatiomenetelmille. Innovaatioiden ja käyttäjälähtöisyyden tarkempi tuntemus onkin hyödyllistä arvioitaessa menetelmiä tai sovellettaessa niitä käytäntöön.

Lisäksi etenkin käyttäjälähtöisyys tuntuu aihepiirinä olevan varsin hajanainen ja moniulotteinen, mihin käyttäjälähtöisyydestä kertova luku pyrkii tuomaan selkeyttä.

Innovaatioita ja käyttäjälähtöisyyttä käsittelen laveasti täysin kohdentamatta niitä innovaatioprosessin alkupäähän, johon menetelmiä käsittelevä luku nimenomaisesti keskittyy.

Tämä koskee sekä kirjallisuus- että tutkimusosaa. Menetelmien yhteydessä keskityn sellaisiin

menetelmiin, joita voidaan käyttää innovaatioprosessin alkupäässä käyttäjälähtöiseen ideointiin. Näin ollen pois ovat jääneet ideoiden myöhempi käsittely, tuotekehityksen monet menetelmät ja ideointiin ilman käyttäjälähtöisyyttä keskittyvät menetelmät. Palaan työn rajaukseen luvussa 2.3.

Tutkimusosan tuloksissa painopiste on käyttäjälähtöisyydessä. Tulosten lisäksi tutkimusosaan sisältyvät ryhmäkeskusteluina toteutetun haastattelututkimuksen esittely, sekä tämän tutkimuksen ja sen tulosten arviointi.

2 Innovaatiot ja innovaatiotoiminta

Tässä luvussa käyn yleisesti lävitse innovaatioita ja innovaatiotoimintaa kiinnittäen samalla huomiota sen ja käyttäjälähtöisyyden välisiin sidoksiin. Aluksi käyn yleisesti lävitse innovaatioiden merkitystä ja niiden määrittelyä. Näiden jälkeen esittelen innovaatioprosessin, joka on tärkeä työn sisällön rajauksen kannalta. Seuraavaksi käsittelen luovuuden edellytyksiä, joiden ymmärtäminen muodostaa pohjan kaiken innovaatiotoiminnan ymmärtämiselle. Tämän jälkeen käsittelemäni innovaatiotoiminta vastaa siihen, millaisen toiminnan tuloksena innovaatioiden nähdään syntyvän. Huomioitavaa on, että innovaatiomenetelmät ovat yksinkertaisesti innovaatiotoiminnan käytännön sovelluksia.

Lopuksi pohdin innovaatiolähteiden näkökulmasta käyttäjälähtöisyyden merkitystä innovaatiotoiminnassa.

2

.1 Innovaatioiden merkityksestä

Suomen julkisessa keskustelussa on viime aikoina puhuttu paljon innovaatioista ja niiden suuresta merkityksestä tulevaisuuden menestyksen kannalta. Innovaatioiden kehitystä pyritään myös edistämään myös valtiollisella tasolla, sillä esimerkiksi 1.7.2006 alkaneen EU- puheenjohtajakauden erääksi poliittiseksi teemaksi Suomen valtio otti innovaatioiden edistämisen, jota se pitää EU:n kilpailukyvyn kannalta keskeisenä asiana (Kauppa- ja teollisuusministeriö 2006). Miksi innovaatioilla katsotaan olevan niin suuri merkitys nykyään?

Vapaassa markkinataloudessa vallitsee yritysten välillä kilpailu, jossa jotkut yritykset menestyvät toisia paremmin. Mitkä ovat syyt eroihin menestymisessä? Mikä auttaa yrityksiä luomaan kilpailullisen edun, joka auttaa menestymään? Nämä kysymykset ovat äärimmäisen laajoja, mutta yleisellä tasolla asiaa voidaan tarkastella kuvan 1 pohjalta. Siinä Grant (2003) esittää kilpailullisen edun muodostumiseen kolme syytä. Muutos kilpailuasetelmaan voi lähteä joko yrityksen ulkoisista tai sisäisistä tekijöistä. Sisäinen muutos kilpailuasetelmassa on seurausta siitä, että jotkin yritykset ovat toisia luovempia ja innovatiivisempia. Ulkoinen muutos muuttaa kilpailuasetelmaa kahdella tavalla; ensinnäkin yritysten resurssien erilaisuus muuttaa niiden kilpailullista asemaa markkinoilla. Tätä kautta tapahtuva muutos on

passiivinen, eikä se edellytä yritykseltä toimenpiteitä. Ulkoinen muutos aikaansaa kuitenkin myös kilpailuasetelman aktiivisen muutoksen, sillä jotkin yritykset ovat toisia nopeampia sopeutumaan tilanteeseen ja hyödyntämään sitä.

Sisäiset muutoksen lähteet

Kuinka kilpailullinen etu muodostuu?

Jotkut yritykset ovat toisia luovempia ja

innovatiivisempia Resurssien erilaisuus

yritysten kesken tarkoittaa erilaisia vaikutuksia

Jotkut yritykset ovat nopeampia ja

tehokkaampia muutoksen hyödyntämisessä

Ulkoiset muutoksen lähteet, kuten

• Muuttuva asiakkaiden kysyntä e Muuttuvat hinnat

• Teknologian muutos

Kuva 1. Kilpailullisen edun muodostuminen (Grant 2003).

Kuvan 1 mukaisesti yritys voi siis pyrkiä saavuttamaan kilpailullisen edun omalla toiminnallaan joko ulkoisten muutosten nopealla ja tehokkaalla hyödyntämisellä tai olemalla muuten kilpailijoitaan luovempi ja innovatiivisempi. Huomattavaa tässä on, että myös ulkoisiin muutoksiin reagoiminen voi hyvin perustua innovatiivisuuteen. Markkinoiden muutosten osalta tämä tarkoittaa nopeaa reagointia asiakaskunnassa tapahtuviin muutoksiin.

Druckerin (1974) mukaan liiketoiminnan tarkoituksena on luoda asiakas. Voiton tuottaminen on hänen mukaansa ainoastaan mittari tämän toiminnan onnistuneisuudesta. Edelleen Druckerin mukaan asiakkaan luomisesta seuraa, että yrityksen kaksi tärkeintä tehtävää ovat markkinointi ja innovointi. Markkinoinnin tehtävänä ei ole tällöin myydä vaan välittää asiakastarpeet yritykseen. Innovoinnin tehtävänä on määritellä miten yritys voi parhaiten tyydyttää nämä tarpeet. Näin ollen asiakaslähtöisyys on luontainen osa yrityksen toimintaa ja läheisesti sidoksissa innovointiin.

Edellä on korostettu innovoinnin ja innovaatioiden merkitystä. Kuten kaikella, on silläkin omat rajansa. Innovointi tarkoittaa uudistumista, tulevaisuuden kohtaamista nykytilasta poikkeavalla tavalla. Yritys ei kuitenkaan voi elää pelkästään tulevaisuudelle, vaan sen

tämänhetkinen olemassaolo riippuu siitä, miten tehokkaasti se hyödyntää nykyisiä resurssejaan eli aiempia panostuksiaan tulevaisuuteen. Yrityksen toiminta onkin tasapainoilua uuden luomisen ja vanhan hyödyntämisen välillä.

2.2 Innovaatioiden määrittelyjä luokittelu

Innovaatio-käsitteeseen liittyvät läheisesti idea ja keksintö, jotka kuitenkin tarkoittavat eri asiaa kuin innovaatio. Idea on tietty konsepti, joka tulee henkilön mieleen ajatuksena.

Synonyymeinä sille voidaan käyttää esimerkiksi sanoja ajatus tai oivallus. Idea on lähtökohta keksinnölle ja innovaatiolle, mutta se ei itsessään ole vielä kumpaakaan.

Keksintö on uuden tiedon avulla tai vanhaa tietoa uudelleen kombinoimalla luotava uusi tuote tai prosessi. Valtaosa uusista keksinnöistä on olemassa olevasta tiedosta synnytettyjä uusia sovelluksia. Esimerkiksi CD-levy perustuu tietämykseen laserista, joka oli kehitetty jo vuosikymmeniä aiemmin. (Grant 2003)

Innovaatio on Grantin (2003) mukaan keksinnön alkuperäinen kaupallistaminen valmistamalla ja markkinoimalla uutta tuotetta tai palvelua, tai käyttämällä uutta tuotantomenetelmää. Merkillepantavaa tässä on, ettei idea tai keksintö itsessään ole innovaatio, vaan olennainen osa innovaatiota on idean tai keksinnön kaupallistaminen.

Tutkimus tuottaa uutta tietoa, ideoita ja keksintöjä, vaan ei uusia innovaatioita. Osaamisen ja tietämyksen muuttaminen innovaatioiksi ja vauraudeksi vaatii näiden kaupallistamisen. Trott (2005) kiteyttääkin innovaation määritelmän seuraavasti:

Innovaatio = teoreettinen käsitys + tekninen keksintö + kaupallinen hyödyntäminen.

Smith (2003) määrittelee innovaation yksinkertaisesti uutuuden esittelyksi tai jonkin muuttamisen uudenlaiseksi. Smith esittelee kolme eri tapaa luokitella innovaatioita:

muutoksen kohde, muutoksen suuruus ja laajuus nykytilaan verrattuna, sekä muutoksen vaikutus eli sen merkittävyys. Tämän jaottelun tunteminen toimii osaltaan pohjana eri menetelmien välisten erojen ymmärtämiselle.

Tuote ja prosessi mahdollisen muutoksen kohteena ovat yleisesti hyvin tunnistettuja. Viime vuosina myös liiketoiminnan ja liiketoimintamallien kehitys on noussut entistä enemmän esille. Innovatiivinen muutos ei kuitenkaan ole rajattu käsitteenä liike-elämän käyttöön, vaan muutos voi yhtä hyvin koskea esimerkiksi yksilön elämäntyyliä tai yhteisön kulttuuria.

Afuahin (2003) mukaan innovaatioon liittyvä uusi tieto voi olla teknologiaan tai markkinoihin liittyvää. Tällöin teknologinen tieto on tietoa komponenteista, komponenttien välisistä sidoksista, metodeista, prosesseista ja tekniikoista, joita käytetään tuotteessa tai palvelussa tai niiden tuottamisessa. Markkinatieto on tietoa jakelukanavista, tuotteen sovelluksista ja asiakkaiden odotuksista, preferensseistä, tarpeista ja haluista.

Muutoksen laajuus ja suuruus viittaavat siihen, kuinka laajasti tai syvällisesti innovaatio poikkeaa olemassa olevasta. Innovaatio on parannus entiseen, ja näin ollen innovaatio sisältää sekä jotain vanhaa että jotain uutta.

Innovaatiot voidaan jakaa laajuuden ja suuruuden mukaan vähittäisiin ja radikaaleihin, sekä näiden kahden välimuotoja edustaviin modulaarisiin ja arkkitehtonisiin innovaatioihin.

Jaottelu ei ole yksiselitteinen, vaan muun muassa näkökulmasta riippuvainen. Esimerkiksi yksi ja sama innovaatio voi olla komponenttitoimittajan näkökulmasta radikaali, innovoijan näkökulmasta modulaarinen ja näkyä käyttäjälle vähittäisenä innovaationa.

• Vähittäiset (incremental) innovaatiot eivät pyri suuriin muutoksiin, vaan ennemminkin esimerkiksi vakiintuneiden tuotteiden tai valmistusteknologioiden vähittäiseen uudistamiseen. Vähittäisillä innovaatioilla on niiden huomaamattomasta luonteesta huolimatta suuri taloudellinen merkitys, sillä esimerkiksi tuottavuuden merkittävä paraneminen tai tuotteiden soveltuminen alkuperäistä laajemmalle käyttäjäjoukolle ovat tavallisesti seurausta lukuisista pienistä parannuksista (Rosenberg 1982).

• Modulaariset (modular) innovaatiot tarkoittavat radikaaleja muutoksia komponenttitasolla. Tällöin tietämys jonkin komponentin valmistuksesta voi muuttua täysin, mutta tämä ei muuta juurikaan tietämystä kyseisen komponentin sisältävän tuotteen valmistuksesta. Näin ollen tietämys vallitsevista sidoksista eri komponenttien välillä ei tuhoudu, vaan pysyy muuttumattomana tai vahvistuu.

• Arkkitehtoniset (architectural) innovaatiot voivat tarkoittaa mittakaavamuutoksia tuotteissa tai tuotantolaitoksissa, tai olemassa olevien komponenttien järjestämistä uudella tavalla. Jälkimmäisessä tapauksessa on kyse modulaarisen innovaation vastakohdasta. Tällöin itse komponentit eivät juuri muutu, vaan ainoastaan niiden väliset sidokset. Koska tieto komponenttien välisistä sidoksista on monesti organisaation rutiineissa ja prosesseissa olevaa hiljaista tietoa, on arkkitehtonisen tiedon havaitseminen ja muuttaminen hankalaa (Afuah 2003).

• Radikaalit (radical) innovaatiot aiheuttavat huomattavan muutoksen. Radikaali innovaatio määrittelee uudelleen tavan, jolla ajattelemme ja käytämme tuotetta tai palvelua (Chapman ym. 2003). Radikaalin innovaation voidaan ajatella olevan modulaarisen ja arkkitehtonisen innovaation yhdistelmä sen sisältäessä radikaaleja eli aiempaa osaamista tuhoavia muutoksia sekä komponenttien että niiden välisten sidosten tasolla.

Muutoksen vaikutus määrittelee, kuinka merkittävästi tai laajasti innovaatio muuttaa olemassa olevaa. Innovaatio voi tällöin laajimmillaan olla uusi ihmiskunnalle ja täten muuttaa koko ihmiskunnan kehityksen suuntaa, tai suppeimmillaan se voi olla yksilön omaan elämäänsä tekemä muutos. Innovaation ei siis tarvitse olla yleismaailmallisesti uutta, vaan uutta jossain tietyssä kontekstissa. Muun muassa Rogers (1983) määrittelee innovaation sellaisten uusien ideoiden käyttöönotoksi, jotka ovat uusia kyseiselle organisaatiolle.

Innovaatio voi myös muuttaa odotettavissa ollutta lineaarista kehityskulkua, jolloin puhutaan epäjatkuvasta innovaatiosta. Tämän vastakohta on ylläpitävä innovaatio.

• Ylläpitävät (sustaining) innovaatiot rinnastetaan yleensä vähittäisiin innovaatioihin, mikä ei anna täysin oikeaa kuvaa ylläpitävien innovaatioiden luonteesta. Ylläpitävä innovaatio ei määrittele muutoksen suuruutta muutoksen kohteessa vaan kriittistä on muutoksen nykyisen kehityssuunnan säilyttävä luonne. Ylläpitävä innovaatio voi yhtä hyvin olla niin vähittäinen kuin radikaalikin ollen kuitenkin aina niin sanottu odotettavissa ollut innovaatio. (Christensen & Raynor 2003)

• Epäjatkuva (disruptive) innovaatio on vastakohta ylläpitävälle määritellen uudelleen ja häiriten esimerkiksi toimialan kehityskulkua. Epäjatkuva innovaatio voi olla esimerkiksi tuote, joka ei ole yhtä hyvä kuin olemassa olevat tuotteet, mutta sisältää muita etuja, joita uudet tai vähemmän vaativat asiakkaat arvostavat. (Christensen &

Raynor 2003) Esimerkiksi halpalentoyhtiöt eivät tarjoa perinteisten lentoyhtiöiden tavoin yhtä monipuolisia ja hyviä palveluja, vaan lennot ovat konseptiltaan yksinkertaistettuja ja hinnaltaan kilpailijoitaan edullisempia.

Edellä esitelty jaottelu on laadittu pääosin yhden toimijan näkökulmasta. Innovaation hyödyntämiseen liittyy kuitenkin tavanomaisesti useampia tahoja, kuten asiakkaat, käyttäjät tai toimittajat. Käyttäjälähtöisessä innovaatiotoiminnassa onkin syytä huomioida, etteivät innovaatiot välttämättä näy käyttäjälle ja valmistajalle samalla tavoin. Esimerkiksi valmistusteknologian muutokset eivät välttämättä näy käyttäjälle, kun taas tuotteen käyttökontekstin tai käyttötavan muutokset eivät välttämättä aiheuta valmistajalle välittömiä toimenpiteitä. Taulukko 1 toimii työkaluna jäsentää innovaation eri ulottuvuuksia ja sen vaikutuksia eri sidosryhmille.

Taulukko 1. Innovaation arviointi eri näkökulmista.

Näkökulma

Muutoksen kohde

Muutoksen laajuus ja suuruus Muutoksen vaikutus Ei muutosta Vähittäinen Modul. Arkkiteht. Radikaali Ylläpitävä Epäjatkuva

Toimittaja X X

Innovoija

Tekninen

osaaminen X X

Markkina­

osaaminen X X

Asiakas /

käyttäjä X X

Muut

innovoijat X X

Sosiaalinen / poliittinen / laillinen järjestelmä

X X

Taulukossa 1 on esimerkinomaisesti kuvattu jonkin komponentin muutosta, joka on komponentin toimittajalle huomattavasti merkittävämpi seikka kuin muille tahoille.

Tarvittaessa taulukkoa voi täydentää erittelemällä yksityiskohtaisemmin muutoksen kohde jokaisen osapuolen osalta.

2.3 Innovaatioprosessi

Innovaatioprosessilla tarkoitetaan sen toimintatavan jäsennystä, mitä innovaatiolle tavallisesti tehdään ennen niiden kaupallistamista. Monesti tämän prosessin nähdään lähtevän liikkeelle ideoista, joista seulotaan sopivimmat jatkoon edelleen kehiteltäviksi. Tällainen lähestymistapa on kuitenkin luonteeltaan reaktiivinen, eli siinä reagoidaan ilmaantuviin ideoihin. Kun prosessiin sisältyy ideoiden käsittelyn lisäksi niiden synnyn edistäminen, on se luonteeltaan aktiivisempi. Ideat eivät kuitenkaan synny vain yrittämällä olla luova, vaan tietyssä kontekstissa perustuen tiettyyn tietämykseen. Käyttäjälähtöisesti toimittaessa käyttäjien tarpeiden ymmärtäminen on tällöin edellytys mielekkäiden ideoiden synnylle. Kuvassa 2 esitetty innovaatioprosessi on luonteeltaan sekä käyttäjälähtöinen että aktiivinen.

Tuotetestaus Kehitystyökalut

Tekniikat luovuuden edistämiseen

Tekniikat ideoiden seulontaan Menetelmät

käyttäjän tarpeiden ymmärtämiseen

(3) Optimointi (2) Kehitys

(1) Mahdollisuuden tunnistaminen

(4) Tulo markkinoille

Kuva 2. Käyttäjälähtöinen innovaatioprosessi (van Kleef ym. 2005).

Kuvan 2 innovaatioprosessissa innovointi on aktiivista toimintaa, jota voidaan prosessin eri vaiheissa tukea erilaisin menetelmin. Prosessin aloittava mahdollisuuden tunnistaminen sisältää käyttäjien tarpeiden ymmärtämisen, niiden pohjalta ideoinnin, ja luotujen ideoiden seulonnan. Tätä seuraa idean kehittäminen, optimointi ja tulo markkinoille. Jokaiseen vaiheeseen on olemassa sitä edistäviä menetelmiä ja tekniikoita.

Tämä työ keskittyy käyttäjätarpeen ymmärtämistä edistäviin menetelmiin, eli kuvassa 2 olevan mahdollisuuden tunnistamisen ensimmäiseen vaiheeseen. Poikkeuksena tästä osa käsiteltävistä menetelmistä sisältää käyttäjätiedon hankinnan lisäksi myös ideoinnin ja ideoiden seulonnan. Lisäksi luvuissa 3 ja 6 puhun käyttäjälähtöisyydestä yleisesti ollen rajaamatta käsittelyä innovaatioprosessin alkupäähän.

2.4 Luovuuden edellytykset

Tarina kertoo omenan putoamisen puusta inspiroineen Isaac Newtonia kehittämään yleisen painovoimateorian (Wikipedia 2006). Newton ei kuitenkaan ollut maailman ensimmäinen ihminen, joka näki omenan putoavan puusta, eikä tämä tapahtuma siten itsessään selitä painovoiman keksimistä. Vaikka puutarhan rauha saattoihin luoda otolliset olosuhteet luovuudelle, voitaneen olettaa tämän oivalluksen perustuneen vahvasti hänen tietämykseensä luonnontieteistä ja filosofiseen ajattelutapaan.

Luovuus innovaatioprosessissa ei rajoitu pelkästään sen alkupäähän, vaan Smithin (2003) mukaan luovuutta tarvitaan innovaatioprosessin kaikissa vaiheissa uusien ideoiden luomiseen.

Aluksi kyse on itse innovaatioideasta ja myöhemmin ideoista, joita tarvitaan prosessissa eteen tulevien ongelmien ratkaisuun. Luovuuden vaade liittyykin tavalla tai toisella kaikkeen tässä työssä esiteltäviin asioihin.

Amabilen (1998) mukaan luovuus vaatii yksilötasolla asiantuntijuutta, kykyä ajatella luovasti ja motivaatiota. Asiantuntijuus tarkoittaa kaikkea mitä henkilö tietää ja voi tehdä työssään.

Siihen kuuluu niin tekninen osaaminen, proseduraalinen tietämys kuin myös muu henkinen pääoma kuten esimerkiksi kyky ajatella tieteellisesti. Luova ajattelu viittaa siihen, kuinka henkilö lähestyy ongelmia ja ratkaisuja. Tämä on yhteydessä henkilön persoonallisuuteen, sekä ajattelu- ja työskentelytapoihin. Jotta henkilö käyttäisi asiantuntijuuttaan ja luovaa ajattelukykyään uuden luomiseen, tarvitsee hän siihen motivaatiota. Motivaatio voi olla niin ulkoista kuin sisäistäkin.

Innovaatioita käsittelevän prosessitutkimuksen yhteydessä luovuus jaetaan neljään eri resurssiin: innovaatiotehtävä tai ongelma; älyllisen kapasiteetti; epämuodolliset heuristiikat, metodit ja strategiat; sekä edeltävä tieto ja kokemus. Innovaatiotehtävän tai ongelman tulisi rajata sitä mitä ollaan ratkaisemassa, jotta ratkaisun etsintä suuntautuisi kohti tavoitetta.

Älyllisiä resursseja voidaan muokata tehtävään paremmin sopiviksi mm. visuaalisilla kuvauksilla, stimuloivilla käsitteillä ja analogioilla. Heuristiikat, metodit ja strategiat helpottavat ongelmien ratkaisua. Näitä ovat esimerkiksi ongelman jakaminen osiin ja osaongelmien ratkaiseminen yksi kerrallaan, kuvan piirtäminen, samankaltaisten ongelmien vertailu, ratkaisuvaihtoehtojen luominen ja testaaminen, sekä toimivien ratkaisujen

käyttäminen uudelleen. Aikaisempi tieto ja kokemus liittyvät olennaisesti innovaatioiden kehittämiseen, sillä sisältäessään jotain uutta innovaatiot myös aina säilyttävät jotain vanhaa.

Vanhan säilyttäminen voi tarkoittaa myös vanhan idean soveltamista uuteen yhteyteen.

(Smith 2003)

Amabilen ja Smithin esitysten pohjalta innovaatiotoiminnan toimivuuden vaatimuksiksi voidaan lukea:

• Määritelty suunta, tavoite tai ongelma

• Tietämys ja kokemus esimerkiksi tavoitteessa määritellystä kohdealueesta

• Luovan ajattelun kyky ja sitä tukeva tietämys

• Motivaatio kehittää jotain uutta.

Jotta innovaatiotoiminta ja sitä tukevat menetelmät olisivat toimivia, tulee niiden täyttää nämä vaatimukset.

Edellä luetelluista innovaatiotoiminnan vaatimuksista kolmella viimeisellä on erityismerkitys käyttäjälähtöisen innovaatiotoiminnan yhteydessä. Käyttäjällä on monesti suunnittelijaa parempi tietämys tavoitellusta kohdealueesta, kun taas suunnittelijalla on kokemusta suunnittelutyötä tukevien luovien ratkaisujen tekemisestä. Suunnittelijaa motivoidaan tavallisesti uuden kehittämiseen kuukausipalkalla, kun sen sijaan käyttäjän motivointi on ennemminkin tapauskohtainen haaste.

2.5 Innovaatiomallit

Luovuuden edellytykset kertovat mitä tarvitaan luovaan toimintaan. Ne eivät siis vielä kuvaa innovointiin vaadittavaa toimintaa eli resurssien käyttöä. Tätä luovaa toimintaa voidaan kuvata niin yksilön, ryhmän kuin yrityksenkin näkökulmasta. Tässä esittelemäni innovaatiomallit pyrkivät hahmottamaan innovaatioiden synnyn syitä yrityksen näkökulmasta jakaen selittävät tekijät eri osapuolten väliseen toimintaan ja jäljempänä tarkemmin

esiteltäviin innovaatiolähteisiin.

Käsitys innovaatioiden synnystä on vaihdellut 1900-luvun jälkimmäisillä vuosikymmenillä.

Rothwell (1994) on koonnut nämä käsitykset viideksi eri innovaatiomalliksi. Ensimmäisessä

mallissa, joka edusti vallitsevaa käsitystä innovaatioiden synnystä 1950-luvulta seuraavan vuosikymmenen puoliväliin, innovaatiot syntyvät teknologisen kehityksen ajamina. Tätä seuraavassa toisessa mallissa kehityksen veturiksi otettiin markkinoiden tarve. Molemmissa malleissa innovaatioprosessin eri vaiheiden nähtiin seuraavan tiukasti toisiaan. 1970-luvun alkupuolelta alkaen mallina oli näiden kahden mallin yhdistelmä. Tässä kolmannen sukupolven mallissa sekä teknologinen kehitys että markkinoiden tarve nähtiin innovaatioita luovina voimina. Lisäksi innovaatioprosessin vaiheita ei enää nähty toisiaan seuraavina, vaan toistensa kanssa vuorovaikutuksessa toimivina. 1980-luvun alussa alettiin vähitellen siirtyä neljännen sukupolven innovaatiomalliin, jossa lisäyksenä edelliseen malliin toimittajien ja yrityksen eri funktioiden toiminta oli integroitu samanaikaiseksi kehitystyöksi. Edelleen Rothwellin mukaan 1990-luvulla oltiin siirtymässä viidennen sukupolven innovaatiomallin käyttöön, jonka keskeisiä uusia ominaisuuksia ovat järjestelmien integrointi, verkostoituminen, joustavuus ja rinnakkainen tietojen käsittely. Näistä verkostoituminen pitää sisällään muun muassa edistyneiden käyttäjien osallistumisen kehitystyöhön. (Rothwell 1994) Huomioitavaa Rothwellin innovaatiomalleissa on se, että vaikka niistä jokainen edustaakin oman aikakautensa ajattelua, soveltuvat tietyt mallit toisia paremmin joillekin toimialoille ja teknologisen kehityksen eri vaiheisiin. Esimerkiksi teknologisen kehityksen malli voi tiedeperustaisilla toimialoilla olla lähellä oikeaa, vaikkakin myös näillä toimialoilla markkinoiden tarpeilla on oma merkityksensä. Näin ollen eri mallit ovat jossain määrin edelleen käytössä. (Rothwell 1994)

Lyhyesti ottaen Rothwellin mallit sisältävät kaksi innovaatioiden alkulähdettä eli teknologisen kehityksen mahdollisuudet ja markkinoiden tarpeet. Muilta osin mallit poikkeavat toisistaan toiminnan organisoinnin, osallistujien ja käytettävän välineistön (esimerkiksi tietojärjestelmät) osalta. Näiden seikkojen lisäksi Lovio (1989) ottaa esille kolmantena innovaatiolähteenä vanhan tuotteen / tuotannon ongelmista ja teknologisesta kokemuksesta nousevat innovaatiot.

2.6 Innovaatiolähteet

Innovaatiolähteet jaetaan funktionaalisiin ja tilannekohtaisiin innovaatiolähteisiin.

Innovaation funktionaalisena lähteenä toimii se organisaation tai sen verkoston osa, jossa

innovaatio syntyy. Tämän työn kannalta erityisen kiinnostavaa on käyttäjien toimiminen funktionaalisina innovaatiolähteinä, sekä toimialan vaikutus käyttäjien merkittävyyteen innovaatiolähteinä.

Tietynlaiset tilanteet yrityksen sisällä, markkinoilla tai yhteiskunnassa kasvattavat innovaatioiden synnyn todennäköisyyttä toimien tilannekohtaisina innovaatiolähteinä.

Toimialan sisällä näitä vaihteluita selittää etenkin teknologinen elinkaari, jonka eri vaiheissa käyttäjälähtöisyyden merkityksen voidaan nähdä vaihtelevan.

Toimintaympäristön ja muuttuvien tilanteiden lisäksi innovaatiotoimintaan ja sen käyttäjälähtöisyyden asteeseen vaikuttavat keskeisesti yrityksen tekemät strategiset ja operatiiviset valinnat. Näitä en kuitenkaan tässä työssä käsittele.

2.6.1 Funktionaaliset innovaatiolähteet ja yrityksen toimiala

Afuahin (2003) mukaan yrityksellä on viisi pääasiallista funktionaalista innovaatiolähdettä.

Nämä ovat:

• yrityksen oman arvoketjun funktiot

• yrityksen ulkopuolisen arvoketjun toimijat, kuten toimittajat, asiakkaat ja täydentävät innovoijat

• kilpailijat ja läheiset toimialat

• yliopistot, julkiset ja yksityiset tutkimuslaitokset

• muut valtiot ja alueet.

Vaikka yritys voikin hyödyntää ulkopuolisia innovaatiolähteitä, ei se kuitenkaan pysty täysin ilmaiseksi hyötymään muiden kehitystyöstä. Syynä tähän on, että innovaatioiden hyödyntäminen vaatii yleensä myös omaa osaamista. Näin ollen yrityksen omalla osaamisella voidaan katsoa olevan aina jokin rooli innovoitaessa, vaikka idea ei olisikaan alun perin lähtöisin yrityksen sisältä. Mahdollisesti yrityksen täytyykin yhdistellä eri lähteistä tulevia ideoita ja tietämystä luodakseen jonkin itselleen toimivan konseptin.

Erityyppisille toimialoille voidaan löytää erilaisia teknologisia kehityskaaria, joita ne pääsääntöisesti noudattavat teknologisten rajoitteiden ja osaamistensa pysyvyyden vuoksi.

Empiiristen tutkimusten perusteella pääasiallisia teknologiasia kehityskaaria on olemassa viisi. Nämä ovat: toimittajan dominoima (supplier-dominated), mittakaavaetuun perustuva (scale-intensive), tieteeseen perustuva (science-based), informaatiointensiivinen (information­

intensive), ja erikoistuneet toimittajat (specializedsuppliers). (Tidd ym. 2005)

Toimittajan dominoimilla toimialoilla kuten maataloudessa tai palvelualalla teknologinen muutos on lähes aina lähtöisin laite- tai muusta toimittajasta. Innovaatiotoiminta keskittyy näissä yrityksissä muualta tulevan teknologian hyödyntämiseen ja oman toiminnan kehittämiseen. Mittakaavaetuun perustuvia toimialoja yhdistävät laajat ja monimutkaiset tuotantojärjestelmät ja/tai tuotteet, joissa virheet tulevat kalliiksi. Tällöin kehitys onkin vähittäistä, aiempaan osaamiseen perustuvaa. Teknologialähteitä yrityksen sisällä ovat tuole­

ja prosessisuunnittelu ja tuotanto, sekä ulkopuolella laite- ja komponenttitoimittajat.

Tieteeseen perustuvilla toimialoilla teknologinen kehitys saa pääosin alkunsa yrityksen tutkimus- ja kehitystoiminnasta, pohjautuen vahvasti akateemiseen tutkimukseen.

Informaatiointensiiviset toimialat kuten rahoitus ja vähittäismyynti hyödyntävät toiminnassaan monimutkaisia tietojärjestelmiä. Innovaatiotoiminta koostuu pääosin näiden kehittämisestä ja uusien palvelujen luonnista. Erikoistuneet toimittajat ovat yleensä pieniä, laitteistoja, instrumentteja ja ohjelmistoja monimutkaisiin järjestelmiin toimittavia yrityksiä.

Teknologinen kehitys tapahtuu tuotteiden suunnittelun, rakentamisen ja käytön kautta, joka monesti tapahtuu edistyneiden käyttäjien käyttökokemuksia hyödyntämällä. (Tidd ym. 2005) Yllä oleva jaottelu auttaa hahmottamaan kunkin toimialan todennäköisiä innovaatiolähteitä, joskin se myös yksinkertaistaa asioita. Esimerkiksi toimittajan dominoimia yrityksiä löytyy myös elektroniikka- ja kemianteollisuuden parista, joskaan nämä yritykset eivät todennäköisesti ole alansa suunnannäyttäjiä. Toisekseen yritys voi kuulua useampaan teknologiseen kehityskaareen. Erityisesti suurilla yrityksillä on mittakaavaetuun perustuvaa toimintaa tehokkaan tuotannon varmistamiseksi. (Tidd ym. 2005)

Yllä olevan jaottelun perusteella huomaamme, että yrityksen teknologinen kehitys tulee monesti eri kehityskaarta seuraavilla yrityksillä eri funktionaalisista lähteistä. Näin ollen teknologisessa kehitystoiminnassa erityyppisille yrityksille käyttäjälähtöisellä innovaatiotoiminnalla lienee erilainen merkitys. Tämä päätelmä ei kuitenkaan ole välittömästi yleistettävissä muihin kuin teknologisiin innovaatioihin.

2.6.2 Tilannekohtaiset innovaatiolähteet ja teknologinen elinkaari

Tietynlaisia olosuhteita, tilanteita ja tapahtumia voidaan pitää tilannekohtaisina innovaatiolähteinä eli otollisina ajankohtina innovaatioiden synnylle. Miksi? Ympäristön muutoksen luoma yhteensopimattomuus vaikka jonkin siinä tapahtuvan toiminnan kanssa asettaa tarpeen muuttaa toimintaa, ja innovaatiohan on muutos aiempaan. Monet tilannekohtaiset innovaatiolähteet käsittelevät sitä ympäristön muutosta, joka on jo tapahtunut tai tapahtumassapa siten avaamassa tien muille muutoksille eli innovaatioille.

Afuah (2003) jakaa tilannekohtaiset innovaatiolähteet kolmeen osaan, jotka ovat suunniteltu toiminta kuten tuotekehitystyö, odottamattomat tapahtumat ja luovan tuhon tuoman muutokset. Näistä luova tuho pitää sisällään sellaisia asioita kuin teknologinen epäjatkuvuus, sääntelyjä sen purku, globalisaatio, asiakkaan muuttuvat odotukset, tai sitten makrotalouden, yhteiskunnan tai demografian muutokset. Tidd ym. (2005) mainitsemia tilannekohtaisia innovaatiolähteitä ovat uusien markkinoiden tai teknologioiden syntyminen, poliittisten sääntöjen tai markkinasääntelyn muutokset, muutos markkinatunnelmassa tai käyttäytymisessä, odottamattomat tapahtumat, suuret teknis-taloudelliset muutokset, tarve muutoksiin ahtaaksi käyneellä toimialalla, liiketoimintamallien muutokset ja arkkitehtoniset innovaatiot.

Drucker (1985) mukaan menestyneimmät innovaatiot eivät luo muutosta, vaan hyödyntävät sitä. Muutoksen hyödyntäminen on helppo nähdä muutoksen luomista paremmaksi lähestymistavaksi ajateltaessa asiaa ihmisten, potentiaalisten asiakkaiden kautta: on helpompi hyödyntää ihmisten toiminnassa tapahtuvia muutoksia kuin saada ihmiset muuttamaan tapojaan. Tämä lähestymistapa avaakin käyttäjälähtöiselle innovaatiotoiminnalle selviä mahdollisuuksia. Tähän ajattelutapaan perustuvat Druckerin innovaatiolähteet käyn lävitse luvussa 4.2.2.6 Tilannekohtainen innovointi.

Teknologinen elinkaari on malli, jonka mukaan teknologia ja sen käyttö yritystoiminnassa noudattavat tiettyjä vaiheita. Sitä voidaan käyttää selittämään toimialan innovaatiotoiminnan kehitystä ja vapaasti tulkiten myös toimialojen välillä vallitsevia eroja.

Karkeasti ottaen teknologisen kehityksen ensimmäisessä vaiheessa yritykset kokeilevat uutta teknologiaa ja sen mahdollistamia erilaisia ratkaisuja yrittäen soveltaa sitä käyttäjien tarpeisiin. Kehityksessä tärkeää on tällöin tekninen osaaminen ja käyttäjien tarpeet.

Ratkaisujen standardoitumisen myötä kilpailun painopiste siirtyy tuotantoprosessien kehitykseen ja kustannustehokkuuteen. Jossain vaiheessa kuitenkin myös mahdollisuudet käydä kilpailua prosesseja kehittämällä heikkenevät niiden samankaltaistumisen myötä.

Grantin (2003) mukaan tällöin yritysten pitääkin erottautua kilpailijoistaan liiketoiminnallisin keinoin, eli muun muassa imagolla ja asiakaspalvelulla. Teollisuudenalan kypsässä ja taantuvassa vaiheessa kilpailua käydäänkin lähinnä liiketoiminnallisten innovaatioiden avulla.

Edellä olevassa jaottelussa katsoisin käyttäjien tarpeiden olevan pohjana innovaatioille eritoten teknologian alkutaipaleella siksi, että asiakaskunnan löytämiseksi teknologiaa on opittava soveltamaan käyttäjien tarpeisiin. Uuden tiedon eli käyttäjätarpeen omaksuminen synnyttää innovaatioita, joita ei voi syntyä käyttäjätarpeesta enää samalla tahdilla myöhemmin käyttäjätarpeen ollessa tällöin pääosin jo tiedossa. Käyttäjätarpeen merkityksen suhteellinen väheneminen kehityksen painopisteen siirtyessä tuotteesta prosessiin voidaankin katsoa vähentävän käyttäjälähtöisyyden kriittisyyttä innovaatiotoiminnassa. Tämä kuulostaa järkeenkäyvältä, sillä käyttäjillä lienee parempi tietämys käyttämästään tuotteesta kuin sen valmistuksessa käytetystä prosessista. Kehityksen painopisteen siirtyminen lopuksi sisäisistä prosesseista liiketoimintaan tuo kuitenkin kehityksen jälleen lähemmäs käyttäjää.

3 Käyttäjälähtöisyys

Tuotteen tai palvelun suunnittelussa tuleva käyttäjä on aina jollain tapaa läsnä. Vähintäänkin suunnittelijalla on mielessään hänestä jonkinlainen käsitys, johon hän peilaa omia ideoitaan ja ratkaisujaan. Kuitenkin, mikäli suunnittelija on itse myös tuleva käyttäjä, saattaa häneltä jäädä huomioimatta käyttäjäkunnan moninaisuus. Jos suunnittelija ei itse ole tuleva käyttäjä, voi hänen käsityksensä tulevasta käytöstä olla vieläkin puutteellisempi. Tällöin suunnittelijan ja siten suunnitelman lähtökohtana voi käyttäjien sijaan ollakin esimerkiksi teknologisesti hieno ratkaisu, liiketoiminnallisen voiton maksimointi tai muotoilupalkintoa tavoitteleva ulkoasu.

Näillä kaikilla on oma merkityksensä, mutta tulevaa käyttäjää ja hänen tarpeitaan ei silti pitäisi kokonaan unohtaa. Cooperin (2003) mukaan onnistuneen tuotteen edellytykset ovat käytön suunnittelu, tekninen osaamisen ja liiketoiminnallinen kannattavuus. Näiden eri osa- alueiden tulisi siis olla tasapainossa keskenään.

Käyttäjälähtöisyys on suuntaus asettaa tulevat käyttäjät uuden luonnin lähtökohdaksi tai ainakin ottaa huomioon riittävällä, tilanteeseen soveltuvalla tavalla. Tässä luvussa pyrin selventämään mikä on käyttäjälähtöisyyden merkitys, mistä se on lähtenyt kasvamaan, mitä se sisältää ja miten se toimii. Luku auttaa omalta osaltaan ymmärtämään myöhemmin esiteltävien menetelmien yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia.

3.1 Käyttäjälähtöisyyden merkityksestä

Käyttäjien osallistumista tuotekehitykseen käytetään kasvattamaan uusien tuotteiden todennäköisyyttä menestyä markkinoilla (von Hippel 2001). Erityisen tärkeää tämä on innovaatioprosessin alkupäässä eli uusien ideoiden kehittelyssä, sillä useimmat projektit eivät epäonnistu loppu- vaan alkupäässä tuotekehitystä (Khurana & Rosenthal 1998). Luvun 2.6.2 mukaisesti teknologisen kehityksen ensimmäisessä vaiheessa innovaatiot lähtevät liikkeelle käyttäjien tarpeista ja teknisistä mahdollisuuksista. Käyttäjien onkin osoitettu olevan läsnä tavalla tai toisella kehitettäessä uusia teknologioita (Bijker ym. 1987). Ilman selkeää kuvaa käyttäjien tarpeista tapahtuvan teknologian kehittämisen nähdään helposti johtavan epäonnistuneisiin tuotteisiin, jotka tavalla tai toisella eivät vastaa käyttäjien tarpeita.

Esimerkiksi Hyysalon (2006) mukaan 70 % Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen laajoista

tietojärjestelmistä on todettu toiminnallisiksi epäonnistumisiksi suurimman yksittäisen syyn ollessa käyttäjien tarpeiden huomiotta jättäminen. Käyttäjien tarpeiden ymmärtäminen on siis jo taloudellisesti hyvin merkittävä asia.

Osittain viimeaikainen käyttäjälähtöisyyden merkityksen kasvu liittyy kuluttajien kanssa käytävän dialogin helpottumiseen. Prahalad & Ramaswamy (2000) esittävät kuluttajan olevan se tekijä, joka dramaattisimmin muuttaa teollista järjestelmäämme. Tämä muutos perustuu Prahalad & Ramaswamy mukaan suurelta osin internetin leviämiseen, mikä on mahdollistanut kuluttajan roolin muuttumisen passiivisesta vastaanottajasta aktiiviseksi keskustelijaksi.

Kuluttajista tuleekin näin ollen yritykselle osaamisen lähde, jonka sisältämää tietoa käyttäjäkokemuksesta yritys voi halutessaan hyödyntää. Esimerkiksi yli 650 000 asiakasta osallistui Microsoftin Windows 2000 -käyttöjärjestelmän beta-testaukseen antaen Microsoftille ilmaiseksi ideoita tuotteen kehitystyöhön.

3.2 Käyttäjälähtöisyyden tausta

Käyttäjälähtöisyys ei ole irrallinen ilmiö, vaan sen voidaan nähdä kehittyneen yritystoiminnan näkökulmasta kolmea eri haaraa pitkin. Nämä ovat markkinointi, tuotekehitys ja innovaatiotutkimus.

Druckerin (1974) mukaan markkinointi on yrityksen se funktio, jonka tehtävänä on tuoda asiakastarve yritykseen, eli edesauttaa yrityksen tarjoaman muokkaamista asiakaslähtöiseksi.

, Käytännössä markkinoinnin osa-alueista markkinatutkimuksen tehtävänä on selvittää erilaisin menetelmin asiakkaiden ja potentiaalisten asiakkaiden mieltymyksiä ja tarpeita.

Markkinatutkimusten hyöty innovaatiotoiminnan karmalta ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys.

Kun käyttäjillä on tosielämän kokemusta tuotteesta tai palvelusta, ja he kykenevät ilmaisemaan siihen liittyvät tarpeensa selkeästi, tarjoaa perinteiden markkinatutkimus erinomaisia menetelmiä hyvin tuloksin selvittää käyttäjien tarpeet ja mieltymykset (Leonard

& Rayport 1997; von Hippel 1986). Kuitenkin kun muutos on nopeaa tai kehitettävät innovaatiot radikaaleja ja siten vieraita tavallisille käyttäjille, ovat perinteiset markkinatutkimusmenetelmät kykenemättömiä selvittämään luotettavasti käyttäjien tarpeita (von Hippel 1986; Leonard & Rayport 1997). Lorangen (2005) mukaan markkinatutkimuksen

tulisikin uudistua, jotta siitä tulisi tilastonikkaroinnin ja vähittäisten muutosten seuraajan sijaan innovaatioita tuottava toiminto.

Tuotekehityksen piirissä on viime vuosikymmeninä alettu ottamaan käyttäjä tarpeineen paremmin huomioon osana tuotteiden kehittämistä, mikä on käytännössä tarkoittanut huomion kiinnittämistä tuotteiden käytettävyyteen. Perinteisesti käytettävyyden tutkimus on käsittänyt käyttäjän tiettyä tehtävää suorittavana järjestelmän osana, joka on yhdistetty järjestelmään käyttöliittymän kautta. Viime vuosina käytettävyyden tutkimuksessa on kuitenkin tunnistettu tarve luoda syvä ymmärrys käyttökontekstista, ja otettu perinteisen tehokkuuden tavoittelun rinnalle myös muita arvoja kuten käyttäjän tyytyväisyys. Lisäksi käyttäjää ei aina enää nähdä pelkkänä objektina jolle suunnitellaan, vaan käyttäjän katsotaan voivan sekä auttaa että osallistua tuotekehitykseen.

Markkinoinnin ja tuotekehityksen radikaalina jatkeena toimii innovaatiotutkimus. Se jakaantuu organisaatiolähtöiseen ja markkinalähtöiseen suuntaukseen, joista ensin mainittu korostaa organisaation omia vahvuuksia uuden luomisessa ja jälkimmäinen muun muassa käyttäjätarpeiden huomioimista. Käyttäjälähtöisyys onkin ollut osa innovaatiokirjallisuutta jo pitkään. Yrityksen ja käyttäjän välisen yhteistyön merkitys tiettyjen innovaatioiden yhteydessä tunnistettiin jo 1960-luvulla (Steiner 1967), joskin vielä tuolloin huomio kiinnitettiin pääasiassa siihen, miten käyttäjä saataisiin hyväksymään innovaatio. Käyttäjän tarpeiden ymmärtämisen merkitys huomattiin 1970-luvun alkupuolella (Rothwell 1974), ja 1970-luvun loppupuolella käyttäjillä huomattiin voivan olla merkittävä rooli itse innovoinnissa (von Hippel 1976).

Niin markkinointi, tuotekehitys kuin innovaatiotutkimuskin ovat tuottaneet erilaisia menetelmiä hyötyä käyttäjän näkemyksistä, kokemuksista, tiedoista ja taidoista. Jotkut näistä menetelmistä ovat syntyneet tietyssä kontekstissa kuten teollisen muotoilun tai tietotekniikan yhteydessä. Taustoiltaan toisistaan eroavien menetelmien arvioimiseksi on hyvä hahmottaa ne seikat, joiden suhteen ne tavallisesti poikkeavat toisistaan. Käsittelen niitä seuraavaksi.

3.3 Käyttäjälähtöisyyden sisältö

Käyttäjälähtöisyys on käyttäjän huomioimista, käyttäjän asettamista toiminnan lähtökohdaksi.

Tällainen määritelmä ei kuitenkaan kerro paljoakaan siitä, mitä käyttäjälähtöisyys on käytännössä. Käyttäjälähtöisyyden sisältöä kannattaakin tarkastella sitä toteuttavien menetelmien valossa, jolloin näiden sisältö on osa käyttäjälähtöisyyttä. Tässä esittelemäni käyttäjälähtöisyyden sisältö pohjaakin käyttäjälähtöisten menetelmien sisältöön.

3.3.1 Tavoite ja käyttäjien rooli

Jotta käyttäjälähtöisyys olisi tavoitteellista toimintaa, tulee sille asettaa jokin tavoite mihin sillä pyritään. Tavoite taasen määrittää käyttäjien roolia ja odotettua panosta projektiin.

Käyttäjät voivat olla esimerkiksi uusien ideoiden lähde, käyttökontekstin asiantuntijoita, kumppaneita kehitystyössä, palautteen antajia tai kaikkea näitä.

Tuotekehityksessä käytettäviä menetelmiä käsitellessään Kauho (1998) arvioi niitä käyttäjän osallistumisasteen ja -vaiheen mukaan, jotka hänen jaottelussa ovat jossain määrin sidoksissa toisiinsa. Osallistumisasteen hän jakaa kolmeen eri tasoon, joista ensimmäisessä (design for) tuote suunnitellaan käyttäjille hyödyntäen käyttäjistä saatavissa olevaa tietoa. Kun tämän lisäksi käyttäjillä on mahdollisuus antaa palautetta suunnitelmista ja konsepteista, ollaan toisella tasolla {design with). Kolmannella tasolla {design by) käyttäjät osallistuvat aktiivisesti oman tuotteensa suunnitteluun. (Kauho 1998) Siis tietämys käyttäjistä ja käyttökontekstista tuodaan tuotekehitysprojektiin joko tutkimalla käyttäjää ja käyttökontekstia tai sitten osallistuttamalla käyttäjät projektiin.

Käyttäjien osallistumisvaiheet viittaavat siihen missä tuotekehitysprojektin vaiheissa käyttäjä on tekemisissä projektin kanssa. Kauhon (1998) mukaan osallistumisvaiheita ovat määrittely, konseptin kehitys, yksityiskohtainen suunnitelma, prototyyppi ja valmis tuote. Tämä on kuitenkin perinteisestä tuotekehitysnäkökulmasta kumpuava jaottelu. Tässä työssä käytettävän jaottelun esittelin innovaatioprosessin yhteydessä luvussa 2.3.

Käyttäjien rooli, osallistumisen aste ja vaihe vaikuttavat siihen, keskitytäänkö toiminnassa käyttäjien ideoihin, vaatimuksiin tai sitten kokemuksiin erimerkiksi prototyyppien käytöstä.

Vallitseva suuntaus käyttäjälähtöisyydessä on ottaa käyttäjät mukaan kehitysprojekteihin aiemmin ja syvemmin (Heiskanen & Repo 2005).

3.3.2 Käyttäjät

Käyttäjällä tarkoitetaan yritystä tai kuluttajaa, joka hyötyy innovaatiosta suoraan käyttämällä sitä. Valmistaja taasen on taho, joka hyötyy innovaatiosta epäsuorasti esimerkiksi myymällä innovaation sisältävää tuotetta. Siinä missä yritys voi yhden innovaation kohdalla olla valmistaja, voi se toisen kohdalla olla käyttäjä, (von Hippel 1988) Tässä työssä yrityksestä puhuessani tarkoitan valmistajaa.

Terminä käyttäjä ei ole täysin yksiselitteinen. Esimerkiksi yrityksen ollessa käyttäjä, voi tuotteella olla useita, erilaisessa roolissa toimivia loppukäyttäjiä kuten esimerkiksi tietojärjestelmien tapauksessa tietohallinnon ja linjaorganisaation henkilöstö. Myös ostopäätöksen tekijät muodostavat monesti oman käyttäjäryhmänsä, kuten esimerkiksi kuluttajien kohdalla lapsen puolesta ostopäätöksen tekevät vanhemmat. Käyttäjä voi olla tai voi olla olematta asiakas. Tässä työssä viittaan asiakkaalla ostotilanteessa olevaan käyttäjään.

Käyttäjälähtöisyyden eri menetelmissä otetaan monesti kantaa sopivaan käyttäjäryhmään.

Esimerkiksi testattaessa tuotteiden hyväksyttävyyttä eri käyttäjäryhmissä suositellaan käytettäväksi tavallisia käyttäjiä tai luotaessa uusia ideoita käytettävä käyttäjäryhmä monesti koostunee edistyneistä käyttäjistä. Tehtävätyyppi ei kuitenkaan automaattisesti määrää käyttäjäryhmää, sillä esimerkiksi Kristensson ym. (2004) mukaan myös tavalliset käyttäjät voivat olla kykeneviä tuottamaan ainutlaatuisia ja arvokkaita palveluideoita. Sopivaa käyttäjäryhmää mietittäessä onkin huomioitava käyttäjien tiedolliset ja taidolliset edellytykset sekä motivaatio oman osansa suorittamiseen. Kaikki käyttäjät eivät välttämättä tunne teknologian suomia mahdollisuuksia ja rajoitteita, eivät osaa eksplisiittisesti ilmaista tarpeitaan tai ole kiinnostuneita kehitystyöstä. Näiden käyttäjien korvaaminen toisilla ei kuitenkaan ole aina mahdollista, sillä eri käyttäjäryhmät eivät välttämättä tunne toistensa tarpeita.

3.3.3 Toteutus

Käyttäjälähtöisyyden toteutus koostuu rakenteen antavasta menetelmästä, ja menetelmän asettaman muodon käytännön toteutuksesta. Monesti menetelmän taustalla on jokin teoria, jonka katsotaan takaavan menetelmän idean toimivuuden.

Koska käyttäjät eivät ole tiedoiltaan, taidoiltaan tai motivaatioltaan täydellisiä, asettaa tämä seikka tiettyjä rajoitteita käyttäjien käyttämiselle osana tuotekehitystä. Hyvä menetelmä ottaa olemassa olevat käyttäjien rajoitukset huomioon pyrkien luomaan rakenteen, joka tuottaa hyviä tuloksia ilman suuria tilanne- ja henkilösidonnaisuuksia. Tämä voi tapahtua esimerkiksi huomioimalla käyttäjien tietotarpeet prosessin kussakin vaiheessa. Monesti menetelmäkirjallisuus sisältää menetelmän rakenteen lisäksi toteutusohjeita onnistumisen varmistamiseksi.

Käyttäjälähtöisyyden toteutus ei ole pelkästään yrityksen ja käyttäjien välinen asia.

Erimerkiksi yrityksen oma henkilökunta saattaa vastustaa yhteistyötä käyttäjien kanssa (Woolgar 1991), mikä on huomioitava toteutusta suunniteltaessa.

3.3.4 Tulokset

Käyttäjälähtöisyyden lopputulos on hyvin menetelmäkohtainen, eli valittu tavoite, käyttäjät ja heidän roolinsa prosessin osana sekä käyttäjälähtöisyyden toteutus määrittävät syntyvää lopputulosta. Tuloksen tarkoituksena on tavalla tai toisella ohjata yritystä vastaamaan entistä paremmin käyttäjien tarpeisiin. Tuloksena voi olla vaikka kokonaan uusia ideoita, parannusehdotuksia tuotekonsepteihin tai varmuus suunnitellun tuotteen sopivuudesta käyttäjän tarpeisiin.

Hyysalo (2006) jakaa todellisia ja potentiaalisia käyttäjiä koskevan tiedon kolmeen eri ryhmään, nimittäin markkina-, asiakas- ja käyttäjätietoon. Markkinatieto kertoo yleisellä tasolla markkinoista ja siellä olevista ryhmistä. Tähän sisältyy muun muassa markkinatutkimuksista saatavat tiedot. Asiakastieto on todellisista asiakkaista kerättyä tietoa, kuten asiakaspalautetta. Käyttäjätieto puolestaan on tuotteen tai palvelun todellista käyttöä koskevaa tietoa, jota saadaan käyttäjiä tutkimalla.

,

3.4 Käyttäjälähtöisyyden toiminta

Luvussa 3.1 käsittelin yleisellä tasolla syitä käyttäjälähtöiseen toimintatapaan. Tässä tuon esiin käyttäjälähtöisyyden toimintaa eli millä tavalla käyttäjälähtöisyys aikaansaa näitä hyötyjä, ja mitä rajoitteita käyttäjälähtöisyyteen sisältyy.

Tuotekehityksen yhteydessä käyttäjälähtöisen toimintatavan nähdään vaikuttavan positiivisesti projektien onnistumiseen varsin moninaisin tavoin, kuten kuvasta 3 voidaan nähdä. Aikaisen käyttäjän mukanaolon nähdään vaikuttavan vaatimusmäärittelyn laatuun, tuotekehityksen suorituskykyyn ja käyttäjien tyytyväisyyteen. Parantunut ymmärrys käyttäjän maailmasta voi johtaa uusiin innovaatioihin. Hyötyjen ohella käyttäjälähtöisyydestä aiheutuu myös kustannuksia esimerkiksi siihen käytetyn ylimääräisen ajan ja vaivan muodossa. (Kujala 2003)

Aikainen käyttäjän osallistuminen

Tuotekehityksen suorituskyky

Vaatimusten laatu Yhteensopivuus käyttäjien tarpeisiin - Käytettävyys

Käyttäjän ja asiakkaan tyytyväisyys

Kuva 3. Aikaisen käyttäjän osallistumisen vaikutukset tuotekehityksessä (Kujala 2003).

Innovointi vaatii tarpeisiin ja kontekstiin liittyvää tietoa, sekä toisekseen tietoa yleisistä ratkaisuista. Käyttäjä tuottaa tarpeisiin ja käyttökontekstiin liittyvää tietoa, kun taas yritys tuntee toimintansa myötä yleisiä, alaan liittyviä ratkaisuja. Näiden tietojen saattaminen yhteen ei ole itsestäänselvyys tai edes helppoa, sillä molemman tyyppinen tieto on yleisesti heikosti siirtyvää, (von Hippel 2005) Käyttäjälähtöisyyden idea on tuoda yhteen nämä erityyppiset tiedot tehostaen innovaatiotoimintaa ja varmistaen innovaation soveltumisen käyttäjän tarpeisiin.

Käyttäjälähtöisyyteen sisältyy erityyppisten tietojen ja niiden heikon siirtyvyyden takia tiettyjä rajoitteita. Käyttäjälähtöisyys ei voi perustua vain käyttäjältä kysymiseen. Käyttäjä ei

monestikaan osaa suoraan kertomalla ilmaista tarpeitaan, joiden tiedostaminen on osoittautunut hankalaksi. Monesti tarpeet ovat epämääräisiä ja osa sitä hankalasti siirtyvää hiljaista tietoa, joka käyttäjälle on käytön myötä kehittynyt (von Hippel 2001). Voi myös olla, että käyttäjä on mukautunut vallitsevaan tilaan, eikä siten tunnista todellisia tarpeitaan.

Tarpeiden tiedostamisen helpottamiseksi käyttäjälle voidaan esittää vaihtoehtoja. Käyttäjä ei kuitenkaan kykene realistisesti näitä arvioimaan, jos hänen tulisi niiden myötä kuvitella uudenlainen ratkaisu uudenlaiseen ympäristöön. Käyttäjä arvioi asioita oman kokemusmaailmansa kautta, eikä hänellä ole kokemusta uudenlaisesta ympäristöstä. Myös uusien ideoiden kysyminen käyttäjältä voi olla turhaa, mikäli käyttäjä ei kykene kuvittelemaan mikä voisi olla mahdollista eli erilaisia ratkaisumahdollisuuksia. Tyypillisesti tämä on yrityksen tehtävä.

Käyttäjälähtöisten menetelmien ideana on luoda tapoja, jotka toteuttavat käyttäjälähtöisyyden pyrkimyksen erityyppisten tietojen saattamisesta yhteen. Perinteisesti tämä on tarkoittanut pyrkimystä siirtää käyttäjällä olevaa tietoa yritykseen, mutta myös tietojen jakaminen tai yrityksen tietämyksen siirtäminen käyttäjälle on mahdollista.

Käyttäjälähtöiset menetelmät pyrkivät selvittämään käyttäjien tarpeet ja käyttökontekstin vaatimukset joko eksplisiittisesti tai tutustumalla niihin implisiittisellä tasolla. Eksplisiittisesti toimittaessa käyttäjät ja heidän vaatimuksensa huomioidaan kehitystyössä ilman käyttäjien osallistumista itse kehitystyöhön. Tällöin käyttäjät toimivatkin vain tietolähteinä. Toisaalta osallistavissa menetelmissä nimenomaan käyttäjien osallistumisen nähdään tuovan implisiittisessä muodossa kehitystyöhön tietämyksen käyttäjien vaatimuksista ja käyttökontekstista (Thomke & von Hippel 2001).

Käyttäjien osallistuminen innovaatiotoimintaan voi siinä tapahtuvan tarvetiedon siirtymisen lisäksi edistää uusien ideoiden syntyä. Tämä on perusteltavissa siten, että ensinnäkin ideoiden syntymiseen johtava luovuus perustuu tietojen yhdistelemiseen uudella tavalla. Toisekseen mahdollisten, tietoa yhdistelevien ideoiden määrä kasvaa tiedon määrän lisääntyessä. Näin ollen käyttäjän saadessa tietoa yrityksen mahdollisuuksista ja rajoitteista ratkaista hänen omassa ympäristössään esiintyviä ongelmia, on hänen mahdollista kehittää uusia ideoita yhdistelemällä näitä tietoja omiin kokemuksiinsa. (Kristensson ym. 2004)

Kehitystyössä käyttäjien synnyttämien ideoiden voidaan ajatella olevan omaperäisiä, jos ne sisältävät kytköksiä sellaisiin käyttäjän implisiittisen tiedon elementteihin, jotka eivät aiemmin olleet yrityksen tiedossa. Toisekseen käyttäjän ideat ovat arvokkaita, jos ne sisältävät ratkaisun käyttäjän tarpeisiin. Kolmanneksi käyttäjän ideat ovat toteuttamiskelpoisia niiden pohjautuessa yhtiön antamiin mahdollisuuksiin ja rajoitteisiin. Tämän ajatuskulun on todettu toimivan myös käytännössä. (Kristensson ym. 2004)