Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailu vuonna 2015

(1)

Tutkimusraportti 165 / 2016

Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailu vuonna 2015

Nab Labs Oy

Arja Palomäki

Heikki Alaja

Antti Leppänen

(2)

Sisällys

1 JOHDANTO ... 7

2 TARKKAILUALUE ... 8

3 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 9

3.1 Vesistötarkkailu ... 9

3.1.1 Veden laatu ja ainetaseet ... 9

3.1.2 Vesistön tuottavuus ... 11

3.2 Kalataloustarkkailu ... 12

3.2.1 Kalastuskirjanpito ... 12

3.2.2 Verkkokoekalastukset ... 12

3.2.3 Kaikuluotaus ... 13

3.2.4 Siikakalojen lisääntyminen ... 14

3.2.5 Kalastustiedustelu ... 15

3.2.6 Hauen elohopeapitoisuus ... 16

4 VUODEN 2015 SÄÄOLOT ... 17

5 VUODEN 2015 VIRTAAMAT ... 18

6 KUORMITUS JA AINEVIRTAAMAT ... 19

6.1 Kuormitus ... 19

6.2 Ainevirtaamat... 21

7 TARKKAILUN TULOKSET ... 23

7.1 Vesistötarkkailu ... 23

7.1.1 Veden laatu ... 23

7.1.2 Veden laadun kehitys ... 26

7.1.3 Vesistön tuottavuus ... 31

7.2 Kalataloustarkkailu ... 35

7.2.1 Kalastuskirjanpito ... 35

7.2.2 Verkkokoekalastukset ... 39

7.2.3 Kaikuluotaus ... 47

7.2.4 Kalastustiedustelu ... 50

7.2.5 Siikakalojen poikaspyynnit ... 57

7.2.6 Kalojen elohopea-analyysit ... 61

8 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 64

8.1 Veden laatu ja tuottavuus ... 64

8.2 Kalastus ... 64

Viitteet…………. ... 65

Liitteet…………. ... 67

(3)

Jyväskylä 18.11.2016 Arja Palomäki

Ympäristöasiantuntija

050 427 3067, arja.palomaki@nablabs.fi Heikki Alaja

Ympäristöasiantuntija

040 183 6543, heikki.alaja@nablabs.fi

Survontie 9 D, 40500 Jyväskylä

(4)

Nab Labs Oy

Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailu vuonna 2015

Tarkkailun toimeksiantajat: Jyväskylän Seudun Puhdistamo Oy/Nenäinniemen ja Korpilahden puhdista- mot, Metsä Fibre Oy ja Metsä Board Oy/Äänekosken tehtaat, Jyväskylän Voima Oy/Keljonlahden voimala, Jyväskylän Energiantuotanto Oy/ Rauhalah- den voimala

Tarkkailun peruste: Jyväskylän Seudun Puhdistamo Oy, Nenäinniemen puhdistamo: ISY 76/09/1, 17.8.2009; Korpilahden puhdistamo: KSU2007Y100/111, 5.12.2008

Metsä Fibre Oy, Metsä Board Oy: ISY 109/06/1, 7.11.2006

Jyväskylän Voima Oy: ISY 21/08/1, 6.2.2008; ISY 148/08/1, 10.11.2008 Jyväskylän Energiantuotanto Oy: ISY 84/04/1, 13.9.2004; KSU-2004-y- 77/111, 14.10.2005

Tarkkailun ohjelma: Keski-Suomen ELY-keskuksen hyväksymä ohjelma

(KESELY/ 344/5723/2010 ja KESELY/180/07.00/2010; 5.5.2010) Vesistötarkkailu

Tarkkailun sisältö: Laaja tarkkailu: kuormitus, ainevirtaamat, vedenlaatu, kasviplankton

Päätelmät: Äänekosken tehtaiden jätevesivaikutusta ilmensivät natriumin kohonneet pi- toisuudet. Nenäinniemen puhdistamon jäteveden vaikutukset näkyivät talviai- kana Poronselän alusveden kohonneina ravinnepitoisuuksina. Jyväsjärven alusveden happitilanne oli heikohko. Klorofylli- ja kasviplanktonanalyysien pe- rusteella Jyväsjärvi on rehevähkö, Poronselkä ja Ristiselkä lievästi reheviä ja Vanhanselkä karu.

Kalataloustarkkailu

Tarkkailun sisältö: Kalastuskirjanpito (v. 2015), siikakalojen poikastutkimus (v. 2016), verkkokoe- kalastus (v. 2016), syvännealueiden kaikuluotaus (v. 2016), kalastustiedus- telu (v. 2015), kalojen elohopeatutkimus (v. 2015 – 2016)

Kalataloustarkkailun tulosten perusteella tarkkailualueen kalakannoissa tai kalastuksessa ei ole tapahtunut viime vuosien aikana normaalista vaihtelusta poikkeavia muutoksia. Todennäköisesti vesistöön johdettavien jätevesien vai- kutukset tarkkailualueen kalastoon ja kalastukseen ovat pysyneet ennallaan.

Pohjois-Päijänteellä hauen elohopeapitoisuudessa ei ole tapahtunut muu-

tosta suuntaan tai toiseen viimeisen viiden vuoden aikana.

(5)

Kuva 1. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun tarkkailualue ja havaintoasemat.

(6)

TIIVISTELMÄ

Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun vesistöosuudessa selvitettiin alueelle tulevan jätevesi- ja muun kuormituksen määrää ja sen vaikutuksia veden laatuun ja eliöstön tilaan. Planktontutkimuksin selvi- tettiin vesialueen rehevyyttä ja tuotannon tasoa. Kirjanpitokalastajien yksikkösaaliiden perusteella arvioitiin tarkkailualueen kalastuksessa ja kalakannoissa tapahtuneita muutoksia. Verkkokoekalas- tusten ja kaikuluotausten avulla selvitettiin kalayhteisön rakennetta, syvännealueiden kalatiheyksiä ja kalakannan suhteellista runsautta. Kalastustiedustelulla selvitettiin vapaa-ajankalastajien määriä, kalastusta, kalansaaliita sekä mielipiteitä kalastuksen haittatekijöistä ja kalakantojen tilasta. Siikaka- lojen poikaspyyntien avulla tutkittiin muikun- ja siianpoikasten esiintymistä, yksilötiheyksiä ja lisään- tymismenestyksen muutoksia tarkkailualueella. Elohopeaselvityksen avulla tutkittiin hauen kelpoi- suutta elintarvikkeeksi.

Vuonna 2015 jätevesien osuus oli 13 % Pohjois-Päijänteen fosforivirtaamasta ja 23 % typpivirtaa- masta. Äänekosken metsäteollisuuden jätevesien vaikutusta ilmensivät luonnontilaan verrattuna ko- honneet natriumin pitoisuudet. Nenäinniemen puhdistamon jätevesien vaikutukset näkyivät talvella Poronselän alusveden kohonneina ravinnepitoisuuksina ja sähkönjohtavuuden arvoina.

Tarkkailualueen fosforipitoisuus vaihteli Jyväsjärven 23 µg/l:sta Poronselän 12, Ristiselän ja Van- hanselän 10 µg/l:aan. Klorofylli- ja planktontulosten perusteella Jyväsjärvi on edelleen rehevähkö, Poronselkä ja Ristiselkä lievästi reheviä ja Vanhanselkä karu. Vesialueen ravinne- ja tuottavuustaso alentui jonkin verran 1990-luvun aikana ja edelleen 2000-luvun loppupuoliskolla. Perustuotannon minimiravinne oli kaikilla havaintoasemilla pääsääntöisesti fosfori.

Kalastuskirjanpidon tulosten perusteella tarkkailualueen tärkeimpien saalislajien kannat ovat pysy- neet edellisvuoteen verrattuna lähes ennallaan. Pitkällä aikavälillä havaittuihin trendeihin on voinut vaikuttaa kalakannan luontaisen vaihtelun lisäksi myös istutukset, pyynnin kohdentumisen ja pyyn- tivälineistön muutokset sekä kalastusrajoitukset. Mahdollista jätevesien kuormituksen vaikutusta tu- loksiin on hyvin vaikea arvioida edellä mainittujen tekijöiden sekä menetelmällisten virhelähteiden vuoksi.

Vuonna 2016 muikunpoikasia havaittiin kaikilta näytteenottoruuduilta, joten lisääntyminen näyttäisi onnistuvan nykyhetkellä koko tarkkailualueella. Muikunpoikastiheydet olivat kuitenkin näytteenotto- paikoilla siinä määrin alhaisia, että kovin runsasta vuosiluokkaa Pohjois-Päijänteelle on tuskin odo- tettavissa. Siianpoikasten tiheydet olivat aiempien vuosien tapaan hyvin alhaisia, joten mitä ilmei- simmin siian lisääntyminen onnistui vuonna 2016 heikosti.

Kalastustiedustelun perusteella Pohjois-Päijänteen vapaa-ajankalastajien tärkeimmät saalislajit oli-

vat edelleen ahven, hauki ja kuha. Kalastustiedustelun pyyntiponnistus- ja saalisarvioita voitiin pitää

suuntaa antavina. Tarkkailualueen kokonaissaaliiksi vuodelle 2015 arvioitiin 109 000 kg, joka oli li-

kimain sama kuin vuoden 2010 tiedustelussa. Tiedusteluun vastanneiden kalastus painottui edelleen

Ristinselälle, vaikka arvioitu kokonaissaalis aleni siellä aiempaan verrattuna. Verkkokalastuksessa

käytetyin solmuväliluokka oli 55 – 64 mm, eikä tätä harvempien solmuvälien käyttö näyttäisi enää

yleistyneen vuoden 2010 tiedustelun tuloksiin verrattuna.

(7)

Vuonna 2016 verkkokoekalastuksen yksikkösaaliit olivat kaikilla osa-alueilla lähes samoja kuin vuonna 2013. Vuodet 2013 ja 2016 erosivat kuitenkin selvästi vuodesta 2010, jolloin yksikkösaaliit olivat kaikilla osa-alueilla huomattavasti viime vuosia korkeampia. Vuoden 2010 korkeaa yksik- kösaalista saattoi selittää hyvin lämmin kesä, joka on voinut osaltaan lisätä useimpien lajien pyydys- tävyyttä (uimanopeuden kasvaessa todennäköisyys joutua pyydykseen kasvaa) ja toisaalta edistä- nyt biomassojen kasvua esim. ahvenella ja särjellä. Vuonna 2016 särkikalojen biomassaosuus oli alhaisin Poronselän osa-alueella 2, jossa myös petomaisten ahvenkalojen biomassaosuus oli sel- västi muita osa-alueita suurempi. Ekologisen tilan luokittelun raja-arvojen perusteella näiden kahden kalastomuuttujan arvot olivat heikoimpia Saukonselällä, jossa kuitenkin yksikkösaalismuuttujat il- mensivät selvästi parempaa tilaa. Biomassayksikkösaalis oli Saukonselän lisäksi verrattain alhainen myös Poronselän osa-alueella 2.

Kaikuluotaustutkimusten perusteella ulapan kalaston yksilömäärästä pääosan muodostavat pieniko- koiset alle 10 cm mittaiset kalat. Tyypillisiä ulapan kalalajeja ovat mm. kuore ja muikku sekä paikoi- tellen myös ahven ja särkikalat. Pohjois-Päijänteellä kuore saattaa muodostaa merkittävän osan alle 10 cm mittaisten kalojen biomassasta. Lauhdevesien vaikutuksesta kalatiheyksiin ei saatu näyttöä, vaikka vielä vuonna 2013 arveltiin, että kaloja olisi hakeutunut Poronselän pääsyvänteestä lauhde- veden vaikutusalueelle. Vuonna 2016 kalatiheydet olivat suurempia Poronselän pääsyvänteessä (osa-alue 1) kuin lauhdevesien vaikutusalueella (osa-alue 2). Kalatiheys oli keskimäärin suurin Mur- toselällä (Linja 3B).

Vuosina 2015 – 2016 kerätyn aineiston perusteella hauen elohopeapitoisuudessa ei ole tapahtunut selviä muutoksia viime vuosien aikana. Pohjois-Päijänteen petokaloja voidaan käyttää ravinnoksi yleisten ravitsemussuositusten mukaisesti.

1 JOHDANTO

Nab Labs Oy on suorittanut vuoden 2015 Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun, jonka osakkaina ovat Metsä Fibre Oy ja Metsä Board Oyj/Äänekosken tehtaat, Jyväskylän Seudun Puhdistamo Oy (Ne- näinniemen ja Korpilahden puhdistamot), Jyväskylän Voima Oy/Keljonlahden voimala ja Jyväskylän Energiatuotanto Oy/Rauhalahden voimala. Yhteistarkkailun nykyinen ohjelma on voimassa tarkkai- lujakson 2010-2016, ja sen on hyväksynyt Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Vesistötarkkailun tarkoituksena oli selvittää vesistön kuormitus, sen jakautuminen eri kuormittajien kesken sekä kuormituksen vaikutus vesistön fysikaalisiin, kemiallisiin ja biologisiin muuttujiin. Kasvi- planktontutkimuksin selvitettiin vesialueen rehevyyttä ja tuotannon tasoa.

Kirjanpitokalastajien yksikkösaaliiden perusteella arvioitiin tarkkailualueen kalastuksessa ja kalakan-

noissa tapahtuneita muutoksia. Verkkokoekalastusten ja kaikuluotausten avulla selvitettiin kalayh-

teisön rakennetta, syvännealueiden kalatiheyksiä ja kalakannan suhteellista runsautta. Kalastus-

tiedustelulla selvitettiin vapaa-ajankalastajien määriä, kalastusta, kalansaaliita sekä mielipiteitä ka-

lastuksen haittatekijöistä ja kalakantojen tilasta. Siikakalojen poikaspyyntien avulla tutkittiin muikun-

ja siianpoikasten esiintymistä, yksilötiheyksiä ja lisääntymismenestyksen muutoksia tarkkailualu-

eella. Elohopeaselvityksen avulla tutkittiin hauen kelpoisuutta elintarvikkeeksi.

(8)

Kalataloustarkkailun raportissa on esitetty vuoden 2015 tarkkailutulosten lisäksi myös vuoden 2016 tarkkailun keskeiset tulokset koskien verkkokoekalastuksia, kaikuluotaustutkimusta ja siikakalojen poikaspyyntejä. Vuoden 2016 kalastuskirjanpidon tulokset raportoidaan tarkkailuohjelman mukai- sesti vuonna 2017 ja samassa yhteydessä esitetään yhteenveto tarkkailukauden 2010 – 2016 tulok- sista.

Pohjois-Päijänteen velvoitetarkkailut on aloitettu vuonna 1975 (Granberg ym. 1976), ja tarkkailua on sen jälkeen jatkettu vuosittain.

2 TARKKAILUALUE

Tutkimusalue kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen (va 14) ja ulottuu Jyväsjärveltä Pohjois-Päijänteen Poronselälle ja Ristiselälle. Alueelle purkautuvat yläpuolisen Äänekoski-Vaajakoski -vesireitin vedet Vaajakosken kautta, ja lisävesiä tulee Tourujoen vesistöalueelta Jyväsjärven ja Äijälänsalmen kautta. Poronselän eteläosaan laskevat Muuratjärven vesistöalueen vedet Muuratjoen kautta. Po- ronselältä vedet virtaavat Ristiselälle ja Kärkistensalmen kautta edelleen Vanhanselälle.

Alueen pohjoisosissa vallitsee voimakas virtaus Vaajakoskesta tulevien vesien vuoksi. Poronselän teoreettinen viipymä on lyhyt, noin 1,6 kuukautta, ja ravinteiden sedimentoituminen on siellä kohta- laisen vähäistä. Ristiselän viipymä on huomattavasti pitempi, ja se on Päijänteen ensimmäinen var- sinainen sedimentaatioallas. Poronselän syvänteessä suurin syvyys on 40 m ja Ristiselän havainto- asemalla 75 m.

Tutkimusalue havaintopaikkoineen on esitetty karttana (kuva 1). Jyväsjärven ja Pohjois-Päijänteen hydrologiset tiedot on esitetty Lappalaisen (1972) ja Granbergin (1977) mukaan (taulukko 1).

Taulukko 1. Pohjois-Päijänteen ja Jyväsjärven hydrologisia tietoja.

Vesialue Pinta-ala

km

²

Tilavuus milj. m

³

Päällysveden tilavuus milj. m

³

Lähivaluma-alue km

²

Jyväsjärvi 3,3 23,9 361

Poronselkä 56 708 425

Ristiselkä 86 1822 911 694*

- Muuratjärven alue 375

Vanhanselkä 168 3200 1600 574

* Poronselän ja Ristiselän valuma-alue yhteensä

(9)

3 AINEISTO JA MENETELMÄT

3.1 Vesistötarkkailu

3.1.1 Veden laatu ja ainetaseet

Tarkkailualueen virtahavaintopaikat ovat Äijälänsalmi ja Kärkistensalmi. Alueen järvisyvänteiden ve- den laatua tarkkaillaan asemilla Jyväsjärvi 510, Päijänne 532, Vähä-Urtti, 69 (Poronselkä), 545, 543, 558 ja 70 (Ristiselkä) sekä Korpilahden puhdistamon vesistötarkkailun havaintoasemalla 608b (tau- lukko 2).

Taulukko 2. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun havaintopaikat vuonna 2015.

Tunnus Nimi Koordinaatit Syvyys, m*

Virtahavaintopaikat

T2 Tourujoki 2 6905650-3435450 (1)

4200 Äijälänsalmi 4200 6903270-3437820 (1)

600 Kärkistensalmi 600 6877520-3430680 (1)

Syvännehavaintopaikat

510 Jyväsjärvi 510 6904000-3436880 24

532 Päijänne 532 6899190-3435230 24

Vähä-Urtti Päijänne Vähä-Urtti 6898770-3436328 20

69 Päijänne 69 (Poronselkä) 6897890-3437260 41

545 Päijänne 545 6896340-3439160 44

543 Päijänne 543 6895300-3436200 21

558 Päijänne 558 6891210-3434140 43

70 Päijänne 70 (Ristiselkä) 6885240-3435950 76

608b Päijänne 608b 6878720-3426700 45

* suluissa virtahavaintopaikkojen näytteenottosyvyys

Syvännehavaintopaikoilta 532, Vähä-Urtti, 69, 545 ja 543 otettiin näytteet neljä kertaa vuodessa, tammi-helmikuussa, maaliskuussa, elokuussa ja lokakuussa. Havaintopaikoilta 70 ja 510 näytteet otettiin kolme kertaa vuodessa, maalis-, elo- ja lokakuussa. Havaintopaikalta 510 otettiin lisäksi happi- ja fosforinäytteet heinäkuussa. Havaintopaikoilta 558 ja 608b otettiin näytteet kaksi kertaa vuodessa maalis- ja elokuussa.

Virtahavaintopaikoilta otettiin näytteet 12 kertaa vuodessa: kerran tammi-, maalis- ja huhtikuussa, kaksi kertaa touko- ja kesäkuussa sekä kerran heinä-, elo-, syys-, loka- ja marraskuussa.

Virtahavaintopaikoilta näyte otettiin 1 m:stä päävirtauksen alueelta. Syvännehavainto-paikoilta näyte otettiin 1, 5, 10, 15, 20, sitten 10 m:n välein ja 2h-1 m:stä, paitsi lokakuussa, jolloin näytteet otettiin 1 m, maksimisyvyyden puolivälistä ja 2h-1m:stä.

Havaintopaikoilla mitattiin näkösyvyys ja jokaisesta näytesyvyydestä veden lämpötila.

(10)

Vesinäytteistä tehtiin taulukon 3 mukaiset analyysit. Määritykset tehtiin mainituilla standardimenetel- millä tai muilla viranomaisen hyväksymillä menetelmillä.

Taulukko 3. Vesinäytteistä tehdyt analyysit ja niitä vastaavat menetelmäohjeet.

Analyysi Menetelmä Huomautuksia

Happi, mg/l SFS-EN 25813

Happi, kyllästys % SFS-EN 25813

Sameus, FTU SFS-EN ISO 7027:2000

Kiintoaine, mg/l SFS-EN 872:2005 vain virtahav.paikoilta

Sähkönjohtavuus, mS/m SFS-EN 27888:1994

pH SFS 3021:1979

Väriluku, Pt mg/l SFS-EN ISO 7887:2012, kompar.

COD

Mn

, mg O

2

/l SFS 3036:1981

Kokonaistyppi, F g/l SFS-EN ISO 11905_1:1998 (FIA) Kokonaisfosfori, F g/l Sis. men. J 40 (Aquakem)

Natrium, mg/l SFS_EN ISO 11885

Syvännehavaintoasemilta 532, Vähä-Urtti, 69, 545, 543 ja 608b analysoitiin lisäksi NH

4

-N, NO

2

+NO

3

-N ja liukoinen PO

4

-P kaikista näytteenottosyvyyksistä sekä suolistoperäiset enterokokit ja Escherichia coli 1 m näytteestä. Havaintoasemalta 608b analysoitiin a-klorofylli elokuun näytteenot- tokerralla 0-2 m kokoomanäytteestä.

Havaintoasemilta 510, 4200, 532 ja Vähä-Urtti analysoitiin sulfaatti (EN ISO 10304_1:1995) ja ase- milta 532 ja Vähä-Urtti analysoitiin kloridi (SFS-EN ISO 10304 1:1995) kaikista näytteenottosyvyyk- sistä.

Jyväsjärvestä (510) analysoitiin heinäkuussa happi ja kokonaisfosfori.

Keski-Suomen ELY-keskus otti näytteitä Vanhanselältä havaintoasemalta 71. Näitä tuloksia hyödyn- nettiin yhteistarkkailussa.

Ainetaseen osia ovat yläpuolisesta vesistöstä Haapakosken kautta tuleva ainevirtaama, Jyväsjär- vestä Äijälänsalmen kautta tuleva ainevirtaama sekä puhdistamoiden asumajätevesikuorma. Lähi- valuma-alueen kuorma on arvioitu käyttäen valumaveden fosforipitoisuutena 32 µg/l ja typpipitoisuu- tena 900 µg/l (Lappalainen & Mäkinen 1974). Jyväsjärveen tuleva fosforikuorma arvioitiin Friskin (1979) fosforikuormitusmallin avulla.

Natriumpitoisuuden avulla voidaan kuvata Äänekosken tehtaiden jätevesien leviämistä alapuoliseen

vesistöön.

(11)

3.1.2 Vesistön tuottavuus

Kasvukaudella havaintopaikoilta otettiin vesinäytteet 0-2 m:n profiilista a-klorofylli- ja kasviplank- tonanalyysia varten. Samasta näytteestä tehtiin minimitekijätutkimus (ks. taulukko alla). Niillä ha- vaintokerroilla, jolloin vesistöstä ei tehty muita kemiallisia analyysejä, liukoisten ravinteiden lisäksi analysoitiin myös kokonaistyppi ja -fosfori. Kaikki analyysit tehtiin kuusi kertaa kasvukauden aikana:

toukokuussa, kaksi kertaa kesäkuussa sekä kerran heinä-, elo- ja syyskuussa.

a-Klorofylli ja ravinteet sekä kasviplankton analysoitiin asemilta 510, Vähä-Urtti, 69 ja 70. Asemalta 600 analysoitiin a-klorofylli ja ravinteet.

Analyysit tehtiin standardimenetelmillä tai muilla viranomaisen hyväksymillä menetelmillä. Kasvi- plankton määritettiin laajan kvantitatiivisen menetelmän mukaan (Järvinen ym. 2011).

Klorofylli- ja ravinneanalyysit ovat seuraavat:

Analyysi Menetelmä

a-Klorofylli SFS 5772:1993

NO

2

+ NO

3

SFS-EN ISO 13395: 1997 tai sis. men. J-042 (Aquakem) NH

4

-N SFS-EN ISO 11732:2005 tai sis.men. J-046 (Aquakem)

PO

4

-P Sis. men. J-041 (Aquakem)

Suodatettu PO

4

-P Sis. men. J-041 (Aquakem)

Klorofyllitulosten tulkinnassa on käytössä erilaisia raja-arvoja: niukkatuottoisen vesistön keskimää- räisen a-klorofyllin yläraja vaihtelee 3-4 µg/l, ja rehevän vesistön raja-arvona on esitetty keskiarvoa 7-10 µg/l (Rodhe 1969, Welch 1980, Forsberg & Ryding 1980).

Ravinnetulosten perusteella laskettiin kokonais- ja mineraaliravinnesuhde sekä ravinteiden tasapai- nosuhde (kok-N:kok-P) : ((NH

4

-N + NO

3

-N + NO

2

-N): PO

4

-P) (Forsberg ym. 1978, Kanninen 1980) perustuotantoa rajoittavan ravinteen selvittämiseksi. Forsbergin ym. (1978) mukaan typpi rajoittaa levien kasvua, kun veden mineraaliravinnesuhde on alle 5; suhteen ollessa yli 12 fosfori on rajoittava ravinne. Kokonaisravinteille vastaavat rajat ovat 10 ja 17. Ravinteiden tasapainosuhteen ollessa yli yksi on typpi minimiravinne, muuten minimiravinteena on fosfori.

Havaintopaikkojen ekologista tilaa kasviplanktonin perusteella arvioitiin voimassa olevan järvien luo-

kitteluohjeen mukaan (Aroviita ym. 2012). Kasviplanktonin luokittelumuuttujina käytetään kokonais-

biomassaa, a-klorofyllipitoisuutta, haitallisten sinilevien eli syanobakteerien prosenttiosuutta koko-

naisbiomassasta sekä TPI-indeksiä (kasviplanktonin trofiaindeksi). Kasviplanktonin biomassan

osalta suositeltava tarkastelujakso on kesä-elokuu, a-klorofyllin osalta kesä-syyskuu, sinileväpro-

senttiosuuksissa heinä- ja elokuu ja TPI:n osalta kesä-elokuu.

(12)

3.2 Kalataloustarkkailu 3.2.1 Kalastuskirjanpito

Kirjanpitokalastuksen tavoitteena oli saada tietoa Pohjois-Päijänteen kalakantojen tilasta ja runsau- den muutoksista. Kirjanpitokalastustietoja kerättiin seuraavilta alueilta: Poronselkä, Hauhonselkä ja Ristinselkä. Vuonna 2015 kalastuskirjanpitäjäksi oli lupautunut 5 kalastajaa. Kirjanpitotietoja saatiin lopulta 3 kalastajalta. Kullakin osa-alueella kalasti yksi kalastaja.

Kirjanpitokalastajat merkitsivät muistiin saaliin, koettujen verkkojen määrän ja pyyntiajan, joiden pe- rusteella laskettiin kullekin saaliskalalajille yksikkösaalis. Koko vuoden yksikkösaalis laskettiin kuu- kausittaisten yksikkösaaliiden keskiarvona. Laskentaa varten verkot jaettiin kahteen ryhmään: Muik- kuverkkoihin ja yli 26 mm verkkoihin. Yksikkösaaliin käyttö kalakannan koon mittana perustuu ole- tukseen, jonka mukaan saalis jaettuna pyyntiponnistuksella on verrannollinen kalakannan kokoon.

3.2.2 Verkkokoekalastukset

Pohjois-Päijänteen verkkokoekalastukset tehtiin neljällä osa-alueella Nordic-koekalastusverkoilla (SFS-EN 14757 2005) 13.7. - 29.7.2016 välisenä aikana. Pyyntien aikana päällysveden lämpötila oli 17,9 – 21,8 °C.

Taulukko 4. NORDIC-verkkokoekalastusten pyyntiponnistus (verkkoöiden lukumäärä) eri syvyys- ja vertikaalivyöhykkeissä (pohja, pinta, välivesi) osa-alueittain vuonna 2016.

Syvyys Pohja Välivesi Pinta Yht. Pohja Välivesi Pinta Yht.

Saukonselkä, osa-alue 4 Poronselkä, osa-alue 2

0-3 m 6 - - 6 5 - - 5

3-10 m 4 - 4 8 4 - 4 8

10-20 m 4 4 4 12 4 4 4 12

>20 m 1 2 1 4 3 4 3 10

Yht. 15 6 9 30 16 8 11 35

Poronselkä, osa-alue 1 Murtoselkä, osa-alue 3

0-3 m 6 - - 6 8 - - 8

3-10 m 3 - 3 6 5 - 5 10

10-20 m 4 4 4 12 6 6 6 18

>20 m 2 2 2 6 5 5 5 15

Yht. 15 6 9 30 24 11 16 51

Osa-alueeseen 1 (Poronselkä 1) vaikuttaa Jyväskylän seudun jätevedenpuhdistamolta tuleva kuor-

mitus ja osa-alueeseen 2 (Poronselkä 2) Keljonlahden voimalasta tuleva jäähdytysvesi. Osa-alue 3

muodostuu Murtoselästä ja Hauhonselästä ja se toimii vertailualueena. Osa-alueeseen 4 (Saukon-

selkä) vaikuttaa Vaajakosken kautta tuleva kuormitus (Liite 1).

(13)

Pyyntipaikkojen valinta tehtiin satunnaisotannalla karttaruudukosta. Kuhunkin paikkaan laskettiin yksi yleiskatsausverkko tai eri syvyyksillä olevien verkkojen jata. Samaa verkkopaikkaa ei käytetty peräkkäisinä pyyntikertoina eikä verkkoja sijoitettu vierekkäisiin ruutuihin. Eri syvyysvyöhykkeille las- kettiin pyyntiin verkkoja määrä, joka vastasi kunkin syvyysvyöhykkeen osuutta osa-alueen pinta- alasta. Syvyysvyöhykejako oli seuraava: 0-3 m, 3-10 m, 10-20 m ja yli 20 m. 0-3 metrin vyöhykkeelle laskettiin vain pohjaverkkoja, 3-10 metrin vyöhykkeelle pohja- ja pintaverkkoja, 10-20 m vyöhyk- keelle pohja-, välivesi- ja pintaverkkoja ja yli 20 m vyöhykkeelle pohja- ja pintaverkkoja sekä välive- siverkkoja kahteen eri syvyyteen (6 m ja harppauskerroksen yläpuoli). Verkkokoekalastusten pyyn- tiponnistus oli yhteensä 146 verkkoyötä (Taulukko 4).

3.2.3 Kaikuluotaus

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kalatiheyksiä, kalaston pituusjakaumaa sekä näissä tapahtu- neita vuosien välisiä muutoksia Pohjois-Päijänteellä Saukonselän ja Säynätsalon välisellä alueella (Liite 2). Kaikuluotaukset tehtiin linjaluotauksina viidellä eri alueella päivällä (6.9.2016) ja pimeim- pään aikaan yöllä (7.9.2016).

Luotauslinjat ovat samoja kuin vuosina vuonna 2011 ja 2013 tehdyissä luotauksissa. Pohjois-Päi- jänteen kalataloudellisessa tarkkailussa vuosina 2004 ja 2007 tehdyissä kaikuluotauksissa luodattiin osin samoja alueita, mutta luotauslinjat eivät ole samoja. Keljonlahden voimalaitoksen tarkkailuvel- voitteen myötä (2010) linjojen sijainti muuttui hieman, ja tämä tulee huomioida vuotta 2010 vanhem- pien ja tätä uudempien tulosten erojen tulkinnassa.

Luotauksissa käytettiin kalatutkimuksiin kehitettyä Simrad EY-M kaikuluotainta, joka oli säädetty seuraavasti:

äänen taajuus 70 kHz

äänipulssin kesto 0.6 ms

äänen pulssitiheys 182 krt/min äänikeilan avautumiskulma 11

^o

äänen vahvistus 8

TVG-funktio 40 log R.

Käytössä oli Simrad 70-24-F värähtelijä, jota luotauksen aikana kuljetettiin veneen sivulla yhden metrin syvyydessä. Luotausnopeus oli 8-10 km/h. Piirturipaperin lisäksi signaalit talletettiin Tascam HD-P2-tallentimella muistikortille myöhempää analysointia varten.

Muistikortilta aineisto siirrettiin digitaalimuotoon tietokoneen muistiin. Tämän jälkeen se analysoitiin HADAS-analyysiohjelmistolla (Hydroacoustic Data Acquisition System, Lindem Data Acquisition).

Ohjelmisto käyttää laskennassa Craig & Forbesin (1969) algoritmia. Ohjelman avulla kalatiheydet arvioitiin syvyysvyöhykkeittäin jakamalla vesipatsas kahden metrin paksuisiin kerroksiin. Kohdevoi- makkuuksien oletettiin vastaavan kalojen pituutta seuraavasti:

alle -49 dB è alle 10 cm

-44 - -49 dB è 10-20 cm

yli -44 dB è yli 20 cm.

(14)

Veden pintakerrokseen on usein sekoittunut ilmakuplia, jotka vaikeuttavat luotaustulosten tulkintaa.

Lisäksi äänikeila on lähellä värähtelijää niin kapea, että tulokset eivät ole luotettavia. Näiden syiden vuoksi vesikerroksen neljää ylintä metriä ei ole otettu mukaan analyysiin eikä yhteenvetotaulukoin- tiin. Aiempien vuosien kalatiheysarvioissa vesikerros 2 – 4 m on sisältynyt analyysiin, mutta vuonna 2016 tuulisten sääolosuhteiden vuoksi kyseisen vesikerroksen tiheysarvioiden voidaan olettaa ole- van epäluotettavia. Pintakerroksen lisäksi pohjanläheinen vesikerros 48 – 50 m jätettiin pois tulosyh- teenvetotaulukoista aiempien vuosien tapaan tulosten luotettavuuden parantamiseksi (Murtoselkä 3B).

Koska menetelmä olettaa kalojen olevan tasaisesti tarkasteltavaan vesipatsaaseen jakautuneina, analyysit tehtiin kahden metrin paksuisina vyöhykkeinä. Tällöin edellä mainittu oletus on yleensä voimassa.

3.2.4 Siikakalojen lisääntyminen

Siian- ja muikunpoikasten poikastutkimukset tehtiin vuonna 2016 Jyväskylän yliopiston bio- ja ym- päristötieteiden laitoksen toimesta (Marjomäki ym. 2010). Näytteet kerättiin pian jäiden lähdön jäl- keen.

Kalanpoikasten näytteenottoa varten tarkkailualue jaettiin neljään osa-alueeseen:

Alue 1: Vaajakoskesta ja Jyväskylän seudun jätevesipuhdistamolta tuleva kuormitus Alue 2: Keljonlahden voimalan jäähdytysveden vaikutus

Alue 3a: Yläpuolinen vertailualue Alue 3b: Alapuolinen vertailualue

Näytteenottoruudut sijoitettiin osa-alueille satunnaisotannalla. Jokaisella osa-alueella oli 5 näyteruu- tua (Liite 3). Poikasnäytteet kerättiin kultakin näyteruudulta syvyysvyöhykkeittäin:

• Vyöhyke 1: syvyys 0–0,5 m, 4 rinnakkaista putkihaavityöntöä kahlaamalla

• Vyöhyke 2: syvyys 0,5–1 m, 2 rinnakkaista bongohaavityöntöä veneellä, 0–30 cm

• Vyöhyke 3: syvyys 1–2 m, 2 bongohaavityöntöä, 0–30 cm ja 30–60 cm ja kahdelta vyöhykkeeltä ulappa-alueelta

• Vyöhyke 4: syvyys 2–4 m, 2 bongohaavityöntöä, 0–30 cm ja 30–60 cm

• Vyöhyke 5: syvyys >4 m, 0–30 cm ja 30–60 cm

Joillakin pisteillä ranta oli niin jyrkkä, että 0–0,5 m vyöhykettä ei käytännössä ollut lainkaan. Näillä ruuduilla tämän vyöhykkeen tiheyden oletettiin olevan sama kuin 0,5–1 m vyöhykkeen tiheys.

Jokaisen näytteen tilavuus määritettiin haavin suulle kiinnitetyllä virtausmittarilla. Putkihaavinäytteen

keskimääräinen koko on noin 1 m³ ja bongohaavinäytteen noin 100 m³. Poikaset säilöttiin maastossa

etanoli-formaliiniliuokseen. Kalanpoikasten lajit määritettiin ja lukumäärät laskettiin laboratoriossa

kesä-heinäkuussa. Näytekohtaisen poikasmäärän ja näytetilavuuden perusteella laskettiin poikas-

ten tiheys (kpl/100 m³) kussakin näytteessä.

(15)

3.2.5 Kalastustiedustelu

Kalastustiedustelun avulla selvitettiin Pohjois-Päijänteen kalastusta, kalansaaliita ja mielipiteitä vuonna 2015. Kalastustiedustelun kohteena olivat vesialueet Jyväsjärveltä Ristinselän eteläosaan saakka. Kalastustiedustelussa vastaajia pyydettiin ilmoittamaan pyynti- ja saalistietonsa talouden pääasiallisen kalastusalueen osalta. Tätä varten tarkkailualue jaettiin seuraaviin osa-alueisiin: Jy- väsjärvi, Saukonselkä, Keljonlahden alue (Keljonlahti ja lämpövoimalan vaikutusalue), Poronselkä, Murtoselkä, Hauhonselkä ja Ristinselkä (Liite 4).

Kalastustiedustelu kohdistettiin tarkkailuohjelman mukaisesti 3800 satunnaisesti valitulle Jyväskylän (ml. Korpilahti), Muuramen ja Toivakan kotitaloudelle (virallinen termi asuntokunta). Poiminnan koh- teena olivat vakituisesti alueella asuvat henkilöt ja poiminta-alueella vapaa-ajanasunnon omistavat kotitaloudet, joiden vakituinen asuinpaikka oli kuitenkin muualla.

Otoksen poiminnassa noudatettiin seuraavia ehtoja: 1) poimittiin vain yksi henkilö asuntokuntaa koh- den, 2) henkilön ikä 18 - 70 vuotta, 3) laitospaikoilla asuvia ei huomioitu, 4) sama asuntokunta voitiin poimia otokseen vain kerran. Väestörekisterikeskus toteutti otoksen poiminnan ja toimitti asuntokun- tien yhteystiedot.

Kalastustiedustelu lähetettiin talvella 2016 yhteensä 3700 vakituiselle asukkaalle ja 100 vapaa-ajan- asunnon omistajalle (Taulukko 5). Yhden muistutuskierroksen jälkeen tiedusteluun vastasi yhteensä 1408 asuntokuntaa (37 %), joista vuonna 2015 Pohjois-Päijänteellä tai Jyväsjärvellä kalasti 69 asun- tokuntaa (4,9 % vastanneista). Lisäksi 169 asuntokuntaa (12 %) ilmoitti kalastaneensa muualla kuin Pohjois-Päijänteellä tai Jyväsjärvellä.

Taulukko 5. Kalastustiedustelun perusjoukon ja otoksen koko sekä tiedusteluun vastanneiden määrä (kpl ja %) ja kalastaneiden osuus (%) vastanneista.

Otos Palautti Palautus Kalasti alueella Kalasti muualla (taloutta) (taloutta) (%) (taloutta) (%) (taloutta) (%)

Vakituiset 3700 1351 37 65 4,8 161 11,9

Mökkiläiset 100 57 57 4 7,0 8 14,0

Yht. 3800 1408 37 69 4,9 169 12,0

Kokonaisarvioiden laskennan perusoletukset olivat seuraavat: a) vastaamattomissa oli kalastaneita samassa suhteessa kuin vastanneissa ruokakunnissa, b) vastanneiden ja vastaamattomien välillä ei ollut eroa kalastuksessa, saalislajeissa tai saaliin määrässä.

Raportissa pyynnin määrää on kuvattu pyyntiponnistuksella, joka laskettiin vastanneiden ilmoitta-

mien pyyntipäivien ja pyydysten määrän tulona. Osa vastaajista jätti ilmoittamatta joko pyydysten tai

pyyntipäivien määrän (osittaiskato). Puuttuvat vastaukset paikattiin aineistosta laskettujen pyydys-

tyyppikohtaisilla keskiarvoilla. Yksikkösaaliiden (kg/pyyntiponnistus) laskennassa käytettiin kuitenkin

alkuperäistä havaintoaineistoa.

(16)

Perusjoukon pyyntiponnistus (P) arvioitiin kullekin pyydystyypille ja osa-alueelle seuraavasti:

P = P

vast

× (N

tot

/ N

vast

), jossa

P

vast

= vastanneiden yhteenlaskettu pyyntiponnistus (puuttuvat vastaukset paikattu keskiarvolla) N

tot

= perusjoukon koko

N

vast

= vastanneiden määrä yhteensä

Tämän jälkeen arvioitiin lajikohtainen saalis (C) eri pyydyksille perusjoukossa seuraavasti:

C = C

vast

× (N

tot

/ N

vast

), jossa

C

vast

= vastanneiden yhteenlaskettu saalis N

tot

= perusjoukon koko

N

vast

= vastanneiden määrä yhteensä

Saalisarviot laskettiin vastanneiden ilmoittamille pääasiallisille kalastusvesistöille.

3.2.6 Hauen elohopeapitoisuus

Hauen elohopeapitoisuuden määrittämistä varten pyydettiin näytekaloja Jyväsjärvestä, Saukonse-

lältä, Poronselältä, Hauhonselältä ja Ristinselältä yhteensä 27 kpl. Pääosa näytekaloista pyydettiin

vuonna 2015 ja osa keväällä 2016 ennen nopean kasvun vaihetta. Näytekalojen lihaskudoksen ko-

konaiselohopeapitoisuus (mg/kg tp.) määritettiin Nab Labs Oy:n Jyväskylän toimipisteen laboratori-

ossa.

(17)

4 VUODEN 2015 SÄÄOLOT

Säätietoina on käytetty Jyväskylän lentoaseman mittaustuloksia (kuva 2). Tammikuu oli keskimää- räistä sateisempi, mutta lopputalven ja vielä alkukesänkin sademäärä oli lähellä vuosien 1981-2010 keskiarvoa. Tammikuu oli hiukan tavanomaista leudompi, ja helmi- ja maaliskuu olivat hyvin lauhoja.

Huhtikuun keskilämpötila oli hieman pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Toukokuun keskilämpötila oli lähellä pitkän ajanjakson keskiarvoa, mutta kesäkuu oli hiukan normaalia viileämpi.

Heinäkuu oli erittäin sateinen ja tavallista viileämpi, mutta elokuu oli poikkeuksellisen kuiva ja keski- määräistä lämpimämpi. Syyskuun sademäärä oli lähellä vertailujakson keskiarvoa, ja keskilämpötila oli jonkin verran normaalia korkeampi. Lokakuu oli vähäsateinen ja lämpötilaltaan lähellä vertailu- kauden keskiarvoa. Marras- ja joulukuu olivat hyvin leutoja ja keskimääräistä jonkin verran satei- sempia.

Kuva 2. Säätila vuonna 2015 Jyväskylän lentoasemalla (Ilmatieteen laitos, ilmastokatsaukset 2015).

Kuukauden keskilämpötila (°C) vuonna 2015 Jyväskylän lentoasemalla Kk 2015 1981-2010

I -6.5 -8.3

II -2.1 -8.5

III -0.4 -3.8

IV 3.4 2.2

V 8.7 8.9

VI 12.2 13.7

VII 14.7 16.5

VIII 15.6 14.1

IX 10.9 8.8

X 4.0 3.6

XI 2.7 -2.0

XII 0.1 -6.2

x 5.3 3.3

Sademäärä (mm) kuukausittain vuonna 2015 Jyväskylän lentoasemalla Kk 2015 1981-2010

I 75 45

II 31 32

III 46 36

IV 38 35

V 51 44

VI 69 67

VII 122 84

VIII 40 78

IX 52 55

X 26 66

XI 75 54

XII 63 47

Yht. 688 643

-10.0 -5.0 0.0 5.0 10.0 15.0 20.0

I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII

°C Kuukauden keskilämpötila

2015 1981-2010

0 20 40 60 80 100 120 140

mm Sademäärä 2015

1981-2010

(18)

5 VUODEN 2015 VIRTAAMAT

Vaajakosken virtaama oli tammi- ja helmikuussa 2015 lähellä pitkän ajanjakson keskiarvoa. Maalis- kuusta syyskuulle kestäneen jakson aikana virtaamat olivat keskimääräistä suurempia. Kevättulva ajoittui voimakkaimmin toukokuulle, jolloin virtaama oli lähes 50 % normaalia suurempi. Loka- ja marraskuun virtaamat olivat vähäsateisten elo- ja lokakuun jälkeen hieman keskimääräistä pienem- piä (kuva 4, taulukko 6). Vuoden keskimääräinen virtaama 169 m

³

/s oli noin 15 % vuosien 1991- 2000 keskiarvoa (148 m

³

/s) suurempi.

Kuva 4. Vaajakosken kuukausikeskivirtaamat vuosina 2015 ja 2014 sekä jaksolla 1991-2000.

Taulukko 6. Pohjois-Päijänteen tulouomien kuukausikeskivirtaamat vuonna 2015, normaalikauden vir- taamat Vaajakoskessa ja Tourujoessa (m

³

/s) ja Muuratjoen valumat (l/s/km

²

) vuonna 2015.

Kk Vaajakoski Tourujoki Muuratjoki

F=17585 km

²

F=323 km

²

F=375 km

²

MQ 2015 MQ 1991-2010 MQ 2015 MQ 1967-90 MQ 2015 MR 2015

I 141 139 2,52 1,76 2,82 7,53

II 140 133 2,34 1,78 2,62 7,00

III 151 123 4,95 2,1 3,18 8,49

IV 188 140 8,62 5,4 6,66 17,8

V 314 215 5,86 8,2 10,6 28,2

VI 238 195 1,63 2,9 5,80 15,5

VII 196 164 1,40 1,51 3,23 8,61

VIII 169 138 0,81 2,4 2,17 5,79

IX 131 114 0,48 2,2 1,36 3,64

X 96,2 108 0,53 2,7 0,91 2,42

XI 100 127 1,88 3,5 0,97 2,58

XII 162 141 6,57 2,4 2,85 7,61

Ka. 169 145 3,13 3,1 3,60 9,59

0 50 100 150 200 250 300 350

m³/s

2014 2015 1991-2010

(19)

Päijänteen kausittainen vesitase (taulukko 7) laskettiin taulukkolaskentapohjaisella virtausmallilla.

Mallin syöttötietoja ovat tulouomien kuukausikeskivirtaamat, kuukausisadannat ja -haihdunnat. Tu- loksina ovat Äijälänsalmen kuukausikeskivirtaamat, lähivaluma-alueen virtaamat sekä Kärkisensal- men ja Vanhanselän virtaamat. Lähivaluma-alueen valuntoina käytettiin Muuratjärven vesistöalueen valuntoja.

Poronselän - Ristiselän lähivaluma-alueen virtaamaan sisältyy myös Rutajoki (F = 215 km

²

, L = 13,6

%. Rutajoen virtaamat laskettiin Muuratjoen valuma-arvoilla.

Taulukko 7. Pohjois-Päijänteen vesitase (m

³

/s) vuonna 2015.

Talvi Kevät Kesä Syksy Vuosi 2015

Poronselkä ja Ristiselkä

Vaajakoski 144 251 201 122 169

Äijälänsalmi 3,5 7,8 1,4 2,6 3,4

Muuratjoki 2,9 8,6 3,7 1,5 3,6

Lähivaluma-alue 5,3 16,0 6,9 2,8 6,7

Sade + haihdunta 0,0 6,4 -1,3 2,1 1,5

Kärkinen 156 290 212 131 184

Vanhanselkä

Kärkinen 156 290 212 131 184

Lähivaluma-alue 4,4 13,2 5,7 2,3 5,5

Sade + haihdunta 0,0 7,6 -1,5 2,5 1,7

Vanhanselän eteläosa 160 311 216 136 191

6 KUORMITUS JA AINEVIRTAAMAT

6.1 Kuormitus

Äänekosken tehtaiden kokonaiskuormitus vesistöön oli vuonna 2015: kiintoaine 2,0 t/d, BOD 1,1 t/d, COD 16 t/d, kokonaistyppi 246 kg N/d ja kokonaisfosfori 17 kg P/d. Äänekosken reitiltä Päijäntee- seen tulevalle fosfori- ja typpikuormalle on käytetty mallilaskelmasta saatua sedimentaatioprosenttia 6,2 % (Palomäki 2009). Äänekosken tehtaiden BOD-kuorma ei ulotu nykyisin Päijänteeseen asti (taulukko 8).

Taulukko 8. Teollisuuslaitosten ja asumajätevedenpuhdistamoiden Päijänteeseen purkautuva kuormi- tus vuonna 2015.

Kuormittaja Kiintoaine BOD

7

COD

Cr

Typpi Fosfori

t/a t/a t/a t/a t/a

Äänekosken tehtaat .. - .. 84 5,8

Jyväskylän Seudun puhdistamo 210 118 749 733 5,6

Korpilahden puhdistamo 1,2 1,42 8,9 6,7 0,084

Yhteensä 211 119 758 824 11,5

(20)

Nenäinniemen puhdistamon fosforikuorma vuonna 2015 oli 15,4 kg/d, kun se edellisenä vuonna oli 16,0 kg/d. Typpikuorma oli 2009 kg/d. Kankaan paperitehtaan toiminta loppui tammikuussa 2010.

Kuva 5. Teollisuuden ja asumajätevesien kuormitus Pohjois-Päijänteeseen vuosina 1985-2015.

0 1 2 3 4 5

85 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15

t d^-1

BOD

₇

Korpilahti ja Muurame Nenäinniemen puhd.

Kankaan paperitehdas Äänekosken tehtaat

0 500 1000 1500 2000 2500

85 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15

kg d^-1

Typpi

0 20 40 60 80 100 120 140

85 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15

kg d^-1

Fosfori

(21)

Pohjois-Päijänteeseen tuleva teollisuuden ja yhdyskuntien BOD-kuorma on nykyisin vain murto-osa 1980-luvun alun kuormasta, ja fosforikuorma on pienentynyt alle kolmannekseen 1990- ja 2000- luvuilla. Kankaan tehtaan BOD-kuorma pieneni vuonna 2003 lähes puoleen edelliseen vuoteen ver- rattuna ja poistui kokonaan vuonna 2010. Kuormittajien typpikuorma sen sijaan on kasvanut 2000- luvulla lähinnä Nenäinniemen puhdistamon typpikuorman kasvun seurauksena. Oleellisin typpikuor- man vähennys tarkastelujaksolla tapahtui Kankaan tehtailla 1990-luvun alussa (kuva 5).

6.2 Ainevirtaamat

Jyväsjärvi

Jyväsjärven fosforikuormitusta arvioitiin käyttäen Friskin (1979) kuormitusmallia. Äijälänsalmen ko- konaisfosforipitoisuuden keskiarvo oli 21 µg/l, keskivirtaama 3,39 m

³

/s ja fosforivirtaama 3,7 kg P/d (liite 5). Jyväsjärven fosforipitoisuuksien (ka. 23 µg/l) ja virtaamien avulla Jyväsjärven fosforikuor- maksi saadaan 8,4 kg P/d, ja Äijälänsalmen tulosten perusteella keskimääräiseksi sedimentaatio- prosentiksi 53 %.

Kuva 6. Pohjois-Päijänteen tulouomien ravinnevirtaamat vuosina 1970-73 ja 1979-2015 sekä puhdista- moiden (Jyväskylä ja Korpilahti, Muurame vuoteen 1999 saakka) kuormat.

0 100 200 300 400 500

70-7379 86 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15

kg/d Fosfori

Äijälänsalmi Vaajakoski Muuratjoki Lähival. Puhdistamot Sade Muu kuorma

0 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000 16000

70-7379 86 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15

kg/d Typpi

(22)

Pohjois-Päijänne

Pohjois-Päijänteen keskimääräiset fosfori- ja typpitaseet on esitetty vuosilta 1979, 1986-2015 sekä vertailun vuoksi vuosilta 1970-1973, ajanjaksolta ennen nykyisiä vesiensuojelutoimia (kuva 6, liite 6). Jyväskylän kaupungin puhdistamattomien jätevesien suuri osuus fosforikuormasta vuosina 1970- 1973 on taseissa selvästi nähtävissä. Vuosina 1970-1973 Äijälänsalmen kautta purkautui Päijäntee- seen keskimäärin 125 kg fosforia päivässä, kun kuormitus nykyisin on keskimäärin noin 10 kg päi- vässä.

Ainevirtaamiin vaikuttavat merkittävästi runsaat virtaamat, huippuvuotena tässä suhteessa oli vuosi 1988. 2000-luvulla vuodet 2008 ja 2012 erottuvat suurten virtaamien vuosina.

Jätevesien osuus Pohjois-Päijänteeseen tulevasta fosforin kokonaiskuormasta on alentunut noin kolmannekseen 1970-1980-lukujen vaihteen tasosta. Jätevesien osuus typpikuormasta on sen si- jaan kasvanut 1990- ja 2000-luvuilla (kuva 7). Vuonna 2015 jätevesien osuus oli 13 % Pohjois-Päi- jänteen fosforikuormasta ja 23 % typpikuormasta.

Kuva 7. Jätevesien osuus Pohjois-Päijänteen ravinnekuormista vuosina 1979-2015.

0 100 200 300 400 500

85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15

kg/d Fosfori

Muu kuorma Jätevedet

0 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000

85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15

kg/d Typpi

Muu kuorma Jätevedet

(23)

7 TARKKAILUN TULOKSET

7.1 Vesistötarkkailu 7.1.1 Veden laatu

Jyväsjärvi

Jyväsjärven syvännettä hapetettiin vuodesta 1979 lähtien 1-3 hapetinlaitteen avulla. Hapetus sisältyi Kankaan paperitehtaan ympäristölupamääräyksiin. Tehtaan lopetettua toimintansa vuonna 2010 velvoite poistui. Vuonna 2011 Jyväsjärven hapetus toteutettiin pääasiassa yhdellä hapettimella, mutta hapettimet olivat lähes koko kesäajan poissa käytöstä. Kesällä 2012 Jyväsjärvellä toteutettiin hapetuspysäytyskokeilu. Hapetin pysäytettiin koetta varten 10.4.2012 ja se oli pysäytyksissä koko loppuvuoden (Kauppinen 2012). Koska Jyväsjärven happitilanne säilyi kohtalaisena, eikä merkittä- vää fosforin liukenemista sedimentistä havaittu, päätettiin Jyväsjärven hapetus lopettaa toistaiseksi.

Jyväsjärven happipitoisuutta seurattiin havaintoasemalla 510 kevättalvella sekä kesäaikana (kuva 8). Hapetuksen loputtua vesimassa kerrostuu voimakkaasti myös kesällä. Alusveden happitilanne oli kevättalvella heikohko, ja pohjan läheisen vesikerroksen happipitoisuus oli 2,4 mg O

2

/l. Heinä- kuussa alusveden happitilanne oli kesäkerrostustilanteessa jo heikentynyt selvästi, ja alimman vesi- kerroksen pitoisuus oli 2,3 mg/l. Elokuussa happitilanne oli huono 5 metristä lähtien, ja alimman vesikerroksen happipitoisuus oli 0,3 mg/l. Heikon happitilanteen takia alusveden ammoniumtyppipi- toisuus oli kohonnut päällysveteen verrattuna, mutta fosforipitoisuus ei ollut mainittavasti kohonnut.

Kuva 8. Jyväsjärven veden lämpötila ja happipitoisuus vuonna 2015.

0 5 10 15 20

11.03. 21.07. 17.08. 14.10.

oC Lämpötila

Päällysvesi Alusvesi

0,0 2,5 5,0 7,5 10,0 12,5

11.03. 21.07. 17.08. 14.10.

mg/l Happi

(24)

Päijänne

Kuvissa 9 ja 10 on esitetty muutamien vedenlaatumuuttujien keskiarvot vuodelta 2015. Veden laa- dun parantuminen tultaessa Jyväsjärveltä Poronselälle ja edelleen Ristiselälle ja Vanhanselälle nä- kyy päällysveden parametrien arvoissa.

Keljonlahden voimalan lauhdevesien vaikutus näkyi Keljonlahden (532), Vähä-Urtin ja mantereen ja Iso-Poron välisen salmen (543) havaintoasemilla loppukesällä hieman kohonneina alusveden läm- pötiloina (kuva 9, liite 7). Lopputalvella alusveden lämpötila oli asemilla Vähä-Urtti ja 543 kylmempi kuin muilla havaintoasemilla, erityisesti Vähä-Urtissa lähellä päällysveden lämpötilaa.

Keljonlahden havaintoaseman pohjanläheisessä vesikerroksessa oli lopputalvella lievää ja loppu- kesällä voimakasta hapenvajausta. Vähä-Urtin havaintoasemalla happitilanne oli talvella hyvä, mutta loppukesällä alimmassa vesikerroksessa oli selvää hapenvajausta. Poronselän syvänteen (69) alimmassa vesikerroksessa oli kerrostuskausien lopulla lievää hapenvajausta. Asemien 545 ja 558 alimmassa vesikerroksessa oli lopputalvella lievää hapenvajausta. Havaintoasemien 543, 70, 608b ja 71 happitilanne oli hyvä (liite 7).

Poronselän (69) alusvedessä todettiin helmi- ja maaliskuun näytteenottokerroilla tavanomaiseen ta- paan voimakas typpipitoisuuden nousu, josta valtaosa oli liukoisessa muodossa ammonium- ja nit- raattityppenä. Alusveden sähkönjohtavuus ja natriumpitoisuus olivat kohonneet jonkin verran pääl- lysveteen verrattuina. Fosforipitoisuus oli samoin kohonnut jonkin verran alimmassa vesikerrok- sessa. Jyväskylän Nenäinniemen puhdistamon jätevedet virtaavat talvella Poronselän alus- ja väli- vedessä, kun taas kesällä jätevedet virtaavat päällysvedessä. Äänekosken tehtaiden jätevesien vai- kutus näkyy Pohjois-Päijänteellä luonnontilaan verrattuna kohonneina natriumpitoisuuksina.

Poronselän (69) keskimääräinen fosforipitoisuus oli 12 µg/l, Ristiselän (70) 10 µg/l, Kärkistensalmen 10 µg/l ja Vanhanselän (71) 10 µg/l. Vesialueen hygieeninen laatu oli hyvä, ja suolistoperäisten bak- teerien määrä oli pieni.

Korpilahden puhdistamon jätevesien vaikutus näkyi lievänä ammoniumtyppi- ja fosforipitoisuuden

nousuna talvella alusvedessä Kirkkoselän havaintoasemalla (608b). Hygieeninen laatu oli erinomai-

nen.

(25)

Kuva 9. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun syvännehavaintoasemien veden laatu vuonna 2015: läm- pötila, happi, sähkönjohtavuus ja COD.

0 2 4 6 8 10 12 14

510 532 VäUr 69 545 543 558 70 608b 71 mg O₂/l Happi, lopputalvi

0 2 4 6 8 10 12 14

510 532 VäUr 69 545 543 558 70 608b 71 mg O₂/l Happi, loppukesä

0 4 8 12 16

510 532 VäUr 69 545 543 558 70 600 608b 71 mS/m Johtavuus, loppukesä

0 4 8 12 16

510 532 VäUr 69 545 543 558 70 600 608b 71 mS/m Johtavuus, lopputalvi

0 5 10 15 20

510 532 VäUr 69 545 543 558 70 600 608b 71 mg O₂/l COD, lopputalvi

0 5 10 15 20

510 532 VäUr 69 545 543 558 70 600 608b 71 mg O₂/l COD, loppukesä

Päällysvesi Alusvesi 0,0

1,0 2,0 3,0 4,0 5,0

510 532 VäUr 69 545 543 558 70 608b 71 ast-C Lämpötila, lopputalvi

0 4 8 12 16 20

510 532 VäUr 69 545 543 558 70 608b 71 ast-C Lämpötila, loppukesä

(26)

Kuva 10. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun syvännehavaintoasemien veden laatu vuonna 2015: nat- rium, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi.

7.1.2 Veden laadun kehitys

Jyväsjärven kokonais- ja ammoniumtyppi- sekä sulfaattipitoisuus pienenivät merkittävästi 1990-lu- vun alkupuolella Kankaan paperitehtaan kuormituksen vähennyttyä. Samalla alusveden talvinen happitilanne parani, kun ammoniumtypen happea kuluttava vaikutus väheni pieneen osaan entisestä (kuva 11). Jyväsjärven syvänteen kesäaikainen happitilanne oli sen jälkeenkin usein heikohko, vaik- ka se parantuikin kolmannen hapettimen asentamisen jälkeen vuonna 1998. Hapetus pysäytettiin

0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000

510 532 VäUr 69 545 543 558 70 600 608b 71 µg/l Kokonaistyppi, lopputalvi

0 200 400 600 800 1000

510 532 VäUr 69 545 543 558 70 600 608b 71 µg/l Kokonaistyppi, loppukesä

Päällysvesi Alusvesi 0

5 10 15 20 25 30

510 532 VäUr 69 545 543 558 70 600 608b 71 µg/l Kokonaisfosfori, lopputalvi

0 5 10 15 20 25

510 532 VäUr 69 545 543 558 70 600 608b 71 µg/l Kokonaisfosfori, loppukesä

2 4 6 8 10 12 14

510 532 VäUr 69 545 543 558 70 600 608b 71 mg/l Natrium, lopputalvi

0 2 4 6 8

510 532 VäUr 69 545 543 558 70 600 608b 71 mg/l Natrium, loppukesä

(27)

kokeiluluonteisesti vuonna 2012 ja kokonaan vuonna 2013. Hapetuksen lopettamisen jälkeen kesä- aikainen alusveden happitilanne on ollut tavanomaiseen tapaan heikohko, kun taas lopputalven hap- pitilanne on vaihdellut enemmän kuin hapetuksen ollessa käynnissä. Alusveden fosforipitoisuus ei ole kasvanut oleellisesti hapetuksen lopettamisen jälkeen.

Kuva 11. Jyväsjärven veden laadun kehitys havaintoasemalla 510 vuosina 1989-2015.

Fosforipitoisuus on ollut pitkään 30 µg/l tienoilla; vuosina 2006 ja 2007 keskipitoisuus oli poikkeuk- sellisesti vain 22 µg/l. Pitoisuuden pieneneminen johtui osittain pienistä valumista, mutta todennä- köisesti myös Jyväsjärvessä tehdyistä kunnostustoimista. Vuonna 2008 ja 2009 keskimääräinen fosforipitoisuus oli jälleen suurempi, 28 ja 33 µg/l. Alusveden pitoisuus oli vuonna 2009 tavanomaista suurempi, mikä johtui satamassa tehdyistä vesirakennustöistä. Vuosina 2010-2014 keskimääräinen fosforipitoisuus oli 22-25 µg/l.

0 2 4 6 8 10 12

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15 mg O₂/l Happi, lopputalvi

0 2 4 6 8 10

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15 mg O₂/l Happi, loppukesä

0 500 1000 1500 2000

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

µg/l Ammoniumtyppi

0 10 20 30 40 50 60

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

µg/l Kokonaisfosfori

10 20 30 40 50

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

mg O₂/l Sulfaatti

0 5 10 15 20

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

µg/l Sähkönjohtavuus

(28)

Ravinnepitoisuuksien perusteella Jyväsjärvi on edelleen rehevähkö. Järven rannoilla tehdyt raken- nustyöt ovat ajoittain nostaneet veden sameutta ja kiintoaine- ja fosforipitoisuutta. Päällysveden säh- könjohtavuus ja sulfaattipitoisuus ovat pienentyneet hieman viiden viime vuoden aikana Kankaan tehtaan toiminnan loppumisen jälkeen.

Poronselän (69) alusveden happipitoisuus on vaihdellut melko paljon vuodesta toiseen, mutta lop- putalven pitoisuudessa on havaittavissa kasvava trendi viimeisten 15 vuoden aikana. Ristiselän (70) ja Vanhanselän (71) happitilanne on pysynyt melko vakaana 1990- ja 2000-luvuilla (kuva 12).

Kuva 12. Happitilanteen kehitys Pohjois-Päijänteen syvännehavaintoasemilla vuosina 1989-2015.

0 2 4 6 8 10 12 14

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15 mg O₂/l Päijänne 69, lopputalvi

0 2 4 6 8 10 12

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15 mg O₂/l Päijänne 69, loppukesä

0 2 4 6 8 10 12 14

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15 mg O₂/l Päijänne 70, lopputalvi

0 2 4 6 8 10 12

0 2 4 6 8 10 12 14

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15 mg O2/l Päijänne 71, lopputalvi

0 2 4 6 8 10 12

(29)

Kuva 13. Typpi- ja fosforipitoisuuden kehitys Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun syvännehavainto- asemilla vuosina 1989-2015.

Kokonaistyppi

Kokonaisfosfori

0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

µg/l Päijänne 69

0 200 400 600 800 1000

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

0 200 400 600 800 1000

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

µg/l Kärkistensalmi

Päällysvesi

0 200 400 600 800 1000

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

0 5 10 15 20 25 30 35

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

0 5 10 15 20

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

0 5 10 15 20

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

µg/l Kärkistensalmi

Päällysvesi

0 5 10 15 20

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

(30)

Kuva 14. COD-arvon ja natriumpitoisuuden kehitys Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun syvänneha- vaintoasemilla vuosina 1989-2015.

Natrium COD

0 2 4 6 8 10 12

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

mg O₂/l Päijänne 69

0 2 4 6 8 10 12

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

mg O₂/l Päijänne 70

0 2 4 6 8 10 12 14

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

mg O2/l 600

Päällysvesi

0 2 4 6 8 10 12 14

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

mg O2/l 71

0 2 4 6 8 10 12

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

mg/l Päijänne 69

0 2 4 6 8 10

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

mg/l Päijänne 70

0 2 4 6 8 10

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

mg/l 600

Päällysvesi

0 2 4 6 8 10

89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15

mg/l 71

(31)

Poronselän alusveden typpipitoisuus kasvoi 1990-luvun puolivälissä, ja siitä lähtien keskimääräinen pitoisuus on vaihdellut voimakkaasti virtaama- ja jääoloista riippuen (kuva 13). Poronselän päällys- veden typpipitoisuus on pysynyt 500 μg/l tienoilla koko tarkastelujakson 1989-2015 ajan. Ristiselällä ja Kärkistensalmessa sekä päällys- että alusveden typpipitoisuus on kasvanut hieman 1990- ja 2000-luvuilla ja Vanhanselälläkin neljänä viimeisenä tarkkailuvuotena.

Fosforipitoisuudella on ollut lievästi aleneva suunta kaikilla havaintoasemilla (kuva 14). Poikkeuksen muodosti vuonna 2010 tässä suhteessa Poronselän syvänne, jossa fosforipitoisuus oli jonkin verran edellisiä vuosia suurempi. Poronselän fosforipitoisuus on nykyisin lievästi rehevän vesistön tasolla, Ristiselän pitoisuus lähestyy karun vesistön arvoja ja Vanhanselkä on karu.

Vesistöjen veden värin tummuminen ja COD-arvojen kasvu on ollut viime vuosina yleisesti havaittu ilmiö. Se näkyy myös Päijänteen pohjoisimmilla havaintoasemilla noin vuodesta 2005 alkaen ja Van- hanselällä pari vuotta myöhemmin (kuva 14). Natriumpitoisuudella on ollut kasvava suuntaus kaikilla Päijänteen havaintoasemilla, mikä johtuu Äänekosken tehtaiden tuotannon kasvusta ja siitä johtu- vasta vesistöön johdetun natriumkuorman kasvusta.

7.1.3 Vesistön tuottavuus

Klorofylli ja kasviplankton

Kaikkien biologisen tarkkailun havaintopaikkojen, Vanhanselkää lukuun ottamatta, keskimääräinen klorofyllipitoisuus oli kesien 2013-2014 tapaan aiempia vuosia pienempi. Jyväsjärven klorofyllipitoi- suus ilmensi kohtalaista rehevyyttä (keskiarvo 7,3 µg/l). Vähä-Urtti (4,5 µg/l) ja Poronselkä (4,8 µg/l) olivat lievästi reheviä, Ristiselkä (3,4 µg/l) ja Kärkistensalmi (3,2 µg/l) karuja. Vanhanselältä oli kaksi havaintoa heinä- ja elokuulta (keskiarvo 4,4 µg/l) (kuva 15, liite 8).

Kuva 15. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun havaintoasemien a-klorofyllipitoisuudet vuonna 2015.

Vanhanselän (71) näytteet on otettu 14.07. ja 20.08. (Keski-Suomen ELY-keskus).

0 2 4 6 8 10 12 14

18.05. 11.06. 24.06. 21.07. 17.08. 08.09.

µg/l

Jyväsjärvi 510 Vähä-Urtti Päijänne 69 Päijänne 70 Kärkistensalmi 600 Päijänne 71