Hanna Alava Diakonia-ammattikorkeakoulu Sosiaali- ja terveysalan YAMK-tutkinto Sosionomi Yamk Opinnäytetyö, 2020
DIAKONIAN ARKI,
Prosessikuvaus Diakoniabarometri 2020 -artikkelista
TIIVISTELMÄ Hanna Alava
DIAKONIAN ARKI,
Prosessikuvaus Diakoniabarometri 2020 artikkelista 47 s ja 1 liite
Marraskuu, 2020
Diakonia-ammattikorkeakoulu Ylempi ammattikorkeakoulututkinto
Arvo- ja yhteisölähtöinen työn kehittäminen
Diakoniabarometri- kyselytutkimuksella tutkitaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon diakoniatyöntekijöiden näkemyksiä diakoniatyön ajankohtaisista kysymyk- sistä. Diakoniabarometreissa on myös toistuvia teemoja, joskaan ne eivät muo- dosta yhtenäistä aikasarjaa. Tämä on yhdestoista Diakoniabarometri.
Tämä on prosessikuvaus Diakoniabarometri 2020 Aina uuden edessä, Diakonian arki -osuudesta. Siinä kuvataan diakoniatyön arjen kokonaiskuvaa diakonian- työntekijöiden kokemuksen pohjalta. Kirkkohallituksen julkaisusarjassa julkaistu artikkeli ja tämä prosessikuvaus ovat ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. Diako- niabarometri toteutettiin Diakonian tutkimuksen seuran, Kirkkohallituksen, Suo- men – evankelisluterilaisen kirkon Diakonian ja sielunhoidon yksikön, Diakonia- työntekijöiden liiton, Kirkon tutkimuskeskuksen ja Diakonia- ammattikorkeakou- lun yhteishankkeena. Diakoniabarometrikysely tehtiin tammi/helmikuussa 2020 sähköisenä verkkokyselynä diakoniatyöntekijöille ja diakoniatyötä johtaville. Vas- tauksia saatiin 478 kappaletta.
Tulosten mukaan diakoniatyössä kohdattiin eniten mielenterveysongelmista, sai- rauksista ja talousvaikeuksista kärsiviä. Sellaisia henkilöitä tavattiin yhä enem- män, jotka eivät osaa hakea heille kuuluvia sosiaalietuuksia ja/tai eivät käytä eri syistä sähköisiä palveluita. Myös useilla muilla elämänalueilla erilaisten vaikeuk- sien määrä oli lisääntynyt. Diakoniatyö painottui taloudelliseen- ja ruoka-avusta- miseen sekä yksittäisten asiakkaiden kohtaamiseen. Panostus monilla keskeisillä työalueilla oli vähentynyt 2010-luvulla. Diakoniatyöntekijät kokivat tärkeimmiksi tehtävikseen, sielunhoidon eli hengellisen ja henkisen tukemisen, yhteisöllisen työn, ihmisten kohtaamisen heidän asuinympäristössään sekä omaehtoisen toi- minnan ja vapaaehtoistyön mahdollistamisen.
Prosessikuvaus jäsentyy 5 pääteemaan: Diakonian arki -luvun keskeiset käsit- teet, käytetyt tutkimusmenetelmät, prosessin kuvaus, keskeiset tulokset ja johto- päätökset.
Asiasanat: diakonia, diakoniatyö, diakoniatyöntekijät, diakoniabarometri, kysely- tutkimus
Diakonia-ammattikorkeakoulu
ABSTRACT Hanna Alava
EVERYDAY DIACONAL WORK
A Process Report of a Section of Diaconia Barometer 2020 47 Pages and 1 appendix
November 2020
Diaconia University of Applied Sciences
Masters` Degree in Value and Community Based Development of Work Master of Social Services
The Diaconia Barometer surveys are a way to examine the current opinions and experiences of diaconal workers in the Evangelical Lutheran Church of Finland.
Diaconia Barometers have raised topical themes and mapped out questions re- lated to diaconal ministry. The barometer, which has now been completed, is the 11th one of the Diaconia Barometers. since 1999. This report presents the mak- ing process of the section Everyday Diaconal Work section of Diaconia Barome- ter 2020. The section presented the views and experiences of diaconal workers in the local parishes regarding diaconal work, current challenges and work prior- ities. This was a thesis study for a Masters` Degree in Social Services. The Di- aconia Barometer 2020 was coordinated by the Finnish Association for Research on Diaconia, the Diaconia and Pastoral Care unit of the Church Administration, the Union of Diaconal Workers, the Research Centre of the Church and the Di- aconia University of Applied Sciences. The Diaconia Barometer Survey was ex- ecuted as an electronic query via emails and internet in January/February of 2020. A total of 478 answers were submitted.
Diaconal workers most often encountered people with mental health problems or physical illness and people receiving regular social assistance. There were more people than before who were incapable of applying for any social benefits or in- capable of applying for the benefits they were entitled to or unable to use elec- tronic services. The key areas of diaconal work consisted of financial assistance and food aid. A lot of traditional diaconal work has been decreased. Diaconal workers wanted to pay particular attention to soul care, to provide emotional and spiritual support. Employees feel prepared and willing to reach out and meet their clients in where they live. Diaconal workers wanted to develop a sense of com- munity. The promotion of self-motivated activities and volunteer work were felt important. This report is structured by five main themes: the theories, central key- words, used research methods, representation of the making of process, central findings and conclusions.
Keywords: diaconia, diaconal work, diaconia workers, survey
Sisällys
1. JOHDANTO ... 5
2. KESKEISET KÄSITTEET JA DIAKONIAN TUTKIMUS ... 6
3 TUTKIMUSTYÖN MENETELMÄT ... 8
3.1 Kvantitatiivinen tutkimus ja aikasarja...10
3.2 Induktiivinen sisällön analyysi ...10
4 KYSELYN- JA ARTIKKELIN LAATIMISEN VAIHEET ... 11
4.1 Aineistonkeruu ...12
4.1.1 Vaikeita elämäntilanteita kartoittavat kysymykset 13 4.1.2 Työalueita kartoittavat kysymykset 14 4.1.3 Tärkeimpiä työalueita kartoittavat kysymykset 15 4.2 Tulosten tarkastelu ja analyysi ...15
4.2.1 Vaikeat elämäntilanteet -osion vastausten tarkastelu 16 4.2.2. Työalueet -osion vastausten tarkastelu 17 4.2.3 Mihin työalueisiin haluttiin panostaa -osion tarkastelu 17 5 TULOKSET HAASTAVAT DIAKONIATYÖTÄ ... 21
6 ARVIOINTI JA AMMATILLINEN KASVU ... 23
6.1 Tulosten luotettavuus ...23
6.2 Tutkimuksen eettisyys ...25
6.3 Tulosten merkitysten arviointi ...26
6.3.1 Alan kehittymisen näkökulmasta 26 6.3.2 Oman ammatillisen kehittymisen näkökulmasta 28 6.3.3 Tutkimuksen kuluessa syntyneet havainnot ja ideat 29 6.3.4 Ehdotukset jatkotutkimukseksi perusteluineen 29 7 POHDINTA ... 30
LIITE 1. Diakonian arki 2020 -artikkeli ... 37
1. JOHDANTO
Diakoniabarometri 2020 -Aina uuden edessä on yhdestoista kahden vuoden välein julkaistava kyselytutkimus, Diakonian arki- on yksi neljästä sen artikke- lista ja tämä on prosessikuvaus artikkelin vaiheista (Alava 2020, LIITE 1). Dia- koniabarometri 2020 -prosessi alkoi Diakonia-ammattikorkeakoulun 2019 Opinnäytetorilta, jossa se oli yhtenä vaihtoehtona opinnäytetyöksi. Olin mu- kana kaksi vuotta aiemmin Diakoniabarometri 2018 –julkaisutilaisuudessa Diakoniapäivillä Lahdessa. Kiinnostuin mahdollisuudesta päästä mukaan to- teuttamaan arvostettua ja laajasti tunnettua tukimusta, jolla on useita toteutta- jatahoja ja jonka tuloksia käytetään diakoniatyöstä koottujen tilastojen ohella diakoniatyön kehittämisessä. Olen työskennellyt 30 vuotta seurakunnan dia- koniatyössä ja halusin tuoda oman kokemuksen ja näkökulman mukaan.
Diakoniabarometritutkimus toteutettiin nyt toista kertaa yhdessä Diakonia- am- mattikorkeakoulun kanssa. Kysely tehtiin tammi/helmikuussa vuonna 2020, juuri ennen Koronakriisiä. Diakoniabarometri 2020 on yhdessä toteutettu, vah- vasti työelämälähtöinen ja työelämää hyödyttävä tutkimus. Työtä ohjasi tilaa- jatahoja edustava ohjausryhmä, johon kuului Esko Ryökäs Diakonian tutki- muksen seurasta, Airi Raitaranta Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkko- hallituksesta Diakonia ja sielunhoidon -yksiköstä, Marko Pasma Diakoniatyön- tekijöiden Liitosta, Veli-Matti Salminen Kirkon tutkimuskeskuksesta sekä Tiina Ikonen ja Sakari Kainulainen Diakonia- ammattikorkeakoulusta, joista Tiina Ikonen ja Sakari Kainulainen toimivat myös opiskelijoiden tutkimustyön ohjaa- jina.
Diakoniabarometri 2020 muodostui neljästä erillisestä artikkelista. Oma Diako- nian arki -osuuteni on ollut pääosin toistuva aihe, mutta ne eivät muodosta varsinaista yhtenäistä aikasarjaa. Diakonian arki –artikkelissa tarkasteltiin dia- koniatyöntekijöiden kohtaamia vaikeita elämäntilanteita, diakoniatyön työalu- eiden painotuksia, joiden tuloksia esitellään aikasarjana 2010-luvun tuloksiin verraten. Diakoniatyöntekijöiltä kysyttiin myös, mitkä työalueet he kokevat tär- keiksi. (Alava, Kela, Nikkanen ja Paloviita 2020, 75–96, 114, LIITE 1.)
Diakoniabarometri 2020 opiskelijoiden tutkimusryhmään kuuluivat lisäkseni Auli Kela, Anni Nikkanen ja Pirjo Paloviita. Muiksi Diakoniabarometrin artikke- lien aiheiksi valikoitui opiskelijoiden omakohtaisen kiinnostuksen ja yhteisten keskustelujen kautta ohjausryhmän kanssa: Ruoka-apu muutoksessa ja yh- teiskunnan muutoksen peilinä. Tuttu, vieras uskontolukutaito ja Diakoniatyön johtaminen ja esimies-alaissuhteeseen vaikuttavat tekijät. Ohjausryhmä laati esipuheen ja johtopäätökset. Osa opiskelijoista Tausta- ja toteutusosion, josta tein tutkimuksen tausta –osion (Alava ym. 2020, 25–119.) Jokainen opiskeli- joista teki oman prosessikuvauksen.
Kirkkohallitus otti Diakoniabarometri 2020:n osaksi julkaisusarjaansa ja se on saatavilla sähköisessä muodossa (Alava ym. 2020). Julkaisuun on linkki myös Diakonian tutkimuksen seuran ja Kirkon tutkimuskeskuksen internetsivuilla.
Julkaisua painatettiin 60 kappaletta lähinnä tutkijatahojen käyttöön. Julkai- susta tehtiin tiivis ruotsinkielinen tiivistelmä (Alava ym. 2020, 120–128) ja eril- linen englanninkielinen julkaisu (Alava ym. 2020b) joka on tiivistetty kuvaus tuloksista.
2. KESKEISET KÄSITTEET JA DIAKONIAN TUTKIMUS
Diakoniabarometri Tilastot kertovat tilastoitavista asioista ja niillä voidaan tilas- toida esimerkiksi vaitiolovelvollisuuden alaisia asioita. Diakoniabarometri ky- syy työntekijöiltä heidän käsityksiään. (Ryökäs, 2020, 5). Barometri tarkoittaa ilmapuntaria. Barometritutkimus määrittelee ilmiöitä ja kokemuksia, kuten il- mapuntari, joka osoittaa muutoksen suunnan tai paikallaanpysymisen. (Moila- nen 2011.)
Diakonia, Diakoniatyö Diakoniatoiminta ja yleinen diakonia tarkoittaa laajasti seurakuntalaisten tai kaikkien työntekijöiden lähimmäisvastuun kantamista.
(Gothoni ja Jantunen 2010, 57). Diakonia kuuluu kirkon missioon ja sen tulisi läpäistä kaikki toiminta (Kirkon koulutuskeskus 2020). Diakoniatyö pyrkii aut- tamaan yksilö-, perhe- ja yhteisötyön avulla ja vaikuttamaan pahoinvointia
aiheuttaviin yhteiskunnan rakenteellisiin tekijöihin. Diakoniatyö ei voi jäädä pai- koilleen, vaan sen tulee muuttaa työmenetelmiään ja menetelmiään ja huomi- oida yhteiskunnalliset muutokset (Rättyä 2009, 125–126). Diakoniatyöntekijän ydinosaamien koostuu ydinosaamiskuvauksen (Kirkkohallitus 2020a, 14) mu- kaan koulutuksesta, työtehtävistä, toimintaympäristöstä ja työn tavoitteesta, jota sovelletaan ja kehitetään koko ajan. Diakoniaan kuuluu sosiaalieettinen vastuu ja heikoimpien kanssa ja puolesta toimiminen sekä evankeliumin ker- tominen. Toiminta tapahtuu paikallistasolla, mutta on samalla osa maailman- laajaa kirkkoa. Ammatillista diakoniatyötä tekevät diakonian virassa olevat ja vihityt diakoniatyöntekijät, diakonit-, diakonissat- ja diakoniapastoreiksi nimetyt papit. Käytännössä diakoniatyön tehtävistä päättää kukin seurakunta itse. (He- lin 2010, 36.)
Kyselytutkimus, Survey-tutkimus Suunnitelmallinen kyselytutkimus, joka kerä- tään tutkimuslomaketta käyttäen (Heikkilä, 2014, 17).
Nyt toteutettu Diakoniabarometri 2020 oli yhdestoista Diakoniabarometritutki- mus ja Barometrien tavoitteena on tuoda esiin diakoniatyötä ja lisätä tietoa, jonka pohjalta on lisätä tietoa kehittää työtä. Diakoniantyön arkea on tutkittu erilaisista näkökulmista ja erilaisilla kysymystenasettelulla. Diakoniabaromet- rien aiempaa sisältöä esittelin tutkimuksen artikkelikokoelman taustaosisossa (Alava ym. 2020 13–15) ja Diakonian arki -osuuden artikkelissa. (Alava 2020, 76–77 ja 82–83, LIITE 1). Diakoniabarometrit täydentävät kirkon tilastojen an- tamaa tietoa ja niiden kautta tuleva tieto perustuu työntekijöiden kokemuk- seen. Diakonian arki -osuus kuvaa diakonian ruohonjuuritasolla tapahtuvaa kohtaamista ja -työtä. Tavoitteena oli saada tietoa diakoniatyön ajankohtai- sesta tilanteesta ja Diakoniabarometrien historia mahdollistaa myös pidem- män aikavälin muutoksen tarkastelun. Diakonian arki –osuudessa kysyin myös diakoniatyöntekijöiden toivetta tulevaisuuden työn painotuksesta. Tämä on prosessikuvaus artikkelin kirjoittamisen vaiheista ja arvioi sen onnistumista työalan ja asiantuntijuuden kehittymisen näkökulmasta.
Juntunen toteaa (2019) että diakonian tutkijat ovat määritelleet diakonian tut- kimuksen tehtäväksi nostaa esille sen piirissä kohdattua hätää, kehittää am- mattikäytäntöjä ja tarjota diakoniatyöntekijöille kehittämisen välineitä.
Tutkimuksellinen tieto on olennaista työn tulevaisuuden suuntaamisen kan- nalta. Haasteena on, että tutkimus, käytännön työntekijät ja työyhteisöt saa- daan aktiiviseen vuorovaikutukseen. Diakoniabarometri vastaa osaltaan Jun- tusen mainitsemaan haasteeseen. Työyhteisöissä tulisi kehittää tutkimukselle myönteistä ja tutkimukselliseen otteeseen perustuvaa työkulttuuria. Tutkimus on vaikuttavan auttamistyön perusta
Diakoniatyötä on tutkittu viime vuosikymmenen aikana useista näkökulmista.
Tarkasteltaessa muutosta erityisesti Rättyän (2009, 125–126) tutkimus diako- niatyöntekijöiden käsityksistä diakoniatyöstä ja sitä, miten yhteiskunnan muu- tos haastaa työtä, on hyvänä pohjana aikasarjatarkastelussa. Rättyä kehitti alustavan mallin, jonka pohjalta voi kuvailla diakoniatyön sisällön ja yhteiskun- nan muutosten vaikutusta. Maailmanlaajuinen ja valtakunnallinen tilanne muuttaa yhteiskuntaa ja vaikuttaa alueelliseen ja paikalliseen tilanteeseen.
Diakoniatyö pyrkii auttamaan yksilö-, perhe- ja yhteisötyön avulla ja pyrkii vai- kuttamaan myös pahoinvointia aiheuttaviin yhteiskunnallisiin tekijöihin. Sen perusteella diakoniatyöntekijät eivät voi jäädä paikoilleen, vaan heidän on muutettava työmuotojaan ja menetelmiään jatkuvasti ja tuettava ihmisten kes- kinäistä yhteisvastuuta ja auttamista. Yhteiskunnallisia muutoksia on myös en- nakoitava. Jokelan (2010) tutkimuksen lähtökohtana oli diakoniatyön asiakkai- den kokemukset. Hän kuvasi diakoniatyöhön liittyviä hallinnan suhteita työnte- kijän ja asiakkaan sekä muiden toimijoiden välillä. Juntunen paneutui (2011) diakoniatyön avustustoimintaan ja diakoniatyöntekijöiden asiantuntijuuteen.
Pyykön (2011) tutkimus käsitteli diakoniatyöntekijöiden työaluetta ja ammatil- lista rajankäyntiä sosiaali- ja terveystoimen sekä papiston kanssa. Thitz (2013) paneutui erityisesti maaseudun seurakuntien yhteisöllisyyteen ja seurakunta- laisten osallisuuteen. Ikonen (2015) puolestaan käsitteli kansainvälistä diako- niaa auttamisen ja osallisuuden teologian näkökulmasta.
3 TUTKIMUSTYÖN MENETELMÄT
Diakoniabarometritutkimus on työelämän tarpeista käsin nouseva tutkimus, jossa käytetään osallistavan ja tutkivan kehittämisen työotetta. Tutkimuspro- sessi oli yhteistoimintaa, joka täydentää eri osapuolten tavoitteita. (Gothoni
2015.) Diakonia-ammattikorkeakoulu oli tehnyt sopimuksen tilaajien kanssa ja Diakoniabarometri oli tilaustutkimus.
Diakoniabarometritutkimuksessa on vakiintuneet tavat kerätä tietoa. Nyt inter- netillä tehdyn kyselytutkimuksen tutkittavana perusjoukkona oli kaikki noin 1300 Suomen diakoniatyötä seurakunnissa tekevää ja sitä johtavaa työnteki- jää, joilla kaikilla oli mahdollisuus vastata kyselyyn, heidän tietonsa oli valmiiksi koottuna Kirkkohallituksen sähköpostilista.
Diakonian arki -artikkelin kahdessa ensimmäisessä kysymyspatterissa kysy- mykset olivat suljettuja kysymyksiä. Aikasarja-analyysin takia kysymyspatte- rien muoto valikoitui vanhojen kyselyn pohjalta. Kolmas kysymys oli avoin ja kysymyksissä 1 ja 2 oli lopuksi kummassakin yksi avoin kysymys.
Kyselylomake on Heikkilän (2014, 15, 45–49) mukaan perinteinen tapa kerätä tutkimusaineistoa, joka edellyttää tarpeeksi suurta ja edustavaa otosta. Aineis- ton keruussa käytetään yleensä strukturoitua lomakkeita, jossa vastausvaihto- ehdot ovat valmiina. Strukturoituja lomakkeita voidaan käyttää, kun tiedetään etukäteen mitä kysytään. Kyselyn tekeminen huolella, on perusta tutkimuksen onnistumiselle. Huonot kysymykset voivat vääristää tulosta tai johdatella vas- taajaa. Lomakkeen on hyvä olla sopivan pituinen ja siinä tulee pitäytyä olen- naisessa. Suljettujen kysymysten käsittely on yksinkertaista ja vastaaminen nopeaa.
Verkkokyselyn vahvuutena Valli (2015, 47–49) toteaa olevan nopeus, kyselyn toimittamiseen ja vastaamiseen, ja se että se on taloudellinen. Verkkokysely vähentää työmäärää, sen aineisto on helposti analysoitavissa ja sen käyttö vähentää virheiden määrää. Verkkokysely on helppo osoittaa saajille ja siitä voidaan muistuttaa. Vastaajien henkilöyttä ei pystytä näyttämään toteen. Tut- kimuskohteena nyt oli näyte perusjoukosta.
3.1 Kvantitatiivinen tutkimus ja aikasarja
Määrällinen tutkimus hyödyntää tilastollisia menetelmiä ja se on tutkimustapa, jossa tietoa tarkastellaan numeroiden pohjalta. Se vastaa kysymyksiin mikä, missä, paljonko, kuinka monta. Sillä saadaan yleensä kuvailtua olemassa ole- vaa tilannetta. (Heikkilä 2014, 15.)
Tilastoaineistoa voidaan kuvata taulukon, graafisen esityksen tai keskilukujen avulla. Tutkija miettii, mikä on tarkoituksenmukaisinta kussakin tilanteessa ja mikä tarjoaa tarkoituksenmukaista tietoa. Taulukon tulee olla selkeä ja siihen laitetaan yleensä kokonaislukuja. Taulukko toimii myös irrallaan tekstistä ja se on kuvaileva, siinä kerrotaan kuinka paljon kyseisiä asioita ja kutakin ryhmää esiintyy. Kuviossa tavoite on tehdä asia selkeäksi ja se on visuaalisempi ja havainnollisempi verrattuna taulukkoon. (Heikkilä 2014, 73–82.)
Aikasarja antaa kuvan pidemmän ajan muutoksista tai muuttumattomuudesta.
(Ryökäs 2020,3). Aikasarjajoissa tarkastellaan ilmiöitä ja havaintoja, jotka on tehty samasta asiasta tai ilmiöstä säännöllisin väliajoin. Esimerkiksi lämpötilaa tai talouteen liittyviä lukuja, kuten hintoja, voi mitata päivittäin ja pitkällä aika- välillä. Tarvittaessa mittausten perusteella voidaan arvioida edelleen kehitystä eli trendejä. Jo silmämääräinen kaavion tarkastelu antaa viitteitä kehityssuun- nista, niiden perusteella on myös mahdollista laatia ennusteita. (Karjalainen 2010, 145–146.) Uusintatutkimuksessa on huomioitava mahdollisuus, että muutos voi johtua ihmisten toiminnan sijaan tutkittavien kokoonpanon muutok- sesta. (Alkula, Pöntinen ja Ylöstalo 2002, 161–162).
3.2 Induktiivinen sisällön analyysi
Induktiivisen eli aineistolähtöisen sisällönanalyysi on laadullista tutkimusta ja sen avulla pyritään tekemään tiivistetty kuvaus aiheesta. Sisällön analyysia voi jatkaa luokittelun ja kategorioiden muodostamisen jälkeen kvantifioimalla eli laskemalla, kuinka monta kertaa kukin ilmaisu esiintyy. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 108.) Tuomi ja Sarajärvi toteavat Milesiin ja Habermaniin (2018, 122–
128) viitaten, jaottelun aineistolähtöisen sisällön analyysiin kolmivaiheiseksi
prosessiksi, johon kuuluu redusointi, klusterointi ja abstrahointi. Redusoinnilla eli aineiston pelkistämisellä pyritään pelkistämään aineisto. Klusteroinnin eli ryhmittelyn aikana aineistosta etsitään samankaltaisuuksia tai eroavaisuuksia.
Ilmiöt, ryhmitellään eri luokiksi ja näistä muodostetaan alaluokat. Aineiston kä- sitteellistämisellä eli abstrahoinnilla erotellaan ryhmitellystä aineistosta tutki- muksen kannalta kiinnostavin tieto. teemoja yhdistellään niin kauan kuin on tarpeen ala- ja yläluokiksi ja kuvataan sopivilla ilmaisuilla.
4 KYSELYN- JA ARTIKKELIN LAATIMISEN VAIHEET
Aihe esitettiin Diakonia-ammattikorkeakoulun tapahtumassa, jossa oli tarjolla yhteystyökumppaneiden tarjoamia tutkimusmahdollisuuksia ja Ilmoittauduin mukaan työryhmään. Clarkeburn (2007, 59) esittää tutkimuksen tekijän moti- vaation perusteita, joita ovat esimerkiksi tavoite hyödyttää omaa asemaa työ- elämässä, edistää omaa työalaansa, tavoitella yleistä hyötyä yhteiskunnalli- sesti. Tunnistan nämä omalla kohdallani, haluan työssä uusia haasteita, pa- rantaa omaa ja diakoniatyöntekijöiden tietoutta ja sitä kautta vaikuttaa vaike- assa elämäntilanteessa olevien asiakkaiden tilanteeseen. Olen toiminut 30 vuotta diakoniatyöntekijänä seurakunnassa ja tutkin omaa työyhteisöä. Halu- sin tehdä tutkimusta ryhmässä ja ohjausryhmän tukemana, joten hakeuduin aktiivisesti mukaan yhteistyössä toteutettuun tutkimusprosessiin. Olen myös vastannut itse aikaisempiin barometritutkimuksiin ja kuunnellut esitelmän tu- loksista pari kertaa, joten Diakoniabarometri tutkimuksena oli entuudestaan it- selleni tuttu vastaajan näkökulmasta. Tämä oli mielestäni hieno mahdollisuus päästä tekemään oman ammattialan arvostettua tutkimusta.
Alkula (2002, 30) toteaa, että tutkimusaiheen tulisi olla sellainen, että tutkija haluaa sanoa aiheesta jotakin ja toisaalta yleisö haluaa kuulla tutkijaa, jolla on omakohtaista kokemusta. Tutkijan omat kokemukset aiheesta sosiaalitie- teissä, voivat tuoda lisää kiinnostavuutta tutkimukseen. Tutkiessani omaa työ- alaani, vahvuutenani oli työalueen hyvä tuntemus, heikkoutena taas, että voi olla sokeutta nähdä asioita, mitä ulkopuolinen näkisi
4.1 Aineistonkeruu
Kyselyn ensimmäiset vaiheet toteutettiin yhdessä tutkijoiden työryhmänä Dia- konia-ammattikorkeakoulun opettajien Sakari Kainulaisen ja Tiina Ikosen avustamina. Lähdin liikkeelle tutkimalla edellisiä Barometreja, jotka olivat saa- tavilla painetussa muodoissa vuodesta 2011 lähtien, tutkimusdata Yhteiskun- nallisessa tietoarkistosta Aila-portaalissa (Tietoarkisto) vuodesta 2009 lähtien ja hajanaisia tuloksia erilaisista julkaisuista vuodesta 1999. Tutustuin myös vuoden 2019 Sosiaalibarometriin (Eronen, Londen, Peltosalmi, Saarinen ja Sandberg 2019) ja muuhun sosiaalialan, seurakunta- ja diakoniatyöhön liitty- vään materiaaliin. Löysin tutkimukset aikasarjan pohjaksi. Kun käytin toisten tutkijoiden aikaisemmin tuottamaa aineistoa, eli sekundaariaineistoa, täytyi en- sin päättää, mitä informaatiota tarvitsin, miten se oli saatavilla ja käytettävissä.
Aineisto piti muokata sellaiseen muotoon, joka soveltui omaan tarpeeseen.
(Kumar 2014, 196.)
Marraskuussa 2019 hiottiin yhteisiä ja oman artikkelin kysymyksiä opiskelija- ryhmän ja ohjausryhmän kommenttien perusteella. Olin toisen opiskelijan kanssa myös marraskuussa esittelemässä Diakoniabarometri 2020 -suunni- telmaa Diakonian- ja kasvatuksen tutkimuksen päivillä, jossa kerättiin työpa- jassa näkökulmia diakoniatyön tutkimuksesta kiinnostuneilta- tai tekeviltä.
Myös vuoden 2018 Diakoniabarometritutkijat ja tapaamani diakoniatyöntekijät antoivat ehdotuksia kysymyksistä.
Lomake testattiin etukäteen ja pyrittiin tekemään kysymykset, joihin oli mah- dollisimman yksiselitteistä vastata. Webropol-kyselytyökalulla laaditut kysy- mykset ovat yhtä aikaa nähtävillä ja annettuja vastauksia voi verrata keske- nään, jolloin Heikkilän (2014, 53–54) mukaan kysymykset voivat vaikuttaa toi- siinsa ja vastaustarkkuus heikentyä. Tarjolla olevat valmiit vastausvaihtoehdot vaativat valmiiksi mietittyä vaihtoehtoja. Kysely alkoi yhteisesti laaditulla saa- tekirjeellä, jossa pyrittiin kertomaan tutkimukseen liittyvät asiat ja herättämään vastaajan luottamus, kertomaan tutkimuksen tarkoitus, mihin tietoja käytetään sekä kyselyyn menevä aika ja teettäjätahot. Joulukuussa 2019 viimeisteltiin yhdessä kysymyslomake. Taustakysymykset ovat kuvattu julkaisussa (Alava ym.,139–141) Kysymyksiä oli kaikkiaan yhteensä 36 ja Diakonian arki –
osuudessa 3 kysymyskokonaisuutta. Kysely toteutettiin Webropol-kyselytyö- kalulla sähköisellä lomakkeella suomen- ja ruotsin kielellä 27.1-13.2.2020 ja jaettiin 1028 Kirkkohallituksen diakonian ja sielunhoidon sähköpostilistalla ole- valle. Diakoniatyöntekijöitä oli kirkon työmarkkinalaitoksen mukaan seurakun- nissa 1340 ja lisäksi kysely lähetettiin työtä johtaville. Kyselylinkki jaettiin lisäksi diakoniatyöntekijöiden liiton sähköpostilistan kautta. Vastaajajoukko oli jonkin verran aiempia suurempi, kuin edellisinä vuosina, joten vastaukset eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään. (Alava ym. 2020, 137–149, LIITE 1.)
4.1.1 Vaikeita elämäntilanteita kartoittavat kysymykset
Ensimmäinen kysymys kartoitti ajankohtaista toimintaympäristöä ja se oli muo- dossa, “minkälaisissa vaikeissa elämäntilanteissa olevia olet kohdannut vii- meisen vuoden aikana” (Alava 2020, 76–77). Diakoniabarometreissä on kar- toitettu diakoniatyöntekijöiden kohtaamia tilanteita ensimmäisestä 1999 toteu- tetusta Diakoniabarometrista lähtien. (Heikkilä 2000). Selkeää aikasarjaa ei ole kuitenkaan muodostunut, vaan kysymysten muoto on vaihdellut eri vuo- sina. Etsin kysymyksiä, jotka olivat toistettavissa ja joista voi laatia aikasarjan.
Tässä kysymyspatterissa käytin pohjana vuonna 2016 (Gävert 2016, 130–
131) toteutettuja kysymyksiä, jossa listattiin 35 muuttujaa, jotka kuvasivat dia- koniatyöntekijöiden kohtaamaa huono-osaisuuden määrää ja määritelmää.
Vuonna 2018 Salojärvi (Isomäki, Lehmusmies, Salojärvi ja Wallenius 2018, 201–202) kysyi 21 kysymyksistä uudelleen. Vuosien 2016 ja 2018 kyselystä valitsin pääosin eniten vastauksia saadut kysymykset.
Kysymyspatteriston laadinnassa päätin mitä aikaisempaa aineistoa käytän ja miten se päivitetään ajankohtaiseksi. Diakonian arki -osuuksissa on käytetty aikaisemmin termiä “huono-osaisuus”. Saaren (2015, 88–114) mukaan huono- osaisuus muodostuu esimerkiksi pitkän aikavälin syrjäytymisestä, yhteiskun- nallisista tekijöistä, elämänhallinnan ja menetyksestä. Sen sijaan halusin ottaa käyttöön laajemman termin “Erilaiset vaikeat elämäntilanteet” siksi että se on laajempi käsitteenä. Tuntumani ja työkokemukseni perusteella diakoniatyössä kaikki kohdatuista eivät ole huono-osaisia ja toisaalta termi voi olla mielestäni leimaava. Vuoden 2018 kyselyssä olleen vastausehdon “päivittäin” luokittelin
ja yhdistin uudelleen “vähintään viikoittain” -vaihtoehtoon ohjausryhmän oh- jeistuksen mukaan.
“Psyykkinen sairaus” –termin muutin ohjausryhmän ehdotuksesta muotoon mielenterveyden häiriö sekä oman päätökseni pohjalta yhdistin “henkinen, seksuaalinen ja taloudellinen hyväksikäyttö” -kysymykset muotoon “väkival- lan- tai hyväksikäytön uhri”. Aiemmin kysyttiin paperittomien kohtaamisesta, jonka sijaan nyt tein kysymyksen muotoon “maahanmuuttaja, jolla tuen tar- vetta”, siksi että se kuvaa laajemmin teemaa. Kirkon tilastoinnissa maahan- muuttajataustaa ei seurata.
Lisäsin 8 uutta teemaa, jotka muotoutuivat kirjallisuuden, keskusteluissa työ- ryhmän ja ohjausryhmän keskusteluissa ja oman kokemuksen pohjalta. Tar- jolla oli suuri määrä mahdollisia kysymyksiä, joita kuitenkin piti karsia. Lopulli- seen kysymyspatteristoon valitsin 28 erilaista teemaa.
4.1.2 Työalueita kartoittavat kysymykset
Diakoniatyön työalueiden ajankohtaista painotusta kartoitin kysymyksellä,
“missä määrin kukin diakoniatyön osa-alue on osa työtäsi tällä hetkellä” (Alava 2020, 148–149). Kysymyksissä käytin termiä “diakoniatyön työalue”, joka on laajempi käsite kuin käytössä vakiintunut termi “työalat”. Muuttujiksi valikoin lopulta 27 työaluetta, joista viimeinen “jokin muu mikä”.
Toiseksi tavoitteena oli kartoittaa työalueissa tapahtunutta muutosta. Vuosina 2011 ja 2013 tehtyä kysymyspohja oli toimiva lähtökohta, jonka pohjalta oli mahdollista tehdä aikasarja. Vuonna 2011 (Juntunen 2011) kartoitettiin 34 työ- aluetta, joka toistettiin samanlaisessa muodossa vuonna 2013 (Kiiski 20013).
Vuosina 2011 ja 2013 kysymyksen muoto oli hieman erilainen, silloin kysyttiin,
“missä määrin kyseinen työalue on osa seurakunnan diakoniatyötä edellisen 6 kuukauden aikana,” kun nyt ja vuonna 2018 kysymys oli muodossa “missä määrin työalue on osa työtäsi tällä hetkellä.” Vuoden 2016 (Gävert 2016) ky- selystä oli käytettävissä 1 vertailtava muuttuja ja vuoden 2018 (Isomäki ym.
2018) kyselystä 9. Vuoden 2000 (Heikkilä, Karjalainen ja Malkavaara 2000) kyselystä oli hyödynnettävissä työalueiden suuruusjärjestys. Esimerkiksi
vuonna 2007 Yeung (2007, 4–10) kysyi työalueista niiden lisääntymistarpeen näkökulmasta käsin.
4.1.3 Tärkeimpiä työalueita kartoittavat kysymykset
Diakoniatyöntekijöiden tärkeimmäksi kokemat työalueet, kysyttiin ensimmäistä kertaa ja omasta kiinnostuksesta lähtevä kysymys, josta hyötyä työn kehittä- misessä (Alava ym. 2020,149). Kartoitin asiaa kysymyksellä “mitkä edellä mai- nituista ovat kolme tärkeintä konkreettista työaluetta tällä hetkellä, joihin koet tärkeäksi panostaa lähitulevaisuudessa”. Tavoitteenani oli saada tietoa, mitä työalueita työntekijät pitävät tärkeimpänä ja miten he haluavat painottaa työ- alueita.
Esimerkiksi vuoden 2013 Diakoniabarometrin (Kiiski (2013b) mukaan diako- niatyön työalueiden lista oli läkähdyttävän pitkä. Uusien työtehtävien tullessa ei kuitenkaan luovuta vanhasta. Olisi tärkeää pysähtyä ja tehdä ydinai- nesanalyysiä ja priorisointia. Työntekijöiden uupuminen ja riittämättömyyden tunne, monesta suunnasta tulevat odotukset ja tarpeet, sekä kirkon resurssien väheneminen haastavat proaktiiviseen toimintaan ja tarkentamaan työn paino- tusta. Kysymyksen aikajänne määriteltiin “lähiaikoina” ohjausryhmän ohjeesta, jotta se olisi helppo hahmottaa.
4.2 Tulosten tarkastelu ja analyysi
Maaliskuussa 2020 tulokset saatiin tutkijaryhmän tarkasteltaviksi (Alava ym.
2020,13–24, LIITE 1). Vastauksia saatiin 479, joista 31 ruotsinkielisiä. Analyysi vaiheessa erityisesti Sakari Kainulaisen apu oli huomattava. Webropol-työka- lulla kerätty tieto siirrettiin SPSS-ohjelmaan, jonka avulla tein tilastollisen ana- lyysin. Ennen analyysia tein esitarkistuksen ja poistin muuttujat, jotka eivät ol- leet toimivia. (Alkula, T Pöntinen, S ja Ylöstalo, P 2002,151.) Yhdessä ohjaus- ryhmän kanssa analysoitiin, mitkä tuloksista näyttivät olevan erityisen kiinnos- tavia ja mihin raporttia kannattaa painottaa.
Jatkoin kokoamalla Excel-taulukot kahden ensimmäisen kysymyspatteriston tuloksista. Käytin kahden ensimmäisen kysymyspatterin osalta analyysime- netelmänä ristiintaulukointia, prosentteja, suoria jakaumia, ja keskiarvoja.
Muokkasin, yhdistin ja tulkitsin tiedot. Normitin tulokset, jotta ne olisivat vertai- lukelpoisia (Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara 2013, 189).
4.2.1 Vaikeat elämäntilanteet -osion vastausten tarkastelu
Tein Excel –ohjelmalla SPSS-ohjelmalla saatujen tulosten pohjalta havaintomatriisin tarkastelua varten prosenttijakaumista. Yhdistin taulukkoon vähintään kerran kuu- kaudessa ja vähintään kerran viikossa -prosenttijakaumat vertailun helpotta- miseksi. Erilaisia vaikeita elämäntilanteita oli nyt yhteensä 28. Vertasin vas- tausten prosenttijakaumia vuosien 2016 ja 2018 Diakoniabarometrien (Gävert 2016 ja Isomäki ym. 2018) prosenttijakaumiin. Keskenään vertailukelpoisia asioita vuonna 2016 oli 18 ja 2018 kahdeksan.
Vastaukset kysymykseen “joku muu mikä”, hajaantuivat ja jäivät suhteessa vä- häisiksi suhteessa vastausten kokonaismäärään. Vertasin tuloksia myös jois- sakin kohdassa Kirkon diakonian tilastoihin (Kirkon tilasto 2018 ja 2019) ja Kir- kon nelivuotiskertomuksen tuloksiin (Kirkon tutkimuskeskus 2016). Tähän ai- kasarjaan oli mahdollista ottaa vain melko uusia vastauksia, joten muutokset olivat suurimmaksi osaksi melko pieniä, mutta kehityskulkuja oli havaittavissa joissakin teemoissa.
Nuorten vaikeuksiin liittyvät kysymykset olisivat voineet olla myös laajempia.
Päihteiden käyttöä kuvaavat muuttujien kolme erillistä kysymyksestä ei anta- nut mielestäni koko kuvaa aiheen laajuudesta. Päihteiden käytöstä olisi voinut olla yksi kysymys, Olisi mielenkiintoista olisiko se ollut teemana yleisimpien joukossa kuten esimerkiksi vuoden 1999 kyselyssä.
“Mitä vielä haluaisit sanoa”, osion palautteessa kolmen vastaajan mielestä ai- kajänne “kerran pari vuodessa tai harvemmin” ja “vähintään kerran kuukau- dessa” välissä, olisi pitänyt olla yksi vastausvaihtoehto lisää ja vaihtoehtoja oli liian vähän.
4.2.2. Työalueet -osion vastausten tarkastelu
Käytin analyysimenetelmänä ristiintaulukointia, prosentteja, suoria jakaumia, keskiarvoja ja hajontoja. Tein SPSS-ohjelmalla saatujen tulosten pohjalta Ex- cel-ohjelmalla taulukon saaduista prosenttijakaumista. Laskin melko paljon ja paljon vastausten prosenttijakaumat yhteen ja tein ne aikasarjaksi. Lisäsin ai- kasarjoihin termit ennallaan, kasvava ja vähenevä muutossuuntien vertailun helpottamiseksi. Taulukko 4.2 julkaistiin myös lopullisessa artikkelissa. (Alava 2020, 84–85, LIITE 1.)
Nyt saatuja vastauksia vertasin 2011 ja 2013 Diakoniabarometrien tuloksiin Aikasarja-analyysiin tuli melko hyvä vertailukohta ajallisesti ja sen kautta tuli esiin muutoksia. Kysymysten erilainen muoto eri vuosina vähentää tulosten luotettavuutta jonkin verran.
Diakonia- ja nuorisotyöntekijöille tehtyyn koulutuskyselyn vastaukset olivat myös vertailtavissa diakoniatyöntekijöiden vastausten osalta (Rask, K Kainu- lainen, S ja Pasanen, S. 2003). Koulutuskyselyn vastauksissa oli huomioitu myös “vähän” -vastaukset, jonka huomioin vertailussa. Vertailu oli osittain haasteellista, koska vastausten prosenttijakaumat olivat osittain epäjohdon- mukaisia barometritulosten kanssa. Aikajänne vertailussa toi esiin muutoksia.
Kysymyspatterien päätteeksi olleista avoimista kysymyksistä, ”Joku muu, mikä?” kautta ei tullut merkittävää lisätietoa.
.
4.2.3 Mihin työalueisiin haluttiin panostaa -osion tarkastelu
Viimeisessä kysymyksessä, “mihin haluaa panostaa lähitulevaisuudessa”
(Alava 2020, 148–149, LIITE 1), vastaajilla oli mahdollisuus antaa 3 mainintaa, mainintoja tuli yhteensä 1365. Järjestin SPSS-ohjelmalla saadut vastaukset Excel-ohjelmalla, käsitteellistämällä ja muodostamalla kokonaisuuksia. (Tuomi
& Sarajärvi 2002, 105–116.) Löyhä luokittelurunko muodostui edellisessä ky- symyspatterissa esitetyissä kysymyksissä työalueista. Varsinaista valmista luokittelurunkoa ei ollut käytettävissä, vaan loin sen induktiivisesti eli
aineistolähtöisesti. Muodostin alaluokista yläluokat, jotka nimesin tällä hetkellä yleisesti diakoniatyössä käytettävillä termeillä.
Luokittelua helpotti vastausten tiivis perusmuoto. Joissakin analyysiluokissa oli kaksi eri mainintaa, jotka erottelin systemaattisesti eri ryhmiin. Käsittelin ai- neistoa erittelemällä yhdistämällä, luokittelemalla, etsimällä eroja ja yhtäläi- syyksiä. Sisällönanalyysin avulla muodostin tiivistetyn kuvauksen aiheesta. Si- sällön analyysi eli laadullinen analyysi ja sisällön määrällinen erittely yhdistet- tiin. Osa alaluokista oli käytettävissä sellaisenaan myös pääluokkina. Ensim- mäisessä vaiheessa alaluokkia oli kaikkiaan noin 50, joita yhdistämällä edel- leen 25 pääluokkaa:
Taulukko: 25 pääluokkaa:
Total 3x 479 479 (sis. 9 tyhjää)
Sielunhoitotyö 182
Kotikäyntityö 159
Ryhmätoiminta 83
Omaehtoisen toiminnan edistäminen 82
Yhteisöruokailut 71
Taloudellinen avustaminen 58
Asiakastyö 55
Asiakastyö seurakunnan tiloissa 49
Kriisityö 48
Diakoninen vanhustyö 44
Vapaaehtoistyö 44
Talous- ja velkaneuvonta 43
Päihde- ja muihin riippuvuuksiin liittyvä työ 42
Avoimien ovien toiminta 36
Asiakastyö muualla 32
Diakoninen lapsi- ja perhetyö 30
Etsivä ja löytävä työ 27
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen 23
Mielenterveystyö 22
Laitosvierailut 20
Ennaltaehkäisevä työ 19
Ruoka-avustaminen 15
Hallinnolliset tehtävät 14
Pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten työllisyyden edistämi-
nen 12
Maahanmuuttajatyö 10
Näistä yllä olevasta 25sta pääluokasta muodostin lopullisen taulukon, johon jäi 8 suurinta pääluokkaa, joissa kahdessa edelleen kaikkiaan 5 yläluokkaa. Vii- meinen kysymys 7, mitä meiltä jäi kysymättä -osioon tuli suuri määrä
vastauksia. Liitin tekstiin sisennettynä teemoja avaavia lauseita. Vastauksissa oli myös uudenlaisia innovaatioita ja työtapoja, joita ei en liittänyt artikkeliin, mutta joita voi mahdollisesti raportoida myöhemmin. (Alava 2020,91, Taulukko 4.3, LIITE 1.)
4.4 Diakoniabarometri 2020 -artikkelin laadinta
Kukin tutkija kirjoitti omasta teema-alueestaan artikkelin saatujen tulosten poh- jalta valmiiksi kesäkuussa 2020. Laadin tutkimuksen taustaosioon aikaisem- masta Diakoniabarometrien jatkumosta (Alava ym. 2020,13–15). Veli-Matti Salminen toimitti artikkelit julkaisukuntoon. Diakonian arki -osuuden tuloksista tehtiin palkkikuvio 4.1. ja taulukot 4.2 ja 4.3. (Alava ym. 2020, 78, kuvio 4.1 ja 84–85, Taulukko 4.2 ja 91, Taulukko 4.3, LIITE 1.) Artikkelijulkaisu hyväksy- tettiin Kirkon tutkimuskeskuksen prosessissa julkaisusarjaan. Tiivistelmästä teetettiin tiivis ruotsinnos julkaisun yhteyteen (Alava ym. 2020, 123–124) ja englanninkielinen julkaisu, johon kirjoitimme lyhennelmän omista artikkeleis- tamme (Alava ym. 2020b). Julkaisut ovat kaikkien saatavilla Kirkkohallituksen internetsivuille. Tutkimusaineisto tulee saataville Yhteiskunnallisen tietoarkis- ton Aila -portaaliin mahdollista jatkotutkimusta varten (Tietoarkisto, i.a).
4.5 Tulosten julkistaminen
Tiedotustyöryhmään kuului Tiina Ikonen, Airi Raitaranta ja Marko Pasma. He laativat tiedotteen tutkimuksen tuloksista, johon liitettiin kutsu julkaisutilantee- seen 21.9. 2020. Tiedotteen jakamisessa hyödynnettiin taustaorganisaatioi- den julkaisukanavia.
Tulokset oli tarkoitus julkistaa diakoniatyöntekijöiden valtakunnallisilla päivillä, mutta pandemian takia tilaisuus toteutettiin Diakonia-ammattikorkeakoululla Collaborate -verkkopalvelussa. Tilaisuudessa oli 177 käyntiä eri osoitteesta.
Diakonian tutkimuksen seuran puheenjohtaja Esko Ryökäs (2020) esitteli työn prosessin. Kukin tutkija esitteli omat tulokset. Julkaisutilaisuuden PowerPoint –esitys osuudestani on luettavissa Kirkkohallituksen internet -sivuilla (Alava,
2020). Veli-Matti Salminen kokosi loppukeskustelun aiheita osallistujilta tutki- mustuloksista. Kirkon Diakonia- ja sielunhoidon johtaja Kalle Kuusimäki (2020) käytti puheenvuoron tutkimuksen ja tilastoinnin merkityksestä diakoniatyössä (Kuusimäki 2020).
Tutkimuksen tuloksia on esitelty tutkimuksen teettäjätahojen ja muiden, lä- hinnä seurakuntatyötä lähellä olevissa julkaisukanavissa, lehtiartikkeleissa in- ternetsivuilla ja julkaisuissa. Kirkon tiedotearkisto (Suomen ev.lut. kirkko 2020) uutisoi tutkimuksesta 16.9 otsikolla: Diakoniatyötä tehdään muuttuvassa toi- mintaympäristössä.
Diakoniatyöntekijöiden liiton Dino -lehdessä esiteltiin (Pasma 2020) Baromet- ria otsikolla “Diakonia on aina uuden edessä”.
Diak.fi -sivuston 24.9 tiedotteen otsikkona oli: “Diakoniabarometri 2020 ku- vaa diakoniatyön arkea, jota määrittää toimintaympäristön jatkuva muutos.
Barometri kertoo, miten diakoniatyöntekijät näkevät työnsä ja ammatillisen osaamisensa erityispiirteet.”
Kotimaa -lehti kertoi tuloksista 2.10 (Karhu 2020) otsikolla “Diakonian talous- apu on muuttunut toimeentulon jatkeeksi, diakoniatyön arjessa kohdataan yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät kykene hakemaan sosiaalietuuksia eivätkä osaa käyttää sähköisiä palveluja.”
Rauhan tervehdys -lehti (Kolistaja 2020) uutisoi tutkimustuloksista 12.10 otsi- kolla “Talousapua vai sielunhoitoa? Diakoniatyöntekijät jakavat aikansa mo- nenlaiseen auttamiseen, Taloudellinen auttaminen vie ison siivun kirkon dia- koniatyöntekijöiden työajasta. Työntekijät itse kokevat kuitenkin, että sielun- hoito on kirkon auttamisen ykköstuote.”
Nina Silander (Silander, 2020) arvioi 12.10 tutkimusta Kirkkomme lähetys, Lehteri -verkkolehdessä, diakoniatyöntekijöiden käyttämää panosta Yhteis- vastuukeräykseen: “Paljonko on melko paljon tai alle puolet siitä. Kansainväli- nen vastuu diakoniatyön arjessa.”
Kirkon yhteiskunnallisen työn Maan suola -verkkolehdessä julkaistiin 30.10 Helena Kauppilan kanssa kirjoittamamme artikkeli “Kuka jakaa leivän köyhän kanssa “(Alava ja Kauppila 2020).
Kirkon nelivuotiskertomuksessa 2016–2019 Uskonto arjessa ja juhlassa käy- tettiin saamiani tuloksia, kun arvioitiin diakoniatyötä ja diakoniatyössä kohdat- tavia ajankohtaisia teemoja (Salomäki, Hytönen, Ketola, Salminen ja Sohlberg 2020, 241).
Erilaisia kirjoituksia tuloksista on pyydetty ja osasta sovittu Diakonian tutkimuk- sen -julkaisuun, Kirkon diakonia- ja sielunhoitoyksikön Diakoniaplus- ja Diako- nia-ammattikorkeakoulun Dialogi-verkkojulkaisuihin.
Tuloksista kerrotaan myös diakoniatyöntekijöiden tilaisuuksissa, esittelen tu- loksia esimerkiksi 15.12 Kuopion hiippakunnan aamukahveilla.
Kiinnostusta on ollut myös pohjoismaiseen yhteistyöhön tulevaisuudessa uu- sien Diakoniabarometrien osalta. Tiina Ikonen esitteli Diakoniabarometri 2020:
tuloksia syyskuussa Oslossa Diakonia-alan tutkimusyhteisön the International Society for the Research and Study of Diaconia and Christian Social Practice –konferenssissa.
Kuula (2016) toteaa, että on merkittävää jakaa tietoa tutkimuksesta, olla vuo- rovaikutuksessa ja verkostoitua muiden samalla alalla olevien kanssa.
5 TULOKSET HAASTAVAT DIAKONIATYÖTÄ
Diakoniatyöntekijöiden kohtaamat yleisimmät teemat ovat olleet pitkään sa- moja. Vaikeuksissa olevien tilanteet ja määrä vaikuttivat syventyneen jonkun verran ja haastaa diakoniatyötä toimimaan ikävän kehityskulun katkaise- miseksi. Jotta voidaan kohdentaa työtä kaikkein vaikeimmassa asemassa pit- käaikaisesti olevien auttamiseksi, on rajattava muuta työtä.
Henkilöiden määrä, jotka eivät kykene hakemaan sosiaalietuuksia tai käyttä- mään sähköisiä välineitä oli kasvava. Diakoniatyössä tulee pitää esillä, että tuetaan mahdollisuuksien mukaan ihmisten omia voimavaroja ja taitoja oma- ehtoiseen asioiden hoitoon. Diakoniatyössä tulee miettiä, miten voidaan tukea sähköisten välineiden käyttämistä ja mikä voisi olla diakoniatyön rooli tällä alu- eella.
Vaikkakin oli nähtävissä, että ikääntyviä yksinäisiä oli kohdattu hieman vähem- män, tämä tutkimus ei vastaa, onko työhön käytetty vähemmän resursseja, vai onko yksinäisyyttä saatu vähennettyä. Yksinäisyyttä kokevat haastavat diako- niatyössä ylläpitämään ja kehittämään yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys palvelee myös maahanmuuttajia, jotka ovat tulleet seurakunnan yhteyteen viimeisen parinkymmenen vuoden aikana suurempana ryhmänä seurakuntien yhtey- teen.
Asiakastyö, taloudellinen- ja ruoka-avustaminen ja sielunhoito seurakunnan ti- loissa näytti vahvistuneen. Toisaalta vaikuttaa siltä, että taloudellisten asioi- den neuvontaan ei voitu käyttää voimavaroja yhtä paljon kuin 2010-luvun al- kuun verrattuna. Useiden perinteisten ja tärkeänä diakonian työmuotojen ku- ten vanhustyön, mielenterveystyön päihdetyön, vammaistyön ja erityisesti Yh- teisvastuukeräystehtävien vahva asema vaikutti heikentyneen. Myös yhteis- työtä tehdään vähemmän eri tahojen kanssa. Onkin hyvä seurata viekö talous- ja ruoka-avustaminen niin paljon aikaa, että muita työalueisiin ei ole mahdolli- suutta panostaa.
Diakoniatyöntekijöiden kokemissa tärkeimmissä työalueissa ja toteutuneessa työssä on nähtävissä jonkin verran eroa. Työn painotus toimistoon ja avusta- miseen, ei ole aina sitä mitä koetaan tärkeimmäksi. Tämä jännite oli nähtä- vissä myös talousapua käsittelevässä artikkelissa ja on todettu aikaisemmissa tutkimuksissa. Mahdollisuus lähteä liikkeelle ihmisten asuinympäristöön, ei ole ollut mahdollista myöskään siinä määrin, mitä olisi koettu tarpeelliseksi. Oma- ehtoisen toiminnan tukeminen koettiin myös tärkeämmäksi kuin vapaaehtois- työ. Vapaaehtoistyö on ehkä ollut enemmän esillä, mutta omaehtoisen toimin- nan mahdollisuutta olisi varmasti hyvä painottaa enemmänkin.
Vaikuttamistyötä arvostettiin, mutta vaikutti siltä, ettei laajempi vaikuttamistyö ollut tärkeimpänä koettujen tehtävien joukossa. On hyvä miettiä, kuinka voi- daan tukea työntekijöitä tuomaan esille havaitsemiaan asioita laajempaan tie- toisuuteen.
6 ARVIOINTI JA AMMATILLINEN KASVU
6.1 Tulosten luotettavuus
Reliabiliteetti tarkoittaa tutkimuksen kykyä antaa ei-sattumanvaraisia tuloksia eli tutkimuksen luotettavuutta. Sitä parantaa mittareiden oikea valinta ja sovel- tavuutta mitata kyseessä olevaa asiaa. Tulosta puolestaan heikentää epäso- pivan mittarin valinta. (Heikkilä 2014, 139.) Validi tutkimus mittaa sitä mitä oli tarkoitus, tutkimus ei sisällä systemaattisia virheitä ja antaa keskimäärin oi- keita tuloksia. Validius varmistetaan mahdollisimman hyvällä suunnitelulla (Heikkilä 2014, 27). Kun arvioidaan tutkimustuloksia, tulee kiinnittää huomiota, onko otos puolueellinen, näyte virheellinen, kenen etua tulokset edistävät ja onko keskiarvo valittu sopivasti, mihin tieto perustuu, mikä on vastauspro- sentti, puuttuuko tietoja, puhutaanko asiasta vai sen vierestä. Vastuu on lo- pulta lukijalla (Valli 2015, 154). Tuomi ja Sarajärvi (2013, 138–139) toteavat Parkkilaan (2000) viitaten määrällisen tutkimuksen luotettavuutta lisäävän tut- kittavien riittävä kuvaaminen ja arvio totuudenmukaisuudesta. Onko tutkimus siirrettävissä tutkimuskontekstin ulkopuolelle. Onko tutkimus toteutettu ylei- sesti ohjaavien periaatteiden mukaisesti ja ovatko ratkaisut esitetty seikkape- räisesti siten, että lukija pystyy päättelemään tutkijan etenemistä.
Kyselyyn vastasi vajaa 478 diakoniatyössä työskentelevää, joten vastauspro- sentti oli noin 36 %. Diakoniabarometri 2020:n tuloksia voidaan pitää luotetta- vina, koska vastausprosentti oli melko hyvä. Oman osioni kysymyksiin vastasi melkein jokainen kyselyyn vastannut. Vastauksia saatiin kaikista hiippakun- nista siten, että vastaajien määrä vastasi noin kolmannesta hiippakunnan dia- koniatyöntekijöiden määrästä. Vastaajien ikäjakauma edustaa eri ikäisiä, eri vaiheessa työuraansa olevia työntekijöitä ja koulutusjakauma vastaa suunnil- leen perusjoukkoa. Tutkimustulokset ovat yleistettävissä perusjoukkoon.
Koska vastaajia oli enemmän verrattuna aiempiin Diakoniabarometreihin, se ei ole täysin verrattavissa aiempiin tutkimuksiin. (Alava ym. 2020, 16, 111–
112.) Otos oli tilastollisesti melko edustava. (Ryökäs 2020, 7).
Tutkimus tehtiin noudattaen hyvää tieteellistä käytäntöä. Tutkimus pyrittiin te- kemään noudattaen tiedeyhteisön tunnustamia toimintatapoja rehellisesti, huolellisesti tulosten tallentamis- esittämis- ja arviointivaiheissa. Erityisesti ky- selylomake pyrittiin tekemään mahdollisimman huolellisesti. Tutkimuksessa sovellettiin eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä ja pyrittiin avoimuuteen tutkimuksen tuloksia julkaistaessa. Pyrin huomioimaan muiden tutkijoiden työn asiamukaisella tavalla. Tutkimus suunniteltiin, toteu- tettiin ja raportoitiin yksityiskohtaisesti ja tieteellisen tiedolle asetettujen tavoit- teiden mukaisesti. Ohjaajien ja ohjausryhmän asiantuntemus seurasi jokaista työvaihetta. Prosessissa pyrin olla läpinäkyvä ja että niissä näkyi vaihtoehtojen ja valintojen perustelu. (Clarkeburn 2007, 304–305.)
Diakoniabarometri on määrällinen tutkimus ja se sen tuottama tieto on pääasi- assa deduktiivista eli kuvailevaa. Heikkilä toteaa (2014,15) että määrällinen tutkimus ei pysty riittävästi osoittamaan asioiden syitä. Diakonian arki -osuu- den tutkimustulokset kuvasivat kahden ensimmäisen kysymyksen osalta ole- massa olevaa tilannetta. Ne voivat olla pohjana tutkimukselle, jossa voi arvi- oida tarkemmin syitä ja seuraussuhteita.
Vertailu diakoniatyön tilastoihin jäi vähälle tarkastelulle ja lisäisi luotettavuutta kehityssuunnista, nyt siihen ei ollut resursseja. Kirkon diakonian tilastointita- pojen muutokset vaikeuttivat analyysia ja tarvitsisivat lisäpaneutumista.
Työalueet kysymysosiossa prosenttijakaumien epälooginen vaihtelu eri vuo- sina, muutamassa kohdassa herättää kysymyksen barometritulosten luotetta- vuudesta.
6.2 Tutkimuksen eettisyys
Tutkimusaiheen valinta oli ensimmäinen eettinen valintatilanne. Tilaustutki- muksessa tutkijan valinnanmahdollisuus oli kieltäytyä tai suostua tutkimuksen osallistumiseen. (Clarkeburn 2007, 57).
Kuulan (2016, 34–35) mainitsemat seikat huomioitiin prosessissa. Tutkimus- ryhmän asema, oikeudet ja tekijänoikeudet sovittiin ohjausryhmässä. Sidon- naisuudet ilmoitettiin tutkimukseen osallistuville ja raportoitiin tuloksia julkais- taessa.
Internetin käyttöön liittyy samat eettiset periaatteet kuin kaikkeen muuhunkin tutkimukseen. Internet on tekninen aineistonkeräysväline tutkimuksen tekemi- seen niin kuin muutkin tutkimusvälineet. Kuulan (2016, 169) mukaan Internetin kautta tehtävä lomakekysely yleensä helpottaa vastausten saamista. Haittana on se, että vuorovaikutuksen ilmaisuvoima on vähäisempi. Mahdollisimman hyvä otos vaikuttaa tutkimuksen laatua vahvistavasti.
Tutkimuksen eri vaiheissa pyrin huomioimaan Clarkeburnin mainitsemat (2007, 79) kaikki suorat tai epäsuorat asianosaiset, tutkimuksen mahdollistajat eli teettäjätahot, hyödyntäjät eli tutkimusryhmän jäsenet, tutkijakollegat, tutki- muskohde eli diakoniatyön kollegat ja asiakkaat.
Eettisten päätösten tekemisessä tarvitaan lujuutta, koska erilaisia odotuksia tulee ulkopuolelta, kollegoilta, ohjausryhmältä ja sisäisiä odotuksia voi tulla esi- merkiksi resurssipulan ja mahdollisen oman kunnianhimon takia. Kuula (2016, 153–161) muistuttaa, että on myös hyvä huomioida riippuvuus tutkittavista.
Tavoite on olla objektiivinen, riippumaton ja sitoutumaton. Tutkin omaa työn- antajaani ja olen työssä tutkimassani yhteisössä. Ohjausryhmän tahot edusti- vat työnantajaa ja omaa ammattiliittoa. Tutkimuksen kohteena oli kollegoiden käsitykset työstä. Arvelen että suurin osa kollegoista haluaa edistää työalan asiaa ja barometri koetaan yhteiseksi asiaksi. Oli myös käsiteltävä hienotun- teisesti haavoittuvassa asemassa olevien asioita ja huomioitava mahdolliset tutkimustulosten vaikutukset tutkittaviin eli diakoniatyön piirissä oleviin henki- löihin.
Julkaisuvaiheessa ja esitelmien pitämisessä tehtiin myös eettisiä valintoja.
(Clarkeburn 2017, 137). Pyrin esittämään tulokset sellaisenaan ja pyrin tuo- maan esiin tärkeimmät tulokset.
6.3 Tulosten merkitysten arviointi
6.3.1 Alan kehittymisen näkökulmasta
Tutkimuksen relevanssia eli vaikuttavuutta tulee arvioida, tuoko tutkimus uutta toimintaprosessien kehittämiseen tai tarpeellista taustamateriaalia päätösten tekemiselle ja lisääkö lopulta kansalaisten hyvinvointia (Clarkeburn 2007, 216). Diakoniabarometritutkimus on tärkeimpiä diakoniatyön tutkimuksia, se tuo näkyväksi diakoniatyötä ja sen kautta voidaan nostaa ajankohtaisia tee- moja. Diakoniabarometrejä on tehty jo pitkään, joten ne muodostavat myös hyvän kokonaiskuvan pitkältä aikajaksolta. Diakoniabarometrien näkyvyys on hyvä, yhteistyö on laajapohjaista ja se on laajasti arvostettu tutkimus.
Kalle Kuusimäki Kirkkohallituksesta toi esiin julkaisutilaisuudessa, että Diako- nianbarometri näyttää suuntaa ja sen vahvuus on, että se on alusta saakka yhdessä tehty. Diakoniatilastot eivät kerro koko kuvaa, ja siksi hänen mu- kaansa kannattaakin kysyä työntekijöiltä. Kuusimäki rohkaisi diakoniatiedon tuottamiseen, hyödyntämiseen ja jakamiseen seurakunnissa. Kirkossa voi- daan johtaa tietoon perustuen, omaa ja toisten tietoa tulee myös arvostaa.
(Kuusimäki 2020, 4, 6.)
Tulokset diakoniatyön toimintaympäristöstä, työalueiden painotuksesta ja dia- koniatyöntekijöiden työn suuntaamisesta voidaan hyödyntää päätöksente- ossa. Nämä tulokset laajentavat kuvaa diakoniatyöstä. Tutkimus toi esiin vah- vuuksia ja heikkouksia työn tilanteesta, joita voi hyödyntää diakoniatyön re- surssien suuntaamisessa.
Tässä tutkimuksessa näyttäytyi diakoniatyön yhä vahvempi painotus taloudel- liseen auttamiseen, samalla on nähtävissä, että työntekijät näkevät diakonia- työn ja työnkuvansa laajemmin. Tarvitaankin keskustelua kehityksen
suunnasta. Miten sinänsä tärkeiden avustustehtävien ohella pitää yllä mahdol- lisuutta laadukkaaseen työskentelyyn, vaikuttaa laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin, yhteisöllisyyden kehittämiseen ja erilaisiin tukitoimiin ja ihmisten toimintakyvyn vahvistamiseen, miten vahvistaa osallisuutta avustustyössä.
Halutaanko pitää kiinni laajasta diakoniatyön alueesta vai voidaanko suunni- telmallisesti jotain jättää pois? Menetetäänkö työn paineessa ja vähenevien resurssien takia jotakin luovuttamatonta? Miten toimintatapoja voidaan kehit- tää uudenlaisessa tilanteessa? Diakoniatyön resurssit näyttävät vähentyneen diakoniseen lapsi ja perhe ja vanhustyöhön. Myös esimerkiksi päihde- ja riip- puvuusongelmista kärsivien kanssa tapahtuva työn määrä oli vähenevä.
Ovatko tehtävät siirtyneet muille ja ovatko nämä hallittuja ja haluttuja muutok- sia?
Sielunhoito diakoniatyön kontekstissa vaatisi laajempaa tarkastelua ja lisätut- kimusta. Diakoniatyöntekijät kohtaavat myös laajasti surevia, sen tarkempi tut- kiminen voisi tuoda asiaa näkyväksi ja kehittää työtapoja, samoin mielenter- veyteen liittyvien kysymysten avaaminen diakoniatyössä olisi tärkeää, mielen- terveyteen liittyvien kysymysten osuus on kasvanut vuosi vuodelta ja diakonia- työ yhtenä mielenterveyden edistäjänä on kiistaton.
Kansainvälisen avun tarve on kasvanut ja diakoniatyö on ollut luotettavaksi koettu taho keräysten organisoijana, onko diakoniatyöllä tulevaisuudessa re- sursseja esimerkiksi Yhteisvastuukeräyksen järjestämiseen ja kansainväli- seen yhteistyöhön ja vaikuttamiseen? Ovatko esimerkiksi Yhteisvastuukeräyk- sen tehtävät siirtyneet laajemmalle toteuttajajoukolle, vai onko työntekijöillä mahdollisuutta osallistumiseen työtehtävien lisääntymisen takia.
Vaikuttamistyö koettiin tärkeäksi, mutta herää kysymys onko työntekijöillä tar- peeksi osaamista ja mahdollisuutta laajempaan vaikuttamiseen. Tuleekin kiin- nittää huomiota, miten ammatillisessa perus- ja jatkokoulutuksessa voidaan tukea osaamista sen suuntaan entistä paremmin. Työssä tarvitaan tukea ja aikaresursseja myös tähän. Työn luonne on salassa pidettävää ja tapahtuu arjessa, poissa julkisuudelta. Tarvitaan taitoa ja hienotunteisuutta, miten yh- distää nämä erilaiset roolit.
Seurakunta- ja diakoniatyö painottuu työntekijäkeskeisyyteen ja -lähtöisyy- teen. Diakoniatyöntekijät tarvitsevat lisää rohkeutta ja mahdollisuuksia tuoda näkemyksiään esille ja lisävälineitä, miten he voivat edelleen lisätä vaikeissa elämäntilanteissa elävien osallisuutta, tuomaan oman äänensä esiin.
6.3.2 Oman ammatillisen kehittymisen näkökulmasta
Opinnäytetyöprosessi vahvistaa Alavaikon (Alavaikko 2020, 172–173) mu- kaan omaa osaamista, ammatillisista tiedoista ja taidoista, tiedonhankinnan, ongelmanratkaisun- ja asiantuntijatehtävissä toimimisesta. Yhteistä osaamista ammatillisessa tiimityössä, kehittämis- ja tutkimusprosessiosaamista ja oh- jausyhteistyön osaamista. Osallistavan kehittämisen ja työelämälähtöisyyden osaamista ja yhteiskunnallista osaamista. Tutkimusprosessi kehittää myös yleistä projektiosaamista ammattialasta riippumatta.
Diakoniabarometriprosessi vahvisti omaa tutkimusosaamista, tilastojen ja tut- kimusten lukutaitoa, tilastollisten menetelmien ja kyselyjen käyttämistä tiedon- lähteenä. Tutkimus vaati pohjaksi aiemman diakoniatyön tutkimuksen ja Dia- koniabarometreihin tutustumisen, tuli ymmärtää mahdollisimman kattavasti diakoniatyön ja yhteiskunnan ilmiöihin liittyvää olevaa aineistoa. Prosessin myötä kehittyi myös kyky valita laadukasta ja relevanttia tietoa. Oma osuuteni vahvisti historiallisen dokumentoinnin osaamista laajemminkin, jota mahdolli- sesti hyödynnän tutkimistehtävissä jatkossakin.
Tutkimusprosessissa pystyi verkostoitumaan useaan suuntaan ja itselle uu- teen tahoon, joiden kautta on mahdollisuus jatkaa vuorovaikutusta ja yhteis- työtä.
Oma asiantuntijuus vahvistui diakoniaan arki –osuuden kautta laajasti diako- niatyöstä. Vaihtoehtona olisi ollut paneutua syvemmälle esimerkiksi yhteen teemaan.
Julkaisuun liittyi kirjallisen työn tekeminen, artikkelin kirjoittaminen julkaisuksi, julkaisuprosessi ja tutkimustulosten tiedottaminen ja soveltaminen tiedotteiksi
ja artikkeleiksi. Tuloksista oli myös opittava valitsemaan olennaisimmat seikat ja kertomaan niistä kiinnostavasti.
6.3.3 Tutkimuksen kuluessa syntyneet havainnot ja ideat
Termistö tässä tutkimuksessa on osittain vanhentunutta. Jatkossa on hyvä miettiä miten käyttää tuoreempaa termistöä. Samoin diakoniatyössä on uuden- laista työn hahmottamista, jonka tulisi näkyä jatkossa paremmin kysymysten- kin muodossa.
Kirkon tasolla käydään keskustelua tilastoinnin merkityksestä. Tilastoinnissa painottuu helposti työn määrän painottaminen, joka voi aiheuttaa vääränlaista painetta ja työn painotusta. Jatkossa olisi myös hyvä kehittää, miten vapaaeh- toisen työn osuus saataisiin paremmin näkyviin diakoniatyön tilastoinnissa.
Myös muiden seurakunnan työntekijöiden tekemän diakoniatyön osuus jää huomiotta nykyisessä raportoinnissa.
6.3.4 Ehdotukset jatkotutkimukseksi perusteluineen
Diakonian arki –osuuden aineistoa voi jatkossa hyödyntää esimerkiksi tarkas- telemalla taustamuuttujien, kuten iän ja paikkakuntien kautta. Poikkeavatko eri ikäisten ja erikokokoisten seurakuntien ja eri puolilla Suomea olevien työnteki- jöiden vastaukset.
Jatkossa tarvitaan tutkimusta, miten auttaminen kuuluu kaikille ja miten diako- niaseurakunta-ajatus näyttäytyy, mitä on osallisuus, omaehtoinen toiminta ja vapaaehtoistyö. Diakonia on yhteinen asia ja diakoniatyössä on tärkeää, miten voidaan edesauttaa auttamista laajasti ja mikä on diakoniatyöntekijöiden rooli tämän kehittämisessä.
Diakoniabarometreissä on tullut esille pääasiassa diakoniatyöntekijöiden ääni.
Diakoniabarometreissäkin voisi jatkossa tulla paremmin esiin asiakkaiden ja diakoniatyössä mukana olevien vapaaehtoisten ja omaehtoisten toimijoiden
kokemukset ja näkemykset. Osallisuusnäkökulma on tärkeä ja sen tulisi näkyä myös tutkimuksessa.
Tämä Diakoniabarometrikysely tehtiin juuri Koronapandemian kynnyksellä ja sen aineisto tulee olemaan vertailtavissa seuraavissa Diakoniabarometrissa.
Erityisesti sähköisten työvälineiden käyttö, yhteisöllisyyden ja vapaaehtoisen auttamisen vahvistuminen, tulevat olemaan tärkeitä näkökulmia.
Diakoniatyön uudenlaiset työtavat olisi hyvä tuoda esiin. Tutkimuksessa voi- taisiin tuoda näkyviksi uudenlaisia työn tapoja ja toimintamalleja. Avovastauk- sissa tulleet uudenlaiset toimintatavat, jäivät määrällisessä tutkimuksessa kat- veeseen.
Tulevaisuudessa voisi tehdä osa Diakoniabarometrista yhdessä Kirkon Nuori- sotyön barometritutkimuksen kanssa. Sen kautta voitaisiin tutkia vaikeuksissa olevien nuorten asioita, kehittää diakonista nuorisotyötä ja syventää diakonia- ja nuorisotyön yhteistyötä. Voisi tutkia myös, miten yhteistyö, yleinen seura- kuntatyö, jumalanpalvelustyö ja lapsi- ja perhetyö linkittyvät yhteen diakonia- työn kanssa.
Mahdollinen uusi avaus pohjoismaisessa yhteistyössä, tuottaa myös mielen- kiintoista uutta tietoa ja kehittää diakoniatyötä.
7 POHDINTA
Tutkimusmetodien ja tietokoneen tutkimusohjelmien haltuunotto oli haasteelli- selta, koska metodiopinnot esimerkiksi määrällisestä tutkimuksesta olivat melko vähäisiä ja esimerkiksi SPSS-ohjelman käyttö vaativaa. Oma aihe oli laaja ja yleiskatsausmainen ja vahvistaa käsitystä diakoniatyön kokonaisku- vasta. Diakoniatyöntekijöiden oma ääni muutoksen suunnasta on nähtävissä ja se on tärkeä kuulla. Tutkimustyön ja raportin työskentely eri vaiheissa oli opiskelijalle uusi ja haastava tilanne. Ohjauksen tarve oli suuri ja se oli välttä- mätöntä, jotta tulokset olisivat relevantteja. Työryhmä, ohjaavat opettaja ja
ohjausryhmä olivat kannustavia ja ammattitaitoisia, yhteinen aikataulu vei eteenpäin työn etenemistä.
Tilaustyössä oli antaa myönteinen mielikuva tutkittavista seikoista. Tulokset on esitetty sellaisenaan. Edustimme työnantajaamme ja koulua, diakoniatyönte- kijöitä ja diakoniatyön asiakkaita, jotka ovat haavoittuvassa asemassa. Eetti- sen vastuun ja tutkimusten lukutaito on vahvistunut opiskellun aineiston ja tä- män työn tekemisen myötä. Tutkimusprosessi edisti ammattitaitoa myös ylei- sellä tasolla ja oman ammatin ulkopuolella.
LÄHTEET
Aaltola, J. Aaltola, J. Valli, R. (2010). Ikkunoita tutkimusmetodeihin. 1, meto- din valinta ja aineistonkeruu: Virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 3.
uud. ja täyd. p. ed. Jyväskylä: PS-kustannus; 2010.
Alava, H. Kela, A. Nikkanen, A & Paloviita, P (2020) Diakoniabarometri 2020 Aina uuden edessä, raportti, Kirkkohallitus, julkaisusarja. Saata- villa 7.10.2020 https://julkaisut.evl.fi/catalog/Tutkimuk-
set%20ja%20julkaisut/r/4087/viewmode=previewview Alava, H. (2020), Diakonian arki 2020. PowerPoint-esitys. Saatavilla
7.10.2020. https://evl.fi/docu-
ments/1327140/38205823/Alava_Diakonian+arki.pdf/d51f9ecd- dbcd-3d8c-36c9-e8a5557ae4a5?t=1600844105359
Alava, H Kela, A Nikkanen, A & Paloviita, P (2020) Findings in brief. Diaconia Barometer 2020 Constantly facing new situations. Publications of the Evangelical Lutheran Church of Finland 92, The Church and Action. National Church Council. Helsinki 2020. Saatavilla 19.11.2020 https://julkaisut.evl.fi/cata-
log/Tutkimukset%20ja%20julkaisut/r/4115/viewmode=pre- viewview
Alava, H. Kela, A. Nikkanen, A. & Paloviita, P. (2020b). Diakoniabarometri 2020 Aina uuden edessä. Tutkimusdata. Yhteiskunnallinen tieto- arkisto.Saatavilla(i.a) https://services.fsd.uta.fi/catalogue/se- ries/62?lang=fi
Alava, H.& Kauppila, H (30.10.2020) Kuka jakaa leivän köyhän kanssa. Maan suola –lehti. Saatavilla 30.10.2020 https://www.maan-
suola.fi/kuka-jakaa-leivan-koyhan-kanssa/
Alavaikko, M. (2020) Työelämälähtöisen opinnäytetyön malli ja osaamisen kehittyminen. Teoksessa Helminen J, Helminen J, Alavaikko M.
Näkökulmia osallistavaan tutkimus-, kehittämis-, ja innovaatiotoi- mintaan. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu.
Alkula, T, Pöntinen, S. & Ylöstalo, P. (1994) Sosiaalitutkimuksen kvantitatiivi- set menetelmät. Helsinki: WSOY.
Clarkeburn, H. & Mustajoki, A. (2007) Tutkijan arkipäivän etiikka. Tampere:
Vastapaino.
Diakonia-ammattikorkeakoulu (24.9.2020) Diakonianarometri 2020 kuvaa diakoniatyön muuttuvaa arkea. Ajankohtaista julkaisut. Saatavilla 20.10.2020 https://www.diak.fi/2020/09/24/diakoniabarometri- 2020-kuvaa-diakoniatyon-muuttuvaa-arkea/
Eronen, A. Londén, P. Peltosalmi, J. Saarinen, E.& Sandberg, M. Sosiaali- barometri 2019. Helsinki: SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry;
2019.
Gothóni, R (2010). Käsitteitä ja käsityksiä diakoniatyöstä ja diakonisesta työstä. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Saatavilla 19.11.2020 https://diak.finna.fi/Record/theseus_diak.10024_1407
Gothóni, R. (2015). Diakonia-ammattikorkeakoulu. Osallisuutta, oppimista ja arviointia: Diakonia-ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan vuosi- kirja 2015.
Gävert, T. Laine, T & Oravasaari, T. (2011). Diakoniabarometri 2011. Yhteis- kuntatieteellinen arkisto.
Gävert, T. (2016). Diakoniabarometri 2016. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus.
Heikkilä, M., Karjalainen, J.& Malkavaara, M. (2000). Kirkonkirjat köyhyy- destä. Helsinki: Kirkkopalvelut.
Hirsjärvi, S., Remes P.& Sajavaara P. (2009). Tutki ja kirjoita. (15. uud. p).
Helsinki: Kustantaja
Evl. lut. Kirkko. (16.9.2020). Diakoniabarometri 2020. Diakoniatyötä tehdään muuttuvassa toimintaympäristössä. Evl. uutishuone. Kirkon tie- dotearkisto. Saatavilla 20.10.2020.https://evl.fi/uutishuone/tiedo- tearkisto/-/items/item/34514/Diakoniabarometri+2020-+Diako- niatyota+tehdaan+muuttuvassa+toimintaymparistossa
Ikonen, T. (2015). Kirkko muukalaisen asialla. Kansainvälinen diakonia Suo- men evankelisluterilaisen kirkon hiippakunta- ja 1993–2004 kes- kushallinnossa [Väitöskirja, Helsingin yliopisto]. (Diakonia-am- mattikorkeakoulun julkaisuja. A Tutkimuksia 41). Diakonia-am- mattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-245-5 https://julkaisut.evl.fi/catalog/Tutkimukset%20ja%20julkai- sut/r/4087/viewmode=previewview
Isomäki, P., Lehmusmies, J., Salojärvi, P. & Wallenius, V. (2018). Diako- niabarometri 2018. Yksinäisyyden monet kasvot. Tampere.
Kirkon tutkimuskeskus. (Ylempi AMK-opinnäytetyö, Diakonia- ammattikorkeakoulu).
Jokela, U. (2011). Diakoniatyön paikka ihmisten arjessa. Helsinki: Diakonia- ammattikorkeakoulun julkaisuja A Tutkimuksia 34. (Väitöskirja, Helsingin yliopisto).
Juntunen, E. (2011). Vain hätäapua? Taloudellinen avustaminen diakonia- työn professionaalisen itseymmärryksen ilmentäjänä. (Väitös- kirja, Helsingin yliopisto).
Juntunen, E. (23.1.2019) Tutkimus vaikuttavan diakoniatyön perustana. Dia- koniaplus. Saatavilla 19.11.2020 https://www.diakoniaplus.fi/tut- kimus-vaikuttavan-diakoniatyon-perustana/
Karjalainen, L. (2010) Tilastotieteen perusteet. Ristiina: Pii-kirjat. Saatavilla 19.11.2020. https://diak.finna.fi/Record/diana.110302.
Kiiski, J. (2013). Diakoniatyöntekijä -rinnallakulkija ja kaatopaikka: Diako- niabarometri 2013. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus.
Kiiski, J.& Ryökäs, E. (2013). Mietteitä Diakoniabarometrin äärellä. Powe- Point –esitys. Saatavilla 22-11-2020. http://dts.fi/fi-
les/2013/11/Jouko-Kiiski-Esko-Ry%C3%B6k%C3%A4s-Miet- teit%C3%A4-diakoniabarometrin-
%C3%A4%C3%A4rell%C3%A4.pdf
Kirkkohallitus (2020a) Ydinosaamiskuvaus diakonian viranhaltija. Saatavilla 20.11.2020.
http://kirkonydinosaaminen.fi/diakonian-viranhaltija.html Kirkkohallitus (1.10.2020) Diakoniabarometri 2020. Diakoniaplus. Saatavilla
20.11.2020. https://www.diakoniaplus.fi/
Kolistaja, M. (12.10.2020) Talousapua vai sielunhoitoa? Rauhan Tervehdys 10/2020. Saatavilla 20.11.2020. https://evl.fi/docu-
ments/1327140/38205823/Kuu-
sim%C3%A4ki_DBM+2020_pdf.pdf/96d735dc-75e7-70f1-2d04- 38b9c8d3fba5?t=1600844216328
Kumar, R. (2014) Research methodology : A step-by-step guide for begin- ners. 4th ed ed. Thousand Oaks, CA: SAGE
Kuula, A. (2006). Tutkimusetiikka: Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys.
Tampere: Vastapaino.
Kuusimäki, K. (25.9.2020) Tietoa tuottava, hyödyntävä ja jakava kirkko. Po- werPoint –esitys julkaisutilaisuus. Kirkkohallitus, Saatavilla 7.10.2020. https://evl.fi/documents/1327140/38205823/Tie- toa+tuottava+hy%C3%B6dynt%C3%A4v%C3%A4+ja+ja- kava+kirkko+%281%29.pdf/a0d268a7-4022-63d4-c733- 993b52a33288?t=1600851662895
Moilanen, R. (2011). Artikkelissa kysyttyä. Kielikello 2011(1). Saatavilla https://www.kielikello.fi/-/barometrit
Pasma, M. (23.9.2020) Diakonia on aina uuden edessä. Dino -lehti. Saata- villa 1.11.2020 https://dinolehti.fi/2020/09/diakonia-on-aina-uu- den-edessa/ .
Pyykkö, R. (2011). Hengellisen ja maallisen rajalla: Kamppailu seurakuntien diakoniatyöntekijöiden sosiaalisesta ja kulttuurisesta toimialu- eesta. Acta Universitatis Tamperensis 1670, Tampereen yliopis- topaino Oy. (Väitöskirja, Tampereen yliopisto)
Raitaranta, A. (21.9.2020) Diakoniabarometri 2020 - Aina uuden edessä. Dia- koniaplus. Saatavilla 20.10.2020 https://www.diakoniaplus.fi/dia- koniabarometri-2020-aina-uuden-edessa/
Rask, K. Kainulainen, S.& Pasanen, S. (2003) Koulutuksen antamat valmiu- det seurakuntatyöhön: Vuosina 1998–2002 valmistuneiden dia- koniatyöntekijöiden ja kirkon nuorisotyönohjaajien sekä heidän esimiestensä käsityksiä kirkollisista valmiuksista. Helsinki: Diako- nia-ammattikorkeakoulu.
Ryökäs, E. (25.9.2020) Aina uuden edessä. PowerPoint –esitys julkaisutilai- suus. Diakonian tutkimuksen seura. Saatavilla 7.10.2020.
https://evl.fi/docu-
ments/1327140/38205823/Ry%C3%B6k%C3%A4s_Aina_Uu- den_Edess%C3%A4.pdf/9323add9-bbf6-45af-5ad8-
523dfc5d080d?t=1600843886627
Saari, J. (2015) Huono-osaiset: Elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla.
Helsinki: Gaudeamus.
Salomäki, H. Hytönen, M. Ketola, K. Salminen, V & Sohlberg, J. (2020) Us- konto arjessa ja juhlassa: Suomen evankelisluterilainen kirkko vuosina 2016–2019. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus. Saatavilla 19.11.2020 https://diak.finna.fi/Record/diana.118165.
