448
Kirja-arvosteluja – KAK 3/2000
Kansantaloudellinen aikakauskirja – 96. vsk. – 3/2000
Hyvinvointivaltion purkamisesta – arvokkaita huomioita suomalaiseen keskusteluun
HANNU TANNINEN Yliassistentti
Vaasan yliopisto
1 Mm. Agnar Sandmo (1991) on EEA:n vuoden 1990 »presidential address» -esitelmässään oivalli- sesti kuvannut kansantaloustieteilijöiden suhtautumi- sessa tapahtunutta muutosta julkisiin menoihin.
Atkinson, A.B. (1999): TheEconomic Con- sequences of RollingBack the Welfare State.
The MIT Press,Cambridge Mass. and Lon- don, 216 s.
1990-luvun laman jälkeisessä hyvinvointival- tiokeskustelussa on erityisesti Suomessa nostet- tu esiin näkemys, että hyvinvointivaltio on pe- lastettu tai että se tullaan pelastamaan supista- malla julkisia menoja tai pudottamalla – toki 1990-luvulla lähes jatkuvasti nousseita – tulo- veroasteita.Esitetty vaatimus julkisten menojen – erityisesti hyvinvointivaltiomenojen – osuu- den supistamiseksi ei maailmanlaajuisestikaan ole kansantaloustieteilijöiden piirissä vieras.1 Eurooppalaisessa keskustelussa tunnetuimmat esimerkit lienevät ns.Lindbeckinkomission (ks.
esim. Lindbeck et al., 1993) ja belgialais-rans- kalaisen tutkimusryhmän ehdotukset (ks.Drèze and Malinvaud, 1994). Kummassakin esitetyn näkemyksen mukaan hyvinvointivaltiomenot ovat paisuneet niin suuriksi, että ne heikentävät talouden toimintakykyä.
Hyvinvointivaltio on siis syytettyjen penkil- lä.Esiteltävänä oleva teos on tekijänsäA.B.At- kinsonin mukaan tarkoitettu hyvinvointival- tioon kohdistuvien syytösten selkeyttämiseksi sekä hyvinvointivaltiomenojen puolustuspu- heenvuoroksi2 ja se perustuu hänen »Munich Lectures inEconomics» -luentoihinsa vuodelta 1995. Vaikka aktiivisena julkaisijana tunnettu Atkinson on esittänyt teoksen keskeiset teesit jo aikaisemmissa kirjoituksissaan (ks. Atkinson, 1995a ja 1995b), eivät esitetyt argumentit ole
2 Sana puolustuspuheenvuoro lienee turhan voima- kas ilmaisu, silläAtkinson on tarkka rajauksessaan:
kirjan tarkoitus on tarkastella kriittisesti väitettä, jon- ka mukaan hyvinvointivaltion purkaminen parantaisi talouden toimintakykyä.
449 Hannu Tanninen
saaneet osakseen niille kuuluvaa arvoa – varsin- kaan suomalaisessa keskustelussa, jossa keskei- seksi huolenaiheeksi näyttää nousseen valtion tulo- ja menoarvion tasapainottaminen kehys- budjetin ahtaissa raameissa. Jo pelkästään tästä syystä toivoisi ko. teoksen tulevan laajalti lue- tuksi ja siteeratuksi.
Atkinsonin motiivina on se, että aihetta kä- sittelevässä taloustieteellisessä kirjallisuudessa on sekä häiritseviä että epätyydyttäviä piirteitä.
Näitä ovat mm. se, että (i) taloustieteellinen keskustelu keskittyy hyvinvointivaltiomenojen taloudellisiin vaikutuksiin unohtaen lähes täy- dellisesti hyvinvointivaltiomenojen alkuperäiset tarkoitusperät; (ii) talousteoreettinen kirjalli- suus ei ole onnistunut ottamaan huomioon hy- vinvointivaltiomenojen positiivisia vaikutuksia moderneissa teollistuneissa yhteiskunnissa, sil- lä se perustuu lähinnä täydellisen kilpailun mal- leihin, joissa ei ole juuri sijaa niille markkina- mekanismin vajavaisuuksille, joita lievittämään ko. palvelut on tarkoitettu; (iii) hyvinvointival- tion taloudellisella analyysillä on taipumus jät- tää sen institutionaalinen rakenne huomiotta;
sekä se, että (iv) ns. julkisen valinnan (public choice) näkökulma hyvinvointivaltioon, joka on poliittisen taloustieteen dominoiva katsantokan- ta, näyttää unohtavan, ettei ole olemassa ylei- sesti hyväksyttyä näkemystä poliittisen käyttäy- tymisen malleista eikä julkisen valinnan koulu- kunta ylipäätään näytä analyysissään ottavan huomioon sitä kontekstia, josta nykyinen kri- tiikki kumpuaa.3
Teoksen rakenne noudattaa esitettyjä varauk- sia alkaen kuitenkin syytteen täsmennyksellä:
mitä olemassa oleva empiirinen tutkimus sanoo hyvinvointivaltiomenojen ja talouden toiminta- kyvyn välisestä suhteesta. Kenellekään ei liene yllätys, että maiden välisiin aggregaattiaineis- toihin perustuva empiirinen evidenssi hyvin- vointivaltiomenojen ja taloudellisen toiminta- kyvyn välisestä vuorovaikutuksesta antaa vä- hintäänkin ristiriitaisen kuvan.4 Atkinson tuo esiin hänelle tyypilliseen tapaan niin hyvinvoin- tivaltiomenojen (sosiaalisten tulonsiirtojen osal- ta) mittaamiseen ja määrittelyyn liittyvät ongel- mat kuin ylipäätään sen, että ilman riittävän sel- keää hypoteesia (teoriaa) emme pysty sano- maan hyvinvointivaltiomenojen ja talouden toi- mintakyvyn välisestä kausaliteetista juuri mi- tään.Edelleen on erityisen tärkeää havaita, että perinteisen hypoteesin, jonka mukaan kausali- teetti etenee kasvaneista hyvinvointivaltiome- noista heikentyneeseen talouden toimintaky- kyyn, puitteissakin meillä on itse asiassa kaksi erilaista tulkintaa. Ensimmäinen ns. tasohypo- teesi (a levels hypothesis) esittää relaation hy- vinvointivaltion koon jaBKT:n välille. Toinen ns. kasvuhypoteesi (a growth rate hypothesis) esittää relaation hyvinvointivaltion koon ja ta- loudellisen kasvun välille.5
3 Yleensä oletetaan, että hyvinvointivaltiolla sinän- sä olisi epäedullinen vaikutus talouden toimintaan.
Kuitenkin merkittävä osa hyvinvointivaltion purku- vaatimuksista on peräisin talouden kohtaamista sho- keista ja demografisesta kehityksestä.
4 Esimerkiksi tarkastellessaan kymmentä eri tutki- musta (sosiaalisten) tulonsiirtojen ja taloudellisen kasvun välisestä vuorovaikutuksestaAtkinson rapor- toi, että kahdessa tutkimuksessa ei löydetty tilastolli- sesti merkitsevää suhdetta, neljän tutkimuksen mu- kaan havaittiin negatiivinen relaatio tulonsiirtomuut- tujan ja keskimääräisen kasvun välillä ja edelleen neljän tutkimuksen mukaan ko. relaatio olisi positii- vinen. Pelkkä tulosten ynnäys ei luonnollisestikaan ole kovin informatiivista ja Atkinson kehottaakin kiinnittämään huomiota niin muuttujien määrittelys- tä kuin mallin ja estimoitavan yhtälön spesifioinnista johtuviin eroihin tuloksissa.
5 MyösJoel Slemrod(1995) on artikkelissaan tar- kastellut ansiokkaasti julkisen sektorin koon ja talou-
450
Kirja-arvosteluja – KAK 3/2000
Taso- ja kasvuhypoteesien erottaminen toi- sistaan on tarpeellista, sillä niiden välillä on en- sinnäkin politiikkasuositusten kannalta merkit- tävä ero. Kun tasohypoteesin mukaan hyvin- vointivaltiomenojen kasvattaminen aiheuttaa lyhyellä aikavälillä »hyppäyksen»BKT:n tasos- sa, mutta ei vaikuta pitkän aikavälin kasvuvauh- tiin, niin kasvuhypoteesin mukaan hyvinvointi- valtiomenojen kasvattaminen heikentää talou- den kasvuvauhtia pysyvästi. Politiikkasuositus- ten kannalta tasohypoteesi ei ole erityisen on- gelmallinen: kysymys on siitä kuinka suuresta palasta kakkua olemme valmiit luopumaan joi- denkin yhteiskunnassa hyviksi katsottujen ta- voitteiden saavuttamiseksi. Kasvuhypoteesi lie- neekin yleisemmin hyvinvointivaltiomenojen purkamisvaatimusten taustalla, sillä sen mu- kaan kerran menoja kasvattamalla tulevaisuu- den kakku on aina suhteessa pienempi. Toisek- si taso- ja kasvuhypoteesit pohjautuvat makro- taloustieteen eri traditioihin. Tasohypoteesille tyypillinen kysymyksenasettelu suuntautuu ta- loudellisen tuotoksen ja työllisyyden väliseen suhteen tarkasteluun ja on siten pääasiassa työ- markkinoita tarkastelevan makroteorian osa- aluetta. Vastaavasti kasvuhypoteesin mukaiset mallit perustuvat joko perinteiseen (eksogeeni- seen) tai uudempaan ns. endogeeniseen kasvu- teoriaan.6
Määriteltyään näin vaihtoehtoiset hypoteesit sekä niiden taustalla olevat teoreettiset traditiot Atkinson siirtyy konkretisoimaan teoreettisissa tarkasteluissa esille tulleita puutteellisuuksia kaksi keskeistä hyvinvointivaltiomenoa – työt- tömyysvakuutus ja eläketurva – esimerkkinään.
Työttömyysvakuutusta tarkastellaan niin työ- markkinoiden makrokehikossa kuin julkisen va- linnan koulukunnan perspektiivistä ja eläketur- vaa säästämisen ja pääoman kasautumisen problematiikkana kasvuteorian lähtökohdista.
Teoksen esitystapa noudattaa alkuperäisissä luennoissa omaksuttua linjaa nostaa esiin perin- teisten mallien ongelmia hyvinvointivaltioon kohdistuneiden syytösten todentamisen osalta ilman teoreettisen kehikon täydellistä esittämis- tä.Atkinson on erityisen taitava tuomaan esiin eri mallien implikaatiot juuri kysymyksessä ole- van ongelman tapauksessa.7Keskeiset tulokset on visualisoitu graafisesti, mikä on hyvä, sillä niukahkon formaalin esityksen seuraaminen vaatii lukijalta suhteellisen hyvää talousteorian tuntemusta.
En voi olla ihailemattaA.B.Atkinsonin esi- tyksen sujuvuutta sekä helppoutta, jolla hän ky- seenalaistaa vallitsevan »taloustieteellisen to- tuuden» yhdistämällä elegantisti erilaisista ky- symyksenasetteluista tuttuja malleja uusiksi in- tuitioiksi. Täten hän mielestäni mestarillisesti piseen ad hoc kasvuregressioon (ks. esim. Temple, 1999).
7 EsimerkiksiAtkinson tarkastelee kasvuteorian an- tamia implikaatioita jakojärjestelmään perustuvan julkisen eläkejärjestelmän purkamisen vaikutuksista yksityiseen säästämiseen sekä miten tulema riippuu ratkaisevasti siitä mitä oletetaan syntyvän puretun järjestelmän vaihtoehdoksi.Matti Tuomala(2000) on osuvasti kuvannut eräitä muita ko. problematiikkaan liittyviä aspekteja käydyssä keskustelussa, joka kos- kee jakojärjestelmän korvaamista esimerkiksi täysin rahastoivalla järjestelmällä.
den toimintakyvyn välistä vuorovaikutusta ja siihen liittyvää problematiikkaa. Atkinsonin vähemmälle huomiolle jättämää hypoteesia BKT:n tason vaiku- tuksesta julkisen sektorin kokoon (esim. ns.Wagne- rinlaki) on tarkasteltu Slemrodin artikkelissa yksi- tyiskohtaisemmin. Lisäksi Slemrod havainnollistaa osuvasti maiden välisiin poikkileikkausestimointei- hin liittyvää identifiointiongelmaa.
6 On syytä muistuttaa siitä, että huolimatta endogee- nisen kasvuteorian voimakkaasta esiinmarssista, pe- rustuu empiirinen kasvututkimus pitkälti joko solow- laiseen augmentoituun kasvumalliin taiBarro-tyyp-
451 Hannu Tanninen
onnistuu tavoitteessaan »panna lukija ajattele- maan uudelleen jo ratkaistuiksi luultuja ilmiöi- tä sen sijaan, että antaisi niihin lopullisia vas- tauksia».8Brittiläisen herrasmiehen tavoin hä- nen puheenvuoronsa ansaitsee kiinnostuksem- me ja kunnioituksemme.
Kirjallisuus
Atkinson, A.B. (1995a): »The Welfare State and Economic Performance», National Tax Journal, vol. 48, No. 2, 171–198.
Atkinson, A.B. (1995b): »Is the Welfare State Necessarily an Obstacle to Economic Growth?»,EuropeanEconomic Review, vol.
39, 723–730.
Atkinson,A.B. (2000a): »Is Rising Income In- equality Inevitable?A Critique of the Trans- atlantic Consensus», WIDER Annual Lec- tures 3. UNU/WIDER.
Atkinson,A.B. (2000b): »TheChangingDistri- bution of Income: Evidence and Explana-
tions», German Economic Review, vol. 1, No. 1, 3–18.
Drèze, J.H. ja Malinvaud, E. (1994): »Growth andEmployment: The Scope for aEuropean Initiative», European Economy, No. 1. 77–
Lindbeck,106. A., Molander, M., Persson, T., Sand- mo,A., Swedenborg, ja Thygesen, N. (1993):
»Options forEconomic and Political Reform in Sweden»,Economic Policy, No. 17, 219–
Sandmo,264. A. (1991): »Economists and the Wel- fare State»,EuropeanEconomic Review, vol.
35, No. 2–3, 213–239.
Slemrod, J. (1995): »What DoCross-Country Studies Teach about Government Involve- ment, Prosperity, and Economic Growth?», Brooking Papers onEconomicActivity, No.
2, 373–431.
Temple, J. (1999): »The New Growth Evi- dence»,Journal ofEconomic Literature, vol.
37, No. 1, 112–156.
Tuomala, M. (2000): »Tileihin perustuva täysin rahastoiva järjestelmäkö ratkaisu eläkerahoi- tukseen?»,Kansantaloudellinen aikakauskir- ja, 96. vsk., No. 2, 296–301.
8 Tämä harvinainen taito käy myös ilmi hänen kir- joituksistaan tuloerojen kasvun syistä ja väistämättö- myydestä (ks.Atkinson, 2000a ja 2000b).
