76 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 3 / 2 0 1 0
Lihavasta toukasta tieteelliseksi perhoseksi
JP Roos
Risto Jaakkola, Sakari Kainulainen & Keijo Rahkonen (toim.): Työväensuojelusta sosiaalipolitiikkaan .
Sosiaalipoliittinen yhdistys 1908–
2008. Edita 2009.
Huhtikuussa vuonna 1908 ko- koontui kahdeksan miestä Hotel- li Kämpiin perustamaan Suomen Työväen suojelus- ja Sosiaaliva- kuutusyhdistystä, sittemmin Suo- men Sosiaalireformiyhdistystä ja vihdoin vuodesta 1932 Sosi(a)ali- poliittista yhdistystä. Yhdistyksen perustamispaikka kertoo jo selväs- ti, että kyse ei ollut mistään vallan- kumouksellisesta kuppikunnasta.
Virallisesti yhdistys perustettiin vasta vuoden 1909 puolella.
Kämpin kokoukseen osallistui melko sekalainen ryhmä toisaal- ta johtavia virkamiehiä, toisaal- ta wrightiläisen työväenliikkeen edustajia, mutta myös Helsingin työväenyhdistyksen puheenjohta- ja ja kansanedustaja. Seura toimi pitkälle yhdyssiteenä kansainvä- liseen sosiaalivakuutuksen ja työ- väensuojelua edistävään liikkee- seen. Sitä kautta välittyivät Suo- meen ideat sosiaalivakuutukses- ta, joskin käytännön menestys oli aluksi huomattavan vähäistä. Suo- messa ei innostuttu sosiaalipoliit- tisista reformeista ja sisällissotakin pääsi väliin. 1920-luvulla ehdotet- tiin jopa yhdistyksen lakkauttamis- ta. Onneksi näin ei käynyt, ja niin Sosiaalipoliittinen yhdistys saat- taa nyt juhlia satavuotista histori- aansa muun muassa julkaisemalla kirjan, jossa tätä historiaa tarkas-
tellaan melkeinpä vuosikymmen kerrallaan. Ottaen huomioon sen, että aluksi yhdistys oli melko puh- taasti virkamiesvetoinen (ja tosiaan lähes sammunut yhdistys) ja välil- lä taas eräänlainen epävirallinen kolmikantasopimusjärjestö, niin sen historia on yllättävän mielen- kiintoinen ja liittyy kiinnostavas- ti Suomen ja sosiaalipolitiikan his- toriaan.
Kirjan kirjoittajat ovat alan tun- nettuja nimiä Olavi Riihisestä Jor- ma Sipilään (ainoa ”puhdas” his- torioitsija on Johanna Rainio-Nie- mi), ja kaikki ovat suhtautuneet tehtäväänsä vakavasti. Tällainen- kin sosiaalipolitiikan historian am- mattimainen harrastaja löysi teks- teistä uutta ja mielenkiintoista tie- toa. Tärkeintä on kuitenkin ehkä se kehityslinja, joka kirjasta hah- mottuu. Ensin yhdistys oli kituli- aasti elävä virkamiesjärjestö, sitten eräänlainen puolivirallinen selvi- tyselin, jonka taustavoimina oli merkittäviä poliitikkoja, virkamie- hiä ja oppineita huipentuen vai- heeseen, jossa Sosiaalipoliittinen yhdistys oli melkeinpä työmark- kinaneuvottelujen osapuoli. No- pea lässähdys tavalliseksi tieteelli- seksi seuraksi tapahtui lyhyen po- liittisen kuohuntavaiheen jälkeen.
Merkittävät yliopistomiehet olivat ennen keskeisiä valtakunnan vai- kuttajia, mutta nyt he ovat toisen tai kolmannen luokan yhteiskunnalli- sia toimijoita (tai eivät toimi lain- kaan). Sosiaalipolitiikan professo- rille tämä on tietysti masentavaa luettavaa. Olisi paljon hauskempaa olla mukana sellaisessa sankaritari- nassa, millainen Sosiaalipoliittisen yhdistyksen historia 1950-luvulta 1970-luvun alkuun epäilemättä oli.
Yhdistyksen tunnetuin saavu- tus oli Pekka Kuusen 60-luvun so-
siaalipolitiikka (1961), joka nos- tatti valtavan keskustelun. Olavi Riihinen analysoi tätä erittäin an- siokkaasti ja kiinnostavasti. Kuu- sen esitys oli oikeastaan melkoi- sen ei-visionäärinen ja rajoittunut, mutta se yhdisti konservatismin ja modernismin sopivalla tavalla.
Analyysin ulkopuolelle jää , miten huonosti Kuusen ”ohjelma” toteu- tui. Mutta tämä ei oikeastaan ollut tärkeää, sillä olennaista oli liike, ei päämäärä. Sosiaalipolitiikan sisäl- löllisen kehityksen ja keskustelun kannalta tämä oli epäilemättä So- siaalipoliittisen yhdistyksen mer- kittävin vaihe.
Kirjan kiinnostavin anti liittyy yhdistyksen tuoreimman historian kuvaukseen: miten todellakin liha- vasta ja käytännöllisestä toukasta tuli tieteellinen perhonen. Tämä ta- pahtui 1970-luvulla ja taistelu edis- tyksen ja taantumuksen välillä liit- tyi siihen. Taantumusta edustivat työnantajat ja ministeriö (jossa to- sin samanaikaisesti tapahtui suuri murros), edistystä taas akateemiset sosiaalipoliitikot, joten kysymys oli myös tieteellisen sosiaalipolitiikan ja ”järjestelmäsosiaalipolitiikan”
välisestä kamppailusta. Jorma Si- pilän kirjoitus tästä käännevaihees- ta, jossa hän itse oli monin tavoin mukana, on jännittävä, mutta häm- mentävä. Sipilä jättää tarkastelun- sa jotenkin puolitiehen eikä käytä hyväkseen herkullista aineistoaan.
Hän ei viittaa esimerkiksi lainkaan Jarkkko Vesikansan tutkimuksiin työnantajien toiminnasta 1970-lu- vulla, vaikka ne antaisivat ehkä parhaimman tulkintapohjan työn- antajien kiinnostukselle. Taustal- la katkerana hämähäkkinä toimi- nut Annikki Suviranta yhdisti jo sosiaa lisen pääomansa kautta eri- laisia intressejä ja on hyvä esimerk-
t i e t e e s s ä ta pa h t u u 3 / 2 0 1 0 77 ki siitä, miten pieniä piirit Suomes-
sa ovat. Jos taas Klaus Mäkelä oli- si saanut toimia Sosiaalipoliittisen yhdistyksen kautta ja toteuttaa oh- jelmaansa, niin yhdistyksestä olisi saattanut tulla kaikkea sosiaalipo- liittista uudistus- ja kehittämistoi- mintaa koordinoiva järjestö, siis oi- keastaan 1950- ja 1960-luvun jär- jestön perillinen, mutta 60-luku- laisessa hengessä. Nyt se menetti tämän mahdollisuuden, kun Su- viranta ja työnantajat neutraloivat yhdistyksen ja se kääntyi yksistään akateemisiin pohdintoihin. Toki sellaisena se on 1990- ja 2000-lu- vulla ollut kohtuullisen aktiivinen, mutta sillä ei ole juurikaan ollut vai- kutusta sosiaalipoliittiseen keskus- teluun.
Toinen selkeä murroskohta on ollut sosiaalityön irrottautuminen sosiaalipolitiikasta, jota käsitellään useammissa kirjoituksissa. Sosiaali- työ ei ole ollut sosiaalipoliittisen yh- distyksen kannalta koskaan kovin keskeinen kysymys, eikä yhdistys ole ollut kiinnostunut vaikkapa las- tensuojelun ylilyönneistä niin hol- housvaiheen kuin nykyisen lapsen etua yksipuolisesti korostavan vai- heen aikana. Kun sosiaalityön kou- lutus siirtyi yliopistoihin (mikä oli ainakin sikäli virhe, että ammatilli- nen koulutus olisi ilman muuta pi- tänyt jättää kokonaan ammattikor- keakoulujen huoleksi) niin oli sel- vää, että se halusi kehittää itselleen oman tieteenalan (vrt. hoitotiede).
Oli vain hyvä, että tämä tieteenala ir- rottautui myös omaksi yhdistyksek- seen, ja olisi tietenkin toivottavaa, että sillä olisi myös oma julkaisu- foorumi. Janus on nykyään sosiaa- lipoliitikolle kohtuullisen epäkiin- nostava lehti, kun sitä vertaa vaik- kapa Yhteiskuntapolitiikkaan. Sosi- aalityön tiedeidentiteettiin liittyvät
pohdinnot Januksessa eivät ole ko- vin kiinnostavia ja sen jälkeenjää- neisyys, kun ajatellaan vaikkapa konstruktio nismin keskeistä ase- maa sosiaalityön teoriapohdinnois- sa, on kovin valitettavaa.
Kirjaan on jäänyt pari hupaisaa virhettä: Jorma Sipilä puhuu Sosi- alistisen Opiskelijaliiton vaikutuk- sen aliarvioinnista, kun pitäisi pu- hua yliarvioinnista (Klaus Mäke- län oletus sen vaikutuksesta Sosi- aalipoliittisen yhdistyksen sisäisiin taisteluihin), ja Kajanoja ja Simpu- ra taas väittävät ICSW:n tarkoitta- van International Council of Social Workia kun kyse on Welfaresta: tot- ta tietysti on, että ICSW oli niin vah- vasti sosiaali työorientoitunut, ettei se esimerkiksi meikäläistä koskaan kiinnostanut. Tällä hetkellä rele- vantti sosiaalipolitiikan kansainvä- linen tieteellinen keskustelu tapah- tuu ISA:n (International Sociological Association) ja ESA:n (European So- ciological Association) puitteissa.
Tätä kirjoitettaessa on yliopis- toissa taas tapahtunut suuria muu- toksia. Entisistä oppiainelaitoksis- ta on muodostettu isompia koko- naisuuksia ja yliopistoja on pyritty ohjaamaan enemmän yhteiskun- nan tarpeita vastaavaan, markki- nasuuntautuneeseen kuosiin. Kes- kustelu tieteen käytännöllisestä merkityksestä on edelleen avoin, mutta sen luonne on muuttunut jännittävästi. Toisaalla meillä ovat ne, lähinnä yliopistojen ulkopuo- liset, jotka puhuvat yliopistoista jonkinlaisina tulosvastuullisina in- novaatiojärjestelmän osina (kuten Antti Hautamäki tässä lehdessä jo- kin aika sitten), toisaalla taas ne joi- den mielestä yliopistollisen tieteel- lisen perustutkimuksen säilyttämi- nen on kaiken a ja o. Väliin jäävät ne, joiden mielestä yhtä vähän tie-
teellisyys kuin innovatiivisuus on tärkeää. Ne, jotka haluavat sekoit- taa tieteen, epämääräisen pohdis- kelun ja taiteen yhdeksi mössöksi ja uskovat, että kaikki tieteellinen toi- minta on vähän kuin fiktiota, jos- sa kirjailija luo oman maailmansa.
He siis torjuvat toisaalta tieteen au- tonomian, toisaalta yhteiskunnan vaatimukset tieteen relevanssista.
Sosiaalipolitiikka on tässä pro- sessissa temppelin harjalla. Vanha relevanssin vaatimus on noussut uudelleen vahvasti esiin, tyhjä teo- retisointi sinnittelee vielä, puhdas tieteellisyys ei sekään istu kovin hy- vin sosiaalipolitiikkatieteen sisäl- le. Kuitenkin sosiaalipolitiikka on edelleen erittäin tärkeä ja keskei- nen teema: pohjoismainen hyvin- vointivaltiomalli näyttää olevan se, joka parhaiten takaa tasapainoisen, sekä ekologisesti että sosiaalisesti kestävän, kehityksen. Kuten aina, itse järjestelmän sisällä toimivat päättäjät ovat tälle sokeita. Samal- la tavoin kuin Suomen hienot kau- punkikeskustat tuhoutu(i)vat juu- ri niiden omien päättäjien toimes- ta (ja Lappia hävittävät innokkaim- min nyt juuri paikalliset asukkaat) niin pohjoismaista hyvinvointival- tiota hävittävät sen omat miehet ja naiset. Raimo Sailas on ehkä tästä näkyvin esimerkki, mutta poliit- tisesti keskeisimmässä asemassa ovat keskustalaiset ja sosiaalidemo- kraattiset poliitikot. Itse ajattelisin, että sosiaalipoliittisen yhdistyk- sen keskeinen missio 2000-luvulla on juuri pohjoismaisen hyvinvoin- tivaltion suojelu, entistäminen ja varovainen uudelleenkehittämi- nen. Tähän sitä velvoittaa yhdis- tyksen satavuotinen historia.
Kirjoittaja on sosiaalipolitiikan profes- sori Helsigin yliopistossa.
