TEKNISTALOUDELLINEN TIEDEKUNTA TUOTANTOTALOUDEN OSASTO
CS90A0050 Kandidaatintyö ja seminaari
Eksponentiaalinen kasvu ja kasvun rajat: 2010-luvun haasteet
Exponential Growth and Limits to Growth: Challenges for 2010s
Kandidaatintyö
Hermanni Ahonen Sami Krouvi
Tekijät: Hermanni Ahonen, Sami Krouvi
Työn nimi: Eksponentiaalinen kasvu ja kasvun rajat: 2010-luvun haasteet Exponential Growth and Limits to Growth: Challenges for 2010s
Osasto: Tuotantotalous
Vuosi: 2010 Paikka: Lappeenranta
Kandidaatintyö. Lappeenrannan teknillinen yliopisto.
35 sivua ja 12 kuvaa
Tarkastaja: Tutkijaopettaja Kalle Elfvengren
Hakusanat: eksponentiaalinen kasvu, kasvun rajat, öljyhuippu Keywords: exponential growth, limits to growth, peak oil
Tämän työn tavoitteena oli tutkia eksponentiaalista kasvua ja kasvun rajoja väestönkasvun, talouskasvun ja öljynkulutuksen kasvun kohdalla. Työssä käytiin aluksi läpi eksponentiaalisen kasvun määritelmä, jonka jälkeen määriteltiin väestönkasvu, talouskasvu ja öljynkulutuksen kasvu ja tutkittiin niiden historiaa, nykytilaa ja arvioitiin tulevaisuutta ja mahdollisisa lähitulevaisuuden ongelmia. Samalla pyrittiin löytämään kyseisiä kasvuilmiöitä mahdollisesti rajoittavia tekijöitä.
Lopuksi analysoitiin tuloksia ja käsiteltyjen ilmiöiden yhteyksiä ja pohdittiin teknologian merkitystä eksponentiaalisen kasvun kestävyydelle.
Tarkastelluista ilmiöistä öljynkulutuksen kasvu kohtaa rajansa ensimmäisenä jopa kuluvan vuosikymmenen aikana. Talouskasvu ja väestönkasvu eivät sinällään aiheuta lähitulevaisuudessa ongelmia, mutta öljyntuotannon kasvun taittuminen ja kysynnän kasvun jatkuminen johtavat heikkenevään öljyn saatavuuteen. Öljyn niukkuus tulee aiheuttamaan ongelmia etenkin taloudelle, ja on myös mahdollista että talouden heikkenemisen ja ruuantuotannon vaikeutumisen kautta se vaikuttaa negatiivisesti myös väestönkasvuun.
1 Johdanto ... 1
1.1 Tutkielman taustat ... 1
1.2 Tutkielman tavoitteet ja rajaukset ... 1
1.3 Tutkielman rakenne... 2
2 Eksponentiaalinen kasvu ... 3
2.1 Määritelmä ... 3
2.2 Kaksinkertaistumisaika ... 3
3 Talouskasvu ... 5
3.1 Talous ... 5
3.2 Historia, nykyhetki ja tulevaisuus ... 6
3.3 Talouskasvun rajat ... 9
3.4 Lähitulevaisuuden haasteet ... 10
4 Väestönkasvu ... 12
4.1 Väestö... 12
4.2 Historia, nykyhetki ja tulevaisuus ... 13
4.3 Väestönkasvun rajat ... 16
4.4 Lähitulevaisuuden haasteet ... 21
5 Öljynkulutuksen kasvu ... 22
5.1 Öljynkulutus ... 22
5.2 Historia, nykyhetki ja tulevaisuus ... 23
5.3 Öljynkulutuksen kasvun rajat... 24
5.4 Lähitulevaisuuden haasteet ... 26
6 Analyysi ja johtopäätökset ... 32
6.1 Tulokset ... 32
6.2 Teknologian kehitys ... 34
7 Yhteenveto ... 35
Lähteet ... 36
1
1 Johdanto
1.1 Tutkielman taustat
Tutkielman taustalla on fil. tri Chris Martensonin julkaisema Crash Course -videosarja, jossa hän esittää ajatuksia muun muassa talouskasvun, väestönkasvun ja öljynkulutuksen eksponentiaalisesta luonteesta ja siitä, mihin tällainen kasvu johtaa rajallisessa ympäristössä. Samankaltaisia ajatuksia sisältää myös toinen, emeritusprofessori Albert Bartlettin tunnetun Arithmetic, Population, and Energy -luennon videotallenne. Nämä videot herättivät tämän tutkielman tekijöissä kysymyksiä, joista tärkeimpiin haetaan tutkielmassa vastauksia.
Vuoden 2008 talouskriisi havahdutti monet pohtimaan, kuinka kestävällä pohjalla maailman talouskasvu oikeastaan on ja kuinka kauan se voi vielä jatkua. Nykyään talouskasvua pidetään itseisarvona ja yleisesti tavoiteltavana tilana, sillä ajatellaan että vain kasvu voi luoda hyvinvointia.
Ihmisille ja yrityksille ei luonnollisesti riitä nykyisen taloudellisen tilanteen säilyttäminen, vaan lähes jokaisen tavoitteena on oman talouden kasvattaminen. Maapallo ja sen luonnonvarat kuitenkin asettavat kiistatta tietyt rajat kasvulle, ja kasvun jatkuminen riippuu ainakin näiden reservien suuruudesta ja riittävyydestä. Luonnonvarojen riittävyydestä on tehty lukuisia tutkimuksia, joiden tulokset ovat usein hyvin ristiriitaisia. Varmasti merkittävin luonnonvara on öljy, josta suuri osa maailmantaloudesta on tullut riippuvaiseksi, ja jonka merkitystä ja riittävyyttä tässäkin työssä käsitellään.
1.2 Tutkielman tavoitteet ja rajaukset
Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on antaa käsitys siitä, että minkälaisia haasteita ja rajoituksia jatkuva eksponentiaalisen kasvun tavoittelu asettaa. Työssä tutkitaan eri muuttujien vaikutusta ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuuden näkymiin. Kandidaatintyön suosituspituuden vuoksi tutkielma on rajattu käsittelemään erityisesti talouskasvun, väestönkasvun ja öljynkulutuksen kasvun välisiä yhteyksiä sekä niiden eksponentiaalista luonnetta ja sen seurauksia. Lisäksi pääpainotus on kasvun rajojen ja mahdollisten lähitulevaisuuden haasteiden selvittämisessä.
Kandidaatintyön tavoitteena on selvittää, mikä yhteys öljynkulutuksella on talouteen ja edelleen maapallon väestömäärään, mitkä ovat edellisten rajat ja ylittyvätkö ne sekä aiheutuuko näistä mahdollisista rajanylityksistä ongelmia lähitulevaisuudessa. Työn luettuaan lukija ymmärtää
2 eksponentiaalisen kasvun käsitteen, sen ilmenemisen eri tilanteissa ja näiden ilmentymien vaikutukset rajallisessa ympäristössä.
1.3 Tutkielman rakenne
Ensimmäisessä varsinaisessa luvussa lukija perehdytetään eksponentiaalisen kasvun käsitteeseen..
Seuraavat kolme lukua käsittelevät talouskasvua, väestönkasvua ja öljynkulutuksen kasvua.
Kussakin näistä luvusta esitellään tarkasteltava aihe sekä sen historia, nykytila ja tulevaisuus.
Lisäksi pohditaan kyseisten kasvuilmiöiden mahdollisia rajoja, ja sen perusteella pyritään selvittämään aiheuttaako ilmiö mahdollisesti ongelmia lähitulevaisuudessa. Lopuksi tulokset kootaan yhteen, ja pohditaan vielä edellä mainittujen ilmiöiden mahdollisia yhteyksiä ja näistä yhteyksistä aiheutuvia seurauksia kerätyn tiedon valossa. Työssä käytetään useita kuvia ja taulukoita havainnollistamaan eksponentiaalisen kasvun luonnetta, erityisesti sen nopeutta ja hallitsemattomuutta.
3
2 Eksponentiaalinen kasvu
Eksponentiaalinen kasvu on tämän tutkielman perusta. Sen oletetaan olevan tutkielmassa käsiteltyjen ilmiöiden taustalla.
2.1 Määritelmä
Eksponenttifunktio on muotoa ݂(ݔ) = ܽ௫, jossa ܽ on positiivinen vakio.Eksponentiaalista kasvua voidaan kuvata matemaattisesti monessa muodossa. Yksi yleisimmistä muodoista on
ݔ(ݐ) = ݔ(0)݁௧
jossa ݔ(ݐ) = arvo ajanhetkellä ݐ, ݔ(0) = arvo ajanhetkellä 0, ݇ = muutosnopeus ja ݐ = aika.
Eksponentiaalisessa funktiossa muutos on verrannollinen funktion arvoon ja suhteellinen muutosnopeus pysyy vakiona. Eksponentiaalista kasvua esiintyy monissa luonnon prosesseissa, esimerkiksi bakteerikannan kasvussa, jos rajoittavaa tekijää ei ole. Myös taloudessa eksponentiaalinen kasvu on yleistä. (Adams 2010, s. 182–184)
Eksponentiaaliseen mallin käyttöä esimerkiksi väestönkasvun tarkastelussa on kritisoitu, koska väestönkasvu ei ole koskaan ollut puhtaan eksponentiaalista. Muutosnopeus vaihtelee vuodesta toiseen eikä kasvu tällöin täytä eksponentiaalisen kasvun tunnusmerkkejä (Wired 1997).
Eksponentiaalisen mallin puolestapuhujat tähdentävät mallin olevan approksimaatio ja että se kuvaa hyvin väestönkasvua vaikka kasvunopeus muuttuukin. Jos kahden eri ajankohdan väkiluvun tiedetään, voidaan laskea keskimääräinen muutosnopeus, jonka avulla kasvusta voidaan luoda eksponentiaalinen malli. (Bartlett 2003)
2.2 Kaksinkertaistumisaika
Eksponentiaalisen kasvulle on tyypillistä vakiomittainen kaksinkertaistumisaika, joka voidaan johtaa eksponentiaalisen kasvun kaavasta. Kun sijoitetaan ݔ(ݐ) = 2ݔ(0), saadaan lopulta
ݐ =ln 2
݇
joka on siis kaksinkertaistumiseen kuluva aika. Kaava voidaan yksinkertaistaa muotoon ݐ =69,3
jossa = kasvunopeus prosentteina. (Bartlett 1994; Hubbert 1974)
4 Maddison havainnollistaa luennollaan, miten eksponentiaalisiin ongelmiin reagoidaan usein aivan liian myöhään. Jos esimerkiksi jalkapallostadionille asetetaan vesipisara, ja tämä vesimäärä kaksinkertaistuu joka sekunti, stadion olisi 93 prosenttisesti tyhjä vielä kolme sekuntia ennen täyttymistään. Stadionilla olijat huomasivat ongelman siis luultavasti aivan liian myöhään, eivätkä ehtisi kolmessa sekunnissa paeta. Eksponentiaalisen kasvun yllättyksellisen luonteen vuoksi ongelmiin tulisikin reagoida mahdollisimman aikaisessa vaihessa.
5
3 Talouskasvu
3.1 Talous
Talouskasvu on seurausta tuotannontekijöiden määrän lisääntymisestä, mikä taas lisää työ tuottavuutta. Tuottavuus puolestaan määräytyy neljän tekijän perusteella, jotka ovat tuotannollinen pääoma, inhimillinen pääoma, luonnonvarat ja teknologia. Tuotannollinen pääoma tarkoittaa tuotteiden ja palveluiden tuottamiseen käytettäviä työkaluja ja rakennelmia, jotka on tuotettu jo aiemmin. Tämän pääoman kasvu tarkoittaa siis parempia ja tehokkaampia välineitä, joiden avulla tuottavuus kohoaa. Inhimillisellä pääomalla taas tarkoitetaan työntekijöiden koulutuksen ja kokemuksen kautta saamia tietoja ja taitoja. Inhimillisen pääoman vaikutus tuottavuuteen on samankaltainen kuin tuotannollisen pääoman. Luonnonvarat ovat luonnon tarjoamia tuotannontekijöitä, jotka voidaan jakaa uusiutuviin ja uusiutumattomiin luonnonvaroihin.
Uusiutuvat luonnonvarat määritellään sellaisiksi luonnonvaroiksi, joilla on jokin lyhyen aikavälin syntymekanismi, joka tuottaa kyseistä luonnonvaraa lisää maapallolle. Uusiutuviin luonnonvaroihin luetaan muun muassa kaikki eloperäinen kasvillisuus, kuten esimerkiksi puu ja turve, puhdas vesi ja auringon tuottama säteily. Uusiutumattomat luonnonvarat ovat taas vastaavasti sellaisia luonnonvaroja, jotka eivät uusiudu lyhyellä aikavälillä. Esimerkkejä uusiutumattomista luonnonvaroista ovat muun muassa fossilliset polttoaineet kuten kivihiili ja maakaasu. Erittäin tärkeä uusiutumaton luonnonvara on raakaöljy, jonka tärkeyttä käsitellään tämän työn loppupuolella lähemmin. Luonnonvarojen merkitys taloudelle vaihtelee. USA:n menestys perustuu osaltaan sen luonnonvarojen rikkauteen ja jotkin Lähi-Idän maat ovat rikkaita vain öljyvarojensa ansiosta.
Toisaalta Japanin esimerkki osoittaa, että luonnonvarat eivät ole talouskasvun kannalta täysin välttämättömiä. Teknologia tarkoittaa yhteisön kykyä tuottaa tuotteita ja palveluita parhaalla mahdollisella tavalla. Teknologian kehitys vapauttaa resursseja ja mahdollistaa suuremma tuotot pienemmillä panoksilla. Esimerkiksi sata vuotta sitten suurin osa amerikkalaisista työskenteli maatiloilla, koska sen aikainen maanviljelyteknologia edellytti suurta työvoiman määrää, jotta ruokaa voitiin tuottaa koko väestölle. Nykyään teknologian kehityksen ansiosta murto-osa väestöstä voi tuottaa koko maan väestön tarvitseman ravinnon. Teknologinen kehitys siis vapautti työvoimaa muun talouden käyttöön . (Pohjola et al. 2006, s.13–14; Mankiw 2008, 554–560)
Pääoman merkitys talouskehityksessä on merkittävä. Uusi tuotantokapasiteetti vaatii suuria investointeja, joiden rahoittamiseen tarvitaan pääomaa. Pääoma puolestaan muodostuu säästöistä, joita yksityiset ihmiset tai yritykset voivat lainata edelleen. Viime vuosikymmenien talouskasvu perustuu osaksi pääomamarkkinoiden tehostumiseen. Ilman säästöjä ei ole pääomaa eikä
6 investointeja voida tehdä eikä talous voi ainakaan fyysisen pääoman lisääntymisen seurauksena kasvaa. (Mankiw 2008, s. 560–561)
Yhdysvaltoja on syystä pidetty maailmantalouden veturina, sillä sen talous on edelleen maailman suurin. Toisaalta Yhdysvaltojen bruttokansantuotetta on kasvattanut suuret sotilasoperaatiot ympäri maailmaa (UN 2008). Yhdysvallat on kuitenkin 1970-luvulta alkaen velkaantunut voimakkaasti ja se on tällä hetkellä maailmanhistorian velkaisin valtio. Velanotto jatkuu edelleen, ja valtionbudjetin alijäämän kasvu vain kiihtyy, eikä vähiten suurten sotilasoperaatioiden takia. Tilanteen kestävyyttä on arvosteltu laajalti, mutta luottoluokitusyhtiöt arvioivat USA:n luottokelpoisuuden vielä parhaaksi mahdolliseksi. (JOE 2010)
3.2 Historia, nykyhetki ja tulevaisuus
Talouskasvun voidaan katsoa jatkuneen poikkeuksetta koko ihmiskunnan historian ajan. Yksi tunnetuimmista talouden mittareista kansantalouden tasolla on bruttokansantuote (BKT, engl. gross domestic product), joka ilmaisee kaikkien tietyssä valtiossa tietyllä ajanjaksolla tuotettujen lopputuotteiden ja palveluiden yhteenlaskettu markkina-arvo (Mankiw 2008, s. 500–504).
Bruttokansantuote ei ole kaikilta osin paras mahdollinen mittaristo, mutta vielä ei ole kehitetty parempaakaan vertailumenetelmää eri valtioiden talouskasvun mittaamiseksi. Esimerkiksi bruttokansantuottessa ei oteta huomioon laittomia tuotteita, kuten muun muassa huumeita, eikä kotona tuotettuja tuotteita, joita ei myydä ulkopuolisille. Suurin puute verrattaessa eri maiden talouskasvua bruttokansantuotteen suhteen on se, että se ei huomioi valtioiden velkaantumista millään lailla. Esimerkiksi Yhdysvalloilla on suurin bruttokansantuote, mutta sen valtionvelka on jo yli 12000 miljardia dollaria (Arvopaperi 2010). Velananto ja oletus takaisinmaksukyvystä perustuvat oletukselle jatkuvasta talouskasvusta. Velka on kuitenkin niin suuri, että Yhdysvaltojen takaisinmaksukyky on kyseenalaistettu. Sen budjetti on reilusti alijäämäinen, ja alijäämä tulee luultavasti vain kasvamaan tulevaisuudessa. (Arvopaperi, 2010)
Talouskasvun mittaamisessa hyödynnettävää bruttokansantuotetta mitataan aina tietyltä ajanjaksolta. Yleisimmin aikaväli on kalenterivuosi, jolloin vuotuinen talouskasvu saadaan vertaamalla bruttokansantuotetta aina edellisen vuoden tulokseen. Näin ollen saadaan prosentuaalinen arvo, jota on helppo verrata eri maiden välillä. Koko maailman taloutta voidaan
7 kuvata laskemalla kaikkien maailman valtioiden bruttokansantuotteet yhteen, jolloin saadaan kaikkien valtioiden tulokset koottua. Kyseisen arvon perusteella voidaan tarkastella koko maailman talouden kehitystä. (Mankiw 2004, 505–507)
Bruttokansantuote siis kuvaa valtion talouden kokoa, ja sillä on taipumus kasvaa. Kuvassa 1 on Maddisonin datan perusteella luotu maailman BKT:n kuvaaja vuodesta 1 lähtien. Muotonsa perusteella käyrä vaikuttaa eksponentiaaliselta. 1900-luvun tienoilla maailman bruttokansantuotteen rahamääräinen kasvunopeus näyttää lisääntyneen dramaattisesti.
Kuva 1: Maailman BKT vuosina 1–2008, miljoonaa 1990 GK$
Maddisonin arvojen avulla laskien maailman keskimääräinen vuotuinen talouskasvu on vuosien 1 ja 2008 välillä ollut noin 0,3 %. Luku on pienempi kuin viime vuosikymmenten kasvuluvut, sillä talouskasvu kuitenkin alkoi kiihtyä vasta teollisen vallankumouksen jälkeen 1800-luvun loppupuolella. Viime vuosikymmenien aikana on totuttu useiden prosenttien suuruiseen talouskasvuun, joten hyvin pitkää aikaväliä tarkasteltaessa voidaan päätellä kasvun olevan hypereksponentiaalista eli eksponentiaalista kasvua nopeampaa. Kasvu on siis kiihtynyt ajan kuluessa. Vuosien 1900 ja 2008 välisenä aikana maailman keskimääräinen talouskasvu on puolestaan ollut Maddisonin tietojen perusteella noin 3 %, mikä on hyvin lähellä nykyään normaalina pidettyä talouskasvua. Tämän perusteella voidaan todeta, että vaikka maailman talouden eli bruttokansantuotteen kasvua ei voida pitää puhtaan eksponentiaalisena, eksponentiaalinen malli
0 10 000 000 20 000 000 30 000 000 40 000 000 50 000 000 60 000 000
0 500 1000 1500 2000 2500
8 kuvaa tämän tutkielman kannalta talouskasvua riittävän hyvin, ja mahdollinen epätarkkuus johtaa kasvun pitämiseen liian hitaana.
Ihmiset ovat eläneet maapallolla jo useiden vuosituhansien ajan, mutta vain viimeisten parin sadan vuoden aikana talouskasvu on ollut merkittävää. Teollisen vallankumouksen jälkeen, kun työn tuottavuus on parantunut koneiden ja laitteiden ansiosta, niin kasvu on ollut mahdollista. Ennen teollista vallankumousta ihmisillä ei ollut kunnollisia koneita tai laitteita, joilla he olisivat voineet tehostaa työtään, joten esimerkiksi maanviljely oli erittäin paljon pienempää kuin nykyään.
Talouskasvu on mahdollista vain, mikäli tuotannontekijät lisääntyvät. Kuten edellä on mainittu, niin historiassa ei olisi voitu edes saavuttaa samanlaista kasvua kuin nykyään, sillä vielä sata vuotta sitten vain noin 30 % tämän päivän tuotteista. Toisin sanottuna teknologian kehitys on ollut todella huimaa viimeisten vuosikymmenien aikana, mikä on mahdollistanut taloudellisen kasvun. (Pohjola et. al 2006, s. 140–144)
Toisen maailmansodan jälkeen maailman talous lähti voimakkaaseen kasvuun, kuten aiemmin olleesta eksponentiaalista kasvua käsitelleestä kappaleesta voi todeta. Vahva kasvu kuitenkin hiipui 2000-luvun alussa niin sanotun IT-kuplan puhkeamisen myötä 2001. 2000-luvun alussa taloudellinen kasvu oli hyvin vähäistä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Toisaalta Aasiassa talouskasvu on ollut erittäin voimakasta vuosina 2003–2007. Vastaavana ajankohtana Euroopan ja Pohjois-Amerikan talous elpyi ja saavutettiin hieman suurempaa kasvua. Yhdysvalloista vuonna 2008 alkanut finanssikriisi ajoi pankit ahdinkoon ympäri maailmaa ja maailmantalous ajautui vakavaan taloudelliseen taantumaan (EK).
Vuoden 1973 öljykriisi hidasti maailman talouskasvua ja kiihdytti inflaatiota, mutta talous palautui jälleen kasvu-uralle kriisin jälkeen. Tämän jälkeen maailmanlaajuinen talouskasvu oli erittäin voimakasta aina vuosituhannen vaihteeseen saakka. Vahva kasvu kuitenkin hiipui 2000-luvun alussa niin sanotun IT-kuplan puhkeamisen myötä 2001. 2000-luvun alussa taloudellinen kasvu oli hyvin vähäistä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Toisaalta Aasiassa talouskasvu on ollut erittäin voimakasta vuosina 2003-2007. Vastaavana ajankohtana Euroopan ja Pohjois-Amerikan talous elpyi IT-kuplan aiheuttamasta taantumasta ja saavutettiin hieman suurempaa taloudellista kasvua.
Yhdysvalloista vuonna 2008 alkanut finanssikriisi ajoi pankit ahdinkoon ympäri maailmaa ja maailmantalous ajautui vakavaan taloudelliseen taantumaan, joka vieläkään ei ole kokonaan ohi, vaikka pientä piristymistä maailmantaloudessa onkin jo havaittavissa. (EK 2010)
9 Maailmantalouden odotetaan kääntyvän jälleen 3-4 prosentin kasvuun vuosien 2010-2011 aikana.
Talouden elvytystoimet alkavat näin ollen tuottaa tulosta, mutta keskuspankkien markkinoille pumppaama likviditeetti kuitenkin aiheuttaa inflaatiopaineita, joita keskuspankit pyrkivät hillitsemään ohjauskorkojen muutoksilla. Lainarahalla aikaansaadulla talouden kasvulla on hintansa, sillä se aiheuttaa jatkuvia korkomenoja ja laina pitää joskus maksaa takaisin.
Ylivelkaantuminen voi aiheuttaa julkiselle sektorille suuria taloudellisia alijäämiä. Tämä taas aiheuttaa ennen pitkää veronkorotuksia, julkisen sektorin leikkauksia tai lainakierteen. (Mankiw 2008, s. 589–594)
Tulevaisuuden näkymät näyttävät ennusteiden mukaan jatkavan historian kulkua, sillä talouskasvu tullee jatkumaan bruttokansantuotteen kasvuennusteiden perusteella. Historian saatossa Yhdysvaltoja on pidetty maailmantalouden veturina, mutta tulevaisuudessa Aasian valtioiden talous kehittyy länsimaita nopeammin ja näin ollen Kiinasta ja Intiasta todennäköisesti tulee maailmantalouden vetureita tulevaisuudessa.
3.3 Talouskasvun rajat
Maailman talousjärjestelmä on Martensonin mukaan hyvin riippuvainen öljystä. Talouden kasvunopeus ei voi öljyn ehtyessä jatkua, mikäli ei kyetä kehittämään öljylle käyttökelpoista korvaajaa.
Inflaatio on myös yksi mahdollinen merkittävä haaste tulevaisuudessa talouskasvulle. Inflaatiolla tarkoitetaan yleisen hintatason jatkuvaa kohoamista ja rahan ostovoiman heikkenemistä. Inflaatio ei itsessään aiheuta ongelmia, mutta sen seuraukset aiheuttavat niitä, sillä inflaation muutos vaikuttaa reaalisiin hankintoihin sekä ihmisten rahan käyttöön. (Pohjola et al. 2006, s. 166–167)
Inflaatiota pyritään hallitsemaan keskuspankkien toimesta siten, että markkinoille ei laskettaisi liikaa valuuttaa. Mikäli inflaatio kasvaa liiaksi, niin keskuspankit nostavat ohjauskorkoaan, joka vaikuttaa välittömästi myös euribor-korkoihin ja tämän seurauksen kulutusta saadaan vähennettyä ja hillitään hinnan nousua. Kun inflaatio vähentää rahan arvoa, niin ilman palkkatulojen nousua ihmisillä on yhä vähemmän rahaa käytettävissään, joka taas vaikuttaa tuotteiden kysyntään.
Kuluttajan hintaindeksillä mitataan juuri kuluttajien elämisen kustannusten nousua. Tähän mittariin otetaan mukaan tavallisimmat kuluttajien tekemät ostokset ja palvelut, joita kuluttajat keskimäärin
10 käyttävät. Toisin sanoen kuluttajan hintaindeksi pyrkii kertomaan, että kuinka paljon palkkoja tulisi nostaa, jotta kyettäisiin pitämään sama elintaso kuin ennenkin. (Mankiw 2004, s.512–525)
3.4 Lähitulevaisuuden haasteet
Koska Yhdysvaltoja on pidetty maailmantalouden veturina ja sen valtiontalous on huonossa kunnossa, ei ole selvää miten nopeasti maailmantalous palautuu nykyisestä taantumasta.
Maailmantalous on suuresti kytköksissä Yhdysvaltain dollariin tällä hetkellä, voi Yhdysvaltojen valtiontalouden heikkeneminen aiheuttaa muutoksia dollarin arvostukseen maailmanmarkkinoilla.
(JOE 2010) Mikäli Yhdysvaltojen talous jatkaa heikkenemistä, on mahdollista että sen suurimpien velanantajien, mm. Kiinan ja Japanin, usko Yhdysvaltain talouteen loppuu, ja ne eivät enää osta Yhdyvaltojen velkaa. Tämä voi johtaa dollarin romahtamiseen ja todella suuriin muutoksiin maailmantaloudessa. (CBS News 2009)
Toinen erittäin suuri haaste talouskasvulle on väestön vanheneminen ja väestön ikärakenteen muutokset. Kuten seuraavasta väestönkasvu kappaleesta käy ilmi teollisuusmaissa väestön ikärakenne on muuttunut dramaattisesti siihen suuntaan, että lapsia syntyy yhä vähemmin ja ikäluokat pienenevät. Tämä muutos aiheuttaa sen, että työntekijöitä on yhä vähemmin. Kun työntekijöitä on vähemmin, niin hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen muuttuu yhä haastavammaksi. Länsimaisissa hyvinvointivaltioissa on tarjottu kansalaisille hyvä toimeentuloverkosto, sekä hyvä perusterveydenhuolto. Koska näiden tuottamiseen tarvitaan kuitenkin rahaa, jota saadaan, kun työntekijät ja yritykset maksavat veroja valtiolle. Kun yhä suurempi osa valtion asukkaista ei enää ole niin sanotussa tuottavassa työssä, niin he tuottavat yhteiskunnalle enää pääsääntöisesti vain kuluja eikä tuottoja kuten ennen. Toisin sanoen tulevaisuudessa yhä pienemmän kansanosan täytyy elättää suurempi määrä ihmisiä tulevaisuudessa.
Tämä tuleekin olemaan erittäin suuri haaste, jotta kyetään säilyttämään nykymuotoinen hyvinvointiyhteiskuntamalli. (JOE 2010)
Luonnonvarojen ehtyminen asettaa talouskasvulle tulevaisuudessa suuria haasteita. Yhä niukemmista luonnonvaroista tulee tuottaa yhä enemmän hyödykkeitä, jotta talous kasvaisi.
Suurimpana ongelmana onkin se, että kyetäänkö kehittämään öljylle korvaaja. Maailmantalous on niin suuresti kytkeytynyt öljyyn tällä hetkellä, että sen väheneminen nostaa kaikkien tuotteiden hintaa (Neste Oil). Koska uusiutumattomien luonnonvarojen määrä vähenee kaiken aikaa, niin
11 tutkimusta tuleekin tulevaisuudessa suunnata entistä enemmin uusien mahdollisuuksien ja teknologioiden kehittämiseen.
12
4 Väestönkasvu
Väestönkasvulla tarkoitetaan maailman väkiluvun kasvua. Suurin osa maailman väestöstä asuu Aasiassa, jossa väestönkasvu on ollut nopeinta. Erilaisilla poliittisilla säädöksillä toisissa valtioissa on pyritty hillitsemään väestönkasvua, mutta tästä on seurannut, että väestönrakenne on vääristynyt.
4.1 Väestö
Vaikka väestön määrä on kasvanutkin maapallolla, niin silti joidenkin maanosien väestön rakenne on huolestuttavasti muuttunut. Aiemmin lapsia syntyi enemmin kuin vanhempia ihmisiä kuoli, joten väestöpyramidi oli oikeaoppinen eli alaspäin levenevä, kuten kuvasta 2 voidaan Intian kohdalla todeta. Nykyään teollisuusmaissa väestön rakenne on muuttunut radikaalisti. Lapsien määrä on romahdusmaisesti laskenut ja kuolleisuuden laskiessa vanhemmat ikäluokat muuttavat pyramidin muodon epänormaaliksi, kuten kuvasta 3 voidaan havaita. (US Census Bureau)
Kuva 2: Intian ikäpyramidi (US Census Bureau)
13 Kuva 3: Suomen ikäpyramidi (US Census Bureau)
Ikärakenteen muuttuminen teollisuusmaissa sellaiseksi, että työntekijöitä on eläkeläisiin verrattuna suhteellisen vähän, aiheuttaa väistämättä suuria ongelmia esimerkiksi Suomen valtiontaloudelle.
Tulevaisuudessa eläkeläisten osuus väestöstä tulee kasvamaan, kuten väestöpyramidista on nähtävissä.
4.2 Historia, nykyhetki ja tulevaisuus
Maapallon väkiluku on kasvanut voimakkaasti viimeisen vuosisadan aikana. Esimerkiksi vuonna 1650 maailmassa oli vain noin puoli miljardia ihmistä ja väestön kasvu oli vain noin 0,3 % vuodessa. Tällaisella kasvuvahdilla olisi mennyt 240 vuotta väestön kaksinkertaistumiseen. 1900 luvulla väkiluku olikin kohonnut jo 1,6 miljardiin ihmiseen. Näin ollen väkiluku olikin jo kolminkertaistunut 150 vuodessa. Vuonna 1900 väestönkasvuprosentti oli noin 0,7 %, joten väkiluvun kaksinkertaistumiseen kuluva aika olisi noin sata vuotta. Kasvuvauhdin pysyessä vakiona, pikaisella laskutoimituksella vuosituhannen vaihtuessa maailmassa olisi pitänyt olla noin 3,2 miljardia ihmistä. Väestömäärän kasvuvauhti onkin ollut räjähdysmäistä, sillä vuonna 2000 maailman väkiluku oli jo ylittänyt 6 miljardia ihmistä. (Meadows 2005 s. 54–55)
14 Vaikka tulevaisuudessa prosentuaalinen väestönkasvu tullee hidastumaan, niin maapallon väkiluku kasvaa vieläkin tulevaisuudessa yli 10 miljoonaa vuosittain useiden vuosikymmenien ajan, sillä populaation alkukanta on huomattavasti suurempi kuin historiassa. Ennusteiden mukaan maailmassa olisi yli 8 miljardia ihmistä 2030-luvulla. Suurinta väestönkasvu tulee olemaan edelleen Aasian maissa muun muassa Kiinassa ja Intiassa. Kuvassa 4 on esitetty arvio maailman väkiluvun kehityksestä vuoteen 2050 asti. Väestönkasvun myötä asuinpaikat käyvät yhä ahtaammaksi ja suurkaupungit laajenevat ydinkeskustasta poispäin yhä voimakkaammin. Rio De Janeiron ja Delhin ympäristössä olevien slummien kaltaisia hökkelislummeja tullee lisääntymään yhä useampien suurkaupunkien ympärille. Kehittyvistä maista tulee tulevaisuudessa muuttamaan Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan erittäin paljon koulutettuja ihmisiä. Näin ollen näidenkin mantereiden väestönkasvu jatkuu tulevaisuudessa, vaikkakin alkuperäisten eurooppalaisten määrä tulee vähenemään. (JOE 2010)
Kuva 4: Maailman väkiluvun muutos historiassa ja ennuste vuoteen 2050 asti (JOE 2010)
Ennen pitkää kuitenkin maapallon kantokyky asettaa rajat väestönkasvulle ja kasvu aluksi tasaantuu ja lopulta väkiluku maapallolla kääntyy hienoiseen laskuun. Toisaalta on merkittävää, että muun muassa Euroopassa väestön määrä vähenee kaiken aikaa jo nykyisinkin. Tulevaisuus näyttää, että onko tämän suuntainen väestönkehitys tapahtumassa myös nyt kehittyvissä maissa kuten Kiinassa ja Intiassa, kun näiden valtioiden kansantalous kohoaa Euroopan tasolle.
15 Talouskasvun tapaan myös väestönkasvu on luonnollisesti jatkunut koko ihmiskunnan historian ajan. Kuvassa 5 on Maddisonin datan perusteella luotu kuvaaja maailman väkiluvun kehityksestä vuodesta 1 alkaen.
Kuva 5: Maailman väkiluku vuosina 1–2030, tuhatta asukasta
Käyrän perusteella myös väkiluvun kasvu näyttää päällisin puolin eksponentiaaliselta, mutta 1900- luvun tienoille sijoittuva kasvunopeuden käänne ei ole yhtä jyrkkä kuin talouskasvun kohdalla.
Maddisonin datan perusteella vuodesta 1 vuoteen 2009 maailman väkiluvun keskimääräinen vuotuinen kasvuprosentti on ollut noin 0,2 %. Vuosina 1900–2009 vuotuinen kasvu on puolestaan ollut noin 1 %. Tästä voidaan päätellä pitkän ajanjakson kasvun olleen hypereksponentiaalista, joten tämän perusteella eksponentiaalinen malli kuvaa maailman väkiluvun kasvua tämän tutkielman kannalta riittävän hyvin.
Väestönkasvun muutosnopeus vaihtelee erittäin paljon eri maanosien välillä, sekä eri aikakausina eri maanosien väestön määrä on lisääntynyt eri kasvunopeuksilla. Esimerkiksi 1950-luvulla yhtä naista kohden maailmassa syntyi noin viisi lasta, mutta 1950-luvulla määrä oli pudonnut jo vain 2,4 lapseen. Vaikka yhtä naista kohden syntyykin vähemmin lapsia kuin ennen, niin silti syntyvien lasten kokonaismäärä on pysynyt suurin piirtein samana, sillä väestön kokonaismäärä on kuitenkin suhteessa kasvanut erittäin paljon. Vastaava lapsiluku Euroopassa on vain 1,4 lasta/nainen kertoo siitä, että Euroopan väkiluku tulee vähenemään, sillä se on huomattavasti vähemmän, mitä tarvittaisiin uusintamaan väestö. (Meadows 2005 s. 54–56)
0 1 000 000 2 000 000 3 000 000 4 000 000 5 000 000 6 000 000 7 000 000 8 000 000 9 000 000
0 500 1000 1500 2000 2500
16 4.3 Väestönkasvun rajat
Jo Malthus (1798, luku 1) kirjoitti väestönkasvun kestävyydestä. Hän esitti, että jos väestö saa kasvaa vapaasti, sen kasvu on eksponentiaalia. Rajan väestönkasvulle kuitenkin asettaa ruuantuotanto, joka kasvaa vain lineaarisesti. Tämä johtaa siihen, että lisäys ruuantuotannossa johtaa myös väestön lisääntymiseen, mikä estää elintason kehittymisen. Väkiluku pyrkii ruuantuotannon asettamista rajoista huolimatta kuitenkin lisääntymään, mikä johtaa alati heikkenevään elintasoon, ja ihmiskunta on tuomittu elämään ainaisessa köyhyydessä.
Mankiw (2008, s. 568–569) mainitsee Malthusin olleen pahasti väärässä, sillä vaikka maailman väkiluku on noin kuusinkertaistunut viimeisen kahdensadan vuoden aikana, elintaso on kohonnut maailman eri osissa voimakkaasti. Mankiw selittää Malthusin erehtyneen, koska hän ei huomioinut teknologian kehitystä ja siitä seuraavaa tuottavuuden kasvua.
Malthus oli siis selvästi väärässä ja ruuantuotanto kasvoi lopulta teknologian kehityksen myötä hänen oletuksiaan nopeammin. Teknologian kehityksen vaikutuksen arviointi on edelleenkin hyvin vaikeaa. On olemassa monia tulevaisuuden visioita teknologioista, joiden avulla esimerkiksi fossiiliset polttoaineet voidaan korvata, ja näiden osuus tulevaisuuden muokkautumisessa on ehdottomasti huomioitava.
Galor ja Weil (2000) puolestaan jakavat väestönkasvun, teknologian kehityksen sekä talouskasvun kolmeen kauteen: Malthusialainen kausi, Post-Malthusialainen kausi ja moderni kasvukausi.
Malthusialaisen kauden aikana teknologian kehitys ja väestönkasvu on hidasta ja elintaso ei juuri muutu. Teknologian kehitys kuitenkin jossain vaiheessa nopeutuu väestönkasvun seurauksena, mikä johtaa muun muassa tehokkaampaan tuotantoon, väestönkasvun nopeutumiseen ja samalla elintason nousuun (Post-Malthusialainen kausi). Teknologian kehityksen nopeus jatkaa kasvuaan, mikä lopulta johtaa talouden kestävään kasvuun eli moderniin kasvukauteen. Tällöin elintason nousu johtaa väestönkasvun hidastumiseen mahdollisesti jopa nollaan. Galorin ja Weilin mukaan siis teknologian kehitys jatkuu nopeana, talous kasvaa ja väestönkasvu hidastuu tulevaisuudessa, mistä seuraa kestävä elintason kasvu.
Oletuksena Galorin et al. (2000) teoriassa on, että väestönkasvu nopeuttaa teknologian kehitystä.
Tämä perustuu Kremerin (1993) havaintoon, jonka myös Mankiw mainitsee. Kremerin mukaan
17 väkiluvun lisääntyminen on kiihdyttänyt myös väestönkasvua. Vaikka väestönkasvu voi alentaa elintasoa vähentämällä henkeä kohti saatavilla olevia resursseja, sillä on joidenkin ekonomien mukaan ratkaiseva merkitys teknologian kehityksessä ja talouskasvussa (Mankiw 2008, s. 571–
572).
Simon (1990) kumoaa väitteet, että väestönkasvu alentaisi elintasoa, talouskasvua tai luonnonvarojen saatavuutta taikka lisäisi ilman ja veden saastumista. Hän viittaa tutkimuksiin, joiden perusteella luonnonvarojen niukkuus tai nopea väestönkasvu eivät hidasta talouskasvua vaan jopa nopeuttavat sitä. Simonin mukaan ihmisten määrän lisääntyminen johtaa uusien teknologioiden ja resurssien löytämiseen ja kehittämiseen, ja tietyn luonnonvaran väheneminen johtaa sen korvaamiseen jollain toisella. Hänen näkemyksensä mukaan resurssipulat ja niistä aiheutuvat ongelmat vain auttavat talouden kehitystä, sillä ongelmien ratkaisu on yleensä johtanut resurssien tehokkaampaan hyödyntämiseen. Luonnonvarojen merkitys myös vähenee talouden kehittyessä, ja raaka-aineita tuottavat valtiot ovatkin yleensä köyhiä. Rikkaat valtiot taas eivät juurikaan tuota raaka-aineita, ja esimerkiksi Japanin talous on erittäin kehittynyt huolimatta sen niukoista luonnonvaroista. Lisäksi esimerkiksi Yhdysvaltojen BKT:sta maatalous on vain yhdeksäsosa.
Simonin mukaan siis raaka-aineiden merkitys vähenee jatkuvasti, eikä niillä ole suurtakaan merkitystä talouden kehityksen kannalta. Hän mainitsee myös maapallon asukkaiden elintason ja elinikien kasvaneet voimakkaasti vaikka väkiluku on kasvanut. Hän myös esittää kaksi kuvaajaa, jotka esittävät Yhdysvaltojen juomaveden laadun ilmansaastepäästöjen kehitystä, joista käy ilmi, että juomaveden laatu paranee ja päästöt alenevat.
Simon (1995) esittää muun muassa että ihmiset luovat enemmän kuin tuhoavat, ja siksi väkiluvun kasvu johtaa talouskasvuun. Hän toistaa näkemyksensä väestönkasvun osuudesta teknologian kehityksessä; teknologia tuskin olisi nykyisellä tasolla jos maailmassa olisi aina ollut vain miljoona ihmistä.
Simonin väite luonnonvarojen merkityksettömyydestä on kyseenalainen. Rikkaat valtiot eivät ole luonnonvaroista riippumattomia, vaan niiden suurimpia käyttäjiä. On selvää, että kaikki aineellinen tavara on valmistettu luonnonvaroista ja valmistukseen on käytetty luonnonvaroista saatavaa energiaa. Lisäksi väite maatalouden vähäisestä merkityksestä USA:n taloudelle on outo. BKT:n avulla mitattu osuus taloudesta on kyllä pienehkö, mutta maatalous onkin tärkeä väestölle, jota ilman taloutta ei ole. Juomaveden laadun parantuminen ja päästöjen väheneminen lienevät seurausta teknologian kehityksestä. Suurempi väkimäärä tuottaa enemmän jätettä ja kuluttaa enemmän
18 (lisäten päästöjä), mitä teknologinen kehitys voi hillitä. Toisaalta Simonin esittämät väitteet väestönkasvun ja resurssipulan teknologista kehitystä edistävästä vaikutuksesta vaikuttavat perustelluilta.
Aiemmin todettiin, että eksponentiaalinen malli kuvaa väkiluvun kasvua tämän tutkielman kannalta riittävän hyvin. Ihmiset ovat kuitenkin ekologinen populaatio ja tällaisen populaation kasvun tiedetään noudattavan logistista funktiota
ܲ(ݐ) = ܭܲ݁௧ ܭ + ܲ(݁௧+ 1)
jossa ܲ(ݐ) = populaation koko ajanhetkellä ݐ, ܲ = populaation koko ajanhetkellä 0, ݎ = kasvunopeus ja ܭ = kantokyky, eli ympäristön populaation se koko, jonka ympäristö voi ylläpitää toistaiseksi.
Maapallon kantokyky on se väkiluku, jonka maapallo voi ylläpitää. Se asettaa väestönkasvulle rajan. Martenson, Bartlett ja Meadows et al. sanovat tuon rajan jo ylittyneen. Yksi kantokyvyn määrittävistä komponenteista on ruuantuotanto. Populaation ylläpitämiseen vaaditaan ravintoa, ja populaation kasvaminen vaatii ravinnontuotannon kasvua.
Malthusin oletus ruuantuotannon lineaarisuudesta oli selkeästi väärä, ja Simonin (Wired 1997) mukaan ruuantuotanto kasvaa jopa väestöä nopeammin. Hän esittää, että koska myös kasvit ja eläimet ovat biologisia entiteettejä, niidenkin populaatioiden kasvu on eksponentiaalista, eli ravinnonlähteet kasvavat eksponentiaalisesti.
Maapallon kantokyky on se väkiluku, jonka maapallo voi ylläpitää. Se asettaa väestönkasvulle rajan. Martenson, Bartlett ja Meadows et al. sanovat tuon rajan jo ylittyneen. Yleensä luonto hallitsee maapallolla sen, että eläinlajin populaatio ei pääse kasvaman liian suureksi. Esimerkkinä otettakoon vaikka myyräpopulaation vaihtelut. Alussa myyräpopulaatio kasvaa räjähdysmäisesti muutaman vuoden ajan, mutta kun tietty piste on saavutettu, niin silloin petoeläinten määrä on jo kasvanut ja he syövät osan populaatiosta ja toinen merkittävämpi tekijä onkin myyräkuumeen lisääntyminen. Näin ollen myyräpopulaatio palaa luonnon kantokyvyn tasolle. Tämä sama voi tapahtua myös ihmiskunnalle. Historiasta löytyy runsaasti esimerkkejä samanlaisista tapahtumista.
Mainittakoon tässä yhteydessä keskiajalla 1347–1352 vallinnut Musta surma, mikä tappoi jopa kolmanneksen Euroopan asukkaista. Vaikka ihmiset kykenevät kehittämään tehokkaita lääkkeitä
19 epidemioiden ehkäisemiseksi, niin viruskannat kykenevät muuttamaan muotoaan ja tulevat näin ollen vastustuskykyisiksi lääkkeille.
Malthusin oletus ruuantuotannon lineaarisuudesta oli selkeästi väärä, ja Simonin (1994 tms) mukaan ruuantuotanto kasvaa jopa väestöä nopeammin. Hän esittää, että koska myös kasvit ja eläimet ovat biologisia entiteettejä, niidenkin populaatioiden kasvu on eksponentiaalista, eli ravinnonlähteet kasvavat eksponentiaalisesti. Historian saatossa viljasadot ovat vuosikymmenien saatossa vuosikymmenestä toiseen kasvaneet. Kuvasta 6 voidaan todeta, kuinka viljelykasvien satomäärät noudattavat eksponentiaalisen kasvun kaavaa. Satojen määrän kaksinkertaistuminen kertoo teknologian kehittymisestä, kun hehtaarilta saadaan suuremmat sadot. Kun maanviljely on koneistunut ja lannoitteiden ja työkoneiden kehitys on mennyt eteenpäin, niin sadot ovat kehittyneet. Kuvasta käy ilmi hyvin se, että tulevaisuudessa on paljon vaikeampaa saada satomäärät kaksinkertaistumaan kuin historiassa.
20 Kuva 6: Viljakasvien satojen kehitys 1950-2000 (Meadows, 2005)
Tulevaisuudessa kestävän kehityksen asema ruoan tuotannossa tulee korostumaan, kun ihmismäärä kasvaa maapallolla. Nykyisellä maankäyttötavalla maapallon kantokyky saavutetaan hyvinkin nopeasti. Nykyään maata tarvitaan yhä enemmin viljelymaaksi, jotta kaikille kyettäisiin tuottamaan ruokaa. Tämä johtaa siihen, että metsiä kaadetaan yhä enemmin viljelymaan tieltä. Tämä on johtanut siihen, että suuri osa trooppisista sademetsistä on hävinnyt. Koska metsien kaatamisella on eroosiota kiihdyttävä vaikutus, niin maailmanlaajuisilla säädöksillä ja asetuksilla täytyykin
21 tulevaisuudessa turvata maan kestävää käyttöä. Kun viljasatoja täytyisi saada kasvatettua entisestään, niin maanviljelijöiden on käytettävä enemmin lannoitteita ja makeaa vettä kasteluun.
Lannoitteista ja keinokastelusta johtuen maaperä huononee ja maa ei ole enää yhtä tuottavaa. Tästä johtuen viljelyala täytyy raivata kokoajan lisää. Koska nyt on jo käytettävissä kaikkein helpoiten hyödynnettävissä olevat ja tuottavimmat maat, niin tulevaisuudessa täytyy käyttää entistä enemmin lannoitteita ja keinokastelua, jotta saavutettaisiin sama tuotto/hehtaari. (Meadows 2004, s.80–90)
4.4 Lähitulevaisuuden haasteet
Suurimpana ongelmana on riittävän ruoan ja puhtaan veden tarjominen kaikille maailman ihmisille kyettäisiin tarjoamaan riittävästi ruokaa ja puhdasta vettä. Ilmastonmuutoksen takia monien alueiden sademäärät ovat vähentyneet huomattavasti. Tämä aiheuttaa maaperän kuivumista ja näin ollen maanviljely vaikeutuu etenkin erittäin vähäsateisilla alueilla. Koska väestönkasvu on tällä hetkellä suurinta juuri näillä vähäsateisilla alueilla, ihmiset tulevat näkemään vielä enemmin nälkää kuin nykyään. (UN 2008)
Totta on, että nykyisellä ruoan tuotannolla kyettäisiin ruokkimaan kaikki maailman ihmiset hyvin, mutta samaa viljelymaata käytetään myös rehuviljan viljelyyn. Esimerkiksi EU: alueella 58 % viljellystä viljasta käytetään eläinten ravinnoksi ja vain 22 % käytetään ihmisten ravinnoksi (EREC). Toinen merkittävä muutos viljelyssä on tapahtunut, siirryttäessä viljelemään viljatuotteita joista valmistetaan biopolttoaineita. Näistä tuotteista maanviljelijät saavat parempaa tuottoa ja siksi siirtyvät viljelemään näitä kasveja. Esimerkiksi Yhdysvallat on tunnettu maailman vehnäaittana aiemmin, mutta se on vähentänyt reilusti vehnän tuotantoaan, joka on vaikuttanut suuresti vehnän maailmanmarkkinahintaan. (FAO)
Lisäksi haasteita aiheuttaa myös liikakansoituksen aiheuttamat kulku- sekä infektiotaudit. Kuten viime vuosina on havaittu, erilaiset infektiot, kuten SARS (Severe Acuate Respiratory Syndrome) ja lintuinfluenssa on tappanut useita ihmisiä ympäri maailmaa. Tautien leviämistä vauhdittaa, kun ihmiset matkustavat ympäri maailmaa ja saavat tartunnan vaikkapa lomamatkalla. Tämän jälkeen he kantavat virusta tietämättään ja levittävät sitä ympärillä oleviin ihmisiin. Pelätty muunnos vaikkapa lintuinfluenssassa on tulevaisuudessa, että viruskanta muuntautuu sellaiseksi, että se kykenee tarttumaan ihmisestä toiseen. (JOE 2010)
22
5 Öljynkulutuksen kasvu
Martenson tuo videossaan esille öljyn roolin talouskasvussa. Hänen mukaansa öljyn käyttö on lisännyt viimeisen vuosisadan aikana tuottavuutta niin merkittävästi, että öljyn loppuminen johtaisi talouden ennennäkemättömään romahdukseen. Öljyn kasvattama tuottavuus on lisännyt myös hyvinvointi ja tehostanut ruuantuotantoa, mikä on sallinut maailman väkiluvun nopeana jatkuvan kasvun. Öljy on Martensoniin mukaan siis kohottanut maapallon kantokykyä. Kun öljy alkaa ehtyä, kantokyky tulee palaamaan alemmalle tasolle, mikä tietää maailman väkimäärän alentumista resurssien riittämättömyyden takia. Tässä kappaleessa tarkastellaan öljynkulutuksen kasvua väitteen todenperäisyyden arvioimiseksi.
5.1 Öljynkulutus
Uusiutumattomia luonnonvaroja pidetään yleisesti rajallisina, mutta esimerkiksi Simonin (1995) näkemyksen mukaan tämä ajattelutapa on väärä. Ensinnäkin luonnonvarojen määrästä ei ole tarkkaa tietoa ja niitä löydetään jatkuvasti lisää. Toiseksi luonnonvarojen niukentuminen johtaa niiden tehokkaampaan hyödyntämiseen ja uusiin keinoihin hankkia niitä tai korvaaviin luonnonvaroihin siirtymiseen. Kun jonkin raaka-aineen saatavuus heikkenee, sen hinta nousee, mikä ajaa ihmiset ja yritykset etsimään vaihtoehtoja ja kehittämään uutta teknologiaa. Näin on käynyt historiassa lukuisia kertoja.
Luonnonvararesurssien määrien arviointi on epäilemättä vaikeaa, mutta tietyn raaka-aineen määrä maapallolla on luonnollisesti rajallinen. Vaikka raaka-ainetta hyödynnettäisiin koko ajan tehokkaammin, se loppuu joskus, varsinkin kulutuksen jatkaessa kasvuaan. Joitain metalleja voidaan kierrättää ja näin pidentää niiden kestoaikaa, mutta esimerkiksi öljyn voi käyttää vain kerran. Kun maapallon öljy on käytetty, sitä ei yksinkertaisesti enää ole eikä sitä voi järkevästi valmistaa lisää.
Öljy edustaa nykyään helpoiten ja tehokkaimmin käytettävissä olevaa energianlähdettä. Korvaavia, yhtä tehokkaita vaihtoehtoja ei ole. Lähimpänä lienee maakaasu, jota maapallolla on öljyä enemmän, mutta jonka varastointi, kuljetus ja käyttö on hyvin paljon vaikeampaa kuin öljyn. Öljyn ehtyminen ja siitä seuraava hinnan nousu ennen yhtä hyvän korvaavan vaihtoehdon löytymistä ajaa luultavasti aluksi yritykset ja valtiot etsimään uusia vaihtoehtoja tehokkaammin. Kun pula öljystä jatkaa kasvuaan eikä korvaavia energianlähteitä ole, seurauksena on lopulta maailmanlaajuinen kriisi.
23 5.2 Historia, nykyhetki ja tulevaisuus
Dataa koko maailman öljynkulutuksesta ennen vuotta 1960 ei ole helposti saatavilla, joten öljynkulutuksen kohdalla voidaan tarkastella vain verrattain lyhyttä ajanjaksoa. Kuvassa 7 on EIA:n (2008) raporteista kootun datan perusteella piirretty kuvaaja öljyn kulutuksesta vuosina 1960–2007.
Kuva 7: Maailman öljynkulutus vuosina 1960-2008, miljoonaa barrelia päivässä
Käyrä on kasvava, mutta kasvu ei vaikuta eksponentiaaliselta. Vuodesta 1960 aina 1970-luvun alkuun asti kasvu on kiihtyvää, mutta sen jälkeen kulutus jopa laskee ja kasvu jatkuu selvästi hitaammin. 1960–1973 kasvu oli 6-10 % vuodessa, mutta 1979–2007 kulutuksen muutos vaihteli välillä -3–3 %. On todennäköistä, että ennen vuotta 1960 kulutus noudatti eksponentiaalifunktiota melko tarkasti samaan tapaan kuin kulutus vuosina 1960–1973. Vuodesta 1973 alkanut hidastuminen johtui OAPEC:n kauppasulusta ja OPEC:n öljyn hinnan nostamisesta. Vuonna 1979 tapahtunut Iranin vallankumous ja sen seurauksena Irakin hyökkäys Iraniin johtivat öljyn tuotannon vähenemiseen ja hintojen kohoamiseen. Tilanteen normalisoitumisen jälkeen kasvu on jatkunut, mutta verrattain hitaasti. Maailmanlaajuisen aineiston uupumisen vuoksi tarkastellaan vielä Yhdysvaltain energiankulutusta. IEA:n aineiston perusteella luotu kuvaaja on kuvassa 4.
0,00 10,00 20,00 30,00 40,00 50,00 60,00 70,00 80,00 90,00 100,00
1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010
24 Kuva 8: Yhdysvaltojen öljynkulutus 1860–2008, miljoonaa barrelia päivässä
Kuvan 8 perusteella voidaan sanoa, että öljynkulutus kasvoi eksponentiaalisesti ennen 1970-lukua.
Kulutukseen kuitenkin vaikuttavat voimakkaasti tuotannon ja öljymarkkinoiden arvaamattomat häiriöt. Esimerkiksi kuvaajan ensimmäinen pieni poikkeama johtuu vuoden 1929 lamasta ja lopun jyrkähkö pudotus johtunee öljyn hinnan kohoamisesta ennätykseensä vuonna 2008. Ennusteiden mukaan kulutus kuitenkin jatkaa vakaata kasvuaan tulevaisuudessa. Kasvun selvä hidastuminen 1970-luvun öljykriisien jälkeen johtuu todennäköisesti muiden energianlähteiden käytön lisääntymisestä öljynsaannin epävarmuuden vuoksi. Aineiston perusteella öljynkulutuksella voidaan katsoa olevan taipumus eksponentiaaliseen kasvuun, mutta ulkoiset seikat vaikuttavat siihen voimakkaasti.
5.3 Öljynkulutuksen kasvun rajat
Öljynkulutusta rajoittaa käytettävissä olevan öljyn määrä. Öljyn tuotannon ylittäessä kulutuksen sen hinta todennäköisesti nousee nopeasti tuotannon edelleen vähetessä. Öljyn kulutus on viime vuosina ylittänyt tuotannon. Tuotantotason muutokseen liittyy käsite öljyhuippu (peak oil), joka tarkoittaa öljyntuotannon huippua. Se on tuotannon piste, jonka jälkeen tuotanto ei enää nouse, vaan kääntyy laskuun. Yhdysvaltojen öljyhuippu ajoittui vuodelle 1970, ja koko maailman peak oilia on ennustettu vuosien 2000–2020 välille.
Öljyhuippu perustuu M. King Hubbertin 70-luvulla laatimaan teoriaan tuotantokäyrien muodosta.
Kuvassa 9 on Hubbertin maailman öljyntuotannon ennuste, josta voidaan nähdä huipun ajoittuvan
0 5 10 15 20 25
1850 1900 1950 2000 2050
25 vuoden 2000 tienoille. Tilastojen mukaan maailman öljyntuotanto oli suurimmillaan (73,7 Mb/d) vuonna 2005, ja on pysytellyt viimeiset vuodet hieman sen alla (EIA 2008).
Kuva 9: Ennuste maailman öljyntuotannosta (Hubbert 1956, s. 23)
Bartlett ja Martenson perustavat käsityksensä öljyn tuotantokäyrän muodosta Hubbertin teoriaan, ja väittävät, että öljyntuotanto tulee vähenemään vähitellen. Roberts (2005, s. 55–56) taas väittää, että öljyn tuotanto tippuu äkillisesti. Tämä perustuu siihen, että kun tuotantohuippu saavutetaan, hinta nousee kysynnän kasvaessa nopeasti, mikä kannustaa öljy-yhtiöitä etsimään ja käynnistämään uusia öljylähteitä. Tämä johtaa huipputasanteen keinotekoiseen pitkittymiseen ja lopulta äkilliseen romahdukseen, kun uutta öljyä ei enää löydy. Kuitenkin kuvasta 10 nähdään, että ainakin Yhdysvaltain tuotannon kohdalla tuotantokäyrä noudattaa melko tarkasti Hubbertin ennustetta.
26 Kuva 10: Yhdysvaltojen öljyntuotanto ja Hubbertin ennuste (Foucher 2007)
5.4 Lähitulevaisuuden haasteet
Tarkastelemalla tuotannon ja kysynnän ennusteita voidaan arvioida öljyn hintaa ja saatavuutta lähitulevaisuudessa. Jotta öljymarkkinoiden tilanne pysyisi vakaana, tuotannon on pysyttävä kysynnän kanssa samalla tasolla.
Peak oil -skenaarion kriitikot usein huomauttavat, että reservejä on vielä runsaasti ja kysyntä on saavuttanut huippunsa. Tämä on totta vain osittain, sillä vaikka öljyn kulutus länsimaissa on
27 tasaantunut ja jopa laskenut, kehittyvien talouksien kulutus kasvaa voimakkaasti. (ITPOES 2010, s.
29) Lisäksi kappaleessa 2.2.3 todettiin öljynkulutuksen kasvavan tulevaisuudessa IEA:n ennusteiden perusteella.
Öljyn kysynnän kasvun voidaan siis olettaa jatkuvan tulevaisuudessa. Kasvun jatkuminen samalla tasolla kuin viimeiset 100 vuotta johtaisi arviolta noin 120Mb/d kulutukseen vuonna 2050.
Maailman taloudellinen kehitys tulee kuitenkin olemaan hyvin erilaista kuin ennen. Tähän mennessä kysyntä ja sen kasvu on tullut OECD-maista, mutta tulevaisuuden kysynnästä suurin osa tulee OECD:n ulkopuolisista maista, jotka käsittävät noin 80 % maailman väestöstä.
Öljynkulutuksen per capita noustessa näissä maissa vaikuttaa kokonaiskysyntään siis merkittävästi.
OECD-maiden öljynkulutuksen kasvun voidaan odottaa hidastuvan tai kulutus voi jopa laskea tulevaisuudessa. On mahdollista, että näiden maiden kysynnän huippu nähtiin vuonna 2008. Myös öljynhinnan nousu asettaa rajan kysynnälle, koska hinnan nousu yli tietyn rajan aiheuttaa taantuman ja siis kysynnän laskun. OECD:n ulkopuolisten maiden öljyn kysyntä on historiallisesti ollut hyvin alhaista tai jopa olematonta, mutta näiden maiden kysynnän per capita nousun voidaan odottaa ylittävän OECD-maiden kysynnän laskun. (ITPOES 2010, s. 13–14, 29, 36)
Maailman öljyn kysyntä kohoaa lähiaikoina mahdollisesti vuoden 2008 ensimmäisen puoliskon tasolle ja jollei tuotantokapasiteettia saada nopeasti lisää, hinnan voidaan odottaa nousevan nopeasti. Tästä seuraavan mahdollisen ongelman aiheuttaa tuotantokapasiteetin puute, ei öljyn loppuminen. (ITPOES 2010, s. 36)
Nykyinen maailman öljyntuotannon taso on nykyisten esiintymien yhteenlaskettu tuotannon taso.
Yksittäisten esiintymien tulevaisuuden tuotanto voidaan ennustaa melko tarkasti. Tyypillisesti uuden esiintymän tuotanto nousee nopeasti huippuunsa, jonka jälkeen se ehtyy hitaasti. Muutokset lähitulevaisuuden öljyntuotannossa voidaan arvioida kuuden vuoden päähän hyvin tarkasti käynnissä olevien suurten projektien perusteella. (ITPOES 2010, s. 10–11, 18)
Macquarie Bank ennusti raportissaan, että tuotantokapasiteetin huippu 89,6Mb/d saavutetaan tämän vuoden aikana ja se laskee 87,3 Mb/d:iin 2015 mennessä. Kysynnän odotetaan kasvavan nykyisestä 84,2 Mb/d:stä 90,9 Mb/d:iin vuoteen 2015 mennessä ja kapasiteetin riittävä lisääminen ajoissa on lähes mahdotonta. (ITPOES 2010, s. 31)
28 Vuoden 2009 IEA:n World Energy Outlook -raportissa todetaan, että talouskriisin seurauksena maailman energiankäyttö laskee vuonna 2009 ensimmäisen kerran sitten vuoden 1981.
Energiankäyttö kasvaa 1,5 prosentin vuosivauhtia vuosien 2007 ja 2030 välillä, ja samana aikana öljyn kysyntä kasvaa yhden prosentin vuosivauhtia 85Mb/d:sta 105Mb:iin. The Guardian raportoi, että erään IEA:n virkailijan mukaan tunnettujen reservien ehtymistä vähätellään ja uusien esiintymien löytymisen mahdollisuuksia liioitellaan paniikin estämiseksi. Lehden lähde väittää, että organisaation sisällä monet pitävät 90–95 Mb/d tuotantotason säilyttämistä mahdottomana, mutta lukujen leikkaamisen pelätään aiheuttavan paniikin rahoitusmarkkinoilla. (ITPOES 2010, s. 34)
IHS Ceran raportti on optimistisempi. Siinä todetaan, että öljyn tuotantohuippua ei saavuteta ennen vuotta 2030, ja sen jälkeen tuotanto pysyy tasaisena vuoteen 2050 saakka. Ennuste perustuu tehokkaampaan öljyvarojen ja kasvavaan epätavanomaisten öljyvarojen hyödyntämiseen. (IHS Cera 2009; ITPOES 2010, s. 34)
Yhdysvaltain armeija puolestaan ennustaa, että tuotantokapasiteetin huippu saavutetaan 2012, ja jo 2015 kysyntä ylittää tarjonnan noin 10 Mb/d:llä. Asialle ei enää voida tehdä mitään, sillä jos uutta kapasiteettia aletaan rakentaa nyt, se on täydessä toiminnassa vasta kymmenen vuoden kuluttua.
Öljyn vähenemisellä on runsaasti geopoliittisia seurauksia, kun suurvallat haluavat varmistaa tulevaisuuden öljynsaantinsa. (JOE 2010)
On esitetty, että vuoden heinäkuun 2008 tuotannon taso edusti tuotannon huippua, mikä on ITPOES:n raportin mukaan epätodennäköistä. Taantuneen kysynnän vallitessa on järkevää tarkastella tuotantokapasiteettia. Tuotannon kapasiteetin odotetaan nousevan 91–92Mb/d tasolle vuosien 2010–2011 aikana, ja kapasiteetti pysyy tällä tasolla vuoteen 2015 saakka minkä jälkeen kapasiteetti alkaa öljykenttien ehtymisen seurauksena laskea. Mikäli siis tuotannon huippua ei ole vielä saavutettu, se saavutetaan kuitenkin muutaman (5–10) vuoden kuluessa muun muassa siksi, koska uusia öljyesiintymiä ei löydetä tai ole löydetty riittävän nopeasti. Samanaikainen kysynnän nousu tarkoittaa, että öljyn hinta kohoaa yli 100 $/b:n seuraavan viiden vuoden aikana ja pysyy korkeana siihen asti kun uutta kapasiteettia saadaan käyntiin. (ITPOES 2010, s. 6, 15, 36–37)
Roberts (2005, s. 69) kirjoittaa että optimistisimmissakin arvioissa maailman tuotantohuippu ajoittuu vuodelle 2015, ja Opecin tuotantohuippu luultavasti vuoden 2025 paikkeille. Tämä johtaa lähitulevaisuudessa maailman yhä suurempaan riippuvuuteen Opecista.
29 Vuoteen 2011 asti tuotanto on riittävää ja hinnat suhteellisen matalat. Hintataso riippuu pitkälti OPEC:n onnistumisesta pitää hinta sille sopivalla 75 $:n tasolla. Vuosien 2011–2013 aikana talouden pitäisi olla elpynyt, minkä seurauksena öljyn kysyntä kasvaa ja hinta nousee. Vuosina 2014–2015 hinnat kohoavat nopeasti ja tuotanto supistuu. Öljyrutistus todennäköisimmin tapahtuu näiden vuosien aikana. Myös Totalin toimitusjohtaja varoittaa tällaisesta lopputulemasta vuosina 2014–2015. Kaikki öljymarkkinoiden osapuolet haluavat kuitenkin välttää 2008 vuoden toiston, ja on mahdollista että hinnat nousevat yli 100 dollarin, mutta tämä hinnannousu kestetään hyvin.
Toisaalta myös öljyrutistus ja maailmanlaajuinen lama ovat mahdollisia. On myös mahdollista, että OECD-maiden laskeva kulutus, OECD:n ulkopuolisten maiden kulutuksen maltillinen kasvu ja teknologinen kehitys pitävät kysynnän ja tarjonnan tasapainossa 90Mb/d tasolla. (ITPOES 2010, s.
22–23)
Kuvissa 11 ja 12 on esitetty eri lähteisiin perustuvia öljyn kysyntä ja tuotantoennusteet. Kuvasta 11 nähdään erityisesti se, että tulevaisuuden kysynnän ja tuotannon väliin syntyy syvä kuilu, mikä johtanee ainakin öljyn hinnan nousuun, mutta todennäköisesti myös energiapulaan ja sen seurauksena mahdollisesti suuriin kriiseihin. Kuvassa 12 on eri tahojen ennusteita öljyntuotannosta.
Huomattavaa on se, että valtaosa ennusteista sijoittaa öljyhuipun vuosien 2010 ja 2020 välille.
Aineistosta voidaan siis päätellä, että öljyn tuotannon huippu saavutetaan hyvin todennäköisesti seuraavan kymmenen vuoden aikana. Öljyn saatavuudessa ja hinnassa voi kuitenkin esiintyä häiriöitä jo ennen tuotannon huippua, sillä uutta kapasiteettia ei saada lyhyellä tähtäimellä käyttöön riittävän nopeasti. Maailman kysynnän odotetaan nousevan OECD:n ulkopuolisten maiden vetämänä melko nopeasti yli vuoden 2008 huipputason. On selvää, että pitkällä tähtäimellä (20–40 vuotta) on löydyttävä öljyn korvaava energianlähde, jos katastrofilta halutaan välttyä.
30 Kuva 11: Öljyn tuotanto- ja kysyntäennusteita (ITPOES 2010)
31 Kuva 12: Öljyntuotannon ennusteet (The Oil Drum)
32
6 Analyysi ja johtopäätökset
6.1 Tulokset
Työn tavoitteena oli tutkia, aiheuttaako maailman talouden, väkiluvun ja öljynkulutuksen eksponentiaalinen kasvu ongelmia lähitulevaisuudessa, ja tämän perusteella arvioida ovatko Martenson ja Bartlett oikeassa väittäessään maailman olevan suuren muutoksen edessä. Minkään tarkastellun ilmiön kasvu ei ole puhtaan eksponentiaalia, koska niiden suhteellinen kasvunopeus muuttuu vuosittain. Kuitenkin talouden ja väkiluvun kasvussa on eksponentiaalisia piirteitä, ja näiden ilmiöiden kasvua voidaan havainnollistamismielessä pitää eksponentiaalisena.
Öljynkulutuksen kasvu sitävastoin on viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana ollut hyvin epäsäännöllistä, eikä eksponentiaalinen malli kuvaa sitä hyvin. On huomattava kuitenkin, että ennen 70-lukua öljyn kasvu muistutti hyvin paljon eksponentiaalista kasvua. On siis mahdollista, että öljynkulutuksen ja tuotannon eksponentiaalinen kasvu on jo saavuttanut oman rajansa ja näin ollen päättynyt.
Väestönkasvu jatkuu ennusteiden perusteella entisellään vielä kymmeniä vuosia, joskin se hidastuu joidenkin ennusteiden mukaan 2050 mennessä melko merkittävästi. Väestönkasvun rajaa on vaikea määrittää, mutta on selvää ettei se voi jatkua loputtomiin, koska maapallo on rajallinen ympäristö.
Kysymys kuuluukin, onko maapallon kantokyky jo saavutettu tai milloin se saavutetaan. Jos kantokyky on jo saavutettu, kasvava väestömäärä on eräänlainen kupla, joka lopulta puhkeaa. Jos kantokykyä ei ole saavutettu, maailman väestönkasvu tulee tuleveisuudessa aina vain hidastumaan, kunnes se pysähtyy ja väkiluku asettuu kantokyvyn tasolle. Väestönkasvu on tässä tutkielmassa tutkituista ilmiöistä hitain, eikä siksi ole yllättävää että sen aiheuttamat ongelmat ovat kauimpana tulevaisuudessa, olettaen että kantokyky pysyy vakiona. Jos kantokyky yllättäen muuttuu, ongelmat voivat alkaa hetkessä.
Talouskasvu on tutkituista ilmiöistä ainoa, jolla ei ensisilmäyksellä näytä olevan ainakaan selkeää rajaa. Talouskasvu on seurausta tuottavuuden kasvusta, jonka ehkä hallitsevin osatekijä on teknologinen kehitys, jolle on vaikea kuvitella mitään rajoja. Kuitenkin tuottavuuden osatekijöistä luonnovarat ovat selvästi rajallinen resurssi, sillä kaikki luonnonvarat loppuvat maapallolta joskus.
joskus. Luonnovaroista tässä työssä käsiteltiin ainoastaan öljyä, jota voidaan pitää nykyisen maailmantalouden kannalta tärkeimpänä luonnonvarana. Talouskasvulla siis lienee luonnonvaroihin perustuva raja, mutta vaikka yhden luonnonvaran, esimerkiksi öljyn, saatavuus vaikeutuisi lähitulevaisuudessa, on sille kuitenkin olemassa vaihtoehtoja ainakin pitkällä tähtäimellä.
33 Talouskasvu ei siis pitkällä aikavälillä riipu täysin, yhdestä luonnonvarasta, vaikka siirtymävaiheessa taloudelle aiheutuisikin ongelmia. Lyhyemmällä aikavälillä varsinkin nykyisen maailmantalouden riippuvuus öljystä aiheuttaa suuria ongelmia öljyn ehtyessä. Koska talous perustuu pitkälti öljyyn eikä öljylle ole vielä realistista korvaajaa, talouskasvun lähitulevaisuus on hyvin heikko. Kuitenkaan ei voida sanoa, että öljyn ehtyminen lopettaa talouskasvun ikuisiksi ajoiksi.
Talouskasvulle on myös olemassa joitain uhkia, jotka nousevat esiin ainakin pitemmällä aikavälillä.
Väestörakenteen muutos ja huoltosuhteen heikkeneminen aiheuttaa suuria ongelmia lähes kaikissa kehittyneissä maissa. Kansantaloudet velkaantuvat kasvavalla vauhdilla, eikä joillain valtioilla ole lopulta muita mahdollisuuksia kuin jättää velka maksamatta tai devalvoida valuuttansa.
Maailmantalous on lisäksi finanssikriisin jäljiltä vielä hyvin heikossa kunnossa, ja on vaikea sanoa milloin se toipuu kunnolla. Kaikkia kriisin aiheuttamia vaikutuksia ja tappioita ei välttämättä ole vielä tunnustettu tai tunnistettu. Tämän takia on mahdollista vaikkakin ehkä epätodennäköistä, että uusi maailmantalouden kriisi alkaa minä päivänä hyvänsä.
Tarkastelluista ilmiöistä öljynkulutuksen kasvu on todennäköisin lähitulevaisuuden ongelmien aiheuttaja. Öljyntuotannon huippu ja hetki, jolloin kysyntä ylittää tarjonnan ajoittuu monen tahon mukaan alkavalle vuosikymmenelle. Vaikuttaa siltä, että öljy on tässä työssä käsitellyistä ongelmista akuutein. Öljyn saatavuuden heikentymisen vaikutukset riippuvat pitkälti siitä, tapahtuuko se nopeasti vai hitaasti, mikä puolestaan johtuu tuotantokapasiteetin kasvun taittumisen ja kysynnän kasvun jyrkkyyksistä. Jos kapasiteetin kasvun nopeus taittuu tasaisesti tai kapasiteetti jopa pienenee ja kysyntä kasvaa nopeasti, ero tarjonnan ja kysynnän välillä kasvaa nopeasti ja johtaa äkilliseen hinnannousuun, mistä aiheutuu suuria ongelmia maailmantaloudelle. Jos taas kysynnän ja tarjonnan ero kasvaa hitaasti, öljyn noussee maltillisesti pitemmän ajan kuluessa, mikä antaa taloudelle aikaa sopeutua öljyn niukkenemiseen.
Öljyn niukentuminen uhkaa talouden kasvua, joka voi olla jo itsessään hataralla pohjalla yllä mainituista syistä. Koska talous on laajalti riippuvainen öljystä ja siirtyminen muihin energialähteisiin tiettyjen alojen, muun muasssa kuljetuksen, kohdalla tulee olemaan hidasta, aiheuttaa öljyn hinnan nousu vähintäänkin pitkäkestoisen taantuman. Öljyn väheneminen voi toisaalta saada aikaan myös geopoliittisia jännitteitä ja sotilaallisia yhteenottoja, joilla voi olla laajoja vaikutuksia taloudelle ja väestölle. Myös ruuantuotanto todennäköisesti häiriintyy öljyn hinnan noustessa, mistä voi aiheutua ruokapulaa ja nälänhätää. Väestönkasvu ei itsessään tule
34 aiheuttamaan lähitulevaisuudessa ongelmia, mutta öljyn niukkuus voi epäsuorasti vaikuttaa väestönkasvun kestävyyteen. Jos on niin, että öljyn käyttö on nostanut maapallon kantokykyä ja maailman väkiluku on ylittänyt kantokyvyn, seurauksena on väkiluvun sopeutuminen alemmalle tasolle. Voidaan siis perustellusti sanoa, että öljynkulutuksen kasvu on tarkastelluista ilmiöistä se, joka selvimmin tulee aiheuttamaan ongelmia lähitulevaisuuden aikana.
6.2 Teknologian kehitys
Aiemmissa luvuissa todettiin, että teknologian rooli on hyvin merkittävä. Sen kehitys voi ratkaista monia ongelmia, muun muassa energiapulan ja ruokapulan, sekä ylläpitää tai kiihdyttää talouskasvua.
Teknologian kehityksen aliarviointi näyttää olevan yleinen virhelähde tulevaisuuden ennusteissa.
Malthusin erehtymisen osasyyksi voidaan katsoa se, ettei hän huomioinut teknologian kehitystä ollenkaan. Paul Erlich ennusti kirjassaan Population Bomb (1968) 70- ja 80-luvuille massiivista nälänhätää, jota ei koskaan tullut. Hänkin aliarvioi pahasti ruuantuotantoteknologian kehityksen.
Teknologian kehityksen arviointi on vaikeaa, mutta sen luonnetta voidaan ja on syytä arvioida, koska sen vaikutus tulevaisuuteen on ilmeinen.
Kaiken teknologian kehitystä on vaikeaa arvioida kvantitatiivisesti. Teknologian kehitystä voidaan kuitenkin approksimoida esimerkiksi Mooren lain perusteella. Mooren laki on Gordon E. Mooren tekemä havainto, jonka mukaan transistorien lukumäärä kaksinkertaistuu halvasti toteutettavissa mikropiireissä joka toinen vuosi. Kyseessä on siis eksponentiaalinen kasvu, jonka kasvunopeus on noin 41 % vuodessa. (Intel 2005)
Mooren lain perusteella teknologian kehitys on siis ainakin tietyillä tekniikan alueilla hyvin paljon nopeampaa kuin mikään edellisissä luvuissa tarkastelluista ilmiöistä. Tämän seikan huomioon ottaminen talouden, väestön ja energiantuotannon tulevaisuuden kehityksessä on haastavaa, ja samalla myös mahdollinen jatkotutkimuksen kohde. Asiaa tarkemmin tutkimatta voidaan joka tapauksessa sanoa, että teknologian kehityksen vaikutus on ilmeinen, ja se voi tuoda ratkaisun ongelmiin, jotka näyttävät tällä hetkellä mahdottomilta ratkaista.
35
7 Yhteenveto
Työssä tutkittiin eksponentiaalista kasvua ja kasvun rajoja, sekä lähitulevaisuuden haasteita.
Tutkimuksen pääpaino oli öljynkulutuksen, talouskasvun sekä väestönkasvun välisissä suhteissa ja niiden muutosten aiheuttamissa seurauksissa. Kaikilla kolmella tarkastellulla ilmiöllä on rajansa
Väestönkasvua rajaa maapallon kantokyky. On vaikea sanoa, onko kantokyky jo saavutettu vai ei.
Väestönkasvu on kuitenkin kahteen muuhun ilmiöön nähden hidasta, eikä se itsessään tule aiheuttamaan ongelmia seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kuitenkin öljyn niukkuudella voi olla negatiivisia vaikutuksia maailman väkilukuun.
Talouskasvua rajaa ainakin luonnonvarojen riittävyys. Finanssikriisistä toivuttuaan talous todennäköisesti jatkaisi kasvuaan ainakin seuraavat kymmenen vuotta ellei mikään ulkopuolinen tekijä vaikuttaisi siihen. talous on kuitenkin hyvin vahvasti sidoksissa öljyyn, ja öljyn saatavuuden mahdollinen heikkeneminen heikentää myös taloutta ja talouskasvua ja aiheuttaa vähintään pitkäkestoisen taantuman.
Öljynkulutuksen kasvua taas rajaa öljyntuotantokapasiteetti. Kapasiteetti taaas on riippuvainen olemassa olevasta öljystä. Lähteiden perusteella on todennäköistä, että öljyn tuotantohuippu saavutetaan seuraavan kymmenen vuoden aikana, mikä kysynnän edelleen kasvaessa johtaa öljyn hinnan kohoamiseen. Saatavuuden heikkenemisen ja hinnan nousun nopeudesta riippuu, kuinka vakavia seurauksia kysynnän ja tarjonnan erkaneminen aiheuttaa. Öljylle ei ole vielä olemassa varteenotettavaa korvaajaa, eikä öljyn niukkenemiselle voida enää tässä vaiheessa tehdä mitään.
Martenson ja Bartlett ovat siis oikeassa siinä, että lähitulevaisuus on todennäköisesti hyvin mielenkiintoista aikaa. Eksponentiaalinen kasvu tai mikä tahansa muukaan kasvu rajallisessa ympäristössä ei ole kestävää. Pitkällä aikavälillä muidenkin raaka-aineiden vähenemisestä ja myös väestönkasvusta aiheutunee suuria ongelmia, mutta lähitulevaisuudessa öljyn niukkuus on selkeästi eniten ongelmia aiheuttava tekijä.
36
Lähteet
Kirjat
Adams, R. A. 2010. Calculus : a complete course. Toronto, Pearson Canada Inc. 973 s.
Malthus, T.R. 1798. An essay on the principle of population. Lontoo.
Saatavissa: <http://www.econlib.org/library/Malthus/malPlongCover.html>
Mankiw, G. M. 2008. Principles of Economics. 5. painos. 872 s.
Mankiw, G. M. 2004. Principles of Economics. 3. painos. 848 s.
Simon, J. L. 1998. The ultimate resource 2. Princeton University Press, New Jersey. 652 s.
Pohjola, M. Pekkarinen, J. Sutela, P. 2006. Taloustiede. WSOY Oppimateriaalit Oy. 246 s.
Artikkelit
Bartlett, A. A. 2003. On exponential growth and half-lives: A comment on Bermingham.
Population and Environment. Vol. 25, Iss. 1.
Bartlett, A. A. 1993. The Arithmetic of Growth: Methods of Calculation. Population and Environment: A Journal of Interdiscliplinary Studies. Volume 14. Number 4.
Bartlett, A.A. 1993. Population and Environment: A Journal of Interdiscliplinary Studies. Volume 14. Number 4.
Galor, O., Weil, D. N. 2000. Population, Technology, and Growth: From Malthusian Stagnation to the Demographic Transition and Beyond. The American Economic Review. Vol. 90, No. 4.
