Ella Mikkonen
ASIAKKAAN TOIMIJUUDEN TUKEMINEN MONIALAISESSA YHTEISTYÖSSÄ
Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Pro gradu -tutkielma
Huhtikuu 2021
TIIVISTELMÄ
Ella Mikkonen: Asiakkaan toimijuuden tukeminen monialaisessa yhteistyössä – Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Pro gradu -tutkielma Tampereen yliopisto
Sosiaalityön maisteriohjelma Huhtikuu 2021
Tässä pro gradu -tutkielmassa keskitytään työikäisen asiakkaan toimijuuden elementteihin monialaisen yhteistyön kontekstissa. Tarkoituksena on selvittää työikäisen asiakkaan toimijuutta edistäviä ja heikentäviä tekijöitä. Tutkielmassa on lisäksi selvitetty, miten työikäisen asiakkaan toimijuutta voidaan tukea monialaisessa yhteistyössä.
Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena kvalitatiivisin menetelmin. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu käsitteistä toimijuuden eri elementit, työikäiset asiakkaat sosiaalipalveluissa ja monialainen yhteistyö. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä 20 tieteellisestä julkaisusta. Aineisto on analysoitu aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen.
Tutkielman tulosten perusteella asiakkaan toimijuuteen vaikuttavat monet eri tekijät. Monialaisen yhteistyöverkoston ja työntekijöiden halu vahvistaa asiakkaan toimijuutta on olennaisessa roolissa asiakkaan heikentyneen toimintakyvyn vahvistamiseksi. Asiakkaan toimijuutta edesauttavia ja tukevia tekijöitä ovat palveluiden oikea-aikaisuus, yhteiset pelisäännöt ja sitoutuminen sekä kohtaava vuorovaikutus. Tulosten perusteella asiakkaan toimijuutta heikentäviä ja haittaavia tekijöitä ovat asiakkaan ja monialaisen yhteistyöverkoston eriävät näkemykset, korostuneet valtasuhteet, palvelujärjestelmien joustamattomuus ja haasteet vuorovaikutuksessa.
Työikäisen asiakkaan toimijuutta voidaan tutkielmani tulosten perusteella tukea rajapintojen ylittämisellä, kiinnittämällä huomiota puheen merkitykseen, ottamalla asiakas tasavertaiseksi kumppaniksi monialaiseen yhteistyöverkostoon sekä palvelujärjestelmien muuttamisella toimijuutta edistävään suuntaan. Tutkielman aineistossa korostuivat asiakkaan rooli ja häneen kohdistuvat ennakkokäsitykset ja odotukset. Asiakkaan positio näyttäytyy merkittävänä suhteessa muihin yhteistyöverkoston toimijoihin. Asiakkaan sen hetkinen tilanne ja palveluiden tarve vaikuttavat monialaisen yhteistyöverkoston ajatuksiin asiakkaasta, ja hänen kyvystään olla tasa-arvoisena kumppanina jaetussa päätöksenteossa.
Avainsanat: aikuissosiaalityö, asiakkaan toimijuus, osallisuus, monialainen yhteistyö Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.
ABSTRACT
Ella Mikkonen: Supporting client´s agency in interprofessional teamwork – Literature review Master´s Thesis
Tampere University
Master´s programme in Social Work April 2021
In this master's thesis the main focus is on the elements of the working-age client's agency in the context of interprofessional teamwork. There are clear factors that increase or weaken the agency of a working-age client. This thesis focuses also to define how an interprofessional team can increase working-age client´s agency.
This study is a qualitative research that has been conducted as a literature review using databased content analysis. The theoretical framework consists concepts of different elements of agency, working-age client in social services and interprofessional team. The data consists of a total of 20 scientific publications. The data has been analyzed using databased content analysis.
The data shows that there are many different factors that affect client`s agency. The
interprofessional team and its’ workers have a big influence on increasing client´s capability to act.
Elements that increase and support the client´s agency includes right services at the right time, agreed rules and commitments between client and interprofessional team and encountering interaction. The data shows that elements that weaken client´s agency are different views between client and interprofessional team, emphasized power relations, inflexibility of service systems and the challenge in interaction.
The data shows, that the interprofessional team can increase the working-age client´s agency by crossing boundaries between different services, paying attention to the importance of speech, taking the client as an equal partner in shared agency and changing service systems towards increasing client´s agency. The data of this master´s thesis emphasizes the role, preconception and expectations of the working-age client. The client`s position appears to be significant when talking about relations with interprofessional team. The client´s situation and need of services affects on the workers thoughts about the client and his/her ability to be an equal actor as a member of the interprofessional team.
Keywords: client´s agency, shared agency, interprofessional team, social work
The originality of this thesis has been checked using the Turnitin Originality Check service.
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 1
2 TEORIATAUSTA ... 3
2.1 Toimijuuden eri elementit ... 3
2.2 Työikäiset asiakkaat sosiaalipalveluissa... 9
2.3 Monialainen yhteistyö ... 12
3 TUTKIELMAN TOTEUTTAMINEN ... 15
3.1 Tavoitteet ja tutkimuskysymykset ... 15
3.2 Kirjallisuuskatsaus tutkimusmenetelmänä ... 16
3.3 Aineiston hankinta ja valitut tutkimukset ... 18
3.4 Analyysi ... 31
3.5 Eettiset kysymykset ja luotettavuus kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa ... 35
4 ASIAKKAAN TOIMIJUUS MONIALAISESSA YHTEISTYÖSSÄ ... 37
4.1 Asiakkaan rooli ja häneen kohdistuvat odotukset ... 37
4.2 Työikäisen asiakkaan toimijuutta edistävät tekijät ... 39
4.3 Työikäisen asiakkaan toimijuutta heikentävät tekijät ... 43
4.4 Monialainen yhteistyöverkosto tukemassa työikäisen asiakkaan toimijuutta .. 49
5 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 59
LÄHTEET ... 65
LIITTEET ... 71
Taulukot
Taulukko 1. Tiedonhaku Andor, 20.
Taulukko 2. Tiedonhaku Finna.fi, 21.
Taulukko 3. Tiedonhaku Google Scholar, 21.
Taulukko 4. Esimerkki toteutetusta aineistolähtöisestä sisällönanalyysista, 34.
Kuviot
Kuvio 1. Asiakkaan rooli ja häneen kohdistuvat odotukset suhteessa tutkimuskysymyksiin, 63.
Liitteet
Liite 1: Aineiston julkaisut, 71.
1 JOHDANTO
Tässä tutkielmassa keskitytään asiakkaan toimijuuden elementteihin monialaisen yhteistyön kontekstissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät edistävät tai heikentävät asiakkaan toimijuutta ja samalla vastata kysymykseen miten työikäisten asiakkaiden toimijuutta voidaan tukea ja edesauttaa monialaisen yhteistyön verkostoissa. Kiinnostus aihetta kohtaan on noussut käytännön työstäni sosiaalityöntekijänä aikuissosiaalityössä. Oman työkokemukseni perusteella asiakas jää usein monialaisissa yhteistyöverkostoissa sivurooliin ja niin sanotusti katoaa eri asiantuntijoiden mielipiteiden varjoon.
Sosiaali- ja terveyspalveluissa eletään jatkuvassa muutoksessa ja palveluissa olevan asiakkaan rooli on vuosien saatossa muuttanut muotoaan kohteesta aktiiviseksi toimijaksi. Asiakas halutaan nähdä oman elämänsä asiantuntijana ja tasavertaisena toimijana. (Romakkaniemi & Kilpeläinen 2017, 244.) Palveluita on vuosien saatossa pyritty kehittämään asiakaslähtöisiksi ja niissä pyritään mahdollistamaan asiakkaan osallisuus. Tänä päivänä asiakas tulee ottaa mukaan kehittämään palveluita ja näin tukea asiakasta kohti aktiivista kansalaisuutta.
(Laitinen & Niskala 2017, 12–13; Raitakari, Saario, Juhila & Günther 2015, 36.)
Monialaisesta yhteistyöstä puhutaan sosiaali- ja terveysalalla paljon, ja sen merkittävyydestä vallitsee nykytutkimuksessa konsensus (esim. Kvarnstörm 2011, 9; Soklaridis, Romano, Fung, Martimianakis, Sargeant, Chambers, Wiljer & Silver, Ivan 2017, 122; Niskala, Kairala & Pohjola 2017, 7–8; Miettinen, Romakkaniemi &
Laitinen 2017, 21–22; Raitakari, Räsänen, Kostiainen & Juhila 2019, 12–15;
Raitakari, Ranta & Saario 2021). Monialaisen yhteistyön tavoitteena on poistaa päällekkäisen työn tekeminen eri palveluissa samaan aikaan, koota asiantuntijatieto yhteen, sekä muodostaa mahdollisimman hyvä kokonaiskuva asiakkaan tilanteesta eri palveluprosessin vaiheissa (Laitinen, Kemppainen, Lakkala, Kauppi, Veikanmaa, Välimaa & Turunen 2018, 4; Mönkkönen, Kekoni & Pehkonen 2019b).
Monialaisen yhteistyön merkitys korostuu erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden kohdalla, jotka ovat yhteiskunnan haavoittuvimmassa asemassa olevia (Mönkkönen, Kekoni, Jaakola, Profiam Sosiaalipalvelut Oy:n henkilöstö &
Pehkonen 2019a, 142).
Sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaalle ja palveluiden käyttäjälle toimijuus, osallisuus ja monialainen yhteistyö eivät ole itsestään selviä käsitteitä. Omassa työssäni aikuissosiaalityössä olen huomannut, että asiakkaat usein hämmentyvät, kun heiltä kysytään tarkemmin omia ajatuksia ja toiveita. Asiakkaat jäävät miettimään mikä olisi niin sanottu oikea vastaus, jonka työntekijä haluaa tilanteessa kuulla. Olen myös huomannut, että pirstaleisessa palvelujärjestelmässä monialainen yhteistyö on usein yksittäisen työntekijän vastuulla. Työn rajaaminen ja asiakkaiden palveluista pois työntäminen on yleistä ja vastuun väistämistä tapahtuu kaikissa palveluissa (Grell, Blom, & Ahmadi 2020, 364).
Tutkielmassani haluan nostaa esiin asiakkaan toimijuutta edistäviä ja heikentäviä tekijöitä, jotta käytännön sosiaalityössä monialaisen yhteistyön mahdollisuudet nähtäisiin enemmänkin asiakkaan näkökulmasta. Tutkielmani on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto koostuu yhteensä 20 tutkimuksesta ja artikkelista.
Haasteena kirjallisuuskatsauksen tekemiselle oli sopivan aineiston löytyminen, koska asiakkaan toimijuutta ja monialaista yhteistyötä on tutkittu runsaasti, mutta useimmiten toisistaan irrallisina. Tutkielman tarkoituksena on vastata omalta osaltaan tutkimustarpeeseen yhdistämällä toimijuus monialaisen yhteistyön kontekstiin.
Tämän raportin alussa esittelen tutkielman teoriataustan ja toisistaan irrallaan olevat pääkäsitteet: toimijuus ja monialainen yhteistyö. Olen rajannut tutkielman ja hankkimani aineiston koskemaan sosiaalipalveluiden aikuisia, työikäisiä asiakkaita, joten luvussa avaan tarkemmin työikäisen asiakkaan määritelmää. Kolmas luku keskittyy tutkielman toteuttamiseen prosessina sekä tutkielmaani valitseman aineiston esittelyyn. Neljäs luku pitää sisällään tutkielman tulokset, ja viides ja viimeinen varsinainen luku on tutkielmani yhteenveto, johon olen kirjoittanut tutkielmani johtopäätökset.
2 TEORIATAUSTA
Tutkielman teoreettinen viitekehys nojaa vahvasti sosiaalityön käytäntöihin ja käsitteisiin. Tässä luvussa esittelen tutkielmalle olennaiset käsitteet: toimijuuteen liitettävät eri elementit, työikäiset asiakkaat sosiaalipalveluissa sekä käyttämäni termi monialainen yhteistyö. Ensimmäinen alaluku avaa toimijuuden monimuotoisuutta ja siihen liitettävien osallisuuden, vallan ja voimaantumisen käsitteitä. Toimijuuden lisäksi täsmennän, keitä tarkoitan työikäisillä asiakkailla, sekä avaan tarkemmin monialaisen yhteistyön määritelmää.
2.1 Toimijuuden eri elementit
Toimijuuden käsitettä on avattu yhteiskuntatieteissä monin eri painotuksin. Tässä tutkielmassa keskityn avaamaan käsitettä yksilön, sekä suhteellisen ja jaetun toimijuuden näkökulmista. Yksilönäkökulma keskittyy henkilön omaan henkilökohtaiseen toimijuuteen, kun taas suhteellinen ja jaettu toimijuus liittyvät vahvasti yhteiseen toimijuuteen henkilön ja muiden tilanteessa olevien välillä, esimerkiksi monialaisessa yhteistyöverkostossa.
Käsitteenä toimijuus
Toimijuudesta puhutaan eri tieteenaloilla erilaisilla painotuksilla, mutta yhdistävänä tekijänä on yksilö, joka voi tehdä elämässään valintoja (Hokkanen 2014, 57). Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (8§) määrittelee asiakkaan osallistumista palveluiden suunnitteluun ja toteuttamiseen muun muassa näin:
Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan.
…
Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen.
(Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000.)
Toimijuus on käsite, joka kuvaa todellista asiakasosallisuutta. Toimijuutta on tutkittu yhteiskuntatieteissä viimeisen kymmenen vuoden aikana runsaasti. Haasteen yhtenäisen kuvan luomiselle asettavat tutkijoiden erilaiset painotukset toimijuudesta
ja moninainen termistö. Toimijuus ymmärretään henkilön toimintana suhteessa erilaisiin tilanteisiin, ympäristöihin ja rakenteisiin. Ihminen rakentaa omaa elämäänsä suhteessa sosiaalisiin suhteisiin, niiden tarjoamiin mahdollisuuksiin ja rajoihin. (Tuusa, Seppänen-Järvelä, Henriksson, Juvonen-Posti, Pesonen, Syrjä &
Savinainen 2018 129.) Aktiivinen kansalaisuus on toimijuutta. Lainsäädäntö korostaa henkilön aktiivisen osallistumisen merkitystä, sekä kunnioitusta henkilön autonomiaa ja koskemattomuutta kohtaan. Yhteiskuntaan kuuluvilla henkilöillä on oikeuksia ja velvollisuuksia toimia. Aktiivinen kansalaisuus on tavoite, johon yhteiskunnan jäseniä tulee kannustaa, jotta he ottavat vastuuta ja osallistuvat yhteisöllisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin. Toimijuuteen aktiivisen kansalaisuuden merkityksessä kuuluu henkilön vastuu omasta hyvinvoinnistaan. (Kvarnström 2011, 9–10, 18; Närhi, Kokkonen & Matthies 2017, 116–117.)
Toimijuus määrittyy sosiaalisesti ja vuorovaikutuksessa. Toimijuutta voi olla olemassa ainoastaan silloin, kun henkilöllä on aidosti mahdollisuus valita eri vaihtoehtojen välillä tai toimia toisin. Toimijuus edellyttää vaihtoehtoja, tavoitteita ja motivaatiota ja siihen vaikuttavat aika, paikka ja rakenteet. Toimijuus näyttäytyy päätöksenteon prosessissa ja vuorovaikutuksessa: mahdollistamalla muutoksen, toimijuus muokkaa tilanteessa mukana olevia ja ympäristöä. (Hokkanen 2012, 120;
Romakkaniemi & Kilpeläinen 2017, 247, 263.) Toimijuuteen vaikuttavat nykyisen hetken ja siihen orientoitumisen lisäksi yksilön menneisyys ja sen tuottamat tavat, tieto ja kokemukset. Menneisyydessä tapahtuneet tilanteet ja suhteet voivat kasvattaa yksilön kapasiteettia ymmärtää, että aina on vaihtoehtoisia toimintamalleja tilanteissa toimimiselle tai vastaavasti vaikeuttaa sitä. Menneisyys vaikuttaa siihen, miten yksilö kokee mahdollisuutensa vaikuttaa esimerkiksi palveluita tai elämäntapoja koskeviin päätöksiin. (Ranta 2020, 65–66.)
Toimijuuden eri näkökulmat
Olen valinnut tutkielmaani kolme toimijuuden eri näkökulmaa: yksilön toimijuuden, suhteellisen toimijuuden ja jaetun toimijuuden. Yksilön toimijuudella tarkoitetaan yksittäisen henkilön kykyä toimia tavalla, jolla on vaikutusta hänen omaan elämäänsä ja mahdollisuutta päätösten tekemiseen. Suhteellinen ja jaettu toimijuus taas kuvaavat hyvin monialaisessa yhteistyössä mahdollistuvaa toimijuutta.
Yksilön toimijuus muotoutuu oikeuksista, osallisuudesta, kyvystä toimia, itsemääräämisoikeudesta sekä muutoksesta palveluiden käyttäjästä niiden suunnittelijaksi ja kehittäjäksi. Yksilön toimijuus on etukäteen pohdittua, tavoitteellista ja reflektoitua toimintaa, jossa henkilöllä on selkeät tavoitteet ja toimintasuunnitelma tavoitteiden saavuttamiseksi. Henkilö kykenee tekemään tietoisia valintoja ja arvioi lopputulosta rationaalisesti. Yksilön toimijuuteen sisältyy sosiaalinen ulottuvuus, missä toimijuus ja kansalaisuus voivat näyttäytyä poliittisen toiminnan kohteena. (Kvarnström 2011, 18, 19; Romakkaniemi & Järvikoski 2012, 383.) Toimijuutta tarkastellaan yleensä arvoulottuvuuden mukaan ja miten vahvaa toimijuus on. Henkilö, jonka toimijuus näyttäytyy hyvänä ja vahvana, tekee aktiivisesti ja rationaalisesti valintoja elämässään, tiedostaa samaan aikaan eri vaihtoehtoja ja niiden seurauksia. Arvoulottuvuudessa vastakohtana vahvalle, toimijuus nähdään heikkona ja pienenä. Heikko tai vähäinen toimijuus voi kuitenkin näyttäytyä henkilölle itselleen vahvana. (Hokkanen 2014, 57, 59.)
Suhteellinen toimijuus pitää sisällään käsityksen suhteellisesta itsemääräämisoikeudesta, joka kuvastaa henkilön kykyä tehdä päätöksiä erilaisissa suhteissa ja sosiaalisissa tilanteissa (Ranta 2020, 66). Ajankohtaisten tutkimusten, kuten esimerkiksi Hokkasen (2014, 58–59), Juhilan, Rannan, Raitakarin ja Banksin (2020, 3–4) sekä Rannan (2020, 65–66), mukaan henkilön valintoihin ja päätöksiin vaikuttavat aina häntä ympäröivät sosiaaliset suhteet ja näiden välinen vuorovaikutus. Nämä nykyiset ja menneet suhteet voivat joko heikentää tai vahvistaa yksilön kykyä käyttää ja kehittää autonomista päätöksentekokykyä.
Suhteet voivat olla hyvin erilaisia ja ne vaikuttavat yksilön toimijuuden rakentumiseen eri tilanteissa, joissa se voi olla joko vahvempaa tai rajoittunutta.
Asiakkaan toimijuus on aina jollain tavalla rajoittunutta, koska se on linkittynyt eri suhteisiin, jotka vaikuttavat siihen toimiiko yksilö passiivisena vai aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä. (Pehkonen, Martikainen, Kinni & Mönkkönen 2019, 99–
100; Ranta 2020, 66; Åkerbland & Haapakoski 2020, 222–223.)
Kolmas ulottuvuus on jaettu toimijuus, jossa yhdistyvät asiakkaan ja työntekijän kokemustieto ja asiantuntijuus. Jaetun ja yhteisen toimijuuden nähdään edistävän asiakkaan yksilöllistä toimijuutta. Jaettu toimijuus edellyttää asiakkaan kuulluksi tulemista, molempien osapuolien sitoutumista, yhteistä vastuuta ja päätöksentekoa
sekä riittävää tukea. Jaetun toimijuuden tavoitteena on asiakkaan hyvinvoinnin ja henkilökohtaisen toimijuuden vahvistuminen. (Åkerblad & Haapakoski 2020, 221, 222–223.) Jaettu toimijuus kuvastaa vuorovaikutusta asiakkaan ja eri viranomaisten ja palveluiden välillä, yhteisesti laadittuja tavoitteita ja yhteistä ymmärrystä siitä miten tavoitteisiin päästään (Romakkaniemi & Järvikoski 2012, 383–384; Väyrynen
& Lindh 2017, 407). Jaettu toimijuus ja yhteistoiminta tarkoittavat asiantuntijoiden, organisaatioiden ja asiakkaiden yhdessä tekemistä ja toimintaa. Tämä toiminta on tavoitteellista ja prosessimaista, ja se sisältää erilaisia vaiheita. Yhteistoiminnassa korostetaan vastavuoroista vuorovaikutusta ja kumppanuutta koko prosessin ajan.
(Tuusa ym. 2018 130–131, 133.) Jaettu toimijuus liitetään vahvasti palveluprosessien suunnitteluun ja kehittämiseen, joista esimerkkeinä voidaan mainita kehittäjäasiakkuus ja asiakasraadit (Laitinen & Niskala 2017, 12–13).
Osallisuus ja voimaantuminen
Osallisuus (involvement) on olennainen toimijuuteen liittyvä elementti ja sosiaalityössä sen katsotaan tarkoittavan pyrkimystä ja tavoitetta vaikuttaa johonkin. Osallisuus on toimintana syvempää, kuin osallistuminen (participation).
Osallisuuteen liitetään ajatus sitoutumisesta ja todellisesta osallistumisesta asioista päättämiseen pelkän mielipiteen sanomisen sijaan. Asiakkaan vastuun ottaminen ja vastuullisten päätösten tekeminen nähdään osana osallisuutta. (Laitinen & Niskala 2017, 13; Pehkonen ym. 2019, 92; Juhila ym. 2020, 2.)
Asiakasosallisuus kuvastaa asiakkaan kokemusta omasta osallisuudestaan, kun taas asiakaslähtöisyys on palveluiden tarjoajien ja organisaatioiden määrittelemä tavoite sosiaali- ja terveyspalveluille. Osallisuus on kiinnittymistä ja mahdollisuutta vaikuttaa, osallistua ja toimia yksilönä, osana yhteisöä ja aktiivisena kansalaisena yhteiskunnassa. Osallisuuden kokemus määrittyy sen mukaan, miten henkilö kokee oman asemansa maailmassa. Osallisuuden vastakohtana voidaan pitää osattomuutta. Asiakas voi kokea osattomuutta sosiaalisista suhteista, lisäksi esimerkiksi pitkäaikainen työttömyys ja riippuvuus sosiaalietuisuuksista lisäävät kokemusta osattomuudesta ja heikentävät asiakkaan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä. (Närhi ym. 2017, 115–116, 118–119.)
Osallisuutta pidetään osana ihmisoikeuksia ja se on sosiaalipalveluissa tunnustettu arvo ja tavoite. Sen toteutumisessa on kuitenkin edelleen puutteita. Asiakkailla itsellään on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa työllistymiseen, taloudellisen tilanteen paranemiseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen. Osallisuus on yksilötasolla aina tavoittelemisen arvoinen asia ja hyvinvointia lisäävä tekijä. Yhteiskuntatasolla ja rakenteellisen sosiaalityön näkökulmasta osallisuuden tarkoituksena on nostaa esiin eri ilmiöitä, joita pyritään ratkaisemaan eri keinoin, esimerkiksi luomalla uusia palveluita. (Närhi ym. 2017, 118; Juhila, Raitakari ja Hansen Löfstrand 2017b, 36;
Pehkonen ym. 2019, 90–91.)
Osallisuus nähdään tärkeänä osana asiakkaan vastuullisuutta. Sosiaalityössä on tärkeää korostaa asiakkaan oikeutta osallisuuteen rohkaisemalla ja mahdollistamalla osallistuminen omista asioista päättämiseen. Asia ei kuitenkaan aina ole yksikertainen sosiaali- ja terveyspalveluissa, joissa asiakkailla voi olla hyvin moninaisia haasteita. Asiakkaan osallisuuteen voivat vaikuttaa yhteiskunnan luoman paineen ja ulkopuolelle jättämisen lisäksi asiakkaan yleinen toimintakyky (ahdistus, väsymys, voimattomuus, pelko), köyhyys, työttömyys tai päihteettömän sosiaalisen verkoston puute. Asiakkaan osallisuus tulisi nähdä moniportaisena ja pitäisi tunnistaa, että tapoja osallistua ja olla osallisena on monia. Asiakkaalla on oikeus tehdä valintoja ja nämä valinnat tulisi aina nähdä osallisuutena. Asiakkaalla on myös aina oikeus kieltäytyä osallistumasta ja olemasta aktiivinen. Valinnan ja päätöksenteon mahdollisuudet ovat asiakkaalle usein rajoitetut ja paljolti ennalta määritellyt. (Juhila, Raitakari & Hall 2017a, 36–37; Raitakari & Permin Berger 2017, 122–124; Ranta, Raitakari & Juhila 2017, 166; Miettinen ym. 2017, 31–32; Juhila ym. 2020, 2.)
Englanninkielinen käsite empowerment pitää sisällään toimijuuteen ja osallisuuteen liitettävät voimaantumisen ja valtaistumisen käsitteet. Voimaantuminen määritellään samaan aikaan prosessiksi sekä päämääräksi. Sosiaalityön tarkoituksena on edistää palveluiden käyttäjien tilannetta parempaan, tukea asiakasta voimaantumisessa ja omien voimavarojensa kasvattamisessa. Voimaantuminen ja valtaistuminen liitetään henkilön yksilölliseen kokemukseen ja tietoisuuden kasvattamiseen. Ne korostavat hallinnan ja pysyvyydenkokemusta sekä toimijuuden vahvistumista. (Hokkanen 2012, 120; 2014, 21, 43–44.)
Kvarnström (2011, 16) korostaa väitöskirjassaan osallisuuden ja voimaantumisen riippuvuutta toisistaan. Vallalla on käsitys, että henkilön tulee olla ensin voimaantunut, jotta hän voi aidosti olla osallinen. Samaan aikaan kuitenkin aito osallisuus mahdollistaa ja lisää henkilön voimaantumista. Kvarnströmin (2011, 20) ja Juhilan ym. (2017b, 37–38) mukaan voimaantuminen toteutuu silloin, kun henkilö alkaa käyttämään valtaa saavuttaakseen itse määrittelemänsä tavoitteet, joiden myötä oma kokonaisvaltainen hyvinvointi lisääntyy. Voimaantuminen kuvaa sitä, miten henkilöstä tulee vahvempi ja itsevarmempi, varsinkin ottaessaan vastuuta omaan elämäänsä liittyvistä päätöksistä. Voimaantumisen kokemusta tarvitsevat erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt, jotka ovat moninaisten ongelmien vuoksi syrjäytymisen vaarassa ja joilla ei välttämättä ole vaikutusvaltaa omassa elämässään. Voimaantumista voidaan tukea rohkaisemalla haavoittuvassa asemassa olevia saamaan valtaa ja äänensä kuuluviin.
Valta haastamassa asiakkaan toimijuutta
Toimijuuteen liittyvät valta ja sen rakenteet määrittelevät asiakkaan ja työntekijän roolien lisäksi asiakkaalle mahdolliset palvelut. Asiakkaan ja työntekijän väliseen suhteeseen liittyy aina oikeuksia ja velvollisuuksia, ja ne usein määrittyvät roolien ja työntekijän edustaman instituution mukaan. Asiakkaan oikeuksia ovat tuen, palveluiden ja sosiaalietuisuuksien saaminen, kun taas velvollisuuksia ovat rehellisyys ja annettujen ohjeiden mukaan toimiminen. Työntekijän velvollisuutena ja oikeutena on toimia edustamansa organisaation käytäntöjen ja rutiinien mukaisesti. (Jokinen 2018, 140.)
Vaikka asiakkaalla ja työntekijällä on mahdollisuus käyttää valtaa, niin työntekijän asema on aina erilainen kuin asiakkaan. Sosiaalityössä tuki ja kontrolli ovat usein yhtä suuressa roolissa. Työntekijällä on määrittelyvaltaa, ja sen lisäksi hän voi joko myöntää tai evätä palveluita, esimerkiksi toimeentulotuen ja kuntouttavan työtoiminnan, tai tehdä päätöksen lapsen huostaanotosta. Sosiaalityöntekijän ja asiakkaan tapaamiseen liittyy tietty struktuuri, joka määrittelee mistä asioista tapaamisella puhutaan, miten roolit tapaamisessa jakautuvat ja mitä palveluita asiakkaan on mahdollista saada. Valta voi olla hyödyllistä ja välttämätöntä, mutta samalla se toimii rajoittavana tekijänä ja voi aiheuttaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Asiakas ei useinkaan voi tehdä mitä haluaa, vaan hänen tulee valita niistä
vaihtoehdoista, joita hänelle tarjotaan. (Niemi 2017, 31; Jokinen 2018, 141, 143;
Pehkonen 2019, 99.)
Toimintavalta ja sen käyttäminen ovat sosiaalityön ytimessä. Valtaa käytetään tilanteen muuttamiseksi silloin, kun tavoitellaan muutosta. Asiakkaan toimijuutta tukeva vallankäyttö on tavoiteltavaa. Positiivinen vallankäyttö poistaa asiakkaan toimijuutta haittaavia tekijöitä ja mahdollistaa työskentelyn asiakkaan tarvitsemalla tavalla, tarvittaessa joustamalla tietyissä institutionaalisissa säännöissä.
Vuorovaikutukseen kietoutunut valta on asiakkaan ja työntekijän välillä epäsymmetrinen, mutta se voi toimia rajoittavuuden sijaan myös positiivisen muutoksen käynnistäjänä ja vahvistaa asiakkaan identiteettiä. (Niemi 2017, 38–39;
Hokkanen 2017, 64–65.)
Yksilöllisyys ja todellinen valinnan mahdollisuus palveluissa liittyvät olennaisesti asiakkaan toimijuuteen, osallisuuteen ja valtaan päättää asioista. Yksilöllisyys korostaa asiakkaan mahdollisuutta valita ja räätälöidä itse itselleen sopivat palvelut.
Toteutuakseen todellinen valinnan mahdollisuus edellyttää laajaa palvelukenttää vastaamaan hyvinkin erilaisiin tuen tarpeisiin, jotta asiakas voisi tosiasiallisesti valita eri palveluiden välillä ja omilla ehdoillaan sen, mistä kokee hyötyvänsä eniten.
Asiakkaan osallisuudelle olennainen todellinen valinnan mahdollisuus palveluissa edellyttää riittävästi tietoa palveluista, joihin hänelle on oikeus. Asiakkaan mahdollisuus valita pitää sisällään riskin siitä osaako hän tehdä oikean päätöksen yhteiskunnan näkökulmasta. Todellinen valinnan mahdollisuus on kuitenkin ainut tapa, jolla asiakas saa oman äänensä kuuluviin. Yksilöllisyys ja todellinen valinnan mahdollisuus korostavat henkilön omaa osallisuutta ja kykeneväisyyttä tehdä valintoja palvelujärjestelmien viidakossa. On hyvä muistaa, että osallisuutta ja osallistumista on myös se, jos asiakas kieltäytyy tarjotuista palveluista. (Juhila, Hall, Günther, Raitakari & Saario 2015, 612–614; Juhila ym. 2017b, 39–41; Juhila ym.
2020, 3.)
2.2 Työikäiset asiakkaat sosiaalipalveluissa
Sosiaalipalveluissa asiakkaat kategorisoidaan eri palveluihin kuuluviksi tiettyjen kriteerien mukaan (esim. asuinkunta, ikä, palveluiden tarve). Aikuisten asiakkaiden
parissa tehtävällä sosiaalityöllä tarkoitetaan yleensä kuntien sosiaalitoimistoissa tehtävää sosiaalityötä, joka keskittyy 18–64-vuotiaisiin henkilöihin. Aikuisten palveluista puhuttaessa voidaan käyttää käsitettä työikäisten palvelut, jolla palvelu rajataan erilleen lastensuojelusta ja eläkeikäisten ikääntyneiden palveluista (gerontologisesta sosiaalityö). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen luokituksessa käytetään termiä työikäisten palvelut. (Karjalainen, Metteri & Strömberg-Jakka 2019, 17–18.)
Sosiaalihuoltolaki määrittelee, millaista sosiaaliohjausta tai sosiaalityötä kuntien tulee mahdollistaa aikuisille henkilöille, jotka syystä tai toisesta ovat tuen tarpeessa.
Sosiaalityö voidaan määritellä toiminnaksi, jolla vahvistetaan hyvinvointia ja siihen liittyviä olosuhteita, niin yksilö- kuin yhteisötasolla. Sosiaalityö on kokonaisvaltaista muutostyötä, jolla tuetaan yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen selviytymistä tilannearviointeja ja ratkaisuprosesseja tekemällä. (Laitinen & Niskala 2017, 9–10.) Toimijuuteen kytkeytyy vahvasti tulevaisuusorientaatio, joka sosiaalipalveluissa tarkoittaa suunnitelmallista ja tavoitteellista sosiaalityötä. Tavoitteellinen ja suunnitelmallinen sosiaalityö perustuu yhdessä laadittuun suunnitelmaan ja sen noudattamiseen. (Åkerbland & Haapakoski 2020, 231; Romakkaniemi & Järvikoski 2012, 391.)
Sosiaalityön tarkoituksena on edistää palveluiden käyttäjien tilannetta kohti parempaa ja vahvistaa asiakasosallisuutta mahdollistamalla muutoksen tekeminen (Hokkanen 2012, 120). Tuen tarve voi olla lyhyt kestoista ja liittyä esimerkiksi työllistymistoimenpiteisiin tai taloudelliseen tukeen. Tuen tarve voi johtua äkillisestä kriisitilanteesta, tai sitten erilaiset elämänhallinnan ongelmat ovat kasaantuneet jo pidemmän aikaa. Aikuissosiaalityön, mielenterveys- ja päihdepalveluiden työikäiset asiakkaat ovat usein niitä, jotka ovat yhteiskunnassa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ja erityistä tukea tarvitsevia asiakkaita. Sosiaalityöllä on erityinen vastuu yhteiskunnan haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten auttamisesta.
(Juhila ym. 2017a, 19–22, 27; Raitakari & Permin Berger 2017, 106–107;
Karjalainen ym. 2019, 23.)
Asiakaspolkua työikäisten sosiaalipalveluissa ohjaavat tietyt prosessit, kuten palvelutarpeen arviointi, asiakassuunnitelma, ja päätöksen tekeminen
sosiaaliohjauksen tai -työn palvelun aloittamisesta. Palvelutarpeen arviointi voidaan tehdä joko asiakkaan omasta yhteydenotosta tai toiveesta, tai jos henkilöstä on tehty sosiaalihuoltolain mukainen huoli-ilmoitus. Palvelutarpeen arviointi on tarkoitettu lisäämään asiakkaan osallisuutta jo prosessin alkuvaiheessa, ja samalla pyritään määrittelemään varsinaisen tuen tarpeen lisäksi mahdollisen erityisen tuen tarve. Sosiaalihuoltolain 35§:n mukaan erityisen tuen tarpeessa on henkilö, jolla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja kognitiivisen tai psyykkisen vamman tai sairauden, päihteiden ongelmakäytön, usean yhtäaikaisen tuen tarpeen tai muun vastaavan syyn vuoksi. Erityisen tuen tarpeen määrittely käytännön sosiaalityössä koetaan usein haastavana. Terminä se koetaan leimaavana, ja se alleviivaa asiakkaan omassa elämässään kokemia haasteita. (Grell ym. 2020, 357; Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.)
Sosiaalityöntekijän asiakas on usein henkilö, jolla on useita samanaikaisia tuen tarpeita liittyen mielenterveysongelmiin, päihdeongelmiin, köyhyyteen ja taloudelliseen tukeen, pitkäaikaiseen työttömyyteen, vankeustaustaan ja/tai perheessä olevaan lastensuojelun asiakkuuteen. Edellä mainitut tekijät näkyvät monesti aikuissosiaalityössä ylisukupolvisina ilmiöinä. Erityistä tukea tarvitsevalla asiakkaalla on usein heikentynyt toimintakyky, joka lisää haavoittuvuutta palvelujärjestelmissä ja yhteiskunnassa. Erityistä tukea tarvitseva asiakas kohtaa usein haasteita tarvitsemansa hoidon tai palvelun saamiseksi. (Juhila ym. 2017a, 19–22, 27; Raitakari & Permin Berger 2017, 106–107; Grell ym. 2020, 357; Raitakari ym. 2021, 4.)
Monialainen yhteistyö hakee vielä muotoaan työikäisten kanssa tehtävässä sosiaalityössä, vaikka se nähdäänkin asiakkaan tilannetta hyödyttävänä.
Monialainen työskentely synnyttää kollektiivista asiantuntijuutta, joka voi auttaa aikuissosiaalityön asiakkaita heidän ongelmiensa ratkaisemisessa. (Alho 2021, 67.) Erityistä tukea tarvitsevilla asiakkailla realististen tavoitteiden luominen ja asiakassuunnitelmaan sitoutuminen voi olla haastavaa moniongelmaisuuden ja vähentyneiden voimavarojen vuoksi (Romakkaniemi & Järvikoski 2012, 391).
Sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään pääsääntöisesti omissa erillisissä yksiköissä, kuten julkinen terveydenhuolto, mielenterveys- ja päihdepalvelut, perheiden sosiaalityö, aikuissosiaalityö ja lastensuojelu. Erityistä tukea tarvitseva
asiakas jää helposti näiden eri toimijoiden väliin tai jopa palveluiden ulkopuolelle.
(Grell ym. 2020, 357, 364.) Asiakkaiden moniongelmaisuus synnyttää usein moniasiakkuutta ja päällekkäistä työntekoa eri toimijoiden välillä. Lisäksi pirstaleisessa palvelujärjestelmässä on riskinä se, että kukaan toimijoista ei kanna päävastuuta asiakkaan asioista. (Alho 2021, 66.) Monialaisen yhteistyön tavoitteena on poistaa viranomaisten päällekkäistä työtä, ymmärtää paremmin asiakkaan erilaisia tuen tarpeita sekä selkiyttää eri viranomaisten roolia pirstaleisessa palvelujärjestelmässä (Kekoni, Mönkkönen, Hujala, Laulainen & Hirvonen 2019, 38).
Työikäisten parissa tehtävä sosiaalityö sisältää paljon korjaavia toimenpiteitä tilanteissa, joissa ensisijainen etuus- ja palvelujärjestelmä ei ole onnistunut auttamaan henkilön tilanteen muuttumista parempaan. Palveluiden pirstaleisuudesta ja asiakkaiden poisohjaamisesta tulisi luopua, ja niitä tulisi kehittää enemmän asiakkaiden tarpeita tunnistaviksi kokonaisuuksiksi, joita tuotettaisiin yhteisvastuun periaatteella. Eniten tukea tarvitsevien asiakkaiden osalta sosiaalityön ja monialaisen verkoston tulisi määrittää sopivia toimintamalleja ja asiakkaat tulisi ottaa tähän mukaan. Perinteisestä yksilön ja hänen tavoitteidensa ympärille rakennetusta palvelujärjestelmästä tulisi siirtyä kohti jaetun asiantuntijuuden periaatetta. Jaetussa asiantuntijuudessa yhteistyöverkoston lisäksi asiakkaalla on merkittävä rooli tiedon tuottajana ja käsittelijänä. (Karjalainen ym. 2019, 47.)
2.3 Monialainen yhteistyö
Monialaisesta yhteistyöstä puhutaan eri termeillä, kuten moniammatillisuus, moniammatillinen yhteistyö, moniammatillinen tiimityö ja monialainen yhteistyö.
Lisäksi moniasiantuntijuus, jaettu asiantuntijuus ja verkostot liitetään keskusteluissa monialaiseen yhteistyöhön. Moniammatillisuus on asiantuntijoiden yhteistyötä ja kuvaa työryhmänä työskentelyä. Tutkielmassani käytän käsitettä monialainen yhteistyö, joka tarkoittaa samaa asiaa, kuin moniammatillinen yhteistyö, mutta se kuvaa eri sektoreiden ja toimialojen toiminnan luonnetta selkeämmin. Monialaisessa yhteistyössä ei ole pelkästään kyse saman palvelusektorin yhteistyöstä vaan sen
tarkoitus on kuvata eri ammattiryhmien yhteistyötä. (Ks. Mönkkönen, Kekoni ja Pehkonen 2019.)
Monialainen yhteistyö on määritelty sosiaalihuoltolaissa, ja se edellyttää työntekijää olemaan tarpeen mukaan yhteydessä eri yhteistyötahoihin ja asiantuntijoihin.
Sosiaalihuoltolain 41§:n mukaan:
Palvelutarpeen arvioimiseksi, päätösten tekemiseksi ja sosiaalihuollon toteuttamiseksi toimenpiteestä vastaavan sosiaalihuollon viranomaisen on huolehdittava siitä, että käytettävissä on henkilön yksilöllisiin tarpeisiin nähden riittävästi asiantuntemusta ja osaamista. Jos henkilön tarpeiden arviointi ja niihin vastaaminen edellyttävät sosiaalitoimen tai muiden viranomaisten palveluja tai tukitoimia, on näiden tahojen osallistuttava toimenpiteestä vastaavan työntekijän pyynnöstä henkilön palvelutarpeen arvioinnin tekemiseen ja asiakassuunnitelman laatimiseen.
Sosiaalihuoltoa tulee toteuttaa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa niin, että sosiaalihuollon ja tarvittaessa muiden hallinnonalojen palvelut muodostavat asiakkaan edun mukaisen kokonaisuuden.
(Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.)
Monialaisen yhteistyön tavoitteena on vahvistaa asiakkaan osallisuutta ja asemaa asiakasprosessissa sekä vahvistaa asiakastyytyväisyyttä. Tähän pyritään sillä, että asiakas otetaan kumppanina ja verkoston jäsenenä mukaan löytämään kokonaisvaltaisia ja hyvinvointia lisääviä ratkaisuja ongelmiin. Tärkeintä on, että asiakkaalla on vahva asema ongelmien tunnistamisessa ja määrittelyssä, joita monialaisessa verkostossa lähdetään työstämään. Tavoitteena on luoda ammattilaisten ja asiakkaan välille kumppanuus- ja yhteistyösuhde, joka edellyttää luottamusta, arvostusta eri osapuolten osaamista kohtaan sekä jaettua päätöksentekoa asiakkaan asioiden edistämiseksi. (Raitakari ym. 2019, 15;
Miettinen ym. 2017, 29; Mönkkönen, Kekoni & Pehkonen 2019b, 10–11; Pehkonen ym. 2019, 89.)
Monialaiseen verkostotyöhön sosiaali- ja terveyspalveluissa kuuluu erilaisten päätösten tekeminen (esim. sosiaalityö, kuntouttava työtoiminta, tuettu asuminen, päihdekuntoutus laitoksessa, sosiaalinen kuntoutus, ammatillinen tukihenkilö, täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki). Sosiaalityössä päätösten määrä ja sisältö ovat riippuvaisia asiakkaan tilanteesta, ja siitä mitä palveluita asiakas haluaa ja tarvitsee. Päätöksenteon voidaan kuvailla olevan neuvottelu, jossa työntekijä ja asiakas käyvät keskustelun eri palveluista ja siitä, mistä palvelusta asiakas mahdollisesti hyötyisi eniten. (Juhila ym. 2015, 621–625, 627.) Neuvottelevasta päätöksenteosta on positiivisia kokemuksia, mutta siitä on löydettävissä myös vallan käyttöön ja työntekijän vaikutusvaltaan liittyviä merkkejä. Epäselvää on se, saako asiakas tosiasiallisesti tehdä oman valinnan tarjottujen vaihtoehtojen välillä vai ei. (Juhila ym. 2015, 627; Miettinen ym. 2017, 29; Mönkkönen ym. 2019a.)
Monialaista yhteistyötä voidaan pitää sosiaalityön interventiona, jonka tavoitteena on huomioida asiakkaan tilanne ja kartoittaa palveluiden tarve laajemmin. Se miten asiakas ja työntekijät toimivat yhdessä ja erikseen, vaikuttaa siihen, miten eri haasteisiin tartutaan, usean asiantuntijan ja ammattilaisen voimin. (Svenlin, Matthies & Turtiainen 2021, 15.) Sosiaalihuoltolaissa määritelty monialainen työorientaatio on ollut sosiaalityössä puheentasolla läsnä jo pitkään (Mönkkönen ym. 2019b, 9), mutta oman työkokemukseni mukaan käytännön työskentely on vielä monilta osin alkutekijöissään. Palvelujärjestelmämme on edelleen hyvin monisektorinen ja monialaisuudesta puhutaan usein uutena asiana. Monialainen työskentely on valitettavan usein riippuvainen yksittäisestä työntekijästä ja hänen suhtautumisestaan verkostotyöhön. (Mönkkönen ym. 2019b, 10.)
Monialaiseen yhteistyöhön tulee pyrkiä, mutta kuten Mönkkönen ym. (2019a, 145) ja Raitakari ym. (2021, 27) kirjoittavat, se ei ole kaikissa tilanteissa paras työtapa.
Liian suuria verkostoja ja työryhmiä tulee arvioida kriittisesti, etteivät ne yhteistyön lisäämisen sijaan johda ylimääräiseen byrokratiaan ja vaikeuta yhteistyötä entisestään. Asiakaslähtöinen monialainen verkostotyö edellyttää työntekijöiltä joustavuutta ja organisaatiorajojen ylittävää yhteistyötä, jossa korostuu ammatillinen osaaminen ja yhteistyötaidot. Jaettu tieto voidaan nähdä keinona vahvistaa yksittäisten ammattikuntien asiantuntijatyötä ja madaltaa kynnystä eri ammattikuntien välillä. Monialaisen yhteistyön lähtökohtana tulee aina olla
asiakkaan tarpeet. Monialaisen verkostotyön tavoitteena on poistaa päällekkäistä työtä eri palveluissa, koota asiantuntijatieto yhteen, sekä muodostaa mahdollisimman hyvä kokonaiskuva asiakkaan tilanteesta eri palveluprosessin vaiheissa. (Laitinen ym. 2018, 4; Mönkkönen ym. 2019a.)
3 TUTKIELMAN TOTEUTTAMINEN
Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää mistä elementeistä asiakkaan toimijuus koostuu ja miten asiakkaan toimijuutta voidaan tukea monialaisen yhteistyön verkostoissa. Aikaisempia tutkimuksia tästä kyseisestä aiheesta on tähän mennessä tehty vähän, mutta ne ovat uusia ja hyvin hyödynnettävissä omaan tutkielmaani.
3.1 Tavoitteet ja tutkimuskysymykset
Valitsemani tutkimusaihe on vahvasti sidoksissa sosiaalityön käytäntöön. Olen pohtinut paljon sitä, miksi monialaista sosiaalityötä on edelleen vaikea tehdä ja millä keinoin monialainen verkostotyö saadaan käytäntöön jokaiseen palveluun. Hyvin usein monialaisen yhteistyön näkökulma painottuu työntekijöihin ja monialaisen verkoston eri asiantuntijoihin. Tämän tutkielman tavoitteena onkin keskittyä asiakkaaseen ja hänen toimijuuteensa eri palveluiden keskiössä. Tutkielman näkökulma kohdentuu erityisesti monialaiseen yhteistyöhön sosiaalipalveluissa, mutta valittu aineisto on tarkoituksella moninaista, jotta tulokset ovat hyödynnettävissä laaja-alaisesti koskettamaan sosiaali- ja terveyspalveluita, niin ennaltaehkäisevissä kuin korjaavassa palveluissa.
Tutkielman tarkoitus on tuottaa tietoa siitä, miten asiakkaan toimijuutta voidaan edistää monialaisessa yhteistyössä aikaisempien tutkimusten valossa. Tavoitteena on luoda kuva toimijuuteen vaikuttavista tekijöistä erityisesti työikäisen asiakkaan näkökulmasta.
Tutkimuskysymykset ovat:
Mitkä tekijät edistävät tai heikentävät työikäisen asiakkaan toimijuutta monialaisessa yhteistyössä?
Miten työikäisen asiakkaan toimijuutta voidaan tukea monialaisessa yhteistyössä?
Ensimmäinen tutkimuskysymys edesauttavista ja haittaavista tekijöistä kartoittaa ajankohtaisen tutkimustiedon perusteella elementit, jotka vaikuttavat asiakkaan toimijuuden onnistumiseen tai mahdolliseen epäonnistumiseen. Toisella kysymyksellä on tarkoitus selvittää, miten yhteistyötä tekevä verkosto voi omalla toiminnallaan tukea asiakkaan toimijuutta.
3.2 Kirjallisuuskatsaus tutkimusmenetelmänä
Kirjallisuuskatsaus voi olla joko systemaattinen, kuvaileva kirjallisuuskatsaus tai meta-analyysi (Salminen 2011, 3, 6–7). Kirjallisuuskatsaukset ovat luonteeltaan kvalitatiivisia, itsenäisiä ja niin sanottuja toisen asteen tutkimuksia, joiden tavoitteena on kuvata tutkijan valitsema asia tai ilmiö valitun kirjallisuuden avulla rajatusti, jäsennetysti ja perustellen. Kirjallisuuskatsauksessa tuotetaan kumulatiivista tietoa, joka perustuu aikaisempaan tutkittuun tietoon, ja samalla kehitetään olemassa olevaa ja rakennetaan uutta teoriaa. Kirjallisuuskatsaus rakentaa käsitteellisen ja teoreettisen kehyksen, jonka avulla voidaan tarkastella ilmiön historiaa sekä tunnistaa tämän hetken ongelmia. Kirjallisuuskatsaus toimii myös olemassa olevan teorian arviointina. Katsauksen tarkoitus on rakentaa kokonaiskuvaa jostain tietystä asiasta tai ilmiöstä ja pyrkiä auttamaan ongelmien ja niihin liittyvien tekijöiden tunnistamisessa. (Kangasniemi, Utriainen, Ahonen, Pietilä, Jääskeläinen & Liikanen 2013, 293–294; Tuomi & Sarajärvi 2018, 143.)
Olen valinnut tutkimusmenetelmäksi kuvailevan kirjallisuuskatsauksen, koska tavoitteenani on selvittää asiakkaan toimijuutta edistäviä ja tukevia elementtejä monialaisen yhteistyön kontekstissa. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, niin sekä asiakkaan toimijuutta, että monialaista yhteistyötä on tutkittu erikseen runsaasti.
Tämän tutkielman tarkoitus on perehtyä asiakkaan toimijuuden tukemisesta ja monialaisesta yhteistyöstä tehtyyn ja olemassa olevaan tutkittuun tietoon, sekä luoda samalla uutta tietoa yhdistämällä nämä kaksi erillään olevaa käsitettä.
Tarkoituksena on saada vastauksia kysymyksiin mitä tutkitusta asiasta jo tiedetään, mitkä ovat olennaisia käsitteitä, ja samalla vastata asettamiini tutkimuskysymyksiin.
(Kangasniemi ym. 2013, 294.)
Kangasniemen ym. (2013, 294–295) mukaan kuvailevaa kirjallisuuskatsausta ohjaa tutkimuskysymys. Kysymys voi koskea yhtä tiettyä rajattua asiaa tai se voi kattaa useamman näkökulman tai tason. Tutkimuskysymys voi olla tarkasti rajattu tai väljä, jolloin asiaa tai ilmiötä voi tarkastella laajasti. Omassa tutkielmassani olen pyrkinyt tekemään täsmälliset ja rajatut tutkimuskysymykset, jotta voin tarkastella teemoja syvällisemmin. Tarkoituksena on ollut löytää mahdollisimman laaja ja tutkimuskysymyksiin vastauksia antava aineisto. Aineiston riittävyys riippuu tutkimuskysymysten laajuudesta. Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa aineisto on aiemmin julkaistua ja tutkimusaiheen kannalta olennaista tutkimustietoa elektronisista tieteellisistä tietokannoista tai muista tieteellisistä julkaisuista.
Pääsääntöisesti aineisto on ajankohtaista ja uutta. (Kangasniemi ym. 2013, 295.)
Kangasniemi ym. (2013, 295) mukaan aineiston valinta on joko implisiittinen tai eksplisiittinen. Valintakriteereissä yhteistä on se, että aineistoa etsitään tieteellisesti olennaisista lähteistä, mutta hakujen systemaattisuus ja raportointitapa eroavat toisistaan. Implisiittisessä valinnassa aineiston haussa käytettyjä tietokantoja ja valintaan käytettyjä arviointikriteerejä ei raportoida erikseen, vaan keskitytään aineiston valinnan luotettavuuden ja olennaisuuden korostamiseen tekstissä vakuuttavalla argumentaatiolla. Lähteiden valinta ja kritiikki sisällytetään aineiston käsittelyyn esimerkiksi esittelemällä valittu aineisto ja perustelemalle sen relevanssi omalle tutkimuskysymykselle. Tässä tutkielmassa käytetty aineiston eksplisiittinen valinta pitää sisällään samoja elementtejä, kuin systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa valintaprosessin eri vaiheet kuvataan ja raportoidaan tarkasti. (Kangasniemi ym. 2013, 295–296.)
Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena ei ole muuttaa alkuperäistä tietoa, vaan yhdistää aikaisempaa tietoa muuhun tutkimuskysymysten kannalta olennaiseen tietoon. Tämä mahdollistaa aikaisemman tutkimustiedon uuden tulkinnan. Tutkimustulosten käsittelyosan rakentaminen on kuvailevan kirjallisuuskatsauksen ydin. Käsittelyosassa tutkimuskysymyksiin vastataan harkitulla kuvailulla ja johtopäätöksien tekemisellä. Kuvailussa yhdistetään eri aineistoista saatua sisältöä analysoimalla ja kriittisesti peilaamalla sitä tutkimuskysymyksiin. Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa olennaista on luoda jäsentynyt kokonaisuus, jolla luodaan aineiston sisäistä vertailua, olemassa olevan
tiedon vahvuuksien ja heikkouksien vertailua ja tehdään laajempia johtopäätöksiä.
(Kangasniemi ym. 2013, 296.) Tutkimustulosten kuvailu sisältää erilaisten laadullisten aineistojen analyysimenetelmiä. Tärkeimpänä Kangasniemi ym. (2013, 297) pitävät synteesin luomista, jolloin valitusta aineistosta nostetaan tutkimuskysymyksille olennaiset seikat, joita voidaan ryhmitellä sisällöllisesti kokonaisuuksiksi.
3.3 Aineiston hankinta ja valitut tutkimukset
Olen tehnyt tiedonhakua sopivan aineiston löytämiseksi koko tutkielman prosessin ajan syksystä 2020 alkaen aina helmikuuhun 2021 saakka. Tiedonhaussa olen hyödyntänyt hakupalveluita Andor, Finna.fi ja Google Scholar. Suurin osa tutkielmaani valikoituneesta aineistosta on kuitenkin löytynyt lukemalla tutkimuksia, löytämällä niistä viittauksia aikaisempiin tutkimuksiin ja lukemalla lisää.
Aineistonhaku
Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa aineistonhaku tehdään manuaalisesti lehdistä tai teoksista ja sähköisesti eri tietokannoista. Sähköisessä tiedonhaussa hyödynnetään aika- ja kielirajauksia. Aineisto valitaan julkaisun sisällön lisäksi siten, miten se tukee muuta aineistoa. Aineiston valinnassa korostuu aikaisemman tutkimuksen sisältöön painottuva valinta, eivätkä esimerkiksi pelkkien hakulausekkeiden tulososumat. Aineiston valinta on jatkuvaa ja vastavuoroista reflektointia suhteessa asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Kuvailevaan kirjallisuuskatsaukseen valittu aineisto voi olla menetelmällisesti keskenään hyvin erilaista ja se voi pitää sisällään erilaisia lähestymistapoja, tieteenaloja ja ajankohtia.
Aineiston valinnan tueksi voidaan laatia taulukko ja tiivistelmä, jotka jäsentävät valittua aineistoa. (Kangasniemi ym. 2013, 295–296.)
Tiedonhaussa käytin tietokantoja Andor, Finna.fi ja Google Scholar. Andor on Tampereen yliopiston oma hakupalvelu, jonka kautta löytyy painettuja ja elektronisia kirja- ja lehtikokoelmia. Hakupalvelusta on mahdollista löytää kotimaisia ja kansainvälisiä artikkeleita, konferenssijulkaisuja, opinnäytteitä ja muuta aineistoa.
Finna.fi on kansallinen hakupalvelu, josta löytyy kotimaista aineistoa, kuten kirjallisuutta ja artikkeleita. Google Scholar on Googlen tuottama hakukonesovellus,
jonka kautta voi löytää aineistoa eri lähteistä, kuten akateemisia julkaisuja, järjestöjen tuottamia tutkielmia, esitelmiä, kirjoja, tiivistelmiä ja artikkeleita. Google Scholarin käyttäminen ei edellytä kirjautumista ja aineiston haulle voi tehdä tiettyjä rajauksia helpottamaan tiedonhakua.
Tiedonhaku tietokannoista oli systemaattista ja hakutulosten rajaamiseen käytin hakulauseiden lisäksi muita tarkennuksia, kuten vuosilukuja ja aineistotyyppiä koskemaan tieteellisiä painettuja ja elektronisia julkaisuja. Hakulauseet olivat alkuun liian laajoja ja ne muotoutuivat haun edetessä. Suomenkielisiä hakulauseita olivat muun muassa: ”monialainen AND sosiaalityö AND aikuiset”, ”asiakas AND toimijuus AND/OR osallisuus AND monialainen AND sosiaalityö” ja ”asiakasosallisuus AND monialainen OR moniammatillinen AND yhteistyö”. Englanninkielisiä hakulauseita olivat muun muassa: “interprofessional AND social work AND adult”, “service user AND participation AND/OR collaboration”, “social work AND client´s agency OR client participation” ja “service user AND participation AND interprofessional AND social work”. Hakulauseiden lisäksi tärkeimpinä tekijöitä tulosten rajaamisessa oli, että tutkimukset saavat olla korkeintaan 10 vuotta vanhoja ja niiden tulee sisältää useampi kuin yksi tutkielmalle olennainen käsite.
Andorin, Finna.fi:n ja Google Scholarin kautta suoritetut haut olivat alkuun todella laajoja. Esimerkkikuvaukset ja taulukot 1–3 on tehty havainnollistamaan tarkemmin hakulauseiden muotoutumista ja saatuja tuloksia. Andorissa toteutettua tiedonhakua ja sen jäsentymistä avaa taulukko 1. Hakulause interprofessional AND social work AND adult tuotti tuloksia valtavan määrän, noin 23.000. Rajasin tuloksia koskemaan vuosia 2010–2021 ja aineistotyypin koskemaan artikkeleita, kirjan lukuja, kirjoja ja muita tekstiaineistoja. Rajasin aiheen teemoihin sosiaalitieteet (social sciences), monialaiset/moniammatilliset suhteet (interprofessional relations), sosiaalityö (social work) ja aikuinen (adult) ja aineiston kieleksi englannin, jonka jälkeen tuloksia oli 400.
Näistä tuloksista kävin läpi julkaisujen otsikot, mutta ensimmäisen 100 julkaisusta pystyin jo päättelemään, että hakulause on liian epämääräinen soveltuvan ja tutkimuskysymyksiini vastaavan aineiston löytämiseksi. Uusi hakulause service user AND participation AND/OR collaboration tuotti aluksi 1.700 tulosta. Lisäsin
samat rajaukset, kuin edellä ja lisäsin aineistotyyppiin väitöskirjat. Haku tuotti yhteensä 140 tulosta, joiden otsikot kävin silmäillen läpi. Hausta löytyi otsikoiden perusteella neljä julkaisua, joihin perehdyin tarkemmin. Näistä yksi artikkeli Service- user participation in developing social services: applying the experiment-driven approach (Muurinen 2019) vastasi tutkimuskysymyksiin, piti sisällään useamman kuin yhden tutkielmalle olennaisen käsitteen ja näin ollen valikoitui aineistoon.
Kolmas hakulause service user AND participation AND interprofessional AND social work tuotti tuloksia n. 6.100. Lisäämällä edellä kuvatut rajaukset haku tuotti 700 osumaa. Vaihdoin tulosten esittämisen uusimman sijaan relevanssin mukaan, ja löysin silmäilemällä 10 artikkelia ja yhden väitöskirjan, joihin perehdyin tarkemmin.
Aineistoon valikoitui Susanne Kvarnströmin (2011) väitöskirja Collaboration in health and Social Care – Service user participation and teamwork in interprofessional clinical microsystems, koska se piti sisällään useamman kuin tutkielmalleni olennaisen käsitteen ja vastasi selvästi asetettuihin tutkimuskysymyksiin.
Taulukko 1. Tiedonhaku Andor
Andor hakulauseet: Tulokset Käytetyt rajaukset Tulokset Valittu aineistoon
“interprofessional AND social work AND adult”
“service user AND participation AND/OR collaboration”
“servise user AND participation AND interprofessional AND social work”
23.000
1.700
6.100
- 2010–2021 - Artikkelit, kirjat, kirjan luvut, väitöskirjat ja muu tekstiaineisto - Aiheen rajaus sosiaalitieteisiin ja olennaisiin teemoihin -relevanssi
400
140
700
0
1 artikkeli
1 väitöskirja
Finna.fi on kansallinen hakupalvelu, josta löytyy kotimaisia julkaisuja.
Hakulauseiden käyttö onnistui yhtä hyvin tarkkojen rajaus mahdollisuuksien vuoksi, kuin Andorissakin. Esimerkissä taulukossa 2 Finna.fi:ssa hakulause asiakasosallisuus AND monialainen OR moniammatillinen AND yhteistyö tuotti 2.700 osumaa. Lisäsin rajauksen koskemaan vuosia 2010–2021 ja aineistotyypin koskemaan artikkeleita, kirjoja, kirjan lukuja, väitöskirjoja ja muita tekstiaineistoja.
Tulosten tarkemman rajauksen jälkeen hakutuloksia oli noin 220. Järjestin tulokset relevanssin mukaan ja kävin silmäilemällä läpi otsikot ja niiden perusteella
perehdyin useampaan julkaisuun. Tästä hausta löysin aineistooni kaksi vertaisarvioitua teosta Asiakkaat toimijoina sosiaalityössä (Laitinen & Niskala 2017) ja Moniammatillinen yhteistyö: vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla (Mönkkönen, Kekoni & Pehkonen 2019), sekä Liisa Hokkasen väitöskirjan (2014) Autetuksi tuleminen - Valtaistavan sosiaalisen asianajon edellyttämät toimijuudet.
Taulukko 2. Tiedonhaku Finna.fi
Finna hakulause: Tulokset Käytetyt rajaukset Tulokset Valittu aineistoon
”asiakasosallisuus AND
monialainen OR moniammatillinen AND yhteistyö”
2.700 - 2010–2021
- Kirjat, kirjan luvut, väitöskirjat ja muu tekstiaineisto - relevanssi
227 2 teosta
1 väitöskirja
Tiedonhaku Google Scholarin kautta oli paikoitellen hankalaa, ja se vaati aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Hakutuloksien määrää ei saa rajattua yhtä tehokkaasti kuin kahdessa muussa hakupalvelussa. Taulukossa 3 näkyy esimerkkinä hakulause asiakkaan toimijuus OR osallisuus AND sosiaalityö, joka tuotti alkuun noin 10.400 hakutulosta. Rajaamalla tuloksia koskemaan vuosia 2010–2020, tulosten määrä putosi 9.600. Päätin tehdä vielä tarkemman rajauksen vuosilukujen osalta. Muutin vuosiluvuiksi 2019–2020, jonka jälkeen tuloksia oli noin 2.000. Muutin vielä hakulausetta niin, että poistin kohdan ”OR osallisuus” ja tuloksia jäi noin 1.600.
Google Scholarissa tulokset pitävät sisällään tieteellisiä julkaisuja, mutta hakutoiminnolla ei pysty rajaamaan esim. pelkkiin väitöskirjoihin tai vertaisarvioituihin artikkeleihin. Hakupalvelun oikeaan laitaan on kuitenkin merkitty selkeästi julkaisuosoite, josta pystyy päättelemään muun muassa ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt, jotka eivät sovellu aineistoksi.
Taulukko 3. Tiedonhaku Google Scholar Google Scholar
hakulause
Tulokset Käytetyt rajaukset
Tulokset Käytetyt rajaukset
Valittu aineistoon
”asiakkaan toimijuus OR osallisuus AND sosiaalityö”
10.400 - 2019–2021 - hakulauseen muuttaminen
1.600 - relevanssi
- huomio otsikon sisältöön - pois rajatut:
ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt (theseus.fi) ja pro gradut
1 teos 1 väitöskirja 1 artikkeli
Tuloksia systemaattisesti selaamalla pystyi päättelemään nopeasti ja helposti aineistoksi soveltuvat tutkimukset, joihin perehdyin ajan kanssa tarkemmin.
Aineistoon lopulta päätyi aikaisempien lisäksi vertaisarvioitu teos Sosiaalinen kuntoutuksessa (Lindh, Härkäpää & Kostamo-Pääkkö 2018), Johanna Rannan väitöskirja Suhteellinen toimijuus huumeita käyttävien matalan kynnyksen palveluissa (2020) ja vertaisarvioitu artikkeli Hauras jaettu toimijuus ammatillisessa kuntoutuksessa (Åkerbland & Haapakoski 2020).
Eri hakupalveluita käyttämällä löysin tieteellisesti merkittäviä lähteitä, joita olen käyttänyt sekä tutkielman teoreettisen viitekehyksen luomisessa, että osana aineistoa (esim. aineistoon valitut väitöskirjat). Kattavan tiedonhaun vuoksi teoriapohja on rakentunut laajaksi ja vahvaksi. Hakupalveluiden kautta löytämäni tutkimukset olivat lisäksi olennaisessa osassa muun aineiston löytämisessä.
Hyödynsin näiden jo löydettyjen tutkimusten viittauksia toisiin tutkimuksiin ja perehtymällä lähdeluetteloihin sain tutkimukseeni sopivaa aineistoa. Kuten edellisessä alaluvussa kirjoitin, niin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen aineiston hankintaa ja valintaa ohjaavat ensisijaisesti tutkimukselle laaditut tutkimuskysymykset, onnistunut kuvaileva kirjallisuuskatsaus edellyttää mahdollisimman laajaa ja tutkimuskysymyksiin vastauksia antavaa aineistoa (Kangasniemi ym. 2013, 295.)
Ensimmäisiä julkaisuja, jotka valikoituvat aineistooni, olivat kolme väitöskirjaa (Kvarnström 2011, Hokkanen 2014 & Ranta 2020). Näistä väitöskirjoista löysin viittauksia tutkimuksiin, joissa oli yhteneväisyyksiä luomilleni hakukriteereille koskien aineistoa. Kävin huolellisesti väitöskirjojen lähdeluettelot läpi, valitsin sieltä ensin viittauksien perusteella olennaiset lähteet ja sen jälkeen kävin luettelot läpi uudelleen ja valitsin otsikoiden perusteella lähteitä, joihin perehdyin tarkemmin.
Aineiston valitseminen on ollut koko prosessin ajan systemaattista. Alkuun luin julkaisun tiivistelmän, jonka perusteella pystyin hahmottamaan, onko julkaisussa tutkielmalleni olennaisia käsitteitä. Tiivistelmän jälkeen luin huolellisesti tutkimuksen toteutuksesta, analyysivaiheesta, tutkimustuloksista ja johtopäätökset. Lukemista ohjasivat tutkimuskysymykset, joihin vastauksia saamalla pystyin päättelemään, onko aineisto soveltuva vai ei.
Tiedonhakua tein pitkään, koska valitsemistani julkaisuista karsiutui tarkemman lukemisen myötä vielä useita julkaisuja pois. Kansainvälistä aineistoa olen löytänyt tutkielmaani suhteellisen vähän. Haasteena oli löytää sellaisia tutkimuksia, joissa toistuu useampi kuin yksi tutkielmalleni olennainen käsite. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että tiedonhakuni on voinut jättää jonkin olennaisen tutkimuksen löytämättä. Aineistoa etsiessä ja lukiessa olen huomannut, että tutkielmalleni olennaiset käsitteet (toimijuus, osallisuus, monialainen yhteistyö) sisältävät eri tieteenaloilla ja kielillä erilaisia merkityksiä. On mahdollista, että käyttämäni hakusanat eivät ole vastanneet jotakin olennaista käsitettä ja tästä syystä jokin olennainen julkaisu on jäänyt löytämättä.
Olen ollut siinä suhteessa onnekas, että pro gradu -tutkielmani ohjaajana on toiminut sosiaalityön professori Kirsi Juhila, joka on antanut ohjausta sopivan aineiston löytämiseksi, sekä mahdollistanut minulle etukäteen yhden artikkelin tänä keväänä 2021 julkaistavasta teoksesta Interprofessional collaboration and service user participation (Juhila, Dall, Hall & Koprowska 2021). Seuraavaksi esittelen tarkemmin tutkielmaan valikoituneen aineiston. Aineisto on kuvattu lomakkeena tämän raportin liitteissä. Aineistoksi valikoitui yhteensä 20 tutkimusta tai vertaisarvioitua artikkelia, jotka vastaavat tämän tutkielman tutkimuskysymyksiin.
Aineiston esittely
Kuten aineistonhaun kuvauksessa jo mainitsin, aineistoon valikoitui kolme väitöskirjaa. Susanne Kvarnströmin väitöskirja Collaboration in health and Social Care – Service user participation and teamwork in interprofessional clinical microsystems (2011) keskittyy Ruotsissa sosiaali- ja terveyspalveluissa tehtävään monialaiseen yhteistyöhön. Väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta, joissa aineistot on kerätty ryhmähaastatteluilla ja yksilöhaastatteluilla. Osatutkimukset Discursive patterns in multiprofessional healthcare teams (2006) ja Difficulties in collaboration: A critical incident study of interprofessional healthcare teamwork (2008) selvittävät monialaisen yhteistyöverkostoon osallistuvien toimijoiden ajatuksia verkostosta ja itse yhteistyöstä, eivätkä vastanneet omiin tutkimuskysymyksiini.
Kvarnströmin (2011) väitöskirjan osatutkimukset How service users perceive the concept of participation, specifically in interprofessional practice (2011) ja The dual faces of service user participation: Implications for empowerment processes in interprofessional practice (2012) liittyvät vahvasti tutkielmani aiheeseen ja vastaavat omalta osaltaan asettamiini tutkimuskysymyksiin. Näissä kahdessa osatutkimuksessa on tavoitteena selvittää ja kuvata palveluiden käyttäjän ajatuksia omasta osallistumisesta, erityisesti monialaisessa yhteistyössä sekä selvittää ja kuvata ammattilaisten näkemyksiä asiakkaan osallistumisesta. How service users perceive the concept of participation, specifically in interprofessional practice (2011) osatutkimuksen aineisto koostuu 22 monialaisen yhteistyöverkoston asiakkaan haastattelusta, kun taas osatutkimuksen The dual faces of service user participation: Implications for empowerment processes in interprofessional practice (2012) aineisto koostuu 15 ammatilaisen haastatteluista. Analyysissa oli kolme vaihetta: aineiston kategorisointi, kategorioiden luokittelu haastavuuden mukaan ja viimeinen vaihe oli seurantakeskustelut asiakkaiden kanssa ja ammattilaisten yhteiset palauteseminaarit. 22:sta haastatteluihin osallistuneesta ainoastaan seitsemän osallistui seurantakeskusteluun. Palauteseminaareja järjestettiin neljä.
Haastattelut olivat puolistrukturoituja ja aineiston analyysia ohjasivat fenomenologinen viitekehys ja vuorovaikutustutkimus.
Liisa Hokkasen väitöskirjassa Autetuksi tuleminen - Valtaistavan sosiaalisen asianajon edellyttämät toimijuudet (2014) pureudutaan auttamisteoreettisiin orientaatioihin ja niiden konkreettisiin ilmenemismuotoihin. Väitöskirja koostuu viidestä osatutkimuksesta ja yhteenveto-osiosta. Hokkasen osatutkimusten lähtökohdat, aineistot ja analyysimenetelmät ovat monimuotoisia: kaksi tutkimuksista Empowerment valtaistumisen ja voimaantumisen dialogina (2009) ja Asiakaskansalaisen toimijuus sosiaalityöllisessä asianajossa (2013) ovat teoreettisia tutkimuksia, jotka perustuvat kirjallisuuteen. Osatutkimukset Interpreting a client satisfaction survey on shared agency in plan-based practice at the welfare office (2012) ja Vapaaehtoinen ja vertainen auttaminen (2003) ovat käsiteanalyyseja. Viides osatutkimus Vertaistuki ja vammaispalvelut (2011) on perinteinen kvantitatiivinen tutkimus. Teoreettiskäsitteellinen sisällönanalyysi rakentaa yhteenveto-osiossa olevan metasynteesin eri tutkimusten välille.
Itse väitöskirjan lisäksi valitsin tarkempaan tarkasteluun ja erilliseksi aineistoksi osatutkimuksen Interpreting a client satisfaction survey on shared agency in plan- based practice at the welfare office (Hokkanen 2012). Hokkasen osatutkimus avaa asiakkaiden kokemusta jaetusta toimijuudesta suunnitelmallisessa sosiaalityössä.
Aineistona on 2007–2008 välisenä aikana toteutettu kysely, joka toteutettiin seitsemän kunnan sosiaalitoimistoissa Pohjois-Suomessa. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää miten jaettu toimijuus ja suunnitelmallisuus näyttäytyivät asiakkaan ja työntekijän tapaamisella. Kyselylomake oli strukturoitu palautelomake, jonka asiakas sai henkilökohtaisen tapaamisen jälkeen esim. sosiaalityöntekijältä, perhetyöntekijältä tai asiakaspalvelijalta. Vastauksia kyselyyn tuli 3036 kappaletta.
Analyysimenetelmänä on käytetty tilastollisia perusmenetelmiä.
Johanna Rannan väitöskirja Suhteellinen toimijuus huumeita käyttävien matalan kynnyksen palveluissa (2020), on vuorovaikutustutkimus, joka keskittyy suhteellisen toimijuuden tutkimiseen. Väitöskirjassa tarkastellaan asiakkaiden ja työntekijöiden välistä vuorovaikutusta huumeita käyttäville henkilöille tarkoitetuissa matalan kynnyksen palveluissa. Rannan väitöskirjaan kuuluvilla osatutkimuksilla Vastuuneuvottelut huumeidenkäyttäjien asunnottomuuden toiminnallisissa loukuissa (2017), Huumehoitoa koskevat neuvot ja valinnat matalan kynnyksen palvelun asiakkaiden ja työntekijöiden vuorovaikutuksessa (2019), Constructing a sense of home in floating support for people using drugs (2019) ja Reducing harms through interactions: Workers orienting to unpredictable frames in a low-threshold project for people injecting drugs (2020) selvitetään, millaisia sosiaalisia suhteita huumeita käyttävien matalan kynnyksen palveluiden eri kohtaamispaikkojen asiakas-työntekijävuorovaikutuksessa rakentuu sekä miten nämä suhteet kietoutuvat asiakkaiden ja työntekijöiden toimijuuden muodostumiseen. Tutkimus pohjautuu etnometodologiaan ja aineiston analyysi on toteutettu diskursiivisella analyysilla.
Aineistoon valikoitui yhteensä viisi teosta, joista löysin tutkielmalleni sopivia vertaisarvioituja artikkeleita. Teoksesta Asiakkaat toimijoina sosiaalityössä (Laitinen
& Niskala 2017) valikoitui yhteensä kolme artikkelia. Artikkelissa Nuorten aikuisten miesten osallisuuden ja toimijuuden reunaehtoja sosiaali- ja työvoimapalveluissa (Närhi, Kokkonen & Matthies 2017) avataan alle 30-vuotiaiden työelämän ja
