248 uPUHEENVUOROuAIKUISKASVATUSu3/2006
JUHA SUORANTA
Aikuisten medialukutaitoa selvitettiin Isossa-Britanniassa, entä Suomessa?
S
uomessa on viime vuosina keskusteltu vilk- kaasti mediakasvatuksesta ja medialukutaidosta keskittyen ennen kaikkea lapsiin ja nuoriin. Isos- sa-Britanniassa on kuluvan vuoden keväällä val- mistunut laaja selvitys eri-ikäisten medialukutai- doista ja median käytön valmiuksista. Selvityk- sen tilasi maan sähköistä mediaa valvova ja sää- televä, vuonna 2002 perustettu kansallinen vies- tintävirasto Ofcom (Office of Communications).Osana hanketta selvitettiin strukturoiduin käyn- tihaastatteluin reilun 3000:n 16–65-vuotiaan ja noin 500:n yli 65-vuotiaan median käyttöä.
Aikuisten medialukutaito määriteltiin kyvyk- si käyttää erilaisia viestimiä, ymmärtää niiden toimintaperiaatteita ja luoda niillä kommunikaa- tiota erilaisissa ympäristöissä. Viestintäviraston virallisen kannan mukaan riittävä medialukutai- to lisää aikuisväestön työmarkkinakelpoisuutta, työssä menestymistä ja yhteiskunnallisia vaiku- tusmahdollisuuksia. Selvityksen pääpaino oli di- gitaalisessa mediassa, eli digitelevision ja -radion sekä internetin ja kännykän käytössä. Raportti ei pidä sisällään tieteelliselle tutkimukselle tyypil- lisiä teoreettisesti perusteltuja tutkimuskysymyk- siä, teoreettista viitekehystä, tulosten pohdintaa suhteessa muihin tutkimustuloksiin tai kokonai- suutta koskevia päätelmiä saati toimenpide-eh- dotuksia.
Selvityksestä käy muun muassa ilmi, että tele- visio on pitänyt pintansa aikuisten suosituimpa- na mediavälineenä. Aikuiset ovat myös hyvin perillä televisio-ohjelmien ikärajoista ja sopivis- ta katseluajoista sekä siitä, mikä kanava on kau- pallinen ja mikä ei. Televisiota käytetään edel- leen pääosin tavanomaiseen ohjelmien katseluun, mutta kolmisenkymmentä prosenttia digitaalika- navien katselijoista on käyttänyt televisionsa vuorovaikutteisia palveluja. Lähes neljällä vii- destä vastaajasta on mahdollisuus kuunnella di- gitaalista radiota, mutta vain joka kolmas oival- taa tämän.
Aikuiset etsivät internetistä pääasiassa tietoa, miltei kolme neljästä lähettää viikoittain sähkö- postia. Internetin sisällöistä kannetaan huolta muuta mediaa enemmän. Erityisesti arastellaan henkilökohtaisten tietojen luovuttamista inter- netin kautta.
Internetin käyttäjien nettitaidot ovat yleensä hyvät, mutta joka kolmas ilmoittaa olevansa epä- varma sen suhteen, kuinka mainokset tai viruk- set torjutaan. Epävarmuus koskee erityisesti mo- biililaitteita, mutta myös tietokonetta.
Kännykät kuuluvat 16–24-vuotiaiden jokapäi- väiseen maailmaan. Nuoremmat ovat omaksuneet mobiililaitteidensa monikäytön, vanhemmat tyy- tyvät soittamaan kännyköillään. Kaikissa ikäryh- missä on jo kuitenkin tavallista hyödyntää kän- nyköiden teksti- ja kuvatallennusominaisuuksia.
Ikä on merkittävä erojen tekijä median käy- tössä. Yli 65-vuotiaiden medialukutaito on hei- kompaa kuin nuorempien. Itse he kuitenkin sa- novat, etteivät tarvitse uusia digitaalisia palve- luja, eivätkä näin ollen käytäkään niitä. Rapor- tissa ei puututa muihin mahdollisiin, esimerkiksi taloudellisesta tilanteesta tai sukupuolesta joh- tuviin eroihin aikuisten välillä tai pohdita niin sanottua digitaalista kuilua.
Etnisten ryhmien edustajat käyttävät digitaa- lista mediaa muita ryhmiä aktiivisemmin. Osaksi tämä liittyy ikään, he ovat valtaväestöön verra- ten nuorempia. Yli 45-vuotiaissa ero kääntyy kuitenkin toisin päin. Luottamus uutisiin on kai- kissa ikäryhmissä alhainen, kuten mediaa koske- van säätelyn tai rahoitusmekanismien tuntemus- kin.
Etenkin moni vanhemmista vastaajista toivoo saavansa oppia mediataitoja perheen piirissä, ys- täviltä tai yksikseen eivätkä erikseen järjestetys- sä koulutuksessa. 50:n ikävuoden jälkeen lait- teiden käyttöopasten suosio oppimisen välinei- nä näyttää suorastaan romahtavan! Eniten halu- taan oppia internetin käyttöä ja joka kolmas on
249
kiinnostunut tietämään lisää myös muista digi- taalisista laitteista ja palveluista.
Raportin ennusteet tulevaisuuden digitaalises- ta kehityksestä eivät yllätä: internetin käytön, interaktiivisuuden ja käyttäjälähtöisten sisältö- jen suosion povataan kasvavan.
Tämänkaltaiset kyselyihin perustuvat selvi- tykset ovat toki helppoja maaleja niin tekniselle, kyselyn tekemiseen ja metodologiaan liittyvälle kuin sisällölliselle kritiikille. Mutta kritiikissä on muistettava, että kyselyjä tehdään yleensä hal- linnon tarpeisiin, jonka on mentaliteettinsa, teh- tävänsä ja valitun tietoyhteiskuntapolitiikan ni- missä tiedettävä, missä median digitalisoinnissa mennään.
Strukturoiduilla haastatteluilla ei päästä me- dialukutaidon lähteille eikä sen sosiaalisiin käy- täntöihin: medialukutaito tulee määritellyksi (di- gitaalisten medialaitteiden käytön) määränä, asen- teena tai arviona – ei arjen todellisina toiminta- valmiuksina (toiminnallinen medialukutaito) tai poliittisena aloitteellisuutena (kriittinen media- lukutaito). Jää myös epäselväksi, mitä medialu- kutaito tarkoittaa aikuisten elämässä, mihin se heidän toiminnassaan liittyy, mihin se voisi liit- tyä? Tai mitä tarkoittaa internetin käytön epävar- muus, onko se jopa turhaa tai liioiteltua? Pitäisi- kö aikuisille suunnatussa mediavalistuksessa korostaa uhkien lisäksi digitaalisen median tar- joamaa mahdollisuutta tiedon avoimuuteen tai vapaan pääsyn ideologiaa ja vapaiden ohjelmis- tojen kumouksellisuutta?
Huomionarvoista suomalaisen tietoyhteiskun- takehityksen kannalta on kuitenkin Ofcomin kal- taisen laitoksen olemassaolo ja sen piirissä viri- telty laaja-alainen selvitys- ja tutkimustoiminta myös aikuisväestön piirissä. Suomessahan tämän- tapaisia selvityksiä on tehty pääasiassa lasten ja nuorten parissa (esim. Suoranta & Lehtimäki 2004). Toki aikuistenkin (painetun sanan) luku- taitoa on selvitetty (Linnakylä ym. 2000), muttei juuri medialukutaitoa tai digitaalista lukutaitoa.
Vuosituhannen vaihteessa saadut tutkimusha- vainnot antavat kuitenkin osviittaa myös aikuis- ten medialukutaidoista. Valtaosa eli kaksi kol- mesta lukee hyvin ja täyttää niin sanotut tietoyh- teiskunnan jatkuvan oppimisen lukutaitovaati- mukset. Parikymmentä prosenttia yltää tutkimuk- sen ylimmälle taitotasolle eli tietoyhteiskunnan asiantuntijatehtävissä vaadittavaan lukutaitoon.
Neljäsosa aikuisista ymmärtää lukemansa, mutta tekstin tulkintataidot ovat puutteellisia ja luke-
minen melko kritiikitöntä. Kolmasosa osaa lu- kea perinteisessä mielessä, mutta tämä ei tutki- joiden mukaan riitä tietoyhteiskunnassa vaadit- tavaksi lukutaidoksi. Noin kymmenesosan luku- taito on erittäin puutteellinen ja lisää syrjäyty- misriskiä. Tämän lukutaidon kehittämiseen tar- vitaan erityistoimia: tietojen ja taitojen vahvis- tamista, opiskeluhalun herättämistä ja yhteiskun- nallisen aktiivisuuden lisäämistä. (Linnakylä ym.
2000.)
Sekä Ofcomin selvityksessä että Linnakylän ja kumppaneiden tutkimuksessa puhutaan media- lukutaidosta, mutta tarkoitettaneen eri asioita.
Ofcomin selvitys perustuu ihmisten antamiin vas- tauksiin, Linnakylän ym. tutkimus ennalta laa- dittuun asiantuntijamittaristoon. Tutkimukselli- sesti Linnakylän ym. tutkimus on huomattavasti Ofcomin selvitystä perusteellisempi. Mediailmi- öiden määrällistäminen on tarpeellista laajan kuvan saamiseksi ja uusien kysymysten herättä- miseksi, lukutaitomittarit puolestaan vertailuase- telmien luomiseksi. Lisäksi tarvitaan laadullisia empiirisiä aineistoja, jotka kertovat digitaalisten laitteiden käyttökokemuksista ja laajemmin me- diailmiöiden merkityksistä erilaissa toimintaym- päristöissä. Lisäksi on tärkeää tehdä käsitteellis- tä selkeytystyötä medialukutaidon käsitteestä ja koota yhteen aikuisten mediakäytännöistä kart- tunutta tutkimustietoa, kuten mediatutkija Sonia Livingstone (2005) on tehnyt.
Keskushallinnollisesti mediakasvatusta edis- tävä toiminta hajautuu Suomessa usealle taholle, vaikka Opetushallitukselle se kai välittömimmin kuuluisi. Aloitteellisia ovat tähän asti olleet Oi- keusministeriö ja Kansalaisvaikuttamisen poli- tiikkaohjelma, jotka tilasivat vuonna 2005 sel- vityksen mediakasvatuksen kansallisista kehit- tämistarpeista (Kotilainen & Sintonen 2005). Ja par’aikaa istuu opetusministerin nimeämä työryh- mä suunnittelemassa toimenpideohjelmaa, jon- ka avulla edistetään mediataitoja ja -osaamista osana yleisiä kansalais- ja tietoyhteiskuntataito- ja. Työryhmän painotus on lasten ja nuorten me- diakasvatuskysymyksissä. Perustettiinpa Suo- meen mediakasvatuksen seurakin vuonna 2005.
Nähtäväksi jää, miten aikuisten medialukutai- to- ja mediakasvatustarpeet näkyvät tulevassa toimenpideohjelmassa ja mitä mediakasvatuksen seura saa aikaan. Toivottavaa on, että aikuisten medialukutaitoon kiinnitetään jatkossa tutki- muksellista ja toiminnallista huomiota.
Aikuiskasvatukseen aikuisten medialukutai-
3/2006 u PUHEENVUOROu AIKUISKASVATUSu
250 uPUHEENVUOROuAIKUISKASVATUSu3/2006
to liittyy paitsi alussa mainittujen mediankäyt- tökykyjen, työelämätaitojen ja kansalaisvaikut- tamisen, myös vanhempainkasvatuksen kautta.
Kuluneena kesänä Helsingin Sanomissa käydys- sä mediakasvatuskeskustelussa korostettiin ai- kuisten vastuullisuutta median käyttöä koskevas- sa kasvatustehtävässä ja tietoutta medialaitteiden tekniikasta (Ahonen 2006) (viite 1). Lisäksi on kyettävä pohtimaan jo Platonin Valtiossa esittä- mää kysymystä: ”Annammeko ilman muuta las- ten kuunnella millaisia tarinoita tahansa, kenen hyvänsä sepittäminä, ja omaksua sieluunsa käsi- tyksiä, jotka ovat enimmäkseen täysin päinvas- taisia kuin ne joita heillä pitäisi mielestämme ai- kuisina olla?” Aikuisten mediakasvatuksessa tar- vitaan pohdintaa hyvästä elämästä ja yhteiskun- nasta sekä vaihtoehtoisten maailman mallien et- sintää – esimerkiksi sellaisten, joissa kuvallisel- la väkivallalla ja muulla roskalla ei olisi markki- noita.
Viite
(1) Helsingin Sanomien 31.5.–18.7. julkaisemat puheenvuorot löytyvät osoitteesta http://
mediakasvatus.blogspot.com/2006/08/hesarin- keskustelu-mediakasvatuksesta.html.
Lähteet
Ahonen, Riitta (2006). Mediakasvatuksen on myös suojattava lasta.Helsingin Sanomat 13.7., C4.
Kotilainen, Sirkku & Sintonen, Sara (toim.) (2005).Mediakasvatus 2005: Kansalliset ke- hittämistarpeet. Oikeusministeriön julkaisu 5/2005: http://www.om.fi/31548.htm Linnakylä, Pirjo, Malin, Antero, Blomqvist, Irja
& Sulkunen, Sari (2000). Lukutaito työssä ja arjessa. Aikuisten kansainvälinen lukutaito- tutkimus Suomessa. Koulutuksen tutkimus- laitos. http://www.jyu.fi/ktl/sials/ (5.7.2006) Livingstone, Sonia (2005). Adult Media Litera-
cy: A review of the research literature on behalf of Ofcom. http://www.ofcom.org.uk/
advice/media_literacy/medlitpub/medlit- pubrss/?=87101 (4.7.2006)
Mediakasvatus. Wikipedia. http://fi.wikipedia.
org/w/ndex.php?title=Mediakasvatus&oldid
=1337486 (5.7.2006) Mediakasvatuksen seura: http://
www.ulapland.fi/?DeptID=20486 (5.7.2006) Media Literacy Audit: Report on adult media li-
teracy. (2006). (4.7.2006) http://www.ofcom.org.uk/advice/
media_literacy/medlitpub/medlitpubrss/
medialit_audit/
Ofcom. http://www.ofcom.org.uk/advice/
media_literacy/medlitpub/
Platon (1981). Valtio. Teokset 4. Suom. M. Itko- nen-Kaila. Otava.
Suoranta, Juha & Lehtimäki, Hanna (2004).
Children in the Information Society: The case of Finland. New York: Peter Lang.
