314
Matkaopas teoreettiseen ja filosofiseen kasvatustutkimukseen
Katariina Holma ja Kaisu Mälkki (toim. 2011): Tutkimusmatkalla: Metodologia, teoria ja filosofia kasvatustutkimuksessa. Helsinki: Gaudeamus. 210 sivua.
TUTKIMUSMATKALLA -kirja on tarkoitettu teoreettisen ja filoso- fisen kasvatustutkimuksen meto- dologisia ja tieteenfilosofisia kysy- myksiä tarkastelevaksi oppikirjaksi.
Lukijaa luotsataan tutkimusmat- kalle kolmen osakokonaisuuden kautta. Ensimmäisessä kokonai- suudessa tarkastellaan kasvatustie- teellisen tutkimuksen yleisiä meto- dologiaan ja tieteenfilosofiaan liit- tyviä kysymyksiä. Toisessa osassa esitellään tutkimusesimerkkejä käsitteiden, argumenttien ja ajatus- kokonaisuuksien tutkimusproses- seista. Kolmannessa osassa on esi- merkkejä filosofisten, teoreettisten ja empiiristen näkökulmien yhdis- tämisistä. Kirjan kokoavat loppu- sanat on laatinut Pauli Siljander.
Teoksessa siis kaksi kolmasosaa artikkeleista pyrkii kuvailun kautta havainnollistamaan tutkimuspro- sesseja, minkä lisäksi sekä teoksen alkuun että loppuun on liitetty ko- koavampia katsauksia. Rakenne tulee ymmärretyksi oppikirjan ja opiskelijalähtöisyyden näkökul- masta. Suomenkielistä metodikir- jallisuutta alueelta on vähän, joten markkinat teokselle ovat olemassa.
KARTANLUKUOHJEITA
Teoksen ensimmäisen kokonai- suuden (Juha Varto, Eetu Pikka-
rainen, Jouni Peltonen) ja loppu- luvun (Pauli Siljander) metodo- logiset yleiskatsaukset käsittelevät kasvatustutkimuksen yleistä ole- musta, tutkimustrendejä ja niis- sä tapahtuneita muutoksia sekä teoreettis-filosofisen kasvatustut- kimuksen ominaispiirteitä.
Kirjan aloittaa Varton opiske- lijalukijaa orientoiva yleiskatsa- us metodologisiin kysymyksiin.
Artikkeli on teoksen käytännön- läheisimpiä ja selkokielisimpiä, mistä huolimatta monien käsitel- tävien asioiden merkityksen oi- valtaminen tapahtunee parhaiten kun lukijalla on jo omakohtaista kokemusta tutkimuksen tekemi- sestä. Esimerkiksi gradunsa empii- risen osan ja analyysiensa toteu- tusta vasta suunnitteleva opiskelija ei ehkä tavoita mitä tarkoittaa käy- tännössä, että ”aineisto on vahvempi kuin menetelmä” – tai päinvastoin.
Varto ohjaa opiskelijaa erotta- maan toisistaan tieteenfilosofisen ja konkreettisen empiirisen tut- kimuksen. Kirjoittaja muistuttaa, että filosofinen kirjallisuus liittyy enemmänkin yleissivistykseen eikä anna suoraa vastausta empii- riselle tutkimukselle.
Kirjan metodologisissa yleis- katsauksissa sivutaan toistuvasti tieteellisen tutkimuksen lähtö-
kohtia ja tavoitteita keskustellen esimerkiksi tieteellisen tiedon, tie- teen ja tutkimustoiminnan välisiä suhteita ja vaikkapa havainnollis- tamalla teorian käsitteen tulkinnan monimuotoisuutta. Luonnollisesti toisteinen teema artikkeleissa on myös tieteenfilosofian keskeisten käsitteiden tarkastelu eri tasoilla ja eri näkökulmista, jolloin yleisem- pi historiallis-teoreettis-filosofinen keskustelu linkittyy konkreetti- siin tutkimusprosessikuvauksiin.
Esimerkiksi Siljander nostaa lop- puluvussa kasvatustutkimuksen metodologiset ja tieteenfilosofiset kysymykset historiallis-kulttuurilli- seen viitekehykseen. Hän avaa laa- jempaa keskustelua erityisesti kon- struktivistisista epistemologioista, kohdeteoreettisesta pluralismista ja päätyy keskustelemaan kasva- tustutkimuksen teoriavajeesta ja pohtimaan kasvatustutkimuksen diversiteettiä integroivia näkökul- mia. Lukija voi jälkiviisaasti hakea linkkejä kirjan muihin artikkeleihin.
Itse pidin ensimmäisen koko- naisuuden tekstejä ja lopun koko- avaa artikkelia teoksen antoisim- pina osuuksina. Tekstit ovat nä- ennäisen jutustelevia, mutta niissä kussakin on runsaasti opiskelijalle hyödyllisiä ja keskeisiä kannanot- toja, ei ehkä erityisesti teoreettis-
315
NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN
AIKUISKASVATUS 4’2011
filosofisen tutkimukseen, vaan tutkimuksen tekemiseen yleensä.
MATKAILIJA MAASTOSSA
Toisen kokonaisuuden artikke- leissa (Ulla Solasaari, Kirsi Marja Saurén, Heidi Hyytinen ja Susan- na Hannus) kuvataan erityisesti valitun metodin soveltamista ja kuvataan analyysiprosesseja. Ana- lyysiesimerkit liittyvät hermeneut- tisesti painottuneeseen filosofi- seen analyysiin, systemaattiseen analyysiin sekä argumentaatio- analyysiin. Yleensä lukija saa tietoa tutkimusprosessista tutkimusra- portin muodossa, jolloin korostuu se, että tutkimusraportti on jälkikä- teen tehty looginen rekonstruktio itse tutkimusprosessista. Kaikkiin luonnollisiin tutkimusprosessei- hin sisältyy kuitenkin paljon epä- jatkuvuutta ja ennakoimattomuut- ta (vaiheita, muutoksia, yllätyksiä, käänteitä, tarkennuksia, täsmen- nyksiä, jne.). Artikkelit kuvaavat virkistävästi kokijansa äänellä näi- tä epäjatkuvuuksia ja niiden ratkai- suyrityksiä. Omakohtaiset kuva- ukset tutkimusaiheen valinnasta ja rajautumisesta avaavat lukijalle nä- kökulman yleensä näkymättömäk- si jääviin tutkimuksen tekemisen vaiheisiin. Onhan aiheenvalinta yksi haastavimmista ja tuskastut- tavimmista vaiheista tutkimuk- sen tekemisessä. Omakohtaisten tutkimusprosessikuvausten yh- teyteen on sisällytetty mukavasti myös metodologista ja metodista perustietoa ja ohjeistusta.
Kolmannen kokonaisuuden
artikkeleissa (Katariina Holma, Kaisu Mälkki, Anniina Leiviskä ja Aini Oravakangas) tavoitteena on kuvata filosofin tai teoreetikon ajattelun tutkimista. Siinä missä edellisessä kokonaisuudessa pai- nottui analyysimenetelmien to- teuttamisen kuvaus näissä artikke- leissa kuvataan kohdettaan varten räätälöityjä tutkimusprosesseja esimerkkeinä filosofinen kasvatus- tutkimus, teorian rekonstruktio, teorian kehittely ja käsitteen tut- kimus. Kuvaukset ovat konkreet- tisuudessaan valaisevia ja innos- tavia. Esimerkiksi Holma kuvaa tutkimusesimerkissään antoisasti tutkijan yllättävää oivallusta filoso- fisessa keskustelussa havaitsemas- taan tieteenfilosofisesta realismin ja konstruktivismin ristiriidasta, havainnollistaa ja dokumentoi ris- tiriitaa sekä tutkimuskysymyksen- sä muotoutumista tämän havain- non pohjalta.
PÄÄSTIINKÖ PERILLE?
Opettamisen, kuin myös oppi- kirjan, perusongelma on kuinka yhdistää teoriaa ja käytäntöä. Tä- mänkin teoksen yhteydessä jou- tuu pohtimaan sitä miten yleinen metodologinen keskustelu ja yk- sittäiset tapauskuvaukset palvele- vat ymmärryksen rakentumista.
Ensilukemalla teos vaikuttaa hiu- kan sisäänlämpiävältä.
Sisäänlämpiävyys liittynee osal- taan siihen, että lukijan täytyy luki- essaan muistaa teoksen rajatut nä- kökulmat. Yleisten metodikirjojen joukossa teoreettisen ja filosofisen
tutkimuksen, ja erityisesti kasvatus- tutkimuksen, metodikirja on harvi- naisuus. Pienenä nyanssina voi to- deta, että yleisten metodikirjojen runsaan tarjonnan keskellä jotkut pienehkötkin harvinaiset tekstit nousevat arvoonsa. Tällainen esi- merkki on Juhani Jussilan, Kaisu Montosen ja Kari E. Nurmen ar- tikkeli systemaattisesta analyysista vuodelta 1989, johon runsaasti vii- tattaan tässäkin teoksessa.
Teos haastaa monin tavoin lukijaa myös itse pohtimaan ja jä- sentämään ilmiöitä kirjoittajien keskinäisten synergioiden avulla.
Yleinen metodologinen ja tieteen- filosofinen keskustelu teoksessa tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia syventää näkemyksiä ilmiöistä, eri- tellä niitä ja tehdä omia synteesejä.
Oppikirjaluonteen huomioiden synergioiden tunnistettavuutta olisi voinut lisätä korostamalla in- tertekstuaalisuutta ja näin artikke- leiden keskinäistä keskustelevuutta.
Tarkemmin teosta ja tekste- jä analysoiden teoksesta löytyy moninaisia kerroksia ja mah- dollisuuksia erilaisten teemojen käsittelyyn. Ongelmaksi saattaa muodostua paikoitellen ymmär- rettävyys sekä lukijalta vaaditta- vien taustietojen ja omatoimisen työstämisen laatu. Niinpä teos sopisi hyvin oheislukemistoksi se- minaariin tai luentosarjaan, jossa voidaan tarkastella syvällisemmin ja vuorovaikutteisesti valikoituja kysymyksiä.
Merja Ikonen-Varila
