Merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman tausta- asiakirja: ravinnekuormituksen vähennystarpeet ja arvio toimenpiteiden riittävyydestä

(1)

1

Merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman tausta-

asiakirja: ravinnekuormituksen vähennystarpeet ja arvio

toimenpiteiden riittävyydestä

(2)

2 Osa 1: Ravinnekuormituksen kehitys ja merenhoidon suunnittelun perustana käytettävät kuormituksen vähennystarpeet ... 3

Osa 2: Vesienhoidon ja merenhoidon toimenpiteillä aikaansaatavat

ravinnekuormituksen vähennykset ja toimenpiteiden riittävyys merenhoidon kannalta ... 26

Tiivistelmä

Tämä tausta-asiakirja on koottu merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman rehevöitymistoimenpiteiden taustatiedoksi. Sen ensimmäisessä osassa tarkastellaan Suomesta Itämereen päätyvän typen ja fosforin kuormituksen kehitystä ja kuormituksen vähentämiselle asetettuja kansainvälisesti sovittuja tavoitteita ja kansallisia tarpeita. Tausta-asiakirjan toisessa osassa esitetään arvio vuosien 2016–2021 vesienhoitosuunnitelmilla sekä merenhoidon toimenpideohjelmalla aikaansaatavasta ravinnekuormituksen vähenemästä sekä arvio vähenemän riittävyydestä tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

Suomesta Itämereen päätyvien ravinteiden kuormitus on tasaantunut tai vähentynyt jonkin verran, mutta ei kuitenkaan riittävästi meren hyvän tilan saavuttamiseksi merenhoitosuunnitelman edellyttämässä aikataulussa. Hyvä tila tulisi saavuttaa viimeistään vuonna 2020.

HELCOMin Itämeren suojelun toimintaohjelmassa on Suomen avomerialueille asetettu fosforille 383 tonnin ja typelle 3 135 tonnin vuotuiset kuormitusvähennystavoitteet. Kuormitustietojen kansallisen analyysin perusteella HELCOMissa asetettu typpitavoite on jo saavutettu, mutta fosforitavoitteeseen pääsemiseksi on fosforikuormitusta vähennettävä vielä 227 tonnia. Nämä tavoitteet koskevat vain avomerta.

Jotta rannikkovesissä saavutettaisiin hyvä ekologinen tila, pitäisi vuotuisen fosforikuorman vähentyä 440 tonnia ja typpikuorman 6 600 tonnia. Pääasiallisena syynä HELCOMin ja rannikkovesien tavoitteiden välisiin eroihin on se, että HELCOMin maakohtaiset tavoitteet Suomelle kohdistuvat vain Suomenlahden avomerialueeseen, kun rannikkovesien tavoitteet sisältävät Suomen koko rannikkovesialueen.

Vesienhoitosuunnitelmat ja niiden toimenpideohjelmat sisältävät laajasti erilaisia toimenpiteitä, joilla vähennetään ravinnekuormitusta. Vesienhoitosuunnitelmien toimenpiteet johtaisivat fosforin osalta 235 tonnin vähenemään. Vain osan vähenemästä arvioidaan hyödyttävän Suomenlahtea, jolle HELCOM-tavoite on asetettu, ja siksi vain osa (127 tonnia) voidaan lukea HELCOMin kuormitusvähennystavoitteeseen. Typen osalta vesienhoidon toimenpiteillä arvioidaan saavutettavan 2940 tonnin vähennys. Vesienhoidon toimenpiteellä yksinään ei siis saavutettaisi rannikkovesien tilan paranemisen edellyttämiä 440 tonnin fosfori- ja 6600 tonnin typpikuormituksen vähenemiä ja merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaan suunniteltiin uusia näitä täydentäviä kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä.

Merenhoidon toimenpideohjelmassa esitetään kahdeksan ravinnekuormituksen vähentämiseen tähtäävää toimenpidettä. Niillä arvioidaan mahdolliseksi saavuttaa fosforin osalta enimmillään noin 120 tonnin vuotuinen vähennys, josta HELCOM tavoitteen hyväksi voidaan lukea 106 tonnia, ja typen osalta noin 1400 tonnin vähennys.

HELCOMin fosforikuormituksen vähennystavoite on yhdessä vesienhoidon ja merenhoidon toimenpiteillä (vähennys 127 tonnia + 106 tonnia) mahdollista saavuttaa, mikäli vesienhoidon toimenpiteet toteutuvat täysimääräisinä ja merenhoidon kuormitusvähennykset toteutuvat enimmäisarvion mukaisesti. Vesienhoidon ja merenhoidon toimenpiteet eivät silti yhdessäkään riitä rannikkovesien vähennystavoitteiden saavuttamiseen tavoiteaikataulussa.

(3)

3 Osa 1: Ravinnekuormituksen kehitys ja merenhoidon suunnittelun perustana käytettävät kuormituksen vähennystarpeet

Antti Räike¹, Anna-Stiina Heiskanen¹, Janne Suomela²,Pirkko Kauppila¹, Seppo Knuuttila¹, Maria Laamanen³, Anne Laine⁴, Antti Mäntykoski⁵, Pekka Paavilainen², Heikki Pitkänen¹, Annukka Puro-Tahvanainen⁶, Jaana Rintala⁴, Tuija Ruoho-Airola⁷, Jouni Törrönen⁸, Vincent Westberg⁹

1Suomen ympäristökeskus, ²Varsinais-Suomen ELY-keskus, ³Ympäristöministeriö, ⁴Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus,

5Uudenmaan ELY-keskus, ⁶Lapin ELY-keskus, ⁷Ilmatieteen laitos, ⁸Kaakkois-Suomen ELY-keskus, ⁹Etelä-Pohjanmaan ELY- keskus

Sisältö

Osa 1: Ravinnekuormituksen kehitys ja merenhoidon suunnittelun perustana käytettävät kuormituksen

vähennystarpeet ... 3

1. Johdanto ... 4

2. Avomeren ravinnekuormituksen vähennystavoitteet ja kuormituksen kehitys ... 4

HELCOMissa Suomelle asetetut kuormituksen vähennystavoitteet ... 4

Eri merialtaiden kuormituksen muutosten huomioiminen HELCOM-tavoitteen saavuttamista arvioitaessa ... 6

Kuormituksen nykytilanne: Mitkä ovat muutokset referenssitasoon nähden ja mikä on jäljelle jäävä vähennysten tarve? ... 6

Laskeuma ... 8

3. Rannikkovesien ravinnekuormitus ja kuormituksen vähennystarpeet ... 8

4. Yhteenveto ja johtopäätökset ... 12

Liite 1. Ote HELCOMin 2013 ministerikokouksen julkilausumasta ... 14

Liite 2: Kuinka paljon Perämerellä, Selkämerellä ja Saaristomerellä tehtävistä kuormitusvähennyksistä voidaan laskea Suomen kokonaiskuormitusvähennyksen hyväksi Itämeren suojelun toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi ... 16

Liite 3. Suomen jokien kuljettamat fosfori ja typpivirtaamat Itämereen vuosina 1997─2012 merialueittain. ... 18

Liite 4. Rannikkovesien vesimuodostumien kokonaistypen, kokonaisfosforin ja a-klorofyllin pitoisuuksien

vähennystarve - % hyvän tilan luokkarajan saavuttamiseksi ... 19

(4)

4 1. Johdanto

Merenhoidon yleiset tavoitteet määriteltiin vuonna 2012, Jolloin asetettiin tavoitteeksi saavuttaa Suomen vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmien mukaiset ravinnepäästöjen vähennykset sekä vähentää fosforin ja typen kuormitusta eri lähteistä niin, että ne alittavat Itämeren suojelukomission (Helsinki Commission, HELCOM) Itämeren suojelun toimintaohjelman (Baltic Sea Action Plan, BSAP) mukaiset sallitut enimmäismäärät. Tämä tavoite on lähtökohtana valtioneuvoston hyväksymälle (3.12.2015) päätökselle Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmasta vuosille 2016–2021.

HELCOmin Itämeren suojelun toimintaohjelman edellyttämät maakohtaiset ravinnekuormituksen vähennystavoitteet vuoteen 2021 kohdentuvat Itämeren eri osa-altaille. HELCOM:in ministerikokouksessa vuonna 2013¹ hyväksytyt vähennystavoitteet on päivitetty suhteessa uusimpaan tietoon sekä avomerelle asetettuihin tilatavoitteisiin². Kuormitusvähennykset on mitoitettu niin, että saavutettaisiin Itämeren tila, jossa rehevöitymisen seuraukset ovat ympäristön kestävän käytön kannalta hyväksyttävissä rajoissa eivätkä haittaa Itämeren ympäristöä. HELCOMin tavoitteenasettelu kohdentuu avomerialueeseen.

Merenhoidon toimenpideohjelma sovitetaan yhteen vesienhoidon suunnittelun vastaavien toimenpiteiden kanssa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että pääosa kuormituksen vähentämistoimenpiteistä määritetään vesienhoidon puolella.

Rannikkovesiin kohdistuvan kuormituksen vähennystarpeet perustuvat vesienhoidossa määriteltyihin ekologisen tilan tavoitteisiin.

Tässä muistiossa tarkastellaan Itämereen päätyvän ravinnekuormituksen kehitystä, määritetään paljonko Suomelle HELCOMin ministerikokouksessa vuonna 2013 asetetusta vähennystavoitteesta on vielä saavuttamatta ja tarkastellaan rannikkovesien kuormituksen vähennystarpeita. Lopuksi avomeren ja rannikkoalueiden kuormituksen vähennystarpeet suhteutetaan toisiinsa ja tehdään päätelmät kokonaiskuormituksen vähennystarpeesta. Vesien- ja merenhoidon toimenpideohjelmat määrittelevät ne toimenpiteet, joilla vähennystarpeiden saavuttaminen on mahdollista tai joilla tavoitteita kohti edetään..

Tämä tausta-asiakirja tukee merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaa ja toimii perusteena toimenpiteiden suunnittelulle. Vesienhoidon toimenpiteillä saavutettavissa olevia kuormitusvähennyksiä tarkastellaan tämän tausta- asiakirjan osassa 2. (Vesienhoidon ja merenhoidon toimenpiteillä aikaansaatavat ravinnekuormituksen vähennykset ja toimenpiteiden riittävyys merenhoidon kannalta).

2. Avomeren ravinnekuormituksen vähennystavoitteet ja kuormituksen kehitys

HELCOMissa Suomelle asetetut kuormituksen vähennystavoitteet

HELCOMin lokakuun 2013 ministerikokous päivitti uusien tietojen ja mallien pohjalta BSAP:ssa vuonna 2007 asetetut ravinnekuormituksen maksimimäärät sekä kullekin maalle kohdennetut kuormituksen vähennystavoitteet suhteessa vuosijaksoon 1997–2003². Tämän päivityksen myötä siirryttiin käyttämään myös ilmasto- ja virtaamakorjattuja³ kuormituslukuja, jotka ilmentävät ihmistoimien muutosten vaikutusta kuormitukseen paremmin kuin korjaamattomat luvut.

Itämeren suojelun toimintaohjelman päivitetyt ravinnekuormituksen vähennystavoitteet on laskettu käyttäen vuosijakson 2006–2010 virtaamakorjattua keskiarvoa, koska tämän jakson tiedot olivat saatavilla kaikista Itämeren maista. Suomen merenhoidon toimenpideohjelman valmistelussa käytetään kuitenkin uudempia kuormitustietoja, jotta voitaisiin arvioida kuinka paljon vaadittavasta kuormitusvähennyksestä on jo saavutettu. Huhtikuussa 2014 Suomen ympäristökeskus (SYKE) sai Tukholman yliopiston Baltic Nest Instituutin (BNI) laskemat uudet virtaamakorjatut Suomen jokien typpi- ja fosforivirtaamat Itämereen. Niissä virtaamanormalisointijaksona oli käytetty vuosia 1997–2012. Uusien virtaamanormalisoitujen jokien typpi- ja fosforivirtaamien perusteella lasketut vuotuisen ravinnekuormituksen vähentämistavoitteet Suomelle ovat 383 tonnia fosforia ja 3135 tonnia typpeä (taulukko 1).

Vähentämistavoitteiden laskentaperusteet on esitetty liitteessä 1.

Taulukko 1. HELCOMin Itämeren suojelun toimintaohjelman mukaiset Suomen vuotuisen ravinnekuormituksen vähennystavoitteet, jotka on laskettu käyttäen uusia virtaamanormalisoituja jokien typpi- ja fosforivirtaamia. Vähennystavoitteet tarkoittavat

1http://helcom.fi/baltic-sea-action-plan/nutrient-reduction-scheme/targets/

2Päivitetyt rehevöitymisen tilanosoittimet (indikaattorit) sekä niiden tavoitearvot kehitettiin HELCOMin koordinoimassa tutkimushankkeessa (TARGREV; BSEP 133; http://helcom.fi/Lists/Publications/BSEP133.pdf) ja tarkistettiin asiantuntijaryhmissä (HELCOM EUTRO) ja hyväksyttiin HELCOMin valtuuskuntien johtajien kokouksessa 39/2012. Tarkennetut tavoitearvot on esitetty HELCOMin julkaisussa BSEP 143

http://helcom.fi/Lists/Publications/BSEP143.pdf)

3 Ilmastokorjaus tarkoittaa, että vaihtelevan sään vaikutus laskeumaan on poistettu. Virtaamakorjaus tarkoittaa, että jokien ainevirtaamista poistetaan virtaaman vaihtelusta aiheutuva muutos. Ilmasto- ja virtaamakorjauksen jälkeen jäljelle jäävä trendi kuvaa etupäässä ihmistoiminnoista aiheutuvaa vaihtelua ainevirtaamissa.

(5)

5

kokonaismäärää, kuinka paljon nykykuormituksen tason tulisi (vähintään) laskea. (NTOT= typpikuormituksen vähennystavoite;

tonnia kokonaistyppeä vuodessa; PTOT= fosforikuormituksen vähennystavoite; tonnia kokonaisfosforia vuodessa).

HELCOM 2013 ministerikokouksen julkilausumassa asetetut Suomen kuormitusvähennystavoitteet on kohdistettu Suomenlahdelle ja varsinaiselle Itämerelle. Syynä sille, että tavoitteet kohdistuvat Suomen merialueista ainoastaan Suomenlahdelle on Itämeren kokonaiskuormituksen yhteinen jakomalli (ks. liite 1).

Julkilausumassa todettiin myös, että käytännössä kukin maa voi laskea hyväkseen myös muiden kuin tavoitteissa mainittujen merialtaiden kuormituksen vähenemiä⁴. Tässä tulee kuitenkin ottaa huomioon missä määrin vaikutukset heijastuvat tavoitteen kohdealtaaseen. Julkilausuman lisäyksellä⁵ taustoitettiin Suomen aikomusta hyödyntää kaikille rannikkoalueille ja eri merialtaisiin kohdistuvia kuormituksen vähennyksiä Suomelle osoitetun kokonaistavoitteen saavuttamiseksi.

Tukholman yliopiston kehittämä BALTSEM-malli on työkalu koko Itämeren mittakaavan ravinnekuormituksen vähennysarvioiden tekemiseen. Siinä typen ja fosforin kierrot on kuvattu parhaan saatavilla olevan tietämyksen mukaisesti⁶. BALTSEM-mallin tuloksia on vertailtu muihin Itämeren ekosysteemimalleihin BONUS-hankkeessa ECOSUPPORT, ja sen on todettu antavan varsin vertailukelpoisia tuloksia muiden Itämeren fysikaalisia ja ekologisia prosesseja kuvaavien mallien kanssa⁷. Mallilaskelma on tarkoitettu laajojen yhtenäisten merialtaiden tilamuutosten arviointiin ja sen tulokset ovat siten luotettavampia avomerialueille. Malli ei sovellu Saaristomeren hienopiirteisen ja rikkonaisen merialueen tai vesienhoitoon kuuluvien kuormitusvähennystavoitteiden arviointiin.

Uusimman HELCOMin rehevöitymisarvion mukaan lähes koko Itämeri on edelleen rehevöitynyt eikä hyvää tilaa ole saavutettu⁸. Tässä arviossa myös lähes koko Selkämeri ja Perämeri (Merenkurkkua lukuun ottamatta) eivät ole saavuttaneet hyvää tilaa rehevöitymisen suhteen⁹. Siksi muidenkin merialueiden kuin Suomenlahden huomioiminen kuormitusvähennystavoitteiden saavuttamisessa on Suomelle tärkeää ja lisäksi siksi, että HELCOM:in malliarvio (BNI BALTSEM⁹) ei huomioi rannikkoalueiden erityispiirteitä ja niille määritettyjä vesienhoidon ekologisen tilan tavoitteita.

Malli ei myöskään kuvaa riittävän hyvin pääasiassa fosforirajoitteisen Pohjanlahden ravinnedynamiikkaa. Tästä syystä Pohjanlahdelle ei HELCOMissa asetettu lainkaan vähennystavoitteita. Saaristomeri ei ollut HELCOMin tarkastelussa mukana, koska sitä ei ollut erotettu BALTSEM-mallin tarkasteluissa omaksi alueekseen, vaan se oli laskennoissa osana Selkämerta. Lisäksi BALTSEM-malli ei sovellu Saaristomeren hienopiirteisen ja rikkonaisen merialueen kuormitusvähennystavoitteiden arviointiin. Edellä mainituista syistä, HELCOM:in Itämeren suojelun toimintaohjelma kuormituksen vähentämistarpeiden arviointi kohdistettiin kaikkein huonoimmassa tilassa oleville laajoille merialueille.

Lisäksi mallilaskelmiin perustuva Suomelle asetettu tavoite kohdistui pelkästään Suomenlahteen. Kuitenkaan Suomen tavoitteiden saavuttaminen pelkästään Suomenlahden valuma-alueella tehtävillä vähennyksillä ei ole realistisesti mahdollista. Näin ollen Suomen tulee vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelussa määritellä omat kansalliset ravinnekuormituksen vähentämistavoitteet tarkempien meri- ja rannikkoaluekohtaisten mallien ja laskelmien avulla.

Näillä perusteilla Suomi päätyi ehdotukseen, että Perä- ja Selkämeren vesienhoitosuunnitelmien mukainen typpi- ja fosforikuormituksen vähentyminen laskettaisiin osittain, ja Ahvenanmaan vesienhoidon ja Saaristomeren vesienhoitosuunnitelmien mukainen ravinnekuormituksen vähentyminen laskettaisiin täysimääräisesti osaksi Suomen vähennystavoitetta¹⁰. Tämä on otettu lähtökohdaksi arvioitaessa kuormituksen vähentämistavoitteita Suomen eri merialueille.

4 “WE AGREE that extra reductions can be accounted for, in proportion to the effect on a neighboring basin with reduction targets, by the countries in reaching their Country Allocated Reduction Targets”.

5 WE ARE COMMITTED to implement nutrient reductions to improve the environmental status of eutrophied Baltic Sea sub-basins including coastal areas, even if the modelling approach taken did not establish reduction requirements for these areas”. Tähän kohtaan liittyy myös alaviite “Finland’s view is that according to HELCOM assessment open parts of the Bothnian Sea, Åland Sea and the Archipelago Sea are eutrophied and need reduction of nutrient levels, although BALTSEM model did not establish nutrient input reduction requirements to the drainage basins of these sea areas. Finland will address water protection measures to the drainage basins of these areas in its national plans.”

6Gustafsson ym. 2012. Reconstructing the Development of Baltic Sea Eutrophication 1850–2006. AMBIO 41: 534-548

7 Meier ym. 2014. Ensemble Modeling of the Baltic Sea Ecosystem to Provide Scenarios for Management. AMBIO 43: 37–48

8 HELCOM 2014. Eutrophication status of the Baltic Sea 2007-2011 – A concise thematic assessment. Baltic Sea Environment Proceedings 143

9 Savchuk et al. 2012. BALTSEM – A marine model for decision support within the Baltic Sea Region. BNI Technical Report 7.

http://www.balticnest.org/balticnest/research/publications/publications/baltsemamarinemodelfordecisionsupportwithinthebalticsearegion.5.d4ae5091 38dcbba8a2158.html

10YMPÄRISTÖMINISTERIÖ, EU-ministerivaliokunta 27.9.2013, MUISTIO 26.9.2013, Ehdotus HELCOMin ministerikokouksessa 3.10.2013 otettavaksi kannaksi HELCOM:n Itämeren toiminta-ohjelmassa hyväksyttävistä typen ja fosforin Suomelle asetettavista vähennystavoitteista

Suomen

vähennystavoite

t

NTOT 3135

PTOT 383

(6)

6

Eri merialtaiden kuormituksen muutosten huomioiminen HELCOM-tavoitteen saavuttamista arvioitaessa Edellä esitetyn mukaisesti, Suomen eri merialueisiin kohdistuvat ravinnekuormituksen muutokset otetaan huomioon siltä osin kuin vähenemän vaikutusten arvioidaan heijastuvan niille altaille (Itämeren pääallas ja Suomenlahti), joille on asetettu vähennystavoitteita Itämeren suojelun toimintaohjelmassa. Tämän mukaisesti Suomi ehdottaa, että kuormituksen vähenemät Suomen eri merialtailla voitaisiin laskea Suomen vähentämistavoitteen hyväksi siinä määrin kuin ne edistävät kuormituksen vähenemistä varsinaiselle Itämerelle.

Baltic Nest Institute (BNI) on esittänyt BALTSEM-mallin tuloksiin perustuvan laskelman (liite 2), jonka mukaan 1,5 fosforitonnin vähennys Selkämerellä vastaa 1 fosforitonnin kuormitusvähennystä varsinaisella Itämerellä. Näin ollen 2/3 Selkämeren kokonaisfosforin kuormitusvähennyksestä voidaan laskea Suomen kokonaistavoitteen hyväksi.

Vastaavasti BNI:n arvion mukaan Perämeren kuormitusvähennyksestä 10 % voidaan laskea varsinaisen Itämeren ja näin ollen Suomen kokonaistavoitteen hyväksi. Saaristomerellä sekä fosfori- että typpivähennykset voidaan huomioida täysimääräisesti. Selkämeren kuormitusvähennyksestä typen osalta voidaan laskea Suomen kokonaistavoitteen hyväksi 7 % ja Perämerellä 8 % (liite 2 taulukko 1b).

Ahvenanmaan merialueille ei ole erikseen määritelty vähennystavoitetta. Koska Ahvenanmaan rannikkoalueet rajautuvat Saaristomereen ja Selkämereen sekä Ahvenanmereen ja Itämeren pääaltaalle, voidaan katsoa, että Ahvenanmaan kuormitusvähennykset lasketaan täysimääräisesti (100 %) Suomen vähennystavoitteen hyväksi.

Kuormituksen nykytilanne: Mitkä ovat muutokset referenssitasoon nähden ja mikä on jäljelle jäävä vähennysten tarve?

Kuormitusta on tarpeen seurata pidempien aikajaksojen keskiarvona ilmastollisesta ja hydrologisesta vaihtelusta johtuvan vaikutuksen vähentämiseksi. Itämeren suojelun toimintaohjelmassa lähtötasoksi valittiin seitsemän vuoden keskiarvo ajanjaksolta 1997–2003. Jokien ainevirtaamat on virtaamanormalisoitu BNI:n toimesta. Nykykuormitusta edustaa jokien ainevirtaamissa viisivuotiskausi 2008–2012, joka sisältää viimeisimmät saatavilla olevat kuormitustiedot. Pistekuormitustiedot ovat vuodelta 2012 ja typpilaskeuma vuosilta 2008–2010 (taulukko 2).

Suomesta Itämereen päätyvä kokonaiskuormitus on laskenut sekä typen että fosforin osalta, kun verrataan vuosien 2008–2012 keskiarvoa lähtötasojaksoon 1997–2003. Fosforikuorma on vähentynyt kokonaisuudessaan 307 tonnia ja typpikuorma 5267 tonnia (taulukko 2) vuodessa (taulukko 2). Pistekuormituksen ja typpilaskeuman lisäksi myös jokien ainevirtaamat ovat vähentyneet lähtötasosta. Jos tarkastellaan koko ajanjaksolla 1997–2012 tapahtunutta muutosta jokien ainevirtaamissa, on normalisoidulla fosforivirtaamalla aleneva suuntaus, mutta typpivirtaamassa ei ole tapahtunut muutosta (kuva 1).

Taulukko 2. Suomesta Itämereen päätyvä keskimääräinen vuotuinen typpikuormitus (NTOT) ja fosforikuormitus (PTOT) tonneina (t) referenssiajanjaksolla (1997–2003) ja nykytasolla (2008–2012). Jokien ravinnevirtaamat ja typen ilmalaskeuma on normalisoitu (norm.). Ilmalaskeuma sisältää vain Suomen läheiset merialueet.

REFERENSSITASO NYKYKUORMA Ero

referenssitasoon Joet

(norm.)¹⁾

Pistekuorma²⁾³⁾ Ilma (norm.)⁴⁾

Yhteensä Joet (norm.)¹⁾

Pistekuorma³⁾⁵⁾ Ilma (norm)⁶⁾

Yhteensä

1997-2003 1997-2003 1997-2003 2008-2012 2012 2010

t t t t t t t t t

NTOT 71717 7956 5095 84768 69059 5962 4480 79501 -5267

PTOT 3487 298 3785 3253 225 3478 -307

1) Luvut perustuvat 07.04.2014 BNI:stä saatuun aineistoon

2) Lähde: HELCOM PLC 5.5.xls mittausaineisto, poiminta tehty HELCOMin tietojärjestelmästä 30.10.2013 (http://www.helcom.fi/baltic-sea-trend/eutrofication/inputs-of-nutrients/developments-in-nutrient-inputs/)

3) Sisältää Ahvenanmaan pistekuormituksen

4) Lähde^:HELCOM 2013. Summary report on the development of revised Maximum Allowable Inputs (MAI) and updated Country Allocated Reduction Targets (CART) of the Baltic Sea Action Plan

5) Lähde:VAHTI-tietokanta. Poiminta tehty 20.3.2014 (Antti Räike, SYKE)

6) Arviossa on mukana kaikki Itämeren merialueet. Siksi summa on suurempi kuin taulukon 3 Suomen merialueiden laskeuma

(7)

7

Kuva 1. Suomen jokien vuotuinen typpi- ja fosforivirtaama vuosina 1997–2012. Pylväät näyttävät normalisoimattomat

ravinnevirtaamat ja musta viiva virtaamanormalisoidut ravinnevirtaamat. Sininen viiva näyttää virtaamanormalisoidun lineaarisen muutoksen suunnan (Antti Räike, SYKE).

Typpikuormitus on laskenut lähtötasosta (1997–2003) muilla merialueilla paitsi Perämerellä (taulukko 3). Noin puolet vähenemästä on tapahtunut Selkämerellä. Perämerellä typpikuormitus on sen sijaan kasvanut, mikä johtuu jokien lisääntyneestä typpivirtaamasta. Suomenlahdella typpikuorma on vähentynyt lähtötasoon verrattuna 2 029 tonnia. Jos tarkastellaan koko ajanjaksolla 1997–2012 tapahtunutta muutosta jokien typpivirtaamissa, on normalisoidulla typpivirtaamalla tilastollisesti merkitsevä nouseva trendi Perämerellä. Saaristomerellä ja Selkämerellä on puolestaan aleneva suuntaus ja Suomenlahdella ei ole havaittavissa muutosta (liite 3).

Fosforikuormitus on laskenut kaikilla merialueilla. Suomenlahdella fosforikuorma on vähentynyt lähtötasoon verrattuna 35 tonnia. Myös tarkasteltaessa koko ajanjaksolla 1997–2012 tapahtunutta muutosta, on jokien fosforivirtaamissa havaittavissa tilastollisesti merkitsevä laskeva suuntaus (liite 3). Saaristomerellä laskeva trendi on heikoin.

Taulukko 3. Suomesta Itämereen päätyvä keskimääräinen vuotuinen typpikuormitus (NTOT) ja fosforikuormitus (PTOT) tonneina (t) merialueittain referenssiajanjaksolla (1997–2003) ja nykytasolla (2008–2012). Jokien ravinnevirtaamat ja typen ilmalaskeuma on normalisoitu. Ilmalaskeuma sisältää vain Suomen läheiset merialueet. ’Vähenemä’ on BNI:n BALTSEM kertoimilla arvioitu, ko.

merialueen kuormitus, joka voidaan laskea Suomen kokonaisvähennystavoitteen hyväksi (ks. teksti ja liite 2).

Suomen typpivähennystavoite on 3 135 tonnia. Kun Suomenlahden typpivähenemään (2 029 tonnia) lisätään muiden merialueiden BNI:n BALTSEM-kertoimilla kerrottu typpivähenemä, saadaan summaksi 2 927 tonnia (sarake

’Vähenemä’ taulukossa 3). Kun tähän lisätään Suomesta muille kuin lähimerialueille tulevan kuormituksen vähenemä

0 1000 2000 3000 4000 5000 6000

1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011

Normalisoitu P (t) Trendiviiva Normalisoimaton P (t)

0 25000 50000 75000 100000 125000

1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011

Normalisoitu N (t) Trendiviiva Normalisoimaton N (t)

NTOT Referenssitaso Nykykuorma Ero referenssitasoon

Joet (norm)¹⁾ Pistekuorma^{2) 3)} Ilma⁴⁾ Yhteensä Joet (norm)¹⁾ Pistekuorma^{3) 5)} Ilma ^{6) 7)} Yhteensä

1997-2003 1997-2003 1997-2003 2008-2012 2012 2008-2010

t t t t t t t t t Vähenemä BALTSEM kerroin

Perämeri 33806 2527 1764 38097 34968 2338 1603 38910 812 812 0.1

Selkämeri 16968 841 1881 19691 14681 850 1653 17184 -2507 -168 0.067

Saaristomeri 6401 1686 456 8542 5577 1022 400 6999 -1543 -1543 1.0

Suomenlahti 14542 2902 994 18438 13833 1752 824 16409 -2029 -2029 1.0

71717 7956 5095 84768 69059 5962 4480 79501 -5267 -2927

Ero tavoitteeseen

PTOT Referenssitaso Nykykuorma Ero referenssitasoon 208

Joet (norm)¹⁾ Pistekuorma^{2) 3)} Ilma Yhteensä Joet (norm)¹⁾ Pistekuorma^{3) 5)} Ilma Yhteensä

1997-2003 1997-2003 1997-2003 2008-2012 2012 2008-2010

t t t t t t t t t Vähenemä BALTSEM kerroin

Perämeri 1804 71 1875 1671 69 1740 -135 -13 0.1

Selkämeri 662 44 705 583 30 613 -92 -62 0.67

Saaristomeri 451 91 541 438 56 495 -47 -47 1.0

Suomenlahti 571 93 664 560 69 629 -35 -35 1.0

3487 298 3785 3253 225 3478 -308 -156

Ero tavoitteeseen

1) Luvut perustuvat 27.03.2014 BNI:stä saatuun dataan. 227

2) HELCOM PLC 5.5.xls dataset 30.10.2013 (http://www.helcom.fi/baltic-sea-trends/eutrophication/inputs-of-nutrients/developments-in-nutrient-inputs/)

3) Sisältää Ahvenanmaan pistekuormituksen.

4) Taulukko 2.9d julkaisussaReview of the Fifth Baltic Sea Pollution Load Compilation for the 2013 HELCOM Ministerial Meeting. Baltic Sea Environment Proceedings No. 141.

5) VAHTI-tietokanta. Poiminta tehty 20.3.2014 (Antti Räike, SYKE)

6) MAI CART WS 1/2013 -kokouksessa jaettu data

7) Saaristomeren kuormituksen oletetaan olevan 19,5 % Selkämeren ja Saaristomeren yhteenlasketusta kuormituksesta (HELCOM 2005. Airborne nitrogen loads to the Baltic Sea).

(8)

8

495 t saadaan summaksi 3 422 t. Siten HELCOMin Suomelle asettama typpikuormituksen vähennystavoite on saavutettu. Tässä on huomioitu Perämeren kasvanut typpikuorma kokonaisuudessaan.

Suomen fosforikuormituksen vähennystavoite Suomenlahdella on 383 tonnia vuodessa. Kun Suomenlahden fosforivähenemään (35 tonnia) lisätään muiden merialueiden BNI:n kertoimilla (kts. taulukko 3) kerrottu fosforivähenemä, saadaan summaksi 156 tonnia. Suomen jäljellä oleva vähennystavoite fosforille on siis 227 tonnia.

Laskeuma

Ilman kautta tulevan ravinnekuormituksen osalta Suomen päästöt vaikuttavat koko Itämeren altaaseen. Lyhyemmän kulkeutumismatkan vuoksi vaikutus kohdistuu kuitenkin voimakkaimmin Suomea lähinnä oleviin merialueisiin.

Yleistäen pelkistyneet typen yhdisteet (ammonium johdannaisineen) kulkeutuvat lyhyemmän matkan kuin hapettuneet typen yhdisteet (nitraatti).

Typen ilmakuormitus pystytään nykyään arvioimaan varsin tarkasti käyttäen hyväksi maiden raportoimia päästökartoituksia, ilmakehämallinnusta, meteorologisia havaintoja ja tuloksia ilmanlaadun seuranta-asemilta.

Eurooppalainen ilmansaasteiden kaukokulkeutumisohjelma EMEP tuottaa vuosittain HELCOMin käyttöön raportin typpilaskeumasta¹¹. Sen sijaan fosforin ilmaperäisen kuormituksen arviointi on vielä varsin epävarmaa vähäisten havaintojen ja puutteellisen päästökartoituksen ja mallinnuksen vuoksi.

Suomesta lähtöisin olevista ilmapäästöistä johtuva typpilaskeuma Itämereen on vähentynyt referenssitasoon nähden myös varsinaisella Itämerellä ja muilla merialueilla joita ei tarkastella taulukoissa 2 ja 3. Suomesta peräisin oleva vuotuinen typpilaskeuma koko Itämereen arvioitiin keskimäärin 7 476 tonniksi referenssiajanjaksolla 1997–2003¹². Suomesta varsinaiselle ja eteläiselle Itämerelle arvioitiin tuolloin kulkeutuneen ilmateitse 2 381 tonnia typpeä.

Vastaavasti Suomesta lähtöisin oleva typpilaskeuma koko Itämereen vuonna 2010 arvioitiin 6 411 tonniksi¹³, joten typen ilmalaskeuma on vähentynyt kokonaisuudessaan noin 1 110 tonnia. Tästä alenemasta Suomen lähimerialueiden osuus on 615 tonnia, joka on huomioitu taulukossa 3 toteutuneena typpikuormituksen vähenemänä.

Sen lisäksi Suomen päästöjen aiheuttama typpikuormituksen vähenemä Itämereen on 495 tonnia. Jos tämä vähenemä ynnätään jo saavutettuun joki- ja pistekuormituksen typpikuormituksen vähenemään (2 927 t), on Suomesta Itämereen päätyvässä typpikuormassa saavutettu vuosijaksoon 1997–2003 nähden yhteensä 3 442 tonnin vähenemä.

Riittämättömästä tutkimus- ja seurantatiedosta johtuen fosforin ilmalaskeuma arvioidaan toistaiseksi HELCOM- yhteistyössä karkeasti käyttäen ajan ja paikan suhteen muuttumatonta vakiolaskeumaa pinta-alaa kohden.

Fosforilaskeuman muutosta ei näin ollen voida arvioida eikä ottaa huomioon kuormituksen vähentämistavoitteiden toteutumista seurattaessa.

3. Rannikkovesien ravinnekuormitus ja kuormituksen vähennystarpeet

Rannikkovesien tilaan vaikuttavat jokiveden mukana kulkeutuvat ravinteet, merialueille tuleva suora pistekuormitus (yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot, teollisuus, kalankasvatus) ja sedimentistä vapautuvat ravinteet. Useimmilla rannikkovesialueilla valtaosa kuormituksesta tulee valuma-alueelta jokien tuomana ja on pääosin lähtöisin maataloudesta ja muusta hajakuormituksesta (metsätalous, haja-asutus, laskeuma) sekä luonnonhuuhtoumasta.

Luonnonhuuhtoumalla tarkoitetaan sitä osaa ravinteista, joka huuhtoutuu valuma-alueelta vesiin ilman ihmisen vaikutusta. Eräillä alueilla, kuten Saaristomeren sisäsaaristossa myös saarilta tulevalla hajakuormituksella on merkitystä.

Lisäksi ravinteita tulee virtausten mukana muilta merialueilta, kumpuamisen myötä pohjanläheisistä vesikerroksista sekä ilmalaskeumana, jonka osuus typpikuormituksesta on huomattava. Lisäksi pohjalle aiemmin kertyneiden ravinteiden vapautuminen sedimenteistä takaisin veteen lisää ravinteiden määrää vedessä¹⁴^,¹⁵. Tästä ilmiöstä on

11 EMEP (2012). Atmospheric Supply of Nitrogen, Lead, Cadmium, Mercury and Dioxines/Furanes to the Baltic Sea in 2010. Julkaisussa: HELCOM, 2013. Review of the Fifth Baltic Sea Pollution Load Compilation for the 2013 HELCOM Ministerial Meeting. Balt. Sea Environ. Proc. No. 141 (http://helcom.fi/Lists/Publications/BSEP141.pdf)

12 BSEP 141, taulukko 2.9d.

13 BSEP 141, taulukko 3.2a

14 Lehtoranta, J. 2003. Dynamics of sediment phosphorus in the brackish Gulf of Finland. Diss.: University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry.

15 HELCOM 2011. Fifth Baltic Sea Pollution Load Compilation (PLC-5). Baltic Sea Environment Proceedings No. 128.

(9)

9

yleensä käytetty termiä sisäinen kuormitus. Sisäinen kuormitus on käsitteenä kuitenkin harhaanjohtava, ja olisikin parempi puhua ’sisäisestä ravinnevarastosta’, sillä vain ulkoinen kuormitus tuo vesiin lisää ravinteita. Sisäiset ravinnevarastot ylläpitävät merialueitten rehevää tilaa varsinkin Suomenlahdella ja Saaristomerellä.

Valuma-alueelta tulevan ja suoran pistemäisen kuormituksen merkitys on keskeinen rannikonläheisillä vesillä ja sisäsaaristossa. Ulommilla rannikkovesillä ja ulkosaaristossa puolestaan virtausten mukana muilta merialueilta tulevilla ravinteilla sekä ilmalaskeumalla on suurempi vaikutus meren tilaan¹⁶^,¹⁷.

Suomesta päätyi vuosina 2006–2011 Itämereen vuosittain keskimäärin 3 600 tonnia fosforia ja 85 000 tonnia typpeä (taulukko 4). Näistä ravinteista vain osa on peräisin ihmisen toiminnasta, muu on luonnonhuuhtoumaa. Vaikka luotettavan arvion tekeminen luonnonhuuhtouman ja ihmisen osuudesta on vaikeaa, voidaan karkeasti arvioida, että keskimäärin 70 % fosforikuormituksesta ja 60 % typpikuormituksesta aiheutui ihmistoiminnoista. Ihmisperäisen kuormituksen osuus kokonaiskuormituksesta vaihtelee merialueesta riippuen. Selvästi pienin se on Perämerellä ja vastaavasti luonnonhuuhtouma on siellä suurin (taulukko 4).

Rannikkovesien kuormitusvähennystarpeen arviointiin ei ole toistaiseksi käytettävissä kaikille Suomen rannikkovesialueille soveltuvaa mallia tai muuta määrällistä arviointimenetelmää. Mallityökalun puuttuessa rannikkovesien kuormitusvähennystarve arvioitiin sen perusteella, paljonko rannikkovesien vesienhoidon suunnittelua varten rajattujen vesimuodostumien kokonaisfosforin ja -typen keskipitoisuudet poikkeavat vesienhoidon ekologiseen luokitteluun sisältyvän fysikaalis-kemiallisen tilan luokittelun hyvän/tyydyttävän tilan luokkarajoista ¹⁸ (kuva 2).

Taulukko 4. Suomesta eri merialueille vuosina 2006–2011 keskimäärin päätynyt fosforin (P) ja typen (N) vuotuinen kokonaiskuormitus, ihmistoiminnasta aiheutunut kuormitus sekä ihmistoiminnasta aiheutuvan kuormituksen osuus kokonaiskuormituksesta. Kuormitusluvut sisältävät hajakuormituksen, pistekuormituksen ja laskeuman suoraan järviin ja mereen.

Kokonaiskuormituksessa on mukana myös luonnonhuuhtouma, jota ei ole mukana ihmisestä aiheutuvassa kuormituksessa.

MERIALUE

Kokonaiskuormitus mereen

(tonnia/vuosi)*

Ihmistoiminnasta aiheutuva

kuormitus mereen (tonnia/vuosi)

Ihmistoiminnasta aiheutuvan

kuormituksen osuus kokonaiskuormituksesta (%)

P N P N P N

Suomenlahti 700 17 000 600 11 600 86 68

Saaristomeri 560 9 900 500 6 400 88 65

Selkämeri 640 18 200 540 12 700 84 71

Merenkurkku 200 6 300 160 4 100 80 65

Perämeri 1 470 33 600 760 15 000 52 44

Summa /

keskiarvo 3 600^** 85 000^** 2 550^** 49 900^** 72^*** 59^***

*Kuormitus poikkeaa jonkin verran taulukon 3 nykyisen kuormituksen luvuista, koska vuosijaksot eroavat toisistaan hieman ja tässä ei ole käytetty normalisoituja arvoja kuten taulukossa 3.

**Summa

***Keskiarvo

Ekologisen luokituksen tyyppikohtaiset ravinteiden vertailuarvot on määritetty empiirisesti näkösyvyyden perusteella käyttämällä mallintamisessa hyväksi nykyisiä seuranta-aineistoja sekä vanhoja, 1900-luvun alun näkösyvyyshavaintoja. Arvioissa on käytetty myös seuranta-aineiston avulla laskettuja kokonaistypen ja -fosforin 1. ja 5. prosenttipisteen arvoja, jotka tukevat tilastollisten mallien avulla saatuja tuloksia. Ravinteiden luokkarajoja on tarkistettu mallilla, joka arvioi kokonaisravinteiden pitoisuuksia klorofyllin avulla²¹. Lisäksi klorofyllin vertailuarvot kuten myös luokkarajat hyvän ja tyydyttävän tilan sekä hyvän ja erinomaisen tilan välillä ovat vertailukelpoisia Ruotsin ja Viron vastaavien arvojen kanssa (Euroopan Komission Päätös 2013, D025283/03).

16 Lehmann, A. ja Myrberg, K. 2008. Upwelling in the Baltic Sea - a review. Journal of Marine Systems 74: 53–512.

17 Kämäri, M. ym. 2013. Selkämerta kuormittaa myös muu Itämeri. Vesitalous 54(5): 9-14.

18 Aroviita, J. ym. 2012: Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012–2013 – päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012.

(10)

10

Vesienhoidon ekologisen luokituksen mukaan Pohjanlahden ulommat rannikkovedet ovat hyvässä tilassa, mikä on ristiriidassa aiemmin mainitun HELCOMin (2014) Itämeren rehevöitymisarvion kanssa. Näiden kahden luokitusarvion välinen ero johtuu pääosin menetelmällisistä eroista. HELCOMin HEAT (3.0) –menetelmällä tehdyssä tila-arviossa koko tila-arvion määrää huonoimman laatutekijän luokka. Sen sijaan Suomen omassa pintavesien ekologisessa luokittelussa lopullinen tila määräytyy kokonaisarvion perusteella varovaisuusperiaatetta noudattaen¹⁹. Molemmat lähestymistavat käyttävät pääosin samoja indikaattoreita, mutta ravinneindikaattoreiden osalta menetelmät poikkeavat toisistaan. Suomen rannikkovesien ekologisessa luokituksessa tarkastellaan kesän kokonaisravinnepitoisuuksia, kun taas HELCOM HEAT (3.0)-menetelmän tila-arviot perustuvat talviaikaisiin epäorgaanisten ravinteiden pitoisuuksiin.

Lisäksi tila-arvion perusteena olevat eri laatutekijät on osittain ryhmitelty eri tavalla. HEAT arvioi näkösyvyyden tulokset yhdessä kasviplanktonin a-klorofyllin kanssa, kun taas Suomen ekologisessa luokituksessa näkösyvyyttä ei käytetä, vaan se kuuluu arvioinnissa käytettäviin biologisia laatutekijöitä tukeviin muuttujiin yhdessä ravinteiden ja happiolosuhteiden kanssa.

Kuvassa 2 on esitetty Suomen rannikkovesimuodostumien ns. hyvän tilan vaje eli kuinka paljon fosforin ja typen pitoisuuksien tulisi pienentyä, jotta ne olisivat hyvän/tyydyttävän luokkarajan tasolla. Kuvassa vähennystarpeet on jaoteltu viiteen luokkaan. Tarkat vesimuodostumakohtaiset vähennystarpeet on esitetty liitteessä 4.

Kuva 2. Rannikkovesien vesimuodostumien kokonaisfosforin ja kokonaistypen keskipitoisuuksien vähennystarve (%) pintavesien ekologiseen luokitukseen sisältyvän fysikaalis-kemiallisen luokituksen hyvän tilan luokkarajojen saavuttamiseksi.

Vähennystarveprosentit on jaoteltu viiteen luokkaan: ei tarvetta, 0–10 %, 10–30 %, 30–50 % ja yli 50 %. Ne vesimuodostumat, joissa hyvä tila on muuttujan osalta jo saavutettu, näkyvät sinisenä. Laskuissa on käytetty kesäkauden 2006–2012 pintaveden keskipitoisuuksia.

19Tämä menetelmä on kuvattu tarkemmin julkaisuissa Vuori ym. (2009) Rask ym. (2010) ja Aroviita ym. (2012).

(11)

11

Rannikkovesien merialuekohtaiset fosforin ja typen vähennystarpeet laskettiin jokaiselle merialueelle (Suomenlahti, Saaristomeri, Selkämeri, Merenkurkku, Perämeri) liitteen 4 prosenttien perusteella siten, että kullekin merialueelle laskettiin sen kaikkien vesimuodostumien (sisäiset rannikkovedet ja ulkoiset rannikkovedet tai sisäsaaristo, välisaaristo, ulkosaaristo) hyvän tilan vähennystarveprosenttien keskiarvo, jota painotettiin vesimuodostumien pinta- alalla. Tämä keskimääräinen vähennystarvearvo kertoo, kuinka suuri osuus kokonaiskuormituksesta olisi vähennettävä (taulukko 5), jotta hyvä tila saavutettaisiin. Tonnimääräinen vähennystarve (taulukko 5) laskettiin tämän prosentin perusteella. Sen jälkeen laskettiin vielä tonnimääräisen vähennystarpeen osuus ihmisperäisestä kuormituksesta, eli kuinka monta prosenttia ihmisperäistä kuormitusta on vähintään vähennettävä, jotta rannikkovesien hyvä ekologinen tila saavutetaan (taulukko 5). Rannikkovesien vähennystarpeen arviointi eroaa siis olennaisesti avomeren tavoitteiden määrittelystä (luku 2), jossa vähennystarpeet arvioitiin mallintamalla ja esitettiin suoraan tonneina.

Rannikkovesien hyvän tilan saavuttamiseksi tulisi tulosten perusteella mereen päätyvää vuotuista fosforikuormitusta vähentää vähintään 440 tonnia ja typpikuormitusta vähintään 6 600 tonnia vuosijakson 2006–2011 keskimääräisestä kuormitustasosta (taulukko 5).

Edellä esitettyyn ravinnekuormituksen vähennystarvearvioon sisältyy huomattavia epävarmuuksia, ja on mahdollista, että rannikkovesien hyvän tilan saavuttamiseksi tarvittavat vähennystarpeet ovat selvästi suurempia kuin taulukossa 5 on esitetty. Vähennystarpeet on nyt arvioitu suoraviivaisesti meren ravinnepitoisuuksien ja niiden mukaisen ”hyvän tilan vajeen” perusteella, mutta luvut tarkentuvat lähivuosina, kun arviointimenetelmät ja mallit kehittyvät. Parhaillaan on valmisteilla ’Rannikon kokonaiskuormitusmalli’ Saaristomeren alueelle. Sen avulla voidaan mallintaa mm. hyvän tilan saavuttamiseksi tarvittava ravinnekuormitusvähennys. Malli on myöhemmin tarkoitus laajentaa kattamaan Saaristomeren lisäksi muutkin Suomen rannikkovesialueet.

Taulukko 5. Vuoden 2020 loppuun ulottuvat fosforikuormituksen (P) ja typpikuormituksen (N) minimivähennystarpeet prosentteina kokonaiskuormituksesta (ihmisperäinen kuormitus + luonnonhuuhtouma), tonneina vuodessa ja prosentteina ihmisperäisestä kuormituksesta.

MERIALUE

Vähennystarve

kokonaiskuormituksesta vähintään (%)

Kuormituksen vähennystarve vähintään (tonnia/vuosi)

Vähennystarve ihmisperäisestä kuormituksesta vähintään (%)

P N P N P N

Suomenlahti 24 17 170 3 000 28 24

Saaristomeri 18 14 100 1 400 20 22

Selkämeri 9 5 60 900 11 7

Merenkurkku 5 6 10 400 6 10

Perämeri 7 3 100 900 13 6

Keskiarvo^*/summa^** 12^* 8^* 440^** 6 600^** 17^* 13^*

Vajaalle kymmenelle Saaristomeren rannikon läheiselle vesimuodostumalle sekä Virolahden vesimuodostumalle Suomenlahdella fosforin ja typen kuormitusvähennystarve laskettiin vertailun vuoksi myös Suomen ympäristökeskuksen kehittämällä LLR-mallilla (Lake Load Response -malli) (taulukko 6). Mallin avulla voidaan arvioida, kuinka paljon vesialueelle tulevaa kuormitusta tulisi vähentää hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi²⁰. Työkalussa on yhdistetty yksinkertaisia empiirisiä vedenlaatumalleja²¹^,²²bayesilaista tilastopäättelyä hyväksi käyttäen, mikä mahdollistaa ennusteiden epävarmuuden arvioinnin. LLR -työkalu tuottaa pitoisuusennusteiden todennäköisyysjakaumat annetuilla ravinnekuormilla. Tavoitetilan saavuttamisen todennäköisyys voidaan laskea erilaisilla kuormitusvaihtoehdoilla, kun tiedetään tila-arvioinneissa käytettyjen luokittelutekijöiden raja-arvot kyseisellä järvityypillä. Malli on varsinaisesti tarkoitettu järvien kuormituksen ja kuormitusvähennystarpeiden arvioimiseen ja se soveltuu huonosti avoimille rannikkoalueille, joilla vesi vaihtuu tehokkaammin kuin järvissä ja suojaisissa lahtimaisissa

20http://www.syke.fi/fiFI/Tutkimus__kehittaminen/Itameri_vesistot_ja_vesivarat/Mallit_ja_tyokalut/Vesienhoidon_mallit/Kuormitusvaikutusmalli__LLR)

21 Vollenweider, R.A. 1968. Scientific fundamentals of the eutrophcation of lakes and flowing waters, with particular reference to nitrogen and phosphorus as factors in eutrophication .Organ. Econ. Coop. Dev. Tech. Rep. DAS/CS1/68.27.

22Chapra, S. 1975. Comment on "An empirical method of estimating the retention of phosphorus in lakes" by W. B. Kirchner and P. J. Dillon. Water Resour. Res. 11: 1033-1034.

(12)

12

rannikkovesimuodostumissa. Tästä syystä mallia sovellettiin vain sisäsaariston suojaisiin lahtimaisiin vesimuodostumiin, joiden vedenvaihto ja ravinnevirrat on laskettu ns. Knudsenin kaavalla joen virtaamiin, estuaarin tilavuuteen ja suolaisuuksiin perustuen²³.

LLR-mallin tulokset vastasivat kohtuullisen hyvin liitteen 4 mukaisia hyvän tilan vajeen prosentteja niillä vesimuodostumilla, joilla mallinnus tehtiin (taulukko 6). Koska varsinaisessa merialuekohtaisessa vähennystarvearviossa (taulukko 5) huomioitiin kaikki vesimuodostumat ja keskiarvo painotettiin vesimuodostumien pinta-alalla, ovat merialuekohtaiset vähennystarpeet alhaisempia kuin LLR-mallin perusteella arvioidut sisäisten rannikkovesien ja sisäsaariston vähennystavoitteet (taulukossa 6).

Taulukko 6. Kokonaisfosforin ja -typen keskimääräinen pitoisuus pintavedessä kesinä 2006–2012, LLR-mallin mukainen kuormituksen vähennystarve ja ekologiseen luokitukseen sisältyvän fysikaalis-kemiallisen luokituksen mukainen ero (%) hyvän tilan luokkarajasta kahdeksassa Saaristomeren sisäsaariston vesimuodostumassa. Kaikki vesimuodostumat kuuluvat lounainen sisäsaaristo – tyyppiin, jonka hyvän tilan raja-arvo (raja hyvä/tyydyttävä) on fosforille 23 (µg/l) ja typelle 325 (µg/l).

Fosfori Typpi Vesimuodostuma Pitoi-

suus (µg/l)

LLR-mallin mukainen kuormituksen vähennys- tarve (%)

Ero (%) hyvän tilan luokkarajasta

Pitoi- suus (µg/l)

LLR-mallin mukainen kuormituksen vähennys- tarve (%)

Ero (%) hyvän tilan luokkarajasta

Paimionlahti ja Paimionselän sisäosa

34 63 33 400 31 19

Paimionlahden keskiosa

25 ei tarvetta 6 381 17 15

Pohjois-Airisto – Kotkanaukko

24 ei tarvetta 3 379 ei

tarvetta

14

Satama ja

Ruissalon salmet

60 ei saavutettavissa

62 926 59 65

Askaistenlahti:

vedenvaihto Kotkanaukon kautta

29 45 21 415 16 26

Askaistenlahti:

vedenvaihto Naantalin sataman kautta

29 45 21 415 16 26

Raisionlahti 125 ei saavutettavissa

82 842 42 61

Mynälahden sisäosa

41 ei saavutettavissa

44 512 7 37

Mynälahden ulko-osa

35 76 34 444 28 27

4. Yhteenveto ja johtopäätökset

HELCOMin ministerikokouksen vuonna 2013 Suomelle asettamat vuotuisen ravinnekuormituksen vähentämistavoitteet avomeren hyvän tilan saavuttamiseksi ovat 383 tonnia fosforia ja 3 135 tonnia typpeä. Suomen kuormitusvähennystavoitteet on kohdistettu Suomenlahdelle ja varsinaiselle Itämerelle ja tavoitteena on toteuttaa ne vuoteen 2021 mennessä. HELCOMin ministerikokouksessa vuonna 2013 sovittiin, että kuormituksen vähenemät Suomen eri merialtailla (muillakin kuin Suomenlahdella) voitaisiin laskea Suomen vähentämistavoitteen hyväksi siinä määrin kuin ne edistävät kuormituksen vähenemistä varsinaisella Itämerellä. Suomen kuormitusvähennystavoite avomerialueelle on jo saavutettu typen osalta, mutta fosforikuormitusta pitää vielä vähentää 227 tonnia (taulukko 3) suhteessa HELCOMin vertailujaksoon 1997–2003.

23 Bowden, K.F. 1980. Physical factors: salinity, temperature, circulation, and mixing processes. In: E. Olausson, & I. Cato (Eds). Chemistry and biogeochemistry of estuaries (pp. 37-70), Chichester: Wiley.

(13)

13

Rannikkovesien ravinnekuormituksen vähentämistarpeet on kuitenkin arvioitu HELCOMin arviota suuremmiksi.

Vuotuisen ravinnekuormituksen vähennykset, jotka mahdollistaisivat hyvän ekologisen tilan saavuttamisen kaikilla rannikkovesillä, ovat yhteensä vähintään 440 tonnia fosforia ja 6 600 tonnia typpeä vuoden 2020 loppuun mennessä suhteessa vuosijakson 2006–2011 keskimääräiseen kuormituksen tasoon. Nämä kansallisesti arvioidut vähennystavoitteet asettavat kuormituksen vähentämisen minimitarpeen, joka toimenpideyhdistelmillä tulisi saada aikaan jakson 2016–2021 aikana.

Ero HELCOMin ja rannikkovesien tavoitteiden välillä johtuu ensinnäkin siitä, että HELCOMin vähennystavoitteet arvioitiin avomeren hyvän tilan saavuttamisen ja rannikkovesien tavoitteet vesienhoidon hyvän tilan tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta. HELCOMin koko Itämeren kattavassa arviointityössä käytetyllä BALTSEM-mallilla ei voida arvioida pienempimittakaavaisten saaristo- ja rannikkovesialueiden vähennystarpeita, koska malli on kehitetty toimimaan koko Itämeren mittakaavassa.Toisena syynä HELCOMin ja rannikkovesien tavoitteiden välisiin eroihin on se, että vesien- ja merenhoidon rannikkovesitavoitteet koskevat Suomen kaikkia rannikkovesiä, kun taas HELCOMin tavoitteet kohdistuvat Suomenlahteen ja sielläkin avomereen.

Suomesta Itämereen päätyvä pistekuormitus on laskenut sekä typen että fosforin osalta vuodesta 1997, mutta jokien kuljettamien typpi- ja fosforivirtaamien suhteen tilanne ei ole yhtä selkeä. Tämä johtuu siitä, että sadanta vaikuttaa oleellisesti hajakuormituksesta peräisin oleviin ravinnevirtaamiin. Vaikka virtaamanormalisointi vähentääkin tätä vaihtelua, vaikuttaa virtaamanormalisointiin valittu ajanjakso oleellisesti lopputulokseen. Nyt käytetty 14 vuoden ajanjakso on riittävän pitkä virtaamanormalisointiin, mutta silti tarkastelujaksoon ja referenssijaksoon valittujen ajanjaksojen pituudet vaikuttavat lopputulokseen. Toisin sanoen mitä pidempi on sekä virtaamanormalisoitu tarkasteluajanjakso että virtaamanormalisoitu referenssijakso, sitä luotettavampi arvio muutoksesta saadaan. Nyt valitut ajanjaksot ovat suhteellisen lyhyitä ja varsinkin tarkasteluajanjakson suuret virtaamavaihtelut luovat epävarmuutta muutoksen arviointiin. Merenhoitosuunnitelman toimeenpanon edetessä tulisi kuormituksen kehitykseen liittyviä tietoja päivittää vuosittain ja esittää tämä tieto käyttäjille myös indikaattorimuodossa. Tähän liittyen HELCOMin asiantuntijaryhmässä valmistellaan indikaattoreita maakohtaisten kuormitusvähennystavoitteiden toteutumisen seuraamiseksi.

Osalla Suomen merialueita ravinnekuormituksen vähennystavoitteiden saavuttamista vaikeuttaa Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden syvien pohjien sedimentteihin ja syväveteen varastoituneen fosforin vapautuminen ja palautuminen pintakerrokseen. Fosforin vapautuminen pohjasedimenteistä ja pystysuuntainen kulkeutuminen riippuu meriveden suolaisuus- ja lämpötilaoloista, joihin myös suuremmat ja pitkäkestoisemmat sääilmiöt ja vedenvaihto Itämeren ja Pohjanmeren välillä vaikuttavat. Sisäiset ravinnevarastot l. ravinteiden vapautuminen sedimenteistä voi ylläpitää merialueiden yleistä rehevöitymistä ja aiheuttaa ravinteiden lisääntynyttä kulkeutumista myös rannikkovesiin, jolloin paikallisen kuormituksen vähentyminen ei välttämättä riitä hyvän tilan saavuttamiseen. Sedimenteistä peräisin olevat ravinteet ja kumpuaminen, joka sekoittaa pohjasta vapautuneita ravinteita pintaveteen, on merkittävää erityisesti Suomenlahden pohjoisosissa²⁴. Perämeren jokien typpivirtaamien lisääntyminen näyttäisi nykytietämyksen valossa johtuvan etenkin virtaamien kasvusta ja mahdollisesti muista ilmastonmuutoksen vaikutuksista, jotka lisäävät typen hajakuormitusta ja luonnonhuuhtoumaa.

Ilmastonmuutos tulee ennusteiden mukaan hidastamaan meren tilan paranemista, vaikka ulkoista kuormitusta saataisiinkin vähennettyä. Suomen ympäristökeskuksen kehittämän VEMALA-vesistömallin keskimääräisen ilmastonmuutosskenaarion mukaan pelloilta tuleva fosforikuormitus lisääntyy 2020-luvulla ilmastonmuutoksen vaikutuksesta 5 %. Koko Itämeren mittakaavassa on arvioitu, että HELCOMissa asetettujen kuormituksen vähennystavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet riittäisivät kääntämään typpipitoisuudet vain erittäin loivaan laskusuuntaan, ja että kuormituksen jatkuminen nykytasolla nostaisi sekä typen että fosforin pitoisuuksia²⁵.

24 Myrberg, K ja Soomere, T. 2013. The Gulf of Finland, its hydrography and circulation dynamics. Teoksessa: Soomere, T., Quak, E. (eds.) Preventive methods for coastal protection. Springer. P. 181-222.

25 Meier et al. (2012). Comparing reconstructed past variations and future projections of the Baltic Sea ecosystem—first results from multi-model ensemble simulations. Environ. Res. Lett. 7 http://iopscience.iop.org/1748-9326/7/3/034005

(14)

14 Liite 1. Ote HELCOMin 2013 ministerikokouksen julkilausumasta

Lisäksi alaviitteenä:

1) Finland’s view is that according to HELCOM assessment open parts of the Bothnian Sea, Åland Sea and the Archipelago Sea are eutrophied and need reduction of nutrient levels, although BALTSEM model did not establish nutrient input reduction requirements to the drainage basins of these sea areas. Finland will address water protection measures to the drainage basins of these areas in its national plans.

* Reduction requirements stemming from

− German contribution to the river Odra inputs, based on ongoing modeling approaches with MONERIS;

− Finnish contribution to inputs from river Neva catchment (via Vuoksi river)

− these figures include Russian contribution to inputs through Daugava, Nemunas and Pregolya rivers

The figures for transboundary inputs originating in the Contracting Parties and discharged to the Baltic Sea through other Contracting Parties are preliminary and require further discussion within relevant transboundary water management bodies.

Miten BSAP:n maakohtaiset kuormitusvähennystavoitteet on arvioitu

Kuormitusvähennysten taustalla on arvio kunkin merialtaan ja koko Itämeren kuormituskatosta. Kuormituskatto tarkoittaa suurinta sallittua yhteenlaskettua ravinnekuormitustasoa eri kuormituslähteistä, jolloin malliarvion laskelmien mukaan on vielä mahdollista saavuttaa HELCOMin rehevöitymisen tilatavoitteet näkösyvyydelle ja ravinne- ja levämäärille. Mikäli ravinnekuormitus kokonaisuudessaan kasvaa yli kuormituskaton, tilatavoitteiden saavuttaminen on epätodennäköistä. Jotta nykykuormitus laskisi kattotasolle, kullekin maalle on kohdennettu vähentämistavoite.

Vähentämistavoitteiden lähtötasona on kunkin maan kuormituksen kokonaismäärä ajanjaksolla 1997–2003.

Kuormitusvähennykset on kohdistettu niille merialtaille, joilla on hyvän tilan vaje²⁶, niin että kuormituksen vähentämisen kokonaisvaikutus Itämereen olisi mahdollisimman suuri. Jokainen maa saa kuormitusvähennyksestä

26 Ks. Eutrophication status of the Baltic Sea 2007-2011 - A concise thematic assessment (HELCOM 2013).

(15)

15

suhteessa yhtä suuren osan kuin mitä kuormittaa (ns. ’saastuttaja maksaa’ -periaate). Vuoden 2013 päivitetyt kuormituksen vähennystavoitteet huomioivat sekä vesiperäisen kuormituksen (piste- ja jokikuormitus) että ilman kautta tulevan typpilaskeuman. Lisäksi on sovittu seuraavista laskentaperiaatteista:

 Kuormitus on normalisoitu suhteessa jokien virtaamaan, jotta ihmisestä johtuvan kuormituksen muutokset erottuisivat paremmin hydrologian häiritsemättä (ilmasto ja virtaamakorjatut kuormitusarviot).

 Vähennetään tai lisätään kunkin HELCOM maan kuormitustaakasta sen valuma-alueen kautta toisista maista Itämereen tuleva kuormitus²⁷. Huomioidaan maan rajojen sisällä tapahtuva pidättyminen.

 HELCOM-maiden ulkopuolelta tuleva kokonaiskuormitusta ei ole sisällytetty HELCOM-maiden yhteiseen kuormitustaakkaan (tämä koskee sekä joki- että ilmaperäistä kuormitusta)

Mallin epävarmuudet sekä puutteet tieto-/datapohjassa:

Tukholman yliopiston Baltic Nest Instituutin kehittämä BALTSEM-malli on työkalu koko Itämeren mittakaavan ravinnekuormituksen vähennysarvioiden tekemiseen, jossa typen ja fosforin kierrot on kuvattu parhaan saatavilla olevan tietämyksen mukaisesti. Mallilaskelma antaa arvion laajoille yhtenäisille merialtaille ja sen tulokset ovat siten luotettavampia avomerialueille, mutta ne eivät sovellu Saaristomeren ja rannikkovyöhykkeen

kuormitusvähennystavoitteiden arviointiin. Malli ei myöskään kuvaa riittävän hyvin pääasiassa fosforirajoitteisen Perämeren ravinnedynamiikkaa.

27Tämän periaatteen mukaisesti Suomelle on Vuoksen vesistön kautta Venäjälle ja Suomenlahteen päätyvä lisäys on 600 tn N ja 26 tn P.

(16)

16 Liite 2: Kuinka paljon Perämerellä, Selkämerellä ja Saaristomerellä tehtävistä

kuormitusvähennyksistä voidaan laskea Suomen kokonaiskuormitusvähennyksen hyväksi Itämeren suojelun toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi

BNI (Baltic Nest Institute, Tukholman yliopisto) arvioi, kuinka paljon muilla alueilla tehtävä kuormitusvähennys hyödyntää toisia merialtaita

(esitys HELCOM LOAD kokouksessa maaliskuussa 2014).

Table 1a. Example from BALTSEM simulations on how large phosphorus input reductions to one basin needs to be to give the same effect as reductions of external inputs to another basins. For example: 3.2 tonnes/year reductions to DS gives the same effect in BAP as 1 tonnes/year reductions of the external inputs to BAP.

Table 1b: Example from BALTSEM simulations on how large nitrogen input reductions to one basin needs to be to give the same effect as reductions of external inputs to another basins. For example: 1.7 tonnes/year reductions to Danish Straits (DS) give the same effect in Kattegat (KAT) as 1 tonnes/year reductions of the external inputs to KAT.

Gives the efect of 1 ton/yr direct reduction in these basins

KAT DS BAP BOS BOB GUR GUF

KAT 1 4 11 - - - 43

DS 0.8 1 3.2 12 27 49 12

BAP 2.4 2.8 1 3.3 7.7 14 3.8

BOS 3.8 4.6 1.5 1 2.6 18 5.8

BOB 25 26 9 8.3 1 - 35

GUR 3.6 4.3 1.6 4.8 14 1 6.5

GUF 3.6 4.2 1.3 4.1 10 17 1

Redution of X tons/yr in these basins

Gives the efect of 1 ton/yr direct reduction in these basins

KAT DS BAP BOS BOB GUR GUF

KAT 1 7.3 15 - - - -

DS 1.7 1 4.6 - - - -

BAP 46 32 1 21 - - 48

BOS - - 15 1 7.8 49 -

BOB - - 12 1.1 1 - -

GUR - - 1.3 22 - 1 62

GUF - - 4 33 - - 1

Redution of X tons/yr in these basins

(17)

17

Example Finland:

Finland has to reduce 364 t/year of phosphorus loading to Gulf of Finland. Finland is planning to make substantial phosphorus loading reductions to the Bothnian Sea. How much can Finland account from the input reductions to the Bothnian Sea in order to meet the Country Allocated Reduction targets (CART)?

BNI interpretation is:

Finland should be able to take into account the effects on the environment of the Baltic proper (BP), i.e., 1.5 t/year reduction of the phosphorus loading in the Bothnian Sea (BS) would account for 1 t/year for CART.

This is because the most restrictive environmental targets (based on nutrient and chlorophyll a

concentrations) were set for the Baltic Proper (BP), which resulted in totally unfeasible maximum allowed

nutrient inputs (MAI) to the Baltic Proper. Therefore additional phosphorus input reductions that had to be

allocated in the modelling work to the Gulf of Finland (GF).

(18)

18 Liite 3. Suomen jokien kuljettamat fosfori ja typpivirtaamat Itämereen vuosina 1997

─

2012 merialueittain.

0 250 500 750 1000 1250

1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011

Suomenlahti

0 5000 10000 15000 20000 25000 30000

1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011

Suomenlahti

0 250 500 750 1000

1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011

0 2500 5000 7500 10000

1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011

Saaristomeri

0 250 500 750 1000 1250

1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011

0 5000 10000 15000 20000 25000 30000

1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011

Selkämeri Selkämeri

0 500 1000 1500 2000 2500

1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011

0 10000 20000 30000 40000 50000 60000

1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011

Normalisoitu N (t) TrendiviivaTrendiviiva Normalisoimaton N (t)

Perämeri Perämeri