Vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus digitaalisiin palveluihin ei ole itsestäänselvyys kaikissa väestöryhmissä Suomessa

(1)

Vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus digitaalisiin palveluihin ei ole itsestäänselvyys kaikissa väestöryhmissä Suomessa

Tuulikki Vehko¹, Eero Lilja², Suvi Parikka³, Anna-Mari Aalto¹, Hannamaria Kuusio²

1 Sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus -yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki; ² Yhdenvertaisuus ja osallisuus -yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki; ³ Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki

Tuulikki Vehko, FT, Sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus -yksikkö, Järjestelmät-osasto, Terveyden ja hyvinvoin- nin laitos, PL 30, 00271 Helsinki, FINLAND. Sähköposti: tuulikki.vehko@thl.fi

Tiivistelmä

Vahva tunnistautuminen mahdollistaa henkilöllisyyden todentamisen digipalveluissa. Digipalvelut ovat arjen palveluita esimerkiksi laskunmaksu verkkopankissa tai terveystietojen tarkastelu Omakannassa. Selvitämme tutkimuksessa onko eri väestöryhmissä eroja internetin ja vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuudessa.

Aineisto muodostettiin väestökyselyistä: 1) Ulkomailla syntyneiden hyvinvointitutkimus (FinMonik, 2018−2019), joka toteutettiin 18 eri kielellä ja vastausprosentiksi muodostui 53 (N=12 877). 2) Koko väestön Kansallinen terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus (FinSote, 2017−2018), jonka vastausprosentiksi muodostui 45 (N=26 422). Rajasimme vastukset työikäisiin (20−64 vuotiaisiin) ja analyyseissä käytettiin 6 083 vastausta FinMonikista ja 11 029 FinSotesta.

Tulosmuuttujille laskettiin ikävakioidut osuudet ja luottamusvälit. Itseilmoitetulle vahvan tunnistautumisen käyttö- mahdollisuudelle laskettiin vetosuhteet (odds ratio) logistisella regressiomallinnuksella. Estimaattien eroja maaryhmien ja koko väestön välillä tarkasteltiin F-testiin perustuvilla p-arvoilla.

Työikäisessä väestössä lähes kaikki (98 %) raportoivat, että heillä oli mahdollisuus käyttää internetiä, mutta ulkomaalaistaustaisen väestössä osuus oli matalampi (92 %, p < 0,001). Itseilmoitetun vahvan tunnistautumisen käyttö- mahdollisuus oli yleisempää koko väestössä (98 %) kuin ulkomaalaistaustaisessa väestössä (88 %, p < 0,001). Ulko- maalaistaustaisessa väestössä Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka -taustaiset raportoivat muita ryhmiä harvemmin, että heillä oli mahdollisuus vahvaan tunnistautumiseen. Molemmissa kyselyissä nuorilla itseilmoitettu vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus oli yleisempää verrattuna vanhempiin henkilöihin ja opiskelijat ilmoittivat työssä olevia harvemmin vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuudesta.

Itseilmoitetussa vahvassa tunnistautumisessa oli väestöryhmittäisiä eroja. Pohdittavaksi jää eritoten palkkatyön merkitys digiosallisuuden kasvattajana. Palkkatyö mahdollistaa varat laitteiden hankintaan, käyttömaksuihin sekä usein kerryttää digiosaamista. Digitaalisia palveluita tarjottaessa huomiota tulisi kiinnittää väestöryhmiin, joissa vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus on muuta väestöä heikompaa. Digitaalisten palveluiden kehittäminen vaatii rinnalleen ohjausta, jossa huomioidaan neuvonnantarpeet myös vahvan sähköisen tunnistautumisen osalta.

Avainsanat: digitaalinen kuilu, väestön ominaispiirteet, survey-tutkimukset ja kyselylomakkeet, Suomi

(2)

Abstract

Strong electronic identification allows identity verification in digital services. Digital services refer to everyday services such as paying bills online or browsing health data and prescriptions in the service My Kanta Pages.

The study uses the data collected in national surveys: 1) Survey on Well-Being among Foreign Born Population (Fin- Monik, 2018–19) which was carried out in 18 different languages and had a response rate of 53% (N=12 877); and 2) National Survey of Health, Well-Being and Service Use on general population (FinSote, 2017–18) which had a response rate of 45% (N=26 422). In this study, the analysis was limited to respondents of working age (20–64 years), thus making the population sizes 6083 (foreign-born population) and 11 029 (general population). In both of the surveys, the respondents were asked the questions ”Do you have at your disposal internet access at home, your workplace, library or some other place?” and "Do you have at your disposal online banking codes or a mobile certif- icate for electronic identification online?”. The two closed-ended questions could only be answered with a “yes” or a “no”. Seven foreign-born population groups were defined based on the country of origin. Age-standardized pro- portions and their confidence intervals were calculated for the response variables. Logistic regression was used to calculate odds ratios. Differences between country groups and general population were examined using p-values provided by F-tests.

Almost all working age respondents (98%) of the general population reported access to the Internet while the corresponding proportion among foreign-born population was 92%, making it significantly lower (p < 0.001). The proportion of respondents self-reported strong electronic identification was higher among general population (98%) than among foreign-born population (88%, p < 0.001). Younger age predicted a higher odd ratio for self-reported strong identification. Among both the general and foreign-born population, the employed were more likely to report access to strong electronic identification than students.

Development of digital services requires user guidance, which takes into account the varying needs including strong electronic identification.

Keywords: internet access, digital divide, population characteristics, cross-sectional survey, Finland

Johdanto

Suomi on monissa palveluissa kuulunut digitalisaation hyödyntämisen edelläkävijämaihin [1,2]. OECD maiden vertailussa lähes kaikilla koululaisilla Suomessa raportoitiin olevan ainakin yksi tietokone kotona [3]. Sosiaalisen ja digitaalisen syrjäytymisen yhteyksiä hahmotettaessa huomioidaan mahdollisuus käyttää laitteita ja osaaminen [4].

Suomalaisen väestötutkimuksen mukaan suurin osa kan- salaisista pystyi käyttämään sähköisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja itsenäisesti [5]. Ainakin jotain lis- tattua sosiaali- tai terveydenhuollon verkkopalvelua oli käyttänyt yli puolet (68 %) väestöstä vuonna 2017. Säh- köisiä palveluita oli käyttänyt noin neljännes väestöstä

varatakseen aikaa terveys- tai sosiaalipalveluihin ja ammattilaisen kirjaamia potilas- tai asiakastietoja oli tarkas- tellut kolmannes [6]. Internetin käyttö terveyteen ja hyvinvointiin liittyvässä tiedonhaussa ja asioinnissa sosiaali- ja terveyspalveluissa on havaittu olevan taval- lista nuorilla ja hyvin koulutetuilla [7]. Omakanta palvelujen kautta ihmisillä on enenevästi pääsy omiin terveys- ja hyvinvointitietoihin ja mahdollisuus saada tietoa tar- peitaan vastaavista palveluista ja itsehoidosta [8].

Suomalaisen terveydenhuollon haasteeksi on todettu heikko hoitoon pääsy erityisesti perusterveydenhuol- lossa [9]. Tyydyttymätön palvelujentarve on ollut suu- rempaa vähemmän koulutusta saaneiden keskuudessa [10]. Tyydyttymätöntä palvelutarvetta on todettu myös eri ulkomaalaistaustaisissa ryhmissä [11]. Epäsuorasti

(3)

palvelujen tarpeesta voi kertoa se, että maahan muutta- neista naisista lähes joka toisella ja koko väestössä vähin- tään joka toisella oli itseilmoitettu pitkäaikainen sairaus tai terveysongelma [12]. Samaan aikaan kun sähköisistä palveluista on toivottu keinoa tarjota osa palveluista har- vaan asutussa maassa entistä tasapuolisemmin, on esi- tetty huoli siitä, että palveluja tuotetaan ja kehitetään sellaisiksi, joissa teknologian käytön osaamattomuus tai varattomuus teknologiaa hyödyntävien laitteiden hankintaan muodostuu esteeksi [5,13].

Tanskassa on kyselytutkimuksen avulla todettu selkeät koulutusryhmittäiset erot kansallisen potilasportaalin (Sundhed.dk) käytössä: peruskoulutuksen saaneista vain yksi viidestä käytti palvelua, kun taas korkeakulutetuista palvelua käytti kolme viidestä [14]. Ruotsissa on rekiste- ritutkimuksessa havaittu, että nuoret käyttävät ikäänty- neitä enemmän sähköisiä terveyspalveluita, samoin hy- vätuloiset verrattuna pienituloisiin [15]. Amerikka- laisessa tutkimuksessa havaittiin Kaiser Permanente -va- kuutuksen omaavilla potilaiden valmiudessa sähköisten terveyspalveluiden käyttöön sosioekonomisia eroja.

Nuoremmilla oli vanhempia paremmat valmiudet säh- köisten palveluiden käyttöön. Eläkeikäiset espanjankieli- set raportoivat eläkeikäisiä afroamerikkalaisia myöntei- semmin valmiuksista käyttää sähköisiä palveluita. [16].

Alankomaissa on haastattelututkimuksessa selvitetty digitaalista syrjäytymisen ilmenemismuotoja ja siihen liit- tyviä kokemuksia ulkomaalaistaustaisilla. Tutkimuksessa todettiin, että jos internetiä pääsi käyttämään vain julkisissa tiloissa, käyttäjää saattoi vaivata epävarmuus siitä, ovatko salasanat turvassa. Lisäksi internetin käyttäminen vei enemmän aikaa, mikä koettiin stressaavana. [17] Kai- ken kaikkiaan joitakin ulkomaalaistaustaisia ryhmiä on luonnehdittu haavoittuvaksi sähköisten palveluiden käyttäjäryhmäksi, josta on vain vähän tutkimusta [18].

Eri maissa on vaihtelevia tapoja kirjautua omiin sähköi- siin terveystietoihin. Suomen lisäksi ainakin Ruotsissa ja Norjassa on käytössä pankkitunnukset. Ruotsissa on käy- tössä myös toinen tapa, johon tarvitaan yhdistelmä: yk- silöintitunnus, käyttäjän luoma salasana ja tekstiviestissä tuleva salasanavarmenne. Tanskassa käytetään saman- kaltaista yhdistelmää kuin Ruotsissa, mutta tekstiviestin sijasta verkkopalvelu luo turvatunnisteen. [19]

Suomessa osa sähköisistä palveluista on sellaisia, joita voi käyttää tunnistautumatta, osassa henkilö luo itsel- leen palvelunsisäiset tunnukset ja osassa palveluita käy- tetään vahvaa tunnistautumista. Vahva sähköinen tunnistautuminen sähköiseen asiointiin on monille arkipäivää ja se mahdollistaa esimerkiksi laskun maksa- misen verkkopankissa tai terveystietojen tarkastelun Omakannassa. Omakannassa huoltaja voi vahvan tunnistautumisen jälkeen tarkastella pikkulapsen terveystie- toja [20]. Teknisesti tarkasteltuna palveluiden käyttö vaati kolmansien osapuolten digitaalisia palveluita pank- kipalveluissa ja terveystietojen tarkastelussa tarvitaan palveluna vahvaa tunnistautumista [21].

Sähköisen tunnistautumisen turvallisuutta on haluttu parantaa osana pankkipalveluita ja julkisuudessa on kes- kusteltu muutoksista, jotka pohjautuvat EU:n maksupal- veludirektiiviin. Direktiivi astui voimaan 14.9.2019 ja Suomessa se on sisällytetty maksupalvelulakiin. Finanssi- valvonnan kannanotossa (24.6.2019) todetaan että

”Vahvana sähköisenä tunnistusvälineenä käytettävät pankkitunnukset ovat Suomessa osa peruspankkipalve- luita ja niitä on tarjottava yhdenvertaisesti ja syrjimättö- min ehdoin kaikille asiakasryhmille. Peruspankkipalve- luista veloitettavien hintojen tulee olla kohtuullisia.”

Vaihtoehtoinen vahvan tunnistautumisen väline on mo- biilivarmenne eli puhelinoperaattoreiden (esim. Elisa, Telia, DNA) tarjoama lisäpalvelu. Mobiilivarmenteella tarkoitetaan matkapuhelimen SIM-kortissa sijaitsevaa henkilötunnistetta, joka pitää erikseen ottaa käyttöön.

[22]

Tässä tutkimuksessa pyrimme tunnistamaan digisyrjäy- tymiseen vaarassa olevia ryhmiä. Vertaamme itseilmoi- tettua mahdollisuutta käyttää internetiä ja itseilmoitet- tua vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuutta ulkomaalaistaustaisilla ja koko väestöllä. Lisäksi tarkastelemme miten vastaajan sosiodemografiset tekijät kuten ikä, sukupuoli ja työssäolo ovat yhteydessä itseilmoitetun vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuuteen.

Pohdinnassa tarkastelemme tuloksia laajemmin sähköis- ten terveyspalveluiden kontekstissa. Tutkimus tuo uutta tietoa mahdollisuudesta vahvaan tunnistautumiseen eri väestöryhmillä Suomessa.

(4)

Menetelmät

Tutkimusaineisto muodostettiin kahdesta kyselystä:

1) Ulkomailla syntyneiden hyvinvointitutkimus (FinMo- nik, 2018−2019), jossa tutkittiin vähintään vuoden Suo- messa asuneita 18–64-vuotiaita ulkomailla syntyneitä ulkomaalaistaustaisia. Kysely toteutettiin 18 eri kielellä toukokuun 2018 ja tammikuun 2019 välillä postikyselynä ja puhelinhaastatteluin. Tutkimuksen otoskoko oli ylipei- ton poistamisen jälkeen 12 877 ja vastausprosentti oli 53. [11]

2) Koko väestön tiedot saatiin Kansallinen terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimuksesta (FinSote, 2017−2018), joka kohdennettiin 20−99-vuotiaille. Kysely lähetettiin 59 400 henkilölle ja sen vastausprosentti oli 45 [23].

Tutkimusten otokset poimittiin ositetulla satunnaisotan- nalla Väestörekisteristä. Molemmille tutkimusaineis- toille on muodostettu painokertoimet koko otoksesta saatavilla olleiden Väestörekisterin ja Tilastokeskuksen rekisteritietojen avulla korjaamaan vastauskadon ai- heuttamaa harhaa. Tässä tutkimuksessa käytetty aineisto rajattiin ikävuosiin, jotka olivat yhteisiä FinMonik- ja FinSote-tutkimuksille (20–64 -vuotiaat). Vastaajia näissä ikäryhmissä oli 6 083 ulkomaalaistaustaisilta ja 11 029 koko väestöstä.

FinMonik ja FinSote -tutkimuksissa käytettiin kysymyksiä

”Onko sinulla käytössäsi internet kotona, työpaikalla, kir- jastossa tai muualla?”; ”Onko sinulla käytössäsi pankkitunnukset tai mobiilivarmennin sähköiseen tunnistautumiseen internetissä?” Lisäksi FinMonik –tutkimuksessa kysyttiin ”Onko sinulla käytössäsi älypuhelin, jossa on internet yhteys?” Vastausvaihtoehdot kysymyksiin olivat

”ei” tai ”kyllä”.

Tutkimuksessa käytetyt taustamuuttujat ovat sukupuoli, ikä, koulutus, työssäolo (työssä, opiskelija ja muut, johon kuuluivat perhevapaalla olevat, työttömät, eläkeläiset) ja ulkomaalaistaustaisen väestössä ryhmittely tausta- maan mukaan: Venäjä ja Neuvostoliito; Viro; Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka; muu Afrikka; Aasia; Euroopan unionin jäsenmaat, Efta-maat ja Pohjois-Amerikka; ja muut maat (sis. esim. Latinalainen Amerikka, Jugoslavia) [11] sekä maahanmuuttoikä sekä maassaoloaika. Koulutustietona

käytettiin ulkomaalaistaustaisille korkeinta suoritettua tutkintoa, johon käytettiin rekisterin ja itse ilmoitetun tiedon yhdistelmää. Koko väestön koulutustieto saatiin itse ilmoitetusta koulutusvuosista. Myös työssäolo on itse ilmoitettu kyselyssä. Muut taustamuuttujien tiedot ovat peräisin tutkimusten Väestörekisteristä saaduista otostiedoista.

Itse ilmoitetun vahvan tunnistautumisen käyttömahdol- lisuuden mallivakioidut prosenttiosuudet laskettiin logistisella predicted margins -menetelmällä [24], jossa mal- lin selittävinä tekijöinä olivat ikä, sukupuoli ja maaryhmä (Taulukko 1). Estimaattien eroja maaryhmien ja koko vä- estön välillä tarkasteltiin F-testiin perustuvilla p-arvoilla.

Varianssiestimaatit toteutettiin Taylor-linearisointime- netelmällä [25] ja estimaateille esitetään logistiset 95 prosentin luottamusvälit. Taulukossa 2 on laskettu vetosuhteet (odds ratio) logistisella regressiomallinnuksella erikseen koko väestölle ja ulkomaalaistaustaiselle väes- tölle mallilla, jossa selittävinä tekijöinä ovat ikä, sukupuoli, koulutus, työllisyys sekä ulkomaalaistaustaisille maahanmuuttoikä ja maassaoloaika. Sukupuoli- ja ikä-interaktioita testattiin Bayesin informaatiokriteerin (BIC) avulla [26], mutta interaktioita ei löytynyt.

Tulokset

Kun tarkasteltiin ulkomaalaistaustaisten ja koko väestön eri sosioekonomisten tekijöiden jakaumia havaittiin, että koko väestö oli vanhempaa verrattuna ulkomaalaistaustaisiin. Koko väestössä työssä olevien osuus oli hieman suurempi kuin ulkomaalaistaustaisilla. Koulutustaus- tassa oli jonkin verran eroja: koko väestössä peruskoulu- tettuja oli enemmän, mutta korkeakoulutettuja oli vä- hemmän kuin ulkomaalaistaustaisilla (Taulukko 1).

Ulkomaalaistaustaisista lähes kaikilla oli käytössä älypu- helin (93 %) ja kun vastaajan taustamaa oli Aasia, oli osuus tätäkin suurempi (96 %) (Taulukko 2). Koko väes- tössä lähes kaikki (98 %) ilmoittivat pystyvänsä käyttä- mään internetiä kotona tai muualla, ulkomaalaistaustaisten osuus internetin käytössä oli koko väestön osuutta selvästi pienempi (92 %) (p <0,001). Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka -ryhmässä raportoitiin harvemmin, että internet oli käytössä kotona tai muualla verrattuna kaik- kiin ulkomaalaistaustaisiin tai koko väestöön (85 % vrt.

(5)

92 % ja 98 %). Itseilmoitettu vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus oli yleisempää koko väestössä ja EU, EFTA ja Pohjois-Amerikka -ryhmässä verrattuna muihin maaryhmiin (98 % ja 96 % vrt. 75–92 %). Ulkomaalais- taustaiset naiset, erityisesti Venäjältä ja entisestä Neu- vostoliitosta muuttaneet, ilmoittivat ulkomaalaistaustaisia miehiä harvemmin, että heillä on vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus.

Tutkimme monen eri tekijän yhtä aikaa huomioivan pää- vaikutusmallin avulla itseilmoitetun vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuuden vetosuhteita (OR) koko vä- estössä ja ulkomaalaistaustaisilla (taulukko 3). Koko väestössä naisilla itseilmoitettu vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus oli yleisempi kuin miehillä. Koko väestössä nuoremmassa ikäryhmässä itseilmoitetun vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus oli yleisempi kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Työssä oleviin verrattuna opiskelijoilla ja perhevapaalla, työttömänä tai

eläkkeellä olevilla itseilmoitetun vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus oli matalammalla tasolla. Korke- ammin koulutuetut raportoivat muita useammin, että heillä oli mahdollisuus vahvaan tunnistautumiseen.

Ulkomaalaistaustaisilla itseilmoitetun vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuuden todennäköisyys oli suurin 30–44 -vuotiaiden ryhmässä. Kuten koko väestössä myös ulkomaalaistaustaisilla työssä olevien vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus oli opiskelijoita tai ryhmään ”muu” kuuluvia suurempi. Samaten ulkomaalaistaustaisessa väestössä korkeammin koulutetuilla vahvan tunnistamisen käyttömahdollisuus oli vähän koulutusta saaneita yleisempi. Ulkomaalaistaustaisilla nuo- rempana Suomeen muuttaneilla oli todennäköisemmin vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus. Lisäksi maassaoloaika oli yhteydessä siten, että alle 2 vuotta maassa olleilla oli vähemmän todennäköisesti mahdollisuus vahvaan tunnistautumiseen.

Taulukko 1. Sosioekonomisten tekijöiden jakaumat ulkomaalaistaustaiset ja koko väestö.

Ulkomaalaistaustaiset Koko väestö p-arvo¹

n= 6 312 n=12 039

% (95 % LV) % (95 % LV)

Sukupuoli 0,372

Miehet 51,7 (49,6–53,7) 50,6 (49,7–51,6)

Naiset 48,3 (46,3–50,4) 49,4 (48,4–50,3)

Ikä <0,001

20–29 23,1 (21,3–24,9) 20,6 (19,7–21,5)

30–44 46,5 (44,5–48,5) 31,6 (30,7–32,6)

45–64 30,4 (28,7–32,2) 47,8 (46,8–48,8)

Työllisyys <0,001

työssä 53,0 (50,9–55,1) 63,0 (62,1–64,0)

opiskelija 9,4 (8,5–10,4) 9,4 (8,8–10,0)

muu 37,6 (35,4–39,8) 27,6 (26,7–28,5)

<0,001 Koulutus

perusaste tai vähemmän 16,9 (15,4–18,5) 41,2 (40,0–42,3) lukio tai ammattikoulu 36,4 (34,4–38,4) 31,9 (30,9–33,0)

korkeakoulu 46,8 (44,7–48,8) 26,9 (26,0–27,9)

1Ulkomaalaistaustaisten ja koko väestön jakauman eron tilastollinen merkitsevyys.

(6)

Taulukko 2. Käytössä älypuhelin, internet kotona tai muualla ja vahvan tunnistautumisen ikävakioidut osuudet ja niiden luottamusvälit (lv) 95 % maaryhmittäin ja sukupuolittain, 20–64 –vuotiaat.

Käytössä älypuhelin Internet kotona tai muualla

Itseilmoitettu vahva tunnistautuminen

Kaikki % (lv) % (lv) p-arvo % (lv) p-arvo

Venäjä ja entinen Neuvostoliitto 91,0 (89,3–92,5) 92,0 (89,8–93,7) <0,001 92,0 (90,0–93,6) <0,001

Viro 93,0 (90,6–94,7) 94,0 (90,8–96,1) <0,001 92,0 (88,4–94,6) <0,001

Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka 92,2 (89,3–94,3) 85,3 (80,9–88,7) <0,001 75,3 (70,4–79,7) <0,001 Muu Afrikka 90,0 (83,6–94,0) 90,5 (83,6–94,7) <0,001 80,6 (69,2–88,5) <0,001

Aasia 95,6 (93,7–97,0) 91,3 (87,8–93,8) <0,001 86,1 (82,5–89,1) <0,001

EU, EFTA ja Pohjois-Amerikka 93,0 (90,3–95,0) 96,7 (94,4–98,1) 0,25 96,0 (94,1–97,3) 0,148 Muut maat* 92,4 (87,0–95,6) 89,7 (83,1–94,0) <0,001 90,1 (84,3–93,9) <0,001 Ulkomaalaistaustaiset, kaikki 92,5 (91,5–93,4) 91,8 (90,7–92,9) <0,001 88,4 (87,0–89,7) <0,001

Koko väestö NA 97,7 (97,2–98,0) referenssi 98,1 (97,7–98,5) referenssi

Miehet

Venäjä ja entinen Neuvostoliitto 90,5 (87,6–92,8) 93,6 (90,9–95,6) <0,001 94,7 (92,2–96,5) 0,018

Viro 91,4 (87,4–94,2) 92,0 (86,7–95,3) 0,001 93,0 (87,8–96,1) 0,020

Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka 92,9 (89,4–95,3) 84,1 (78,9–88,1) <0,001 79,6 (74,3–84,1) <0,001 Muu Afrikka 85,6 (76,1–91,8) 90,1 (78,8–95,7) 0,007 82,7 (66,7–91,9) <0,001

Aasia 96,3 (92,6–98,2) 92,4 (86,8–95,7) 0,003 90,0 (84,3–93,8) <0,001

EU, EFTA ja Pohjois-Amerikka 92,1 (88,2–94,9) 96,3 (92,8–98,2) 0,587 96,6 (94,1–98,1) 1,00

Muut maat* 91,3 (82,4–95,9) 86,9 (76,1–93,2) <0,001 93,9 (87,0–97,3) 0,117

Ulkomaalaistaustaiset, miehet 91,7 (90,0–93,1) 91,2 (89,5–92,7) <0,001 90,4 (88,3–92,1) <0,001

Naiset

Venäjä ja entinen Neuvostoliitto 91,7 (89,7–93,4) 91,2 (88,1–93,5) <0,001 89,8 (86,7–92,2) <0,001

Viro 94,3 (91,5–96,3) 95,6 (91,1–97,9) 0,015 91,1 (85,5–94,7) <0,001

Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka 89,8 (83,8–93,7) 85,3 (76,1–91,4) <0,001 69,0 (59,9–76,9) <0,001 Muu Afrikka 96,5 (91,0–98,7) 90,1 (80,8–95,2) <0,001 78,3 (59,6–89,8) <0,001

Aasia 95,2 (92,9–96,8) 91,0 (86,4–94,2) <0,001 83,2 (78,3–87,1) <0,001

EU, EFTA ja Pohjois-Amerikka 94,0 (90,3–96,3) 97,0 (92,7–98,8) 0,209 95,2 (92,0–97,2) 0,017

Muut maat* 93,7 (86,6–97,1) 93,1 (84,0–97,2) 0,007 85,1 (74,4–91,8) <0,001

Ulkomaalaistaustaiset, naiset 93,3 (92,1–94,4) 92,4 (90,7–93,8) <0,001 86,4 (84,2–88,4) <0,001

* Latinalainen Amerikka, Jugoslavia ja muut maat; NA (not available), ei tietoa.

(7)

Taulukko 3. Sukupuolen, ikäryhmän, työssäolon, koulutuksen ja ulkomaalaistaustaisille maahanmuuttoiän sekä maassaoloajan yhteys itseilmoitetun vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuuteen, josta esitetään vetosuhteet (odds ratio, OR) ja niiden 95 %:n luottamusvälit (lv). Referenssinä toimivan ryhmän arvo on 1. Tulkintaohje: jos refe- renssiryhmään verrattavan ryhmän arvo poikkeaa tilastollisesti merkitsevästi referenssiryhmästä ryhmälle laske- tusta OR arvosta, ei arvolle laskettuun luottamusväliin sisälly lukua 1.

Ulkomaalaistaustaiset (n = 5 887)

Koko väestö (n = 8 544) OR (95 %:n lv) OR (95 %:n lv) Sukupuoli

miehet 1 1

naiset 0,76 (0,58–1,01) 1,62 (1,21–2,16)

Ikäryhmä

20–29 1,52 (0,95–2,42) 5,63 (2,96–10,73)

30–44 1,78 (1,27–2,50) 1,80 (1,21–2,69)

45–64 1 1

Työllisyys

työssä 1 1

opiskelija 0,42 (0,27–0,65) 0,40 (0,18–0,86)

muu* 0,56 (0,41–0,76) 0,29 (0,21–0,40)

Koulutus

perusaste tai vähemmän 1 1

lukio tai ammattikoulu 2,01 (1,41–2,88) 2,20 (1,54–3,15)

korkeakoulu 2,57 (1,79–3,68) 3,43 (2,30–5,13)

Maahanmuuttoikä

alle 15 -vuotiaana 3,02 (1,41–6,44) -

15–19 -vuotiaana 1,80 (1,01–3,20) -

20-vuotiaana tai myöhemmin 1 -

Maassaoloaika

alle 2 vuotta 1 -

2–5 vuotta 1,83 (1,09–3,09) -

yli 5 vuotta 2,05 (1,25–3,36) -

*(sis. perhevapaalla olevat, työttömät, eläkeläiset).

Pohdintaa

Enemmistö väestökyselyihin vastanneista työikäisistä il- moitti, että heillä on mahdollisuus käyttää internetiä. Ul- komaalaistaustaisten keskuudessa todettiin eroja eri maaryhmien välillä ja osuudet olivat matalampia silloin kun vastaajan taustamaa oli Lähi-itä tai Pohjois-Afrikka.

Ulkomaalaistaustaisista noin 8 %:lla ei ollut käytössään internetiä. Se, ettei vastaajalla ole käytössä internetiä, voi johtua monesta eri tekijästä kuten varattomuudesta hankkia laitteita tai maksaa niistä aiheutuvia käyttökus- tannuksia, asuinpaikasta, jossa on pitkät etäisyydet ja vastaajalle kalliit matkakustannukset esimerkiksi kirjas- toon tai siitä, että vastaajan aistivammat tai muu tervey- dentila estävät internetin käytön. Yhtenä tekijänä voi olla se, ettei vastaaja ole saanut kielitaitonsa mukaisesti tietoa maksuttomasta internetin käyttömahdollisuudesta

julkisissa kirjastoissa. Myös henkilön digitaaliset taidot tai muu osaaminen, esimerkiksi lukutaito voi olla puut- teellista, mikä muodostaa esteen internetin käytölle.

Saattaa olla, että internetin käyttöä julkisissa tiloissa olevilla laitteilla on stressaavaa, koska on huolta salasano- jen turvallisesta käytöstä, kuten Alankomaalaisessa haastattelututkimuksessa [17] ilmeni. Samassa tutkimuksessa todettiin, että perheessä miehen kielitaito saattoi olla parempi kuin naisen ja siksi mies yleensä asioi sähköisesti pankissa [17]. Oslossa toteutetun tutkimuksen johtopäätöksissä sähköisiä terveyspalveluja suositel- laan tuotettavaksi ensimmäisen sukupolven maahan- muuttajan äidinkielellä, jotta puutteellisesta kielitaidosta ei muodostu estettä palvelun käytölle [18].

Palveluntarjoajien tärkeää arvioida potilaan pääsy säh- köisiin palveluihin käytännössä ja potilaan digitaalisen palvelukäytön osaamisen taso, ennen kuin suosittaa

(8)

verkkopohjaisten työkalujen käyttöä hänelle. Vain näin toimimalla voidaan toteuttaa potilaskeskeistä hoitoa [19].

Työikäisistä lähes kaikki (98 %) ilmoittivat, että käytössä on vahva tunnistautuminen digitaalisiin palveluihin. Ul- komaalaistaustaisessa väestössä kasvumahdollisuutta vahvan tunnistautumisen käyttöön on, sillä osuus oli 10 prosenttiyksikköä matalampi. Sekä koko väestössä että ulkomaalaistaustaisessa väestössä opiskelijat ilmoittivat työssä olevia harvemmin vahvan tunnistautumisen käyt- tömahdollisuudesta. On todennäköistä, että palkkatyö rakentaa mahdollisuuksia käyttää digitaalisia palveluita yhtäältä mahdollistaen varat laitteiden hankintaan ja käyttömaksuihin, mutta myös työpaikan koulutusten ja työtehtävien kautta joissa kertyy digiosaamista. Nuorena maahan muuttaneilla itseilmoitettu vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus oli tavallisempaa verrattuna iäkkäämpänä Suomeen muuttaneisiin. Myös maassaolo- ajalla oli merkitystä, sillä mitä pidempään oli ollut maassa, sitä tavallisempaa oli itseilmoitettu vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus.

Tutkimusaineiston keruu toteutettiin suurissa kansalli- sissa kyselytutkimuksissa. FinMonik kyselytutkimus sai puoltavan lausunnon Terveyden ja hyvinvoinnin laitok- sen Tutkimuseettiseltä työryhmältä (THL/271/6.02.01/

2018 §783). FinMonik kutsukirjeessä painotettiin osallis- tumisen vapaaehtoisuutta, henkilötietosuojaa sekä luot- tamuksellisuutta. FinSote kyselytutkimus on jatkoa vuonna 2010 käynnistyneelle Aikuisväestön terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimukselle. Tutkimus on saanut THL:n tutkimuseettisen työryhmän puollon (THL/107/6.01.00/2010): THL/637/6.02.01/2017, Tutki- museettisen työryhmä puolto tiedonkeruutavan muu- tokselle). FinSote -kyselytutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista ja tutkimukseen vastaaminen katsottiin suostumukseksi osallistua.

Kaikkien kyselytutkimuksen rajoitteena on se, että tiedot perustuvat vastaajien itseilmoittamiin vastauksiin. Tutki- mus on toteutettu poikkileikkausasetelmassa ja tilastol- lisella mallinnuksella todetut yhteydet ovat assosiaa- tiota, eivät pitkittäistutkimuksella varmennettuja syy- seuraussuhteita.

Ammattilaisen ohjauksella olisi mahdollista luoda turval- linen ympäristö digitaalisten palveluiden opetteluun. Eri- tyisen tärkeää tällainen toiminta olisi kansallisten palveluiden kuten Omakannan käyttöön ohjaamisessa.

Annetun ohjeistuksen mukaan potilasta tulee infor- moida Omakannasta ja siitä, miten palveluun tunnistau- dutaan. Toimintatavat vaihtelevat toimintayksiköittäin, mutta usein potilasta ohjaa terveydenhuollon vastaanot- tovirkailija, sairaanhoitaja tai lääkäri. Ohjaamien tai in- formointi voi tapahtua suullisesti, kirjallisesti tai sähköi- sessä palvelussa. [27]

Ei ole itsestään selvää, että sähköisiä palveluja tarjoava organisaatio tutkii, mitkä edellytykset asiakkailla on täl- laisten palvelujen käyttöön ja että se järjestäisi palvelujen käytön opetteluun tukea [4,5,27-29]. Terveydenhuol- lon ammattilaiset ovat tunnistaneet myös maksuhäiriöiden muodostavan ongelman pankkitunnis- teiden saamisessa ja osaltaan vaikeuttavan sähköisten terveyspalveluiden käyttöä [30]. Organisaatioiden olisi- kin tarpeen luoda suunnitelma siitä, missä ja miten tarjota digitaalisten palveluiden käyttäjille tukea ja ohjat- tuja ympäristöjä, joissa on tarvittava välineistö ja ohjaajia palveluiden käyttöön. Eritoten terveydenhuollossa ei riitä, että organisaatiossa otetaan käyttöön digitaalisia palveluita [31], vaan niiden rinnalle tarvitaan digitaalisten palveluiden käytön ohjausta asiakkaan tarpeen ja toimintaympäristön mukaisesti. Digitaalisten palveluiden käyttöön opastaminen on verrattain uutta ja sen sovittaminen terveydenhuollon ammattilaisten työnkuvaan edellyttää johdon suostumuksen ja työssä- oppimista tukevien koulutusrakenteiden varmistamista [30,32].

Lakiluonnoksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä todetaan, ettei sähköi- nen asiointi ei saa olla ainoa asiointitapa, vaan asiak- kaalle tulee säilyttää mahdollisuus puhelimella tai kasvokkaisella asiointikanavalla [33]. Palvelujen tarjon- nan muuttuessa verkkopalveluiksi huoli siitä, miten eri- tyisryhmät pysyvät mukana, on ammattilaisten keskuudessa tunnistettu [29]. Palveluiden tarjoaminen sähköisesti eli digitaalisesti on toki vain väline, jota voidaan käyttää joihinkin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin ja todennäköisesti vain joillekin, ei kaikkeen ja

(9)

kaikille. Erityisryhmien tulee saada palveluita kasvokkain tarpeen mukaan.

Etuna digitaalisissa palveluissa on se, että näkymissä esi- tettäviä tietoja palveluista voidaan toteuttaa monilla eri kielillä kohtuullisin kustannuksin. Joidenkin maahan muuttaneiden ja turvapaikanhakijoiden kohdalla sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisten palveluiden käyttö voi olla vaikeaa puutteellisen lukutaidon tai kieliongel- mien takia. Väliaikaisen sotun saaminen mahdollistaa osaltaan tunnistautumisen niihin palveluihin, joissa vaa- ditaan vahvaa tunnistautumista. Toinen reitti digitaalisiin palveluihin on se, että henkilöllä on joku läheinen, jonka avulla hän voi asioida sähköisissä palveluissa teh- tyään puolesta-asiointi sopimuksen. Esimerkiksi pienten lasten vanhemmat voivat asioida lapsensa puolesta Kanta-palveluissa. Toisaalta Kanta-palveluissa puolesta- asiointi ei vielä ole mahdollista täysi-ikäisen puolesta. Ai- kaisemmassa selvityksessä todetaan, että puolesta-asi- ointia haluttaisiin mieluiten käyttää terveydenhuollossa sähköisissä asiointipalveluissa ajanvarauksen tekemi- seen terveydenhuoltoon sekä reseptien katsomiseen ja uusimiseen [21].

Tutkimus tuo uutta tietoa mahdollisuudesta vahvaan tunnistautumiseen eri väestöryhmillä Suomessa.

Itseilmoitetun vahvan tunnistautumisen käyttömahdolli- suus oli yleisempää koko väestössä verrattuna ulkomaa- laistaustaiseen väestöön. Nuorilla itseilmoitettu vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus on yleisempää verrattuna vanhempiin henkilöihin lisäksi työssä olevat raportoivat hieman muita useammin vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuudesta. Jatkotutkimuksissa olisi tarpeen lähestyä digitaalista syrjäytymistä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisistä palveluista monimene- telmällisesti. Rekisteritutkimuksella saadaan tietoa to- teutuneista sähköisen palveluiden käytöstä. Kyselytutki- muksella olisi tarpeen selvittää sähköisen palvelujen käytön esteitä niin laitteiden käytön mahdollisuuden kuin osaamisen näkökulmasta. Lisäksi haastattelututki- muksella voidaan syventää ymmärrystä siitä, millaista tukea eri väestöryhmät tarvitsevat vahvan sähköisen tunnistautumisen käyttöön ja sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten palveluiden käyttöön. [34]

Tutkimusta on rahoittanut

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, EU:n turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta (EUSA/

AMIF); työ ja elinkeinoministeriöstä (TEM) ja Sosiaali- ja terveysministeriö (hankenumero 514916001).

Lähteet

[1] Ahmadinia H, Eriksson-Backa K. E-healthservices and devices: Availability, merits, and barriers - with some ex- amples from Finland. FinJeHeW. 2020;12(1):10-21.

https://doi.org/10.23996/fjhw.64157

[2] European Commission. The Digital Economy and So- ciety Index (DESI). European Commission; 2020 [viitattu 9.3.2020]. Saatavilla: ec.europa.eu/digital-single-mar- ket/en/desi

[3] OECD. Inequalities in Digital Proficiency: Bridging the Divide. Teoksessa: OECD. Students, Computers and Learning: Making the Connection. Paris: OECD Publish- ing; 2015. https://doi.org/10.1787/9789264239555-8- en

[4] Helsper EJ. A Corresponding Fields Model for the Links Between Social and Digital Exclusion: A

Corresponding Fields Model for Digital Exclusion. Com-

mun Theory. 2012;22(4):403–426.

https://doi.org/10.1111/j.1468-2885.2012.01416.x [5] Hyppönen H, Ilmarinen K. Sähköisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjonta, palvelujen käyttö ja esteet. Te- oksessa: Karvonen S, Kestilä L (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2018. THL Raportteja. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; 2018. s. 279-291.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-256-7

[6] Hyppönen H, Aalto AM, Reponen J, Kangas M, Kuu- sisto-Niemi S, Heponiemi T. Kansalainen - pystyn itse?

Kokemuksia sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisistä palveluista kansalaisille. Tutkimuksesta tiiviisti 2. Hel- sinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; 2018.

[7] Vehko T, Hyppönen H, Aalto AM, Sinervo T. Internetin käyttö ja sähköinen asiointi sosiaali- ja

(10)

terveyspalveluissa: Miten aikaisemmat kokemukset sosiaali- ja terveyspalveluista vaikuttavat näihin? Tutkimuk- sesta tiiviisti 23. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; 2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-363-2 [8] Jormanainen V, Parhiala K, Niemi A, Erhola M, Keski- mäki I, Kaila M. Half of the Finnish population accessed their own data: comprehensive access to personal health information online is a corner-stone of digital revolution in Finnish health and social care. FinJeHeW.

2019;11(4):298–310.

[9] Keskimäki I, Tynkkynen LK, Reissell E, Koivusalo M, Syrjä V, Vuorenkoski L, Rechel B, Karanikolos M. Finland:

Health system review. Health Systems in Transition.

2019;21(2):1–166.

[10] Manderbacka K, Satokangas M, Karvonen S. Ter- veyspalvelujen oikeudenmukaisuus edellyttää paikkatie- toista politiikkaa. Suomen sosiaalinen tila 1/2019. Tutki- muksesta tiiviisti 25. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; 2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-371-7 [11] Kuusio H, Lumme S, Koponen P. Terveyspalvelujen käyttö, koettu tarve ja riittävyys. Teoksessa: Kuusio H, Seppänen A, Jokela S, Somersalo L, Lilja E (toim.). Ulko- maalaistaustaisten terveys ja hyvinvointi Suomessa – FinMonik-tutkimus 2018–2019. THL Raportti 1. Helsinki:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; 2020.

[12] Laatikainen T, Skogberg N, Koponen P, Koskinen S.

Koettu terveys ja pitkäaikaiset sairaudet. Teoksessa:

Kuusio H, Seppänen A, Jokela S, Somersalo L, Lilja E (toim.). Ulkomaalaistaustaisten terveys ja hyvinvointi Suomessa – FinMonik-tutkimus 2018–2019. THL Raportti 1. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; 2020.

[13] Kulvik M, Maijanen S, Valkonen T. Terveydenhuol- lossa kansallisten resurssien on tuettava paikallisia rat- kaisuja. PROMEQ politiikkasuositus 9/2019 [viitattu 9.3.2020]. Saatavilla: www.promeq.fi.

[14] Petersen LS, Bertelsen P. Equality Challenges in the Use of eHealth: Selected Results from a Danish Citizens Survey. MEDINFO 2017: Precision Healthcare through

Informatics. Gundlapalli AV et al. (Eds.) doi:10.3233/978- 1-61499-830-3-793.

[15] Ekman B, Thulesius H, Wilkens J, Lindgren A, Cronberg O, Arvidsson E. Utilization of digital primary care in Sweden: Descriptive analysis of claims data on de- mographics, socioeconomics, and diagnoses. Int J Med

Inform. 2019;127:134-140.

https://doi.org/10.1016/j.ijmedinf.2019.04.016

[16] Gordon NP, Hornbrook MC. Older adults' readiness to engage with eHealth patient education and self-care resources: a cross-sectional survey. BMC Health Serv Res. 2018;18(1):220. https://doi.org/10.1186/s12913- 018-2986-0

[17] Goedhart NS, Broerse JEW, Kattouw R, Dedding C.

‘Just having a computer doesn’t make sense’: The digital divide from the perspective of mothers with a low socio- economic position. New Media Soc. 2019;21(11- 12):2347-2365.

https://doi.org/10.1177/1461444819846059

[18] Tatara N, Hammer HL, Mirkovic J, Råberg Kjøllesdal MK, Andreassen HK. Associations Between Immigration- Related User Factors and eHealth Activities for Self-Care:

Case of First-Generation Immigrants from Pakistan in the Oslo Area, Norway. JMIR Public Health Surveill.

2019;5(3): e11998 https://doi.org/10.2196/11998 [19] Nohr C, Wong MC, Turner P, Almond H, Parv L, Gilstad H, Koch S. ym. Citizens’ Access to Their Digital Health Data in Eleven Countries – A Comparative Study Exploring Complexity in Health: An Interdisciplinary Sys- tems Approach. Proceedings of MIE2016 at HEC2016, 28 August-2 September 2016, Munich, Germany. IOS Press.

Studies in Health Technology and Informatics 2016 Vol.

228. doi:10.3233/978-1-61499-678-1-685

[20] Vuorinen S. Kyberturvallisuus. Ohje sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille. Helsinki: Sosiaali- ja terveys- ministeriö (STM); 2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952- 00-4085-7

[21] Hilama P, Rauhala M, Jylhä V, Kinnunen UM. Sähköi- nen valtakirjaan perustuva puolesta-asiointi terveydenhuollossa. FinJeHeW. 2019;11(3):157-168.

(11)

[22] FIN-FSA Finanssivalvonta. Tunnuslukulistat osana asiakkaan vahvaa tunnistamista. Kannanotto 24.6.2019 – 2/2019. FIVA 8/01.02/2019. Finanssivalvonta; 2019 [Viitattu 9.3.2020]. Saatavilla: https://www.finanssivalvonta.fi/saantely/kannanotot-ja-tulkinnat/02_2019/

[23] Parikka S, Pentala-Nikulainen O, Koskela T, Kilpeläi- nen H, Ikonen J, Aalto AM, Muuri A, ym. Kansallisen terveys-, hyvinvointi ja palvelututkimus FinSoten perustu- lokset 2017-2018. Verkkojulkaisu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; 2018 [Viitattu 18.3.2020]. Saatavilla:

thl.fi/finsote

[24] Graubard BI, Korn EL. Predictive Margins with Sur- vey Data. Biometrics. 1999;55(2):652-659.

https://doi.org/10.1111/j.0006-341X.1999.00652.x [25] Lehtonen R, Pahkinen E. Practical methods for de- sign and analysis of complex surveys. Revised, 2nd Edi- tion. Chichester: John Wiley & Sons; 2004.

https://doi.org/10.1002/0470091649

[26] Schwarz G. Estimating the Dimension of a Model.

Ann. Statist. 1978;6(2):461-464.

https://doi.org/10.1214/aos/1176344136

[27] Kanta. Potilaan oikeudet Resepti-palvelussa.

Kanta.fi; 2020 [viitattu 9.3.2020]. Saatavilla:

https://www.kanta.fi/potilaan-oikeudet-resepti-palvelussa

[28] Hyppönen H. eHealth Services and Technology:

Challenges for Co-Development. Human Technology.

2007;3(2):188-213. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu- 2007280. https://doi.org/10.17011/ht/urn.2007280 [29] Karisalmi N, Kaipio J, Kujala S. The role of healthcare personnel in motivating and guiding patients in the use

of eHealth services. FinJeHeW. 2018;10(2-3):210–220.

[30] Vehko T, Hyppönen H, Ryhänen M, Tuukkanen J, Ke- tola E, Heponiemi T. Tietojärjestelmät ja työhyvinvointi – terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia.

FinJeHeW. 2018;10(1):143-163.

[31] Kujala S, Hörhammer I, Kaipio J, Heponiemi T. Health professionals’ expectations of a national patient portal for self-management. Int J Med Inf. 2018;117:82–87.

https://doi.org/10.1016/j.ijmedinf.2018.06.005 [32] Vehko T, Hyppönen H, Ryhänen-Tompuri M, Hepo- niemi T. Miten tietojärjestelmät palvelevat terveydenhuollon ammattilaisten työtä? Vaikutukset työhön ja työhyvinvointiin. Digityö ja stressi –hankkeen loppura- portti. THL Työpaperi 4. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; 2019. http://urn.fi/URN:ISBN 978-952-343- 279-6

[33] Lausuntopalvelu.fi. Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Lausuntopyynnön di- aarinumero: VN/12603/2019 [viitattu 9.3.2020]. Saata- villa: https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Parti- cipation?proposalId=aab5241e-f615-4c4f-8ae2-

6ddaef46c786

[34] Lehtoaro S, Juujärvi S, Sinervo T. Sähköiset palvelut ja palvelujen integraatio haastavat osaamisen - Sote-ammattilaisten näkemyksiä tulevaisuuden osaamistar- peista. THL Tutkimuksesta tiiviisti 3. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; 2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978- 952-343-266-6