Viimeisten vuosikymmenten aikana lii- kuntakulttuuri on muuttunut monimuo- toisemmaksi ja vapaamuotoinen liikku- minen on noussut tärkeään rooliin aikui- sen väestön fyysisessä aktiivisuudessa.
Vapaamuotoisella liikkumisella tarkoi- tan ohjaamatonta tai vertaisohjattua liik-
Esteettisiä kokemuksia etsimässä
Kestävyysjuoksuharrastus ja liikuntakulttuurin muutos
Viimeisten vuosikymmenten aikana liikuntakulttuuri on muuttunut monimuotoisemmaksi ja vapaamuotoinen liikkuminen on saanut keskeisen roolin aikuisen väestön fyysisessä aktiivisuudessa. Artikkeli tarkastelee haastatteluaineiston pohjalta tämän päivän kestävyysjuoksuharrastusta urheilun jälkeisen liikuntakulttuurin kehyksessä painottaen liikkumisen vaikutusta kokonaiseen elämäntapaan ja identiteetin rakentamiseen.
Matti Tainio
kumista, joka suurelta osin tapahtuu yh- distysmuotoisen tai kaupallisen liikunta- järjestelmän ulkopuolella. Tällä liikku- misen kulttuurilla ei ole selvää keskusta, vaan toiminnan tavat opitaan tavallises- ti käytännössä tai perinteisen tai sosiaa- lisen median kautta. Perinteiseen urhei-
luun pohjautuvan liikuntakulttuurin ar- vot ovat sivuosassa tässä elämyksiä ta- voittelevassa liikkumisessa.
Uusissa liikkumisen tavoissa, kuten parkourissa, frisbeegolfissa, skuuttauk- sessa ja rullalautailussa, tämä kehitys nä- kyy jo pinnallisella tarkastelulla, mutta
myös urheilun ja perinteisen kuntolii- kunnan historialliseen jatkumoon kuu- luvissa lajeissa on havaittavissa sama ke- hitys. Kestävyysjuoksun harrastamises- ta keräämässäni haastattelumateriaalis- sa muutos nousee esiin vasta hiljalleen useampien haastatteluiden läpikäymi- sen myötä. Käytäntöjen vaivihkainen muutos lienee tavanomaista urheilun perinteeseen kuuluvassa liikkumisessa:
vanhoja ajattelutapoja ei suoraan hylä- tä, mutta niiden rinnalle ja ohitse nou- see perinteestä poikkeavia toiminnan ja ajattelun tapoja. Muutoksien havaitsemi- nen vaatii tutkimuksen kohteen tarkas- telua sopivasta teoreettisesta tulokul- masta. Tässä tapauksessa katalysaatto- rina toimi ajatus urheilun jälkeisestä lii- kuntakulttuurista.
Artikkeli perustuu vuoden 2017 ai- kana kerättyyn haastattelumateriaaliin.
Haastattelut toteutettiin yhteisten juok- sulenkkien muodossa. Haastatteluita tehdessäni olin ensisijaisesti kiinnostu- nut liikkumisen esteettisistä kokemuk- sista, mutta positiivisena sivutuotoksena havaitsin haastatteluiden kertovan paljon tämän päivän liikkumisen kulttuurista.
Keräämäni aineiston pohjalta liikunta- kulttuurin muutos ja liikkumiseen liit- tyvien esteettisten kokemusten merkitys vaikuttavat linkittyvän ainakin jossain määrin toisiinsa. Vaikka kaikkien haas- tateltavien harrastus näytti pintapuo-
lisesti kuuluvan 1960-luvulta alkanee- seen urheilupohjaiseen kuntoliikunnan jatkumoon (Rantala 2014, 27; ks. myös Latham 2013), keskustelu juoksemisen kokemuksista paljasti muuta. Suuri osa heidän liikkumisen motivaatiostaan ja juoksemiseen liittyvistä kiinnostuksis- taan oli erkaantunut modernin urhei- lun ja perinteisen kuntoliikunnan har- rastamisen yhteydessä tavanomaisesti käytetyistä perusteluista (Tainio 2019b, 19). Nämä haastatteluaineistostani esiin nousseet kiinnostuksen kohteet ovat si- vulliselle enimmäkseen näkymättömiä, mutta harrastajan perspektiivistä keskei- siä juoksuharrastukseen kannustajia.
Tarkastelen artikkelissa tämän päi- vän kestävyysjuoksuharrastusta urhei- lun jälkeisen liikuntakulttuurin (post- sport physical activity) kehyksessä pai- nottaen liikkumisen vaikutusta koko- naiseen elämäntapaan ja identiteetin rakentamiseen sekä urheilun jälkeisen liikuntakulttuurin monimuotoisuut- ta, jossa leikillisyys, antihierarkkisuus ja tasa- arvo nousevat tärkeiksi arvoiksi ( Pronger 1998; Atkinson 2009).
Käsittelen artikkelissa kestävyys- juoksua, mutta sen kautta tuotetun tie- don avulla on mahdollista tarkastella urheilun jälkeisen liikkumisen piirteitä myös muissa liikkumisen tavoissa. Kes- tävyysjuoksun vahva urheiluhistorialli- nen rooli näkyy nykyisessä vapaamuo-
toisessa juoksuharrastuksessa pinnalli- sina urheilukulttuurin jäänteinä, vaik- ka liikkumisen syyt ja tavoitteet ovat tä- nään toisia.
Artikkelin toinen keskeinen näkö- kulma liittyy liikkumisen tuottamaan esteettiseen kokemukseen. Elävän olen- non yhteys ympäröivään maailmaan to- teutuu aina aistikokemuksen kautta.
Puhdasta aistikokemusta ei voi havaita, vaan kaikki kokemukset tulevat auto- maattisesti tulkituksi esteettisinä koke- muksina. Tässä yhteydessä esteettisellä ei tarkoiteta taidekokemusta tai kauneu- den kokemusta, vaan mielekkääksi ko- ettua kulttuurisesti tulkittua aistikoke- musta ympäröivästä maailmasta (esim.
Shusterman 2000, 23). Vaikka esteetti- nen kokemus on pohjimmiltaan sanaton, sen välittäminen muille vaatii jonkin ta- soista tulkintaa kielen avulla. Haastat- teluissa esiin nousseet esteettisiin koke- muksiin liittyvät näkökulmat eivät ole vielä lopullisesti artikuloituja, vaan ar- kisia esteettistä kokemusta painottavia hahmotelmia, esteemejä (Naukkarinen 2018, 49), joiden jalostaminen ja järjes- täminen tuottaa ymmärrystä myös juok- semisen esteettisestä sisällöstä.
Tuon nämä kaksi mainitsemaani lä- hestymistapaa artikkelissani yhteen ky- symällä, millaisia esteettisiä kokemuk- sia urheilun jälkeistä liikkumista edusta- va kestävyysjuoksun muoto tuottaa har-
rastajilleen. Esittelen samalla uudenlai- sen, liikuntatieteellisestä katsantokan- nasta poikkeavan tavan tarkastella lii- kuntakulttuurin muutoksia.
Estetiikan näkökulma liikkumiseen Tavallisesti estetiikan tutkimus on luon- teeltaan spekulatiivista eli yleistyksiä ja teorioita johdetaan omaan kokemuk- seen ja yksittäistapauksiin pohjautuen.
Soveltava estetiikka liittää filosofisen es- tetiikan toimintatavan laajempaa aineis- toa käyttäen todellisiin tapauksiin. Oma tutkimukseni on suuntautunut liikunta- kokemuksen estetiikkaan sekä teoreetti- sesti että soveltavan estetiikan menetel- miä käyttäen. Jälkimmäinen suunta nä- kyy juoksijoiden haastatteluissa ja niiden kautta hankitussa käytännön tiedossa juoksemisen kokemuksista.
Perinteinen taide-estetiikka, joka keskittyy objektien ulkoasuun, ei ole mielekäs lähestymistapa arkisen liikku- misen estetiikkaan. Parempi lähtö kohta on tarkastella liikkujan kokemusta, jol- loin esteettinen ei löydy havainnon koh- teesta eikä havaitsijasta, vaan näiden kohtaamisen synnyttämästä jatkuvas- ti elävästä esteettisestä kokemuksesta (Tainio 2019a, 851–853). Tämänkal- taiseen maailman aistipohjaiseen ko- kemiseen perustuu John Deweyn (1931) prag matistinen estetiikka, jos-
sa huomioidaan elävän olennon ja ym- päristön jatkuvasti muuttuva suhde ja 1960- luvulla kehittynyt objektittomaan moniaistiseen kokemukseen pohjautu- va ympäristö estetiikka (Berleant 1995).
Ympäristöestetiikka ei keskity pelkäs- tään fyysiseen ympäristöön, vaan sen si- vujuonteena on syntynyt myös sosiaali- sen ympäristön ja ihmisten välisten suh- teiden estetiikkaa (Berleant 2005). Tuo- reimman näkökulman ruumiillisen ko- kemuksen estetiikkaan tarjoaa Richard Shustermanin (1999; 2008) kehittämä somaestetiikka. Somaestetiikka huomioi ruumiillisuuden esteettisiä ominaisuuk- sia monipuolisesti, mutta tässä artikke- lissa merkityksellistä on somaestetiikan henkilökohtaiseen havaintokokemuk- seen keskittyvä osuus (bodily perception, Shusterman 2008, 54). Artikkelissani korostuu lisäksi urheilun estetiikan nä- kökulma erityisesti Joseph H. Kupferin (1983; 2003) ja Lev Kreftin (2012) ur- heilijan kokemusta painottavien kirjoi- tusten kautta.
Näiden teoreettisten lähtökohtien kautta liikkumisen esteettisen koke- muksen tarkasteluni painottuu kolmel- le osittain päällekkäiselle alueelle, jotka ovat: somaesteettinen kokemus keskiös- sään proprioriseptinen ruumiillinen ko- kemus, moniaistinen ympäristöesteetti- nen kokemus ja ihmisten välisten suhtei- den sosiaalinen estetiikka. Käytän näitä
painotuksia jakaessani haastattelumate- riaalissa esille tulevia juoksemisen ais- tikokemuksia eri kategorioihin. Haas- tatteluissa juoksemisen aistikokemuk- set näkyivät arkisina esteemeinä. Mi- nun osuutenani on ollut havaita keskus- teluissa niistä useimmin esiin nousevat ja yhdistää niitä laajempaan esteettiseen teoriapohjaan.
Urheilun jälkeinen liikkumisen kulttuuri
Pyrittäessä näkemään muutoksia liik- kumisen tavoissa tarvitaan tietoinen nä- kökulman vaihdos. Ilman näkökulman vaihtamista ja uutta teoreettista kiinto- pistettä vaivihkaa tapahtuvia muutoksia on vaikea tavoittaa ja liikkuminen näyt- tää katkeamattomalta jatkumolta. Suo- messa urheilu sai 1960-luvulla rinnal- leen kuntourheilun, josta myöhemmin tuli kuntoliikuntaa ja terveysliikuntaa (Tiihonen 2014, 21). Tässä artikkelissa pyrin tunnistamaan muutoksia liikku- misen tavoissa käyttämällä Brian Pron- gerin (1998) esittämää ajatusta urheilun jälkeisestä liikuntakulttuurista. Hänen ehdotuksensa keskeinen ajatus on näh- dä moderni urheilu rajaamisen ja luokit- telun välineenä, joka pakottaa urheilijan kehon kapeaan henkilökohtaisen koke- muksen vastaiseen muottiin. Näiden ra- jojen uhmaaminen ja rikkominen tuot-
taa avoimen tilanteen, jossa pakottami- nen ja sen vaihtoehdot tulevat yhtä aikaa näkyviksi (mt. 277, 285). Michael Atkin- son (2009; 2010a; 2010b; 2011) on sovel- tanut ja kehittänyt Prongerin korostetun postmodernia ehdotusta vastaamaan tä- män päivän liikkumisen kulttuuria, jos- sa lajien kirjo ja yleinen ote harrastami- seen ovat jo muuttuneet alku peräisen idean ajoista. Periaate on kuitenkin py- synyt Prongerin ajatukselle uskollisena:
modernin urheilun ajatusmaailma ei so- vellu kuvaamaan nykyisen liikkumisen sisältöä ja tavoitteita. Uuden näkökul- man ja terminologian käyttäminen hel- pottaa erojen havaitsemista.
Atkinson (2010a) kirjoittaa, kuinka monet tämän päivän liikuntamuodot näyttävät ensisilmäyksellä perinteisel- tä urheilulta, mutta tarkempi tarkaste- lu paljastaa runsaasti urheilun jälkeisel- le liikuntakulttuurille tyypillisiä piirtei- tä. Perinteisen liikuntakulttuurin suo- rittamisen, mittaamisen ja kilpailun si- jaan urheilun jälkeinen liikuntakulttuu- ri siirtää liikkumisen painopistettä kohti elämäntapaa, identiteetin rakentamista, monimuotoisuutta, antihierarkkisuutta ja tasa-arvoa. Urheilulta vaikuttava pin- takerros on jäänne (”residual elements of modernist sport”), jonka alla vallitse- vat toisenlaiset arvot (Wheaton 2004).
Suomalaisen liikuntakulttuurin muu- tos kohti urheilun jälkeistä aikaa piilou-
tuu perinteisten liikuntamuotojen, ku- ten kestävyysjuoksun, sisälle. Tämän päivän liikkuminen on hybridimuotois- ta toimintaa, jossa toiminnan perintei- sen ulkoisen muodon, vaikkapa juok- sukilpailun, tavanomainen sanallista- minen eli ”urheilupuhe” tai ”terveyspu- he” eivät yllä toiminnan sisällön muut- tumisen tasolle. Urheilun jälkeisen liik- kumisen erottaminen urheilun perin- teeseen sitoutuneesta liikunnasta vaatii uuden liikkumisen kategorian tietoista näkemistä ja tulkintaa (Tainio 2019b).
Suomalaiselle liikuntatutkimukselle on tyypillistä mieltää kaikki liikkuminen liikunnaksi, joka liittyy urheilun perin- teeseen kuntoliikunnan kautta. Tämä näkyy esimerkiksi nuorten liikkumi- sen tapoja käsittelevässä tutkimukses- sa, jossa uudet liikkumisen tavat tiivis- tetään vaihtoehtoliikunnaksi (Harinen ym. 2015, 5–6).
Yhdistävänä teemana urheilun jäl- keisessä liikuntakulttuurissa näyttää ole- van elämysten tavoittelu. Nämä elämyk- set ovat luonteeltaan esteettisiä, ja ur- heilun jälkeisen liikuntakulttuurin kes- keiset painotukset toimivat esteettisten elämysten tavoittelun katalysaattorei- na ja eettisinä rajapyykkeinä. Elämän- tapa ja identiteetti, pyrkimys minun elä- määni, määrittävät esteettisten elämys- ten laatua. Monimuotoisuus ja leikilli- nen asenne tekemiseen syventävät elä-
myksiä ja pyrkimys antihierarkkisuu- teen ja tasa-arvoon määrittää eettisiä ta- poja elämysten saavuttamiseen. Urhei- lun keskeiset arvot taakseen jättävä liik- kuminen voi edelleen olla tavoitteellis- ta ja fyysisesti vaativaa, mutta keskeise- nä syynä toimintaan ei ole kapea, mitat- tava suorittaminen, vaan kokonaisvaltai- sempi oman mallisen elämän rakentami- nen ja haltuunotto.
Artikkelissani rinnastan Atkinsonin ja muiden post-urheilun teoreetikkojen (Pronger, Wheaton) ajatuksia haastat- telumateriaalistani esiin nostamiini tee- moihin ja vertaan näitä nykyestetiikan näkemykseen liikkumisen estetiikasta – painottaen erityisesti esteettisen koke- muksen osuutta liikkumisessa.
Tutkimusaineisto
Artikkelini pohjautuu vuoden 2017 aika- na tekemiini kestävyysjuoksun harrasta- jien haastatteluihin. Juoksulenkkien ai- kana tehtyihin haastatteluihin osallistui 12 juoksijaa, puolet naisia ja puolet mie- hiä, iältään 29–56 vuotta. Kestävyys- juoksu valikoitui tutkimuksen keskei- seksi lajiksi, koska pystyin oman harras- tukseni perusteella samaistumaan juok- sijoiden kokemusmaailmaan. Liikkumi- sen yhteydessä tapahtuva haastattelu oli myös mahdollista toteuttaa helpommin juostessa kuin monessa muussa liikunta-
harrastuksessa. Lisäksi juokseminen on suosittua1 ja yksinkertaista toimintaa, jonka periaatteen useimmat tervejalkai- set ihmiset hallitsevat. Tämä lähtökoh- tainen yksinkertaisuus kaventaa liikku- miseen liittyvien erilaisten muuttujien määrää auttaen nostamaan esiin keskei- siä juoksemiseen liittyviä kokemuksia.
Tavoitin haastateltavani sosiaalisen median kautta. Ilmoitin tutkimuksestani kahdessa kestävyysjuoksuun liittyvässä Facebook-ryhmässä, minkä lisäksi ilmoi- tukseni jaettiin kolmanteen ryhmään.
Juoksufoorumi (nykyään Juoksu) keskit- tyy nimensä mukaan juoksuharrastuk- seen ja on ryhmistä suurin (16 231 jäsen- tä joulukuussa 2017). Kestävyyttä pinta- kaasulla 24/7 -ryhmä (KPK24/7) yh- distää kestävyysliikkumisen harrastajia (9 459 jäsentä joulukuussa 2017). Kol- mas ryhmistä, Luomujuoksu – Finnish Barefoot Runners, on pieni paljasjalka- ja minimalistijuoksun harrastajien ryhmä (589 jäsentä joulukuussa 2017). Viimei- sen ryhmän aktiivisuus näkyi haastatte- luihin osallistuneissa juoksijoissa: mu- kana oli neljä ryhmän jäsentä, mikä vai- kutti esiin nousseiden juoksukokemus- ten sisältöön ja painotukseen.
Russell Hitchingsin ja Alan Latha- min (2017) juoksemisen sosiaalisuudes- ta tekemä tutkimus osoittaa, miten tä- män kaltaiset tutkimukset lähes auto- maattisesti painottuvat tietyn tyyppisiin
liikkujiin. Liikunnan harrastajista hiljai- set, omatoimiset ja heikommin liikkuvat jäävät tutkimusten ulkopuolelle, koska heitä ei tavoiteta. Lisäksi kiinnostus tut- kimukseen osallistumiseen on selvässä yhteydessä koulutustasoon – esimerkik- si valtaosalla omista haastateltavistani oli korkeakoulututkinto.
Omassa tutkimuksessanikin kaikki haastateltavat olivat aktiivijuoksijoita, jotka selkeästi identifioituivat juoksun harrastajiksi ja joilla on vähintään joitain vuosia harrastusta takana. Yhteistä haas- tateltaville oli myös juoksun harrastami- nen pääasiassa yksin. Vaikka lähes kaik- ki haastateltavat osallistuivat vuosittain juoksutapahtumiin, vain kaksi heistä kuului urheiluseuraan. Heidänkin liik- kumisensa oli vain vähäisessä yhteydessä urheiluseuran toimintaan. Muiden juok- su oli joko täysin itsenäistä tai kevyessä yhteydessä muihin harrastajiin ja tällöin- kin lähinnä ystäviin ja perheeseen. Tä- mä havainto on hyvin samansuuntainen Hitchingsin ja Lathamin (2017) tutki- muksen kanssa.
Aktiiviharrastajien lisäksi yritin ta- voittaa myös juoksua aloittelevia mu- kaan haastatteluihin. Etsin mahdollisia haastateltavia alkeiskursseja järjestävien juoksukoulujen kautta, mutta en kuiten- kaan saanut vastauksia tiedusteluihi- ni ja aloittelevien juoksijoiden näkemys jäi näin puuttumaan aineistostani. Tut-
kimukseni siis painottuu kokeneempiin juoksuharrastajiin, joilla suoranainen elämäntapamuutos, kunnon kohottami- nen ja muut juoksun aloittamiseen vai- kuttavat syyt ovat jo hälventyneet ja liik- kumisen fyysinen osuus on pääosin suo- rituskykyä ylläpitävää toimintaa.
Käyttämääni haastattelumetodia voi kuvata ”juostaan ja jutellaan” -tekniikak- si, jota Jaqueline Allen-Collinson (2018, 66) on kutsunut epämuodolliseksi keskus- teluhaastatteluksi (unstructured conversa- tional interview). Haastattelun ohella tein osallistuvaa havainnointia haastatelta- vien juoksemisesta ja juoksukäsitykses- tä. Yhdessä liikkumisen ja haastattelun yhdistäminen ei ole täysin ainutlaatuis- ta: Allen-Collinsonin (2018) lisäksi esi- merkiksi Hitchings ja Latham (2017) osallistuivat haastateltaviensa liikkumi- seen, ja erityisesti juoksemiseen keskit- tyvässä tutkimuksessa menetelmää ovat hyödynnetty jonkin verran.2
Litteroin digitaalisesti tallentamani haastattelut mahdollisimman sanatar- kasti. Haastattelun yhdistäminen juok- semiseen tuotti joitain vaikeuksia, sillä esimerkiksi raskaan liikenteen äänet ja metsäpolun kapeikossa peräkkäin juok- seminen hävittivät puheen tehokkaas- ti. Toisaalta melu ja etäisyys katkaisivat keskustelun muutenkin. Haastattelun li- säksi tein vapaamuotoiset muistiinpanot jokaisesta haastattelusta heti lenkiltä pa-
lattuani. Nämä lyhyet muistiinpanot tii- vistivät ja tarkensivat oleellisia haastatte- luissa esiin nousseet teemoja ja toimivat koosteina haastattelukeskustelun tuotta- masta fragmentaarisesta tiedosta.
Haastattelut tapahtuivat osana osal- listujien normaaleja lenkkejä. Käytän- nössä sovimme aloituspaikan ja -ajan ja juoksimme yhdessä keskustellen pää- osin juoksemisesta. Juoksulenkit olivat pituudeltaan kuudesta kahteenkymme- neen kilometriin ja kulkivat useimmiten viheralueilla, puistoissa tai metsässä. Yh- tä kovakuntoista haastateltavaa lukuun ottamatta juoksimme haastateltavan ha- luamassa tahdissa. Oman kokemukseni mukaan lenkit olivat hyvin tavanomai- sia suomalaisia juoksulenkkejä. Koska tarkoituksena oli keskustella, yksikään haastateltavista ei käyttänyt kuulokkeita, vaikka normaalilenkkeilyyn olisi kuulu- nut musiikin kuuntelu.
En käyttänyt haastatteluiden pohja- na kiinteää kysymyslistaa, vaan annoin keskustelun kulkea pääasiassa omalla painollaan. Yhteinen toiminta – kim- passa juokseminen – antoi koko ajan ti- lanteeseen mukautuvia aiheita keskus- telulle. Vapaamuotoisuudesta huolimat- ta keskustelulla oli jonkinlainen raken- ne ja tarvittaessa ohjasin keskustelua uu- teen suuntaan. Tämä ei välttämättä vaa- tinut suoria kysymyksiä, vaan ohjaami- nen toteutui jonkinlaisina aiheen nostoi-
na. Pyysin esimerkiksi kertomaan omas- ta liikuntahistoriasta ja erityisesti juok- semisen osuudesta siinä – tai huomau- tin jotain ympäristöstä, jossa juostiin, jolloin sain ymmärrystä juoksuympäris- töön liittyvistä mieltymyksistä. Samalla tavoin keskustelun ohjaaminen juokse- misen ruumiillisuuteen antoi tietoa fyy- sisestä kokemuksesta. Pidin haastattelun keskustelunomaisuutta yllä kertomalla myös omista kokemuksistani.
Tämän tyyppisellä haastattelumeto- dilla oli sekä hyötyjä että haasteita. En- sinnäkin vapaamuotoinen, melko pitkä- kestoinen keskustelu auttoi pääsemään niin sanotun urheilukielen taakse, jol- loin liikkumisesta ja sen kokemuksesta pystyttiin puhumaan arkikielellä ja ko- kemusten ja valintojen sisältöjä tarkem- min sanallistaen. Vapaamuotoinen kes- kustelutyyli toi kokemuksen kuvailun henkilökohtaiselle tasolle, jolloin merki- tykselliset kokemukset erottuivat yleis- tyksistä ja kaikenlaiset liikkumiseen liit- tyvät teemat mahtuivat keskusteluun.
Vapaamuotoisuutta voidaan pitää myös valitun haastattelumetodin heik- kona kohtana. Haastattelun epämuo- dollisuus lisäsi aiheesta eksymisen ris- kiä, mutta toisaalta pidemmän keskuste- lun aikana ehdittiin myös palata aihee- seen. Haastattelijan rooli toisena keskus- telijana oli vaativa, sillä riskinä oli sekä haastateltavan johdattelu että asiastaan
innostuneen haastattelijan monologi.
Keskustelua ylläpitäessä oli samaan ai- kaan poimittava pieniä vihjeitä suunnis- ta, joihin keskustelua kannatti kehittää ja samalla antaa tilaa haastateltavan omal- le tarpeelle kertoa tärkeäksi kokemistaan asioista. Viimeisestä syystä haastattelut ajautuivat välillä varsin kauas juoksemi- sesta muun muassa perhetilanteeseen ja terveyshistoriaan, mutta useimmissa ta- pauksissa nämäkin osuudet taustoittivat ja perustelivat haastateltavan oman juok- semisen painotuksia.
Haastatteluja tehdessäni vältin este- tiikka-termiä, koska sen tavanomainen ymmärrys olisi johtanut keskustelua tutkimukseni osalta harhaan. Esteettis- ten kokemusten sijasta olisin todennä- köisesti päätynyt keskustelemaan pinta- tason esteettisistä ominaisuuksista ja ais- tikokemus ympäristöstä olisi jäänyt vä- hemmälle huomioille. Haastattelutilan- teessa pelkkä kokemuksen käsite oli vä- hemmän värittynyt.
Vaikka haastattelumetodilla oli joi- tain heikkouksia, niin vaikeasti sanal- listettavan kokemustiedon keräämiseen se osoittautui hyväksi. Pitkät keskuste- lut, joissa haastattelija oli lähes tasaver- tainen kokija haastateltavan kanssa, oli- vat työläitä saattaa kirjalliseen muotoon, mutta menetelmä antoi tarvittavaa tilaa pohdinnalle ja kokemuksen kuvailun oi- kean muodon etsinnälle. Vaikka haastat-
teluaineistosta löytyy täsmällistä tietoa lähinnä vain haastateltavan taustasta ja liikuntahistoriasta, niin avoimen jutus- telun aikana sai selkeän käsityksen hen- kilön juoksemisen tavasta ja sen kautta saatujen kokemusten merkityksestä. Sa- man tyyppisen haastattelun toistaminen usean juoksijan seurassa nosti esiin sel- keitä teemoja, jotka näkemykseni mu- kaan kertovat myös muutoksista suoma- laisessa liikuntakulttuurissa.
Puhetta juoksusta ja muusta
Vapaamuotoisessa keskusteluhaastat- telussa käsiteltiin juoksemisen ja siihen liittyvien kokemusten lisäksi monenlai- sia aiheita perhe-elämästä muiden lii- kuntamuotojen merkityksiin. Juokse- miseen liittyivät erityisesti seuraavat ai- heet: varusteet, tekniikka ja teknologia, juoksutyylit, harjoittelumetodit ja -oh- jelmat, tulokset, juoksuhistoria, paikat, reitit ja maastot, sään ja vuodenajan mer- kitys, ulkomailla tai matkaillessa juokse- minen, työmatkajuoksu, juoksutapahtu- mat, kilpaileminen, juoksukaverit, ter- veys, loukkaantumiset ja sairaudet. Li- säksi puhuttiin muun muassa musiikis- ta ja sen kuuntelusta juostessa, urheilu- teknologiasta ja harjoitusdatan tallenta- misesta.
Haastattelutallenteita analysoides- sani pyrin katsomaan tavanomaisen lii-
kuntapuheen ohitse – etsimään ja nosta- maan esille vähemmälle huomiolle jää- neitä, usein henkilökohtaisia syitä liik- kumiseen. Tämänkaltaiset syyt näyt- tävät usein jäävän liikkumisen tavan- omaisten perustelujen taustalle. Tavalli- set fyysiseen suoritus- ja työkykyyn liit- tyvät näkemykset tulivat kyllä esiin suu- rimmassa osassa haastatteluita, mutta niiden rinnalla nousi muita, uudenlai- seen liikkumisajatteluun viittaavia pe- rusteluita. Hyötyyn liittyvä perustelu oikeuttaa huomattavan ajan ja voimava- rojen käytön vapaa-ajan liikkumiseen, mutta voidaanko muita, tunteisiin, tun- temuksiin ja estetiikkaan liittyviä syitä käsitellä samalla tavalla ja antaa niiden oikeuttaa aktiivinen liikkuminen?
Lähes kaikki haastateltavat mainit- sivat terveyden ja fyysisen kunnon syi- nä säännölliseen juoksemiseen ja usein juoksuharrastuksen aktivoitumisen taustalla oli ollut selkeä terveysongelma tai halu elämäntapamuutokseen. Haas- tateltavat olivat siis varsin samaa mieltä harrastuksensa keskeisistä syistä, mutta perinteisten kunnon, painonhallinnan ja työkyvyn ylläpidon rinnalle nousi elä- myshakuisuus ja elämysten merkitys lii- kunnan motivaattorina.
Vaikka juoksutapahtumat olivat useiden haastateltavien tavoitteena, elä- myksiä etsittiin ja löydettiin erityises- ti arkisesta lenkkeilystä. Keskustelui-
den edetessä pidemmälle nämä muut syyt liikkumisen harrastamiseen nou- sivat esiin.
Mä juoksen kuitenkin enimmäkseen, noh, perus pohjalla varmaan on se bo- nussyy että pysyis jollain lailla kun- nossa ja kuosissa, että niinku toimin- takyky säilyis mutta tota kun se mul- le se ehkä suurin motivaatio on on se niinkun omien [ajatusten] kanssa ole- minen ja se tila johon mä pääsen juok- semalla se on vähän niinku sivujuttu se kunnonkohoneminen. (Terhi, 44, pää- kaupunkiseutu.)
Juoksemisen aikaisesta ja jälkeisestä ruumiillisesta tunteesta pidettiin. Va- linnanvapaus vaikutti juoksuharrastuk- sen miellyttävyyteen aivan yksikertai- silla tavoilla. Kun harjoitusajat ja -paikat saattoi säätää oman elämän rytmiin so- piviksi, raskaskin liikkuminen oli vapaa- ehtoista ja miellyttävää. Myös vauhdin ja rasittavuuden pystyi määrittelemään it- selleen sopivaksi, koska itsenäisesti juok- sevan ei ollut pakko seurata ulkoa annet- tua harjoitusohjelmaa.
Mut tuota se että ehkä kaikista tärkein tämmönen poissulkeva asia on se et- tä mikä koostuu näistä edellisistä ai- ka paljon niin on se nautinto. Nyt on aika mones lausees että hauskanpitoa ja nautintoa korostanut mutta haluun sitä edelleenkin korostaa. Se että len- killä jos se on aina ikävää ni eihän si-
tä kukaan jaksa jollei nyt sitte okei kil- pajuoksija erikseen joka juoksee tavot- teellisesti. (Ilkka, 51, Etelä-Suomi.) Kaipuu uusiin kokemuksiin tuli toistu- vasti esiin haastatteluissa. Se oli saanut useat haastateltavat kokeilemaan muun muassa ulkomailla juoksemista, swim–
run-kisoja, polkujuoksua, ylipitkiä ultra- juoksuja ja paljasjalkajuoksua.
No joo kyl pitää yrittää erilaisii juttuja uusin uusin on tää swim–run. Ennen ku mä rupesin juoksee ni kolmetoist- neljätoist vuotiaana olin uimari uinti- seurassa mukana ni se jäi se uintihom- ma sieltä päälle ja mun tytär on ny pe- riny sen esikoinen hä hän ui kanssa seurassa ni sit jossain vaiheessa hei tämmönen laji swim–run on et lähe- tääks testaa. Sehän innostu ja hitsi se oli hauskaa. (Osmo, 47, pääkaupunki- seutu.)
Juoksemisen kokemuksellisen ja laadul- lisen sisällön vaihtelulla välteltiin rutii- ninomaiseen harrastamiseen juuttumis- ta. Aivan kaikki haastateltavat eivät sil- ti etsineet uusia kokemuksia. Esimer- kiksi itäisellä pääkaupunkiseudulla asu- va haastateltava kierteli aina kotilähiön- sä ulkoilureittejä pitäen juoksemista lä- hinnä hyvänä ajankuluna.
Juoksutapahtumat olivat keskuste- luiden aiheena miltei kaikissa haastatte- luissa. Sekä juoksutapahtumat ja kilpai- luihin suhtautuminen että integraatio
juoksijoiden yhteisöön määrittivät juok- suharrastusta ja muokkasivat sitä omak- si. Vaikka haastateltavat seurasivat juok- sijoiden yhteisöä sosiaalisessa mediassa, niin useimmilla säännöllinen lähikon- takti toisiin juoksijoihin toteutui juoksu- tapahtumissa.
Säännöllisesti esille noussut aihe oli varusteiden valinta, joka selvästi on kes- keinen osa harrastuksen omaksi teke- mistä. Haastateltavat olivat pohtineet jopa yllättävän paljon varusteisiin ja tek- niikkaan liittyviä kysymyksiä: millaisil- la kengillä juoksee vai käyttääkö jalki- neita lainkaan ja mikä on yleensä tekno- logian osuus harrastamisessa. Teknolo- giaan suhtautumisessa mielipiteet ja tot- tumukset jakautuivat yllättävän tasaises- ti. Noin kolmasosalla haastatelluista sy- kemittari ja urheilukello olivat keskeinen osa harjoittelua, kolmasosa käytti niitä vain jälkikäteisseurantaan ja viimeinen kolmannes liikkui ilman mittausvälinei- tä luottaen oman kehonsa tuntemuksiin.
Haastatteluissa ilmi tulleet juokse- miseen liittyvä kiinnostukset voi jakaa samoihin ryhmiin esteettisen kokemuk- sen jaotteluni kanssa, mutta sen lisäk- si löytyi yksi tärkeä osa-alue, joka liittyy kaikkiin juoksemisen kokemuksiin.
Vaikka useimmat haastateltavat osallistuivat ainakin yhteen juoksu- tapahtumaan vuosittain, tärkeimpiä syi- tä juoksemiseen löydettiin arkisista, jo-
kapäiväisten kokemusten kenttää laa- jentaneista tapahtumista. Liikkumis- ta ei ajateltu muusta elämästä irrallisek- si alueeksi tai yleensä elämää määritte- leväksi toiminnaksi. Se koettiin merki- tykselliseksi arjen osaksi, joka jousti tar- vittaessa muun elämän tieltä. Kaikenlai- set lenkit kaikissa keleissä saattoivat ol- la hyviä.
– – ni kyllä ei sitä koskaan kadu. ja harvoin on niin huono sää että et se oi- keesti niinku haittaa että oon ollu kyl- lä, muistan elävästi pari loskaräntäsää- tä millon niinku järkevä ihminen ois ehkä voinu jopa sillä syyllä jättää vä- listä mutta, mut oikeestaan aika har- voin. (Nina, 49, pääkaupunkiseutu.) Juoksemisen omaksi tekevät osa-alueet jäsentyvät siis lopulta neljään osittain päällekkäiseen ryhmään: ruumiillisiin kokemuksiin, sosiaalisiin kokemuksiin, kokemuksiin ympäristöstä ja arkisiin kokemuksiin. Estetiikan näkökulmas- ta tätä ryhmittelyä tarkasteltaessa jokai- sen kokemus-sanan yhteyteen voi lisä- tä määritelmäksi esteettisen, sillä kaik- ki näistä kokemuksista olivat merkityk- sellistettyjä aistikokemuksia, jotka toi- vat juoksemiseen omaa sisältöä ilman sen ulkopuolelle sijoitettua hyötyarvoa.
Näin liikkumisen fokus näyttää haas- tateltavilla olevan arkisen juoksemisen tuottamissa, aistien välittämissä koke-
muksissa, jotka liittyvät ruumiillisiin, somaesteettisiin kokemuksiin, ympäris- tön esteettiseen kokemiseen ja juoksijoi- den sosiaalisten suhteiden estetiikkaan sekä reaalimaailmassa että sosiaalisen median kautta.
Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat juoksemisen ruumiilliseen kokemuk- seen liittyvät kiinnostukset eli esimer- kiksi juoksemisen tuntu yleensä, erilais- ten juoksumatkojen ja -maastojen erot, varusteiden tai niiden puutteen vaiku- tus sekä erilaiset juoksutekniikkahar- joitteet ja niiden tuottama ruumiillinen kokemus. Vaimentamattomilla kengil- lä juoksemista harrastanut haastatelta- vani kuvaili kiinnostustaan juoksutek- niikkaan ja sen vaikutukseen: kun jal- kineet eivät vaimenna kosketusta maa- han, on oikean askellukseen keskityttä- vä täydellisesti ja samalla tuntuma alus- taan herkistyy.
Juoksemiseen liittyvä positiivinen tunne näyttää olevan seurausta juokse- misen helppoudesta. Useimmille haas- tateltaville juokseminen oli helppoa, muutamille jo ensimmäisestä kokeilus- ta alkaen, mutta joukossa oli myös nii- tä, joille juoksu oli vaikeaa ja sen har- rastaminen oli tietoisen päätöksen tu- los. Yksi haas tateltavista mielsi itsensä enemmän salilla kävijäksi, mutta osal- listuttuaan koe mielessä juoksukouluun ja selvittyään sen tuloksena puolimara-
tonin juoksemisesta, hän innostui jatka- maan juoksuharrastusta. Tämän jälkeen juoksemisesta tuli hiljalleen osa elämän- tapaa, vaikka se ei koskaan ollut helppoa ja tulokset – jos niitä mittasi – olivat vaa- timattomia. Haastattelua tehdessä juok- suharrastusta oli takana vuosia ja vielä- kään juokseminen ei ollut helppoa, mut- ta tuotti silti nautintoa. Yleisesti juokse- minen koettiin luontevaksi tavaksi liik- kua ja koetella omia rajojaan. Juoksu oli haastateltaville monimuotoisesti miel- lyttävää ja omaan persoonaan sovitettua toimintaa, joka tuotti positiivisia koke- muksia arkeen.
Toisena tärkeänä aiheena haastatte- luissa nousi esiin ympäristöön liittyvät huomiot ja mieltymykset: paikat, joissa on juostu tai haluttaisiin juosta, erilaiset reitit ja maastot, maisemat niiden var- relta sekä juoksuympäristön moniaisti- suus – äänet, tuoksut ja alustan tuntuma.
Ulko mailla juokseminen oli jättänyt mo- nelle erityisiä muistoja. Yleinen tapa oli osallistua juoksutapahtumaan osana lo- mamatkaa tai käyttää osallistumista yk- sittäisen matkan syynä. Juoksu yhdistyi matkustamiseen muutenkin. Työ- tai turistimatkan kohde näyttäytyi erilaise- na juostessa, koska silloin liikkui yleen- sä poikkeavaan aikaan ja ennalta tunte- mattomissa paikoissa.
Myös arkiset matkat työpaikalle sai- vat uusia ulottuvuuksia, kun ne tehtiin
juosten. Usein syy työmatkajuoksemi- seen oli käytännöllinen, mutta harras- tuksen siirtäminen osaksi työmatkaa ei tuonut pelkkää ajansäästöä, vaan myös uusia maisemia.
Moniaistisuus liittyi usein luon- nossa juoksemiseen tai paljasjalkajuok- suun. Luonnon keskellä juokseminen muutti äänimaailmaa ja aktivoi hajuais- tia. Useampi haastateltava koki luonno- nympäristössä juoksemisen tavanomais- ta lähempänä yhteytenä maailmaan. Toi- sinaan ympäristökokemus oli vielä laa- ja-alaisempaa: Pitkiä matkoja metsäs- sä juokseva haastateltava kertoi, kuinka hän välillä kävi metsälammessa uimas- sa kesken lenkin ja kuinka ei halunnut käyttää keinokuituisia urheiluvaattei- ta niiden tuottaman ahdistavan tunteen vuoksi. Paljasjalkajuoksijat taas joutui- vat huomioimaan maaperän laatua ja ja- lan kontaktia siihen perinteisellä lenkki- kengällä juoksevaa tarkemmin ja olivat hyvin tietoisia tuntoaistin tuomasta lisä- ulottuvuudesta liikkumiseen.
Välillä paljaiden jalkojen ja maan kosketus tuotti suuria vaikutuksia: yksi paljas jalkajuoksija vertasi polkujuoksua seksiin ja toinen kuvaili yli vuorokauden kestänyttä suurta onnellisuuden tunnet- ta paljain jaloin juostun puolimaratonin jälkeen:
Mut siis esimerkiks sen HCR:n [Hel-
sinki City Run] jälkeen oltiin siis ka- verin kaa sielä. Ni seki oli tosi ilonen mut mä olin ihan silleen niinku siis jos käyttäisin huumeita ni oisin varmaan ollu niinku joku piripää ja siis se oli lau- antaina ni olikohan maanantai-illalla iski semmonen niinku aivan hirvee niinku krapulamainen tunne. (Netta, 34, pääkaupunkiseutu.)
Kolmantena ryhmänä erottautui juok- semiseen liittyvä sosiaalinen maailma:
juoksutapahtumat, sekä viralliset kisat että fun run -tyyppiset hauskanpitojuok- sut, juoksukaverit ja sosiaalisen median osuus juoksuharrastuksessa. Useimmat haastateltavistani juoksivat pääasiassa yksin. Joillakin juoksua harrastava puo- liso tai muut perheenjäsenet osallistui- vat satunnaisesti lenkeille. Yhden haas- tattelulenkkini alkulämmittely juostiin haastateltavan päiväkouluikäisten las- ten kanssa. Toinen haastateltava juoksi kerran vuodessa puolimaratonin isän- sä kanssa eikä tällöin tavoiteltu paras- ta mahdollista tulosta vaan molemmille mieluisaa yhteistä aikaa. Muutama haas- tateltava liittyi silloin tällöin saman ta- soisten harrastajien yhteislenkeille. Yksi haastateltavistani oli juossut jo parikym- mentä vuotta, mutta aina yksin. Haastat- telujuoksu oli ensimmäinen, jolla hänel- lä oli seuraa.
Juoksuharrastus saattoi olla sosiaa- lista myös ilman ainuttakaan varsinais- ta juoksukaveria:
Mut se on ihan hauska miten juoksu on semmonen että et vaik juoksijat voi et eri juoksijat kokee sen eritavalla ni sit- te monesti voi jotain yhtäläisyyksiä ol- la ja sitt se on jotenkin semmonen vih monella juoksijalla tuntuu olevan tar- ve jakaa sitä ja tavallaan... hehkuttaa ja olla niin onnellinen siitä ja on kaiken- maailman juoksufoorumeita ja mui- ta että et se on semmonen ku itekkin monesta asiasta voi nauttia ihan yk- sin ilman sen kummempaa jakamis- ta mut... juoksu on semmonen mitä on vaik mää tykkään juosta yksin niin sii- tä on ihan tai ihanaa et on semmosii ih- misii kenen kans voi sit jakaa niit juok- suaiheisii asioita... (Ulla, 34, Varsinais- Suomi.)
Lisäksi monille haastatelluille juokse- minen antoi tilaa olla oma itsensä. Tätä kuvattiin esimerkiksi omana aikana, va- pautena muista velvollisuuksista, aika- na ajatella tai aikana ajatuksettomuudel- le sekä tilana tuntemiselle. Juoksemisen hiljattain aloittaneelle kahden pojan yk- sinhuoltajaäidille lenkkeily ei ollut help- poa, mutta oman ajan viettäminen juos- ten merenrantapolkua pitkin kannusti etsimään aikaa harrastukselle: ”Ei [oo]
kauniimpaa juoksumaisemaa ku ranta- raitti tossa että en tiedä tekisinkö tätä sa- maa jos asuisin semmosen kitukasvusen männikkösuoran varrella.” (Terhi, 44, pääkaupunkiseutu.)
Vaikka vuosittainen juoksutapahtu- ma oli osalle haastateltavista erityinen it-
sensä likoon laittamisen paikka, niin ar- jen esteettiset kokemukset ohittivat tu- lokseen tähtäävän suorittamisen. Juok- semisen mielekkyyden yhteys laaduk- kaisiin arkikokemuksiin näkyi kaikis- sa haastatteluissa. Tapahtumiin osal- listumisen vaatima pohjakunto tarkoit- ti useampaa juoksulenkkiä viikossa, jol- loin harrastuksen pysyvyyteen vaikutti merkityksellisten kokemusten liittymi- nen harrastuksen arkisiin tapahtumiin.
Tavoitteelliseen liikkumiseen ylei- sesti liitettävät asiat vaikuttivat vain vä- häisessä määrin juoksemisintoon. Kos- ka useimmat haastateltavat olivat jo val- miiksi hyväkuntoisia, terveyden edistä- minen ei ollut useimmille eksplisiittinen tavoite vaan normaalin liikkumisen yl- läpitämä sivutuote. Poikkeuksen tekivät urheiluvammat, jolloin takaisin juoksu- kuntoon pääsemisestä tuli tärkeää. Juok- semisen haastateltaville tuottama hyöty oli positiivinen kehä; kun jaksoi juos- ta, yleiskunto kohosi ja hyväkuntoisena juoksemien tuotti parempia kokemuksia.
Mitattavat tulokset vaikuttivat har- rastamiseen vielä vähemmän kuin ter- veyshyödyt. Jos tulokset olivat epätyy- dyttäviä tai pidempien matkojen juok- seminen ei luonnistunut, niin harras- tusta saattoi muokata enemmän tyydy- tystä tuottavaan suuntaan. Juoksemisen nautinto ei korreloinut mitattavien tulos- ten kanssa.
Juoksu urheilun jälkeisenä liikkumisena
Haastatteluissa esiin tulleet kokemuk- siin liittyvät tavoitteet yhdistyvät urhei- lun jälkeiseen liikkumisen kulttuuriin, joka on instituutiosta irrallista, henkilö- kohtaista, spontaania, tasa-arvoista, yh- teisöllistä, vihreää, henkistä ja jopa anar- kistista. Jos juoksua tarkastellaan kunto- liikunnan jatkumossa, jäävät nämä muu- tokset helposti pinnan alle. Tietoinen, urheilun jälkeisen liikkumisen näkökul- masta tehty tarkastelu auttaa artikuloi- maan muuttunutta suhdetta liikkumi- seen. Kokemuksellisten tavoitteiden erittely ja sanallistaminen auttaa ohitta- maan urheilun muotoja toistavan pinta- tason liikuntapuheen, joka toistaa ja vah- vistaa perinteisiä liikkumiselle asetettuja sisältöjä (Tainio 2019b).
Kaikkia urheilun jälkeiseen liikku- miseen liitettyjä piirteitä ei voi havaita yhdenkään haastatellun kohdalla, mut- ta useiden haastateltujen harrastuksessa näistä osa-alueista näkyy monia merk- kejä. Yleisenä esimerkkinä muutokses- ta voidaan pitää sitä, että vain jokunen haastateltava osallistui millään tasolla urheiluseuratoimintaan. Pääkaupunki- seudulla juoksevan Osmon sanoin: ”– – urheiluseuroilla on ihan eri eri tota käyt- täjät se on niin sitten niin semmosta val- mennusta ja tuloshakuista ei sinne mat-
timeikäläistä oikeen sovi mukaan – –”.
Samaan suuntaukseen liittyy halu kokeilla ja harrastaa monia juoksu- lajeja polkujuoksusta sisärataultrajuok- suun ja talviseen villasukkajuoksuun.
Yhdessä juoksemisen ja lajissa onnistu- misen sijasta haastatteluissa nousee esiin monenlaisten juoksukokemusten kerää- minen.
Haastateltavien kohdalla ohjattu ja ennalta määrättyihin raameihin puris- tettu harrastaminen on vaihtunut vir- tuaaliseen vertaistukeen ja omakohtai- sesti määriteltyyn juoksuharrastusten kirjoon, joihin lomittuu lisäksi muiden liikkumisen muotojen harrastamista.
Urheilun ja liikunnan perinne näkyy ul- koisina muotoina harrastuksen toteutta- misessa sekä suunnitelmallisessa itsensä haastamisessa.
Kun haastattelumateriaalia tarkas- telee urheilun jälkeisen liikuntakulttuu- rin kehyksessä, nousee juoksuharrastaji- en kertomuksista esiin siirtymää osoitta- via merkkejä. Joissain haastatteluissa jäl- kiurheilullinen asenne oli vallitseva, kun taas toisissa se tuli esiin pilkahduksina.
Esimerkiksi useita maratoneja vuodessa juokseva Nina (49, pääkaupunkiseutu) olisi halunnut kokeilla villasukkajuok- sua, mutta lopputalven juoksut pilannut tapaturma tuli väliin: ”Mun piti sitä vil- lasukkajuoksua kokeilla ja kun se sää tu- li, ni se varvas murtu.”
Toisille juokseminen on jo lähtökoh- taisesti muuta kuin urheilua:
Se oli sellasta just semmonen henki- nen kokemus ja maailman kokemista ja sitte sitte. Mä luulen että että no sil- lon se ei ehkä ollu niin paljon sitä niin- ku luontoon hakeutumista välttämät- tä mutta oikeestaan ei se niinku ei se hirveesti eronnu nykysestä siit niin- ku siit syvällisestä niinku ajatuksesta et samal tavalla semmosta niinkun et- tä en halunnu niinku mitata mitään tai tai niinku muutenkin mä en kauhees- ti tykkää sellasesta sellasesta fitness- kulttuurista että että niinku it et oma ruumis ois joku projekti joka sitte esi- tellään maailmalle kauniissa valossa edelleenkään en tykänny enkä sillon...
(Inka, 34, Varsinais-Suomi.)
Instituutiosta irrallisuus oli esillä yleise- nä ilmiönä ja samoin liikkumisen muut- tuminen henkilökohtaisten valintojen verkostoksi. Vaikka kaikki haastatelta- vat näkivät itsensä juoksijoina ja kaik- kien liikkumisessa oli samoja piirteitä, juoksemisen tapoja määrittelivät omat mieltymykset.
Mut nykyään ku juoksee juoksemi- sen ittensä takiin ni se on oikeestaa ai- ka samantekevää se tapahtuma on yks mukava juoksupäivä muitten joukossa enemmänki ku mikään sellanen asia mikä ää tavallaan niinku jou pakottais sitä treenaamista koska mul on enem- mänki itelläni se tilanne täl hetkel et ja
ollu viimeset pari vuotta et mä taval- laan lähden lenkille tapahtu mitä ta- pahtu suurin piirtein et se on niinku ei enää kaipaa sitä lisämotivaattorii mut samalt yht kuitenkin tykkää niist ta- pahtumista et mut niil ei oo silleen sa- mal taval arvoo sen treenaamisen kan- nalta. (Teemu, 27, Varsinais-Suomi.) Vaikka vain osa haastatelluista käyt- ti säännöllisesti sykemittaria tai urhei- lukelloa, niiden käyttö saattoi merkitä spontaaneja muutoksia juoksulenkillä.
Tavallisesti tavoitteellista suunniteltua ohjelmaa noudattavan Osmon (47, pää- kaupunkiseutu) tavanomainen loma- matkan aamulenkki Venetsiassa sai eri- tyisen lopun, kun hän keksi antaa navi- gaattorin määritellä paluureitin ja saat- toi tämän jälkeen juosta sokkeloisessa kaupungissa itsevarmasti kuin paikalli- nen asukas. Teknologia oli muutenkin antanut tavoitteelliseen harrastamiseen sitoutuneille juoksijoille uusia mahdol- lisuuksia spontaaneihin reittimuutok- siin, kun urheilukello tallensi juoksu- lenkin tiedot. Ei ollut mitään syytä py- syä vakiolenkillä harjoitussuunnitel- man noudattamiseksi. Toisaalta tekno- logia ei ollut välttämättömyys suunnit- telemattoman muutoksen toteuttamisel- le. Varsinais-Suomen maaseudulla asu- van Inkan (34) kesäisen metsäjuoksun saattoi keskeyttää uintihetki lammessa.
Kun olo oli viilentynyt, saattoi juoksu jatkua taas. Suunnittelematon pysähte-
ly ja oman olon tunnustelu ei ollut muil- lekaan vierasta:
– – mä tykkään myös sillai maadottua et jos on pysähtyessä metsässä et oi- keen keskittyy siihen aistikokemuk- seen et on on tota niinku keskittyy sii- hen miltä kuulostaa miltä näyttää mil- tä tuoksuu miltä tuntuu et voi koskea jotain kaarnaa tai et on oikeesti läs- nä niissä kaikissa aisteissa... (Ulla, 34, Varsinais-Suomi.)
Uudenmallinen yhteisöllisyys näkyy so- siaalisen median harrasteryhmissä ja nii- den ulkopuolella: yksi haastateltavistani ylläpiti juoksuaiheista Facebook-ryh- mää ja toinen neuvoi aloittelevia juok- sijoita keskustelufoorumilla. Vapaa- muotoisten juoksuryhmien järjestämi- nen vapaaehtoisena on yleistynyt (free form running groups, Running across Eu- rope 2015). Kotikaupungissani Turussa on esimerkiksi järjestetty jo vuosia vii- koittain avoimet Turku Juoksee -harjoi- tukset ja Turku Trail Runnersin avoin ja aloittelijaystävällinen polkujuoksulenk- ki. Paljasjalkajuoksijoilla oli haastattelui- den aikaan muutaman kerran vuodessa
”Varvasmiitti”, jossa yhteisesti pohdit- tiin juoksutekniikkaa ja vietettiin aikaa yhdessä aiemmin vain sosiaalisesta me- diasta tuttujen harrastajien kanssa.
Harvinaisempaa yhteisöllisyyttä edusti sosiaalisen media kautta sovittu
lähteminen tuntemattoman juoksuka- veriksi. Yksi haastateltavistani oli näkö- vammainen ja hänen kohdallaan sosiaa- lisen median kautta löytynyt oppaiden verkosto mahdollisti säännöllisen har- rastuksen. Vakituisten opastajien lisäk- si tätä kautta oli löytynyt nopealla aika- taululla opas kisaan loukkaantuneen va- kituisen oppaan tilalle. Lisäksi oppaiden kuvailemat maisemat ja yksityiskohdat lenkkien varrelta toivat lisäsisältöä juok- semiseen.
Juoksuharrastuksen vihreys nä- kyy siinä, että useimmiten juoksemaan lähdettiin kotiovelta ja lenkillä pyrit- tiin luonnonympäristöön. Muutamassa haastattelussa korostui juoksemisen tuo- ma yhteys maapalloon ja luontoon. Pal- jain jaloin ja poluilla juokseminen ko- rostivat luontoyhteyttä erityisen paljon.
Omin voimin luonnonympäristössä liik- kuminen toi luontokokemuksen suora- naisesti iholle.
Anarkistista juoksukulttuuria edus- ti urheiluteknologiasta vapaa ja osittain myös kulutuskriittinen paljasjalkajuok- su, jossa konventionaalinen käsitys lenk- keilyn vaatimista varusteista hylätään suurelta osin ja luotetaan juoksemisen mahdollisuuteen ilman niiden tuomaa suojaa. Anarkistisesta asenteesta huo- limatta paljasjalkajuoksijat kokivat ole- vansa osa suomalaista juoksuyhteisöä.
Näin urheilun jälkeisen liikuntakulttuu-
rin piirteet limittyvät perinteisen liikku- misen kanssa.
Tavallaan onnellisuudentunteen mitä tulee paljain jaloin juoksemisesta ni on paljon isommat ku kengillä juoksemi- sesta... Se on vähän semmonen niinku helppo ja hal halpa instant high... Et ei tarvii kuse vartti kakskyt minsaa ni sit on jo niinku koko päivän tosi onnelli- nen. (Netta, 34, pääkaupunkiseutu.) Yleisesti haastatteluista nousi esiin juok- sukulttuuri, jossa harrastus oli merkittä- vä osa elämää, mutta sen mitattavat tu- lokset sivuseikka ja terveydelliset vaiku- tukset itsestäänselvyys. Onnistumisista nautittiin, mutta tavoitteista lipsuminen ei vaikuttanut haluun liikkua. Liikkumi- nen pyrittiin muokkaamaan omaan elä- mään ja arvoihin sopivaksi yhdistelemäl- lä juoksemista arkeen parhaiksi nähdyin keinoin.
Kohti liikkumisen hybridimuotoa Haastatteluaineistostani löytää helposti urheilun jälkeisen liikkumisen kulttuu- rin piirteitä, mutta ovatko ne seurausta liikkumisen kulttuurin muutoksesta vai menetelmän tarjoamasta uudesta näkö- kulmasta? Toisaalta voidaan myös ky- syä, onko yleinen kuva liikkumisen kult- tuurista oikea vai vääristävätkö urheilu- tutkimuksen ja liikuntatieteen näkö-
kulmat sitä?
Oma näkemykseni on, että kysees- sä on viimeisen parinkymmenen vuo- den aikana tapahtunut muutos, jota pe- rinteinen liikuntatutkimus ei ole kyen- nyt artikuloimaan omasta liikunnan ja urheilun narratiivistaan käsin. Jälki- urheilullinen näkökulma näyttää liikku- misen kulttuurin avoimena rakenteena, jonka toiminta ei määräydy modernisti- sen urheilun sääntöjen ja lajirajojen mu- kaan. Liikkumisen uudet sisällöt limit- tyvät kuitenkin jatkuvasti liikunnan pe- rinteen kanssa. Asetelma on samankal- tainen kuin yritettäessä ymmärtää mitä tahansa kerrostunutta historiallista jat- kumoa tai katsottaessa maailmaa tiukan ideologian tai uskonnon läpi. On vai- kea erottaa, mikä on suomalaista ja mi- kä ei tai mitkä arkiset uskomukset tule- vat kristillisestä perinnöstä ja mitkä suo- malaisesta kansanuskosta.
Erilaisten liikkumisen kulttuurien kerrostumat vaativat tietoista otetta nii- den havaitsemiseen. Urheilu- ja liikunta- kulttuurin valta-asema vaikeuttaa liikku- misen kulttuurin asteittaisen muutoksen havaitsemista. Uudet liikkumisen tavat pyritään ottamaan osaksi vallitsevaa lii- kuntakäsitystä, jolloin niiden eriävä si- sältö ohitetaan ja mukaan poimitaan vain liikuntakulttuuriin sopivat piirteet.
Jos uudenlainen liikkuminen vielä sisäl- tää modernistisen urheilukulttuurin pin-
nallisia jäänteitä, vaikeutuu eron tekemi- nen entisestään.
Voidaan lisäksi kysyä, osataanko liikkumisesta puhua oikein? Käytet- ty sanasto muokkaa ymmärrystä. Kun liikkumista kuvaavaa termistöä uudis- tetaan, luodaan uusia mahdollisuuksia siitä puhumiseen. Vakiintunut termis- tö ohjaa ymmärtämään liikkumista va- kiintuneella tavalla liikuntana. Tästä saa hyvän käsityksen, kun vertaa Arto Tiihosen (2014) Valtion liikuntaneu- vostolle kirjoittaman julkaisun liikun- taan yhdistettyä liikkumisen käsitettä ja Ossi Naukkarisen (2011) liikkumisen yhdistämistä liikkeeseen laajemmin – ja sen merkityksiin jatkuvaan liikkumi- seen perustuvan nyky-yhteiskunnan toi- minnoissa. Fyysiseen aktiivisuuteen pe- rustuva ihmisten liikkuminen on osa Naukkarista kiinnostavaa liikettä, mut- ta sitä tarkastellaan hieman eri perspek- tiivistä kuin vain liikunnasta tai urhei- luliikkeestä puhuttaessa. Artikkelissa- ni on käytetty johdonmukaisesti termiä liikkuminen – liikunnan sijasta – tarkoi- tuksena johdattaa katsomaan fyysisiä aktiviteetteja vakiintuneen viitekehyk- sen ulkopuolelta.
Uudet sanallistamisen tavat luovat uutta ymmärrystä liikkumisesta ja sen syistä ja avaavat uusia tapoja houkutel- la liikkumaan. Esimerkkinä voidaan pi- tää käsitystä liikunnan ilosta. Liikunnan
ilo on liikunta-alan ammattilaisten usein käyttämä termi, jota ei osata avata – lii- kunnan ilo vain on. Mutta onko sitä ole- massa ihmiselle, jonka kokemukset lii- kunnasta ovat huonoja eikä liikunta sik- si kiinnosta. Jos liikkumisesta tulevaa nautintoa osattaisiin sanallistaa parem- min, voisi siitä löytää positiivisia koke- muksia vaikka liikunnan iloa ei omassa liikkumisessaan olisi aikaisemmin tun- nistanutkaan (Tainio 2019b).
Suomalainen liikuntakulttuuri on muutoksen tilassa, jossa perinteisen liik- kumisen muodot ja uusi asenne liikku- miseen limittyvät ja kerrostuvat. Yhdis- telmä ei ole täysi hybridi, vaan muodos- tuu epätasaisesti jakautuneista sakkau- mista. Yhdellä liikkujalla perinteisen lii- kunnan merkitykset ovat keskiössä ja toisella ne muodostavat vain liikkumi- sen ulkoisen muodon. Haastatteluma- teriaalini pohjalta näyttää kuitenkin sil- tä, että kokemuksia ja omia valintoja ko- rostava urheilun jälkeinen asenne on val- taamassa aikuisten aktiivien liikkumi- sen kulttuuria.
Kestävyysjuoksua on 1960-luvulta saakka pidetty hyvänä keinona nostaa tavallisen kansalaisen yleiskuntoa, mi- kä on suunnannut juoksuliikunnan tut- kimusta. Nykyisessä liikkumisen ter- veysvaikutuksia korostavassa kulttuu- rissa juoksemisen esteettisten kokemus- ten esiin nostaminen paljastaa liikkumi-
sen laadullisten merkitysten tärkeyden.
Käyttämäni kokemusestetiikan näkö- kulma tuottaakin liikkumisen kulttuu- rista erilaisen kuvan kuin liikuntaan eri- koistuneet tieteenalat. Se ei ohita aiem- paa tutkimusta, mutta paljastaa liikun- nan sisältä tehtävän tutkimuksen sokei- ta pisteitä. Kun liikkumisesta kysytään standardista poikkeavia kysymyksiä, piirtyy siitä myös erilainen kuva. Vaikka estetiikan tuottama käsitys tämän päi- vän liikkumisen kulttuurista on omalla tavallaan vajavainen, se paikkaa tavan- omaisen liikuntatutkimuksen puutteita ja tuottaa uutta ymmärrystä liikkumisen merkityksistä, syistä ja tavoitteista.
VIITTEET
1. Juoksulenkkeily oli Tilastokeskuksen vuoden 2017 liikuntakyselyssä viidenneksi suosituin liikuntalaji. https://www.tilastokeskus.fi/
tietotrendit/artikkelit/2019/perinteinen- kavelylenkkeily-edelleen-suosituin-koko- kansan-liikuntaharrastus-1/#start 2. Esimerkiksi Elisa Herrera Altamira, Katy
Kennedy & Simon Cook (Running-cul- tures@jiscmail.ac.uk).
LÄHTEET
Allen-Collinson, Jaqueline (2018) ‘Weather work’: embodiment and weather learning in a national outdoor exercise programme. Qualitative Research in Sport, Exercise and Health 1:1, 63–74.
DOI: 10.1080/2159676X.2017.1360382.
Atkinson, Michael (2009) Parkour, anarcho- environmentalism, and poiesis. Journal of Sport and Social Issues 33:2, 169–194. DOI:
10.1177/0193723509332582.
Atkinson, Michael (2010a) Entering scapeland:
yoga, fell and post-sport physical cultures. Sport in Society: Cultures, Commerce, Media, Politics 13:7–8, 1249–1267.
Atkinson, Michael (2010b) Fell running in post‐sport territories. Qualitative Research in Sport and Exercise 2:2, 109–132. DOI:
10.1080/19398441.2010.488020.
Atkinson, Michael (2011) Fell running and voluptuous panic. On caillois and post-sport physical culture. American Journal of Play 4:1, 100–120.
Berleant, Arnold (1995) Mitä on
ympäristöestetiikka? Teoksessa Arto Haapala, Martti Honkanen & Veikko Rantala (toim.) Ympäristö, arkkitehtuuri, estetiikka. Helsinki:
Yliopistopaino, 66–85.
Berleant, Arnold (2005) Aesthetics and Environ- ment, Theme and Variations on Art and Culture.
Aldershot: Ashgate.
Harinen, Päivi, Liikanen, Veli, Rannikko, Anni &
Torvinen, Pasi (toim.) (2015) Liikutukseen asti.
Vaihtoehtoliikunta, nuoruus ja erottautumisen mieli.
Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus, 57.
Hitchings, Russell & Latham, Alan (2017) How
‘social’ is recreational running? Findings from a qualitative study in London and implications for public health promotion. Health & Place 46:
July 2017, 337–343. https://doi.org/10.1016/j.
healthplace.2016.10.003
Kreft, Lev (2012) Sport as a drama. Journal of the Philosophy of Sport 39:2, 219–234.
Kupfer, Joseph H. (1983) Sport – the body electric. Teoksessa Joseph H. Kupfer Experience as Art, Aesthetics in Everyday Life. Albany: State University of New York Press.
Kupfer, Joseph H. (2003) Engaging nature aesthetically. Journal of Aesthetic Education 37:1, 77–89.
Latham, Alan (2013) The history of a habit:
jogging as a palliative to sedentariness in 1960s America. Cultural Geographies. Published online 4.7.2013.
Naukkarinen, Ossi (2018) Estetiikan avaruus.
Miten ymmärtää estetiikka 2000-luvulla? Espoo:
Aalto-yliopisto.
Pronger, Brian (1998) ”Post-sport: transgres- sing boundaries in physical culture.” Teoksessa Genevieve Rail (toim.) Sport and Postmodern Times. New York: State University of New York Press, 277–298.
Rantala, Maria (2014) Sata vuotta toistoa.
Liikunnan asemointi ja argumentointi suoma- laisessa liikuntapolitiikassa vuosina 1909–2013.
Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edis- tämissäätiö LIKES, Liikunnan ja kansantervey- den julkaisuja 287.
Shusterman, Richard (1999) Somaesthetics: a disciplinary proposal. The Journal of Aesthetics and Art Criticism 57:3, 299–313.
Shusterman, Richard (2000) Pragmatist Aesthe- tics: Living Beauty, Rethinking Art. Lanham, MD:
Rowman & Littlefield Publishers.
Shusterman, Richard (2008) Body Consciousness.
A Philosophy of Mindfulness and Somaesthetics.
New York: Cambridge University Press.
Tainio, Matti (2019a) Contemporary physical activities: the aesthetic justification. Sport in Society: Cultures, Commerce, Media, Politics.
Special issue: Arts and Sport Intersections. DOI:
10.1080/17430437.2018.1430483.
Tainio, Matti (2019b) Ilon kautta. Liikuntapuhe ja sen vaikutukset liikuntakulttuuriin. Kulttuurin- tutkimus 36:2, 15–27.
Tiihonen, Arto (2014) Liikuntakulttuurin käsit- teet muuttuvat ja muuttavat. Helsinki: Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:6.
Wheaton, Belinda (2004) Introduction: Map- ping the lifestyle sport-scape. Teoksessa Belinda Wheaton (toim.) Understanding Lifestyle Sport:
Consumption, Identity and Difference. London:
Routledge, 2–28.
Matti Tainio on taiteen ja urheilun yhteyksiin perehtynyt tutkija ja kuvatai- teilija. Hän toimii vierailevana tutkijana Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Tainion Koneen Säätiön rahoituksella toteutunut tutkimushanke käsittelee tämän päivän liikuntakulttuurin kokemusestetiikkaa erityisesti arkisen liikkumisen kontekstissa.
