Saimaan ammattikorkeakoulu Tekniikka Lappeenranta
Rakennusalan työnjohdon koulutus
Jukka Eilers
1970-luvun pientalon riskirakenne: valesokkeli
Tiivistelmä
Jukka Eilers
70-luvun pientalon riskirakenne: valesokkeli, 30 sivua Saimaan ammattikorkeakoulu
Tekniikka Lappeenranta
Rakennusalan työnjohdon koulutus Opinnäytetyö 2019
Ohjaajat: lehtori Leena Jormanainen, Saimaan ammattikorkeakoulu
Tässä työssä selvitettiin 1970-luvun omakotitalon riskirakennetta sekä rakenteen rakennushistoriaa ja sen aikaista rakennustapaa. Lisäksi työssä käytiin läpi riski- rakenteen aiheuttamat ongelmat liittyen asumisterveyteen ja selvitettiin raken- teen korjaamisketju kuntotutkimuksista purkutyöhön. Esimerkkikohteena tässä työssä käytin omakotitaloa, jonka mittavassa korjaustyössä olin mukana urakoit- sijana kesällä 2017. Korjaustyön taloudelliset näkökulmat rajattiin tämän työn ul- kopuolelle.
Työn tuloksena todettiin, että riskirakenne on mahdollista korjata vastaamaan ny- kyisiä määräyksiä ja rakennustapaa sekä tuotiin esille melko uusi menetelmä ra- kenteen korjaamiseen.
Asiasanat: kuntotutkimus, mikrobivaurio, riskirakenne
Abstract
Jukka Eilers
The risk structure of a 1970's detached house, 30 pages Saimaa University of Applied Sciences
Technology Lappeenranta
Degree Programme in Construction Management Bachelor´s Thesis 2019
Instructor: Ms Leena Jormanainen, lecturer, Saimaa University of Applied Sciences
The purpose of this study was to make a clarification about the risk structures, building history and building methods of 1970´s houses. The problems posed by the risk structure related to housing health were reviewed and the structural repair chain from condition survey to demolition work was investigated. This study used as an example a house, which enormous repair contruction work I took part as a contractor in summer 2017. The financial aspect of this repair work was left out of this study.
As a result of the work, it was found that the risk structure can be corrected to meet current regulations and the construction method. The thesis also highlighted a relatively new method for repairing the structure.
Keywords: condition survey, microbial damage, risk structure
Sisällys
Käsitteet ... 5
1 Johdanto ... 6
2 Riskirakenne ... 7
3 Riskirakenteen tutkiminen erillisellä kuntotutkimuksella ... 9
3.1 Mikrobitutkimukset ... 10
3.2 Homekoiran käyttö tutkimuksissa ... 10
3.3 Terveystarkastajan rooli ... 11
4 Mikrobivauriot ... 11
4.1 Kosteusvaurio ... 11
4.2 Kosteus- ja mikrobivaurioituneen rakenteen korjaamisen toimintaketju .. 12
5 Purkutyöt ... 13
5.1 Purkutyösuunnitelma ... 13
5.2 Haitalliset aineet ... 14
6 Työmenetelmät ... 15
6.1 Purkutyömenetelmän valinta ... 15
6.2 Osastointimenetelmä ... 15
6.3 Kohdepoistomenetelmä ... 15
7 Työturvallisuus korjaustyössä ... 16
7.1 Henkilökohtaiset suojaimet ... 16
7.2 Asbesti ... 17
7.3 Siisteys ja tarkastukset ... 18
8 Esimerkkikohde ... 18
8.1 Taustaa kohteesta ... 18
8.2 Kuntotutkimukset ... 19
8.3 Purkutyöt ... 20
8.4 Ongelman syy ja korjausmenetelmä... 20
8.5 Omistajan näkemyksiä korjaustyöstä ... 27
9 Yhteenveto ... 29
Lähteet ... 30
.
Käsitteet
Kosteusvaurio on kosteudesta johtuva vaurio rakenteessa tai pintamateriaalissa näkyvä muutos, joka on kosteuden aiheuttama. Kosteusvaurioita aiheuttavat ra- kenteelliset ongelmat, laiteviat, putkirikot sekä rakennusten käyttäjien itse aiheut- tamat ongelmat.
Kosteuskartoitus tehdään rakennusosiin pintakosteusmittauksin rakenteita rik- komatta tai rakenteisiin poratuista rei`istä tutkimalla. Kartoituksen tuloksesta sel- viää yleensä rakenteissa olevan kosteus, mutta mahdollisia mikrobivaurioita kar- toitus ei paljasta.
Kuntoarvio on silmämääräiseen havainnointiin perustuva rakennuksen raken- teellisen kunnon tutkimus, jossa ei avata rakenteita.
Kuntotutkimus on tarkempi tutkimus, jossa perehdytään jonkin rakennuksen osan kuntoon rakenteita avaamalla tai esimerkiksi laboratoriokokeiden avulla.
Mikrobi on eliö, jota ei voi paljain silmin havaita. Eliöryhmään kuuluu mm. viruk- set, bakteerit ja sienet. Tietynlaisissa olosuhteissa voi kasvaa erilaisia mikrobeja.
Tietyt mikrobit rakennuksissa on merkki kosteus- ja mikrobivauriosta.
Mikrobikartoitus tehdään, kun halutaan selvittää mikrobikasvuston laajuutta ja aistivaraisesti tunnistettavia mikrobilajeja. Mikrobiologisten analyysien avulla saadaan lisäinfoa mikrobilajeista.
Riskirakenne on rakennetyyppi, mikä on uusissa kuntotutkimuksissa osoitettu vaurioherkäksi osa-alueeksi rakennuksessa. Se on silloisten määräysten ja hy- vän rakennustavan mukainen rakenne ja sen aiheuttamat ongelmat rakennuk- selle on todettu vasta vuosien jälkeen.
1 Johdanto
Suomessa on sotien jälkeen rakennettu paljon omakotitaloja. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on yli 145 000 1970-luvulla rakennettua omakotitaloa, joissa asutaan vakituisesti. Talon tunnistaa yleensä tasakatosta, tiilivuorauksesta ja portaiden mataluudesta. Valesokkeli perustusratkaisuna on ollut yleinen tapa ra- kentaa 1970-luvulla. Rakennuksiin haluttiin esteettömyyttä, helppokulkuisuutta ilman korkeuseroa ulko-ovilla. Ajateltiin myös, että päästään eroon lattiarajan kylmäsillasta, kun eristevilla ulotetaan lattian alapuolelle. Perustuksen salaojitus tuohon aikaan tehtiin hyvin minimaalisesti. Salaojitus menee aikojen saatossa tukkeeseen hienoaineksesta eikä enää toimi nykypäivän vaatimuksen mukai- sesti.
Tässä opinnäytetyössä on tarkoitus käydä läpi1970-luvun pientalon riskirakenne, valesokkeli ja sen aiheuttamat ongelmat asumisterveyteen ja sisäilman laatuun.
Asumisterveysliiton tutkimuksessa on selvinnyt, että 35 % suomalaisista per- heistä on kärsinyt homeen aiheuttamista terveysongelmista.
Käytän tässä työssä esimerkkikohteena erästä haminalaista pientaloa, jonka va- lesokkelin korjaamisessa olin mukana 2017. Työssä käydään läpi mikrobivaurioi- tuneen talon sisäilmaongelman havaitseminen, kuntotutkimukset ja korjausme- netelmä. Työssä ei ole vertailtu eri korjaustapoja taloudellisista näkökulmista.
2 Riskirakenne
Riskirakenne on rakennetyyppi, joka on uusissa kuntotutkimuksissa osoitettu vaurioherkäksi osa-alueeksi rakennuksessa. Se on silloisten määräysten ja hy- vän rakennustavan mukainen rakenne ja sen aiheuttamat ongelmat rakennuk- selle on todettu vasta vuosien jälkeen. Tämän seurauksena rakenteen käytöstä on luovuttu. Helposti havaittavin riskirakenne on valesokkeli. Riskirakenteen kunto selviää vain rakennetta avaamalla. (Raksystems 2018.)
Valesokkeliksi (piilosokkeliksi) kutsutaan perustusrakennetta, jossa ulkoseinän alajuoksu ja lattiapinta sijaitsevat maanpinnan tasolla tai jopa sen alapuolella.
Valesokkelirakennetta on käytetty yleisesti 1960–1990-luvuilla enimmäkseen omakoti- ja rivitaloissa, mutta myös yksikerroksissa palvelurakennuksissa. Ra- kennustapa on noudattanut sen aikaisia ohjeita ja määräyksiä. On huomattava, että kaikki valesokkelirakenteet eivät ole vaurioituneet. (Fise 2016 RVP-S-RF- 62.)
Ulko- ja sisäilmasta sekä maaperästä lähtöisin oleva kosteus pääsee kulkeutu- maan ja kertymään rakenteen sisään eikä rakenteella ole ollut mitään kuivumis- mahdollisuuksia. Sade- ja sulamisvesien lisäksi rakennetta ovat kuormittaneet maaperästä diffuusiolla ja kapillaarisesti kulkeutuva kosteus. Lisäksi myös sisäti- loista on siirtynyt kosteutta ja lämpöä rakenteisiin diffuusion ja ilmavirtausten vai- kutuksesta. (Fise 2016 RVP-S-RF-62.)
Valesokkelirakenteella tavoiteltiin alapohjarakenteen ja ulkoseinän liittymään tii- vistä ja kylmäsillan estävää ratkaisua. Valesokkelirakenteessa ulkoseinän puu- runko on yleensä lähellä maanpintaa tai hiukan maanpinnan alapuolella (kuva 1).
Tällaisessa rakenteessa seinän alaohjauspuu voi kosteusvaurioitua ulkopuolelta tulevan kosteuden vaikutuksesta. (Raksystems 2018.)
Kuva 1. Viitteellinen rakennekuva riskirakenteen alapohjasta (Hometalkoot.fi)
Rakenne on luokiteltu riskirakenteeksi KH 90-00394-kortissa, jossa on ohjeet kuntotarkastuksen suorittamisesta asuntokaupan yhteydessä. (Raksystems 2018.)
1970-luvun taloissa on usein pohjalaatan päälle tehty lattiarakenne, mikä tarkoit- taa, että maata vasten valetun laatan päälle on tehty puukoolaus ja mineraalivil- lalla eristetty. Pohjalaatan alapuolinen maa-aines on usein hienojakoista eikä laa- tassa yleensä ollut vedeneristettä alapuolelta kapillaarisesti nousevan kosteuden estämiseksi. Kosteusvaurioriski olisi pienempi, jos pohjalaatan alapuolelle olisi sijoitettu esimerkiksi EPS- eriste ja maa-aines olisi tarpeeksi karkeaa talon alla.
Vasta 1980-luvun alussa yleistyivät laatan alapuolelle sijoitettavat eristeet.
(Raksystems 2018.)
Valesokkelirakenteen yleisimmät vaurion aiheuttajat:
• Pintavesien ja syöksytorvista tulevien kattovesien poisjohtaminen.
• Maan pintojen kallistukset usein taloon päin.
• Ulkoseinän puurunko on maanvaraisen laatan yläpintaa alempana.
• Salaojitusjärjestelmä tukkeutunut tai puuttuu kokonaan.
• Perusmuurin ulkopuolinen täyte liian hienojakoista maa-ainesta.
• Sokkelin ja puurungon välistä puuttuu kosteuseristys esimerkiksi bitumi- kermi tai solumuovikaista. (Raksystems 2018.)
3 Riskirakenteen tutkiminen erillisellä kuntotutkimuksella
Kuntotutkimus on järjestelmien, laitteiden, rakennuksen tai rakennusosien kor- jausta varten tehtävä tutkimus. Se voidaan myös tehdä yksittäisissä kosteusva- hingoissa. Tutkimus voi olla silmämääräinen, mutta tarvittaessa voidaan tehdä mittauksia ja laboratoriotutkimuksia rakenteita avaamalla. Tutkimusten perus- teella voidaan esittää vaihtoehtoja korjaustavoista. Korjaussuunnitelmaa laadit- taessa voidaan hyödyntää tutkimuksen tuloksia. (RT 80-10712.)
Tutkimuksen tilaajan yhteydenotto johtaa yleensä ensimmäiseen kohdekäyntiin, jonka perusteella kuntotutkimuksen laajuutta voidaan arvioida. Toisinaan sisäil- maongelman aiheuttaja selviää jo ensimmäisellä käynnillä kohteessa tehtyjen pe- rustutkimuksien jälkeen, varsinkin jos kohteena on 1970-luvun pientalo. (Pitkä- ranta 2016, 20.)
Kohteessa käydään läpi taustatiedot pientalon omistajan tai isännöitsijän kanssa.
Kohdekäynnillä saattaa ilmetä lisätutkimustarpeita, esimerkiksi rakenneavauksia, kosteusmittauksia tai näytteenottoja. (Pitkäranta 2016, 20.)
Valesokkelirakennetta tutkittaessa on syytä aina tehdä rakenneavauksia, koska ulkoseinän alaohjauspuu on yleensä syvemmällä kuin lattian pinta. Alaohjaus- puusta on saatava näytepala, jotta voidaan tarkastella mahdollisia mikrobivauri- oita. Tarvittaessa otetaan näytteet mikrobitutkimuksia varten, jotka analysoidaan laboratoriossa. (Raksystems 2018.)
3.1 Mikrobitutkimukset
Rakenteista voidaan ottaa materiaalinäytteitä tarkempaa mikrobianalyysia var- ten. Näytettä ei saa päästää kontaminoitumaan, jäätymään eikä ylikuumentu- maan matkalla laboratorioon. Materiaalinäytettä voidaan tutkia myös aistinvarai- sesti. Materiaalin ulkonäkö ja haju kertovat jo paljon tutkijalle. (Pitkäranta 2016, 46.)
Näyte otetaan materiaalin pinnasta n. 5 mm syvältä tulitikkulaatikon kokoinen pala. Tämän jälkeen näyte laitetaan uudelleen suljettavaan pussiin. Jokaiseen pussiin vain yhtä materiaalia. Tiedot näytteistä kirjataan kenttämuistiinpanoihin ja pohjapiirrokseen merkitään näytteenottokohdat. Tämän jälkeen näytteet on lähe- tettävä nopeasti laboratorioon. Tarkemmat pakkaus- ja kuljetusohjeet tarkiste- taan laboratoriosta. (Pitkäranta.M 2016,49)
Mikrobikasvu todetaan ensisijaisesti rakennusmateriaalista kasvatukseen perus- tuvalla laimennossarja- tai suoraviljelymenetelmällä ja mikroskopoimalla teh- dyllä analyysillä. Tämä tarkoittaa, että rakennusmateriaalinäytteestä tehdään mikrobien kasvatukseen perustuva laimennossarja- tai suoraviljelyanalyysi, joka sisältää näytteiden kasvatuksen jälkeen mikrobien laskemisen lisäksi sienten tun- nis-tamisen mikroskopoimalla. Näytemateriaali tulee lisäksi suoramikroskopoida esimerkiksi teippinäytteestä silloin, kun näytteessä ei havaita lainkaan pesäkkeitä eli tulos on alle määritysrajan tai kun siinä havaitaan vain yksittäisiä pesäkkeitä.
(Valvira 2016 Asumisterveysasetuksen soveltamisohje 20§.)
Menetelmistä laimennossarjamenetelmä on yleisin ja tuloksista on runsaasti ko- kemusta erilaisista rakenteista. Suoraviljelymenetelmä on näistä edullisempi me- netelmä, jolla selviää tieto mikrobimääristä ja mikrobilajistosta. (Pitkäranta 2016, 50.)
3.2 Homekoiran käyttö tutkimuksissa
Homekoiratutkimus voi olla vaihtoehto, kun epäillään sisäilmaongelmaa tai muissa tutkimuksissa ei ole löytynyt ongelman syytä. Koira tunnistaa vain homeet ja sädesienet. Homekoiraohjaajan tehtävä on raportoida ja tehdä lisäselvityksiä, niissä kohdissa, jossa koira on haistanut homeen. Jatkotutkimukset ovat aina tapauskohtaisia. Joskus tarvitaan useampi käyntikerta. (Kiinteistölehti 2016.) Homekoiratutkimus ei koskaan riitä ainoaksi todisteeksi esimerkiksi riitatapauk- sissa. Kirjallisena todisteena voidaan käyttää homekoiratutkimuksen raporttia.
Koiran ohjaajaa saatetaan kuulla asiantuntijana tai muutoin todistajana. Suo- messa ei ole mitään virallista tahoa, joka valvoisi homekoiratutkimuksen laatua.
Tilaajan vastuulle jää, että ohjaaja on ammattitaitoinen. (Kiinteistölehti 2016.)
3.3 Terveystarkastajan rooli
Kunnan terveysviranomainen valvoo asuinhuoneistojen terveellisyyttä tervey- densuojelulain säädännön nojalla, ja se voi antaa kiinteistön haltijalle tai omista- jalle korjauskehotuksen. Rakennuksen omistaja on vastuussa terveyshaitanhai- tan poistamisesta, jos haitta aiheutuu rakennuksen rakenteista tai eristeistä. (RT 80-10712.)
Jos asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyy melua, tärinää, hajua, valoa, mikrobeja, pölyä, savua, liiallista lämpöä tai kylmyyttä taikka kosteutta, säteilyä tai muuta niihin verrattavaa siten, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa asunnossa tai muussa tilassa oleskelevalle, toimenpiteisiin haitan ja siihen johtaneiden teki- jöiden selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi on ryhdyttävä viipymättä.
(Terveydensuojelulaki 27 § (19.12.2014/1237) Asunnossa tai muussa oleskeluti- lassa esiintyvä terveyshaitta.
Asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista toimenpiderajan ylit- tymisenä pidetään korjaamatonta kosteus- tai lahovauriota, aistinvaraisesti todet- tua ja tarvittaessa analyyseillä varmistettua mikrobikasvua rakennuksen sisäpin- nalla, sisäpuolisessa rakenteessa tai lämmöneristeessä silloin, kun lämmöneriste ei ole kosketuksissa ulkoilman tai maaperän kanssa, taikka mikrobikasvua muussa rakenteessa tai tilassa, jos sisätiloissa oleva voi sille altistua. (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus. (545/2015)
4 Mikrobivauriot
4.1 Kosteusvaurio
Rakennusmateriaaleilla on kyllästyspiste, joka vaikuttaa materiaalin kosteuskäyt- täytymiseen ja kosteusvaurion syntymiseen. Se pyrkii aina ympäristönsä kanssa
se saavuttaa kyllästyspisteensä, jolloin sen huokosissa alkaa esiintyä ns. va- paata vettä ja kosteus tiivistyy vedeksi materiaalin pinnalle. Riittävä ravinto ja vesi luovat lisääntymisedellytykset mikrobien kasvulle. Lähes kaikissa rakennus- materiaaleissa ja niiden ympäristössä on yleensä riittävästi ravintoa mikrobeille, jolloin kun sen ympäristössä kosteus lisääntyy, niin mikrobikasvusto saa alkunsa ja alkaa kasvaa. Mikrobeja ei voi silmin havaita. Se on bakteeri, sieni tai virus.
Mikrobeita on kaikkialla, mutta tietynlaiset mikrobit vaativat kasvaakseen tietyn- laiset ravinto-, kosteus- ja lämpötilaolosuhteet. (Ratu 82-0383.)
Kosteusvauriomikrobit ovat sieniä ja bakteereita, jotka kasvavat kosteusvaurioi- tuneissa rakennusmateriaaleissa. Kosteusvauriomikrobien esiintyminen raken- nuksen materiaaleissa ja on viesti rakenteiden liiallisesta kostumisesta. Kosteus- vauriomikrobit tarvitsevat kasvaakseen tietyt, tavanomaisesta poikkeavat kos- teusolosuhteet sekä otollisen lämpötilan. (Ratu 82-0383.)
Yleisempiä kosteusvauriomikrobeja ovat homesienet. Homeiden kasvun edellyt- tämä ilman suhteellinen kosteuden määrä on n. 70-100 %. Tämän alle olevassa kosteudessa useimmat homelajit ovat lepotilassa ja jatkavat kasvuaan, kun kos- teus nousee riittävästi. Homeen kasvu edellyttää noin 0...55 °C lämpötilaa. Suu- rimmillaan niiden kasvu on yleensä 20...25 °C:een lämpötilassa. Alle 0 asteen lämpötiloissa home ei kasva enää lisää, mutta pakkanen ei tuhoa jo syntynyttä hometta. Sädesientä, joka on bakteeri voi myös esiintyä rakennuksessa, jossa on kosteusvaurio. (Ratu 82-0383.)
4.2 Kosteus- ja mikrobivaurioituneen rakenteen korjaamisen toimintaketju Kosteus- ja mikrobivaurioselvityksen jälkeen tehdään purku-, kuivatus- ja kor- jaussuunnitelmat. Rakenteen kastumisen ja kostumisen syy esimerkiksi tiivisty- mällä on aina poistettava korjauksen yhteydessä. Ennen kuivatusta poistetaan kaikki mikrobivaurioituneet rakennusmateriaalit. Säilytettävät rakenteet, esimer- kiksi kalusteet, putkistot ja tiilirakenteet, puhdistetaan mekaanisesti ja kemialli- sesti tai uusitaan kokonaan. Mikrobivaurioituneiden materiaalien puhdistus- ja
poistotyössä ilman itiöpitoisuudet kohoavat paljon. Puhdistus-, purku- ja korjaus- työ toteutetaan niin, etteivät työntekijät altistu terveydelle haitallisille ja vaaralli- sille aineille. Rakenteet kuivataan yleensä mahdollisimman nopeasti, rakennus- kuivaajia apuna käyttäen. Kuivatusta jatketaan niin kauan, kunnes kosteusmit- tauksilla voidaan todeta rakenteen kuivuneen suunnitelmien tasolle. (Ratu 82- 0383.)
Seuraavassa kuvassa 2 on esitetty kaaviona mikrobivaurioituneen rakennuksen korjaamisketju
Kuva 2. Korjaustoimenpiteet kosteus- ja mikrobivaurion havaitsemisen jälkeen
5 Purkutyöt
5.1 Purkutyösuunnitelma
käsittely, pölyntorjunta sekä ympäristön ja työntekijöiden suojauksen. Työnteki- jöiden sekä työn läheisyydessä olevien henkilöiden turvallisuuteen on kiinnitet- tävä huomiota. (Ratu 82-0383.)
Pölyävät työvaiheet ajoitetaan eri aikaan muihin töihin nähden ja huolehditaan purkutyön siivouksesta sekä jätteiden siirrosta. Purkujätteet lajitellaan, käsitel- lään, siirretään ja kuljetetaan ympäristönsuojelu - ja jätelain mukaisesti. Jätesäk- kien ja kuljetuslaatikoiden tiiveys, merkitseminen ja turvallinen kuljetus varmiste- taan. Jätteiden siirtoreitti suunniteltava etukäteen. Jätteet kuljetetaan joko kaato- paikalle tai ongelmajätelaitokselle riippuen haitallisten ja vaarallisten aineiden pi- toisuuksista. ( Lehtinen 2014, 26.)
5.2 Haitalliset aineet
Kiinteistössä on tehtävä haitallisten aineiden arvio korjaustöiden suunnitteluvai- heessa ennen töiden aloittamista. Rakennuttaja tai kiinteistön omistaja ovat vas- tuussa arvioinnista. Tilaajan tulee huolehtia, että käytetään päteviä suunnitteli- joita. Kiinteistön omistajan tai rakennuksen käyttäjän tulee huolehtia henkilös- tönsä turvallisuudesta tutkimusten aikana. Rakennus tai osa kiinteistön tiloista voi olla tutkimusten aikana suljettuna tai tyhjillään. (RT 18-11224.)
Haitta-ainetutkimuksella tarkoitetaan tutkimuskohteessa tehtävää haitta-ainepi- toisten materiaalien selvittämistä ja haitta-aineiden analysoimista. Haitta-ainetut- kimuksissa tutkitaan lisäksi rakenteiden sisäiset haitalliset aineet ja rakenteisiin mahdollisesti imeytyneet muut haitalliset aineet. Rakenteiden selvittämistä ja näytteiden ottoa varten voidaan tehdä rakenneavauksia. Haitta-ainetutkimukset jaetaan kolmeen luokkaan: rajattu haitta-ainetutkimus, laaaja haitta-aine-tutki- mus ja ulkovaipan haitta-ainetutkimus. Koska asbestin ja asbestipitoisen tuotteen myyminen ja käyttöön ottaminen kiellettiin 1.1.1994 alkaen, sitä uudemmissa ra- kennuksissa asbestikartoitusta ei yleensä tarvitse tehdä. Tutkimustulokset esite- tään haitta-ainetutkimusraportissa. Se on kattava asiakirja tilojen käyttöturvalli- suuden arviointiin, korjaus- ja purkutöiden korjaussuunnitteluun, kustannuslas- kentaan ja työturvallisuusriskien selvittämiseen ja hallintaan, haitta-ainepitoisten
materiaalien määräarvion laatimiseen sekä korjaus- ja purkutöissä syntyvien jät- teiden lajitteluohjeiden laatimiseen. (RT 18-11224.)
6 Työmenetelmät
6.1 Purkutyömenetelmän valinta
Osastointimenetelmää käytetään kohteissa, joissa
• homekasvustoa on yli 0,5 neliön alueilla
• materiaalinäytteiden mikrobipitoisuus on yli 10 000 cfu/g
• tutkituissa materiaali- tai ilmanäytteissä on löydetty sienisukuja
• rakenteissa on näkyvää mustaa homekasvustoa tai
• rakenteet ovat märkiä pitkäaikaisen ulkopuolisen veden, putkivuotojen tai kosteuden tiivistymisen johdosta.
• vauriosta ei ole havaintoa, mutta tilan käyttäjillä on havaittu homealtistuk- selletyypillisiä esimerkiksi hengitystieoireita (Ratu 82-0383).
Mikäli mikrobivaurio on pieni paikallinen vaurio, alle 0,5 m2, käytetään kohde- poistomenetelmää.
6.2 Osastointimenetelmä
Osastointimenetelmä on purkutyön päämenetelmä, jossa korjaustyökohde eris- tetään ilmastollisesti muista tiloista ja alipaineistetaan. Osastoinnissa tehdään ti- lapäisillä seinärakenteilla osasto. Alipaine syntyy, kun osastosta poistetaan ilmaa tehokkailla mikro- tai hienosuodattimella varustetuilla alipaineistajilla. Alipaineis- tuksella estetään mikrobipitoisen pölyn leviäminen osaston ulkopuolelle. (Ratu 82-0383.)
6.3 Kohdepoistomenetelmä
ovat esierottimella ja mikrosuodattimella varustetut liikuteltavat teollisuusimurit ja keskusimurijärjestelmät. Matalapaineisia kohdepoistolaitteita ovat yleensä ilman- puhdistimet ja pölynerottimet. (Ratu 82-0383.)
7 Työturvallisuus korjaustyössä
7.1 Henkilökohtaiset suojaimet
Purkutöiden aikana on käytettävä P2-, P3- tai P3/A2-luokan suodattimella varus- tettua moottoroitua koko- tai puolinaamaria tai eristävää naamaria, vaarallisista aineista riippuen (kuva 3). Käytettäessä P3-suodatinta on yleensä tarve myös kasvojen ihon ja silmien suojaamiseen, jolloin on käytettävä kokonaamaria tai suojaavaa moottoroitua hengityksensuojainta. (Ratu 82-0383.)
Korjausrakentamisessa käytettävä myös kuulon- ja silmiensuojaimia sekä suoja- kypärää ja riittävän suojausluokan turvakenkiä, suojakäsineitä- ja vaatetusta. Kai- killa suojaimilla tulee olla vähintään CE-hyväksyntä. (Ratu 82-0383.)
Seuraavassa kuvassa 3 on havainnollistettu suojavarusteiden vaatimukset erilai- sissa korjaustöissä.
Kuva 3. Henkilökohtaset suojaimet korjaustyössä. (Ratu 82-0383)
7.2 Asbesti
Asbestitöissä on otettava huomioon valtioneuvoston päätös asbestityöstä. As- bestipitoisia materiaaleja sisältävien rakenteiden purkamista ja poistamista saa- vat suorittaa vain sellaiset työnantajat, jotka asianomaisen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualuetta hoitava toimielin on todennut päteväksi suorittamaan tällaista työtä. Rakennuttaja on velvollinen tekemään ja toimittamaan urakoitsi- jalle asbesti-, PCB- ja lyijykartoituksen. (Ratu 82-0383.)
7.3 Siisteys ja tarkastukset
Huolehditaan työkohteen turvallisuusvaatimusten täyttämisestä, siivouksesta sekä työmaatarkastuksista ja vikojen korjaamisesta. On myös uolehdittava, että pöly ei pääse muihin tiloihin. (Ratu 82-0383.)
8 Esimerkkikohde
Tässä luvussa käydään läpi pientalossa havaitun sisäilmaongelman taustoja, tut- kimuksia, purku- ja rakennustöitä. Talo on rakennettu 1974 ja toteutettu ns. va- lesokkeliratkaisulla. Ratkaisu on varsin yleinen1970-luvun omakotitalossa. Ala- pohja on maavaraisen pohjalaatan päälle tehty koolaus ja lautalattia. Eristeenä n. 150 mm mineraalivillaa. Talossa asuu 4-henkinen perhe. Olin kyseisessä koh- teessa urakoitsijana kesällä 2017. Kohteen korjaustyö kesti n. 6 kk. Tilaaja teki myös paljon itse kohteessa esim. siivous -ja valmistelutöitä. Korjaustyö oli erit- täin mittava urakka perheelle ajallisesti ja taloudellisesti. Perhe asui työn aikana muualla, mikä oli aivan välttämätöntä näin suuressa projektissa. Perhe pääsi muuttamaan uusiin tiloihin jouluksi 2017.
8.1 Taustaa kohteesta
Perhe oli ostanut talon 2011, eli asunut talossa ennen korjaustyön aloittamista n.
6 vuotta. Ongelmasta alettiin puhua jo 2015, kun tuttavaperhe oli maininnut heille päällysvaatteiden oudosta hajusta, perheen vieraillessa heidän luonaan. Asia on monesti vaikea ja arkaluontoinen, joten ulkopuolistenkin on vaikea ottaa asiaa esille. Perhe ei kuitenkaan merkittävästi ollut oireillut sisäilman takia. Haju oli tässä tapauksessa suurin ongelma, joten asiaa ei ehkä otettu tarpeeksi vaka- vasti. Syksyllä 2016 perhe kuitenkin ryhtyi toimiin asian suhteen ja tilasi kaupun- gin terveystarkastajan kotiinsa.
Terveystarkastaja teki pintapuolisia mittauksia ja totesi paikan päällä:
Sisäilman ummehtuneen hajun aiheuttajan ja laajuuden selvittämiseksi ja vauri- oiden korjaamiseksi on ryhdyttävä viipymättä jatko toimenpiteisiin. Vaurio selvi- tetään avaamalla rakenteita riittävän laaja-alaisesti. Aistihavaintojen lisäksi selvi- tetään rakenteiden kosteusolosuhteita mittalaitteilla ja mikrobikasvustot raken- teissa selvitetään näytteenotoilla. Mittaukset ja tutkimukset tehdään ulkopuolisen
asiantuntijan toimesta (ulkopuolisen asiantuntijan pätevyydestä säädetään ter- veydensuojelulain 49 §:ssä). Mittaukset, tutkimukset ja selvitykset on tehtävä sekä näytteet otettava luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin.
Suoritetun tarkastuksen perusteella asunnossa todettiin poikkeavaa ummeh- tunutta hajua, mikä antaa vahvan epäilyn rakenteissa olevasta mikrobikas- vustosta. Mahdollisesta kasvustosta voi kulkeutua mikrobeja ja niiden aineen- vaihduntatuotteita asunnon sisäilmaan altistaen asukkaat terveydellisille hait- tatekijöille.
8.2 Kuntotutkimukset
Kuntokartoittaja kävi läpi koko talon tammikuussa 2017. Lautalattiaan tehtiin tar- kastusreikiä useampaan kohtaan talossa (kuva 4). Pintakosteusmittarilla tehtiin mittauksia pohjalaatasta ja seinän ja lattian eristekerroksista. Ne todettiin kuiviksi.
Tarkastusreijistä haju tuli erittäin vahvasti nenään. Yhdestä kohtaa otettiin näyte alaohjauspuusta ja se lähetettiin laboratorioon. Tulokset kertoivat puussa olevan mikrobeja, vaikka puu näytti aivan virheettömältä (kuva 5). Tässä kohtaa kuvattiin myös talon viemäri, jotta voitiin poissulkea ulkopuolinen vesivahinko. Lattiaraken- teen purku oli siis edessä.
Kuva 4 Olohuoneen lattia avattuna (Kuntotarkastajan raportti)
Kuva 5. Alaohjauspuussa näkyy alkavaa mikrobikasvustoa (Kuntotarkastajan ra- portti)
8.3 Purkutyöt
Keväällä 2017 päätettiin aloittaa mittavat purkutyöt ja talo tyhjennettiin kokonaan.
Perhe sai vuokra-asunnon kaupungilta korjaustyön ajaksi ilman normaalia jonot- tamista. Lattiarakenne purettiin varovasti, jotta saatiin lisätutkimuksia varten poh- jalaatta näkyviin. Saunaosasto jäi purkutyön ulkopuolelle ja osastoitiin. Alipaineis- tus tehtiin purkualueelle. Suojahaalarit ja moottoroitu maski kuuluivat purkuryh- män henkilökohtaisiin suojaimiin. Eristeistä oli osa muovipaketeissa ja pakkaus- muovia oli jätetty rakennusvaiheessa eristeiden väliin ja alle. Pohjalaattaa vasten oli valkoinen kartonkipala siellä täällä. Pikisivelyä ei ollut laatan päällä, vaikka se oli yleinen vedeneriste 1970-luvulla. Alaohjauspuun alla oli musta muovikaista, jonka tarkoitus oli estää kapillaarisen kosteuden nousu puuhun. Alaohjauspuu näytti paikoittain virheettömältä, mutta oli kuitenkin mikrobivaurioitunut.
8.4 Ongelman syy ja korjausmenetelmä
Alaohjauspuun ja lattiaeristeiden mikrobivaurioitumiseen johtaneita syitä pohdit- tiin valvojan kanssa paljon ja sain häneltä paljon rakennusfysikaalista oppia. Val- voja oli RTA-asiantuntija ja erittäin kokenut sisäilmaongelmissa ja kuntokartoituk- sissa.
Maanvaraisen pohjalaatan suhteellinen kosteus (RH) on aina lähes 100 %. Se oli vuosien mittaan päästänyt kapillaarisesti kosteuden lattiaeristeisiin ja puuraken- teisiin (kuva 7). Valkoinen kartonki oli ilmeisesti ollut höyrysulkuna, joka oli täynnä mustia homepilkkuja. Lattiaeristeet olivat osa pakkausmuoveissa, joka on osal- taan auttanut homekasvuston syntymistä. Tuntui, että alapohjan eristetilaan oli laitettu rakennusaikana myös kaikkea ylimääräistä muovijätettä. Kuvassa 6 nä- kyy hyvin, kuinka paljon erilaisia eristeitä alapohja sisälsi.
Kuva 6 Alapohjan eristetila. Sekoitus erilaisia mineraalivilloja, pahvia ja muovia.
(Jukka Eilers)
Kuva 7. Esimerkkikohteen lattiarakenne ja vaurioiden syyt (Hometalkoot.fi) Päätettiin, että vaihdetaan alaohjauspuu ja muutetaan koko alapohjarakenne.
Olimme tilaajan kanssa yhdessä tutustuneet termopalkki-merkkiseen tuottee- seen.
Finnfoam ja Lamox Oy aloittivat vuoden 2015 lopussa yhteistyön Lamoxin kehit- tämien Termotuotteiden kanssa. Finnfoam (XPS) -lämmöneristeitä käytetään kai- kissa Termotuoteperheen-tuotteissa, jotka ovat homevaurioituneiden seinära- kenteiden korjaukseen kehitettyjä ja patentoituja ratkaisuja. Termotuotteet voitti- vat kosteusturvallisen rakentamisen 1. palkinnon Tampereen teknillisen yliopis- ton rakennusfysiikkapäivillä vuonna 2013. Termotuotemenetelmän edut ovat no- peus, edullisuus ja oleellisesti energiatehokkaampi lopputulos. (Finnfoam 2019.) Aikaisemmin valesokkelikorjaus on suoritettu muuraamalla harkko valesokkeliin, mikä on kallis ja hidas toteuttaa ja lisäksi lopputulos on huonosti lämmöneristetty.
Lamoxin kehittämällä termotuotemenetelmällä pystyy yksi rakennusmies teke- mään korjaustyön yksin. Näin korjaustyö on nopeampaa ja kustannukset ovat merkittävästi pienemmät. Uudella termotuotemenetelmällä seinärakenteen läm- möneristyskyky paranee merkittävästi harkon vaihtuessa Finnfoam-lämmöneris- teeseen. Lisäksi korjaustyö tehtynä Termotuotemenetelmällä tulee ainakin 15 -
20 % edullisemmaksi, kun asennustyöaika lyhenee jopa 60 % harkkomuurauk- seen verrattuna. (Finnfoam 2019)
Alla olevassa kuvassa 8 termokengän asennusohje.
Kuva 8. Havainnekuva Termopalkki-korjausmenetelmästä (Finnfoam.fi)
Tilaaja halusi myös vanhat seinäeristeet vaihdettaviksi, koska haju oli myös niissä ja seinän höyrynsulku oli vioittunut, joten seinärakenteeseen jäi vain pys- tytolpat 100 mm ja vaakarunko 50x50 mm niiden ulkopuolella
Suunnitelmien mukaan toimittiin seuraavasti:
• Runkotolpat katkaistiin kaksi kerrallaan ja niiden juureen asennettiin ter- mokenkä TK100. Niiden väliin asennettiin termopalkki TP 100 (kuva 9).
Kuva 9. Termokenkä asennettu paikoilleen (Jukka Eilers)
• Pohjalaatta harjattiin teräsharjalla ja vesi pestiin. Tätä ennen suurimmat kolot täytettiin pikabetonilla. Myös runkotolpat harjattiin ja pestiin.
• Sokkelin alakulma ja laatan sauma epoksoitiin mahdollisen kosteuden nousun takia.
• Vanha tuulensuojalevy poistettiin valesokkelin kohdalta ja tilalle asennet- tiin 30 mm paksu xps-levy ilmaraon kanssa. (kuva 10)
Kuva 10. Epoksoitu sokkelin ja pohjalaatan sauma. 30 mm Xps-levy sokkelin pys- tyosalla runkotolpan takana ja välissä 100 mm termopalkki. (Jukka Eilers)
• Pystytolppien väliin asennettiin termopalkki jalkalistavanerilla.
• Pohjalaatan päälle asennettiin 130 mm paksu xps-eriste (kuva11).
Kuva 11. Lattiaeriste xps 130 mm pohjalaatan päällä (Jukka Eilers)
• Valettiin 80 mm lattialaatta NP-betonilla ja siihen asennettiin vesikiertoinen lattialämmitysputkisto ja uudet sähköputket (kuva 12 ja13).
Kuva 12. Lattialämmitysputket asennettuna ja ilmasulkupaperin alahelma taitet- tuna (Jukka Eilers)
Kuva 13. Uusi lattia valettuna (Jukka Eilers)
• Seinään asennettiin ekovilla eriste puhallettuna ja ilmasulkupaperi.
• Ulkotiilivuorauksen alemman tiilirivin pystysaumoja avattiin ja vanhoja laastipurseita poistettiin sisäkautta, jotta tuuletusrako toimisi oikein. (kuvat 14 ja 15)
.
Kuva 14. Vanhaa kuivunutta laastia poistettu ulkovuoren ilmaraosta (Jukka Ei- lers)
Kuva 15. Uudet tuuletusaukot ulkovuoren pystysaumoissa (Jukka Eilers)
• Kipsilevy 13 mm asennettiin sisäverhouslevyksi.
• Uudet väliseinät rakennettiin entisille paikoille.
• Koko talon talotekniikka uusittiin. Lämmitysmuodoksi tuli vesikiertoinen lat- tialämmitys.
• Salaojien korjaustyö on vielä seuraavana kesänä suunnitelmissa.
8.5 Omistajan näkemyksiä korjaustyöstä Ongelman havaitseminen
Lähipiiristä vihjailtiin meille kotimme “oudosta” hajusta. Emme aluksi uskoneet asiaa. Oletimme että meillä on kaikki kunnossa, kun edellisen omistajan toimesta taloon oli asennettu ilmalämpöpumppu ja koneellinen IV lämmöntalteenoton kanssa. Tovin kuluttua toinen lähipiiriin kuuluva henkilö havaitsi vaatteissamme homeen/ummehtuneen hajun. Tämän tiedon saatuamme aloimme itsekin usko- maan asiaan ja aloimme selvittämään mahdollista ongelmaa talossamme.
Alkututkimukset
avauksia ja otti mikrobinäytteet. Vakuutusyhtiö teki myös tutkimuksia tämän jäl- keen epäillen putki/viemäri -vahinkoja.
Remontin laajuuden ymmärtäminen
Rakennusnormeista ja riskirakenteesta tietämättömänä asia oli todella vaikea si- säistää ja ymmärtää. Vasta suunnittelijan korjaustapaselostuksesta, ja purkutöi- den alkaessa alkoi asian suuruus hahmottua.
Taloudellinen kannattavuus. Remontti vai purku
Kyse on kodistamme, joten asia oli aika selvä, että korjataan, koska riskirakenne on mahdollista korjata. Taloudellista kannattavuutta ei oikein voi verrata asiaan koska kyseessä on kotimme, asia olisi toinen, jos talon korjaisi myynti tarkoituk- sella.
Korjaustyön kesto ja sen haasteet, muutto
Remontin ensimmäinen osa (100 m2) kesti melko tasan vuoden, Tukimuksineen, purkuineen ja uudelleenrakentaen. Jouduimme muuttamaan korjaustyön edestä pois. Muutto toi lapsiperheelle omat haasteet. Onneksi kaupunki ymmärsi tilan- teemme ja päästiin muuttamaan akuuttiasuntoon saman tien. Remontti oli itselle todella haastava henkisesti ja fyysisesti, sillä oma remontti/rakentamistietämys oli ”pintaremppa” tasoa.
Korjaustyön kulku
Korjaustyö/yhteistyö meni pääpiirteittäin hyvin JE-Palvelun toimesta. Korjaustyö oli todella laaja ja aina ei suunnitelman mukaan voitu edetä. Uudelleenrakenta- misen yhteydessä päätettiin uudistaa talotekniikkaa, kun siihen oli mahdollisuus ja tuntui hölmöltä jättää tekemättä. Näin ollen käyttövesiputkistot uusittiin ja asen- nettiin valmius vesikiertoiselle lattialämmitykselle. Ulkoseiniin uusittiin ekovilla il- mansulku papereineen, joten rakenteesta saatiin nykyaikainen. Uuden lämmön- lähteen suunnittelu on vielä kesken, mutta sen toteuttamiseen on tällä hetkellä useampi mahdollisuus.
Hajun tunnistamisen oppiminen (vaatteet, huonekalut, yms.)
Hajun oppi tunnistamaan korjaustyön yhteydessä. Korjaustyö myös opetti itseään kiinnittämään hajuihin enemmän huomiota, esim. omat vanhat hajulle altistuneet tekstiilit/rakenteet. Kaupoissa myös haistaa nykyisin henkilöistä mahdolliset si- säilmaongelmat.
Lopputulos ja muutokset sisäilmaan
Lopputulos on hyvä ja sisäilma on muuttunut parempaan.
9 Yhteenveto
Tämän projektin alkuaikoina etsin netistä mahdollisia samanlaisia tapauksia. To- della vähän oli asiasta tietoa. Muutamia kohteita kuitenkin seurasin ja löysin tie- toa. Tilaaja tietenkin oli epävarma siitä mihin oli ryhtynyt ja kohteessa kävi mo- nenlaista kommentoijaa, osa ammattilaisiakin. Yllättävän paljon rakennusammat- tilaistenkin kesken eri näkemykset ja toimintamallit vaihtelivat. Tässä vaiheessa olen tyytyväinen, että saimme projektin onnistuneesti läpi ja perhe pääsi aikatau- lussa muuttamaan takaisin kotiin.
Suomessa on erittäin paljon samanlaisia taloja, joissa on kyseinen riskirakenne.
Yrittäjänä ja tulevan rakennusmestarin koulutuksen myötä olen harkinnut keskit- tyä tämänkaltaisten kohteiden arviointiin ja korjaamiseen. Se vaatisi vielä lisäkou- lutusta ja erikoistumista. Tämä kohde toimi loistavana harjoitustyönä. Tämän ko- koinen korjaustyö on vaikea arvioida ja hinnoitella asiakkaalle, koska todellista laajuutta ei näe ilman rakenteiden purkua. Taloudellisia näkökulmia en tuonut esille tässä työssä. Kustannusarvio tehtiin alussa suuremmaksi ja se piti melko hyvin paikkaansa. Korjaustyön kannattavuus on joissain tapauksissa kyseen- alaista, riippuen talon arvosta. Muutamia kohteita olen nähnyt, joka ovat saaneet purkutuomion.
Tässä esimerkkikohteessa talon salaojitus korjataan vasta myöhemmin. Monissa tapauksissa se on korjattu ensimmäiseksi, jolloin saadaan tietoa talon alla ole- vasta maa-aineksesta. Kyseisessä tapauksessa talon korkeusasema tiehen näh- den oli onneksi hyvä, eli ylempänä tietä. Pihojen pinnan kaltevuudet pääosin ta- losta poispäin. Kyseinen rakenne voi toimiakin ja jos talon alla oleva maa-aines ei olisi aivan silttiä.
Lähteet
Finnfoam 2019. https://www.finnfoam.fi/kayttokohteet/seinat/valesokkelin-kor- jaus/. Luettu 12.3.2019.
Fise 2016. https://fise.fi/virhekortti/valesokkelirakenne/. Luettu 20.3.2019.
Hengitysliito 2019. Hometalkoot.fi https://www.hometalkoot.fi/file/15814.pdf. Lu- ettu 23.3.2019.
Kiinteistölehti 2016. https://www.kiinteistolehti.fi/koira-loytaa-homeen/. Luettu 13.3.2019.
Lehtinen, R.S. 2014. Purkutyöt ohjeita teettäjille ja tekijälle. Talonrakennusteolli- suus ry.
Pitkäranta, Mia 2016. Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus ympäristöministeriö. Rakennustieto Oy.
Raksystems 2018. https://www.raksystems.fi/fi/ajankohtaista/valesokkeli. Luettu 18.2.2019.
Ratu 82-0383 Kosteus- ja mikrobivaurioituneen rakenteen purku 2011. Raken- nustieto Oy.
RT 18-11244 Haitta-ainetutkimus 2016. Rakennustieto Oy.
RT 80-10712 Rakennuksen kosteus ja mikrobivauriot 1999. Rakennustieto Oy.
Sisäilmayhdistys 2019. https://www.sisailmayhdistys.fi/Terveelliset-tilat/Ongel- mien-tutkiminen/Mikrobitutkimukset/Naytteenotto. Luettu 2.4.2019.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 2015. Asunnon ja muun oleskelutilan ter- veydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuk- sista. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150545. Luettu 2.4.2019.
Terveydensuojelulaki 2014. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940763.
Luettu 2.4.2019.
Valvira 2016. https://www.valvira.fi/documents/14444/261239/Asumisterveys- asetuksen+soveltamisohje+osa+IV.pdf/. Luettu 3.4.2019.
