Tekstinosien välisten suhteiden kuvaamisesta näkymä

JYRKI KALLı okoskı

Vanhastaan olemme tottuneet erottamaan lauseen ja virkkeen osien keski- näisiä riippuvuussuhteita, sellaisia kuin määritteen ja pääsanan tai sivu- ja päälauseen väliset suhteet. Kun tarkastelemme kieltä käytössä ja tutkimme kielenainesten tehtäviä tekstissä, meidän on otettava huomioon myös toisen- laisia hierarkiasuhteita, sellaisia jotka saattavat ylittää lauseen ja virkkeen rajat. Toiset tekstin osat ovat tärkeämpiä kuin toiset.

Puhuja tai kirjoittaja valitsee, mitä hän haluaa esittää kohosteisena ja mi- tä jättää taustalle. Lauseen- ja virkkeenosien hierarkiaa hyödyntämällä voi osoittaa tekstinosien tärkeysjärjestystä. Itsenäiseen lauseeseen tai rinnastei- seen päälauseeseen sijoitettu informaatio on tekstissä kohosteisemmassa asemassa kuin sivulauseen, lauseenvastikkeen tai nominaalistuksen sisältämä informaatio. Kieli tarjoaa syntaktisten suhteiden hierarkian; puhujan tai kir- joittajan vallassa on, miten hän käyttää sitä tekstinosien suhteiden osoitta-

miseen.

On hyvä tietää, miten tekstinosien tärkeyttä merkitään, mutta kiinnostava on myös kysymys siitä, mikä on tärkeää. Tarkoitetaanko sillä tekstin esit- tämien asiaintilojen tärkeysjärjestystä, sitä mikä puhujan mielestä on olen- naista vai sitä, mitä tekstin tulkitsija pitää huomionarvoisena? Kielellistä merkitystä on monenlaista. Kohostamisen keinoja ei käytetä vain tärkeim- män asiasisällön korostamiseen. Puhuja tai kirjoittaja haluaa myös, tilan- teesta ja tekstilajista riippuen, korostaa omia tunteitaan tai asenteitaan ja vaikuttaa kuulijan tai lukijan tunteisiin ja asenteisiin. Kohosteisuus on jos- kus tarpeen tekstin rakenteen selventäjänä, niin että teksti palvelisi parem- min tarkoitusta, jota varten se on tehty. (Vrt. esim. Bühler 1934 ja Halliday 1985.)

Syntaktisia hierarkiasuhteita hyödyntämällä on mahdollista osoittaa teks- tinosien välistä integraatiota, niiden esittämien asiaintilojen keskinäistä yh- ' Artikkeli pohjautuu Helsingin yliopistossa 31. 4. 1989 pidettyyn väitöksenalkajais- esitelmään.

Tekstinosien välisten suhteiden kuvaamisesta teenkuuluvuutta tai erillisyyttä. Puhuja tai kirjoittaja, joka kytkee kaksi eri asiaintiloista kertovaa lausetta rinnastuskonjunktiolla, antaa kuulijalleen tai lukijalleen enemmän vihjeitä näiden asiaintilojen yhteenkuuluvuudesta kuin sellainen puhuja tai kirjoittaja, joka esittää näitä asiaintiloja koskevaa tietoa kahdessa peräkkäisessä virkkeessä. Vastaavasti toiselle lauseelle alisteisen si- vulauseen tai toisen lauseen sisään sijoitetun lauseenvastikkeen sisältämä in- formaatio on tiukemmin integroitu päälauseen esittämään informaatioon.

(Vrt. Chafe 1982.)

Tekstin lineaarisuus pakottaa hierarkiasuhteisiin. Tekstinosien keskinäis- ten suhteiden eksplisiittinen osoittaminen kielen keinoin ja implisiittisen in- formaation päättely kontekstin, kielenkäyttötilanteen ja maailmaa koskevan tietomme avulla vaikuttavat siihen, millaisiksi tulkitsemme tekstinosien väli- sen suhteen. Keskustelukumppaninsa puhetta tulkitseva kuulija on tietenkin selvemmin tekstin lineaarisen etenemisen armoilla; lukija sen sijaan voi pala- ta tekstissä takaisinpäin. Mutta toisaalta myös kirjoitettu teksti kulkee pit- kin samaa suoraa. Niin puhujan kuin kirjoittajankin on kyettävä osoitta- maan samalle suoralle sijoittamiensa kielenainesten keskinäisiä suhteita ja niiden tärkeyttä tekstin osina.

Puhutun kielen syntaksia tutkittaessa on viime vuosina huomattu toistu- vasti, että moni itsestään selvänä pidetty ilmiö tai perinteinen luokittelu ei välttämättä pädekään kaikessa kielenkäytössä. Virkkeen osien ja lauseiden väliset syntaktiset suhteet eivät olekaan aina helposti luokiteltavissa alistus- tai rinnastuskytköksiksi (ks. esim. Haiman ja Thompson 1984). Totuttujen luokittelujen ongelmallisuus paljastuu esim. siitä, että virkkeen ja jopa lau- seen käsitteiden käyttökelpoisuus on puheen tutkimuksessa usein kyseen- alainen (vrt. esim. Helasvuo ja Sorjonen 1986, Hakulinen 1989). On ensin löydettävä puheen isot kirjaimet ja pisteet. Toisaalta monissa kirjoitetuissa

teksteissä on piirteitä, jotka juontuvat puhutulle kielelle tyypillisistä käytän-

teistä. On kirjoittajia, jotka - tilanteesta ja tekstin laadusta riippuen - tie- toisesti tai tiedostamatta kytkevät tekstinosia toisiinsa samaan tapaan kuin puheen yksikköjä.

Lauseidenvälisiä suhteita on totuttu kuvaamaan monien hyvin erilaisten ja yhteismitattomienkin käsitteiden avulla. Tavallisesti tarkastelu lähtee loogi- sista suhteista; luonnollisen kielen lauseiden väliset suhteet pyritään kuvaa- maan predikaattilogiikan konnektiivien avulla (ks. esim. van Dijk 1977).

Näin lauseiden suhteet redusoidaan additioksi, disjunktioksi tai kausaalisek-

si tai temporaaliseksi implikaatioksi. Tällä tavalla ei kuitenkaan päästä pit-

källe. Suhdeluetteloon onkin usein lisätty muita luonnollisen kielen kon- junktioiden luokittelussa perinteisesti käytettyjä käsitteitä, sellaisia kuin fi- naalisuus, konsekutiivisuus, eksplikatiivisuus jne. Tällainen luokitus on oi-

keastaan kaikkien niiden keinojen luettelo, joiden avulla ainakin useimmissa eurooppalaisissa kielissä on mahdollista eksplikoida lauseiden välisiä suhtei-

ta.

Vaikka tämän luettelon laatiminen näyttäisikin ongelmattomalta, jäljelle jää vielä ainakin kaksi pulmaa: kaikkia lauseiden välisiä suhteita ei suinkaan osoiteta eksplisiittisin kielellisin keinoin (esimerkiksi konjunktioita ei aina käytetä, vaikka se olisi mahdollista), ja toisaalta sama kielellinen ilmaus voi olla monessa eri käytössä: konjunktiot voivat eri tekstiympäristöissä yhdis- tää hyvin erilaisia lausepareja.

Mutta on vielä kolmaskin ongelma: kaikki tekstinosien välisiä suhteita osoittavat eksplisiittiset kielelliset merkit eivät osoita peräkkäisten lauseiden tai peräkkäisten virkkeiden välisiä suhteita. Tekstinosien väliset kytkökset ovat paitsi lokaalisia myös globaalisia? Yksi kielellinen keino, esimerkiksi ja-konjunktio, saattaa kytkeä yhteen laajoja, virkettä suurempia tekstijakso-

ja (ks. esim. Schiffrin 1987 ja Kalliokoski 1989: 176-177). Tätä ei tietysti-

kään voi huomata, jos tyytyy tarkastelemaan irrallisia systeemilauseita ja niiden välisiä suhteita. Kun tutkii kokonaista tekstiä, on hedelmällisintä tar- kastella tekstinosien suhteita ja lauseiden retorisia tehtäviä tekstikokonai- suudessa.

Aika- ja syysuhteet jäsentävät käsitystämme asiaintilojen suhteista. Asiain- tiloista puhuessamme järjestämme niitä esittävät ilmaukset lineaarisesti ete- neväksi tekstiksi. Tekstin osien järjestykseen, siihen missä järjestyksessä pu- humme asioista, mistä ensin ja mistä sitten, vaikuttaa se, millaisiksi tulkit- semme asiaintilojen suhteet. On siis erotettava 1) asiaintilojen suhteet, 2) kir- joittajan tai puhujan tulkinta asiaintilojen suhteista ja 3) se, millaisina hän

ne esittää.

Kirjoittaja voi esimerkiksi osoittaa kahden peräkkäisen lauseen esittämien asiaintilojen kausaalista yhteyttä eksplisiittisesti, kytkemällä nuo lauseet syy- tä ilmaisevalla alistuskonjunktiolla. Mutta hän voi myös jättää syy-yhteyden lukijan pääteltäväksi ja kytkeä lauseet esimerkiksi rinnastuskonjunktiolla ja.

Puhetilanne ja sosiolingvistiset seikat, esim. puhujan ja kuulijan roolit ja heidän suhteensa etäisyys tai läheisyys, vaikuttavat eksplisiittisyyden astee- seen. Puhujan ja kuulijan (tai kirjoittajan ja lukijan) yhteisen tiedon määrä vaikuttaa siihen, kuinka paljon on tarpeen eksplikoida ja kuinka paljon ei.

Yleensä on niin, että mitä muodollisempi tyyli, sitä enemmän eksplikoitua ainesta (ks. esim. Joos 1961). Vastaavasti puhekumppanien intiimiyden li- sääntyessä eksplikoitavan tiedon tarve vähenee.

2 Hobbs (1982) puhuu lokaalisesta ja temaattisesta koherenssista.

Tekstinosien välisten suhteiden kuvaamisesta Tekstinosien välisiä kytköksiä voi lähestyä myös puhekumppanin tai luki-

jan huomioon ottamisen, kohteliaisuuden kannalta. Tällöin on tärkeää tar- kata, mitä halutaan sanoa suoraan, mitä jätetään lukijan tai kuulijan päätel-

täväksi. On erotettu puhuja- ja kuulijakeskinen strategia; strategian valinta näyttäisi kytkeytyvän kulloiseenkiin kulttuuriin (Lakoff 1984). Meidän pu- hujakeskisessä kulttuurissamme on ainakin muodollisemmissa, julkisissa - ja esimerkiksi tieteellisissä - yhteyksissä hyväksyttyä, odotettua ja normin- mukaista olla eksplisiittinen. Mutta oikeastaan tämä eksplisiittisyys riistää kuulijalta tai lukijalta mahdollisuuden päätellä tekstinosien suhteen. Ekspli- koimalla puhuja tai kirjoittaja tulkitsee valmiiksi lukijan tai kuulijan puoles-

ta.

Puhujan tai kirjoittajan ikä vaikuttaa siihen, miten hän osoittaa tekstin- osien välisiä suhteita. Tämä kytkeytyy tietysti siihen, miten ihminen oppii ymmärtämään esimerkiksi syysuhteita. Usein lienee tosin mahdotonta sanoa, johtuuko pikkulapsen tai koululaisen konjunktion valinta hänen kognitiivi- sesta kehitysasteestaan vai jostakin muusta seikasta, esimerkiksi siitä, että hän tietoisesti tai tiedostamattaan kaihtaa eksplisiittisyyttä. (Vrt. esim. Jisa

1987.)

Paitsi että pyrkii tarkastelemaan tekstinosien välisiä suhteita yleisellä ta- solla tutkijan kannattaa myös keskittyä aikaisempaa systemaattisemmin ku- vaamaan eri tekstilajeille tyypillisiä tekstuaalisia suhteita. Yleensä tekstistä

ja tekstin osien välisistä suhteista puhuminen on kovin abstraktia. Kun pu-

huu tekstistä ja sen osien välisistä suhteista, täytyy kuitenkin tietää, millai- sesta tekstistä on kyse.

Tekstilaji vaikuttaa siihen, mitä eksplikoidaan ja mitä jätetään lukijan tai

kuulijan pääteltäväksi. Eksplisiittisen ja implisiittisen informaation suhde vaikuttaa tekstin onnistuneisuuteen. Jos haluamme vihjata emmekä puhua

suoraan, ei tekstinosien suhteita kannata osoittaa yksiselitteisen eksplisiitti- sesti. Toisaalta taas esimerkiksi käyttöohjeen laatijalta odotamme tekstijak- sojen kytkemistä mahdollisimman selvästi.

Tekstilajien kehitys on tässä suhteessa mielenkiintoista. Näyttää esimer- kiksi siltä, että nykyuutisen lukijalta odotetaan enemmän asiaintilojen suh- teiden itsenäistä päättelyä kuin pientä kertomusta muistuttavien vuosisadan alun lehtiuutisten lukijalta. Aika- tai syysuhteiden eksplisiittinen selvittämi-

nen ei kuulu nykyuutisen välttämättömiin konventioihin. Tekstilajin kon- ventioiden tuntemus, esimerkiksi se, millaiseksi olemme oppineet sanoma-

lehtiuutisen hahmottamaan, ohjaa päättelyämme. (Ks. Kalliokoski 1989.)

Tekstin retorista rakennetta kuvattaessa tulee ottaa huomioon kielen eri

merkitysfunktiot. Siten on mahdollista saada aikaan aikaisempia onnistu-

neempi tekstuaalisten suhteiden teoriaf Lauseidenvälisten suhteiden ja teks-

tinosien välisen hierarkian kuvaus on saatava yhdistymään. Yksi suunta on

lähteä puhujan tai kirjoittajan päämääristä. Helpointa lienee aloittaa tietyn- tyyppisistä ja tietynlajisista teksteistä ja tutkia niiden rakentumista ohjaavia konventioita. Suomenkielisten tekstilajien retoristen suhteiden selvittämiseksi on kyettävä luomaan sellainen kuvausmalli, joka ottaa huomioon kielen monifunktioisuuden sekä tekstuaalisten suhteiden ja kielenkäyttötilanteen monitasoisuuden ja jonka avulla voi pyrkiä jäljittämään nykyisten tekstila- jiemme konventioiden muovautumista ohjanneen perinteen.

Se, miten lineaarisesti etenevää tekstiä tuotetaan ja miten osat kytkeyty-

vät yhteen, on kielen käytön ja sen tutkimuksen perusongelma. Ongelman

voisi muotoilla iskulauseen kaltaiseksi kysymykseksi: miten saada totuus, tunteet ja tavat samalle suoralle?

LÄHTEET

BLS = Proceedings of the Annual meeting of the Berkeley Linguistic Society.

BUHLER, KARL 1934: Sprachtheorie: die Darstellungsfunktion der Sprache. Jena.

CHAFE, WALLACE 1982: Integration and involvement in speaking, writing, and oral literature. Spoken and written language: exploring orality and literacy.

Toim. Deborah Tannen. Norwood, N. J.

DIJK, TEUN A. van 1977: Connectives in text grammar and text logic. Grammars and descriptions. Toim. T. A. van Dijk ja J. Petöfi. Berlin.

I-IAIMAN, JoHN ja SANDRA A. THoMPsoN 1984: 'Subordination' in universal grammar.

BLS 10.

HAKULINEN, AULı 1989: Keskustelun tutkimuksen tavoitteista ja menetelmistä. Kieli 4. Suomalaisen keskustelun keinoja. Toim. Auli Hakulinen. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.

HALLIDAY, M. A. K. 1985: An introduction to functional grammar. London.

HELAsvUo, MARJA-Liı sAja MARJA-LEENA SoRJoNEN 1986: Mitä Turun puhekielestä sanotaan. - Virittäjä 90.

HoBBs, JERRY R. 1982: Towards an understanding of coherence in discourse. - Stra- tegies for natural language processing. Toim. Wendy G. Lehnert ja Mar- tin H. Ringle.

JısA, HARRIET 1987: Sentence connectors in French children`s monologue performan- ce. - Journal of Pragmatics ll.

3 Useimmissa tekstuaalisten suhteiden kuvausyrityksissä ei ole juuri otettu huo- mioon kielen monifunktioisuutta eikä tekstityypin ja tekstilajin käsitteitä. Esimerkik- si Mannin ja Thompsonin kehittelemä tekstin retorisen rakenteen teoria tarkastelee tekstinosien välisiä ››relationaalisia propositioita›› lähinnä argumentoivissa teksteissä.

Tämäkään teoria ei ole onnistunut kuvaamaan eri merkitysfunktioiden yhteispeliä, esimerkiksi sitä, että tekstinosien välillä on yhtä aikaa monenlaisia kytköksiä. Man- nin ja Thompsonin tarkastelu keskittyy tekstin ideationaaliseen (referentiaaliseen) merkitykseen. (Mann ja Thompson 1988; ks. myös Kalliokoski 1989.)

Tekstinosien välisten suhteiden kuvaamisesta Joos, MARTı N1961: The five clocks. New York.

KALLı okoskı ,JYRKı 1989: Ja. Rinnastus ja rinnastuskonjunktion käyttö. SKST 497.

LAKoFF, RoiaıHki.N 1984: The pragmatics of subordination. BLS 10.

MANN, Wı LLı AMC. ja SANDRA A. THoMPsoN 1988: Rhetorical structure theory: to- ward a functional theory of text organization. - Text 8.

ScHıFFRıN,DEBoRAH 1987: Discourse markers. Cambridge.

On describing textual relations

JYRkı KAruoı coskı

When studying the organization of texts one has to describe what linguistic means a speaker or a writer has for expressing the hierarchical relations between parts of a text. Some parts of a text are more important than others, but when considering the relative impor- tance of parts of a text one has to take into account the multifacetedness of linguistic meaning (cf. Bühler 1934 and Halliday 1985). One should distinguish the order of importance of the states of affairs represented in a text from that which the speaker may consider impor- tant or which could be important for the interpreter. Textual foregrounding does not only serve the presentation of ideational (referential) meaning but also the interactive aspects of communication situation, and the textual or rhetorical goals of speaker or writer.

The article discusses some aspects of textual organization which should be taken into account when developing a theory of textual relations. These include: 1) how the linearity of textual progression affects the means a speaker or a writer has for foregrounding impor- tant information, 2) the relationship between textual integration and fore- grounding, 3) the defects of classifı- cations of textual relations based either on predicate logic or on lists of conjunc- tions in natural languages, 4) the degree of explicitness in representing informa- tion about the relations between states of affairs, 5) the characteristics of the text type and the conventions of the textual genre.

The effects of linearity on the organization of texts are discussed first.

Linearity imposes hierarchical relations.

Our interpretation of the relations between parts of a text depends on explicit linguistic signals (e.g. conjunc- tions) and on inference based on con- text, speech situation and encyclopedic knowledge. It is customary to speak of hierarchical grammatical relations, such as dependency relations between a head and a modifier or between a main clause and a subordinate clause. A speaker or a writer can use the means provided by such grammatical hierarchies to estab- lish hierarchical relations between parts of a linearly ordered text and thus foreground important information.

Foregrounded information is more often placed, for example, in a main clause than in a subordinate clause or in an enbedded clause.

Syntactic hierarchies enable a speaker or a writer to express the degree of integration between parts of a text. The information contained in an enbedded or subordinate clause is more tightly integrated into the information of the main clause than the information presented in two or more coordinated sentences (cf. Chafe 1982). However, one must be cautious when using con- ventional terms, such as subordination, to describe the variety of syntactic means that different languages use to express relations between sentences, es- pecially in spoken discourse (c.f. Hai- man and Thompson 1984).

Classifı cations of intersentential (textual) relations tend to have predicate logic as their starting-point. These classifıcations are actually more or less exhaustive inventaries of the functions

of the various sentence conjunctions in (European) languages. Such classifica- tions leave us with at least two problems. Firstly, the intersentential relations are often not expressed by any explicit linguistic signals (no conjunc- tions are used). Secondly, the same linguistic item may be used in various ways in different contexts. There is also a third problem: many explicit linguistic signals do not mark intersentential relations but rather more global, thematic relations. The distinction between local and global relations can only be studied in texts, not by looking at artificial system sentences.

The variety of linguistic means for expressing the relations between states of affairs provides a speaker or writer with a choice in the degree of explicit- ness in presenting the relations between states of affairs in a text. For example, for expressing causal relations in texts one has the choice between an explicit marker of causality (the causal subordi- nate conjunction) or coordination of sentences. The speaker who chooses coordination leaves more inference work for the interpreter.

The need to explicate textual relations is affected by the speech situation. In intimate communication there may be less need for explicit signals than in communication between Strangers.

Explicitness in representing textual relations deprives the interpreter of the possiblity to infer the relation between parts of a text. Lakoff (1984)

characterizes this kind of textual strategy as speaker-oriented. Age or cognitive capacities also affect the way textual relations are expressed. But one must always consider the text type and the speakefs or writer's rhetorical goals.

Instead of speaking of texts and textual relations in general one might concentrate on a more systematic study of different textual genres. The textual genre has an effect on what is explicated and what is left to be inferred. Hinting about something is a completely diffe- rent kind of discourse to presenting instructions for use. The study of genres may also lead to a diachronic approach to textual relations: thus the develop- ment of genres comes into focus. E.g.

Contemporary news reports in dailies seem to demand much more inference work from the reader than news reports of 50 years ago. Our interpretation of the news in guided by the knowledge of the textual conventions of the news report genre.

When trying to create a model for describing textual relations one should perhaps start from the goals of a speaker or a writer. A successful theory of textual relations should concentrate on the description of text types and on the study of textual genres, generic conventions and their historical develop- ment. It should take into consideration the multifunctionality of language and the different aspects of the communica- tion situation.