K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 7 . v s k . – 2 / 2 0 0 1
187 P Ä Ä K I R J O I T U S
Köyhyyskeskustelun suhdannevaihteluita
Roope Uusitalo Erikoistutkija
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus
O
n ollut mielenkiintoista seurata, miten no- peasti suhdanteet muuttuvat yhteiskunnallises- sa keskustelussa. Vielä viisi vuotta sitten kes- kusteltiin kiivaasti siitä, ettei työnteko kanna- ta. Hallitus asetti vuonna 1995 erityisen kan- nustinloukkutyöryhmän parantamaan työnteon kannustimia. Ryhmän tehtävänä oli etsiä pa- himpia kannustinongelmia ja tehdä esitys on- gelmien poistamiseksi. Työryhmän esitysten perusteella alennettiin verotusta, kasvatettiin ansiotulovähennystä ja vähennettiin mm. työ- markkinatuen ja päivähoitomaksujen tuloriip- puvuutta.Nyt hallitus on rakentanut köyhyyspaketin, jossa sosiaaliturvaa taas rukataan uuteen us- koon. Vielä viisi vuotta sitten oltiin huolestu- neita, ettei työnteko kannata ja työssäolevien tulot eivät ole riittävän paljon työssäkäymättö- mien tuloja parempia. Nyt on huolenaiheena se, että köyhyysongelma on pahentunut, kun pääasiassa työssäkäymättömien tulot ovat liian pieniä.
Sekä työnteon kannustimien parantaminen että köyhyyden poistaminen ovat toki hyviä ja kannatettavia tavoitteita. Olisi vain syytä huo-
mata, että tavoitteet ovat useimmiten ristirii- dassa keskenään. Työnteon kannustimien pa- rantamisessa on pohjimmiltaan kyse verotuk- sen keventämisestä ja tuloerojen kasvattamises- ta, kun taas köyhyyden poistaminen usein tar- koittaa tuloerojen tasaamista, ja verotuksen progression kasvattamista.
Suomessa köyhät eivät käy töissä. Tilasto- keskuksen Tulonjakotilaston mukaan noin 80 % pienituloisista kotitalouksista on amma- tissa toimimattomia. Työnteon kannustimien parantaminen tarkoittaa käytännössä tuloero- jen kasvattamista tämän köyhien ryhmän ja työssäkäyvien välillä. Köyhyyden poistaminen taas kasvattaa työssäkäymättömien tuloja ja heikentää työnteon kannustimia.
Köyhyys- ja kannustinkeskustelun suhdan- nevaihteluja olisi helpompi ymmärtää, jos työn- teon kannustimissa tai köyhyysongelman laa- juudessa olisi tapahtunut suuria muutoksia.
Voisihan olla niin, että kannustinloukku-uudis- tuksilla saatiin kannustinongelmat korjattua, ja työnteosta tuli niin kannattavaa, että työttömät yhtäkkiä ymmärsivät mennä töihin. Ehkä pien- tenkin palkkatulojen hankkiminen tuli kannat-
188
P Ä Ä K I R J O I T U S KAK 2 / 2001
tavaksi ja sosiaalipummit hävisivät, paitsi yh- teiskunnallisesta keskustelusta, myös sossun luukulta. Voisi olla niinkin, että samaan aikaan tuloerot kasvoivat ja köyhyysongelma radikaa- listi paheni. Ehkä köyhien määrä kasvoi kun optioita ei jaettu koko kansalle, vaan ne kului- vat it-nörttien Lamborghineihin.
Tilastot eivät vain tue tällaista kehitystä. On tosin totta, että kannustinloukku-uudistukset paransivat työnteon kannustimia. Valtion ta- loudellisen tutkimuskeskuksen tuoreen tutki- muksen mukaan verotuksen kevennysten ja sosiaaliturvan muutosten ansiosta työssäkäy- vien käytettävissä olevat tulot kasvoivat saman- ikäisiä, saman koulutuksen saaneita ja saman- laisessa perhetilanteessa eläviä ei-työllisiä enemmän. Ero oli tosin vain ruhtinaalliset 270 markkaa kuukaudessa.
On myös totta, että tuloerot ovat viime vuosina leventyneet ja köyhyysrajan alittavien määrä kasvanut. Köyhiä oli Suomessa Tilasto- keskuksen mukaan lamavuonna 1994 vain 117 000, mutta vuonna 1998 jo 196 000. Köy- hyyden kasvu tosin taittui jo vuonna 1999, jol- loin köyhyysrajan alittavien kotitalouksien määrä kääntyi laskuun. Köyhyyskeskustelussa
on kuitenkin syytä muistaa, että köyhyyttä mi- tataan suhteellisilla käsitteillä. Köyhiä ovat Ti- lastokeskuksen tavallisimman määritelmän mukaan kaikki niiden kotitalouksien jäsenet, joiden käytettävissä olevat tulot kulutusyksik- köä kohti laskettuna ovat alle puolet mediaa- nitulosta. Kun keskitulot kasvavat, kasvaa köy- hien määrä riippumatta siitä mitä tapahtuu pie- nituloisimpien hyvinvoinnille. Toisinkin voisi pienituloisten hyvinvoinnin kehitystä mitata.
Tilastokeskuksen Tulonjakotilaston mukaan köyhimmän kymmeneksen reaalitulot kasvoi- vat vuosien 1994 ja 1998 välillä keskimäärin 0,3 prosenttia vuodessa. Luku ei kerro huikeasta tulojen kasvusta, mutta ei juuri köyhyysongel- man pahenemisestakaan.
Aikanaan kannustinloukut syntyivät kun sosiaaliturvajärjestelmää rakennettiin pala pa- lalta. Eri tarkoituksiin eri aikoina kehitetyt jär- jestelmät eivät aina sopineet kovin hyvin yh- teen. Osittain päällekkäisten etuuksien vuoksi syntyi tilanteita, joissa marginaaliveroaste saat- toi ylittää 100 prosenttia. Kun nyt järjestelmää taas kerran parsitaan, on syytä muistaa tarkas- tella koko tilkkutäkkiä."
