Komea teos C. Wright Millsin raikkaasta kumoukseksellisuudesta näkymä

62 TIETEESSÄ TAPAHTUU 4 2018 KIRJALLISUUS

populaari ja jännittävä viihteelli- syys sekä tutkijan somebrändin rakentaminen jättävät varjoon ”to- tuutta tavoittelevan kirjaviisaan”.

Lisäksi se vie kallisarvoista aikaa tutkimukselta.

Jos tiedeviestintä ei edistä uraa, se toki vie resursseja tutkimuksel- ta. Julkinen keskustelu on kuiten- kin juuri se areena, jossa käydään kamppailua totuuksista ja jossa si- vistystä pitäisi puolustaa. Hyvin to- teutettu tiedeviestintä tekee tiedet- tä sekä tutkimukseen perustuvia uusia näkökulmia ja kysymyksen- asetteluita näkyväksi yhteiskun- nassa. Uudet viestintäteknologiat tarjoa vat tähän alustoja. Kun toimi- taan alustoilla, joissa kuka tahan- sa tutkijayhteisön ulkopuolinen jä- sen voi olla suoraan yhteydessä tutkijaan, avoin elitismi ei ole pa- ras asenne sivistyksen puolusta- miseen. 2010-luvulta lähtien tiede- viestinnän tutkimuksessa on alettu puhua paradigmaattisesta murrok- sesta tai demokraattisesta kään- teestä. Siinä valistamisen sijaan ko- rostetaan vuoropuhelua ja aktiivista osallistumista keskusteluun julkisen keskustelun tasaveroisena jäsene- nä – ei ylhäältä käsin.

Erilaiset viestintätaidot, ku- ten vuorovaikutus sosiaalisessa medias sa, ovat yhä keskeisempiä työelämätaitoja kaikilla asiantuntija- aloilla. Yliopistomaailma ei ole eril- linen saareke. Jokainen tutkija voi etsiä itselleen sopivat viestintä- ja vuorovaikutusmuodot. Jos Twitter ja haastekilpailut eivät tunnu luon- tevilta persoonan tai tieteenalan tähden, keskusteluun voi osallistua edelleen kirjoittamalla yleistajuisia tietokirjoja.

Tutkijoiden tärkeimpiä yhteis- kunnallisia tehtäviä ovat kritiikin ja vallitsevan diskurssin kyseen- alaistaminen. Sivistyksen puolus- tus osoittaa hyvin, miten humanis- tisella tutkimuksella vaikutetaan tarjoamalla uusia kysymyksenaset- teluita vakiintuneiden puheenpar- sien tilalle.

IINA KOSKINEN

Kirjoittaja toimii tutkimuksella vaikut- tamisen asiantuntijana Demos Helsin- gissä.

Komea teos C. Wright Millsin raikkaasta kumoukseksellisuudesta

Akateemista sosiologiaa ei ole pa- hemmin kiinnostanut C. Wright Millsin perintö, eikä hänestä ole kirjoitettu kunnon elämäkertaa.

Tätä aukkoa Juha Suoranta paik- kaa kirjallaan komeasti.

Lyhyeksi jääneen akateemisen uransa aikana, 1930-luvun lopus- ta 1960-luvun alkuun, Mills kirjoit- ti yhdeksän kirjaa ja lukuisia mui- ta tekstejä. Millsin tutkimisen tyyli, kirpeä kritiikki ja yhteiskunnalli- set analyysit eivät kuitenkaan so- pineet hänen oman aikansa sosio- logiseen ajattelutapaan. Niin kuin klassikoille usein käy, he elävät väärässä ajassa. Nyt Suoranta ot- taa ajasta kiinni ja vakuuttaa luki- jansa Millsin ajankohtaisuudesta.

Millsille sosiologinen elämä tar- koitti olemisen ja elämisen tapaa.

Hän eli elämän, josta syntyi so- siologi. Suoranta on käyttänyt kir- jansa lähteinä Millsin kirjoittamia teoksia ja artikkeleita sekä Millsin tyttärien toimittamaa teosta Mill- sin yksityisestä kirjeenvaihdosta ja omaelämäkerrallisista muistiin- merkinnöistä. Lisäksi lähteenä on tarkkaan luettua Mills-tutkimusta.

Metodiaan Suoranta kutsuu eläytyväksi menetelmäksi, joka tarkoittaa asettumista tutkimuk- sen kohteena olevan henkilön asemaan siinä määrin kuin ku- vitteleminen antaa myöten. Hän tarkastelee mennyttä ikään kuin

silminnäkijänä ja dramatisoi. Ker- tomus etenee ajallisesti ja tekee temaattisia pysähdyksiä.

Sosiologista poetiikkaa Mills kutsuu itseään ensisijaisesti kirjoittajaksi ja vasta toissijaisesti yhteiskuntatieteilijäksi. Hän koros- taa, että kirjoittaminen on tutkijan tärkein taito. Kirjoittamistyylin hio- misesta ja oman kirjoittajaäänen kehittämisestä tuli Millsille elä- män mittainen tehtävä. Hän tun- si viehtymystä kaunokirjalliseen ilmaisuun ja oli jo nuorena filoso- fian opiskelijana kirjoittanut runo- ja ja novelleja. Ensimmäiset sosio- logiset tutkimuksensa hän kirjoitti aikana, jolloin retoriikka oli kään- tynyt kirjaimista numeroiksi ja usko tilastotutkimukseen oli vah- va. Häntä ei kiinnostanut sosiolo- ginen mongerrus, vaan hän halusi kirjoittaa suurelle yleisölle ja niin selkeällä kielellä, että sitä ymmär- tää kuka tahansa. Iskevää tyyliä ja napakkaa ilmaisua hän harjoitte- li kirjoittamalla kirja-arvioita ja pu- heenvuoroja.

Tutkimuskirjoittaminen on myös metodologisesti merkityk- sellinen asia ja tärkeä osa analyy- sia. Millsin tutkimusotteessa em- piiriset aineistot, lomakkeet ja haastattelut toimivat lähtökohtana oivalluksille ja mielikuvitukselle.

Mills korostaa, että aineistot täy- tyy laittaa tarkoittamaan ja niiden kanssa on teoretisoitava. Empiria tarkoittaa Millsille myös henkilö- kohtaista kokemustietoa. Koetun, nähdyn ja kuullun varassa tutki- mukselliset näkökulmat kristalli- soituvat.

Suorannan kerronta on niin eläytyvää, että lukijan on mahdol- lista asettua aikalaistarkkailijaksi.

”Moneen kertaan myllätty” teks- ti ja kaunokirjalliset keinot toimivat kirjassa hyvin. Yksikin fiaskoksi muuttunut tutkimushanke kuvail- laan niin yksityiskohtaisesti, että lukija hengästyy. Kirjan sivuille le- väytetään pikkukaupungin naiset, kaikki kolmesataa, heistä tehdyt kortit ja kahdeksan tuhatta sivua haastatteluja. Lukija arvaa, että tästä Mills ei selviä. Hänen ym-

TIETEESSÄ TAPAHTUU 4 2018 63 KIRJALLISUUS

märryksensä yhteiskuntatieteelli- sestä tutkimuksesta ei asettunut tilaus tutkimuksen raameihin. Hä- nen metodologiansa, kirjoitustyy- linsä ja kaunokirjallinen otteensa eivät sopineet suunniteltuun, liian ahtaaseen kehykseen. Mills halusi tulkita suuria yhteiskunnallisia ky- symyksiä, tehdä sen avoimen po- liittisesti, ja mikä tahansa yhteis- kunnan ilmiö kävi polttoaineeksi palavasieluiselle kynäilijälle. So- siologilla on velvollisuutensa, mut- ta myös unelmansa.

Ranskalaisiin kirjailijoihin ja fi- losofeihin ihastunut Mills haavei- li läpi elämänsä kirjallisesta so- siologiasta, joka tyylillisesti yltäisi jopa sosiologiseen poetiikkaan.

Hän kirjoitti innokkaasti kirjeitä, nämä ovat sosiologista poetiikkaa parhaimmillaan ja kirjeistä laina- tut katkelmat kuvittavat mukavasti Millsin sosiologisen elämän.

Välkky ja kiivas kriitikko Mills teki koko ajan muistiinpa- noja. Hän tutki, tarkkaili, kirjoitti ja kapinoi. Joidenkin opettajien an- siosta kapina kääntyi älylliseksi.

Teksasilaisessa sotilasoppilaitok- sessa vietetty vuosi teki nössöstä nuoresta miehestä kapinoitsijan.

Mills kertoo, että ”Aikakaudes- ta johtuen ajatteluni politisoitui.

Ja koska olin suhteellisen välkky ja luonteeltani kiivas tai koska ai- neenvaihduntani oli vilkas, saatoin tehdä niin.”

Mills loi maineensa Yhdysval- tojen yhteiskuntaelämää analysoi- villa massiivisilla teoksilla. Kolmen teoksen sarja oli yritys luoda so- siologinen kokonaishahmotelma modernista yhteiskunnasta. Tri- logian ensimmäinen osa on ana- lyysi alemmista luokista (The New Men of Power, 1948), toinen kes- kiluokasta (White Collar, 1951) ja kolmas yläluokista (The Power Eli- te, 1956). Teokset asettuvat toisen maailmansodan jälkeisiin tunnel- miin ja aikaan, jolloin Yhdysvallat näytti voimansa taloudellisena ja sotilaallisena suurvaltana.

The New Men of Power on tut- kimus työväenliikkeen ja erityises- ti ammattiyhdistysjohtajien ase-

masta yhteiskunnassa. Millsin tulkitsemana työläiset ovat vajon- neet kulutusyhteiskunnan tahdot- tomaksi massaksi, eivät saa aikai- seksi yhteiskunnallisia mielipiteitä, ja ammattiliitot ovat sulaneet voi- mattomaksi osaksi amerikkalais- ta yritysjärjestelmää. Työläismeta- fysiikan Mills hylkää ja korvaa sen eliitit–massat-näkökulmalla.

Tyylillisesti kirja yhdistää tilas- tollisen aineiston raportointia, es- seistiikkaa ja poliittista kiistakir- joitusta. Loppua kohden aineistot jäävät taka-alalle ja etualalle nou- see Millsin hahmottelema poliitti- nen ohjelma – tai unelma, kuten hän muotoilee – koska vasemmis- tolla ei näyttänyt olevan varsinai- sen ohjelman vaatimia tavoittei- ta. Mills unelmoi joukkoliikkeestä, sen voimasta ja yhteisöllisyydes- tä, siitä miten työläiset valtaavat ja demokratisoivat yritykset sisältä päin, jokaisen ihmisen älyllisestä vastuusta, itsenäisestä ja ajattele- vasta elämäntyylistä.

White Collar on tutkimus, jossa analysoidaan uusien keskiluokki- en syntyä sosiaalisena ilmiönä, ih- misten muuttoa maalta kaupunkiin ja pellolta konttoriin. Mills analysoi, miten keskiluokasta on tullut ”mas- sayhteiskunnan iloisia robotteja”, jotka palvelevat toisiaan ilman sen suurempia suruja tai päämääriä.

Ihmiset muuttuvat keinotekoisen muovailun materiaaliksi, vieraan- tuvat ja elävät muiden tekemis- sä maailmoissa. Populaarikulttuuri, joukkotiedotus, kulutus ja mainon- ta tekevät tehtävänsä, ja koko maa- ilma muuttuu yhdeksi kauppahuo- neeksi. Tuomion pasuunat soivat, kriittisen teorian vaikutus näkyy ja Mills toistelee, että tosiasioita ei voi riisua moraalista.

Analyysi valkokaulusluokas- ta on kriittistä aikalaisdiagnoo- sia, jossa hyödynnetään monen- laisia tutkimusaineistoja, erilaisia teoreettisia ideoita ja henkilökoh- taisia kokemuksia. Mills on kiin- nostunut myös ihmisten toiveis- ta, haluista, tunteista ja peloista – jopa unista ja unelmista. Teo- reettisia innoittajia Millsillä on pal- jon, mutta tärkeimpiä ovat Max

Weber ja Karl Marx. Kriittisen teo- rian klassikot (”Saksan lahja Ame- rikan tieteelle”) ovat myös tärkei- tä innoittajia paitsi teksteinä, myös aikalaiskeskustelijoina.

Tämä ”pieni taideteos”, kuten Mills kirjaansa valkokaulusluokas- ta kuvailee, on ”kirja kaikille”. Nä- kökulma on osin omaelämäkerral- linen, sillä kirja kertoo alemman keskiluokan, teksasilaisen syrjä- seudun pojasta, joka saapui suu- reen New Yorkiin. Mills on ensim- mäisen polven akateeminen ja asia tulee usein puheeksi. Akateemisen maailman vieraus ja tavoille oppi- minen vaativat ponnisteluja. Intel- lektuaalisesti ja kulttuurisesti hän sanoo olevansa niin itseoppinut kuin vain olla voi. Hän kirjoittaa, että hänellä ei ollut perhetaustan tuomaa tukea ja sen vuoksi eris- täytyminen ja tietynlainen ulkopuo- lisuus alkoivat jo lapsuuden per- heessä, joka ei tarjonnut älyllisiä tai kulttuurisia sytykkeitä.

The Power Elite -teokses- sa analysoidaan, miten yläluo- kat johtavat teollistunutta massa- yhteiskuntaa ja päättävät asioista massojen puolesta. Valtaeliitin nä- kökulmasta ihmisten enemmistö muodostaa massayhteiskunnan.

Elettiin kylmän sodan aikaa, Yh- dysvaltojen sotatalous kukoisti ja valtaeliitti oli hallitseva luokka, jos- sa taloudellinen, sotilaallinen ja poliittinen yläkerros yhdistyivät.

Koulut ja koulutus uusintavat eliitin: yksityiskuljettajien auton ta- kapenkillä kuljettiin yksityiskoului- hin, yksityiskouluista yksityisiin yli- opistoihin, sieltä omiin yhdistyksiin ja klubeihin, ja sitten talouden, po- litiikan ja armeijan johtopaikoille.

Naiset jäivät kotiin järjestelemään seuraelämää. Sukupuoli ei näyttä- nyt olevan Millsille sosiologinen ky- symys.

Järkälemäisten analyysien- sä jälkeen Mills joutui pettymään kaikilla rintamilla. Työväenliike, vasemmistoälyköt, ammattiyh- distysliike ja akateeminen sosio- logiporukka, kaikki pettivät hänet.

Mills kutsuu itseään ”synnynnäi- seksi riidanhaastajaksi” ja kolle- goilleen hän on epäluotettava ja

64 TIETEESSÄ TAPAHTUU 4 2018 KIRJALLISUUS

arvaamaton jättiläinen. Hänestä oli tullut myös bestseller-sosiolo- gi ja julkinen sosiologi, näkyväs- ti kantaa ottava yhteiskunnallinen ajattelija ja keskustelija. Vuonna 1956 Mills sai vakinaisen profes- suurin Columbian yliopistosta, sa- maan aikaan kun tekee matkaval- misteluja ensimmäiselle Euroopan matkalleen. Matkoja tulee myö- hemmin lisää, työtarjouksiakin, ja vanhalla mantereella The Power Elite tunnetaan, siitä innostutaan ja monet intellektuellit, kuten esi- merkiksi Simone de Beauvoir, kiin- nostuvat teoksesta.

Sosiologinen mielikuvitus Mills tuntee kehittyneensä täyteen mittaansa yhteiskunnallisesti tie- dostavana, julkisena intellektuel- lina 1950-luvun lopussa. Enää ei passannut näperrellä akateemis- ten näennäisongelmien parissa, vaan oli rohjettava puuttua maa- ilman tilaan. Akateemiseen hö- lynpölyyn ja yliopistososiologiaan hän oli ottanut etäisyyttä jo pitkän aikaa, mutta Sosiologinen mieli- kuvitus (1959) oli lopullinen tilinte- ko ja pesäero sosiologiporukoista.

Teoksessaan hän esittää arvionsa yhteiskuntatieteiden tilasta ja teh- tävistä. Keskeistä on yhteiskunnal- lisen todellisuuden ymmärtäminen samaan aikaan sekä historiallises- ti että elettävän hetken näkökul- masta, sillä näin yhteiskunnalliset ilmiöt rakentuvat.

Kirjassaan Mills kritisoi kovin sa- noin taitamatonta tilastotutkimusta ja omaksi todellisuudekseen irtau- tunutta teoriaa. Siksi tarvittiin tämä

”kolmas tie”, sosiologinen mieliku- vitus, joka ei irrota politiikkaa yh- teiskuntatieteistä ja ymmärtää so- siologian klassisen perinnön.

Mills on innoissaan kirjasta ja haluaa, että se on kollegoille ”kei- karimainen yllätys”, ikään kuin

”erämaasta saapuvan profeetan”

tuliainen. Vaatimaton Mills ei tot- ta vie ole. Millsille mielikuvitus ei tarkoita mitä tahansa mieleen tule- vaa kuvitelmaa, vaan järkevää so- siologista ajattelua, tiedon ja toi- minnan yhdistämistä. Se tarkoittaa samanaikaista liikkumista analyy-

sin eri tasoilla.

Massayhteiskunnan vastavoi- mana Mills pitää kasvatusta: tar- vitaan ajattelevia ihmisiä, joilla on taistelutahtoa ja selkärankaa.

Kasvatuksella on merkitystä yh- teiskunnallisen tiedostamisen, keskustelun ja muutoksen sekä demokratian kannalta. On tärkeää lisätä kansalaisten tietämystä, jot- ta he osaavat ajatella ja punnita yhteisiä asioita. Ihmiset on vapau- tettava, vapauttavaan kasvatuk- seen sisältyy intellektuaalinen lupaus, ja siinä on yhteiskuntatie- teiden poliittinen tehtävä. Tähän viitoittavat kolmannen tien yhteis- kuntatieteet, joissa inhimillisen moninaisuuden kannalta tärkeiksi nousevat yksilön elämäkerta, yh- teiskuntien historia ja näiden mo- nimuotoiset suhteet.

Millsin ihanteena on yhteis- kuntatieteilijä, joka tekee työtään kuin käsityöläinen, keskittyy ja pa- neutuu tarkasti. Käsityöläisyyden idea on ymmärrettävä niin tieteis- sä, taiteissa kuin elämäntavoissa- kin. Suoranta kutsuu Millsiä ajat- telun käsityöläiseksi: sosiologinen elämä on ajattelun käsityöläisyyt- tä. Käsityöläisen näkökulmasta maailma ei ole valmis, vaan sitä on omin teoin, kirjoituksin ja omin käsin tehtävä. Yhteiskuntatieteel- lisessä tutkimuksessa tämä tar- koittaa sitä, ettei ole olemassa val- mista sabluunaa, vaan tarvitaan sosiologista mielikuvitusta, tutki- musasetelman käsityömäistä, koh- teen huomioivaa ja tarkoitukseen sopivaa taitavaa sommittelua.

Loppua kohti

Tunnistan Suorannan samamaail- maisuuden ja samaistumisen koh- teensa kanssa, siksi hyvän otteen hän saa Millsistä. Suorannan in- nostus näkyy ja tarttuu, hän tuo kohteensa lähelle lukijaa. Siellä is- tutaan yön keskellä työhuonees- sa, kun muiden valot ovat jo sam- muneet. Mills kirjoittaa. Vielä yksi kirje kollegalle, toinen vanhemmil- le. Niitä tässä luetaan.

Viimeisinä vuosinaan Mills sai- rastelee. Hänellä on ollut veren- painetauti jo pidempään, ja elä-

mäntyyliin kuuluu liikaa viskiä, liikaa unilääkkeitä ja liikaa työtä.

Elämäntaparemontti ei koskaan onnistunut. Loppuun saakka hän ajattelee, että on jaksettava kirjoit- taa, opettaa ja keskustella, vaikka sydän loppuisi. Ja niin se loppui.

Mills kuoli kolmanteen sydänkoh- taukseensa 45 vuoden iässä. Jäl- jelle jäi kirjoittamattomia kirjoja, keskeneräisiä suunnitelmia, ideoi- ta ja täyttymättömiä lupauksia.

Nyky-yliopiston hallintomiehek- si Millsistä ei olisi. Häntä on vaikea kuvitella hallinnoimassa, hyppää- mässä toimikunnasta toiseen tai päätoimisesti värkkäämässä rahoi- tushakemuksia. Hänestä ei ollut ryhmätyön tekijäksi, tutkimusryh- män johtajaksi, saati pikkupäälli- kön apulaiseksi. Millsille byrokra- tia merkitsi Honoré de Balzacia mukaillen ”kääpiöiden käyttämää jättiläisten valtaa”. Hänen terä- vä kynänsä poimii analyysin koh- teeksi huipulla hääräävät prima- donnat ja päälliköiden päälliköt.

Hän on ajankohtainen. Hän hal- veksii tunareita, jotka ovat luopu- neet järjen käytöstä, ja sitä, miten ajatteleminen korvataan latteuk- silla ja vastuulliset tulkinnat sotke- taan ketterään puheliaisuuteen. C.

Wright Millsin sosiologinen elämä on mukava tuulahdus raikkaasta kumouk sellisuudesta. Voi kumous, missä viivyttelet!

ULLA-MAIJA SALO

Kirjoittaja on dosentti, yliopistonlehtori ja tietokirjailija.