ET TI E E
ÄSS
TAPAHT UU
33
Vaikka Philippe Ariès (1914–1984) lähes klas- sikon aseman saaneena historiantutkijana on jatkuvasti ajankohtainen, kohdistuu häneen tällä hetkellä erityisen voimakasta mielen- kiintoa. Arièsin elämäntyö sai hiljattain saa- nut hienon kunnianosoituksen, kun yhdys- valtalainen Patrick H. Hutton julkaisi tutkija- elämäkerran Philippe Ariès and the Politics of the French Cultural History, jota voi luonneh- tia esseen ja elämäkerran välimuodoksi. Ko- vin monista historiantutkijoista, etenkään ta- lous- ja sosiaalihistorioitsijoista, ei ole kirjoi- tettu elämäkertateoksia.
Vain harvat historioitsijoista ovat Eric Hobs- bawmin tapaan julkaisseet tutkijamuistelman- sa. Siksi Huttonin teos on kiinnostava jo harvi- naisuutensa takia. Historiantutkimuksen piiris- sä Ariès on ajankohtainen myös siksi, että hä- nen esiin nostamansa tutkimuskohteet, esimer- kiksi lapsuuden tai kuoleman historia, askar- ruttavat tälläkin hetkellä useita tutkijoita, suo- malaisiakin. Esimerkiksi Marjatta Rahikaisel- ta on viime syksynä ilmestynyt teos Centuries of Child Labour: European Experiences from the Se- venteenth to the Twentieth Century (2004).
Lisäksi luulen, että minulla on myös henkilö- kohtaisia syitä kaivaa esille kirjahyllystä pitkän tauon jälkeen Arièsin teoksia. Uskon itse asias- sa, että varsin monilla historioitsijoilla on taipu- mus unohtaa Philippe Ariès. Omaa taipumus- tani en pysty selkeästi dokumentoimaan, mutta voin kertoa esimerkin käsittääkseni samanhen- kisestä, mutta tunnetummasta tutkijasta. Ke- sällä 2004 ilmestyi em. Patrick Huttonin Ariès- elämäkerran teoksen lisäksi toinenkin kiinnos- tava kirja, Peter Burken oppikirja What is Cul- tural History?, jossa Burke unohtaa täydellises- ti Arièsin pioneeriroolin mentaliteettien histori- an tutkimustradition uudessa kehitysvaiheessa 1960- ja 1970-luvuilla. Arièsin tutkimuspanok-
sen unohtamisen lisäksi Burke jättää mainitse- matta hänen tuotantonsa teoksen loppuun liite- tyssä valikoidussa kulttuurihistoriallisesti mer- kittävien tutkimusten luettelossa. [1]
Miksi Peter Burkella ja minulla sitten on tai- pumus unohtaa Philippe Ariès? Tähän voi olla ideologisia syitä. Arièsin tausta on epäakatee- minen ja suorastaan epäilyttävä. Hän toimi pit- kään yliopiston ulkopuolella vapaana intellek- tuellina ja toimittajana, toimi äärioikeistolaisis- sa järjestöissä ja piti etenkin sota-aikana yllä lä- hes skandaalimaisia yhteyksiä. Tässä suhteessa Huttonin kirja tuo esille paljon haastatteluihin ja arkistotutkimuksiin pohjautuvia uusia tietoja Arièsin vaiheista. Hän oli ainakin kotimaassaan jotensakin marginaalinen ja helposti sivuutettu tutkija pitkälle 1970-luvulle saakka. Monia voi myös hämätä se seikka, että hän oli väestöhisto- rian ekspertti ja ihmisen lisääntymisvietillä yh- teiskunnallisia ongelmia selittävät ”malthuslai- set” väestöajattelijat ovat yleensä vasemmisto- laisen silmissä epäilyttäviä. Tämä torjuva suh- tautuminen liittyy myös siihen, että väestölli- nen ajattelu helposti liitetään sellaisiin 1900-lu- vun alkupuolen virtauksiin, jotka tähtäsivät vä- estön rodulliseen parantamiseen. Nämä viitta- ukset tekevät Arièsista kuitenkin myös mielen- kiintoisen ja ristiriitaisen hahmon. Yritän seu- raavassa luonnostella pääosin Patrick H. Hutto- nin teokseen nojaten joitakin peruspiirteitä hä- nen tutkijaprofiilistaan.
Ariésin tuotanto ennen Lapsuuden historiaa
Nykyisin tunnemme Arièsin lähinnä kahden maineikkaan teoksen perusteella: lapsuuden ja perheen historia (1960) ja kuoleman histo- ria (1974). Mutta Ariès oli julkaissut kolme hy- vin erilaista teosta jo ennen näitä kansainväli-
Philippe Ariès mentaliteettien historian pioneerina
Matti Peltonen
T I E TE ES
S
ÄTA
A P TU H U
34
siä läpimurtotöitään. Näihin Arièsin uran alku- vaiheen teoksiin on palattu vasta hänen kuole- mansa jälkeen. Hänen ensimmäinen julkaisun- sa oli jo sota-aikana ilmestynyt kuvaus alueelli- sista traditioista Ranskassa, Les Traditions socia- les les pays de France (1943). Paikallisten traditioi- den kunnioittaminen ja vierastava suhtautumi- nen moderniin keskitettyyn yhteiskuntaan on keskeistä Arièsin maailmankuvalle. Hän oli ää- rioikeistolainen tai ainakin seurusteli äärioikeis- tolaisissa piireissä ja kirjoitti tiiviisti oikeistolai- siin julkaisuihin pitkälle 1960-luvun puoliväliin saakka. Erimielisyys Algerian sodasta vieroitti hänet lopullisesti nuoruutensa ystävistä.
Huttonin kuvauksen mukaan Arièsin äärioi- keistolaisuus oli lähinnä rojalismia, suvun pe- rinteiden kunnioitusta ja paikallisten traditioi- den arvostamista. Hän kasvoi oppositioasen- teessa tasavaltalaismielisiä opettajiaan vastaan ja oli ylpeä omaperäisestä ajattelustaan. Hän kuvitteli saavansa tavoitteilleen ”vanhan hyvä ajan” ihanteiden palauttamisesta parhaiten tu- kea mahdollisimman konservatiivisista piireis- tä. Päinvastoin kuitenkin kävi, sillä loppujen lo- puksi Ariés sai parhaat ystävänsä ja tukijansa 1960-luvun nuorisosta, joka arvosteli modernia urbaania elämää ja sen synnyttämiä epäkohtia samalla tavalla, mutta päinvastaisesta suunnas- ta.
Arièsin toinen varhaisteos Le Temps de l’histoire (1954) oli historiografinen tutkielma tai oikeastaan sarja pienoistutkielmia ranskalai- sen historiantutkimuksen kehityksestä vuosisa- dasta toiseen ja sen historiakäsityksen muuttu- misesta. Tämä uraauurtava teos ilmestyi moni- en vaikeuksien jälkeen Monacossa tuntematto- malta kustantajalta ja jäi aikalaisilta kutakuin- kin huomiotta. Teos sisälsi erään ensimmäisistä systemaattisista esityksistä Annales-koulukun- nan historiallisesta ajattelusta, mikä kummas- tutti Arièsin oikeistolaisia ystäviä. Vielä oudok- suttavampaa oli, että hän pohti kriittiseen sä- vyyn myös marxilaisen historiakäsityksen pe- rusteita. Sitä vastoin Arièsin analyysi Annales- koulukunnan periaatteista oli myötäsukainen ja innostunut. Hän oli perehtynyt Marc Blochin ja Lucien Febvren tuotantoon sekä heidän yhdes- sä toimittamansa Annales-lehden luomaan lin- jaan sodan alkuvuosina harjoittaessaan omin päin opintoja Pariisissa kansalliskirjastossa.
Ranskan antautuessa hän oli ollut vasta suorit- tamassa asevelvollisuuttaan ja tuli siten kotiu- tetuksi suoraan kasarmilta.
Arièsin Annales-ihastus oli kaksinkerroin torjuttu tunne: hänen äärioikeistolaiset ystävän-
sä eivät voineet sitä ymmärtää, mutta myöskään Annales-ryhmän piirissä ei häntä oltu huomaa- vinaan [2]. Syynä oli ehkä se, että Ariès työsken- teli yliopistomaailman ulkopuolella instituu- tissa, joka dokumentoi tietoja trooppisten he- delmien ja kasvien kansainvälisestä kaupasta!
Aries työskenteli tässä laitoksessa 1940-luvun puolivälistä 1970-luvun alkuun saakka.
Arièsin ensimmäinen työpaikka kesken jää- neiden opintojen jälkeen oli myöhemmin mai- neeltaan epämääräinen oppilaitos, Vichy-hal- linnon rahoittama konservatiivisten nuoriso- johtajien kouluttamiseen keskittynyt kansan- korkeakoulu La Chapelle. Ariès toimi siellä his- torianopettajana ja sai tilaisuuden kehitellä his- toriateoreettisia ajatuksiaan ilman akateemis- ta pakkopaitaa. Hänen yliopistouransa oli kat- kennut lopputenttiin, josta hän ei useista yri- tyksistään huolimatta päässyt läpi eikä siten saavuttanut jatkokoulutuskelpoisuutta. Hutto- nin mukaan voimme olettaa, ettei Arièsin ylpe- ys antanut myöden sellaisten standardivastaus- ten opettelulle, joita yliopisto-opettajat häneltä odottivat. Hän halusi olla omaperäinen, kehi- tellä omia ideoitaan ja esiintyä toisinajattelijana.
Myös La Chapelle-instituutin historianopettaja- na Ariès huomasi olevansa oppositiossa. Hän ei suvainnut opistonsa emoliikkeen saksalaissym- patisoivaa linjaa, eikä havainnut sen edistävän itselleen rakkaita ajatuksia. Yhteistyö saksalai- sen miehittäjän kanssa tympäisi häntä. Patrick Hutton myös vakuuttaa, ettei Arièsin teksteistä löydy juutalaisvastaisuutta, edes hänen laajasta sanomalehtikirjoittelustaan, mutta ei myöskään juutalaisten Ranskassa saaman kohtelun arvos- telua tai pahoittelua sen johdosta. Ariès vaikeni siitä, kuten niin moni hänen maanmiehensäkin teki 1990-luvulle saakka.
Merkittäväksi Arièsin koko tulevalle ural- le muodostui kansallismielinen väestöpoliitti- nen ajattelu. Ariès ei hyväksynyt eugeenista ro- dunjalostuksen ajatusmaailmaa, eikä selitystä, että Ranskan hidas väestökasvu 1700- ja 1800- luvuilla olisi ollut seurausta ranskalaisen ro- dun biologisesta heikkenemisestä. Tässä koh- den Annales-historia, ehkä myös marxismi jo- hon hän oli perehtynyt voidakseen sitä parem- min vastustaa, kylvivät ”myrkkyjään” nuoren miehen oppositiohenkiseen mieleen. Käsitys ranskalaisen rodun heikkenemisestä sattui ole- maan Arièsin palveleman opiston johtajan Jac- ques Bousquet’n lempiajatus. Ariès kuvasi 1978 eräässä esitelmässään tätä ajattelutapaa:
”Vuoden 1940 tappion jälkeen oli oikeistolaisissa, Vichy-myönteisissä piireissä paljon puhetta Ranskan
ET TI E E
ÄSS
TAPAHT UU
35
demografisesta heikkoudesta. Tappio selitettiin sillä, eikä vain joukkojen määrällä. Ennen kaikkea väitet- tiin, että syntyvyyden aleneminen oli merkki elinvoi- man vähenemisestä, elämän kieltämisestä ja syvästä dekadenssista, sanottiin jopa: ranskalaisten biologi- sesta ja etnisestä dekadenssista.”
Ariès ryhtyi keräämään aineistoa todis- taakseen, että väestökehityksen vitkaisuudes- sa kyse oli asenne- tai mentaliteettimuutokses- ta, väestön uudesta suhtautumistavasta lisään- tymiseen, vapaaehtoisen syntyvyydensäänte- lyn varhaisesta esiintymisestä Ranskassa. Tämä idea vaikutti koko hänen myöhempään tuotan- toonsa. On erikoista ja omaperäistä, että hän muotoili sellaisen idean keskellä toista maail- mansotaa työskennellessään äärioikeistolaises- sa koulutuslaitoksessa. Myöhemmin hän koros- ti muistelmissaan olennaista yhteyttä politiik- kaan pettymisen ja valtiokeskeisyyden hylkää- vän historiantutkimuksen paradigman omak- sumisen välillä.
Ariésin kolmas tärkeä teos ennen Lapsuuden historiaa oli 1948 ilmestynyt väestöhistoriallinen tutkielma Histoire des populations francaises, jossa hän ensi kerran esitti mentaliteettimuutoksen selityksenä väestökasvun hidastumiselle Rans- kassa. Myöhemmin hän usein palasi artikke- leissaan tähän kysymykseen. Ja aivan viimeise- nä tutkimushankkeenaan Ariès nosti esille sek- suaalisuuden historian ikään kuin palatakseen tutkijauransa lähtökohtaan uusin kysymyksin.
Seksuaalisuuden historiasta ehti 1982 valmis- tua seminaariraportti, jossa on useita Arièsin pienempiä kontribuutioita.
Ariesin mentaliteettihistoria
Arièsin mentaliteettihistoria oli mentaliteetti- muutoksen havaitsemista ja todisteiden hake- mista erilaisista lähteistä havainnon todentami- seksi. Hänen tavoitteensa oli väestöllisen käyt- täytymiseen liittyvän mentaliteettimuutoksen osoittaminen, ei niinkään sen syiden esille kai- vaminen. Todisteita muutoksen puolesta an- toivat demografiset laskelmat, muistelmat ja kirjekokoelmat sekä moninainen kuva-aineis- to. Yllättävä inspiraation lähde oli Arièsin op- pilaat hänen lyhyeltä opetuskaudeltaan 1940- luvun alusta La Chapelle-opistossa. Opiskeli- jat uskoutuivat hänelle kertoen mm. aborteista yksityisissä klinikoissa paljastaen seksuaalisen käyttäytymisen ”salaisen historian”. Salaisuu- den käsitteestä tulikin Arièsin metodologiselle ajattelulle tärkeä termi.
Ariès asettaa tämän ”salaisen historian”, jon- ka löytämisestä uuden ajan ensimmäisten vuo- sisatojen väestöhistoriasta hän oli niin ylpeä, sekä vanhaa historistista että marxilaista histo- riakäsitystä (siten kuin hän sen ymmärsi) vas- taan. Eräässä muistelmakatkelmassa 1980 hän väitti ylpeästi, että ”…löysin maanalaisen voi- man, joka on vahvempi kuin sodat tai kansal- lisvaltiot”.
Lehtikirjoituksessa vuodelta 1958, jota Hut- ton siteeraa elämäkerrassa, Ariès vakuutti luki- joilleen:
”Demografiset trendit, jotka ovat paljon voimak- kaampia voimia kuin taloudellinen determinismi tai luokkataistelun dialektiikka, koska ne muokkaavat ihmiskunnan suuria massoja nuorentaen tai vanhen- taen kokonaisia väestöjä, ovat mielestämme kestäviä ja syvällisiä voimia, jotka ovat sosiologisen ja biologi- sen rajalla ja määräävät elämän ja kuoleman laeista.”
Ariès siis asetti karkean materialistisen seli- tyksen tilalle hypoteesin väestöllisen käyttäy- tymisen ”salaisesta” muutoksesta, suhtautu- mistavan muutoksesta uuden ajan Ranskassa.
Ariès soveltaa ideaansa Annales-koulukunnan pioneereilta löytämäänsä historiateoriaa, eri- tyisesti Lucien Febvren ohjelmallisia artikke- leita 1930- ja 1940-luvulta. Viimeksi mainituis- ta todennäköisesti tärkein on Annales-lehdes- sä 1941 ilmestynyt artikkeli, jossa Febvre luon- nostelee tunteiden (tai sensibiliteetin) historian tutkimusohjelman. Tätä tekstiä voi myös lukea myöhemmän, erityisesti 1970-luvulla kukoista- neen ranskalaisen mentaliteettien historian ka- tekismuksena. Artikkelissaan Febvre muistut- ti, ettei tuolloin oltu vielä kirjoitettu rakkauden eikä kuoleman historiaa, ei myöskään säälin tai julmuuden historiaa. Henri Berrin ansiosta pelon historiasta kuitenkin oli jo ”nopea luon- nos”. Febvre myös viittasi sensibiliteetin tutki- muksen monipuolisiin lähteisiin, käyttäytymi- sestä kertoviin, taiteellisiin ja kirjallisiin doku- mentteihin. Näitä kaikkia Ariès työssään käytti ikään kuin Febvren ohjeita kirjaimellisesti nou- dattaen.
Arièsin lempiajatus oli, että vielä keskiajal- la syntyvyyden säännöstely oli ollut eräänlai- nen tabu, asia josta ei puhuttu ja jota ei edes tar- vinnut ajatella. Katolisen kirkon kiivas vastus- tus esimerkiksi keskeytettyä yhdyntää kohtaan oli tullut niin sisäistetyksi, että sitä noudatettiin automaattisesti ja ajattelematta; päinvastaista olisi ollut puolestaan mahdotonta ajatella. Vaik- ka Arièsin käsityksiä tässä lähtökohdassa on ar- vosteltu, hän pysyi tiukasti tulkinnassaan syn- tyvyyden säännöstelyn tabu-luonteisuudesta.
T I E TE ES
S
ÄTA
A P TU H U
36
Hänen mielestään uudella ajalla, erityisen voi- makkaasti 1700-luvulla ranskalaiset, etenkin tietyt väestökerrokset (porvarit, pikkuporvarit ja talonpojat) alkoivat erottaa seksuaalisuuden ja lisääntymisen toisistaan ja siirtyä uuteen per- hemalliin, jossa alun perinkin synnytettiin vä- hemmän lapsia. Tämän prosessin todistaminen oli edellä mainitun 1948 ilmestyneen väestöhis- toriallisen tutkielman keskeinen ajatus. Mutta ohjelma jatkui myös myöhemmissä teoksissa, etenkin lapsuuden historiassa ja seksuaalisuu- den historian kesken jääneessä hankkeessa.
Jälkikuva Arièsin mentaliteettien historias- ta on ristiriitainen. Toisaalta hänen tutkimus- ohjelmansa oli lähtökohdiltaan perin traditio- nalinen, toisaalta siinä oli poikkeuksellista kun- nianhimoisuutta. Vanhassa pitäytymistä hänen otteessaan merkitsi mentaliteetin näkeminen
”ajan henkenä”, yleisesti jaettuna maailman- kuvana tai suhtautumistapana. Tässä suhtees- sa Ariès ei pystynyt murtautumaan ulos Febv- ren luomasta varhaisesta Annales-suuntauksen mentaliteettihistorian mallista [3].
Kunnianhimoista ja poikkeuksellista oli Arièsin rohkeus muotoilla yhteiskunnallisen kehityksen malli, jossa käytäntöä (syntyvyyden säännöstely) ei tukenut tai ohjannut mikään diskurssi (kiteytynyt tai vakiintunut aate tai aja- tustapa). Tässä suhteessa Arièsin työtä voisi me- todologisesta näkökulmasta lukea rinnan Fer- nand Braudelin La Méditerranée-teoksen (1949) kanssa. Myöskään Braudelin ”totaalihistoriaa”, hänen kolmella eri nopeudella etenevää aikaan- sa, ei voi hahmottaa sen enempää historismis- ta kuin modernisaatioteoriastakaan käsin. Ta- vanomaisempi yhteiskunnallinen ajattelu läh- tee aina diskurssin ensisijaisuudesta ja joissakin vähän rohkeammissa ajattelumalleissa rinnas- tetaan vain diskurssi ja käytäntö. Viimeksi mai- nitusta otteesta on hyvä esimerkki Michel Fou- cault, joka aika ajoin pystyy tuottamaan viiltä- vän ironisia analyysejä juuri diskurssien ja käy- täntöjen rinnastuksilla ja ristivalotuksilla. Viit- taan erityisesti Foucault’n teoksiin Surveiller et punir (1975) ja La Volonté de savoir (1976). Ariès on teksteissään selvästi Foucault’ta maltillisem- pi ja välttelee rankan kärjistämisen houkutusta.
Omaperäinen Ariès
Vaikka Huttonin Ariès-tutkielma on monipuo- linen ja huolelliseen tutkimukseen perustuva, voi jotain silti jäädä kysymään. Mielestäni voi edelleen pohtia Arièsin tuotannon perusidean
luonnetta, kysymystä syntyvyyden säännöste- lyn alkamisesta Ranskassa ja tuon vapaaehtoi- sesti noudatetun säännöstelyn vaikutusta vä- estökehitykseen. Arièsin lähtökohta oli kyllä omaperäinen ja erosi aikalaisajattelun päävirta- uksista.
Mutta millaista oli Arièsin väestöpoliittisen ajatteluun liittyvä omaperäisyys? Oliko se pe- rustaltaan kriittistä suhteessa oikeistolaiseen syntyvyyttä suosivaan väestöpoliittiseen ajatte- luun? Vai oliko hänen tarkoituksensa enemmän käytännöllinen? Toisin sanoen oliko Ariès sano- massa, että rotuajattelun ja eugeniikan pohjalta lähtevä ajattelu ei ole johda käytännössä toimi- vaan väestöpolitiikkaan. Koska rotuajatteluun perustuvan väestöpolitiikan lähtökohdat eivät ottaneet huomioon väestön omia mielialoja, vä- estöllisen käyttäytymisen ”salaista” motivaa- tiopohjaa, ei voitu tehdä realistista politiikkaa, jolla olisi tarkoitettuja vaikutuksia. Hutton ei pohdi tätä seikkaa elämäkertaesseessään, eikä kysymyksellä ehkä olekaan 1945 jälkeen niin suurta latausta.
Toinen kysymys Arièsin ajattelun omaperäi- syydestä liittyy modernisaatioteoriaan, yhteis- kuntatieteelliseen ajatteluun, joka nousi länsi- maissa hallitsevaan asemaan toisen maailman- sodan jälkeen ja oli pitkään muun muassa kehi- tysteorioiden ja kehitysaputoiminnan taustalla.
Modernisaatioteoriahan lähtee ideologisen kas- vatuksen ja koulutuksen merkityksen korosta- misesta hyvin elitistisellä tavalla: uudet ylhääl- tä annetut arvot johtavat uuteen ylhäältä annet- tuun ajatteluun ja lopulta sen mukaisten yhteis- kunnallisten instituutioiden muodostamiseen.
Ariès onnistui kehittämään samanaikaises- ti näkökulman, joka oli lähes päinvastainen. Ih- misten ruohonjuuritason toiminta johtaa uu- siin yhteiskunnallisiin muodostelmiin ja ryh- mityksiin, joiden merkitys vasta vähitellen tie- dostetaan. Kannattaa miettiä kuinka tietoinen hän oli ideologisesta asemastaan ja että olisiko ollut mahdollista, että hän olisi kehitellyt vas- taavia näkökulmia enää 1960-luvulla, kun mo- dernisaatioteorian hegemoninen asema oli va- kaimmillaan. Oikeistolaiselle älykölle ehkä vain 1940-luku ja 1950-luvun alku oli mahdol- linen ajankohta tämänkaltaisen myöhemmin kriittiseksi osoittautuvat näkökulman kehitte- lylle. Ehkäpä Philippe Ariès on rinnastettavis- sa niihin oikeistolaisiin intellektuelleihin Keski- Euroopassa, jotka 1940-luvulla pettyivät Nat- si-Saksaan asettamissaan toiveissa, vetäytyivät syrjään julkisesta elämästä ja ryhtyivät kehitte- lemään, kuten Lutz Niethammer kertoo teok-
ET TI E E
ÄSS
TAPAHT UU
37
sessaan Posthistoire (1989), radikaaleja historian- filosofisia teorioita historian lopusta. Mutta tä- hänkin ryhmään nähden Ariès liikkui luonteel- leen uskollisella tavalla päinvastaiseen suun- taan.
VIITTEET
[1] Aiemmassa Annales-liikkeen sukupolvia kuvaa- vassa teoksessaan The French Historical Revolu- tion (1990) Peter Burke ei kuitenkaan sivuuttanut Arièsia.
[2] Tosin on huomattava, että Fernand Braudel viit- tasi 1950-luvun esseissään myös Philippe Arièsin vuoden 1954 teokseen.
[3] Mentaliteettien historian kehityksestä ks. tarkem- min esseetäni ”Mentaliteettien historian vaiheet”
teoksessa Matti Peltonen: Matala katse. Kirjoituksia mentaliteettien historiasta (1992), 47-62.
KIRJALLISUUTTA
Ariès, Philippe (1943): Les Traditions sociales les pays de France. Les Editions de la Nouvelle France.
Ariès, Philippe (1948): Histoire des populations francaises et le leurs attitudes devant la vie depuis le XVIII siècle.
Editions Self.
Ariès, Philippe (1954): Le Temps de l’histoire. Rocher.
Ariès, Philippe (1994): Saint-Pierre oder die Süsse des Lebens. Versuch der Erinnerung. Wagenbach.
Burke, Peter (2004): What is Cultural History?
Routledge.
Dosse, Francois (1994): New History in France. The Tri- umph of the Annales. University of Illinois Press.
Hutton, Patrick H. (2004): Philippe Ariès and the Politics of French Cultural History. University of Massa- chusetts Press.
Niethammer, Lutz (1992): Posthistoire. Has History Come to an End? Verso.
Peltonen, Matti (1992): Matala katse. Kirjoituksia mental- iteettien historiasta. Hanki ja jää.
Kirjoittaja on professori Helsingin yliopiston Yhteis- kuntahistorian laitoksella. Kirjoitus perustuu esityk- seen syyskuussa 2004 yhteiskuntahistorian laitok- sella järjestetyssä seminaarissa ”Philippe Ariès ja mentaliteettien historia”.
