MATALAN KYNNYKSEN LIIKUNTATOIMINNAN TOTEUTUMISEN EDELLYTYKSET URHEILUSEURASSA
Tapaustutkimus Kouvolan Susien matalan kynnyksentoiminnasta ja kunnan roolista siinä
Noora Kakko
Liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielma
Syksy 2015
Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto
TIIVISTELMÄ
Noora Kakko (2015). Matalan kynnyksen liikuntatoiminnan edellytykset urheiluseurassa.
Tapaustutkimus Kouvolan Susien matalan kynnyksentoiminnasta ja kunnan roolista siinä.
Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, Liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu – tutkielma. 89 s., 2 liitettä.
Lasten ja nuorten vähäinen liikkuminen huolestuttaa niin päättäjiä kuin kansalaisia. Huoli on erityisesti niistä lapsista ja nuorista, joilla ei ole paikkaa missä harrastaa liikuntaa tai urheilua.
Lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta on yritetty edistää erilaisilla kehityshankkeilla ja rahallisella tuella. Yksi tapa edistää lasten ja nuorten liikkumista on urheiluseuroissa tapahtuva matalan kynnyksen toiminta. Matalan kynnyksen liikuntatoiminnolla tarkoitetaan toimintaa, jossa kuka tahansa voi harrastaa riippumatta harrastajan iästä, taitotasosta tai sosioekonomisesta asemasta. Tutkielmassa mielenkiinto kohdistuu kouvolalaiseen urheiluseuraan, Sudet ry, joka järjestää matalan kynnyksen toimintaa lapsille ja nuorille.
Tässä tutkielmassa selvitetään miten urheiluseura pystyy luomaan lapsille ja nuorille mahdollisuuksia osallistua matalan kynnyksen liikuntatoimintaan. Lisäksi tarkastellaan kunnan roolia matalan kynnyksen liikuntatoiminnan mahdollistamisessa.
Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Aineisto kerättiin teemaahaastatteluiden avulla. Haastatteluihin osallistuneet seitsemän henkilöä edusti urheiluseura Sudet ry:tä ja Kouvolan kaupunkia. Haastatteluaineisto litteroitiin valikoiden ja aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua ja tyypittelyä. Haastattelurungon pääteemojen vastaukset jäsensivät aineiston kolmeen teemaan: matalan kynnyksen liikunta, matalan kynnyksen liikuntatoiminnan toteuttaminen käytännössä sekä matalan kynnyksen liikuntatoiminnan organisoinnin kehittäminen.
Aineisto osoitti matalan kynnyksen liikuntatoiminnan olevan osallistujan saavutettavissa, edullista, säännöllistä, joustavaa sekä sisällöiltään ei-kilpailullista monipuolista toimintaa.
Toimintaa tulisi tuottaa lasten ja nuorten ehdoilla sekä toimintaan osallistumisen ja lopettamisen kynnykset olla matalia. Matalan kynnyksen liikuntatoiminnan kuvaus osui erityisesti lapsille suunnattuihin liikuntakerhoihin sekä joihinkin yksittäisiin tapahtumiin.
Matalan kynnyksen liikuntatoiminnan katsottiin kuuluvan urheiluseuroille. Sudet koki tärkeimmiksi yhteistyökumppaneikseen Kouvolan kaupungin liikuntatoimen ja teknisen toimen. Haastatellut kaupungin työntekijät kokivat, että urheiluseurojen rooli on matalan kynnyksen liikunnan järjestämisessä ensiarvoista, koska Kouvolan kaupunki ei voi vastata matalan kynnyksen liikuntatoiminnan tarpeeseen. Toiminnan järjestämisen kannalta haasteiksi koettiin liikuntatilojen puuttuminen, etäisyydet, toiminnan rahoitus ja ohjaajien rekrytointi.
Tutkimusaineiston perusteella matalan kynnyksen liikuntatoiminnalle on tarvetta, erityisesti nuorille suunnattuja toimintoja pitäisi lisätä. Urheiluseuran toimintaympäristö ja resurssit vaikuttavat seuran mahdollisuuksiin järjestää matalan kynnyksen toimintaa. Jotta matalan kynnyksen liikuntatoiminnan tarpeeseen voidaan vastata, pitää pohtia, ovatko urheiluseurat sekä ainoita että oikeita toimijoita.
Avainsanat: lapset, nuoret, liikuntaharrastus, urheiluseurat, kunnat
ABSTRACT
Noora Kakko (2015). Organizes grass root level sporting activities at sport clubs. Department of Sport Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis in Social Sciences of Sport, 89 p., 2 appendices.
Both policymakers and citizen are concerned about the decrease in physical activity of children and adolescents. In particular there is concern over those children and adolescents who do not a have a place where they can do sports and be physically active. There have been numerous development projects and grants to advance the physical activity of children and youth. One way to advance the physical activity of children and youth is to create grass root level sporting activities in sport clubs. Grass root level sporting activities are activities where anybody can do sports regardless of their age, skill level or socio-economical background.
The research subject of the present study is sport club Sudet ry from Kouvola, which organizes grass root level sporting activities for children and youth. The aim of the present study is to explain how sport clubs can organize grass root level sporting activities for children and youth. The present study also examines the role of the municipality in enabling grass root level sporting activities.
The present study is aqualitative case study and the data was gathered through numerous semi-structured interviews. The participants represented sport club Sudet ry and the City of Kouvola. The interview data was selectively transcribed and the data was analyzed by categorizing the data into themes and types. Three categories emerged from the interview data: grass root level sporting, implementing grass root level sporting activities and developingthe organizing of grass root level sporting activities.
The data indicated that grass root level sporting activities are accessible to those who want to participate in theme, affordable, regular, and flexible and the content of the activities are non- competitive and versatile. The activities should be designed under the terms of children and adolescents the terms of children and youth and entering and quitting should be made easy. In reality the description of grass root level sporting activities was especially appropriate to afternoon clubs for children and to some single events. The research participants felt that grass root level sporting activities should be organized by sport clubs. Sport club Sudet ry felt that the City of Kouvola´s sport and technical departments are their most important partners.
The employees of the City of Kouvola in that sport clubs play a key role in organizing grass root level sporting activities, because the city of Kouvola cannot respond to the need for grass root level sporting activities for children and adolescents. The research participants felt that lack of sport halls and facilities, distances; funding and recruiting instructors place a threat for organizing grass root level sporting activities.
Based on the research material there is a demand for organizing grass root level sporting activities. Especially activities which are aimed at the young should be increased. Resources and the operational environment of the sport clubs affect the clubs’ abilities to organize grass root level activities. In order to organize more grass root level sporting activities it is necessary to consider if sport clubs are the one and only place to implement them.
Key words: children, adolescent, exercise, sport clubs, municipalities
SISÄLLYS
TIIVISTELMÄ ...
ABSTRACT ...
1 JOHDANTO ... 1
2 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN ... 3
2.1 Tutkimustehtävä ... 3
2.2 Tapaustutkimus ... 4
2.3 Teemahaastattelu ... 6
2.4 Tutkimuksen haastattelut ja haastateltavat... 7
2.5 Haastatteluaineiston käsittely ... 9
3 YMPÄRISTÖNÄ KOUVOLA ... 12
3.1 Kouvolan historia ... 13
3.1.1 Kymenlaakson vaiheet ... 14
3.1.2 Liitoskuntien kehitys ennen yhdistymistä ... 14
3.1.3 Vanhan Kouvolan kehitys ennen kuntaliitosta ... 15
3.2 Kouvolan väestö ... 16
3.2.1 Kouvolan lapset ja nuoret ... 18
3.3 Elinkeinorakenne ja työllisyys ... 20
3.4 Liikunta ja urheilu Kouvolassa ... 22
3.5 Kouvola ja jalkapalloilun harrastaminen ... 25
3.5.1 Sudet ry:n historiaa... 27
3.5.2 Susien jalkapallojaoston toiminta... 28
3.6 Kouvolan alueen tulevaisuuden näkymät ... 29
4 URHEILUSEURAT LASTEN JA NUORTEN LIIKUTTAJINA ... 32
4.1 Urheiluseurojen lainmukainen tehtävä ... 32
4.2 Lapset ja nuoret urheiluseurassa ... 33
5 LASTEN JA NUORTEN URHEILUSEURATOIMINNAN KEHITTÄMINEN ... 36
5.1 Kehittämishankkeet lasten ja nuorten liikunnan lisäämiseksi ... 36
5.1.1 Lasten ja nuorten liikuntaohjelma ... 37
5.1.2 Seuratoiminnan kehittämistuki ja lajiliittohankkeet ... 38
5.2 Kehittämishankkeiden tuloksia ... 39
6 MATALAN KYNNYKSEN LIIKUNTA ... 45
6.1 Lasten ja nuorten liikuntasuositukset ... 45
6.2 Liikuntasuositusten toteutuminen ... 47
6.3 Lasten ja nuorten liikkumisympäristöt ... 49
6.4 Lasten ja nuorten harrastamat lajit ... 51
6.5 Matalan kynnyksen liikuntatoiminta ... 53
6.6 Matalan kynnyksen liikuntakerhot ... 54
7 MATALAN KYNNYKSEN LIIKUNTATOIMINNAN TOTEUTTAMINEN ... 58
7.1 Toiminnan kohderyhmän tavoittaminen ... 58
7.2 Matalan kynnyksen liikunnan harrastamisen paikat Kouvolan alueella ... 59
7.3 Yhteistyökumppanit matalan kynnyksen toiminnassa ... 61
7.3.1. Urheiluseuran yhteistyökumppanit ... 61
7.3.2 Kunta yhteistyökumppanina ... 63
8 MATALAN KYNNYKSEN LIIKUNTATOIMINNAN KEHITTÄMINEN ... 66
8.1 Matalan kynnyksen liikuntatoiminnan mahdollisuudet ja haasteet ... 66
8.2 Miten toimintaa tulisi kehittää? ... 69
9 POHDINTA ... 71
9.1 Liikuntakerhot matalan kynnyksen liikuntapaikkoina ... 71
9.2 Matalan kynnyksen liikuntatoiminta osana urheiluseurojen toimintaa ... 72
9. 3 Urheiluseuran toimintaympäristön vaikutus ... 73
9.4 Suomalaisen liikunta- ja urheilutoiminnan uudet tuulet ... 75
9.5 Tutkimuksen luotettavuuden arviointi ... 77
9.6 Jatkotutkimusehdotukset ... 78 LÄHTEET ... 80 LIITTEET ... 86
1 1 JOHDANTO
”Lisää matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia nuorille! Nuoret tarvitsevat lisää matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia, sillä liikunta lisää ja edistää hyvinvointia, sekä ehkäisee monien elintapasairauksien syntymistä.”
”Nuoret tarvii ehdottomasti lisää mahdollisuuksia harrastaa esimerkiks liikuntaa, edullisest.-- - Vois olla edullisia ryhmiä, vaiks koulun jälkeen tai nuokkarilla. Ja ei sellasta jos pakko kilpailla”
(Nuortenideat.fi 2015).
Lasten ja nuorten kokonaisvaltainen hyvinvointi nousee esille monissa eri yhteyksissä.
Liikunta on yksi keino edistettäessä lasten ja nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tämän tietää myös Espoon nuorisovaltuuston jäsen, Lotta Honkonen (@Lottanuva), joka esitti toiveen valtakunnallisessa nuorten vaikuttamiskanavalla nuorten matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksien lisäämisestä koko maan laajuisesti. Liikunnan tarjoamisesta on perinteisesti vastannut liikunta- ja urheiluseurat, mutta tiedossa ei ole pystyvätkö seurat tarjoamaan kaikille lapsille ja nuorille esimerkiksi matalan kynnyksen liikuntapalveluita.
Kansallisen liikuntatutkimuksen 2009−2010 Lapset ja nuoret (2010) mukaan 43 prosenttia kaikista 3-18-vuotiaista lapsista ja nuorista harrastaa liikuntaa juuri urheiluseurassa.
@Lottanuvan kirjoitusta kommentoinut meitsi kokee, että liikunnan harrastaminen on nykyään liian kallista ja kilpailupainotteista. Vaikka @Lottanuva:n ja nimimerkillä meitsi esittämät toiveet kohdistuvat nuorten matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksien lisäämiseen, voi saman todennäköisesti esittää lasten puolesta ja vielä samoista syistä.
(Nuortenideat.fi 2015).
Eduskunnassa käytiin 5. maaliskuuta 2014 kansanedustajien aloitteesta ajankohtaiskeskustelu, jonka aiheeksi nousi edistämistyö liikunnan, fyysisen aktiivisuuden ja urheilun hyväksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Aloitteessa painotettiin tarvetta lisätä liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta (Eduskunta 2013). Tuolloinen kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki peräänkuulutti ajankohtaiskeskustelussa lapsena ja nuorena opittua tai oppimatta jäänyttä liikunnallista elämäntapaa, joka kantaa läpi koko elämän ajan. Toinen vasemmistoliiton
2
edustaja, Kari Uotila, joka on toiminut niin Suomen Palloliiton kuin Työväen Urheiluliiton varapuheenjohtajana, alleviivasi puheenvuorossaan harrastuksenomaisen liikunnan lisäämistä.
Hänen mukaansa pitäisi antaa kaikille lapsille ja nuorille mahdollisuus harrastaa liikuntaa haluamallaan tavalla. (Eduskunnan puheenvuorot 2014.)
Voin itsekin yhtyä Arhinmäen ja Uotilan puheenvuoroihin. Tällä hetkellä minusta näyttää siltä, että erityisesti nuoret ovat jakautuneet liikunnan suhteen kahteen: niihin, jotka ovat todella aktiivisia ja niihin, jotka eivät liiku juuri lainkaan. Erityisesti nämä vähän liikkuvat huolestuttavat minua. Tutkielmani teemat ovat ajankohtaisia, koska lasten ja nuorten liikunta ja liikkuminen on mietityttänyt niin päättäjiä kuin kansalaisiakin. Liian vähäinen liikkuminen ei ole ainoastaan terveyskysymys vaan se koskettaa myös kansantalouttamme. Liian vähäisestä liikkumisesta johtuvat sairaudet aiheuttavat kustannuksia (YLE 2015). Jos tämänhetkisestä liikuntapalvelutarjonnasta ei löydy kaikille lapsille ja nuorille sopivaa ja mieleistä toimintaa, voidaan kysyä tulevatko kaikki lapset ja nuoret liikkumaan terveytensä kannalta tarpeeksi.
3
2 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN
Tämä tutkimus on osa hanketta, johon osallistuivat urheiluseura Sudet ry:n jalkapallojaosto ja Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitos. Tutkimusprojekti alkoi vuoden 2014 alussa ja projekti sai rahoituksen Opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Hanke koostui useista eri selvityksistä ja tutkimuskokonaisuuksista, joiden toteuttamisesta vastasivat yliopisto- opiskelijoiden lisäksi Kymenlaakson Liikunta ry (KymLi) ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Hankkeen avulla yritettiin etsiä keinoja, joilla lisättäisiin lasten ja nuorten liikkumista sekä edistettäisiin nuorten harrastustoimintaa. Sudet ry:n tavoite hankkeelle oli kehittää alueella järjestettävää sekä seuran järjestämää matalan kynnyksen liikuntaa. Kouvolan alueella osa jalkapallon harrastajista lopettaa 14-vuotiaana, koska jalkapalloseurat tarjoavat kilpatoimintaa ainoastaan yli 14-vuotiaille harrastajille. Kaikkia kouvolalaisia jalkapallon harrastajia kilpatoiminta ei kiinnosta. Kahden yliopisto-opiskelijan pro gradu –tutkimuksen avulla yritettiin löytää keinoja, joilla tämä ikäryhmä saataisiin pidettyä mukana urheiluseuratoiminnassa sekä pohdittiin minkälaista toimintaa seurojen tulisi heille tarjota.
2.1 Tutkimustehtävä
Suomalaisista lapsista noin puolet on urheiluseuran jäseniä, mutta silti vain osa liikkuu terveytensä kannalta riittävästi (Kansallinen liikuntatutkimus; lapset ja nuoret 2010;Lasten ja nuorten liikunta 2014, 8). Kaikilla lapsilla ja nuorilla ei ole mahdollisuutta harrastaa liikuntaa ja urheilua seurassa. Ratkaisuksi tähän ongelmaan on ehdotettu matalan kynnyksen liikuntatoimintaa, joka puuttuu useista urheiluseuroista. Osa urheiluseuroista on yrittänyt vastata tähän tarpeeseen, kuten kouvolalainen urheiluseura Sudet ry:n jalkapallojaosto, joka pyrkii tarjoamaan kaikille mahdollisuuden harrastaa jalkapalloa oman tasonsa ja halunsa mukaan.
Urheiluseuran toimintaympäristö vaikuttaa seuran mahdollisuuksiin järjestää matalan kynnyksen liikuntatoimintaa. Kunnalla on tärkeä rooli urheiluseuran toimintaympäristön, kuten liikuntatilojen- ja paikkojen luojana sekä rahallisten avustusten myöntäjänä. Jotta urheiluseurat voivat mahdollistaa osallistumisen matalan kynnyksen liikuntatoiminnan mahdollisimman monelle lapselle ja nuorelle, on tärkeää tutkia mitkä tekijät vaikuttavat
4
urheiluseuran kykyyn järjestää matalan kynnyksen liikuntatoimintaa yhteistyössä kunnan kanssa. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena on ollut Sudet ry:n jalkapallojaosto (jäljempänä Sudet), joka toimii ja vaikuttaa Kouvolassa. Alueella toimii kuuden junioriseuran yhteistyöstä muodostettu Kouvolan Jalkapallo (KJP), jonka toiminnassa Sudetkin on mukana.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten urheiluseura pystyy luomaan mahdollisuuksia lapsille ja nuorille osallistua matalan kynnyksen liikuntatoimintaan. Tämän lisäksi tavoitteena on selvittää kunnan rooli matalan kynnyksen liikuntatoiminnan mahdollistamisessa.
Liikunnan ja urheilun kentillä käytetään usein termiä liikkumisen matala kynnys. Sitä ei kuitenkaan ole määritelty tarkasti vaan se voi tarkoittaa eri yhteyksissä eri asiaa. Matalan kynnyksen liikuntatoiminta eroaa matalan kynnyksen harrastetoiminnasta, jossa kuka tahansa voi harrastaa riippumatta harrastajan iästä, taitotasosta tai sosioekonomisesta asemasta.
Matalan kynnyksen harrastetoimintaan osallistujilla on matalan kynnyksen liikuntatoimintaan verrattuna aikaisemmin hankittuja lajitaitoja ja kokemusta liikunnan ja urheilun harrastamisesta. Esimerkiksi KJP 3 harrastejoukkueen pelaajilla on aikaisempaa kokemusta kilpatasolla pelaamisesta, mutta he eivät ole halunneet sitoutua toimintaan ympärivuotisesti.
Tutkimuksessa tarkastellaan matalan kynnyksen liikuntaharrastamisen toteutumista yleisesti lasten ja nuorten kohdalla sekä kouvolalaisen Sudet ry:n kautta. Jalkapalloseura sopii hyvin tutkimuskohteeksi, sillä Kansallisen liikuntatutkimuksen (2010) mukaan jalkapalloilu on poikien keskuudessa suosituin laji ja tyttöjen keskuudessa suosituin joukkuepeli, siten jalkapalloilu tavoittaa monet lapset ja nuoret (katso 6.4). Jalkapalloilun suosiota selittää todennäköisesti lajin laaja levinneisyys Suomessa sekä sen harrastamisen aloittamisen helppous, johon yksinkertaisimmillaan tarvitaan vain pallo. Erityisesti tyttöjen kohdalla jalkapallo on kasvanut 2000-luvulla merkittäväksi harrastusmuodoksi, mikä näkyy myös lisenssipelaajien kasvuna (Lämsä 2009). Tutkimusta lukiessa tulee ottaa huomioon eri lajien toimintakulttuuri ja -historia sekä urheiluseurojen erilaiset toimintaympäristöt, mikä takia tulosten soveltaminen käytäntöön on haasteellista.
2.2 Tapaustutkimus
Tämä tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus. Kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen avulla halutaan kuvata todellista elämää kokonaisvaltaisesti. Todellinen elämä on moninainen eikä sitä voida rikkoa osiin. Tutkimuksessa tutkija ei ole objektiivinen, koska
5
tutkijan arvot vaikuttavat siihen, kuinka hän ymmärtää tutkimaansa ilmiötä. (Hirsjärvi ym.
2007, 156−157.) Tutkimusta varten kerätty materiaali, aikaisempi julkaistu tieto sekä tässä tapauksessa haastattelumateriaali, ja näistä tuotettu lopullinen tieto ovat tutkijan omaa tulkintaa, ymmärrystä ja löydöksiä. Todellista elämää voidaan tutkia eri tavoin ja kvalitatiivisen tutkimuksen lajeja on Hirsjärven (2007, 158) mukaan kymmeniä. Tässä tutkimuksessa tutkimuskohdetta lähestytään tapaustutkimuksen kautta. Sen avulla tuotetaan tyypillisesti tietoa yhteisöstä, jolloin kiinnostuksen kohteena ovat usein prosessit. Tavoitteena on tyypillisimpien ilmiöiden kuvailu ja ymmärtäminen. Tässä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena ovat matalan kynnyksen harrastamisen tuottamiseen liittyvät prosessit.
Tapaustutkimuksessa aineistoa voidaan kerätä hyvinkin eri tavoilla. Materiaalin keräyksessä voidaan käyttää muun muassa havaintoja, haastattelua ja dokumentteja eikä ole harvinaista, että aineiston keräämiseen käytetään useita metodeja yhtäaikaisesti, jotta ilmiöstä voidaan saada mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva. Tapaustutkimuksen avulla saatava tieto on yksityiskohtaista ja intensiivistä. (Hirsjärvi ym. 2007, 130−131.)
Tässä tutkimuksessa keskiössä on Sudet ry:n jalkapallojaosto ja sekä sen, että Kouvolan kaupungin välinen yhteistyö matalan kynnyksen liikuntatoiminnan hyväksi. Kiinnostuksen kohteena ovat prosessit, joiden avulla tehdään mahdolliseksi matalan kynnyksen liikuntatoiminta Kouvolan alueella, ja kuinka Sudet ry:n jalkapallojaosto tuottaa matalan kynnyksen liikuntatoimintaa alueen lapsille ja nuorille. Jokainen urheiluseura on erityinen ja tätä erityisyyttä tulee vaalia. Sen takia on tärkeää ymmärtää, että se mikä toimii yhden urheiluseuran kohdalla, ei välttämättä toimi taas toisessa urheiluseurassa, vaikka seurat toimisivatkin saman lajin parissa.
Tutkimuskohteen parempaa ymmärtämistä varten olen tutustunut Kouvolaan kaupunkiin ja urheiluseura Sudet ry:n. Susien tuottamien materiaalien kautta pyrin selvittämään, millainen seura Sudet ry on, minkälainen on sen jalkapallojaosto sekä millaisia toimintoja seura on tehnyt matalan kynnyksen liikunnan eteen. Tarkastelen tämän lisäksi lasten ja nuorten liikkumista sekä liikuntaharrastamista Suomessa sekä urheiluseurojen merkitystä lasten ja nuorten liikuttajina. Aineistokseni olen valinnut sellaisia tutkimuksia, jotka käsittelevät lasten ja nuorten urheiluseuratoimintaa ja sen kehittämistä.
6 2.3 Teemahaastattelu
Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla. Teemahaastattelussa, joka tunnetaan myös puolistrukturoituna haastatteluna, kaikille haastatteluihin osallistuville esitetään samat kysymykset, joihin haastateltavat voivat vastata omin sanoin. Haastateltaville ei siis tarjota valmiita vastausvaihtoehtoja, vaan haastatteluissa keskitytään tiettyihin teemoihin, joista keskustellaan. Keskustelun aikana haastateltavalle voidaan esittää teemaa koskevia tarkentavia kysymyksiä eikä kysymyksiä välttämättä esitetä tarkassa järjestyksessä.
Teemahaastattelussa huomioidaan haastateltavien omat tulkinnat asioista sekä minkälaisia merkityksiä he antavat niille. Teemahaastatteluissa arvostetaan sitä, miten merkitykset syntyvät vuorovaikutuksessa. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 47−48.)
Teemahaastattelun runko tehdään niin, että haastattelusta saadut vastaukset palvelevat tutkimuksen tarkoitusta ja ongelmanasettelua tai tutkimustehtävää. Haastatteluiden kautta tulisi löytyä tutkimuksen kannalta merkityksellisiä vastauksia. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 75.) Tässä tutkimuksessa teemahaastattelurungon (liite 1 & liite 2) pääteemoja olivat:
Matala kynnys
Yhteistyökumppanit matalan kynnyksen toiminnassa Matalan kynnyksen toiminta käytännössä
Kehittämistoiminta
Toiminnan mahdollisuudet ja ongelmat
Ensimmäinen pääteema, joka muodostui tutkimuksen kannalta merkittävimmäksi, keskittyi matalan kynnyksen määrittelyyn ja siihen minkälainen toiminta täytti tämän määritelmät.
Toisen pääteeman avulla haluttiin selvittää sitä yhteistyöverkkoa, joka on muodostunut matalan kynnyksen liikuntatoiminnan ympärille. Tämän pääteeman kohdalla Susien ja Kouvolan kaupungin haastattelurungot erosivat toisistaan. Kouvolan kaupungin edustajilta kysyttiin heidän tekemästään yhteistyöstä erilaisten liikunta- ja urheiluorganisaatioiden, sekä Susien kanssa. Lisäksi kunnan edustajilta kysyttiin, minkälaisena he näkevät urheiluseuran roolin matalan kynnyksen liikuntatoiminnassa. Susien edustajilta tiedusteltiin, kunnan haastattelun tavoin, minkälaista yhteistyötä he tekevät erilaisten liikunta- ja urheiluorganisaatioiden kanssa.
7
Kolmantena pääteemana oli kehittämistoiminta. Tässä osiossa selvitettiin Susien nykyiseen kehittämistoimintaan liittyviä tekijöitä sekä minkälaista aikaisempaa kehittämistoimintaa sekä Susilla että kaupungilla oli ollut Kouvolan alueella. Haastateltavilta kysyttiin aikaisempien kehitystoimien tai hankkeiden nimiä, kestoa ja onko niitä vakiinnutettu osaksi nykyistä toimintaa. Neljännen pääteeman avulla haluttiin avata, minkälaista matalan kynnyksen toiminta on käytännössä, kuinka sitä markkinoidaan ja mikä on tehokkain viestintäkanava kohderyhmän saavuttamiseksi. Tämän pääteeman kautta selvitettiin, kuinka toiminnassa voidaan ottaa huomioon ne erityisryhmät (liikunnasta syrjäytymisvaarassa olevat, ylipainoiset sekä liikunnan ”myöhäisheränneet”), joille matalan kynnyksen liikuntatoiminta on monesti suunnattu. Viimeisessä pääteemassa kysyttiin haastateltavien näkemyksiä matalan kynnyksen liikuntatoiminnan mahdollisuuksista ja siihen liittyvistä ongelmista. Samalla kysyttiin myös mahdollisia kehittämisideoita.
Näiden pääteemojen avuksi haastattelurunkoon oli kirjattu valmiiksi tarkentavia kysymyksiä (liite 1 & liite 2). Haastattelurungot lähetettiin sähköpostitse haastateltaville ennen haastattelua, jotta he pystyisivät valmistautumaan haastatteluun. Kouvolan kaupungin ja Susien edustajille luotiin omat haastattelurungot, joissa oli samat haastatteluteemat. Vaatimus teemahaastattelun yhdenmukaisuudesta eli esitetäänkö kysymykset täysin samassa järjestyksessä, samoja sananmuotoja käyttäen ja pitääkö kysymykset esittää tietyssä ja samassa järjestyksessä, on tutkijan oma makukysymys (Tuomi & Sarajärvi 2009, 75). Tietoa kerättiin myös seuran toimihenkilöiden haastatteluilla. Näiden lisäksi hyödynnettiin kirjallista materiaalia kuten seuralehtiä, historiikkia ja internet-sivuja.
2.4 Tutkimuksen haastattelut ja haastateltavat
Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää henkilöä, joista kolme toimiva Kouvolan Sudet ry:n jalkapallojaostossa ja loput neljä Kouvolan kaupungilla (taulukko 1). Susien edustajien kartoittamisessa apuna toimivat kesäkuussa 2014 tehdyt haastattelut, joiden perusteella päädyttiin haastattelemaan kolmea Susien seuraorganisaatiossa vaikuttavaa henkilöä.
Haastattelut tehtiin joko kasvotusten (K) tai puhelimitse (P) noin kahden kuukauden aikana.
Haastatteluajanjakson pituuteen vaikutti erityisesti tutkimuksen kannalta sopivien kaupungin työntekijöiden löytäminen ja haastatteluiden sovittaminen heidän aikatauluihinsa.
8
Haastateltavilta kysyttiin kirjallisesti lupaa heidän nimiensä ja vastaustensa avoimeen käyttöön.
TAULUKKO 1. Tutkimuksen haastateltavat
Nimi Koodi Organisaatio Tehtävät K / P
Anne Eriksson HLÖ 1 Kouvolan kaupunki Yhteisöllisyyden edistämisen P palvelupäällikkö
Marko Honkanen HLÖ 2 Sudet ry. Valmennuspäällikkö P
Merja Larikka HLÖ 3 Sudet ry. Sudet ry:n sihteeri, K
kahden joukkueen joukkueenjohtaja
Isa Mäkelä HLÖ 4 Sudet ry. Jaoston viestintävastaava, K
joukkueenjohtaja, pelaajan äiti
Arto Porkka HLÖ 5 Kouvolan kaupunki Liikuntapaikkamestari K (Kouvolan keskusta ja Valkeala)
Pirkkoliisa Seppä HLÖ 6 Kouvolan kaupunki Tila- ja tapahtumapalveluiden K toimistosihteeri,
liikuntapaikkavaraukset
Kim Strömmer HLÖ 7 Kouvolan kaupunki Peruskoulut palvelupäällikkö P
Tutkimuksen luettavuutta varten, jokaiselle haastatellulle annettiin oma koodi, jota käytetään viitatessa henkilön haastatteluun. HLÖ 3 ja HLÖ 4 antoivat arvokasta tietoa Susien hallinnollisesta puolesta ja seuran kehityksestä. HLÖ 2, joka toimii kirjaimellisesti kentällä, osasi parhaiten kertoa, mitä kentällä todellisuudessa tapahtuu.
Kouvolan kaupungin edustajat valikoituivat osin lumipallo-otantaa käyttäen ja osin tutkijan oman valinnan perusteella (ks. Hirsjärvi & Hurme 2001, 59). HLÖ 3 kertoi Susien olevan eniten yhteydessä HLÖ 5:n ja HLÖ 6:n kanssa. HLÖ 7:n nimi esiintyi muutamissa dokumenteissa, jotka olin saanut haltuuni Susilta. Tämän johdosta oli perusteltua haastatella häntä. Hänen haastattelunsa aikana ääni kiersi taustalla, joka vaikeutti hänen vastauksiensa käsittelyä. Kouvolan kaupungissa Yhteisöllisyyden edistämisen palvelupäällikkö, HLÖ 1, vastaa liikuntapaikkapalveluista, kulttuuritaloista ja tapahtumantuotannosta sekä yhteistyön kehittämisestä. Yhteisöllisyyden edistämisen yksikkö jakaa muun muassa liikunta-avustuksia ja liikuntatilojen käyttövuoroja.
Taulukon viimeiseen sarakkeeseen on merkitty, tapahtuiko haastattelu kasvokkain vai puhelimen välityksellä. Osa haastatteluissa toteutettiin puhelimitse tutkimusekonomisista syistä. Haastateltavien aikatauluista johtuen tämä oli paras ratkaisu. Metodioppaista ei löydy
9
yhtenäistä linjaa siihen, voiko kvalitatiivisia haastatteluita tehdä puhelimitse vai ei.
Puhelinhaastatteluista puuttuu kokonaan keskustelun näkyvät vihjeet, joiden tulkinta on luonteenomaista kvalitatiiviselle haastattelulle. Tämän lisäksi on vaikeaa tietää, onko haastateltava ymmärtänyt kysymyksen sekä onko hän vielä mukana keskustelussa, jos haastattelun aikana ilmenee hiljaisia hetkiä. Vai johtuuko hiljaisuus siitä, että haastateltava miettii vastausta. Toisaalta, puhelinhaastattelu toimii hyvänä vaihtoehtona kasvokkain tehdylle teemahaastattelulle, koska sen avulla voidaan tavoittaa kiireisiä tai kaukana asuvia henkilöitä. Puhelinhaastattelun haastattelutekniikka eroaa kasvokkain tehdystä haastattelusta lyhyemmillä kysymyksillä ja hieman hitaammalla puhenopeudella. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 64−65.)
Itselläni oli aikaisempaa kokemusta puhelinhaastatteluista, joten haastattelutilanne puhelimen välityksellä ja valmistautuminen niihin oli tuttua. Koska puhelinhaastatteluissa ei pysty tarttumaan samalla tavalla haastattelun yhteydessä esiintyviin nonverbaalisiin vihjeisiin, yritin luoda puhelinhaastattelusta mahdollisemman keskustelunomaisen tilanteen, jossa syntyisi paljon puhetta. Puhelimen välityksellä tapahtuvassa haastattelussa huolena on myös haastateltavan kiinnostuksen ylläpitäminen. Koska haastattelija ei ole fyysisesti läsnä, voi haastateltavan kiinnostus herpaantua pois haastattelutilanteesta. Haastattelijan ja haastateltavan runsaalla keskustelulla pyrin pitämään yllä mielenkiintoa. Minun ja haastateltavan välisestä keskustelusta yritin tarttua tiettyihin sanoihin ja aiheisiin sekä suuntamaan keskustelua haastattelurungon pääteemojen mukaisesti. Haastattelijan liiallinen puhe tulkitaan monesti niin aloittelijan kuin myös kokeneen haastattelijan kompastuskiveksi, mutta koin haastattelijan runsaamman puheen tarpeelliseksi puhelinhaastatteluiden onnistumisen kannalta. (ks. Hirsjärvi & Hurme 2001, 64−65.) Liiallinen puhe saattaa olla persoonakysymys, koska itselläni on omassa jokapäiväisessä elämässänikin tapana puhua runsaasti ja täydentää pitkiä hiljaisia hetkiä keskusteluissa puheella. Haastatteluista tuli keskustelunomainen tilanne, jossa kummatkin osapuolet vaikuttivat toisiinsa (Eskola &
Suoranta 2008, 85).
2.5 Haastatteluaineiston käsittely
Haastattelumateriaali litteroitiin valikoiden ja siinä pyrittiin tavoittamaan haastatteluvastauksen olennainen sisältö. Tässä tutkimuksessa oli keskeisempää se, mitä
10
haastateltavat sanoivat eikä niinkään, kuinka he sen sanoivat. Haastatteluaineistoa purettiin valikoiden sanatarkasti, koska tämän koettiin olevan tarpeellista tekstin merkittävyyden ja arvovallan kannalta. Litterointi yritettiin tehdä mahdollisemman pian haastattelun jälkeen, mutta aina tämä ei ollut mahdollista tutkijan oman aikataulun ja haastatteluiden pituuden takia. Haastatteluiden kesto vaihteli 40 ja 100 minuutin välillä, joka teki aineiston purkamisesta raskaan prosessin, vaikka aineistoa ei purettu sanatarkasti. Litteroitua aineistoa kertyi yli 50 sivua. Litteroinnin jälkeen aineisto käytiin läpi vastaus vastaukselta ja kaikkien haastateltujen vastauksista pyrittiin löytämään matalan kynnyksen liikuntatoiminnan toteuttamiseen liittyviä tyypillisiä toimenpiteitä ja esteitä, jotka vaikuttavat urheiluseurojen edellytyksiin toteuttaa matalan kynnyksen liikuntatoimintaa. Aineiston analysoimisessa käytettiin hyväksi teemoittelua ja tyypittelyä. Haastattelurungon pääteemojen vastaukset jäsensivät aineiston kolmeen teemaan: matalan kynnyksen liikunta, matalan kynnyksen liikuntatoiminnan toteuttaminen käytännössä sekä matalan kynnyksen liikuntatoiminnan organisoinnin kehittäminen. Teemoittelun jälkeen aineisto pyrittiin ryhmittelemään tietyiksi tyypeiksi. Teemojen sisältä pyrittiin muodostamaan tyyppiesimerkkejä, jotka pohjautuivat eri haastateltujen mielipiteiden samankaltaisiin kvalitateetteihin, eli ominaisuuksiin. Näiden yleistysten muodostamista helpottivat haastattelurungon pääteemojen avuksi muodostetut tarkentavat kysymykset. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 93.)
Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta pohdittaessa esille nousevat kysymykset tiedon objektiivisuudesta ja totuudesta. Tämä johtuu siitä, että laadullisen tutkimuksen toteuttamiseen ei löydy yhtenäistä tutkimusperinnettä vaan laadullisen tutkimuksen toteuttamisessa voidaan käyttää hyvinkin erilaisia tapoja. Havaintojen luotettavuus ja niiden puolueettomuus ovat kvalitatiivisen tutkimuksen objektiivisuuden kannalta tärkeitä kysymyksiä. Laadullisessa tutkimuksessa tutkija tulkitsee ja luo tietoa, johon vaikuttaa tutkijan omat taustatekijät, kuten sukupuoli, poliittinen asenne, uskonto sekä ikä. (Tuomi &
Sarajärvi 2009, 134−136.) Luetettavuutta parantaa, jos tutkija selostaa tarkkaan tutkimuksen toteuttamisen vaiheet ja tämän tarkkuuden tulisi näkyä kaikissa tutkimuksen vaiheissa.
Tutkimuksessa tulee ilmetä totuudenmukaisesti, minkälaisissa olosuhteissa aineisto on tuotettu, jolloin tutkijan tulee kuvata haastatteluihin käytetty aika, mahdolliset häiriötekijät sekä virhetulkinnat haastattelussa. Koska laadullisessa tutkimuksessa analyysin luokitteluiden tekeminen on keskeistä, tutkijan pitää kuvata luokittelun syntymisen alkujuuret ja luokittelujen perusteet. (Hirsjärvi ym. 2007, 227.) Tämän tutkimuksen luotettavuuden parantamiseksi olen kuvannut huolellisesti tutkimuksen etenemisen vaiheet. Olen myös
11
perustellut tutkimuksen toteuttamiseen, erityisesti aineiston keruuseen ja tutkimushenkilöiden valintaan, liittyviä päätöksiäni. Pohdintaosiossa analysoin tarkemmin tutkimuksen luotettavuutta.
12 3 YMPÄRISTÖNÄ KOUVOLA
Kodikas, kiehtova ja kehittyvä. Näillä adjektiiveilla Kouvolan kaupunki kuvaa itseään.
Kouvola on 86 926 asukkaan kaupunki (31.12.2013), joka sijaitsee Kymijoen varrella Kymenlaakson maakunnassa (kuva 1). Vuonna 2012 tehdyn mittauksen mukaan Kouvolan asukastiheys oli 34,7 asukas/km². Kaupunki on pinta-alaltaan 2 883 km², josta 2 558 km² on maata ja loput 325 km² vesistöä. Vuonna 2009 Kouvolan kaupunki kasvoi kuntaliitoksen myötä sekä pinta-alaltaan että väestöltään, jolloin Kouvolaan yhdistettiin Anjalankoski, Elimäki, Jaala, Kuusankoski ja Valkeala. Kouvolaa ympäröi kahdeksan eri kuntaa, Heinola, Mäntyharju, Savitaipale, Hamina, Kotka, Loviisa, Lapinjärvi ja Iitti. (Visit Kouvola 2013.) Kokonaispinta-alaltaan Kouvola on Suomen 22:nneksi suurin sekä väkiluvultaan 10:nneksi suurin kunta (Maanmittauslaitos 2015; Väestörekisterikeskus 2014 ).
KUVA 1. Kymenlaakson maakunta, joka osoittaa Kouvolan kattavan laajan alueen maakunnasta (KyAMK 2014).
Logistiselta sijainniltaan Kouvola toimii rautatieliikenteen risteysasemana sekä maantieliikenteen keskuksena valtateiden 6 (Koskenkylä-Kouvola-Lappeeranta-Joensuu- Kajaani), 15 (Kotka-Kouvola-Mikkeli) ja 12 (Rauma-Tampere-Lahti-Kouvola) risteyksessä.
Kouvolaa kutsutaan osuvasti rautatiekaupungiksi, koska Kouvolasta pääsee rautateitse neljään eri suuntaan. Junalla pääsee Kotkaan, Mikkeliin ja sen kautta Pieksämäelle (Savon rata), Luumäelle, jonka kohdalla rata haarautuu Lappeenrannan kautta Joensuuhun (Karjalan rata) ja Vainikkalan raja-aseman kautta Venäjälle sekä Lahden kautta Helsinkiin ja Riihimäelle.
13
Etäisyys Kouvolasta Pietariin on 285 km. Kouvola on kaakkoisen sijaintinsa takia hyvin saavutettavissa Itä- ja Etelä-Suomesta katsottuna. Etäisyys Helsinkiin on 134 km, Lappeenrantaan 87 km, Lahteen 62 km sekä Tampereelle 188 km. (Visit Kouvola 2013.) Kouvolassa on viisi lentokenttää, Selänpää, Utti, Wredeby, Savero ja Ummeljoki (YLE 2011).
Kouvola kuuluu kaupunkimaisiin kuntiin Tilastokeskuksen kuntaryhmityksessä.
Kaupunkimaiseksi kunnaksi luokitellaan kunta, jonka väestöstä vähintään 90 prosenttia asuu taajamissa tai kunnan suurin taajama on väkiluvultaan vähintään 15 000 (Tilastokeskus 2010a). Vaikka Kouvola luokitellaankin kaupunkimaiseksi kunnaksi, löytyy Kouvolasta kaupunginosien lisäksi laaja maaseutu ja virkeitä maaseutukyliä. Kouvolalaisista noin 60 prosenttia asuu kaupunkirakenteisella alueella. Kouvola on jakautunut kuuteen suuralueeseen:
Kouvolan, Kuusankosken, Anjalankosken, Valkealan, Elimäen ja Jaalan suuralueeseen.
Kaupunginosia löytyy yhteensä 63. Anjalankoskella, joka koostuu Anjalasta, Inkeroisesta, Myllykoskesta ja Keltakankaasta, on asukkaita n. 17 000. Elimäen kirkonkylästä ja Koriasta koostuvista Elimäessä on asukkaitta n. 8 400. Jaalassa asukkaita on n. 2 000. Kuusankoski on n. 20 000 asukkaan asuinalue, joka käsittää Kuusankosken keskustan, Kunnanpellon, Pappilanpellon sekä Naukion. Valkealan asuinalueita ovat Kirkonseutu ja Niinistö-Jokela, joissa asuu n. 11 500 asukasta. Kuusankoski, Anjalankoski, Valkeala, Elimäki ja Jaala yhdistyivät Kouvolaan vuoden 2009 alussa. Tällä hetkellä Kouvolan suuralueella on asukkaita n. 31 000. (Kouvola 2014a; Visit Kouvola 2013.)
3.1 Kouvolan historia
Ensimmäiset merkinnät Kouvolan kylästä ajoittuvat 1400-luvun puoliväliin. Perimätiedon mukaan Kouvola on saanut nimensä Kouvo-nimisestä uudisasukkaasta. ”Kouvo” on vanhaa suomen kieltä, joka tarkoittaa muun muassa karhua. (Kouvola 2014b.) Tämänhetkinen Kouvola on syntynyt kuuden eri kunnan ja kolmen kuntayhtymän yhdistymisen myötä vuoden 2009 alussa (Taskutieto 2011). Vaikka nykyisen Kouvolan voidaan sanoa elävän kaupungiksi varhaislapsuutta, on Kouvolan alueella pitkä historia takanaan. Kouvolaa tarkasteltaessa on pidettävä mielessä, että entisen Kouvolan lisäksi siihen liitetyillä kunnilla on oma historia, joka tulee huomioida. Tämän lisäksi pitää huomioida koko Kymenlaakson historia, jolla on ollut vahva vaikutus myös koko Kouvolan alueen kehittymiseen.
14 3.1.1 Kymenlaakson vaiheet
Varhaisimmat merkit Kymenlaakson ja Kouvolan asutuksesta löytyvät Kouvolan alueella sijaitsevasta Tillolankalliosta. Tillolankallio toimi leiripaikkana hylkeenpyytäjille 7 000−8 000 vuotta sitten. (Finnica Kymenlaakso 2014a.) Venäjän ja Ruotsin väliset sodat määrittivät Kymenlaaksoa 1700-luvun ajan. Kymenlaaksolla, erityisesti Kymijoella, oli strateginen sijainti, koska Kymijoki toimi monesti rajana sekä Kymenlaakson kautta kulki valtatie Pietariin. Kymenlaakso olikin vuorotellen Venäjän ja Ruotsin alaisuudessa ja välillä alue oli jaettu näiden valtioiden kesken. Tämän takia Kymenlaakson kaupunkeja vahvistettiin sotilaallisesti, niin Ruotsin kuin Venäjän toimesta. (Kouvola 2014b.) Vuonna 1743 solmitun Turun rauhan myötä raja Ruotsin ja Venäjän välillä asettui Kymijokeen ja se pysyi vuoteen 1809 asti, jolloin Suomesta tuli autonominen osa Venäjää (Finnica Kymenlaakso 2014b).
Kouvolan ja Kymenlaakson alueen kehityksen kaksi merkittävää tekijää olivat Pietarin radan rakentaminen ja alueen teollistuminen. Vielä nykyäänkin Kouvola on tunnettu rautatiestään ja rautatieläisistään, joiden lähtökohtana toimi oman aseman saaminen vuonna 1875. Vähitellen tästä karhun mukaan nimetystä asemakylästä alkoi muodostua risteysasema, minkälainen se tänä päivänä on. (Kouvola 2014b.)
Kymijoki toimi rajajoen ohessa merkittävänä tekijänä alueen teollistumisessa ja asuttamisessa. Ensimmäiset merkinnät joen käytöstä teollisuuden apuna osuvat 1730-luvulle, jolloin Verlankoskea hyödynnettiin sahapuun uitossa. Kymijoen merkitys teollisuudelle ja viljelylle huomattiin, minkä takia aloitettiin koskenperkaus uiton parantamiseksi ja viljelysmaan lisäämiseksi. (Finnica Kymenlaakso 2014b.)
3.1.2 Liitoskuntien kehitys ennen yhdistymistä
Kouvolaan yhdistyneillä alueilla on omanlaisensa kehityskaari, joka heijastuu myös tämän hetkiseen Kouvolaan. Alueen vanhimpia tunnettuja alueita on Elimäki, joka toimi jo vuonna 1452 itsenäisenä pitäjänä. Tästä ovat osoituksena Elimäen omia asioita koskevat käräjät, jotka toimivat oman nimismiehen johdolla. Vuonna 1863 Anjala erosi Elimäestä ja se toimi omana kuntanaan vuoteen 1975, jolloin muodostui Anjalankoski Anjalan ja Sippolan kuntien
15
yhdistymisen myötä. Sippola taas oli eronnut Vehkalahden kunnasta vuonna 1861.
Anjalankoski sai kaupunkioikeudet vuoden 1977 alussa. (Kouvola 2014b.)
Jaala, Valkeala ja osa Kuusankoskea ovat aikaisemmin kuuluneet Iittiin. Maaseutuyhteisö Valkeala perustettiin vuonna 1631 Iitistä erottamisen myötä. Kouvola ja osa Kuusankoskea kuuluivat aikaisemmin Valkealaan, mikä toi tälle maaseutuyhteisölle erikoisen leiman Kouvolan rautateiden ja Kuusankosken teollisuuden myötä. Lopulta Kouvolasta ja Kuusankoskesta tuli itsenäisiä alueita, joihin vaikuttivat juuri teollisuus ja rautatieyhteydet.
Kuten aikaisemmin todettu Kuusankoski perustettiin Iitin ja Valkealan osista vuonna 1921 ja siitä tuli kaupunki vuonna 1973. Kuusankoskelle tunnusmerkillinen tehdasteollisuus alkoi kehittyä vuonna 1872, jolloin se vielä asettui Iitin ja Valkealan rajalle. Vuonna 1872 Kuusankoskella kaksi eri yrittäjää aloitti paperitehtaiden rakentamisen ja vuonna 1893 ilmaantui tehdas Voikkaankoskelle kolmannen yrittäjän toimesta. Vuonna 1904 tehtaat yhdistettiin suuryhtiöksi, joka muodostaa vielä osan nykyään toimivasta UPM-Kymmene- konsernia. Iitin kunta koki teollisuusalueen aiheuttavan vain taloudellista rasitusta, minkä takia lokakuussa 1918 Iitin kunnanvaltuusto ehdotti Kuusankosken muuttamista itsenäiseksi kunnaksi. Päätös Kuusankosken itsenäistämisestä syntyi vuonna 1920. Jaala erosi omaksi kunnakseen vuonna 1879. (Kouvola 2014b.)
3.1.3 Vanhan Kouvolan kehitys ennen kuntaliitosta
Ensimmäiset merkinnät Kouvola nimisestä alueesta ajoittuvat 1400-luvun puoliväliin. Jo keskiajalla Kouvola oli merkittävä liikenteen risteyskohta, koska Kouvolan kautta kulki valtakunnallisesti merkittävä maantie Kouvolan kylän takametsän läpi. Samainen maantie halkoi nykyisen Kouvolan kaupungin keskustaa. Maantie tunnettiin nimellä Ylisen Viipurintie, jonka tarkoitus oli yhdistää 1400-luvulla Hämeen ja Viipurin linnat teitse.
Haminaan rakennettiin maantie 1700-luvulla, jonka tarkoitus oli yhtyä Ylisen Viipurintiehen.
(Kouvola 2014b.)
Vuonna 1867 Venäjän Keisari Aleksanteri II antoi käskyn rakentaa rautatie Pietariin.
Silloisesta Kouvolan kylästä tuli Lahden piirin itäinen työasema. Rautatien lisäksi 1870-luku oli merkittävä Kouvolan alueelle, koska silloin alkoi muodostua teollisuutta Kymijoen ääreen.
Tällöin Kymijoen varteen rakennettiin yhdeksän suurta höyrysahaa sekä puuhioke-,
16
selluloosa- ja paperiteollisuutta. Kouvolan asema valmistui vuonna 1875 silloisen asumattomana olevan Kouvolan kylän takamaalle. Kouvolan aseman merkitys alueelle kasvoi entisestään Kymitehtaan laajentuessa ensimmäiseksi paperitehtaaksi Suomessa. Savoon suuntaava rata valmistui vuonna 1889 ja rata Kotkaan 1890, joiden myötä Kouvolasta alkoi muodostua nykyisenlainen elinvoimainen rautatieläisyhdyskunta. (Kouvola 2014b.)
Ennen maailmansotaa venäläiset aloittivat ohjelman, jonka tarkoituksena oli rakentaa kasarmialueita kaakkoiseen ja eteläiseen Suomeen. Näin muodostuivat Kouvolan ja Korian varuskunnat. Vuosien 1911−1914 aikana rakennetun Kouvolan varuskunnan tarkoituksena oli suojata Suomen päärataa sekä maallemme tärkeää Kouvolan risteysasemaa. Suomen itsenäistyttyä Venäjästä Kouvolan ja Korian varuskunnat siirtyivät Suomen puolustusvoimille. Vuonna 1922 Kouvola erosi Valkealasta ja siitä tuli itsenäinen kunta ja vuoden kuluttua kauppala. (Kouvola 2014b.)
Jatkosodan päätyttyä Suomi joutui luovuttamaan osan Viipurin lääniä Venäjälle.
Kymenlaakso oli osa tätä entistä lääniä. Vuonna 1945 Suomen puolelle jäänyt osa Viipurin lääniä ja osa Uudenmaan lääniä nimettiin Kymen lääniksi. Tämän uuden läänin pääkaupungiksi valittiin Kouvola vuonna 1948, pitkälti johtuen sen liikenteellisen merkityksen takia. Näin ollen lääninhallitus sekä valtion piirihallinto sijoitettiin Kouvolaan, minkä myötä paikkakunnalle saapui hyvin koulutettua väkeä. Tämä uusi väestö auttoi kehittämään Kouvolasta hallinnon ja kaupan keskuksen. (Kouvola 2014b.)
3.2 Kouvolan väestö
Kouvolalaiset, tai paremminkin kymenlaaksolaiset, juontavat juurensa pääosin hämäläisistä, mutta heihin on sekoittunut myös savolaista, karjalalaista ja uusimaalaista verta. Karjalan kankaan läheisyys sekä aikaisemmin Viipurin lääniin kuuluminen antavat kymenlaaksolaisille murteen, jossa käytetään ”mie ja sie, min ja sin, myö ja työ” ilmaisuja, vaikkakin alue kuuluu osin hämäläisen murteen piiriin. (Kouvola 2014e.)
Vuoden 2013 loppuun mennessä Kouvolan asukasluvuksi mitattiin 86 926. Kouvolalaisista suurin osa (62,4 %) on iältään 15−64-vuotiaita, kun taas alle 15-vuotiaita on 14,3 prosenttia väestöstä ja 65 vuotta täyttäneitä 23,3 prosenttia. Vuoden 2013 lopussa Kouvolassa asui ikäryhmittäin eniten 60−64-vuotiaita (taulukko 2). (Tilastokeskus 2013.)
17
TAULUKKO 2. Kouvolalaisten ikärakenne vuoteen 2013 mennessä. (Kouvola 2014e.)
Vuonna 2013 Kouvolan koki muuttotappiota 332 henkilön edestä, kun taas koko maan osalta muuttovoitto/-tappio oli 0. Syntyvyys laski 256 hengellä. (Tilastokeskus 2013.) Muuttotappio ja syntyvyyden laskeminen näkyvät myös Kouvolan väestönennusteessa, jossa on otettu huomioon eri ikäryhmät vuodesta 2015 vuoteen 2040 asti (taulukko 3). Kaikki ikäryhmät, lukuun ottamatta yli 70-vuotiaat, tulevat kutistumaan seuraavan 25 vuoden aikana. Suurimmat muutokset kohdistuvat 45−65-vuotiaiden ikäryhmään, joka ennustuksen mukaan tulee supistumaan yli 5 500 henkilöllä eli 22 prosenttia. Tässä tapauksessa pitää myös huomioida se, että kyseinen ikäryhmä on ikäskaalan laajimmasta päästä (20 vuotta) eli se kattaa enemmän ihmisiä kuin esimerkiksi 7−12-vuotiaat tai 65−74-vuotiaat. Ikäryhmien väestönennusteessa huomio kiinnittyy myös ikäryhmien 25−44-vuotiaat ja yli 75-vuotiaiden ennustukseen vuodelle 2040. Näiden kahden ryhmän ennustetaan olevan saman kokoisia vuoteen 2040 mennessä. Ulkomaalaisten kansalaisten osuus oli 2,6 prosenttia väestöstä, joka on selvästi vähemmän kuin viereisen kaupungin Kotkan maahanmuuttajien 5,9 prosenttia.
Vuoden 2014 alussa tehdyn mittauksen mukaan Kouvolassa asuu 2 260 ulkomaan kansalaista, joista 659 on venäläisiä, 388 virolaisia, 283 somalialaisia ja 107 thaimaalaisia. (Kouvola 2014d.)
18
TAULUKKO 3. Ikäryhmittäin tehty Kouvolan väestönennuste 2015−2040. (Kouvola 2014e.)
Vuoden 2013 lopussa Kouvolassa oli 43 670 asuntokuntaa, joista 61,9 prosenttia oli rivi- tai pientaloja. Koko maan tasolla rivi- ja pientaloissa asuvien osuus on 54 prosenttia ja Lahdessa 28,6 prosenttia ja Kotkassa 43,9 prosenttia. Kouvolan vapaa-ajan asuntojen lukumäärä oli 31.12.2013 mennessä 7 729. (Tilastokeskus 2013.)
Kouvolalaisista 15 vuotta täyttäneistä 66,5 prosenttia oli suorittanut vähintään keskiasteen tutkinnon vuoden 2012 loppuun mennessä. Ammatillisen opistoasteen tutkinnon, ammatillisen korkea-asteen tutkinnon, ammattikorkeakoulututkinnon, ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon sekä yliopistoissa alemman korkeakoulututkinnon, ylemmän korkeakoulututkinnon, lisensiaatin- ja tohtorintutkinnon suorittaneiden osuus 15 vuotta täyttäneistä oli 23,4 prosenttia. Kouvolan väestöstä vähintään keskisateen tutkinnon sekä korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuudet väestöstä ovat pienemmät koko maahan verrattuna. Suomalaisista 15 vuotta täyttäneistä 68,5 prosenttia oli suorittanut vähintään keskiasteen tutkinnon sekä korkea-asteen tutkinnon oli suorittanut 28,7 prosenttia.
(Tilastokeskus 2013.)
3.2.1 Kouvolan lapset ja nuoret
Kouvolassa asui vuoden 2013 loppuun mennessä 17 748 alle 19-vuotiasta (taulukko 4).
Kouvolassa asuu enemmän pienituloisia lapsiperheitä (17,4 %) kuin muualla maassa (13,9
19
%). Vuonna 2007 nuorten työttömyys Kouvolassa oli 12 prosenttia, joka on korkeampi kuin koko maan keskiarvo. (LNHS 2010.)
Kouvolalaisnuorille vuonna 2008 tehdyn kouluterveyskyselyn mukaan, kouvolalaisten 8. ja 9.
luokkien oppilaiden antamat vastaukset olivat heikommat kuin koko maan 8. ja 9.luokkien oppilaiden. (LNHS 2010.)
TAULUKKO 4. Vuonna 2008 toteutettu kouluterveyskysely peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaille. (LNHS 2010).
Kouvola Koko maa
% oppilaista % oppilaista
Koulukiusatuksi joutuneet 9,12 8,34
Ei yhtään läheistä ystävää 11,4 9,78
Keskivaikea tai vaikea masentuneisuus 13,38 13
Tupakoi päivittäin 15,47 15,13
Tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa 17,53 16,48
Kokeillut laittomia huumeita ainakin kerran kuukaudessa 5,4 6,17
Vanhemmuuden puutetta 23,46 22,24
Harrastaa liian vähän liikuntaa viikossa 54,38 51,73
Liikunnan harrastusta harvemmin kuin kerran viikossa 9,39 7,64
Päivittäin kaksi oiretta 19 18,45
Terveydentila keskinkertainen tai huono 17,89 16,92
Kouvolalaisista peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilasta 54,38 prosenttia ilmoitti harrastavansa liikuntaa liian vähän viikon aikana, kun samanaikaisesti koko maan osalta näin vastasi 51,73 prosenttia oppilasta. Tämän lisäksi 9,4 prosenttia kouluterveyskyselyyn vastanneista kouvolalaista nuorista vastasi harrastavansa liikuntaa harvemmin, kuin kerran viikossa. Koko maan osalta vastausprosentti oli 7,6 prosenttia. Yleisesti ottaen kouvolalaiset 8. ja 9. luokkien oppilaat kokivat oman terveyden tilansa joko keskinkertaisemmaksi tai huonommaksi kuin muut samanikäiset suomalaiset oppilaat. (LNHS 2010.) Tulosten perusteella onkin syytä miettiä, arvioivatko kouvolalaiset peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat oman terveydentilansa ja liikkumisensa alakanttiin vai kuvastaako kouluterveyskyselyn tulokset todellisuutta? Liikunnan harrastamista on vaikeaa arvioida, koska liikunnan harrastaminen koetaan monesti tarkoittavan vain organisoidun liikunnan harrastamista, esimerkiksi urheiluseuran jalkapalloharjoituksiin osallistumista.
Huolestuttavana voidaan pitää sitä, että kouvolalaiset nuoret kokivat puutteita vanhemmuudessa ja läheisten ystävien määrässä. Vanhemmuuden puutteella tarkoitetaan
20
muun muassa sitä, että vanhemmat eivät tunne oppilaan ystäviä, eivätkä tiedä, missä lapset viettävät viikonloppuiltansa, oppilas ei pysty keskustelemaan vanhempiensa kanssa asioista eikä oppilas saa kotoa apua kouluvaikeuksiin (Kouvola 2014c). Voidaan pitää huolestuttavana, ettei kouvolalaisilla 8. ja 9. luokkalaisilla ole kouluterveyskyselyn perusteella vanhempien ja ystävien muodostamaa turvaverkkoa, johon turvautua elämän vaikeina hetkinä. Välittävän kodin puute lapsen ja nuoren kasvuvaiheessa voi johtaa tulevaisuudessa erilaisiin ongelmiin.
3.3 Elinkeinorakenne ja työllisyys
Kouvolan alue tunnetaan sen vahvasta ja perinteikkäästä paperiteollisuudesta, rautateistä ja logistiikasta sekä Suomen suurimpana varuskuntakaupunkina. Nämä näkyvät myös alueen asukkaiden työllisyydessä, koska kyseiset organisaatiot ovat alueen suurimpia työllistäjiä.
Vuoden 2013 loppua kohti Kouvolan työpaikkarakenne oli jakautunut seuraavasti: maatalous 4,3 prosenttia, teollisuus 28,9 prosenttia ja palvelut 65,9 prosenttia. (Visit Kouvola 2013.) Vuoden 2011 lopussa Kouvolassa laskettiin työpaikkojen lukumääräksi 34 211,joista yrityspaikkoja oli 5 016. Kouvolalaisista, jotka olivat iältään 18−74-vuotiaita, kävi töissä 55,2 prosenttia, kun samalla koko maan työllisten osuus oli 60,1 prosenttia. Kouvolan työttömyysaste vuoden 2012 lopussa oli 13,4 prosenttia ja koko maan taas 10,7 prosenttia.
Kuntaliitoksen jälkeen 86 prosenttia kouvolalaisista työskentelee asuinkunnassaan, mikä on huomattavasti enemmän kuin koko Suomen keskiarvo (67 %). Tämä selittyy Kouvolan alueen kuntaliitoksella, jonka myötä liikkuminen työn takia kuntien välillä on vähentynyt (Myrskylä 2012, 32). Vuoden 2012 lopussa Kouvolan väestöstä eläkkeellä oli 29,7 prosenttia, joka on yli 5 prosenttia enemmän kuin koko maassa keskimäärin. (Tilastokeskus 2013.)
Kouvolan eniten työllistäviä toimialoja ovat julkinen hallinto ja maanpuolustus, pakollinen sosiaalivakuutus, koulutus, terveys- ja sosiaalipalvelut; tukku- ja vähittäiskauppa, kuljetus ja varastointi, majoitus- ja ravitsemustoiminta; sekä teollisuus. (Kuvio 1) Kouvolan alueen suurimpia teollisuusalan työnantajia ovat UPM-Kymmene Oyj ja Stora Enso Oyj (Visit Kouvola 2013). Tilastokeskuksen (2010b) tekemässä selvityksessä kymenlaaksolaisten miesten suurin ammattiryhmä oli prosessityöntekijät, jotka valmistavat niin sahatavaraa kuin myös paperia ja kartonkia. Kouvolalainen paperiteollisuus koki kovan kolauksen vuonna
21
2006, jolloin Voikkaan paperitehdas päätettiin sulkea. Voikkaan paperitehtaan kuihtumista ja symboloi suomalaisen paperiteollisuuden alasajoa ja paperiteollisuuden kultakauden loppumista. (Suomen kuvalehti 2015.)
KUVIO 1. Kouvolan työpaikat, jotka on ryhmitelty toimialan perusteella, ajalta 2007-2010.
(Kouvola 2014e.)
Tukku- ja vähittäiskauppa, kuljetus ja varastointi, majoitus- ja ravitsemustoiminta on toimialana toiseksi eniten työllistävä Kouvolassa ja sen alaisuuteen kuuluvat muun muassa rautateiden tavaraliikenne, vesiliikenne ja majoitus. VR-Yhtiöt työllisti vuoden 2012 alussa 730 työntekijää, ollen Kouvolan viidenneksi suurin työnantaja (Visit Kouvola 2013).
Kouvolassa on työpaikkoja toimialan perusteella eniten julkisen hallinnon puolella, johon kuuluu muun muassa erilaisia julkishallinnon organisaatioiden toiminta, lainsäädäntä, verotus, maanpuolustus ja yleinen hallinto. Helmikuussa 2012 Kouvolan kaupunki työllisti 6 640 työntekijää, joka teki siitä suurimman työnantajan Kouvolassa. Toiseksi suurimmaksi työnantajaksi kiri Puolustusvoimat, 1 260 työntekijällä. Kouvola on Suomen suurin varuskuntakaupunki, jonne on sijoitettu Karjalan Prikaati ja Utin Jääkärirykmentti sekä Itä- Suomen Sotilasläänin esikunta ja Huoltorykmentin esikunta. Joka vuosi Kouvolaan tulee noin 4 000 varusmiestä ja Kouvolan varuskunnan määrärahat liikkuvat noin 94 miljoonan euron tienoilla. (Visit Kouvola 2013.)
Kouvolan kaupunginvaltuusto koostuu 59 kaupunginvaltuutetusta. Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa kaupunginvaltuutettujen paikat jakautuivat seuraavasti: KOK 12, SDP 14,
22
PS 11, KESK 9, VIHR 2, VAS 2 ja KD 4. Vaikka SDP osoittautui äänimäärältään Kouvolan suurimmaksi puolueeksi, se kärsi vaalitappion muiden puolueiden tapaan Perussuomalaisille, jotka saivat kunnallisvaaleissa kuusi uutta paikkaa valtuustoon. Perussuomalaiset olivat vaalivoittajia myös vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, sillä puolue onnistui kasvattamaan suosionsa Kouvolassa 28,9 prosenttiin. Keskusta onnistui saavuttamaan Kouvolassa 21,9 prosenttia äänistä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Näiden eduskuntavaalien myötä entinen paperimies Kuusankoskelta, Jari Lindström (PS), sai Juha Sipilän hallituksen oikeus- ja työministerin salkun. Sauli Niinistöä äänesti vuoden 2012 presidenttivaalien ensimmäisellä kierroksella 41,3 prosenttia kouvolalaisista. Toisella kierroksella 66,3 prosenttia kouvolalaisista asettui nykyisen presidentin, Sauli Niinistön taakse. (Vaalit 2015.)
3.4 Liikunta ja urheilu Kouvolassa
Etsiessäni tietoa Kouvolasta huomasin, että Kouvola noteerattiin useassa eri lähteessä urheilukaupungiksi. Kouvolassa on yhteensä 353 liikuntapaikkaa. Ulkoliikuntapaikkoja on 243 ja sisäliikuntatiloja 110. Liikuntapaikoista vajaa kolmas on yksityisessä omistuksessa ja loput ovat kaupungin omistamia liikuntapaikkoja. (Kouvolan kaupunki 2011, 6.) Kouvolassa on kahdeksan urheilukeskusta, neljä jäähallia, viisi uimahallia, useita ampumaratoja, kaksi urheiluilmailualuetta ja neljä moottoriurheilualuetta, minkä perusteella voi todeta Kouvolan olevan urheilukaupunki. Tämän lisäksi Kouvolasta löytyy useita muita liikunnalle ja urheilulle tarkoitettuja paikkoja, kuten koulujen liikuntasalit, pallo- ja yleisurheilukenttiä ja lähiliikuntapaikkoja. Kouvolan läpi virtaava Kymijoki tarjoaa mahdollisuuden kalastukselle ja muulle luotoliikunnalle, kuten melonnalle. (Visit Kouvola 2013). Kouvolan kaupunki ylläpitää yhteensä noin 360 km pituista kuntoreitti- ja hiihtolatuverkostosta, josta 110 km on valaistu (Kouvolan kaupunki 2011, 6).
Kouvolalaisia liikuttaa noin 130 erilaista liikuntajärjestöä, joista 110 saa vuosittain kaupungilta avustusta toimintaansa. Avustusten yhteismäärä oli vuonna 2011 320 000 euroa.
Vuoden 2011 aikana järjestöt sijoittivat liikuntaan omia määrärahojaan noin 7,6 miljoonaa euroa, muun muassa työllistämistarkoituksiin. Selvityksen mukaan rahallista avustusta saaneilla järjestöillä on yhteensä 28 000 jäsentä ja liikuntajärjestöjen palkkalistoilla on yhteensä noin 70 henkilöä. Liikuntajärjestöjen toimintaa auttoivat myös useat vapaaehtoiset työntekijät. (Kouvolan kaupunki 2011, 3.)
23
Vuoden 2009 kuntaliitos vaikutti myös Kouvolan alueen urheilu- ja liikuntaseuroihin.
Yhdistymisen myötä useiden pienten ja perinteisten urheilu- ja liikuntaseurojen kotipaikkakunnaksi tuli Kouvola ja samalla seurojen määrä lisääntyi alueella. Kymenlaakson Liikunta ry:n (2014) jäsenlistalla on seuroja, joiden toiminta on keskittynyt pienelle alueelle, kuten Voikkaan Viesti ja Verlan Kiri. Osa seuroista on yleisseuroja, jotka tarjoavat jäsenilleen useita eri lajeja, kuten Myllykosken Latu ry. ja Valkealan Kajo. Monet näistä kyseisistä seuroista on perustettu Suomen itsenäistymisen aikoihin tai jopa 1910-luvulla. (KymLi ry.
2014.) Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että Kouvolaan yhdistyneet alueet, Anjalankoski, Elimäki, Jaala, Kuusankoski ja Valkeala, ovat olleet aktiivisia alueita, joissa yhteisöllisyyttä on pidetty yllä urheilu- ja liikuntaseurojen avulla. Tämän lisäksi Kouvolasta toki löytyy yhteen lajiin erikoistuneita seuroja, kuten koripalloseura Kouvot ja ratsastukseen keskittynyt Kouvolan ratsastajat (KymLi ry. 2014). Liikuntamahdollisuuksien lisäksi Kouvolasta löytyy kansallisella tasolla pelaavia urheilujoukkueita. Tunnettuja urheiluseuroja ovat Korisliigaa pelaava Kouvot, Liigaan kaudeksi 2016−2017 noussut jääkiekkojoukkue KooKoo, Superpesis-tasolla edustava Kouvolan Pallonlyöjät (KPL) ja Vaahteraliigassa amerikkalaista jalkapalloa pelaava Indians. (Visit Kouvola 2013). Kymenlaakson jalkapalloperinteitä edustava Myllykosken Pallo (MyPa) menetti Veikkausliigan liigalisenssinsä kaudelle 2015 talousvaikeuksien takia eikä se ottanut vastaan tarjottuja sarjapaikkoja jalkapallon ykkös- tai kakkosdivisioonaan.
Keväällä 2010 toteutetun liikunnan harrastuneisuuskysely mukaan yli 15-vuotiaiden kouvolalaisten suosituin liikuntamuoto oli ympärivuoden harrastettu sauvakävely. Tämän lisäksi kesällä kouvolalaiset suosivat pyöräilyä, uinti/vesijuoksua ja kuntosalilla käyntiä.
Talvella kouvolalaisia liikutti sauvakävelyn lisäksi hiihto ja kuntosali/voimistelu/jumppa.
Kyselyyn osallistuneista 57.4 prosenttia ilmoitti harrastavansa liikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa. Yksittäinen liikunta-kerta kesti vastanneilla yli 30 minuuttia.
Liikuntaolosuhteiden parantamiseksi toivottiin kuntopolkujen, asvalttien, latujen, valaistuksen, luistinratojen, uimarantojen ja kuntosalien parempaa kunnossapitoa. Lisäksi haluttiin kehittää varausjärjestelmää. Syrjäkylät ja reuna-alueet tulisi huomioida paremmin esimerkiksi järjestämällä kuljetuksia liikuntapaikoille. (Kouvolan kaupunki 2011, 15.) Eläkeläiset ja työttömät osallistuivat kaikkein aktiivisimmin kaupungin liikuntaryhmiin.
Vuosien 2011−2013 aikana eläkeläisten ja työttömien määrä liikkui 3 400−3 500 kävijän tienoilla. Ero muihin käyttäjäryhmiin on selvä, koska seuraavaksi aktiivisimman ryhmän, erityisliikkujien kävijämäärä on parhaimmillaan ollut noin 1 400. Gallupin perusteella
24
kouvolalaiset suosivat uimahalleja kuntosalien sijaan. Vuosien 2011−2013 uimahallin kävijämäärät ovat olleet 330 000−325 000, kun taas kuntosalien kävijämäärät ovat jääneet alle 50 000. (Kouvola 2014c.)
Toisin kuin aikuisten kohdalla, kouvolalaisten lasten ja nuorten liikuntatutkimuksia ei ole tehty. On kuitenkin arveltu, että kouvolalaisten lasten ja nuorten harrastukset noudattelevat valtakunnallista linjaa, kuten aikuisetkin. Kansallisen liikuntatutkimuksen (2010) mukaan suomalaiset lapset ja nuoret harrastavat eniten jalkapalloa, jonka katsotaan olevan myös kouvolalaisten lasten ja nuorten eniten harrastama laji. Kouvolan suurimmissa jalkapalloseuroissa (Sudet, Kumu Junior Team, Kajo, MyPa, Purha) harrastaa seurojen ilmoitusten mukaan yhteensä 1 400 junioria. Yhteensä jalkapalloa harrastavia nuoria arvioidaan olevan 2000−3000, koska suurten seurojen lisäksi nuoret harrastavat jalkapalloa myös pienemmissä urheiluseuroissa ja muissa vapaissa ryhmissä. Suurten harrastajamäärien takia Kouvolan kaupunki on panostanut jalkapallo-olosuhteiden kehittämiseen. (Kouvola 2014c.) Kouvolalaiset toivovat ei-kilpailuhenkisen liikuntatoiminnan lisäämistä. Haasteeksi koettiin myös urheiluseurojen vaatima seuratoimintaan sitoutuminen. (Mässeli ym. 2010.) Palveluiden toimivuuden arvioinnin perusteella Kouvolan kaupungin liikuntapalvelut ovat pystyneet huomioimaan kaiken ikäiset lapset ja nuoret tarjoamalla lukuisia liikuntapalveluita.
Liikuntapalveluiden heikkoudeksi nähtiin alueellisten erojen lisäksi, ettei tarjolla ole harrastetoimintaa, etenkin joukkuelajeissa. Kouvolan järjestötoiminta saa kiitosta kaupungilta, sillä kaupungissa toimii monia erityyppisiä järjestöjä, joiden toimintaan lapset ja nuoret pystyvät osallistumaan. Järjestötoiminnan ongelmaksi nousi toiminnan vastuuhenkilöiden puute sekä toiminnan lyhytjänteisyys. (LNHS 2010.)
Kouvolan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman neljässä erilaisessa päämäärässä näkyy liikunta. Kaupungin päämääränä on vahvistaa lasten ja nuorten osallisuuden ja yhteisöllisyyden tunteita, muun muassa antamalla lapsille ja nuorille mahdollisuuksia vaikuttaa elinympäristöön ja heidän käyttämiinsä palveluihin. Liikuntapalveluilla on oma rooli turvallisten kasvuolosuhteiden luomisessa, joka on kolmas kaupungin asettama päämäärä. Uuden Kouvolan suuren koon takia voidaan olettaa kouvolalaisten olevan alueellisesti eriarvoisessa asemassa. Kaupunki pyrkii toiminnallaan varmistamaan lähipalveluiden saatavuuden kaikille asukkaille riippumatta heidän asuinpaikastaan.
Liikuntapalveluiden tehtävä onkin tarjota lapsille ja nuorille sellaisia liikuntapalveluita, joiden osallistumiskynnys on mahdollisemman matala. Tämän lisäksi seurakunnat ja erilaiset
25
kulttuuri-, harrastamis- ja liikuntatoimintaan erikoistuneet järjestöt tarjoavat myös turvallisia lähipalveluita lapsille, nuorille ja heidän perheilleen. Lasten ja nuorten kehitysympäristöjen turvallisuudesta ja terveellisyydestä vastaa muun muassa tilaliikelaitos. Sen vastuulla ovat lähiliikuntapaikat sekä koulujen ja päiväkotien pihojen kunnossapito. Tilaliikelaitoksen tarkoitus on suunnitella yhdessä käyttäjien kanssa näitä alueita. (LNHS 2010.)
3.5 Kouvola ja jalkapalloilun harrastaminen
Kouvolan kaupunki arvioi jalkapallon pelaamisen olevan kouvolalaisten lasten ja nuorten eniten harrastama laji. Jalkapallon harrastajia löytyy myös aikuisista. Kouvolan alueen ehdottomia jalkapallon lippulaivoja on Myllykosken Pallo -47 eli MyPa, joka perustettiin vuonna 1947. Paikallinen paperitehdas perusti MyPa:n, koska se näki jalkapalloilun keinona yhdistää sodan riepottelemaa alueen väestöä. (MyPa -47 2014.) Ensimmäinen merkintä organisoituneesta kouvolalaisesta jalkapalloilusta on vuodelta 1933, jolloin Myllykosken Pallo-Veikoissa alettiin pelata jalkapalloa. Jalkapallosta muotoutui kaupunkilaisten peli, jota pelattiin erityisesti Etelä-Suomessa ja rannikkoseudulla, kuten Kymenlaaksossa. (Kortelainen 2007, 72,74; Joutsi 2014. )
Jalkapallolla on vahva asema suomalaisilla teollisuuspaikkakunnilla, erityisesti metsäteollisuuspaikkakunnilla, kuten Valkeakoski, Jämsänkoski, Mänttä, Eura ja Anjalankoski (Myllykoski). Nämä paikkakunnat mielletään vahvoiksi metsäteollisuuspaikkakunniksi, joissa tehtaat tukivat jalkapalloilua. (Kortelainen 2007,74.) Suomalaisten tehtailijoiden kiinnostus jalkapalloilua kohtaan juontaa juurensa 1920-luvulle, jolloin tehtailijat alkoivat kiinnittää huomiota työntekijöidensä hyvinvointiin. Tehtaat takasivatkin työntekijöilleen sosiaaliturvan, asuntoja, terveydenhuollon, työturvallisuustoimintaa ja koulutusta. Tehtailijat kokivat olevansa vastuussa työntekijöistään, mutta samalla he odottivat työntekijöiltään kuuliaisuutta. Edellä mainittujen toimintojen tavoitteena oli sitouttaa tehtaan työntekijät pysyvästi osaksi teollisuusyritystä. Taustalla leijui vielä kommunismin pelko, erityisesti kommunisti-työntekijöiden työskentely yrityksissä huolestutti puunjalostusteollisuuden työnantajaliittoa. Tämä ilmenee vuonna 1930 puunjalostusteollisuuden työnantajaliiton lähettämässä kiertokirjeessä, joka painotti tehtaita
”pysyvän, lojaalin ja kunnollisen työntekijäkunnan luomiseen” eli puhdistamaan työmaat kommunisteista. (Karisto, Takala & Haapola 1997, 162−163; Kettunen 2002, 288, 293. )
26
Tehdasurheilun tavoitteena oli tarjota kaikille tehtaan toimipiirissä työskenteleville työntekijöille toimintaa, joka oli sosiaalisesti eheyttävää, vapaa-aikaa stimuloivaa sekä edisti fyysistä kuntoa ja terveyttä (Eloranta 1948, 135). Jokainen tehdas oli itse vastuussa omasta liikuntatoiminnastaan, mikä takia toimintaa järjestettiin ja hoidettiin monella eri tavalla.
Tehtaat joutuivat sopeutumaan oman paikkakuntansa olosuhteisiin, mikä myös vaikutti tehtaiden liikuntamuotojen valintaan. Tehtaat toimivat pitkälti yhteistyössä paikkakuntansa urheilu- ja nuorisotyöjärjestöjen kanssa. Liikuntamuodon valinnassa tuli huomioida ammatista johtuva fyysinen ja psyykkinen rasitus sekä vapaa-ajan määrä ja laatu. Tämä varmasti selittää sitä, miksi jalkapallosta muotoutui paperiteollisuudestaan tunnetun Myllykosken tehtaan liikuntamuoto. Jalkapallon, joka toimi yhtenä tehtaiden kesälajeista, nähtiin vaativan kohtalaista voimankulutusta. Laji ei vaadi suurten lihasryhmien jatkuvaa käyttöä ja juoksunomaista liikehdintää on kohtalaisesti. Tämän lisäksi lajin koettiin innostavan jatkamaan pelaamista pitkään ja sen avulla pystyttiin liikuttamaan tehokkaasti laajoja massoja. Muita tehtaan lajivalikoimaan vaikuttavia tekijöitä olivat matalat kustannukset, lajin sopivuus kummallekin sukupuolelle sekä aloittamisen helppous, jonka takia ei ollut pelkoa naurunalaiseksi joutumisesta. (Eloranta 1948, 135−144.) Maaseutumaisilla teollisuuspaikkakunnilla, kuten Myllykoskella, tehtaat huolehtivat monesti liikuntatoiminnan harjoituspaikkojen rakentamisesta ja huollosta (Eloranta 1948, 153). Tämä saattoi antaa tehtaille valinnan vapauksia lajivalikoiman ja harrastamisolojen suhteen.
Tällä hetkellä Kouvolasta löytyy 17 jalkapallon harrastamiseen soveltuvaa kenttää, joiden ylläpidosta vastaa Kouvolan kaupunki. Näistä neljä on isoja ja viisi on pieniä tekonurmikenttiä. Kenttien käyttö harjoituksia ja otteluita varten on maksutonta alle 18- vuotiaille, poikkeuksena tekonurmen käyttö lämmityskaudella. Myös turnaukset, joiden osallistujat koostuvat junioreista, saavat käyttää liikuntapaikkoja maksutta. (Kouvolan kaupunki 2014.) Kouvolan kaupunki on kehittänyt jalkapallo-olosuhteita muun muassa lisäämällä jalkapalloiluun ympärivuotiseen harrastamiseen soveltuvia kenttiä eri puolille kaupunkia, lajin suurien harrastajamäärien johdosta. Vuosien 2001−2012 aikana kaupungin liikuntapalvelut investoi Savimäen jalkapallokenttään 270 000 €, Kuusankosken urheilupuiston hiekkatekonurmeen 100 000 € sekä Lehtomäen urheilupuiston, jossa sijaitsee yksi jalkapallokenttä, sosiaalitilojen laajennukseen 150 000 €. (Kouvolan kaupunki 2011.)
