VILLE-SAMULI HAVERINEN (TOIM.)
Miesten työmarkkinoille kiinnittymisen edistäminen
Reports and Studies in Social Sciences and Business Studies
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Miesten työmarkkinoille kiinnittymisen edistäminen
Selvityshankkeen loppuraportti
Ville-Samuli Haverinen (toim.)
Miesten työmarkkinoille kiinnittymisen edistäminen
Selvityshankkeen loppuraportti
Publications of the University of Eastern Finland Reports and Studies in Social Sciences and Business Studies
No 12
Itä-Suomen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Joensuu
2020
Grano Oy Jyväskylä, 2020
Sarjan vastaava toimittaja: YTT Antero Puhakka ISBN (nid): 978-952-61-3652-3
ISSN (nid): 1798-5765 ISSN-L: 1798-5765 ISBN (PDF): 978-952-61-3653-0
ISSN (PDF): 1798-5773
Haverinen, Ville-Samuli (toim.)
Miesten työmarkkinoille kiinnittymisen edistäminen.
Selvityshankkeen loppuraportti Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2020
Publications of the University of Eastern Finland ISBN (nid): 978-952-61-3652-3
ISSN (nid): 1798-5765 ISSN-L: 1798-5765
ISBN (PDF): 978-952-61-3653-0 ISSN (PDF): 1798-5773
TIIVISTELMÄ
Vaikka miesten ja naisten työttömyysasteessa ei ole havaittavissa huomattavaa määrällistä eroa, miesten työmarkkinoille kiinnittymiseen liittyy erityispiirteitä ja alueellisia tekijöitä, joita työttömyyttä kuvaavat tilastolliset luvut eivät yksin pysty tavoittamaan. Miesten työmarkkinoille kiinnittyminen onkin haasteellisempaa kuin yleinen työttömyyttä kuvaava tieto antaa olettaa. Miesvaltaiset alat ovat voimakkaan rakennemuutoksen kohteena, ja suhteellisen vähäistä koulutuspohjaa vaativien työpaikkojen määrä laskee yhteiskunnassa koko ajan. Huolimatta, että miesten
pitkäaikaistyöttömyys on yleisempää kuin naisten, naiset käyttävät työ- ja elinkeinohallinnon tarjoamia tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja enemmän kuin miehet. Lisäksi miesten työllistymisessä on havaittavissa alueellisia eroja.
Itä-Suomen yliopisto ja Diakonia-ammattikorkeakoulu ovat toteuttaneet yhteistyössä 1.12.2019–30.11.2020 Miesten työmarkkinoille kiinnittymisen edistäminen -selvityshankkeen, jonka on rahoittanut Euroopan
sosiaalirahasto. Päämääränä hankkeessa on ollut selvittää, 1) onko työllistymispalvelujen miesasiakkaista segmentoitavissa erityisiä
miesasiakasryhmiä, ja onko mahdollisiin ryhmiin paikannettavissa erilaisia työllistymistä estäviä ja edistäviä tekijöitä, 2) millainen on Pohjois-Savon alueen työmarkkinatilanne miehille työnantajien näkökulmasta, 3) millaisia
työmarkkinoille kiinnittymistä edistäviä työtapoja on äskettäin kehitetty, sekä 4) miten hankkeessa tuotettu tieto on hyödynnettävissä myös Etelä- Savossa ja Pohjois-Karjalassa.
Tämän loppuraportin tarkoituksena on koota yhteen hankkeen tulokset sekä esittää niihin pohjautuvia suosituksia, joilla miesten työmarkkinoille kiinnittymistä voitaisiin edistää niin Pohjois-Savossa kuin myös
lähimaakuntien alueilla. Raportissa esitettäviä tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa työvoimapalveluissa, ja ne tarjoavat lisäksi ajantasaisen perustan uudelle, miesten työllistymistä edistävän toiminnallisen hankkeen suunnittelulle.
Raportissa esitettävät tulokset jakautuvat kahteen päälukuun. Miesten työmarkkinoille kiinnittymistä edistäviä työtapoja kartoittava ensimmäinen luku on toteutettu tarkastelemalla Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020.
Suomen rakennerahasto -ohjelman kehittämishankkeissa tuotettuja dokumentteja. Analysoitaviksi valitut hankkeet (n=37) antavat kattavan kuvan siitä viimeaikaisesta Pohjois-Savossa toteutetusta kehittämistyöstä, jossa erityisesti työllistymisen edistämiseen liittyvät työ- ja toimintatavat ovat olleet keskiössä. Työllisyyshankkeita koskevan analyysin tulokset on esitetty kuvaamalla kerättyä tutkimusaineistoa aluksi työnantajan,
palvelujärjestelmän sekä palvelujen käyttäjän näkökulmasta.
Hankeanalyysia on syvennetty tämän jälkeen tunnistamalla hankkeiden kuvauksista työllistymisen edistämiseen liittyviä mallinnuksia.
Raportin toisessa pääluvussa esitettävät tulokset perustuvat
tutkimusaineistoon, joka on koottu tammi–maaliskuun aikana vuonna 2020 Kuopiossa, Iisalmessa ja Varkaudessa haastattelemalla
työllistymispalvelujen miesasiakkaita ja asiantuntijoita sekä Pohjois-Savon alueella toimivien yritysten edustajia. Selvityshankkeen aikana toteutettiin yhteensä 28 yksilö- ja ryhmähaastattelua, jotka tarjoavat erilaisista
positioista ja perspektiiveistä käsin subjektiivisia havaintoja miesten
työttömyydestä ja työllistymisestä. Haastatteluaineiston tuloksia avaavassa luvussa tehdään aluksi katsaus Pohjois-Savon työmarkkinatilanteeseen alueella toimivien työnantajien ja henkilöstövuokrausalan yritysten edustajien näkökulmasta. Tämän jälkeen tarkastellaan kerätystä haastatteluaineistosta esille nostettuja erityisiä työllistymispalveluiden
miesasiakasryhmiä, joita määrittävät erilaiset sekä työttömyyteen johtaneet syyt että työllistymistä estävät tekijät. Luvun lopussa tuodaan kootusti esille erilaisia miesten työmarkkinoille kiinnittymistä edistäviä tekijöitä ja hyväksi havaittuja yleisiä käytäntöjä.
Työllistymispalvelujen miesasiakkaat olivat kerätyn haastatteluaineiston perusteella jaoteltavissa työuransa alku- tai loppuvaiheessa oleviin miehiin sekä sosiaalisesti ja fyysisesti määrittyvällä reuna-alueella eläviin miehiin.
Tutkimuksesta käy ilmi, että vaikka työnhakijoita on näennäisesti
mahdollista jaotella erilaisiin ryhmiin, ovat työllistymisen haasteet paitsi moninaiset myös usein kietoutuneet monin tavoin yhteen. Työttömyyteen johtaneiden tai sitä ylläpitävien työkykyyn liittyvien henkilökohtaisten ja rakenteellisten tekijöiden ohella työnhakijan on selviydyttävä erilaisista terveydellisistä, taloudellisista ja sosiaalista elämää koskettavista
haasteista. Tutkimuksessa selviää, että haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan monialaisten palvelujen yhteistyön tiivistämistä: työllistymistä edistetään parhaiten myötävaikuttamalla työttömän kokonaisvaltaiseen
elämäntilanteeseen ja hyvinvoinnin edellytyksiin.
Työnantajien näkökulmasta Pohjois-Savon alueen työmarkkinatilanne oli vuoden 2020 alussa hyvä, mutta tilannetta heikensivät erityisesti
kohtaanto-ongelma sekä alueen sisäisten työmarkkinoiden epätasapaino.
Kohtaanto-ongelmaan vastaamiseksi tarvitaan haastatteluaineiston perusteella työnantaja- ja hakijaosapuolten tarpeiden yhteensovittamista erilaisilla joustavilla, ripeillä ja molempia osapuolia motivoivilla ratkaisuilla, kuten esimerkiksi luomalla nopeita koulutuspolkuja yritysten tarpeisiin.
Työmarkkinoiden tasapainottamista tulisi edistää rakenteellisin ratkaisuin, esimerkiksi tukemalla Ylä-Savon alueen kokonaisvaltaista kehitystä. Tämä monipuolistaisi alueen elinkeinorakennetta ja työmarkkinoita, vahvistaisi osaajien houkuttelua alueelle sekä vähentäisi alueen riippuvuutta
teknologiateollisuudesta.
Työmarkkinoille kiinnittymistä edistävät työtavat paikantuivat
tutkimuksessa viiden eri teeman ympärille, jotka olivat työelämälähtöisen osaamisen kehittäminen, ohjauksen räätälöinti, uudet palvelut ja niiden yhdistelmät, monialaisuus sekä vaikuttavat palvelut. Kehittämistyön vahvimmaksi painopisteeksi hahmottuivat monialaiset palvelumallit ja
palvelujen yhteensovittaminen, jolloin palvelujärjestelmän rajat eivät ole esteenä työnhakijan tarpeisiin vastaamisessa. Tarkastelussa nousi esille myös sukupuolinäkökulman sivuuttaminen viimeaikaisissa työllistymistä edistävissä hankkeissa.
Tutkimuksessa tuotetun tiedon yleistettävyyttä pyrittiin arvioimaan peilaamalla tuloksia Pohjois-Savon lähimaakuntiin. Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon työllisyystoimijoiden kanssa käydyn vuoropuhelun pohjalta voidaan esittää, että maakuntien työmarkkinatilanteet, työllistymisen haasteet sekä työllistymispalvelujen miesasiakasryhmät ovat monelta osin samankaltaiset. Selvityshankkeessa tuotettu tieto on näin ollen suurelta osin yleistettävissä Pohjois-Karjalaan ja Etelä-Savoon ja myös
hyödynnettävissä kyseisissä maakunnissa.
Kokonaisuudessaan raportti tuo esille, että nykyiset työllistymisen edistämisen keinot eivät vastaa kaikkien kohderyhmien tarpeisiin.
Kehittämistyössä erityisesti työnhakijoiden oman äänen tulisi kuulua vahvemmin. Lisäksi uusien palvelumallien kehittämisen tulisi olla läpinäkyvämpää ja pohjautua selkeämmin aiempaan tutkimus- ja
kehittämistyöhön. Huomiota tulisi kiinnittää myös arvioinnin käytäntöihin, jotta ne mahdollistaisivat monipuolisemman tavan tuottaa ja todentaa tietoa valittujen keinojen vaikutuksista työllistymiseen. Kehittämistyön ohella olisi lisäksi koottava jo kehitettyjä työllistymisen edistämisen keinoja yhteen, sillä vaikka keinoja on kehitetty runsaasti, ne ovat hajallaan ja siten hankalasti hyödynnettävissä eri toimijoiden ja kohderyhmien tarpeisiin.
Kaiken kaikkiaan työllistymisen edistämiseen tarvitaan kokoavaa otetta keinojen laajemman sovellettavuuden edistämiseksi sekä tutkimuksellista ja osallistavaa kehittämisotetta monipuolisemman vaikutusten arvioinnin varmistamiseksi sekä kohderyhmien tarpeisiin vastaamiseksi.
Sisällysluettelo
Johdanto ... 11
Tiina Ahonen, Ville-Samuli Haverinen, Päivi Niiranen-Linkama ja Timo Toikko
1 Työmarkkinoille kiinnittymistä edistävien työtapojen kartoitus ja mallintaminen ... 17
Päivi Niiranen-Linkama 1.1 Miten hankkeissa on huomioitu työnantajan ja yrittäjän rooli työllisyyden edistämisessä? ... 17
1.1.1 Hankkeiden tavoitteita ... 19
1.1.2 Hankkeiden toteutuksia ja tuloksia ... 20
1.2 Miten hankkeissa on haluttu kehittää palvelujärjestelmää ja mitä muutoksia siihen toivotaan työllisyyden edistämiseksi? . 21 1.2.1 Hankkeiden tavoitteita ja kohderyhmiä ... 22
1.2.2 Hankkeiden toteutuksia ja tuloksia ... 24
1.2.3 Palvelujen uudistamiseen liittyviä selvityshankkeita ... 26
1.3 Miten työnhakijoiden osaamisen kehittäminen ja osallisuus kehittämisessä huomioidaan hankkeiden toiminnoissa? ... 28
1.3.1 Hankkeiden tavoitteita ... 30
1.3.2 Hankkeiden toteutuksia ja tuloksia ... 31
1.4 Työllisyyshankkeiden mallinnukset ... 33
1.4.1 Mallinnusten tunnistaminen ja analysointi ... 33
1.4.2 Ideaalimallin rakentuminen työllisyyshankkeiden keskeisistä prosesseista ... 37
1.5 Yhteenveto ... 42
2 Miesasiakasryhmät sekä työllistymistä estävät ja edistävät tekijät ... 46
Tiina Ahonen ja Ville-Samuli Haverinen 2.1 Pohjois-Savon alueen työmarkkinatilanne ... 46
2.2 Miesasiakasryhmät ja miesten työllistymistä estävät tekijät ... 48
2.2.1 Työuransa loppuvaiheessa (ja mahdollisen uuden alussa) olevat miehet: kokeneita konkareita vai kelkasta pudonnutta roskajoukkoa ... 49
2.2.2 Työuransa alkuvaiheessa olevat miehet: osaamisen puutteita ja väärää kouluttautumista ... 52
2.2.3 Reunalla elävät miehet: keskeytynyttä itsenäistymistä ja
peräkammarin poikia ... 54 2.2.4 Yleisiä miesten työllistymiseen liitettyjä esteitä ... 57 2.3 Miesten työllistymistä edistävät tekijät ja käytännöt ... 61
2.3.1 Työllistymispalvelujen asiakkuudesta oikeaan konkreettiseen
työhön ... 62 2.3.2 Muita miesten työllistymistä edistäviä tekijöitä ... 65 2.4 Yhteenveto ... 67
3 Tulosten kokoava tarkastelu sekä yleistettävyys ja
hyödynnettävyys Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa ... 69
Tiina Ahonen, Ville-Samuli Haverinen ja Päivi Niiranen-Linkama3.1 Tulosten kokoava tarkastelu ... 69 3.2 Tulosten yleistettävyys ja hyödynnettävyys ... 76
4 Suositukset ... 79
Tiina Ahonen, Ville-Samuli Haverinen ja Päivi Niiranen-Linkama 4.1 Miesnäkökulman huomioiminen työllistymispalveluissa,
hankekehittämisessä ja yritysten rekrytoinnissa ... 79 4.2 Työnantajien ja -hakijoiden tarpeiden yhteensovittaminen
kohtaanto-ongelmaan vastaamiseksi ... 80 4.3 Sosiaalisen näkökulman vahvistaminen ja monialaisen
yhteistyön tiivistäminen työnhakijoiden tarpeisiin
vastaamiseksi ... 81 4.4 Tutkimukseen perustuva tieto vaikuttavien
työllistymispalveluiden perustaksi ... 82 4.5 Sosiaaliturvajärjestelmän uudistaminen työn
vastaanottamisen helpottamiseksi ... 83
Lähdeluettelo ... 85
Liitteet ... 89
Johdanto
Tiina Ahonen, Ville-Samuli Haverinen, Päivi Niiranen-Linkama ja Timo Toikko
Tilastokeskuksen (2020a) toteuttaman työvoimatutkimuksen mukaan miesten työttömyysaste oli vuoden 2019 lopussa noin seitsemän prosenttia ja naisten puolestaan noin kuusi prosenttia. Myös
pitkäaikaistyöttömyys oli yleisempää miehillä kuin naisilla: vuoden 2018 aikana yhtäjaksoisesti yli vuoden työttöminä olleista miehiä oli noin 57 prosenttia. Tutkimuksesta selviää lisäksi, että monilla perinteisesti
miesvaltaisilla aloilla, kuten teollisuudessa, rakentamisessa ja liikenteessä, työvoiman kysyntä vaihtelee selvästi enemmän taloudellisten
suhdanteiden mukaan kuin naisvaltaisilla aloilla. Myös Suomessa vuonna 2020 puhjenneen koronavirusepidemian aikana miesten työttömyys vaikuttaa lisääntyneen enemmän kuin naisten (Tilastokeskus 2020b), vaikka työnsä menettäneitä on ollut poikkeuksellisen paljon kaikilla toimialoilla (Helsinki GSE 2020).
Vaikka miesten ja naisten työttömyysasteessa ei ole havaittavissa huomattavaa määrällistä eroa, miesten työmarkkinoille kiinnittymiseen liittyy erityispiirteitä ja alueellisia tekijöitä (esim. Jauhola ym. 2014;
Jolkkonen ym. 2012; Naumanen 2002), joita työttömyyttä kuvaavat tilastolliset luvut eivät yksin pysty tavoittamaan. Miesten työmarkkinoille kiinnittyminen onkin haasteellisempaa kuin yleinen työttömyyttä kuvaava tieto antaa olettaa. Miesvaltaiset alat ovat voimakkaan rakennemuutoksen kohteena, ja suhteellisen vähäistä koulutuspohjaa vaativien työpaikkojen määrä laskee yhteiskunnassa koko ajan (esim. Koskinen 2012). Huolimatta, että miesten pitkäaikaistyöttömyys on yleisempää kuin naisten, naiset käyttävät työ- ja elinkeinohallinnon tarjoamia tieto-, neuvonta- ja
ohjauspalveluja enemmän kuin miehet (Jauhola ym. 2014). Lisäksi miesten työllistymisessä on havaittavissa alueellisia eroja (Tilastokeskus 2020c).
Itä-Suomen yliopisto ja Diakonia-ammattikorkeakoulu ovat toteuttaneet yhteistyössä 1.12.2019–30.11.2020 Miesten työmarkkinoille kiinnittymisen
edistäminen -selvityshankkeen, jonka on rahoittanut Euroopan
sosiaalirahasto (ESR). Hankkeen tavoitteena on ollut kartoittaa keinoja, joilla miesten työmarkkinoille kiinnittymistä voidaan edistää Pohjois- Savossa, sekä tarkastella, miten tuotettua tietoa voidaan hyödyntää myös Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon alueilla. Selvityshankkeessa etsitään
vastauksia miesten työmarkkinoille kiinnittymisen erityispiirteitä koskeviin kysymyksiin.
Päämääränä hankkeessa on ollut selvittää, 1) onko
työllistymispalvelujen1 miesasiakkaista segmentoitavissa erityisiä
miesasiakasryhmiä, ja onko mahdollisiin ryhmiin paikannettavissa erilaisia työllistymistä estäviä ja edistäviä tekijöitä, 2) millainen on Pohjois-Savon alueen työmarkkinatilanne miehille työnantajien näkökulmasta, 3) millaisia työmarkkinoille kiinnittymistä edistäviä työtapoja on äskettäin kehitetty, sekä 4) miten hankkeessa tuotettu tieto on hyödynnettävissä myös Etelä- Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Lisäksi hankkeessa kiinnitettiin huomiota työ- ja elinkeinotoimistojen (TE) ja kaupunkien tarjoamien erilaisten työllistymispalvelujen käyttöön miesten osalta.
Tämän loppuraportin tarkoituksena on koota yhteen hankkeen tulokset sekä esittää niihin pohjautuvia suosituksia, joilla miesten työmarkkinoille kiinnittymistä voitaisiin edistää niin Pohjois-Savossa kuin myös Pohjois- Karjalan ja Etelä-Savon alueilla. Raportissa esitettäviä tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa työvoimapalveluissa, ja ne tarjoavat lisäksi ajantasaisen perustan uudelle, miesten työllistymistä edistävän toiminnallisen hankkeen suunnittelulle.
Raportissa esiteltävät tulokset jakautuvat kahteen päälukuun. Miesten työmarkkinoille kiinnittymistä edistäviä työtapoja kartoittava ensimmäinen luku on toteutettu tarkastelemalla Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020.
Suomen rakennerahasto -ohjelman kehittämishankkeissa tuotettuja dokumentteja. Hankkeiden tavoitteena on ollut parantaa nuorten ja
1 Työllistymispalveluilla viitataan tässä raportissa erilaisiin yleisiin työllistymistä edistäviin toimijoihin, kuten kuntien ja kaupunkien työllisyyspalveluihin,
työllistymistä edistäviin monialaisiin yhteispalveluihin sekä työllistymisen
muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisvalmiuksia ja siten vaikuttaa kohderyhmän työllistymiseen. Hankkeiden kohderyhmään kuuluivat heikossa työmarkkina-asemassa olevat henkilöt, kuten
pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömät, osatyökykyiset ja vammaiset henkilöt sekä maahanmuuttajataustaiset ja etniset vähemmistöt, joiden
työllistymisedellytysten parantamiseksi tarvitaan erityisesti osaamista ja työmarkkinavalmiuksia vahvistavia toimenpiteitä eikä niinkään pitkällisiä kuntouttavia toimenpiteitä. Hankkeiden erityiskohderyhmänä olivat
ikääntyneet henkilöt. Hankkeiden tavoitteena oli myös parantaa työvoima- ja yrityspalvelujen laatua ja tarjontaa. Tarkasteltaviksi valitut hankkeet antavat siten kattavan kuvan siitä viimeaikaisesta Pohjois-Savossa
toteutetusta kehittämistyöstä, jossa erityisesti työllistymisen edistämiseen liittyvät työ- ja toimintatavat ovat olleet keskiössä.2
Raportin ensimmäisessä luvussa esitettävät tulokset perustuvat Rakennerahastotietopalvelusta (RR) saatuihin hankedokumentteihin.
Tietopalveluun on kerätty tiedot Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja ESR:n tukemista hankkeista vuosilta 2014–2020. Tietopalvelu sisältää useimpien työllisyyttä koskevien hankkeiden kuvaukset sekä tiivistelmät jo päättyneiden hankkeiden loppuraporteista. Tutkimusaineisto on
muodostettu Toimintalinja 3:n (Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus) ja sen Erityistavoite 6.1:n (Nuorten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistäminen) hankekuvauksista, joita oli
tietopalvelussa saatavilla yhteensä 52. Tarkasteluun saatiin mukaan kuitenkin vain yhteensä 27 hanketta ja 10 samansisältöistä
rinnakkaishanketta, joista löytyi kirjoitushetkellä sekä hankesuunnitelma että loppuraportin tiivistelmä (ks. liite 1). Tuloksia arvioitaessa on otettava
2 Tutkimusaineistoon olisi haluttu sisällyttää myös ne Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020. Suomen rakennerahasto -ohjelman selvityshankkeet, joiden tavoitteena on ollut lieventää työ- ja koulutusurien sukupuolittaista eriytymistä (n=4), ja jotka olisivat tuoneet hankeanalyysiin mukaan vahvemmin myös sukupuolinäkökulman. Koska loppuraportteja miehiin kohdentuvista hankkeista (n=2) ei ollut kuitenkaan kirjoitushetkellä vielä saatavilla, jouduttiin ne jättämään pois aineistosta. Lisäksi aineistosta rajattiin pois ne hankkeet, joiden keskiössä oli
huomioon, että hankeanalyysiin sisällytettyjen suunnitelmien ja
loppuraporttien tiivistelmät ovat keskenään erilaisia ja niissä on kuvattu esimerkiksi hankkeiden tavoitteita ja vaikutuksia vaihtelevalla tarkkuudella.
Raportin toisessa luvussa esiteltävät tulokset perustuvat
tutkimusaineistoon, joka on koottu tammi–maaliskuun aikana vuonna 2020 Kuopiossa, Iisalmessa ja Varkaudessa haastattelemalla
työllistymispalvelujen miesasiakkaita ja asiantuntijoita sekä Pohjois-Savon alueella toimivien yritysten edustajia. Selvityshankkeen aikana toteutettiin yhteensä 28 yksilö- ja ryhmähaastattelua, jotka tarjoavat erilaisista
positioista ja perspektiiveistä käsin subjektiivisia havaintoja miesten työttömyydestä ja työllistymisestä.
Haastatellut työllistymispalvelujen nykyiset tai äskettäin asiakkuutensa päättäneet miehet (n=9) rekrytoitiin haastatteluun selvityshankkeen toiminta-alueen työllistymispalvelujen kautta. Asiakashaastatteluiden teemat olivat taustatietojen lisäksi miesten työhistoria, työttömyyteen ja työllistymiseen liittyvien tekijöiden subjektiivinen ymmärrys, työllistymisen esteet teemoittain, työllistymispalvelujen käyttö ja kehittämisideat sekä työnantajien rooli. Haastatelluille korostettiin tutkimukseen osallistumisen vapaaehtoisuutta, tarjottiin tietoa tutkimuksesta sekä annettiin
mahdollisuus esittää kysymyksiä ja kieltäytyä tutkimuksesta sen missä tahansa vaiheessa. Haastateltujen vapaaehtoinen suostumus osallistua tutkimukseen äänitettiin haastattelun aluksi, ja he saivat kiitokseksi osallistumisestaan lahjakortin.
Haastatellut miesasiakkaat olivat iältään 19–60-vuotiaita. Heistä useimmilla oli jokin ammatillinen koulutus. Siviilisäädyltään miehet olivat tavallisesti naimattomia ja kokivat terveytensä hyväksi tai kohtalaiseksi.
Heistä joka kolmas oli haastatteluhetkellä työttömänä, kolmasosa jossain työllistämistoimenpiteessä ja kolmasosa oli äskettäin työllistynyt
määräaikaiseen työsuhteeseen. Enemmistö haastatelluista oli siirtynyt työelämään alle 20-vuotiaana asepalveluksen tai koulun jälkeen. Joka kolmannella miesasiakkaalla ei ollut merkittävää aiempaa kokemusta työelämästä avoimilla työmarkkinoilla. Haastatelluista puolella oli ollut yli kymmenen työnantajaa ja puolella alle viisi. Suurimmalla osalla miehistä
työttömyys oli ollut toistuvaa, poikkeuksena pitkän uran samalla työnantajalla tehneet henkilöt.
Haastatellut asiantuntijat (n=11) olivat pääosin kaupunkien
työllistymispalveluissa tai vastaavissa tehtävissä toimivia henkilöitä, jotka työskentelivät työttömien työnhakijoiden kanssa heidän työllistymisensä edistämiseksi. Kaupunkien työllistymispalvelut on tarkoitettu vaikeasti työllistettävien työllistymisen tueksi ja sen asiakkaat ovat yleensä myös TE- toimistojen asiakkaita. Kaupunkien työllistymispalvelut ja TE-palvelut tekevät haastatteluaineiston perusteella tiivistä yhteistyötä. Kaupunkien työllistymispalveluiden eroavaisuus suhteessa TE-palveluihin on palveluihin osallistumisen vapaaehtoisuus: osallistuminen tai osallistumatta
jättäminen ei ole työnhakuun sidottua eli sillä ei ole vaikutusta
työttömyysturvaan. Asiantuntijoiden haastattelurunko sisälsi taustatietojen lisäksi seuraavat teemat: sukupuolierot, erilaiset miesasiakasryhmät, miesten vähäisempi työllistymispalvelujen käyttö, palvelujen kehittäminen ja alueelliset erityispiirteet. Haastatelluista asiantuntijoista yhdeksän oli naisia ja kaksi miehiä.
Selvityshankkeessa haastatellut eri yrityksiä edustaneet henkilöt (n=9) toivat miesten työmarkkinoille kiinnittymiseen liittyvän problematiikan tarkasteluun mukaan työnantajanäkökulman. Tutkimukseen osallistuneet yritykset ovat Kuopion, Iisalmen ja Varkauden alueella toimivia, pääosin miesvaltaisia ja eri kokoluokkia edustavia yrityksiä. Haastateltujen työllistymispalveluiden asiantuntijoiden suosituksesta mukana oli lisäksi henkilöstövuokrausalan yrityksiä, joille yritysten rekrytointi on viime vuosina voimakkaasti siirtynyt ja joilla on lisäksi laaja näkemys Pohjois- Savon alueen työmarkkinatilanteesta yli eri toimialojen. Yritysten edustajilta kysyttiin yrityksen taustatietojen ohella kysymyksiä, jotka liittyivät seuraaviin teemoihin: työnantajan näkökulma miesten työllistymiseen, uuden työvoiman rekrytointi, työnantajien ja työllistymispalveluiden yhteistyö sekä työmarkkinoiden alueelliset erityispiirteet. Erityisesti selvityshankkeessa oltiin kiinnostuneita, kuinka yritykset näkivät alueen tilanteen miesten työmarkkinoille kiinnittymistä ajatellen. Yrityksiä edustaneiden henkilöiden vapaaehtoinen suostumus osallistua tutkimukseen äänitettiin haastattelun aluksi.
Selvityshankkeessa kerätty ja edellä lyhyesti kuvattu haastatteluaineisto on analysoitu teemoittelemalla aineistosta esille nousseita miesten
työmarkkinoille kiinnittymiseen kytkeytyviä ilmiöitä. Havainnot on koostettu luvussa kaksi esiteltäviksi tuloksiksi. Raportin päättävät luvut kolme ja neljä, jotka kokoavat yhteen molempien, sekä hanke- että haastatteluaineistoanalyysien tulokset, ja esittelevät suositukset, joilla miesten työmarkkinoille kiinnittymistä voidaan edistää niin Pohjois-Savossa kuin myös Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon alueilla.
1 Työmarkkinoille kiinnittymistä edistävien työtapojen kartoitus ja mallintaminen
Päivi Niiranen-Linkama
Työllisyyshankkeita koskevan analyysin tulokset on esitetty tässä raportin ensimmäisessä luvussa kuvaamalla kerättyä tutkimusaineistoa aluksi työnantajan, palvelujärjestelmän sekä palvelujen käyttäjän näkökulmasta.
Tarkastelua syvennetään tämän jälkeen etsimällä ja tunnistamalla
hankkeiden kuvauksista työllistymisen edistämiseen liittyviä mallinnuksia.
1.1 Miten hankkeissa on huomioitu työnantajan ja yrittäjän rooli työllisyyden edistämisessä?
Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) toteuttamassa selvityksessä (Kurvinen ym. 2019) on tarkasteltu kysymystä siitä, miten voidaan vaikuttaa
työnantajien rekrytointikynnyksen madaltamiseen siten, että työnantajat palkkaisivat pitkään työttömänä olleita. Tulosten perusteella uusien työntekijöiden kolme tärkeintä rekrytointikanavaa ovat yrityksen henkilöstön omat kontaktit ja verkostot, työnhakijoiden suorat yhteydenotot ja työmahdollisuuksien tiedustelut sekä työpaikan ilmoittaminen TE-toimiston Avoimet paikat -palvelussa. Kaksi edellä mainittua tekijää sopivat yhteen työllisyyshankkeissa kehitettyjen hyvien käytäntöjen kanssa, joissa usein luodaan verkostoja, jalkaudutaan työpaikoille ja kannustetaan työnhakijaa etsimään omaehtoisesti osaamistaan vastaavaa työtä.
Yli puolet kyselyyn vastanneista työnantajista oli TEM:n selvityksen (Kurvinen ym. 2019) mukaan kokenut rekrytointivaikeuksia työvoiman tarpeen kasvaessa sekä sijaisia hankkiessa. Tavanomaisia keinoja ratkaista työvoimavaje olivat ylityöt, yrittäjän oman työpanoksen lisääminen,
työvoiman vuokraus sekä opiskelijoiden ja eläkeläisten palkkaaminen osa-
ja määräaikaisesti. Yleisesti työnantajat arvostivat työssä hankittua osaamista sekä tuoretta työkokemusta alan työtehtävistä enemmän kuin koulutuksella osoitettua osaamista. Työnantajat pitivät yli vuoden
työttöminä olleiden ammatillista osaamista tärkeänä
palkkaamisperusteena, mutta vielä tärkeämpinä tekijöinä pidettiin motivaatiota ja asennetta työhön – halua ja kykyä oppia uutta.
Tutkimuksesta selvisi myös, että työnantajat epäröivät palkata pitkäaikaistyöttömiä, mikä liittyi erilaisiin pelkoihin koskien
pitkäaikaistyöttömien terveydentilaa, työkykyä, mahdollisia poissaoloja ja tuottamattomuutta. (Emt., 41.) Pitkäaikaistyöttömiin kohdentuville
hankkeille, joissa edellä mainittuja asioita voidaan työstää, on siten tarvetta.
Mahdollisuus saada TE-toimiston myöntämää palkkatukea pitkään työttömänä olleen henkilön palkkakustannuksiin vaikutti TEM:n toteuttaman tutkimuksen (Kurvinen ym. 2019) mukaan
palkkaamispäätökseen kaikkein eniten. Palkkatukimahdollisuus vaikutti olevan erityisen tärkeä pienille yrityksille. Osa työnantajista koki palkkatuen hakemisen byrokraattiseksi. Työkokeilu nähtiin yhtenä tärkeänä
pitkäaikaistyöttömän väylänä. Oppisopimuskoulutus kiinnosti jossain määrin työnantajia, mutta se koettiin kalliiksi ja jäykäksi järjestelmäksi.
Työnantajat pitivät työttömien uudelleenkoulutusta hyvänä ratkaisuna työvoimapulaan, mutta he eivät olleet kovin halukkaita kouluttamaan itse uusia työntekijöitä. Osa työnantajista, erityisesti pienissä yrityksissä, tunsi heikosti pitkäaikaistyöttömien palkkaamiseen liittyviä tukia. Samoin mahdollisuus palkata pitkäaikaistyötön määräaikaiseen työsuhteeseen oli suurelle osalle työnantajista tuntematon. (Emt., 41–42.)
RR-tietopalvelusta kerätystä aineistosta nousi esille, että kohderyhmäksi samaan työllisyyshankkeeseen valittiin usein sekä työnantajapuoli että työttömät työntekijät. Kehittämistoimenpiteillä pyrittiin hankkeissa kohtauttamaan3 edellä mainitut osapuolet keskenään siten, että
molemmat hyötyisivät yhteistyöstä ja hanke edistäisi yhtäältä työnantajan kykyä työllistää ja toisaalta työttömän mahdollisuuksia työllistyä.
Hankkeiden kohderyhmä olivat työttömät, pitkäaikaistyöttömät, maahanmuuttajat ja ulkomaalaistaustaiset työnhakijat, mutta useita hankkeita kohdentui myös korkeasti koulutettuihin työttömiin tai työttömyysuhan alaisiin henkilöihin. Myös valmistumisvaiheessa olevat opiskelijat olivat yksi kohderyhmä, erityisesti aloilla, joilla ennakoitiin vaikeuksia työllistymisessä. Muutamilla hankkeilla oli lisäksi
rinnakkaishanke, jonka tehtävänä oli vastata hankkeen työvoimapoliittisista kustannuksista, esimerkiksi koulutus- ja valmennusjaksoista tai palkkatuesta.
1.1.1 Hankkeiden tavoitteita
Aineistossa oli mukana useita yritysten toiminnan kehittämiseen liittyviä hankkeita. Tavoitteena oli muun muassa auttaa kasvuhakuisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä kasvamaan ja vahvistamaan omaa markkinointiaan, kilpailukykyään ja tuottavuuttaan (Markkinointivirittämö 2.0; Tuottavuutta ja kansainvälistymistä), aloittamaan tai kasvattamaan kansainvälistä liiketoimintaa sekä auttaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joilla on kansainväliseen kauppaan liittyviä kehittämistarpeita yrityksessään (Pohjois-Savon Export House; Tahtotilana työ). Myös osaavan työvoiman saatavuus oli yhtenä tavoitteena. Joissakin hankkeissa oli erikseen asetettu tavoitteet myös osallistujille. Tavoitteena oli antaa valmiudet esimerkiksi vientiyrityksen perustamiseen sekä helpottaa työllistymistä kansainvälisiin ja/tai vientitehtäviin yrityksissä. Hankeilla haluttiin myös tukea vaikeasti työllistyviä ulkomaalistaustaisia henkilöitä muun muassa koulutuksen välityksellä (Pohjois-Savon Raksa Coach) sekä kehittämällä
kohderyhmilleen toimintaan soveltuvia yritys- ja työllistymiskonsepteja.
Tavoitteena oli myös yhteistyön tiivistäminen yksityisten palveluntuottajien ja julkishallinnon sekä työnantajien ja korkeakoulujen kesken.
Yritysten akuutteihin työvoimatarpeisiin pyrittiin vastaamaan myös ohjaamalla työttömänä tai työttömyysuhan alaisena oleva henkilö niille aloille, jotka tarjoavat työllistymismahdollisuuksia. Työvoiman kysyntää ja tarjontaa pyrittiin siten tasapainottamaan mätsäämällä työntekijät ja työnantajat keskenään (esim. Yhessä natsaa!; YTYÄ! Ylä-Savossa on
työtä -hanke). Lisäksi pyrittiin vahvistamaan tarvittavaa osaamista koulutuksen välityksellä ja siten helpottamaan työllistymistä.
Työnantajan näkökulmasta joidenkin hankkeiden tavoitteena oli pienentää riskiä työllistää pitkäaikaistyöttömiä, sekä toisaalta lyhentää työnhakija-asiakkaan työllistymispolkua avoimille työmarkkinoille.
Tavoitteena olikin luoda uusi seinätön toimintamalli kyseiseen tilanteeseen. Esimerkiksi SEIVA-hankkeen tavoitteena oli edistää pitkäaikaistyöttömien työllistymistä seinättömän valmennuksen ja palkkatuen keinoin. Seinättömällä valmennuksella tarkoitettiin tuettua valmennusjaksoa yrityksissä, oikeassa työyhteisössä ja oikeiden
työtehtävien parissa. Seinättömän valmennuksen katsottiin tuovan valmentautujille uusia oppimisen mahdollisuuksia eri työ- ja
ammattialoille. Lisäksi seinättömän valmennuksen välityksellä työnantaja pääsi näkemään valmentautujan ammatillista osaamista ja
työelämätaitoja.
Aineistossa oli mukana myös joitakin selvitystyyppisiä hankkeita, kuten hanke, jossa tavoitteena oli lisätä ymmärrystä ulkomaalaistaustaisen työvoiman tarpeesta, laadukkaasta rekrytoinnista, työllistämisestä ja työpaikkaan sitouttamiseen liittyvistä kipupisteistä ja tarpeista alueella sekä tällä hetkellä että lähitulevaisuudessa. Ulkomaalaistaustaisella työvoimalla tarkoitettiin hankkeessa ulkomailta Suomeen rekrytoitavia osaajia sekä ulkomaalaistaustaisia henkilöitä, jotka opiskelevat ja/tai työskentelevät Suomessa. (Selvitys ulkomaalaistaustaisen työvoiman työllistymisen kipupisteistä ja edistämisestä Pohjois-Savossa.)
1.1.2 Hankkeiden toteutuksia ja tuloksia
Yrityskohtaisissa kehittämishankkeissa onnistuttiin niiden loppuraporttien mukaan kehittämään yritysten toimintoja monipuolisesti. Yrityksissä oli kehitetty sekä vanhoja että uusia toimintatapoja; testattu tietyn tehdyn ratkaisun toimimista käytännössä, tehty tarvittavia muutoksia toiminnassa muun muassa tuotannossa ja markkinoinnissa, kerätty uutta tietoa ja verkostoiduttu. Hankkeiden avulla rakennettiin ja pilotoitiin uusia malleja ja mallinnuksia yritysten kasvun mahdollistamiseksi, markkinointiosaamisen virittämiseksi ja rekrytointien onnistumiseksi. Yrityksissä syntyi myös uusia
vientiyrityskonsepteja sekä työllistymiskonsepteja. Selvityshankkeesta saatujen tulosten pohjalta ulkomaalaistaustaisen työvoiman tarpeet,
työllistämisen kipupisteet ja palvelutarpeet, sekä toimialakohtaiset tarve- ja osaajavaatimuserot alueen työnantajayrityksissä selkeytyivät. Tulosten pohjalta syntyi suosituksia ja käytännön ratkaisuehdotuksia
ulkomaalaistaustaisen henkilöstön laadukkaan ja kestävän rekrytoinnin tueksi työvoimapulasta kärsiville aloille (mm. metalli- ja
teknologiateollisuus, terveysala, energiateknologia, maatalouden alkutuotanto), työllistämiseen sekä työpaikkaan ja työyhteisöön
integroitumiseen. Loppuraportin mukaan yritysten valmiudet perehdyttää ja ohjata maahanmuuttajataustaisia harjoittelijoita sekä työntekijöitä vahvistuivat.
Edellä mainituissa hankkeissa kehitettiin koulutuksellisia toimintamalleja sekä uusia valmennusmalleja työllisyyden edistämiseen. Myös nopean koulutuksen malleja kokeiltiin yhteistyössä elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusten (ELY), ammatillisen koulutuksen sekä TE-toimiston kanssa ja yritysten työntekijöistä koulutettiin työpaikkaohjaajia
opiskelijoiden ohjaamiseen. Lisäksi pilotoitiin työpajasarja matalan kynnyksen työnhakuvalmennuksesta korkeasti koulutetuille sekä uusia toimintatapoja iäkkäämpien pienryhmävalmennukseen. SEIVA-hankkeessa integroitiin yritysyhteistyö, seinätön valmennus ja tuella palkatun
siirtäminen käyttäjäyritykseen uudeksi toimintamalliksi sekä integroiduksi valmennuspalveluksi. Alueelle saatiin myös suuria rekrytointitapahtumia kokoamaan yhteen alueen työnhakijoita ja työnantajia ja tekemään näkyväksi alueen osaamista.
1.2 Miten hankkeissa on haluttu kehittää palvelujärjestelmää ja mitä muutoksia siihen toivotaan työllisyyden edistämiseksi?
TEM:n selvityksen (Kurvinen ym. 2019) mukaan aiempien tutkimusten tulokset pitkäaikaistyöttömiin kohdennettujen palvelujen vaikuttavuudesta ovat olleet osin ristiriitaisia. Tutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään, että pitkään työttömänä olleet osallistuvat aktiivisesti palveluihin, mitä
selittää palvelujen merkittävä kohdentaminen tähän työnhakijaryhmään (Aho & Mäkiaho 2016). Tutkimuksissa on havaittu, että pitkään työttömänä olleiden työllistyminen on vaikeaa, mutta he hyötyvät työllistymistä
tukevista palveluista, kun vaikutuksia verrattiin niihin, jotka eivät olleet osallistuneet toimenpiteisiin (esim. Aho & Kunttu 2001). Vaikuttavuus vaihtelee kuitenkin toimenpiteiden ja työvoiman kysynnän eli talouden suhdanteiden mukaan. Työllistymisen ohella pitkään työttömänä olleet hyötyvät toimenpiteistä työ- ja toimintakyvyn, elämänlaadun sekä muiden voimavarojensa vahvistumisena (esim. Aho ym. 2018; Hult & Lappalainen 2018; Kokko ym. 2013; Kurvinen & Jolkkonen 2015).
Kirsi Lappalaisen (2017) mukaan pitkäaikaistyöttömän palvelutarve on moninainen ja palvelujärjestelmä hyvin sektoroitunut, jolloin järjestelmän on vaikea vastata moniongelmaisen asiakkaan tarpeisiin. Lisäksi työttömän työkyvyn edistämiseen liittyviä toimijoita on paljon. Työttömien palvelut toimivat myös fyysisesti ja hallinnollisesti eri paikoissa ja niiden tehtävät ja vastuut ovat erillisiä. Toimijoiden ja palvelujen yhteistyön linkit näyttävät olevan heikkoja. Sektoroitunut palvelujärjestelmä ei kykene edelleenkään riittävästi tukemaan asiakkaan työ- ja toimintakykyä, joka on keskeinen työllisyyden edistämiseen liittyvä seikka. (Vrt. Lappalainen 2017.) 1.2.1 Hankkeiden tavoitteita ja kohderyhmiä
Palvelujärjestelmän kehittämisessä luonteva kohderyhmä olivat joko palvelunkäyttäjät tai palveluntuottajat tai molemmat yhdessä. Lisäksi kohderyhmään kuului monessa hankkeessa yhteistyötahot erityisesti, jos haluttiin kehittää työllisyyden yhteispalvelua ja palveluintegraatiota.
Esimerkiksi Ohjaamo-palvelu-hankkeissa varsinaisena kohderyhmänä oli Ohjaamo-palveluja tuottavat nuorisotyön, oppilaitosten, TE-toimiston, sosiaalitoimen ja muiden verkostotoimijoiden henkilöstö. Kohderyhmänä olivat myös alle 29-vuotiaat nuoret, jotka tarvitsivat ohjausta ja neuvontaa eri hallinnonalojen palveluista työllistymisensä, koulutukseen
hakeutumisensa tai muun elämänalueen osalta (Ohjaamo-palvelut Ylä- Savossa; Ylä-Savon Ohjaamo).
Kohderyhmään saattoi myös kuulua työnantajapuolen yrityksiä, esimerkiksi lisähenkilöstöön investoivia yrityksiä ja maahan muuttaneita
potentiaalisesti työllistäviä tahoja, jotka muodostivat hyvän
kehittämiskumppanuusparin työtä hakeville (MANOT). Hankkeissa
kohderyhmä määrittyi myös alueellisten tarpeiden pohjalta. Kohderyhmä saattoi olla esimerkiksi työttömät työnhakijat, joiden työttömyys oli
jatkunut yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta, ja sellaiset henkilöt, jotka olivat olleet työttömänä yhdenjaksoisesti tai rinnasteisesti yli 12 kuukautta
(ETAPPI) tai vasta maahan muuttaneet työttömät työnhakijat.
Ohjaamo-hankkeiden ideana oli kehittää toimintamalli, jossa ohjausalan ammattilainen ottaa nuoren kokonaisohjauksesta vastuun ja tukee ja ohjaa nuorta moniammatillisessa palveluverkostossa. Hankkeen päätavoitteena oli kehittää matalan kynnyksen palvelumalli ja ohjauspiste nuorille.
Tavoitteena oli myös parantaa ja tiivistää eri viranomaisten yhteistyötä.
Nuorten osaamisen lisääminen sopivan koulutuksen ja laadukkaan koulutukseen ohjauksen avulla paransi nuorten mahdollisuuksia sijoittua työelämään. Ylä-Savon alueen nuorten ohjauksen palvelumallin avulla pyrittiin parantamaan ja tiivistämään jo aiemmin luotujen verkostojen toimintaa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi, työllistymisen
edistämiseksi ja koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Tavoitteena oli myös yhtenäistää alueen kuntien nuorisotakuusuunnitelmien
toteuttamisen malleja ja muovata palvelumalleja siten, että kaikki alueen nuoret saavuttaisivat tasapuolisesti tarvitsemansa palvelut paremmin ja kohdennetummin. Tarkoituksena oli yhdistää palveluohjaus osaksi nuorten kanssa tehtävää kokonaisvaltaista ohjaustyötä yhden luukun
palvelupisteen kautta. Keskeistä Ohjaamossa ja kaikessa ohjaustyössä oli nuorisolähtöisyys viranomaislähtöisyyden sijaan (Ylä-Savon Ohjaamo).
Ohjaamo-hankkeen jatkohankkeella jalkautettiin valtakunnallisesti kootut Ohjaamo-palvelut nuorten käyttöön (Ohjaamo-palvelut Ylä-Savossa).
ETAPPI-työllisyyspalvelujen tavoitteena oli lisäksi tuoda paikallisiin työllisyydenhoidon yhteispalvelukäytäntöihin sellaisia elementtejä, joilla rakenteellinen työttömyys minimoituisi.
MANOT – Maahan muuttaneen nopeaa työllistymistä tukevien
palveluiden kehittäminen -hankkeen tavoitteena oli pilotoida ja kehittää palveluita, jotka tukevat maahan muuttaneiden nopeaa työllistymistä.
Hankkeen aikana pilotoitiin kansainvälisiä, vaikuttaviksi osoittautuneita,
maahan muuttaneiden nopeaa työllistymistä tukevia toimintatapoja, jotka suunniteltiin yhteistyössä työllisyystoimijoiden ja alueen työnantajien kanssa jo olemassa oleviin palveluihin soveltuviksi. Pilotoinneista saatujen kokemusten perusteella alueelle laadittiin suunnitelma toimintatapojen juurruttamisesta sekä jatkokehittämisestä. Pilotointien yhteydessä kehitettiin maahan muuttaneiden työllistymistä tukevien toimijoiden henkilöstön osaamista valmennuksellisia menetelmiä hyödyntäen.
Hankkeen toimintatapana oli kokeilukulttuuriin perustuva toiminta, mikä tarkoitti nopeaa uusien toimintatapojen kokeilemista, kokeiluista
oppimista, kohderyhmän osallistamista ja kokemusten havainnollistamista.
(MANOT.)
1.2.2 Hankkeiden toteutuksia ja tuloksia
Palvelujen kehittämishankkeissa tehtiin tiivistä yhteistyötä paikallisten oppilaitosten, oppisopimustoimijoiden, TE-palveluiden, työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun (TYP), sosiaalitoimen, Kelan,
terveydenhuollon, kuntien nuorisotoimen, etsivän nuorisotyön ja nuorten työpajojen kanssa. Muina sidosryhminä toimivat poliisi, seurakunta,
puolustusvoimat, yritykset ja kolmannen sektorin toimijat, kuten paikalliset nuoriso- ja liikuntajärjestöt, Ylä-Savon Toimi -säätiö, Iisalmen Nuorison Tuki ry, Ylä-Savon Veturi ry ja 4H-yhdistykset. Yhteistyötä tehtiin myös nuorille suunnattujen muiden hankkeiden kanssa (Ylä-Savon Ohjaamo).
Ohjaamo-palvelut Ylä-Savossa -hankkeen yhteistyöverkostoon haluttiin lisäksi työpajoja, kolmannen sektorin toimijoita, vapaaehtoistyötä tekeviä ja muita nuorten parissa toimivia tahoja. Nuorten yksilölliset tilanteet
huomioivan asiantuntijaverkoston ohjaus ja tuki sisälsivät monia eri vaiheita, muun muassa sosiaalisen kuntoutuksen ja terveydenhoitajan palveluita, joilla tähdättiin opinto- tai työllistymispolulle pääsyyn ja polulla pärjäämiseen. Ohjaamo-palvelut Ylä-Savossa -hankkeen keskeisenä toimena oli asiakaskeskeisyys ja Ohjaamo-palveluiden saatavuus.
Hankkeessa testattiin lisäksi Chat-palvelua sekä Popup Ohjaamo -toimintaa aluekuntien Ohjaamo-palveluiden parantamiseksi.
Hankkeen sekä sen toimijaverkoston yhteinen tavoite oli vähentää nuorisotyöttömyyttä ja saada nuori opinto- tai työllistymispolulle sekä
tukea nuorta polulla etenemisessä. Hankkeen toimesta kontaktoitiin kohderyhmään kuuluvia nuoria sekä tiedotettiin Ohjaamo-palveluista kohderyhmää nuoremmille tahoille sekä nuorten kanssa työtä tekeville.
Yhteistyö eri tahojen välillä oli tehokkain toimintatapa
nuorisotyöttömyyden ehkäisyssä. Asiakkaat antoivat positiivista palautetta Ohjaamo-palveluista matalan kynnyksen palveluina. (Ohjaamo-palvelut Ylä- Savossa.)
Myös ETAPPI-hankkeen toimintaan kuului työllistymisen edistäminen moniammatillisella yhteispalvelulla. Lisäksi kehitettiin palveluprosesseja tukemaan avoimille työmarkkinoille työllistymistä. Hanke kartoitti myös yritysten henkilöstöinvestointeja koskevien palvelutarpeiden
työtilaisuuksia, piilotyöpaikkoja ja valmensi työttömien työelämävalmiuksia sekä organisoi työllistämistä ja työllistymistä tukevaa räätälöityä ohjausta työpaikoille työnantaja- ja työnhakija-asiakkaiden tarpeiden mukaisesti.
Hankkeessa pyrittiin myös kehittämään työkaluja asiakasvaikutusten arviointiin sekä verkostomaisesti toteutettujen työllistymispalvelujen tueksi. Hanke toteutti yhteispalvelukäytäntöjen vertailevaa kehittämistä ja niiden juurruttamista pysyviksi käytännöiksi. (ETAPPI.)
Ohjaamopalvelujen juurtuminen paikallisten toimijoiden yhteyteen on loppuraportin mukaan onnistunut hankkeissa hyvin. Julkisen sektorin (sosiaali- ja terveyspalvelut, koulutus, kaupungin muut palvelut) lisäksi toimintaan on hankkeen jälkeen sitoutunut työpajatoiminta ja kolmas sektori. Ohjaamotoiminta on lisäksi verkostoitunut valtakunnallisesti Ohjaamo- ja Kohtaamo-verkostoon ja saanut siten kehittämistukea
työhönsä. Loppuraportin mukaan Ylä-Savon Ohjaamo -palvelut tunnetaan asiantuntijaverkostossa sekä myös nuorten keskuudessa. Tiedotus- ja markkinointityötä tarvitaan edelleen rajat ylittävässä yhteistyössä ja nuoren ohjaamisessa eri toimijoiden kesken (Ylä-Savon Ohjaamo).
Ohjaamo-palvelut Ylä-Savossa -hankkeessa kehitettiin ja kokeiltiin käytännössä edelleen erilaisia toimintamalleja ja työvälineitä nuorten asiakkaiden ohjaamiseen valtakunnallisen Ohjaamo-verkoston sekä Tessu- valmennuksen kautta. Lisäksi kuvattiin Ohjaamon palveluprosessi ja asiakkaan ohjautuminen palveluissa sekä palveluiden järjestämisen
Ohjaamo-vuosikello, jossa oli kuvattu eri palveluntuottajien tarjoamat palvelut yhteensovitetusti.
Ylä-Savon Ohjaamo -toiminnassa on kehitetty edelleen
yhteistyöverkostoja. Uutena toimijana Ylä-Savon Ohjaamo -hankkeeseen tuli Ylä-Savon SOTE -kuntayhtymä. Helmikuussa 2018 toimijaverkostoon tuli myös työllistymispalvelut, kun TE-palvelut saivat valtakunnallisen rahoituksen palveluiden tuottamiseen Ohjaamoissa. Toimintaan on haettu mukaan myös muita nuorten palveluja toteuttavia tahoja. Pienten kuntien palveluiden kehittämistarpeet on huomioitu kehittämistyössä tekemällä yhteistyötä aluekuntien nuorten palveluita tarjoavien tahojen kanssa esimerkiksi Popup Ohjaamo -toiminnassa. (Ohjaamo-palvelut Ylä-Savossa.)
ETAPPI-hanke tarjosi yrityksille kustannustehokkaita ja joustavia rekrytointiratkaisuja tilanteessa, jota leimasi vuosi vuodelta kiristyvä pula sopivista työntekijöistä. Hankkeen tarjoamien ETAPPI-työllisyyspalvelujen toimintaperiaatteena oli etsiä potentiaalisia tekijöitä, sopia työtehtävän haltuunottoa tukevien sisällöllisten elementtien tuomisesta työpaikoille yhdessä yrittäjän kanssa sekä hyödyntää työllistämiseen suunnattuja tukia vakinaisluonteisemman työsuhteen solmimiseksi (ETAPPI).
MANOT-hankkeessa pilotoitiin toimintamalleina muun muassa videoitujen ansioluetteloiden käyttöä työnhaun tukena,
työnhakijaesittelyitä, ratkaisukeskeistä työllistymisen tavoitteistamista, osallisuuden tikapuut-mallia, työn varjostamista (job shadowing),
työnantajayhteistyön kehittämistä, maahan muuttaneiden rekrytoinnin ja ohjauksen kehittämistä ja viestintä- ja tukimateriaalin käyttöä ohjauksen tukena sekä työpaikkaohjaajakoulutusta. Hankkeen tuloksena syntyi raportti, johon on koottu kokemukset hankkeessa pilotoiduista toimintamalleista sekä kokeiluissa havaitut toimintamallien hyödyt ja kehittämiskohteet. Raportissa kuvataan, kuinka pilotoidut nopeaa
työllistymistä tukevat palvelut toimivat alueella, kuinka niitä tulisi kehittää sekä ne kuinka ne voidaan juurruttaa Pohjois-Savoon. (MANOT.)
1.2.3 Palvelujen uudistamiseen liittyviä selvityshankkeita Maahanmuuttajakoulutuksen laaja-alainen
uudistaminen -selvityshankkeen tarkoituksena oli osaltaan vastata
yhteiskunnan haasteeseen selvittämällä maahanmuuttajataustaisten henkilöiden koulutuspolkujen kehittämistarpeita sekä luomalla pohjaa heidän paremmille työllistymisedellytyksilleen. Savon ammattiopisto selvitti maahanmuuttajien ammatillisen koulutuksen nykytilaa ja siihen liittyviä kehittämistarpeita. Selvityshanke etsi ratkaisuja muun muassa maahanmuuttajien kohtaamiseen ja koulutukseen työpaikalla,
maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden ja tulevien opiskelijoiden opiskelupaikan ja työpaikan saamiseen liittyviin haasteisiin, aiemmin hankitun osaamisen kartoittamiseen sekä uuden osaamisen hankkimiseen liittyviin haasteisiin. Lisäksi tarkasteltiin maahanmuuttajakoulutuksen ja -palvelukokonaisuuden tai -prosessin toimivuutta oppilaitoksessa ja koottiin tietoa ja kokemuksia maahanmuuttajataustaisilta opiskelijoilta sekä heidän kanssaan työskennelleiltä henkilöstöltä ja yrityksiltä.
Selvityshankkeen tulokset kirjattiin seuraaviksi kehittämisehdotuksiksi.
Pohjois-Savon alueella kehitetään ammatillista koulutusta yhdessä alueen ammatillisten oppilaitosten kanssa, jotta ammatillinen koulutus tukisi entistä paremmin kokonaisuudessaan alueen työvoimatarvetta ja maahanmuuttajien kotoutumista sekä jäämistä alueelle. Alueen
ammatilliset oppilaitokset kehittävät toiminnastaan kielitietoisia yhdessä sovittuun määräaikaan mennessä. Merkittävä uudistus on kaikkien oppimisympäristöjen kehittäminen vastaamaan paremmin
maahanmuuttajien tarpeita, muun muassa työpaikalla tapahtuvaa oppimista. Työpaikkaohjaajia koulutetaan lisää ohjaustyössä, esimerkiksi kielitietoisuudessa, sekä tuodaan uudenlaista tukea työpaikoille
maahanmuuttajaopiskelijoiden opintojen edistämiseksi. Lisäksi kehittämisehdotuksessa todetaan, että alueelle kehitetään
maahanmuuttajien ammatillisen koulutuksen osaamispiste, joka pystyy tarjoamaan asiantuntija-apua rekrytointi- ja koulutuskysymyksissä alueen yrityksille, viranomaisille, maahanmuuttajille ja järjestöille.
1.3 Miten työnhakijoiden osaamisen kehittäminen ja osallisuus kehittämisessä huomioidaan hankkeiden toiminnoissa?
Pitkään työttömänä olleet työnhakijat arvioivat, että hyödyllisimpiä työllistymistä edistäviä palveluja ovat palkkatukityö ja koulutus.
Palkkatuettu työ yrityksessä arvioitiin palkkatukitoimenpiteistä kaikkein hyödyllisimmäksi työllistymisen kannalta. Samoin työkokeilutoimenpiteistä työkokeilu yrityksessä arvioitiin työllistymisen kannalta hyödyllisemmäksi kuin työkokeilu julkisella tai kolmannella sektorilla. Koulutustoimenpiteistä omaehtoinen opiskelu työttömyystuella koettiin hyödyllisimmäksi. Lisäksi oppisopimuskoulutuksen, ammatillisen työvoimakoulutuksen tai
työpaikalla tapahtuvan rekrytointikokeilun tai -koulutuksen arvioi noin puolet vastanneista vähintään melko hyödylliseksi. Muita palveluja ei arvioitu kovinkaan hyödyllisiksi, niitä ei osattu arvioida tai ne eivät soveltuneet vastaajalle. Ohjausta ja valmennusta pidetiin vähemmän hyödyllisenä työllistymisen kannalta kuin koulutusta tai palkkatukityötä.
(Kurvinen ym. 2019, 55–57.)
Kyselyyn vastanneiden odotukset eri palvelujen hyödyllisyydestä
työllistymisen suhteen vastaavat tutkimuksessa (Kurvinen ym. 2019) melko hyvin sitä mitä tiedetään jo ennestään aktiivisilta työvoimapoliittisilta palveluilta avoimille työmarkkinoille sijoittumisesta (esim. Tuomaala 2018).
Työllistymistä edistävillä palveluilla tarkoitettiin tutkimuksessa laajasti julkisia ja yksityisiä työvoimapalveluja sekä kuntien ja järjestöjen tuottamia työllistymispalveluja, mukaan lukien kuntouttava työtoiminta. (Emt., 55–
57.)
Kiinnostava seikka tämän selvityksen kannalta on se, että työllistymistä edistävien palvelujen hyödyllisyyden kokeminen eriytyi sukupuolen, iän, koulutuksen sekä asuinalueen mukaan. Palvelut näyttivät hyödyttävän enemmän naisia kuin miehiä, sillä naiset kokivat miehiä useammin vähintään melko hyödyllisiksi työllistymisen kannalta seuraavat palvelut:
työkokeilu ja palkkatukityö kolmannella sektorilla, ammatinvalinnanohjaus tai uravalmennus sekä työllisyyshankkeisiin osallistuminen. (Kurvinen ym.
2019, 55–57.)
Lisäksi palvelut näyttävät hyödyttävän ammatillisen koulutuksen
suorittaneita muita enemmän, sillä he arvioivat muita useammin seuraavat palvelut vähintään melko hyödyllisiksi työllistymisen kannalta: työkokeilu julkisella sektorilla, työllisyyshankkeisiin osallistuminen, ammatinvalinnan ohjaus tai uravalmennus, työhönvalmennus sekä työnhakuvalmennus.
Lisäksi ammatillisen koulutuksen suorittaneet hyötyivät muita enemmän TE-toimiston ohjauksesta ja neuvonnasta, ammatillisesta
työvoimakoulutuksesta sekä muiden palveluiden osalta kunnan tai
kaupungin työllistymispalveluista ja kunnan järjestämästä kuntouttavasta työtoiminnasta. Ammatillisen koulutuksen suorittaneet kokivat hyötyvänsä muita enemmän myös yrittäjäkoulutuksesta ja uravalmennuksesta
yrittäjyyteen. Hämäläinen ja muut (2014) päätyivät aiemmin
samantyyppiseen tulokseen, kun he arvioivat vuonna 2005 käynnistyneen nuorten yhteiskuntatakuun vaikutuksia kohderyhmän
työmarkkinatilanteeseen. Tutkimuksessa havaittiin vain vähäisiä työllisyysvaikutuksia, ja ne kohdistuivat pääasiassa ammatillisen
koulutuksen jo suorittaneisiin nuoriin. Koulutettujen nuorten aktivointi toimenpiteisiin kuitenkin sekä lisääntyi että nopeutui nuorten
yhteiskuntatakuun myötä. Sen sijaan ilman ammatillista koulutusta olevien nuorten aktivointi ei lisääntynyt merkittävästi. (Emt.)
Yliopistotutkinnon suorittaneet kokivat hyötyvänsä kyselyssä esitetyistä palveluista muita vähemmän erityisesti ammatinvalinnan ohjauksesta ja uravalmennuksesta, TE-toimiston ohjauksesta ja neuvonnasta,
ammatillisesta työvoimakoulutuksesta, oppisopimuskoulutuksesta, kuntouttavasta työtoiminnasta, työllisyyshankkeeseen tai -projektiin osallistumisesta, kunnan ja kaupungin työllistymispalveluista ja yrittäjäkoulutuksesta. (Kurvinen ym. 2019, 55–57.)
Koulutusasteesta riippumatta omaehtoinen koulutus koettiin
hyödyllisimmäksi koulutuspalveluksi työllistymisen kannalta. Ammatillisen koulutuksen, ammattikorkeakoulututkinnon tai opistoasteen tutkinnon suorittaneet arvioivat toiseksi hyödyllisimmäksi oppisopimuskoulutuksen ja yliopistotutkinnon suorittaneet tai vailla ammatillista koulutusta olevat rekrytointikoulutuksen tai -kokeilun. Lisäksi omaehtoisen opiskelun työttömyysetuudella kokivat hyödylliseksi muita useammin alle 40-
vuotiaat. Työllisyyshankkeisiin osallistuminen sekä kunnan tai kaupungin työllistymispalvelut hyödyttivät puolestaan 50-vuotiaita tai sitä vanhempia muita enemmän, mikä on huomionarvoista mahdollisen jatkokehittämisen kannalta. Itä- ja Pohjois-Suomessa asuvat vastanneet arvioivat
palkkatukityön yrityksissä sekä kunnan tai kaupungin työllistymispalvelut muilla alueilla asuneita useammin vähintään melko hyödylliseksi. (Kurvinen ym. 2019, 55–57.)
Kyselyyn vastanneista pitkään työttömänä olleista työnhakijoista 57 prosenttia oli osallistunut johonkin kyselyssä esitetyistä palveluista kahden viime vuoden aikana. Vastanneista 23 prosenttia oli saanut
palkkatukikortin, 68 prosenttia ei ollut saanut ja loput vastasivat, etteivät tunne asiaa tai eivät osaa sanoa. Palkkatukikortin saaneista hieman yli puolet oli hyödyntänyt sitä työtä etsiessään. (Kurvinen ym. 2019, 55–57.)
Tässä luvussa tarkastelun kohteena ovat hankkeet, joissa lähtökohtana on selkeimmin ollut vahvistaa työttömien omaa osaamista ja tukea heidän omaehtoista toimintaansa työllisyyden edistämiseksi. Valituissa hankkeissa yhteistyö- ja kehittämiskumppanina oli usein mukana työnantajataho, jolloin työnhakijan/työttömän omaa osaamista voitiin kehittää ja arvioida todellisissa työelämätilanteissa. Hankkeiden loppuraporttien tiivistelmistä ei saa selville, millaisia kokemuksia osallistujilla oli hankkeen toiminnoista työllisyyden edistämisessä, vaikka nämä seikat olisivat tärkeitä
jatkokehittämisen kannalta. Työttömyyteen liittyvä tutkimus voi täydentää kuvaa siitä, millaisia näkemyksiä työttömillä on työllistymisen
mahdollisuuksista ja esteistä, omasta työllistymismotivaatiosta ja
tarvitsemistaan palveluista (esim. Kurvinen ym. 2019; tämä loppuraportti).
1.3.1 Hankkeiden tavoitteita
PASO – Palvelumuotoilun osaajaksi -hankkeen tavoitteena oli tuottaa korkeakoulutettujen työnhakijoiden työllistymistä ja uraa tukevaa osaamista ja lisätä työnhakijoiden kontakteja yrityksiin. Hankkeessa kehitettiin Pohjois-Savoon toimintamalli korkeakoulutettujen
työnhakijoiden valmennukseen, jossa vahvistettiin heidän osaamistaan palvelumuotoilun, kehittämistoiminnan ja työnantajayhteistyön osalta ja tuotettiin toimeksiantajayrityksille palvelumuotoilun menetelmin ratkaisuja
palvelujen kehittämiseen ja tuotteistamiseen. Valmennuksen tarkoituksena oli lisätä hankkeen molempien kohderyhmien, korkeakoulutettujen
työnhakijoiden sekä yritysten ja organisaatioiden henkilöstön,
palvelumuotoiluosaamista siten, että valmennuksen osallistujat pystyvät yhdessä toteuttamaan toimeksiantajana toimineiden yritysten tai
organisaatioiden kehittämistarpeisiin vastaavan palvelumuotoiluprojektin (PASO).
Y-Paja-yrittäjyyskasvattamon pilottihankkeen tavoitteena oli puolestaan aktivoida yrittäjyydestä kiinnostuneita henkilöitä (yrittäjyyttä harkitsevat henkilöt sekä potentiaaliset yrittäjät, lähtökohdiltaan työttömät,
palkkatyössä olevat ammattilaiset, ammattiin valmistujat tai
korkeakoulutetut) pohtimaan konkreettisesti yrittäjäksi ryhtymistä ja
tarjota heille niin sanottu yrittäjyyskasvattamo, jossa erilaisten koulutusten, tilaisuuksien, yrittäjyyskokeilujen ja vertaistuen avulla henkilöiden
yrittäjyysominaisuudet kasvavat yrittäjyyden edellyttämälle tasolle. Lisäksi tavoitteena oli testata, soveltuisiko tämänkaltainen hautomotoiminta erityisesti maaseutumaiselle alueelle yritysideoita jalostavaksi ja yrittäjyyttä synnyttäväksi toimintamalliksi.
TOPI – Työelämään ohjaavat palvelut -hankkeen päämääränä oli ennaltaehkäistä pitkäaikaistyöttömyyttä luomalla räätälöityjä työllistymis- ja kouluttautumismahdollisuuksia niille työttömänä oleville henkilöille, joiden työttömyys oli vaarassa pitkittyä. Toisena tavoitteena oli vahvistaa ja monipuolistaa työnantajien (yritykset, kunnat ja kolmannen sektorin
toimijat) kanssa tehtävää yhteistyötä. Hankkeen päämääränä oli
ennaltaehkäistä pitkäaikaistyöttömyyttä. Varsinainen kohderyhmä oli 30–
59-vuotiaat työkykyiset ja työhön motivoituneet asiakkaat, joiden työttömyys oli jatkunut yli 12 kuukautta tai vähintään 12 kuukautta 16 kuukauden aikana. Kohderyhmään kuuluivat myös ne nuoret, joiden työttömyys on pitkittynyt. (TOPI.)
1.3.2 Hankkeiden toteutuksia ja tuloksia
Hankkeiden lopputuloksena syntyi muun muassa pilotoitu valmennusmalli, jossa työnhakijat ja työelämän edustajat kehittivät osaamistaan ja
sovelsivat oppimaansa käytäntöön yhdessä aidoissa työelämän tarpeista
nousevissa kehittämisprojekteissa. Projekti tuotti konkreettisia palvelukonsepteja sekä uutta asiakasymmärrystä entistä asiakaslähtöisempien palvelujen kehittämiseen (PASO).
Y-Paja-yrittäjyyskasvattamon pilottihankkeen toiminta keskittyi yrittäjyysvalmennuksiin, teematilaisuuksien järjestämiseen sekä
henkilökohtaisiin mentorointeihin. Hankkeen aikana toteutui seitsemän valmennusjaksoa, joiden osallistujista noin neljäsosa perusti ja neljäsosa aikoi perustaa yrityksen vuoden sisällä. Loppuraportin mukaan hankkeessa saavutettiin merkittävä osaamistason paraneminen yrittäjyyttä
suunnittelevien henkilöiden joukossa.
TOPI-hankkeen työnantajayhteistyössä keskeistä oli työnhakijan osaamisen ja työnantajan tarpeiden yhteensovittaminen.
Yhteensovittamisessa oleellista oli tiedottaminen ja asenteiden
muokkaaminen. Hanke haki aktiivisesti kummiyrityksiä ja työnantajarinkejä sekä tuki ja kannusti työnantajia mukaan yhteistyöhön. Lisäksi yhteistyötä tehtiin kuntien ja TE-toimiston yrityspalvelujen kanssa tiiviimpien
yhteistyömallien ja verkostojen aikaansaamiseksi työllisyyden edistämiseksi. Toisena toimenpiteenä hankkeessa oli asiakkaiden työhönvalmennus ja uravalmennus aktivointimallia mukaillen. Asiakas ohjattiin aktiiviseksi työnhakijaksi, hänen osaamisensa ja mahdollisuutensa tehtiin näkyväksi sekä osaamista kehitettiin henkilökohtaisen työllistymis- ja urasuunnitelman mukaan. Lisäksi työpajoissa hyödynnettiin sosiaalista mediaa työpajoissa osana työhönvalmennusta ja asiakkaan
työllistymisprosessia tuettiin. Hankkeessa luotavia työkaluja ja
toimintamalleja hyödynnettiin alueiden työllistymispalveluissa. Tässä huomioitiin myös aktivointimalli ja työhönvalmennusta tukevien uusien palvelujen ja toimenpiteiden suunnittelu ja toteutus. Kolmantena toimenpiteenä hankkeessa oli oppilaitosyhteistyön lisääminen kuntien työllisyystoimijoiden ja työnhakija-asiakkaiden kanssa muun muassa tuomalla esille koulutusmahdollisuuksia.
TOPI-hankkeen toiminta oli osallistujille vapaaehtoista. Asiakkaat ohjautuivat hankkeeseen pääosin alueellisen työkokeilun ja TE-toimiston kautta. Asiakastyössä keskityttiin työhön- ja uravalmennukseen ja
asiakkaan henkilökohtaiseen ohjaamiseen työttömästä aktiivisesti
työhakijaksi- ja toimijaksi. Asiakasta ohjattiin suunnitelmallisesti, määrätietoisesti ja tavoitteellisesti oman työllistymissuunnitelman mukaan. Keskeistä oli asiakkaan ja työantajien asenteisiin vaikuttaminen, sparraaminen, motivointi, osaamisen näkyväksi tekeminen ja omaan osaamiseen ja työllistymiseen uskominen. Lisäksi parannettiin asiakkaiden työnhakuvalmiuksia, osaamista muun muassa korttikoulutusten kautta sekä lisättiin asiakkaiden työelämätuntemusta laajentamalla
työnhakemisen mahdollisuuksia. Apuna käytettiin myös laajalti ostopalveluita työhönvalmennuksen toteuttamisessa. Onnistumisten taustalla vaikutti vahvasti työntekijöiden positiivinen, asiakaslähtöinen ja kannustava työote, monipuolinen osaaminen ja kokemus sekä hyvät verkostot asiakkaiden työllistymisen edistämisessä.
1.4 Työllisyyshankkeiden mallinnukset
1.4.1 Mallinnusten tunnistaminen ja analysointi
Hankeanalyysia syvennetään seuraavaksi tunnistamalla hankkeiden kuvauksista työllistämisen edistämiseen liittyviä mallinnuksia. Niiden välityksellä pyritään ymmärtämään hankkeiden kehittämisprosesseja entistä paremmin, jotta työllistämiseen liittyviä kehittämistoimia voitaisiin parantaa.
Malli voidaan ymmärtää yksinkertaistetuksi esitykseksi jostakin
todellisen maailman ilmiöstä; mallissa kuvataan vain osa ilmiön piirteistä, piilottaen muut, ja näin selvennetään ymmärrystä mallinnettavasta kohteesta. Prosessien mallintamisen tarkoituksena voi esimerkiksi olla ymmärryksen lisääminen kohdealueesta tai kehittämis-, tehostamis- tai parannustarpeiden löytäminen tai kehitettävien palveluiden
tunnistaminen. Tarkoituksena voi myös olla toiminnan
yhdenmukaistaminen tai seuranta. (Luukkonen ym. 2012, 21.) Mallintaminen ei ole kuitenkaan itsetarkoitus vaan tarve voi lähteä liikkeelle kehittämistehtävästä, tunnistetusta ongelmasta toiminnassa tai tarpeesta tehdä lähtöselvitys tilanteesta. Mallintamalla tulisi siten luoda ymmärrystä, jotta kehittämistoimia voidaan suunnitella eteenpäin (emt.).
Mallinnukseen on olemassa erilaisia työkaluja, joilla selvennetään sitä, mitä ja miten asioita halutaan kuvata ja miten yksityiskohtaiseen kuvaukseen pyritään. Tämän aineiston tarkastelussa liikutaan prosessien ja
toimintamallien kuvauksen tasolla, mikä tuottaa melko yleisellä tasolla olevan kuvauksen.
Mallinnusten tunnistamista varten hankekuvausten tiivistelmät on koottu taulukon muotoon. Kuvauksia yhdistelemällä on pyritty
tunnistamaan yleisemmän, käsitteellisemmän tason mallinnuksia sekä kuvaamaan niitä sanallisesti. Alla on kuvattu esimerkki analyysin rakentumisesta (ks. taulukko 1). Mallinnus rakentuu hankkeiden tunnistetiedoista ja hankeprosessien keskeisten osien kuvauksesta.
Hankkeiden lähtökohtien ja alkutilanteiden (sosioekonominen konteksti) lisäksi on kuvattu hankkeiden toteutusta mallinnettuna ja tiivistettynä muutoksena, joka on tapahtunut hankeprosessien aikana. Lisäksi on tarkasteltu sukupuolinäkökulman ilmenemistä hankkeissa, mutta mallintamista ei ole siltä osin nähty mahdollisena tutkimusaineiston niukkuuden vuoksi.
Taulukko 1. Esimerkki aineiston mallinnusprosessista
Hankekoodi ja hankkeen nimi
Kehittämistarpeet ja sosioekonominen konteksti hankkeen alussa
Hankeprosessin aikana tapahtunut muutos tiivistettynä S2017
Ylä-Savon Ohjaamo
Pirstoutunut ja vaikeasti hahmottuva palvelujärjestelmä, jonka seurauksena nuori ei löydä tarvitsemiaan palveluita
Uuden monialaisen, yhteistoiminnallisen
(viranomaiset, kolmas sektori) matalan kynnyksen palvelun luonti ja käynnistäminen S20418
Uusi tulevaisuus yrittäjänä, Pohjois-Savo
Työttömät ja työttömyysuhan alaiset henkilöt, joilla ei ole
työmahdollisuuksia, mutta jotka ovat kiinnostuneet yrittäjyydestä
Yritysvalmennuksen käynnistäminen ja alkavan yrityksen tukeminen
S21004
YTYÄ! Ylä-Savossa on työtä -hanke
Hyvin työllistävien alojen työvoimatarve ja toisaalta työnhakijoiden osaamisen puute
Vaihtoehtoisten työllisyys- ja koulutuspolkujen näkyväksi tekeminen ja kannustaminen sukupuolirajat ylittäville urapoluille
S20713 SEIVA-hanke
Työnantajan riski työllistämisessä;
työnhakijan työllistymisen haasteet ja hitaus työllistyä avoimille
työmarkkinoille
Integroidun valmennuspalvelun kehittäminen yhdistämällä yritysyhteistyö, valmennus ja palkkatukimalli
S201196
Nilakan ja Iisalmen seudun työllisyyshanke, ETAPPI
Monipuolinen ja suhteellisen vireä elinkeinoelämä vs. väestörakenteen muutokset; ikääntyvien, työttömien työnhakijoiden suuri määrä
Kokonaisvaltaisen, paikallisen, koordinoidun ja
asiakasvaikutuksia tuottavan yhteispalvelumallin kehittäminen S201181
MANOT –
maahanmuuttaneen nopeaa työllistymistä tukevien palveluiden kehittäminen
Maahan muuttaneen työllistymisen ja yhteiskuntaan integroitumisen haasteet
Vaikuttavien työllistymisen ja kotoutumisen tapojen pilotointi, jatkokehittäminen ja
juurruttaminen nopean työllistymisen toteutumiseksi
Hankkeen mallinnusprosessin tulisi edetä tämän jälkeen tulosten juurtumisen kuvaamiseen, toisin sanoen, mitkä seikat vaikuttavat hankkeen toteutuksen ja muutoksen pysyvyyteen. Tästä vaiheesta ei useimmista kuvauksista löydy kuitenkaan riittävästi tietoa. Kyseinen näkökulma on kuitenkin mukana siltä osin kuin se on ollut mahdollista vaikuttavien palvelujen mallinnuksen tarkastelussa.
Useimmissa hankkeissa sukupuolinäkökulma määriteltiin
sukupuolineutraaliksi; eri sukupuolien edustajia pyrittiin kohtelemaan
hankkeessa tasa-arvoisesti ja siten edistämään työelämän tasa-arvoa.
Joissakin hankkeissa oli tehty myös perusteellisempi toimintaympäristön analyysi sukupuolinäkökulmasta ja todettu pitkäaikaistyöttömyyden keskittyvän miesvaltaisille aloille. Työmarkkinoiden jakautuminen nais- ja miesaloihin tunnistettiin ja sen pohjalta haluttiin huomioida nais- ja mieserityisyys tai hanke oli sukupuolitietoinen. Ajatuksena useissa hankkeissa oli, että sukupuolinäkökulma huomioidaan, mutta se ei ollut hankkeen pääasia. Parhaimmillaan hankkeessa kartoitettiin
työllistymiseen liittyvät sukupuolittuneet tarpeet, haasteet ja keinot, joiden avulla haluttiin edistää tasa-arvoisia työelämämahdollisuuksia.
Yksilöllisten suunnitelmien ja tarpeiden korostaminen hankkeiden toiminnoissa viittaa tavallaan myös siihen, että sukupuolinäkökulma on mukana ja huomioitu toiminnoissa. Missään hankkeessa toiminta ei kuitenkaan kohdentunut pelkästään miehiin, mikä on huomionarvoista tulevaisuuden kehittämistyötä ajatellen. Esimerkiksi joissakin
yrittäjyyshankkeissa haluttiin tukea nimenomaan naisten yrittäjyyttä, vaikka yrittäjyys miellettiin hankkeessa tyypilliseksi miesten valinnaksi.
Hankkeiden kehittämistarpeet ja lähtötilanne ovat useimmissa
hanketiivistelmissä kuvattu melko suppeasti. Hankkeen lähtötilannetta on kuvattu usein kohderyhmän tai palvelujärjestelmän ja siihen liittyvien yhteistyön haasteiden (koulutus, yritysyhteistyö, jne.) tai muiden
puutteiden kannalta. Myös työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma mainitaan yhtenä keskeisenä hankkeiden lähtökohtana. Lähtötilanne on hankkeissa kuitenkin melko samantyyppinen. Esimerkiksi palvelujen kehittämisen lähtökohtana on kuvattu pirstoutunutta ja hajanaista palvelujärjestelmää, josta asiakas ei löydä tarvitsemiaan palveluita. Kohderyhmän
lähtötilannekin on monissa hankkeissa samantyyppinen; sitä määrittää toki jo etukäteen myös ESR-toimintalinja, eli kohteena ovat työttömät tai
työttömyysuhan alaisena tai heikossa työmarkkina-asemassa olevat eri ikäiset ihmiset. Erillisenä kohderyhmänä nuoriin kohdistuvissa hankkeissa mainitaan muun muassa pitkäaikaistyöttömät, NEET-nuoret (koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat) sekä maahanmuuttajataustaiset tai työttömyysuhan alaiset henkilöt. Kohderyhmän kuvauksessa painoarvoa saavat työttömän henkilön elämäntilanteeseen liittyvät psyykkiset,
