Essi Autio, Marjaana Itäniemi & Janna Mäki
Avanneleikatun potilaan ohjaus hoitotyön osana
Kirjallisuuskatsaus
Opinnäytetyö Syksy 2020
SeAMK Sosiaali- ja terveysala
Sairaanhoitaja (AMK)
SEINÄJOEN AMMATTIKORKEAKOULU
Opinnäytetyön tiivistelmä
1Koulutusyksikkö: SeAMK Sosiaali- ja terveysala Tutkinto-ohjelma: Sairaanhoitaja (AMK)
Tekijä: Essi Autio, Marjaana Itäniemi & Janna Mäki
Työn nimi: Avanneleikatun potilaan ohjaus hoitotyön osana
Ohjaajat: Helinä Mesiäislehto-Soukka, TtT, KM, YM & Virpi Salo, KM, TtM, lehtori Vuosi: 2020 Sivumäärä: 46 Liitteiden lukumäärä: 2
Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää avanneleikatun potilaan ohjausta. Tarkoituksena oli tuottaa tietoa avanneleikatun potilaan ohjauksesta osana hoitotyötä. Opinnäytetyötä ohjasivat tutkimuskysymykset: Mitkä ovat avanneleikatun potilaan ohjauksen tavoitteet? Mitkä ovat avanneleikatun potilaan ohjauksen sisällöt? Millaisin menetelmin avanneleikattua potilasta ohjataan? Miten arvioidaan avanneleikatun potilaan ohjauksen onnistumista? Opinnäytetyön aihe vastaanotettiin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Steppi-hankkeelta.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin tutkimuskysymyksiin viittaavilla hakusanoilla tietokannoista, kuten Cinahl, Medic, Arto ja PubMed. Lisäksi käytettiin kirjallisuutta ja tehtiin manuaalista hakua.
Sisäänottokriteereinä olivat suomen- tai englanninkieliset tutkimusartikkelit, joissa tutkittavat olivat yli 18-vuotiaita ja julkaisuvuosi oli 2010–2020. Vähäisen kirjallisuuden vuoksi käytettiin vanhempaakin kirjallisuutta. Kirjallisuuskatsaukseen löytyi 13 tutkimusartikkelia, jotka analysoitiin sisällönanalyysillä sekä lisäksi manuaalisesti haetut 18 kirjallisuuskatsauksen lähdettä.
Opinnäytetyön tulokset jaettiin tutkimuskysymysten pohjalta neljään osa-alueeseen. Tulosten mukaan avanneleikatun potilaan ohjauksen tavoitteita olivat avanteen hyväksyminen ja omatoiminen hoito, nopea toipuminen, luottamuksellisen hoitosuhteen luominen, moniammatillisen tuen tarjoaminen, sekä ohjauksen jatkuvuuden turvaaminen rakenteisella kirjaamisella. Ohjauksen sisältöön kuuluivat hygienia ja avanteen sidonta, ravitsemus, työ ja vapaa-aika, seksuaalisuus, sosiaaliturvaetuudet sekä potilasjärjestöt ja vertaistuki.
Ohjauksessa huomioitiin yksilöllisesti potilaan fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet.
Tutkimuksista esiin tulleita ohjauksen menetelmiä olivat yksilöohjaus, ryhmäkoulutus, puhelinohjaus, opetusvideon käyttö, strukturoitu avanneohjaus ja käsitekartan käyttö sekä potilasohjausta tukeva huolellinen kirjaaminen ja dokumentointi. Ohjauksen arvioinnissa hyödyllisenä koettiin laaja ohjaussisältö, mutta ohjausmenetelmiä käytettiin aiempaa vähemmän. Tutkimus osoitti, että ajankäyttö heijastui potilasohjauksen onnistumiseen.
Tavoitteiden asettaminen, tuloksellisuuden arviointi ja kirjaaminen vaativat kehittämistä.
Avainsanat: Ohutsuoliavanne, paksusuoliavanne, avanneleikattu, potilasohjaus, hoitotyö
SEINÄJOKI UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES
Thesis abstract
1Faculty: School of Health Care and Social Work Degree programme: Degree Programme in Nursing Author/s: Essi Autio, Marjaana Itäniemi & Janna Mäki
Title of thesis: Guidance of a Stoma Patient as Part of Nursing
Supervisors: Helinä Mesiäislehto-Soukka, PhD, MA, MNSc & Virpi Salo, MNSc, Senior Lecturer
Year: 2020 Number of pages: 46 Number of appendices: 2
The aim of this thesis was to improve the guidance of a stoma patient. The purpose was to provide researched information on the guidance of a stoma patient as part of nursing. The research questions were: What are the objectives of the guidance of a stoma patient? What are the contents of the guidance of a stoma patient? What methods are used to guide a stoma patient? How to evaluate the success of the patient guidance? The subject of this thesis was received from the project Steppi by the Health Care District of Southern Ostrobothnia.
This thesis was carried out as a narrative literature review. The material of the literature review was collected with keywords referring to the research questions from databases such as Cinahl, Medic, Arto and PubMed. Literature and a manual search were also used. The admission criteria were research articles in Finnish or English, where the subjects were over 18 years of age and the year of publication was between 2010 and 2020. Due to the limited literature, even older literature was used. For the literature review, thirteen (n=13) research articles were found, which were analyzed using content analysis as well as eighteen (n=18) sources for the literature review that were manually searched.
The results of the thesis were divided into four areas based on the research questions.
According to the results, the goals of the patient guidance were acceptance of the stoma and self-care, rapid recovery, establishment of a confidential relationship between the patient and the medical staff, provision of multi-professional support and ensuring continuity of guidance by using structured recording. The content of the guidance included hygiene and taking care of the stoma, nutrition, work and leisure, sexuality, social security benefits, patient organizations and peer support. The patient's physical, mental and social needs on an individual basis were taken into account when provided guidance. The guidance methods that emerged from the studies included individual guidance, group training, telephone guidance, the use of instructional videos, structured stoma care guidance, and the use of a concept map, as well as careful recording and documentation to support the patient guidance. Extensive guidance content was found useful in the evaluation of the guidance, but less guidance methods were used. The study showed that the use of time was reflected in the success of the patient guidance. Goal setting, performance evaluation and recording require development.
Keywords: Ileostomy, colostomy, stoma patient, patient guidance, nursing
SISÄLTÖ
Opinnäytetyön tiivistelmä ... 2
Thesis abstract ... 3
SISÄLTÖ ... 4
1 JOHDANTO ... 6
2 AVANTEET KIRURGISENA HOITOKEINONA ... 7
2.1 Suoliavanteisiin johtavat sairaudet ... 7
2.2 Suoliavanteiden eri muodot ... 8
2.2.1 Ohutsuoliavanne ... 8
2.2.2 Paksusuoliavanne ... 9
2.3 Suoliavanteissa esiintyvät toimintahäiriöt ... 10
3 AVANNELEIKATUN POTILAAN OHJAUS HOITOTYÖSSÄ ... 12
4 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS ... 13
4.1 Opinnäytetyön tavoite ja tarkoitus ... 13
4.2 Kirjallisuuskatsaus opinnäytetyön menetelmänä ... 13
4.3 Tiedonhaku ja aineiston valinta ... 14
4.4 Tutkimusaineiston sisällönanalyysi ... 14
5 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET ... 16
5.1 Avanneleikatun potilaan ohjauksen tavoitteet ... 16
5.2 Avanneleikatun potilaan ohjauksen sisällöt ... 17
5.2.1 Hygienia ja avanteen sidonta ... 18
5.2.2 Ravitsemus ... 19
5.2.3 Työ ja vapaa-aika ... 20
5.2.4 Seksuaalisuus ... 21
5.2.5 Sosiaaliturvaetuudet ... 22
5.2.6 Potilasjärjestöt ja vertaistuki ... 24
5.3 Avanneleikatun potilaan ohjauksen menetelmät ... 24
5.4 Avanneleikatun potilaan ohjauksen arvioiminen ... 26
6 POHDINTA ... 27
6.1 Opinnäytetyön tulosten tarkastelu ... 27
6.2 Eettisyys ja luotettavuus ... 28
6.3 Opinnäytetyöprosessi ... 28
6.4 Jatkotutkimusaiheet... 29
LÄHTEET ... 30
KIRJALLISUUSKATSAUKSEN LÄHTEET ... 33
LIITTEET ... 37
1 JOHDANTO
Avanne ei ole sairaus, vaan tapa hoitaa sairautta. Avanne on kirurgisesti muodostettu aukko sisäelimestä kehon ulkopuolelle ja yleensä nimen alkuosa määrittelee, mistä aukko on peräisin (Burch 2008, 3). Ensimmäinen paksusuoliavanne tehtiin vuonna 1776 ja ensimmäinen ohutsuoliavanne tehtiin vuonna 1913 (Liukkonen & Hokkanen 2003, 14–15). Suomessa on yli 7000 avanneleikattua, joista 70–80 prosentilla avanne on väliaikainen (Tuomioja & Niemi 26.3.2018a). Yleisimmät syyt avanneleikkauksille ovat tulehdukselliset suolistosairaudet ja syöpä (Terveyskylä 15.8.2018b). Opinnäytetyön aihe rajattiin ohut- ja paksusuoliavanteisiin sekä niihin liittyvään ohjaukseen osana hoitotyötä. Opinnäytetyön aihe on vastaanotettu Etelä- Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Steppi-hankkeelta.
Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon (L 17.8.1992/785) sekä oikeus saada ajantasaista ja asianmukaista, näyttöön perustuvaa tietoa sairaudestaan, hoidostaan ja niihin vaikuttavista tekijöistä (L 30.12.2010/1326). Hoitotyön ydintehtävänä on edistää terveyttä, ehkäistä sairauksia ja auttaa, sekä tukea potilaita sopeutumaan eri tilanteisiin (Rautava-Nurmi ym. 2015, 15–16). Hoitotyötä ohjaavat eettiset periaatteet (ETENE 12.12.2001).
Potilasohjaus on hoidon onnistumisen kannalta tärkeä ja keskeinen auttamiskeino, joka vaatii jatkuvaa kehittämistä. Ohjauksella on suuri merkitys hoitoaikojen lyhentyessä, jolloin potilasohjaus tulee toteuttaa aikaisempaa nopeammin. (Lipponen 2014, 17.) Aihe on tärkeä yksilön kannalta, koska avanne vaikuttaa potilaan elämän jokaiseen osa-alueeseen.
Huolellinen potilasohjaus voi vähentää sairaudesta aiheutuvia kustannuksia, vähentää hoitokäyntejä sekä lääkkeiden käyttöä. Yhteisön kannalta tarkasteltuna avanneleikatun potilaan ohjaus on tärkeää, koska onnistuneella ohjauksella on vaikutuksia potilaan terveyteen.
Lisäksi ohjaus mahdollistaa potilaan oppimisen ja terveyden edistämisen sekä kansantalouden säästöt (Kääriäinen 2007, 134).
Opinnäytetyössä avannepotilaalla tarkoitetaan aikuista potilasta, jolla on suoliavanne.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käydään läpi ohut- ja paksusuoliavanteisiin liittyvää teoriaa sekä kuvataan näiden yleisimmät komplikaatiot. Virtsa-avanteet rajattiin opinnäytetyöstä pois.
Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää avanneleikatun potilaan ohjausta osana hoitotyötä.
Tutkimusmenetelmänä käytetään kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa avanneleikatun potilaan ohjauksesta.
2 AVANTEET KIRURGISENA HOITOKEINONA
2.1 Suoliavanteisiin johtavat sairaudet
Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat tavallisin syy pysyvälle ohutsuoliavanteelle. Yleisimpiä syitä pysyvälle paksusuoliavanteelle ovat peräsuolen tai anaalikanavan syöpä. Joissain tapauksissa myös anaali-inkontinenssi johtaa pysyvään avanteeseen. (Scheinin 7.3.2018.) Tulehduksellisia suolistosairauksia ovat haavainen paksusuolitulehdus (ulseratiivinen koliitti) ja Crohnin tauti. Nämä sairaudet ovat syntymekanismiltaan tuntemattomia, uusiutuvia ja kroonisia. (Färkkilä ym. 2018, 503.) Tulehduksellisista suolistosairauksista käytetään nimitystä IBD (inflammatory bowel disease) eli krooninen tulehduksellinen suolistosairaus (Tunturi 2.7.2020).
Colitis ulcerosa eli haavainen koliitti on paksusuolen limakalvon tulehdus. Taudille tyypillistä on aaltomaiset oireet. Oireet voivat olla remissiossa pitkiäkin aikoja, mutta myös akuutteja vaiheita tulee aika ajoin. (Terveyskylä 15.8.2018a.) Yleisimpinä oireina ovat pitkäaikainen ripuli, veriset ja limaiset ulosteet sekä vatsakipu. Oireina voi olla myös laihtuminen ja kuumeilu.
(Tunturi 1.7.2020.) Colitis ulcerosan jälkeen toiseksi yleisin tulehduksellinen suolistosairaus on regionaalinen enteriitti eli Crohnin tauti. Taudissa tulehdus voi olla koko ruuansulatuskanavan alueella eli tulehdusta esiintyy suusta peräaukkoon saakka. Taudin esiintyvyys on kuitenkin yleisintä ohutsuolen loppuosassa ja paksusuolessa. Tulehdus voi ulottua suolen seinämän kaikkiin kerroksiin ja sen vuoksi saattaa syntyä tulehduskanavia eli fisteleitä suolen osasta toiseen tai muihin elimiin. Oirekuva vaihtelee taudin sijainnin mukaan, mutta tyypillisimpiä oireita ovat vatsakipu, ripuli, väsymys, laihtuminen, kuumeilu, verenvuoto peräsuolesta sekä peräaukon seudun vaivat. Colitis ulcerosa ja Crohnin tauti puhkeavat suolistobakteerien, ravinto- ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta perinnöllisesti alttiille henkilölle, jolla puutteellinen puolustusjärjestelmä aiheuttaa poikkeavan torjuntareaktion suoliston bakteeristoa vastaan.
Tupakointi suurentaa riskiä tulehduksellisiin suolistosairauksiin huomattavasti. (Tunturi 2.7.2020.)
Kolmanneksi yleisin syöpä Suomessa on suolistosyöpä. Suolistosyöpä kattaa ohutsuolen, paksusuolen koolonosan ja peräsuolen limakalvon rauhasista alkunsa saaneet syövät.
Alkuvaiheessa syöpä on usein oireeton. Tyypillisiä oireita kuitenkin ovat suolen toiminnan muutokset, ripuli tai ummetus vaihdellen, suolen tyhjentymättömyyden tunne ja okluusio eli suolitukos. Ajoittain oireina voi esiintyä myös laihtumista, ruokahalun vähentymistä ja
vatsakipua. Kasvaimen verenvuodon vuoksi ulosteet ovat joko tummia tai seassa voi olla kirkasta verta. Pitkään jatkuneen verenvuodon seurauksena kehittyy anemia. Suolistosyövän riskitekijöitä ovat ylipaino, runsas punaisen lihan käyttö, eläinperäiset rasvat, vähäinen kuidunsaanti, liikkumattomuus, tupakointi ja alkoholin käyttö. (Österlund 8.2.2018.)
2.2 Suoliavanteiden eri muodot
Suoliavanteet jaetaan ohut- ja paksusuoliavanteisiin sen perusteella, mihin osaan suolistoa avanne on tehty. Avanne suunnitellaan potilaan kanssa yhdessä ennen toimenpidettä.
Suunnittelu auttaa avanneleikattua potilasta sopeutumaan avanteeseen, edistää potilaan itsehoitoisuutta, fyysistä sekä psyykkistä toipumista ja siten potilaan elämänlaatua. Avannetta ei aina pystytä tehdä suunniteltuun paikkaan, ja tästä informoidaan potilasta etukäteen.
Avanteen sijaintia suunnitellessa tulee huomioida vatsan muoto, poimut ja vaatetus sekä sijoittaa avanne niin, että potilas itse näkee sen. (Liukkonen & Hokkanen 2003, 27, 56–57.) Suoliavanne tehdään nostamalla ohut- tai paksusuolen mutka tai pää vatsapeitteiden läpi iholle. Suolen mutkasta tehtyä avannetta kutsutaan lenkkiavanteeksi ja suolen päästä tehtyä avannetta kutsutaan pääteavanteeksi. Avanne tehdään yksilöllisen tarpeen mukaan ja se voi olla pysyvä tai väliaikainen. Väliaikainen avanne voidaan tehdä esimerkiksi suojamaan leikkauksen suolisaumoja. Joskus akuutin tilanteen takia tehty väliaikaiseksi tarkoitettu avanne jää pysyväksi potilaan korkean iän tai huonon yleistilan takia. (Scheinin 7.3.2018.) Ohutsuoliavanne toimii heti leikkauksen jälkeen, paksusuoliavanne muutaman vuorokauden kuluttua. Leikkauksen jälkeen avanne erittää suolilimaa ja päästää suolikaasuja. Nämä ovat merkkinä suoliavanteen toiminnan alkamisesta. (Elfving 2.10.2017.)
2.2.1 Ohutsuoliavanne
Ohutsuoliavanne tehdään sykkyräsuolen alueelle ja leikkauksessa poistetaan paksusuoli ja peräsuoli kokonaan. Tavallisin paikka ohutsuoliavanteelle on yleensä oikealla alavatsalla.
(Coloplast 2016a.) Ohutsuoliavanneleikkauksia on kahdenlaisia: yksipiippuinen ohutsuoliavanne eli pääteileostooma ja kaksipiippuinen ohutsuoliavanne eli lenkki-ileostooma.
Yksipiippuinen avanne tehdään, jos paksusuolesta on poistettu osia tai paksusuolen on annettava parantua. Pääteileostooma voi olla väliaikainen tai pysyvä. Kaksipiippuisessa avanteessa ohutsuoli nostetaan vatsanpeitteiden ulkopuolelle. Ihon pinnalle tuotu suolen lenkki pidetään paikoillaan avannesauvan avulla ja siihen tehdään viilto, päät rullataan alas ja
ommellaan ihoon. Lenkki-ileostooma on yleensä väliaikainen ja se suljetaan myöhemmin leikkauksella. (Coloplast 9.4.2015.)
Ohutsuoliavannetyyppejä ovat Brooken ileostooma, loop-ileostooma ja jejunostooma.
Ohutsuoliavanteen korvaa joissakin tapauksissa IPAA (Ileal pouch anal anastomosis), eli ileumsäiliö tai kontinentti ileostooma, eli katetrilla tyhjennettävä ohutsuolipussi. Brooken ileostooma leikkauksessa poistetaan yleensä paksusuoli ja peräsuoli kokonaisuudessaan.
Ohutsuolen loppuosa viedään vatsanpeitteiden päälle yksipiippuiseksi avanteeksi. Avanteen sijainti on navasta viistosti oikealla alavatsalla. Loop-ileostooma on kaksipiippuinen väliaikainen avanne. Avanne tehdään usein suojamaan alempana suolistossa olevaa suolisaumaa. Suolilenkin alla pidetään avannesauvaa 7–10 vuorokautta leikkauksesta. Sauva pitää huolen siitä, ettei suoli luiskahda takaisin vatsaonteloon. Avanne voidaan sulkea myöhemmin, kun alempana suolistossa oleva suolisauma on parantunut ja potilas on toipunut.
Jejunostooma on harvinaisin avannetyyppi ja tehdään vain silloin, kun Brooken ileostooma ei ole mahdollinen esimerkiksi ohutsuolen loppupään vaurioitumisen vuoksi. Jejunostooma tehdään ylemmäs ohutsuoleen, erite on juoksevaa ja syövyttävää, koska sisältää ruoansulatusentsyymejä ja sappihappoa. (Liukkonen & Hokkanen 2003, 28–30.)
Ohutsuoliavanteesta erittyvä uloste on löysää ja sitä erittyy keskimäärin 0,5–1,5 litraa vuorokaudessa (Finnilco, [viitattu 15.8.2020]). Ohutsuolesta tuleva uloste on löysempää, koska ulosteesta poistuva neste imeytyisi vasta paksusuolessa. Tästä syystä ohutsuoliavanneleikatun potilaan tulee huolehtia riittävästä veden juonnista. (Aalto ym. 2017, 22.) Lisäksi suolalisä on tarpeellinen, sillä ohutsuolieritteen mukana poistuu natriumia.
Ravintoaineista suurin osa imeytyy ohutsuolessa. (Finnilco, [viitattu 15.8.2020].)
2.2.2 Paksusuoliavanne
Paksusuoliavanne eli kolostooma on yleisin avannetyyppi Suomessa. Paksusuoliavanne voi olla pysyvä tai väliaikainen ja sen paikka on yleensä kehon vasemmalla puolella alavatsalla.
(Coloplast 2016b.) Ohutsuoliavanneleikkausten tapaan myös paksusuoliavanneleikkauksia on kahta tyyppiä: yksipiippuinen paksusuoliavanne eli päätekolostooma ja kaksipiippuinen paksusuoliavanne eli lenkkikolostooma. Päätekolostooma voi olla väliaikainen tai pysyvä ja lenkkikolostooma on yleensä väliaikainen. (Coloplast 9.4.2015.)
Paksusuoliavanteita ovat transversostooma, sigmoideostooma ja cecostooma.
Avannetyypeistä yleisin on sigmoideostooma tai ns. Hartmanin sigmoideostooma, joka tehdään alavatsalle vasemmalle puolelle laskevaan paksusuoleen. Yleensä avanne on yksipiippuinen. Harvemmissa tapauksissa tehdään kaksipiippuinen avanne, jos avanteen sulkemiselle on tulevaisuudessa mahdollisuus. Transversostooma on kaksipiippuinen avanne ja se tehdään paksusuolen poikittaiseen osaan. Kyseinen avanne sijaitsee yleensä oikealla navan yläpuolella. (Liukkonen & Hokkanen 2003, 31.) Transversostooma on yleensä väliaikainen, koska se tehdään suojaamaan leikkauksessa tehtyä suoliliitosta (Coloplast 2016c). Sigmoideostooman ja transversostooman uloste on aluksi löysää, mutta normaaliin ruokavalioon palattaessa uloste kiinteytyy. Harvinaisin avannetyyppi on cecostooma, eli umpisuoliavanne. Avanne tehdään paksusuolen alkuosaan ja se sijaitsee oikealla alavatsalla.
Avanne sijaitsee ihon tasolla tai jopa sen alapuolella. Avanne-erite on löysää ja väkevää, sekä helposti ihoa ärsyttävää. (Liukkonen & Hokkanen 2003, 32.) Paksusuoliavanteesta erittyy ulostetta noin 1–3 kertaa vuorokaudessa. Yleensä suolen toiminta säännöllistyy ja leikattu oppii tuntemaan suolensa toiminnan. (Finnilco [viitattu 18.11.2020].)
2.3 Suoliavanteissa esiintyvät toimintahäiriöt
Avanteiden toimintahäiriöitä esiintyy 25–65 prosentilla avannepotilaista. Korjausleikkauksia vaativia komplikaatioita esiintyy 15–20 prosentilla kaikista avannepotilaista. Tähän vaikuttaa avanteen sijainti ja perussairaudet. Komplikaatioille altistavia tekijöitä ovat ylipaino ja tulehdukselliset suolistosairaudet. (Seikku & Remes, 21.1.2005; Mäkelä ym. 10.8.2007.) Avanneleikkauksen jälkeen yleisimpiä ongelmia ovat iho-ongelmat, vetäytynyt avanne, prolapsi, tyrä ja kuolio (Tuomioja & Niemi 26.3.2018b). Lenkkiavanteisiin liittyy enemmän teknisiä ongelmia kuin pääteavanteisiin (Scheinin 7.3.2018). Muita avanteiden toimintahäiriöitä ovat suolitukos ja stenosis eli avanneaukon ahtauma (Aalto ym. 2017, 19–20).
Avannetta ympäröivä iho on altis komplikaatioille. Mahdollisia iho-ongelmia ovat punoitus, ihorikot, ihon kuoriutuminen, karvatupentulehdus, ihottuma, hiivasieni-infektiot, granulooma ja allerginen kosketusekseema. Avanteen ompeleet voivat rikkoa limakalvoa ja ympäröivää ihoa tai aiheuttaa avanteen ympärille infektion. Turvotus avanteessa on yleistä noin kuukauden ajan leikkauksen jälkeen. Liian kireä sidos voi lisätä turvotusta, hidastaa avanteen toimintaa sekä altistaa limakalvohaavaumille. Avanteen koko pienenee, kun turvotus vähenee. Sidosten vaihdon yhteydessä turvotuksen määrä on hyvä tarkistaa. (Elfving 2.10.2017.) Iho-ongelmia
voi aiheuttaa sidoksen alle päässyt avanne-erite, joka polttaa ihoa. Myös ihosairaudet tai avanteen sijainti ihopoimussa voivat aiheuttaa ongelmia. (Tuomioja & Niemi 26.3.2018b.) Avanteen väriä on hyvä tarkkailla, koska se heijastaa sen kuntoa. Kirkkaan punainen kertoo vuotoherkkyydestä, vaaleanpunainen tai kalpea kertoo matalasta hemoglobiinitasosta.
Harmaa väri avanteessa kertoo suolen limakalvon verenkiertohäiriöstä, ja musta tai himmeä väri kertoo syvästä verenkiertohäiriöstä. (Elfving 2.10.2017.) Riittämätön verenkierto avanteessa aiheuttaa kuolion, jonka kirurgi tarvittaessa poistaa (Tuomioja & Niemi 26.3.2018b).
Vetäytynyt avanne tarkoittaa tilannetta, jossa avanteen aukko on joko ihon tasolla tai syvemmällä. Jos avanteen toiminta on normaalia eikä sidosten kanssa ole ongelmia, korjausleikkaus ei ole tarpeen. Vastaavasti suoli voi myös työntyä ulos vatsaontelosta ja luiskahtaa esiin. Tällöin kyseessä on prolapsi. Sitä hoidetaan vaihtamalla isompi pohjalevy ja pussi sekä varomalla kolhuja. Suolta voi myös yrittää työntää varovasti takaisin.
Parastomaalinen tyrä syntyy, kun sisäelimet pääsevät työntymään lihaskerroksen heikon kohdan läpi. Syynä voi olla leikkaustekniikka, lihasten heikkous, yskiminen tai ponnistelu. Tyrä ilmenee avannetta ympäröivänä pullistumana. Tyrä voi ilmestyä kuukausia tai vuosia avanneleikkauksen jälkeen. Hoitona käytetään tyrävyötä tai tukiliiviä, ja tarvittaessa tehdään korjausleikkaus. (Tuomioja & Niemi 26.3.2018b.)
Avanneleikkauksen jälkeen suolisaumassa saattaa olla turvotusta tai leikkaus on muodostanut kiinnikkeitä, jotka ovat riski suolitukokselle. Tukoksen oireita ovat alkuun aaltomainen kipu, joka muuttuu kovemmaksi. Edetessään suolitukos aiheuttaa oksentelua, jolloin on hakeuduttava välittömästi lääkäriin. Ehkäistäkseen suolitukosta on tärkeä syödä 5–6 pientä ateriaa päivässä ja juoda vähintään 2 litraa vettä. Huonosti sulavia ruoka-aineita on vältettävä.
Avanneaukon ahtauma eli stenosis vaikeuttaa suolen toimintaa, koska aukko on liian ahdas eritteille. Epäiltäessä avanneaukon ahtaumaa on hakeuduttava lääkärin vastaanotolle. (Aalto ym. 2017, 19.)
3 AVANNELEIKATUN POTILAAN OHJAUS HOITOTYÖSSÄ
Hoitotyö on näyttöön ja tutkittuun tietoon, ammatilliseen kokemukseen ja käytäntöihin, sekä tieto- ja arvoperustaan pohjautuvaa toimintaa. Lähtökohtana hoitotyölle ovat yksilön, perheen ja yhteisön fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet. (Partanen ym. 2015, 19, 29.) Hoitotyön tavoitteena on edistää potilaan, perheen ja yhteisön terveyttä ja hyvinvointia sekä tunnistaa ja ehkäistä mahdollisia ongelmia. Hoitotyö pohjautuu hyvin määriteltyyn teoriaan, asiantuntijuuteen, jatkuvaan tutkimiseen ja autonomiaan sekä siihen, että hoitotyön ammattilaiset asettavat kriteerejä työlleen. (Rautava-Nurmi ym. 2015, 15–16.)
Hoitotyön näkökulma voi vaihdella toteuttajien tai kohteiden mukaan, ja sitä voidaan tarkastella vuorovaikutussuhteena, prosessina ja auttamismenetelminä (Partanen ym. 2015, 19).
Hoitotyötä ohjaavat Suomen Sairaanhoitajaliiton julkaisemat sairaanhoitajan eettiset ohjeet, joissa määritetään hoitotyön laadun säilyminen ja sen kehittäminen. Sairaanhoitajan tulee toimia oikeudenmukaisesti ja ottaa tekemästään hoitotyöstä vastuu. (Sairaanhoitajat [viitattu 10.10.2020].) Eettiset periaatteet terveydenhuollossa ovat potilaan oikeus hyvään hoitoon, ihmisarvon kunnioitus, itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus, hyvä ammattitaito, hyvinvointia edistävä ilmapiiri sekä yhteistyö ja keskinäinen arvonanto (ETENE 12.12.2001).
Potilasohjaus on olennainen osa sairaanhoitajan työtä. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (L 17.8.1992/785) velvoittaa hoitohenkilökunnan kertomaan potilaalle tämän terveydentilasta, hoidosta ja hoidon merkityksestä sekä eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista ymmärrettävästi. Potilasohjauksen tarkoituksena on lisätä potilaan selviytymiskykyä, edistää päätöksentekokykyä sekä lisätä potilaan voimavaroja hänen terveytensä edistämiseksi.
Laadukas potilasohjaus on potilaslähtöistä. Hoitohenkilökunnan ohjaustaidot, ohjaukseen käytettävä ympäristö sekä ohjauksen toteutus muodostavat edellytykset laadukkaalle ohjaustilanteelle. (Kummel & Lundgrén-Laine 2016, 25.)
Avanneleikkauksen tuoma elämänmuutos vaatii tukea ja ohjausta, jotta potilas selviytyy.
Potilaan arkirutiinien muuttuminen vaikuttaa elämänlaatuun. Ohjausmenetelminä avanneleikatulle potilaalle käytetään suullista, kirjallista ja toiminnallista ohjausta. Teoreettinen ohjaus aloitetaan jo hyvissä ajoin ennen toimenpidettä. Aikaisemmin opittu tieto helpottaa perushoidon sisäistämistä avanneleikkauksen jälkeen. Ohjauksessa huomioidaan potilaan yksilöllisyys ja tarpeet. Avanneleikatun potilaan ohjaus tukee hänen terveytensä edistämistä.
(Liukkonen & Hokkanen 2003, 37–40, 45, 48–50.)
4 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS
4.1 Opinnäytetyön tavoite ja tarkoitus
Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää avanneleikatun potilaan ohjausta osana hoitotyötä.
Tarkoituksena oli tuottaa tietoa kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla avanneleikatun potilaan ohjauksesta. Opinnäytetyön aihe on vastaanotettu Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Steppi-hankkeelta.
Tutkimuskysymykset ovat:
• Mitkä ovat avanneleikatun potilaan ohjauksen tavoitteet?
• Mitkä ovat avanneleikatun potilaan ohjauksen sisällöt?
• Millaisin menetelmin avanneleikattua potilasta ohjataan?
• Miten arvioidaan avanneleikatun potilaan ohjauksen onnistumista?
4.2 Kirjallisuuskatsaus opinnäytetyön menetelmänä
Yksi yleisimmin käytetty kirjallisuuskatsausmenetelmä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tämä jaetaan kahteen päätyyppiin, narratiiviseen ja integroituun katsaukseen. Narratiivinen kirjallisuuskatsaus on suunniteltua ja jäsenneltyä. Tällä menetelmällä tuotetaan kuvailevaa tiivistelmää tutkimuksesta. Integroidussa kirjallisuuskatsauksessa käytetään laajasti aihetta käsitteleviä kirjoja ja artikkeleita sekä tutkimuksia. Integroidussa kirjallisuuskatsauksessa on mahdollista löytää vastaukset hoitotyön kliinisiin kysymyksiin ja kuvata monipuolisesti tutkittavia asioita laajojen tutkimuskysymysten avulla. (Stolt, Axelin & Suhonen 2016, 107–
108.) Opinnäytetyössä on käytetty integroitua kirjallisuuskatsausmenetelmää.
Tarkoituksena kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa on etsiä vastauksia kysymyksiin, mitä ilmiöstä tiedetään, mitä ovat ilmiön keskeiset käsitteet ja niiden väliset suhteet. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus tutkimusmenetelmänä voidaan jäsentää neljän vaiheen kokonaisuudeksi, joita ovat tutkimuskysymysten muodostaminen, aineiston valitseminen, kuvailun rakentaminen ja tuotetun tuloksen tarkasteleminen. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus sisältää pohdinnan tuotetusta tuloksesta. (Kangasniemi ym. 2013, 294, 297.)
Tutkimuskysymykset ohjaavat kuvailevan kirjallisuuskatsauksen etenemistä ja ovat koko prosessin keskeinen asia. Tutkimuskysymykset määritetään osaksi laajempaa teoreettista kehystä ja rajataan riittävän täsmällisesti, jotta ilmiötä voidaan tarkastella mahdollisimman perusteellisesti. Tutkimuskysymys ohjaa tietokannoista haettujen aineistojen sopivuuden, mutta systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta poiketen valittu aineisto ei perustu ainoastaan rajattuihin hakusanoihin, aika- tai kielirajauksiin. Rajauksista voidaan kesken prosessin poiketa, jos se on välttämätöntä tutkimuskysymykseen vastaamisen kannalta. (Kangasniemi ym. 2013, 294–296.)
4.3 Tiedonhaku ja aineiston valinta
Aineiston haussa käytettiin tietokantoja Cinahl, Medic, Arto ja PubMed. Painetun kirjallisuuden etsimisessä hyödynnettiin SeAMK Finnaa, lisäksi käytettiin manuaalista hakua. Hakusanoina käytettiin tietokantaan sopivia sanoja: avanne, avannehoitotyö, potilasohjaus, potilaslähtöinen ohjaus, potilasneuvonta, stoma, stoma care, enterstomy, colostomy, ileostomy, ostomy care, ostomy care training, patient education, counseling, experience, quality of life, nurse. Lisäksi hakusanoissa käytettiin * - katkaisumerkkiä, esimerkiksi avan*. Tällöin saatiin mahdollisimman kattavia hakutuloksia. Aineistohaun vaiheet taulukoitiin tiedonhakutaulukkoon (Liite 1).
Sisäänottokriteereinä olivat suomen- tai englanninkieliset tutkimusartikkelit, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Aineistoon haettiin tutkimuksia, joissa tutkittavat olivat yli 18-vuotiaita ja julkaisuvuosi oli 2010–2020. Vähäisen aineiston vuoksi hyväksyttiin vanhempiakin tutkimuksia, mikäli tutkimusten sisältö sen vaati. Poissulkukriteereinä olivat muun kieliset tutkimukset ja alle 18-vuotiaat tutkittavat. Opinnäytetyöhön sopivia tutkimuksia löytyi yhteensä 13 sekä 18 manuaalisesti haettua kirjallisuuskatsauslähdettä. Aineiston jäsentämiseksi käytettiin hyödyksi taulukkoa (Liite 2), johon kirjattiin artikkelin aihe, tutkijat, julkaisuvuosi, keskeiset käsitteet, tutkimusmenetelmä ja tutkimustulokset.
4.4 Tutkimusaineiston sisällönanalyysi
Valitun kirjallisuuskatsauksen muoto määrittää sen, millaista analyysimenetelmää käytetään.
Analysoinnin ensimmäisessä vaiheessa kuvataan tutkimuksista kirjoittajat, julkaisuvuosi, tutkimuksen aihe, keskeiset käsitteet, tutkimusmenetelmä ja tutkimustulokset. Analysoinnin toisessa vaiheessa luetaan aineistot ja tehdään merkintöjä. Aineistojen merkinnät tiivistävät tutkimusten pääasiat. Tutkimuksista etsitään yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia, joita vertaillaan
ja tulkitaan. Kolmannessa vaiheessa analysoidaan yksittäisistä tutkimustuloksista yhtenäinen kokonaisuus, sekä esitellään myös mahdolliset ristiriitaiset tulokset. Tulosten raportoinnin tulee sisältää tiivistelmän, tutkimuskysymykset, kirjallisuuskatsauksen menetelmät, hakuprosessin, tiedot mukaan otetuista ja poissuljetuista tutkimuksista, tutkimusten laadun arvioinnin, kirjallisuuskatsauksen tulokset, pohdinnan, johtopäätökset, tulosten arvioinnin, jatkotutkimusaiheet ja lähdeluettelon. (Stolt ym. 2016, 30–32.)
Aineiston analysoinnin pääasiallisena tehtävänä on arvioida tutkimusartikkelien pätevyyttä sekä aineistossa esitettyjen tulosten merkittävyyttä ja yleistettävyyttä. Analysoinnin avulla pystytään kuvaamaan monipuolisesti tutkimukseen mukaan valittuja artikkeleita, minkä pohjalta määräytyy yksittäisen tutkimustuloksen painoarvo kirjallisuuskatsauksessa. (Stolt ym.
2016, 69–76.) Tulosten tarkasteluun kuuluu sisällöllisen, menetelmällisen pohdinnan, tutkimuksen etiikan ja luotettavuuden arviointi (Kangasniemi ym. 2013, 297). Sisällönanalyysi on menetelmä, jonka tarkoituksena on saada tutkittavasta ilmiöstä tiivistetty kuvaus yleisessä muodossa. Menetelmänä tätä voidaan käyttää kaikissa laadullisissa tutkimuksissa. (Tuomi &
Sarajärvi 2018, 117.)
Sisällönanalyysin tekeminen aloitettiin tutkimusten valitsemisen ja läpikäymisen jälkeen. Valitut tutkimukset tulostettiin, minkä jälkeen alleviivattiin oleelliset, tutkimuskysymyksiä vastaavat kohdat. Aineistoista suurin osa oli englanninkielisiä, joten aineistot käännettiin suomen kielelle.
Aineistot sijoitettiin tutkimustaulukkoon sisällönanalyysin selkeyttämiseksi ja helpottamiseksi.
Aineistoista saadut tutkimustulokset analysoitiin ja sijoitettiin kunkin kysymyksen vastaukseksi lähdeviitteineen.
5 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET
5.1 Avanneleikatun potilaan ohjauksen tavoitteet
Avanne hoitomenetelmänä herättää pelkoa ja ahdistusta sekä saattaa aiheuttaa kantajalleen psyykkisen kriisin. Huolet voivat johtua osittain väärinkäsityksistä, tiedon puutteesta ja kehonkuvan muutoksesta. Tilanne on vaikeampi, mikäli avanteeseen liittyy komplikaatioita.
Avanneleikattu tarvitsee moniammatillisen tiimin tukea ja ohjausta sekä aikaa totutella avanteeseen. (Burch 2008, 294–295.) Ohjauksen tavoitteena on luottamuksellisen hoitosuhteen luominen. Ohjauksella pyritään mahdollistamaan potilaan normaali ja täysipainoinen elämä. (Iivanainen, Jauhiainen & Pikkarainen 2001, 343.)
Tärkein tavoite avanneleikatun potilaan ohjauksessa on avanteen hyväksyminen, sillä avanteesta huolehtiminen on osana jokapäiväistä elämää. Tulevaisuuden unelmat ja tavoitteet kannustavat normaalin arjen tavoittelemiseen. Toteuttaakseen laadukasta ja kokonaisvaltaista hoitotyötä hoitajalla tulisi olla kattava käsitys avanneleikatun potilaan arjesta, voimavaroista ja tukiverkosta. (Martins Carvalho ym. 2015, 286.) Laadukkaan ohjauksen tavoitteena on välittää potilaalle tietoa sairaudesta, tukea potilasta ja luoda hänelle turvallisuuden tunne. Ohjaus on tärkeää aloittaa jo leikkausta suunniteltaessa, koska potilaat omaksuvat tiedon paremmin ennen leikkausta ja sairaalahoitoa. (Lehtonen, Kääriäinen & Elo 2017, 304.) Potilasohjauksen tavoitteena on koota potilaalle sopiva ohjaussisältö, jotta painotukset tukisivat potilaan oppimista ja osallisuutta prosessin eri vaiheissa (Eloranta, Katajisto & Leino-Kilpi 2014, 69–
70).
Ohjauksen tavoitteena on tarjota potilaalle tietoa hänen omaksumiskykynsä mukaan, sekä mahdollistaa potilaan nopea toipuminen. Tavoitteiden saavuttamiseksi potilasta tulee kannustaa aktiivisuuteen. Nopean toipumisen toimintatapoja kutsutaan ERAS (enhanced recovery after surgery) tai FT (fast track) ohjelmiksi. Toimintatavat mahdollistavat aikaisemman kotiutumisen vaarantamatta potilasturvallisuutta. (Lehtonen ym. 2017, 304.) On tutkittu, että leikkausta edeltävä ohjaus yhdistettynä leikkauksen jälkeiseen ohjaukseen lyhentää merkittävästi sairaalassaoloaikaa. Sairaalassaoloajan pituuteen vaikuttaa myös nopean toipumisen ohjelman käyttö. (Forsmo ym. 2016, 124; Goldblatt ym. 2017, 8.)
Avanneleikatun potilaan hoito ja ohjaus toteutetaan moniammatillisessa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Potilasohjauksen jatkuvuus tulisi turvata huolellisella rakenteisella
kirjaamisella. (Tervo-Heikkinen ym. 2018, 182.) Hoitotyön laadun ja potilasturvallisuuden varmistamiseksi on tärkeää, että dokumentointi on ajan tasalla ja riittävää. Hoitotyössä käytettäviä lomakkeita tulisi tarkastella ja päivittää säännöllisesti. Hoitotyön kirjaamisen parantamiseksi toteutetussa tutkimuksessa todettiin, että avannehoidossa käytetyt lomakkeet ovat epäjohdonmukaisia. Lomakkeet jäävät usein vajaiksi tai kokonaan täyttämättä. Tulokset osoittivat, että 80 prosentilla potilaista oli puutteelliset kirjaukset ja 53 prosentilla potilaista ei ollut potilastietojärjestelmässä tarvittavaa dokumentointia operaatiosta, eikä avannetyypistä.
Osana tutkimusta aloitettiin koulutusohjelma, joka tähtää dokumentoinnin ja kirjaamisen parantamiseen. Tutkimuksessa todettiin, että ammattitaitoa täytyy ylläpitää säännöllisillä koulutuksilla. (Law, Akroyd & Burke 2010, 1328–1332.)
5.2 Avanneleikatun potilaan ohjauksen sisällöt
Potilasohjaus käsitteenä sisältää neuvonnan, tiedonantamisen, opettamisen ja informoinnin.
Ohjauksessa huomioidaan potilaan tausta, tarpeet ja aikaisemmat kokemukset yksilöllisesti.
Potilasohjauksessa ei tulisi käyttää lääketieteellisiä sanoja tai termejä, vaan keskustella asioista niin, että potilas ymmärtää terveydellisen tilanteensa. Ohjauksen avulla pyritään antamaan potilaille yksilöllisesti ja kattavasti tietoa avanteesta ja sen hoidosta, sekä psykososiaalista tukea. (Lehtonen ym. 2017, 304, 307.) Potilasohjauksen sisällössä tulee huomioida myös fyysinen ja psyykkinen terveys, elämänlaatu, ahdistuneisuus sekä sosiaalinen ja hengellinen hyvinvointi. Ammattitaitoinen potilasohjaus lisää tutkitusti potilaiden omatoimisuutta ja siten parantaa elämänlaatua sekä vähentää heidän ahdistuneisuuttaan.
(Khalilzadeh Ganjalikhani ym. 2019, 1388–1389.)
Zhang ym. (2011, 1410–1412) tekemässä tutkimuksessa puhelinohjauksen sisältö oli jaettu teemoittain. Teemoja olivat avanteen hoidon opetus, avanteen hoidon saatavuus, omatoimisuuteen kannustaminen, avanteen hoidon ongelmat ja sopeutuminen elämään avanteen kanssa. Suurin osa puheluista koski avanteen hoitoa ja omatoimiseen hoitoon kannustamista sekä kontrollikäyntejä. Puhelinohjauksissa psykososiaalinen sopeutuminen huomioitiin ainoastaan 3–8 prosentissa keskusteluista, mikä jäi todella vähäiseksi. Hubbard ym. (2017, 1423–1425) tekemässä tutkimuksessa eniten ongelmia tuottivat avannepussin vuotaminen, tyräriski, liikunta-, kipu-, epämukavuus-, hajuongelmat, sekä kehonkuvan ja itsevarmuuden muutokset. Potilaan iällä, sukupuolella, avanteen aiheella, tyypillä ja
olemassaoloajalla on merkitystä siihen, mitkä avanteeseen liittyvät asiat potilas kokee ongelmalliseksi.
Lehtonen ym. (2017, 307) jakoivat preoperatiivisen ohjauksen sisällön pääluokkiin. Luokat ovat tieto sairaudesta ja sen hoidosta, tieto perioperatiivisesta hoidosta sekä psykososiaalisesta tuesta toipumisessa. Tutkimuksessa potilaille annettiin tietoa yksilöllisesti voimavarojen ja omaksumiskyvyn mukaan. Ammattilaisten kokemana potilaiden saama informaatio oli kattavaa. Potilaille painotettiin heidän omaa osuuttaan hoitoon ja siten toipumisen edistämiseen. Tutkimuksessa todettiin, että preoperatiivista avanneohjausta saaneet sopeutuivat avanteeseen nopeammin ja sairaalassaoloaika lyhentyi. Mahdollistaakseen kokonaisvaltaisen hoidon psykososiaalinen tuki on toipumisen kannalta tärkeää. Keskeistä on ohjata potilaan huomio tulevaisuuteen. Myös Forsmon ym. (2016, 123) tekemässä tutkimuksessa todettiin potilaan saaman parannellun ohjauksen lyhentävän sairaalassaoloaikaa operaation jälkeen.
Elorannan ym. (2010, 7–9) tekemässä tutkimuksessa avanneleikatut kokivat poliklinikkakäynnit ennen ja jälkeen operaation merkityksellisenä. Ohjaustilanteet sisälsivät tietoa biofysiologiasta, toiminnallisuudesta, sosiaalisuudesta, kokemuksellisuudesta sekä kustannuksista. Tutkimuksessa todettiin, että avannehoitaja voi olla leikkauksen jälkeen potilaan ainut kontakti terveydenhuoltoon. Ohjauksessa pidettiin tärkeänä potilaan psyykkistä tukemista ja tunteiden käsittelyä. Eettisyyttä ei juurikaan käsitelty. Eloranta ym. (2014, 64) mukaan potilasohjauksen sisältö vaatii tarkempaa pohdintaa sen laadullisuudesta, sillä sairaalajaksot ovat lyhentyneet ja hoito poliklinikoilla lisääntynyt. Tämä vaatii potilaalta valmiuksia omahoitoon ja vastuunottoon.
5.2.1 Hygienia ja avanteen sidonta
Avanneleikatun tulee huolehtia hygieniasta ja ihon hoidosta. Erityisesti avanteen ympärysiho tulee pitää kunnossa, sillä terveellä iholla sidos pysyy paremmin. Jos ulostetta pääsee sidoksen alle, iholla tuntuu kirvelyä tai kutinaa tai levyyn leikattu aukko on epäsopiva avanteeseen nähden, tulee sidos vaihtaa heti. Sidos poistetaan iholta hellävaraisesti ylhäältä alaspäin, toisella kädellä ihoa tukien. Sidosta ei saa poistaa repäisemällä, koska tämä aiheuttaa ihoärsytystä. Käytetty sidos hävitetään sekajätteiden mukana. (Liukkonen &
Hokkanen 2003, 72, 85.)
Sidosta vaihdettaessa tulee iho puhdistaa huolellisesti eritteistä. Iho puhdistetaan haalealla vedellä, mieluiten ilman saippuaa. Liian lämmin vesi ja saippuan käyttö kuivattavat ihoa, mikä altistaa bakteereille ja ulkoisille ärsykkeille. Avanne ei tunne kipua, joten veden lämpötila tulee tarkistaa, jotta se ei polta avannetta. Saunoessa on syytä suojata sidos tai paljas avanne kuumuudelta. Jos sidosta vaihdettaessa iholle on jäänyt liima- tai levyjäänteitä, tulee ne poistaa hellävaraisesti. Ihoa ei saa raaputtaa tai hangata. Saippuaa tai liimanpoistoainetta käytettäessä tulee iho huuhdella huolellisesti. Avannetta ympäröivä iho tulee kuivata hyvin taputtelemalla, mahdollisuuksien mukaan annetaan ilmakylpyjä ja poistetaan ihokarvat tarvittaessa. (Liukkonen & Hokkanen 2003, 85–86.) Mikäli iho sidoksen alla on kuiva, voidaan käyttää hajustamatonta voidetta. Voiteen tulee olla hyvin imeytyvää, sillä sidos ei tartu rasvaiseen ihoon. Rasvojen ja ihonhoitotuotteiden käyttöä tulee harkita, sillä ne heikentävät sidoksen paikoillaan pysymistä ja siten ihon kuntoa. (Aalto ym. 2017, 18.)
Uutta avannesidosta vaihdettaessa tulee tarvittavat välineet varata valmiiksi. Vaihtoon tarvitaan uusi sidos, yksiosainen tai pohjalevy ja pussi sekä sapluuna ja kaarevat sakset.
Sapluunaa käytetään pohjalevyn oikean kokoisen aukon muotoiluun, mikäli pohjalevy ei ole itse muotoiltava. Sapluuna tehdään tarvittaessa uudelleen avanteen koon ja muodon muuttuessa. Uusi sidos kiinnitetään puhtaaseen ja kuivaan ihoon. Kiinnitys kannattaa aloittaa avanteen alapuolelta. Pohjalevy kiinnittyy paremmin, jos sitä lämmitetään ensin käsien välissä ja vielä iholle asettamisen jälkeen, erityisesti avanteen juurelta. Levy tulee olla tiiviisti avanteen ympärillä. Tämän varmistamiseksi voidaan käyttää erilaisia lisätiivistykseen tarkoitettuja valmisteita. (Liukkonen & Hokkanen 2003, 72–75; Aalto ym. 2017, 15–17.)
Avannesidoksen vaihtoväliin vaikuttavat avanne- ja sidostyyppi, ulosteen koostumus ja suolen toiminta. Vaihtoväli on yleensä 2–3 päivää, mutta tässä on yksilöllistä vaihtelua. Päivittäinen sidoksen vaihtaminen aiheuttaa ihoärsytystä, kun taas pitkä vaihtoväli estää ihon kunnon tarkkailun. Sidoksen vaihto on hyvä tehdä aamuisin, sillä tällöin suolentoiminta on vähäisintä.
Vaihtoon tulee varata riittävästi aikaa, jotta sen voi tehdä huolellisesti. (Aalto ym. 2017, 15.)
5.2.2 Ravitsemus
Avanneleikatun potilaan ruokavalio koostuu monipuolisesta ja tavallisesta ruuasta. Kaikki ruoka-aineet eivät välttämättä sovi vatsalle, joten niiden kokeilu aloitetaan pienillä määrillä.
Oikeanlainen ruokavalio, rauhallinen syöminen ja ruuan huolellinen pureskelu auttavat usein
ruoka-aineista johtuviin ongelmiin. Mahdollisia ongelmia on suolikaasu, ulosteen voimakas haju, ripuli ja ummetus. Vältettäviä ruoka-aineita, jotka muodostavat suolikaasuja sekä aiheuttavat voimakasta hajua, ovat esimerkiksi kaali, herne, sipuli, lanttu, raaka omena ja tuore ruisleipä. (Liukkonen & Hokkanen 2003, 87–88.) Ummetusta voidaan ehkäistä riittävällä nesteiden saannilla ja kuitupitoisella ruokavaliolla (Ravitsemusterapeuttien yhdistys ry 2020, 9).
Ohutsuoliavanneleikatulla natriumin tarve lisääntyy, kaliumista ja magnesiumista voi olla myös vajetta runsaan erityksen vuoksi. Jos ohutsuolesta on poistettu loppuosa, B12-vitamiinin ja rasvojen imeytyminen häiriintyy. Tarvittaessa B12-vitamiinia voidaan pistää lihaksensisäisenä injektiona. Natriumia saa lisäämällä ruokaan tavanomaista enemmän suolaa tai nauttimalla runsassuolaisia tuotteita, kuten esimerkiksi suolakurkkuja, lihaleikkeleitä, suolakalaa, fetajuustoa, suolakeksejä tai sipsejä. Hyviä kaliumin lähteitä ovat banaani, maitotuotteet, kuivatut hedelmät ja tuoreet marjat. Joissain tapauksissa kaliumlisää annetaan lääkemuodossa. Magnesiumtasojen ollessa liian matalat niiden korjaamiseen helpoin keino on nauttia magnesiumvalmistetta. (Ravitsemusterapeuttien yhdistys ry 2020, 3, 5.)
Avanneleikatun potilaan tulee kiinnittää nesteytykseen ja suolojen saantiin erityistä huomiota.
Avanteen tyyppi ja suolieritteen määrä vaikuttaa nesteen ja suolan tarpeeseen. Nestettä tulisi juoda 2–3 litraa vuorokaudessa. Hikoillessa, ripuli- tai kuumetautien aikana nesteen ja suolan tarve lisääntyy. Avanneleikatulle hyviä juomia ovat laimennettu mehu, kivennäisvesi, mehukeitto, kiisseli, liha-, kala-, kana- tai kasvisliemi ja vähälaktoosiset tai laktoosittomat maitovalmisteet. Pelkkä vesi ei imeydy kovin hyvin, eikä se ole siksi suositeltavaa etenkään ripulitaudissa. Kahvi, tee tai alkoholipitoiset juomat eivät sovi nesteytykseen, koska ne lisäävät virtsan eritystä ja näin poistavat nestettä elimistöstä. (Ravitsemusterapeuttien yhdistys ry 2020, 4–5.)
5.2.3 Työ ja vapaa-aika
Useimpien avanneleikattujen on mahdollista palata takaisin työelämään. Palaamisen ajankohta riippuu leikatun toipumisesta, voinnista, työn sisällöstä ja avanteen tyypistä.
(Coloplast, [viitattu 29.11.2020].) Onnistunut avanneleikkaus ja hyvin hoidettu avanne eivät yleensä rajoita työskentelyä, harrastuksia tai muuta normaalia elämää (Liukkonen & Hokkanen 2003, 94).
Liikunta edistää toipumista, joten avanneleikattuja kannustetaan liikkumaan varovasti jo pian leikkauksen jälkeen. Leikkauksen jälkeen raskaiden tavaroiden nostelua tai ponnistusta vaativaa urheilua olisi hyvä välttää noin kuukauden ajan. Toipumisen edetessä liikuntakertoja ja harjoitusten kestoa lisätään. Kun leikkauksesta on kulunut riittävästi aikaa ja potilas kokee toipuneensa, voi avanneleikattu harrastaa hyvinkin monipuolista liikuntaa, kuitenkin varovasti edeten ja omaa kehoaan kuunnellen. Hyviä lajeja liikunnan aloittamiseen leikkauksen jälkeen ovat esimerkiksi vesijuoksu, kävely ja hyötyliikunta. Liikuntamuodoissa, kuten voimistelussa ja kuntosaliharjoitteissa kannattaa välttää liikkeitä, jotka aiheuttavat suurta painetta alavatsaan.
Kamppailulajeja ei yleensä suositella, koska niissä on riski saada iskuja tai vääntöä avanteen seutuun. (Aalto ym. 2017, 25; Terveyskylä 28.2.2018.)
5.2.4 Seksuaalisuus
Seksuaalisuus on fyysistä halua, johon kuuluu aistillinen mielihyvä, hellyys, turvallisuus, yhteenkuuluvuus, itsetunto, läheisyys, avoimuus, sekä rakkaus ja parisuhde. Tähän vaikuttavat kulttuuri, uskonto, sosiaaliset, ekonomiset ja yhteiskunnalliset tekijät. Avanteen fyysiset ominaisuudet ovat yhteydessä psyykkisiin vaikutuksiin, jotka vaikuttavat osaltaan avanneleikatun potilaan seksuaalisuuteen. Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi ohjauksessa voidaan hyödyntää kirjallista materiaalia. (Liukkonen & Hokkanen 2003, 106–107.)
Seksuaalisuus on jokaisen ihmisen perusoikeus sekä merkittävä osa ihmisen hyvinvointia, elämänlaatua ja terveyttä. Sairastuminen ja kehonkuvan muutokset vaikuttavat ihmisen itsetuntoon ja seksuaaliseen haluun. Sairaus ei estä seksuaalisuuden ilmaisemista tai toteuttamista. Sairastuessaan ihminen keskittää voimavaransa selviytymiseen, toipumiseen ja suremiseen eikä kriisin keskellä kykene tiedostamaan todellisuutta. Seksuaalisuus tulee huomioida jo sairastumisen alkumetreillä, erityisesti avanneleikatun potilaan kohdalla, sillä toimenpide tehdään seksuaalisuuteen liittyvälle alueelle. Ohjauksessa on huomioitava, että seksuaalisuus on yksilöllistä, ja jokainen kokee tähän liittyvät asiat eri tavoin.
Seksuaalisuudesta tulisi keskustella avoimesti. Hoitaja voi hyödyntää seksuaalineuvonnassa dialogista vuorovaikutusta, tietoista läsnäoloa sekä hoitotyön seksuaalianamneesia.
(Ryttyläinen & Valkama 2010, 11, 203–206.)
Ennen seksiä avannepussi tyhjätään. Seksin ajaksi avannepussin tilalle voidaan vaihtaa pienempi intiimipussi tai taitella ja teipata isompi pussi pois tieltä. Pussin voi halutessaan myös
suojata vaatteilla tai trikoisella tuubilla, joka pitää pussin paikoillaan ja estää pussin heilumisen.
Kun pussi on hyvin kiinnitetty, kaikki mukavalta ja sopivalta tuntuvat asennot ovat sallittuja.
Raskauden ehkäisystä ja sukupuolitaudeilta suojautumisesta tulee huolehtia myös avanneleikkauksen jälkeen. Ohutsuoliavanneleikatuilla naisilla ehkäisypillereiden teho saattaa heikentyä, koska lääke ei ehdi imeytyä suolistossa. Tällaisissa tapauksissa potilas ohjataan keskustelemaan gynekologin kanssa sopivammasta ehkäisystä. (Haapamäki 2017, 11–12.) Avanne ei ole este normaalille raskaudelle ja synnytykselle (Terveyskylä 2.4.2018).
5.2.5 Sosiaaliturvaetuudet
Avanneleikatulla potilaalla on oikeus saada tiettyjä etuuksia korvaamaan sairauden aiheuttamaa ansionmenetystä ja siitä aiheutuneita kustannuksia. Leikkauksen jälkeen sairaalan sosiaalityöntekijä selvittää potilaan kanssa hänen tukensa tarpeet ja mahdolliset palvelut, sekä avustaa näiden hakemisessa. Avanneleikkauksen jälkeen potilas on sairauslomalla ja mikäli hänellä on voimassa oleva työsuhde, työnantaja maksaa hänelle sairausloman ajalta työehtosopimuksen mukaisesti palkkaa. Kansaneläkelaitos (Kela) maksaa sairauspäivärahan työnantajalle. (Liukkonen & Hokkanen 2003, 121, 123.) Oikeus sairauspäivärahaan on 16–67-vuotiaalla, joka ei kykene sairauden vuoksi tekemään työtään (Kansaneläkelaitos (Kela) 24.8.2016).
Vammaistuki voidaan myöntää 16 vuotta täyttäneelle henkilölle, jolla on lääkärin toteama vamma tai pitkäaikainen sairaus ja jonka vuoksi toimintakyky on heikentynyt yhtäjaksoisesti vähintään 1 vuoden ajan. Edellytyksenä on myös, että vammasta tai sairaudesta aiheutuu hänelle haittaa tai hän tarvitsee apua tai ohjausta. Eläkkeellä oleva henkilö voi hakea eläkettä saavan hoitotukea. (Kansaneläkelaitos (Kela) 7.11.2017.)
Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa jokaiselle kalenterivuodelle maksukaton kunnallisen terveydenhuollon asiakasmaksuille. Maksukattoa kerryttävät terveyskeskuksen avosairaanhoidon lääkäripalvelujen maksut, fysioterapiamaksut, sarjahoidon maksut, sairaalan poliklinikkamaksut, päiväkirurgian maksut, lyhytaikaisen laitoshoidon maksut terveydenhuollon ja sosiaalihuollon laitoksissa, yö- ja päivähoidon maksut sekä kuntoutushoidon maksut. Vuonna 2020–2021 maksukatto on 683 euroa. Potilaan tulee itse seurata maksukaton täyttymistä ja säilytettävä kuitit. Maksukaton täytyttyä potilaan tulee pyytää asiasta todistus, jonka myöntää terveyskeskus tai muu julkinen terveydenhuolto.
Maksukaton täytyttyä potilas saa maksukaton piiriin kuuluvat palvelut pääasiassa maksutta.
Lyhytaikaisesta laitoshoidosta voidaan periä enintään 22,50 euron hoitopäivämaksu. (Sosiaali- ja terveysministeriö (STM), [viitattu 29.11.2020].)
Kela maksaa korvauksia reseptillä sairauden hoitoon määrätyistä lääkkeistä, joille on vahvistettu korvattavuus sekä kliinisistä ravintovalmisteista ja perusvoiteista.
Lääkekorvauksissa on 50 euron alkuomavastuu, joka on kalenterivuosittainen.
Alkuomavastuun täyttymisen jälkeen potilaalle maksetaan korvaus lääkevalmisteista.
Korvauksen saa suoraan apteekissa. Peruskorvaus on 40 prosenttia, alempi erityiskorvaus 65 prosenttia ja ylempi erityiskorvaus 100 prosenttia lääkkeen hinnasta. Myös lääkevalmisteilla on lääkekatto, jonka ylittyessä potilas on oikeutettu lisäkorvaukseen. Vuosiomavastuuta kerryttävät potilaalle määrätyt korvattavat reseptivalmisteet. Vuonna 2020 vuosiomavastuu on 577,66 euroa. Myös alkuomavastuu kerryttää vuosiomavastuuta. Apteekeissa on ajantasainen tieto potilaan kertyneistä alku- ja vuosiomavastuista. (Kansaneläkelaitos (Kela) 1.1.2020.) Kelalta voi hakea korvauksia sairauden vuoksi julkiseen tai yksityiseen terveydenhuoltoon tehdystä matkasta. Matkakorvauksen voi saada myös kuntoutukseen tehdystä matkasta, jos kuntoutus perustuu Kelan tai julkisen terveydenhuollon kuntoutuspäätökseen. Matkakorvaus maksetaan halvimman matkustustavan mukaan, lähimpään terveydenhuollon toimipisteeseen.
Korvausta voi saada, kun matkakulut ylittävät omavastuuosuuden. Yhden matkan omavastuuosuus on enintään 25 euroa. Vuosiomavastuuosuus on yhteensä 300 euroa, jonka ylittävän osuuden Kela korvaa kokonaisuudessaan. (Kansaneläkelaitos (Kela) 15.6.2020.) Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto laativat 2013 kuntainfon kunnille ja kuntayhtymille koskien hoitotarvikkeiden ja hoitovälineiden jakelua. Infon tarkoituksena oli täsmentää terveyskeskusten hoitotarvikejakelua ja se korvasi vuonna 1999 laaditun suosituksen. Toimivan hoitotarvikejakelun katsottiin olevan tärkeä osa terveydenhuollon avohoidon palveluita, sillä se mahdollisti kotona selviytymisen, paransi potilaan omahoidon edellytyksiä ja edisti potilaan sitoutumista hoitoon. (Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) 15.8.2014, 7–8.) Terveydenhuoltolain (L 30.12.2010/1326) mukaan kunnan on järjestettävä alueensa asukkaiden sairaanhoitopalvelut, joihin kuuluu hoitosuunnitelman mukaiset pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavat hoitotarvikkeet. Avannehoitajan tai lääkärin lähetteellä saa oman kunnan hoitotarvikejakelusta avannehoitotarvikkeita maksutta (Aalto ym.
2017, 14).
Avanneleikatulla potilaalla on verotuksessa mahdollisuus tehdä haitta-astettaan vastaava invalidivähennys. Ohutsuoliavanneleikatulla 40–50 prosenttia ja paksusuoliavanneleikatulla 30 prosenttia. Haitta-astetta määritettäessä huomioidaan ainoastaan sairauden, vamman tai toiminnanvajavuuden laatu, mutta ei yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia. Vähennyksen saamiseksi vaaditaan lääkärin kirjoittama B-lausunto, josta ilmenee haitta-aste prosentteina, haitan pysyvyys ja alkamisajankohta. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevan haitta-asteen katsotaan olevan 100 prosenttia. Avanneleikatulla saattaa olla oikeus myös harkinnanvaraiseen veronmaksukyvyn alentumisvähennykseen, mikäli veronmaksukyvyn katsotaan erityisestä syystä oleellisesti alentuneen. Päätökseen vaikuttavat henkilön ja hänen perheensä tulot ja varallisuus. (Finnilco, [viitattu 29.11.2020].)
5.2.6 Potilasjärjestöt ja vertaistuki
Potilasjärjestöt valvovat jäsentensä etuja ja toimivat avanneleikattujen edustajina.
Avanneleikattujen järjestötoiminnan kautta jäsenet saavat tukea ja tietoa. Suomessa toimii avanne- ja vastaavasti leikattujen valtakunnallinen järjestö Finnilco ry, joka kouluttaa tukihenkilöitä ja tarjoaa sopeutumisvalmennusta avanneleikatuille ja heidän läheisilleen.
Avanneleikatulla on mahdollisuus tavata koulutettu tukihenkilö ennen tai jälkeen toimenpiteen.
Tukihenkilöt ovat itse avanneleikkauksen läpikäyneitä, ja heillä on vaitiolovelvollisuus.
Tukihenkilötoiminta on vapaaehtoista ja potilaalle maksutonta. (Liukkonen & Hokkanen 2003, 112–113; Aalto ym. 2017,43.)
Finnilco ry:n sopeutumisvalmennuskursseja järjestetään vuosittain useita ympäri Suomen.
Kurssien tavoitteena on tarjota avanneleikatuille tietoa, vertaistukea ja keinoja hyvinvointinsa edistämiseksi. (Aalto ym. 2017, 43.) Finnilco järjestää jäsenilleen erilaista virkistystoimintaa kuten kerho- ja liikuntatoiminta. Yhdistys pitää yllä tiedotustoimintaa jäsentiedotteiden, sosiaalisen median, tiedotustilaisuuksien sekä jäsenlehden välityksellä. (Liukkonen &
Hokkanen 2003, 113; Aalto ym. 2017, 43–44.)
5.3 Avanneleikatun potilaan ohjauksen menetelmät
Avanneleikatun potilaan ohjauksessa käytettyjä menetelmiä olivat perinteinen yksilöohjaus käyttäen erilaisia havainnointitapoja (Eloranta ym. 2010; Forsmo ym. 2016; Goldblatt ym. 2017, Lehtonen ym. 2017), ryhmäkoulutus (Altuntas ym. 2012), puhelinohjaus (Zhang ym. 2011),
opetusvideon käyttö (Burrel 2015), strukturoitu avanneohjaus (Khalilzadeh Ganjalikhani ym.
2019) ja käsitekartan käyttö (Eloranta ym. 2010) sekä potilasohjausta tukeva huolellinen kirjaaminen ja dokumentointi. (Law ym. 2010.) Puhelinohjausta käsittelevässä tutkimuksessa avanneleikattujen yleisimmät huolenaiheet olivat elämänlaatu, kehonkuvan muutokset, seksuaalisuus, käytännön asiat, psykososiaalinen sopeutuminen ja selviytyminen.
Tutkimuksessa havaittiin, että hoitajan puhelinohjauksella pystyttiin käsittelemään suurin osa näistä huolenaiheista. Puhelinohjauksella kyettiin tukemaan avannepotilasta ja taattiin hoidon jatkuvuus kotiutumisen jälkeen. (Zhang ym. 2011, 1410–1413.) Strukturoidun ja tavallisen ohjauksen saaneita potilasryhmiä vertailtaessa strukturoidun ohjauksen saaneet potilaat kokivat kasvokkain tapahtuneen ohjauksen sekä kysymysten esittämisen mahdollisuuden vähentäneen ahdistusta ja parantaneen elämänlaatua merkittävästi (Khalilzadeh Ganjalikhani ym. 2019, 1388–1389).
Burrelin (2015, 8–9) tekemässä tutkimuksessa avanneleikatut potilaat kokivat ohjauksessa käytetyn videon ja ohjekirjan vastaavan heidän tarpeitaan. Avanneleikatuille oli koottu koulutuspaketti, johon sisältyi ohjausvideo, ohjekirja, avannepussi harjoitusta varten, avanne- esite, ruokavalio-ohjaus ja yhteystiedot asiantuntijoille leikkauksen jälkeisten kysymysten esittämiseen. Tutkimukseen osallistuneista 83,3 prosenttia kertoi lukemisen ja käytännön harjoittelun yhdistelmän parantavan heidän oppimistaan. Eloranta ym. (2010, 5, 9) käyttivät tutkimuksessaan käsitekarttaa ohjaustilanteiden runkona. Kartta sisälsi pääkohdat avanneleikatun potilaan kohtaamista asioista. Käsitekartta helpotti ohjauksessa tiedon käsittelemistä ja auttoi tunnistamaan potilaiden yksilölliset ohjauksen tarpeet. Khalilzadeh Ganjalikhani ym. (2019, 1388) tekemän tutkimuksen mukaan strukturoitu avanneohjaus vähensi potilaiden ahdistusta ja paransi heidän elämänlaatuaan.
Ryhmäkoulutuksen onnistumista havainnoiva tutkimus osoitti avanneleikatuilla potilailla merkittäviä parannuksia fyysisessä toimintakyvyssä sekä rajoitteissa, ruumiillisessa kivussa, yleisessä terveydessä, elinvoimaisuudessa, sosiaalisessa toiminnassa, emotionaalisissa rajoitteissa ja mielenterveydessä. Potilaiden saamaa ohjausta vertailtiin ennen ja jälkeen toimenpiteen. Tuloksena oli jokaisen profiilin parannuksia tilastollisesti. Tutkimuksen mukaan avioliitossa elävät ja maaseudulla asuvat hyötyivät ryhmäkoulutuksesta parhaiten. (Altuntas ym. 2012, 776–781.)
5.4 Avanneleikatun potilaan ohjauksen arvioiminen
Tutkimukseen osallistuneet arvioivat ohjauksen ajoituksen, yksityisyyden huomioinnin ja diagnoosien lääketieteellisten termien avaamisen hyödyllisenä. Tutkimuksessa tarkasteltava ryhmä koostui potilaista, joille avanneleikkaus oli osa heidän hoitosuunnitelmaansa. (Burrel 2015, 8–9.) Potilaslähtöistä ohjausta tutkittaessa on arvioitu hoitotyöntekijöiden potilasohjaustaitojen olevan kokonaisuutena paremmat kuin aikaisemmin.
Kyselytutkimuksessa vertailtiin vuosia 2001 ja 2010. Tarkasteltuna ajanjaksona havaittiin potilasohjauksen sisällön laajenneen, mutta eri ohjausmenetelmiä käytettiin aikaisempaa vähemmän. Potilaiden ohjauksen tarve huomioitiin useammin vuonna 2001, jolloin 80 prosenttia tutkimukseen vastanneista hoitotyöntekijöistä selvitti ohjaustarpeen jokaisen potilaan kohdalla. Vuonna 2010 vastaava luku oli 50 prosenttia. Lisäksi tutkimus osoitti, että myös potilaiden ohjauksellisten tavoitteiden asettaminen ja ohjauksen tuloksellisuuden arviointi vaativat kehittämistä. (Eloranta ym. 2014, 63–73.)
Kyselytutkimus hoitohenkilökunnan potilasohjausosaamisesta selvitti taustatekijöiden yhteyttä ohjausosaamiseen. Tarkasteltavia osa-alueita olivat potilaan kokonaisvaltainen kohtaaminen, potilasohjauksen toteuttaminen ja kirjaaminen. Tutkimus osoitti, että noin 60 prosenttia vastaajista käytti 1–4 tuntia työpäivästään potilasohjaukseen. Ajankäyttö heijastui potilasohjauksen onnistumiseen. Potilasohjaukseen käytetty aika, näyttöön perustuvan tiedon käyttö, sekä omat tiedot ja taidot ohjauksesta mahdollistavat potilaan kokonaisvaltaisen kohtaamisen. Tutkimuksessa potilasohjausosaamisen osa-alueista heikoimmaksi jäi kirjaaminen, mikä toteutui arvioiden mukaan kohtalaisesti. (Tervo-Heikkinen ym. 2018, 179–
190.) Potilaalla tulisi aina olla mahdollisuus antaa palautetta ohjauksesta, jotta tätä pystyttäisiin arvioimaan ja kehittämään entistä paremmaksi (Eloranta ym. 2014, 70).
6 POHDINTA
6.1 Opinnäytetyön tulosten tarkastelu
Opinnäytetyön tulokset voitiin jakaa neljään osa-alueeseen. Osa-alueita olivat avanneleikatun potilaan ohjauksen tavoitteet, ohjauksen sisällöt, ohjauksen menetelmät ja ohjauksen arviointi.
Tulokset jaettiin osa-alueisiin, jotka määräytyivät tutkimuskysymysten mukaan.
Tutkimustulosten mukaan ohjauksen tavoitteita olivat luottamuksellisen hoitosuhteen luominen sekä potilaan normaalin ja täysipainoisen elämän mahdollistaminen (Iivanainen, Jauhiainen &
Pikkarainen 2001, 343). Tärkeimpänä tavoitteena oli avanteen hyväksyminen (Martins Carvalho ym. 2015, 286). Ohjauksessa hyödynnettiin moniammatillisen tiimin tukea ja ohjausta, jolla kyettiin lievittämään avanneleikatun potilaan pelkoa ja ahdistusta (Burch 2008, 294–295). Ohjauksen tavoitteena oli tarjota potilaalle tietoa hänen omaksumiskykynsä mukaan. Tavoitteet määriteltiin avanneleikatun potilaan osaamisen ja voimavarojen perusteella. Avanteen hoidon opettelu jo avanneleikkausta suunniteltaessa nopeutti toipumista ja mahdollisti aikaisemman kotiutumisen. (Lehtonen, Kääriäinen & Elo 2017, 304.) Huolellinen suunnitteleminen takasi laadukkaan potilasohjauksen, jossa korostui potilaan ja hoitajan hyvä vuorovaikutus. Kattava rakenteinen kirjaaminen turvasi potilaan hoidon jatkuvuuden.
Laadukkaalla potilasohjauksella tavoiteltiin potilaan terveyttä, terveyskäyttäytymistä ja hyvinvointia, sekä mahdollistettiin potilaan sitoutuminen omahoitoon. (Tervo-Heikkinen ym.
2018, 181–182.)
Avanneleikatun potilaan ohjauksen sisältö rakennettiin yksilöllisistä ohjaustarpeista ja toiveista.
Ohjauksessa painotettiin omaa osallistumista hoitoon ja siten vaikutusmahdollisuuksia toipumiseen. Ohjauksessa kehotettiin tupakoinnin lopettamiseen komplikaatioiden ennaltaehkäisemiseksi, sekä ohjeistettiin käsihygieniaan infektioiden välttämiseksi. (Lehtonen ym. 2017, 307–308.) Ohjaus piti sisällään tietoa hygieniasta ja avanteen sidonnasta, ravitsemuksesta, arjesta avanteen kanssa, seksuaalisuudesta, sosiaaliturvaetuuksista sekä potilasjärjestöistä ja vertaistuesta. Avanteen hoitaminen oli oleellisin asia ohjauksessa.
Ohjauksen tulisi olla kokonaisvaltaista ja käsittää useita elämän osa-alueita hyödyntäen moniammatillista osaamista. Eloranta ym. (2014, 64) mukaan potilasohjauksen tulisi olla laadukasta, sillä sairaalajaksot ovat lyhentyneet ja hoito poliklinikoilla lisääntynyt. Tämä vaatii potilaalta vastuunottamista ja sitoutumista omahoitoon.
Avanneleikatun potilaan ohjausta pystyttiin toteuttamaan monin eri menetelmin. Useita eri menetelmiä käyttäen pystyttiin vahvistamaan potilaan oppimista. Tutkimustuloksista voitiin päätellä, että monipuolinen ohjaus oli tehokkainta. Burrelin (2015, 8) mukaan oikea ajoitus, yksityisyyden huomiointi ja lääketieteellisten termien avaaminen oli koettu hyödylliseksi ohjauksessa. Ohjaukseen käytetty aika ja näyttöön perustuvan tiedon käyttö mahdollistivat potilaan kokonaisvaltaisen kohtaamisen sekä kertoivat ohjauksen onnistumisesta. Ohjauksen onnistumista arvioitiin kirjausten perusteella. Potilasohjausta koskeva kirjaaminen vaati kehittämistä. (Tervo-Heikkinen ym. 2018, 187–189.)
6.2 Eettisyys ja luotettavuus
Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmällisen väljyyden vuoksi tutkijan valintojen ja raportoinnin eettisyys korostuu jokaisessa vaiheessa. Eettisyys tulee esille tutkimuskysymyksen muotoilussa. Tutkimusetiikan noudattaminen oikeudenmukaisuuden, tasavertaisuuden ja rehellisyyden kannalta korostuu aineiston valinnassa ja käsittelyssä.
Luotettavuus ja eettisyys kulkevat käsi kädessä koko prosessin ajan. Kun tutkimuskysymys on selkeästi esitelty, on se luotettavuuden kannalta äärimmäisen tärkeää. (Kangasniemi ym.
2013, 297.)
Opinnäytetyössä noudatetaan tiedeyhteisön tunnustamia toimintatapoja eli rehellisyyttä, yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta tutkimustyössä, tulosten tallentamisessa ja esittämisessä.
Muiden tutkijoiden työt ja saavutukset otetaan huomioon asianmukaisella tavalla, kunnioitetaan muiden tutkijoiden tekemää työtä ja viitataan heidän julkaisunsa opinnäytetyön kirjallisten ohjeiden mukaan. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012, 6.)
6.3 Opinnäytetyöprosessi
Tavoitteena opinnäytetyössä oli kehittää avanneleikatun potilaan ohjausta. Tarkoituksena oli tuottaa tietoa avanneleikatun potilaan ohjauksesta osana hoitotyötä. Opinnäytetyötä ohjasivat tutkimuskysymykset: Mitkä ovat avanneleikatun potilaan ohjauksen tavoitteet? Mitkä ovat avanneleikatun potilaan ohjauksen sisällöt? Millaisin menetelmin avanneleikattua potilasta ohjataan? Miten arvioidaan avanneleikatun potilaan ohjauksen onnistumista?
Opinnäytetyöprosessi alkoi keväällä 2020 Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Opinnäytetyön aihe valittiin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Steppi-hankkeen koululle tarjoamista
aihepiireistä. Aihe koettiin mielenkiintoiseksi, sillä opinnäytetyöstä saatu tieto tukee osaamista.
Avanneleikattuja saattaa kohdata erilaisissa terveydenhuollon toimipisteissä, jolloin sairaanhoitajan tulee hallita avanteen hoidon perustaidot. Aiheen valinnan jälkeen opinnäytetyön menetelmäksi valikoitui kirjallisuuskatsaus. Tavoitteet, tarkoitus ja tutkimuskysymykset muodostettiin aiheen valinnan jälkeen. Opinnäytetyön suunnitelma laadittiin ennen varsinaista kirjallisuuskatsausta.
Opinnäytetyö suoritettiin ryhmätyönä. Olemme tehneet työtä yhdessä ja erikseen. Haastavissa tilanteissa olemme ottaneet yhteyttä ohjaavaan opettajaan. Kirjallisuuskatsauksen aineiston haussa ongelmalliseksi koettiin tutkimuskysymyksiin vastaavien artikkeleiden vähyys.
Ongelman ratkaisemiseksi kirjallisuuskatsauksen tuloksia täydennettiin manuaalisella haulla löydetyllä kirjallisuudella. Näin saatiin kattavat vastaukset tutkimuskysymyksiin.
Opinnäytetyöprosessi on ollut haastava, mutta ammatillisesti opettava. Opinnäytetyötä tehdessä saimme paljon uutta tietoa avanneleikatun potilaan ohjauksesta hoitotyön osana.
6.4 Jatkotutkimusaiheet
Avanneleikatun potilaan ohjausta koskevia tutkimuksia löytyy vähän suomenkielisenä.
Jatkotutkimusaiheita voisivat olla ohjauksen onnistumista selvittävä kyselykaavakkeen toteuttaminen. Kaavake selvittäisi ohjauksen onnistumisen kokonaisvaltaisesti ja mahdollistaisi palautteen antamisen. Lisäksi voitaisiin tutkia ohjaustilanteita tukevia menetelmiä, kuten esimerkiksi tarkistuslista ja sen käyttö. Nykypäivän pandemiatilanteen vuoksi nousi ajatus mahdollisesta ohjauksellisesta etävastaanotosta. Avanneleikatun potilaan ohjausta annettaisiin videoyhteyden välityksellä, mikä mahdollistaisi toiminnallisen ohjauksen. Myös itsenäisesti opiskeltavat verkkokurssit ohjauksen tukena voisivat vähentää kasvokkain tapahtuvaa hoitotyötä ja näin osaltaan auttaa pandemian hillitsemisessä. Opinnäytetyöstämme nousi esiin potilasohjausta koskeva heikko kirjaaminen. Kirjaamisen selkeyttämiseksi voisi kehitellä rungon, johon voitaisiin eritellä ohjauksen osa-alueita koskevia komponentteja.
Tämän tyyppisen kirjausmenetelmän tarkastelu voisi olla jatkotutkimusaihe.
LÄHTEET
Aalto, I., Korpela, J., Rosenberg, L. & Nykänen, S. 2017. Avanneopas: Tietoa avanteesta, J- pussista ja anaali-inkontinenssista. [Verkkojulkaisu]. Helsinki: Finnilco ry. [Viitattu
18.11.2020]. Saatavana: http://finnilco.fi/wp-content/uploads/2017/06/Avanneopas- nettiversio.pdf
Burch, J. 2008. Stoma Care. [Verkkokirja]. Chichester, Wiley. [Viitattu 2.4.2020]. Saatavana EBSCOhost-tietokannasta. Vaatii käyttöoikeuden.
Coloplast. 9.4.2015. Avannetyypit. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 15.8.2020]. Saatavana:
https://avanne.fi/avannetyypit/
Coloplast. 2016a. Ohutsuoliavanne. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 4.4.2020]. Saatavana:
https://avanne.fi/tietoa-avanteesta/ohutsuoliavanne/
Coloplast. 2016b. Paksusuoliavanne. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 18.11.2020]. Saatavana:
https://avanne.fi/tietoa-avanteesta/paksusuoliavanne/
Coloplast. 2016c. Paksusuoliavanneopas. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 18.11.2020]. Saatavana:
https://www.coloplast.fi/Global/Finland/Avanneoppaat/Paksusuoliavanneopas.pdf
Elfving, H. 2.10.2017. Suoliavanteen tarkkailu ja komplikaatiot leikkauksen jälkeen. Teho- ja valvontahoitotyön opas. [Verkkojulkaisu]. Helsinki: Duodecim. [Viitattu 23.9.2020].
Saatavana Terveysportin tietokannasta. Vaatii käyttöoikeuden.
ETENE. 12.12.2001. Terveydenhuollon yhteinen arvopohja, yhteiset tavoitteet ja periaatteet.
[Verkkojulkaisu]. Helsinki: Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE. [Viitattu 10.10.2020]. Saatavana:
https://etene.fi/documents/1429646/1559098/ETENE-
julkaisuja+1+Terveydenhuollon+yhteinen+arvopohja%2C+yhteiset+tavoitteet+ja+periaatte et.pdf/4de20e99-c65a-4002-9e98-79a4941b4468/ETENE-
julkaisuja+1+Terveydenhuollon+yhteinen+arvopohja%2C+yhteiset+tavoitteet+ja+periaatte et.pdf
Finnilco. Ei päiväystä. Ohutsuoliavanne. [Verkkosivu]. [Viitattu 15.8.2020]. Saatavana:
http://finnilco.fi/tietoa/ohutsuoliavanne/
Finnilco. Ei päiväystä. Paksusuoliavanne. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 18.11.2020]. Saatavana:
http://finnilco.fi/tietoa/paksusuoliavanne/
Färkkilä, M., Heikkinen, M., Isoniemi, H. & Puolakkainen, P. 2018. Gastroenterologia ja hepatologia: Tulehdukselliset suolistosairaudet. 3. uud. p. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
