ipa
SUOMEN OSaSTO 50 SECTiON FiNLaND iNTERNaTiONaL pOLiCE aSSOCiaTiON
JUhLaJULkaiSU
1959–2009
Sisältö
Pääkirjoitus
Presidentti Jari Liimatta 3
IPA:n synty & Short History of IPA 4
Kansainvälisen presidentin tervehdys
Michael Odysseos 5
IPA Suomen osasto 50 vuotta
Perustaminen 6-7
Niilo Rosenberg, perustajajäsen nro 8 8
Osaston tunnukset – lippu ja pöytästandaari 9 IPA Suomen osaston jäsenlehti vuodesta 1966
- IPAn uutisista IPA lehteen 9-11
Muistoja kansainvälisen IPA:n tilaisuuksista 12-17 Italia 1970, Lontoo 1975, Suomi 1978,
Bournemouth 2000
Gimborn ”IPA:n lippulaiva” 18-19
Vuoroin vieraissa eli IPA-matkailua
saksalais-suomalaisittain 20-22
IPA:n Kalottitoiminta 23
Henkilöhaastattelut 24-37
Presidentit, pääsihteerit, taloudenhoitajat Maailma muuttuu, muuttuko IPA?
– eräitä pohdintoja 38-39
IPA Suomen osaston alaosastojen historiikit 40-71
IPA:n Radioamatöörit 72-73
IPA – MP 74-75
IPA maja Ylläksellä 76
IPA muistikuvia vuosien varrelta 77
IPA Finska sektionen 50 år 78
IPA Section Finland 50 years 79
ipa Suomen osasto 50 vuotta
Juhlajulkaisu 1959-2009
Toimituskunta Hellevi Lundström (vastaava)
Kauko Karhuviita Carola Timper-Karhuviita kustantaja
Pohjolan Poliisikirja Oy Taitto
Anna Polari
Pohjolan Poliisikirja Oy ipa lehden 1/2009 liite ja eripainos
Takakannen kuva Carola Timper-Karhuviita
3
ipa SUOMEN OSaSTO 50 VUOTTa
N
uori, Englannin Lincolnshiressa vaikuttanut ylikonstaapeli arthur Troop oli nähnyt poliisina toisen maailmansodan julmuudet ja raakuudet. Idealistisena nuorena miehenä Arthur Troop kui- tenkin toivoi, ettei maailman tarvitsisi enää koskaan löytää itseään vastaavista tilanteista. Troop näki ihmiset mieluummin ystävinään, keskustelemassa ja sopimassa asioista. Troop uskoi ystä- vyyteen ja sen positiiviseen voimaan kokonaisvaltaisesti sekä uskoi tämänkaltaisen ystävyyden suosion lisääntymiseen maailmalla.IPA-aatteen levitessä voimakkaasti Euroopassa myös Suomi sai tuta aatteen rantautumi- sen poliisihallintoomme 1950-luvun lopulla ja niinpä IPA Suomen osasto perustettiin lopulta Helsingissä 18.12.1959.
Alkuaikoina IPA-toiminta Suomessa tapahtui kansallisen osastomme nimissä. Jäsenmäärän kas- vaessa nopeasti 1960-luvulla tulivat eteen ajatukset perustaa kansallisen osaston alaisuuteen alu- eellisia alaosastoja. Ensimmäisenä liikkeelle kerkesi IPA Saimaa, joka perustettiin Lappeenrantaan 1970. Kaikkiaan alaosastoja on sittemmin perustettu 17 ympäri maata. Yhdistyksen jäsenmäärä kävi parhaimmillaan reilusti yli 4 000 jäsenessä ja on viime vuosina vakiintunut 3 600 jäsenen tasolle.
Vuosien kuluessa yhdistyksen johto on toteuttanut jäsenten avulla useita merkittäviä toimin- toja. Kansainvälisen vuosikokouksen (IEC) järjestäminen Helsingissä 1978 on kansainvälises- ti ajatellen yksi suurimmista osastomme järjestämistä tapahtumista. Toinen koko IPA-perhettä koskenut kansainvälinen suurtapahtuma oli kansainvälisen nuorisotapaamisen järjestäminen Suomessa 2003. Kansallisella tasolla oman IPA-talomme rakentaminen Äkäslompolon Ylläkselle 1990-luvun vaihteessa on ollut kaiken kaikkiaan yhdistyksemme suurin yksittäinen voimainpon- nistus, eikä ainoastaan taloudelliselta kannalta ajatellen.
Henkilökohtaisesti minulla on ollut ilo saada olla mukana näkemässä ja tuntemassa IPA Suomen osaston toimintaa sen eturintamassa viimeisen lähes 20 vuoden ajan. Eri puheenjoh- tajien aikana toiminta on painottunut hiukan eri lailla, mutta kaikki tehdyt päätökset ja niiden toteutukset ovat mielestäni olleet pyyteetöntä IPA-työtä jäsentemme hyväksi. Vaikka matkalla on ollut vaikeitakin aikoja, niistä on yhdessä selvitty ja kun yhdistyksemme nyt viettää 50-vuotisjuh- lallisuuksiaan, on meidän kaikkien syytä yhdessä ja ylpeänä juhlia pitkäaikaista toimintaamme.
Suunnan on oltava edelleen vahvasti eteenpäin, vaikka se ei aina niin helppoa olekaan, varsinkin juuri yllämme leijailevan ”laman” aikana.
Tässä juhlavuoden kunniaksi kootussa juhlajulkaisussa Sinulla on mahdollisuus tutustua lä- hemmin yhdistyksemme 50 vuotta jatkuneeseen taipaleeseen.
IPA Suomen osaston presidenttinä minulla on Ilo ja Kunnia toivottaa Teidät kaikki tervetul- leiksi juhlistamaan kansallisen osastomme 50-vuotisjuhlia 4.-7.6.2009 Turussa. Samalla haluan meidän kaikkien puolesta kiittää niitä IPA Suomen osaston pitkällä taipaleella mukana olleita lukuisia, vapaaehtoisia jäseniämme, jotka pyyteettömällä työllään ovat luoneet perustan tämän- hetkiselle IPA-toiminnalle maassamme ja jotka omalla henkilökohtaisella panoksellaan ovat jaksaneet olla viemässä IPA Suomen osastoa ja sen toimintaa eteenpäin niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.
Olkaamme ylpeitä 50-vuotiaasta yhdistyksestämme! IPA on Iloinen Asia!
On behalf of the ipa Section Finland i would like to welcome all our international guests to celebrate our 50 Years’ anniversary in the beautiful Town of Turku. at the same time i have a great opportunity to say that we are really happy to have you here with us during our jubilee.
i hope you will enjoy your stay in Finland!
Servo per Amikeco
Jari Liimatta
Presidentti National President IPA Suomen osasto IPA Section Finland
4
Short history of ipa
The ipa – the largest police organisation in the World – was formed on 1
stJanuary 1950. Since that time, its Esperanto motto ”Servo per amikeco”
(Service through Friendship) has reached more people than could have been imagined.
The Association was formed because a police sergeant from Lincolnshire, England, arthur Troop, wanted to create a channel for friendship and international co-operation amongst police offi- cers.
Arthur Troop was born on the 15th December 1914, in Lincoln, England, where he spent his childhood and attended local schools.
His working life began as a mechanic but quickly he found interest in other things. He studied at Ruskin College, Oxford, for a dip- loma in Economics and Social Sciences. During this time he also made a 3-year study of Russian history. He was awarded a bursary to visit Moscow and Leningrad in 1934. Thereafter followed a two- year study of agriculture at Avoncroft Agricultural College in the Vale of Evesham, Worcestershire.
On 19th June 1936 Arthur joined the Lincolnshire Police whe- re he performed duties in various departments but specialised in traffic. Shortly after the Second World War, Arthur set about the enormous task of founding a World Friendship Organisation for police officers. He had always had a great faith in people talking to each other, rather than fighting and always believed in the positive qualities of friendship. At that time, however, he was regarded as an eccentric and experienced considerable opposition from his Police Chief and the Home Office.
In the years 1948-49 contact was made with police friends at home and abroad. In 1949 an article was published in the British Police Rewiev under the pseudonym of ”Aytee”. Following an ama- zing response, Arthur was convinced he should proceed. The IPA was founded on 1st January 1950 under the Esperanto motto Servo per amikeco (Service Through Friendship) and Arthur Troop beca- me the first Secretary General of the British Section. His notion of an Association with development of social, cultural and professio- nal links amongst its members, in an environment free discrimina- tion of rank, sex, colour, language or religion, became a reality.
In 1955, at the first International Executive Committee meeting in Paris, he became the first International Secretary General, a post he held until he stood down in 1966 for personal reasons.
Following a long illness, Arthur passed away in his sleep during the afternoon of Thursday 30th November 2000. Arthur was an or- dinary British policeman with a dream who achieved his goals by founding the world’s largest police organisation.
Arthur Troop’s fundamental ideals still remain today.
Source: ipa iaC internet documents and the history of ipa
ipa:n synty
IPA (International Police Association) on maailman laajin poliisiorganisaatio, jossa vuonna 2007 oli noin 360 000 henkilöjäsentä 60:ssa maassa.
Yhdistyksen perusti englantilainen poliisikersantti Arthur Troop, koska hän halusi muodostaa sodan jälkeiseen ”kylmään maail- maan” poliiseille kanavan kansainväliselle ystävyydelle ja yh- teistyölle. Yhdistystä ei perustettu virallista poliisiyhteistyötä var- ten. Tunnuslauseeksi valittiin esperantokielinen lause ”Servo per Amikeco”, joka tarkoittaa ”palvelua ystävyyden vuoksi” (espe- rantokielen uskottiin tulevan koko maailman yhteiseksi kieleksi).
Yhdistyksen suunnittelu kesti pari vuotta ja se alkoi varsinaisesti Troopin vuonna 1949 British Review-lehteen nimimerkillä ”Aytee”
lähettämästä kirjoituksesta. Tästä kirjoituksesta Troop sai useita yhteydenottoja ja myönteistä palautetta. Sitä ennen hän oli ol- lut kirjeenvaihdossa poliisimiehiin sekä Britanniassa että ainakin Hollannissa ja Norjassa.
Tammikuun 1. päivänä 1950 Arthur Troop perusti joidenkin brittiläisten kollegojensa kanssa IPA:n Britannian osaston. Hänen käymänsä kirjeenvaihdon jälkeen pidettiin 1955 ensimmäinen maailmankongressi Pariisissa ja siinä Troop valittiin kansainvälisek- si pääsihteeriksi, missä tehtävässä hän jatkoi aina vuoteen 1966.
Kuka oli Arthur Troop?
Arthur Troop syntyi 15. joulukuuta 1914 Lincolnissa Englannissa, missä myös vietti lapsuutensa ja ensimmäiset kouluvuotensa. Hän aloitti työuransa mekaanikkona, mutta halusi pian jatkaa opiske- lua. Hän suoritti Ruskin Collegessa, Oxfordissa, tutkinnon sosiaa- li- ja taloustieteissä. Samaan aikaan hän myös suoritti 3-vuotisen kurssin Venäjän historiassa ja sai stipendin vierailla Moskovassa ja Leningradissa vuonna 1934. Sen jälkeen hän suoritti vielä 2-vuoti- sen kurssin maataloudessa Worcestershiressä.
Poliisiin Troop liittyi 19. kesäkuuta vuonna 1936 Lincolnshiressä, synnyinseudullaan. Hän palveli useissa tehtävissä, mutta erikoistui lopulta liikennepoliisiksi. Heti toisen maailmansodan jälkeen hän kiinnostui kovasti ajatuksesta saada aikaan kansainvälistä yhteistyö- tä poliisimiesten kesken.
Siihen aikaan ”kylmän sodan” maailmassa esimiehet jopa si- säministeriössä alkoivat epäillä Arthuria liian vasemmistolaisista mielipiteistä, mikä käytännössä jarrutti merkittävästi hänen toimin- taansa kansainvälisen ystävyysjärjestön luomiseksi.
Esimiesten mielipiteet muuttuivat vasta vuonna 1965, kun hän oli kuningattaren syntymäpäivänä palkittujen kansalaisten listalla saaden brittiläisen imperiumin mitalin BEM (British Empire Medal), mikä on suuri arvostuksen merkki. Tämän jälkeen hän sai useita korkeita kunniamerkkejä ja huomionosoituksia mm. Kanadassa, Itävallassa ja Unkarissa. Hän sai myös ensimmäisenä IPA:n kan- sainvälisen hallituksen kultaisen ansiomerkin.
Vuonna 2000 toukokuussa hän osallistui kansainvälisen IPA:n 50-vuotisjuhliin ja kesäkuussa Arthur ja hänen vaimonsa Marjorie viettivät 60-vuotishääpäiväänsä. Arthur oli siihen aikaan jo vaikeas- ti sairas ja 30. marraskuuta 2000 hän nukkui rauhallisesti ikuiseen lepoon.
Muistokirjoituksen kirjoittajat luonnehtivat häntä tavalliseksi brittiläiseksi poliisimieheksi, joka kuitenkin saavutti suuren unel- mansa.
Teksti: kauko karhuviita Lähde: ipa:n iaC:n nettisivut ja ipa:n historia
5
O n behalf of the members of the Permanent Executive Bureau and my- self, I would like to cordially congratulate the National IPA President and the Members of the National Executive Council of the Finnish Section on the occasion of the 50th Anniversary of the Section.
I would like also to express my thanks and appreciation for inviting all PEB Members to attend the celebrations. It is an honour for us to par- ticipate at the celebrations of an IPA Section that flourishes in social, cultural, professional and other IPA activities.
The Finnish Section is one of the oldest IPA Sections, it was founded in December 1959 and in 1961 in Paris was fully affiliated to the IPA family.
During its 50 years of life proved to be consistent to the IPA ideals and contributed substantially to the promotion of IPA not only in Finland but also in the surrounding Countries.
In reference to your celebrations, I wish to extend a cordial greeting to all IPA members as well as to all Finnish people. Also a very warm welcome to all your guests, who will attend your celebrations. They will be given the opportunity to learn more about your people, the history, culture and hospitality of the Finnish people.
I am delighted to hear that Turku has been chosen to host the celebra- tions. I have been in the area and for me it contains the most beautiful scenery the Country can provide.
In the spirit of the IPA and our motto “Servo per Amikeco” I wish every success to your celebrations and congratulations once more for the 50th Anniversary of the Finnish Section.
Servo per Amikeco
Michael Odysseos
International President
Message from the International President
Mr. Michael Odysseos
6
ipa Suomen osasto 50 vuotta
Puheenjohtajat
Yrjö S. Vaarama 1959 - 1964 Boris Pänttönen 1964 - 1965 Ensio Mäkelä 1966 - 1967 Viljo Eloranta 1967 - 1977 Tapani Elomaa 1977 - 1989 Jorma Ahonen 1989 - 2001 Kenneth Ramström 2001 - 2004 Jari Liimatta 2004 - Taloudenhoitajat
Erkki Ilkka 1960 - 1974 Olavi Hannuksela 1974 - 2007 Carola Timper-Karhuviita 1999 -
Sihteerit / Pääsihteerit
Artturi Risku 1959 - 1966 Hallituksen jäsenet Rasi, Mäkelä, Kajander, Läikkö vuorotellen
Erkki Tuohisaari 1968 - 1971 Risto Metsäniitty 1971 - 1973 Kauko Karhuviita 1973 - 1993 Kenneth Ramström 1993 - 2001
Eija Aspholm 2001 -
perustaminen – näin tehtiin ipa Suomen historiaa
IPA Suomen osaston perustava kokous pi- dettiin 18.12.1959. Kansainvälisen pää- sihteerin lähettämästä kirjeestä 21.8.1979 selviää, että Arthur Troopin yhteyden- otto Yrjö S. Vaaramaan on tapahtunut 29.9.1958 Norjan IPA:n yhden perusta- jan eli Gunnar Holmqvistin ehdotuksesta.
Gunnar Holmqvist oli Suomen ystävä ja ilmeisesti yksi heistä, jotka levittivät IPA:n aatetta ja tunnuslausetta Suomeen. Pariisissa 16.-18.3.1961 pidetyssä IPA:n kongressissa Suomen osasto hyväksyttiin kansainvälisen järjestön jäseneksi IPA Suomen osaston pää- sihteerin ”Mr. A. Risku”n esittelemänä.
Poliisihenkilöstön kansainvälinen ystä- vyys- ja kulttuurijärjestö International Police Association, IPA, perustettiin Englannissa 1.1.1950 ja sen perusti poliisikersantti Arthur Troop.
Tässä julkaisussa olevassa Arthur Troopista kertovassa artikkelissa mainitaan vaikeuksista IPA:n kaltaisen järjestön pe- rustamiseksi. Suomessa oli samankaltaisia piirteitä, olihan ilmapiiri toisen maailman- sodan ja sen jälkeisten tapahtumien joh- dosta varauksellinen, varsinkin kun kyse oli poliisijärjestöstä. Siitä kertoo myös IPA Suomen osaston perustajajäsen nro 8 omas- sa haastattelussaan.
Suomen IPA:n perustamisessa olivat avainhenkilöitä sen ensimmäinen puheen- johtaja Yrjö S. Vaarama ja ensimmäinen sihteeri (silloin nykyinen pääsihteeri oli hallituksen sihteeri) Artturi Risku. Hän oli kansainvälisesti kokenut poliisimies ja ollut useita vuosia USA:ssa, jossa oli käynyt myös koulunsa. Riskun englannin kielen taito oli- kin tärkeä osa alkuaikojen kirjeenvaihdossa ja muussa kansainvälisessä toiminnassa.
Nykyään englannin osaaminen on tämän päivän ja vähän eilisenkin nuorille luonnol- linen asia, mutta ei vielä 1950 – eikä pit- kään aikaan sen jälkeenkään.
Perustamiskokouksen pöytäkirja kertoo
IPA Suomen osaston ensimmäinen hallituksen sihteeri vuosina 1959-1966 oli Artturi Risku.
IPA Suomen osaston puheenjohtaja Viljo Eloranta jakaa IPA-viirit vuonna 1971;
vastaanottajina IPA Suomen osaston ensimmäinen puheenjohtaja ja jäsen nro 1 Yrjö S. Vaarama (vas.), jäsen nro 6 Leo Virtanen ja jäsen nro 11 Arvo Jantunen.
7
IPA Suomen osaston puheenjohtaja oli Yrjö S. Vaaraman kauden jälkeen vuosina 1964-1966 Boris Pänttönen; oikealla Nils Kollin.
IPA Suomen osaston vuosikokouksessa 1974 valittu hallitus:
istumassa puheenjohtaja Viljo Eloranta ja seisomassa muut hallituksen jäsenet vasemmalta lukien: Olavi Hannuksela, Veikko Alaviuhkola, Hannu Siljamäki, Erkki ilkka, Nils Kollin, Ilkka Syrjänen, Kauko Karhuviita, Aatto Häkkinen ja Hannu Rossi.
IPA Suomen osaston taloudenhoitajana vuosina 1960-1974 toiminut Erkki Ilkka vietti 60-vuotispäiviään 30.8.1980.
Häntä olivat onnittelemassa Bjarne Eriksson (toinen vas.), Olavi Hannuksela päivänsankarin kättelyvuorossa, Kauko Karhuviita ja Reino Orasmala.
oleellisen Suomen IPA:n synnystä. Tärkein asia oli, että perustettiin viisimiehinen väliaikainen hallitus, joka oli samalla sääntötoimi- kunta ja sen tehtävänä oli noin kahden kuukauden aikana kirjoittaa sääntöehdotus seuraavan kokouksen hyväksyttäväksi. Väliaikaiseen hallitukseen kuuluivat puheenjohtajana Yrjö S. Vaarama, Lauri Mäkelä, Artturi Risku, Erkki Ilkka ja Arto Hirvonen. Seuraava ko- kous pidettiin 9.3.1960, jolloin hyväksyttiin yhdistyksen säännöt ja lähetettiin kirje kansainväliselle pääsihteerille osaston perustami- sesta ja pyyntö hyväksymisestä kansainvälisen IPA:n jäseneksi. IPA Suomen osasto merkittiin yhdistysrekisteriin 27.7.1960.
Ensimmäiset kymmenen vuotta IPA Suomen osaston kehitykses- sä olivat suhteellisen hiljaista ja pääkaupunkiseudulle keskittynyttä perustoimintaa. Kansainvälisiä yhteyksiä hoidettiin ja vastaanotet- tiin ulkomaisia vieraita. Kokoukset pidettiin, puheenjohtajat vaih- tuivat parin vuoden välein ja jäsenkunnan kasvu oli verkkaista.
Merkittäviä jäsentapahtumia, jotka nykyään ovat oleellinen osa niin IPA Suomen osaston kuin alaosastojenkin toimintaa, ei järjestetty.
Yhtenä merkittävänä syynä oli tiedon levittämisen vaikeudet. Ei ollut tietokoneita sähköposteineen, ei matkapuhelimia eikä mah- dollisuuksia tiedotteiden laajempaan levitykseen. Ei ollut koneita kokouskutsujen kopioimiseen; oli kalkkeeripaperit monistamiseen ja myöhemmin vahamonisteet, joilla muun muassa ensimmäiset IPA:n uutisia tehtiin.
Vuoden 1966 lopussa jäsenmäärä oli vain 150. Vuonna 1967 puheenjohtajaksi valittiin poliisiopiston johtaja Viljo Eloranta ja jäsenmäärä alkoi kasvaa Elorannan pitäessä opistossa jokaiselle luokalle lyhyen esittelyn IPA:sta. Tietoisuus yhdistyksestä ja sen toiminnasta levisi nopeasti ympäri Suomea ja vuoden 1972 maa- liskuussa hyväksyttiin jo 1000. jäsen.
Pikku Robalta Lappeenrantaan
Näin oli puheenjohtaja Tapani Elomaa otsikoinut tervehdyksensä IPA Suomen osaston vuosikokoukselle, jonka IPA Saimaa järjesti vuonna 1989 Lappeenrannassa. Tapani Elomaa kirjoitti IPA suomen osaston alkutaipaleesta ja kehittymisestä 30-vuotisen taipaleen ai- kana muun muassa seuraavaa.
”Moni IPA-jäsen muistaa vielä sen ajan, jolloin IPA Suomen osaston vuosikokous pidettiin Helsingissä Pikku Roba 1-3:n viiden- nessä kerroksessa ja paikalla oli kourallinen innokkaita ipalaisia.
Asiat käsiteltiin ja juotiin kahvikupposet ja vuosikokous julistettiin päättyneeksi. Viljo Elorannan puheenjohtajakaudella siirryttiin suu- rimuotoisempiin hotellikokouksiin ja pääkaupungin ulkopuolelle.
Sen jälkeen on kokouksia ollut siellä täällä kautta Suomenniemen Helsinkiäkään unohtamatta ja kokousväki on lisääntymistään li- sääntynyt.”
”Mitä tällainen kehitys kertoo IPA:sta ja sen jäsenistä? Mitäpä muuta kuin pelkkää hyvää. IPA on vaatimattomasta alustaan kehit- tynyt varteenotettavaksi poliisien ja poliisivirkamiesten ystävyys- järjestöksi myös Suomessa. IPA on ainoa valtakunnallinen järjes- tö, jossa järjestys- ja rikospoliisit, päällystö ja poliisivirkamiehet tapaavat toisensa saman pöydän ääressä samoja asioita pohtien harrastuksiin tai työn laatuun katsomatta.
Kun IPA:n jäsenmäärä on nyt ylittänyt 4 000 ja jäsenmäärä on edelleen lisääntymässä, niin 30 vuotta sitten tehty perustamispää- tös on todella kantanut hedelmää, jonka IPA:n perustajat asettivat tavoitteekseen, mutta
joka Pikku Roban vii- dennessä kerroksessa tuntui kaukaiselta ja lähes saavuttamatto- malta.”
Tässä samassa vuosikokouksessa Tapani Elomaa luopui vuonna 1977 alka- neesta IPA Suomen osaston puheenjoh- tajuudesta, jota kesti kokonaiset 12 vuotta.
Puheenjohtaja Tapani Elomaa.
8
Puheenjohtaja Jari Liimatta luovutti Niilo Rosenbergille hopeisen ansiomerkin vuonna 2007 Mikkelissä pidetyssä vuosikokouksessa.
Joensuussa vuonna 1992 pidetyssä vuosikokouksessa Niilo Rosenberg (kolmas oik.) keskustelee puheenjohtaja Jorma Ahosen (selin) kanssa. Niilon vieressä kuuntelevat IPA-aktiivit Sulo Kourunen (s. 1924) ja Martti Jääskeläinen (jäsen nro 170).
Niilo Rosenberg
– ipa Suomen osaston perustajajäsen numero 8
IPA Suomen osasto perustettiin 18.12.1959.
Perustajajäsen numero 8 oli Niilo Rosenberg, jonka kanssa keskustelimme toukokuussa 2007. Edessäni istui hyväkuntoinen ja te- rävämuistinen mies, joka toimi perustavan kokouksen pöytäkirjan tarkastajana yhdessä Reino Orasmalan kanssa. Hän toimi myös IPA Suomen osaston yhtenä tilintarkastajana vuoteen 1972 saakka. Niilo Rosenberg on edelleen IPA:n aktiivinen jäsen ja keväällä 2007 Mikkelissä pidetyssä vuosikokouk- sessa hänelle luovutettiin hopeinen ansio- merkki.
Niilo Rosenberg aloitti poliisityön- sä 30.10.1946 Liikkuvassa poliisissa, siirtyi vuonna 1949 Helsingin poliisilai- toksen Keskusosastoon ja vuonna 1972 Pengerkadun poliisipiiriin, josta käsin hän toimi Tamminiemen vartiossa vuoteen 1980 asti, jolloin jäi eläkkeelle vanhemman kons- taapelin virasta. Valtiota tuli palveltua yh- teensä 41 vuotta.
– IPA:n toiminta-ajatuksesta oli Suomessa samoin kuin Englannissa perustamisen ai- koihin epäilyksiä yhdistyksen toiminnasta.
Minä liityin yhdistykseen, kun mielestäni Suomessakin tuli saada henkireikä länteen päin. Kyseessä oli kuitenkin poliisien kan- sainvälinen ystävyysjärjestö ja yhdistykseen liittyminen ja siinä toimiminen ei aiheutta- nut mitään vaikeuksia. Alku oli suhteellisen vaatimatonta, mutta yhteyksiä ulkomai- hin pidettiin, mm. puheenjohtaja Yrjö S.
Vaarama Norjan IPA:an. Kirjeenvaihto oli vilkasta ja osallistuttiin myös kansainväli- siin tilaisuuksiin. Hallituksen jäsen Ensio Mäkelä hallitsi englannin kielen ja hoiti kir- jeenvaihtoa sekä osallistui kansainvälisiin tilaisuuksiin. Artturi Riskulla oli merkittävä rooli IPA Suomen osaston perustamisessa ja sen hyväksymisessä kansainvälisen IPA:n jä- seneksi. IPA:lla oli alusta lähtien jäsenkortit ja ne tilattiin Englannista, mutta ongelmana oli, ettei saatu aluksi valuuttaa korttien mak- samiseksi, kertoo Niilo Rosenberg.
– IPA oli alkuvaiheessa luonnollises- ti hyvin Helsinki-keskeinen, kunnes vasta 1970-luvun alussa perustettiin ensimmäinen alaosasto IPA Saimaa. Näistä alkuvaiheen tapahtumista saamme varmasti enemmän tietoa IPA:n 50-vuotisjuhlajulkaisun artik- keleissa, sanoo Niilo Rosenberg.
– IPA Helsingin toimintaan olen osal- listunut ja ollut mukana alaosaston järjes- tämillä matkoilla. IPA ja osallistuminen sen toimintaan on antanut minulle hyvin pal- jon. Ulkomaisten vierailujen yhteydessä on saanut laajempaa näkemystä ja kotimaan toiminnassa olen saanut hyviä ystäviä.
Yhdistystoiminnasta saa yhteiskunnallista näkökulmaa asioihin eikä sovi unohtaa tie- topuoltakaan. Olen osallistunut suurimpaan osaan vuosikokouksista ja jäsenmaksulle on alusta lähtien saanut vastinetta ja täytyy sa- noa, että enemmänkin, kun jäsenmaksu ei suuren suuri ole ollut. Kotijoukoillakaan ei
ole ollut mitään IPA toimintaan osallistumis- ta vastaan, toteaa Rosenberg.
– Kun on ollut kohta 50 vuotta samassa yhdistyksessä, niin tietysti on tullut tehtyä hyviä päätöksiä ja huonoja päätöksiä, mutta unohdetaan ne huonot. IPA kokonaisuudes- saan on hyvä esimerkki siitä, miten pienes- tä saadaan isoja asioita aikaan, sanoo Niilo Rosenberg.
Niilo Rosenberg on isänmaan miehiä.
Syntymäpäivä on 6.12. ja se on aina lipu- tuspäivä; nimipäiväkin osuu samalle päiväl- le. Vuoden 2007 itsenäisyyspäivänä Niilo Rosenberg vietti 85-vuotispäiviään.
Kiitos haastattelusta, kaikkea hyvää jatkossa.
hellevi Lundström Kuvat: Carola Timper-karhuviita &
ipa Suomen osasto
9
Osaston tunnukset
– oma lippu ja pöytästandaari
Tiedotuksen merkitys on suuri yhdistysten toiminnassa ja niin myös IPA Suomen osas- tossa. Oma jäsenlehti on yhdistävä voima jäsenten kesken. IPA Suomen osasto sai oman lehtensä vuonna 1966 ja nimeksi tuli
”IPAn uutisia”, alaotsikolla Suomen osas- ton tiedotuslehti. Sen ensimmäisenä tekijä- nä ja päätoimittajana toimi Pentti E. Holm, Helsingin poliisilaitoksen rikosteknisen tutkinnan komisario. Lehti ilmestyi monis- teena ja vuonna 1967 jo neljänä numero- na. Sittemmin lehteä alettiin painaa kirja- painossa. Lehti oli alkuun A5 kokoinen ja sen sivumäärä kohosi nopeasti 40-50:een.
Lehdelle hankittiin myös kustantaja, joka ilmoitushankinnalla kattoi lehden kulut ja siitä jäi vielä vähän tuloakin yhdistykselle.
Vuosien kuluessa lehden ilmoitustuloista kehittyi merkittävä tulolähde. Vuoden 1970 IPA Suomen osaston lippu
IPA Suomen osaston 15-vuotisjuhlia vie- tettäessä Poliisiopistolla 8.3.1975 vihittiin käyttöön IPA Suomen osaston oma lippu.
Lipun suunnitteli Sulo Kourunen, joka myö- hemmin aloitti Helsingin poliisilaitoksen palveluksessa ja hänestä tuli myös aktiivi- nen IPA-jäsen. Lippua olivat naulaamassa vihkiäistilaisuudessa perustajajäsenet Yrjö S. Vaarama, Artturi Risku, Arvo Jantunen ja Leo Virtanen sekä silloinen hallitus puheen- johtaja Viljo Elorannan johdolla. Lippua käytetään kaikissa kansallisesti tärkeimmissä tilaisuuksissa kuten vuosikokouksissa.
IPA Suomen osaston viiri eli pöytästandaari
IPA:n kansainvälisessä toiminnassa ovat yhdistyksen yleisimpiä tunnuksia kansallis- ten osastojen viirit eli pöytästandaarit. IPA Suomen osasto sai oman pöytästandaarinsa
vasta vuonna 1967 lähinnä Pekka Läikön aloitteesta ja Pentti E. Holmin toteuttama- na. Alussa pöytästandaaria myytiin jäse- nille, mutta pian myynti lopetettiin ja sitä käytettiin huomionosoituksena lähinnä kansainvälisissä tapahtumissa. Myös myö- hemmin perustetut IPA Suomen alaosastot saivat pöytästandaarin aina perustamislah- jana. Myöhemmin standaarista tehtiin myös
useampia versioita ja silloin niitä alettiin taas myydä jäsenille. Eri alaosastot ottivat käyttöönsä omat standaarinsa, jotka olivat suurelta osin mukaelmia IPA Suomen osas- ton standaarista. 1900-luvun viimeisellä kymmenluvulla on ollut käytössä erillinen juhla- ja lahjastandaari tunnuksenaan tup- sut ja sitä ei myydä kenellekään. Se on yk- sistään osaston huomionosoitus.
ipa Suomen osaston jäsenlehti
alussa Holm jätti päätoimittajan tehtävät, jolloin päätoimittajaksi siirtyi edellisen vuo- den toimittajana ollut Veli-Eino Nykänen.
Nykäsen työparina toimittajaksi tuli Leo Saarela. Vuoden 1976 alusta päätoimittajan vastuu jaettiin kahdelle toimittajalle, Kauko Kärnälle ja Matti Voutilaiselle. Seuraavana vuonna Kärnä jätti lehden muuttaessaan pohjoiseen ja numerosta 2/1977 tuli toimit- tajaksi yksi IPA Suomen osaston perustaja- jäsenistä, jäsen nro 3, kirjailija-komisario Reino Orasmala. IPAn uutisia numerosta 2/78 siirtyi päätoimittajaksi Orasmala, kun Matti Voutilainen muutti Äänekoskelle.
Voutilaisen tilalle toiseksi toimittajaksi va- littiin Ari Mustonen, josta tuli vuonna 1980 Reino Orasmalan jälkeen päätoimittaja kymmeneksi vuodeksi.
IPA Suomen osaston 30-vuotisjuhlissa vuonna 1990 saivat kultaisen ansiomerkin IPA Suomen osaston perustajajäsen ja taloudenhoitaja vuosina 1960-1974 Erkki Ilkka (vas.), pääsihteeri Kauko Karhuviita, taloudenhoitaja Olavi Hannuksela ja jäsenhankintasihteeri Leila Viitalähde.
10
Kauniina kesäpäivänä 14.8.2007 tapasim- me Hämeenlinnassa eläkkeellä olevan ylikomisario Pentti E. Holmin, joka perus- ti IPA Suomen osaston jäsenlehden silloin nimellä IPA:n uutisia vuonna 1966. Vaikka Suomen osaston jäsenmäärä oli silloin vain vähän yli sata jäsentä, niin he olivat useista pääkaupunkiseudun eri poliisiyksiköistä, ja oli havaittu, että kaikki jäsenet eivät saaneet yhtä hyvin ja samantasoista tietoa IPA:n tar- joamista palveluista ja osallistumismahdolli- suuksista. Tiedonkulun parantamiseksi lehti oli tarpeen. Lehden suunnittelijaksi ja en- simmäiseksi päätoimittajaksi pyydettiin siis Pentti E. Holm, joka toimi silloin Helsingin rikospoliisin ”tuntomerkkitoimiston” (kuten nimi oli silloin) johtajana.
Pentti Ensio Holm on syntynyt 27.2.1923 ja oli siis haastateltaessa 84-vuotias sotave- teraani, joka asuu leskenä Hämeenlinnassa.
Hän jäi eläkkeelle ylikomisarion virasta Helsingin poliisilaitoksesta vuonna 1986.
IPA:n jäseneksi hän liittyi 30.6.1961 jäsen- numerolla 54. Veteraanin terveys vaikutti olevan ikä huomioiden kohtalaisessa kun- nossa, vain liikkumista hankaloitti jalkojen kunto. Liikkuminen omalla autolla onnistuu kuitenkin vanhaan malliin ja autoiluhan on ollut aina hänen mieliharrastuksensa.
Vanhemmat ipalaiset muistavat IEC-78 Suomen kongressin yhteydessä järjestetyn Smile Police Rallin. Käytännössä järjeste- lyt hoiti Helsingin Rikostutkijain Autokerho
r.y., jonka puheenjohtaja/presidentti Pentti E. Holm oli. Puheenjohtaja toimi myös ral- lin lähettäjänä, kuten IEC-kokouksen doku- menttivideolta voidaan nähdä.
Nykyisin Pentti osallistuu lähinnä vete- raanien toimintaan ja harrastaa kulttuuria mm. kirjoittaen sotamuistojaan runomuo- dossa muistiin.
Muisteltaessa IPA Suomen osaston pe- rustamiseen johtaneita ajatuksia Pentti kertoo, että silloin sotavuosien jälkeisen pula-ajan hiljalleen väistyessä tuli usealle aikaansa seuraavalle poliisimiehelle sel- väksi, että yhteiskunnan kehityksessä mu- kana pysyminen edellytti myös poliisilta ovien avaamista länteen ja ammattitaidon kehittämistä länsimaisilta kollegoilta saata- vissa olevan osaamisen ja tiedon pohjalta.
Erityisen selvältä tarve kehittämiseen tuntui hänen oman toimistonsa rikosten teknisen tutkinnan ja dokumentoinnin osalta. Siksi Pentti lähti mukaan IPA:n toimintaan ja suhtautui hyvin myönteisesti toimistonsa henkilöstön osallistumiseen siihen. IPA:n toiminta oli alkuvuosina melko vaatimaton- ta ja pääosan siitä muodostivat yksittäisten poliisimiesten ulkomaanmatkat, mutta myös tärkeää oli vastavuoroisesti ulkomaisten po- liisimiesten vastaanottaminen ja heille oh- jelman järjestäminen. Erityisesti jo silloin haluttiin luonnollisesti tutustumista poliisin eri yksiköihin.
Juuri matkailun tiedonvälittäjäksi tarvit-
tiin jäsenlehteä. Jäsenille piti jakaa tietoa ulkomailla järjestettävistä tilaisuuksista, ko- kouksista ja poliisinäyttelyistä, joista sai tär- keää ammattiin kuuluvaa tietoa. Lehdessä tiedotettiin yhteydenotoista ja kirjeenvaih- topyynnöistä ulkomailta, mutta julkaistiin myös suomalaisten poliisimiesten kokemuk- sia matkoiltaan ja eri IPA-tilaisuuksista.
Ensimmäisistä lehdistä nähdään, et- tä päätoimittaja Pentti Holmin apuna oli toimittajana SuoPon etsivä Yrjö Rasi, joka sittemmin joutui jättämään tehtävän siirty- essään virkaan Rovaniemelle.
Saatuaan lehden toimittamisen alkuun ja sille vakiintuneen muodon Pentti pyysi vapautusta lehden päätoimittajan tehtä- västä ilmeisesti virkatehtävien runsauden takia. Tästä löytyy arkistosta kirje IPA-SO:n hallitukselle. Siitä ilmenee myös jo silloin mielenkiintoinen ja tarpeellinen esitys.
Pentti olisi suostunut jatkamaan tehtävässä, mikäli päätoimittajaa ei löydy ja mikäli leh- delle olisi palkattu toimittajien sijaan toimi- tussihteeri. No, sitä ei ole toistaiseksi vielä vuonna 2009 palkattu.
Ja lisäksi, Pentti E. Holm on myös IPA:n viirin pääsuunnittelija.
Teksti: kauko karhuviita Kuvat: ipa Suomen osasto &
Carola Timper-karhuviita
ipa-lehden perustaja pentti E. holm – Mitä kuuluu?
Pentti E. Holm elokuussa 2007 Hämeenlinnassa. Pentti E. Holm jakamassa Smile-Police Rallyn palkintoja.
Vasemmalla rallin kuulutuksista vastannut Jorma Pulkkinen.
11
IPA:n uutisten päätoimittajana nume- rosta 2/1978 alkaen toiminut komisario- kirjailija Reino Orasmala kirjoitti lehdessä 4/1980, että ensi kesän aikana eteen tulee päätoimittajan vaihtaminen. Syynä oli hä- nen mukaansa se, että päätoimittaja tulee siihen ikään, jolloin todetaan, että ”mauri on tehnyt tehtävänsä – mauri saa mennä”.
Orasmala toteaa myös, että lukija ei ehkä arvaakaan, miten paljon pienenkin lehden teossa on työtä ja huolehtimista. Joskus itse- kin ihmettelee valmista lehteä katsoessaan, että tähänkö se kaikki supistuikin, eli ”pal- jon porua, vähän villoja”.
Seuraavaksi päätoimittaja kertaa kir- joitusten sisäänjättöaikoja ja toteaa, että parempi vaikka viikkoja ennen kuin viime tipassa. Eikä kovin pitkiä tarinoita yhden ot- sikon alle. Useassa lehden numerossa hän oli kertonut samoista asioista, mutta aina hienotunteisesti ja vähän huumorillakin.
Tähän otsikolla ”Toimittajan palsta” aloituk- seksi ja lopetukseksi Orasmala oli ottanut runoilija Omar Khaijamin yhdestä runosta seuraavat säkeet:
”Kuin vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa, niin päivistäni tänään taas päivä katoaa.
Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta:
en päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa.”
Muun kirjallisen tuotantonsa lisäksi Reino Orasmala kirjoitti teoksen ”Helsingin poliisilaitoksen historia 1826-1976” laitok- sen 150-vuotispäivän kunniaksi.
Siirrytäänpä sitten vuoteen 2000. IPA Suomen osasto vietti silloin 40-vuotisjuh- liaan ja IPA Helsinki 25-vuotisjuhliaan.
Reino kirjoitti juhlien jälkeiseen IPA lehteen 2/2000 IPA:n juhlakonsertista. Artikkelin al- ku on kuitenkin elävää historiaa, josta seu- raava lainaus.
Reino Orasmala – perustajajäsen nro 3 ja ipa-lehden päätoimittaja
”Kun kirjoitin neljäkym- mentä vuotta sitten kutsun IPA:n perustavaan kokoukseen, en voinut aavistaa, millaiset tulevaisuuden näkymät perus- tettavalla yhdistyksellä ovat edessään. Sitä tuskin aavisti Yrjö Sakari Vaaramakaan, joka oli Suomessa IPA:n isähahmo.
Hän oli kirjeenvaihdossa ulko- maisten kollegoiden kanssa, minun muistini mukaan jopa itse Arthur Troopin kanssa, ainakin hän puhui tästä IPA:n
”keksijästä” usein. Minä olin Yrjö Sakarilla eräänlainen apupoika eli vänkäri ja Artturi Risku englannin kielen taitoisena ja niin- ikään Keskuspoliisiosastossa palvelevana oli tärkeä tekijä. Niinpä me saimme jäsen- numeroiksemme Yrjö Sakari itseoikeutetusti ykkösen, Artturi kakkosen ja minä kolmo- sen. Vaatimattomana miehenä Erkki Ilkka numeroi itsensä neloseksi kirjoittaessaan perustavan kokouksen pöytäkirjaa.”
Vielä Orasmala jatkaa hieman histori- aa, mutta kertoo sitten ketkä pitivät terveh- dyspuheita ja millä kielillä. Konsertista hän toteaa, että musiikki oli toisenlaista kuin kapellimestari Arthur Fuhrmannin aikana.
Niin amerikkalaista! Ja onhan kapellimestari Petri Juutilainen myös olemukseltaan toisen- lainen mies kuin Arttu. Arvostelu päättyy to- teamukseen: ”Kyllä ne pojat osaavat! Miksi heitä ei nähdä telkkarissa, jossa esiintyy vaikka minkälaista lettipääporukkaa? Ovat vissiin liian hyviä telkkariin”.
Tämän jälkeen Reino Orasmala kertoo vielä Kalastajatorpan 40-vuotisjuhlaillal- lisista ja toteaa, että hyvät olivat. Artikkeli päättyy seuraavasti: ”Loruni lopuksi haluan palata siihen, mistä aloin. Me emme todel- lakaan arvanneet silloin 40 vuotta sitten, mihin vaatimaton alku johtaa.”
alaosastojen perustaminen alkaa
Ensimmäiset kymmenen vuotta olivat IPA Suomen osaston kehityksessä suhteellisen vaatimatonta ja pääkaupunkiseudulle kes- kittynyttä perustoimintaa. Kokoukset hoidet- tiin, puheenjohtajat vaihtuivat parin vuoden välein ja jäsenkunnan kasvu oli verkkaista.
Vuonna 1967 valittiin puheenjohtajaksi po- liisiopiston johtaja Viljo Eloranta ja hänen pitäessään opistossa jokaiselle luokalle ly- hyen esittelyn IPA:sta, levisi tietoisuus no-
peasti koko Suomeen ja 1972 maaliskuussa hyväksyttiin jo tuhannes jäsen.
Ensimmäinen alaosasto perustettiin 15.10.1970 Lappeenrantaan ja nimeksi tuli IPA Saimaa. Puuhamiehenä oli Simo Siira, joka silloin palveli Supon Lappeenrannan toimistossa. Alaosastoja perustettiin eri paikkakunnille ripeään tahtiin ja 9.3.1975 perustettiin 9. alaosasto ja vasta silloin Helsinkiin. Alaosastoja on nyt kaikkiaan 17
kattaen suunnilleen koko valtakunnan alu- een. Tässä julkaisussa on luettavissa kaikki- en alaosastojen historiikit lukuun ottamatta IPA Åland’ia.
alaosastojen historiikit aloittaa itseoikeute- tusti ensimmäisenä alaosastona perustettu ipa Saimaa sivulta 40.
Reino Orasmala on tässä vaimonsa Lillin kanssa toukokuussa 2007, jolloin Kauko Karhuviita ja Carola Timper-Karhuviita kävivät heitä tervehtimässä. Kuva C T-K
Päätoimittajaksi tuli Orasmalan jälkeen Ari Mustonen ja vuosikymmenen kuluttua aloitti vuonna 1991 päätoimittajana Hellevi Lundström. Lehden koko oli silloin vaihtu- nut ja oli B4, josta se vaihtui muutaman vuoden kuluttua kokoon A4. Alkuunhan oli mahdollista saada vain sininen väri lehden kansiin, muuten oli mustavalkoista. Sitten päästiin jo siihen vaiheeseen, että kannet ja niihin ”painovaiheessa sopivat sivut” saa- tiin värillisinä. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen on koko lehti painettu värillisenä.
Lehden kustantajana on ollut jo 1990-luvun puolivälistä Pohjolan Poliisikirja Oy.
Vuodesta 2001 aloitti päätoimittajana Vesa Lilja ja vuoden 2008 toisesta nume- rosta lähtien on päätoimittajan vakanssia hoitanut Kauko Kuismin.
Lehti jaetaan kaikille jäsenille ja lisäksi sitä lähetetään myös ulkomaiden IPA osas- toille.
hellevi Lundström
12
Muistoja kansainvälisen ipa:n tilaisuuksista
Suomen osaston ensimmäinen suurella ryhmällä tehty IPA-matka oli vuonna 1970 Sisiliaan. Sitä alettiin valmistella jo pari vuotta aikaisemmin ja niinpä siitä tulikin kahden viikon pituinen. Ensimmäinen viikko vietettiin tavallisena rantalomana Palermon lähellä pienessä Mondellon lomakaupungis- sa. Hotelli, jossa asuimme oli ihan mukava, mutta vuosia jälkeenpäin kuului huhuja, et- tä sen omisti kuuluisa sisilialainen ”ammat- timiesten järjestö”. Ei se mitenkään silloin ilmennyt tai haitannut meitä. Tosin erää- nä iltana menivät ilmeet äkkiä vakaviksi.
Olimme syöneet tukevasti ja nauttineet hy- vää paikallista viiniä. Iloisessa tunnelmassa keskustelimme ilman puheenvuoroja, vain ääntä korottaen. Keskustelu sivusi aihetta, jossa useampi meistä mainitsi yhtään hil- jentämättä tuon kuuluisan viisikirjaimisen m:llä alkavan nimen. Kuinka ollakaan, het- ken päästä huomasimme 3-4 metrin päässä takanamme neljän kookkaan miehen suo- ran rivistön, joka kuunteli ja tuijotti meitä totisin ilmein. Kaikilla oli samanlaiset pu- vut. Yllättyneenä huomasimme ruokamme
vaativan hieman tarmokkaampaa pureske- lemista. Eikä ruoka suussa saa puhua. Meitä oli pöydässä 5-6 pariskuntaa. Tilanne nor- malisoitui ja tarkkailijat poistuivat.
Koko ryhmä, joka lähti matkalle, oli 23 hen- gen suuruinen. Avajaiset pidettiin Paler- mossa. Tämä kongressi oli suurin siihen mennessä, noin 1 000 osanottajaa. Avajaiset olivat juhlalliset ja virkapukuloistoa riitti.
Suuresta ihmismäärästä seurasi, että ai- kataulut olivat aina myöhässä. Kun sitten bussi viimein vei meidät suomalaisetkin päivällistä varten varattuun paikkaan, meil- le ei löytynyt enää paikkoja eikä juuri ruo- kaakaan. Paikallisilla jäsenillä kun oli niin suuret perheet.
Varsinaista kokousta varten matkustettiin junalla saaren halki itään Cataniaan. Matka kesti noin kahdeksan tuntia ja pysäkkejä oli paljon. Maisemat olivat kauniita, vuorien terra cottan värisillä rinteillä oli valkoisia pikku kaupunkeja ja kyliä. Junassa oli tosi kuuma ja seisomapaikkoja oli myyty paljon.
Eräskin kaunis kaksikymppinen äiti seisoi ovenpieleen nojaten ja pidellen muutaman kuukauden ikäistä lasta sylissään. Äkkiä huomasin äidissä pyörtymisen merkkejä.
Kun en voinut luopua matkalippuuni merki- tystä istumapaikasta, tajusin velvollisuudek- seni tarjota pienelle vauvalle makuupaikan polvillani. Äiti sai tukea vastapäisen penkin kulmalta.
Cataniassa teimme retken tulivuori Etnan huipulle noin kilometrin korkeuteen ja näim- me savun nousevan kraaterista. Jos halusi, sai patikoida aivan kraaterin reunalle, mut- ta useimmille riitti tulikiven tuoksu. Sitten teimme retken historialliseen Syracusaan ja näimme vanhan amfiteatterin sekä sen alla piilevät mahtavat luolat. Enimmät ajat kuitenkin nautimme Taorminan upeasta rantahietikosta. Catanian kongressi oli hie- no tapahtuma, jossa muuten valittiin IPA:n presidentiksi norjalainen Gunnar Allan Holmqvist, ensimmäisenä Pohjoismaista.
Kun näitä vanhoja kokouksia ja juhlia muis- telee, tulee väkisin mieleen vanhojen staro- jen hokema ”kyllä ennen oli kaikki hienom- min”. Ainakin tämä pätee Lontoon kongres- sin suhteen. Siellä oli meitä Suomesta noin 20 henkeä, toiset tulleet lentäen ja jotkut jopa rahtilaivalla pohjanmeren ylittäen.
Kongressin vierailijoille oli järjestetty retkiä merkittäviin Englannin maaseutupaikkoi- hin, mm. Shakespearen syntymäkaupunkiin Stratford-upon-Avon, mutta hauskimmat muistot liittyvät kuitenkin Lontoon tapah- tumiin.
Mieleenpainuvin tapahtuma oli Lontoon pormestarin vastaanotto kaupungintalo Guildhallissa. Kokousosanottajat marssi-
tettiin saliin suuren estradin, esiintymisko- rokkeen kautta, jossa tervehdittiin isäntää.
Lavalle tultaessa komeasti pukeutunut ”mar- salkka” tai ”seremoniamestari” löi isolla sauvalla lattiaan kolme kertaa ja ilmoitti sisään tulijan nimen. Piti siinä ulkopuolella isännän muutaman kerran harjoitella ennen kuin sai jotenkin lausuttua nimen ”Mr. &
Mrs. Karhuviita”.
Suuressa pääsalissa oli ruokailu, mutta ei ollut ollenkaan pöytiä, vain jokin penkki seinän vierillä. Oppi siinä Suomi-poikakin suuren maailman ruokakonsteja, kun toi- sella kädellä lautasta pidellen ja toisella kä- dellä haarukalla söi kokolihapihviä lisukkei- neen. Ruokailun jälkeen alkoi Metropolitan
poliisin hieno Big Band soittaa vastusta- matonta jazzahtavaa 50-luvun musiikkia.
Ja mehän ipalaiset aloimme tanssia siinä liukkaalla laattakivilattialla. Ei ollut kuulem- ma Guildhallissa tanssittu satoihin vuosiin, mutta mehän emme kainostelleet hauskan- pidossa.
Päätöstilaisuus, gaalailta, jäi myös mieleen.
Oli huippuhienot puitteet ja pöytiin kattaus useine ruokalajeineen. Lisäksi seurasi eng- lantilaista iltamaohjelmaa. Meille suoma- laisille jäi mieleen, kun Sirkka-Liisa Emaus palkittiin tasapainoilusta seisten laudanpät- källä pienen tynnyrin päällä. Lontoossa oli hieno IPA kongressi ja vuosijuhla.
kauko karhuviita
14th iEC 1975, Lontoo – kansainvälinen ipa 25 vuotta
Vi World Congress 1970, Catania, italia
13
Suomen maine järjestäjänä – myös ipa:ssa. Mistä se on syntynyt?
TÄSMÄLLiSYYS – REhELLiSYYS –
hUOLELLiSUUS – hUOLENpiTO
Yhä vielä tapaa IPA tilaisuuksissa ihmisiä, jotka sanovat: ”Ahaa, Suomesta – Teillä oli IEC-1978, joka oli yksi kaikkien aikojen parhaita jäsentilaisuuksia. Milloin te taas järjestätte seuraavan kokouksen?”
Kokous pidettiin 17.-23. kesäkuuta 1978. Sää suosi ja oli kesän kauneinta ai- kaa. Kokouksen järjestelyt oli aloitettu jo noin kolme vuotta aikaisemmin. Avuksi otettiin matkatoimisto, pääosin konsulttina sekä esimerkiksi 14 tilauslinja-auton saami- sessa ja Post Congress Tour-järjestäjänä.
Kansallinen lentoyhtiö nimettiin viralli- seksi kuljetusyhtiöksi ja se painatti ilmoit- tautumislomakkeet, jotka lähetettiin eri maiden osastoille hyvissä ajoin. Jo vuoden 1974 Itävallan IEC-kokouksen ohjelmaan sisällytettiin Suomi-ilta, jonka ohjelma ja tarjoilut sekä tanssit suunniteltiin huolella.
Eri vientiyhtiöt ja ulkoministeriö avustivat muun muassa Suomi Illan järjestelyissä.
Toinen suuri Suomi Ilta pidettiin Göteborgin kongressin ohjelmassa 1977. Ne onnistuivat ja osanottajamäärä oli suuri.
iEC - kOkOUS 1978
IPA Suomen osaston puheenjohtaja Tapani Elomaa luovutti ”The Police of Finland” teoksen ensimmäisen kappaleen poliisiylijohtaja Erkki J. Korhoselle, joka avasi IEC-kokouksen 1978 virallisen kokoustyöskentelyn.
IEC-kokouksen tapahtumissa oli myös liikenteenohjausta Helsingin keskustassa.
Sankka yleisöjoukko seurasi ranskalaisen poliisin Henri Le Bloch’in ja suomalaisen virkaveljen liikenteenohjauksen maaottelua Ranska-Suomi.
Vuonna 1977 valittiin jo iäkkään pu- heenjohtajan, poliisineuvos Viljo Elorannan seuraajaksi Tapani Elomaa, jolla Helsingin poliisikomentajana oli hyvät yhteiskunta- suhteet eri viranomaisiin ja kaupunkien päättäjiin. Kokouksen suojelijaksi saimme Tasavallan Presidentin ja kokouksen avasi sisäministeri. Näistä lähtökohdista onnis- tuimme myös saamaan kansalliselta au- toliikkeeltä toistakymmentä henkilöautoa kokouksen kuljetustarpeisiin.
Organisaatiotoimikunta käynnisti vuo- sia ennen rahankeräykset, myytiin kirjeen- sulkijamerkkejä ja IEC-kokouksen tarroja.
Organisaation toimihenkilöiksi etsittiin po- liisista kielitaitoisia ihmisiä, IPA:n jäseniä tulkeiksi, ryhmäoppaiksi ja palvelupisteisiin toimijoiksi.
409 ulkomaista IPA-vierasta ilmoittau- tui osanottajiksi. Tosin viimeiset yhdeksän henkilöä Brasiliasta ilmoittautui tulopäivänä käveltyään Dipolin vastaanottopisteeseen.
Tämän lisäksi osallistui viikon ohjelmaan tai yksittäisiin tilaisuuksiin pari sataa IPA Suomen osaston jäsentä sekä kutsuvieraita.
HUOLELLISUUTTA ja HUOLENPITOA osoitimme sillä, että vieraat vastaanotettiin maahantulopisteissä, kuljetettiin ilmoittau- tumaan ja majoittumaan, sekä kaiken lo- puksi saatoimme taas lähtijät rajapisteisiin satamiin ja lentokentille.
Huolenpitoa osoitimme myös ohjelman toteutuksessa. Vieraat eivät päässeet pit- kästymään, kun ohjelmaa oli yleensä sekä aamu- että iltapäiväksi ja illallisen jälkeen yleensä tanssittiin yhdessä.
Koko osanottajajoukko pidettiin aina yhdessä ja se mahdollisti eri ihmisten hyvän kanssakäymisen koko viikon ajan. Vieraille järjestettiin ohjelmaan sisältyvät aamiainen, lounas ja päivällinen.
14
IEC-1978 kokouksen oheisohjelmana oli tutustuminen Suvi Pinxin taidenäyttelyyn Sysmässä.
Helsingin poliisisoittokunta Arthur Fuhrmannin johdolla urakoi IEC-kokouksen aikana ja aina yhtä suurella menestyksellä, oli sitten kyseessä konsertti tai tanssiaiset.
TÄSMÄLLISYYTTÄ osoitimme sillä, että ohjelma piti paikkansa sellaisena kuin se oli eri kielillä osanottajille jaettu ja että aika- taulut pitivät suomalaisen kellon mukaisesti.
Tässä oli joillekin osanottajille ensin opette- lemista. Huolehtimista ystävästä oli se, että kun muutama kymmenen ensimmäisenä päivänä myöhästyi bussista, niin organi- saatio hoiti heidät henkilöautoilla mukaan muiden joukkoon. Seuraavana päivänä myöhästyjät olivat jo ensimmäisinä odotta- massa bussien lähtöä!
Ohjelmaa oli viitenä päivänä koko päivälle. Maanantaina tehtiin esimerkiksi kokopäiväretki Vääksyn kautta Sysmään ja nähtiin Järvi-Suomea. Keskiviikkona oli ko- kopäiväretki Turkuun, jonka lopuksi oli his- torialliseen tyyliin päivällinen Turun linnassa tansseineen. Samana iltana palasimme kui- tenkin pysyviin majapaikkoihin, joita ei siis vaihdettu viikon aikana, vaan säästettiin vie- railta sekin vaiva, ja vältettiin lisäkustannuk- sia. Helsingissä oli ohjelmaa historiallisissa kohteissa kuten Suomenlinnassa. Oli polii- siohjelmaa kuten kansallinen Smile-Police Rally rikospoliisin autokerhon järjestämänä ja poliisikoira- ja ratsukkonäytös Laakson kentällä. Yksi ikimuistoinen ohjelma oli po- liisisoittokunnan juhlakonsertti Finlandia- talossa. Lisäksi soittokunnan osuus oli mer- kittävä myös avajaisohjelmassa ja Laakson kentän poliisiesityksessä.
HINTA on yksi keskeinen tekijä IPA:n tilaisuuksissa, jos suunnitellaan osanot- to mahdolliseksi kaikenikäisille jäsenille.
Vielä tuohon aikaan oli hintataso Suomessa kohtuullinen majoituksen ja ruokailunkin osalta, eivätkä tilausbussitkaan maksaneet
”maltaita”. Tänä päivänä vastaava ohjelma tulisi helposti liian kalliiksi. Silloin kävisi niin kuin Norjassa muutama vuosi sitten, että vaikka ohjelma oli hyvin riisuttu, hinta mahdollisti vain muutaman osallistujan vi- rallisten delegaattien lisäksi.
Turha on myös kalliin tason maissa valita 5 tähden hotellia, vaan majapaikaksi sopii poliisikoulu, kuten meillä oli toisena vaih- toehtona ja myös Saksassa 1982. Irlannissa ja Skotlannissa olemme olleet muun muassa yliopistojen suojissa.
Näin monipuolinen ohjelma vaatii pal- jon toimihenkilöitä ja suorittajia ja niinpä meillä yksi tärkeimmistä onnistumisen edel- lytyksistä oli saada satapäinen kielitaitoinen joukko vapaaehtoisia hoitamaan eri tehtäviä ja osa-alueita.
Matkatoimiston osuus oli ensisijaises- ti konsultoiva sekä sitten IEC-viikon jat- koksi Suomeen jääville vieraille järjestetyt Post Congress Tour matkat Lappiin halki Suomen.
IYG-2003 oli toinen vastaavanlainen suomalaisen järjestelytaidon ja huolenpi- don osoitus.
Vaikka siihen osallistui vain 1/10 osa vieraita IEC-kokoukseen verrattuna, järjeste- lyt edellyttivät aivan erityistä huolenpitoa ja täsmällisyyttä, koska osanottajat olivat mur- rosikäisiä nuoria. Siinä myös IPA Suomen osasto onnistui hyvin.
Päävastuun tapahtumasta kantoi pääsih- teeri Eija Aspholm. Mukana järjestelyissä olivat IPA Helsinki, IPA Aura ja IPA Arctica.
Huomattava osa ohjelmasta oli annettu IPA Auran ja Turun vastuulle ja kun he siinä niin hyvin onnistuivat, saattoi se olla meriittinä, kun valittiin IPA Suomen osaston 50-vuo- tisjuhlien järjestäjäksi IPA Aura ja paikaksi Turku.
Carola ja kauko karhuviita
Kersantit kilpasilla Turun linnassa.
15
Palautetta kokouksesta tuli useista osanot- tajamaista ja poikkeuksetta kiittävää. Tähän otettu lainaus kuvastaa hyvin ulkomaalais- ten osanottajien tuntemuksia viikosta kesäi- sessä Suomessa, jossa kerrankin sää suosi juhlijoita.
IPA Kielin alaosaston puheenjohtaja Jürgen Tabbert lähetti matkakertomuksen
”Kesä Suomessa. Havaintoja IEC kokouk-
palautetta ipa Suomen osaston
järjestämästä iEC-kokouksesta 1978
sesta 1978”. IPA:n Uutisissa nro 2/1979 julkaistiin lyhennetty käännös ”tuosta var- sin ylistävästä kirjoituksesta”. Palataan sen aikaisiin tunnelmiin ja seuraavassa otteita ko. kirjoituksesta.
”Elämys sellaisenaan oli saapumi- nen Suomen pääkaupungin satamaan.
Suomalaiset IPA-ystävämme olivat vastassa ja erittäin kauniina tervehdyksenä he ojen-
sivat naispuolisille matkaajille kimpun ke- säkukkia. Poliisisaattueessa ajoimme pika- vauhtia poliisiopistoon Tapiolaan Helsingin länsipuolelle. --- Poliisiopistossa ja Dipolissa palvelu ja huolto toimivat kuin narusta ny- käisten: vastaanotto, tiedotus, huoneiden jako, suomalaisten IPA-veljien ja -sisarien yötä päivää miehittämä vastaanottopöytä. ”
”Organisaation tarkkuus piti myös vaih- televan puiteohjelman suhteen: täsmällisyys oli aina ylin ohje! Bussit odottivat siellä, missä niiden piti, ateriat olivat minuutilleen tarjolla – ja aina tunsimme suomalaisten ystäviemme huolehtivaisen, iloisen läsnä- olon, jossa ei ollut vähääkään pakon tun- netta. – Ikimuistoinen oli myös ajo 10 eri- koisbussin saattueessa. Jokaisessa bussissa oli suomalainen kollega tulkkina. Saattueen edellä ja jäljessä ajoi moottoripyöräpoliisi ja niinpä saimme etuajo-oikeuden jopa ruuhkaisessa Helsingissä (ei taitaisi meillä onnistua, vai?). Kerrassaan vaikuttavaa oli myös helsinkiläisten ihastus, kun kansainvä- liset kollegat ohjasivat liikennettä Helsingin keskustassa. Liikenteenohjausta edelsi vir- kapukuisten osanottajien kulkue kärjessään Helsingin poliisisoittokunta ja ratsuosasto.
Eteläesplanadin jalkakäytävät olivat musta- naan yleisöä, joka osoitti innokkaasti suosi- otaan marssijoille.”
”Viikkoon mahtui myös paljon muu- ta: matka Keski-Suomeen, suurten järvien alueelle, käynti Suvi-Pinx-näyttelyssä ja hiihdon MM-kisojen näyttämöllä Lahdessa, italialaisten virkaveljien järjestämä spaghet- ti-ilta – ja juhlallinen ilta Turun linnassa.
Suomalaiset kollegat esittivät kuorolauluja, muu ohjelma heijasti linnan keskiaikai- sia perinteitä. Paluumatkan jälkeen sauna poliisiopistolla klo 03 aamulla! Kysyimme itseltämme: kuinka suomalaiset isännät kestävät tämän seitsemänpäiväisen stressin (eivätkä yötkään olleet ”paperia”)? Tähän on vain yksi vastaus: tuhatvuotinen tapa – tai paremminkin instituutio – sauna! Siitä he saivat voimaa ja kestävyyttä, sitä kuuluisaa suomalaista SISUA!”
Ja lopuksi: jäähyväiset. Viimeiset osoit- teet vaihdetaan, halataan, jaetaan IPA- suukkoja…salatut kyyneleet…uskomatonta kuinka nopeasti ystävät tottuvat ja kiintyvät toisiinsa! Keskikesän helle oli jatkunut koko viikon, nyt viimeisenä päivänä taivas avasi hanansa ja antoi osansa jäähyväistunnel- mille. Ensimmäinen Suomen-vierailumme ei tule jäämään viimeiseksi.”
hL IEC-1978 kokouksen yksi osanottajista oli USA:n Niagara Falls’ista Henry Purje, jonka
esi-isät ovat lähtöisin Suomesta; keskustelukumppanina Norjan Lars Bjerknes (vas.) ja Purjeen oikealla puolella takana näkyy Matti Voutilainen.
Jürgen Tabbert marssimassa takana keskellä.
16
Vaikka kyseessä oli koko kansainvälisen IPA:n 50-vuotisjuhla, meitä matkaan läh- teneitä ei ollut kymmeniä – taisi olla 12.
Meillä olivat odotukset korkealla. Olihan paikkana koko järjestön syntymämaa!
Kokouksesta ja vierailijoiden ohjel- masta on kertomus IPA lehdessä 3/2000 ja rajoitun tässä vain joihinkin kohtiin, jotka jäivät erityisesti mieleen. Ensin kuitenkin yllätyksiä, jotka olivat heti edessä. Kyseessä ei ollutkaan suurkaupunki, mitä olimme odottaneet. Meidät noudettiin rautatiease- malta ja vietiin majoittumaan kauniiseen rantahotelliin. Siellä majoittuikin vain osa kokouksen vierailijoista. Kaikki delegaatit muun muassa olivat toisessa hotellissa, osa vielä kolmannessa, vieraita vielä muissa ho- telleissa. Hotellissa ei saanut ruokaa, joten lähdimme kaupungille. Olimme ilmeisesti hieman laitakaupungilla, sillä kävelyrei- tin varrelle ei sattunut ravintolaa tai pubia ennen kuin vasta runsaan kilometrin käve- lyn jälkeen. Eräästä risteyksestä löysimme paikallisen pikaruokapaikan, Chips and Chicken. Siihen oli tyydyttävä. Sitten taas kävelemään ja etsimään kokoustaloa, jossa oli ilmoittautuminen. Parin kilometrin pääs- tä sekin sitten löytyi.
Sitten valmistautumaan virallisiin ava- jaisiin, joihin kuulemma osallistuisi myös kuningashuoneen edustaja. Puimme par- haat päälle ja nyt oli järjestetty bussikul-
XVi World Congress 2000, Bournemouth, Englanti
kansainvälinen ipa 50 vuotta
jetus juhlapaikalle. Kokoonnuimme ennen avajaisia suureen saliin, jonne saapui myös The Princess Royal, prinsessa Anne, kruu- nunprinssi Charlesin sisar. Joku järjestäjistä tuli kertomaan, että hetken kuluttua prin- sessa haluaa tulla keskustelemaan meidän ryhmämme kanssa. Kun prinsessa sitten ad- jutantteineen ja IPA:n presidentin Armand Jaminet’in saattamana tuli luoksemme, hä- nellä oli teekuppi oikeassa kädessään var- maankin siksi, ettei kukaan tasavaltalainen meistä viikinkien jälkeläisistä erehdyksessä olisi tyrkyttänyt kättään hänelle tervehdyk- seksi. Kukaan ei muistaakseni myöskään kumarrellut tai niiata niksauttanut.
Prinsessa Anne oli kiinnostunut kansal- lispuvuista, joista keskusteli Eija Aspholmin kanssa. Minulta, selvästi porukan senio- rilta, hän kyseli IPA toiminnasta meidän osastomme näkökulmasta. Juteltiin ehkä viisi minuuttia ja sitten valo kääntyi meis- tä poispäin. Tilanteen kuvaaminen oli kiel- letty, mutta tilaisuudessa oli yksi virallinen kuvaaja, joka ikuisti keskusteluhetkemme prinsessan kanssa. Prinsessa Anne oli myös kokouksen suojelija. Virallisia lahjoja ei luo- vutettu, vaan osastoja oli pyydetty antamaan lahjansa prinsessan suojeluksessa olevalle
”Save the Children Fund”-järjestölle (lasten avun rahastolle). Pitäessään sitten virallisten avajaisten juhlapuhetta prinsessa kiitti suu- resta rahalahjoituksesta lasten auttamiseen.
Viikon aikana tehtiin retkiä esimerkiksi Windsorin linnaan katsomaan, kuinka ku- ningasperhe asustaa osan vuotta. Toinen ret- kipäivä oli Portsmouthin satamakaupunkiin, jossa tutustuimme amiraali Horatio Nelsonin lippulaivaan, HMS Victory. Nykyisiin aluk- siin verrattuna laiva oli yllättävän pieni ja toisaalta, miten monta kymmentä tykkiä siihen kuitenkin mahtui. Rivimiehistön tilat olivatkin sitten todella ahtaat ja alkeelliset aivan kuin jotain varaston hyllyjä, korkein- taan metrin korkeuserolla seuraavaan lave- riin.
Viikon loppupuolella oli juhlallinen ju- malanpalvelus Salisbury Cathedralissa, mis- sä myös Arthur Troop puhui juhlavieraille.
Päättäjäisten iltajuhla päivällisineen ja tansseineen oli ehdottomasti mieleen- painuvin ja hauskin. Ruokailu oli hienosti katetuissa pyöreissä pöydissä, joihin ruoka noudettiin kolmesta eri buffetpöydästä sen mukaan, halusiko eurooppalaista, aasia- laista tai meksikolaista ruokaa. Juomat piti ostaa baaritiskiltä, mutta sehän onnistui.
Ruokailun jälkeen musiikista huolehti kaksi isoa tanssiorkesteria, jotka vaihtoivat vuo- roa. Musiikki sai kyllä tanssikengät liikkeel- le ja mielen iloiseksi. Kun kaikki osallistujat olivat kerrankin samassa juhlasalissa, siellä oli mahdollisuus tavata kaikki mukana ole- vat vanhat tuttavat ja saada uusiakin. Se on sitä parasta IPA:n ohjelmassa.
IPA Suomen osaston joukkue Bournemouthissa IPA:n 16. Maailmankongressissa 2000.
17
”Ottopoika” Arni Islannista ja Suomen ryhmä tauolla.
ipa MaJa
IPA maja Ylläksellä on puheenjohtajien Tapani Elomaan ja Jorma Ahosen sekä talou- denhoitaja Olavi Hannukselan todellinen suurtyö IPA Suomen osastolle. Majan saami- seksi aloitettiin suunnittelu jo Elomaan aikana ja vuokrasopimus tontista vuoteen 2012 allekirjoitettiin vuonna 1988. Sittemmin tontti on ostettu IPA Suomen osasto ry:lle. IPA majan vaiheista kertovat jäljempänä omissa haastatteluissaan Jorma Ahonen ja Olavi Hannuksela.
Aloitteen majasta ja paikasta olivat tekemässä Tornion miehet Kauko Kärnä ja Veikko Alaviuhkola. Tavoitteena oli ensisijaisesti tehdä IPA talo ja sen vuoksi siitä ei tullut mikään tavallinen maja, vaan siinä on kolmen talon yhdistelmä, kaksi asuntosiipeä ja keskellä oleskelutila keittiöineen sekä saunat miehille ja naisille. IPA majassa on 10 majoitus- huonetta sekä varasto-, huolto- ja päivystystilat. Majoitushuoneissa on hyvin varustettu pienoiskeittiö sekä oma wc- ja suihkuhuone. IPA maja valmistui vuonna 1990 ja on ollut sekä IPA Suomen osaston että ulkomaiden IPA:laisten ahkerassa käytössä.
Bournemouthissa 2000 naisvartiossa Suomen IPA:n Kauko Karhuviita (vas.), Kenneth Ramström ja Jari Liimatta.
Bournemouthissa 2000 Michel Théraulaz (vas.), rouva Maria Homma, Walter Mösslacher ja Jorma Ahonen.
Kyseessä oli kuitenkin kansainvälisen IPA:n 50-vuotisjuhla ja monen mielestä jo- tain jäi puuttumaan. Missään tapahtumassa ei ollut julisteita tai juhlaliputusta, ei ollut juhlaparaateja tai julkista esiintymistä. Kun viikon aikana oli kolmena päivänä iltaoh- jelmaa samassa konserttihallissa, niin jo ensimmäinen päivä riitti monen mielestä.
Moni valitsikin poisjäämisen ja siirtyi polii- siklubille iloisen seurustelun pariin.
Jäi sellainen vaikutelma, että ohjelman oli suunnitellut muutama poliisi virkatyö- nä, eikä heillä ollut juurikaan kokemuk- sia muissa maissa pidetyistä onnistuneista kongresseista. Toisaalta varmaankin paikan valintaan hieman metropoleista sivussa oli vaikuttanut nykypäivän hintataso sekä vie- raiden turvallisuus.
kauko karhuviita Kuvat: Carolan kotialbumi
Lisää IPA majasta sivulla 76.
18
”Gimborn IPA:n lippulaiva” oli slogan, jon- ka Hollannin presidentti ja IPA:n entinen pääsihteeri Theo Leenders loi IPA:lle sisäi- seen käyttöön kun IPA:n koulutuskeskusta kehitettiin alkuaikoina.
Gimborn on toiminut jo kohta 40 vuotta IPA:n koulutuskeskuksena ja sijait- see Saksassa noin 40 km Kölnistä itään, Engelskirchenin pikkukaupungin pohjois- puolella. Koulutuskeskuksen hankkiminen IPA:lle oli muutaman uskaliaan miehen ja Hans Jansenin, silloisen IPA Nordrhein- Westfalenin sihteerin aloite. He olivat löy- täneet vanhan linnan, joka oli sopiva koulu- tuskeskukseksi. Myös Suomi oli aktiivisesti mukana alkutaipaleella, Kauko Karhuviita oli meidän tulisielu ja yhdessä Ahosen Jorman ja Hannukselan Ollin kanssa he loivat uskoa Suomessa tulevaan koulutus- keskukseen.
Vuodet ovat vierineet ja nykyään Gimborn on jo tunnettu IPA:ssa sekä sen ul- kopuolella. Jäseneksi saavat liittyä sekä pää- osastot, alaosastot että yksittäiset jäsenet, Suomessa IPA Suomen osaston lisäksi muu-
GiMBORN ”ipa:n lippulaiva”
tama alaosasto on liittynyt ja myös henkilö- jäseniä on mukana. Jäseniä on 30:sta maas- ta kaikkiaan yli 550 ja luku nousee vuosit- tain.
Gimborn on siis vanha linna, joka on vuokrattu vuonna 2005 IPA:n käyttöön 50 vuodeksi. Tämä mahdollistaa koulutus- keskuksen kehittämisen ja uudistamisen sekä rakenteellisesti että myös seminaari- tarjonnan puolesta. Rakenteellisesti linna on hyvässä kunnossa, joskin 400 vuotta sitten rakennetun linnan modernisointi on tarpeen. Vuosien varrella eri osastot ovat lahjoittaneet varoja jälleenrakentamiseen ja myös Suomella on oma nimikkohuo- neensa yhdessä 45:n muun osaston kanssa.
Käydessäni Gimbornin koulutuskeskukses- sa hämmästelin niitä lukuisia laattoja, jot- ka olivat kiinnitetty erilaisiin rakenteisiin ja kalusteisiin ympäri aluetta. Silloin havaitsin, miten tärkeä Gimborn on meille IPA:laisille ja huolestuin miten vähän me tavalliset jä- senet, jotka emme ole käyneet paikan pääl- lä, tiedämme Gimbornista. IPA Suomen osasto on vastuussa omasta yhden hengen
huoneesta, joka sijaitsee hotellirakennukses- sa. Huone on sisutettu ”meidän” huoneeksi porontaljoineen ja muilla Suomea esittävin esinein. Huone on viihtyisä ja mukava kul- mahuone, muistakaa varata se käyttöönne kun yövytte seminaarissa.
Mitä sitten IPA koulutuskeskus Gimborn on tänään?
Gimborn on aikuiskoulutuskeskus, joka pai- kallisten lakien ja sääntöjen mukaan on re- kisteröity omaksi yksiköksi ja nauttii tämän johdosta myös paikallista avustusta, joka oli vuonna 2007 noin 25 % sen kokonaiskus- tannuksista (noin 150 000 €). Tämä mahdol- listaa sen, että voidaan järjestää seminaare- ja, jotka ovat edullisempia kuin varsinaiset kustannukset. Kuitenkin Gimbornin kaikki johtoelimet muodostuvat IPA jäsenistä ja koulutuskeskus on PEB:n valvonnassa. IBZ- Gimborn eV (Informations- und Bildung Zentrum Schloss Gimborn) on samalla osa IPA:a ja raportoi vuosikokouksissa samalla tavalla kuin muutkin valiokunnat toimin- nastaan. Näin järjestettynä Gimborn ei kui- Gimbornin koulutuskeskus sijaitsee luonnonkauniilla paikalla. Kuva: Kristján Kristjánsson, IPA Icelandic Section
19
tenkaan ole IPA:lle taloudellinen ”riski” tai
”rasite”, vaan koulutuskeskus, joka palvelee IPA:a sen hengen mukaisesti eli on ei voit- toa tuottava yhteisö.
Seminaareja järjestetään vuosittain vajaat 50. Pohjoismaiden herättämä kielikoulutus on myös otettu mukaan koulutusohjelmaan.
Seminaareista osaa mainostetaan saksankie- lisinä, mutta jo 8 osanottajan pyyntö saada tulkkausta riittää tekemään seminaarista monikielisen. Myös nuorille suunnattuja seminaareja kannattaa suosia, näin pääsee tutustumaan siihen, mitä muualla tehdään ja saa arvokkaita yhteyksiä, joka on yksi IPA:n tavoitteista. Seminaariohjelmat löytyy vuosittain IPA:n nettisivuilta.
Tänä päivänä Gimbornissa on 38 huo- netta ja 4 kokous/luokkatilaa, mutta tarvet- ta on yhdelle isolle kokoustilalle. Tila on jo suunnitteilla samalla, kun on suunnitteilla lisä mahdollisuuksia seminaareissa oleville.
Koulutuskeskuksen yhteyteen ollaan kun- nostamassa vanhaa tallirakennusta, mihin tulee kuntosali, pieni oleskeluhuone ja sau- na. Tässä projektissa IPA Suomen osasto on
mukana, koska jo aikaa sitten Suomi lupasi olla mukana rakentamassa saunaa ja nyt olemme lupautuneet hankkimaan kiukaan tulevaan saunaan. Projekti etenee hitaasti, mutta varmasti, joten joskus meillä on myös suomalainen sauna Gimbornissa.
Maisemat Gimbornin ympäristössä ovat upeita, kukkuloitten keskellä pienen joen varrella oleva linna on lisäksi monen vael- lusreitin solmukohta. Tien toisella puolella oleva kirkko niin kuin linnakin tuovat kes- kiajan ritariajat mieleen ja en olisi ollen- kaan hämmästynyt, vaikka joku olisi tullut ratsain tietä pitkin tavernaan, nyt ainoat ”ri- tarit” tulivat moottoripyörillä ja pysähtyivät kahville Gimbornin kahvilaan. Sanoin ei voi kuvata sitä maisemaa, joka silmien eteen le- vittäytyy, se on itse koettavaa joten käykää Gimbornin kotisivuilla ja varatkaa aikaa ja vierailkaa Gimbornissa joko seminaarissa tai muuten vain lomamatkalla Euroopassa.
Vuotuiset vuosikokoukset
Vuosittain pidetään vuosikokous syksyl- lä ja viimeksi kokouksessa oli läsnä 124
edustajaa ja monella oli useita valtakirjoja.
Kokouskieli oli saksa, mutta simultaanikään- nökset tulivat sekä englanniksi että ranskak- si. Kokouksessa olevat italialaiset puhuivat omaa italiaansa, joka myös käännettiin.
Kokous sujui ”suomalaisittain” eli reippaasti ja kivuttomasti ja ne muutamat äänestykset sujuvasti, valtakirjanippua kohottaen; ää- nestykset olivat selvät ja enemmistöpäätök- siä. Tilastoja esitettiin ja surukseni totesin, että vain 4 suomalaista oli osallistunut se- minaareihin vuonna 2007. Kokonaissaldo oli kuitenkin 284 saksan ulkopuolelta eli 28:sta maasta. Kokouksen lopuksi paikalli- set IPA-alaosastot olivat hankkineet kolme maastopyörää Gimbornille ja ne luovutet- tiin tilaisuuden aikana. Mainittakoon vielä toistamiseen, että Suomi mainittiin kokouk- sen aikana saunarakennusprojektin yhtey- dessä, joten hyvin olimme esillä ja saatiin vielä aplodit.
Bengt Lagerroos I varapresidentti kulttuurivaliokunnan puheenjohtaja Pohjoismainen yhteistyökokous pidettiin Gimbornissa vuonna 2001.
Kuvassa ovat Pohjoismaiden IPA osastojen presidentit: Ruotsin (edessä vas.), Tanskan ja Islannin sekä Norjan (takana vas.) ja Suomen Kenneth Ramström.
Kuva: Kristján Kristjánsson, IPA Icelandic Section
20
Saksalais – brasilialainen Suomen vierailu
Kesällä 2008 hyvät IPA ystävämme Axel ja Doris Biallas kirjoittivat halustaan saapua brasilialais-ystäviensä Marcelo Krugin sekä Cristiane Horstin kanssa pitkälle viikonlop- pulomalle Suomeen syyskuussa 2008. Servo per Amikeco hengessä olimme valmiit ma- joittamaan heidät neljäksi yöksi.
Torstaina syyskuun 18. päivänä saapui- vat ystävämme Helsinkiin. Tuloreitikseen he olivat valinneet Kiel – Göteborg ja Tukholma – Helsinki laivareitit. Helsinki ja Fiskars päivän jälkeen olimme sopineet treffit Suomusjärven Kitulaan, Kahvila Ykköspesälle, josta ajoimme 7 km kesämö- killemme Lorvillaan, ”Hightower`s Holiday Home”.
Perjantaina suuntasimme Raumalle.
Someron, Humppilan lasin ja Huittisten kautta ajoimme Köyliön kirkkosaareen ja Säkylän kalasatamaan. Kalasatamasta os- timme herkullisia savumuikkuja sekä mui- ta kalaherkkuja. Lyhyen paussin aikana vieraat ehtivät ihailla kirkasvetistä Säkylän Pyhäjärveä sekä jututtaa ahvensaaleineen palaavia kalastajia. Rauman vanhaan kau- punkiin saavuimme iltapäivällä ja Vähä Tallbossa nautitun herkullisen päivällisen jälkeen kiertelimme muutaman tunnin Vanhaa Raumaa ihaillen. Illan hämärty- essä palasimme Raision ja Salon kautta Lorvillaan.
Lauantaina nautittiin Lorvillan luonnos- ta mm. mato-onkien, joka oli mieluisa ko- kemus varsinkin brasilialaisille. Illaksi olim- me saaneet kutsun viettämään perinteistä suomalaista saunailtaa mökkinaapuriemme Väinö ja Helka Haapalaisten luokse Tyystiä järven vastarannalle. Saunan leppoisista löylyistä ja Haapalaisten vieraanvaraisuu- desta, laulusta ja soitosta nauttien kului ilta rattoisasti aina puoliin öihin asti.
Sunnuntaina pakattiin tavarat autoi- hin ja suunnattiin matka Turkuun, jossa koko kaupunki oli Turun Päivän vietossa.
Biologinen museo, jossa oli mm. täysikas-
Vuoroin vieraissa eli ipa-matkailua
saksalais-suomalaisittain
Naantalin satamassa ruokailupaussilla;
Marcelo, Markku, Cristiane, Seija ja Doris.
Turun linna taustalla; Cristiane, Marcelo, Seija, Axel, Markku ja Doris.
IPA-huone Turun (nyk. Varsinais-Suomen) poliisilaitoksessa; Seija ja Markku Rostedt sekä Doris ja Axel Biallas.
Lorvillassa pöydän ympärillä; Axel, Doris, Hillevi (kurkkaa), Markku, Seija, Cristiane ja Marcelo.
