• Ei tuloksia

(1)297256 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi asunto- osakeyhtiöiden perusparannuslainojen valtiontakauksesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki asunto-osakeyhtiöiden perusparannuslaino- jen valtiontakauksesta

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "(1)297256 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi asunto- osakeyhtiöiden perusparannuslainojen valtiontakauksesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki asunto-osakeyhtiöiden perusparannuslaino- jen valtiontakauksesta"

Copied!
14
0
0

Kokoteksti

(1)

297256

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi asunto- osakeyhtiöiden perusparannuslainojen valtiontakauksesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki asunto-osakeyhtiöiden perusparannuslaino- jen valtiontakauksesta. Valtio voisi myön- tää täytetakauksen luottolaitoksen antamal- le lainalle, joka käytetään asunto- osakeyhtiötalojen perusparannukseen. Val- tiontakauksen myöntäminen edellyttäisi, et- tä lainansaajalla katsotaan olevan riittävät edellytykset lainan takaisinmaksamiseen.

Tarkoituksena on parantaa erityisesti lä- hiöissä sijaitsevien asunto-osakeyhtiö-

talojen perusparannusten rahoitusedelly- tyksiä sekä edistää pitkäjänteistä, suunni- telmallista kiinteistönpitoa. Valtiontakaus korvaa aiemmin käytetyn asunto- osakeyhtiötalojen perusparannusten korko- tukilainoituksen, josta luovutaan.

Esitys liittyy valtion vuoden 2015 talous- arvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltä- väksi sen yhteydessä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

—————

YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto

Suomen kansallisuusvarannosta kaksi kolmasosaa on rakennetussa ympäristössä ja siitä osuudesta kaksi kolmasosaa raken- nuksissa. Kiinteistökannan arvon alenemi- nen vaikuttaa siis merkittävästi suomalais- ten omaisuuteen. Asuinvarallisuuden yllä- pito on ensisijaisesti kiinteistönomistajien vastuulla, mutta lähiöiden korjaaminen on myös kansantaloudellinen kysymys. Ny- kyisten lähiöiden arvon säilyttämisen kan- nalta olisi tärkeää tehdä niiden korjaaminen ja uudistaminen helpommaksi ja taloudelli- sesti kannattavammaksi kuin kokonaan uu- sien asuinalueiden rakentaminen.

Toisaalta nykyiset taloudelliset olosuh- teet asettavat haasteita myös kiinteistökan- nan ylläpidolle. Julkisen talouden pidem- män aikavälin kestävyysvaje sekä lyhyellä ajalla valtion velkaantumis- ja alijäämäke- hitys rajoittavat uusia tukimahdollisuuksia.

Tästä syystä toimenpiteitä tulee toteuttaa kohdentamalla nykyisiä resursseja uudel- leen siten, että niistä saadaan mahdolli- simman vaikuttavia ja kustannustehokkaita.

Valtio voi osaltaan helpottaa korjauksiin tarvittavan lainarahoituksen saamista.

Ympäristöministeriö asetti 15 päivänä elokuuta 2013 työryhmän, jonka tehtävänä oli tehdä esityksiä lähiöiden korjausvajetta vähentävistä toimenpiteistä sekä rahoitus- ja tukimalleista ottaen huomioon sekä ly- hyen että pitkän aikavälin suunnitelmalli- suus. Yksi työryhmän ehdotuksista on, että otetaan käyttöön valtion täytetakaus asun- to-osakeyhtiöiden perusparannuslainoille nykyisen perusparannuslainaan myönnettä- vän korkotuen sijaan. Täytetakauksen saa- misen edellytyksenä on pitkäjänteinen kiin- teistönhoidon suunnitelma.

2 Nyky tila 2.1 Nykytila

Asunto-osakeyhtiötalolainojen korko- tuesta annetun lain (205/1996) mukaan val- tion varoista voidaan maksaa korkotukea asunto-osakeyhtiölaissa (1599/2009) tar- koitetun yhtiön lainalle, jonka yhtiö ottaa luottolaitoksesta, vakuutusyhtiöstä tai kun-

(2)

nalta asunto-osakeyhtiötalon rakentamista tai perusparantamista varten.

Korkotukilainoja voidaan lain 2 §:n mu- kaan hyväksyä valtion talousarviossa vah- vistetun hyväksymisvaltuuden rajoissa.

Vuoden 2014 talousarviossa lainoitus on rajattu koskemaan vain perusparannusta.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (jäljempänä ARA) päättää lainan hyväk- symisestä korkotukilainaksi. Keskus myös hyväksyy korkotukikohteen rakennussuun- nitelman ja -kustannukset.

Korkotukilainalla lainoitettavien asunto- jen on oltava lain 4 §:n mukaan asuttavuu- deltaan tarkoituksenmukaisia ja asuinym- päristöltään toimivia sekä uudisrakentamis- tai perusparannuskustannuksiltaan kohtuul- lisia.

Lain 5 §:n mukaan korkotukilainan suu- ruus on enintään 40 prosenttia kohteen kus- tannuksista. Jos perusparantamisen yhtey- dessä tehtävillä toimenpiteillä parannetaan asunto-osakeyhtiötalon energiataloutta, vä- hennetään energiankäytöstä aiheutuvia päästöjä tai otetaan käyttöön uusiutuvia energialähteitä, perusparantamista varten myönnetyn lainan suuruus on kuitenkin enintään 50 prosenttia hankkeen kustan- nuksista.

Korkotukea maksetaan lain 7 §:n mukaan enintään 15 vuodelta. Korkotuen määrästä, maksuajasta ja korkotukilainan yleisistä ehdoista päättää valtioneuvosto. Valtio- konttori maksaa korkotuen lainanmyöntä- jälle tai lainanmyöntäjän valtuuttamalle yh- teisölle.

Asunto-osakeyhtiötalojen korkotukilaino- jen yleisistä ehdoista annetun valtioneuvos- ton päätöksen (210/1996) mukaan korkotu- kea maksetaan 28 prosenttia korkotukilai- nasta vuosittain peritystä korosta. Korkotu- ki on määritelty niin, että se on samaa suu- ruusluokkaa kuin asunnon omistajan asun- tolainan korkojen verovähennysoikeudesta saaman tuen määrä. Korkotuen maksami- nen näille lainoille alentaa asumiskustan- nuksia ja vaikuttaa siihen, ettei verovähen- nysoikeutta vastaavan tuen saamiseksi osakkeenomistajalla ole tarvetta maksaa pois huoneistokohtaista osuuttaan yhtiölai- nasta. Korkotukilainaan ei liity valtionta- kausta.

2.2 Nykytilan arviointi

Suuri osa asunto-osakeyhtiötalokannasta on tullut tai on tulossa perusparannusikään.

Vaikka perusparannustarve yhtiöissä ylei- sesti tiedostetaankin, on ongelmaksi muo- dostunut perusparannuspäätösten läpivie- minen yhtiön päättävissä elimissä. Mahdol- lisuus saada valtiolta tukea helpottaa pe- rusparannuspäätösten tekemistä, varsinkin sellaisissa yhtiöissä, joissa joidenkin osak- kaiden, esimerkiksi vanhusten, tulo- ja va- rallisuustaso on keskimääräistä matalampi.

Perusparannuspäätösten lykkääminen on voinut johtaa siihen, että lähiöissä, joissa on sekä vuokrataloja että asunto- osakeyhtiötaloja, on viimeksi mainittujen kunto selvästi huonompi kuin järjestelmäl- lisen kunnossapidon kohteina olevien vuokratalojen. Tämän vuoksi on syytä tu- kea asunto-osakeyhtiöitä, jotta asuntokanta tulee perusparannettua tasapuolisesti hal- lintamuodosta riippumatta.

Meneillään olevan kansainvälisen rahoi- tuskriisin seurauksena rahoituslaitoksia koskeva sääntely on lisääntynyt merkittä- västi. Tulevien kriisien estämiseksi Baselin pankkivalvontakomiteassa toteutettiin va- kavaraisuusuudistukset. Basel III - vaatimusten mukaan pankkien oman pää- oman osuus on oltava seitsemän prosenttia lainoissa ja sijoituksissa.

Pankkien tiukentuneet vakavaraisuusvaa- timukset saattavat tulevaisuudessa vaikeut- taa asunto-osakeyhtiöiden pitkäaikaisten lainojen saamista, koska yhtiöt saatetaan katsoa niissä riskiluokaltaan yrityksiksi.

Asunto-osakeyhtiöt saavat edelleen lainaa, mutta tietyissä tapauksissa korkomarginaa- lit ovat hienoisessa kasvussa ja myönnetyt laina-ajat ovat lyhyempiä aiempaan verrat- tuna.

3 Esity ksen tavoitteet ja keskeiset ehdo tukset

Esityksen tavoitteena on helpottaa perus- parannuksen aloittamista niissä taloyhtiöis- sä, joissa päätöksentekoa on pitkitetty ja korjausvajeen määrä on kasvanut. Esityk- sen keskeisin tavoite on parantaa erityisesti

(3)

lähiöiden tilannetta. Ehdotettu takausjärjes- telmä täydentäisi asunto-osakeyhtiöille pe- rusparantamiseen tarkoitettujen tukimuoto- jen valikoimaa.

Luomalla perusparantamista varten valti- on takausjärjestelmä voidaan luoton saata- vuuteen ja korkoehtoihin vaikuttaa. Valtion täytetakaus vaikuttaa myös siihen, mihin riskiluokkaan lainanmyöntäjä lainansaajan arvostaa, millä on vaikutusta luoton hin- taan. Poistamalla mahdollinen vakuuson- gelma, laskemalla luoton riskipitoisuus mi- nimiin sekä vaikuttamalla lainan hintaan voidaan houkutella uusia taloyhtiöitä aloit- tamaan tarpeelliset perusparannukset.

ARA tutkisi hankkeiden taloudelliset ris- kit ja yhtiöiden maksukyvyn, kuten nykyi- sissä korkotukihankkeissa. ARA tarkastai- si, että perusparannukset olisivat tarpeelli- sia ja tarkoituksenmukaisia sekä taloudelli- sesti perusteltuja.

Esityksessä ehdotetaan, että valtio myön- tää täytetakauksen niille luottolaitosten myöntämille lainoille (jäljempänä takaus- laina), jotka käytetään asuntojen peruspa- rannukseen. Perusparannuksen tulisi perus- tua pitkäaikaiseen kiinteistönhoidon suun- nitelmaan ja sen kustannusten tulisi olla kohtuullisia. Takauslainoja myönnettäisiin valtion talousarviossa osoitettujen hyväk- symisvaltuuksien rajoissa ja lisäksi huomi- oon otettaisiin sekä alueelliset että muut käyttöperusteet. Esitys parantaisi varsinkin niiden asunto-osakeyhtiöiden rahoitusedel- lytyksiä, jotka sijaitsevat lähiöissä.

Ehdotettuun takausjärjestelmään liittyisi hankekäsittely, jonka perusteella ARA hy- väksyisi takauslainan. Takauslainoituksen piiriin hyväksyttäisiin vain sellaisia hank- keita, joiden asunnoille on pitkäaikainen tarve ja perusparantamisella voidaan vai- kuttaa alueen kehitykseen. Takauslaina myönnettäisiin ainoastaan sellaisille asun- to-osakeyhtiöille, joilla on riittävät edelly- tykset takaisinmaksuun. Takauslainan enimmäismäärä olisi 70 prosenttia kohtuul- lisista perusparannuskustannuksista ja ta- kausaika olisi enintään 20 vuotta. Takaus- lainaan liittyisi joko kiinnitysvakuus tai muu turvaava vakuus.

Lainansaajalta perittäisiin lainanmyöntä- jän välityksellä takausmaksu, joka olisi

kaksi prosenttia myönnetyn takauslainan pääomasta. Takausmaksusta kertyisi ta- kausvarallisuutta, josta mahdollisesti reali- soituvat takausvastuut voitaisiin maksaa.

Takausmaksu maksettaisiin Valtiokontto- rille, joka puolestaan tulouttaisi sen valtion asuntorahastoon.

Valtio olisi vastuussa takauslainasta lai- nanmyöntäjälle velallisen maksukyvyttö- myydestä johtuvista lopullisista menetyk- sistä. Valtiokonttori maksaisi takauksen lainanmyöntäjälle, kun maksukyvyttömyys on todettu ja vakuus myyty. Valtiokontto- rilla olisi oikeus periä takauskorvaus takai- sin laissa tarkemmin määritetyillä perus- teilla.

4 Esity ksen vaikutukset 4.1 Taloudelliset vaikutukset Vaikutukset kotitalouksien asemaan

Lisääntynyt korjausvaje vaatii toimenpi- teitä. Ehdotetun takauslainan avulla asunto- jen perusparannusta pystytään suuntaa- maan sinne, missä tarve on suurin.

Valtion täytetakaus laskisi lainan hintaa, vaikkakin perittävä takausmaksu kuittaisi tämän hyödyn ensimmäisten lainavuosien osalta. Takaus poistaisi perusparannus- hankkeita vaivaavan vakuusongelman.

Valtion antaman täytetakauksen avulla asunto-osakeyhtiön laina saataisiin pitkäai- kaisempana ja sen marginaali jäisi alhai- semmaksi nykytilanteeseen verrattuna. Täl- löin korjauskustannusten aiheuttama rahoi- tusvastikkeen nousu, joka sisältää lyhen- nyksen ja koron, voisi jäädä alle puoleen nykyiseen järjestelmään verrattuna.

Vaikutukset julkiseen talouteen

Takauslaina olisi valtiolle edullinen ja melko riskitön keino edistää asuntojen pe- rusparannusta. Takauslainoitettuja peruspa- rannuksia olisi tarkoitus kohdentaa vain suurimman kysynnän alueille. Koska ky- seessä olisi täytetakaus, lainan ensisijaisena vakuutena pääsääntöisesti olevan kiinteis- tön arvo riittäisi todennäköisesti kattamaan koko jäljellä olevan lainapääoman.

(4)

Korkotukilainoilla aloitetaan vuosittain keskimäärin 135 uutta kohdetta, joissa on noin 7 000 asuntoa. Korkotukilainoja nos- tetaan vuosittain noin 50 miljoonan euron edestä. Takauslainoitus olisi valtiolle edul- lisempi kuin nykyinen korkotukilainoitus edellyttäen, että takausmaksut kattaisivat mahdollisesti realisoituvien takausvastui- den määrän.

ARA hyväksyisi lainan takauslainaksi ja samalla sekä takauslainan saajan että ta- kauslainoitetun kohteen. Tässä yhteydessä tehtävä riskiarviointi pienentäisi entises- tään täytetakaukseen liittyvää valtion ris- kiä. Lisäksi ehdotetussa takausjärjestelmäs- sä perittäisiin takausmaksua, joista kerty- vää takausvarallisuutta voitaisiin käyttää takausvastuiden suorittamiseen, jos valtio kuitenkin joutuisi suoritusvelvolliseksi ta- kauksen realisoituessa.

Valtion talousarviossa vahvistettaisiin ta- kausvaltuuden enimmäismäärä. Vuoden 2015 talousarvioesityksessä valtuuden määräksi on ehdotettu 100 miljoonaa eu- roa. Takauslainalla arvioidaan voitavan pe- rusparantaa vuosittain noin 7 000–8 000 asuntoa. Lisäksi valtioneuvoston vuosittain hyväksymällä takausvaltuuden käyttösuun- nitelmalla voidaan ohjata takauslainan käyttöä sekä takauslainoitettavien kohtei- den määrää ja sijaintia.

Mahdollisesti lisääntyvä perusparantami- nen parantaisi työllisyyttä, toisi valtiolle suuremmat verotulot sekä edistäisi energi- ansäästötavoitteiden saavuttamista.

4.2 Vaikutukset viranomaisten toimin- taan

Ehdotettu laki tuo pieniä muutoksia ARA:n sekä Valtiokonttorin toimintaan.

Muutokset on mahdollista hoitaa tehtäviä järjestelemällä.

4.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset

Ehdotuksen toteuttaminen edistäisi lähi- öiden asuntokannan tasapuolista peruspa- rannusta, mikä lisäisi lähiöiden viihtyisyyt- tä ja kilpailukykyä.

5 Asia n valmistelu

5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto Tämä esitys on valmisteltu ympäristömi- nisteriössä yhteistyössä ARA:n sekä Val- tiokonttorin kanssa.

5.2 Lausunnot ja niiden huomioon otta- minen

Esitysluonnoksesta on pyydetty lausunto valtiovarainministeriöltä, Suomen Kiinteis- töliitto ry:ltä, Suomen Isännöintiliitto ry:ltä, Finanssialan Keskusliitolta, Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry:ltä, Rakennusteollisuus RT ry:lle ja Suomen Kuntaliitolta.

Lausunnonantajat kannattivat lakiesityk- sen tavoitteita. Lausunnoissa on otettu kan- taa erityisesti takauslainan hyväksymisme- nettelyyn, takauslainan ehtoihin ja takaus- maksuun. Lisäksi pykälistä ja yksityiskoh- taisista perusteluista on esitetty yksityis- kohtaisia huomioita.

Lausunnoissa esitetyt näkemykset on py- ritty ottamaan mahdollisuuksien mukaan huomioon tässä esityksessä. Esimerkiksi käytettyjä termejä on selkeytetty ja kilpai- luttamismenettelyä täsmennetty. Myös py- kälien kirjoitusasua on selkiytetty.

6 Riippuvuus muista esityksistä Esitys liittyy vuoden 2015 talousarvioesi- tykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Lakiehdotuksen perustelut 1 §. Soveltamisala. Pykälässä säädettäi- siin, että valtio vastaisi luottolaitokselle,

(5)

vakuutusyhtiölle, eläkelaitokselle tai kun- nalle sellaisista niiden myöntämistä lainois- ta, jotka käytettäisiin asunto-osakeyhtiö- laissa (1599/2009) tarkoitetun asunto- osakeyhtiön omistaman ja hallitseman ra- kennuksen tai sen osan perusparantamiseen siten kuin ehdotetussa laissa säädetään.

Luottolaitoksella tarkoitettaisiin luottolai- tostoiminnasta annetussa laissa (121/2007) tai ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen toiminnasta Suomessa annetussa laissa (1608/1993) tarkoitettuja luottolaitoksia.

Vakuutusyhtiöitä olisivat vakuutusyhtiö- laissa (1062/1979), työeläkevakuutusyhti- öistä annetussa laissa (354/1997) ja vakuu- tusyhdistyslaissa (1250/1987) tarkoitetut vakuutustoimintaa harjoittavat yhteisöt.

Eläkelaitoksia olisivat eläkesäätiölaissa (1774/1995) tarkoitetut eläkesäätiöt, va- kuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitetut kassat ja kunnallisessa eläkelaissa (549/2003) tarkoitettu kunnallinen eläkelai- tos.

2 §. Takauslainojen hyväksymisvaltuus.

Pykälässä säädettäisiin valtion takaamien lainojen hyväksymisvaltuudesta. Valtion talousarviossa vahvistettaisiin euromäärä, jonka rajoissa lainoja voitaisiin hyväksyä valtiontakauksen piiriin. Valtioneuvosto voisi vahvistaa lainojen hyväksymisvaltuu- den alueelliset ja muut käyttöperusteet.

Takauslainat olisi suunnattava eri alueilla ja eri kunnissa esiintyvän asuntojen perus- parannustarpeen mukaan.

3 §. Perusparantamisen määritelmä. Py- kälässä perusparantaminen määriteltäisiin samalla tavalla kuin asunto-osakeyhtiötalo- lainojen korkotuesta annetun lain (205/1996) 3 §:n 3 momentissa.

Perusparantamisella tarkoitettaisiin en- siksikin asunnon, asuinrakennuksen tai nii- den piha-alueen tai muun välittömän ympä- ristön varuste- tai muun laatutason nosta- mista alkuperäisestä tasosta tai palauttamis- ta muilla kuin vuosikorjaustoimenpiteillä uudenveroiseen tai alkuperäiseen tasoon.

Vuosikorjaustoimenpiteillä tarkoitetaan säännöllisesti toistuvia rakennusten kulu- misesta tai asuntojen käytöstä johtuvia kor- jaustoimenpiteitä. Uudenveroisen tai alku- peräisen tason saavuttamisessa on kyse kertaluonteisista toimenpiteistä, joilla vai-

kutetaan asumistason parantamiseen. Raja- tapauksissa jäisi ARA:n tulkittavaksi, mikä on perusparantamista ja mikä on vuosikor- jaustoimenpiteitä.

Perusparantamisella tarkoitettaisiin toi- seksikin olemassa olevien tilojen muutta- mista tai laajentamista pääasiassa asun- noiksi tai niihin liittyviksi tiloiksi. Näillä toimenpiteillä lisättäisiin asuntopinta-alaa tai niihin liittyviä tiloja. Kysymyksessä on lisärakentaminen. Pohjana tulee olla ole- massa olevat tilat. Milloin niiden muutta- minen tai laajentaminen muodostuu uudis- rakentamiseksi, jäisi käytännössä ARA:n harkintaan. Rakennusluvan vaatimisella ei tässä olisi olennaista merkitystä. Jos asuin- rakennuksen ulkokuorta ei tarvitse muut- taa, asuntojen lisääminen olisi yleensä pe- rusparantamista. Mutta perusparantamisek- si voitaisiin myös hyväksyä rakennuksen ulkokuoren laajentaminen esimerkiksi lisä- kerroksella, jos kysymyksessä ei ole olen- nainen lisärakentaminen suhteessa jo ole- massa oleviin tiloihin.

4 §. Takauslainaksi hyväksymisen yleiset edellytykset. Pykälän 1 momentin mukaan perusparantamisen on perustuttava asunto- osakeyhtiölain 6 luvun 3 §:ssä tarkoitettuun kunnossapitotarveselvitykseen pitkäjäntei- selle kiinteistönhoidolle, minkä lisäksi asunto-osakeyhtiön on kilpailutettava han- ke. ARA voisi antaa erityisestä syystä poikkeuksen kilpailumenettelystä.

Toisen momentin mukaan perusparannet- tavien asuntojen on oltava perusparannus- kustannuksiltaan kohtuullisia. Takaus- lainaksi voitaisiin hyväksyä vain laina, jonka rahoittaja on kilpailutettu.

Pykälän 3 momentin mukaan päällekkäi- sen valtion tuen estämiseksi takauslainaksi ei voitaisi hyväksyä lainaa, jos samaan tar- koitukseen maksetaan korkotukea tai jos lainansaajalle on samaan tarkoitukseen myönnetty valtion varoista lainaa muun lain nojalla.

5 §. Takauslainan hyväksyminen. ARA hyväksyisi asunto-osakeyhtiölle myönnet- tävän lainan takauslainaksi.

Takauslainan hyväksyminen edellyttää, että ARA arvioi asunto-osakeyhtiön vaka- varaiseksi ja sillä olevan riittävät edelly- tykset takauslainan takaisinmaksamiseen.

(6)

Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettä- essä (1233/2006) ja laki verotusmenettelys- tä (1558/1995) sekä niihin liittyvät verohal- linnon päätökset koskevat asunto- osakeyhtiöitä ja ne ovat kyseisten säädös- ten ja ohjeiden perusteella velvollisia ra- portoimaan tilaamistaan rakennustöistä ve- rohallinnolle.

Jos asunto-osakeyhtiön omistaman ja hal- litseman rakennuksen tai sen osa on raken- nettu vuokramaalle, laina voitaisiin hyväk- syä takauslainaksi vain, jos maanvuokraso- pimuksessa on kielletty sopimuksen irtisa- nominen ehdotetun lain mukaisena takaus- aikana ja tämän jälkeen vähintään viiden vuoden aikana. Takausajasta säädettäisiin 10 §:n 1 momentissa. Maanvuokraoikeus olisi voitava siirtää kolmannelle kiinteistön omistajaa kuulematta.

Pykälän 4 momentin mukaan Valtiokont- tori voisi hyväksyä muutoksia takauslainan lyhennysohjelmaan, korkoon ja muihin lai- naehtoihin kesken laina-ajan. Tällaisia muutoksia voitaisiin hyväksyä esimerkiksi silloin, jos lainansaajan vuotuiset lainan- hoitomenot muuttuvat merkittävästi kesken laina-ajan rahoitusmarkkinoista johtuvista tai lainansaajakohtaisista syistä.

6 §. Takauslainan määrä. Takauslainan määrä voisi olla enintään 70 prosenttia kohteeseen sisältyvien asuntojen ja niihin liittyvien asumista välittömästi palvelevien tilojen kohtuullisista perusparannuskustan- nuksista. Asumista välittömästi palvelevia tiloja voisivat olla esimerkiksi varastoko- merot, saunatilat, pyykkituvat ja vastaavat tilat. Liiketiloja ei voitaisi katsoa asumista palveleviksi tiloiksi. Hyväksyttävän takaus- lainan suuruuden päättää lopullisesti ARA hyväksyessään lainan.

7 §. Takauslainan yleiset ehdot. Takaus- lainaksi hyväksyttävän lainan lainaehtojen, koron ja lainanmyöntäjän perimien mah- dollisten muiden lainaan liittyvien kustan- nusten olisi oltava kohtuulliset verrattuna vastaaviin tarkoituksiin yleisesti myönnet- tävien lainojen ehtoihin, korkoon ja kus- tannuksiin. Säännöksellä estettäisiin se, että lainanmyöntäjä hyötyisi valtion takaukses- ta ja lainansaajan kulut nousisivat. Saman- sisältöinen säännös sisältyy myös asunto-

osakeyhtiötalolainojen korkotuesta annet- tuun lakiin. Takauslainaksi voitaisiin hy- väksyä ainoastaan euromääräinen laina.

Takauslaina saataisiin nostaa perusparan- nustyön valmiusastetta vastaavina erinä tai yhtenä eränä työn valmistuttua.

8 §. Vakuudet. Pykälässä säädettäisiin ta- kauslainaksi hyväksytyn lainan ensisijai- sesta vakuudesta sekä kohteen vakuuttami- sesta.

Pääsääntöisesti ensisijaisen vakuuden oli- si oltava turvaava reaalivakuus, kuten kiin- teistökiinnitys tai vastaava vakuus. Kiinni- tysvakuuden olisi oltava lainansaajan muita lainoja paremmalla etuoikeudella. Toisaalta muukin turvaava vakuus voitaisiin hyväk- syä.

ARA voisi erityisestä syystä päättää, että takauslainan kiinnitysvakuus voisi olla huonommalla etuoikeudella kuin yksi tai useampi muu hanketta varten otettu laina.

Koska asunto-osakeyhtiöillä on usein myös aiemmin otettua lainaa, edellä mainittu voi- si koskea myös tällaista lainaa, mikäli laina on otettu asunto-osakeyhtiölaissa tarkoitet- tua toimintaa varten. Tällaisen päätöksen tekeminen edellyttäisi aina, että takauslai- nan ja sitä paremmalla etuoikeudella ole- van lainan tai lainojen yhteismäärä olisi enintään 50 prosenttia kohteen käyvästä arvosta. Kohteen käyvän arvon ratkaisisi lainansaajan selvityksen perusteella viime kädessä ARA.

Takauslainasta vapautuvan vakuuden tai takauslainan vakuutta paremmalla etuoi- keudella olevan vakuuden uudelleen käyt- tämiseen takauslainaa paremmalla etuoi- keudella olisi saatava takausaikana Valtio- konttorin lupa.

Takauslainoitettava kohde olisi pidettävä riittävästi vakuutettuna.

9 §. Takausmaksu. Pykälässä säädettäi- siin, että lainansaaja olisi velvollinen mak- samaan valtiolle takausmaksun. Takaus- maksu perittäisiin lainansaajalta lainan- myöntäjän välityksellä lainan nostamisen yhteydessä. Takausmaksu olisi 2 prosenttia myönnetyn takauslainan pääomasta. Ta- kausmaksua suoritettaisiin koko takaus- lainaksi hyväksytyn luoton pääoman osalta siitä riippumatta, nostetaanko koko myön- netty luotto vai ei. Takausmaksu maksettai-

(7)

siin Valtiokonttorille, joka tulouttaisi sen valtion asuntorahastoon.

10 §. Takausaika. Valtion vastuu takaus- lainasta kestäisi enintään 20 vuotta lainan hyväksymisestä takauslainaksi. Takaus lakkaisi aikaisemmin, jos takauslaina mak- settaisiin sitä ennen takaisin.

Jotta lainansaajat voisivat hyvin ja jous- tavasti käyttää hyväkseen markkinoilla val- litsevaa kilpailua ja pyrkiä aina ehdoiltaan mahdollisimman edullisiin lainoihin, ehdo- tetaan 2 momentissa, että myös takauslai- nan tilalle takausaikana otettu uusi laina olisi 7 §:n mukaiset yleiset ehdot täyttäes- sään takauksen piirissä, jos Valtiokonttori hyväksyisi sen takauslainaksi.

11 §. Takauskorvaus. Valtio olisi lainan- myöntäjälle vastuussa velallisen maksuky- vyttömyydestä johtuvista sellaisista takaus- lainan lopullisista menetyksistä, joita ta- kauslainan ensisijaisista vakuuksista kerty- vät varat eivät riittäisi kattamaan. Valtion vastuu koskisi tällöin maksamatta jääneitä lyhennys-, korko- ja muita maksuja, jotka ovat erääntyneet takausaikana, sekä niille kertyviä enintään korkolain (633/1982) 4

§:n 1 momentin mukaisia viivästyskorkoja siihen asti, kunnes lainanmyöntäjä saa suo- rituksen saamisistaan.

12 §. Takauskorvauksen maksaminen.

Valtiokonttori maksaisi luotonmyöntäjälle korvauksen tämän lopullisista menetyksistä valtion asuntorahaston varoista tai jos niitä ei olisi riittävästi, valtion muista varoista.

Vakuuden myyntiä ei edellytettäisi, jos ve- lallinen saisi yrityksen saneerauksesta an- netun lain (47/1993) mukaisessa sanee- rausmenettelyssä säilyttää kyseisen vakuu- tena olevan omaisuuden. Valtiokonttori voi rinnastaa vapaaehtoisen saneerausmenette- lyn lain mukaiseen menettelyyn.

Jos luotonmyöntäjä onnistuisi saatuaan valtion hyvityksen vielä perimään lainan- saajalta kertymättä jääneitä lyhennyksiä tai korkoja, sen tulisi tilittää valtionvastuuta vastaava osuus valtion asuntorahastoon.

Valtiokonttori voisi pienentää tai jättää takauskorvauksen kokonaan maksamatta, jos lainanmyöntäjä ei olisi noudattanut la- kia taikka hyvää pankki- ja perintätapaa ja tämä olisi loukannut valtion etua.

13 §. Takautumisoikeus. Valtiokonttorilla olisi oikeus periä lainansaajalta lainan- myöntäjälle maksettu takauskorvaus kor- koineen takaisin. Korko olisi korkolain 4

§:n 1 momentin mukainen viivästyskorko ja se laskettaisiin siitä päivästä, jona valtio on maksanut takauskorvauksen lainan- myöntäjälle. Takautumisoikeuden perus- teella valtiolle mahdollisesti tulevat suori- tukset ja niille maksetut korot tuloutettai- siin valtion asuntorahastoon.

Valtio voisi luopua takautumisvaatimuk- sesta kokonaan tai osittain silloin, jos ta- kautumisvaatimuksen esittämisen olisi kohtuutonta ottaen huomioon lainansaajan muut vastuut tai takausvastuiden toteutu- miseen johtaneet syyt. Kohtuuttomuutta olisi mahdollista arvioida myös kohteen osakkeenomistajien ja heidän asumiskulu- jensa näkökulmasta.

Valtiokonttori tekisi lainansaajan hake- muksesta päätöksen takautumissaatavan perimättä jättämisestä. Ennen päätöksen tekemistä sen olisi varattava lainanmyöntä- jälle ja ARA:lle tilaisuus tulla kuulluiksi hallintolain (434/2003) 34 §:n mukaisesti.

14 §. Valvonta ja tiedonantovelvollisuus.

Pykälässä säädettäisiin ehdotetun lain mu- kaisen toiminnan valvonnasta. Pääasialli- nen valvontavelvollisuus olisi ARA:lla se- kä Valtiokonttorilla. Niillä olisi velvolli- suus valvoa, että lainanmyöntäjä ja lainan- saaja toimisivat ehdotetun lain mukaisesti.

Niiden lisäksi myös lainanmyöntäjän olisi valvottava lainavarojen lain mukaista käyt- töä.

Lainanmyöntäjän olisi ilmoitettava lai- nasta, sen ehdoista ja sen ehtoihin myö- hemmin mahdollisesti tehtävistä muutok- sista, takauslainan takaisinmaksamisesta sekä lainansaajan maksuviivästyksistä ja niiden aiheuttamista perintätoimista Val- tiokonttorille sen antamien ohjeiden mu- kaisesti. Näitä seikkoja koskeva ilmoitus- velvollisuus on tarpeellinen esimerkiksi sen valvomiseksi, että asianmukaisiin valtion edun mukaisiin perintätoimiin ryhdytään ajoissa.

Jotta viranomaiset saisivat sekä takaus- lainan hyväksymisen että takausvastuiden seurannan ja valvonnan kannalta riittävät ja tarpeelliset tiedot, ehdotetaan, että niin lai-

(8)

nanmyöntäjä kuin lainansaajakin olisivat velvollisia antamaan salassapitovelvolli- suuden estämättä ARA:lle ja Valtiokontto- rille niiden välttämättömiksi katsomat tie- dot.

Tällaisia tietoja olisivat esimerkiksi kaik- ki lainan hyväksymisen kannalta oleelliset tiedot. Myöhemmän valvonnan näkökul- masta tällaisia tietoja olisivat esimerkiksi lainansaajia, lainoitettavia kohteita, lainoja ja niiden vakuuksia sekä kohteitten muita luottoja ja muuta rahoitusta koskevat jär- jestelyt. Tällaisia tietoja olisivat myös hy- vän perusparannus- ja urakointitavan nou- dattamisen valvonnan kannalta välttämät- tömät tiedot sekä lainansaajan lainan hoi- tokykyyn liittyvät tiedot.

15 §. Lainanmyöntäjän muut velvollisuu- det. Takauksen voimassaolo edellyttäisi, et- tä lainanmyöntäjä huolehtii takauslainaksi hyväksytystä lainasta ja sen vakuuksista tämän lain sekä hyvän pankki- ja perintäta- van mukaisesti. Valvonta- ja tiedonanto- velvoitteista säädettäisiin tarkemmin 14

§:ssä.

Valtion riskin pienentämiseksi lainan- myöntäjä olisi velvollinen valvomaan val- tion etua, jos takauslainoitettu kohde muu- tettaisiin rahaksi. Käytännössä vakuutena olevan omaisuuden vapaaehtoisella kaupal- la saadaan usein omaisuuden realisoinnissa paras hinta.

Akordi tai siihen verrattava muu järjeste- ly taikka takauslainan vakuutena olevan omaisuuden vapaaehtoinen rahaksi muut- taminen lainan takaisinperintää vaaranta- valla tavalla olisi kuitenkin toimenpide, jo- hon olisi saatava Valtiokonttorin suostu- mus.

Jos lainan kokonaismäärä olisi suurempi kuin tämän lain mukainen takauslainan määrä, olisi vakuutena olevan omaisuuden myynnistä saatu tuotto käytettävä ensisijai- sesti kattamaan takauslainan osuus tästä lainasta, ellei takauslainaa paremmalla etu- oikeudella ole muuta lainaa. Tästä olisi otettava ehto myös lainasopimukseen.

16 §. Seuraamusmaksu. Pykälässä ehdo- tetaan, että ARA voisi velvoittaa lainansaa- jan maksamaan valtiolle sanktioluonteisen seuraamusmaksun, jos lainansaaja toimisi 1 momentissa kuvatulla tavalla.

ARA voisi määrätä seuraamusmaksun, jos lainansaaja on takauslainaa hakiessaan antanut sellaisia vääriä tai harhaanjohtavia tietoja tai salannut sellaisia tietoja, joilla on ollut oleellista vaikutusta ARA:n tekemään päätökseen hyväksyä laina takauslainaksi.

Väärien tai harhaan johtavien tietojen an- taminen tai tietojen salaaminen voi loukata valtion etua. Samoin perustein on perustel- tua sanktioida tilanne, jossa lainansaaja an- taa ARA:lle tai Valtiokonttorille oleellisesti vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka kieltäytyy antamasta pyydettyjä tietoja nii- den täyttäessä ehdotetun lain mukaista val- vontavelvollisuuttaan.

Seuraamusmaksu olisi voitava periä myös, jos lainansaaja olisi käyttänyt ta- kauslainaa johonkin muuhun tarkoitukseen kuin ARA:n hyväksymään perusparantami- seen.

Seuraamusmaksuksi ehdotetaan 1 pro- sentti alkuperäisen myönnetyn takauslainan suuruudesta rakennuskustannusindeksillä tarkistettuna. Tarkistettua suuruutta lasket- taessa voidaan käyttää myös Tilastokes- kuksen vahvistamaa luovutushintakerroin- ta. Seuraamusmaksu perittäisiin kultakin sel- laiselta kalenterikuukaudelta, jonka kulues- sa lainansaaja on toiminut 1 momentin mu- kaisella tavalla tai ei ole oikaissut antami- aan vääriä tai harhaanjohtavia tietoja. Jos lainansaaja esimerkiksi antaisi ehdotetun 1 momentin mukaisia vääriä tietoja takaus- lainaa myönnettäessä, seuraamusmaksu voitaisiin määrätä maksettavaksi jokaiselta kuukaudelta siihen saakka, kunnes lainan- saaja toimittaisi ARA:lle oikeat tiedot. Seu- raamusmaksu olisi määrättävä maksetta- vaksi kahden vuoden kuluessa siitä, kun 1 momentin mukainen asia on tullut ARA:n tietoon. Jos virheellisen toiminnan päätty- misestä on kulunut yli 20 vuotta, seuraa- musmaksua ei kuitenkaan enää voitaisi määrätä maksettavaksi.

ARA voisi alentaa seuraamusmaksua, jos se muutoin muodostuisi kohtuuttomaksi.

Kohtuullistamisessa voitaisiin ottaa huo- mioon esimerkiksi maksuvelvollisuuden vaikutus osakkailta perittäviin vastikkeisiin ja virheelliseen menettelyyn johtaneet syyt.

(9)

17 §. Muutoksenhaku. Pykälän 1 momen- tissa säädettäisiin oikaisuvaatimuksesta ARA:n sekä Valtiokonttorin päätökseen.

Ehdotuksen mukaan säännöksessä viitattai- siin hallintolakiin. Yleiset säännökset oi- kaisuvaatimusmenettelystä ovat hallinto- lain 7 a luvussa. Oikaisuvaatimuksen mää- räaika olisi yleissäännöksen mukaisesti 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista, ja oi- kaisuvaatimus on osoitettava päätöksen tehneelle viranomaiselle.

Pykälän 2 momentin mukaan oikaisuvaa- timukseen annettuun päätökseen saisi ha- kea muutosta valittamalla hallinto- oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölais- sa (586/1996) on säädetty. Lain 5 §:ssä tar- koitettuun päätökseen, joka koskee lainan hyväksymistä takauslainaksi, ei kuitenkaan saisi hakea muutosta valittamalla. Tämä valituskielto olisi yhdenmukainen muiden ympäristöministeriön hallinnonalalle kuu- luvien, asuntorahoitusta koskevien lakien kanssa, sillä mikään näistä laeista ei anna mahdollisuutta hakea valittamalla muutosta etuuden myöntämis- tai hylkäämispäätök- seen.

Ehdotetun 3 momentin mukaan hallinto- oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla pääsääntöisesti vain, jos kor- kein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Näiden asioiden merkitys ja laatu on sellai- nen, että valituslupamenettelyn soveltamis- ta voidaan pitää perusteltuna, ja ehdotus kehittäisi osaltaan korkeimman hallinto- oikeuden roolia hallintolainkäyttöä ylim-

män asteen linjaratkaisuin ohjaavan tuo- mioistuimen suuntaan. Valituslupamenette- lyä sovellettaisiin esimerkiksi vakuuteen liittyviin päätöksiin ja takautumisoikeudes- ta päättämiseen. Valituslupasääntelyn ul- kopuolelle jäisivät takauskorvauksen mak- samatta jättämistä ja seuraamusmaksun määräämistä koskevat päätökset. Ne ovat asianosaisen oikeusturvan kannalta erityi- sen merkittäviä, ja siksi niitä koskevista hallinto-oikeuden päätöksistä saisi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman vali- tuslupaa. Ehdotetut muutokset ovat linjassa oikeusministeriössä valmistellun, hallinto- asioiden muutoksenhakusäännösten tarkis- tamista koskevan hallituksen esityksen kanssa.

18 §. Tarkemmat säännökset. Tarkemmat säännökset takauslainojen haku-, hyväk- symis-, valvonta- ja tiedonantomenettelyis- tä sekä maanvuokrasopimuksesta ja seu- raamusmaksun perinnästä annettaisiin tar- vittaessa valtioneuvoston asetuksella.

19 §. Voimaantulo. Pykälässä on tavan- omainen voimaantulosäännös.

2 Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päi- vänä tammikuuta 2015.

Edellä esitetyn perusteella annetaan edus- kunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdo- tus:

(10)

Lakiehdotus

Laki

asunto-osakeyhtiöiden perusparannuslainojen valtiontakauksesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 § Soveltamisala

Tässä laissa säädetään valtiontakauksesta luottolaitokselle, vakuutusyhtiölle, eläke- laitokselle ja kunnalle (lainanmyöntäjä) lainoista, jotka käytetään asunto- osakeyhtiölaissa (1599/2009) tarkoitetun asunto-osakeyhtiön omistaman ja hallitse- man rakennuksen tai sen osan perusparan- tamiseen. Tämän lain mukaisen valtion ta- kauksen saaneita lainoja kutsutaan takaus- lainoiksi.

2 §

Takauslainojen hyväksymisvaltuus Lainoja voidaan hyväksyä takauslainoiksi valtion talousarviossa vahvistetun hyväk- symisvaltuuden rajoissa. Valtioneuvosto voi vahvistaa lainojen hyväksymisvaltuu- den alueelliset ja muut käyttöperusteet. Ta- kauslainat on suunnattava eri alueilla ja eri kunnissa esiintyvän asuntojen perusparan- nustarpeen mukaan.

3 §

Perusparantamisen määritelmä Perusparantamisella tarkoitetaan toimenpi- teitä, joilla:

1) asunnon, asuinrakennuksen tai niiden piha-alueiden tai muun välittömän ympäris- tön varuste- tai muuta laatutasoa nostetaan alkuperäisestä tasosta tai palautetaan pääasi- assa muilla kuin vuosikorjaustoimenpiteillä uudenveroiseen tai alkuperäiseen tasoon; ja

2) olemassa olevia tiloja muutetaan tai laa- jennetaan pääasiassa asunnoiksi tai niihin liittyviksi tiloiksi.

4 §

Takauslainaksi hyväksymisen yleiset edelly- tykset

Perusparantamisen on perustuttava asun- to-osakeyhtiölain 6 luvun 3 §:n 2 momen- tin 2 kohdassa tarkoitettuun selvitykseen ja kilpailumenettelyyn, jollei Asumisen rahoi- tus- ja kehittämiskeskus erityisestä syystä myönnä poikkeusta kilpailumenettelystä.

Takauslainalla perusparannettavien asun- tojen on oltava perusparannuskustannuksil- taan kohtuullisia. Takauslainaksi voidaan hyväksyä vain laina, jota koskeva sopimus on kilpailutettu.

Takauslainaksi ei hyväksytä lainaa, jos lainansaajalle on samaa tarkoitusta varten myönnetty korkotukea tai lainaa valtion va- roista muun lain perusteella.

5 §

Takauslainan hyväksyminen

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus päättää asunto-osakeyhtiöille myönnettä- vän lainan hyväksymisestä takauslainaksi.

Takauslainaksi hyväksyminen edellyttää, että lainansaajalla arvioidaan olevan riittä- vät edellytykset takauslainan takaisin mak- samiseen.

Jos asunto-osakeyhtiön omistama ja hal- litsema rakennus tai sen osa on rakennettu vuokramaalle, laina voidaan hyväksyä ta- kauslainaksi vain, jos maanvuokrasopi-

(11)

muksessa on kielletty sopimuksen irtisa- nominen 10 §:n 1 momentin mukaisena ta- kausaikana ja tämän jälkeen vähintään vii- den vuoden aikana. Maanvuokraoikeus on voitava siirtää kolmannelle kiinteistön omistajaa kuulematta.

Takauslainan lyhennysohjelmaa, korkoa tai muita lainaehtoja voidaan muuttaa kes- ken laina-ajan, jos Valtiokonttori hyväksyy muutoksen.

6 §

Takauslainan määrä

Takauslainan määrä on enintään 70 pro- senttia kohteeseen sisältyvien asuntojen ja niihin liittyvien asumista välittömästi pal- velevien tilojen kohtuullisista perusparan- nuskustannuksista.

7 §

Takauslainan yleiset ehdot

Takauslainaksi hyväksyttävän lainan lai- naehtojen, koron ja lainanmyöntäjän peri- mien muiden lainaan liittyvien kustannus- ten on oltava kohtuulliset verrattuna vas- taaviin tarkoituksiin yleisesti myönnettävi- en lainojen ehtoihin, korkoon ja kustannuk- siin.

Takauslainaksi voidaan hyväksyä vain euromääräinen laina.

Takauslainaa saadaan nostaa perusparan- nustyön valmiusastetta vastaavina erinä tai yhtenä eränä työn valmistuttua.

8 § Vakuudet

Takauslainalla on oltava Asumisen rahoi- tus- ja kehittämiskeskuksen hyväksymä lainansaajan muita lainoja paremmalla etu- oikeudella oleva kiinnitysvakuus tai muu turvaava vakuus.

Jos hankkeen toteuttamista varten on ta- kauslainan lisäksi otettu muuta lainaa tai yhtiöllä on aiemmin otettua, asunto- osakeyhtiölaissa tarkoitettuun toimintaan tarkoitettua muuta lainaa, Asumisen rahoi-

tus- ja kehittämiskeskus voi erityisestä syystä päättää, että takauslainan kiinnitys- vakuus on huonommalla etuoikeudella kuin muun lainan kiinnitysvakuus. Tämä edel- lyttää, että takauslainan ja sitä paremmalla etuoikeudella olevien lainojen yhteismäärä on enintään 50 prosenttia kohteen käyvästä arvosta.

Takauslainasta vapautuvan vakuuden tai takauslainan vakuutta paremmalla etuoi- keudella olevan vakuuden uudelleen käyt- tämiseen takauslainaa paremmalla etuoi- keudella on saatava Valtiokonttorin lupa.

Takauslainoitettu kohde on pidettävä riit- tävästi vakuutettuna.

9 § Takausmaksu

Lainansaajalta peritään lainanmyöntäjän välityksellä valtiolle takausmaksu lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisen yhtey- dessä. Takausmaksu on kaksi prosenttia myönnetyn takauslainan pääomasta.

Takausmaksu maksetaan Valtiokonttoril- le, joka tulouttaa sen valtion asuntorahas- toon.

10 § Takausaika

Takausaika on enintään 20 vuotta lainan ensimmäisestä hyväksymisestä takaus- lainaksi.

Jos lainansaaja maksaa takausaikana ta- kauslainan pois uudella lainalla, Valtio- konttori voi hyväksyä myös uuden lainan takauslainaksi, jos se täyttää 7 §:n 1 ja 2 momentin mukaiset yleiset ehdot. Takaus- aika säilyy tällöin alkuperäisen takauslai- nan mukaisena.

11 § Takauskorvaus

Valtio on lainanmyöntäjälle vastuussa ve- lallisen maksukyvyttömyydestä johtuvista lopullisista menetyksistä siltä osin kuin lai-

(12)

nan vakuuksista kertyvät varat eivät riitä kat- tamaan lainasta maksamatta olevia:

1) lyhennyksiä, korkoja ja muita maksuja, jotka ovat erääntyneet 10 §:n mukaisena ta- kausaikana; sekä

2) 1 kohdassa tarkoitetuille erille kertyviä enintään korkolain (633/1982) 4 §:n 1 mo- mentin mukaisia viivästyskorkoja siihen asti, kun lainanmyöntäjä saa suorituksen saamisis- taan.

12 §

Takauskorvauksen maksaminen

Valtiokonttori maksaa valtion varoista lainanmyöntäjälle 11 §:n mukaisen takaus- korvauksen, kun lainanmyöntäjän lopulli- nen menetys on velallisen ja mahdollisen muun takaajan maksukyvyttömyyden to- teamisen ja vakuutena olevan omaisuuden myynnin jälkeen selvitetty. Vakuuden myyntiä ei edellytetä, jos velallinen saa yri- tyksen saneerauksesta annetun lain (47/1993) mukaisessa saneerausmenette- lyssä säilyttää vakuutena olevan omaisuu- den.

Jos lainanmyöntäjä saa takauskorvauksen maksamisen jälkeen perityksi lainansaajal- ta kertymättä jääneitä lyhennyksiä, korkoja tai muita maksuja, lainanmyöntäjän on tili- tettävä ne Valtiokonttorille. Valtiokonttori tulouttaa varat valtion asuntorahastoon.

Jos lainanmyöntäjä ei ole noudattanut la- kia taikka hyvää pankki- tai perintätapaa takauslainan myöntämisessä tai takauslai- nan taikka sen vakuuksien hoitamisessa ja menettely on loukannut takaajan etua, Val- tiokonttori voi päättää, että takauskorvaus jätetään osittain maksamatta. Jos lainan- myöntäjän toiminta on ollut törkeä, takaus- korvaus voidaan jättää kokonaan maksa- matta.

13 § Takautumisoikeus

Valtiokonttorilla on oikeus, jollei 2 mo- mentista tai muusta laista muuta johdu, pe- riä lainansaajalta lainanmyöntäjälle mak- settu takauskorvaus korkolain 4 §:n 1 mo-

mentin mukaisine viivästyskorkoineen ta- kaisin. Viivästyskorko lasketaan siitä, kun takauskorvaus on maksettu lainanmyöntä- jälle.

Valtiokonttori voi lainansaajan hakemuk- sesta päättää, että lainanmyöntäjälle mak- settu takauskorvaus jätetään osittain tai ko- konaan perimättä, jos periminen olisi koh- tuutonta ottaen huomioon lainansaajan muut vastuut ja takausvastuiden toteutumi- seen johtaneet syyt.

Valtiokonttorin on tuloutettava takautu- mis- korvaus korkoineen valtion asuntora- hastoon.

14 §

Valvonta ja tiedonantovelvollisuus Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus sekä Valtiokonttori valvovat, että lainan- myöntäjä ja lainansaaja toimivat tämän lain mukaisesti. Myös lainanmyöntäjän on val- vottava, että lainavarojen käyttö on tämän lain mukaista.

Lainanmyöntäjän on ilmoitettava lainas- ta, sen ehdoista ja sen ehtoihin myöhem- min mahdollisesti tehtävistä muutoksista, takauslainan takaisinmaksamisesta sekä lainansaajan maksuviivästyksistä ja niiden aiheuttamista perintätoimista Valtiokontto- rille sen antamien ohjeiden mukaisesti.

Lainanmyöntäjä ja lainansaaja ovat vel- vollisia salassapitovelvollisuuden estämättä antamaan Asumisen rahoitus- ja kehittä- miskeskukselle sekä Valtiokonttorille nii- den tämän lain noudattamisen valvonnan kannalta välttämättömiksi katsomat tiedot.

15 §

Lainanmyöntäjän muut velvollisuudet Tämän lain mukaisen takauksen voimas- saolon edellytyksenä on, että lainanmyön- täjä huolehtii takauslainasta ja sen vakuuk- sista tämän lain sekä hyvän pankki- ja pe- rintätavan mukaisesti.

Lainanmyöntäjä on velvollinen valvo- maan valtion etua, jos takauslainan vakuu- tena oleva omaisuus muutetaan rahaksi pakkohuutokaupassa tai konkurssimenette-

(13)

lyssä. Akordi tai siihen verrattava muu jär- jestely taikka takauslainan vakuutena ole- van omaisuuden vapaaehtoinen rahaksi muuttaminen lainan takaisinperintää vaa- rantavalla tavalla saadaan tehdä vain Val- tiokonttorin suostumuksella.

Jos lainan kokonaismäärä on suurempi kuin 6 §:n mukainen takauslaina, vakuute- na olevan omaisuuden myynnistä saatava tuotto on käytettävä ensisijaisesti katta- maan takauslainan osuus tästä lainasta, paitsi jos kyse on 8 §:n 2 momentissa tar- koitetun takauslainaa paremmalla etuoi- keudella olevan lainan kattamisesta. Tästä on otettava merkintä lainasopimukseen.

16 § Seuraamusmaksu

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus voi määrätä lainansaajalle seuraamusmaksun, jos lainansaaja:

1) on antanut Asumisen rahoitus- ja kehit- tämiskeskukselle tai lainanmyöntäjälle ta- kauslainaa hakiessaan olennaisesti vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka salannut ta- kauslainan hyväksymiseen olennaisesti vai- kuttavia seikkoja;

2) on antanut Asumisen rahoitus- ja kehit- tämiskeskukselle tai Valtiokonttorille oleelli- sesti vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka kieltäytynyt antamasta niiden pyytämiä tieto- ja niiden suorittaessa 14 §:n mukaista val- vontaa; tai

3) on käyttänyt takauslainaa muuhun kuin tässä laissa tarkoitettuun Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen hyväksymään perus- parantamiseen.

Seuraamusmaksu on yksi prosentti myönnetyn takauslainan 6 §:n mukaisesta määrästä rakennuskustannusindeksillä tar- kistettuna. Seuraamusmaksu peritään kul-

takin alkavalta kalenterikuukaudelta, jonka aikana lainansaaja on toiminut 1 momentin mukaisesti, taikka ei ole oikaissut 1 mo- mentin 1 tai 2 kohdan mukaisia vääriä tai harhaanjohtavia tietoja. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus voi alentaa seuraa- musmaksua, jos se muutoin muodostuisi kohtuuttomaksi.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuk- sen on määrättävä seuraamusmaksu kahden vuoden kuluessa siitä, kun 1 momentin mukainen toiminta on tullut sen tai Valtio- konttorin tietoon, kuitenkin viimeistään 20 vuotta virheellisen toiminnan päättymisen jälkeen. Seuraamusmaksu maksetaan Val- tiokonttorille, joka tulouttaa sen valtion asuntorahastoon.

17 § Muutoksenhaku

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuk- sen tai Valtiokonttorin päätökseen saa vaa- tia oikaisua päätöksen tehneeltä viranomai- selta siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään.

Oikaisuvaatimukseen annettuun päätök- seen saa hakea muutosta valittamalla hal- linto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyt- tölaissa (586/1996) säädetään. Oikaisuvaa- timukseen annettuun päätökseen 5 §:ssä tarkoitetussa asiassa ei kuitenkaan saa ha- kea muutosta valittamalla.

Hallinto-oikeuden päätökseen takauskor- vauksen maksamatta jättämistä ja seuraa- musmaksua koskevassa asiassa saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallinto- lainkäyttölaissa säädetään. Hallinto- oikeuden muuhun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hal- linto-oikeus myöntää valitusluvan.

(14)

18 §

Tarkemmat säännökset

Tarkemmat säännökset takauslainojen haku-, hyväksymis-, valvonta- ja tiedonan- tomenettelyistä sekä maanvuokrasopimuk- sesta ja seuraamusmaksun perinnästä anne-

taan tarvittaessa valtioneuvoston asetuksel- la.

19 § Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

—————

Helsingissä 15 päivänä syyskuuta 2014

Pääministeri

ALEXANDER STUBB

Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

lain 27 §:n 27, 34 ja 35 kohdassa säädetyin poikkeuksin, sekä palo- ja pelastustointa. Ahvenanmaalla on oma järjestelmä viran- omaistiedotteiden antamista varten ja maa-

Asumisoikeuden haltijalle on korvauksen perinnän yhteydessä annettava tiedot korvauksen perusteena olevasta veden todellisesta kulutuksesta ja siihen liitty-

Asiat ratkaistaan lautakunnan täysistunnos- sa ja jaoston istunnossa esittelystä kirjallisen aineiston perusteella. Esittelijänä toimii teh- tävään määrätty lautakunnan

— — — — — — — — — — — — — — Hallintoneuvoston ja hallituksen puheen- johtajan sekä kahden kolmasosan muista jäsenistä on oltava henkilöitä, jotka eivät

Paliskunta, poroisäntä, poroisännän sijai- nen sekä veroviranomainen, Väestörekisteri- keskus, Maaseutuvirasto, maistraatti, Eläke- turvakeskus, eläkesäätiö ja muu eläkelaitos

Pykälän 1 momentin mukaan tätä lakia sovellettaisiin kunnan viranhaltijoihin, jollei muussa laissa säädetä tai kunnallisen virkaehtosopimuslain (669/70) nojalla toisin

Ehdotetut säännökset eläinlääkärinammatin harjoittajia koskevien tietojen luovuttamista kyt- keytyvät perustuslain 10 §:n 1 momentin säännökseen, jonka mukaan

Pykälän 4 kohdan mukaan aluehallintoviraston on poistettava perintätoiminnan harjoittaja re- kisteristä, jos perintätoiminnan harjoittajan palveluksessa ei ole enää 8 §:n 1 momentin