jen seikkojen lisäksi tällä on merkitystä myös sen suhteen, että monikansallisten yritysten, ennen kaikkea yhdysvaltalaisten yritysten, do- minoiva asema teollisen joukkoviihteen tuotan- non ja markkinoinnin rakenteessa esiintyy työs- sä ikäänkuin annettuna, historiattomana lähtö- kohtana. Kuitenkin työn luonteen huomioonot- taen tärkeä kysymys on, kuinka tähän ti l antee- seen on tultu.
Käsitteellisesti ja terminologisesti työ on monilta osin horjuvaa ja vähintäin epätarkkaa.
Näin on ennen kaikkea luokka- ja osakulttuuri- käsitteistön suhteen. Samoin poliittisen ta- loustieteen käsittein tapahtuva tarkka maail- manmarkkinoiden ja niillä tapahtuvien arvomo- difikaatioiden esitys puuttuu, vaikka työ itse viittaa tältä osin poliittisen taloustieteen mukaiseen tarkasteluun.
Yhteenvetona Soramäen työstä voi todeta sen, että sillä on selvästi nimettävät ansionsa ja puutteensa. Ansioita ovat tietyn tutkimusaja- tuksen looginen läpivienti ja kekseliäs ja huo- lellisesti koostettu empiirisen aineiston käyt- tö. Puutteita taas ovat sellaisen tutkimuksen ja kirjallisuuden vähäinen tuntemus, joka olisi kyennyt liittämään teollisen joukkoviihteen tuotanto- ja markkinointirakenteen mekanismit kyseisen teollisuuden tuotteiden kulutukseen sekä tuotteiden muodon merkitykseen tässä ta- pahtumassa. Lisäksi sosiologisesta näkökul- masta puutteena on ihmisten rakentei stuneen sosiaalisen tilanteen ja arkipäivän tilantei- den ja elämänrytmien yhdistäminen joukkoviih- teen kulutukseen ja funktioihin. Ja lopulta työsta puuttuu yhteiskuntarakenteen määräyty- sen ja kehityslakien käsitteellistäminen.
Edellä esitettyyn perustuen ehdotan, että Martti SoramJen lisensiaattityöksi tarkoittama
tutkimus "Joukkoviihde muotina" hyväksyttäisiin yhteiskuntatieteiden lisensiaattitutkintoon
vaadittavana opinnäytteenä.
*
52
Kaarle Nordenstreng
LAUSUNTO MARTTI SORAWIEN LISENSIAATTITYöSTÄ
"JOUKKOVIIHDE MUOTINA. MONIKANSALLISEN VIIH-
~ETEOLLISUUDEN SOSIOLOGISTA TARKASTELUA"
Yhteiskuntatieteelliselle tiedekunnalle Määrättynä tarkastamaan VTK l~artti Soramäen tiedotusopin alalta laatimaa lisensiaattitut- kielmaa "Joukkoviihde muotina. Monikansalli- sen viihdeteollisuuden sosiolo~ista tarkaste- lua." (93 s.) esitän kunnioittavasoi seuraa- vaa:
Tutkimuksen lähtökohdaksi on asetettu kysy- mys, miksi ns. teollisen joukkoviihteen tuot- teet menestyvät. Tekijä lähestyy aihettaan
"ei perinteellisellä tavalla tarkastelemalla yksinomaan tai eoes varsinaisesti joukkoviih- teen tuotteiden sisältöjä, vaan sitä yhteis- kuntarakenteellista perustaa, joka on teolli- sen joukkoviihteen taustalla" (s. 3). Tutki- mustehtävä on jaettu kolmeen vaiheeseen, jot- ka kohdistuvat, (l) teollisen yhteiskunnan ja joukkoviihteen kehityshistoriaan, (2) joukko- viihteen markkinointiin muodin avulla ja (3) moni kansallisten yritysten toimintaan tällä alalla. Tekijän mukaan kysymyksessä on ennen muuta sosiologinen ~arkastelu, joka tutkimus- tehtävän (2) osalta nojaa muodin teoriaan ja tutkimustehtävän (3) osalta poliittisen talo- ustieteen teorioihin.
Tehtävänasettelu on todellakin silmiinpis- tävän sosiologinen; joukkoviihteen sisältöjen ja samalla vastaanottajien tietoisuuden rajaa- minen tutkimustehtävän ulkopuolelle merkitsee tiedotusopillisen näkökulman supistamista.
Kuitenkin tutkimuksen lähtökohtaa ja ongelman- asettelua on pidettävä myös tiedotusopillises- ti sillä tavoin merkityksellisenä, ettei ole syytä epäillä sen luontumista lisensiaatti- tutkimukseksi nimenomaan tiedotusopin alalla.
Pi:iinvastoin, aiheen viestintä- ja kulttuuripo- liittinen merkitys ja em. tutkimustehtävän jaottelussa ilmenevät teoreettiset lupaukset panevat odottamaan tärkeää kontribuutiota tie-
-
dotusopille, jonka piirissä näiden kysymysten tarkastelu on ollut tähän mennessä suhteelli- sen vähäistä (ainakin Suomessa). Toisaalta kun tekijä toteaa, että "tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan esitetä varsinaista joukkoviih- teen teoriaa" (s. 4), lukija toki käsittää et- tä alan tutkimustraditio huomioon ottaen se olisikin lisensiaattitutkimukselle kohtuuton tavoite.
Tutkimuksen tehtävänasettelun virittämät odotukset jäävät valitettavasti täyttämättä.
Joukkoviihteen kehityspiirteitä tarkasteleva jakso (em. tutkimustehtävä l, ss. 6-26) antaa vain vajavaisen vastauksen kysymykseen siitä, miksi joukkoviihteeksi kutsuttu ilmiö syntyi ja mitä tuo ilmiö yhteiskuntahistoriallisesti merkitsee" Itse asiassa joukkoviihteen ja yleensä viihteen - kuten myös massakulttuurin ja yleensä kulttuurin - käsitteet jäävät tar- kemmin määrittelemättä, vaikka juuri tässä historiallisessa tarkastelussa niille olisi voinut antaa sekä konkreettisen että teoreet- tisesti kiintoisan määrittelyn. Käsitesekaan- nusta pahentaa, että myös joukkotiedotuksen piiri jää lukijalle epäselväksi; sen vain anne- taan ymmärtää olevan suunnilleen sama kuin jouk- koviihde + uutistoiminta (vrt. 16 ja 23).
Toisaalta kyseinen luku vastaa otsikkoaan:
siinä esitetään eräitä joukkoviihteen kehitys- piirteitä - erityisesti elokuva-, televisio- ja musiikkikulttuurin valossa - ja liitetään ne teollisen yhteiskunnan yleisempiin kehitysten- densseihin. Epäilemättä molemmilla tasoilla on nostettu esiin keskeisiä kehityspiirteitä, mut- ta pulmana on yhtäältä se, että niiden synty- taustaa ei juurikaan ole selvitetty- ne vain ilmaantuvat historian näyttämölle - ja toisaal- ta se, että niiden pohjalta ei muodosteta kokoa- vaa katsausta joukkoviihteen kehityshistoriaan.
Näin esitys jää kovin hajanaiseksi.
Myös joukkoviihdettä ja muotia tarkasteleva jakso (tutkimustehtävä 2, ss. 27-50) jää pikem- minkin eräiden näkökohtien - tosin merkittä- vien - esittelyksi kuin jänteväksi ja kokoavak- si katsaukseksi aiheeseen, joka sentään on nos- tettu työn pääotsikkoon. Huodin teoriaa käsit- televä alaluku (s. 27-37), joka perustuu lähin-
nä Simmelin ja Blumerin esityksiin, avaa kyl,lä- kin kiintoisia näköaloja mm. siint=n miten muoti nojaa yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen. Mut- ta muodin teoria jää tässä kiusallisen kesken- eräiseksi - lähinnä siksi että "se yhteiskunta- rakenteellinen perusta, joka on teollisen jouk- koviihteen taustalla" on sittenkin jätetty sup- peiden ja pinnallisten viittausten varaan. Esimerkiksi markkinoinnin ja kapitalismin kä- sitteet, jotka liitetään läheisesti muodtn kä- sitteeseen, jäävät vaille syvempää selvittämistä (kapitalismin mekanismia luonnehditaan vasta lainauksessa Adler-Karlssoniita s. 36). Jouk- koviihdettä muoti-ilmiönä käsittelevä alaluku (s. 38-50) vastaa taas otsikkoaan siinä mie- lessä, että tarkastelu tapahtuu ilmiötasolla, monia joukkoviihteen suosiota kuvaavia tieto- ja - myös tekijän itsensä muokkaamia - kokoa- vasti esitellen. Mutta tässäkin jcii:ivctt perim- mäiset kysymykset vastausta vaille.
Kolmatta tutkimustehtävää vastaava jakso (s. 51-84) on paitsi edellisiä määrällisesti laajempi myös tavallaan synteesiyritys: lähde- tään liikkeelle monikansallisen viihdeteolli- suuden yritysmaailmasta, sen omistussuhteista, organisaatiosta ja toiminnasta, ja jatketaan käsittelemällä muotia "yksisuuntaisena ja eri- arvoisuutta ylläpitävänä mekanismina, jolle mo- nikansallisten teollisen viihteen yritysten kansainvälinen organisaatio on tarjonnut yhä laajemmat mahdollisuudet toimia" (s. 74) pää- tyen lopuksi maailmanlaajuiseen keskus-perife- ria -tarkasteluun ns. dominanssisuhteiden va- lossa. Asetelma on lupaava ja taulukkoihin koottu empiria taaskin kiitettävästi työstet- tyä, mutta jälleen jää kaipaamaan selkeyttä niin yksittäisten käsitteiden käytössä kuin kokonaiskuvan hahmottelussa. Esimerkiksi domi- nanssisuhteiden luonne jää - kuten tosin useim- missa muissakin näillä käsitteillä operoivissa tutkimuksissa- yhteiskuntatieteellisesti se- littämättömiksi, mystiseksi.
Ha taruudessaanki n tutkimus kuitenkin vakuut- taa lukijan siitä että tekijällä on tutkimus- kohteestaan tietty kokonaiskuva, vieläpä sel- lainen jota voisi luonnehtia tieteellisesti pe- rustelluksi. Lopputarkastelussaan tekijä ki-
53
jen seikkojen lisäksi tällä on merkitystä myös sen suhteen, että monikansallisten yritysten, ennen kaikkea yhdysvaltalaisten yritysten, do- minoiva asema teollisen joukkoviihteen tuotan- non ja markkinoinnin rakenteessa esiintyy työs- sä ikäänkuin annettuna, historiattomana lähtö- kohtana. Kuitenkin työn luonteen huomioonot- taen tärkeä kysymys on, kuinka tähän ti l antee- seen on tultu.
Käsitteellisesti ja terminologisesti työ on monilta osin horjuvaa ja vähintäin epätarkkaa.
Näin on ennen kaikkea luokka- ja osakulttuuri- käsitteistön suhteen. Samoin poliittisen ta- loustieteen käsittein tapahtuva tarkka maail- manmarkkinoiden ja niillä tapahtuvien arvomo- difikaatioiden esitys puuttuu, vaikka työ itse viittaa tältä osin poliittisen taloustieteen mukaiseen tarkasteluun.
Yhteenvetona Soramäen työstä voi todeta sen, että sillä on selvästi nimettävät ansionsa ja puutteensa. Ansioita ovat tietyn tutkimusaja- tuksen looginen läpivienti ja kekseliäs ja huo- lellisesti koostettu empiirisen aineiston käyt- tö. Puutteita taas ovat sellaisen tutkimuksen ja kirjallisuuden vähäinen tuntemus, joka olisi kyennyt liittämään teollisen joukkoviihteen tuotanto- ja markkinointirakenteen mekanismit kyseisen teollisuuden tuotteiden kulutukseen sekä tuotteiden muodon merkitykseen tässä ta- pahtumassa. Lisäksi sosiologisesta näkökul- masta puutteena on ihmisten rakentei stuneen
sosiaalisen tilanteen ja arkipäivän tilantei- den ja elämänrytmien yhdistäminen joukkoviih- teen kulutukseen ja funktioihin. Ja lopulta työsta puuttuu yhteiskuntarakenteen määräyty- sen ja kehityslakien käsitteellistäminen.
Edellä esitettyyn perustuen ehdotan, että Martti SoramJen lisensiaattityöksi tarkoittama tutkimus "Joukkoviihde muotina" hyväksyttäisiin yhteiskuntatieteiden lisensiaattitutkintoon
vaadittavana opinnäytteenä.
*
52
Kaarle Nordenstreng
LAUSUNTO MARTTI SORAWIEN LISENSIAATTITYöSTÄ
"JOUKKOVIIHDE MUOTINA. MONIKANSALLISEN VIIH-
~ETEOLLISUUDEN SOSIOLOGISTA TARKASTELUA"
Yhteiskuntatieteelliselle tiedekunnalle Määrättynä tarkastamaan VTK l~artti Soramäen tiedotusopin alalta laatimaa lisensiaattitut- kielmaa "Joukkoviihde muotina. Monikansalli- sen viihdeteollisuuden sosiolo~ista tarkaste- lua." (93 s.) esitän kunnioittavasoi seuraa- vaa:
Tutkimuksen lähtökohdaksi on asetettu kysy- mys, miksi ns. teollisen joukkoviihteen tuot- teet menestyvät. Tekijä lähestyy aihettaan
"ei perinteellisellä tavalla tarkastelemalla yksinomaan tai eoes varsinaisesti joukkoviih- teen tuotteiden sisältöjä, vaan sitä yhteis- kuntarakenteellista perustaa, joka on teolli- sen joukkoviihteen taustalla" (s. 3). Tutki- mustehtävä on jaettu kolmeen vaiheeseen, jot- ka kohdistuvat, (l) teollisen yhteiskunnan ja joukkoviihteen kehityshistoriaan, (2) joukko- viihteen markkinointiin muodin avulla ja (3) moni kansallisten yritysten toimintaan tällä alalla. Tekijän mukaan kysymyksessä on ennen muuta sosiologinen ~arkastelu, joka tutkimus-
tehtävän (2) osalta nojaa muodin teoriaan ja tutkimustehtävän (3) osalta poliittisen talo- ustieteen teorioihin.
Tehtävänasettelu on todellakin silmiinpis- tävän sosiologinen; joukkoviihteen sisältöjen ja samalla vastaanottajien tietoisuuden rajaa- minen tutkimustehtävän ulkopuolelle merkitsee
tiedotusopillisen näkökulman supistamista.
Kuitenkin tutkimuksen lähtökohtaa ja ongelman- asettelua on pidettävä myös tiedotusopillises- ti sillä tavoin merkityksellisenä, ettei ole syytä epäillä sen luontumista lisensiaatti- tutkimukseksi nimenomaan tiedotusopin alalla.
Pi:iinvastoin, aiheen viestintä- ja kulttuuripo- liittinen merkitys ja em. tutkimustehtävän jaottelussa ilmenevät teoreettiset lupaukset panevat odottamaan tärkeää kontribuutiota tie-
-
dotusopille, jonka piirissä näiden kysymysten tarkastelu on ollut tähän mennessä suhteelli- sen vähäistä (ainakin Suomessa). Toisaalta kun tekijä toteaa, että "tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan esitetä varsinaista joukkoviih- teen teoriaa" (s. 4), lukija toki käsittää et- tä alan tutkimustraditio huomioon ottaen se olisikin lisensiaattitutkimukselle kohtuuton tavoite.
Tutkimuksen tehtävänasettelun virittämät odotukset jäävät valitettavasti täyttämättä.
Joukkoviihteen kehityspiirteitä tarkasteleva jakso (em. tutkimustehtävä l, ss. 6-26) antaa vain vajavaisen vastauksen kysymykseen siitä, miksi joukkoviihteeksi kutsuttu ilmiö syntyi ja mitä tuo ilmiö yhteiskuntahistoriallisesti merkitsee" Itse asiassa joukkoviihteen ja yleensä viihteen - kuten myös massakulttuurin ja yleensä kulttuurin - käsitteet jäävät tar- kemmin määrittelemättä, vaikka juuri tässä historiallisessa tarkastelussa niille olisi voinut antaa sekä konkreettisen että teoreet- tisesti kiintoisan määrittelyn. Käsitesekaan- nusta pahentaa, että myös joukkotiedotuksen piiri jää lukijalle epäselväksi; sen vain anne- taan ymmärtää olevan suunnilleen sama kuin jouk- koviihde + uutistoiminta (vrt. 16 ja 23).
Toisaalta kyseinen luku vastaa otsikkoaan:
siinä esitetään eräitä joukkoviihteen kehitys- piirteitä - erityisesti elokuva-, televisio- ja musiikkikulttuurin valossa - ja liitetään ne teollisen yhteiskunnan yleisempiin kehitysten- densseihin. Epäilemättä molemmilla tasoilla on nostettu esiin keskeisiä kehityspiirteitä, mut- ta pulmana on yhtäältä se, että niiden synty- taustaa ei juurikaan ole selvitetty- ne vain ilmaantuvat historian näyttämölle - ja toisaal- ta se, että niiden pohjalta ei muodosteta kokoa- vaa katsausta joukkoviihteen kehityshistoriaan.
Näin esitys jää kovin hajanaiseksi.
Myös joukkoviihdettä ja muotia tarkasteleva jakso (tutkimustehtävä 2, ss. 27-50) jää pikem- minkin eräiden näkökohtien - tosin merkittä- vien - esittelyksi kuin jänteväksi ja kokoavak- si katsaukseksi aiheeseen, joka sentään on nos- tettu työn pääotsikkoon. Huodin teoriaa käsit- televä alaluku (s. 27-37), joka perustuu lähin-
nä Simmelin ja Blumerin esityksiin, avaa kyl,lä- kin kiintoisia näköaloja mm. siint=n miten muoti nojaa yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen. Mut- ta muodin teoria jää tässä kiusallisen kesken- eräiseksi - lähinnä siksi että "se yhteiskunta- rakenteellinen perusta, joka on teollisen jouk- koviihteen taustalla" on sittenkin jätetty sup- peiden ja pinnallisten viittausten varaan.
Esimerkiksi markkinoinnin ja kapitalismin kä- sitteet, jotka liitetään läheisesti muodtn kä- sitteeseen, jäävät vaille syvempää selvittämistä (kapitalismin mekanismia luonnehditaan vasta lainauksessa Adler-Karlssoniita s. 36). Jouk- koviihdettä muoti-ilmiönä käsittelevä alaluku (s. 38-50) vastaa taas otsikkoaan siinä mie- lessä, että tarkastelu tapahtuu ilmiötasolla, monia joukkoviihteen suosiota kuvaavia tieto- ja - myös tekijän itsensä muokkaamia - kokoa- vasti esitellen. Mutta tässäkin jcii:ivctt perim- mäiset kysymykset vastausta vaille.
Kolmatta tutkimustehtävää vastaava jakso (s. 51-84) on paitsi edellisiä määrällisesti laajempi myös tavallaan synteesiyritys: lähde- tään liikkeelle monikansallisen viihdeteolli- suuden yritysmaailmasta, sen omistussuhteista, organisaatiosta ja toiminnasta, ja jatketaan käsittelemällä muotia "yksisuuntaisena ja eri- arvoisuutta ylläpitävänä mekanismina, jolle mo- nikansallisten teollisen viihteen yritysten kansainvälinen organisaatio on tarjonnut yhä laajemmat mahdollisuudet toimia" (s. 74) pää- tyen lopuksi maailmanlaajuiseen keskus-perife- ria -tarkasteluun ns. dominanssisuhteiden va- lossa. Asetelma on lupaava ja taulukkoihin koottu empiria taaskin kiitettävästi työstet- tyä, mutta jälleen jää kaipaamaan selkeyttä niin yksittäisten käsitteiden käytössä kuin kokonaiskuvan hahmottelussa. Esimerkiksi domi- nanssisuhteiden luonne jää - kuten tosin useim- missa muissakin näillä käsitteillä operoivissa tutkimuksissa- yhteiskuntatieteellisesti se- littämättömiksi, mystiseksi.
Ha taruudessaanki n tutkimus kuitenkin vakuut- taa lukijan siitä että tekijällä on tutkimus- kohteestaan tietty kokonaiskuva, vieläpä sel- lainen jota voisi luonnehtia tieteellisesti pe- rustelluksi. Lopputarkastelussaan tekijä ki-
53
teyttää tämän "juonen" seuraavasti: "Joukko- viihteen kulutus keskittyy, kuten tuotanto.
Keskeinen yhteiskunnallinen mekanismi, jolla kulutuksen keskittyminen toteutuu, on muoti ...
f~uoti astuu esiin sellaisilla kansainvälisen joukkoviihteen sektoreilla, joilla esiintyy ku- lutuksessa eriarvoisuutta yhteiskunnan kerros- tumajaon suhteen." (s. 85)
Tällaisen kuvion olemassaolon tutkimus on epäilemättä osoittanut. Mutta samalla se on jättänyt avoimeksi monia kysymyksiä miltei jo- kaisen kuvion osatekijän kohdalla. Eli teki- jän itsensä sanoin: " ... tutkimus on keskeisil- tä osiltaankin jäänyt jonkin verran luonnosmai- seksi. Tutkimus osoittaa enemmän tutkimuside- oita ja -suuntia kuin kykenee vääjäämättä to- distamaan asiansa." (s. 86) Tämä on tietysti heikkous, muttei välttämättä koh~alokas puute.
Oppinäytteeltä odottaisi tosin lisensiaattita- solla tänä päivänä vakuuttavampaa näyttöä oppi- neisuudesta, huolellisempaa käsitteiden käyttöä
Helsingin Sanomat on jo pitkään pitänyt yksinään yllä laimeaa valtiosääntökeskustelua erään yksi- tyiskohdan muutosehdotuksella: lyhennettäköön nykyistä äänestysaikaa toisen äänestyspäivän lo- pusta kahdella tunnilla, päättyköön vaali maa- nantaina klo 18 nykyisen klo 20:n asemesta. Pe- rustelu: " ... jos äänestysaikaa lyhennettäisiin pari tuntia, kansan ei tarvitsisi valvoa radion ja television ääressä yli keskiyön ja ... sanoma- lehtien lukijat saisivat vaalien jälkeisenä päi- vänä tähänastista tarkempaa tietoa." (Helsingin Sanomat 8.12.1980, pääkirjoitus.)
54
ja syvällisempää yhteiskunta-analyysia (eten- kin kun näkökulma on asetettu nimenomaan sosio- logiseksi). Toisaalta työtä ei voi pitää tie-- teellisesti arvottomana: se avaa eräitä uusia näkökulmia aiheeseensa ja se tarjoaa erityises- ti yritysmaailman kartoituksen osalta arvokas- ta uutta tietoa - sellaista jonka muodostami- nen ei ole mitenkään helppo tehtävä, kuten erillisistä raporteista ilmenee (lukija jää- kin kysymään miksei tekijä ole sijoittanut enempää tämän empirian selostusta itse työhön).
t~iken kaikkiaan Soramäen tutkimus täyttää mie- lestäni lisensiaattitutkielmalle asetettavat vaatimukset, joskin niukasti: työ osoittaa te- kijänsä saavuttaneen sen minimitason, joka jat- ko-opintojen tässä vaiheessa on katsottava koh- tuulliseksi. Häin ollen päädyn esittämään So- ramäen tutkielmaa hyväksyttäväksi yhteiskunta- tieteiden lisensiaatin tutkintoon kuuluvana opinnäytteenä
~ilaten
Kaikkihan tietävät, mistä varsinaisesti on kysymys: monopolististen tiedotusvälineiden kil- pailusta, Helsingin Sanomien palkkiona entistä vankempi yksinhallinta Suomen valtakunnallisilla sanomalehtimarkkinoilla.
Mutta harvoin on todettu, että varsinaisesti on kysymys myös siitä, että yleiset vaalit käy- dään nykyisin muualla kuin kansalaisten omassa toiminnassa, että politiikka ja julkisuus ovat jotakin, johon ei itse kansalaisina osallistuta, vaan jota tuotetaan passiivisille julkisuuden kuluttajille. Tähän tilanteeseen nähden Helsin-
gin Sanomien esitys on perusteltu; julkisuuden kulutuksen kannalta on toki mukavampaa, että herkullisimmat palat saadaan säälliseen aikaan ennen keskiyötä ja taas seuraavana aamuna aami- aispöydässä.
* * *
Osapuilleen samaan aikaan- eli viime syyskuus- sa- kun Uusi Suomi toi markkinoille uuden sa- nomalehtiformaatin ja teki uutisista jännittä- vämpiä kuin todellisuus itse, tapahtui maail- malla toinenkin mullistus- jota us:n pikkure- monttia paremmin voidaan kutsua vuosisadan leh- tiuudistukseksi.
Pariisissa ilmestyvästä International Herald Tribunesta tuli silloin kirjaimellisesti kansain- välinen sanomalehti, kiitos teknologian kehityk- sen. Sama lehti ilmestyy käytännöllisesti kat- soen samaan aikaan ja samansisältöisenä maapal- 1 on eri puo 1 i ll a.
Syyskuun puoliväliin asti "tribaria" painet- tiin samanaikaisesti vain Pariisissa, Lontoossa ja ZUrichissa. Mutta nyt alkoi ilmestyä uusi aasialainen painos, jonka teksti- ja kuvamate- riaali toimitetaan satelliittiteitse Pariisis- ta Hongkongiin. Informaation välittää Intian valtameren yläpuolella geostaattisella radalla oleva Intelsat IV A -satelliitti.
Lopuksi lainaamme Helsingin Sanomien kirjeen- vaihtajan Lauri Karenin miltei runollista ra- porttia (HS 16.9. 1980):
"Tribunen Pariisissa olevat telelaitteet muuntavat lehden jokaisen sivun miljooniksi säh- köimpulsseiksi. Ne ampaisevat Bretagnessa ole- van ranskalaisen satelliittiaseman kautta ava- ruuteen, missä vain pieni osa osuu satelliitin antenneihin. Tämä määrä riittää kuitenkin huo- lehtimaan siitä, että ( ... ) vastaanottolaitteet pystyvät kokoamaan Hongkongissa Tribunen sivun täsmälleen samanlaiseksi 10 000 kilometrin pääs- sä painokoneita varten. ( ... )
"Entä mitä tapahtuu niille tribarin sähköim- pulsseille, jotka eivät satu lntelsatin anten- neihin? Teoriassa niitä lentelee hujanhajan pit- kin avaruuden männikköjä sillä seurauksella, et- tä jos joku järjellinen olento haluaisi saada posti Iuukustaan oman joka-aamuisen tribarinsa
vaikkapa JupiterilJa tai Neptunuksella tai Plu- tolla niin sen kuin pystyttää omat vastaanott'o- 1 ai tteensa tietääkseen mitä tyhmyyks i ä maapa 1 · lolla tehtiin edellisenä päivänä."
* * *
UU$1 JoUR.NA/..-t$11 ON ilet)E'J.M UE.!.TEN f<cHIT-r-G-iEM);!
* * *
Tiedotusapillinen yhdistys ja Tampereen yliopis- ton tiedotusopin laitos järjestivät yhdessä kol- lokvion aiheesta "Kansallinen kulttuuri" Tampe- reella 4.-5. 12.1980. Kollokviossa kuultiin esi- telmät Juha Manniselta (J.V. Snellman ja kan- sallinen kulttuuri), Kari Väyryseltä (sivistys- ajatuksen varhaiskehitys Suomessa), Viljo Rasi- lalta (historioitsijan näkökulma kansalliseen kulttuuriin), Pertti Rautiolta (itsenäisyyden ajan aate- ja sosiaalihistoria), Yrjö Littuselta
(paikallinen, kansallinen ja kansainvälinen kulttuurikehitys), Eino S. Revolta (ulkomaisen ohjelmatarjonnan vaikutus kulttuurimalleihin) ja Tarmo Malmbergilta (elokuvan sosiaalihisto- ria). - Kollokvion esitelmät julkaistaan Tampe- reen yliopiston tiedotusopin laitoksen julkaisu- sarjassa vuoden 1981 alkupuolella.
* * *
Valtion yhteiskuntatieteellinen toimikunta jär- jesti maaliskuun 30. päivänä 1979 Helsingissä huomattavaa tiedepoliittista julkisuutta saaneen tiedotusopin tutkijaseminaarin. Seminaarin alus- tukset ja valmistellut puheenvuorot on nyt jul- kaistu: LAINE, Jarmo E.J. (toim.). Tiedotusopin tutkijaseminaari, Helsinki 30.3.1979. Suomen Akatemian julkaisuja nro 16/1980.
55
