• Ei tuloksia

Katsaus digiajan vanhemmuuden riskeihin ja mahdollisuuksiin

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Katsaus digiajan vanhemmuuden riskeihin ja mahdollisuuksiin"

Copied!
3
0
0

Kokoteksti

(1)

273 Eliisa Vainikka  Media & viestintä 42(2019): 4, 273–275

Kirja-arvio

Eliisa Vainikka

Katsaus digiajan vanhemmuuden riskeihin ja mahdollisuuksiin

Mascheroni, Giovanna; Ponte, Cristina & Jorge, Ana (2018). Digital Parenting. The Challenges for Families in the Digital Age. Göteborg: Nordicom, The International Clearinghouse on Children, Youth & Media, 240 s.

Giovanna Mascheronin, Cristina Ponten ja Ana Jorgen toimittama vuosikirja Digital Pa- renting. The Challenges for Families in the Digital Age (Nordicom 2018) kokoaa yhteen kaksikymmentä lapsia, vanhemmuutta ja digitaalista mediaympäristöä käsittelevää ar- tikkelia. Kirjan teemat jakautuvat kahtaalle: teksteissä käsitellään toisaalta sitä, miten vanhemmat säätelevät ja valvovat lastensa mediankäyttöä, ja toisaalta, miten digitaali- sesta mediasta voi olla hyötyä vanhemmuuden haasteissa. Rakenteeltaan kirja koostuu kolmesta teema-alueesta, jotka liittyvät väljästi digitaaliseen vanhemmuuteen, median- käytön säätelyyn sekä digitaalisen median perheille tuottamiin riskeihin ja mahdolli- suuksiin. Monipuolinen kokoelma kerää yksiin kansiin tutkimuksia eri puolilta maailmaa käsitellen globaalia pohjoista ja etelää, urbaaneja ja maaseutumaisia alueita sekä keski- luokkaisia ja köyhempiä perheitä. Kirjan artikkelit ovat varsin lyhyitä ja nopealukuisia.

Artikkelien yhdistävinä käsitteinä ovat kolme mediakasvatuksen strategiaa, joita van- hemmat hyödyntävät lastensa mediankäyttöä valvoessaan: aktiivinen, rajoittava ja yh- teiskäyttö.

Mediakasvatukseen liittyvään kirjallisuuteen tutustuneille kirja ei tarjoa radikaalisti uutta näkökulmaa. Esimerkiksi lasten mediankäytön valvominen tai digitaaliseen medi- aan liittyvät riskit ovat jo pitkään olleet mediakasvatuksen piirissä laajasti käsiteltyjä. Sen sijaan artikkelikokoelman mielenkiintoisinta antia ovat sen monet näkökulmat ja tutki- musesimerkit, joissa on hyödynnetty erilaisia tutkimusmenetelmiä etnografiasta kysely- tutkimuksiin. Monin paikoin lukija toivoisi kuulevansa vielä lisää metodologiasta, tutki- muksen käytännön toteutuksesta sekä tuloksista.

Esimerkiksi Marketa Zezulkovan ja Lucie Stastnan romaniperheitä käsittelevä artik- keli ”Parental Ethnotheories in Children’s Digital and Media Lives: The Case of Romani- pen” käsittelee kiinnostavalla tavalla Tsekin romanivähemmistöön kuuluvien perheiden suhdetta lasten mediankäyttöön. Kuten kirjoittajat toteavat, median ja digitaalisen tek- nologian merkitys romanilasten kasvatuksessa ja elämänkokemuksissa on tutkimaton alue. Laadullinen tutkimus perustuu etnografiaan, johon sisältyi muun muassa äitien ja sosiaalityöntekijöiden haastatteluja. Kasvatukseen liittyvä teema nousi tutkimuksen

(2)

274

keskiöön kenttätyön pohjalta. Tutkimuksen tuloksia kuvataan kirjassa kolmea perhettä käsittelevien tapausesimerkkien kautta. Romanipen-käsitteellä viitataan romanikulttuu- riin kuuluvien itseymmärrykseen ja käsitykseen siitä, mitä on olla romani. Zezulkova ja Stastna ehdottavat, että romanipen kulttuurisina uskomuksina ja käsityksinä voi vaikut- taa taustalla romanivanhempien toteuttamaan mediakasvatukseen. He myös toteavat, ettei etnisen kulttuurin ja yhteiskuntaluokan vaikutuksia vanhempien mediakasvatuk- seen ole helppo erottaa toisistaan.

Pille Pruulmann-Vengerfeldtin artikkeli puolestaan on koskettava autoetnografinen tutkimus harvinaista sairautta sairastavasta lapsesta. Pruulmann-Vengerfeldt kuvaa ko- kemuksiaan tuesta, jota hän on saanut suljetusta Facebook-ryhmästä lapsen harvinaisen geneettisen CHARGE-syndrooman kanssa elämiseen. Hän kehystää autoetnografisen tutkimuksensa affordanssin käsitteen avulla. Affordanssilla tarkoitetaan toiminnan mah- dollisuuksia jossakin määrätyssä tilassa. Mediatutkimuksessa sillä viitataan usein erilais- ten verkkosivustojen ja sovellusten käyttöliittymien tarjoamiin toiminnan mahdollisuuk- siin. Pruulmann-Vengerfeldt siis tutkii artikkelissa Facebookin vertaistukiryhmän tarjo- amia mahdollisuuksia sairaiden lasten vanhemmille. Melko lyhyen artikkelin anti jää var- sin ohueksi, ja affordanssin käsite tuntuu hieman keinotekoiselta suhteessa kuvailevaan havainnointiin. Aiheeltaan ja autoetnografia-menetelmältään tapaus antaisi kuitenkin aineksia myös syvällisempään käsittelyyn.

Israelilaisten tutkijoiden Yehuda Bar Levin, Nelly Eliaksen ja Sharona T. Levyn artik- kelissa seurataan pienen pojan, Jonathanin, mediarutiineita kuuden kuukauden ikäi- sestä vähän yli kaksivuotiaaksi saakka. Tutkimus perustuu etnografisiin menetelmiin, ku- ten havainnointiin perheen kotona, Jonathanin äidin syvähaastatteluihin, äidin pitä- mään mediapäiväkirjaan sekä teksti- ja videoraportteihin, joissa äiti lähetti tutkijoille ha- vaintoja poikansa mediankäytöstä. Vaikka perheen äiti ja isä ovat kriittisiä mediankäyt- täjiä ja suhtautuvat varauksellisesti liikaan televisionkatseluun, osoitti perheen arki kui- tenkin sen, että käytännössä televisio ja iPad, sekä erityisesti sen kautta saavutettu Ba- byTV-kanava, kuuluivat tiiviisti Jonathanin arkeen. Levin, Eliaksen ja Levyn tutkimus on erityisen kiinnostava siksi, että siinä seurataan vauvaiästä lähtien mediankäytön rutii- nien muodostumista sekä tarkkaillaan monin eri tavoin saman perheen mediankäyttöä ja erityisesti pikkulapsen mediasuhdetta, joka on usein vaikeasti tavoitettava tutkimus- kohde. Artikkelissa viitataan myös lyhyesti siihen, miten YouTuben algoritmit saattavat tuoda pikkulasten nähtäväksi outoa ja aggressiivista sisältöä, joka ei ole heille tarkoi- tettu. Myös tämä kysymys algoritmien vallasta ja lasten katsomista oudoista sisällöistä ansaitsisi laajempaa huomiota mediatutkimuksen kentällä. Televisiosta ja tablettitieto- koneesta oli Jonathanin äidille tärkeä apu lapsen rauhoittamisessa ja arjen askareista selviytymisessä. Vajaan kahden vuoden seurantajakson aikana tutkijat löysivät pienen pojan mediarutiineissa monenlaisia muutoksia. Myös Jonathanin äiti muutti suhtautu- mistaan pojan tablettitietokoneen käyttöön. Tutkijat korostavat erityisesti muiden per- heenjäsenten ja mallioppimisen vaikutusta lapsen mediankäyttöön. He myös toteavat viisaasti, etteivät he halua millään tavalla tuomita tai arvostella Jonathanin äidin kasva- tukseen liittyviä valintoja, vaan tuoda esiin realistisen kuvan kolmilapsisen perheen äidin arjesta, johon sisältyy monenlaisia haasteita.

Kirjan yksittäisiä artikkeleita voi suositella esimerkiksi opiskelijoilla luetettaviksi esi- merkeiksi. Sen sijaan alusta loppuun luettuna kokonaisuutena kirja on varsin raskas, koska samat teemat toistuvat artikkelista toiseen, eikä lyhyissä teksteissä useinkaan

(3)

275 Eliisa Vainikka  Media & viestintä 42(2019): 4, 273–275

päädytä kovin syvälliseen pohdintaan. Artikkeleissa vilahtelee mediakasvatukseen liitty- viä aiheita ruutuajan käsitteestä lasten kuvien jakamiseen sosiaalisessa mediassa (sha- renting) sekä lasten sosiaalisen median datan keräämiseen potentiaalisena uhkana.

Vasta mediakasvatuksen aihepiiriin tutustuvalle henkilölle kirja voi siten tarjota hyvän katsauksen siihen, millaisia käsitteitä ja keskusteluja lasten ja nuorten mediankäyttöön liittyy.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Jo novellin lähtöasetelma lupaa vivahteikasta äidin ja tyttären suhteen kuvaa: kertoja on tytär, mutta näkökulma on äidin.. Novelli kertoo äidin nuoruudenystävästä,

Tutkimuksessa selvisi, että äidin kokemien masennusoireiden ja opettajien välisen luottamusarvion välinen korrelaatio oli negatiivinen: mitä masentuneemmaksi äiti

Biologisen vanhemmuuden diskurssin mukaiset biologisen äidin ja biologisen isän positiot asettuvat seuraavassa (saman miehen) aineistonäytteessä järjestykseen suhteessa toisiinsa

hoitajalle oli kuitenkin niissä oloissa käyttöä ja niin tuli pyyntö Karstulan kunnasta hoitamaan kiertävänä sai­. raanhoitajana rokotuksia ja

Tulosten perusteella lapsen univaikeuksiin olivat yhteydessä äidin kokema vanhemmuuden stressi, korkeampi koulutus, sekä vanhemman käyttämät aktiiviset ja passiiviset

Cutrona ja Troutman (1986) esittivät tutki- muksensa perusteella, että raskauden aikana saa- tu sosiaalinen tuki olisi yhteydessä äidin itseluot- tamukseen vanhempana ja nimenomaan

Historiaosuuteen sisältyy myös mielenkiintoinen koulutus- poliittinen katsaus kotikielen ja äidin- kielen (modersmål) opetuksen historiasta tähän päivään asti..

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, missä määrin kotona tapahtuva matemaattisiin ilmiöihin tutustuminen ja äidin kotitehtäväti- lanteisiin osallistumisen eri tavat