A A T T O J. R E P O
Tiedon arvo - muistiinpanoja I
Repo, Aatto J., Tiedon arvo - muistiinpanoja I. [The Value ofinformation - Notes I]. Kirjastotiede ja informatiikka 3 (3) 51-60, 1984.
The value of information has started to gain the interest amongst information scientists. This study reviews and analyses the research and work that has been done for solving the question of how to measure the value of information. After a brief background survey of the economics of informa- tion the study concentrates on the efforts to determine the concept »the value ofinformation». One of the main findings is the need of distinquishing the use value and the change value within practical values of informa- tion. The last chapter of this paper deals with the practical approaches that has been made for measuring the value of information or informa- tion systems - with the conclusion that there are not so many interest- ing value considerations from the users' point of view.
Address: Institute of Library and Information Science, University of Tampere, PB 607, SF-33101 Tampere.
1. Johdantoa
Tiedon arvosta ovat taloustieteilijät olleet k i i n n o s t u n e i t a jo v u o s i k y m m e n t e n ajan, m m . T h e A m e r i c a n Economics Associationin piiris- sä on l a a d i t t u useita historiallisia k a t s a u k s i a tiedon t a l o u t e e n (Economics of Information) (King et ai. 1983). Viime vuosina e r ä ä t a m e - r i k k a l a i s e t informatiikan t u t k i j a t (informa- tion scientists), k u t e n R. Taylor ja D. W. King, ovat t a r k a s t e l l e e t tiedon arvoon liittyvää p r o b l e m a t i i k k a a . Tiedon arvo filosofisena k y - s y m y k s e n ä on m y ö s j a t k u v a s t i esillä toisaalla, n i m i t t ä i n arvofilosofiassa.
Keskeisimmälle käsitteille on syytä a n t a a a l u s t a v a t m ä ä r i t t e l y t . K ä s i t ä n tiedon tässä k i r j o i t u k s e s s a j a t k u m o k s i (value-added pro- cess, H o r t o n , 1979, J ä r v e l i n & R e p o , 1983):
anne, r a a k a t i e t o (data) — informaatio (infor- mation) — tietous, t i e t ä m y s (knowledge •— vii- saus (wisdom). Tiedon arvo l i s ä ä n t y y kulloi- s e s s a k i n k ä y t ä n n ö n o n g e l m a n r a t k a i s u - / k ä - s i t t e l y t i l a n t e e s s a i n h i m i l l i s e n t i e d o s t a m i s - p r o s e s s i n a n s i o s t a .
Arvofilosofian l ä h t ö k o h t a n a on arvojen jako itse(is)arvoihin ja välinearvoihin. E r i k A h l m a n (1939, ss. 18—30) m ä ä r i t t ä ä a r v o n t a h d o n kvaliteetiksi ja e r o t t a a sen itsenäiseksi käsitteeksi. H ä n n i m e ä ä erilaisia arvoja: h e - dooniset, vitaaliset, sosiaaliset, eettiset, e s - teettiset, uskonnolliset, tiedolliset j a t a l o u d e l - liset arvot. Sosiaaliset arvot esimerkiksi ovat asiaintiloja, joita yksilö p i t ä ä t o i v o t t a v i n a (Allardt, 1976). A h m a v a a r a p u o l e s t a a n k a t - soo arvojen m u o d o s t u v a n tietoisten tekojen s e u r a u s t e n t a v o i t e l t a v u u d e s t a ( A h m a v a a r a , 1976, s. 38). Rajoitun t a r k a s t e l e m a a n v ä l i n e - arvoja.1 A r v o n ä h d ä ä n tässä ilmiönä, joka m u o d o s t a a subjektissa p y r k i m y k s e n t i e t t y ä p ä ä m ä ä r ä ä kohden toisten v a i h t o e h t o i s t e n p ä ä m ä ä r i e n k u s t a n n u k s e l l a .
1 Itsearvojen osalta ei nähdäkseni voida men- nä yhtään yksilökohtaista nimeämisprosessia pi- demmälle. Tämä on tietysti lähinnä määrittelyky- symys. Intialaisen filosofian tuntija Unto Tähti- nen on todennut, että intialaisen filosofian mukaan kaikki arvot ovat välineitä johonkin. 'Johonkin' viittaa luonnollisesti tällöin myös ns. sisäisiin ar- voihin, mutta tähän emme voi tässä syventyä.
Tiedon arvo kytkeytyy siis subjektiin, käyt- täjään ja käyttötilanteeseen eli käyttöarvoon.
Käyttöarvon rinnalla vaihtoarvo on myös tie- don arvon määrittelyssä tärkeä. Vaihtoarvo on yhteisöllinen käsite ja se realisoituu todel- lisissa valintatilanteissa yhteisöllisten mark- kinoiden kautta. Tiedon vaihtoarvo on proble- maattisempi kuin tavaran vaihtoarvo yleensä, johtuen 'tietotuotteen' erityislaadusta, johon palaan myöhemmin tarkastellessani tietoa re- surssina.
Tarkasteluni lähtökohtana oleva, informa- tiikan parissa käyty amerikkalainen keskus- telu tiedon arvosta on keskittynyt
1. tietotuotteiden tuotannon kustannuk- siin,
2. tietotuotteiden hinnoitteluun, ja 3. kysymykseen pitäisikö julkisilla va-
roilla tuotetusta tiedosta laskuttaa levi- tys-/hankintavaiheessä\ (King et ai., 1983, s. 3)
Tiedon arvoon on näissä tarkasteluissa vii- tattu varsin väljästi. On laadittu koko joukko teoreettisia tiedon arvon määrityksiä tiedon arvon mittaamiseksi. Niitä on myös sovellettu konkreettisiin tilanteisiin, kun tietotuotteiden ja -palveluiden arvoa on pyritty määrittä- mään. Useimmin on kuitenkin päädytty pai- nottamaan tiedon arvon määrittelyn ja mit- taamisen ongelmallisuutta niin teoreettisessa kuin käytännöllisessäkin mielessä.
Mutta mikä on tiedon arvo? Liittyykö se tie- tosisältöön, vai siitä saatuihin hyötyihin? Mitä yhteyttä on tiedon tuotannon kustannuksilla ja siitä mahdollisesti saatavilla tai todellisilla hyödyillä? Jne. Enimmäkseen vastausyrityk- sistä jää käteen paljon kysymyksiä. Monimut- kaisemmaksi ongelmaksi on julistettu (King et ai., 1983, s. 220) tiedon arvo johdettuna käyttötilanteesta — ja se juuri on lähtökoh- tamme tässä työssä!?
Äskettäin edesmennyt arvostettu taloustie- teilijä Fritz Machlup on sanonut, että tiedon arvon määrittäminen on mahdoton ja tarpee- ton tehtävä (Machlup, 1979). Uskoako mitä hän sanoi, vai mitä hän teki.1 Kuitenkin me kaikki »tiedämme», että tiedolla on arvoa!
1 Machlupin elämäntyö liittyi keskeisesti juuri tiedon arvon ja tiedon talouden eri aspektien tar- kasteluun - vertaa Ludwig Wittgensteinin puhei- siin!
2 Tukeudun tässä esityksessä lähinnä R. E.
Bricknerin kokooma-artikkeliin Concept of Eco- nomic Cost (Brickner, 1971).
2. Taloustieteellistä tarkastelua
Tiedon arvoa on lähestytty useimmin talou- dellisuuden näkökulmasta. Keskeisin kiinnos- tus on kohdistunut tietotuotteiden kustannuk- siin ja niiden myyntiin markkinoilla. Silti näistäkin tarkasteluista avautuu usein näkö- kulma yli pelkkien rahassa mitattavien arvo- jen.
Kustannusanalyysit jaetaan suoriin kustan- nuslaskelmiin ja hyötymalleihin, joista viime- mainitut ovat kiinnostavampia laajempina tarkastelukehikkoina.2 Yleisesti todetaan, että kustannukset on helpompi määrittää kuin hyödyt, koska (raha)kustannukset on yleensä helppo mitata; muut kustannukset ovat niitä epämääräisempiä 'laadullisia tekijöitä'. Mutta hyödyt ja kustannukset ovat saman asian eri puolia; kustannus on menetetty hyöty.
Kustannus-hyötyanalyysi (positiivisempaa olisi puhua F. Machlupin (1979) tapaan hyöty- kustannusanalyysista) voidaan käsittää pää- töksentekoa edeltäväksi vaihtoehtoisten mah- dollisuuksien arvotusprosessiksi (vrt. Toimen- piteiden . . ., 1975). Siihen kuuluu 1) ongelman hahmottaminen, 2) tavoitteiden määrittämi- nen, 3) vaihtoehtoisten keinojen muodostami- nen ja 4) hyötyjen ja kustannusten määritys eri vaihtoehdoille. Hyötyjen ja kustannusten määrittämiseen kuuluu niiden luokitus ja kohdistaminen, käytettävien mittareiden va- linta ja erilaisten osatekijöiden suhteellinen painotus. Em. vaihejako on analyyttinen. Käy- tännössä vaiheet ovat samanaikaisia ja usein tarvitaan iteraatioita. Kustannusten määritte- lyssä siis laajasti ottaen tulee ottaa huomioon muutkin kuin raharesurssit, vaikka jälkim- mäisillä onkin tendenssi saada määräävä osuus. Erityinen ongelma tämä on tarkkaan ohjatun rahankäytön ulkopuolisen valvon- nan ja säätelyn ollessa kyseessä kuten esim.
valtion budjettikäytännössä. Rahan määrää tärkeämpiä arvon mittoja ovat vaihtoehtoiset hyödyt ja kustannukset: rahan avulla voidaan kyllä kohdentaa kustannuksia ja arvioida näin vaihtoehtoja.
Hyötyjen ja kustannusten määrittämisessä on otettava huomioon moninaiset kustannus- ja hyöty tyypit: Tulee viitata näköpiirissä ole- vaan tulevaisuuteen, ei menneisyyteen; vain merkittävät seikat otetaan mukaan anlyysiin;
sekä ulkoiset että sisäiset tekijät on otettava mukaan tarkasteluun; kustannusten mini- mointi ja hyötyjen maksimointi on tehtävä
rinnan; kustannusten kokonaisvaltainen tar- kastelu on tärkeää, esimerkiksi kehittämis-, investointi- ja toimintakustannukset. Koko- naiskustannukset on tapana ryhmitellä:
1. rahan tarve (— juuri esillä olevan hankkeen)
2. muut kustannukset, jotka rahassa mit- tavia, mutta halutaan ilmoittaa muin määrein (esim. öljy barrelleina)
3. muut määrin ilmoitettavissa olevat kus- tannukset (esim. ihmismäärä pommisuo- jassa)
4. ei-määrällistettävät kustannukset (esim.
ulkopolitiikan jatkuvuus)
Arvot, hyödyt ja kustannukset realisoitu- vat päätöksenteossa, jossa on aina vaihtoeh- toja. Hankkeen hyödyt ja kustannukset riip- puvat valitusta vaihtoehdosta, vaihtoehtojen suhteista, toimintaympäristöstä ja valitsijasta eli päätöksenteon näkökulma ratkaisee kus- tannustenkin määrittelyt. Käytännössä joudu- taan rajoittumaan muutaman (vähintään kahden) keskeisen vaihtoehdon vertailuun.
Vaihtoehdoista eriytetään yhteiset osat, jotka voidaan jättää sikseen; määritetään erilaiset osat ja vertaillaan niitä; epämääräisemmät erilaisuudet nimetään kokonaisvertailua var- ten. Edellä esitetty koskee mikrotason analyy- seja. Makrotason analyyseissa suuret hankkeet eivät noudata markkinoiden marginaalihin- toja ja niihin sisältyy paljon sisäisiä riippu- vuussuhteita, jotka itsessään muodostavat vaihtoehtoja. Makroanalyysit lähtevätkin usein tietyistä resursseista, joilla voidaan to- teuttaa vaihtoehtoisia päämääriä.1
Tietotuotteen arvon määritys liittyy tuot- teita tuottavien tietojärjestelmien ja tieto- palveluiden arviointiin. Tietojärjestelmien ra- kentamisessa kustannusanalyysia on käytetty menestyksellisesti: On laskettu tiedon tuotan- non kustannuksia. Tiedon 'tuotearvon' mää- rittämiselle voidaan asettaa seuraavat ehdot (Taylor, 1982a):
1. tietotuotteella tai -palvelulla tulee olla todettavissa oleva rooli toiminnassa ts.
sen tulee olla laskettavissa ja tuloksen tulee olla vertailtavissa käytössä olevan tietojärjestelmän tuotteeseen.
2. tiedolla tulee olla määritelty muoto, ko- konaisuus, jonka tuotantokustannuk- set voidaan laskea ja joka on arvon li- säystä tuotantoprosessissa, ja
1 Eduskunta päättämässä: pätkä moottoritietä vai taidetalo, eli voiko mikrotason päätöksenteko olla rationaalista makrotasolla?
3. tiedon tulee olla sellaisessa muodossa, että se voi olla hyödyllinen syötteenä eri tuotantoprosesseille.
Nämä näyttävät tyydyttäviltä tiedon tuote- ominaisuuden määrittämisen ehdoilta, mutta tiedon arvon määritykselle käyttöarvokritee- rin mukaan ehdot eivät ole riittävät; on aina- kin tiedettävä:
4. tiedon käyttöympäristö eli käyttäjät, heidän ominaisuutensa ja tietonsa sekä ne tehtävät missä tietoa tarvitaan ja käytetään.
Teoreettisesti ei näin ollen näytä olevan es- tettä hyöty/kustannusanalyysin käytölle tie- don arvon määrittelyssä; joka tapauksessa voidaan laskea tietotuotteen tuotantokustan- nukset. Sekä kustannusten että hyötyjen ar- vioinnille neljäs ehto asettaa merkittäviä vaa- timuksia, joita ei käytännössä yleensä voida
kunnolla ottaa huomioon. Flowerdew ja Whitehead (1974) toteavatkin, ettei todellisia tiedon kustannushyötyanalyyseja ole tehty:
Hyötyjä, on kartoitettu kyselyin ja haastatte- luin, kysyntäanalyysein, ja ajansäästöarvioin, mutta tiedon kokonaishyötyä ei ole tavoitet- tu. Flowerdew ja Whitehead tekevät tästä sen arveluttavan johtopäätöksen, että päätöksen- teon pohjaksi tulee ottaa ne taloudelliset sei- kat, mitkä ovat täsmällisesti ilmaistavissa.
Tätä johtopäätöstä ei voida hyväksyä, jos tar- kasteltavana on tiedon arvon määrittäminen.
Tietotuotteiden ja -palveluiden hinnoitte- lusta puhuttaessa viitataan usein tietoon ns.
julkisena tuotteena/hyödykkeenä (esim.
Baumol & Ordover, 1976). Julkisen hyödyk- keen kustannukset eivät riipu vastaanotta- jien lukumäärästä eikä hyödyntämistä voida rajoittaa.1 Yleisesti taloustieteilijät esittävät, että julkiset tietotuotteet hinnoiteltaisiin vain marginaalikustannusten (julkaisu, monennus, jakelu yms.) mukaan, jolloin katsotaan pääs- tävän suurimpaan nettohyötyyn. Käytän- nössä tämä merkitsee sitä jo vakiintunutta käytäntöä useimpien julkisten tietotuotteiden osalta, että tiedon tarvitsija maksaa vain omat tiedon hankintakustannuksensa, ei sen tuo- tantokustannuksia. Tällainen hinnoittelukes- kustelu ei perusta tiedon hintaa lainkaan tie- don arvolle.
1 Yleisimmin mainitaan julkisina hyödykkeinä ilma ja vesi. Vastaanottajien lukumäärä ei todel- lakaan vaikuta merkittävästi tiedon tuotannon ja välittämisenkään hintaan, sen sijaan tiedon salaa- minen/suojeleminen on usein mahdollista.
3. Tiedon arvon käsitteen määritysyritystä Tiedon arvo on attribuutti eli se liittyy aina johonkin. Arvo kuvataan helpoiten suhteelli- sena ja esimerkkien avulla: asuntoni arvo on 300.000 mk, 1 $ = 5.8 mk, legotaloni on kaksi kertaa arvokkaampi kuin sinun nukkesi. Tieto- ammattilainen alkaa useimmin tiedon arvoa kysyttäessä muistella esimerkkejä puuttu- neesta tiedosta aiheutuneista vahingoista (myrkytystapauksia, kemikalio-onnetto- muuksia, jne.) tai oivallisen tietopalveluta- pauksen saamasta huomiosta (lukuisia esi- merkkejä tutkimusyhteistyön synnystä, ra- han säästöstä oikea-aikaisen tiedon avulla, yms.) Toisaalla taas ovat voimistuneet puheet turhasta tiedosta: tiedon tuotannon ammat- tilaiset toteavatkin usein: 'Garbage in, gar- bage out'. Mutta toisen roska on toisen helmi!
Tiedon arvon määrittelyssä on korostettu tiedon eri ominaisuuksia. Shannonin ja Weawerin 'bitti'-malli (Weawer, 1949) ku- vaa kommunikoinnin määrällistä tehokkuut- ta. Sitä on arvosteltu paljon tiedon sisällön jättämisestä tarkastelun ulkopuolelle (mm.
Christie, 1981). Tiedon relevanttius, merkitys käsillä olevalle kysymykselle, on nähty erää- nä arvon mittana, mutta ongelma syntyy rele- vanttiuden yhteydestä käyttäjiin, aikaan ja paikkaan, samoin tarkastelun näkökulmat muuttavat relevanssia (esim. Harmon, 1970).
Myös informatiivisuutta, uutuusaspektia on käytetty arvokriteerinä (Ravensborg, 1970).
Tiedon hyödyllisyyttä pidetään vankimpana arvon määrittäjänä (mm. Kent 1974, Taylor 1982a, Kegan 1970). Kegan nimeää esimerkin- omaisesti tietoalkion hyödyllisyyden astei- ta sen käyttötavan mukaan:
1. tietoon on viitattu (bibliometria å la SCI)
2. tietosisältö on raportoitu (viittauskäy- tännön syväanalyysi)
3. tieto on aiheuttanut käyttäjässä toimin- taa edellisten lisäksi
4. tieto on aiheuttanut merkittävän näke- mysmuutoksen
5. muut vaikutukset.
Toisaalla on pyritty luomaan kaavoja hyö- dyn mittaamiselle. McKendry, Enderwick ja Harrison (1971) ovat kehittäneet kaavan, jota voi periaatteessa soveltaa, vaikkapa kirjan tietosisällön arvon mittaamiseen. He korosta- vat subjektiivisten arvon määritysten tarpeel- lisuutta, kuva 1.
h
1. b = 2 ( V a j ) , i = i
missä b = viestin, sanoman tietosisällön arvo
h = sisältöalueiden lukumäärä kj = tietoalkioiden määrä j:nnessä
sisältöalueessa
aj = keskim. tietoalkion arvo j :nnessä sisältöalueessa N
2. B = 2 bj, i = 1
missä bj = i:nnen sanoman arvo N = sanomien lukumäärä B = N sanoman kokonaisarvo Kuva 1. McKendryn, Enderwickin ja Harrisonin tiedonarvon määritysyhtälöt.
Tiedon arvon tarkastelut voidaan jakaa po- tentiaalisiin ja reaalisiin sen mukaan mittaa- vatko ne todettuja arvoja vaiko ennakkokäsi- tyksiä. (Christie, 1981). Rich (1980) jakaa tie- don käytön edelleen 1) aiottuun, 2) todelliseen, 3) välineelliseen ja 4) käsitteelliseen. Hänen mukaansa todellinen käyttö ilmaisee vain puutteellisesti tiedon arvoa, koska todellinen käyttö määrää syntyneet kustannukset, mutta arvoa määrittää paremmin se, mitä oltiin val- miita maksamaan tiedosta.
Tiedon arvon käsitteen tiettyihin erityista- pauksiin soveltuvina lähestymistapoina edellä esitetyt erittelyt ovat sinänsä valideja,
mutta niiden käyttö yleisesti tiedon arvon määrityksessä on problemaattista. Viittaus- analyysit pystyvät yleensä vain Keganin jaottelun tasojen 1 ja 2 tulkintaan eikä jaot- telu dokumentin tekoon orientoituneena erit- tele tiedon käyttötilanteita riittävän pitkälle tiedon arvoon käsiksi pääsemisen kannalta.
Yleinen puhe tiedon relevanssista, hyödylli- syydestä ja informatiivisuudesta riittää vain arvon olemassaolon alustavaan vakuutteluun:
Arvon määritys vaatii suurempaa käsitteel- listä täsmällisyyttä.
McKendryn et ai., (vrt. myös Christie, 1981, s. 54— ) kaavat pilkkovat tietokokonaisuu- den paloiksi, joiden alkeisosille kuvitellaan voitavan antaa keskimääräinen subjektiivinen arvo. Kaavat eivät ota huomioon useita käyt- täjiä eivätkä tietokokonaisuuden arvoa sinän- sä, joten niiden käyttö rajoittuu yksittäisten henkilöiden mielipiteiden vertailuun tietyistä yksittäisistä tiedoista.
King et ai. (1982; Griffiths, 1982) ovat ana- lysoineet tiedon arvoa pyrkiessään kehittä- mään tunnuslukuja tietopalveluiden käytön arviointiin tiedon hankinnassa. Heidän mu- kaansa tiedon arvo on nähtävä primaaristi käyttäjän näkökulmasta, jota määrittää kolme muuttujaa:
(A) Näkyvä arvo (apparent value), joka pe- rustuu siihen, mitä käyttäjät ovat val- miita maksamaan palvelusta; maksu- näkökulma, input-näkökulma.
(C) Välillinen arvo (consequential value), joka perustuu siihen, miten tiedon käyttö vaikuttaa käyttäjän työhön;
työprosessin näkökulma.
(H) "Ylemmän tason' (higher-order) välil- linen arvo, joka perustuu siihen, miten työ vaikuttaa ympäristöön, organisaa- tioon, rahoittajiin, yhteiskuntaan; vai- kutusnäkökulma, output-näkökulma.
Kukin näistä muuttujista määrittää tunnus- lukuja tiedon arvolle. Näkyvä arvo määräytyy siitä ajasta ja rahasta, minkä tiedon käyttäjät ovat valmiita panostamaan tiedon etsimi- seen, hankkimiseen ja käyttämiseen. Välil- linen arvo määritetään ajan ja tarvikkei- den keskimääräisinä säästöinä kerrottuna käyttäjien määrällä. 'Ylemmän tason' vä- lillinen arvo voidaan mitata tarkastelemalla tutkimus- ja tuotekehitysinvestointien kan- nattavuutta. King et ai. myöntävät näiden ar- vojen mittaamisen vaikeuden ja he ovatkin kehittäneet määritelmälleen jatkoa käytännön sovelluksia silmällä pitäen.
Kuten alumpana todettiin, tiedon arvon määritys liittyy päätöksenteossa tapahtuvaan valintaan. Kingin et ai. esimerkkitapaukset liittyivät vaihtoehtoisten tietopelvelujen ja/tai tietotuotteiden arvon määritykseen eli tieto- palvelu/tietotuote sinänsä on tässä arvotetta- vana.1 Vaihtoehdoista tarvitsee tällöin selvit- tää 'vain' niiden erot niin hinnassa, työpro- sessissa kuin ympäristövaikutuksissakin eli ns. nettoarvon määritys riittää.
King et ai. käyttivät kahta nettoarvoa:
(NS) Yksinkertainen nettoarvo (net value, simple), johon lasketaan vain hinta- muutokset eri vaihtoehdoille ja käy- tön määrään syntyneet muutokset.
i Tämä metatasolle siirtyminen on näköharha, sillä tässä nähdään tietopalvelu/tietotuote kokonai- suutena, joka tarjoaa käyttäjälle tiedon eli tieto- sisältö on keskeinen tietopalvelua /tietotuotetta määrittävä tekijä.
(NC) Monimutkainen nettoarvo (net value, complex), johon otetaan mukaan muutokset yksilöiden ajankäytössä ja vaivannäössä lähtien muutoksista tie- don haussa ja lukemisessa aina muu- toksiin palvelujen organisoinnissa ja asiain yleisessä hoitamisessa.
Langefors (1970) listaa joukon tiedon laa- tuun vaikuttavia tekijöitä (vrt. myös Kunz, Rittel & Schwuchow 1977): tiedon tarkkuus, määrä, luotettavuus, relevanssi ja ajoitustark- kuus. Näiden yhteysvaikutusta Langefors pi- tää erillisiä arvoja tärkeämpänä. Näin saa- daan tiedon kokonaisuudelle edellä esitetyn tiivistelmänomainen yhtälö:
Tiedon kokonaisarvo =f (A, C, H, NS, NC) + X
missä X = vertailemattomat laadulliset arvo- tekijät
Kaava korostaa edellä kuvatun viiden muut- tujan mukanaoloa tiedon arvon määräytymi- sessä ja tämän lisäksi muuttuja X muistuttaa vertailemattomien laatutekijöiden läsnäolos- ta. Griffiths (1982) ehdottaa näkyvän arvon ja välillisen arvon summan käyttöä arviona yleisestä arvosta. Hän kuitenkin huomauttaa samalla välillisen arvon (kuten myös netto- arvon) monimutkaisista riippuvuuksista, mut- ta pidättyy kaavan tarkentamisesta, mikä kui- tenkin olisi sen soveltamisen ehdoton edelly- tys.
Kingin et ai. kehittelyssä on päästy mer- kittävä askel eteenpäin tiedon arvon täsmäl- liseksi määrittelyksi. Määrittely syventää tä- män kirjoituksen alussa omaksuttua välinear- von määrittelyyn keskittyvää tarkastelua liit- tämällä käyttöarvon lisäksi vaihtoarvon määritelmään. Heidän esittämänsä nettoarvon määrittely antaa tarkastelulle myös käytän- nöllisyyttä. Vaikka nettoarvojen laskeminen kompleksissa tapauksessa onkin vaikeaa, se kuitenkin karsii pois vaihtoehtojen vertailulle irrelevanttia laskentaa.
Laadullisten tekijöiden osalta kehittely jää nimeämisasiteelle. Olisi tarpeen lisätä NC:hen eri vaihtoehtojen laadullisten tekijöiden ni- meäminen, jotta ne olisivat läsnä vaihtoeh- tojen vertailussa. Analysoidessaan tiedon ar- von eri tekijöitä tarkastelu tuottaa joukon tunnuslukuja, mutta jättää kokonaisarvon määrittelyn avoimeksi. Tunnuslukujen ko- koamisessa tarvitaan tiedon käyttäjän näkö- kulmaa arvottamaan eri tekijöiden osuuksia.
4. Kaksi ikkunaa tiedon arvoon: yhteisö vs.
käyttäjä
Tiedon välityksen, uudelleen käytön ja tie- toteknologian käytön lisääntyminen yhtei- söissä on tuonut tiedon arvon tarkastelun myös yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun.
Tietoyhteiskunnassa1 mitä ilmeisemmin tie- dolla on keskeinen merkitys. Kansallisia pon- nisteluja tähän liittyen on tehty erityisesti tietoteknologian tuotannosta vastaavissa maissa: Yhdysvallat (mm. the Paperwork Reduction Act, 1980, joka nimestä huolimatta voidaan nähdä lähinnä Yhdysvaltojen liitto- hallituksen tietoyhteiskuntajulistuksena), Ja- pani (mm. ns. viidennen sukupolven tieto- koneen kehittämiseen tähtäävä mahtava kansallinen yhteisprojekti 1980-luvulla) ja Euroopassa etenkin Englanti (mm. tietotekno- logiavuosi 1982) ja Ranska (hallitus julisti pari vuotta sitten tietoteknologian yhdeksi keskeisimmäksi tuettavaksi teknologian alaksi). Vaikka kansalliset ponnistelut ovatkin voimakkaasti teknologia-painotteisia, myös tiedon saannin epätasaisesta jakautumisesta ja tiedon hyväksikäytön vaihtelevasta valmiu- desta on käyty keskustelua etenkin kansain- välisten järjestöjen (mm. UNESCO) piirissä.
Australialainen D. M. Lamberton (1976) tar- kastelee tiedon arvon kansallista problema- tiikkaa kolmesta näkökulmasta: 1) kansalli- nen tiedepolitiikka, 2) talouspolitiikka ja 3) tietopolitiikka. Tiedepolitiikan ongelmana ovat tieteen ja 'teknologian tuottavuuden mittaamisen vaikeudet, mistä johtuen re- surssien allokointi ei perustu kunnollisille hyöty/kustannustarkasteluille; lisäongelma- na on tiedehallinnon hajanaisuus.2 Ratkai- sunaan Lamberton esittää vaatimuksen tieteen ja teknologian käsittämiseksi kokonai- suutena tiedon hankinnan, -vaihdon ja pää- töksenteon apuna. Tämä lisää entisestään myös tieteiden välisen yhteistyön vaatimuk- sia, jottei jouduttaisi/oltaisi tiettyjen tieteiden (tai teknologian) ylivallan alla.
Talousjärjestelmä voidaan nähdä omistus-, tuotanto-, motivaatio- ja tietorakenteiden ko- konaisuutena. Tietojärjestelmien roolia ta- louden kehittymisessä ei tunneta: 'tiedetään' vain, että rooli on tärkeä. Tietosektorin sisäi-
1 Tietoyhteiskunnalla ymmärretään tässä yh- teiskuntaa, jossa merkittävä osa palkkatyötä on tietotyötä (tiedon luontia, käsittelyä, välitystä jne.) ja jossa tietoteknologian avulla on luotu laaja infrastruktuuri yhteisöllisten tietovarantojen (yhteisön muisti) uudelleen käyttöä varten ja jossa yhteisön jäsenien jatkuva koulutus toimii.
2 Nämä australialaiset ongelmat ovat läsnä monissa muissakin maissa, mm. Suomessa.
sistä ongelmista merkittävin on kyvyttömyys arvioida tietosektorin taloutta ja laajemmin arvoa; tietoteknologian hyväksikäytön lisään- tymisen myötä lasketaan vain uusien teknii- koiden aiheuttamia kustannuksia, mutta ei kyetä tarkastelemaan tietojärjestelmiä sosio- teknisinä osakokonaisuuksina.
Yhteiskunnallisella tasolla tiedon arvo näy- tetään kuitenkin intuitiivisesti tiedostetun;
tietoon sijoitetaan kasvava osuus kansanta- louden varoista. Tietojärjestelmien tehok- kuus vähentää periaatteessa epätasa-arvoa vallan, hyvinvoinnin ja talouden suhteen.
Koulutuksella (elinikäisellä) tulee toisaalta turvata tiedon vastaanottokyvyn säilyminen ja paraneminen.
Yhteisöllisen tiedon luonnetta erittelee mie- lenkiintoisesti Geoffrey Newman (1976). Hän jakaa tiedon 1) institutionaaliseen tietoon ja 2) markkinatietoon. Kysynnän ja tarjonnan la- keja noudattavan tuoteluontoisen markkina- tiedon rinnalle tai paremminkin koordinoi- jaksi asettuu yhteiskunnan organisaatioiden tuottama ja niihin sitoutunut tieto. Tämä institutionaalinen tieto markkinatiedon rin- nalla aiheuttaa mm. tiedon omistussuhteiden kompleksisuutta ja tiedon tuoteluonteen epä- määräisyyttä (esim. julkiset tuotteet). Institu- tionaalisen tiedon kasvava osuus tietojärjes- telmissä ohjaa markkinoille tulevien tieto- tuotteiden luonnetta ja sisältöä. Lisäksi tie- dolle yhteisössä on luonteenomaista että kaik- ki markkinatieto ajan mittaan institutionali- soituu historia- ja taustatietona.
Newmanin jakoa on pidettävä tiedon luon- teen ymmärtämistä syventävänä eikä analyysi voi johtaa tietomarkkinoiden kahtiajakoon.
Tiedon arvon määrityksen kannalta analyy- sin voidaan tulkita tukevan käyttönäkökul- maa, sillä siinä korostetaan tiedon markkina- luonteen rinnalla sen yhteisöllistä, institu- tionaalista luonnetta (katso ed. luvun lop- pua).
Palaudutaan siis tiedon käytön näkökul- maan yhteisötasolla. Paluu käyttöön on vält- tämätöntä tiedon arvotarkastelussa sen vuok- si, että siinä on ensisijaisesti kysymys tiedon (knowledge) sisällöstä, ei tietoesineistä (data, information)1
1 Tässä yhteydessä on mielenkiintoinen Friz Machlupin (1979) heitto: tietopalvelut keskittykööt vain informaatioon, tietoesineiden välittämiseen, hän puhuu jopa analogiasta posteljooniin kirjettä viemässä. Heitto on tuskin selitettävissä Machlupin tietämättömyydellä tietopalveluiden toiminnasta, vaan pikemminkin sillä, että hän halunnee koros- taa tietopalvelun puolueetonta ja avointa roolia tiedon välityksessä.
Repo: Tiedon arvo . . . 57 Tiedon käyttöarvo ilmenee kuitenkin vii-
mekädessä yksilön tyytyväisyytenä tai tyyty- mättömyytenä ko. tietoon ja se perustuu en- nakko-odotuksiin tai yllätyksellisyyteen mie- luummin kuin jälkikäteen tehtyihin kustan- nuslaskelmiin. Käytännöllisen tiedon han- kinta voi olla joko 1) kulutusta (esim. aika- taulutieto, säätiedotus) tai 2) investointi (esim. keittokirja). Ihminen hankkii erilaista tietoa mitä erilaisimpiin tarkoituksiin: esi- merkiksi tietoa hankitaan intellektuaalisen uteliaisuuden, tiedon itsensä vuoksi (lähesty- tään tiedon itsearvoa) - ei välttämättä lain- kaan välitöntä toimintaa varten, mutta silloin- kin tiedon arvo riippuu olennaisesti hankkijan aiemmasta tietoudesta ja arvon määrittymi- nen mahdollistuu vasta kun tietoa käytetään, (katso Machlup, 1979).
Tiedon arvo on siis lopultakin mahdollista määrittää vain käyttäjän, käytön näkökul- masta. Kuitenkin käytännössä tiedon arvon määrityksiä tehdään ja tarvitaan yhteisöllisiä päätöksiä varten. Käytännön päätöksenteko
— ja siinähän sitä arvon määritystä juuri tar- vitaan — tarvitsee yhteisölliselle tasolle siir- rettävissä olevia arvoanalyyseja, puutteelli- siakin, jotta rationaalinen harkinta edes ra- joitetusti olisi mahdollista.
7. Tiedon arvon mittaamisen käytännöstä Tiedon arvon määrityksen sovelluksilla pyritään hankkimaan tietoa uusien tai ny- kyisten tuotteiden ja palvelujen hyödyllisyy- destä tai yleisemmin perustelemaan näiden arvo. Arvonmääritykset palvelevat päätök- sentekoa erilaisia vaihtoehtoja ja strategioita arvioitaessa. Tässä arvioidaan joitakin tyy- pillisimpiä1 sekä erityisesti kiinnostavia so- velluksia, jotka liittyvät läheisesti kirjasto- ja tietopalvelualaan.
Baumol ja Ordover (1976) ovat selvittäneet tieteellisten lehtien roolia tutkimustulosten levittäjänä. Tutkimustulos sinänsä todettiin julkiseksi hyödykkeeksi. Analyysissa keski- tyttiin laskemaan kustantajan tiedon levitys- ja käyttäjän tiedon hankintakustannuksia.
Yksittäisen lehden numeron yhden uuden ko- pion tuotannon marginaalikustannuksia oli vaikea laskea kiinteiden kulujen epämääräi- syyden vuoksi, mutta joka tapauksessa näi- den osuus tiedon käytön kustannuksista oli pieni. Tiedon hankinnan kustannukset las- kettiin kirjaston käytön kustannuksista. Ne
1 Lähtökohtanani olen käyttänyt José-Marie Griffithsin (1982) tekemää kirjallisuuskatsausta tyypillisimpien sovellutusten osalta.
muodostuivat kirjastoon tulosta, tiedon mah- dollisista odotuskustannuksista sekä kirjas- tolle aiheutuneista kustannuksista. Tällaisilla laskelmilla ei tämän kirjoituksen määrittelyn mukaista tieteellisen tutkimustuloksen arvoa tai kustannusta tavoitettu-, -koska siinä jätet- tiin kokonaan tiedon käyttötilanne tarkaste- lun ulkopuolelle.
Koska tiedon arvo on todettu vaikeaksi määrittää, ovat monet tutkijat kiinnittäneet huomionsa tiedon hankintakanavien arvon määrittelyihin (kirjaston käyttöä tutkinut Braunstein (1979) ja tietopalveluyksikköjen taloudellisia arvoja tutkineet Mason & Sas- sone (1978)). Kirjaston käytön hyödyt liittyvät käyttäjän ajankäytön säästöön tiedonhankin- nassa — kustannuksista puhuttiinkin jo edel- lä. Eri tiedonhankintakanavien sisäistä tehok- kuutta (efficiency) on suhteellisen helppo mi- tata käymällä läpi prosessin eri vaiheet, mutta näitä mittoja ei voida suoraan verrata toisiinsa eri kanavien kesken, ellei kanavien käyttötilanne ole täysin identtinen. Jotta tie- don hankintakanavia voitaisiin verrata, täy- tyy niiden vaikutukset (effectiveness) nähdä itse tiedon hankinnassa (ks. esim. Wilkinson, 1980). Näin ollen tiedonhankintakanavienkaan arvon vertailuun ei riitä niiden käytön kus- tannusten ja hyötyjen laskenta vaan niitä on tarkasteltava osana tiedonhankintaprosessia joka puolestaan on osa tiedon käyttöä. Esi- merkiksi tietty artikkeli voidaan saada sattu- malta tai laajan kirjallisuustutkimuksen avul- la: käyttötarkoitus saattaa aiheuttaa, että sillä kirjallisuustutkimuksen kautta on paljon suu- rempi hyöty (tiedetään mitä muuta aiheesta on kirjoitettu ko. artikkelin lisäksi) tai hyöty on sama, ja kustannukset taas — riippuu ta- pauksesta!
Yksittäisten tietopalvelujen tarjonnan ar- viointiin organisaation sisällä tehtiin NASAlle malli (Johnson et ai., 1977). Tämä taloudelli- nen analyysi laski 1) NASAn investoinnit pal- velun tarjontaan, 2) käyttökustannukset ja 3) taloudelliset hyödyt. Hyötyihin lasket- tiin vain ne todetut tai odotetut talou- delliset edut joita saavutettiin ottamalla uusi palvelu tai tietotuote käyttöön. Tällai- nen malli antaa päätöksentekoon viitteellistä tietoa siitä, miten eri palveluihin kannattaa panostaa organisaatiossa. Useimmissa tapauk- sissa kuitenkin taloudellisia hyötyjä on vai- kea kohdentaa tietopalvelulle ja pelkät ta- loudelliset laskelmat eivät pidemmän päälle riitä suunnittelun ja päätöksenteon perus- taksi.
King Researchissa on tehty kymmeniä em- piirisiä tutkimuksia pohjautuen luvun 3 lo-
p u s s a e s i t e t t y i h i n t e o r i o i d e n y k s i n k e r t a i s t u k - siin. K e s k e i s t ä o n ollut p y r k i ä t e k e m ä ä n erit- televiä vertailuja eri t i e t o p a l v e l u r a t k a i s u j e n v a l i t s e m i s e n t a u s t a k s i . Griffiths (1982) m a i - n i t s e e Y h d y s v a l t o j e n e n e r g i a m i n i s t e r i ö n (DOE) t e k n i l l i s e l l e i n f o r m a a t i o p a l v e l u l l e t e h - d y n u s e i d e n p a l v e l u i d e n j a t u o t t e i d e n a r v o n m ä ä r i t y k s e t ( l ä h e m m i n K i n g et ai., 1982).
A r v o n m ä ä r i t y s t e h t i i n m m . D O E n E n e r g y D a t a B a s e s t a s e k ä R E C O N t i e t o p a l v e l u s t a ; m ä ä r i t y k s e t arvioitiin i n f o r m a a t i k k o j e n , t i e d o n t a r v i t s i j o i d e n j a r a h o i t t a j a o r g a n i s a a - t i o n n ä k ö k u l m a s t a . Toisaalla (Griffiths &
K i n g , 1982), o n t u t k i t t u p r i m ä ä r i n j a s e k u n - d a a r i n t i e d o n s u h d e t t a e m . a r v o k o n s e p t i o s t a k ä s i n .1
W e r n e r S c h w u c h o w (1977) t u t k i t i e t o - ja d o k u m e n t t i j ä r j e s t e l m i e n t e h o k k u u t t a (ef- ficiency) t a v o i t t e e n a a n k e h i t t ä ä
1. t e s t a u s s t a n d a r d i I & D -järjestelmien k u s t a n n u s t e n l a s k e n t a a n ,
2. t u n n u s l u v u t t i e d o n h a n k i n n a n , biblio- grafisen k u v a i l u n , n ä p p ä i l y n (key- boarding), tiedon v a r a s t o i n n i n , h a u n , yms. k u s t a n n u s t e n m ä ä r i t t ä m i s e k s i , ja 3. metodit I & D -järjestelmien t e h o k k u u -
den ja h y ö d y n mittaamiseksi.
T u t k i m i e n s a s o v e l l u t u s t e n t e s t a u k s e n j a k o h t a a m i e n s a m ä ä r i t t e l y v a i k e u k s i e n (keskei- s i m m ä t v a i k e u d e t liittyivät tietotuotteiden ja palveluiden identifiointiin) j ä l k e e n S c h w u c - how p ä ä t y y t u t t u u n m a r k r o t a l o u s a j a t u k s e e n : h y ö t y - k u s t a n n u s a n a l y y s i n t a v o i t t e e n a ei t u l e olla, m i k ä osa organisaation tai y h t e i s k u n n a n budjetista sijoitetaan I & D -palveluihin, v a a n kiinteän budjetin puitteissa k o e t e t a a n allo- koida resurssit m a h d o l l i s i m m a n t e h o k k a a s t i yksittäisten palvelujen kesken — ja jälleen a r v o k y s y m y k s e t p ä ä d y t t i i n t y ö n t ä m ä ä n t a r - kastelun ulkopuolelle p ä ä t e t t ä v i k s i budjetin
1 Tieteellisten julkaisujen tasolla konsulttitoi- misto King Research esittelee lähinnä ideoitaan ja varsinaisista tutkimuksista ei puhuta niinkään.
Kuitenkin joulukuussa 1983 Suomen tieteellisen kirjastoseuran ja NORDINFOn järjestämässä se- minaarissa 'Planning for new technologies in libraries' Donald King puhui myös konkreettisista tutkimuksista. DOEssa laskettiin näkyväksi tiedon arvoksi 60.000 rahoitetun tutkijain lukemisten pe- rustalta 500 miljoonaa dollaria vuonna 1981. Välil- listä arvoa kuvattiin 13 miljardin dollarin säästöillä työvoimassa ja laitteissa. Energia-alan tietokan- nan RECONin arvoa kuvattiin tunnusluvuilla:
haun näkyvä arvo 3,3 milj.$, lukemisen näkyvä arvo 37 milj,$, ja raportoitujen ajan ja tarvikkei- den säästöjen arvot 3,8 miljoonaa $.
Edellä mainittuja huikeita lukuja saatiin laske- malla yhteen yksittäisten tutkijoiden tiedonkäyttö- tilanteiden saldoja. Tietojen keruun ja tietojen adekvaattisuuden arviointi jää odottamaan sitä, kun pääsen tutustumaan itse tutkimusraportteihin.
laatijoille.
T ä h ä n s a a k k a esitellyt tiedon arvo -sovel- lukset ovat k e s k i t t y n e e t tietotuotteista j a p a l - veluista m a k s a m i s h a l u k k u u t e e n (willingness to pay), niiden k ä y t t ö ö n j a erilaisten k ä y t ö n v a i k u t u s t e n analyysiin. Edellä esitellyt ja l u - kuisat m u u t sovellukset k e s k i t t y v ä t talou- dellisten k u s t a n n u s t e n ja hyötyjen l a s k e n - taan.
J o h n Hawgood (1977) esittää artikkelissaan ' P a r t i c i p a t e Assessment of L i b r a r y Benefits' BASYC (Benefit Assessment a n d System Change) - m e t o d i n j a sen soveltamista D e r b y - shiren k r e i v i k u n n a n kirjastolaitoksen k e h i t - tämiseen. BASYC on a l k u a a n k e h i t e t t y a t k - pohjäisten informaatiojärjestelmien k u s t a n - nusten ja hyötyjen arviointiin. Sillä on a t k - alalla lukuisia h i e m a n erilaisia klooneja, ylei- semmin se on s u k u a m m . Delfoi-tekniikalle.
Metodin p e r u s i d e a n a on päätöksentekijöiden ja konsulttien välinen dialogi, jossa eri n ä k ö - kulmista t i l a n n e t t a t a r k a s t e l e v i e n ihmisten erilaiset a r v o s t u k s e t t ä y d e n t ä v ä t toisiaan.
Metodi ottaa näin huomioon h y ö d y n m o n i v i - v a h t e i s u u d e n ( m u l t i - a t t r i b u t e utility, v r t . myös Christien 1981 arvokäsite, s. 54), mikä a k t u a l i s o i t u u iteraatioiden k a u t t a e r i h e n k i l ö r y h m i e n k e h i t t ä m i e n ristiriitaisten- kin tavoitteiden y h d e n t y m i s e n ä . L ä h d e t ä ä n liikkeelle ns. »quick and dirty» - m e n e t e l - m ä s t ä (aivoriihen omaisesti k e h i t e t ä ä n aluksi m a h d o l l i s i m m a n paljon erilaisia p ä ä m ä ä r i ä ym., joita sitten a l e t a a n karsia) vaihtoehtois- ten p ä ä m ä ä r i e n ja toimintapolitiikkojen g e n e - roimisessa.1
Derbyshiressä a l k u p e r ä i n e n t a r k o i t u s oli BASYC-metodia a p u n a k ä y t t ä e n arvioida vaihtoehtoja haaraosastojen palvelujen ja varastojen sopeuttamiseksi paikallisyhteisö- j e n t a r p e i s i i n , m u t t a t a r k a s t e l u laajeni k o k o t o i m i n n a n (arvon) arviointiin. T o t e u t u k s e e n osallistui 1) k i r j a s t o n j o h t o , 2) t u t k i m u s - j a t o t e u t u s r y h m ä , j o k a t e k i k ä y t ä n n ö n t y ö n (eri h e n k i l ö k u n t a r y h m i e n e d u s t u s j a k o n - sultti), ja 3) l a a j e m m i n koko h e n k i l ö k u n t a , paikalliset ihmiset ym. kirjaston asiakkaat.
A n a l y y s i n a l u k s i m ä ä r i t e t ä ä n erilaiset pää- m ä ä r ä t j a k o o t a a n niille s u h t e e l l i s e t p a i n o a r - v o t s e k ä a r v i o i d a a n t o i m e n p i t e i d e n v a i k u t u k - set eri p ä ä m ä ä r i i n n ä h d e n . K u n k i n t o i m i n t a - p o l i t i i k a n h y ö d y t s u m m a t a a n j a s u h t e u t e t a a n
1 Kyseessä on siis pragmaattinen päättelymalli, joka käyttää hegeliläistä dialogia ristiriitojen selvit- telyssä. Tällaista mallia on kutsuttu Singer-Church- manin päättelymalliksi (Churchman 1971; tässä Lyytinen, 1977). Ajatuksellinen yhteys on tässä myös Habermasin (1973) esittämään teoreettisesti arveluttavaan, mutta käytännössä ymmärrettävään totuudesta äänestämiseen.
Repo: Tiedon arvo . . . 59 vallitsevaan tilanteeseen. Arvioissa esitetään
pessimistinen ja optimistinen vaihtoehto. Eri toimenpideryhmien (päämäärittäin järjestet- tynä) suhteet ja tutkimusryhmän muut arviot antavat tietoa päätöksentekoon; lisäksi näin saadaan jo suunnitteluvaiheessa eri henkilö- ryhmien arviot toimintapolitiikoista.
Suomen tieteellisen kirjastolaitoksen valta- kunnallisten tehtävien organisointivaihtoeh- tojen toiminnallisessa edullisuusvertailussa käytettiin hieman edellisen kaltaista käytän- nön pohjalta kehitettyä menetelmää, jota täy- dentämässä oli vielä erillinen kustannusver- tailu ja yleinen yhteiskunta- ja kirjastopoliit- tinen vertailu (Tieteellisen informoinnin neu- voston I mietintö, 1974; tässä Toimenpiteiden hyötyjä . . ., 1975, liite). Valtakunnalliset teh- tävät ja yleiset organisatoriset vaatimukset (resurssien koordinoituminen kokonaisuuteen, alan kehityksen seuraaminen ja tehtävien suorittamisen hallinnollinen joustavuus) pai- notettiin kunkin näköpiirissä olleen vaihtoeh- don suhteen. Tehty edullisuusvertailu saa selkeydestään ja monipuolisuudestaan kiitos- ta valtiovarainministeriön suunnittelukonsul- teilta.
Mutta mitä tekemistä hyvilläkään arvioin- titutkimuksilla ja suunnittelumenetelmillä on tiedon arvon määrityssovellusten joukossa?
Näissä määritellään yhteisöllisten palvelui- den hyvyttä, arvoa, yhteisöllisillä menetel- millä. Tiedon arvon määritys kattavasti täl- laisissa tapauksissa on mahdotonta erilaisten yksittäisten käyttötilanteiden lukuisuuden vuoksi. Tällöin ratkaisujen arvon määritys edustavuuteen pyrkivänä yhteisöllisenä, nor- matiivisena prosessina on perusteltu, tällai- set tarkastelut antavat arvioinnille kuitenkin paremman ja laajemman lähtökohdan kuin pelkät taloudelliset mittaukset tai yksittäiset arvoa määrittävät tunnusluvut. Eli näyttäisi siltä, että pyrittäessä määrittämään tiedon ar- voa yhteisössä päädytäänkin lopulta arvioi- maan tietopalveluja ja tietotuotteita, jotka sellaisenaan ovat analyysissa irrallaan tiedon käyttötilanteesta. Käytäntö näyttää palautta- van meidät parhaimmillaankin käyttäjäorga- nisaation tasoisiin mielipidemittauksiin ja yh- teisöllisiin arvioihin.
Makrotaloudellisia tiedon arvon määrityk- siä on tehty melko vähän, mikä johtunee tie- don määritykseen ja keruuseen liittyvistä vaikeuksista. Hayesin ja Ericksonin (1982) tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää missä määrin sijoittamisen tietoon voidaan arvioida vaikuttavan teollisuuden tuottoon. Tutkittiin tilastollista suhdetta maan (Yhdysvallat) teol- lisuuden arvon lisäyksen ja niiden tietopalve- luihin tekemien investointien välillä. Tieto kä-
sitetään yleisesti lisäkustannuksena, vaikka tietoon tehdyt investoinnit ovat jo huomatta- via. Tämän taloutta mittaavan tutkimuksen taustalla oli kysymys, onko tieto taloudellinen resurssi vai rahareikä (drain).
Kansantaloudellisessa tarkastelussaan Hay- es ja Ericson listaavat joukon parannuk- sia, joihin laadukkaammalla ja enemmällä tie- dolla päästään: parempi työvoima, parempi tuotekehitystyö ja insinööritaito, parempi markkinointi sekä parempi taloudellinen tie- toisuus ja parempi sisäinen hallinto. Ongel- mina tietoinvestoinneissa ovat merkittävät suorat kustannukset suhteessa epävarmaan hyötyyn, pitkän aikavälin palaute, ei suoraan tuottavuutta lisäävä ja erotteleva (dif- ferential) käyttö eli hyöty riippuu käyttäjän persoonasta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin tietohankintoja erillään muista ulkoisista hankinnoista, jotka vaikuttavat tulokseen pääoma- ja työvoimasi- joitusten rinnalla. Tutkimuksen aineistona käytettiin 50 ja 51 teollisuuden alan tietoja vuosilta 1967 ja 1972. Tiedot analysoitiin lineaarisella regressiolla käyttäen lineaarisen logaritmin Cobb-Douglasin mallia. Tietoin- vestoinnit olivat kumpanakin vuonna noin 12 Vo.1
Tutkimuksen tuloksena saatiin kokonais- tuotoksen ja ulkoisten hankintojen erotukse- na ilmenevän lisäarvon ja tietöinvestointien välille yhteys ja teorian mukaan teollisuuden kannattaisi sijoittaa tietoinvestointeihin enemmän. Lisäarvon ja tietoinvestointien vä- linen yhteys ei kuitenkaan välttämättä ole kausaalinen vaan vaikutus on molemminpuo- linen: kasvavat tietoinvestoinnit — kasvava voitto tai kasvava voitto — varaa tietoinves- tointeihin.
Kansantaloudellisten mallien käyttö tieto- investointien arvioinnissa on ongelmallista tiedon erityislaatuisuuden vuoksi: sen erotta- minen työvoimasta ja muista ulkoisista han- kinnoista on aina vaikeaa. Tällaiset analyysit eivät myöskään ilmaise mitään tiedon arvosta, koska niillä ei ole mitään yhteyttä tiedon käyttöön organisaatioissa, vaan ainoastaan yh- teys sijoituksiin. Puuttumatta käytetyn teo- rian mahdollisiin ongelmiin voidaan kuiten- kin todeta tällaisten ajallisesti peräkkäisten tutkimusten antavan kiinnostavaa tietoa tie- don osuudesta teollisessa toiminnassa.
Hyväksytty julkaistavaksi 21.5. 1984.
i Wilkinsonin (1980) mukaan Englannissa teolli- suuden tutkimusorganisaatioissa 3—4 °/o budjetista menee tietopalveluun. Vastaavasti yleinen kirjasto saa noin 2 °/o paikallisista rahoista. Suomessa jäl- kimmäinen luku on noin 1 °/o.
Kirjastotiede ja informatiikka 3 (3) - 1984
Käytetyt lähteet
A h l m a n , E., K u l t t u u r i n perustekijöitä. G u m m e r u s , Helsinki 1939.
A h m a v a a r a , Y., Y h t e i s k u n t a k y b e r n e t i i k k a . Weilin Göös, Helsinki 1976.
Allardt, E., H y v i n v o i n n i n u l o t t u v u u d e t . 1976.
* Baumol, W. J. ja Ordover, J. A., P r i v a t e financing of information transfer. Proceedings of t h e A S I S 39th A n n u a l Meeting, S a n Francisco, October 4—9, 1976.
* B r a u n s t e i n , Y. M., Cost a n d Benefits of L i b r a r y I n f o r m a t i o n : T h e User P o i n t of View. L i b r a r y t r e n d s 28 (1): 79—87. 1979.
* B r i c k n e r , R. E., Concepts of Economic Cost. J u l - k a i s u s s a : Ed. G. H. Fisher, Cost Consideration in Systems Analysis. Elsevier N o r t h - H o l l a n d , 1971, 2. 24—63.
Christie, B., F a c e to File Communication. A psychological a p p r o a c h to information systems.
J o h n Wiley & sons, N e w York. 1981.
C h u r c h m a n , C. W., T h e Design of I n q u i r i n g Systems. Basic Books, N e w York, 1971.
* F l o w e r d e w , A. D. J. j a Whitehead, C. M. E., P r o b l e m s in m e a s u r i n g t h e benefits of scientific a n d technical information. J u l k a i s u s s a : Ed.
A. B. Frielink, Economics of Informatics.
Elsevier N o r t h - H o l l a n d , 1975, s. 119—128.
Griffiths, J-M., T h e v a l u e of I n f o r m a t i o n a n d R e l a t e d Systems, P r o d u c t s , a n d Services. J u l - kaisussa A n n u a l Review of I n f o r m a t i o n Science a n d Technology (by ASIS). K n o w l e d g e I n d u s t r y Publications, 1982, s. 269—284.
Griffiths, J - M . ja King, D. W., M e t h o d s for a t t r i - b u t i n g v a l u e to information a n d r e l a t e d systems, p r o d u c t s a n d services. J u l k a i s u s s a 6th I n t e r n a t i o n a l Ouline Meeting 7—9 Dec. 1982, L e a r n e d Information, 1982, s. 1—5.
H a b e r m a s , J., E r k e n t n i s u n d Intresse. F r a n k f u r t a m Main, 1973.
H a r m o n , G., I n f o r m a t i o n need t r a n s f o r m a t i o n d u r i n g i n q u i r y : a r e - i n t e r p r e t a t i o n of user r e - levance. Proceedings of t h e 33rd A n n u a l M e e t - ing of A S I S , 1970, s. 41—43.
* Hawgood, J., P a r t i c i p a t e Assessment of L i b r a r y Benefits. D r e x e l L i b r a r y Q u a r t e r l y 13 (1977) 3, s. 68—83.
H a y n e s , R. M. ja Erickson, T., Added Value as a F u n c t i o n of P u r c h a s e s of I n f o r m a t i o n Services.
T h e I n f o r m a t i o n Society 1 (1982) 4, s. 307—
338.
Horton, F. Jr., I n f o r m a t i o n Resources M a n a g e - m e n t : Concept a n d Cases. Association for Systems M a n a g e m e n t , Cleveland, 1979.
J o h n s o n , F. D., Gatseos, P., Miller, E. j a G u n d e r s e n , N., N A S A Tech Brief P r o g r a m : A Cost Benefit E v a l u a t i o n U n i v e r s i t y of D e n v e r R e s e a r c h I n s t i t u t e , Denver, 1977.
J ä r v e l i n , K. j a Repo, A. J., On t h e I m p a c t of M o d e r n I n f o r m a t i o n Technology on I n f o r m a t i o n Needs a n d S e e k i n g : A F r a m e w o r k t h e p a p e r p r e s e n t e d in t h e I R F I S - 5 at Heidelberg, W e s t - G e r m a n y in S e p t e m b e r 1983.
Kegan, D. L., M e a s u r e s of t h e usefulness of w r i t t e n technical information to chemical r e s e a r c h e r s . J o u r n a l of t h e A m e r i c a n Society for I n f o r m a - tion Science 21 (1970) 3, s. 179—186.
Kent, A., U n s o l v a b l e p r o b l e m s . J u l k a i s u s s a A.
Debons (ed.) I n f o r m a t i o n Science: S e a r c h for I d e n t i t y . Marcel D e k k e r , N e w York, 1974, s.
299—311.
King. D. W., Griffits, J-M., Roderer, N. K. ja W i e d e r k e h r , R. R. V., The v a l u e of E n e r g y D a t a Base. King Research, Rockville, 1982.
King, D. W., Roderer, N. K. ja Olsen, H. A. (ed.), Key P a p e r s in t h e Economics of I n f o r m a t i o n . K n o w l e d g e I n d u s t r y Publications, White Plains, N e w York, 1983.
Kunz, W., Rittel, H. ja Schwuchow, W., Methods of Analysis a n d E v a l u a t i o n of l i n f o r m a t i o n N e e d s : A Critical Review, Miinchen, 1977.
* L a m b e r t o n , D. M., N a t i o n a l Policy for economic information. I n t e r n a t i o n a l Social Science J o u r n a l 28 (1976) 3, s. 449—465.
Langefors, B., Theoretical Analysis of Information Systems. S t u d e n t l i t e r a t u r , Lund, 1970.
Lyytinen, K., I n f o r m a a t i o n a r v o n m ä ä r i t t ä m i n e n tietoj e n k ä s i t t e l y t o i m i n n a n k a n n a t t a v u u s t u t k i - m u k s e s s a . L a u d a t u r t y ö J y v ä s k y l ä n yliopisto, taloustieteen laitos, 1977.
* M a c h l u p , F., Uses, V a l u e a n d Benefits of K n o w l - edge. K n o w l e d g e I (1979) 1, s. 62—81.
Mason, R. M. ja Sassone, P. G., A Lower B o u n d Cost Benefit m o d e l for I n f o r m a t i o n Services.
I n f o r m a t i o n Processing & M a n a g e m e n t 14 (1978) 2, s. 71—83.
M c K e n d r y , J. M., E n d e r w i c k , T. P. j a Harrison, P. C , A subjective v a l u e a p p r o a c h to i n f o r m a - tion utility. H u m a n F a c t o r s 13 (1971) 6, s. 503—
509.
* N e w m a n , G., An i n s t i t u t i o n a l perspective on i n - formation I n t e r n a t i o n a l Social Science J o u r n a l 28 (1976) 3, s. 466—492.
R a v e n s b o r g , M. R., Empirical validation of a u t o - m a t e d p u r s i n g n o t e s : information utility.
Psychological R e p o r t s 26 (1970), s. 279—282.
Rich, R., T h e v a l u e of Information. J u l k a i s u s s a : E. R. Morss ja R. Rich. G o v e r n m e n t I n f o r m a - tion M a n a g e m e n t : A C o u n t e r - R e p o r t of t h e Comission on F e d e r a l P a p e r w o r k , W e s t v i e w Press, Boulder, 1980, s. 47—62.
S c h w u c h o w , F., T h e Economic Analysis a n d E v a l u a t i o n of I n f o r m a t i o n a n d D o c u m e n t a t i o n Systems. I n f o r m a t i o n Processing a n d M a n a g e - m e n t , 13 (1977) 5, s. 267—272.
Taylor, R. S., I n f o r m a t i o n a n d P r o d u c t i v i t y : On Defining I n f o r m a t i o n Output. Social Science I n f o r m a t i o n Studies 1 (1982) 2, s. 131—
138, 1982a.
Tieteellisen k i r j a s t o l a i t o k s e n v a l t a k u n n a l l i s t e n t e h t ä v i e n o r g a n i s o i n t i v a i h t o e h t o j e n t o i m i n - n a l l i n e n e d u l l i s u u s v e r t a i l u . Tieteellisen infor- m o i n n i n n e u v o s t o n (TINFO) I mietintö. Kom.
1974: 43, Helsinki, 1974.
T o i m e n p i t e i d e n hyötyjä ja haittoja k o s k e v a t selvi- tykset. V a l t i o v a r a i n m i n i s t e r i ö , S u u n i t t e l u s i h - teeristö, Helsinki, 1975.
Weawer, W., R e c e n t contributions to t h e m a t h e - m a t i c a l t h e o r y of communication. J u l k a i s u s s a C. F. S h a n n o n j a W. Weawer, T h e M a t h e m a t i - cal T h e o r y of Communication. U n i v e r s i t y of Illinois P r e s s , Chicago, 1949.
Wilkinson, J. B., Economics of i n f o r m a t i o n : c r i t e r i a for c o u n t i n g t h e cost a n d benefit. Aslib P r o - ceedings 32 (1980) 1, s. 1—9.
*-merkityt a r t i k k e l i t s i s ä l t y v ä t m y ö s K i n g et al (1983) k o k o o m a j u l k a i s u u n .
