Erotettuina ja lähetettyinä – Bo Giertzin käsitys lähetystyön teologisista lähtökohdista

EROTETTUINA JA LÄHETETTYINÄ

Bo Giertzin käsitys lähetystyön teologisista lähtökohdista

Itä-Suomen yliopisto Läntinen teologia Pro gradu -tutkielma, Marraskuu 2020

Systemaattinen teologia Mika Tervakangas

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty

Filosofinen tiedekunta Osasto – School

Teologian osasto Tekijät – Author

Tervakangas Mika Frans Juhani Työn nimi – Title

Erotettuina ja lähetettyinä – Bo Giertzin käsitys lähetystyön teologisista lähtökohdista

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages

Systemaattinen teologia Pro gradu -tutkielma x 23.11.2020 65

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract

Tutkielman tehtävä on selvittää Bo Giertzin käsitystä lähetystyön teologisista lähtökohdista. Giertz toimi Ruotsin kirkossa piispana Göteborgin hiippakunnassa 1900-luvulla ja on yksi kyseisen vuosisadan merkittävimmistä pohjoismaalaisista teologeista. Tutkimustehtävän toteuttamiseksi tulee selvittää Giertzin eniten painottamia teologisia aiheita. Varsinkin ekklesiologiaan ja Raamattuun liittyvää aineistoa Giertziltä on olemassa paljon. Lähetysteologiaa hän ei ole systemaattisesti erikseen käsitellyt, mutta aineistoa tästäkin aiheesta on olemassa. Lähteiksi rajataan Giertzin sisälähetystyötä käsittelevä artikkeli ja hänen pitämänsä seitsemäntoista puhetta lähetystyöntekijöille. Tutkimuksen jäsennystä olen helpottanut jakamalla sisälähetystyön ja ulkolähetystyön käsittelyn kahteen eri päälukuun. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi.

Tutkimuksen kahdessa johdantoluvussa esitellään Bo Giertziä henkilönä ja Ruotsin kirkkohistoriaa.

Henkilöhistorian tutkiminen auttaa Giertzin teologisen kirjallisuuden lähestymisessä. Lisäksi käsitellään Ruotsin lähetyshistoriaa 1800- ja 1900-luvuilta. Historian käsittely osoittaa kontekstin, jossa Giertz toimi pappina ja piispana ja mitä painotuksia lähetystyöhön liittyen oli olemassa Ruotsissa.

Ensimmäinen pääluku käsittelee Giertzin käsitystä sisälähetystyön teologisista perusteista. Giertz on kirjoittanut aiheesta artikkelin ollessaan vielä pappina Torpassa vuonna 1945. Artikkelissa Giertz käsittelee neljää asiaa, jotka Jumala tahtoo lahjoittaa sisälähetystyön avulla. Nämä neljä asiaa ovat elävät kristityt, elävät papit, elävä seurakunta ja elävä kristillisyys. Giertzin tapaisesti näitä asioita käsitellään tarinan avulla. Tässä artikkelissa tarinana on kamppailu ihmisestä. Siksi Jumalan lahjoittamien asioiden lisäksi paljon palstatilaa saa myös sielunvihollinen, joka tahtoo estää näiden Jumalan lahjojen toteutumista. Giertzin käsitys sisälähetystyöstä rakentuu artikkelissa kirkon perustyön varaan. Giertzin mukaan kirkon perustyö on Sanasta ja sakramenteista elämistä. Tämän perustyön varassa sisälähetystyö voi vaikuttaa jo edellä lueteltuja Jumalan lahjoittamia asioita.

Tässä pääluvussa käsittelen myös Giertzin ekklesiologista käsitystä ja Raamatun tulkintaa. Ne ovat hyödyllisiä apuvälineitä hänen lähetysteologiansa tutkimisessa.

Toisessa pääluvussa käsitellään Giertzin käsitystä ulkolähetystyön teologisista perusteista. Lähteenä tutkimiseen on käytetty seitsemäätoista siunauspuhetta. Nämä siunauspuheet on pidetty niissä tilaisuuksissa, joissa lähettejä on lähetetty ulkolähetystyöhön. Puheet Giertz on pitänyt piispuusaikanaan 1949-1970. Näitä puheita käsittelen kolmesta eri näkökulmasta, jotka tulevat vahvasti esille puheista. Näkökulmia ovat ekklesiologia, virkateologia ja lähetystyön kontekstuaalisuus. Giertzin ekklesiologinen näkemys ulkolähetystyöstä kiteytyy hänen käsitykseensä kirkosta Kristuksen ruumiina. Kirkko on sama ympäri maailman. Virkateologisessa kohdassa esitetään, miten monipuolisena Giertz käsittää ulkolähetystyön. Lähetettävät lähetit toimivat omissa kutsumuksissaan myös lähetyskohetissa. Heitä ei esimerkiksi vihitä uuteen hengelliseen virkaan, kun heidät lähetetään työhön. Kontekstuaalisessa osassa tulee ilmi Giertzin innovatiivisuus koskien lähetystyötä. Voisi jopa sanoa, että lähetystyötä koskevassa kontekstuaalisessa ajattelussaan hän on ollut aikaansa edellä. Giertz muun muassa painottaa sitä, miten lähetit toimivat kristinuskon tulkkeina vieraissa kulttuureissa.

Giertzin käsitys lähetystyön teologisista perusteista tiivistyy oikeastaan yhteen raamatunkohtaan, jota hän usein käyttää käsitellessään lähetystyötä. Kohta on Apostolien tekojen luvusta kolmetoista, jossa Paavali ja Barnabas erotetaan lähetystyöhön Pyhän Hengen toimesta. Erottaminen ja lähettäminen ovatkin keskeisiä teemoja Giertzin lähetysteologiassa.

Lopulta Giertzin käsitystä lähetystyön teologisista lähtökohdista voidaan pitää evankelis-luterilaisina. Giertzin käsityksen perustana on kirkossa tehty perustyö Sanan ja sakramenttien kautta. Tämä tulee näkyville niin sisälähetystyötä kuin ulkolähetystyötäkin koskevissa pääluvuissa. Tältä perustalta hän käsittelee lähetystyötä koko Kristuksen ruumiin ja yksittäisen lähetystyöntekijän perspektiiveistä. Ja kuten edellä on mainittu, Giertz on nostanut lähetystyön kontekstuaalisuudessa esiin asioita, joiden vuoksi hänen käsitystään voidaan pitää myös innovatiivisena. Hänen siunauspuheistaan välittyy viesti, ettei lähetystyön tarkoitus ole levittää esimerkiksi ruotsalaista tapaa uskoa Jumalaan, vaan on otettava huomioon lähetyskohteen kulttuuri. Lähetystyö on Giertzin mukaan yhtä aikaa yhden kristityn ja koko Kristuksen kirkon työtä. Jatkuvan perustyön ollessa käynnissä kirkossa, kaiken nivoo yhteen ja pitää yhdessä kirkon pää, eli itse Jeesus Kristus.

Avainsanat – Keywords

Bo Giertz, Ruotsin kirkko, lähetysteologia, missiologia, ekklesiologia, kontekstuaalinen lähetystyö

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty

Philosophical faculty Osasto – School

School of theology Tekijät – Author

Tervakangas Mika Frans Juhani Työn nimi – Title

Separated and out sent – Bo Giertz's understanding of the theological foundations of missionary work

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages

Systematic theology Pro gradu -tutkielma x 23.11.2020 65

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract

The purpose of this study is to examine Bo Giertz's understanding of the theological foundations of missionary work. Giertz served as bishop in the Church of Sweden in the Diocese of Gothenburg in the 20th century and is one of the most important Nordic theologians of that century. In order to carry out the research purpose, Giertz's most emphasized theological topics must be clarified. There is a lot of material from Giertz, especially related to ecclesiology and the Bible. He has not systematically dealt with missiology separately, but there is material on this subject as well. The sources for this study are narrowed to Giertz's article on internal missionary work and his seventeen speeches to missionaries. The study outline is made easier to follow by dividing missionary work into two sections which are internal missionary work and external missionary work. The method of this study is systematic analysis.

The two introductory chapters of the study present Bo Giertz as a person and Swedish church history. The study of personal history helps to approach Giertz’s theological literature. In addition, Swedish missionary history from the 19th and 20th centuries are discussed. The discussion of history shows the context in which Giertz served as a priest and bishop and what emphases related to missionary work existed in Sweden.

The first main chapter deals with Giertz's understanding of the theological foundations of internal missionary work. Giertz wrote an article on the subject while he was still a priest in Torpa in 1945. In the article, Giertz discusses four things that God wants to bestow through inner missionary work. These four things are living Christians, living priests, a living church, and living Christianity. As usual, Giertz addresses these issues through a story. In this article, the story is a struggle for man. Therefore, in addition to the things God has given, a lot of column space is also given to the devil who wants to prevent the realization of these gifts from God. Giertz's conception of inner missionary work is based on the basic work of the church in the article. According to Giertz, the basic work of the church is about living through the Word and the sacraments. Based on this basic work, the missionary work can affect the things God has bestowed that are already listed above. In this chapter, I also process Giertz’s ecclesiological view and Bible interpretation. They are useful aids in the study of his missionary theology.

The second main chapter deals with Giertz's understanding of the theological foundations of missionary work.

Seventeen speeches have been used as a source for research. These speeches have been spoke on those occasions where missionaries have been sent for missionary work. Giertz has given speeches during his episcopate from 1949-1970. I address these speeches from three different perspectives, which emerge strongly from the speeches. Perspectives include ecclesiology, theology of the office and the contextuality of missionary work. Giertz’s ecclesiological view of missionary work is crystallized in his view of the Church as the body of Christ. The church is the same all over the world. The section that deals with theology of the office shows how versatile Giertz understands missionary work. The missionaries to be sent also act in their own vocations in the sending destination. For example, they are not ordained to a new spiritual office when they are sent to work.

The contextual part shows Giertz's innovativeness regarding missionary work. One could even say that in his contextual thinking about missionary work, he has been ahead of his time. Among other things, Giertz emphasizes how missionaries act as interpreters of Christianity in foreign cultures.

Giertz’s view of missionary work is actually condensed into one Bible passage that he often uses when dealing with missionary work. The passage is from the Acts of the Apostles at Thirteen chapter, where Paul and Barnabas are separated for missionary work by the Holy Spirit. Indeed, separation and sending are central themes in Giertz’s missiology. In summary, Giertz's conception of the theological starting points of missionary work can be considered evangelical Lutheran. Giertz's understanding is based on the basic work done in the church through the Word and the sacraments. This is reflected in the main chapters on both internal and external missions. On this basis, he deals with missionary work from the perspectives of the whole body of Christ and the individual missionary. And, as mentioned above, Giertz has raised issues in the contextuality of missionary work that make his perception also innovative. His message of blessing conveys the message that the purpose of missionary work is not to spread, for example, the Swedish way of believing in God, but to take into account the culture of the mission. According to Giertz, missionary work is the work of one Christian and the whole Church of Christ at the same time.

With ongoing basic work going on in the church, everything is tied together and held together by the head of the church, that is, Jesus Christ himself.

Avainsanat – Keywords

Bo Giertz, Church of Sweden, missiology, ecclesiology, contextual missionary work

1 SISÄLLYS

I JOHDANTO ... 3

1. Lähetysteologian raamatulliset lähtökohdat ... 3

2. Bo Giertzin vaiherikas elämä ... 6

3. Tutkimustehtävä, sekä tutkimuksen metodi ja rakenne ... 10

4. Tutkimuksen aineisto sekä aikaisempi tutkimus aiheesta ... 11

II LÄHETYSTEOLOGISTA LIIKEHDINTÄÄ RUOTSISSA 1800-1900 - LUVUILLA ... 13

1. Lähetysinnostuksen alkutaival Ruotsissa 1800-luvulla ... 13

2. Lähetystyön vastoinkäymiset ja leviäminen 1900-luvulla ... 17

3. Teologinen murrosvaihe Ruotsissa 1800-1900 -luvuilla ... 20

3. Bo Giertz lähetysteologisena vaikuttajana ... 22

III GIERTZIN SISÄLÄHETYSTYÖN PAINOTUKSET ... 24

1. Lähetystyön perusta –– Seurakunnan ja herätyksen merkitys sisälähetyksessä . 24 a. Giertzin ekklesiologia pähkinänkuoressa ... 25

b. Giertzin käsitys perustyöstä kirkossa ja seurakunnassa ... 27

2. Sisälähetystyö Giertzin mukaan ... 30

a. Giertzin käsitys Raamatun tulkinnasta ... 30

b. Jumalan Sana vaikuttaa sisälähetystyön ... 32

3. Jumalan lahjoittamat neljä asiaa sisälähetyksen kautta ... 33

a. Jumala tekee työtään sisälähetystyössä ... 33

b. Sielunvihollisen rooli sisälähetystyössä ... 36

c. Jeesus Kristus sisälähetystyön keskuksena ... 38

IV GIERTZ JA ULKOLÄHETYSTYÖ ... 40

1. Bo Giertzin siunauspuheet lähetystyöntekijöille ... 40

a. Siunauspuheiden taustoitus ja rakenne ... 40

b. Siunauspuheiden positio lähetysteologisessa keskustelussa ... 41

2. Giertzin ekklesiologinen painotus lähetystyössä ... 41

2

a. Paavalin ja Barnabaan esimerkkiä mukaillen ... 41

b. Kirkko Kristuksen ruumiina kattaa koko maailman ... 43

c. Paikalliskirkon ja -seurakunnan tehtävä lähettäjänä ... 44

d. Kirkko on kirkko myös lähetyskohteessa ... 45

3. Ulkolähetyksen virkateologisia ulottuvuuksia ... 46

a. Lähettämisen prosessi ulkolähetystyöhön lähetettäessä ... 46

b. Lähetystyöntekijän virka ulkolähetystyössä ... 48

c. Viran ja kutsumuksen toimittaminen lähetyskohteessa ... 49

4. Ulkolähetystyön kontekstuaalisuus ... 52

a. Giertzin käsitys maailmasta ja pakanakansoista ... 52

b. Kulttuurien kohtaaminen ulkolähetystyössä ... 53

c. Supersessionismi Giertzin siunauspuheissa ... 55

V LOPPUKATSAUS ... 57

LYHENTEET ... 60

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS ... 61

Lähteet ... 61

Kirjallisuus ... 62

3 I JOHDANTO

1. Lähetysteologian raamatulliset lähtökohdat

Kristinuskon opetuksen mukaan Jeesus Kristus ilmestyi ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsilleen ennen taivaaseen astumistaan ja jätti heille tehtävän, johon tämäkin pro gradu -tutkielma keskittyy –– tämä tehtävä koskee lähetystyötä:

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”¹

Kyseinen raamatunkohta kiteyttää oikeastaan vain Matteuksen evankeliumin opetukset, mutta sitä on käytetty laajasti kuvaamaan lähetystyön merkitystä varsinkin protestanttisessa lähetystyössä. Lähetysteologia itsessään ei rajoitu vain tähän edellä mainittuun niin kutsuttuun kaste- ja lähetyskäskyyn.

Tutkimuksessa lähetysteologian lisäksi keskeisessä asemassa on ruotsalainen piispa Bo Giertz, joka toimi pitkään Göteborgin piispana 1900-luvulla. Virka-aikanaan hänkin ehti käsitellä lähetystyötä jonkin verran ja sen myötä tutkin hänen lähetysteologiaansa. Giertz esitellään tarkemmin Johdanto -kappaleen toisessa luvussa.

Lähetysteologialla voidaan nähdä olevan noin 2000 vuotta historiaa –– ellei enemmänkin, mikäli tutkitaan myös Vanhaa Testamenttia². Lähetysteologisessa valossa Vanhan Testamentin tutkiminen ei kuitenkaan ole kovinkaan mielekästä, sillä VT on nähtävä kokonaisuutena, jonka sisältö on moninainen ja tulkinnanvaraisuutta on paljon.³ Kuten myöhemmin tulemme huomaamaan, myöskään Bo Giertz ei lainaa VT:sta yksittäisiä kohtia, vaan käsittelee sitä yhtenä kokonaisuutena. Yksi tärkeä ja huomioitava asia VT:sta lähetysteologian suhteen on nostettava esille. Nimittäin

1 Matt. 28:18-20.

2 Lyhennettynä VT.

3 Ahonen 2000, 33–34.

4

monesti VT:ssa Jumala kutsuu puoleensa henkilöitä ja lähettää heidät täyttämään heille määrättyä tehtäväänsä –– esimerkkeinä mainittakoon Abrahamin kutsuminen ja valinta sekä Israelin kansan tehtävä Jumalan kansana. Tämän läpi VT:n kulkevan linjan mukaisesti voidaan ajatella, että VT:ssa kutsuminen ja lähettäminen esiintyvät yhdessä.⁴

Uudessa Testamentissa⁵ Jeesusta pidetään VT:n lupaamana Messiaana.⁶ Tätä näkemystä painotetaan varsinkin evankeliumissa Matteuksen mukaan, joka olikin suunnattu pääosin juutalaiselle kohdeyleisölle. Evankeliumin lopussa on tuo edellä mainittu kaste- ja lähetyskäsky, joka sisältää kolme tehtävää: opetuslasten tekeminen ja sille alisteiset tehtävät ovat kastaminen ja opettaminen.⁷ Tehtävä erosi Jeesuksen julkisen toimintansa aikana tekemästä lähetystyöstä siinä, että kaste- ja lähetyskäskyssä Jeesus ohjaa seuraajiaan täyttämään tämän tehtävän kaikkien kansojen parissa, sillä Jeesus itsehän oli kaikkien evankeliumeiden mukaan tehnyt työtään vaan Israelissa juutalaisten parissa.

Evankeliumissa Luukkaan mukaan korostuu lähetysnäkemyksessä pneumatologisuus, jossa Pyhää Henkeä korostetaan vahvasti. Sama pneumatologia jatkuu myös Luukkaan kirjoittamassa Apostolien teoissa, johon myös Giertz usein palaa lähetysteologisissa teksteissään. Risto A. Ahosen mukaan evankeliumi Luukkaan mukaan ja Apostolien teot ovatkin juuri ne UT:n kirjat, joihin tukeudutaan lähetysteologiaa tutkittaessa.⁸ Apostolien teoissa esitellään yksi UT:n merkittävimmistä henkilöistä, joka on siis Paavali. Paavalia pidetään pakanain apostolina, joka oli valmis toteuttamaan Jeesuksen antamaa kaste- ja lähetyskäskyä myös ei-juutalaisten parissa.⁹

Siirtymä pääosin Jeesuksen ja hänen opetuslastensa tekemästä juutalaiskristillisestä lähetyksestä Paavalin ja hänen työtovereidensa tekemään lähetykseen pakanoiden parissa asettaa kysymyksen lähetyksen paradigmoista. Millaisia lähetyksen erilaisia vaiheita voidaan erottaa kirkkohistoriassa. Karl Rahner on erottanut kirkkohistorian kolmeen jaksoon: juutalaiskiristillinen vaihe, hellenistisen ja eurooppalaisen kristillisyyden vaihe ja kolonialismin päättymiseen linkittynyt globaali vaihe. David J.

4 Ahonen 2000, 36–39.

5 Lyhennettynä UT.

6 Tarkoittaa Voideltua tai Kristusta.

7 Ahonen 2000, 54–57.

8 Ahonen 2000, 63–66.

9 Ahonen 2000, 72–76.

5

Bosch sen sijaan jakaa kirkkohistorian kuuteen paradigmaan: varhaiskristillisyyden apokalyptinen, patristisen ajan hellenistinen, keskiajan roomalaiskatolinen, uskonpuhdistuksen protestanttinen, valistuksen moderni ja ekumeeninen paradigma.

Sekä Rahner että Bosch kuitenkin molemmat korostavat juuri siirtymää juutalaiskristillisestä vaiheesta hellenistiseen kristillisyyteen. Tätä he vertaavat muun muassa tämänhetkiseen aikaan samanlaisena mullistavana murrosvaiheena kirkkohistoriassa.¹⁰

Tämän mullistavan murrosvaiheen keskeisenä osana voidaan pitää seurakunnan roolia lähettämisessä. Ensimmäiset pakanoiden pariin lähetetyt lähetystyöntekijät olivat Paavali ja Barnabas, jotka Syyrian Antiokian seurakunta lähetti matkaan rukouksella ja kättenpäällepanemisella. Paavali myös kävi hänet lähettäneen seurakunnan luona ainakin ensimmäisen ja toisen lähetysmatkansa jälkeen, seurakunnan rooli lähettämisessä oli siis olennainen osa lähetystä.¹¹

Lähetysorientoituneisuus kristikunnassa hiipui, kun kirkon ja valtion suhde syveni 300-luvulla. Tämän liitoksen myötä sääntökuntien vastuu lähettämisessä ja lähetystyössä kasvoi. Monien vuosisatojen ajan lähetystyötä tehtiin luostariyhteisöjen toimesta, eikä niinkään yksittäisten seurakuntien tai kirkon toimesta. Ennen protestanttisen lähetystyön organisoitumista kaikilla mantereilla oli tehty kristillistä lähetystyötä, paitsi Australiassa.¹²

Protestanttiset kirkot eivät tehneet aluksi juurikaan lähetystyötä, vaikka esimerkiksi Martti Lutherin tuotantoa voidaan pitääkin missionaarisena. Vasta 1700-luvulla pietismin ja herrnhutilaisuuden¹³ johdosta myös protestanttinen lähetystyö järjestäytyi vahvemmin. Tämän herätyksellisen liikehdinnän seurauksena syntyi lähetysseuroja ja -järjestöjä, jotka aloittivat varsinaisesti suunnitelmallisen lähetystyön. Tästä kerron lisää muun muassa Ruotsin kontekstiin liittyen luvussa II. 1900-luvun alussa lähetys nähtiin koko kirkon yhteisenä toimintona, niin katolisessa kirkossa kuten myös protestanttisuudessa.¹⁴

10 Ahonen 2000, 16–17.

11 Ahonen 2000, 135–136.

12 Ahonen 2000, 136–140.

13 Saksassa 1700-luvulla alun perin pietismistä alkunsa saanut kristillinen herätysliike, joka vaikutti myös Ruotsissa. Herrnhutilaisuudessa korostetaan yksilön pelastusvarmuutta, uskonnollista yhteisöllisyyttä ja aktiivista lähetysintoa.

14 Ahonen 2000, 141–146.

6

Yleisesti lähetysteologinen tutkimus on siinä vaiheessa, jossa se arvioi vuosisatojen mittaista lähetyksen historiaa ja samalla yrittää tarkastella lähetyksen tulevaisuutta.

Giertzin tutkiminen tässä asetelmassa on hyvin mielekästä, sillä hän toimi piispana sellaisena aikana, jolloin Ruotsin kirkko oli vahvasti sekularisoitumassa ja menettämässä omaa identiteettiään, varsinkin jos lähetys mielletään kirkon perustavanlaatuiseksi identiteetiksi. Varsinkin länsimainen sekularisoituminen on johtanut siihen, että nykyään Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan kirkot ottavat vahvemmin kantaa yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksiin.¹⁵ Lähetysteologia on vahvasti ekklesiologinen kysymys, jossa syvennytään kirkon olemukseen ja tehtävään.

Lähetyksen funktio on tuoda ihmisiä uskossa Jeesuksen luokse, hänen, joka kaste- ja lähetyskäskynkin on antanut. Uskosta seurauksena on elämä, ilo ja rauha, joka ilmenee myös haluna toimia vuosisatojen mittaisessa todistamisen ketjussa. Tämä on lähetystyötä lähellä tai kaukana, jossa Jumala toimii lähettäjänä.¹⁶

2. Bo Giertzin vaiherikas elämä

Bo Harald Giertz¹⁷ syntyi 31. elokuuta vuonna 1905 Ruotsin Räpplingessä Öölannin saarella. Perheessä oli yhteensä seitsemän veljestä, joista Bo Giertz oli järjestyksessä toinen. Bo Giertzin isä toimi kirurgina ja professorina, kun äiti hoiti perheen lapsia.

Hänen isänisänsä oli keksijä, rakentaja ja teollisuusmies, samoin kuin äidinisänsä, joka perusti muun muassa kuuluisan telekommunikaatiojärjestelmiä ja puhelimia valmistavan yrityksen L.M. Ericssonin.¹⁸

Giertzin perhe ei ollut erityisen uskonnollinen. Tietynlainen kunnioitus uskoon liittyviä asioita kohtaan oli, mutta varsinkin isä mielsi itsensä ateistiksi. Bo Giertz kasvoi siis agnostis-ateistisissa olosuhteissa lapsuutensa ja nuoruutensa. Esimerkiksi

15 Ahonen 2000, 21–25.

16 Ahonen 2000, 291–293.

17 Bo Giertzin elämään ja teologiseen uraan mahtuu paljon tapahtumia, joita ei valitettavasti voi kaikkia käydä läpi tässä luvussa. Olen koonnut merkittävimmät ja tärkeimmät tiedot tutkimukseni päähenkilöstä ja apunani olen käyttänyt Algot Mattssonin vuonna 1991 julkaistua Bo Giertzin elämänkertaa Ateisten som blev biskop, johon on tallennettu paljon haastatteluja muun muassa Giertziltä itseltään. Toinen merkittävä teos tutkiattessa Giertzin elämää on Rune Imbergin toimittama teos Talet om korset – Guds kraft, johon on koottu artikkeleita liittyen Giertziin, sata vuotta hänen syntymänsä jälkeen.

18 Mattsson 1991, 15–27. Imberg 2005, 29–36.

7

hänen isänsä ulospäin näkyvä tunnustus oli ateismi, mutta silti hän oli valmis tutkimaan niin Raamattua kuin sen vastaistakin kirjallisuutta. Ateistisesta asenteesta huolimatta hänen äitinsä kävi kuitenkin salaa kastattamassa poikansa marraskuussa 1905.¹⁹ Giertzin perheen lapset saivat itse päättää omasta suhtautumisestaan kirkkoon.

Poikien konfirmoinnin aikaan isä luki toisinaan Raamattua ja pojat saivatkin konfirmaatiojuhlan yhteydessä omat Raamattunsa. Näihin aikoihin Bo Giertz oli edelleen ateisti ja luki ateistista kirjallisuutta isänsä kirjahyllystä.²⁰

Isänsä jalanjäljissä Giertz haki opiskelemaan lääketiedettä ja onnistui saavuttamaan opiskelupaikan Uppsalan yliopistossa 1924. Hyvin varhaisessa vaiheessa Giertz osasi jo monia kieliä, kuten saksaa, kreikkaa ja latinaa. Lääketieteen opinnot kuitenkin jäivät ja Giertz pohti, ryhtyisikö esimerkiksi poliitikoksi, journalistiksi, opettajaksi tai yliopisto-opettajaksi. Uravalintaa tehdessään hän luki samalla latinaa, kreikkaa ja antiikin historiaa.²¹

Ateismin vaihtuminen uskoksi Jumalaan tapahtui näinä opiskeluaikoina. Jo aiemmin isän pessimismi ihmisiä kohtaan oman työnsä kautta oli laittanut Giertzin miettimään elämän merkityksellisyyttä. Uppsalassa Giertz tapasi ruuanlaittotovereiden²² kautta muita opiskelijoita eri tiedekunnista, muun muassa teologeja. Giertz samaistui enemmän näihin teologianopiskelijoihin, joilla tuntui olevan yhtäläinen elämänkatsomus hänen kanssaan toisin kuin esimerkiksi joillakin ateistiopiskelijoilla, joiden etiikka erosi suuresti Giertzin omasta. Giertz pohti, että kotoa peritty elämänkatsomus pohjautui johonkin muuhun kuin ateismiin.²³ Papeiksi opiskelevien teologien johdosta Giertz päätyi hengelliseen tilaisuuteen kuuntelemaan Nathanael Beskowia²⁴ ja siellä kuullessaan opetusta ja todistusta Kristuksesta, Giertz vakuuttui Jumalan olemassaolosta.²⁵

Tämän myötä Bo Giertz päätti ryhtyä opiskelemaan teologiaa ja halusi valmistua aivan tavalliseksi papiksi, mitä häneltä vaati myös hänen isänsä hoidossa ollut Ruotsin

19 Mattsson 1991, 15–27. Imberg 2005, 35.

20 Mattsson 1991, 43–45. Bexell 2005b, 386.

21 Mattsson 1991, 44–51.

22 Ruotsiksi matlagskamrater. Tarkoittaa opiskelijaryhmää, jotka tekevät yhdessä ruokaa.

23 Mattsson 1991, 46–51.

24 Nathanael Beskow 1865-1953. Ruotsalainen teologi ja saarnaaja, joka ei tiettävästi koskaan halunnut pappisvihkimystä.

25 Mattsson 1991, 50–51.

8

kuningatar Viktoria²⁶. Giertz alkoi lukea ahkerasti Raamattua ja käydä kirkossa.²⁷ Teologianopintoihinsa Giertz sai professoriksi taitavan eksegeetin, Anton Fridrichsenin, joka oli aiemmin siirtynyt Oslosta Uppsalaan. Tämän professorin myötävaikutuksesta Giertz päätyi myös Palestiinaan muutaman kuukauden opintomatkalle vuonna 1931.²⁸

Opiskeluaikoina Uppsalassa Giertz myös tutustui ja myöhemmin avioitui puolisonsa Ingridin²⁹, eli Ninnin kanssa. Ensimmäinen hengellisen työn pesti aukeni Ruotsin Kristillisen Lukiolaisliikkeen³⁰ matkasihteerinä.³¹ Loppuvuodesta 1934 Giertz vihittiin papiksi piispa Tor Andraen³² toimesta ja ensimmäinen työpaikka odotti Itäisen Husbyn seurakunnassa Linköpingin hiippakunnassa kirkkoherran sijaisen virassa. Husbyssä Giertz työskenteli vain noin vuoden verran 1935-1936, mutta sinä aikana sai hyvän yhteyden seurakuntaan, jolla oli muun muassa yhteyksiä EFS:n kanssa. Lisäksi Giertz kertoo, että Husbyssä vietetyn vuoden aikana hänen näkemyksensä kirkosta, Raamatusta ja tunnustuksesta kirkastuivat.³³ Tuon vuoden aikana hän esimerkiksi tutki Henric Schartaun kirjoituksia ja otti tämän myötä kontaktia vanhakirkolliseen kirkkoherraan Gösta Nelsoniin ja tapaamisen myötä Giertz alkoi tulkita uskonelämää armosta käsin.³⁴

Husbysta Giertz siirtyi kirkkoherran sijaiseksi Ekebyn seurakuntaan vuonna 1936, joka myös sijaitsi Linköpingin hiippakunnassa. Jo vuonna 1937 häntä pyydettiin Linköpingin hiippakunnan apulaispapiksi, ja Giertz suostui. Tällainen muuttava ja hektinen elämäntyyli ei kuitenkaan sopinut nuoren perheen elämään ja lopulta Giertz haki vakituista virkaa.³⁵

Elokuussa 1938 Giertz piti näytesaarnan Torpan kirkossa ja kuukautta myöhemmin hänet valittiin ylivoimaisella 98 prosentin äänimäärällä Torpan seurakunnan apulaispapiksi –– myös Torpan seurakunta sijaitsi Linköpingin hiippakunnassa. Näin

26 Sophia Maria Viktoria av Baden 1862-1930. Ruotsin kuningatar 1907-1930.

27 Mattsson 1991, 54–61.

28 Mattsson 1991, 62–65.

29 Ingrid ”Ninni” Andrén 1908-1942. Bo Giertzin ensimmäinen vaimo, avioliitossa syntyi neljä lasta.

30 Svenska Kristliga Gymnasiströrelse. Lyhennettynä SKG.

31 Mattsson 1991, 66–77.

32 Tor Andrae 1885-1947. Teologian tohtori ja Linköpingin hiippakunnan piispa 1935-1947.

33 Mattsson 1991, 78–82. Klefbeck 2005, 43.

34 Bexell 2005b, 388.

35 Mattsson 1991, 90–93.

9

perhe pystyi asettumaan paikalleen kolmen pienen lapsensa kanssa ja Giertz sai aloittaa aivan normaalin papin työt, joita hän oli jo tavoitellutkin opiskelujen alkuvaiheessa. Torpan seurakunnassa riitti töitä ja myös toista maailmansotaa seurattiin tarkasti.³⁶ Tänä aikana Giertz oli myös lähellä päätyä eduskuntaan, mutta työt seurakunnassa olivat lopulta etusijalla. Myöskään vaikeuksilta Giertz ei välttynyt, sillä hänen vaimonsa Ninni menehtyi veritulpan vuoksi vuonna 1942.³⁷ Giertz jäi yksin neljän lapsensa kanssa, mutta kehitti parhaansa mukaan seurakunnan toimintaa ja kirjoitti kirjoja. Vuonna 1945 hän uudelleenavioitui suomenruotsalaisen Elisabethin³⁸ kanssa.³⁹

Kymmenen Torpan seurakunnassa vietetyn vuoden jälkeen Giertz päätyi vastahakoisuudestaan huolimatta hakemaan Göteborgin hiippakunnan piispan virkaa.

Kyseinen hiippakunta oli turbulenssissa monien asioiden, kuten esimerkiksi kirkkopolitiikan vuoksi.⁴⁰ Joulukuussa 1948 kokoontui Göteborgin hiippakunnan papisto äänestämään tulevasta piispasta ja Giertz sijoittui äänestyksessä selvästi ensimmäiseksi neljän piispaehdokkaan joukosta.⁴¹ Giertzin valinta piispaksi aiheutti vastustusta osassa papistoa kuten myös mediassa, mutta lopulta vuoden 1949 huhtikuussa hänet asetettiin virkaan ja toukokuussa vihittiin Göteborgin hiippakunnan piispaksi.⁴²

Ihmisten ja median mielenkiinto piispa Giertziä kohtaan kasvoivat, mitä pidempään hän piispana toimi. Suuresti keskustelua aiheuttivat 1950-luvulla hänen kirjoittamansa konfirmaatiokirja Grunden, ja hieman myöhemmin Ruotsin kirkossa vahvasti esillä ollut naisten pappeutta koskenut päätöksenteko. Moni huomasi, että Giertz olikin piispa, joka uskoi Raamatun olevan Jumalan sanaa ja samalla hän oli myös tunnustuksellinen.⁴³ Huomio piispaa kohtaan ei ollut pelkästään negatiivista. Piispana toimiessaan Giertz teki hiippakunnassaan käyntejä mitä erilaisempiin paikkoihin, kuten teollisuustehtaisiin, lehdistöön, kouluihin ja seurakuntiin. Giertz halusi tutustua

36 Mattsson 1991, 94–101.

37 Mattsson 1991, 111–117.

38 Elisabeth af Heurlin 1919-1968. Bo Giertzin toinen vaimo, avioliitto oli lapseton.

39 Klefbeck 2005, 46–47.

40 Mattsson 1991, 119–125.

41 Mattsson 1991, 126.

42 Mattsson 1991, 127–137.

43 Mattsson 1991, 146–147.

10

omaan hiippakuntaansa tarkasti ja häntä kutsuttiinkin Jumalan PR-piispaksi. Näiden käyntien vuoksi Giertz oli hyvin pidetty piispa.⁴⁴

Vuonna 1970 Giertz jätti piispan tehtävät ja siirtyi eläkkeelle. Seuraajansa Bertil Gärtnerin⁴⁵ työstä Giertz mainitsee, että uudella piispalla oli aivan uudenlaiset haasteet työssään, kuin mitä hänen omana aikanaan oli.⁴⁶ Eläkkeelle siirryttyään Giertz pystyi keskittymään paremmin julkaisutoimintaan ja UT:n kääntämiseen kuten myös harrastustoimintaan pienoismallien parissa ja ajanviettoon lastenlasten kanssa.

Vuonna 1998 heinäkuun 12. päivänä 92-vuotias emerituspiispa Bo Giertz kuoli ––

arvostettuna ja suuren palvelustyön kirkolleen tehneenä.⁴⁷

3. Tutkimustehtävä, sekä tutkimuksen metodi ja rakenne

Bo Giertz on yksi 1900-luvun vaikuttavimmista pohjoismaisista teologeista. Giertzin lähetysteologinen käsityksensä tulee esille erityisesti hänen lähetystyöntekijöille suuntaamistaan siunauspuheista. Tutkimustehtäväni on selvittää Giertzin käsitys lähetystyön teologisista lähtökohdista. Analysoidessani kiinnitän huomioni sekä sisä- että ulkolähetykseen. Otan myös huomioon lähdetekstien kontekstin. Samalla tutkimus voi myös osoittaa, miten hän toimi omassa Ruotsin kirkko -kontekstissaan lähetystyötä koskevissa asioissa.

Metodina tutkielmassani käytän systemaattista analyysia, jossa yksittäisten käsitteiden, väitelauseiden ja argumentaation analyysilla tarkastelen ja jäsennän Giertzin käsitystä lähetysteologiasta.⁴⁸ Tutkielman tehtävä ei ole osoittaa pilkuntarkasti Giertzin lähetysteologista asemaa, sillä tutkimusaineisto tätä varten ei ole tarpeeksi kattava. Tarkoitus on antaa suunta Giertziä koskevalle lähetysteologiselle keskustelulle. Tutkielmassani käytän useimmiten missiologia -termin sijasta lähetysteologia -termiä, sillä Giertz itsekin käyttää useammin termejä lähetys ja

44 Mattsson 1991, 165–192.

45 Bertil Gärtner 1924-2009. Toimi Göteborgin hiippakunnan piispana Bo Giertzin seuraajana 1970- 1991.

46 Mattsson 1991, 256.

47 Giertz, Birgitta 2005, 24–27.

48 Jolkkonen 2007, 12–17.

11

lähettäminen, kuin missiologia. Käsitellessäni muita kuin Giertzin lähteitä, saatan käyttää missiologia -käsitettä.

Tutkielmani on jaettu kolmeen pääosioon. Ensimmäisessä osiossa, luvuissa I ja II on johdanto tutkielmaan ja tarvittavat historialliset ainekset niin lähetystyöstä kuten myös tutkimuksen kohdehenkilöstä Bo Giertzistä. Toisessa osiossa, luvuissa III ja IV on itse systemaattinen analyysi edellä mainitusta käsiteltävästä aiheesta, jaettuna sisä- ja ulkolähetys -lukuihin. Syy kyseiseen jakoon on Giertzin lähetystä käsittelevissä aineistoissa, sillä hän käsittelee sisä- ja ulkolähetystä erikseen, mutta nivoo yhteen muun muassa juuri ekklesiologian ja myös antropologian kautta. Kolmannessa osiossa, luvussa V on tutkielman tulokset ja johtopäätökset.

4. Tutkimuksen aineisto sekä aikaisempi tutkimus aiheesta

Bo Giertzin kirjallinen tuotanto on valtaisaa, eikä aineiston rajaaminen ole yksinkertainen tehtävä, sillä Giertz ei ole kirjoittanut yksittäistä lähetysteologista systemaattista esitystä. Aivan ensimmäiseksi on rajattava pois Giertzin kirjoittamat fiktiiviset teokset, joihin sisältyy esimerkiksi hänen tunnetuin teoksensa Kalliopohja⁴⁹. Ainut ei-teologinen Giertzin teos tässä tutkimuksessa on hänen Afrikan lähetysmatkaltaan 1960-luvulla koottu teos Afrikanska överraskningar⁵⁰, jota käytän tutkimuksessa apuna kirjallisuutena.

Tutkimukseen on rajattu mukaan sellaista aineistoa, joissa Giertz itse nostaa lähetystyön esille ja käsittelee sitä. Pääaineistonani ovat artikkelit, joita Giertz on kirjoittanut koskien lähetystä, sekä hänen pitämänsä siunauspuheet lähetettäville lähetystyöntekijöille. Siunauspuheita esittelen tarkemmin luvussa IV. Analyysia tukevana lisäaineistona käytän Giertzin teologisia teoksia, joita ovat ajallisessa julkaisujärjestyksessä: Kristi Kyrka, Kyrkofromhet, Herdabrev till Göteborgs stift, Trons ABC ja Att kunna läsa sin Bibel. Lisäksi on hyvä mainita Giertzin kirkkovuotta seuraavat hartauskirjat Att tro på Kristus ja Att leva med Kristus, joista hänen tyttärensä Birgitta on maininnut, että isänsä Bo Giertz piti niitä hengellisenä testamenttinaan.⁵¹

49 Alkuperäisteos ruotsiksi Stengrunden.

50 Suomennettuna: Afrikkalaisia yllätyksiä. Teoksesta ei ole suomennettua versiota.

51 Birgitta Giertz 2005, 24–27.

12

Giertz oli piispana toimiessaan polemiikkia aiheuttanut persoona, mutta Ruotsin kontekstissa häntä ei juurikaan ole tutkittu. Suomessa Giertziin liittyen on valmistunut muutamia tieteellisiä tutkielmia ja tutkimuksia, mutta hänen lähetysteologiaansa ei kukaan vielä ole tutkinut. Ottaen huomioon aikakauden, jolloin Giertz on toiminut ja esimerkiksi hänen lähetystyöntekijöille pitämiensä siunauspuheiden tutkimattomuuden, niin pidän tutkimuksen kohdehenkilöä ja tutkittavaa aihetta sangen mielenkiintoisena yhdistelmänä.

13

II LÄHETYSTEOLOGISTA LIIKEHDINTÄÄ RUOTSISSA 1800-1900 -LUVUILLA

Ymmärtääkseen, millaiseen tilanteeseen Bo Giertz tuli piispaksi lähetysteologisesta näkökulmasta, on syytä avata tärkeimpiä elementtejä Ruotsin kirkon ja ylipäänsä Ruotsin lähetyshistoriassa. Noin tuhat vuotta sitten pohjoinen maa Ruotsi, oli vielä kristinuskon lähetyskohde. Aikojen saatossa kristinusko vakiinnutti paikkansa Ruotsissa, joka esimerkiksi 1600-luvulla kuului Euroopan suurvaltoihin.

Uskonpuhdistuksen seurauksena Ruotsin kirkko oli ja on tunnustukseltaan luterilainen.⁵² Varsinainen lähetysinto niin sisä- kuin ulkolähetystyöhön kasvoi vasta 1800-luvulla, jolloin liikehdintää alkoikin tapahtua todella paljon.⁵³

1. Lähetysinnostuksen alkutaival Ruotsissa 1800-luvulla

Ruotsin varsinainen lähetystyöhön liittyvä liikehdintä voidaan ajoittaa vuoteen 1835, joka oli seurausta 1700-luvun herätyksille, pietismille, herrnhutilaisuudelle ja metodismille. Samalla myös teknillinen vallankumous ja uudet kommunikointitavat lisäsivät lähetysliikehdintää.⁵⁴ Tällöin perustettiin Ruotsin ensimmäinen lähetysseura Svenska Missionssällskap⁵⁵. Mukana ensimmäistä lähetysseuraa perustamassa oli Göteborgin hiippakunnan piispa Carl Fredrik af Wingård⁵⁶, joka muiden johtavien kirkonmiesten tavoin jakoi lähetysnäkyä Ruotsin kirkossa. SMS:lla oli yhteyksiä ulkomailla ja myös herrnhutilaisuuteen. SMS painoi Missions-Tidning -lehteä, joka levisi ympäri maata. Tukea SMS sai hyvin epätasaisesti eri hiippakuntien välillä.

Vuonna 1836 perustettiin haaraosasto Göteborgiin ja jo vuonna 1846 SMS:n toiminnassa oli mukana 27 lähetysyhdistystä ympäri maata.⁵⁷ SMS:n taustalla perustamisesta saakka toimi vahvasti englantilainen metodisti George Scott.⁵⁸

52 Björck 2004, 591–593.

53 Sarja 2003, 340.

54 Sarja 2003, 340–341.

55 Suomeksi Ruotsin Lähetysseura, lyhennettynä SMS.

56 Carl Fredrik af Wingård 1781-1851. Göteborgin hiippakunnan piispana 1818-1839. Arkkipiispana ja Uppsalan hiippakunnan piispana 1839-1851.

57 Jarlert 2001, 115–116.

58 Sarja 2003, 341.

14

Pian SMS:n jälkeen vuonna 1945 perustettiin toinen lähetysseura: Lunds Missionssällskap⁵⁹. Myös LMS painoi omaa lehteään Lunds Missions-Tidning, jossa tutkittiin esimerkiksi muiden maiden tapoja toteuttaa sislälähetystä. LMS:n suhde SMS:n kanssa oli tasapainoinen, mutta rasittui ajan myötä. Suunnitteilla oli uusi lähetystyötä koskeva malli, jossa LMS hoitaisi Euroopan ulkopuolisen lähetystyön ja SMS lähetystyön saamelaisten parissa. Arkkipiispa Wingård tuki tätä ehdotusta, mutta se ei milloinkaan lopulta toteutunut. Suunnitelmien suhteen oli kiistoja. LMS vaati lähetystyöntekijöillä teologista koulutusta, jota SMS ei hyväksynyt. Vuonna 1854 LMS poisti vaatimuksensa teologisesta koulutuksesta ja vuonna 1855 lähetysseurat liittyivät yhteen. Jo vuonna 1861 LMS päätti itsenäisesti hoitaa omia kertyneitä varojaan, kuitenkaan katkaisematta lopullisesti siteitään SMS:n kanssa.⁶⁰

Uusien lähetysseurojen myötä lähetysyötä ei oitis suuntautunut ulkomaille. Ennen näiden lähetysseurojen perustamista oli herännyt tarve tehdä sisälähetystyötä Lapinmaalla saamelaisten parissa. 1820-luvulta lähtien katekeetat ja lähetystyöntekijät kiersivät kiertokoulun mukana saamelaisten parissa. Näin toimi myös Petrus Laestadius⁶¹, joka aloitti 1826 lähetyssaarnaajana Piteåssa. Hän ahdistui puolisivistyneiden katekeettojen vuoksi ja ryhtyi toimiin. Laestadius ehdotti uudeksi koulutustavaksi kiinteitä kouluja, joissa pappismiehet toimisivat opettajina. Vuodesta 1932 lähtien Laestadius kiersi koko Lapinmaan läpi kolmessa vuodessa. Vuoteen 1840 mennessä Laestadius oli saanut valmiiksi radikaalin pamflettinsa, jossa käsiteltiin köyhyyttä ja köyhäinhoitoa Ruotsissa. Tämä Laestadiuksen suunnittelema lähetystyö Lapinmaalla sai heti kannatusta SMS:n suunnitelmissa. Härnösandin hiippakunnan piispa Frans Michael Franzén⁶² edisti työtä ja nimitti SMS:n ensimmäisen katekeetan työhön vuonna 1836. Tämän jälkeen lähetettiin lisää katekeettoja työhön ja 1839 avattiin käyttöön kolme ensimmäistä koulua. Vain kuusi vuotta myöhemmin kouluja oli jo seitsemän. Koulut keräsivät paljon oppilaita ja vuosina 1846-1860 näitä kouluja oli käynyt jo yli 1700 lasta.⁶³

59 Suomeksi Lundin Lähetysseura, lyhennettynä LMS.

60 Jarlert 2001, 119.

61 Petrus Laestadius 1802-1841. Ruotsalainen pappi ja lähetyssaarnaaja Lapinmaalla. Lars Levi Laestadiuksen nuorempi veli.

62 Frans Michael Franzén 1772-1847. Härnösandin hiippakunnan piispana Ruotsin kirkossa 1832- 1847.

63 Jarlert 2001, 116.

15

Ruotsin kirkon ainut kosketuspinta ulkolähetystyöhön ennen järjestelmällisen lähetystyön alkamista 1800-luvulla oli työ Saint-Barthélemyn siirtomaalla. Tämä Karibianmerellä sijaitseva saari oli Ruotsin valtion ainut siirtomaa ja luonnollisesti myös Ruotsin kirkko vaikutti siellä. Vuonna 1787 Sophia Magdalenan kirkko vihittiin ruotsalaisten jumalanpalveluskäyttöön, mutta myöhemmin sitä käyttivät muun muassa myös roomalaiskatoliset ja metodistit. Vuonna 1833 ruotsalainen papinvirka päättyi saarella, eikä ruotsalaista pappia enää saatu tämän jälkeen saarelle yrityksistä huolimatta. Ruotsissa vaadittiin metodistien lähetystyön avustamista Saint- Barthélemyssä ja vuosina 1835-1845 SMS tuki metodistien työtä saarella. SMS ja muut ruotsalaiset hallintoelimet yrittivät monesti saada saarelle ruotsalaista pappia, mutta tämä ei milloinkaan onnistunut. Lopulta Saint-Barthélemyn saari siirtyi osaksi Ranskaa vuonna 1878.⁶⁴

SMS:n perustamisen lisäksi ehkäpä merkittävin tapahtuma Ruotsin lähetyshistoriassa 1800-luvulla oli Evangeliska Fosterlands-Stiftelsen⁶⁵ perustaminen toukokuussa 1856.

EFS:n perustaja oli Hans Jacob Lundborg⁶⁶, joka matkallaan Skotlannissa oli saanut inspiraation organisoida sisälähetystyötä Ruotsissa. Silloisessa tilanteessa kristinuskon nähtiin olevan Lundborgin ja muiden EFS:n perustajien mielestä vääränlaista ja maan olevan täynnä kastettuja pakanoita. Tavoitteena oli luoda maanlaajuista Raamattuun perustuvaa luterilaista herätystä. Tätä varten järjestettiin koulutusta, josta valmistui kolportöörejä⁶⁷.⁶⁸ Vuosina 1856-1875 yhteensä 209 henkilöä sai kolportööritodistuksen EFS:ltä. EFS:llä oli kiinnostusta myös ulkolähetykseen ja he kävivät keskusteluja SMS:n kanssa yhteisestä ulkolähetystyöstä, mutta suunnitelmat kaatuivat osapuolien erilaiseen ekklesiologiaan. Tämän myötä Ruotsissa oli kaksi erilaista ulkolähetystyön päälinjaa. Ulkolähetystä suunnittelemaan EFS nimitti Waldemar Rudinin⁶⁹, joka tasapainoili näiden kahden päälinjan välillä.

Rudinin ajatus oli, että ulkolähetystyössä lähetyskentälle perustetaan kirkko, eikä vain uusia lähetysyhdistyksiä. Rudinin mielestä EFS:n lähetystyöntekijöiden tuli saada

64 Jarlert 2001, 117.

65 Suomennettuna Ruotsin Evankelinen Säätiö, lyhennettynä EFS.

66 Hans Jacob Lundborg 1825-1867. Ruotsalainen pappi ja uranuurtaja ruotsalaisessa herätysliikerintamassa.

67 Kolportööri on maallikkosaarnaaja, joiden tehtävänä EFS:n kontekstissa oli levittää evankeliumia Ruotsissa ja tehdä sisälähetystyötä.

68 Bexell 2003, 52–55.

69 Waldemar Rudin 1833-1921. Keskeinen tekijä Ruotsin kirkollisessa elämässä 1800-1900 lukujen vaihteessa. Toimi eksegetiikan professorina Uppsalan yliopistossa ja kirkkoherrana samoin

Uppsalassa.

16

myös pappisvihkimys. Tämän seurauksena 1866 päätettiin, että EFS:n lähetysinstituutin oppilaat saivat pappisvihkimyksen Ruotsin kirkkoon 4-5 vuoden opiskelun jälkeen, jotta he voisivat toimia työssä lähetyskentällä.⁷⁰ Yksi Ruotsin tunnetuimmista 1800-luvun teologeista, Carl Olof Rosenius⁷¹, toimi myös uusevankelisen EFS:n johdossa.

Ulkolähetystyötä alettiin suunnitella Ruotsissa toden teolla 1860-1870 -luvuilla. Jo vuonna 1856 ehdotettiin, josko eri lähetysjärjestöjä voitaisiin yhdistää yhdeksi organisaatioksi arkkipiispan kaitsennan alle.⁷² Yhdistäminen ei milloinkaan toteutunut, mutta Ruotsin kirkko alkoi suunnitella omaa lähetystyöhön liittyvää strategiaansa. Suunnittelua varten perustettiin komitea, jota johti Härnösandin hiippakunnan piispa Anders Fredrik Beckman⁷³. Piispalla oli monia uusia ajatuksia Ruotsin kirkon omalle lähetystyölle, jotka perustuivat ajatukseen koko kirkon yhteisestä ulkolähetystyöstä. Mitään Beckmanin ehdottamaa uudistusta ei lopulta toteutettu sellaisenaan, mutta vuoden 1873 kirkolliskokouksessa päätettiin, että lähetystyö on Ruotsin kirkon kaikkien seurakuntien tehtävä, eikä se ole rajattuna vain eri lähetysjärjestöjen sisälle. Tämän seurauksena perustettiin Svenska Kyrkans Mission⁷⁴. Kirkon oma lähetysjärjestö ei ollut uhka jo olemassa olevien lähetysjärjestöjen, kuten SMS:n ja EFS:n toiminnalle, sillä hekin toimivat aktiivisesti kirkon sisällä ja pystyivät näin vaikuttamaan myös SKM:n toimintaan.⁷⁵ SKM asetti työhönsä yhdysmieheksi muiden lähetysjärjestöjen kanssa Henry William Tottien⁷⁶.⁷⁷

Vuonna 1876 SKM aloitti ulkolähetystyön eteläisessä Afrikassa ja otti haltuunsa myös SMS:n ja LMS:n aloittaman lähetystyön Intiassa.⁷⁸ Myös 1870-luvulla perustettu ja EFS:sta jakautunut uusevankelinen ja protestanttinen lähetysliitto Svenska Missionsförbundet⁷⁹ aloitti lähetystyön Afrikan Kongossa. SMF teki lähetystyötä ympäri Eurooppaa kuten myös muslimien ja juutalaisen parissa. EFS oli jo aiemmin

70 Bexell 2003, 62–70.

71 Carl Olof Rosenius 1816-1868. Ruotsalainen herätyspappi ja Pietisti-lehden toimittaja.

72 Jarlert 2001, 288.

73 Anders Fredrik Beckman 1812-1894. Toimi Härnösandin hiippakunnan piispana 1865-1875 ja Skaran hiippakunnan piispana 1875-1894.

74 Suomennettuna Ruotsin Kirkon Lähetys. Lyhennettynä SKM.

75 Bexell 2003, 141–145.

76 Henry William Tottie 1856-1913. Ruotsin kirkon ensimmäinen lähetysjohtaja. Toimi myöhemmin Kalmarin hiippakunnan viimeisenä piispana 1900-1913.

77 Bexell 2003, 146.

78 Bexell 2003, 147–149.

79 Suomennettuna Ruotsin Lähetysliitto, lyhennettynä SMF.

17

1860-luvulla lähettänyt lähetystyöntekijöitä Itä-Afrikkaan, mutta kaikki kolme lähetettyä työntekijää kuolivat vuoden kuluessa työssään, yksi sairastui ja kaksi muuta murhattiin.⁸⁰

Ruotsalaisten tekemä ulkolähetystyö kiihtyi 1800-luvun loppua kohden. SMS, LMS, EFS, SKM ja SMF tekivät kaikki aktiivisesti lähetystyötä, joko sisä- tai ulkolähetystä.

Myös Ruotsin pelastusarmeija, baptistit ja vapaakirkko olivat mukana suuressa ulkolähetystyön aallossa. Erinäisiä lähetysjärjestöjä perustettiin Ruotsiin jatkuvasti ja 1800-luvun lopussa ruotsalaisten tekemää ulkolähetystyötä tehtiin monissa eri maanosissa.⁸¹

2. Lähetystyön vastoinkäymiset ja leviäminen 1900-luvulla

1900-luvulla tultaessa ihmisten tietoisuus lähetystyöstä kasvoi Ruotsissa vakiintuneiden lähetysjärjestöjen, median ja sanomalehtien kautta. Lähetystyötä oltiin tehty jo sen verran kauan, että tietoa saatiin myös lähetystyöstä takaisin Ruotsiin palanneilta lähetystyöntekijöiltä.⁸² Lähetysinto näkyi Ruotsissa, kun uusia työmuotoja lähetystyölle kehitettiin kotimaahan diakoniatyön ja nuorisotyön muodossa.⁸³ Nuorisotyötä esimerkiksi EFS:n piirissä toteutti De Ungas Förbund⁸⁴, jolla oli jo 1920- luvulla ulkolähetystyön tavoin oma koordinaattori.⁸⁵

Vuonna 1910 koottiin Edinburghiin lähetystyötä suunnittelemaan suuri maailmanlaajuinen 1200 hengen konferenssi, jossa mukana oli myös 18 ruotsalaista.

Tämän konferenssin seurauksena syntyi Internationella Missionsrådet⁸⁶.⁸⁷ Suunnittelu oli toiveikasta ja lähetystyötä haluttiin viedä innolla eteenpäin, mutta maailmansodat, totalitääriset aatteet ja dekolonisaatiosta johtuneet vapaussodat sekä vallankumoukset

80 Bexell 2003, 151–152.

81 Sarja 2003, 347.

82 Brohed 2005, 11–12.

83 Brohed 2005, 46–47.

84 Suomennettuna Nuorten Liitto, lyhennettynä DUF.

85 Brohed 2005, 85–87.

86 Suomennettuna Kansainvälinen Lähetysneuvosto, lyhennettynä IMR.

87 Ryman 2005, 358.

18

loivat haasteita lähetystyön toteuttamiselle, jossa ruotsalaiset lopulta pärjäsivät hyvin.⁸⁸

1920-luvulla Ruotsissa järjestäytyi Svenska Missionsrådet⁸⁹, johon saatiin mukaan kaikki vakiintuneimmat lähetysorganisaatiot SKM, SMF, EFS sekä Ruotsin Metodisti- ja Baptistikirkkojen lähetysorganisaatiot. Vielä vuonna 1946 mukaan SMR:n liittyi Helluntailiike. SMR:n toiminta oli suhteellisen matalakirkollista ja lähetystyö painottui vain Jeesuksesta todistamiseen. SMR:n tietojen mukaan Ruotsista oli ulkolähetystyössä vuonna 1946 yhteensä 477 miestä, heidän mukanaan 433 vaimoa ja näiden lisäksi 380 naimatonta naista –– yhteensä siis 1290 lähetystyöntekijää. ⁹⁰

Ruotsalainen ulkolähetykseen suuntautunut rintama laajeni 1900-luvun alussa.

Jönköpingistä ohjattu Svenska Alliansmission⁹¹, oli kolmen lähetysyhdistyksen yhdistymä, jolla oli palveluksessaan myös kymmeniä lähetystyöntekijöitä. SAM ei ollut varsinaisesti vapaakirkko, mutta he kävivät keskusteluja yhteenliittymisestä hyvin vapaakirkollisen SMF:n kanssa. Liittoutumista ei lopulta tapahtunut.⁹²

Lähes koko 1900-luku oli kuitenkin myös vastoinkäymisten sävyttämä.

Vastoinkäymiset eivät rajoittuneet pelkästään maailmansotien aikaan, jolloin ruotsalaiset tukivat omia lähetyskohteitaan, mutta myös muun muassa eurooppalaisia ja norjalaisia.⁹³ Afrikassa maailmansotien aikaan monet ruotsalaiset lähetysjärjestöt kohtasivat erilaisia vastoinkäymisiä. Etelä-Afrikassa hyväksyttiin vuonna 1949 apartheidlait, joita vastaan ruotsalaiset SKM:n lähetit ajoivat mielipiteenmuutosta.

Apartheid kaatui vasta vuonna 1990 ja samalla vapautui myös poliittinen vanki Nelson Mandela. Mandela tekikin ensimmäisen Afrikan ulkopuolisen matkansa juuri Ruotsin pääkaupunkiin Tukholmaan ja puhuessaan kirkossa hän sanoi näin: ”Me tiedämme ja olemme liikuttuneita siitä tosiasiasta, että ensimmäiset, jotka nostivat meteliä Etelä- Afrikan tilanteesta, olivat ruotsalaisia miehiä ja naisia, jotka palvelivat lähetystyöntekijöinä kansamme luona.⁹⁴”⁹⁵

88 Ryman 2005, 358.

89 Suomennettuna Ruotsin lähetysneuvosto, lyhennettynä SMR.

90 Ryman 2005, 358–359.

91 Suomennettuna Ruotsin Allianssilähetys, lyhennettynä SAM.

92 Brohed 2005, 105–108.

93 Brohed 2005, 182–185.

94 Vi vet och är rörda över det faktum att de första att slå larm om situationen i Sydafrika var svenska män och kvinnor som tjänat som missionärer hos vårt folk.

95 Ryman 2005, 359–360.

19

SKM:n lisäksi EFS koki vastoinkäymisiä omassa lähetyskohteessaan Etiopiassa.

Lähetystyö oli lähtenyt hyvin vauhtiin, sillä Etiopian keisari Haile Selassie oli hyvin myöntyväinen sotien jälkeen ruotsalaisten halulle auttaa maata. Vuosien kuluessa Etiopiaan perustettiin oma kirkko. Kirkon nimeksi tuli Mekane Yesus -kirkko, jossa oli jo 1950-luvulla noin 20 000 jäsentä. Uusi kirkko ja lähetystyö kohtasivat haasteita tulevina vuosikymmeninä Etiopian levottomuuksien tähden, muun muassa kirkon pääsihteeri murhattiin vuonna 1978. Vastoinkäymisistä huolimatta vuoteen 2000 mennessä Mekane Yesus -kirkossa oli jäseniä jo noin 3 miljoonaa henkilöä.⁹⁶

Se mitä Etiopia merkitsi EFS:lle ja Etelä-Afrikka SKM:lle –– oli Kongo sitä SMF:lle.

Kongossa puhkesi sisällissota itsenäistymisen seurauksena vuonna 1960, joka aiheutti esteitä SMF:n lähetystyölle. Lähetysjärjestöt kuitenkin jatkoivat työtään vastoinkäymistenkin keskellä. Poikkeuksena voidaan pitää Kiinaa, jossa lähetystyön tekeminen kävi mahdottomaksi vuoden 1949 ja Mao Zedongin valtaannousun jälkeen.

Monet lähetysjärjestöt siirsivät lähetystyöntekijänsä pois Kiinasta. Esimerkiksi SKM:n lähetit siirtyivät Hongkongiin ja SMF:n lähetit Japaniin. Myös Intia oli suosittu lähetyskohde, eikä siellä lähetystyön vastustaminen ollut missään nimessä Kiinan tasolla. Helluntailiikkeen lähetystyö kohdistui aluksi Etelä-Amerikkaan, mutta pian ruotsalaisia helluntalaisiakin oli lähetystyössä ympäri maailmaa. 1990-luvulla tultaessa Ruotsin helluntailiikkeellä oli jo paljon enemmän lähettejä ulkolähetystyössä kuin perinteisillä lähetysjärjestöillä SKM:lla, EFS:lla ja SMF:lla.⁹⁷

1900-luvun kuluessa niin kutsuttujen kolmannen maailman ja länsimaiden roolit muuttuivat päinvastaisiksi ajan myötä. Vielä vuonna 1910 IMR:n konferenssissa ei ollut mukana yhtään afrikkalaista. Vuosisataa myöhemmin afrikkalaisia oli mukana jo enemmistö. Länsimaat olivat selkeästi sekularisoitumassa, kun samaan aikaan kristinusko levisi hurjalla vauhdilla kolmannessa maailmassa. Tilastojen mukaan eniten kasvaneet kirkot 2000-luvulle tultaessa olivat ruotsalaisten lähetystyöntekijöiden perustamia kirkkoja viimeisen sadan vuoden ajalta.

Ruotsalaisten antama perintö ulkolähetystyölle 1800-1900 -luvuilla on siis valtava.⁹⁸

96 Ryman 2005, 360–362.

97 Ryman 2005, 362–363.

98 Ryman 2005, 364.

20

3. Teologinen murrosvaihe Ruotsissa 1800-1900 -luvuilla

Uudet kirkkokunnat, lähetysseurat, ynnä muut uudet kristilliset järjestöt eivät vain ilmestyneet kirkolliselle kartalla itsestään, vaan niiden perustamiselle ja jakautumiselle oli olemassa aina jokin taustasyy. 1700-luvun herätykset johtivat siihen, että 1800-1900-lukuja voidaan pitää Ruotsissa, kuten myös muuallakin Pohjoismaissa eräänlaisen teologisen murrosvaiheen aikakautena. Tähän murrokseen sisältyi nimenomaan kiistoja ja keskusteluja perustavanlatuisista teologisista aiheista ja opeista, kuten esimerkiksi Raamatusta, kirkosta ja virasta.

Yksi murroksen alkusykäyksistä tapahtui vuonna 1872, kun herätyskristillisessä Pietisti -lehdessä Paul Petter Waldenström⁹⁹ esitteli saarnassaan uuden sovitusoppinsa.

Uusi sovitusoppi oli subjektiivinen ja yksilöstä riippuvainen. Niinpä se ei siis sopinut yhteen muun muassa Lutherin ja Roseniuksen teologian kanssa. Ruotsin kirkossa painotettiin objektiivista sovitusoppia, joka varasi täysin Kristukseen, eikä henkilökohtaiseen kokemukseen. EFS:ssa vaikuttanut Waldenström ei pitänyt Ruotsin kirkon kansankirkko -asetelmasta ja esimerkiksi ehtoollisella ei hänen mukaansa olisi saanut käydä kukan tahansa, vaan ainoastaan uskovat. Ruotsin kirkko taas ei nähnyt Waldenströmin johtamaa uusevankelisuutta oikeutettuna päättämään, kuka ehtoollisella saa käydä ja kuka ei.¹⁰⁰ Vuosien kiistelyn jälkeen Waldenström oli jakamassa Ruotsin uusevankelista liikettä ja sen myötä perustettiin SMF vuonna 1878.¹⁰¹

Waldenströmin uusi sovitusoppi pohjautui uudenlaiseen tapaan tulkita Raamattua.

Tämä ei rajoittunut pelkästään Waldenströmiin, vaan 1800-luvulta siirryttäessä 1900- luvulla erilaiset raamattukäsitykset ja Raamatun tulkintatavat nousivat esille kirkollisessa keskustelussa. Raamatun tulkinta oli siirtymässä kirkollisesta ja tunnustuksellisesta tavasta hiljalleen kohti individualistisempaa tulkitsemistapaa.

Aluksi uudet tulkintavat eivät tulleet yleiseen käyttöön, sillä Ruotsin kirkko ja teologiset tiedekunnat olivat niin sidottuina toisiinsa.¹⁰² Vuosina 1906-1933 levisi teologian opiskelijoiden keskuuteen liberaalimpaa teologista informaatiota, muun

99 Paul Petter Waldenström 1838-1917. Ruotsalainen herätyskristillinen vaikuttaja. SMF:n perustaja 1878.

100 Brohed 2005, 111–114.

101 Brohed 2005, 123–124.

102 Bexell 2003, 270–273.

21

muassa Kristendomen och vår tid -aikakauslehden muodossa. Tämä levisi varsinkin Lundin yliopiston teologian opiskelijoiden keskuudessa. Uusi aikakauslehti esitteli uutta teologista tiedettä ja kulttuurillisia virtauksia. Näin ollen raamatuntutkimukseen tuli mukaan hiljalleen historiallis-kriittinen metodi ja raamattukäsitykset jakautuivat liberaaliteologien ja perinteisen kirkollisen teologien välillä.¹⁰³

Myös virka- ja kirkkokäsitykset olivat murrosvaiheessa samaan aikaan kuin käsitys Raamatun tulkinnasta vuosisadan vaihtumisen aikaan. Waldenströmin johtamassa uusevankelisuuden vapaakirkollisemmassa piirissä oli jo 1870-luvulta saakka kutsuttu muitakin kuin vain teologeja seurakuntien johtoon. Heistä ensimmäisenä Karslkogan lähetysyhdistyksessä metsänvartija Johan Dahlin kutsuttiin rukouksella ja kätten päälle panolla seurakunnanjohtajaksi. Tämän myötä seurakunta vietti myös ehtoollista Dahlinin johdolla. Uudenlainen vapaakirkollinen virkakäsitys oli siis ajautunut kauaksi perinteisestä luterilaisesta virkakäsityksestä, jossa jokainen kristitty on osa yleistä pappeutta ja tämän lisäksi on erikseen sananjulistamisen ja sakramenttien toimittamisen virka. Vapaakirkolliset uusevankeliset SMF:ssa tulkitsivat, että kuka tahansa uskova on kykenevä johtamaan seurakuntaa ja asettamaan ehtoollista.¹⁰⁴ Muuttuneen raamattu- ja virkakäsityksen myötä hyväksyttiin Ruotsin kirkossa vuonna 1958 naisten pappeus.¹⁰⁵

Murroksessa olleen raamattukäsityksen vuoksi myös käsitykset kirkosta vaihtelivat.

Monille vapaakirkollisille, esimerkiksi Waldenströmille oli ongelma, että Ruotsin kirkko ja valtio olivat liikaa kiinni toisissaan. Kirkon nähtiin palvelevan enemmän valtiota, kuin Kristusta. Väitöksiin myös vastattiin ja Strängnäsin hiippakunnan piispa Uddo Lechard Ullman¹⁰⁶ perusteli kirkon ja valtion välistä suhdetta Augsburgin tunnustuksen seitsemännellä pykälällä. Ullman näki, että kirkko kyllä oli yhteydessä valtioon, mutta ei valtion toimintaa.¹⁰⁷ Tästä huolimatta kritiikki Ruotsin kirkon niin kutsuttua valtionkirkko -asetelmaa vastaan jatkui ja 1900-luvun puoliväliin mennessä moni teologi reagoi kirjallisesti hajanaiseen kirkolliseen keskusteluun. Myös Bo Giertz kirjoitti 1930-luvun lopussa aihetta koskeneet kirjansa Kristi Kyrka ja Kyrkofromhet.¹⁰⁸

103 Brohed 2005, 20–22.

104 Bexell 2003, 97–98.

105 Brohed 2005, 209–212.

106 Uddo Lechard Ullman 1837-1930. Strängnäsin hiippakunnan piispa 1889-1927.

107 Bexell 2003, 117–119.

108 Brohed 2005, 148–150.

22

Ruotsissa oli tullut voimaan 1860-luvulla niin kutsuttu toisinajattelulaki, joka mahdollisti jäsenyyden jossakin muussa yhteisössä kuin Ruotsin kirkossa ja myöhemmin vuonna 1951 tuo laki korvattiin uskonnonvapauslailla.¹⁰⁹ Ruotsin kirkko oli kyseenalaistettu ensimmäistä kertaa koko historiansa aikana 1800-luvulla. Painetta Ruotsin kirkkoa kohtaan tuli uusevankelisilta, vapaakirkollisilta, muilta kristillisiltä yhteisöiltä ja myös sosialistiselta työväenliikkeeltä. Lisäksi uskonnollinen liberalismi ja materialistinen kristinuskonvastaisuus kritisoivat osaltaan Ruotsin kirkkoa, kuten myös yleisesti koko Ruotsin kristillistä kenttää.¹¹⁰ Ruotsin kirkko koki lyhyessä ajassa vain muutamina vuosikymmeninä todella suuria muutoksia niin sosiologisesti kuin teologisestikin. Tämän suuren murrosvaiheen loppupuolella aloitti Bo Giertz ensin pappina Torpan seurakunnassa ja sen jälkeen piispana Göteborgin hiippakunnassa.

3. Bo Giertz lähetysteologisena vaikuttajana

Bo Giertz tutki ennen piispaksi astumistaan kirjoituksissaan enemmän sisälähetystyötä kuin ulkolähetystyötä. Hänelle sisälähetystyö on vahvasti kirkon perustavanlaatuista toimintaa. On mahdollista, että hänen toimiessaan seurakuntapappina ennen piispuuttaan, hänellä ei ollut tarvetta sisälähetyksen lisäksi tallettaa ajatuksiaan ulkolähetyksestä. Varsinainen kosketus ulkolähetystyöhön Giertzille tuli vasta hänen ollessaan piispana vuosina 1949-1970. Tuona aikana hän kirjoitti monia siunauspuheita lähetystyöhön lähteville lähetystyöntekijöille ja vuonna 1961 hän kävi itse esimerkiksi Afrikassa. Samalla hän myös toimi yhteistyössä Luterilaisen Maailmanliiton kanssa ja toimi myös jonkin aikaa SKM:n sihteerinä.¹¹¹

Giertz ei siis henkilökohtaisesti ollut ulkolähetystyössä, mutta hän kävi muun muassa Afrikassa, josta on koottu myös kirja Afrikanska överraskningar. Giertz vihki virkaansa luterilaisen hayakirkon¹¹² ensimmäisen piispan Bengt Sundklerin¹¹³. Giertz tuki aktiivisesti Lutherhjälpen¹¹⁴ -avustusorganisaation toimintaa, jota voidaan pitää

109 Brohed 2005, 93.

110 Bexell 2003, 277–278.

111 Mattsson 1991, 219–225. Bexell 2005b, 390.

112 Tansanian evankelisluterilaista kirkkoa kutsuttiin nimellä hayakirkko, ennen kuin se järjestäytyi kirkoksi.

113 Bengt Sundkler 1908-1995. Tansanian evankelisluterilaisen kirkon Bukoban hiippakunnan ensimmäinen piispa 1961-1964. Sundklerin kotimaa on Ruotsi.

114 Lutherhjälpen oli avustusorganisaatio joka toimi SKM:n sisällä ja teki kehitysaputyötä.

23

ulkolähetystyön kannalta merkityksellisenä asiana. Tämä tutkimus ei käsittele sitä, mitä muut ovat sanoneet Giertzistä, mutta on tarpeellista ottaa esille seuraava ajatus.

Giertzin lähetystyöhön siunaama lähetystyöntekijä Sture Hallbjörner kertoo, miten Giertz näki ruumiin ja sielun, kuten myös diakonian ja evankeliumin suhteen jakamattomaksi.¹¹⁵ Samaa voitaisiin hyvin sanoa Giertzin käsityksestä lähetystyön ja evankeliumin suhteesta. Tässä tutkimuksessa myöhemmin käykin selville, miten Giertzin käsitys lähetystyön teologisista lähtökohdista on erottamaton monista hänen hyvin keskeisistä teologisista aiheista.

115 Hallbjörner 2005, 78–87.