Vuokko Raekallio-Teppo Miten laadin aineen näkymä

206 Kirjallisuutta

Miten laadin aineen

VuoKKO RAEKALLIO-TEPPO Miten laadin aineen. K.

J.

Monien ainekirjoitus- ja oikeakieli­

syysoppaiden joukossa on hiljan ilmesty­

nyt Vuokko Raekallio-Tepon »Miten laadin aineen». Kuten nimestäkin ilme­

nee, sen varsinainen tähtäyspiste on kel­

vollisen kouluaineen aikaansaaminen, muunlaisen kirjallisen esityksen lait jää­

vät esittelyn ulkopuolelle. Niin ikään tekijä esittää vain lyhyen luettelon ta­

vallisimmista kieli- ja tyylivirheistä, jotka ainetta viimeisteltäessä olisi pyrittävä eliminoimaan. Teos ei siis pyri olemaan oikeakielisyysopas, vaan se opettaa ai­

neen sisällön valintaa ja sen oikeaa ko­

koonpanoa. Ollaan koulun maailmassa ja tutkitaan nimenomaan yläluokka­

laisten aineille asetettavia vaatimuksia.

Kirja on tekijän ilmoituksen mukaan tarkoitettu sekä opettajille että oppilaille.

Varsinkin ensimr:näisiä kertoja lukio­

luokkia opettavat ja ylioppilasaineita arvostelevat opettajat saavat kirjasta erittäin arvokasta ohjausta. Oppilaille taas on .mm. teoksen laaja esimerkki­

varasto monine harjoitustehtävineen ja ajatusta liikahduttavine kysymyksineen hyödyllinen. Kirjan lopussa . oleva, yli kaksikymmentä sivua täyttävä ainenäyt­

teiden osasto on hyvä, sillä lukijalle annetut tehtävät tekevät kun�in aineen lukemisesta pienen oppitunnin, jossa vaaditaan aktiivista mukanaoloa. Esi­

merkkiaineksen runs��s on silmäänpis­

tävä ja monia yksityiskohtia valaiseva;

paikoitellen �e kenties tottumattomasta lukijasta tuntuu eksyttävältä, niin mo­

nia ajatusmahdollisuuksia sisältyy noi­

hin pienillä kirjaimilla painettuihin ot­

teisiin: Teoksen tiheään ladotut sivut eivät ehkä aivan help.osti avaudu nuo­

relle lukijalle, jonka saattaa olla vaikea tajuta viitemäisiä otsikoita.

»Miten laadin aineen» on jäsennetty tavallisen aineenkirjoitustilanteen mu­

kaan: aineen aloittamista, käsittelyä ja

lopettamista on kutakin tarkasteltu yksi­

tyiskohtaisesti, esitetty eri ratkaisumah­

dollisuuksia ja suositettavia ja hylättä­

viä esimerkkejä. Erittäin tärkeänä pitäi­

sin lukua »Aihe ja otsikko», jossa otsikon sisällystä, kirjoittajan tarkastelutapaa ja koko aineen sävyä määrääviä tekijöitä arvioidaan.

Lukija saa selvän käsityksen siitä, mikä nykyaikaiselle asiatekstille ja siis myös kouluaineelle luetaan eduksi. Sel­

laiset otsikot kuin »Tehokas aloittami­

nen», »Olennaisin», »Luontevasti» jo valottavat päämäärää: tehokkuus on nykyajan vaatimus kirjallisen esityksen­

kin kohdalla, asiallisuus ja selkeys autta­

vat siihen. Esityksen tehoa lisää osuva aloitus, ja tässä oppaassa onkin aineen aloituksen opettamiselle omistettu suh­

teellisen laaja osasto, missä esitellään sekä hylättäviä että hyviä aloitusmalleja.

Vaikka koulu ja ylioppilaskirjoituk­

set eivät tässä kirjoittamisen oppaassa koskaan kauaksi unohdu, on jäykkä, kaavamainen opettaminen kuitenkin te­

kijän asenteesta kaukana, sillä eri aine­

tyyppejä ryhmittäessään, opettaessaan aineen eri osien suhteita ja erilaisten ai­

heiden käsittelytapoja hän ottaa huo­

mioon myös erilaiset kirjoittajatyypit.

Onhan teoksen laadintaan osallistunut myös laajan esimerkkiaineiston kirjoitta­

jien joukko, josta erottuu monenlaista persoonallisuutta. Näin ei opas muo­

dostu yhden ihmisen, jos kokeneenkin, lainluennaksi, vaan tekijä viittaa väl­

jemmin, opettaa havaitsemaan mahdolli­

suuksien monilukuisuuden todetessaan:

näin on hyvin, näinkin käy sanominen, tuo ei tunnu tehokkaalta. Ajanmukai­

suuden tuntu on kirjassa viehättävintä, sillä tekijä tuntee tarkoin ne perin­

teelliset puitteet, joihin aine on sovitet­

tava, mutta osoittaa myös, miten kir­

joitustapamme ja vaatimuksemme ovat

Kirjallisuutta ₂₀₇

kehittyneet ajan mukana.Jokainen aine­

kirjoitusta opettava ja sitä tosissaan opetteleva voi viihtyä tämän teoksen parissa; opinhaluiselle se näyttää, miten

irrallaan kieppuvista mielikuvjs ta, sa­

noista ja kirjaimista jäsentyy eheä koko-_{. .} na1suus: aine.

IRMELI PÄÄKKÖNEN