Kansallispuistojen juhlavuoden seminaari Kolilla 28.-29.10.1996.

(1)

TIEDONANTOJA 718,

Kansallispuistojen juhlavuoden

seminaari Kolilla

28.-29.10.1996

Toimittaneet: Timo Muhonen ja Seija ^Sulonen

JOENSUUNTUTKIMUSASEMA

(2)

(3)

Kansallispuistojen

juhlavuoden ^seminaari ^Kolilla

28.-29.10.1996

Toimittaneet: Timo Muhonen

ja Seija

^Sulonen

JOENSUUN TUTKIMUSASEMA

(4)

TimoMuhonen ja Seija ^Sulonen ^(toim.)^1998. Kansallispuistojen juh lavuodenseminaari Kolilla28.-29.10.1996. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja ^718.⁵⁴^s.,^ISBN 951-40-1664-5, ^ISSN^0358-4283.

Vuonna1996vietettiin kansallispuistojen juhlavuotta. ^Silloin^tuli^ku luneeksi70vuottasiitä, kun professori ^Kaarlo^Linkola^laati^suunnitel

man Pohjois-Suomeen perustettaviksi luonnonsuojelualueiksi. ^Ensim mäiset kansallispuistomme perustettiin ^Linkolan^ehdotuksen pohjalta

vuonna 1938.Seuraavankerranuusia kansallispuistoja perustettiin ¹⁸

vuotta myöhemmin ^1956. Kansallispuistokomitea ^luovuttimietintönsä vuonna 1976.Aihetta juhlaan ôli moninverroin. Juhlavuoden päätee moiksioli^valittu luonnonsuojelualueiden, erityisesti kansallispuistojen merkitys luonto-opetukselle ja luontomatkailulle. ^Vuotta juhlittiin êri laisten tempausten ja puistokohtaisten tilaisuuksien merkeissä. Tilai suuksien aiheistamainittakoonesim. valokuvanäyttelyt, ^talkkunan^val mistus savusaunassa,aidantekotalkoot, luonto-opetustapahtumat, ^kas kenpoltto, talkooleirit, linturetket. Tapahtumien järjestäjinä ôlivat^Met sähallitus ja Metsäntutkimuslaitos.

Kansallispuistovuoden päätapahtuma, kansallispuistoseminaari pi dettiinlokakuussaKolin kansallispuistossa. ^Seminaarin järjestelyistä ^vas tasiMetsäntutkimuslaitoksen Joensuun tutkimusasema.Tämän julkai

sun artikkelit on pääosin ^koottu seminaarissa pidettyjen ^esitelmien pohjalta. ^Näkökulmatvaihtelivat kansallispuistojemme värikkäistä vai heista, kansallispuistojen merkitykseen valtakunnalliselta tasoltaaina yksilötasolle. Lopuksi ^matka^vei^Kolin ihmeelliseenmaailmaan.

Timo Muhonen

Avainsanat: kansallispuisto, luonnonsuojelu, Koli, matkailu, virkistys Toimittajien yhteystiedot: ^TimoMuhonen, metsänhoitaja, Seija ^Sulo

nen, toimistosihteeri, Metsäntutkimuslaitos, Joensuun tutkimusasema, PL68,80101Joensuu, puh. ^013-251^4000, ^fax 013-2514111

Julkaisija: Metsäntutkimuslaitos, Joensuuntutkimusasema,^PL68,80101 Joensuu. Hyväksynyt tutkimusjohtaja ^Matti^Kärkkäinen22.12.1998.

Kannen kuva: Erkki Oksanen

Painopaikka: Joensuun yliopiston yliopistopaino ¹⁹⁹⁸

Kannen ja värisivujen ^tekninen^toteutus ja paino: ^Joensuun yliopis

ton Kuvakeskus 1998

Taitto:Joensuun yliopiston ^Kuvakeskus¹⁹⁹⁸

Tilaukset: Metsäntutkimuslaitos, Unioninkatu40 A, ⁰⁰¹⁷⁰ Helsinki, puh. ^09-857051, ^fax^09-625308

Hinta: 60 mk

(5)

KIRJOITTAJIEN YHTEYSTIEDOT. 4

Eljas ^Pohtila:

AVAUSPUHEENVUORO KANSALLISPUISTOSEMI

NAARISSA KOLILLA 28.10.1996 ⁵

Matti Helminen:

PERÄMETSÄSTÄ MATKAILUKOHTEEKSIVAI PÄIN

VASTOIN? 7

Tuija ^Sievänen:

KANSALLISPUISTOVIRKISTYKSEN LÄHTEENÄ ₁₂

Pekka Haavisto:

LUONNONSUOJELUALUEIDEN MERKITYS, ^MAHDOL

LISUUDET JA VOIMAVARAT. 23

Norbert Heukemes:

EUROOPPALAISIA KOKEMUKSIA KANSALLIS PUISTOJEN MATKAILUMARKKINOINNISTA JA

HALLINNOSTA 30

Tarja Cronberg:

"UNELMAPIELISESTÄ" ₃₈

Markku Markkula:

KUNNAT JA ^UUDENMAANVIRKISTYSALUEYHDISTYS 43

Esko Lehto:

MITÄ MERKITSEEOLLAKANSALLISPUISTOKUNTA? 46

Toivo Pollari:

RANTASALMI LINNANSAAREN KANSALLISPUISTO 49

Kauko Salo:

KOLIN^MATKAILUN JA SUOJELUN ^YDINKOHTIA

SADANVUODEN AJALTA ⁵²

Kauko Salo:

KOLIN KANSALLISPUISTO KEHITTYY MONIPUOLI

SEKSITUTKIMUS- JA RETKEILYALUEEKSI 59

(6)

Kirjoittajien yhteystiedot:

Ylijohtaja Eljas ^Pohtila

Metsäntutkimuslaitos, Unioninkatu40 A,

00170HELSINKI, puh. (09) ⁸⁵⁷⁰5210, fax(09) ⁸⁵⁷⁰⁵⁴⁷⁸

FT Matti Helminen, Rietinpuisto ^13, ⁰⁵⁹⁰⁰ HYVINKÄÄ, puh. (019) 439 165

Tutkija Tuija ^Sievänen, Metsäntutkimuslaitos, Helsingin tutkimuskes kus, Unioninkatu ⁴⁰A, ⁰⁰¹⁷⁰HELSINKI, puh. ⁽⁰⁹⁾ ⁸⁵⁷⁰^5769,

fax (09) 85705717

Ympäristöministeri ^Pekka^Haavisto, Ympäristöministeriö, ^PL380, 00131 HELSINKI, puh. (09) ¹⁹⁹¹¹

NorbertHeukemes, Ministerfur Jugend, Ausbildung ^Medien^und^Soziales

Klötzerbahn32,^B-4700 Eupen, puh. ⁹⁹⁰³²⁸⁷⁷⁴⁴^075,^fax⁹⁹⁰³²⁸⁷⁵⁵⁴ 538

Maakuntajohtaja Tarja Cronberg, Pohjois-Karjalan ^liitto, ^Torikatu ^9, 80100JOENSUU, puh. ⁽⁰¹³⁾ ²⁵⁹ ^1110, ⁽⁰¹³⁾ ²⁵⁹ ¹¹³⁰

Kansanedustaja ^Markku ^Markkula, ^Uudenmaan virkistysalueyhdis tyksen pj., ⁰⁰¹⁰² EDUSKUNTA, puh. ⁽⁰⁹⁾ ^4321, ⁹⁵⁰⁵¹¹ ^3146, ^fax ⁽⁰⁹⁾ 432 2700

Sinitiaisenkuja ⁴^as. ¹ ^(koti), ⁰²⁶⁶⁰ ^ESPOO, puh. ⁽⁰⁹⁾ ⁵¹⁶ ¹³⁷

Kansliapäällikkö ^Esko ^Lehto, ^Lieksan kaupunki, Rantalantie6,81720 LIEKSA, puh. ⁽⁰¹³⁾ ⁵²⁰^2202, ^fax ⁽⁰¹³⁾⁵²⁰²²⁹⁹

Toimialapäällikkö ^Toivo^Pollari,Rantasalmenkunta,^PL5,58901 RAN TASALMI, puh. (015)⁷³⁷ 11, fax(015)⁷³⁷¹⁵¹⁰

Vanhempi tutkija ^Kauko^Salo, Metsäntutkimuslaitos, Joensuun ^tutki mus-asema,PL 68,80101 JOENSUU, puh. (013) ²⁵¹4034, fax(013)²⁵¹ 4111

(7)

Ylijohtaja Eljas ^Pohtila

Metsäntutkimuslaitos

AVAUSPUHEENVUORO KANSALLISPUISTOSEMINAARISSA KOLILLA 28.10.1996

Vuosi 1996on nimetty kansallispuistovuodeksi. ^Tänä^vuonna ^tulee kuluneeksi 70vuottasiitä,^kunprofessori jaluonnonsuojelija ^Kaarlo^Lin kola laatisuunnitelman Pohjois-Suomeen perustettaviksi ^luonnonsuo jelualueiksi. ^Sen pohjalta perustettiin ^Suomeenensimmäisetkansallis puistot ^vuonna ^1938.^Kansallis- ja luonnonpuistoverkoston perustami

sen merkittävävuosiolimyös 1956, josta ^on^kulunut⁴⁰^vuotta. Nykyi

seen laajuuteensakansallispuistoverkkomme ôn^saatettukansallispuis tokomiteamietinnön pohjalta ^vuodelta^1976, josta ôn^kulunut²⁰vuotta, jona âikanaêhdotuksetôvat pääpiirtein toteutuneet.Juhlavuoteen ôn siis moninkertaisetperusteet. Nykyisin kansallispuistoja ôn³¹êripuo lilla Suomea.

Runsaat730000 ha maammearvokkainta luontoaon suojeltu ^kan sallispuistoiksi ja erityisiksi nähtävyyksiksi ^ihmisille. Kansallispuistoissa käyntien ^määräksi^arvioitiin miljoona ^vuonna^1995,^joten puistot ^jaⁿⁱⁱ

denluontokeskukset ^toimivatmerkittävinä luonnonsuojelu ^tietoudenja luontokasvatuksen edistäjinä. Luontokeskuksissa ^vieraili neljännesmil joona ihmistä ja lisäksi ^suuri joukko ^ihmisiä^vaelsi huolletultaautiotu valtatoiselle käymättä luontokeskuksissa. Kansallispuistojen palvelui

ta käytetään ^ahkerasti leirikoulutoiminnassa.

Metsäntutkimuslaitoksellaon nykyisin hallinnassaankolmekansal lispuistoa ja ^viisi luonnonpuistoa. Laitoksella_on hallitsemillaanalueil laerinomaisetmahdollisuudettoteuttaa uusinta, ^nimenomaan^luonnon suojelun tarpeista ^lähtevää tutkimusta.Olemmemääritelleetmetsäluon

nonmonimuotoisuudentutkimisen painoalaksi, jonne ^suunnataan^mah dollisuuksien mukaan lisäävoimavaroja. Luonnonsuojelualueet ^muo dostavat uusissatutkimushankkeissa keskeisentärkeänaineistonja^inst rumentinsamaan tapaan ^kuin laitoksen hallinnassa olevatmuuttutki musmetsätovatolleetratkaisevan tärkeä_apupuuntuotantoon liittyvis

sä tutkimuksissa.

Uusiin tarpeisiin liittyy ^myös Metsäntutkimuslaitoksen pyrkimys selkeyttää luonnonsuojelualueiden ^hallintoa.^Sisäisin järjestelyin ^olem

me jo perustaneet Pallas-Ounastunturin kansallispuiston ^asioiden^hoi

toavarten "johtavan tutkijan" ^vakanssin. Vastaavanlaista järjestelyä ^to

teutetaanmyösKolilla, jossa^eletään^muutenkin monipuolisen ^kehittä misen aikaa. Näkyvimpänä ^hankkeena ^tänne rakennetaanluontokes

(8)

kusta, jonka suunnittelussa käytetään arkkitehtuurikilpailua ^- ^ensim mäisenkerranSuomessa luonnonsuojelualueelle kohdistuvassa raken tamisessa. Kilpailulla ^{tähdätään}paitsi luontokeskuksen hyvään ^toimi vuuteen, ⁿⁱⁱⁿ myös ^sen onnistuneeseensijoittamiseen ^hotellin yhtey

teenjaarkkitehtonisenkokonaisilmeen parantamiseen nykytilassa.

ToiminnantehostaminenKolilla on samallamyös Joensuun ^tutki

musasemanvahvistamista.Siinä_onperustana ^eduskunnan^taannoinen kannanotto, jonka ^mukaan ^laitoksen keskusyksikön hajasijoituksen ^si jasta ^kehitetään Joensuun tutkimusasemaa yhdessä ^Joensuun yliopis

tonkanssa."Yhdessä yliopiston kanssa"Joensuuhunonperustettu ^mm.

" metsätiedekeskus".

Tämänseminaarintarkoituksenaonkoota yhteen juhlavuoden ^tee

mat. Pohdimme, miten lisätä kansallispuistojemme mahdollisuuksia tukea puistoihin kohdistuvaa matkailua ja ^samalla ^edistää ^luonto kasvatusta, opetusta jatutkimusta. Metsäntutkimuslaitoksessa on teh

ty suojelualueiden kävijä tutkimuksia, joiden ^avulla^on pyritty löytämään ratkaisumalleja ^puistojen suunnitteluun.Panostamallaentistäenemmän

suojelualueiden tutkimukseen löydämme perusteltuja ratkaisuja ^luon nonsuojelun ^ja ^eri intressiryhmien tavoitteiden yhteensovittamiseksi.

Koli_onollut jo^sadan^vuodenajan ^maamme merkittävimpiä ^matkailu kohteita, joten seminaaripaikka ^ei^voisi^olla paremmin ^valittu.

Kuva 1. Ylijohtaja Eljas ^Pohtila pitämässä ^seminaarin avauspuhetta. ^Kuva:^Erkki^Oksanen.

(9)

FT Matti Helminen

PERÄMETSÄSTÄ MATKAILUKOHTEEKSI VAI PÄINVASTOIN?

Kansallispuistojemme ^vaiheita

"Ihmistävailuontoavarten"lieneeikuinen kiistakysymys, ^kun^kan sallispuistoja perustetaan jahoidetaan. Amerikassa aikoinaanmääritel tiinkin, êttä puistotperustetaan "ihmisten iloksi ja eduksi". Meillä taas vastaavasti hoetaan, êttä kansallispuistot ôvat "yleisiä luonnonnähtä vyyksiä" êli täsmällisemmin "yleisölle âvoimia luonnonnähtävyyk siä". Muuttuukosiis perämetsä ^kaikkine luonnonarvoineen automaat tisesti matkailuparatiisiksi, ^kunâlue julistetaan kansallispuistoksi? ^Tus kinpa! Ênsiksikin ôn muistettava, että kansallispuistot ôvat ^luonnon suojelualueita, joita perustetaan, jotta jotkin häviämisvaarassa olevat luonnonarvot säilyisivät. ^Tämän^tavoitteensaavuttamiseksi ontarpeen rajoittaa puiston käyttöä ^tavalla^tai^toisella.^Luontoa^selvästi ^muuttavi

en toimintojen, ^kuten metsätalouden lopettamisen ^lisäksi ôn yleensä tarpeenântaamyösâlueellaliikkumistakoskevia ohjeita ^tai^suorastaan kieltoja. Kansallispuiston suojelutavoite ^siis ^toisaalta rajoittaa ^sen ^mat kailukäyttöä, ^mutta^toisaalta ^takaa ^sen ^vetovoiman säilymisen pidem mälle tulevaisuuteen.

Kansallispuistojen ^historiaôsoittaa^kuitenkin, êttä puistoilla ônôllut ja edelleen on rajoituksista ^huolimatta ^suuri merkitys matkailukohtei

na.Kun maailmanensimmäinen alunperin kansallispuistoksi nimetty suojelualue, Yhdysvaltain Yellowstone, perustettiin ^vuonna ^1872,^tavoit

teenaoli myös^alueentunnettuuden ja ^sinne suuntautuvanmatkailun lisääminen.Uudenmantereen kansallispuistojen alkuvaiheet olivatkin niinnopeata matkailupalvelujen rakentamista, ettämonet puistot esimerkiksiUSA:nGrand Canyon ja ^Yosemite^sekä^Kanadan^Kalliovuor

tenBanff- edelleenkin kamppailevat ^tuolloin luotujen ongelmiensa ^rat kaisemiseksi.

Suomeen kansallispuistoja âlettiin suunnitella jo 1920-luvulla, ^kun luonnonsuojelulaki ôli säädetty ^1923. Êrinäistenkommellusten jälkeen ensimmäisetpuistommeperustettiin ^kuitenkin^vasta ¹⁹³⁸ ja ôsa^niistä kinmenetettiin sodanjälkeisen ^rauhanteonseurauksena.Vuonna1945 olimmekin ^siinätilanteessa, êttä^Suomessaôli ^vain^kaksi kansallispuis toa, Pallas-Ounastunturi ja Pyhätunturi, jotka ôlivat Metsäntutkimus laitoksenhallinnassa. Erityisesti Pallastunturioli_ennen sotaaollut_mer kittävä matkailukohde, ^muttasen mahtavafunkis-hotelli oli sodan jäl jiltä rauniokasana.Pallaksellerakennettiinvarsin nopeasti ûusiparem minmaisemaansopiva hotelli, ja^matkailu elpyi. ^Seôliluonteeltaan_en

(10)

nenkaikkea tunturihiihtoa ja vaeltelua, myöhemmin myös laskettelua, jota^vartenolisituskin olluttarpeen perustaa kansallispuistoa.

Uusien kansallis- ja luonnonpuistojen suunnittelu aloitettiin pian sodan jälkeen, ^ja ^sen seurauksena perustettiin ^vuonna ¹⁹⁵⁶^seitsemän

uutta kansallispuistoa: Liesjärven, Pyhä-Häkin, Petkeljärven, ^Linnan

saaren,Rokuan, Oulangan ja Lemmenjoen puistot.Näyttää ilmeiseltä, että puistoja suunniteltaessa suojelutavoitteet ^olivat tärkeämpiä ^kuin matkailunedistämistavoitteet.Kaikkimainitut puistot perustettiin ^met sähallituksen maillejajäivät myös ^sen^hoitoonjahallintaan.

Vuosi 1956 merkitsikin käännekohtaa metsähallituksen historiassa, koska silloinarvovaltaisesta metsätaloudenkeskusvirastosta, jonka ^nimi siis kirjoitettiin pienellä alkukirjaimella, ^tulimyös kansallispuisto ^viran omainen.Metsähallitus ei kuitenkaan tiennyt, ^mitä ^tehdä seitsemällä kansallispuistolla êikä^kukaanôikein kyennyt ^sitäneuvomaankaan. ^Lain säädäntö êi ântanut juurikaan ^viitteitä ^siitä, ^millaista luonnonsuojelu alueidenhoitoon,jakoska valtion luonnonsuojeluvalvoja îstui^Metsän tutkimuslaitoksessa, virkatie hänen pöydältään ^maa-jametsätalousmi nisteriön kautta metsähallitukseen oli turhan mutkallinen. Säädösten mukaanvaltion luonnonsuojeluvalvoja ôli^tosin^kutsuttava ^metsähalli tuksen kollegioon, ^kun ^se^teki suojelualueita ^koskevia päätöksiä, ^mutta sekään ei kehitystä nopeuttanut êhkä pikemminkin päinvastoin.

Metsähallitusjärjesti kansallispuistojen ^valvonnanja^ainakinOulan gan ja Petkeljärven kansallispuistoihin rakennettiin metsänvartijoille

asunnot.Määrärahaa suojelualueiden ^hoitoon^ei^tulo- ja ^menoarvio juu rikaan tarjonnut. Kansallispuistoissa ^sai käydä, ^kunhan^noudatti^annet

tua järjestyssääntöä, jos ^sellaisen ^tai ^edes^koko puiston jostain löysi.

Oulangan ja Petkeljärven puistoihin ^avattiin^huonostisuunnitellutlei rintäalueet, joitakin polkuja kunnostettiin, ^mutta^kaikki ^ilman ^kunnon kokonaissuunnitelmaa.

Vasta1970-luvunalkutoimuutoksentilanteeseenkunvaltionluon

nonsuojeluvalvoja-instituutio ^muuttui^maa-^ja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimistoksi. ^Vuonna¹⁹⁷⁴^saatiin^tulo-ja^menoarvi

oon pieni ^määräraha luonnonsuojelualueiden ^hoitoa^varten.^Metsähal litus perusti kansallispuistotyöryhmän, jonka sihteeriksi siirtyi ^asian tuntija luonnonvarainhoitotoimistosta. Aluksi valmisteltiin kansallis puistoille ^ns. runkosuunnitelmat ja ^rinnan^niiden^kanssa yleisohje, joka antoi puitteet puistojen käytön ohjaukselle ja ^hoidolle. Metsähallituk

sen kolmiportainen organisaatio ^tekisuunnitelmienlaatimisen hanka laksi, ja ^kun ^ne¹⁹⁷⁸vahvistettiin, ei toteuttaminenollut juuri ^sen ^hel pompaa. Ôsittain syynäôlivatasenteellisetesteet,ôsittain^laillisen^mää rärahan pienuus, jonka ^tulkittiinosoittavan,ettei kansallispuistojen ^hoito ylimalkaan ôllutkansallisesti tärkeä tehtävä.

(11)

Kansallispuistokomitean ^ehdotukset ^vuonna ¹⁹⁷⁶ja^niidenjatkoval mistelu nopeuttivat ^kuitenkin kehitystä metsähallituksessakin. Parin vuodenkädenväännön jälkeen metsähallitus lopultakin ^sai ¹⁹⁸¹^erilli

sen luonnonsuojelualuetoimiston, joka ^toimi välittömästi pääjohtajan alaisena. Sentehtävät olivattiukasti rajatutkoskemaan vainlakisäätei siä suojelualueita.

Kunseuraava kansallispuistoverkon laajennus ^vuoden¹⁹⁸²^alusta tapahtui, metsähallitusolikin johieman paremmin siihen varautunut.

Pääjohtaja ^vahvisti puistojen suunnitteluohjeen, joka ^ei säädellyt ^vain viraston kolmen organisaatiotason yhteispeliä, ^vaan edellytti ^avointa yhteistyötä sijaintikuntien ^kanssa. Puistokohtaiset, kaikille kiinnostu neille avoimet suunnittelun alkukokoukset merkitsivät itseasiassa osal listavansuunnittelun alkua vielä tuolloin virkavaltaisessa keskusviras tossa.

Ainakinmetsähallituksen kansallispuistojen käyttö ja ^hoito^suunni teltiinsiten,ettäpäätavoitteeksi^katsottiin^luonnonsuojeleminen,^kuten Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton ^(lUCN) määrittelemät periaatteet edellyttävät. Palveluvarustusta sijoitettaessa ôlitavoitteena yleisön ôh jaus ^siten, êttä suojeltavat ^kohteetêivät^vaarannu. Käynnistä puistossa

piti ^tullamielenkiintoinen ja ^virkistävä ^mutta"luonnonomilla ehdoil la". Minkäänlaisia "puuhamaita" kansallispuistoista ^ei ^haluttu ^tehdä.

Täten puistot palvelivat ^lähinnämatkailevaa yleisöä ja ^muita kävijöitä,

muttakaikkiin matkailuyrittäjien toivomuksiin eikatsottuvoitavansuos tua. Näyttää siltä, ^ettäMetsäntutkimuslaitos on jo ^varhainsuhtautunut myös matkailuelinkeinoon myönteisemmin ^kuin metsähallitus tai sit ten_senosaksi ontullutvastataniistä kansallispuistoista, joihin ^matkai luerityisesti ^suuntautuuja joissa ^senaiheuttamat hoito-ongelmatkin ^ovat suurimmat.

Luonnonsuojelun jamaanomistuksen perinteeksi muodostunut suh de teki kansallispuistojen ja ^muidenkin suojelualueiden perustamisen meillähankalaksi. Ensinnäkin puistojen suunnittelu tapahtui ^vielä^1970- ja jopa ^1980-luvun^alussa hyvin "kevyellä" organisaatiolla. Käytännös

sä puistoehdotukset syntyivät tosiasiassavainmuutamanmaa-ja^met sätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimiston virkamiehen voimin.

Mitään organisoitua yhteistyötä sijaintikuntien ja naapurimaanomista jien ^kanssaêiôllut ^koska ^sellaiseenêiôllutêdes^kunnolla^voimavaro ja. Ôli yleensä rajoituttava ^vain^valtionomistuksessa joênnestäänôllei siin maihin ja ^silloinkin metsähallitusmetsätalouden keskusvirastona yleensä ^vastusti ^tuottavientalousmetsien sisällyttämistä rajauksiin. ^Niin pä metsähallitustuolloin jätettiinkin ^sivuosaan,^kunûusia^luonnonsuo jelualueita suunniteltiin. Viraston sisällä tehtäväei kuulunut missään vaiheessa luonnonsuojelualuetoimistolle.

(12)

Rajausten tekemisellä ja suojelupäätösten aikaansaamisella olikui tenkinkiire, koska suojelun ârvoiset^metsät ^lähes poikkeuksetta ôlivat tulossa käsittelyvuoroon. Êiôllutâikaaêikävoimavaroja tehdäkullekin puistoehdokkaalle huolellisia hoito-ja käyttösuunnitelmia. ^Täten^mo

net 1982 perustetuista kansallispuistoista rajattiin kompromissien ^tu loksenasiten,êttä yleisönpalvelun ^kannaltaôlennaisen^tärkeitäôsia^jäi puiston ulkopuolelle, jopa ^valtion^maalla.

Ihailensitärohkeutta, jolla virkamiehet ajoivat suojelupäätökset läpi monesti hyvin puutteellisin perustiedoin. Îlman^sitä ^sisäistä^varmuutta, ("Suomen ^luonto ^vaatii âinakin ^näiden ^kohteiden suojelua") suojelu alueverkkomme olisi jäänyt paljon puutteellisemmaksi. Luonnonsuoje lun edistäjät käyttivät êhkätiedostamattaan hyväkseen eräänlaista "eko logista imperatiivia", joka ^taitavasti tarjoiltuna ^saimyös poliittiset päät täjät vakuuttuneiksi "luonnonsuojelun tarpeista".

Ekologisen imperatiivin käyttö ^saattoi ôlla luonnonsuojelun êdistä miseksivälttämätöntä 1970-luvulla javielä 1980-luvun alkupuolella. ^Tu loksena syntyi ^kuitenkin puistoja, joiden ^rajaus pahasti ^vaikeutti ylei sönpalvelujen rakentamista, jopa kävijöiden ^tuloapuiston âlueelle.^Luon nolliset puiston "portit" ôlivatjääneet yksityismaalle, jonka ômistaja katsoi,ettäkokopuistonperustaminen^loukkasi^hänenoikeuksiaan.Eko logisen imperatiivin käyttö êi^liioin^taannut perustettujen puistojen âsian mukaisen hoidonvaatimia voimavaroja. Metsähallitus, jonka ^hoitoon esimerkiksi kaikki 1982perustetut puistot uskottiin, joutui êrittäin ^han kalaantilanteeseen.Pieni luonnonsuojelualuetoimisto, jonka ^tehtävänä oli edistääaluksi puistojen käytön ja ^hoidon suunnittelua ja myöhem minhoitoakin, toimi ilmanomaa kenttäorganisaatiota. Metsätalouden kenttäväkikokivielätuolloinpuistojen perustamisen pikemminkin ^me netyksenä ^kuinûusiamahdollisuuksia tarjoavana ^haasteena.

Kunnat ja êräät matkailuyrittäjät ôlivat pettyneitä, ^koskaûudet puis

tot näkyivät yleensä ^vain^uusina rajoituksina. Metsähallitus joutui ^to

teuttamaanlakia ja ^asetusta, jotka ^sisälsivät ^lähes pelkästään kieltoja ^tai rajoituksia ^mutta^eivätvelvoittaneetvaltiotarahoittamaan puiston käy

tönkannalta tarpeellisia hoitotoimia. Perustamispäätöksen jälkeen po liittisten päättäjien ^kiinnostus ^kohdistui^liian yksipuolisesti opastus-êli luontokeskusten rakentamiseen ja^siinäkin ^nimenomaan^vain^raken tamiseen.Luontokeskusten näyttelyihin ja henkilökuntaaneiainamyön netty varoja, ^vaikka tyhjä ^talo^niitäjoôdotti.^Tunnetuksi^tuli ^ns. ^Savu koski -ilmiö:kiireellärakennettutalo, joka ^sai^vuodenôdottaa näyttelyä ja opasta. Tyhjät ^talot ja puiston rajalle näytille pannut järjestyssäännöt tuskin palvelivat ⁿⁱⁱⁿmatkailevaa ihmistä, matkailuyrittäjää ^kuin ^to

dellista luonnonsuojeluakaan.

Merkittävä muutos metsähallituksen puistojen ^hoidossa tapahtui

(13)

vasta1990-luvun puolella. Luonnonsuojelualuetoimisto ^muutettiin¹⁹⁹¹ luonnonsuojeluosastoksi. ^Seuraavana^vuonna syntyi metsähallituksen

suuren organisaatiomuutoksen yhteydessä luonnonsuojelutoiminto, ^ja määrärahatvähintäänkaksinkertaistuivat. Suojelualueiden ^hoito eriy tyi ^omaksitoimialakseen, joka ^saimahdollisuuden keskittyä ^omaan^teh täväänsäja perehtyä ^sen hoitamiseen.Maajaettiin ^kuuteen puistoalu

eeseen ja Ylä-Lapin luonnonhoitoalueeseen, joiden rajatpiirrettiin teh tävän omien sisäisten tarpeiden ^mukaan ^eikä jonkin ^muun aluejaon perinteiden mukaisesti.

Uusiorganisaatioloientistämoninverroinparemmatlähtökohdat pa rantaamyös kansallispuistojen ^hoitoa siten,êttä puistot ^voivat palvella kävijöitään, tutustuttaaheidät seudun luontoon, âuttaa^heitäymmmär tämäänluonnonhoidon ja suojelemisen tarpeellisuutta ^sekä^tarjota^heille virkistäviä luonnonelämyksiä. ^Suuri kävijämäärä êi^koskaan ^saisi ôlla itsetarkoitus, vaan jokaisen kävijän tyytyväisyys, joka ôn^saavutettu puis

ton luonnonarvoja kuluttamatta taiedes vaarantamatta.

On valitettava harhakäsitys, êttä jokainen käynti kansallispuistossa olisi "ekomatkailua"kulutustasosta riippumatta. ^Mitään"kestäväätu rismia"ei maailmanlaajuisesti ^voiêdesôlla.Matkailuhanmerkitseeaina kulutuksen lisäämistä eli luonnonvarojen käytön jossain synnyttämän varallisuudenkuluttamistajasiirtämistä matkailukohteeseen.Sensijaan itsekohdealueella, kuten kansallispuistossa, ^matkailu^voidaan ^järjestää siten,että seeiaiheuta luonnonarvojen ^kulumista. ^Tällaisen^kohdekoh taisesti kestävän matkailun toteuttajiksi ^ja edistäjiksi myös matkailu yrittäjät ôvat tervetullut yhteistoimintakumppani. Luonnonsuojeluvi ranomaisenvoimavarattulevattuskin koskaan riittämäänkaikkeen_tar peelliseen. Kansallispuistot ^voivatmatkailevien ihmistenohella palvel la myös matkailuelinkeinoa edellyttäen, êttä yhteisistä luontoasäästä vistä toimintatavoistavoidaan sopia.

(14)

Tutkija Tuija ^Sievänen

Metsäntutkimuslaitos

KANSALLISPUISTO VIRKISTYKSEN LÄHTEENÄ

Kansallispuistot ^kansan ^iloksi ja hyödyksi

Kansallispuistojen îdea syntyi Yhdysvalloissa. Alkuperäinen ajatus oli luonnonihmeiden säilyttäminen îhmisten îloksi ja nähtävyydeksi.

Ensimmäisille kansallispuistoille ôlikin ominaista, êttä ^niihin sisältyi erikoisialuonnon monumentteja ^kutenYellowstone'ssa kuumatlähteet ja Yosemite'ssa mahtava kanjoni ja vesiputoukset. Kansallispuistojen perustamisen tärkeimpiä syitä ôli matkailukäyttö. Âlueet^haluttiin^kui tenkin saada valtion hallintaan ja suojella ^lailla. Suojelupäätös ântoi mahdollisuudet rajoittaa ja ^valvoamatkailutoimintaa niin,etteisemuo

dostunut liian suureksi uhaksi itse alueen luonnonvaroille. Niagaran putousten kaupallistuminen ôliôllut^varoittavaêsimerkki. ^Lännestä löy dettyjen ûusien ^luonnon nähtävyyksien suojelu ^samalta ^kohtalolta ôli ensimmäisten kansallispuistojen perustamisen ^taustalla ^(Runte ^1979).

Kansallispuistojen virkistys- ja matkailukäytön kehittymistä ôn^tar kasteltava sen historiallisen kehityksen kautta, jonka âikana ^kansallis puistoverkostot ôvatêri ^maissasyntyneet. Kansallispuistojen perusta misentaustallaolevat suojelun lähtökohdat ja ^tavoitteet ^sekä suojelu alueiden käytön ja ^hoidonperiaatteet ôvat^muuttuneet kansallispuisto jen runsaan sadanvuoden historian aikana. Kehitystä ^voisi ^luonnehtia ainakinkolmen kehitysjakson näkökulmasta:

1.Ensimmäisten kansallispuistojen perustamisen syinä ^olivat ^luon

nonihmeet ja harvinaisuudet. Luonnonihmeiden suojelu ^kuuluu ^ai kaan, jolloin tavanomaisistaluonnonvaroistajaluonnontilaisestaluon nostaei ollutvielä pulaa. ^Kaikkein ^suurimmat^ihmeetja kauneimmat alueethaluttiin säilyttää yhteisenä omaisuutena.

2. Kansallispuistoja perustettiin harvinaisten biotooppien ja lajien suojelua ^varten.^Seuraava^askel^oli^voimakas luonnonsuojelun ^näkökul

ma, joka ^voimistui ^sitä ^mukaa ^kuin jotkut lajit ^alkoivat harvinaistua maakäytön tehostumisenmyötä.

3. Kansallispuistoja perustetaan ôsana suurempaa luonnonsuojelu alueiden verkostoa, jonka tavoitteena onkaikkien biotooppien _syste maattinen suojelu. Tavoitteenaon säilyttää esimerkkejä ^kaikista biotyy peistä, jolloin jäljellä ôlevien luonnontilaisten alueiden suojelu ôn^kes keinen tavoite.

(15)

Suhtautuminen puistojen virkistyskäyttöön ^on^vaihdellut^tämän^his toriallisen kehityksen ^mukaan. Ensimmäisessä vaiheessa luonnonih meetolivatnimenomaantarkoitettukansanihailtavaksi. Yhdysvaltojen ensimmäisiin kansallispuistoihin ^sallittiinmonenlaistamatkailutoimin taa:rakennettiin hotelleja, ^teitä ja ^rautateitä^sekä jopa kaikenlaistahuvi toimintaa.SuomessavastaavastiKolin, Punkaharjun ^ja^Imatran^kosken ottaminen valtion haltuun vuosisadan alussa ^toteuttisamansuuntaisia tavoitteita.

Suomessakotimaan matkailu kehittyi ^luonnon nähtävyyksien ym pärille, tunnettuinaesimerkkeinä Punkaharju,Koli, Imatra, Puijo, jne.

Näistäkaikista eioletullut kansallispuistoa, ^mutta nähtävyydet suojel tiinniiltä osinkuinalueita saatiinvaltion haltuun.Joissakin tapauksis

sa,kutenImatrankoski, kansantalouden kehittämisentarpeet^menivät nähtävyysarvojen ^edelle.Suomessakin ensimmäisiin kansallispuistokoh teisiinPallastunturille ja Pyhätunturille ^sallittiinmatkailurakentamista.

Koli ja Punkaharju alistettiin^kokonaan^lähinnä matkailunähtävyyksik si.Kolisai kansallispuistostatuksensa ^vasta^viime^hetkellä,^kun^matkai hitoiminnaneteneminenalkoiuhataalueenkeskeisiä luontoarvoja. ^Pun kaharjun ^kohtaloksi ^tulityytyä ^matkailuahyödyttävään maisemansuo jeluun.

Tätäkehitystä ^kuvaa ^luontoon liittyvät ^arvot ja niiden muutokset.

Luonnonihailualkoimaisemamaalareiden ja^muiden taiteilijoiden ^nos

tattamanainnostuksena ja heijastui ⁽¹⁾ esteettisenä suojelutavoitteena.

Toisena tekijänä ^oliteollistuvan ja ^tehostuvantalouselämän ^tuoma^va rallisuus, joka mahdollistilaajojenkansanosien ^matkailun. Eksoottiset luonnonihmeetjaharvinaisuudetolivatvetovoimaisia(2)matkailukoh teita.Teollistumisen myötä^tuli^tarvemyös^kehittää kansalaisten _vapaa ajanviettomahdollisuuksia ^eli^tarvittiin⁽³⁾virkistys- jalomailukohteita.

Aikaisemmin matkailua perusteltiin terveyshyötyjen ^kannalta ^(terve ysmatkailu), ^mutta^sittemmin matkailuteemoina hyväksyttiin ^huvitte luja^muu virkistäytyminen. ^Luonnonîhailu^riitti âluksi, ^mutta pian ^tuli kuvaan mukaanurheiluja ^liikunta.^Suomessa^tuli ^tärkeäksi myös ^kan sallisen heräämisen nostamatarve oppia ^tuntemaanôma ^maa.Ênsim mäiset kansallispuistot ^siis ^vastasivat hyvin ^näihin yleisiin ârvoihin ja yhteiskunnallisiin tarpeisiin.

Suomessa luonnonsuojeluaate ^tuli^kuitenkin^vahvastiakateemisista, erityisesti luonnontieteilijöiden piireistä (Borg ^&^Ormio ^1978). ^Intensii vinen teollistuminen alkoi myös ^hävittää luontoarvoja, josta ^nousi ⁽⁴⁾ luonnonsuojelun ^tarve.^Tällöin lajiensuojelu, geologinen suojelu ^tms.

sai hetivahvan arvolähtökohdan myös kansallispuistojen perustami seksi. Suomenensimmäiset kansallispuistot sijoittuivat alueille, joissa olijo ^ennestään jonkinlaista matkailutoimintaa. Näin kansallispuistot

(16)

pysyivät âvoinna matkailijoille, retkeilijöille ja ^muille virkistyskäyttäjil le.Kunmyöhemminluonnonarvojen jaerityisestiharvinaisten jaûhan alaisten lajien suojelu ^tiivistyi, ^ja suojelun ^tavoitteetêtenivät^biodiversi teetin (luonnonsuojelualueverkosto, biotooppien edustavuus) säilyttä miseen(5),âlkoi esiintyä ^kriittistä suhtautumista kansallispuistojen ^vir kistyskäyttöä ^kohtaan. Kansallispuistojen suunnittelueteni vyöhykkei den perustamiseen. Kansallispuistojen nähtävyysosissa kävijöitä ohja

taan ja ^heille^kehitetään virkistyspalveluja. Kansallispuistojen rajoitus osiin eitoivota lainkaan kulkijoita. ^Toisaalta ^kuitenkinkansalaisten (6) virkistysmahdollisuuksien turvaaminen ja ^matkailun vetovoimakohtee

naoleminen on jälleen ûudestaan ^noussutlähtökohdaksi kansallispuis tojen perustamiselle ^(Koli, Nuuksio). Kansallispuistostatuksen ja ^lain voimaisen suojelupäätöksen ^turvaaôn ^haettu âlueille, joilla ôn ^vahva virkistyksellinen ^tausta. Perusteluna on saada riittävän laajoja âlueita pois intensiivisestä talouskäytöstä suojelun piiriin, jolloin suojelun ja virkistyskäytön yhteensovittamisella saa-vutetaan myös êtua luon nonsuojelulle.

Kansallispuiston ^luonnosta huippukokemuksia

Luonnonsuojeluperiaatteiden ^muutokset heijastavat ^sekä ^luonnon varojen käytön ^että yhteiskunnan arvojen ^muutoksia. Kansalaisettar vitsevat tietoasekä mahdollisuuksia itse arvioida ja havainnoidaluon nonsuojelun tarpeellisuutta, ^sillä^muuten useimpien ^on^vaikea^ymmär tääakateemisen luonnonsuojelun tavoitteita ja tarpeita. Kansallispuis

toon kävijät ^ovattervetulleita, sielläkerrotaan ^alueenluontoarvoista, ja heilläitselläkin _onmahdollisuus todeta luonnonarvojen olemassaolo.

Kansallispuistot tarjoavatmahdollisuuden omakohtaiseenhavainnoin tiin ja ^tiedon hankintaan. Lisäksi ihmisille tarjoutuu mahdollisuudet sellaisiinluontoon liittyviin kokemuksiin, joita^ei^useinkaan^voi^muual la saada.

Luonnonympäristössä ^saatuun virkistyskokemukseen sisältyy ^usei

ta yhtäaikaisia elementtejä: esteettisiä, älyllisiä, fyysisiä ja sosiaalisia.

Fyysisyys ^tuleeliikkumisesta luonnonympäristössä, joka ^on^maisemal

taankaunis, êläin- ja kasvilajistoltaan monipuolinen ^tai vaikkapa geo logialtaan vaikuttava. Useinliikkuminen tapahtuu mieluisassa, ^saman henkisessäseurassa. Ympäristön ja virkistyskokemuksen ^suhdeôn^voi makkaasti toisistaan riippuva. Êiêdes fyysisesti ^rasittavaaliikuntahar joitusta ^suorittava kilpaurheilija ^voi välttyä âistimasta ^luonnon^virkis

täväähenkistävaikutusta. MuunmuassaLasseVirenkertoo (haastatte lu Helsingin ^Sanomienkuukausiliitteessä Elokuu/1996, s. 41), ^miten juoksulenkki ^metsässä^tuntuu^hetken humaukselta vaikkaaikaakuluisi

(17)

parikin ^tuntia.^Kun ympäristö ^on^kaunis ja luontoarvoiltaan rikas, ym päristö ^valtaa^mielen ja ajantaju ^katoaa.

Virkistyskokemus ^on psykologinen kategoria, jolla ^kuvataan^henki lönintensiivisenosallistumisen ^tilaa. Huippukokemusta luonnehditaan tilana, jossa ajantaju heikkenee, ^tietoisuus ulkopuolisista fyysisistä ja sosiaalisista tekijöistä ^vaimenee, jasiihen liittyy positiivinen ^tunnelata

us. Henkilö keskittyy voimakkaasti ja âistit ôvat ^herkät. Kokemiselle tyypillistä ôn îtsensäunohtaminen jaantautuminen (Csikszentmihalyi 1975). Huippukokemusta ônluonnehdittu suurimmaksi onnen täytty mykseksi, joka ûseinsaavutetaanluontokokemusten jaesteettisten ko kemustenseurauksena (Maslow 1968).

Kunkotimetsävaikuttaameihin rentouttavasti, ^antaakansallismai

semankatselutailuonnonarvoiltaanrikas kansallispuisto mahdollisuu den huippuelämyksiin. ^Vierailu kansallispuistossa ^on virkistyskokemus

tenja elämysten juhlaa. Huippuelämysten ^etsiminen^saa^ihmiset^hakeu

tumaanaika ajoin ^kaukaa ja kustannuksista välittämättä paikkoihin, joissa ôn ^suuri todennäköisyys päästä ^näihin huippukokemuksiin ja ^- elämyksiin. Ûseimmat îhmiset ^kokevat luonnonnähtävyydet ^voimak kain tuntein. Luonnonnähtävyydet ^saavat^meidät 'haukkomaan hen keä'tai hiljentymään 'sanattomaksi'. JopaNiagaranputousten kaupun gistunut ympäristö ^häviää jonnekin, ^kun^suureen vesimassaankeskit tynytkatse välittääkokemuksen luonnonvoimien ylivoimasta.

Kansallismaisemat toimivat myös esteettisinä malleina haettaessa maisemankauneudenkriteereitä (Komulainen 1995). Kansallismaise mia ja ^koko ^kansanomaisuudeksimuodostuneita luontoarvoja ^onpar haiten säilynyt juuri kansallispuistoissamme. Luonnonkauneudenha vaitseminenon yksi tärkeimmistä luontoelämyksistä ja virkistyskoke muksista.

Monet kansallispuistot ôvat nykyajan pyhiinvaelluspaikkoja, joista etsitäänelämän ^suuria arvoja ja ^myös ^tietäômaankulttuuriin jaîtseen.

MonetSuomenkansallismaisemat ja -puistot ^etenkin ^Koli ^ovat olleet _osa suomalaisten kansallisidentiteetin rakennusaineita. Matkat näihinkansallismaisemiin toimivat samalla tavoin ^tänä päivänä ^kuin

silloin, ^kunkansallisromantikotetsivät näitäkohteita (Sievänen 1993).

Matkoihin sisältyy muistojaômanêlämän huippuhetkistä yhdistettynä kansallisiintunteisiin.Paikkaan kiintymisen merkitystä ^kohtaanôn^he rännyt laaja mielenkiintojatutkimustoiminta(Williams 1995,Tuan1977).

Paikalle, johon liittyy ômia, ûseinmyönteisiä kokemuksia, ^henkilöân taaomia merkityksiä ja ^liittäävoimakkaitatunteita.Tällöintietyt paikat tulevat joillekin îhmisille hyvin arvokkaiksi. Konflikteja syntyy, jos joku ulkopuolinen ^voima^muuttaaâluetta^niin,êttä paikan ^henki ^taiôminai suudet muuttuvat.Kansallismaisemiinja -puistoihin liittyy ^runsaasti

(18)

sellaisia ominaisuuksia (erityisiä ^maisema-,^luonto- ^tai kulttuuriarvoja) ja merkityksiä, joiden ^takia ^ne muodostuvat suurelle joukolle îhmisiä tärkeiksi. Useinmalliaantavattaiteilijat,jotkamerkitsevätjotkutpaikat omienkokemustensa ja ^taiteensasymboleiksi. ^Koli ôn ^tästä hyvä êsi merkki. Kareliaanitkohottivat Kolin oman inspiraationsa lähteeksi, ja antoivatkansalle symbolisen ^maiseman. Esimerkiksi Koli on toiminut kihla- ja häämatkojen ^kohteena^moniensukupolvien ajan âivan^kuten Niagaran putoukset Pohjois-Amerikassa. ^Koliinliittyvät ^muistot ôvat vanhemmalle ^väelle ^tärkeä_syy ^tulla^Kolille(Sievänen 1993).

Kansallispuistojen käyttö virkistykseen

Äskettäin tehtyjen^arvioiden ^mukaankansallispuistoihin ^kohdistuu noinmiljoona käyntikertaa vuosittain. Kansallispuistojen käyntikerta

määrätovatopastuskeskusten kävijälaskentoihin ja^muihin^havaintoi hinperustuvia ârvioita. Ôn^luultavaa, êttäuseimpien puistojen ^doku mentoidut kävijämäärät ôvataliarvioita.

Kuva1. Kolin huipulta ^avautuva^maisema^on ^tullut ^tutuksi^lukui silleKolillakävijöille. ^Piirros: Seija^Sulonen.

(19)

Taulukko 1. Esimerkkejä kansallispuistojen käyntikertojen ^määristä ^v.

1995. (Lähde: Valtion alueiden virkistyskäyttötyöryhmän ^muistio 1996:12).

Taulukko 2. Kolin kansallispuistossa käymisen syitä (kesäkävijät, ^Sievä

nen 1993).

Kansallispuistojen kävijätutkimuksissa ^ontapana kysyä käynnin syy tä.Vaikka

syyt ^sinänsä yleensä luokitellaanmelkokarkeasti nähtävyys perusteisiin ^tai palveluperusteisiin syihin, ^on^näiden syiden ^tai^motiivi

en takana kuitenkin havaittavissa _ne perusodotukset, joita kävijöillä puistossa käymisestä ^on. Virkistäytymisen ^tulosriippuuvoimakkaasti siitä,miten hyvin ennakko-odotuksettäyttyvätja^mitentyytyväisiä käyn tikerran kokemuksiin ollaan.

käyntikertoj ^a^/^vuosi

Kolin kansallispuisto ^{200 000} UrhoKekkosen kp ^{150 000} Pallas-Ounastunturin kp ^{100 000}

Oulangan kp ^{80 000}

Saaristomeren kp ^{60 000}

Nuuksion kp ^{40 000}

Seitsemisen kp ^{35 000} Pyhätunturin kp ^{20 000}

Koloveden kp ^{2 000}

Torronsuon kp ^{2 000}

% -kesäkävijöistä

Nähtävyys ⁴⁹

Hienot maisemat 31 Sattui matkalle 24

On suositeltu 6

Uusi kansallispuisto ⁵

Kotiseutu 4

Retkeilemään ⁴

Tapana käydä ³

Lomanvietto 2

muita syitä ^0-2